Vuosisadan sensaatio on lävistämässä parhaillaan ihmisten tietoisuutta Britanniassa ja muualla. Se on Iso-Britannian historian yksi suurimpia skandaaleja ja voisi pahimmillaan johtaa jopa maan hallitsijan kruunusta luopumiseen. Tämä skandaali on valokuva, jonka kaksi laajalevikkisintä brittiläistä sanomalehteä, The Sun ja Daily Mail julkaisi etusivuillaan 18. heinäkuuta. Tämä kuva näyttää kuusivuotiaan Prinsessa Elisabetin – nykyisen kuningattaren – ja hänen äitinsä tekemässä innostunutta natsi-tervehdystä vain muutamia kuukausia Hitlerin valtaannousun jälkeen vuonna 1933. Onko Elisabet II tieraa pitävä valepukuinen natsi?
Kuningattarelta on täytynyt lentää hänen aamuteensä pöydälle saadessaan eteensä The Sunin lauantaisen numeron. Sen etusivu kun näyttää hänet kuusivuotiaana äitinsi ja setänsä kanssa poseeraamassa kameraan oikean käden fanaattisella Sieg Heil -natsitervehdyksellä. Kannessa lukee isoin kirjaimin Their Royl Heilnesses (väännös termistä Their Royal Heiresses, Heidän kuninkaalliset perijättäret). Nyt jokainen pohtii ilmeistä kysymystä: Miksi Englannin kruununperijätär osoittaa uskollisuuttaan Hitlerille ja Natsi-Saksalle? Samalla kun Kuningattaren puolustukseksi voidaan sanoa, ettei kuuden vanha pikkuprinsessa voinut tietää mistä natsismissa oli kyse, samaa ei voida sanoa hänen äidistään ja sedästään Walesin Prinssi Edvartista (myöh. Kuningas Edward VIII), joiden kuva osoittaa näyttävän myös avointa innostustaan natsismille.
Natsien agressiivisen antisemiittinen retoriikka ja heidän avoin halveksuntansa demokratiaa kohtaan oli jokaisen tiedossa jo vuonna 1933. Miksi Kuningattaren äiti Elizabeth Bowes-Lyon (1900 – 2002) opettaa tyttärelleen Elisabetille ja tämän pikkusiskolle Margaretille (1930 – 2002) tällaista vihaan ja suvaisemattomuuteen yhdistettyä tervehdystä? Kenties siksi, että he olivat itse täysiverisiä natseja. Tämä valokuva kertoo kovin toisenlaista kieltä kuin se millaisena Tom Hooperin 12 Oscar ehdokkuuden ja seitsemän Golden Globe -palkinnon voittanut Kuninkaan Puhe (2010) esitti meille tämän perheen. Elokuvan voittokulkuahan alkoi rajoittaa monien historioitsijoiden esiintulo, jotka paljastivat sen kuvan yliromantisoiduksi ja vääristeleväksi suhteessa kuningasperheen rooliin toisessa maailmansodassa.
Vas. Elizabeth Bowes Lyon, hänen vieressään 6 tai 7 vuotias Prinsessa Elisabet; heidän takanaan on sisko Margaret ja setä Edvard, Walesin Prinssi.
Kuva on otettu 17 sekunnin perhevideosta, jonka vuotajasta ei ole ollut vielä tarkempaa tietoa, mutta uutinen siitä on levinnyt jo ympäri maailmaa mm. Israelin Haaretz ja Jerusalem Post -sanomalehtiin. Niin suurta on kuitenkin Kuningattaren ympärille rakennettu kansainvälinen kunnioitus, että monet ovat suhtautuneet kuvan julkaisuun paheksuvasti. Esimerkiksi The Washington Post kirjoitti maanantaina, että useimmat lukijat ”olivat vihaisia The Sunille , jonka kriitikot sanoivat käyttävän kuvaa nuoresta tytöstä kontekstin ulkopuolella vihjaillakseen kuninkaallisen perheen kannattaneen natsismia”. Lehti myös huomautti, että ”tämä lyhyt ele näytti enemmän vitsiltä kuin miltään muulta.” Valitettava totuus on kuitenkin se, että tällaiset kommentit eivät itse huomioi kuvan takaa löytyvää historiallista asiayhteyttä.
Kuningasperhe on onnistunut luomaan ympärilleen niin myyttisen auran, ettei juuri kukaan kykene yhdistämään palapelin palasia toisiinsa. He ovat esittäneet itsensä juutalaiskristillisen etiikan tukipylväinä ja yhteiskunnallisen moraalin portinvartijoina. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tämä harhakuva murrettiin jo vuoden 1993 Camillagaten aikaan, kun Prinssi Charlesin säädyttömät puhelinsoitot rakastajattarelleen Camilla Parker Bowlesille vuoti julkisuuteen. Molemmat heistä oli tuolloin yhä naimisissa. Prinssi Charles myönsi aviorikoksensa valtakunnallisessa TV-dokumentissa vuonna 1994, muttei osoittanut teolleen pienintäkään katumusta. Heidän moraalittomuutensa on kuitenkin paljon pahempaa kuin pelkkä aviollinen uskottomuus. Kuten kuninkaallinen elämäkerturi Kitty Kelley kirjoitti vuoden 1997 kohukirjassaan Kuningasperhe (Otava):
[Windsorin suvun ] salaiset alkoholismit, huumeriippuvuudet, epilepsiat, mielisairaudet, homoseksuaalisuudet, biseksuaalisuudet, aviorikokset, uskottomuudet, ja laittomuudet kalpenivat sen rinnalla, mitä suhteita sillä oli ollut Kolmanteen Valtakuntaan. Nuo sodanaikaisiin saksalaisiin muistiinpanoihin ja perheenjäsenten päiväkirjoihin, kirjeisiin, valokuviin ja muistioihin kirjatut salaisuudet oli haudattu lukkojen taakse Windsorin linnan kuninkaallisiin arkistoholveihin, joissa ne olivat turvassa tutkijoiden ja historioitsijoiden tirkistelyltä.
Walesin Prinssi Edvard, myöhempi Edvard VIII osoitti filmissä myös kiintymystään natsismia kohtaan.
Ne jotka ehdottavat tämän kotivideon olevan jotain perheen sisäistä viatonta vitsailua natsismista, eivät tunne juurikaan Windsorin suvun vaiettua historiaa. Pahamaineisin ja selkein esimerkiksi on tästä Kuningattaren setä Edward VIII, joka pakotettiin luopumaan kruunustaan vuonna 1936, kun hän päätti naida kahdesti eronneen Wallis Simpsonin, jonka kanssa hän alkoi seurustella kun tämä oli vielä naimisissa. Kuninkaalliset historioitsijat ovat osoittaneet hänen olleen natsismin intohimoinen kannattaja vielä silloinkin kun Hitler pommitti Lontoota vuosina 1940-41. Kuten brittilehti Independentpaljasti 8. kesäkuuta 2015, Windsorin Herttua – kruunusta luopunut Edvard VIII -, toivoi Hitlerin pommittavan Lontoota uskoessaan sen tuovan rauhan Eurooppaan. Hän kertoi ystävälleen Don Javier Bermejillolle kuinka sodan syttymisen todellisia syyllisiä olivat ”juutalaiset, punaiset ja Britannian ulkoministeriö.”
Edward, Venäjän Bolshevikki hallitsijoiden vastustaja jotka tappoivat Tsaari Nikolai II:n vuonna 1918, vieraili Saksassa 1937 ja tapasi Hitlerin vain kuukausia sen jälkeen kun Luftwaffe pommitti Guernican kylää Espanjan sisällissodan aikana ja jolloin juutalaiset oli karkotettu monista ammateista Saksassa. Edward ja antisemiittisten aristokraattien klikki oli kauhuissaan kommunistisesta vallankumouksesta riisumassa heitä vallasta ja etuoikeuksista tappavalla voimalla, kuten se oli tehnyt niin Venäjällä. Fasismi näytti vastaukselta. Mies joka tuli lyhyeksi aikaa Kuninkaaksemme, oli jo Hitleri fani – ja pysyi sellaisena niin myöhään kuin 1970 -luvulle, kauan sen jälkeen kun Holokaustin kauhut oli riisuttu paljaaksi.
Joten kun silloinen Walesin Prinssi nostaa oikean kätensä Sieg Heil– tervehdykseen tässä vuoden 1933 tai -34 kotivideossa, hän ei ole todellakaan pilailemassa. Eikä hän pilaillut myöskään vuonna 1937, kun hän vierailullaan Natsi-Saksassa nosti kätensä useaan otteeseen Hitler-tervehdykseen, kuten voit nähdä vaikkapa yläpuolisesta kuvasta. Herttuan kuolemaansa asti kestänyt hellyydentunne natsismin kohtaan on tullut tänään jo niin yleiseen tietoon, ettei yksikään sanomalehti edes yritä peitellä sitä. Sen sijaan ne koittavat jatkaa vanhaa satua Edward VIII:sta perheen ”mustana lampaana”, joka sai houkuteltua natsismista tietämättömät viattomat sukulaisensa tähän ilkeään perhepotrettiin.
Mitä tulee valtioita koskeviin tiedustelutietoihin, kuninkaalliset saavat ne yleensä ensimmäisinä tietoonsa. Eikä natsisimin vihan kyllästämä ideologia ollut mikään valtionsalaisuus vuonna 1933. On siis absurdia väittää, että Edvardin käly nostaisi kätensä natsitervehdykseen ymmärtämättä kunnolla sen takana olevaa ideologiaa. James O’Brien on kenties oikeassa, kun hän kirjoittaa Mirror-lehden mielipide palstalla, että kun Prinsessa Elisabet nosti kätensä ilmaan ”setänsä käskystä ja äitinsä iloksi, se ei kerro mitään hänestä. Se kuitenkin kertoo meille paljon enemmän hänen perheestään, hänen taustastaan ja jopa hänen luokastaan. Ja nämä syvästi epämiellyttävät opetukset ovat vaarassa kadota julkisen hämmennyksen myötä ja ymmärrettävän myötätunnon johdosta kuningatarta kohtaan…”
O’Brien jatkaa kertomalla jo kaikkien tiedossa olevasta Edvard VIII:n natsi-menneisyydestä. Mutta paljon tärkempi kysymys on se, mitä Elizabeth Bowes-Lyon tekee samassa kuvassa miehensä veljen kanssa osoittamassa uskollisuutta Hitlerille. Entä kuka oli tämän kotivideon kuvaaja? Daily Mailin lauantaisen uutisen mukaan, Palatsi itse myöntää Elisabet II:n isän ”Yrjö VI:n ’hyvin todennäköisesti’ kuvanneen videon, samalla kun se käynnistää tutkinnan siitä oliko vuoto ’rikollinen toimi’.” Vaikka meillä ei ole yhtä suoria todisteita Kuningattaren vanhempien lämpimistä tunteista natsismia kohtaan kuin meillä on Edward VIII:sta, tämä video näyttäisi valavan uusia todisteita heidän perheen sisälle jääneestä natsismin ihailusta.
Se myös näyttäisi karkoittavan sen vuosikymmeniä ylläpidetyn valheen, jonka mukaan Kuningataräiti ja hänen miehensä Yrjö VI oli ikuisissa vihoissa Windsorin Herttuan kanssa hänen pettäessään maansa ja perheensä. Prinsessa Elisabetin sodan aikainen lastenhoitaja Marion Crawford kertoi jo 50 -luvulla kuinka David-setä (Windsorin Herttua) oli ”Lilibetin” yksi rakkaimmista sukulaisista. Kuningataräidin tiedetään raivostuneen tästä ”yksityisestä perheasiasta” ilmeisesti juuri sen tähden että se paljasti valheeksi julkisuuteen kerrotun tarinan kruununperijättären vanhempien välirikosta hänen setäänsä tämän natsimenneisyyden ja vastuuttomien naisseikkailujensa vuoksi.
Lopulliset todisteet Yrjö VI:n ja hänen vaimonsa suhteesta natsismiin on kätketty yhä Windsorin linnan kuninkaallisiin arkistoihin eikä niitä saada julkisuuteen ilman että koko monarkia romahtaisi. Silti joitakin asiakirjoja on jo vuotanut julkisuuteen. Myös kuninkaallisia palvelleet entiset työntekijät ovat kannelleet joitain kiusallisia tosiasioita heidän todellisesta luonnostaan. Oxfordin yliopiston 2006 julkaisemassa kirjassaan Royals and the Reich Jonathan Petropolous paljasti Euroopan kuninkaallisten syvällisen yhteyden Natsi-Saksaan (yhteensä 270 saksalaissukuista prinssiä kuului natsi-puolueeseen) aina Yrjö VI ja Prinssi Philipiä myöten. Petropolous sai kirjaansa apua jopa itse Prinssi Philipiltä, joka paljasti hänen perheensä olleen pidättyväinen ja kateellinen juutalaista kansaa kohtaan vaikkei myöntänyt heistä keneenkään osoittaneen antisemiittisiä tuntemuksia.
Philipin neljästä siskosta jokainen nai natsi-puolueeseen liittyneen aristokraatin. Näistä vaikutusvaltaisin oli Prinssi Christoph von Hessen, joka ylennettiin vuonna 1939 korkea-arvoiseen SS Oberführer -titteliin. Kuten William Walter Kay
kirjoittaa referaatissaan Petropolousin kirjaan: Prinssi ”Christoph maksoi lojaalisesti hänen SS jäsenmaksunsa ja täysin allekirjoittautui SS ideologiaan rasismista ja valloituksesta. Hän oli mukana Elämän Lähde seurassa – SS tytärseura omistautunut herrarodun jalostamiseen, johon vain korkeanaseman SS miehet liittyivät.” Tämän Himmlerin ja Göringin henkilökohtaisesti tunteneen miehen lanko istuu nyt Elisabet II:n puolison kunniapaikalla. Miksi Elisabetin vanhemmat salli heidän tyttärensä naida tällaisesta taustasta tulleen saksalaisen prinssin, joka oli itse opiskellut natsi-ideologiaa Hitlerin valtaannousun vuotena Natsi-Saksassa. Philipin omien sanojen mukaan koulussa oli tuolloin ”paljon kantapäiden kopistelua ja Heil Hitler huutoja.”
Kenties yksi syy on siinä, että Elisabet II:n oma suku on myös alkuperältään saksalainen Saxe-Coburg ja Gotha, joka muutti sukunimensä englantilaisemmaksi Windsoriksi vuonna 1917 jolloin saksalaisvastaisuus alkoi yleistyä Britanniassa ensimmäisen maailmansodan vihamielisyyksien keskellä. Täytyy myös muistuttaa, että ensimmäisen maailmansodan käynnistäjänä on pidetty perinteisesti Englannin kuningas Yrjö V:n serkkua Saksan keisari Wilhem II:sta, joka oli Hitlerin tapaan äärimmäisen antisemiittiinen hallitsija, joka ehdotti juutalaisten kansanmurhaa yli 20 vuotta ennen Hitleriä ja sanoi hänen vihansa kohdistuneen juutalaisten lisäksi heidän Jumalaansa Jahveen.
Ei ole sattumaa, että Vilhelm II:n englantilaisserkun esikoinen, Kuningattaren suosikkisetä Edward VIII, oli Hitlerin yksi uskollisimpia liittolaisia. Eikä ole myöskään sattumaa, että se oli Edward VIII, joka alkoi järjestellä 30 -luvulla serkkunsa Louis Mountbattenin kanssa – joilla huhuttiin olleen homoseksuaalinen suhde keskenään -veljentyttärensä liittoa Prinssi Philipiin, Louisin sisarenpoikaan. Tämän suvun kunniaa imartelee tuskin sekään, että Prinssi Philipin toisen enon, Milford Havenin Markiisi Georgen – Louis Mounbattenin isoveljen – tiedetään keräilleen äärimmäisen sadistista lapsipornografiaa, joissa lapset kuvattiin seksuaalisessa kanssakäymisessä eläinten kanssa. Mutta lasten seksuaalinen hyväksikäyttö onkin jo toinen kuninkaallisia koskeva uskomaton, mutta monien uhrien, silminäkijöiden ja lukuisten aihetodisteiden vahvistama syytös, jota käsittelin laajasti kirjani luvussa 12.
Katsokaamme nyt vielä niitä todisteita, jotka vihjaavat Kuningattaren vanhempien olleen yhtä fanaattisia natseja kuin Edward VIII oli. Sekä Yrjö VI että hänen vaimonsa oli pääministeri Neville Chamberlainin harjoittaman Hitlerin ”lepyttely politiikan” innokkaita tukijoita ja he vastustivat jyrkästi Winston Churchillin suoraselkäistä ulkopolitiikkaa, joka otti Hitlerin Euroopalle muodostaman uhan vakavasti. Daily Mail kirjoitti 19. helmikuuta 2011 eräästä historioitsijasta, joka uskoi Yrjö VI:n olleen ”valmis hankkiutumaan eroon Winston Churchillista pääministerinä, jäädyttämään parlamentin ja käyttäen valtaansa monarkkina, nimittämään pasifistisen poliitikon hallituksen pääksi ja julistamaan aselevon Saksaa vastaan.” [vaikka hallitsijana hänellä täytyi olla täysi tietoisuus meneillään olevasta juutalaisten kansanmurhasta]
Tämän lisäksi he kumpikin kannattivat Chamberlainin hallituksen julkaisemaa vuoden 1939 valkoista paperia, mikä rajoitti natsien vainoja Britannian hallitsemaan Palestiinaan paenneiden juutalaisten määrää kohtalokkaasti. Kuningas jopa itse kirjoitti henkilökohtaisen kirjeen ulkoministeri lordi Halifaxille, jossa hän kiitteli hänen toimistaan ”sen ehkäisemiseksi, etteivät nämä ihmiset lähtisi heidän synnyinmaastaan.” Kirjoitin Kuningataräidistä seuraavaa kirjani yhdeksännessä luvussa, sivulla 377:
Elisabet, miksi tuo mutakuono lähestyy minua? Mitä!!!… ettäkö Yhdysvaltojen presidentti?
Historioitsija John Griggin sanoin hän oli ”tiukka ja armoton”, jota ulkoministeri Halifax kutsui ”rautakädeksi samettihansikkaassa”. Hän loi itsestään myytin lempeänä ihmisenä, mutta samalla uskoutui ystävälleen: ”Minua pidetään miellyttävänä ihmisenä, mutta todellisuudessa en ole miellyttävä.” Lisäksi että vastusti holokaustia pakenevien juutalaisten maahanmuuttoa Erez Israeliin, hän tuki myös Rhodesian omaa rasistista apartheid systeemiä sen mustaihoista enemmistä vastaan, joita hänellä oli tapana nimittää halventavasti ”murjaaneiksi ja mutakuonoiksi”.
Se oli tämä äärimmäisen ennakkoluuloinen nainen, jolla on sanottu olleen suurin vaikutus Prinssi Charlesin elämässä – jopa suurempi kuin hänen äidillään Elisabetilla, joka oli usein poissa hänen lapsuudestaan aikana jolloin hän olisi kaivannut eniten äidin sylin lämpöä. Mitkä sitten ikinä ovatkaan Kuningattaren henkilökohtaiset tuntemukset juutalaisista ja muista värillisistä – kukaan ei voi todella tietää sitä, koska Elisabet II on pitänyt henkilökohtaiset mielipiteensä aina visusti salassa – Kuningataräidin ja hänen miehensä tyttärilleen Elisabetille ja Margaretille antama kasvatus ja arvomaailma heijastuu selvästi Kuningattaren nuoremmassa siskossa, joka kuoli ennen äitään vuonna 2002.
Prinsessa Margaretin rasistiset ennakkoluulot ja syvä antisemitismi paljastettiin vuonna 1997 Kitty Kelleyn edellä mainitussa kirjassa Kuningasperhe, jota varten Kelley sanoi haastatelleensa yli tuhatta ihmistä neljän vuoden ajan. En aio nyt lainata Kelleyn kertomusta kokonaisuudessaan sillä lainasin sitä jo omassa kirjassani, luvussa yhdeksän. Mitä hän kertoi oli hyvin kiusallinen paljastus Margaretin omalta hovimestarilta amerikkalaiselle ystävälleen. Tämä tapaus esiintyi vuonna 1993 jolloin Steven Spielbergin Schindlerin lista oli saanut juuri ensi-iltansa. Prinsessa oli utelias näkemään elokuvan lukiessaan esitteestä sen kertovan toisen maailmasodan urhoollisesta saksalaissankarista, mutta joutuikin pettymään karvaasti nähdessään sen olleen kertomus juutalaisista ja heidän kärsimyksistään Hitlerin vainoissa.
Jo siinä vaiheessa kun ensimmäisiä juutalaisia alettiin viedä kuolemanleireille, Prinsessa pomppasi tuoliltaan ja alkoi valittaa inhonsekaisella raivolla tyrmistyneelle mutta nöyrästi myötäilevälle hovimestarilleen: ”Minä lähden! En istu täällä enää hetkeäkään. En halua kuulla enää sanaakaan juutalaisista enkä holokaustista, En sanaakaan. Olen sodan aikana saanut niistä tarpeekseni. En enää ikinä halua kuulla niistä. En ikinä.” Kelleyn mukaan Margaretia ei häirinnyt elokuvassa sen uudelleen auki rempimät sota-ajan muistot, vaan se ”saksalaisuuden lemu”, jonka filmi nosti hänen saksalaista perhettään kohtaan. Kelley jatkaa tätä ällistyttävää kertomusta:
Useimmat ihmiset olivat unohtaneet, että prinsessan lempisetä oli pitänyt natsi-Saksaa Euroopan pelastajana ja prinssiserkku oli johtanut keskitysleiriä, mistä hän sittemmin oli joutunut sotarikollisena oikeuteen. Margaret Rose muisti, mutta tiesi, että nämä asiat – joista jotkut olivat salaisia, jotkut kaameita – oli parasta pitää haudattuina. Kuitenkin prinsessa esitti hanakasti mielipiteitään, jotka kuulostivat pöyristyttävän tietämättömiltä tullakseen ihmisen suusta, joka luki niin paljon kuin väitti lukevansa. Vaikka Margaret Rose osallistui julkisiin taidetapahtumiin ja rakasti balettia ja teatteria, hän säilyi ahdasmielisenä sen maailman suhteen, joka oli hänen etuoikeutettujen käsitystensä ulkopuolella. Hän ei edes pyydellyt anteeksi ennakkoluulojaan. Intiassa hän sanoi keskustelun lomassa vihaavansa ”noita pieniä ruskeita ihmisiä.” Kun IRA murhasi hänen serkkunsa Lordi Louis Mountbattenin, hän hän sanoi irlantilaisista: ”Täysiä sikoja – sikoja kaikki tyynni.” Tämän hän sanoi Chicagon irlanninamerikkalaiselle pormestarille vieraillessaan kaupungissa. Kun Prinsessa esiteltiin arvostetulle kolumnistille Ann Landersille, hän katsoi tätä tutkivasti .”Oletteko juutalainen?” hän kysyi. ”Oletko juutalainen?” Kolumnistin vastattua myöntävästi prinsessa ei ollut enää kiinnostunut ja siirtyi eteenpäin. Hän torjui Guayanan presidentin Cheddi Jaganin vastenmielisenä. ”Hän on kaikkea sitä, mitä minä inhoan”, hän sanoi. ”Hän on musta; naimisissa juutalaisen kanssa ja lisäksi vaimo on amerikkalainen.” Poistuttuaan Schindlerin listan esityksestä, jota hän kuvaili ”tylsäksi elokuvaksi juutalaisista,” Margaret neuvoi hovimestariaan olemaan tuhlaamatta rahojaan tähän Oscarilla palkittuun elokuvaan. ”Schindlerin listan tapainen elokuva herättää vain sairasta uteliaisuutta,” prinsessa sanoi hovimestarin tarjoillessa hänelle seuraavan aamuna aamiaista.”En voinut sietää sitä. Se oli kerta kaikkiaan niin epämiellyttävä ja inhottava, että minun oli pakko nousta ja lähteä pois.”
Johtopäätös
Edellinen kerta kun kuningasperhe tyrmistytti maailmaa oli holokaustin päättymisen 60 -vuotisjuhla tammikuussa 2005. Tuolloin paparazzi vangitsi Prinssi Harryn pilailevan aiheella pukeutumalla naamiaisissa natsi-uniformuun.
Kun Washington Post lainasi lukijoita, jotka valitti The Sunin käyttäneen Elisabet II:n ja hänen äitinsä natsitervehdystä asiayhteydestä irrallaan, herää kysymys kuka on se joka repii asiat niiden oikeasta historiallisesta kontekstistaan. Jos video esitetään vain perheen sisäisenä viattomana pelleilynä kameran edessä, niin juuri se on tapauksen irrottamista sen oikeasta asiayhteydestä. Video ei kerro ehkä mitään Elisabet II:sta mutta se kertoo hyvin paljon hänen saamastaan kasvatuksesta ja hänen vanhempiensa todellisesta luonnosta. Se kertoo myös paljon siitä vallasta jolla Windsorin Huone on onnistunut pimittämään heidän sukunsa pimeän historian ja luomaan sen tilalle myytin kuninkaallisesta instituutiosta, joka seisoo isänmaan, kristinuskon ja perhearvojen takana.
On muuten mielenkiintoista, että itse Hitler luonnehti kerran Kuningataräitiä ”Euroopan vaarallisimpana naisena”. Yleensä tämä tulkittu siten, että Hitler tarkoitti hänen (näennäistä) rooliaan brittiläisten vastarinnan nostajana heidän synkimpänä hetkenään kun Luftwaffe pommitti Lontoota vuonna 1940. Mutta paljon asianmukaisempi selitys sille saadaan, kun lainataan vaikkapa Ranskan pääministeri Edouard Daladierin kuvausta tästä naisesta hänen valtionvierailullaan Ranskaan 1938: “[Kuningatar on] ylenmääräisen kunnianhimoinen nuori nainen, joka olisi valmis uhraamaan kaikki muut maailman kansakunnat voidakseen jäädä Kuningattareksi”. Tämä oli ilmeinen viittaus lähestyvään toiseen maailmansotaan, johon Hitlerin agressiivinen ulkopolitiikka oli ajamassa kansakuntia.
Se oli siis Kuningattaren – ja muiden natsi myötäilijöiden – täysin järjetön tuki Hitlerin sotaretkille Tšekkoslovakissa ja muualla, joka johti Euroopan toiseen maailmansotaan ja Ranskan pääministerin mukaan tämä kaikki oli suoraa seurausta Kuningattaren vallanhimosta. Juuri tästä syystä hän oli ”Euroopan vaarallisin nainen”. Oman mausteensa tähän tuo myös se, että kun natsien kanssa liittoutunut ja puolijumalaksi julistautunut Japanin keisari Hirohito hyökkäsi Kiinaan vuonna 1937 yhdessä historian kammottavimmassa agressiosodassa ja aloitti siten toisen maailmansodan Aasian rintaman, hän oli tuolloin vielä Kuningas Yrjö VI:lle alamaisen Order of the Garterin yksi 24 ritarista. Sattumoisin tämän kunniaritarikunnan aatelisarvon omisti myös Mussolinin nukkekuningas Viktor Emanuel III, joka myöntyi auliisti Italian antisemiittisiin rotulakeihin. Myös ensimmäisen maailmansodan aikaan tässä ritarikunnassa jakoi jäsenyyden kolme serkusta, Yrjö V, Vilhelm II ja bolshevikkien tappama Nikolai II, joiden keskinäiset taistelut vei mukanaan kaikkiaan 16 miljoonaa ihmistä ennenaikaisiin hautoihinsa.
Mitä tämä kaikki kertoo siitä, että salaliittoteorioiden kannattajat ovat puhuneet jo pitkään siitä kuinka Englannin kuninkaallisten johtama valtapiiriklikki – Rothschildien ja muiden vaikutusvaltaisten pankkiirisukujen rahoituksella – suunnitteli tarkoituksellisesti sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan perustuen vapaamuurari Albert Piken väitettyyn kolmen maailmansodan suunnitelmaan, jonka hän olisi laatinut 1870 -luvulla reittinä illuministisen uuden maailmanjärjestyksen synnyttämiseen. Edward VIII sanoi kerran, että hän toivoi Hitlerin sodan saavan aikaan uuden järjestyksen Eurooppaan ja muualle. Vallastasyösty Vilhelm II puhui myös useaan otteeseen uudesta eurooppalaisesta järjestyksestä ja Euroopan Yhdysvalloista, jonka hän toivoi Hitlerin tuovan Euroopan kansojen keskuuteen. Tämä samainen ex-keisari sanoi myös ensimmäisen maailmansodan olleen Englannin johtavan eliitin juoni ja salaliitto Saksan hävittämiseksi.
Huom. Lisää informaatiota tästä kaikesta löydät kirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus luvuista 9 ja 12
Kuningattarelta on täytynyt lentää hänen aamuteensä pöydälle saadessaan eteensä The Sunin lauantaisen numeron. Sen etusivu kun näyttää hänet kuusivuotiaana äitinsi ja setänsä kanssa poseeraamassa kameraan oikean käden fanaattisella Sieg Heil -natsitervehdyksellä. Kannessa lukee isoin kirjaimin Their Royl Heilnesses (väännös termistä Their Royal Heiresses, Heidän kuninkaalliset perijättäret). Nyt jokainen pohtii ilmeistä kysymystä: Miksi Englannin kruununperijätär osoittaa uskollisuuttaan Hitlerille ja Natsi-Saksalle? Samalla kun Kuningattaren puolustukseksi voidaan sanoa, ettei kuuden vanha pikkuprinsessa voinut tietää mistä natsismissa oli kyse, samaa ei voida sanoa hänen äidistään ja sedästään Walesin Prinssi Edvartista (myöh. Kuningas Edward VIII), joiden kuva osoittaa näyttävän myös avointa innostustaan natsismille.
Joten kun silloinen Walesin Prinssi nostaa oikean kätensä Sieg Heil– tervehdykseen tässä vuoden 1933 tai -34 kotivideossa, hän ei ole todellakaan pilailemassa. Eikä hän pilaillut myöskään vuonna 1937, kun hän vierailullaan Natsi-Saksassa nosti kätensä useaan otteeseen Hitler-tervehdykseen, kuten voit nähdä vaikkapa yläpuolisesta kuvasta. Herttuan kuolemaansa asti kestänyt hellyydentunne natsismin kohtaan on tullut tänään jo niin yleiseen tietoon, ettei yksikään sanomalehti edes yritä peitellä sitä. Sen sijaan ne koittavat jatkaa vanhaa satua Edward VIII:sta perheen ”mustana lampaana”, joka sai houkuteltua natsismista tietämättömät viattomat sukulaisensa tähän ilkeään perhepotrettiin.
