Vuonna 1917 Brittiläistä Imperiumia hallinnut Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone muutti nimensä Yrjö V:n johdolla Windsorin huoneeksi tarkoituksena häivyttää suvun germaaninen alkuperä. Nimenvaihdoksen taustalla oli kansan kokema syvä katkeruus Saksaa kohtaan johtuen keisari Vilhelm II:n provosoimasta ensimmäisestä maailmansodasta, joka oli vienyt miljoonilta brittiläisiltä heidän rakkaansa. Yrjö V:n serkun Tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä kylmäveriseen murhaan johtaneen Venäjän bolsevikki vallankumouksen havahduttamana Yrjö V näki ajan otolliseksi perheensä sukunimen strategiseen nimenvaihdokseen. Se mikä paljastuu tämän saksalaisen suvun esiripun takaa on todella shokeeraavaa.

Kun pahaa aavistamaton Diana kuuli Prinssi Charlesin kosivan häntä, hän kertoi heittäytyneensä Charlesin käsivarsille onnensa kukkuloilla ja kertoneen kuinka paljon hän tätä rakasti. Diana tietysti odotti Charlesin kertovan vastarakkaudestaan, mutta saikin kuulla hänen tunneköyhän vastauksensa: “Mitä ikinä rakkaus sitten tarkoittaakaan?” Saman kommentin Charles toisti myös toimittajan kysymykseen suorassa TV-lähetyksessä. Rakkautensa sokaisemana tämä viaton 19 -vuotias neito ei kyennyt näkemään Charlesin repliikkiä varoittavana esimerkkinä siitä mitä oli tulossa. Vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa, Diana kirjoitti ystävälleen Paul Burrelille kuinka avioliitto Charlesin kanssa jätti hänet ”piestyksi, ruhjotuksi ja henkisesti pahoinpidellyksi.” Hän lisäsi:

”En tunne katkeruutta, en kanna vihaa. Kiitos Charles, että työnsit minut tällaisen helvetin läpi ja annoit minulle mahdollisuuden oppia julmista asioista, joita olet tehnyt minulle. Olen mennyt eteenpäin nopeasti. Tuska lähes tappoi minut, mutta minun sisäinen voimani ei koskaan pettänyt ja opastajani ovat pitäneet minusta hyvää huolta. Enkö olekin onnekas kun sain heidän siipensä suojelemaan minua.”

Prinssi Charlesin vaimolleen suorittama henkinen väkivalta ajoi tämän viiltelemään itseään ja yrittämään itsemurhaa viisi tai kuusi kertaa. Eräässä tapauksessa Diana heittäytyi rappusia alas samalla kun oli odotti yhä Prinssi Williamia. Kun Charles näki tämän, hän ei ollut välittävinäänkään vaan syytti vaimoonsa teatraalisuudesta ja lähti ratsastamaan. Tämä tunteeton paskiainen – anteeksi ilmaus – on nyt julistanut, että hänen elämänsä korkein päämäärä on tulla “kuninkaaksi ihmisten sydämissä” (Time -lehti marraskuussa 2013). Jos Charles haluaa todella meidän sydäntemme kuninkaaksi, hänen täytyy kilpailla tästä paikasta itsensä Kuningasten Kuninkaan kanssa, joka haluaa myös täyttää meidän sisällämme ammottavan tyhjyyden. Sinusta riippuu se kumman kuninkaan toivoisit hallitsevan sydäntäsi.

Jumalan Karitsan, joka uhrasi henkensä hänen morsiamensa – sinun ja minun – edestä vai toisen, joka ei kyennyt rakastamaan edes omaa vaimoaan? On mielenkiintoista, että siinä kun Ilmestyskirja viittaa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa liittoon yljän ja morsiamen liittona jossa Ylkä edustaa teurastettua Karitsaa, Prinsessa Diana viittasi vuoden 1991 videokaseteissaan – joita kirjailija Andrew Morton käytti sittemmin apunaan – itseensä teuraaksi vietynä karitsana ja hänen ylkäänsä tämän teurastajaksi (ks. videot: maaliskuu 2015). Charlesin ja Dianan häissä asetelma oli siis täysin päinvastainen kuin Ilmestyskirjan symboliikassa Kristuksen ja seurakunnan häistä. Tämä sopii kuvaan sillä Antikristus edustaa kaikessa Jeesuksen täydellistä vastakohtaa. Siinä kun Raamattu kertoo Jumalan olevan rakkaus, Charles ei edes tiedä mitä rakkaus on. 1. Joh. 4:8-11 julistaa:

Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

Maansa pettänyt veljensä vartija

Vuoden 1991 salaisissa videokaseteissa kirjailija Andrew Mortonille Diana kuvasi Windsorin sukua näillä sanoilla: “En voinut uskoa kuinka kylmä ja kuinka…Ajattelin yhtä asiaa, mutta itseasiassa toinen asia oli meneillään. Valheet, petokset…” Kenties viime aikaisten lehtiotsikoiden valossa voimme käsittää paremmin mitä Walesin Prinsessa tällä tarkoitti. Hyvä esimerkki tästä kylmäverisyydestä on Daily Mailin kesäkuussa paljastama kirje, jonka Kuningattaren setä Edward VIII – silloinen Walesin Prinssi – kirjoitti 1919 hänen 13 -vuotiaan pikkuveljensä Prinssi Johnin kuolemasta. Tämän häpeällisen kirjeen mukaan hänen autistinen veljensä oli suljettu kahden vuoden ajan täydelliseen eristykseen eikä kukaan hänen perheestään käynyt katsomassa tätä useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa.

Kun uutiset Prinssi Johnin kuolemasta tuli perheen tietoon, Walesin Prinssi kertoi rakastajattarelleen Rouva Freda Dudley Wardille kuinka hänen “kuolemansa on suurin kuviteltavissa oleva helpotus tai mitä me olemme aina hiljaisesti rukoilleet.” Prinssi Edward perusteli tyytyväisyyttään sairaan veljensä kuolemasta sillä, että tämä “oli tullut enemmän eläimeksi kuin miksikään muuksi ja oli veli ainoastaan lihansa puolesta eikä mitään muuta.” Viimeisimmät dokumentit ovat myös paljastaneet, että tämä samainen “veljensä vartija” ei pettänyt vain omaa veljeään mutta myös oman kansansa. Hänen tiedetään olleen nimittäin natsismin intohimoinen kannattaja, joka luovutti maansa salaisia sotasuunnitelmia natseille ja ei vain toivonut mutta rohkaisi Hitleriä pommittamaan Lontoota 1940.

Kytkökset globaaliin rikollisuuteen ja terrorismiin

Olemme oppineet elokuvista, että kun 007 lähtee antamaan terroristeille ja mielenvikaisille despooteille “pataan”, hänen ensisijainen toimeksiantajansa on Kuningatar Elisabet II. Tämän Hollywoodin propaganda on kuitenkin kaukana todellisuudesta. Kun Prinssi Philip tapasi natsirikollisten suojelijanakin tunnetun Paraguayn saksalaistaustaisen diktaattori Alfredo Stroessnerin, Kuningattaren aviomiehen on raportoitu sanoneen: “On ilo vierailla maassa, jota ei hallitse sen kansalaiset.” Tämä vehkeily sotarikollisten ja nahkasaappaisten diktaattorien kanssa ei ole laisinkaan epätavallista, kun kyseessä on Saxe-Coburg ja Gothan sisäsiittoinen suku. Tarvitsee vain katsoa Wikipedian listaa Order of the Garterin ritareista menneen sadan vuoden ajalta nähdäkseen 007 propagandan taakse.

Order of the Garter eli suomeksi sukkanauharitarikunta on Englannin ylhäisin ja vanhin kunniaritarikunta, johon maan hallitsija aateloi vain kaikkein uskotuimmat ja ylhäisimmät palvelijansa Iso-Britanniasta ja muualta. Kirjailija John Coleman – MI6:n entinen agentti eli “todellinen 007” – on sanonut tämän Monarkista, Walesin Prinssistä ja 24 aatelisesta koostuvan kummallisen ritarikunnan muodostavan 300:n Komiteana tunnetun valtaklikin ydinjoukon, joka hallitsee kulissien takana suurinta osaa globaalista varallisuudesta ja johtaa lukemattomista eliittiseuroista koostuvaa salaseurojen verkostoa joista kaikki tähtää yhden maailmantalouden ja maailmanhallituksen perustamiseen. Order of the Garterin jäsenluettelu käsittää suurimman osan Euroopan monarkeista mukaanlukien äskettäin kruunusta luopuneen Hollannin Kuningatar Beatrixin, joka on Rooman Klubin ja Bilderberg ryhmän kunniajäsen ja jonka isä Prinssi Bernhard kuului jälkimmäisen perustajiin.

Colemanin mukaan tämä järjestö vaikuttaa myös lukuisten rikolliskartellien takana ja hallitsee kansainvälistä rikollisuutta, terrorismia ja huumekauppaa rahanpesun välityksellä. Niin uskomattomilta kuin Colemanin väitteet sitten kuulostavatkin, voi jokainen tarkistaa yleisistä historian kirjoista, että Britannian oligarkki johti 1800 -luvulla kansaivälistä ooppium kauppaa, mikä sai aikaan vuosina 1839-1860 käydyt oopiumisodat Brittiläisen Imperiumin ja Kiinan välillä kun Kiinan Qing dynastia alkoi rajoittaa oopiumin myyntiä ulkomaille. Britannian 150 vuotinen siirtomaavalta Hong Kongissa oli seurausta tästä likaisesta huumekaupasta, mikä Colemanin mukaan on yhä tänään Englannin hallitsevan luokan käsissä. Kenties Coleman ei ollut kovinkaan väärässä, kun katsomme viime vuosien paljastuksia valtavirran lehdistössä.

Kesällä 2012 Daily Mail kertoi kuinka “Britannian suurin pankki salli roistovaltioiden ja huumekartellien pestä rahaa miljoonia puntia sen haarojensa kautta. HSBC seisoo syytettynä sellaisen ‘saastuneen’ kulttuurin edistämisestä missä se tuli kanavaksi rikollisille yrityksille.” NBC NEWS taas kertoi kuinka “HSBC salli pankin toimia rahoittajana asiakkaille, jotka siirsivät hämäriä rahoja maailman vaarallisimmilta ja salaisimmilta kulmilta, mukaanlukien Meksikosta, Iranista, Saudi Arabiasta ja Syyriasta, maanantaina julkaistun USA:n Senaatin tyrmistyttävän raportin mukaan.” Tietysti kun raapaisemme asioita hieman pintaa syvemmältä, huomaamme että tällaisten pankkien rikolliset yhteydet vievät todisteet lopulta Englannin hallitseviin pankkiirisukuihin ja Windsorin Kuningashuoneeseen.

Maaliskuussa 2011 Telegraph kertoi kuinka “Britannian innostunut tuki ‘sharia pankkitoiminnalle’ nosti huolia Washingtonissa, että Lontoo City voi tulla terrorismin rahoituksen keskukseksi, vuotaneet dokumentit näyttivät.” Artikkeli jatkoi USA:lla olleen “erityisiä epäilyjä, että ‘hyväntekeväisyyslahjoitukset’ mitä islamilaiset pankit ovat velvollisia tekemään sharia lain noudattamiseksi, voitaisiin kanavoida al-Qaida myötäilijöille.” Kerroin kirjassani kuinka Prinssi Charles ja pääministeri Gordon Brown tuki yhtä tällaista islamilaista “hyväntekeväisyysjärjetöä”, jolla oli yhteyksiä Hamasiin. Prinssi Charles oli yksi sadoista juhlavieraista Muslim Aidin 25 -vuotisjuhlien illallisilla maaliskuussa 2010 ja piti ylistävän puheen järjestön työlle vaikka turvallisuuslähteet oli paljastanut sen kanavoivan likaista rahaa erityisesti Gazan kaistan jihadisteille.

Yksi huomattava linkki Englannin kuninkaallisten ja terrorismin välillä on sen pitkäaikainen ystävyys Saudi-Arabian kuningashuoneeseen. Voimme unohtaa niin sanotun syyskuun 11:sta  “totuus liikkeen” salaliittoteoriat sotilaslentokoneista ja kaksoistornien hallitusta räjäytyksestä sillä ilman niitäkin on kiistämätön tosiasia,  että New Yorkiin ja Washingtoniin iskeneistä 19 terroristista 15 tuli Saudi-Arabiasta ja että Saudien oma kuningashuone on rahoittanut lukuisia jihadisti ryhmiä ympäri maailman jo vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi New York Times raportoi kesällä 2009: “Syyskuun 11:sta uhrien perheiden lakimiehiltä kootut dokumentit tarjoavat uutta todistusaineistoa Saudien kuninkaallisen perheen laajasta taloudellisesta tuesta Al-Qaidalle ja muille ekstremisti ryhmille, mutta materia ei kenties koskaan löydä tietään oikeuteen johtuen laillisista ja diplomaattisista esteistä.”

Tämän vuoden helmikuussa sama lehti raportoi syyskuun 11:sta juonessa mukanaolleen Zacarias Moussaouinin todistuksesta, jonka mukaan terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan oli Saudi-Arabian prinssien rahoittamia ja suunnittelemia. Itseasiassa on olemassa hyvin vahvat todisteet sille, että Saudien kuningashuone on globaalin islamilaisen terrorismin perimmäinen lähde ja rahoittaja, kuten voit käydä itse lukemassa tästä artikkelista. Marraskuussa 2014 myös arvostettu Newsweek -aikakauslehti paljasti Irakin Islamilaisen Valtion (ISIS) saavan pällimmäisen rahoituksensa Saudi-Arabiasta. Tammikuussa 2014 Saudi-Arabialainen Al-Arabiya uutistoimisto toi julkisuuteen artikkelin ja videon Syyriassa toimineen ISIS taistelijan kuulustelusta. ISIS taistelija sanoi olevansa tietämätön miksi hänelle annettiin tehtävä tarkkailla Vapaan Syyrian armeijaa – joka taistelee Bašar al-Assadin hallintoa vastaan – mutta sanoi käskyjen tulevan Saudien Prinssi Turki al-Faisalilta.

Miksi tällaisen tulisi yllättää. Saudi-Arabian virallinen uskonto on wahhabismina tunnettu islamin jyrkkä fundamentalistinen tulkinta, mikä on myös Hamasin, Al-Qaidan, Talibanin ja ISISin pääideologia. Saudit ovat tukeneet wahhabismi-kouluja ja moskeijoita ympäri maailmaa. Saudi-Arabiassa ei ole demokratiaa eikä lehdistön vapautta ja sen hallinnon ihmisoikeusrikkomukset ovat maailman kärkitasoa. Tammikuussa maailmalla herätti suuttumusta aktivisti-bloggaaja Raif Badawin tapaus, joka tuomittiin 1000 ruoskaniskuun. Kristittyjen kannalta Saudi-Arabia on yksi vaarallisimpia asuinseutuja, joissa ristiinnaulitsemisetkin ovat yhä nykypäivää.

Mutta niin irvokasta kuin se onkin, Saudi-Arabia on öljy-bisneksensä kautta lännen liittolainen ja sen gangsterimaisella Mafia-otteella valtaa pitävällä Saudi dynastialla on lämpimät välit Windsorin huoneeseen ja erityisesti Prinssi Charlesiin. Tammikuussa Infowars raportoi Englannin kuningashuoneen kunnioittaneen Kuningas Abdullahin kuolemaa laskemalla Buckinghamin Palatsin lipun puolisalkoon. Tämän diktaattorin kuolemaa seurasi tekopyhien maailmanjohtajien muistopuhe, jotka ummistivat silmänsä sille, että hänen hallintonsa aikana mestattiin paljon useampia kuin on mestattu ISISin toimesta. Tämä toisinajattelijat ja demokratia-aktivistit murskannut tyranni sulki myös omat tyttärensä 13 vuodeksi vankeuteen heidän omaan palatsiinsa. Tämä on saanut epätoivoisen äidin vetoamaan Presidentti Obamaan, että hän vapauttaisi hänen tyttärensä, kuten Daily Mail uutisoi puolitoista vuotta sitten.

Mutta niin läheiset ovat Englannin tulevan kuninkaan suhteet Saudi-Arabiaan – Charlesin on sanottu olevan Saudi-Arabiassa kunnioitetuin läntinen johtaja – että hän teki helmikuussa juhlallisen valtiovierailun tähän maahan toivottaakseen Kuningas Salmannin tervetulleeksi uuteen virkaansa. Ihmisoikeusaktivistit odottivat kruununperillisen nostavan esiin ihmisoikeuskysymyksiä keskustelussaan Salmannin kanssa, mutta paljon todennäköisemmin puheenaiheet ovat koskeneet USA:n vaikutusvallan heikentämistä, juutalaisvaltion tuhoa ja terrorismin käyttämistä pelotteena lännen vapauden ja demokratian hävittämiseksi. Yhdysvaltojen tiedustelu virastojen sisäpiireissä on nimittäin tiedetty jo kauan, että Charlesin poliittinen maailmankuva ei eroa juuri paljoakaan Al-Qaidan, Talibanin tai Hamasin ajattelusta.

Kirjani yhdeksännessä luvussa lainasin The Guardian -lehden uutista marraskuulta 2003 jonka mukaan Yhdistyneen Kuningaskunnan ulkoministeriö neuvoi Charlesia välttämään Amerikan vierailua, koska ”viime yönä kävi ilmi, että Walesin Prinssin näkemykset olivat voimakkaasti Palestiinan puolella ja on yksityisesti kriittinen USA:n poliitiikasta Lähi-Idän konfliktissa.” Tiedustelulähteiden mukaan Charles oli häpeilemätön arabisti, jolla oli “Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä, melko epävakaat näkemykset Israelista.” Hän on keskustellut arabien kanssa myös siitä kuinka pikaruokaravintolaketju McDonald’s – Amerikan ja läntisen kulttuurin symboli – pitäisi julistaa pannaan. 

Prinssi Charles tanssii perinteisessä saudi-puvussa Saudi-Arabian roistovaltion edustajien kanssa ja heiluttaa islamin vereen tahrittua miekkaa.

 Luciferin veljeskunta

Heinäkuun 17. 1889 Albert Pike, kuuluisa skotlantilaisen riitin vapaamuurarijohtaja, laati ohjeet vapaamuurarien 23 ylimmälle neuvostolle kirjoittaen seuraavaa:

”Meidän täytyy sanoa suurelle yleisölle: ”me palvomme Jumalaa, mutta se on Jumala, jota palvotaan ilman taikauskoa. Teille riippumattomat suurmestarit , sanomme tämän, että voisitte toistaa sen 32., 31. ja 30. asteen veljille: vapaamuurariuden uskonnon tulee pitäytyä, koskien kaikkia jäseniä aina korkeimpiin asteisiin asti, Luciferin opin puhtaudessa… Kyllä Lucifer on Jumala ja valitettavasti Adonai on myös Jumala… siten satanismin oppi on harhaa… Lucifer, valon jumala ja hyvyyden jumala, taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!”

Piken paljastus vapaamuurariuden ylimpien asteiden luciferismista heittää hyvin synkän varjon kuningasperheen kristillisen julkisivun taakse. On tiedetty nimittäin kauan, että vuodesta 1874 vuoteen 1901, silloinen Walesin Prinssi – tuleva Edward VII – oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin Suurmestari. Tämä asia vahvistettiin Yhdistyneen Suurloosin omassa aikakauslehdessä joulukuussa 2012. Samalla lehti paljasti kuningasperheen johtavan aseman englantilaisessa vapaamuurariudessa alkaneen jo niin varhain kuin 1738, kun Yrjö III:n (1760 – 1820) isä, Walesin prinssi Fredrik, vihittiin Suurloosin ensimmäiseksi suurmestariksi. Jokainen Yrjö III:n kolmesta pojasta nousi myös tämän loosin suurmestariksi.

Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien aikana vuodesta 1791 vuoteen 1812 Brittiläisen Imperiumin vapaamuurariutta johti Walesin Prinssi George. Yhdessä isänsä Yrjö III:n kanssa hän oli Order of the Garterin johtava ja arvovaltaisin jäsen. Jokainen voi tarkistaa Wikipedian julkaisemasta ritarikunnan jäsenlistasta, että tuohon aikaan Garterin ritariarvon omisti myös Saksan vapaamuuriuden suurmestari Ernest II, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua. Tämä samainen aristokraatti oli vihitty 1782 Baijerissa vuonna 1776 perustettuun Adam Weishauptin Illuminati -salaseuraan. Ernest II yleni pian tämän salaseuran johtoportaille salanimelle Quintus Severus ja vuoden 1787 jälkeen kun ryhmän kumoukselliset suunnitelmat vuoti julkisuuteen, hän tarjosi Weishauptille turvapaikkaa Gothan kaupungista.

Nimi Gotha löytyy tietysti Windsorin huoneen todellisesta sukunimestä, Saxe-Coburg ja Gotha sillä Ernest II oli Prinssi Albertin – Kuningatar Viktorian aviomiehen – äidin isoisä. On siis olemassa selvä linkki illuminaattien ja Englannin kuninkaallisten välillä. Monilla on tapana viitata salaliittoteorioihin halventavassa merityksessä. Osa Illuminaattien maailmavaltaan kytketyistä teorioista saattaa harhaillakin paranoian ja todellisuuden rajamailla. Prinssi Albertin, Englannin Saxe-Coburg ja Gothan huoneen perustajan, isoisoisän johtava asema illuminaateissa on kuitenkin historiallinen tosiasia. Samoin se, että Ernest II kuului serkkunsa Yrjö III:n aateloimaan Order of the Garterin ritarikuntaan, mikä muodostaa Englannin hallitsevan luokan ytimen.

Illuminaattien toiminta kiellettiin Saksassa 1780 -luvun lopulla ja tämän jälkeen järjestön toiminnasta tai jäsenistä ei ole tiettävästi dokumentoitua informaatiota, mutta sen on uskottu pesiytyneen vapaamuurariuden johtoportaille ja jatkaneen toimintaansa muualla. Tiedämme järjestön saaneen suojelijan aseman Britannian kuninkaallisiin yhteydesssä olleilta aristokraateilta, joilla oli johtava asema Englannin ja Saksan vapaamuurariudessa. Ernest II oli todennäköisesti se linkki, joka toi illuminaattien päämäärät Order of the Garterin agendaan. Onko kovin vaikea päätellä, että Ernest II, Saksan vapaamurariuden suurmestari, vihki illuminaattieihin serkunsa Prinssi Henryn, Cumberlandin ja Strathearnin Herttuan, kuningas Yrjö III:n pikkuveljen, joka oli Engannin vapaamuurariuden suurmestari.

Tai onko mielivaltaista väittää, että illuminaattien jäsenyys olisi siirtynyt Ernest II:lta hänen lapsenlapsenlapsenlapselleen Edward VII:lle, joka oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin pää? Jos et ole tutustunut ennestään illuminaattien ryhmään missään yhteydessä, saatat kysyä: “miksi tähän järjestöön kuuluminen on sitten paha juttu?” Pekka Lahtinen luetteloi tämän okkulttien salaseuran tavoitteet kirjassaan Maailman Yhdentyminen (Tampereen kristillinen yhteisö, 1994):

• Kaiken järjestetyn hallinnon kumoaminen.
• Yksityisen omistusoikeuden ja perintöjen lakkauttaminen.
• Isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden kumoaminen.
• Perhe-elämän ja avioliittokäsitteen kumoaminen.
• Kaiken uskonnon ja varsinkin kristinuskon lakkauttaminen.
• Saattaa heidän miehensä “Valontuoja” maailman valtaistuimelle. Sana valontuoja on latinaksi lucifer

Kaikki edellä mainituista näyttää kuuluneen historian kehityssuuntaan viimeisen 200 vuoden ajan. Nämä tavoitteet oli näkyviä myös Ranskan vallankumouksessa ja 1900 -luvun bolsevikkivallankumouksessa. Karl Marxin ja Friedrich Engelssin Kommunistisen Manifestin vuoden 1872 painoksen esipuheessa kirjailijat sanoivatkin heidän puolueohjelmansa saaneen alkunsa vuonna 1847 Lontoon kongressin toimeksiannosta ja myönsivät tavoitteidensa alkuperän tulevan “poliittisilta salaseuroilta, jotka vuodesta 1789 tähän päivään asti ovat kehitelleet toimintaansa ja … tiivistäneet liittoutumistaan ja yhteistyötään.” (Pat Robertson, Uusi Maailmanjärjestys, Kuva ja Sana 1991, sivu 52). Kehottaisin sinua lukemaan juuri mainitsemani kirjan koska siinä ja muissa vastaavissa, tämän salaisen suunnitelman alkuperä ja valta kytketään toistuvasti Lontoon aristokraatteihin.

Yksi esimerkki tästä on Kuningas Edward VII:n hallinnon aikana perustettu Brittiläinen pyöreä pöytä, josta versosi 1919 Kansainvälisten asioiden kuninkaallinen instituutti (Royal Institute of International Affairs) ja tämä taas jatkoi toimintaansa Yhdysvalloissa sen tytärlaitoksen Ulkoasianneuvoston (CFR) muodossa. Suunnitelma anglosaksisten aristokraattien hallitsemasta yhdestä maailmanhallituksesta kehitettiin pyöreän pöydän tapaamisissa, jotka John Ruskinin oppilas Cecil Rhodes – Eteläafrikkan timanttikaivoksilla rikastunut brittiläinen liikemies, joka perusti Afrikkaan 1865 Rhodesian siirtomaavaltion Rothschildien pankkidynastian avustuksella – kutsui kokoon 1900 -luvun alussa. Robertson kirjoittaa:

Ruskin opetti Rhodesille, että brittien yläluokat omasivat “loistavan koulutuksellisen, kauneuden, lainkäytön, kunniallisuuden ja itsekurin perinteen”, jota ei voisi pelastaa ellei sitä ulotettaisi “Englannin alempiin luokkiin ja ei-englantilaisiin massoihin kautta koko maailman.” Epäonnistumisen hinta olisi, että nämä enemmistöt tukahuttaisivat tämän yläluokkaisten englantilaisten vähemmistön, ja että näin heidän perinteensä häviäisi. Tiedämme, että Ruskin luki Platonia joka päivä. Platon haluisi hallitsevan luokan mahtavine armeijoineen ja sille alamaisine yhteiskuntineen. Vanhat yhteiskunta luokat pitäisi hävittää, jotta tuleva uusi maailma saisi puhtaan alun. Näennäisesti tästä kehkeytyisi anglosaksinen utopia, jonka alaisuudessa vanha maailmanjärjestys menettäisi otteensa ja maailmaa valmistettaisiin anglosaksisten aristokraattien ja rahaluokkien hyväntahtoista hallintoa varten (sivu 84).

Yhteys lasten rituaaliseen hyväksikäyttöön

Johnny Deppin tähdittämässä Viktoriaanisen ajan Lontooseen sijoittuvassa Hollywood filmissä From Hell (2001) kuningasperheen historiallinen yhteys vapaamuurariuteen tuodaan avoimesti esiin. Tämä Alan Mooren sarjakuvaromaaniin perustuva trilleri esittää vuodesta 1970 asti tunnetun teorian, jossa tunnistamattomaksi jäänyt Viiltäjä Jack, joka murhasi brutaalisti viisi prostituoitua Lontoon alamaailmassa 1888, yhdistetään Edward VII:n esikoiseen Prinssi Albertiin. Teoria on kyseenalainen, mutta emme tarvitse myyttistä sarjamurhaajaa tai Sherlock Holmesia sen todistamiseen, että Saxe-Coburg ja Gothan aatelissuvulla on yhteys rituaalimurhiin, ihmiskauppaan ja lasten rituaaliseen hyväksikäyttöön.

Tietenkin tällaista väitettä on vaikea sulattaa jos ei jo lähtökohtaisesti usko persoonallisen pahan olemassaoloon ja demonisten henkien manifestioon niissä, jotka opettavat Luciferin olevan “valon jumala ja hyvyyden jumala, joka taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!” Mutta on katsottava todisteita huolimatta siitä miten uskomattomalta ne sitten näyttävät. Kehotan lukijaa pistämään merkille kuinka vähän nykyään puhutaan satanismista ja siihen liittyvästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rituaalimurhista, vaikka 80- ja 90- luvulla tällaisia raportteja ilmestyi solkenaan lehdistössä ja TV -dokumenteissa.

Saatananpalvonta ei ole suinkaan painunut maan alle, vaan puhe siitä on lakaistu tarkoituksellisesti maton alle, koska nykyisin aihe yhdistetään 80 -luvulla nousseen kristillisen oikeisto-fundamentalismin “noita-vainoihin”. Raportit saatananpalvonnan pahuudesta, demonisista riivauksista ja Jeesuksen nimen vapauttavasta voimasta, on nimittäin liian kiusallista materiaa meidän moniarvoiselle yhteskunnalle, koska se näyttää vahvistavan kristillisen maailmankuvan mustavalkoisen dualismin hyvän ja pahan persoonallisesta olemuksesta. Esimerkiksi 70-90 -luvuilla Iso-Britannian ja Amerikan lehdistössä julkaistiin lukuisia raportteja rikoksen uhreilta, jotka väittivät todistaneen tai kokeneen seksuaalista hyväksikäyttöä saatanallisissa rituaaleissa.

Usemmiten tämä hyväksikäyttö oli saatanallisten perheiden tai kulttien sisällä esiintynyttä lasten seksuaalista ja psyykkistä hyväksikäyttöä. Uutislehti arkistojen selaaminen osoittaa, että 1980 -luvun lopusta lähtien jopa 10 000 – 20 000 arvioitiin hakeutuneen terapiaan tällaisesta hyväksikäytöstä. Kuitenkin, monet lehdistössä ja psykologisessa yhteisössä kieltäytyivät ottamasta aihetta vakavissaan ja alkoivat syyttää epäpäteviä terapeutteja “hysterian” lietsomisesta. Yksi hyssyttelijöistä oli vuonna 1992 perustettu The False Memory Syndrome Foundation (FMSF), joka lobbasi poliitikkoja ja psykologeja torjumaan kaikki saatanalliseen hyväksikäyttöön viitanneet rikostutkijat ja terapeutit “saatanallista paniikkia” lietsovina puoskareina.

Tämä johti Englannin parlamentin vuoden 1994 päätökseen, mikä julisti saatanallisen hyväksikäytön myytiksi. Päätös kumottiin kuitenkin kuusi vuotta myöhemmin ja hallitus julisti saatanallisen hyväksikäytön todelliseksi ilmiöksi. The Indenpentent kirjoitti tästä raportista huhtikuussa 2000:

Sen löydöt ovat riidassa vuoden 1994 konservatiivi hallituksen raportin väitteisiin, mikä päätti saatanallisen hyväksikäytön olleen ”myytti”. Se seuraa lastensuojelu virastojen ja hallituksen kasvavaa huolta organisoidusta lasten hyväksikäytöstä. Viime viikolla ilmaantui, että poliisi oli tutkimassa oletettua 4000 lapsen seksuaalista ja fyysistä hyväksisäyttöä päiväkodeissa ja neuvoston johtamissa kodeissa Devonissa. Neiti Sinason, joka on hoitanut 126 rituaalisen hyväksikäytön selviytyjää, sanoi eilen, että monissa tapauksissa lapsia kidutettiin pitämällä veden alla tai saatiin uskomaan, että he olivat todistaneet vastasyntyneiden murhaa osana saatanallista rituaalia. ”Jotkut lapset ovat syntyneet hyväksikäytön tarkoitusta varten eikä heitä ole rekisteröity syntymätodistuksiin,” hän lisäsi.

Vuonna 2013 paljastui, että BBC juontaja Jimmy Savile – Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä, johon Charles luotti kaikessa avioliittoneuvoista puheiden tarkistukseen – oli lapsia hyväksikäyttäneen saatanallisen kultin jäsen. Tämä Kuningatar Elisabet II:n aateloima Britannian historian pahin seksirikollinen paljastettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2011. Sittemmin Savilen rikoksia koskeneet paljastukset on johtanut poliisin paljon laajemman pedofiiliverkoston jäljille, joka on saattanut sisältää Britannian vaikutusvaltaisinta kermaa poliittisesta, sotilaallisesta ja jopa kuninkaallisesta eliitistä. Viime aikoina tällaisten syytösten keskeltä on löytynyt Britannian entinen pääministeri Edward Heath, joka oli myös Elisabet II:n aateloima Order of the Garterin ritari.

Todisteet tällaisen VIP pedofiilikultin olemassaolosta menee paljon syvemmälle eikä niitä ole mahdollista tarkkailla kovin laajasti tässä artikkelissa, mutta käsittelin sitä seikkaperäisesti jo kirjani luvussa 12. Nämä syytökset eivät koske vain Saxe-Coburg ja Gothan englantilaista haaraa mutta myös sen belgialaista haaraa, kuin myös Alankomaita hallitsevaa Orania-Nassau-sukua. Euroopan kaikki kuningashuoneet ovat läheistä sukua toisilleen ja niiden monerkit jakavat yhteisen ritariarvon Elisabet II:n johtamassa Order of the Garterissa. Erään kuninkaallisen sivuston mukaan illuministisen Bilderberg ryhmän kunniajäsen “Hollannin Kuningatar Beatrix on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II:n viidennen polven serkku. Kuningatar Elisabetilla on sanottu olleen lämmin ja läheinen suhde Kuningatar Beatrixin kanssa.”

Belgiaa hallitseva Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone polveutuu samasta saksalaisdynastiasta mistä myös Windsorin huone on versonut. Sen perustaja Leopold I (1831 – 1865) oli Englannin Prinssi Albertin setä ja tämän puolison Kuningatar Viktorian eno. Belgian ensimmäisen kuninkaan veljenpoika Prinssi Albert perusti siis Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneen englantilaisen haaran johon Elisabet II myös kuuluu vaikka nimi Windsor kätkee perheen saksalaisen alkuperän. Leopold I:n poika Leopold II, Prinssi Albertin ja Kuningatar Viktorian ensimmäisen polven serkku, vihittiin Most Noble Order of the Garteriin vuonna 1866.

Jokainen historiaa tutkinut tietää, että Leopold II oli yksi ihmiskunnan suurimpia rikollisia. Vuonna 1885 hän perusti Afrikkaan Kongon vapaavaltion, joka oli kuninkaan yksityisessä omistuksessa toisin kuin aikansa muut Afrikan siirtomaat. Kongon ainoana omistajana Leopold II perusti maahan julman sortohallinnon, joka käytti sen alkuperäisväestöä orjatyövoimana kumiteollisuudessa. Jos orja ei täyttänyt kumikeruun vaadittua kiintiötä, häntä rangaistiin kuolemalla tai käden amputoimisella. Lukuisia lapsia silvottiin Kuningas Leopold II henkilökohtaisesta määräyksestä ja jopa 10 miljoonan kongolaisen uskotaan saaneen surmansa. Wikipedia kertoo:

Nykyään Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikoksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (muun muassa orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.

Saatat ihmetellä miksi et ole koskaan kuullut tästä miehestä. Kaikkihan tuntevat Stalinin, Hitlerin ja Pol Potin, mutta harvat ovat kuulleet Leopold II:sta. Kenties tätä vaitonaisuutta selittää se, että hänelle oli kiinteä yhteys Englannin kuninkaalliseen perheeseen. Leopold II:n rikokseset ihmisyyttä vastaan oli kuitenkin laajasti raportoitu jo 1900 -luvun alun Englannissa ja ympäri maailman kun brittiläinen ihmisoikeusaktivisti Edmund Dene Morel toi ne yleiseen tietoon. Aiheesta on tehty lukuisia dokumentteja joita voi käydä katsomassa täältä ja täältä. Vieläkin vähemmän tiedetään Leopold II:n seksuaalisesta suuntaumisesta pieniin lapsiin ja hänen osallisuudestaan Lontoon alamaailman lapsiprostituutiossa. Verkkosivu liveleak.com kirjoitti tästä 28. tammikuuta 2013:

Kirjailija Thierry Debels oli vieraana ohjelmassa ‘Controverse’ (RTL-TVI). Hän sanoi, että kuningas Leopold II oli kiintynyt pieniin tyttöihin, niin nuoriin kuin 10 vuoden ikäisiin. Belgian kuningas meni Englantiin saadakseen seksiä näiden viattomien pienten tyttöjen kanssa. Thierry Debels on löytänyt informaation lehti artikkeleista vuodelta 1885 missä käsiteltiin rouva Jeffriesin oikeudenkäyntiä.

Wikipedian mukaan ”Mary Frances Jeffries (1820 – 1907) oli ilotalon emäntä ja parittaja Lontoon alamaailmassa myöhäisellä 1800 -luvulla… 1870 -luvunaikana, hän johti yhtä harvoista bordelleista Viktorian-ajan Lontoossa, mikä tyydytti yksinomaan monia kaupungin eliitistä mukaanlukien huomattavia liikemiehiä ja poliitikkoja sisältäen ainakin yhden jäsenen ylähuoneesta ja nimitti kaarti viranomaisia kuin myös aristokraatteja kuten Leopold II:n. Hän oli myös mukana valkoisessa orjuudessa ja lapsiprostituutiossa järjestäen usein lasten sieppauksia tarjoutumalla katsomaan lasten perään samalla kun vanhemmat menivät keräämään matkatavaroita tai ostamaan junalippuja.” Jos jo 1800 -luvun asianajajat löysivät todisteita vaikutus-valtaisten ihmisten VIP pedofiilikerhosta ja nykypäivän poliisi tutkii samanlaista asiaa, herää kysymys että mitä ihmettä on oikein meneillään Euroopan rikkaiden ja mahtavien keskuudessa. Mitä meille on jätetty kertomatta?

Sir Savilen tapaus nosti taas julkiseen tutkintaan väitteet vaikutusvaltaisista lasten hyväksikäyttäjistä, mutta se ei ole ensimmäinen kerta. Artikkelissaan saatanallisesta hyväksikäytöstä, Wikipedia kertoo tämän ilmiön olleen “moraalinen paniikki joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1980 -luvulla leviten ympäri maata ja lopulta moniin osiin maailmaa, ennenkuin väheni suurimmaksi osin myöhäisellä 1990 -luvulla. Syytökset saatanallisesta rituaalihyväksikäytöstä sisälsi raportteja ihmisten fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä okkulttisten tai saatanallisten rituaalien kontekstissa. Äärimmäisimmässä muodossaan saatanallinen rituaalihyväksikäyttö käsitti oletetun maailmanlaajuisen salaliiton missä oli mukana maailman eliitin rikkaita ja mahtavia missä lapset olivat siepattu tai kasvatettu uhrausta, pornografiaa tai prostituutiota varten.“

On hyvin tunnettua, että useimmat pedofiilit ovat kasvaneet kieroutuneissa perheissä joissa he ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi omien lähiomaistensa taholta hyvin nuorella iällä. Käsittelemätön trauma on johtanut sitten aikuisiällä uhrin oman seksuaali-identiteetin vääristymiseen ja sisäiseen paatumukseen viattomien lasten kustannuksella. Jos Leopold II oli lasten hyväksikäyttäjä, ei pitäisi olla kovin yllättävää jos samasta suvusta nousseet Albert I (1909 -1934), Leopold III (1934 – 1951), Baudouin (1951 – 1993), Albert II (1993 – 2013) ja nykyinen Belgian hallitsija Philippe, olisivat myös osallisina lasten hyväksikäytössä. Olisi moraalitonta jos perustaisin tällaisen lausunnon vain pelkkään oletukseen.

Tätä oletusta tukee kuitenkin Belgian arvostettujen tutkivien journalistien Marie-Jeanne Van Heeswyckin, Annemie Bultén ja Douglas De Coninckin kokoama yli 500 sivuinen X-Asiakirjat, joka käsittelee Belgiaa vuonna 1996 järkyttänyttä Dutrouxin tapausta ja siihen liittyvää salaliittoa, mikä perustui kahdeksan silminäkijätodistajan kertomuksiin. Näiden niin sanottujen X-todistajien mukaan syyskuussa 1996 vangittu Marc Dutroux oli vain osa laajempaa ihmiskauppa ja lapsiseksi rinkiä, jonka asiakkaisiin kuului monia Belgian merkittävimpiä ihmisiä mukaanlukien useita kuningasperheen jäseniä. Käsittelin Dutrouxin  tapauksen salaliittoa yksityiskohdilla kirjani 12. luvussa. Voit tarkastella salaliittoon liittyviä todisteita käsikirjoitukseni oikolukemattomasta pdf-versiosta tai vaihtoehtoisesti voit tutustua aiheeseen Joël van der Reijdenin huolella dokumentoidusta artikkelista englannin kielellä täältä.

Massamurhaajat sukkanauhoissa

James Bond tuntisi olonsa tuskin kotoisaksi mikäli Elisabet II päättäisi lyödä hänet sukkanauharitariksi. Most Noble Order of the Garter on nimittäin sisältänyt joitakin historian pahimpia roistovaltioiden massamurhaajia. Olen tutkinut vasta tämän kaikkein ylhäisimmän ritarikunnan jäsenluetteloita. Kukaa tietää mitä hirviöitä löytyy Britannian muista Elisabet II:n hallitsemista ritarikunnista joita on lukuisia. Raiskaaja, pedofiili, nekrofiili ja satanisti Jimmy Savile oli Order of the British Empiren ritari. Mainitsinkin jo “Kongon Hitlerin” Belgian Leopold II:n, jonka Kuningatar Victoria aateloi Garterin ritarikuntaan 1866. Tuohon aikaan Garterin lista sisälsi lukuisia Euroopan itsevaltaisia tyranneja mukaanlukien edesmenneen Ottomaani Imperiumin sulttaaneja ja keisarillisen Venäjän tsaareja, jotka olivat henkilökohtaisesti vastuussa useimpien Venäjän pogromien alkuunpanemisesta.

Jos unohdamme nämä 1800 -luvun despootit, 1900 -luvun jäsenlista näyttää jopa vieläkin hirveämmältä. Hitleriä, Stalinia ja Mussolinia lukuunottamatta löydämme sieltä monia ensimmäisen ja toisen maailmansodan avainhenkilöitä ja useimmiten brittien ja heidän liittolaistensa vihollisten puolelta. Esimerkiksi jokainen keskus- ja ympärysvaltojen avainjohtaja kuului tähän järjestöön Englannin Yrjö V:n serkkuja Saksan keisari Vilhelm II:sta ja Venäjän tsaari Nikolai II:sta myöten (vaikka he taistelivat toisiaan vastaan vieden miljoonia alamaisiaan kuolemaan). Samaan aikaan Englannin aristokraatteja palvelleet kansainväliset pankkiirit rahoittivat sodan molempia osapuolia. Vuonna 1938 Elisabet II:n isä Yrjö VI aateloi ritarikuntaan Romanian hallitsija Carol II:n, joka oli fasistien liittolainen.

Samana vuonna jolloin Yrjö VI löi hänet Garterin jäseneksi, Carol II kaappasi itselleen diktaattoriset valtuudet ja loi Saksan mallin mukaisen yhden puolueen systeemin, mikä muiden fasistivaltioden tapaan sääti Romaniaan juutalaisten vainon oikeuttavat antisemiittiset lait. Tästä huolimatta Carol II:sta ei erotettu koskaan järjestöstä. Onko tämä lopultakaan yllättävää, kun huomioimme, että saman kuninkaan veli veljeili Hitlerin kanssa aina maanpetokseen asti. Kirjoitin myös äskettäin The Sunin etusivun julkaisemasta valokuvasta missä Prinsessa Elisabet ja hänen äitinsä yhtyi Edward VIII:n kanssa innostuneeseen natsitervehdykseen vuonna 1933. Samaan aikaa Carol II:n kanssa järjestössä palveli myös Italian kuningas Victor Emmanuel III, joka oli Mussolinin nukkehallitsija. Victor Emmanuel oli täysiverinen fasisti-myötäilijä, joka ei kokenut moraalista velvotetta protestoida Mussonin antisemiittisiä lakeja.

Kaikkein järkyttävin tapaus on kuitenkin Japanin Keisari Hirohito, joka erotettiin järjestöstä vasta sen jälkeen kun hän oli hyökännyt Yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborin hyökkäyksessä 1941. Hirohiton erotus oli todennäköisesti Churchillin painostama diplomaattinen ele millä Yhdysvallat saatiin taistelemaan Brittien puolella. Tämän todistaa sekin, ettei Keisari Hirohitoa tuomittu sodan jälkeen sotarikoksista ja hänet otettiin takaisin järjestöön taas 1971. Miksi Elisabet II katsoi läpi sormien Hirohiton sotarikoksia ja vihki hänet uudelleen sukkanauharitarikuntaan. Järjestöön vihkiminen on suurin kunnianosoitus minkä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija voi myöntää ystävilleen ja alamaisilleen Britanniassa ja muualla.

Tämä puolijumalaksi itsensä julistanut keisari syyllistyi historian räikeimpiin sotarikoksiin hyökätessään Kiinaa vastaan vuonna 1937. Vain harva historioitsija kieltää nykyään enää Hirohiton henkilökohtaisen vastuun Japanin armeijan sotarikoksiin. Näihin rikoksiin kuului mm. naisten ja jopa pienten lasten joukkoraiskaamisia, miesten elävältä hautaamisia, mestauksia ja ainakin yhdeksän miljoonaa siviiliä kuoli Hirohiton määräämässä Japanin agressiosodassa. Keisari Hirohito oli henkilökohtaisessa vastuussa monien kansainvälisten lakien kumoamisesta, jotka olisivat rajoittaneet sotavankien ja siviilien julmaa kohtelua. Myös kemialliselle sodankäynnille hän näytti vihreää valoa. Tällaisen “mukavan miehen” poika on yhä tänään Order of the Garterin kunnianarvoisa jäsen.

Äskettäin Iso-Britanniassa juhlittiin Elisabet II:n johdolla toisen maailmansodan päättymisen 70 -vuotisjuhlia, joka päättyi USA:n pudottamiin Hiroshiman ja Nagasakin pommeihin elokuussa 1945. Elisabet II:n isännän rooli tällaisissa juhlissa on törkeä loukkaus Japanin uhrien omaisia kohtaan. Kun Hirohito hyökkäsi Kiinaan vuonna 1937, hän oli tuolloin nykyisen monarkin isän uskottu ja lojaali palvelija. Isoisänsä Edward VII:n tapaan Yrjö VI ja kumpikin hänen kahdesta veljistään piti tuohon aikaan myös johtavaa asemaa Brittiläisen Imperiumin vapaamuurariudessa. Keisari Hirohito palveli siis viimekädessä saatananpalvojaa nimeltä Yrjö VI. Tämän saatananpalvojan tytär istuu nyt valtaistuimella puolisonaan Prinssi Philip, joka on myös korkea-arvoinen mestarimuurari Laivasto Loosissa Nu. 2612. Kentin Herttua Edward, Kuningattaren serkku, on vapaamuurariuden pää koko maailmassa.

Johtopäätös 

Kun Prinssi Charlesin tausta on tällaisessa perheessä, voimme alkaa käsittää paremmin sitä kylmyyttä, valheita ja petoksia, joita Diana sanoi todistaneensa tämän suvun kulissien takana. Voimme käsittää myös sen miksi Charles sanoi, ettei hän tiedä mitä rakkaus merkitsee. Nämä ihmiset ovat täysin vailla rakkautta, empatiaa tai sääliä. Oliver James, joka on yksi Britannian arvostetuimpia psykologeja, sanoi äskettäin, että Prinssi Philip on henkilö “jolta puuttuu kokonaan sisäinen tunne oikeasta ja väärästä. Syvällä sisimmässään hän ei välitä kenestäkään toisesta yhtään mitään. Hän pitää kaikkia muita mahdollisina uhkina. Hän on täysin itsekäs ja tämä on aivan kuten Fred West tai kuka tahansa psykopaattinen henkilö.” (ks. videot: kolmas promovideo). Kun tällainen diagnoosi tulee Oliver Jamesin kaltaisen ihmisen suusta, pitäisi useimpien meistä ottaa hänen varoituksensa tosissaan.

Chris Everard dokumentti kuninkaallisen perheen murhaamasta Lady Dianasta tuo selvästi esiin Windsorin huoneen okkulttiset kytkökset pimeyden maailmaan.