Syyskuussa 2015 Venäjä lähetti hävittäjänsä Syyriaan tukeakseen Bashar al-Assadin veristä hallintoa Syyrian kapinallisia ja Irakin islamilaista valtiota vastaan. Näillä toimillaan Presidentti Putinin on sanottu yrittävän siirtää kansainvälisen yhteisön huomiota Venäjän miehityssodasta Itä-Ukrainassa, jonka se aloitti Krimin haltuunotolla maaliskuussa 2014. Putinin agressiivisen ulkopolitiikan juuret löytyvät kylmän sodan päättymistä seuranneesta Neuvostoliiton hajoamisesta ja NATO:n laajenemisesta entisille Neuvostoliiton alusmaille. Nämä tapahtumat ovat johtaneet “uuteen kylmään sotaan”, kuten Venäjän pääministeri Dmitry Medvedev kuvasi äskettäin idän ja lännen suhteita. Poliittisten tarkkailijoiden mukaan tämä “kylmä sota II” on ollut käynnissä jo ainakin siitä lähtien, kun talviuniltaan herännyt Venäjän karhu hyökkäsi Georgian kimppuun Pekingin kesäolympialaisten alla 8.8.08. Tilanne Lähi-Idässä on kärjistynyt erityisesti kuluneen marraskuun jälkeen, kun Turkki ampui alas sen ilmatilaa loukanneen venäläiskoneen. Mutta kyseessä ei ole vain kylmän sodan paluu. Kyse on uudesta suuresta pelistä – pelistä mikä tulee johtamaan lopulta kolmanteen maailmansotaan ja Harmageddonin taistelutantereelle.  

The Guardian kertoi 22. toukokuuta 2014 kuinka Prinssi Charles suututti presidentti Putinin, kun tämä oli verranut hänen toimiaan Ukrainassa Hitlerin Puolan invaasioon 1939. Suosittu venäläinen sanomalehti Moskovskij Komsomolets sanoi huomautuksen uhkaavan “saada aikaan kansainvälisen skandaalin” ja hankaloittavan ennestään Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Venäjän “varjostuneita” suhteita. Huolimatta siitä oliko Charlesin huomatus oikeutettu vai ei, kun tällainen vertaus tulee henkilöltä, joka on eräänä päivänä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija, sillä on potentiaalia aiheuttaa pysyvää vahinkoa idän ja lännen jo ennestään kiristyneille suhteille. Venäläinen media iski myös takaisin näyttämällä TV-dokumentin, joka korosti Prinssi Charlesin oman perheen historiallisia yhteyksiä natseihin. Kerroin näistä hälyttävistä yhteyksistä Windsorin huoneen ja Natsi-Saksan välillä kirjani yhdeksännessä luvussa ja artikkelissa Elisabet II oli fanaattisen natsi-perheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta.

Tällainen valtionpäämiesten diplomaattinen sivallus ei ole ensimmäinen kerta Walesin Prinssille. Kiinan johtajat ovat saaneet tuta myös nahoissaan Hänen Kuninkaallisen Röyhkeytensä avointa vihamielisyyttä. Lainasin kirjani neljännessä luvussa Prinssin entisen yksityissihteeri Mark Bollandin todistajanlausuntoa, jonka mukaan kruununperijä jätti tarkoituksella tulematta illalliskutsuihin, jota hänen oli määrä isännöidä Kiinan presidentti Jiang Zeminille tämän valtionvierailulla Iso-Britanniaan lokakuussa 1999. Bollandin mukaan Charles teki tämän tahallisena  “loukkauksena kiinalaisille, koska hän ei hyväksy Kiinan hallintoa ja on Dalai Laman suuri tukija, jonka hän näkee olevan kiinalaisten sortama. Prinssi oli tietoinen valtionvierailun poliittisesta ja taloudellisesta tärkeydestä. Siitä huolimatta hän halusi tehdä julkisen mielenosoituksen kiinalaisia vastaan boikotoimalla siten juhla-ateriaa. Koitimme tuloksetta taivutella häntä osallistumaan.” Prinssi Charles on hyvin taitava diplomaatti erityisesti islamilaisissa maissa, joka on rakentanut siltoja idän ja lännen välille, ja hänen perheensä on johtanut jo yli sadan vuoden ajan kansojen veljeyden ihanteelle perustuvaa uuden maailmanjärjestyksen suunnitelmaa yhdestä maailmanhallituksesta ja maailmantaloudesta.

Charlesin tahdittomuus Kiinaa ja Venäjää kohtaan ei ole kuitenkaan rauhan ja veljeyden edistämistä vaan sodan ja vihollisuuden. Nyt, joku voisi sanoa sen olevan hienoa, että Charles välittää näin intohimoisesti Kiinan kommunistisen sortohallinnon alla elävistä tiibetiläisistä ja suhtautuu vakavasti Putinin agressiiviseen ulkopolitiikkaan. Mutta tällainen puolustus osuisi pahasti metsään. Ensinnäkin, on äärimmäisen naivia kuvitella, että kruununperillisen huoli tiibetiläisistä tai ukrainalaisista olisi jotain vilpitöntä myötätuntoa ilman geopoliittisia intressejä (palaan tähän asiaan vielä myöhemmin). Toiseksi, lännessä ollaan kovin alttiita läntisen lehdistön oman propagandakoneiston muovaamalle historian kirjoitukselle, joka tuomitsee kovin yksisilmäisesti Putinin ulkopolitiikan ja lakaisee samalla maton alle lännen oman roolin esimerkiksi Ukrainan kansannousun (joka johti lopulta Venäjän väliintuloon ja Krimin miehitykseen) ja Syyrian sisällissodan syntymisessä. En ole nyt puolustamassa Putinia tai Kiinan kommunistista johtoa. Minusta Putin on Venäjän vaarallisimpia yksinvaltiaita sitten Nikita Hruštšovin. Olen lukenut historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä Arto Luukkasen erinomaisen anylyysin nyky-Venäjän ulkopolitiikasta kirjassaan Georgian sota: Miten mahdottomasta tuli mahdollinen (2008).

Onko Putin lännen valtaeliitin syntipukki?

En ole siis millään tavoin sinisilmäinen Venäjän imperialististen aikomusten suhteen. En puolusta myöskään Kiinan veristä kommunistihallintoa, joka sortaa uskonnollisia vähemmistöjään armotta ja missä kristittyjenkin vainot ovat arkipäivää. Samalla lännen medioissa ollaan oltu kuitenkin kovin hissukseen siitä tosiasiasta, minkä syyskuun 11. uhrien perheiden lakimiehet ovat vahvistaneet kaiken muun todistusaineiston ohella: Saudi-Arabian kuningashuone on islamilaisen sunniterrorismin – mukaanlukien al-Qaidan ja Isiksen – perimmäinen alkuunpanija, rahoittaja ja ideologinen tukija. Saudi-Arabia on myös lännen tärkein kumppani Lähi-Idässä johtuen sen riippuvuudesta Persianlahden öljyyn ja Saudien oligarkilla on vahvat siteet Britannian oligarkkiin, joka palaa aina 1700 -luvulle asti. Kerroin näistä historiallisista siteistä artikkelissa Kuinka Prinssi Charles on todellinen voima al-Qaidan ja Isiksen takana?  Pulitzerin palkinnon voittanut journalisti Seymour Hersh paljasti jo vuonna 2007 kuinka Saudi-USA liittouman salaisen sodankäynnin tavoitteisiin kuului Bashar al-Assadin hallinnon kaataminen Saudien rahoituksen turvin, minkä tarkoituksena oli avustaa Syyrian sisällä operoivia hallinnon vastaisia sunniradikaaleja mukaanlukien lännelle ja Israelille vihamielistä Al-Qaidaa.

Infowars raportoi kuinka salaiseksi luokiteltu syyskuun 11. tutkimuskomitean 28-sivuinen hallitusraportti paljastaa Saudien ja Bushin perheen syyllisyyden syyskuun 11. iskuihin.

Kaikki todistusaineisto näyttää siis viittaavan vahvasti siihen, että viisi vuotta riehuneen Syyrian sisällisodan vaatimien satojentuhansien ihmishenkien ja islamistien tappolistalle päätyneiden uhrien veri on viimekädessä Saudien huoneen käsissä, kuin myös kaikkien sen ulkomaisten ystävien ja liikekumppanien käsissä. Näistä Saudien ystävistä ja liikekumppaneista läheisin on tietysti Prinssi Charles. The Guardian itseasiassa raportoi 13. lokakuuta 2001 kuinka Prinssi Charles illallisti Osama Bin Ladenin veljen kanssa vain kaksi viikkoa syyskuun 11. iskujen jälkeen. Bin Ladenin perheellä on tunnetusti läheiset liikesuhteet Saudien kuningassuvun kanssa ja Osaman on väitetty olleen perheen “musta lammas”. Mutta tämä vanha tarina Osamasta perheen hylkiönä alkaa menettää yhä enemmän uskottavuuttaan, kun syyskuun 11. uhrien omaisten lakimiehet ovat alkaneet paljastaa al-Qaidan taloudellisen tuen tulleen suoraan Saudien dynastialta vähän ennen sen terrori-iskuja Yhdysvaltoihin. Se on tämän uuden maailmanjärjestyksen agendan anglo-amerikkalainen eliitti, joka on on ajanut suljettujen ovien takana NATO:n ja EU:n laajemispolitiikkaa itään, mikä on saanut Venäjän tuntemaan itsensä nurkkaan ahdetuksi eläimeksi.

Länsi tuki myös Ukrainan oranssia vallankumousta vuonna 2004, mikä käynnisti sen kymmenen vuotta kypsyneen kansannousun missä Ukrainan kansa potki virasta venäjämielisen presidentti Viktor Janukovytšin integroituakseen osaksi läntistä Eurooppaa. Putinin sotatoimet Krimillä maaliskuussa 2014 olivat ainoastaan looginen seuraus tästä lännen tuesta Ukrainan eurohenkiselle voimille, jotka Putin näki uhkaavan Venäjän alueellista yhtenäisyyttä. Jos siis lähdetään etsimään syyllisiä sille, mikä on johtanut maailman kolmannen maailmansodan partaalle, on lännellä tässä aivan yhtä suuri vastuu kuin idälläkin. Putinin yksipuolinen demonisoiminen ei ota huomioon sitä historiallista asiayhteyttä mistä tämä kaikki on saanut alkunsa. Lisäksi on huomioitava, että tähän johtanut historiallinen kehitys käynnistyi jo syyskuun 11. iskuista vuonna 2001. Tätä kymmenen vuotta myöhemmin seurannut Syyrian sisällissota ja Isiksen nousu on taas johtanut Euroopan historiansa pahimpaan pakolaiskriisiin sitten toisen maailmansodan juutalaisvainojen. Kysyn siis jälleen kerran: kuka olikaan se henkilö, joka seurustelee syyskuun 11. terrori-iskujen, Syyrian sisällissodan ja Isiksen valtaannousun “rättipäisten” rahoittajien kanssa? Aivan oikein, Walesin Prinssi Charles!

Tähän räjähdysherkkään maailmantilanteeseen Prinssi Charlesilla on jopa suurempi vastuu kuin Bushilla, Putinilla ja Obamalla yhdessä. Eikä tätä tilannetta paranna yhtään se, että hän alkaa lietsoa venäjävastaisuutta syyttämällä Putinia “uudeksi Hitleriksi”. Prinssi Charlesin oma ideologinen suuntautuminen islamofasismiin ja ekofasismiin yhdessä hänen perheensä historiallisten suhteiden kanssa Kolmanteen Valtakuntaan, tekee hänestä itsestään tosin paremman ehdokkaan “Hitler II” rooliin kuin Putinista. Ainoastaan viikset erottavat vanhan Aatun Walesin Prinssistä. Muistakaamme, että edellinen Walesin Prinssi oli tämän samaisen Aatun lähimpiä liittolaisia koko Euroopassa. “Ei omena kauas puusta putoa”, kuten kuuluu jo vanha sananlasku. Mutta entäpä Prinssi Charlesin poliittinen tuki Tiibetin itsenäisyyttä ajavalle ja maanpaossa elävälle Dalai Lamalle? Ilman kunnollista historian tietoa moni ei ymmärrä mistä siinä on todellisuudessa kyse. Tätä tarkastelen seuraavaksi.

Dalai Lama ja myytti Himalajan Paratiisista. 

14. Dalai Lama eli oikealta nimeltään Tenzin Gyatso on hyvin suosittu johtaja lännessä ja hänen rauhanomainen ja väkivallaton retoriikkansa on saanut monet näkemään hänet jonkinlaisena “Tiibetin Gandhina”. Tämä Tiibetin itsehallintoa ajava buddhalaisjohtaja, joka väittää syntyneensä jumalallisen Avalokiteśvara (mikä merkitsee: Herra, joka katsoo alas) Bodhisattvan inkarnaatioksi, sattuu olemaan myös Prinssi Charlesin hyvä ystävä. Dalai Laman suosiosta lännessä kertoo jotain vuoden 2008 Bekingin kesäolympialaisten olympiasoihdun matkan häirintä, kun vapaan Tiiben puolesta kokoontuneet aktivistit kerääntyivät osoittamaan suurin joukoin mieltään erityisesti Pariisissa ja Lontoossa. Myös Prinssi Charles oli näiden aktivistien joukossa. Guardianin uutisen mukaan tammikuulta 2008: “Walesin Prinssin päätöstä olla osallistumatta Pekingin Olympialaisiin käytetään laukaisualustana kansainväliselle kampanjalle taivuttamaan julkiset hahmot boikotoimaan kisoja.” Tällä kertaa Prinssin toimissa ei siis ollut kyse enää pelkästä diplomaattisesta loukkauksesta valtion juhla-aterialla vaan hyvin harkitusta yrityksestä vaikuttaa julkiseen sanaan mobilisoidakseen julkisten vaikuttajien ja kansalaisaktivistien joukot verbaaliseen sotaan Kiinan hallintoa vastaan. Näiden julkisten vaikuttajien joukossa on mm. buddhalaisuuteen kääntynyt Hollywood-tähti Richard Gere.

Paljastan kohta sen miksi Prinssi Charles on niin kiinnostunut Tiibetin itsenäisyydestä, mutta sitä ennen sanon muutaman sanan tästä läntiseen ajatteluun pesiytyneestä Tiibetin myytistä, mikä koostuu kahdesta sitkeästi elävästä uskomuksesta. Nämä ovat: rauhanomaisen buddhalaisuuden harhakuva ja myytti paratiisimaisesta yhteisöstä, minkä oletaan vallinneen Tiibetissä ennen Kiinan miehitystä vuonna 1959 ja 14. Dalai Laman karkotusta. Koska nämä myytit ovat ruokkineet Dalai Laman lännessä lietsomaa Kiinan vastaista politiikkaa, on syytä olla hieman paremmin perillä Tiibetin historiasta Dalai Laman teokratian alla. 14. Dalai Lama saattaa esiintyä maailmalle lammasmaisena hengellisenä johtajana, mutta hänen edeltäjänsä olivat pikemminkin raatelevia susia. Lännen New Age henkiset ajattelijat ovat tähdentämässä jatkuvasti idän panteististen ja polyteististen uskontojen ylivoimaisuutta lännen monoteistiin uskoihin nähden, joiden historiaa ovat varjostaneet väkivaltaiset sodat ja alkuperäiskansojen maiden haltuunotto. Tosiasiassa Buddhalaiset ovat käyneet yhtälailla verisiä sotia niin toisiaan kuin muita uskontoja vastaan Thaimaassa, Burmassa, Koreassa ja Japanissa. Michael Parenti kertoo:

Mutta monet nykypäivän buddhistit Yhdysvalloissa väittäisi, ettei mikään tästä sovellu Dalai Lamaan ja Tiibetiin, jota hän hallitsi ennen kiinalaisten ratsiaa vuonna  1959. Dalai Laman Tiibet, he sanovat, oli hengellisesti suuntautunut kuningaskunta, vapaana egoistisesta elämäntyylistä, tyhjästä materialismista, turhista tavoitteista, ja turmelevista paheista, jotka ympäröivät modernia teollistunutta yhteiskuntaa. Läntiset uutismediat, joukko matkailukirjoja, novelleja ja Hollywood filmejä ovat esittäneet Tiibetiläisen teokratian todellisena Shangri-Lanina [Aku Ankan ystävät saattavat tunnistaa tämän Himalajan vuoristossa sijaitsevan myyttisen paikan Carl Barksin vuoden -54 Roope-setä tarinasta Tralla La, kirj. huom.] ja Dalai Laman viisaana pyhimyksenä, “suurimpana elävänä ihmisolentona,” kuten näyttelijä Richard Gere intoili.

Dalai Lama itse antoi tukea tälle idealisoidulle kuvalle Tiibetistä sellaisissa lausunnoissa kuin: “Tiibetin sivilisaatiolla on pitkä ja rikas historia. Läpitunkeva buddhalaisuuden vaikutusvalta ja elämän ankaruus keskellä koskemattoman ympäristön laajoja viheralueita, johti yhteiskuntaan mikä oli omistettu rauhalle ja harmonialle. Me nautimme vapaudesta ja onnellisuudesta.” Tosiasiassa Tiibetin historiassa lukee hieman eri tavalla. 1200 -luvulla Keisari Kublai-kaani loi ensimmäisen Suur-Laman, joka hallitsi kaikkien muiden lamojen ylitse kuin mahtava paavi piispojansa. Useita vuosisatoja myöhemmin Kiinan Keisari lähetti armeijan Tiibetiin tukeakseen Suur-Lamaa, kunnianhimoista 25-vuotiasta miestä, joka antoi silloin itsellensä tittelin Dalai (Meri) Lama, koko Tiibetin hallitsija. Tässä on melkoinen historiallinen ironia: ensimmäinen Dalai Lama oli asetettu valtaan kiinalaisen armeijan taholta.

Parenti jatkaa kertomalla Dalai Laman hallitseman teokraattisen Tiibetin armottomasta feudaalisesta luokkayhteiskunnasta missä luostarit keräsivät yhteiskunnan varallisuuden aristokraattisten perheiden ja korkea-arvoisten munkkien ja lamojen taskuihin. Näitä lamoja ei siis taloudellinen lama pahemmin vaivannut. Alemman luokan papisto ja talonpoikaisluokka eli kuitenkin jatkuvassa puutteessa ja nälässä. Tiibetillä oli myös oma armeija, joka piti yllä järjestystä hallitsevan luokan eduksi ja vangitsi karanneet tai kapivoivat maaorjat. Tässä niin kutsutussa Tiibetin “Paratiisissa” vain 10 000 väestöstä koostui kauppiaiden hyvin toimeentulevasta “keskiluokasta”. Useat tuhannet muut olivat kerjäläisiä ja osa väestöstä syntyi orjiksi, jotka saivat elantonsa palvelemalla isäntiensä talossa. Vuonna 1953 suurin osa maalaisväestöstä – noin 700 000 reilun miljoonan ihmisen kokonaisväestöstä – eli yhä maaorjuudessa (maaorjuushan päättyi Euroopassa jo useita vuosisatoja aikaisemmin). Maaorjuus merkitsi sitä, että ihmiset olivat sidottu palvelemaan maaherran omistamilla mailla ja heille sallittiin vain pieni maa-palsta heidän oman ruokansa kasvattamiseksi.

Maaorjilla ei ollut oikeutta koulutukseen tai sairaanhoitoon ja he viettivät suuren osan elämästään maalla palvellen joko luostareita, korkea-arvoisia lamoja tai sekulaareja aristokraatteja. Pohjimmiltaan he olivat heidän maaherrojensa orjia, jotka kertoivat heille mitä viljaa tulee kasvattaa ja mitä eläimiä hankkia. He eivät myöskään voineet avioitua ilman isäntiensä tai lamojen lupaa. Heidän omistajansa saattoivat myydä heitä tai alistaa kidutukselle ja murhille. Anna Louise Strongin haastattelema karannut maaorja sanoi nähneensä kiinalaiset sotilaat vapauttajina, sillä palvellessaan maaorjana Dalai Laman hallitsemassa Tiibetissä, hänet “altistettiin alituiseen puurtamiseen, nälkään ja kylmyyteen kykenemättömänä lukemaan tai kirjoittamaan eikä hän tiennyt mistään mitään.” Karattuaan tästä kaikesta paremman elämän toivossa, tätä maaorjaa rangaistiin julmalla kidutuksella. Tiibetin uskonnollinen papisto ei protestoinut taloudellista eriarvoisuutta ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Buddhalaisuudessa nimittäin uskotaan karman lakiin, jonka mukaan jokaisen yksilön epäonni ja kärsimys tässä ajassa on seurausta edellisessä elämässä tehdyistä synneistä mihin ihmisen on turha hakea vapautusta muutoin kuin jälleensyntymisen kautta.

Etuoikeutettu elämä on taas palkkio edellisen elämän hyvistä töistä. Tällainen usko karmaan ja jälleensyntymiseen, joka on vallitsevaa kaikissa idän uskonnoissa, pitää yllä uskonnon sallimaa hyväksikäyttöä ja vääryyttä. Tällainen on täysin poissa juutalaiskristillisestä uskosta, joka painottaa kaikkialla Raamatussa vääryyden ja eriarvoisuuden poistamisen tärkeyttä oikeamielisen Jumalan edessä, joka on luonut kaikki ihmiset yhdestä ja samasta suvusta Hänen kuvikseen. Tiibetin papisto syyllistyi lisäksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Parentin mukaan “pojat otettiin säännöllisesti heidän perheiltään ja tuotiin luostareihin munkin koulutusta varten. Siellä he tulivat sidotuksi eliniäkseen. Munkki Tash-Tsering raportoi sen olleen yleistä, että talonpoikien lapsia hyväksikäytettiin seksuaalisesti luostareissa. Hän itse oli uhri toistuville lapsuuden raiskauksille ei kauan sen jälkeen, kun hänet otettiin luostariin yhdeksän vuoden iässä.” Parenti kertoo myös hirvittävistä kidutuksista mitä Tiibetin köyhä luokka joutui kärsimään tässä “Shangri-Lanin maidon ja hunajan ihmemaassa”.

Dalai Laman Tiibetissä kidutus ja silpominen – mukaanlukien silmien painaminen, kielten repiminen ulos, lamaannuttaminen ja käsien ja jalkojen amputaatio – olivat suosittuja rangaistuksia, joita aiheutettiin varkaille, paenneille maaorjille ja muille “rikollisille”. Matkallaan Tiibetin lävitse 1960 -luvulla, Stuart ja Roma Gelder haastattelivat entistä maaorjaa, Tsereh Wang Tueita, joka oli varastanut kaksi luostarille kuulunutta lammasta. Tämän takia hänen kaksi silmäänsä oli painettu ulos ja hänen kätensä silvottu käyttökelvottomaksi. Hän selittää miksi ei ole enää buddhisti: “Kun pyhä lama käski heidän sokaista minut ajattelin, ettei uskonnossa ole mitään hyvää.” Jotkin läntiset vierailijat vanhaan Tiibetiin huomautti nähneensä useita amputoituja. Koska se oli buddhalaisen opetuksen vastaista ottaa ihmiselämä, jotkin rikoksentekijät piestiin ankarasti ja “jätettiin sitten Jumalalle” jääkylmään yöhön kuolemaan. “Rinnakkaisuudet Tiibetin ja keskiaikaisen Euroopan välillä ovat huomiota herättäviä,” päättelee Tom Grunfeld kirjassaan Tiibetistä. Jotkin luostarit pitivät yksityisiä vankiloitaan, raportoi Anna Louise Strong.

Vuonna 1959 hän vieraili kidutusvälineiden näyttelyssä, joita oli käytetty Tiibetin yliherrojen taholta. Siellä oli kaikenkokoisia käsirautoja, mukaanlukien lapsille tarkoitettuja, instrumentteja nenien ja korvien silpomiseksi ja käsien murtamiseksi. Silmien painamiseen oli erityinen kivilaatta kahden reiän kanssa, joita painettiin alas pään yli niin, että silmät pullistuivat ulos jolloin ne saattoivat olla paljon helpommin revittävissä ulos. Oli välineitä polvilumpioiden ja kantapäiden viipalointiin tai jalkojen lamaannuttamiseen. Oli tulisia poltinrautoja, ruoskia ja erityisiä työvälineitä sisälmysten poisottamiseksi. Näyttely esitti uhrien valokuvia ja todistajanlausuntoja, jotka olivat sokaistu tai ruhjottu tai kärsivät amputaatiosta varkauden vuoksi. Siellä oli paimen, jonka herra oli hänelle velkaa yanissa ja vehnässä mutta kieltäytyi maksamasta. Joten hän otti yhden herransa lehmistä; tästä syystä hänen kätensä katkaistiin. Toiselta karjapaimelta, joka oli vastustanut hänen herraansa kun tämä yritti viedä hänen vaimoa, murrettiin kädet. Oli kuvia kommunistisista aktivisteita ilman nenää ja ylähuulia ja nainen, joka oli raiskattu ja sitten hänen nenänsä leikelty pois.

Teokraattinen despotismi oli ollut käytäntö sukupolvien ajan. Englantilainen vierailija Tiibetiin vuonna 1895, Tohtori A. L. Waddell, kirjoitti tiibetiläisen väestön olleen “munkkien suvaitsemattoman tyrannian alla” ja paholaisen taikauskot olivat muovanneet ihmiset elämään pelossa. 1904 Perceval Landon kuvasi Dalai Laman hallintoa “sorron koneeksi” ja “esteeksi kaikelle ihmisten elinolojen parantamiselle.” Tuohon aikaan toinen englantilainen matkailija, Kapteeni W.F.T. O’Connor, havainnoi että “suuret maanomistajat ja papit… käyttävät kukin despoottista valtaa josta ei voi valittaa,” samalla kun ihmiset ovat “sorrettu luostarilaitoksen ja pappiskunnan kaikkein hirviömäisimmän kasvun johdosta mitä maailma on koskaan nähnyt.” Tiibetin hallitsijat, kuten nuo Euroopassa keskiajalla, “takoivat lukemattomia orjuuden aseita, jotka oli keksitty alentavista legendoista ja kannustivat taikauskon henkeä” tavallisen väestön joukossa. Vuonna 1937 toinen vierailija, Spencer Chapman, kirjoitti “Lamaistinen munkki ei käytä aikaansa palvellakseen tai opettaakseen kansaa eikä maallikot osallistu luostareiden palveluihin. Kerjäläinen tien vieressä ei ole mitään munkille. Tieto on vartioitu kateellisesti vain luostareiden yksinoikeudeksi ja käytetty heidän valtansa ja varallisuutensa lisäämiseksi.”

Myyttisen Shangri-Lanin tai Aku Ankasta tutun Tralla Lan todellinen historia näyttää olleen siis paremminkin maanpäällinen helvetti kuin maanpäällinen paratiisi. Niin säälimätön massamurhaaja kuin Mao Zedong on sitten ikinä ollutkin, Tiibetissä hänen politiikkansa ei ollut vain maan miehitys vaan sosiaalisten uudistusten toteuttaminen saadakseen Tiibetin sorretun väestön puolellensa. Juuri tavallisen väestön tyytymättömyys Dalai Laman hallintoa kohtaan johti kansannousun nopeaan kuivumiseen. Hugh Deane kirjoittaa: “Monet lamoista ja eliitin papistosta ja enemmistö armeijasta liittyi kansannousuun, mutta pääväestö ei, varmistaen siten sen epäonnistumisen.” Parenti kertoo, että “Mitä ikinä vääryyksiä ja uusia sorron muotoja kiinalaiset sitten toivatkin Tiibetiin vuoden 1959 jälkeen, he lopettivat orjuuden ja palkattoman työvoiman maaorjuuden. He lopettivat murskaavat verotukset, aloittivat työstää projekteja ja vähensivät suuresti työttömyyttä ja kerjäämistä. He rakensivat ainoat sairaalat, jotka ovat olemassa maassa ja asettivat sekulaarin koulutuksen rikkoen siten luostareiden koulutuksellisen yksinvallan. He rakensivat juoksevan veden ja sähköhuollon Lhasassa. He panivat lopun myös selkäsaunoille, silpomisille ja amputaatioille rikosten rankaisumuotona.”

Vaikka monet Tiibetissä haluavat demokratiaa ja vapautta Kiinan keskusvallasta, vain harva kansasta haluaa enää takaisin Dalai Lamojen feudaalista Tiibetiä. The Washington Post kertoi heinäkuussa 1999: “Harvat tiibetiläiset toivottaisivat tervetulleeksi korruptoituneiden aristokraattisten klaanien paluun, jotka pakenivat hänen [14. Dalai Laman] kanssaan vuonna 1959 ja jotka muodostavat pääosan hänen neuvonantajistaan. Esimerkiksi monilla Tiibetin maanviljelijöillä ei ole intressiä luovuttaa heidän maitaan, jotka he hankkivat Kiinan uudistusten aikana. Tiibetin entinen orja sanoo, etteivät myöskään he halua aikaisempien herrojensa palaavan valtaan.” Tiedän kyllä, että Dalai Lama saattaa vaikuttaa mukavalta hepulta, joka puhuu usein rauhasta, rakkaudesta ja väkivallattomuudesta. Hän on myös tuominnut hänen edeltäjiensä taloudelliseen sortoon perustuneen hallinnon. Itseasiassa hän on sanonut olevansa “puoliksi Marxisti ja puoliksi buddhalainen” kannatten siis varallisuuden uusjakoa taloudellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kritiikkini ei nyt koske Dalai Lamaa henkilökohtaisesti. En sano, etteikö hän ajattelisi hänen kansansa parasta.

Mutta tämä vuosikymmeniä lännessä viljelty myytti buddhalaisen uskonnon ja etenkin siihen perustuneen teokraattisen hallinnon väkivallattomuudesta, ei vastaa ollenkaan historian karuja tosiasioita. Tämä myytti on myös osaltaan edistänyt lännen innokasta tukea Tiibetin asialle ja Dalai Lamalle, joka voitti vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon hänen työstään väkivallattoman vastarinnan hyväksi. Aina hänen vastarintansa ei ole kuitenkaan ollut täysin väkivallatonta. USA:n ulkoministeriä tunnusti vuonna 1998, että se rahoitti 60 -luvulla Laman maapaossa elävää hallintoa 1,7 miljoonalla dollarilla vuodessa. Tämä raha tuli CIA:n kautta ja “Dalai Laman oma organisaatio on itse julkaissut lausunnon, joka myöntää saaneensa miljoonia dollareita CIA:lta 1960 -luvun aikana lähettääkseen aseistettuja partioita Tiibetiin heikentämään Maoistista vallankumousta.” Vaikka Lama itse tienasi vuodessa 186 000 $ CIA:lta, hän ei ole suostunut myöntämään, että olisi toiminut suoraan CIA:n laskuun. Oli hän sitten CIA:n agentti tai ei, tämä tapaus osoittaa sen kuinka Tiibetin asiaa ovat käyttäneet hyväkseen myös läntiset vallat kommunismin vastaisten intressiensä edistämiseksi. Tästä päästäänkin siihen miksi on naivia kuvitella, että Prinssi Charlesin tuki Dalai Lamalle johtuisi vain solidaarisuudesta Tiibetin kansaa kohtaan. Panoksena on myös edesmenneen Brittiläisen Imperiumin taloudelliset ja geopoliittiset intressit Kauko-Aasiassa.

Tiibet hakaristin varjossa

Tiibetiläisen teokratian romanttista myyttiä on ollut edistämässä etenkin Heinrich Harrerin vuonna 1952 julkaistu bestseller Seitsemän vuotta Tiibetissä, josta Hollywood teki vuonna 1997 Brad Pittin tähdittämän elokuvan. Myöhemmin paljastui, että Harrerin oli ollut toisen maailmansodan aikana kersantti Hitlerin SS eliittijoukoissa. Harrer, joka ystävystyi sodan jälkeen nykyisen Dalai Laman kanssa, kirjoitti kirjansa perustuen näihin sodan jälkeisiin retkikuntiinsa Tiibetissä. Hänen ensimmäinen yrityksensä ylittää Himalajan vuoristo matkallaan Nanga Parbatiin tapahtui osana saksalaista retkikuntaa jo 1939. Tämä oli samoihin aikoihin kun SS:n ylipäällikkö Heinrich Himmler lähetti toisen retkikunnan Tiibetiin tarkoituksenaan etsiä arkeologisia todisteita arjalaisen herrarodun tiibetiläisestä alkuperästä. Natsi-Saksan hakaristi oli lainattu tietysti buddhalaisten ja hindujen vuosituhansia vanhoista uskonnollisista symboleista ja Himmler itse oli intohimoinen okkultisti, jonka kiinnostus Tiibetiä kohtaan oli peräisin läntisen okkultismin äidin Helena Blavatskyn teoksesta Salainen Oppi (1888) jossa hän opetti arjalaisen rodun olevan ihmiskunnan evoluution viimeisin kehitysaste.

Aikaisemmassa kirjassaan Paljastettu Isis hän opetti tämän esoteerisen oppinsa olevan peräisin “Salaisen Veljeskunnan Mestareilta”, jotka ohjasivat ihmiskunnan kehitystä Himalajalla sijaitsevassa myyttisessä Shambalassa. Hän myös väitti olleensa “fyysisessä kontaktissa näiden mestareiden maanpäällisten edustajien kanssa Tiibetissä” . Läntisen okkultismin juuret johtavat siis suoraan Tiibetiin ja sen buddhalaiseen luostarikuntaan josta se on kulkeutunut Madame Blavatskyn kautta Natsi-Saksan hierarkiaan. Himmlerin tutkimusretkien ansiosta myös SS kenraali Heinrich Harrerin kiinnostui Tiibetistä ja kirjoitti kokemustensa pohjalta romaanin, joka on vaikuttanut olennaisesti läntisen sivilisaation tukeen Dalai Lamalle. Ei ole myöskään satunnainen linkki se, että Tiibetin asia vetää tänään puoleensa juuri Prinssi Charlesin kaltaisten henkilöiden tuen. Prinssi Charles on nimittäin Hitlerin ja Himmlerin tapaan esoteerisen okkultismin innokas seuraaja. Kirjassaan Harmony (2010) hän esimerkiksi ylistää Blavatskyn opetuslasta Rudolf Steineriä.

Suuri peli ja sen paluu

Edellä kerrottu natsilinkki muodostaa Charlesin Tiibetiä koskevan intoilun hengellisen ulottuvuuden. Seuraavaksi tarkastelemme sen geopoliittista taustaa. Jos olet perehtynyt yhtään Etelä- ja Kauko-Aasian menneen 200 vuoden takaiseen historiaan, sinulle ei pitäisi tulla yllättyksenä se, että Kiinan alueellisen yhtenäisyyden hajottaminen sattuu kiinnostamaan juuri Yhdistyneen Kuningaskunnan tulevaa päämiestä. Iso-Britannia on nimittäin ollut kiinnostunut Tiibetin hallinnasta jo 150 vuotta. Tiibetin historiaa koskeva Wikipedian artikkeli kertoo Iso-Britannian aloittaneen kartoittaa Tiibetiä salaa 1865. Lopulta vuonna 1903 Brittiläisen Imperiumin sotajoukot Intiassa käynnistivät Tiibetin miehityksen. Miehitys eteni aina Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan asti jolloin 13. Dalai Lama pakeni Mongoliaan ja myöhemmin Kiinaan. Kun Brittiläiset joukot joutuivat perääntymään vuosi myöhemmin, Tiibetin lamat ja buddhalaiset fanaatikot aloittivat kostoksi kristittyjen lähetystyöntekijöiden ja heidän käännynnäistensä teurastamisen (ja mistäköhän päin se väkivallaton buddhalaisuus taas löytyikään?).

Vuonna 1910 Kiina itse tunkeutui Tiibetiin liittääkseen alueen suoran hallintonsa alle, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin Tiibet itsenäistyi Kiinan viimeisen keisarillisen Qing-dynastian kaatuessa Kiinan tasavallan tieltä. Tätä itsenäisyyttä kesti aina Maon johtamaan miehitykseen asti 50 -luvulla vaikka kiinalaisten lähteiden mukaan Tiibet oli osa Kiinaa jo ennen tätä eikä Tiibetin itsenäisyydelle löytyisi siten laillisia perusteita. Tiibethän liitettiin Kiinan suojelualueeksi jo vuonna 1720. Tänään suurin osa maailman kansoista kuin myös Yhdistyneet Kansakunnat tunnustavat Tiibetin osaksi Kiinan valtiota. Asian ydin on nyt kuitenkin siinä, että Kiinan politiikka Tiibetin alueen liittämiseksi suoran hallintonsa alle käynnistettiin jo vuonna 1910 ja tämä politiikka oli seurausta nimenomaan Brittiläinen Imperiumin edustamasta uhasta 1900 -luvun alussa. Se oli Elisabet II:n isoisoisä Edvard VII, joka hallitsi tuohon aikaan Britannian imperialistista ulkopolitiikkaa. Nyt Elisabet II:n esikoinen on jälleen Tiibetin lumoissa ja sinä uskot ettei sillä olisi mitään tekemistä tämän historiallisen asiayhteyden kanssa. Näillä kahdella asialla on hyvinkin paljon tekemistä toistensa kanssa. Brittiläinen Imperiumi saattaa olla tosin historiaa, mutta sama ei koske sen hallitsevan eliitin ulkopoliittisia päämääriä.

Etenkin Britannian kuningashuoneella on ollut hyvin vahva kiinnostus palauttaa sen 1800 -luvun imperialistinen politiikka osana nykyistä maailmantilannetta. Monet lännen Venäjä-asiantuntijat viittaavat Vladimir Putiniin “Venäjän uutena tsaarina”, joka haluaa palauttaa 1800 -luvun aikaisen Venäjän keisarikunnan imperialistisen vallan. Mutta jos tämä pitää paikkansa Putinin kohdalla, yhtä paljon sama pätee lännessä Prinssi Charlesiin. Englannin tulevan kuninkaan kaiho kuningaskuntansa mennyttä suuruutta kohtaan, paljastuu mm. julkisuuteen vuotaneissa Prinssin kirjeissä joissa hän kuvasi sisäisiä tuntemuksiaan vuoden 1997 TV-seremoniasta jossa Charles edusti Elisabet II, kun Hongkongin 150 vuotinen brittiläisvalta palautettiin Kiinan kansantasavallalle. Tätä palautusta on pidetty Brittiläisen Imperiumin viimeisenä hengenvetona. Hän kirjoitti syvästi murheellisena: ”Tällainen on Imperiumin loppu, huokaisin itsekseni”. Seremonian viralliset juhlapuheet eivät paljastaneet kuninkaallisen todellisia ajatuksia, mitkä hän vuodatti hänen päiväkirjaansa. Siinä hän puhui Kiinan poliitikoista hyvin halveksivaan sävyyn viitaten heihin ”kauhistuttaviksi vanhoiksi vahanukeiksi”.

Monissa lehtiartikkeleissa Charlesin Kiinan vastaisten ajatusten on sanottu selittyvän sillä, että hän on Dalai Laman ystävä ja Tiibetin itsenäisyyden tukija. Mutta paljon paremminkin tämä osoittaa sen, että hänen tukensa Dalai Lamalle johtuu siitä, että hän käyttää tätä lyömäaseena Kiinaa vastaan nostaakseen hänen avullaan kansainvälisen yhteisön solidaarisuuden Tiibetin asialle Kiinan vastaiseen rintamaan. Hänen ensisijaisena intressinään ei ole niinkään Tiibetin buddhalaisen väestön ihmisoikeudet, vaan halu palauttaa Iso-Britannian valta Etelä- ja Kauko-Aasiassa, jonka se menetti ensin Intiassa Mahatma Gandhin johdosta ja lopulta myös Hongkongissa johtuen Aasian talouskasvun aiheuttamasta Kiinan noususta maailman johtavien valtioiden joukkoon. Tällainen ajatus ei ole mitään kaukaa haettua spekulointia sillä maailmanpolitiikan johtavien asiantuntijoiden arvioissa nykyinen idän ja lännen välinen jännittyneisyys ja vastakkainasettelu johtuu pitkälti tästä 1800 -luvun suurvaltojen imperialistisen ulkopolitiikan jälkiseurauksista. He viittaavat nykyiseen voimapolitiikkaan “suuren pelin paluuna”. Saatat kysyä, että mistä ihmeen “pelistä” tässä on nyt oikein kyse?

Suuri peli oli 1800 -luvun kahden johtavan suurvallan Brittiläisen Imperiumin ja Venäjän Keisarikunnan välillä käyty kilpailu Keski- Etelä- ja Kauko-Aasian hallinnasta. Kun Venäjän tsaarien valta alkoi levitä kohti Keski- ja Etetä-Aasiaa, britit näkivät tämän uhkana heidän omalle vallalleen Intiassa, mitä he pitivät arvokkaimpana merentakaisena siirtomaanaan. Juuri Venäjän edustama uhka Brittiläiselle Intialle, sai Britannian tunkeutumaan Tiibetiin vuonna 1903. Tuo hyökkäys johti kahdenkeskiseen sopimukseen missä britit vakuuttivat Kiinalle “etteivät anastaisi Tiibetin aluetta tai yrittäisi sekaantua Tiibetin hallintoon” (Prinssi Charlesin tuki Dalai Lamalle voitaisiin nähdä tämän sopimuksen vastaisena). Kiina vastaavasti lupasi briteille ettei se sallisi Venäjän “tai minkään toisen ulkovallan sekaantua Tiibetin alueelle tai sen sisäiseen hallintoon”. Lopulta 1907 Britannia ja Venäjä sopivat keskenänsä, että he tunnustaisivat Kiinan vallan Tiibetistä ja etteivät he yrittäisi neuvotella Tiibetin kanssa ilman Kiinan hallituksen välittäjän asemaa. Tämä sopimus johti Suuren pelin päättymiseen, kun nämä kaksi suurvaltaa sopivat hallitsemistaan “rajalinjoista Persiassa, määräsivät ettei kumpikaan valta sekaantuisi Tiibetin sisäisiin asioihin, ja tunnustivat Britannian vaikutusvallan Afganistanista.”

Tuon sopimuksen historiallista painoarvoa kuvastaa se, että se merkitsi ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen syntymistä Venäjän, Ranskan ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä keskusvaltojen (Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Italia) vuonna 1882 solmimaa kolmiliittoa vastaan. Sodan syttyessä Italia jäi tosin keskusvaltojen ulkopuolelle ja sen paikan otti Turkin Ottomaani Imperiumi. Tiibetin lisäksi Suuri peli käytiin etenkin Persian (nykyisen Iranin) ja Afganistanin alueilla. Britit lähettivät sotajoukkonsa Afganistaniin vuosina 1839 – 42 ja 1878-80. Ensimmäisen Afgaanisodan päämääränä oli vaihtaa venäläismielinen emiiri Dost Mohammad brittien vasalliin Shuja Shah Durraniin tarkoituksena estää Venäjän vaikutusvallan kasvu brittien hallitseman Intian rajoilla. Myös Persia jaettiin Venäjän ja Britannian välisiin etupiireihin mitä eräs pilapiirtäjä kuvasi vuonna 1911 viereisellä piirroksella.

Vaikka Suuren pelin ensimmäinen vaihe päättyi tähän vuonna 1907 solmittuun sopimukseen, sen perintö jatkui vielä kylmässä sodassa, kun Brittien valta alkoi väistyä Lähi-Idässä ja Etelä-Aasiassa ja Neuvostoliitto käytti tätä valtatyhjiötä hyväkseen hyökkäämällä Afganistaniin 1979. Entisessä Persiassa Brittiläisen Imperiumin perilliseksi noussut läntinen liittouma anglo-amerikkalaisen maailmanvallan ja CIA:n johdolla tuki vallankaappausta missä Iranin johtoon asetettiin lännen intresseille myötämielinen Šaahi Mohammad Reza Pahlavi. Tämän lännelle ja Israelille ystävällisen yksinvaltiaan arvonimet olivat Shāhanshāh (Kuningasten Kuningas) ja Aryamehr (Arjalaisten Aurinko). Kun Šaahin valta päättyi vuoden 1979 vallankumoukseen missä Ruhollah Khomeini perusti Iranin islamilaisen teokratian, Iranilla on ollut aina siitä lähtien läheinen suhde Neuvostoliittoon ja sen seuraajaksi nousseeseen Venäjän federaatioon. Kylmän sodan aikana Venäjä rakensi lämpimät valtiosuhteet monien muidenkin lännelle vihamielisten islamilaisten maiden kuten Al-Assadin dynastian johtaman Syyrian kanssa. Tällaista ulkopolitiikkaa ohjaa siis periaate “viholliseni vihollinen on ystäväni”. Presidentti Putin sotii tänään Syyriassa juuri sen tähden, että hän haluaa säilyttää tämän vanhan liittolaisensa vallan läntisen liittouman tukemia kapinallisia vastaan.

Suuren pelin viimeisin vaihe käynnistyi Syyskuun 11. terrori-iskuista, jonka seurauksena Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtama liittouma aloitti sodan Afganistanin Talibaneja vastaan, jota kesti vuoden 2014 loppuun asti jolloin NATO ilmoitti luovuttavansa operaatioiden päävastuun Afganistanin hallinnon omille turvallisuusjoukoille. Nyt kun länsi on vetäytynyt Lähi-Idästä ja Irak ja Syyria on ajautunut veriseen sisällissotaan missä ISIS näyttelee pääroolia, Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen yrittämällä pitää Bashar al-Assadin johtaman Baath puolueen vallassa estääkseen Syyrian luisumisen lännen liittolaiseksi, kuten tapahtui Afganistanissa ja Irakissa Saddam Husseinin syrjäyttämisen seurauksena. Vaikka monet uskovat, että USA:n johtamissa Irakin ja Afganistanin sodissa oli kyse terrorismin vastaisesta taistelusta, totuushan oli se, ettei Saddamilla ollut mitään tekemistä syyskuun 11. iskujen kanssa eikä hän valmistanut myöskään ydinaseita. Yle kertoi tammikuussa 2008, että “The Center for Public Integrity -tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan Yhdysvaltain johto esitti kaksi vuotta ennen sotaa kestäneen ajanjakson aikana kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä Irakin yhteyksistä terroristiverkosto al-Qaidaan.” Lainaus Wikipediasta:

Vuonna 2004 Lutz Kleveman kirjoitti kirjan The New Great Game: Blood and Oil in Central Asia, mikä edesauttoi popularisoimaan termiä Uusi Suuri Peli linkittäen ilmaisun alueen mineraalivarojen tutkimukseen. Vaikka monille muille ihmisille suora Amerikan sotilaallinen sekaantuminen alueelle oli osa “terrorismin vastaista sotaa” enemmin kuin epäsuora läntisten hallitusten kiinnostus mineraalivaroihin, sellaiset kirjailijat kuin Eric Walberg ehdottaa että pääsy alueen mineraaleihin ja öljyputki reitteihin on yhä tärkeä tekijä. Vuoden 2001 syyskuun 11. Yhdysvaltoihin kohdistuneiden iskujen jälkiseurauksena, Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin yrityksessä avustaa Pohjoisliittouman afgaanikapinallisia poistaa Talibanin hallinto, mikä oli sallinut al-Qaidan käyttää harjoitusleirejä Afganistanin sisällä. Vuoden 2001 loppuun mennessä Taliban hallinto oli menettänyt sen hallintansa suurimmasta osaa maata jota se oli hallinnut ja sen johtajat olivat ylittäneet rajan Pakistanin heimoalueille.

Yhdysvaltojen sotavoimat ja heidän NATO liittolaisensa jäivät Afganistaniin ja tukivat Presidentti Hamid Karzainin hallintoa. Tämä johti uuteen geopoliittisen pyrkimykseen hallita ja saada vaikutusvaltaa alueella. Monet huomioitsijat ovat joko rinnastaneet nämä poliittiset salahankkeet Suureen Peliin mitä venäläiset ja britit pelasivat 1800 -luvulla, tai kuvanneet niitä osana Suuren pelin jatkuvuutta ja se on tullut vallitsevaksi aluetta koskevassa kirjallisuudessa, esiintyen kirjojen otsikoissa, akateemisissa lehdissä, uutisartikkeleissa ja hallitusraporteissa. Samalla kun energiavarat ja sotilaalliset tukikohdat ovat mainittu osana Suurta Peliä, niin on myös jatkuva töniminen strategisen edun vuoksi suurvaltojen ja alueellisten valtojen välillä Himalajan vuoristoisilla rajaseuduilla. 21. vuosisadalla Suuri Peli jatkuu.

Uuden suuren pelin käsitteessä ei nyt ole kyse mistään salaliittoteoriasta vaan asiasta, mikä myönnetään todelliseksi hallitusvallan ylimmissä portaissa asti. Vastaansanomaton todiste siitä, että Prinssi Charlesin Tiibetiä koskeva kiinnostus ei ole luonteeltaan humanitaarista vaan geopoliittista idän ja lännen välistä kilpailua Himalajan rajaseutujen strategisesta hallinnasta, tulee hänen omalta pikkuveljeltään. WikiLeaksin julkaisemassa Yhdysvaltojen suurlähetystön vuotaneessa sähkeessä raportoitiin lokakuussa 2008, että Prinssi Andrew, Yorkin Herttua, tuki uuden suuren pelin konseptia:

Puhutellen suurlähettiläälle suoraan, Prinssi Andrew kääntyi sitten alueelliseen politiikkaan. Hän sanoi rohkeasti, että “Yhdistynyt Kuningaskunta, läntinen Eurooppa (ja jatkeella te amerikkalaiset myös)” ovat nyt palanneet pelaamaan suurta peliä. Paljon eloisampana kuin koskaan, hän lausui ylimielisesti: “Ja tällä kertaa me aiomme voittaa!”

Charlesin oma pikkuveli siis myöntää, ettei läntinen liittouma mennyt Afganistaniin terrorismin tähden vaan hallitakseen alueen luonnonvaroja. Miksi tämän tulisi yllättää kun sama perhe on edesmenneen Osama Bin Ladenin verisukulaisten perhetuttuja. Ne jotka hyökkäävät ns. “syyskuun 11. totuus liikeen” väitteitä vastaan, jonka mukaan WTC:n kaksoistornit romahtivat hallitun räjäytyksen seurauksena eikä lentokoneiden törmäyksen aiheuttaman kerosiinitulipalon, sanovat että Osaman oma tunnustus sotisi salaliittoteoriaa vastaan. Mutta samalla he sivuuttavat sen linkin mikä Osamalla itsellään oli lännen eliittiperheisiin. Mikä ikinä onkaan totuus syyskuun 11. tapahtumista, siitä näyttää hyötyneen kaikista eniten juuri Britannian aristokraattinen eliitti, joka haluaa palauttaa sen kadonneen imperialistisen vallan Kauko-Aasiassa ja Himalajan jylhien vuoristoseutujen strategisesti tärkeässä ympäristössä. Mutta miten Himalajan vuoristoseudut liittyvät sitten Syyriaan ja sen sisällä riehuvaan sisällissotaan? Katso alapuoleista karttaa, mikä näyttää suuren pelin pelikentän laajuuden.

Tämä kartta näyttää tiekartan Harmageddoniin. Se totisesti todistaa, että Harmageddonin verilöyly on pian todellisuutta. Mutta tämä ei näytä huolettavan yhtään sotahullua Prinssi Andrewia, joka hihkuu intoa täynnä, että hän halaisi pelata uuden erän tätä mielenvikaista peliä nimeltä “Harmageddon”. Prinssi Andrew kertoo, että “Tällä kertaa me aiomme voittaa”, mutta tämä tulee tuskin tapahtumaan, kuten Asgar Mitha kirjoitti artikkelissaan ”Viimeinen suuri peli” syyskuussa 2008: “Kun maailma muuttuu yhä moni-napaisemmaksi, pienemmät vallat ovat hyppäämässä ylös ja seuraamassa Iranin johtoa. Se on nyt selvää, että uudistuneella suurella pelillä, tulee olemaan enemmän pelaajia ja enemmän kilpailua kuin oli Britannian ja Venäjän pelaaman pelin aikana 1800 – ja 1900 -luvuilla. Tässä pelissä oli ainoastaan yksi voittaja ja yksi häviäjä. Panokset joiden vuoksi peliä nyt pelataan ovat globaali ylivalta, energia, geo-poliittinen turvallisuus, uskonto ja taloudellinen kontrolli. On liian monta pelaajaa ruuhkaisalla shakkilaudalla ja kahdeksan ydinpuikkoa. Tämä voi hyvin olla viimeinen suuri peli, jossa ei ole voittajia tai häviäjiä.” Kuten huomaat yläpuolisesta kartasta, uuden suuren pelin strategisesti tärkeät alueet ulottuvat paljon laajemmalle seudulle kuin vain Himalajan ympäristöön.

Huomioi erityisesti alue, mikä on merkitty keltaisella viisikulmiolla. Tämä alue yhdistää viisi merta, Välimeren, Mustanmeren, Kaspianmeren, Persianlahden ja Punaisenmeren. Tämä alue sijoittuu globaalin epävakauden keskusvyöhykkeen ytimeen sillä juuri tällä alueella esiintyy nyt Irakin ja Syyrian sisällissota ja Israelin ja palestiinalaisten välinen päättymätön konflikti. Myös Itä-Ukraina missä Venäjä käy parhaillaan hiljaista sotaansa sisältyy tähän globaalin epävakauden vyöhykkeeseen. Pidä mielessä, että tämä kartta on laadittu yhdysvaltalaisen valtiotieteilijä ja kansainvälisen politiikan tutkija Zbigniew Brzezinskin määritelmien pohjalta jo vuonna 1998. Juuri Brzezinski oli se, jonka kirja The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1997) vaikutti Bushin hallinnon “ulkopoliittiseen ajatteluun, minkä mukaan Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvalta-statuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle.”  

Irakin ja Afganistanin sodissa ei siis ollut lopultakaan kyse mistään muusta kuin Yhdysvaltain yksinapaisen valtahegemonian ylläpitämisestä niin, että maailman energiavarojen hallinta saataisiin turvattua USA:n yksinoikeudeksi. Tänään Brzezinskin uumoilema Kiinan ja Venäjän nousu USA:n yksinvallan haastajaksi on jo todellisuutta. Brzezinskin mukaan myös voimistuneen Kiinan intressinä olisi siirtää oma shakkinappulansa Keski-Aasiaan ja Lähi-Itään kilpaillakseen maailmanvallasta USA:ta ja Venäjää vastaan. Obaman kaudella Yhdysvallat on tullut kuitenkin kasvavassa määrin heikoksi ja sen ulkopoliittinen valta on siirtymässä jälleen Euroopan ja Iso-Britannian – suuren pelin alkuperäisen pelaajan – käsiin. Myös Prinssi Andrewin kommentti osoittaa sen, että suuren pelin läntinen rintama on palaamassa jälleen USA:n kotkan sijasta Englannin leijonan johtoon. Lähi-Idän jatkuva epävakaus antaa maailman supervalloille tekosyyn, jonka avulle ne voivat vaatia voimapolitiikkaa alueen vakauden palauttamiseksi, mutta todellisuudessa he saattavat maailman entistäkin vaarallisempaan epäjärjestyksen tilaan. Seuraavaksi katsomme vielä sitä kuinka tällainen suuren pelin enteilemä historian kehitys ennustettiin Raamatun profetioissa ihmiskunnan viimeisestä suuresta sodasta, joka edeltää Jeesuksen Kristuksen paluuta maanpäälle.

Harmageddon vs. Googin sota

Kirjoitin kirjani neljännessä luvussa, että Ilmestyskirjan profetiaa Harmageddonin sodasta ja sen avainpelaajista ei voisi ymmärtää täysin selvästi ellei ymmärrä ensin uuden suuren pelin käsitettä. Suuren pelin alkuperäisiä kilpakumppaneita olivat Venäjän keisarikunta ja Brittiläinen imperiumi. Samoin tänään uusi suuri peli on palaamassa jälleen Britannian ja Venäjän keskinäiseksi nahisteluksi Kiinan tullessa nyt uutena pelaajana mukaan. Kuten jo sanoin artikkelin alussa, Englannin tulevan kuninkaan suustaan päästämät Venäjän ja Kiinan hallinnon vastaiset räjähdysherkät kommentit ja hänen halunsa palauttaa Britannian menetetty valta Kauko-Aasiassa, on viemässä tämän “pelin” juuri sen kaltaista tilanteeseen, mikä saattaa johtaa Ilmestyskirjassa ennustettuun Harmageddonin sotaan. Ilmestyskirja ennustaa, että seitsenvuotisen vihan ajan lopulla vain kuukausia ennen Jeesuksen paluuta syttyy globaali sota, joka vetää mukaansa kaikki maailman kansat (Ilm. 16:14). Tällaisia kaikki maailman kansat käsittäviä sotia on ollut tähän asti vain kaksi – ensimmäinen ja toinen maailmansota. Alla kuvatut kartat ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta näyttävät osaa ottaneet kansat.

Kuten huomaat, myös näissäkin sodissa osa kansoista pysyi puolueettomina eivätkä osallistuneet taisteluihin (esim. Ruotsi pysyi puolueettomana kummassakin sodassa). Mutta Harmageddonin sodassa ei yksikään maailman kansoista jää puolueettomiksi jos otamme Ilmestyskirjan kirjaimellisesti. Tämä poikkeaa aikaisemmista maailmansodista myös siinä mielessä, että sen sanotaan tappavan muutamassa kuukaudessa kolmannen osan ihmiskunnasta (Ilm. 9:15-16). Toinen maailmansota on ollut tähän mennessä historian tuhoisin sota jossa kuoli arviolta 50 – 80 miljoonaa ihmistä eli reilu 2 prosenttia sen ajan kahden ja puolen miljardin globaalista väestöstä. Kuinka siis näin suuri kuolleiden määrä muutamassa kuukaudessa olisi mahdollista ilman ydinaseiden olemassaoloa? Joten Ilmestyskirja kertoo, että täysmittainen ydinsota on vielä tulossa ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle. Lainasin jo syyskuussa inquisitr.comin seuraavaa uutista.

Kolmannen maailmansodan käsittämätön helvetti ja kauhu oli vain minuuttien päässä tulossa karuksi ja brutaaliksi todellisuudeksi 66 erillisessä tilanteessa kuluneen puolentoista vuoden aikana, sanovat asiantuntijat. Jännite Vladimir Putinin Venäjän ja NATO voimien välillä on kaikkien aikojen suurin, ja kahta supervoimaa on varoitettu että heidän pitää löytää sopimus sotilasharjoitusten sääntöihin estääkseen konfliktin, joka johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Ydinaseiden lisäksi Ilmestyskirja ennusti Aasian räjähdysmäisen väestönkasvun 1900 -luvun lopulla, kun se viittaa idän 200 miljoonaiseen armeijaan – 20 kertaa suurempaan kuin toisen maailmansodan suurimmat armeijat. Mutta profetia kuvaa myös sodan eri osapuolia. Ensimmäinen maailmansota taisteltiin keskusvaltojen ja ympärysvaltojen välillä ja toinen maailmansota akselivaltojen ja liittoutuneiden välillä. Kummassakin sodassa sekä länsi että itä taisteli liittolaisina Euroopan keskeltä nousseita valtoja vastaan (poikkeuksena Japani, joka oli liittoutunut toisessa maailmansodassa Saksan kanssa). Mutta Ilmestyskirjan kuvaamassa maailmansodassa maailma ei enää jakaudu keskus- ja ympärysvaltoihin vaan itäiseen ja läntiseen liittoumaan. Tällaiseen Johanneksen näkemään idän ja lännen väliseen sotilasblokkiin maailma jaettiin kohta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Mutta kun kylmässä sodassa itäinen blokki oli Neuvostoliiton johdossa ja läntinen blokki USA:n johdossa, Ilmestyskirjan 16. luku kertoo, että vihan aikana itäinen blokki on Kauko-Aasian johdossa ja läntinen blokki Euroopan johdossa (ks. Ilm. 13:1, 16:12-14).

Maailman valtarakenteiden akseli siirtyy siis juuri ennen Jeesuksen paluuta USA:lta EU:lle ja entiseltä Neuvostoliitolta Kiinalle. Tämä on kaikkein tärkein syy sille miksi Imestyskirja ei olisi voinut toteutua vielä kylmän sodan aikoina vaikka monet odottivat Jeesuksen paluun tapahtuvan viimeistään vuoteen 1988 mennessä. Kylmän sodan aikana Eurooppa ei ollut vielä haastanut USA:n hegemoniaa tai Kiina Neuvostoliiton hegemoniaa, kuten tätä ennakoitiin jo Hal Lindseyn kirjoissa 70 -luvulla. Tällainen kehitys alkoi itää vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun Euroopan Unioni perustettiin Maastrichtin sopimuksella marraskuussa 1993 samaan aikaan kun Kiinan talouskasvu aloitti kiihtyvän nousunsa maailman toiseksi tai kolmanneksi suurimmaksi kansantaloudeksi heti EU:n ja USA:n jälkeen. Wikipedian mukaan Kiinalla on maailman toiseksi suurin armeija ja puolustusbudjetti. Wikipedia kertoo myös seuraavaa:

Kiinan kansantasavaltaa pidetään esiintulevana supervaltana johtuen sen suuresta ja vakaasta väestöstä ja sen nopeasti kasvavasta taloudesta ja sotilasmenoista ja kyvyistä. Kuitenkin, sillä on useita ekonomisia, poliittisia ja demograafisia ongelmia mitkä täytyy ylittää, jotta sitä voidaan pitää supervaltana. Se ei ole vielä niin vaikutusvaltainen kansainvälisellää areenalla kuin Yhdysvallat tai entinen Neuvostoliitto.

Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 sanottiin luoneen valtatyhjiön, joka jätti Yhdysvallat maailman ainoaksi supervallaksi. Tämä USA:n yksinapainen maailmanherruus oli silminnähtävää erityisesti syyskuun 11. iskujen jälkeen George W. Bushin uuskonservatiivisen hallinnon johtamissa Irakin ja Afganistanin sodissa. Tämä oli maailman tilanne 21. vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Mutta aina siitä lähtien kun Presidentti Barack Obama vannoi valansa, maailma on todistanut tämän supervallan sotilaallista rappeutumista ja kiihtyvää velkaantumista (USA:n velka on nyt lähes kaksinkertainen siihen nähden mitä se oli hänen virkansa ensimmäisenä vuotena). Presidentti Obaman viimeistään vuottaan elävä aikakausi on todistanut Vladimir Putinin nousua maailman johtavaksi valtionpäämieheksi. Tätä kuvastaa hyvin talouslehti Forbesin lista maailman mahtavimmista henkilöistä, joka äänesti viimevuoden marraskuussa Putinin jo kolmatta kertaa peräkkäin maailman ykkösjohtajan paikalle Angela Merkelin tullessa perässä ja Obaman jäädessä vasta kolmannelle sijalle. Mielenkiintoisesti Paavi Francis on ollut tässä listassa jo kolmatta kertaa peräkkäin neljännellä sijalla.

Väitän nimittäin, että Paavi Franciskus ja Prinssi Charles tulee nousemaan tämän listan kärkeen viimeistään vihan ajan puoliväliin mennessä, jolloin heidän valtaansa annetaan “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7, 12). Nyt Charles on alkanut jo uhitella Putinin yksinvaltaa hyökätessään häntä vastaan julkisesti ja syyttäessään häntä “uudeksi Hitleriksi”. Josif Stalin oli maailman mahtavin hallitsija 30 -luvun lopulla kunnes Hitler iski häneltä luulot pois, kun hän pääsi hetkellisesti tämän niskan päälle Operaatio Barbarossassa 40 -luvun alussa. Tuleeko germaanista sukujuurta oleva Prinssi Charles haastamaan samoin Putinin yksinvallan? Nouseeko hän EU:n johtoon kuten uumoilin tällaista jo kirjassani. Charlesin on raportoitu julistaneen jo vuonna 1992, että hän haluaa olla “Euroopan kuningas”. Hänen globalistinen agenda ja kolme historiallista puhettaan EU:n parlamentissa antaa jo osviittaa tästä skenaariosta yhdessä muiden profeetallisten edellytysten kanssa, kuten niiden mitkä edellyttävät hänen nousevan Kaarle Suuren ja Kaarle V:n seuraajaksi (ks. Antikristus harhat, osa 3: saksalainen Antikristus).

Putinin viimeaikainen nousu maailman ykkösjohtajan pallille vastaa täysin Raamatun profetioiden edellyttämää skenaariota mistä eskatologit ovat puhuneet jo vuosikymmeniä. Profeetta Hesekiel puhui nimittäin Googin sodasta, joka tapahtuu silloin kun Israelin heimo  on “tuotu pois kansojen seasta” ja syntynyt uudestaan valtioksi heidän muinaisille kotiseuduilleen (Hes. 38:8). Tuona aikana suuri valtiomahti hyökkää Israeliin “pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat” (j. 15). Jos katsomme karttaa Israelista katsoen “pohjan perillä” sijaitsee juuri Venäjä. Lisäksi Hesekiel kertoo tämän maan johtajan olevan “Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas”. Näillä ilmaisuilla on uskottu olevan selvä lingvistiikkaan eli kielentutkimukseen liittyvä yhteys monista kielistä löytyvään Venäjän Rus- alkuiseen nimeen. Jopa Wikipedia toteaa, että nimen “Rus’ alkuperä on voinut olla  voinut olla Volga-joen iranilaisessa nimessä (F. Knauer, Moscow 1901), kuin myös Hesekielen Roosissa”.  Samoin Mesekillä on arveltu olevan kielellinen yhteys Moskovaan ja Tuubalilla Tobol-jokeen ja sen varrella olevaan Tobolskin kaupunkiin.

Eräs tärkeimpiä todisteita Venäjän yhteydestä Hesekielen Googiin on profetiassa mainittu kansojen liittouma jota Googin ruhtinas johtaa Israelia vastaan. Kuten jo kerroin aikaisemmin, Neuvostoliitto rakensi kylmän sodan aikoina strategiset valtiosuhteet moniin lännen, Britannian ja Israelin vastaisiin islamilaisiin maihin, kuten Libyaan ja Sudaniin. Juuri tästä syystä Putin vastusti vuonna 2011 lännen tukemaa Gaddadin syrjäyttämistä aivan kuin se tänään vastustaa al-Aassadin vallaltapanoa. Se mikä Raamatussa mainitaan usein Etiopiana vastasi maantieteelliseltä sijainniltaan enemminkin nykyistä Sudania kuin sitä mikä tunnetaan tänään Etiopiana. Juuri Libya ja Etiopia mainitaan Hesekielen näyssä Googin liittolaisiksi ja samoin myös Iran. Keijo Lindeman kirjoitti kirjassaan Supervaltojen nousu ja tuho vuonna 1978 seuraavaa:

Hesekiel mainitsee, että Googilla on tulevassa sodassa liittolaisina mm. Persia (Irak tai nykyinen Iran), Etiopia (nykyinen Etiopia), Puut (nykyinen Libya), Goomer (Itä-Saksa ja Itä-Euroopan sosialistiset valtiot) ja Toogarman heimo (Etälä-Venäjän kasakat ja ehkä turkkilaiset). Daniel manitsee myös liibyalaiset ja etiopialaiset Pohjan kuninkaan liittoaisina sodassa. Tilanne vastaa täysin nykyistä maailmantilannetta. Ainoastaan Persia jos se tulkitaan nykyiseksi Iraniksi, ei vielä ole Neuvostoliiton leirissä. On kuitenkin mahdollista, että se  sisäisen vallankumouksen tietä lähitulevaisuudessa tulee Neuvostoliiton liittolaiseksi. (s. 168)

Vuosi myöhmmin tämän kirjoittamisesta tällainen vallankumous tapahtui, kun radikaali shiialaispappi Ajatollah Khomeini kaappasi vallan länsimieliseltä Šaahi Mohammad Reza Pahlavilta ja Iran siirtyi lännen leiriltä Amerikan vastaiseen idän leiriin. Etenkin kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinasetta tavoitteleva Iran on rakentanut Venäjään lämpimät valtiosuhteet. Maḥmūd Aḥmadīnezhādin presidenttikaudella (2005 – 2013) Iran nousi lännen ja Israelin vaarallisimpien vihamiesten joukkoon. Toinen esiemrkki eskatologien kaukonäköisyydestä on Hal Lindseyn kirja Jeesus Tulee (Kuva ja Sana, 1998) jossa hän esitti Hesekielen näyn perusteella seuraavan tarkkanäköisen ennusteen Boris Jeltsin (1991 – 99) paikan ottavasta Venäjän seuraavasta johtajasta:

On erittäin todennäköistä, että Venäjän seuraavasta presidentistä tulee se sotilaallinen voimatekijä, joka taivutetaan kohottamaan Venäjä sen entiseen suurvalta-asemaan. Hän tulee vetoamaan kansalaisten isänmaallisuuteen ja rakkauteen äiti-Venäjää kohtaan saadakseen heidän äänensä. Hän lupaa tempaista Venäjän eroon mafiasta. Hän lupaa nostaa jaloilleen moraalinsa menettäneet sotavoimaimat ja muodostaa niistä ylpeän ja taisteluvalmiin armeijan. Tämä kaikki sopii erittäin hyvin venäläisten tulevaan rooliin. Tulevan venäläisten mahtimiehen arvoituksellinen nimi on – Goog. Todennäköisesti hän on joku kenraali, jonka nimen olet jo kuullut CNN:n välityksellä. Uskon, että tämän sotilaallisen mahtimiehen täytyy astua kuvaan, ennen kuin Hesekielen tapahtumat alkavat toteutua (s. 100).

Eikö tämä olekin täydellinen luonnehdinta Presidentti Putinista? Ja se kirjattiin ylös kaksi vuotta ennen hänen virkakautensa alkamista toukokuussa 2000 ja 15 vuotta ennen kuin Forbes julisti Putinin maailman voimakkaimmaksi mieheksi. Tämä kirjoitettiin aikana jolloin kukaan ei olisi osana ennakoida vielä Itä-Ukrainan kriisin kaltaisia tapahtumia tai kylmän sodan uutta nousua. Kenties meidän kaikkien olisi korkea aika kiinnittää suurempaa huomiota siihen mitä Raamatun profetiat kertovat ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hesekielen näyn tutkimuksissa profetian tarkkanäköiset tulkitsijat ovat opettaneet jo vuosikymmeniä, että tuohon aikaan läntinen liittouma  – eli näyssä mainitut Tarsiin kauppiaat ja heidän liittolaisena Saba ja Dedan (nyk. Saudi-Arabia) – tulee olemaan hieman varpaisillaan Venäjän uudistuneen mahdin edessä, kun se heittää ilmaan vain ponnettoman diplomaattisen nootin Venäjän agressiosodista Lähi-Idän luonnonvarojen ryöstämiseksi: “Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?” (j. 13)

Olemme siis profeetallisella aikajanalla parhaillaan siinä kohtaa missä Hesekielen näky Googin sodasta on tulossa pian todelliseksi. Lainasin kirjani ensimmäisessä luvussa pastori David Wilkerson näkyä 70 -luvulta, jonka mukaan Venäjän hyökkäystä Israeliin edeltäisi sota Euroopassa, joka alkaa Venäjän käynnistämällä Norjan miehityksellä samalla kun Venäjän sotavoimat etenevät Itä-Euroopassa aina Saksaan asti (Lieneekö sattumaa, että MTV3:lla pyörii juuri parhaillaan norjalainen jännistyssarja nimeltä Miehitetty, joka kertoo Venäjän hyökkäyksestä Norjaan?). Tällaista skenaariota ovat vahvistaneet monet muutkin samankaltaiset näyt, kuten norjalaisnaiselle vuonna 1968 annettu näky mitä on lainattu myös kirjassani (tuo nainen ennusti myös kylmän sodan päättymisen, nykyisen pakolaiskriisin, digitaali ja satelliitti TV-lähetykset yms.). Viimeisimpien maailmantilanteiden valossa tämä kaikki on alkanut käydä yhä uskottavammaksi. Juuri parhaillaan Venäjä näyttää testaavan Suomen itärajan puolustusvalmiutta sallimalla pakolaisten laittoman maahanpääsyn. Samaan aikaan Saudi-Arabia ja Turkki uhittelee lähettävänsä maajoukot Syyriaan kapinallisten tueksi minkä Venäjän pääministeri Dmitry Medvedev on varoittanut johtavan maailmansotaan. Kolmas maailmansota voi olla vain päivien, viikkojen tai kuukausien päässä.

Wilkersonin näyssä Venäjän johtama hyökkäys Israelin maahan päättyy Jumalan yliluonnolliseen väliintuloon kansansa suojaksi (aivan kuin Hesekiel ennusti) ja samaan aikaan Venäjä vetää joukkonsa myös Euroopasta koska Kiina hyökkää sitä vastaan idässä. Eli Kiina taistelee siis lännen liittolaisena tuossa sodassa. Tämäkin viittaa siihen, ettei Googin sodassa ole kyse samasta konfliktista kuin Ilmestyskirjan 9. ja 16. luvun Harmageddonissa. Omissa tulkinnoissani olen paikantanut Googin sodan neljän hevosmiehen ja toisen sinetin kohdalle Ilmestyskirjan luvussa 6. Eikä tämä sijoitu, kuten jotkut tulkitsevat, vihan ajan puoleen väliin vaan neljä hevosmiestä edeltää seitsemän vuoden vihan aikaa (Danielin 70. vuosiviikkoa). Wilkersonin näky näyttäisi vahvistavan tämän kun se kertoo, että Venäjän johtamaa sotaa Eurooppaan ja Lähi-Itään seuraa Antikristuksen nousu ydistyneen Euroopan piiristä jonka jälkeen maailmaan luodaan uusi maailmanjärjestys, missä yhdistynyt Eurooppa näyttelee johtavaa osaa. Wilkersonin näky näyttää viittaavan sellaiseen skenaarioon, joka on mielestäni kaikkein yhdenmukaisin profetioiden kokonaiskuvalle.

Esimerkiksi Googin sota ei voisi ajoittua vihan ajan puoliväliin, koska Venäjän sotajoukkojen kerrotaan kaatuvan Israelin vuorille (Hes. 39:4). Hesekielen profetia ei siis sano, että Googin sotajoukot etenevät Jerusalemiin asti sillä Jumala varjelee kansaansa tuossa sodassa. Tämän on täysin vastakkainen kuvaus siihen nähden mitä profetiat kertovat tapahtuvan vihan ajan puolivälissä. Tuolloin Antikristuksen johtama kaikista pakanakansoista koostuva liittouma kukistaa Israelin ja alistaa Jerusalemin kolmen ja puolen vuoden ajaksi pakanoiden haltuun (Dan. 9:27, 11: 31, Sak. 14:2, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2, 12:14). Googin sodan täytyy siis edeltää tätä kaikkea ja näin ollen kaikkein loogisin johtopäätös on se, että se edeltää Antikristuksen Lähi-Itään luomaa seitsenvuotista rauhanliittoa (Dan. 9:27). Tämä liitto luodaan tämän suuren sodan jälkiseurauksena ja koska tuo sota miltei hävittää Israelin maailmankartalta, juutalaiset tervehtivät Antikristusta “uutena Kyyros Suurena” – kuin hän olisi heidän kauan kaivattu Vapahtajansa. Venäjän kukistumisen jälkeen sodan voittajat – EU ja Kiina – nousevat maailman taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen vallan huipulle.

Euroopan Unioni tulee olemaan Britannian ja Saksan johdossa ja sodan jälkeen maailmaan syntyneen uuden maailmanjärjestyksen johdosta Antikristus nousee hetkellisesti koko planeetan hallitsijaksi. Mutta vihan ajan lopulla osa maailman kansoista ja valtioliitoista – kuten Kiina ja Venäjä – eroaa tästä globaalista yhteisöstä. Danielin kirjan mukaan maailma jaetaan vihan aikana kymmeneen alueelliseen unioniin (ks. Antikristus harhat, osa 3: saksalainen Antikristus), mutta Antikristuksen nousu saa aikaan lopulta sen, että näistä unioneista kolme sanoo itsensä irti ja he liittoutuvat keskenänsä kukistaakseen Antikristuksen maailmanvallan (Dan. 7:24). Ilmestyskirjan 16. luku mainitsee idän kuninkaat osana tätä Antikristuksen läntisen vallan vastaista kansojen liittoumaa. Näiden idän kuninkaiden sanotaan ylittävän Eufrat-virta Irakissa (Eufrat tunnettiin Johanneksen aikana rajaviivana, mikä erottaa lännen idästä). Nämä idän valtakunnat koostuvat siis Eufratin idän puoleisista kansoista, kuten Iranista, Pakistanista, Intiasta ja Kiinasta. Ei ole epäilystäkään etteikö Kiinalla tulisi olemaan johtava rooli tässä idän liittoumassa. Johanneksen näyssä kerrotaan kuinka 200 miljoonan sotilaan aasialainen liittouma marssii Keski-Aasian lävitse kohti Pohjois-Israelia ja saapuu lopulta määräpaikaan, jonka nimi on Tel-Megiddo – nimi josta sana “Harmageddon” tulee.

Tuonne alueelle kokoontuvat lopulta kaikki maailman armeijat, myös Antikristuksen johdossa olevat läntiset armeijat, kunnes Jeesus Kristus palaa taivaasta valkoisella ratsullaan ja panee pisteen tälle hulluudelle. On melko mielenkiintoista, että juuri Tel Megiddo mainitaan ihmiskunnan viimeisen taistelun sotanäyttämöksi. Samalla alueella nimittäin käytiin myös maailman varhaisin historian kirjoihin merkitty taistelu Egyptin Faarao Thutmosis III:n joukkojen ja kanaanilaisten vasallivaltioiden välillä noin 1457 eKr. (E.R. Thielen kronologian mukaan israelilaisten exodus Egyptistä tapahtui suurin piirtein samoihin aikoihin). Myös ensimmäisen maailmansodan Lähi-Idän rintama huipentui Megiddon taisteluun syyskuussa 1918. Tuon taistelun seurauksena Elisabet II:n isoisän Yrjö V:n johtama Brittiläinen Imperiumi sai hallittavakseen Palestiinan (sis. myös nykyisen Jordanian) sekä Irakin samalla kun Syyria päätyi Ranskan hallintaan Ottomaani Imperiumi jaossa sodan jälkeen. Nämä tapahtumat ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa, kuten kerroin kirjani luvussa 11C. Palestiina ei tippunut brittien käsiin sattuman oikusta kuten monet uskovat. Briteillä oli nimittäin intressinä hallita Palestiinaa jo 1800 -luvulla, kuten paljastuu selvästi suuren pelin historiallisesta asiayhteydestä.

Vaikka suuri peli pelattiin ensisijaisesti Keski-Aasiassa, myös Lähi-Idästä, Balkanista, Krimin niemimaasta ja Kaukasiasta tuli sen sotanäyttämöitä monissa vaiheissa 1800 -lukua. Tämä näkyy esimerkiksi vuosien 1853 -56 Krimin sodassa missä Brittiläinen imperiumi soti kansainvälisestä hegemoniasta Ranskan rinnalla Venäjää vastaan eri puolin maailmaa mukaanlukien myös Itämerellä missä britit pommittivat Suomen rannikkoseutuja (vanha sotalaulu “Oolannin sota” tulee juuri tästä). Tuossa sodassa taistelut keskittyivät erityisesti Krimin niemimaalle, Kaukasiaan ja Balkanille – juuri niille alueille joiden hallinnasta itä ja länsi käy katkeraa sotaa myös näinä päivinä. Myös Lähi-Itä ja Palestiina oli ratkaisevassa asemassa tässä 1800 -luvun suuressa pelissä. Iso-Britannia oli nimittäin huolissaan Venäjän vaikutusvallan kasvusta myös Balkanilla jossa oli herännyt juuri voimakas kansallinen liikehdintä missä nämä kulttuurisesti Venäjään kuuluneet kreikkalaisortodoksiset maat pyrkivät irrottautumaan Turkin Ottomaani Imperiumin islamilaisesta vallasta. Venäjän keisarikunta käytti tätä tilaisuutta hyväkseen kasvattaakseen omaa vaikutusvaltaansa Balkanilla ja Välimerellä.

Brittien huoli tätä kehitystä kohtaan johtui erityisesti siitä, että Britanniassa oli tapana ajatella, että Belgian “Antwerben oli manner-eurooppalaisen vallan käsissä kuin Englannin rannikkoa kohti suunnattu pistooli ja Bagdad ja Persianlahti olisi Saksan (tai minkä tahansa suurvallan) käsissä Intiaan kohdistettu 42 senttimetrinen ase.” Toisin sanoen, se oli brittien omien etujen mukaista turvata Lähi-Idän hallinta ennen kuin tuo alue päätyisi jonkin kilpailevan suurvallan, kuten Ranskan, Venäjän tai Saksan hallintaan. Tämä oli pääsyy siihen miksi Napoleon I hyökkäsi ensimmäisinä sotatoiminaan Iso-Britanniaa vastaan Egyptiin ja Palestiinaan vuosina 1798 – 99. Näillä toimillaan hänen tarkoituksensa oli katkaista brittien kauppareitit Intiaan. Napoleonin sotaretken havahduttamina britit alkoivat pyrkiä estämään entistä hanakammin tällaisen skenaarion uusiutumista. Näin ollen he valtasivat Egyptin vuonna 1882 ja Palestiinan sekä Irakin 35 vuotta myöhemmin osana ensimmäisen maailmansodan taisteluita. Kun Britannia luopui Palestiinan hallinnasta vuonna 1948 juutalaisvaltion eduksi, tämä ei johtunut niinkään siitä, että se olisi halunnut luovuttaa tuon alueen vapaaehtoisesti.

Tämä johtui pikemminkin siitä, ettei heillä ollut enää resursseja pitää Pyhää Maata hallinnassa juutalaisten ja arabien jatuvan sotimisen vuoksi ja myös siitä johtuen, että siionistit alkoivat vastustaa mandaatin viimeisinä vuosina juutalaisten pakolaisten maahamuuttoa rajoittavaa brittien sortovaltaa tekemällä mm. terrori-iskuja brittiläisten viranomaisten päämajoihin, kuten King David hotelliin, jonka Irgun räjäytti vuonna 1946 91 ihmisen saadessa surmansa. Tämän lisäksi he menettivät Intian hallinnan vuonna 1947 (jolloin myös nykyinen ydinasevalta Pakistan syntyi) mistä syystä briteillä ei ollut enää intressejä Lähi-Idän hallintaan. Tämän pienen historian kertauksen avulla olen pyrkinyt valottamaan sitä historiallista kokonaiskuvaa josta voimme vetää tämän artikkelin lopulliset johtopäätökset ennen lopettamista.

Johtopäätös

Elämme parhaillaan hyvin mielenkiintoista aikaa. Vuosi 2016 on Presidentti Obaman viimeinen hallitusvuosi. MTV3 uutisoi 21. helmikuuta, että Hillary Clinton ja Donald Trump kohosivat esivaalivoittoihin tänä vuonna käydyssä presidenttikilvassa josta on jättäytynyt jo pois edellisen presidentin veli Jeb Bush. Trumpin poliittisesti epäkorrekti retoriikka ja suorapuheisuus on ollut harmina maailman punavihreälle eliitille, joka on pyrkinyt uuteen maailmanjärjestykseen missä Yhdysvaltain entinen suurvalta asema olisi historiaa ja sen paikan olisi korvannut EU-johtoinen punavihreille arvoille yhdistetty maailma. USA:n suurvalta aseman paluuta kuuluttava Trump on ollut piikkinä lihassa eliitin globalistiselle agendalle, joka on selvässä ristiriidassa USA:n intressejä vastaan. Tämän uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin johtohahmoihin lukeutuva miljardööri David Rockefeller kertoo kirjassaan Memoirs (2003), että hän on ylpeä siitä, että hänen perhettään on luonnehdittu “internationalisteiksi” ja syytetty “salaliitosta, joka työskentelee Yhdysvaltojen parhaita intressejä vastaan…. ja vehkeilystä toisten kanssa ympäri maailman rakentaakseemme paljon integroidumman globaalin poliittisen ja ekonomisen järjestelmän — yhden maailman niin sanotusti.”

Tuossa uutisessa kerrottiin myös kuinka eliitin punavihreää agendaa ajava Paavi Franciskus oli hyökännyt Trumpia vastaan sanoen, ettei hän voi olla kristitty koska hän “haluaa rakentaa vain muureja eikä siltoja”. Kuten jo kerroin tammikuussa artikkelissa “Paavi Francis etsii poliittista kumppania muuttamaan historiaa ennen paavillisen riemuvuoden loppua 20. marraskuuta. Kuka hän voisi olla?”, paaville siltojen rakentaminen merkitsee sitä, että hyväksytään saman seurakunnan alle myös Kristuksen kieltävät buddhalaiset, muslimit ja juutalaiset koska vain tämä voi  ”tuottaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden hedelmän”. Paavi näyttää unohtavan Jeesuksen yhden tärkeimmistä opetuksista: ettei hän tullut tuomaan maanpäälle rauhaa vaan miekan (Matt. 10:34). On ollut murheellista seurata kuinka tätä Jeesuksen opetusta vääristellään ja pilkataan nyt myös Suomen elokuvateollisuuden piirissä. Duudsoni Jukka Hildén nimittäin näyttelee tulevassa Iron Sky elokuvan jatko-osassa konekivääriä kantavaa “Jeesusta” ja hehkuttaa roolistaan ylpeänä: “Siinä on munaa”. Trump sivalsi paavia takaisin:

Kun uskonnollinen johtaja kyseenalaistaa toisen uskon, se on häpeällistä. Olen ylpeä siitä, että olen kristitty ja presidenttinä en aio sallia kristinuskon jatkuvaa heikentämistä enkä hyökkäyksiä sitä vastaan toisin kuin on tapahtunut nykyisen presidentin alla. Uskokaa pois. Jos ja kun Isis hyökkää Vatikaaniin – mikä on Isisin suurin voitto kuten kaikki tietävät – vakuutan teille, että silloin paavi toivoisi ja rukoilisi, että Donald Trump olisi ollut presidenttinä.

Mielenkiintoisesti Trump viittaa tässä siihen tosiasiaan, että Vatikaanivaltio on ollut Isiksen uhkausten pääkohteena. Profetioiden kannalta tämä on tähdellistä etenkin sen tähden, että metodisti Adam Clarke opetti jo vuonna 1831 – perustuen yli 500 vuotta vallinneeseen tulkintaan Danielin 7. luvusta -, että paavien poliittinen valta Roomassa tulisi päättymään vuonna 2016 (kuten dokumentoitu kirjani luvussa 10). En tosin usko, että uuden maailmanjärjestyksen eliitin vastainen Donald Trump nousee Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Tämä ei sopisi sellaisten presidentintekijöiden kuten Bilderberg -ryhmän globalistiseen agendaan. Obaman antikristillistä politiikkaa jatkava Hillary Clinton olisi paljon parempi vaihtoehto eliitin päämääriä silmällä pitäen. Tosin olen kuullut myös sellaisia profetioita, joiden mukaan vuoden 2016 presidentinvaalit keskeytettäisiin Amerikkaan syntyneen sotatilalain johdosta. Mene ja tiedä, aika näyttää. Joka tapauksessa olen koittanut havainnollistaa tässä artikkelissa sitä, että USA:n johtama yksinapainen maailmanherruus päättyi Bushin aikakauteen eikä enää palaa takaisin. Seuraavana vuorossa olisivat Venäjän agressiosodat Euroopassa ja Lähi-Idässä, mikä päättyy Danielin 9. luvun ennustamaan 70. vuosiviikkoon ja Antikristuksen nousuun tämän sodan keskeltä. Tämän jälkeen EU ja Kiina tulisi hallitsemaan maailmanpolitiikkaa Venäjän ja USA:n sijasta.

Uuden suuren pelin käsite ei ole vain tiekartta Harmageddoniin. Se on myös tiekartta, joka paljastaa Antikristuksen kansallisuuden. Tähän peliin liittyvä Kiinan ja Britannian välinen vihollisuus on juuri se mikä saa aikaan idän kuninkaiden marssin länteen Ilmestyskirjan 16. luvussa. Johannes kertoo, että tuo sota saisi alkunsa Antikristuksen ja väärän profeetan suusta lähtevistä sammakonmuotoisista riivaajahengistä (Ilm. 16:13). Olisikohan näillä “sammakoilla” jokin yhteys siihen, että Prinssi Charlesin suustaan päästämät “sammakot” ovat kärjistäneet idän ja lännen väliset suhteet hyvin vaaralliseen asioiden tilanteeseen? Onko Charlesin röyhkeä yritys hajottaa Kiinan alueellinen yhtenäisyys tällä Tiibet-kortilla se tekijä, mikä laukaisee idän 200 miljoonaisen sotavoiman raivon? On myös muistettava, että ydinasevallat Intia ja Pakistan olivat Britannian entisiä alusmaita. Sekä Pakistan että Intia ovat tänään osa Elisabet II:n johtamaa 53 maan kansainyhteisöä. Samalla kun briteillä on ollut lämmin suhde Intiaan, Pakistanin suhde Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan on kokenut viimeaikoina joitakin säröjä. Intia saattaa siis olla osa läntistä liittoumaa, mutta Pakistan ajautuu lopulta idän leiriin Kiinan liittolaiseksi.

Tällainen idän kuninkaiden sotilasliittouma perustettiin jo vuonna 2001 vastapainoksi NATO:lle. Tämä liittouma, Shanghai Cooperation Organisation (SCO), käsittää pääosin Venäjän, Kiinan ja Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat. Todennäköisesti se on juuri SCO mikä taistelee NATO:n sotajoukkoja vastaan Harmageddonin sodassa. Johanneksen näky mainitsee vain idän kuninkaat, mutta Daniel mainitsee, että Antikristuksen pelästyttää vihan ajan lopulla “sanomat idästä ja pohjoisesta” (Dan. 11:44) eli myös Venäjä olisi liitossa Kiinan kanssa Antikristuksen läntistä liittoumaa vastassa. Danielin kirjan 11. luku kertoo meille yksityiskohdilla niitä asiota, jotka esiintyvät kolmen ja puolen vuoden ajan ennen Harmageddonin syttymistä. Monet eskatologit ovat usein sekoittaneet näyn Pohjan kuninkaan Venäjään. Esimerkiksi Leo Meller opetti Georgian sodan (2008) aikoihin, että Putin olisi näyssä ennustettu “kelvoton”. Tällaisen tulkinnan olen kuitenkin kumonnut yksityiskohdilla kirjani 11. luvussa. Kun käsitämme, että näky puhuu läntisen sivilisaation keskeltä nousevasta Antikristuksesta eikä Venäjän johtajasta, avautuu näky meille aivan uudella tasolla.

Menemättä nyt tarkemmin niihin seikkaperäisiin perusteisiin missä olen yhdistänyt Pohjan kuninkaan Britanniaan, mainitsen tässä vain näystä pääteltävät ydin ajatukset. Osana Etälän ja Pohjan kuninkaan sotia, Antikristuksesta mainitaan, että “hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.” Mitä tämän henkilön isät sitten tekivät? Jakeessa 16 kerrotaan, että he miehittivät “Ihanan maan” eli Palestiinan. Myös Egyptin mainitaan olleen Pohjan kuninkaan hyökkäysten kohteen jakeessa 8. Kun jakeissa 41 -42 Ihanan maan kerrotaan tulevan Egyptin ohella Antikristuksen armeijan miehittämäksi, niin tämä tapahtuu juuri sen tähden, että hän vain jatkaa jo hänen isiensä käynnistämää miehityspolitiikkaa Lähi-Idässä. Jos katsomme taaksepäin Venäjän historiaan, emme löydä yhtäkään Venäjän armeijan miehityssotaa Egyptissä tai Palestiinassa. Näyn kuvaus soveltuu ainoastaan Brittiläisen Imperiumin historiaan. Tämä on tärkein syy siihen päätelmääni, että Pohjan kuninkaassa ei ole kyse Venäjästä vaan Britanniasta. Tämä päätelmä myös vahvistuu jos katsomme näyn yksityiskohtia jae jakeelta Lähi-Idän kaksituhatvuotisen historian valossa, kuten olen tehnyt kirjani 11. luvun C-osassa.

Joten lopullisena yhteenvetona. Aivan kuin Brittiläinen imperiumi pyrki Lähi-Idän hallintaan 1800 -luvulla osana suuren pelin strategiaa turvata helpot kauppareitit Intiaan ja aivan kuin se pyrki suojelemaan Intiaa hyökkäämällä Afganistaniin vuonna 1839 ja Tiibetiin 1903, tulee myös Antikristus jatkamaan tätä samaa politiikkaa vihan aikana, mutta hän menee vielä pidemmällä kuin yksikään hänen edeltäjistään. Tällä kertaa häntä ajaa eteenpäin uuden suuren pelin tavoitteet päästä käsiksi Lähi-Idän, kuin myös Himalajan rajaseutujen ja Kauko-Aasian öljyputkiin, Persianlahden energiavarojen keskittymiin, strategisesti tärkeisiin Himalajan vuoristoalueisiin ja Kauko-Aasian strategisiin vesistöihin. Katso vielä kerran edellä näytettyä uuden suuren pelin karttaa, niin ymmärrät mitä profetia tarkoittaa sanoessaan Pohjan kuninkaan hyökkäävän “maakunnan lihavimpiin seutuihin”. Jakeet 42 – 43 tarkentaa näiden alueiden sijainnin: “Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan.” Tässä mainitut Libya, Etiopia, Egypti ja Israel kuuluvat kaikki siihen alueeseen mitä tuo kartta kuvasi “uutena globaalina napana”. Tämän hallintaan Iso-Britannian aristokraattinen eliitti nyt pyrkii kuten paljastui Wikileaksin vuotamasta Prinssi Andrewin lausunnosta.