Draculan verenperillinen kutsuu pelastamaan planeetan. Pitääkö Charles itseään pahuuden messiaana ja pimeyden prinssinä?

Räväköistä otsikoistaan tunnettu Daily Mirror julkaisi 3. elokuuta seuraavan uutisen: ”Prinssi Charles uskoo Transilvanian pitävän avainta planeetan pelastamiseen”. Romanian Karpaattien jylhissä vuoristo-maisemissa sijaitseva Transilvania tunnetaan parhaiten sen yhteydestä vuosisatojen takaisiin vampyyri legendoihin ja näiden ruhtinaana tunnettuun Kreivi Draculaan. Tämä verenimijä on tietysti Bram Stokerin luoma kuvitteellinen pahan ruumiillistuma, mutta inspiraation kirjailija sai todelliselta historian henkilöltä – Transilvanian Vlad III:lta. Tämä perkeleellinen hallitsija tunnettiin myös nimellä Dracula, mutta hänen torahampainen kaimansa jää tämän edessä auttamattomasti varjoon. 

Sekulaari turkulainen Heavy Metal yhtye Kilpi laulaa kappaleessaan Kaaoksen kuningas hyvin totuudenmukaisesti tämän planeetan todellisesta hallitsijasta:

dracula-s-castle-in-bran-transylvania-ro
Uskaltaisitko viettää yösi tässä viehättävässä linnassa? Tämä Transilvanian turistikohde tunnetaan virallisesti ”Draculan linnana”

Jos on olemassa Saatanaa
Niin hän kulkee jo maan päällä
Jos on olemassa Jumalaa
Ei Häntä ole näkynyt täällä
Jos uskaltaa lausua ajatuksiaan
Niin sellainen teljetään vankilaan
Jos uskaltaa puolustaa oikeuksiaan
Hänet anarkistiksi julistetaan

Kuka hallitsee – kuka määrää
Kuka tuomitsee – kuka valtaa pitää

Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas
Kaaoksen Kuningas – Pahuuden Messias
Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas
Kaaoksen Kuningas – Pahuuden Messias

Köyhät köyhtyy köyhtymistään
Ja rikkaat rikastuu
Moni jatkaa etsimistään
Moni yksin luhistuu
Rakkautta nimeksi
Ahneutta liikaakin
Kylmyys muuttuu vihaksi
Takaa tekohymynkin

Kuka hallitsee – kuka määrää…

Läpi ajan ja ikuisuuden
Se ottaa hahmon aina uuden
Paiskaa kättä ja hymyilee
Meidät mukaansa viettelee

Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas…

Persoonallisen pahan olemassaolo on ilmeistä kenelle tahansa joka vain tahtoo nähdä. Huolimatta siitä mitä meidän yhteiskuntamme uskoo tai ei usko, Saatana on todellinen siinä missä Jumalakin. Tämän todistamiseksi ei tarvitse katsoa edes kauas. Auschwitz, Kambodžan kuolemankentät, syyskuun 11., ISIS:in hirmuvalta, ihmiskauppa, lasten hyväksikäyttö jne, jne. Esimerkit ovat loputtomia. Tuskin kukaan voisi lukea listaa loppuun musertumatta sen painon alla ja menettämättä viimeistäkin uskoaan ihmisyyteen – siihen mielettömään ajatukseen, että me voisimme jotenkin pelastaa tämän planeetan ilman Jumalaa. Kuitenkin juuri tämä on Prinssi Charlesin ihaileman kirjailija Philip Pullmanin ääneen lausuttu ajatus: että ihmiskunnan tulisi ”tappaa Jumala” ja luoda Paratiisi itse maanpäälle.

Prinssi ja Pullman eivät näytä ymmärtävän ettei Jumalaa ole mahdollista tappaa sillä Hänet tapettiin jo kerran Golgatalla, mutta vain voittaakseen kuoleman ja pahan vallan ja Hänen veressään meillä on mahdollisuus saada iankkaikkinen sovitus kaikista pahoista teoistamme, ajatuksistamme ja sanoistamme – jos vain uskomme Hänen kuolleen edestämme ja otamme Hänet vastaan, niin että Hän voisi tulla asumaan sydämiimme tehdäkseen meistä Hänen pyhän temppelinsä. Monet saattavat sanoa etteivät usko Jumalaan maailmassa vallitsevan pahan vuoksi. Kristillisen opin ydin on kuitenkin siinä, että pahan valta murrettiin maailmasta sinä hetkenä jolloin Saatanan valta oli kaikkein suurimmillaan. Tällöin moni uskoi pimeyden saaneen voiton jopa Maailman Valosta, kun Hänet naulattiin ristille häpeän, pilkan ja sanoinkuvaamattoman tuskan alle.

Golgatan sijaiskärsimys ei poistanut pahaa maailmasta välittömästä, koska tähän Jumala tarvitsee meitä – meidän sydämiämme, luodakseen uuden ihmisen, uuden Aadamin ja tämän uudistetun ihmisyyden asuttaman vanhurskaan kuningaskunnan, joka on perustettu Hänen rakkauden evankeliuminsa perustalle (1. Kor. 15:45, Ilm. 5:9-10). Koska Saatana pyrkii jäljittelemään kaikessa Jumalaa, ei ole yllättävää että oppi ”uudesta ihmisestä” oli myös kommunismin ja natsismin ytimessä. Jokaisessa Jeesuksen seuraajassa on uuden ihmisyyden siemen ja tästä syystä Raamattu kehottaa kuolemaan päivittäin vanhan Aadamimme turmeltuneelle ja itsekkäälle luonnolle, jotta meissä asuva Kristus voisi loistaa meistä pyhää liekkiään tälle pahalle maailmalle. Paavalin mukaan seurakunnan tehtävä on ”kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” (Ef. 2:21)

Prince-Charles-with-a-Crown-of-Thorns-65582
Olen väsynyt tähän kruunuun, haluan kuninkaan kruunun.

Prinssi Charles näyttää kuitenkin uskovan, että hänet on voideltu samanlaisella tehtävällä kuin Jeesus Kristus. Kirjassaan Radical Prince, hänen ihailijansa David Lorimer lainaa tämän kruununperillisen ”vuorisaarnaa”: ”Koko elämääni on tähän asti motivoinut halu parantaa… että ihmisyytemme temppeli voisi olla jälleen pyhän lieken valaisemaa…  parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu.” Charles siis uskoo, että hänen tehtävänsä on eheyttää synnin rikkoma vanhan ihmisyyden turmeltunut luonto ja tuoda sen tilalle pyhällä liekillä valaistu uusi ihminen. Hän myös uskoo, että hän syntyi tähän maailmaan juuri tätä tarkoitusta varten. Se, että tämä mies on auttamattomasti sekaisin näyttää olevan jo vanha uutinen, jota olen tuonut esiin monissa artikkeleissani.

Mitä en sen sijaan ole teksteissäni juurikaan käsitellyt (kirjassani kyllä), on tämän miehen yritys samaistaa hänen messiaanisen kohtalonsa raskas taakka pahuuden ja pimeyden maailmaan. Tästä yksi esimerkki on hänen seurustelunsa kuolleiden kanssa, hänen avoin tukensa okkultismille ja saatanallisille symboleille kuten ympyrän sisään piirretylle viisisakaraiselle tähdelle ja kolmion sisällä olevalle Horuksen silmälle. Kirjassaan Harmony hän esittää tällaisten symbolien olevan eräänlaisia kanavia, joiden kautta fyysinen todellisuus voi saavuttaa yhteyden henkimaailmaan – kuten noidat ja okkultiikan harjoittajat ovat uskoneet jo vuosituhansia.

Toinen esimerkki on hänen tukensa J.K. Rowlingin ja Philip Pullmanin kirjoille, joista jälkimmäinen on julistanut avointa vihamielisyyttään kristinuskoa kohtaan ja edistänyt kirjoissaan salavihkaa satanistien yleistä oppia Luciferista maailman valona, joka kukisti Eedenin puutarhassa Jumalan tyrannian. Kolmas esimerkki on Prinssin kummallinen uskonnollishenkinen kiintymys Transilvanian alueeseen ja sen Dracula-myyttiin, jonka jokainen turisti voi kokea kylmän väreinä selässään mikäli uskaltaa vierailla alueen keskiaikaisissa linnoissa, kun täysi kuu loistaa sysimustien pilvien lomasta ja sudet ulvovat aavemaista vaierrustaan. Jos turisti sattuu kohtaamaan mustaan viittaan pukeutuneen kalpean mutta hurmaavan herrasmiehen, on hän todennäköisesti Walesin Prinssi. Englannin kruununperillinen nimittäin omistaa majatalon Transilvaniassa ja eräiden paikallisten huhujen mukaan hän olisi rakennuttamassa sinne jopa salaista linnaa.

Transilvania – kestävyyden vai kurjuuden kehto?

Prinssin kiinnostus Transilvaniaa kohtaan on hänen omien sanojensa mukaan siinä, että se edustaa ”Euroopan viimeistä kolkkoa jossa näemme todellista kestävyyttä. Meidän tulee oppia siitä ennenkuin se on liian myöhäistä.” Matka Transilvaniaan saattaa edustaa monille idyllistä paluuta keskiaikaan, sillä se on sääsynyt suurelta osin teollisen ajan luontoa tuhoavilta voimilta, jossa turisti saattaa joutua liftaamaan auton sijasta hevoskärryä. Tämä keskiaikainen nostalgia edustaa Prinssille sitä kestävyyden mallia josta muun Euroopan ja koko maailman tulisi ottaa mallia ennenkuin me tuhoamme tämän kauniin planeettamme.

Modernin ajan hektisestä ihmisvilinästä ahdistunut parantumaton nostalgikko saattaisi taputtaa käsiään, mutta vähänkin realistisempi henkilö esittäisi osuvan kysymyksen: Kuinka kehittynyt maailma voisi palata keskiaikaan ilman että vältettäisiin miljoonien, satojen miljoonien tai jopa miljardien ihmisten kuolema, joiden elämä on tullut riippuvaiseksi teollisen maailman infrastruktuurista? Kuinka esimerkiksi Suomessa voitaisiin palata fossiilista polttoainetta käyttävistä sähkövoimaloista takaisin puulämmitykseen ilman että puolet kaupunkilaisista kuolisi Suomen ankarissa talvissa. Tietenkään yksikään vihreä ei ole ehdottamassa paluuta puulämmitykseen, sillä fossiilliset polttoaineethan pelastivat aikoinaan Suomen tärkeimmän luonnonvaran: metsät.

Mutta metsää ei nähdä kyllä puilta, kun ehdotetaan kivihiiltä tai muita kasvihuone-päästöjä hyödyntävien sähkövoimaloiden korvaamista aurinko- tai tuulienergialla. Auringosto kun ei ole juurikaan hyötyä näillä leveysasteilla, jossa suurin osa vuorokaudesta on syksen ja talven pimeää. Samaten tuulivoima on hieman liian vanhanaikainen keksintö meidän teollisuudesta ja teknologiasta riippuvaisen aikamme kasvavalle energian tarpeelle. Olihan jo keskiaikanakin tuulimyllyjä joita vastaan Don Quijote kävi urhoollista sotaansa. Kenties nykyinenkin taistelu kansan syviin riveihin uponneita vihreän liikkeen sitkeitä myyttejä vastaan esimerkiksi ydinvoiman haitallisuudesta ja vaaroista on kuin ”taistelua tuulimyllyjä vastaan”.

Mitä ikinä lukija sitten ajatteleekin ydinvoimasta, kehottaisin katsomaan ensin Robert Stonen valaisevan dokumentin Pandora’s Promise (2013) ennenkuin annat vuosikymmeniä jyllänneen vihreän mediapropagandan vaikuttaa ajatuksiisi. Dokumentissa saavat äänen luonnonsuojelijat, jotka puhuivat ennen ydinvoimaa vastaan, mutta muuttivat kantansa kohdatessaan maailman energian kulutuksen realiteetit ja perehtyessään ydinvoiman takana olevaan tekniikkaan, joka on täysin turvallista ja puhdasta energiaa etenkin kun puhumme neljännen sukupolven reaktoreista, joka ei saanut tarvittavaa rahoitusta pääosin vihreän liikkeen ideologisen pelottelukampanjan johdosta. Pulitzer-palkinnon voittaja ja liberaali demokraatti Richard Rhodes sanoo eräässä kohtaa filmiä erään tärkeän pointin:

On suora yhteys sivilisaatiolle saatavilla olevan energian määrässä ja sen elämänlaadussa. Jos ei halua tuomita yli puolta Maan asukkaista köyhyyteen, sairauteen ja lyhytikäisyyteen, meidän on tuotettava lisää energiaa.

Kun niin sanotun puhtaan energian määrä on globaalista energian tuotannosta noin 3,4 % ja siitä tuuli ja aurinkoenergia muodostaa vain alle prosentin, on sanomattakin selvää etteivät uusiutuvat energialähteet kykene kattamaan planeetan kokonaisvaltaista energian tarvetta nykyisen kehityksen ehdoilla. Radikaalin ympäristöliikkeen tunnusmerkkinä on ollut alusta lähtien ehdoton ja fanaattinen kehityksen vastaisuus. Tämä köyhyyden romantisointi saa kaikkein radikaaleimman muodon Pentti Linkolan kaltaisessa ekofasistissa, joka mesoaa: ”Ei voi olla niin kyvytöntä diktaattoria, että hän osoittaisi suurempaa typeryyttä kuin valtaosa ihmisistä. Paras diktatuuri olisi sellainen missä päitä putoilee paljon ja hallitus estäisi minkä tahansa taloudellisen kasvun.”

Linkolan mukaan ”päiden tulee putoilla” koska maailman väestönkasvu on hänen silmissään suurin yksittäinen uhka sivilisaatiolle. Samoin kehittynyt sivilisaatio, mistä syystä hän pitää kolmannen maailmansodan tuloa ”iloisena tapahtumana Maalle”. ”Kaikki mitä olemme kehittäneet viimeisen sadan vuoden aikana pitäisi hävittää”, kirjoittaa Linkola verenjano suussaan. Samainen verenjano motivoi Prinssi Charlesia kirjoittamaan kirjassaan Harmony: ”emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme ryhdy vakavasti käsittelemään kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä,” (s. 289). Kuten yritin jo kirjassani tähdentää, tämä verenjano on päällimmäinen syy siihen miksi Prinssi tukee luonnonmukaisen ruuan liikettä ja vastustaa fanaattiselle kiihkolla teollistunutta maataloutta ja geenimanipuloitua ruokaa. Valitettavasti tämä sama kiihko ja vastustus GM-ruokaa kohtaan on lävistänyt myös suurimman osan kansalaisista ja jopa kristityistä.

Mutta kun jostakin asiasta muodostetaan dogmaattinen mielipide – suorastaan Jumalan pyhä Sana – suhtaudutaan sen vastustajiin yleensä keskiaikaisen kirkonmiehen sokealla raivolla. Myös GM -ruuan vastainen liike on muuttumassa vähitellen tällaiseen suuntaan. Sen sijaan, että kuunneltaisiin tiedemiesten ja GM-jalostuksen kehittäjien maltillisia lausuntoja, kuunnellaankin mieluummin kuulopuheita ja pelotteluita, joiden äänetorvena ovat etenkin poliittiset ja uskonnolliset toimijat eikä teknologiasta vastaava tieteellinen yhteisö. Tietenkään tieteellä ei ole yksinoikeutta kaikkiin kysymyksiin ja kaikkein vähiten eettisiin. Mutta mitä itse yritin tähdentää kirjassani on se, että anti-gm/pro-organic -liikettä ei aja juutalaiskristillinen etiikka vaan panteistinen filosofia missä luonnon pyhyyttä ja koskemattomuutta pidetään tärkeämpänä arvona kuin ihmisten hyvinvointia.

Näiden kahden miehen, Pentti Linkolan ja Prinssi Charlesin maailmankuva ja elämänfilosofia on pohjimmiltaan sama. Mutta siinä kun Linkola elää ainakin omien periaatteidensa mukaisesti – kalastellen päivisin ja rukoillen iltaisin Äiti Gaiaa antamaan anteeksi Äiti Teresan kaltaisen ”kauhean ihmisen” synnit, kun tämä ”pakkoauttoi henkiin massoittain riutuvia lapsia Intian ja Afrikan nälkäalueilla” -, Prinssi Charlesin elämäntapa on kaukana siitä kestävyyden ihanteesta, jota hän on vaatimassa muilta. Prinssin oman verkkosivun mukaan hänen huonekuntansa kasvihuonepäästöt oli vuosina 2009-10 2718 tonnia hiilidioksidia merkiten 20 prosentin laskua sitä edeltäneen vuoden päästöihin.

Keskimääräisen brittiläisen vuosipäästöt ovat noin 10 tonnia CO2:ta. Saksassa luku on sama, mutta Ranskassa se on vain 5 tonnia koska maan energiasta 80 % tulee ydinvoimasta (Ranskassa on myös Euroopan halvin sähkö). Huhtikuussa pidetyn maailmanlaajuisen Earth Hour tapahtuman yhteydessä Charles sanoi: ”Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja sillä nopeudella, millä me kulutamme Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, tarvitsisimme kolme planeettaa – ei vain yhtä – elättämään meitä.” Mutta jos kaikki eläisivät yhtä tuhlailevasti kuin Walesin Prinssi, silloin ei riittäisi enää kolme planeettaa eikä edes 300 vaan 810. Mitä tekopyhyyttä!

Dracula – Kristuksen pimeä vastine syvimmästä Helvetistä

Prinssin lumoutumiselle Transilvaniaan on eräs toinenkin syy, jonka hän on myöntänyt julkisessa mainosvideossa, jolla pyritään edistämään turistien mielenkiintoa aluetta kohtaan. Tämä syy on Charlesin verenperintö hänen esi-isästään Vlad Draculasta – Kreivi Draculan historiallisesta vastineesta. Yläpuolinen video näyttää Telegraphin uutista, jonka mukaan Prinssi kertoi Romanian kansallisen turistiviraston videohaastattelussa: ”Transilvania on minun veressäni. Sukukartta näyttää minun polveutuvan Vlad Seivästäjästä, joten minulla on hieman osuutta maassa” (”bit of a stake in the country”, mikä voidaan kääntää myös ”pala seivästä maassa”). Tämä ovela sanaleikki oli Prinssin humoristinen viittaus Vlad Draculan tapaan teurastaa uhrinsa seivästämällä.

Impaled
Vlad Dracula nauttimassa ateriaansa seivästettyjen uhriensa seurassa.

Brutaali teloitus jossa seiväs työnnettiin uhrin peräaukosta tai emättimestä hänen sisäelimiinsä – kuoleman kestäessä usein tunneista päiviin – on kuitenkin kaukana huumorista. Näin 100 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa 1400 -luvun puolivälissä. Vaikka seivästäminen oli Vladin suosikki – hänen kerrotaan saaneen teloituksen seuraamisesta jonkinlaista mielihyvää – myös muut vähintäänkin yhtä sairaat teloitustavat kuuluivat hänen makaaberiin listaansa. Nämä sisälsivät miesten, naisten ja lasten keittämistä kiehuvassa vedessä, paistamista punahehkuisissa hiilissä tai heidän nylkemistään elävältä.

Hänen terrorinsa oli niin kaameaa, että se saa jopa Hitlerin ja Stalinin näyttämään melkeinpä viattomilta kuoripojilta. Vaikka heidän tapaansa Vlad III ei tapattanut miljoonia, hänen teloitustapansa olivat niin vastenmielisiä, että tällainen lausunto näyttää minusta melko kohtuulliselta. Hänen hirmutekojensa tyypillinen luonnehdinta annettiin tässä saksalaisessa pamfletissa vuodelta 1521: ”Hän paistoi lapset, jotka hän syötti heidän äideilleen. Ja (hän) leikkasi naisten rinnat ja pakotti heidän miestensä syödä ne. Tämän jälkeen hän seivästytti heidät kaikki.”

Mikä on huomionarvoista sekä todellisessa historiallisessa Draculassa, että hänen fiktiivisessa vastineessaan, on tämän esikuvallisuus Raamatun Antikristukseen. Tämä esikuvallisuus heijastuu monilla tavoin. Siinä kuin Kristus oli maailman valo (Joh. 8:12), on Dracula assosioitu Pimeyden Ruhtinaaksi. Siinä kun Jeesus oli Jumalan Poika (Luuk. 1:32), on Dracula taas romaniankielinen sana Paholaisen Pojalle (muinaisromaniassa myös lohikäärmeen poika). Siinä kun Jumalan Karitsa lävistettiin hänen oman kansansa ja koko maailman rikkomusten vuoksi (Sak. 12:10, Joh. 19:37), Dracula lävisti kymmeniä tuhansia oman kansansa jäseniä. Jeesus vuodatti verensä jotta me saisimme ikuisen elämän, mutta fiktiivinen Dracula imee muilta veren saadakseen itse ikuisen elämän.

Draculan vastakohtaisuus Jumalan Poikaan on ilmeinen ja tästä syystä se on vain yksi synonyymi Antikristukselle. Tämän vuoksi on hyvin paljastavaa, että Prinssi Charles ei vain polveudu todellisesta Draculasta, mutta on myös aloittanut kampanjan Transilvanian alueen suojelemiseksi jossa hän tarkoituksellisesti haluaa tulla assosioiduksi tähän pimeyden ruhtinaaseen. Tämä kampanja on johtanut lukuisiin uutisotsikoihin missä Charles assosioidaan toistuvasti Kreivi Draculaan. Esimerkiksi Daily Mirror otsikoi 6. marraskuuta 2012: ”Prinssi Charles vampyyri? Romanian turistilautakunta väittää kuninkaallista Draculan perilliseksi.”

Johtopäätös

Kirjoitin kirjani luvussa 12 näin: ”Tuleeko Englannin kruununperillisestä joku päivä ’Vlad IV Dracula’ – esi-isänsä Vlad III:n jalanjäljissä veristä gorea jatkava Romanian hirmuhallitsija? Tämä on hirvittävä kysymys ja vastenmielinen ehdotus. Tiedämme kuitenkin historiasta, että jokainen joka on myynyt sielunsa Saatanalle, kykenee tällaisiin tekoihin täyttääkseen pimeän herransa sadistiset mielihalut. Olemme nähneet yhä useamman profetian Raamatussa viittaavan Prinssi Charlesiin Laittomuuden ihmisenä ja Paholaisen Poikana. Tämä merkitsee, että joku päivä Charles luovuttaa sielunsa ja ruumiinsa Perkeleen täydelliseen hallintavaltaan.” On ymmärrettävä, että kun ihminen luovuttaa itsensä Saatanan täydelliseksi orjaksi, hänen tekonsa ovat myös sen mukaisia.

baseOli henkilö sitten paavi tai Englannin kuningas, jos hän sekaantuu okkultismiin ja toivoo sen tuovan hänelle yhä suurempaa valtaa, päätyy hän lopulta verisiin ihmisuhreihin Saatanalle. Charlesin ja kuningasperheen okkulttisista aktiviteeteista meillä on lukuisia todisteita. Yksi sellainen on heidän vuosisatainen osallisuutensa Luciferia palvovan vapaamuurariuden huipulla, minkä Englannin ja Walesin yhdistynyt suurloosi on myöntänyt ja dokumentoinut täysin avoimesti. Kun jo Charlesin omassa vaakunassa on kuvattu punainen lohikäärme – Saatanan apokalyptinen tunnus – ja sen alla saksankielinen motto ”Ich Dien”(minä palvelen), ei pitäisi olla kovin vaikea päätellä kuka on se herra, jota Charles todella palvelee.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s