Miksi uskon, että vuosi 2017 saattaa merkitä ”pakanain aikojen” täyttymistä? Merkitseekö vuosi 2017 vain uskonpuhdistuksen 500 -vuotisjuhlaa vai uskoivatko uskonpuhdistajat, että se olisi historian loppu sellaisena kuin sen tunnemme? Entä mitä siitä ennustikaan keskiajan juutalainen rabbi nimeltä Judah Ben Samuel?

Historiallinen vuosi 2016 on nyt takanapäin ja katseemme suuntaa alkeneeseen vuoteen 2017. Esitin kirjassani joitain uskaliaita ennustuksia vuodelle 2016. Vaikka ne eivät tulleetkaan toteen, vuosi 2016 merkitsi monessa suhteessa historiallista murroskohtaa, kun Britannia äänesti itsensä ulos EU:sta ja Donald Trump sai globalisaation vastaisella retoriikallaan odottamattoman voiton yhteen maailmanhallitukseen pyrkivistä globalisteista USA:n ennennäkemättömissä presidentin-vaaleissa. Poliittisella areenalla vuosi 2016 oli kansallismielisten ja oikeistokonservatiivisten voimien juhlavuosi molemmin puolin Pohjois-Atlanttia. Itsepetoksessa eläneelle punavihreälle vasemmistolle se oli katastrofi mitä he eivät ole epäröineet rinnastaa ääri-oikeiston nousuun 30 -luvun Euroopassa. Mitä tapahtuu tammikuun 20. päivän jälkeen, kun Trump vannoo virkavalansa ja astuu Yhdysvaltain 45. presidentiksi? Onko tulevaisuus epävarma vai voimmeko murtaa sinetit ja nähdä muinaisista profetioista mitä vuosi 2017 tuo mahdollisesti mukanaan. Merkitseekö se jopa Jeesuksen mainitsemaa ”pakanain aikojen” päättymistä?

---

Päivitys: Lue perusteeni siihen miksi paavinvallan 1260 vuotinen valta tulisikin laskea vuodesta 781 lähtien kesäkuussa 2018 julkaistusta artikkelista Ranskan presidentti Emmanuel Macron aikoo perustaa nyt kymmenen valtiota käsittävän Euroopan puolustusliiton, mikä sisältäisi myös ensivuonna EU:sta eroavan Britannian. Nouseeko Ilmestyskirjan kymmensarvinen peto hajoavan EU:n seuraajaksi? Entä onko Rooman paavien valta tulossa tiensä päähän vuonna 2023?

---

Aloitan tämän vuoden rehellisellä tunnustuksella: Olin väärässä! Vatikaanivaltiota ei tuhottu vuonna 2016, kuten olin ennustanut viimeisen kahden vuoden ajan. ”Maailmanlopun profeetta” oli väärässä. No sehän ei ole uutta. Kukapa heistä olisi ollut oikeassa. Mutta ennen kuin aloitat ivaasi tai ennen kuin kutsut minua ”vääräksi profeetaksi”, niin toivon että tutustut ensin niihin perusteisiin mistä tulin siihen johtopäätökseen, että Vatikaanin olemassaolo sellaisena kuin sen tunnemme tulisi tiensä päähän vuonna 2016. Kun perehdyt kirjoituksiini et voi nimittäin sanoa etteikö uskoni profetioihin perustuisi loogiseen ajatteluun ja rationaalisiin järkisyihin. Jos haluat kyseenalaistaa tutkimukseni, paneudu ensin siihen mistä olen päätynyt vaikkapa ennustukseeni Rooman tuhosta kuluneena vuonna 2016. Kun kritisoin seitsemän päivän adventistien eskatologiaa, joka opettaa Daniel 7:25:n täyttyneen vuosina 538 – 1798, teen sen paneutumalla heidän tulkintojensa historiallisiin ja raamatullisiin perusteisiin. Kun itse sitten opetin metodisti Adam Clarken tulkintojen pohjalta, että tämä jae viittasi vuosiin 756 – 2016, perustelin samalla miksi Clarken tulkinta oli historiallisesti ja raamatullisesti paljon järkevämpi.

Jos siis haluat kyseenalaistaa johtopäätökseni, älä ole laiska ja vetoa vain siihen ettei profetia toteutunut kuten piti. Koita sen sijaan käyttää aivosolujasi sen ratkaisemiseen, että miksi jakeen 24 ennustus Rooman kymmenestä kuninkaasta toteutui vuonna 476 – aivan kuin kirkkoisät olivat ennustaneet vuosisatoja ennen sen toteutumista -, jos ”pieni sarvi” ei viittaisi myöhempiin tapahtumiin paaviuden nousussa, kun Rooman piispat saivat hallittavakseen paavillisen kirkkovaltion itsenäisenä Bysantin keisareiden määräysvallasta vuonna 756. Jos haluat kyseenalaistaa tutkimukseni, perustele ensin historiallisin ja raamatullisin esimerkein se miksi olin väärässä, kun esitin pienen sarven puhkeamisen viitanneen kirkkovaltion syntyyn ja sarven ”ajan, kahden ajan ja puolen ajan” 1260 vuotta kestävään hallituskauteen, jonka paavit omistaisivat vuodesta 756 vuoteen 2016. Niin kauan kun et kykyne argumentoimaan näitä perusteitani kumoon, pilkkasi kaikuu kuuroille korville. Sanon tämän, koska tiedän monien lukevan vain kirjoitusteni otsikot ja ilman syvällisempää perehtymistä huutelevat sitten kaiken maailman foorumeilla kuinka kristittyjen tulisi karttaa minunlaisia vääriä profeettoja.

---

 Seitsemän päivän adventisteihin sidoksissa olevan verkkosivun näyttävä video, mikä edistää adventisten eskatologiaa, jonka mukaan Danielin 7. luvun pienen sarven ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” viittaisi vuosiin 538 – 1798 ja ”aikojen ja lain muuttaminen” puhuisi sunnuntai-sapatista.

---

Käynnistyiko paaviuden määräajat vuonna 756 vai 757?

Se että Vatikaanin tuho ei toteutunut edellisvuonna ei tee tyhjäksi sitä, että kymmenen sarven nousu toteutui Länsi-Rooman kukistuessa 476 ja että pienen sarven nousu ja sitä edeltäneiden kolmen sarven kukistuminen näyttäisi viittaavan kaikkein uskottavimmin vuosien 476 – 756 välisiin historian tapahtumiin. Perusteeni tähän esitin jo kirjani luvuissa 10 – 11 ja edellisessä blogikirjoituksessa. Kyse ei nyt ole vain minun tulkinnoistani. Tämä oli yleinen oppi 1500 -luvun uskonpuhdistajien kirjoituksissa. 1300 – 1800 -luvun protestantit uskoivat nimittäin yleisesti, että Danielin 7. luvun näyn pieni sarvi viittasi paavinvaltaan, joka oli määrätty kestämään 1260 vuotta ennen Jeesuksen paluuta. Tämän näyn perusteella he yrittivät sitten määrittää oikean lähtölaskennan paavien valtakaudelle selvittääkseen Jeesuksen paluun edeltämäärätyn ajankohdan. Historian tutkimus ei ole koskaan yksiselitteistä ja tarvitsee tulkintaa siinä missä Kirjoituksetkin. Tästä syystä eri raamatunselittäjien kommentaareissa on päädytty hyvin erilaisiin johtopäätöksiin siitä mistä paaviuden 1260 vuotinen valtakausi alkaa.

1500 -luvun saksalaiset protestanttiteologit Andreas Osiander ja David Chytraeus asettivat sen vuoteen 412 ja laskivat tämän perusteella Rooman tuomion ja Jeesuksen paluun tapahtuvan 1260 vuotta myöhemmin vuonna 1672. Vaikka näyn kymmenen kuningasta eivät nousseet ennen vuotta 476, 1600-luvun Englannissa John Tillinghast ehdotti pienen sarven nousseen Rooman kirkosta jo vuonna 396 . Samoihin aikoihin elänyt Isaac Newton argumentoi taas sen puolesta, että pienen sarven nousu ja tuho viittaisi vuosiin 800-2060. Myös Newtonin perusteet ja johtopäätökset on asetettu kirjassani kriittisen tarkkailun alle. Newton saattoi olla yksi historian älykkäimpiä ja vaikutusvaltaisimpia miehiä, mutta se ei tarkoita etteikö hänenkin eskatologisia tutkimustuloksiaan voisi kyseenalaistaa. Yksi syy siihen miksi paavinvallan käynnistymishetkestä on ollut vallalla niin montaa eri näkemystä, saattaa olla siinä että paavinvallan syntyhetkeä ei ajoitettu laajasti Pipin Pienen lahjoitukseen Paavi Stefanus II:lle vuosina 754 – 756 ennen 1900 -luvun historioitsijoita, kuten ranskalaista Louis Halpenia (Thomas F. X. Noble, The Republic of St. Peter: The Birth of the Papal State, 680-825, s. 23). Nykyään se on jo osa ”puhdasoppista” akateemista historiaa sanoa, että paavinvalta käynnistyi vuonna 756.

Eskatologisella alueella ei taas hahmotettu sitä, että kolmen sarven putoaminen pienen sarven edestä sopii sen tekstuaalisessa kontekstissaan kaikkein parhaiten herulien, ostrogoottien ja Itä-Rooman kolmeen valtakuntaan, jotka hallitsivat toinen toistaan seuraten Italiaa ja Roomaa Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen vuosina 476 – 751. Kuten näky edellyttää, jokainen näistä kolmesta kuului myös niihin kymmeneen, jotka jakoivat roomalaisen maailman vuonna 476. Pienen sarven tulee siis viitata johonkin uuteen valtaan – joka ”on erilainen kuin edelliset” –  mikä seuraa näitä kolmea eli sen tulee ottaa valta Roomasta ja Italiasta vuoden 751 jälkeen jolloin Bysantin keisarikunta menetti Ravennan Ekserkaatin (Ravenna oli Länsi-Rooman pääkaupunki vuodesta 402 lähtien ja myöhemmin herulien, ostrogoottien ja Bysantin vallan keskus Italiassa). John Wesleyn opetuslapsi Adam Clarke  lienee ainoa, joka osasi paikantaa tämän sarven nousun Pipin Pienen lahjoitukseen paaville vuosina 754 – 756. Tuohon aikaan ei ollut käytössä Wikipediaa, mutta tänään kuka tahansa voi tarkistaa Wikipediasta, että paavien maallisen vallan syntyhetki ei ajoitu vuotta 756 aikaisempaan historiaan hetkeen. Clarke oli niin vakuuttunut tulkintansa pätevyydestä, että hän kirjoitti 1800 -luvun alussa:

Kuten antikristuksen vallan ja hallitsevuuden täytyy tässä esitettyjen periaatteiden valossa kiinnittyä vuoteen 756 jKr., siten hänen valtansa lopun tulee täyttyä 1260 vuotta myöhemmin; vastaten vuotta 2016 kristillistä ajanlaskua, minkä ääretön viisaus on asettanut tälle kauan odotetulle tapahtumalle. Aamen ja aamen!

Tässä kohtaa täytyy kysyä, että oliko Clarken tulkinta väärä, kun paavi on yhä suvereenin valtion päämies aivan kuin hän on ollut sitä vuodesta 756 lähtien? Paavinvalta ei nimittäin päättynyt vielä 1798, kuten adventistit opettavat. Paavin valtio herätettiin henkiin pari vuotta myöhemmin ja taas uudestaan Napoleonin sotien jälkeen. Kirkkovaltion historia päättyy varsinaisesti vuoteen 1870, mutta Vatikaanivaltio muodostettiin sen seuraajaksi fasistisen Italian ja Rooman kirkon välisessä lateraani-sopimuksessa vuonna 1929. Mutta entä jos Clarke erehtyikin vuoden verran ja oikea vuosiluku paavinvallan lähtölaukaukseen onkin vuosi 757? Kaikki historialliset lähteet yhtyvät lausuntoon, jonka mukaan kirkkovaltio syntyi vuosina 754 – 756. Lopullisesti tapahtuman sinetöi Pipin Pienen sotaretki Italiaan keväällä 756 jolloin hänen edustajanaan toiminut Apotti Fulrad laski 22 italialaisen kaupungin avaimet symboolisesti Pyhän Pietarin alttarille Roomassa. En kyseenalaista näiden vuosilukujen autenttisuutta. Sen sijaan kyseenalaisten sen, että pieni sarvi olisi ottanut vallan Roomassa Stefanus II:n virkakaudella. Kyllä, Stefanus II oli paavina kun kirkkovaltio luotiin keväällä 756.

Mutta Stefanus II ei vannonut paavinvalaansa kirkkovaltion päänä vuonna 752, koska sitä ei ollut tuohon aikaan vielä olemassa  Hänestä tuli kirkkovaltion maallinen hallitsija vasta paavinvirkansa viimeisenä vuotena. Voidaan nimittäin argumentoida, että pienen sarven puhkeaminen pitäisi ajoittaa laillisesti vasta Stefanus II:n seuraajan ja hänen veljensä Paavali I:n valintaan Rooman piispaksi toukokuussa 757. Tai entä jos sarven puhkeaminen viittaa Stefanus II:n virkakauteen, jonka aikana paavius erkani Bysantin keisareiden määräysvallasta (hänen edeltäjänsä Pyhä Sakarius oli viimeinen paavi, joka vannoi uskollisuuttaan Itä-Rooman keisarille) ja kirkkovaltio itsessään luotiin, mutta paavien 1260 vuoden valtakautta ei tule alkaa laskea vielä vuodesta 756, koska Stefanusta ei oltu vihitty virkaan astuessaan sekulaariksi valtionpäämieheksi vaan ainoastaan Pyhän Pietarin seuraajaksi. Hän rakensi tämän sekulaarin valtion frankkien avulla hänen seuraajiaan varten. Tällainen järkeily voisi selittää sen miksi profetia ei toteutunut vielä 2016 vaan odottaa yhä toteutumistaan tänä vuonna.

Pienen sarven ”ajan, kahden ajan ja puolen ajan” laskenta tulee siis käynnistyä vasta Paavali I:stä, koska hän oli ensimmäinen paavi, joka nousi virkaansa ei vain Pyhän Pietarin oletettuna seuraajana lännen roomalaiskatolisen kirkon päänä, mutta myös sekulaarina hallitsijana Euroopan maallisten kuninkaiden rinnalle. Aluksi paavius oli todellakin ”pieni sarvi” – vähäpätöinen kuningaskunta Keski-Italiassa – mutta 12. vuosisadan loppuun mennessä jolloin Innocentius III nousi virkaansa, paavit hallitsivat jo Ranskan, Saksan ja Englannin kuninkaita. Innocentius III:n aikana jopa kerran niin mahtava Itä-Rooman keisarikunta, jonka edessä paavit nöyristelivät aina 700 -luvun puoliväliin asti, päätyi Rooman kirkon valtaan neljännessä ristiretkessä vuonna 1204. Jos profetia on päivälleen tarkka, paavinvallan tuho osuisi tämän vuoden toukokuun 29. päivään, vaikka yhtä riittävä näyttö olisi jos näemme sen toteutuvan seuraavan 12 kuukauden sisällä. Vain aika näyttää tosin, että onko tämäkin tulkinta jollain tavoin virheellinen eikä mitään tapahdukaan.

Miksi oikea vuosi onkin 2017 eikä 2016?

Esitin 700 sivuisessa e-kirjassani historialliset ja raamatulliset perusteet siihen miksi historisistinen ja futuristinen profetiantulkinta olisi yhteensovitettavissa ja miksi historisistista koulukuntaa edustaneista Raamatun opettajista 1800 -luvun englantilainen metodisti Adam Clarke oli kaikkein lähimpänä Dan. 7:8:n historiallista merkitystä tulkitessaan pienen sarven viitanneen paavillisen kirkkovaltion syntyyn vuonna 754 tai 756. Kuitenkin, edellä mainituista syistä johtuen myös Adam Clarke on voinut erehtyä tässä tulkinnassaan yhdellä vuodella. Seuraavaksi esitän joukon muita perusteita, jotka näyttäisivät vahvistavan tätä johtopäätöstä. Ensinnäkin, vuosi 2017 sattuu olemaan myös uskonpuhdistuksen käynnistymisen 500. vuosipäivä. Uskonpuhdistus käynnistyi Saksassa lokakuussa 1517, kun Martin Luther naulasi 95 teesiään kirkon oveen Wittenbergissä. Tämä päätti useiden historioitsijoiden mukaan keskiajan Euroopassa. Eikö olisi kaikin puolin sopivaa jos Rooman kirkon vallan päättyminen osuisi samaan vuoteen reformaation merkkivuoden kanssa?

Eikö se olisi historian Herran tapa kertoa maailmalle, että uskonpuhdistuksella on yhä historiallista painoarvoa meidän ajallemme missä Rooman kirkon johtama ekumenia ja veljeily Kristuksen kieltävien uskontojen kanssa, on korvannut uskonpuhdistuksen ajan protestiliikkeen, mikä ei pelännyt julistaa Raamatun totuutta vaikka se vaaransi sen aikaisen Euroopan poliittisen yhtenäisyyden ja hajotti kirkon ykseyden. Nyt protestanttiset johtajat vaativat niiden opillisten erimielisyyksien lakaisemista maton alle, mitkä alunperin johtivat protestanttien eroon Roomasta, koska he asettavat taas kaipuumme yhteyteen ja rauhaan totuuden edelle. Mutta jos häpeämme totuutta, emme saa lopulta kumpaakaan. Tämä on valheellista rauhaa ja ykseyttä mitä Antikristus ja väärä profeetta käyttää hyväkseen yhdistääkseen koko maailman heidän jalkainsa alle. Se oli Kaikkivaltias Jumala, joka nosti palvelijansa Lutherin Rooman kirkkoa vastaan ja nyt Paavi Franciskus esittää muka protestanttien ystävää, kun hän päätti juhlia uskonpuhdistuksen merkkivuoden alkamista vierailullaan Ruotsisissa viime lokakuussa.

Luther kääntyisi haudassaan jos hän kuulisi hänen nimeensä käyttävien kirkkojen iloitsevan tästä ekumeenisesta paavista. Ovatko kristilliset johtajat tulleet todellakin niin tyhmiksi ja sokeiksi, etteivät he käsitä Paavin todellisia motiiveja. Ei hän nimittäin juhli uskonpuhdistuksen merkkivuotta sen tähden, että hän myöntäisi Lutherin olleen oikeassa, kun hän julisti paavin antikristukseksi ja Rooman kirkon Kristuksen suurimmaksi viholliseksi. Ei, hän juhlii sitä koska hän on sosialistista utopiaa tavoitteleva ensimmäinen punavihreä paavi, joka haluaa yhdistää kaikki uskonnot – ei vain Roomasta eronneita kristillisiä kirkkokuntia – poliittiseen päämäärään yhdistää koko maailma ilmastonmuutosta ja globaalia terrorismia vastaan yhden maailmanhallituksen, maailmantalouden ja maailmanuskonnon muodostamiseksi. Todellinen syy siihen miksi Paavi Franciskus hyökkäsi viime vuonna avoimesti Trumpia vastaan on se, että Trump edustaa hänen poliittista vihollistaan, joka kokosi ihmisiä avoimien rajojen ja maailmanhallituksen vastaisiin joukkokokouksiinsa ja haastoi paavin ja muiden globalistien sosialistisen yhden maailman utopian missä ilmastonmuutoksen oletettu uhka menee kaikkien kansallisten intressien edelle ja missä lännen uhkana ei ole islam vaan kansallismielinen oikeisto.

Ainoa ryhmä, joka protestoi tänään tätä antikristillistä kehitystä vastaan on kristillinen ja kansallismielinen oikeisto ja vasemmisto tekee parhaansa sen nimen häpäisemiseksi assosioimalla sen 30 -luvun äärioikeistoon ja mustien lynkkauksista vastuussa olleeseen Ku Klux Klaaniin. Trumpin vastustajien iskulause on ”No Trump, No KKK, No Fascist USA”! Tosiasiassa väitteet Trumpin ja hänen äänestäjiensä rasismista ei kestä kriittistä tarkastelua. Samalla vasemmisto sivuuttaa oman pimeän historiansa KKK:n ja Fasismin kannattajina. Kannattaa katsoa Dinesh D’Souzan filmi Hillary’s America (2016), joka paljastaa demokraattipuolueen vaietun historian Amerikan rotusortopolitiikan todellisena alullepanijana (Filmin voi vuokrata HD-versiona 5 euroon täältä suomenkielisillä teksteillä. Suosittelen että uhraat tuon rahasumman tähän sillä se avaa silmäsi niiltä valheilta mitä valtamedia on esittänyt demokraattipuolueesta, Obamasta ja Clintoneista). Kristillinen kirkko tarvitsee nyt ekumeniaa enemmän uutta uskonpuhdistusta. Kirkkojen välisen vuoropuhelun sijasta tarvitsemme rakkautta totuuteen ja protestia heresiaa vastaan.

En tarkoita tällä mitään sisäsiittoista lahkohenkisyyttä ja opillista kiivailua ilman Pyhää Henkeä. Tarkoitan sitä että kaikkien kristittyjen – riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan he sitten sitoutuvatkaan – tulisi nousta jälleen protestiin nykyistä Rooman paavia vastaan, joka rinnastaa islamilaisen terrorismin Jeesuksen käskyyn saarnata evankelumi kaikissa kansoissa, ja tyynnyttelee ateisteja, että hekin voivat päästä taivaaseen ilman Jeesusta Kristusta jos he vain seuraavat omaatuntoaan. Raamattu varoittaa meitä kantamasta vierasta iestä yhdessä uskottomien kansssa (2. Kor. 6:14), mutta tämä paavi esiintyy videolla eri uskontojen edustajien kanssa kertomalla kuinka he kaikki ”etsivät Jumalaa tai kohtaavat Jumalan eri tavoilla”. Hän myös sanoi, ettei ole merkitystä sillä uskovatko he Kristukseen, koska tärkeintä on, että ”me uskomme rakkauteen”.

Mutta ilman Kristusta ei ole rakkautta, koska Jumala on itse on Rakkaus (1. Joh.4:8), joka on maailmaa niin paljon ”rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Joh. 3:16-18). Ei ole mitään kiertoteitä pelastukseen eikä riitä, että seuraat vain omaatuntoasi, kuten Paavi Franciskus opettaa. On äärimmäisen vaarallista, kun mies joka väittää olevansa Kristuksen maanpäällinen sijainen, vääristää evankeliumin tärkeimmän totuuden miljoonien ihmisten kohtaloksi.

Samuel Ben Judah ja profetia riemuvuosista

Eräs toinen asia mikä vahvistaa tulkintaani siitä, että Dan. 7:25:n ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” eli paaviuden 1260 vuotta tulisi laskea kirkkovaltion perustamisvuoden sijasta Paavali I:n virkaannoususta toukokuussa 757, on se että tällöin näiden vuosien päättyminen osuisi yhteen Samuel Ben Judahin, 12. ja 13. vuosisadalla jKr. eläneen juutalaisen rabbin profetiaan riemuvuosista, jonka väitetään ajoittaneen messiaanisten aikojen alkaminen vuoteen 2017. Ennen kuin uppoudun tämän profetian taustoihin syvemmin, haluan ensin sanoa, että minulle kaikki Raamatun ulkopuoliset näyt ja ilmestykset ovat aina toissijaisia ilmoitettuun Sanaan nähden. Ne pitää ottaa huomioon ainoastaan silloin, kun ne sopivat yhteen ja vahvistavat Raamatun omaa ilmoitusta. Tässä tapauksessa Samuel Ben Judahin profetia riemuvuosista – mikäli autenttinen – on täysin yhteensopiva Danielin 7. luvun näkyyn vuoden 2017 profeetallisesta merkityksestä.

Tämä näky on tullut suomessakin tunnetuksi Israel-lähetystyön pioneerin Olavi Syvännön toimesta, joka kannatti siitä vuoden 2010 aikoihin tulkintaa missä messiaanisten aikojen alkaminen vuonna 2017 olisi viitannut Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan tulemukseen ja siten seitsenvuotisen vihan ajan ja seurakunnan ylösoton – pre-tribulationistisen tempausopin mukaisesti – olisi pitänyt alkaa jo vuonna 2010. Näinhän ei tietenkään tapahtunut. Nyt monet uskovat, että näyn määräajan päättyminen vuonna 2017 viittaisikin seitsenvuotisen vihan ajan alkuun, seurakunnan ylösottoon tai johonkin muuhun murroshetkeen Raamatun profetioiden täyttymisessä. Harva on kuitenkin vaivautunut ottamaan selvää siitä mikä on tämän profetian alkuperä ja kuinka luotettava se on. Onnekseni Bob O’Dell ja Gidon Ariel on tehnyt tämän saralla jo kiitettävää työtä, joten itse säästyn alkuperäislähteiden penkomisen vaivalta. Breaking Israel News -sivustolla julkaistussa moniosaisessa artikkelissaan he käsittelevät tätä aihetta hyvin monipuolisesti ja perusteellisesti (sillä on tähän mennessä jo 26 osaa, joten itse en ole ehtinyt tutustua kuin vasta osiin 7 ja 8 missä tarkastellaan Judahin profetiaa).

Etsiessään tämän ”Internet-profetian” alkuperää, josta Google löytää yli 60 000 verkkosivua ja jonka kristityt sionistit – minä mukaanlukien – ovat kaapanneet omiin tarkoitusperiinsä, kirjoittajat saivat selville että se ilmestyi ensimmäistä kertaa Ludwig Schneiderin kirjoittamassa artikkelissa Israel Today -lehdessä, maaliskuussa 2008, sivulla 18. Kaikki myöhemmät kirjoitukset siitä voidaan johtaa tähän yhteen lähteeseen. Kirjoittajat ottivat yhteyttä tähän mieheen tiedustellakseen profetian lähdettä, jonka Schneider luki rabbi Judah Ben Samuelin, aka Jehudah Hachassidin, Saksassa, Regensburgissa vuonna 1217 kuolleen juutalaisen mystikon ansioksi. Kieltäytyessään haastattelusta hänen poikansa Aviel Schneider, Israel Today -lehden päätoimittaja, suostui vastaamaan Bob O’Dellin ja Gidon Arielin kysymyksiin. Viimeksi mainittuja häiritsi etenkin se, että tätä profetiaa ei ole tunnettu missään muussa Judah Ben Samuelin kirjoituksia koskevassa juutalaisessa lähteessä ennen Ludwig Schneiderin julkaisemaa artikkelia. Kirjoittajat kertovat kohtaamisestaan Avielin kanssa:

Aviel vahvisti, että vuoden 2008 artikkeli on ainoa tapaus missä hänen isänsä kirjoitti tästä profetiasta. Kysyessämme profetian lähdettä, Aviel kertoi hänen isänsä omistavan suuren kokoelman juutalaisia kirjoituksia saksankielellä. Aviel uskoo lähdematerian profetiaan tulleen tästä kirjastosta. Oliko Aviel nähnyt nimenomaista profetiaa koskaan itse? Ei. Kysyin sitten pääasiasta jota olimme tulleet selvittämään. Olisiko Aviel halukas pyytämään hänen isäänsä paikantamaan kirjan missä tämä profetia oli kirjoitettu? Aviel vastasi kysymykseeni hepreaksi Gidonille. Gidon käänsi vastauksen englanniksi: ”Pyysin isääni etsimään sen ja hän sanoi, ’Niin monen kirjan kanssa en tietäisi missä se on'”.Todellakin, vaikka Ludwig Schneiderillä on erittäin terävä ajastuksenjuoksu, (hän yhä kirjoittaa säännöllisesti Israel Today -lehteen), hän on ikäihminen ja kahdeksan vuotta on pitkä aika. Lisäksi, voimme kaikki ymmärtää ja arvostaa pojan päätöstä varjella hänen vanhaa isäänsä niilta joiden kysymykset voisi nyt epäilemättä nostaa stressiä. ”Huolehdin siitä, että häntä suojellaan,” Aviel kertoi meille.

Aviel Schneider kertoi vastahakoisuuden tämän profetian alkuperäislähteen etsimiseen tulevan myös siitä, että hän oli nähnyt kuinka kristityt siionistit olivat varastaneet sen omiin tarkoitusperiinsä eikä kukaan ollut ottanut yhteyttä hänen isäänsä tai edes maininnut häntä sen alkuperäisenä julkaisijana. ”Vaikka löytäisinkin sen, voisin päättää olla kirjoittamasta siitä,” Aviel sanoi turhautuneena siitä kuinka profetiaa oli hyväksikäytetty kristillisessä mediassa. Hän lopetti, ”Tässä tapauksessa olette omillanne. Olemme kirjoittaneen mitä olemme kirjoittaneet.” Mitä Ludwig Schneider sitten väitti Jehudah Hachassidin tai Judah Ben Samuelin ennustaneen ennen kuolemaan vuonna 1217?  Seuraava on suora lainaus Schneiderin kirjoituksesta Israel Today -lehdessä maaliskuulta 2008 Bob O’Dellin ja Gidon Arielin kommenteilla höystettynä:

”Ennen kuin hän kuoli vuonna 12017, hän profetoi että Ottomaani turkkilaiset valloittaisi Jerusalemin ja hallitsevat Pyhää Kaupunkia ’kahdeksan riemuvuotta.’ Raamatullinen riemuvuosi koostuu 50 vuodesta. Viisikymmentä kerrottuna kahdeksalla on yhtä kuin 400 vuotta. Jälkeenpäin, Ben Samuelin mukaan, Ottomaanit ajettaisiin ulos Jerusalemista, mikä pysyisi ei-kenenkään maana yhden riemuvuoden. Kymmenentenä riemuvuotena Jerusalem palaisi juutalaiselle kansalle ja sen jälkeen Messiaaniset ajat alkaisi. Tämä tuli toteen 300 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hän ei olisi voinut perustaa  profetiaansa tapahtumiin jotka voidaan nähdä edeltä, mutta tuloksena hänen Raamatun opiskelustaan.” Myöhemmin tässä artikkelissa, Ludwig Schneider kirjoitti sanat, jotka saisivat sen elämään omaa tarinaansa yli kahdeksan vuoden ajan: ”Tämän aikajanan mukaan, on mahdollista että vuosi 2017 tai 2018 tulee olemaan ratkaiseva vuosi Israelille, koska se tulee olemaan 70 vuotta vuoden 1947 jälkeen jolloin YK päätti Israelin perustamisesta, ja 50 vuotta Jerusalemin jälleenyhdistymisestä.” Ludwig sulki hänen artikelinsa lausuntoon: ”Me emme tiedä hänen tulemuksensa päivää tai hetkeä, mutta emme puhu nyt Jeesuksen paluusta. Puhumme Jumalan aikataulusta Israelille.”

Profetia on ollut tähän mennessä niin tarkka, että se herättää ymmärrettävää epäilyä sen aitoudesta. Ottomaanien turkkilaisvalta valtasi Jerusalemin todellakin 300 vuotta Judah Ben Samuelin kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui vuoden 1517 helmikuussa, kun he Selim I valtasi Kairon ja lakkautti Egyptiä ja Palestiinaa hallinneen Mamelukien Sulttaanikunnan. Samana vuonna uskonpuhdistuksen liekki syttyi Euroopassa. 1500-1700 -luvuilla Ottomaanit hallitsivat idässä lähes samoja alueita mitä Itä-Rooman keisarikunta oli hallinnut vuoden 395 jälkeen ja he hallitsivat myös samasta pääkaupungista eli Konstantinopolista tai Nova Romasta mistä syystä Ottomaani sulttaanit näkivät valtansa kreikkalais-kristillisen Itä-Rooman islamilaisena perillisenä. Samaan aikaan paavillinen kirkkovaltio ja sen kanssa liittoutuneet roomalaiskatoliset kuningaskunnat – etupäässä Habsburgien mahtava dynastia – hallitsi samoja alueita mitä Länsi-Rooma oli hallinnut ennen sen kukistumistaan 400 -luvun lopulla.

Juuri näistä syistä uskonpuhdistajien eskatologia pani suuren painoarvon paavivallan ja islamilaisen kalifaatin profeetalliselle merkitykselle assosioiden ne Danielin 7. ja 8. luvun pienten sarvien lisäksi Danielin 2. luvun kuvapatsasnäkyyn Rooman vallan kahdesta jalasta. Kirjassani olen demonstroinut historiallisilla esimerkeillä tarkemmin sitä miksi Danielin 8. luvun näky pienestä sarvesta ennusti Ottomaanien nousun It-Rooman alueella siinä kun 7. luku ennusti paaviuden nousun Länsi-Rooman alueella. Ottomaanien valta päättyi Jerusalemissa joulukuussa 1917, kun brittikenraali Edmund Allenby otti kaupungin turkkilaisilta ensimmäisen maailmansodan lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin Ottomaanien kalifaatti itsessään romahti ja sen tilalle luotiin Turkin nykyinen tasavalta. Nämäkin tapahtumat on ennustettu Danielin kirjan 11. luvussa, kuten olen demonstroinut kirjani luvussa 11C.

Tästä lähtien kesään 1967 asti Jerusalem pysyi todellakin yhden riemuvuoden ajan ”ei-kenenkään maana” sillä Pyhän Kaunpungin muinainen keskus eli Itä-Jerusalemissa sijaitseva Vanha Kaupunki oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannian vallassa, mikä merkitsi vain Jerusalemin väliaikaishallintoa ennen arabeille ja juutalaisille Sykes-Picot sopimuksessa ja Balfourin julistuksessa luvattujen valtioiden muodostamista. Toisen maailmansodan jälkeen YK suunnitteli Jerusalemille kansainvälistä asemaa, mutta epäonnistui suunnitelmissaan kun arabit julistivat sodan Israelia vastaan sen itsenäisyysjulistuksen jälkeen minkä lopputuloksena Jordania valloitti Itä-Jerusalemin. Jordanian valta Pyhästä Kaupungista ei saanut kuitenkaan kansainvälistä tunnustusta muilta kuin Pakistanilta ja Iso-Britannialta. Tästä syystä Jerusalemin asemaa voidaan pitää vuosien 1917 – 1967 aikana ”ei-kenenkään-maana”. Kymmenes riemuvuosi alkoi vuonna 1967 ja Rabbi Ben Samuelin mukaan tuohon aikaan ”Jerusalem palaisi juutalaiselle kansalle ja sen jälkeen Messiaaniset ajat alkaisi.” Jerusalemin Vanha Kaupunki palasi todellakin juutalaisen kansan haltuun vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.

Jos siis profetia on aito, meillä ei ole mitään syytä epällä, etteikö vuosi 2017 tulisi merkitä suurta murroskohtaa Israelin ja pakanakansojen edeltämäärästyssä historiassa. Miksi profetia olisi toteutunut tähän asti niin täsmällisesti ellei myös sen viimeinen ennustus ”messiaanisten aikojen” alkamisesta vuonna 2017 pitäisi paikkansa. On kokonaan toinen kysymys mitä tämä tarkalleen ottaen merkitsee. Huomaa, ettei profetian alkuperäinen julkaisija ollut kristitty siionisti, joka olisi väittänyt Jeesuksen palaavan maanpäälle vuonna 2017. Sen sijaan hän puhui ”Jumalan aikataulusta Israelille”, joka osuisi yhteen vuosien 1917, 1967 ja 2017 kanssa. Kaksi ensimmäistä on jo toteutunut. Kolmas on yhä toteutumatta. Joku skeptikko voisi huomauttaa, ettei Ottomaanien valtakuntaa ollut edes olemassa vielä tuohon aikaan, kun Judah Ben Samuel kirjoitti näkynsä oletetusti ylös. Samalla emme voi kuitenkaan tietää onko sanaa ”Ottomaanit” esiintynyt ollenkaan profetian alkuperäisessä lähteessä, koska Ludwig Schneider ja hänen poikansa ei suostunut paljastamaan sitä kirjaa mistä he poimivat tämän profetian talteen. Rabbi Judah on voinut puhua pelkästään turkkilaisista eikä Ottomaaneista.

Vaikka kirjoittajat Bob O’Dell ja Gidon Ariel tähdentävät, etteivät he syytä Ludwig Schneideriä valehtelijaksi, he myös muistuttavat jokaista olemaan vähintäänkin varovaisia siitä mitä he esittävät tämän ”Internet-profetian” perusteella: ”Siihen asti kun joku löytää muinaisen kirjoituksen, mikä sisältää sanat ’Jerusalem’, ’kahdeksan’ ja ’riemuvuosi’ samassa lauseessa suurta teosta, ja julkaisee tämän työn tarkastelua varten, tätä profetiaa tulisi pitää kuulopuheena. Niin paljon kuin juutalaiset haluaisivat nähdä kunnian menevän hurskaalle juutalaiselle miehelle, ja niin paljon kuin kristityt saattaisivat haluta profeetallisen merkin siitä, että jokin hämmästyttävä asia tulee tapahtumaan koskien Israelia tai Jeesusta seuraavan kahden vuoden aikana [kirjoitettu vuoden 2016 alussa, kirj. huom.], meidän kaikkien tulisi pidättäytyä käyttämästä tätä profetiaa tukemaan mitään sellaisia väitteitä. Sitä ei tulisi levittää ennen kuin alkuperäiset lähteet ovat löydetty.” Yhdyn kirjoittajiin kyllä siinä, että minunlaisilla profetian tutkijoilla on vastuu myös siitä mitä odotuksia istutan lukijoideni mieliin.

Ennen kuin esitämme ennustuksia Jeesuksen paluun ajankohdista, meidän tulisi olla ensin täysin tietoisia tällaisten ennustusten alkuperäislähteistä ja siitä kuinka luotettavia ne ovat. Mutta en kuitenkaan ole ehdottamassa, että Jeesuksen paluu (tempaus) tapahtuisi tänä vuonna. En väitä, että kolmas maailmansota syttyisi tänä vuonna tai että asteroidi iskeytyisi taivaasta ja toisi lopun koko nykyisin tuntemaamme sivilisaatioon. Lainaan tätä profetiaa messiaanisten aikojen alkamisesta vain sen tähden, että se näyttää sopivan hyvin yhteen Danielin 7. luvun profetian kanssa, mikä ennusti pakankansojen historian Danielin päivistä Rooman valtakunnan tuhoon vuonna 476 jKr ja kirkkovaltion syntyyn vuonna 756 samalla kun näky ennustaa paaviuden verisen historian, mikä johti 50 miljoonan kristityn marttyyrikuolemaan 1200 -luvulta 1700 -luvulle (ks. edellinen kirjoitus). Sitten näky ennustaa paaviuden poliittisen historian päättyvän 1260 vuotta myöhemmin vuosina 2016 – 2017 – 500 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen.

Mikä on matemaattinen todennäköisyys, että kaksi täysin erilaista profetiaa asettaa kumpikin historian päätepisteen vuoteen 2017? Joku minua viisaampi saa laskea tuon puolestani, mutta veikkaan sattuman todennäköisyyden olevan pienempi kuin se, että voittaisin pääpotin samalla viikolla lotossa ja jokerissa. Huomautus niille, jotka eivät ole perillä kirjani eskatologisista teorioista: Danielin 7. luvun näky pienen sarven ”ajan, kahden ajan ja puolen ajan” valtakaudesta päättyy Jeesuksen Kristuksen paluuseen ja Hänen tuhatvuotisen hallintonsa perustamiseen, joka on oleva ”iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä” (j. 14). Ennen kuin Kristuksen ja pyhien hallinto perustetaan maanpäälle, tapahtuu kuitenkin se mitä kuvataan jakeissa 9 – 13 seuraavasti:

Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

Tämä kuvaus rinnastuu monessa mielessä Ilmestyskirjan lukuihin 4 – 6 missä mainitaan myös  Jumalan tulta palava valtaistuin (4:5), valtaistuinta ympäröivät yli 100 miljoonaan enkeliä (5:11) ja seitsemällä sinetillä suljetun kirjakäärön avaaminen (6:1). Sen jälkeen, kun Jumala vuodattaa tuomion pakanakansoille ja antikristus-sarvelle itselleen, Daniel näkee kuinka ”taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.” Jeesus saapuu ”taivaan pilvissä” aivan kuin Mark. 14:62,  1. Tess. 4:17 ja Ilm. 1:7 mainitsee Hänen toisesta tulemuksestaan. Mutta avain tässä ei nyt ole pilvet itsessään vaan se, että ”hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.” Tämä rinnastuu 1. Tess. 4:17:sta mikä puhuu seurakunnan ylösotosta ja sanoo ettei Jeesus palaisi tuolloin vielä maanpäälle vaan kokoaa vain seurakuntansa taivaaseen, jotta he säästyisivät Karitsan ja Hänen Isänsä tulevalta vihalta (1. Tess. 5:9, Ilm. 6:17).

Tämä vahvistaa ensinnäkin sen, että seurakunnan ylösotto seuraisi vasta niitä tapahtumia, jotka kuvataan Ilmestyskirjan luvuissa 4 – 6, kuten jo päättelin kirjani luvussa 1 (Ihmisen Poika saapuu Vanhaikäisen tykö vasta kirjojen avaamisen jälkeen eikä ennen sitä). Jos tulet siihen johtopäätökseen, että kirjojen avaaminen Dan. 7:10:ssä viittaa samaan tapahtumaan kuin Ilmestyskirjan seitsemällä sinetillä suljetun kirjakäärön avaaminen ja jos päättelet Ihmisen Pojan saapumisen Vanhaikäisen tykö viittaavan samaan asiaan kuin 1. Tess. 4:17, et voi puolustaa millään keinoa sitä että seurakunnan ylösotto ja Johanneksen taivaasenotto Ilm. 4:1:ssä olisivat rinnakkaisia tapahtumia, kuten Scofieldin paljon siteerattu viiteraamattu opetti. Toiseksi, jos Dan. 7:10 viittaa Jeesuksen julkisen tulemuksen sjasta tempaukseen, niin silloin sitä edeltävä pienen sarven tuomio – so. paavinvallan hävitys vuonna 2017 – ei tarvitse edeltää tuhatvuotisen valtakunnan perustamista, jota kuvataan vasta jakeessa 14.

Suomeksi: Paavinvallan tuhoa ei seuraa vielä Jeesuksen julkinen paluu Öljymäelle vaan sitä edeltävä seitsenvuotinen vihan aika eli Danielin 9. luvun 70. vuosiviikko. Danielin 7. luvun futuristisille tulkitsijoille sanon, että näyn pieni sarvi kuvaa yhtälailla myös vihan aikana hallitsevaa yksilö Antikristusta ja sarven ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” viittaa tässä tapauksessa kirjaimellisiin päiviin, joiden ajan Antikristus hallitsee koko maailmaa Ilmestyskirjan kuvausten mukaisesti. Tässä tapauksessa on kyse neljän pedon näyn kolmas täyttymyskerta, joka jatkaa sen kahta aikaisempaa täyttymystä ja täydentää näkyä neljännestä valtakunnasta (myöhemmät täyttymyskerrat tarjoavat siis lisää yksityiskohtia Rooman valtakunnan historiasta kirkkohistorian ajalla). Paavin kirkon tuomiota seuraa samalla koko seurakunta-ajan päättyminen eli Luuk. 21:24:ssä mainitut ”pakanain ajat” tulevat täyteen. Tätä seuraa Jumalan armotalouskauden kiinnittyminen jälleen Israeliin, kuten se oli VT:n päivinä. Eli Israelin diasporan tähden pysähdyksissä ollut  ”vuosiviikkokello” käynnistyy uudestaan ja 70. vuosiviikko aloittaa viimeisen 2520 päivän lähtölaskennan Jeesuksen julkiseen paluuseen.

Jeesus sanoi Luuk. 21:24:ssä, että ”pakanain ajat” täyttyisivät vasta sitten, kun juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia vuoden 70 maastakarkoituksen ja temppelin tuhon jälkeen. Historiasta tiedämme tämän täyttyneen vasta vuonna 1967. Mutta juutalaiset eivät hallitse edelleenkään Temppelivuorta – juutalaisuuden pyhinä aluetta missä sijaitsi kerran Jerusalemin kaksi temppeliä – sillä tämän alueen hallinta luovutettiin Islamilaisen Waqf:n käsiin kohta kuuden päivän sodan jälkeen. Oma näkemykseni on se, että ”pakanain ajat” täyttyvät lopullisesti vasta sitten, kun juutalaiset hallitsevat jälleen kerran koko Jerusalemia sen pyhintä aluetta eli Temppelivuorta myöten. Osuuko tämä sitten samalla aikajanalle Rabbi Judah Ben Samuelin profetian kanssa? Hyvin mahdollista ottaen huomioon, että profetia koski Pyhän Kaupungin historiallisia murroshetkiä Turkin vallasta kenraali Allenbyyn ja kuuden päivän sotaan. Mieleeni tulee myös se, että onko tässä kyseessä pelkkä saatanallinen petos, joka edesauttaa Antikristusta pettämään Israelin, kun ortodoksirabbit väittävät hänen ilmestymisensä merkitsevän ”messiaanisen aikojen” alkamista (ks. Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus).

Riemuvuosien laskennasta

Tässä kohtaa moni kummastelee: Eikö riemuvuosi täyttynyt jo juutalaisena vuonna 5776 (2015 – 2016), kuten Jonathan Cahn opetti ja kuten myös itse olen opettanut aiemmissa kirjoituksissani? Tämä riippuu siitä miten riemuvuosia tulisi laskea. Jonathan Cahn saa vuodet 5678 (1917 – 1918), 5727 (1966 – 1967) ja 5776 (2015 – 2016) osumaan riemuvuosiin, kun hän laskee jokaisen riemuvuoden (50. vuoden) olleen myös uuden riemuvuosisyklin ensimmäinen vuosi. Sikäli kuin tämä kirjailija on tietoinen, tämä oli myös muinaisen Israelin tapa laskea riemuvuosia. Cahnin laskujen mukaan vuosi jolloin Jerusalem päätyi briteille ja Pyhä Maa luvattiin Balfourin julistuksessa juutalaisille, oli riemuvuosi. Saman kaavan mukaan kuuden päivän sota kesällä 1967 ajoittuu riemuvuoteen. Täten vuodesta 5776 on saatu myös riemuvuosi. Se oli myös vuosi minkä Sanhedrin – uudelleen elvytetty Jerusalemin uskonnollinen neuvosto, mikä pyrkii kolmannen temppelin jälleenrakentamiseen – julisti ”ensimmäiseksi vuodeksi” riemuvuosien laskennan uudelleen käynnistämisessä.

Joten Jonathan Cahnin ja Sanhedrinin laskuissa elämme nyt heprealaisena vuonna 5777 riemuvuosisyklin toista vuotta. Vuosi 5777 ei siis ole riemuvuosi traditionaalisen juutalaisen laskutavan mukaisesti. Rabbi Judah Ben Samuelin profetiassa riemuvuosia ei kuitenkaan lasketa siten, että jokainen 50. vuosi olisi myös uuden syklin ensimmäinen vuosi. Tällöinhän kahdeksan riemuvuotta olisi 392 (49 x 8) vuotta eikä 400 vuotta minkä turkkilaiset hallitsivat Pyhää Kaupunkia. Eli Judahin profetin laskutapa eroaa hieman tavanomaisesta juutalaisesta laskennasta. Tämän laskutavan mukaisesti vuosi 5777 olisi todellakin riemuvuosi jos edellinen riemuvuosi oli 5727 eli länsimaisen kalenterin vuodet 1966 – 67. Jos taas vuosi käynnistyy Israelin uskonnollisen vuoden mukaisesti kevään Nisan-kuusta – kuten muinaisessa Israelissa oli tapana – ja vuodet 1967 – 68 oli edellinen riemuvuosi, niin tällöin seuraava riemuvuosi osuu yhteen vuosien 2017 – 2018 kanssa.

Silloin riemuvuosi päättyisi samoihin aikoihin, kun Israelin valtio täyttää 70 vuotta toukokuussa 2018. Tällöin myös Jerusalemin turkkilaisvallan päättyminen ja Balfourin julistus talvella 1917 osuisi yhteen riemuvuoden kanssa (Nisan-kuu 1917 – Adar-kuu 1918). Voit laskea tämän seuraavasti: Jos Balfourin julistuksen kanssa yhteen osuva riemuvuosi päättyi Adar-kuussa (helmi-maaliskuu) 1918 ja tätä seurasi uusi 50 vuoden riemuvuosisyki, niin silloin seuraava riemuvuosi alkoi Nisan-kuussa 1967 ja päättyi Adar-kuuhun 1968. Jerusalemin paluu juutalaisille kuuden päivän sodassa osuu tälle aikajanalle. Adar-kuusta 1968 laskien seuraava 50. vuosi alkaa Nisan-kuussa 2017 ja päättyy Adar-kuuhun 2018. Heprealaisen kalenterin moniselitteisyys herättää kysymyksen: Pitäisikö vuotta 1967 seuraava riemuvuosi ajoittaa vuoteen 2015, 2016, 2017 vai 2018? Kaikki näistä vuosista lankeaa riemuvuoden sisälle erilaisista laskutavoista riippuen. Ei liene sattumaa, että tämän aikajanan sisälle lankeaa toisen maailmansodan päättymisen ja Israelin perustamisen 70. vuotisjuhlat.

Syksyllä 2015 päättyi myös niin sanottu verikuusykli mistä kirjoitin enemmän täällä ja taas täällä. Pilkkaajat saattavat sanoa, että verikuu hysteria oli väärä profetia, koska mitään ei tapahtunut kyseisen aikajanan (2014 – 2015) sisällä. Rohkenempa olla eri mieltä ja edellisessä linkissä vastaan miksi. Samoin pilkaajat sanovat, ettei mitään tapahtunut Jonathan Cahnin vuoden 5776 riemuvuoden aikana. Tästäkin olen hyvin eri mieltä ja vastaan kysymykseen miksi täällä. Miksi ihmisiltä tulisi odottaa, että he tunnustavat Raamatun profetioiden toteutuvan heidän silmäinsä edessä jos he eivät edes tiedä mitä nämä profetiat ovat ja mitä ne ennustavat. Schneiderin vahvistamattomien väitteiden mukaan Judah Ben Samuel ennusti Jerusalemin palaavan juutalaisten haltuun yhden riemuvuoden ajaksi ja sen jälkeen seuraisi messiaaniset ajat. Al-Aqsa ja Kalliomoskeijan tuho nähtäisiin useimpien juutalaisten silmissä mahdollisuutena kolmanteen temppeliin, mikä olisi merkkinä ”messiaanisista ajoista.”

Seuraako tämä kesällä 2017 50 vuotta kuuden päivän sodan jälkeen? Vai seuraako se vasta riemuvuoden loppua syksyllä 2017 tai keväällä 2018 edellisen laskuopin mukaisesti? Joka tapauksessa seuraavat 12 tai 18 kuukautta tulevat olemaan Raamatun profetioita silmällä pitäen hyvin mielenkiintoista aikaa. Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota Roomaan ja Jerusalemiin tämän aikajakson sisällä. Saanen vielä muistuttaa, että vuosi 1517 jolloin keskiaika päättyi Euroopassa oli erityislaatuinen sekä Rooman että Jerusalemin kannalta, kun Ottomaanit valtasivat Jerusalemin ja Rooman kirkko kohtasi sen pahimman vastustajansa Martin Lutherin naulatessa 95 teesiään kirkon oveen Wittenbergissä. Uskonpuhdistajien opeissa nämä kaksi valtaa edustivat kahta antikristusta ja Ilmestyskirjan kahta petoa (itse en tosin yhdy siihen, että Imestyskirjan 13. luku kuvaisi keskiajan tapahtumia). Päättyykö siis 500 vuotta myöhemmin jälleen yksi historiallinen aikakausi sekä Lähi-Idässä että Euroopassa?

Marras-joulukuussa kun Jerusalemin turkkilaisvallan päättymisestä tulee täyteen 100 vuotta, tulee kuluneeksi myös 70 vuotta YK:n historiallisesta yleiskokouksesta, mikä päätti Israelin valtion perustamisesta. Tästä vajaa puolivuotta myöhemmin Israelin valtio itsessään tulee 70 vuoden ikään. Tämä 70 vuoden ajanjakso on hyvin merkittävä aikajana koska Raamatun profeetallinen kalenteri on kaikkialla yhteydessä lukuun 7 ja sen kerronnaisiin, kuten olen havainnollistanut tätä asiaa paremmin täällä ja taas täällä. Riemuvuosi itsessään perustui luvun seitsemän kerronnaisiin seitsemällä. Mooses nimittäin määräsi, että israelilaisten tuli Kanaanin maahan saavuttuaan alkaa laskea seitsenvuotisia vuosiviikkoja joista joka seitsemäs vuosi pyhitettäisiin Herralle, joka oli luonut maan kuudessa päivässä ja levännyt seitsemännen. Nämä seitsemän vuotta tuli taas kertoa seitsemällä, niin että saatiin 49 vuotta. Tätä seurasi riemuvuosi, joka symboloi Israelin tulevaa vapautusta diasporasta ja laajemmin koko ihmiskunnan lunastusta ja Maan vapautumista synnin orjuudesta (3. Moos. 25:10).

Myös Ilmestyskirjan tuhatvuotinen valtakunta on yhteydessä tähän symboliikkaan sillä jo ensimmäisten kirkkoisien mukaan nämä tuhat vuotta ovat ihmisen historian seitsemäs vuosituhat maailman luomisesta laskien. Masoreettisten käsikirjoitusten perusteella luomisen on voitu laskea jo sydänkeskiajalta lähtien tapahtuneen noin 4000 vuotta eKr. Maailman iäksi tulee siis 6000 vuotta meidän sukupolvemme päivinä ja tämä on tiedetty oppineiden miesten keskuudessa jo yli tuhat vuotta. Juutalaisen laskutavan mukaan nyt eletään luomisen vuotta 5777, mutta tämän tiedetään jättävän historiasta pois useita vuosikymmeniä koska se ajoittaa ensimmäisen temppelin tuhon vuoteen 425 eKr. (oikea vuosi on 586 eKr.). Dispensationalistisen opin mukaisesti tätä ihmiskunnan ja Maan tuhatvuotista sapattilepoa edeltää 70. vuosiviikko, jonka aikana Antikristus hallitsee maailmaa. Luku seitsemän löytyy Ilmestyskirjasta 54 kertaa (koko Raamatusta 735). Jumala määräsi Israelin viettämään vuosittain seitsemää vuosijuhlaa. Ilmestyskirja puhuu seitsemästä seurakunnasta, seitsemästä sinetistä, seitsemästä pasuunasta ja seitsemästä vihan maljasta. Kaikki Raamatun profetiassa on yhteydessä lukuun seitsemän.

Kirjoitin lokakuussa julkaisemassani artikkelissani (ks. edellinen linkki) eräästä hämmästyttävästä yhteydestä, mikä Israelin 70 -vuotisjuhlilla on raamatullisiin riemuvuosiin. Jos oletamme, että 70. vuosiviikko alkaisi samaan aikaan tämän kanssa, silloin Jeesuksen toinen tulemus ja tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen venyisi seitsemän vuoden päähän keväälle 2025. Juuri tuohon aikaan tulee täyteen myös 70 vuosiviikkoa kertaa seitsemän tai 7 x 7 x 70 vuotta siitä, kun Israelin kansa saapui exoduksen 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen luvattuun maahan ja aloitti laskea riemuvuosia Mooseksen lain mukaisesti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että 70. riemuvuosi – laskien niiden laskemisen alkuperäisestä lähtöhetkestä Nisan-kuussa 1406 eKr. – käynnistyy keväällä 2025 eli 77 vuotta Israelin nykyisen valtion perustamisesta. Vaikka en väitä tietäväni Jeesuksen paluun tarkkaa päivää tai hetkeä, tämä olisi matemaattisessa mielessä täydellinen ajoitus Maan tuhatvuotisen sapattilevon alkamiselle ja Israelin vapautuksen lopulliselle täyttymykselle.

Painotan, ettei tässä ole kyse mistään manipuloiduista vuosiluvuista. Kevät 1406 eKr. on kaikkein arvovaltaisimpien ja tarkistetuimpien Raamatun kronologioiden tutkimuksissa luvattuun maahan saapumisen ja riemuvuosien laskennan historiallinen alkuhetki. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Edellä mainitussa kirjoituksessa esitin myös vaihtoehtoisen näkemyksen mikä ajottaisi 70. vuosiviikon vuosiin 2019 – 2026. Tämä taas perustuu tulkintaani Danielin 12. luvun historiallisesta täyttymyksestä joista monet vuosiluvut ja päivämäärät voidaan osoittaa jo käyneen toteen eri historian tapahtumissa, kuten al-Aqsa moskeijan rakentamisessa, Israelin hallituksen synnyssä ja Persian Shaahin vallaltapanossa. Vaikka vain aika ja historia näyttää näiden kaikkien teorioiden arvon, kumpikin niistä osuu hyvin yhteen tässä artikkelissa esitettyyn tulkintaan, jonka mukaan ”pakanain ajat” tai kristillisen seurakunnan aika päättyisi seuraavan 18 kuukauden sisällä avaten siten oven viimeisen vuosiviikon käynnistymiselle.

Donald Trump ja Jerusalemin kolmas temppeli

Vahvistaako edellisen vuoden tapahtumat tässä kirjoituksessa esitettyjä arvailuja? Vuoden 2016 merkittävimmät tapahtumat olivat epäilemättä Brexit ja Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentin-vaaleissa minkä vain harvat osasivat nähdä edeltä (ks. täältä hauska videokokoelma niistä Hollywood-tähdistä ja uutisankkureista ja jopa Presidentti Obamasta, jotka tekivät pilaa niillä jotka ennustivat Trumpin voittoa). Arvioin jo täällä Trumpin voiton mahdollisia seurauksia Raamatun ennustusten läpivalaisussa. Keskityin etenkin siihen mitä se tulisi merkitsemään USA-Venäjä suhteiden ja EU:n kannalta. Monet tuossa artikkelissa esittämistäni arvioista on jo alkanut toteutua, kun EU on ilmoittanut, että se alkaisi rakentaa omaa armeijaa suorana vastauksena Trumpin voittoon, mikä on nähty vahingollisena USA-EU suhteiden kannalta.

Euroopan Unioni alkaa nousta siihen maailman johtavan supervallan asemaan, minkä Raamatun profetiat edellyttävät sillä olevan seitsenvuotisen vihan aikana. Samalla kun tähän astiset merkit näyttäisivät annakoivan USA-Venäjä suhteiden parantumista Trumpin aikakaudella, USA-Kiina suhteet ovat pudonneet ennätys alhaiselle tasolle johtuen Trumpin Kiinan vastaisesta retoriikasta ja hänen ystävällisistä suhteistaan Taiwaniin. Erään kiinalaisen sanomalehden mukaan Trumpin valitsema kaupankäynnin neuvonantaja Peter Navarro, joka ”tunnetaan hänen apokalyptisista hyökkäyksistään Kiinaa vastaan, on lisätodiste amerikkalaisen miljardöörin taistelusta Pekingin kanssa”. Joulukuun 8. päivä Daily Mail uutisoi Kiinan vahvistavan ydinarsenaaliaan vastauksena Trumpin oletettuun uhkaan Kiinalle. Muutamaa viikkoa myöhemmin Trump itse kertoi, ettei hän aikoisi jatkaa Obaman itsetuhoisaa politiikkaa Amerikan ydinaseiden vähäntämiseksi, vaan käynnistäisi ydinaseiden varustelukilvan.

”Olkoon se asevarustelu koska tulemme päihittämään heidät jokaisella syötöllä ja kestämään kauemmin kuin yksikään heistä”, Trump tviittasi pahaenteisesti juuri joulun edellä. Koska USA:lla ja Venäjällä on jo tuhansia ydinaseita – tarpeeksi tuodakseen niillä lopun koko tunnetulle sivilisaatiolle -, on kyseessä luultavasti pelkkä uhitteleva retoriikka millä Trump haluaa varmistaa, että USA säilyyy maailman supervaltana numero yksi eikä jatkaisi enää Obaman alistuvaa politiikkaa, mikä pyrki heikentämään USA:n globaalia ylivaltaa ja vahvistamaan sen vihollisia. Joka tapauksessa Trumpin voitosta seuraava mahdollinen USA-Venäjä jännitteiden vaihtuminen USA-Kiina jännitteiksi, sopii sekin Raamatun profetian kokonaiskuvaan koska Harmageddonin lopputaistelu – missä saa surmansa kolmasosa ihmiskunnasta (Ilm. 9:15) – käydään lopulta lännen (Euroopan ja sen liittolaisten) ja idän kuninkaiden (Kiinan ja sen liittolaisten) välillä.

Trumpin voiton välittömistä seurauksista merkittävin on kuitenkin hänen suhteensa Israeliin. Trumpin voiton jälkeen monet israelilaiset juhlivat häntä Jerusalemin kaduilla, uskoen, että hän tulisi olemaan kaikkein Israel-myönteisin presidentti koko Amerikan historiassa. Trump itse on tehnyt selväksi, että hänen ulkopolitiikkansa tekisi täyskäännöksen Obaman Lähi-Idän politiikkaan mikä ei ole tehnyt muuta kuin vaarantunut juutalaisvaltion olemassaolon ja vahvistanut Israelin vihollisia, kuten Irania ja Hamasia. Lawrence Solomon kirjoittaa National Postissa:

Donald Trumpin on laajasti syytetty liehittelevän antisemiittejä ja olevan uhka Israelille, etenkin Amerikan juutalaisten toimesta. Nämä syyttäjät, ja nämä juutalaiset ovat käsittäneet sen väärin. Trump — henkilökohtaisella, ammatillisella ja poliittisella tasolla — tulee jäämään historiaan yhtenä kaikkein juutalais- ja Israel-myönteisimpänä presidenttinä koskaan.

Hänen perheensä koostuu monista juutalaisista. Donald nuoremman vaimo, jonka kanssa hänellä on viisi lasta, on puoli-juutalainen. Trumpin nuorempi poika, Eric, nai juutalaisen naisen kaksi vuotta sitten hyvin julkaistuissa häissä juutalaisten hääperinteiden alla. Se oli toimitettu Jared Kushnerin taholta, Trumpin juutalaisen vävyn ja Ivankan aviomiehen, joka itse kääntyi orthodoksijuutalaisuuteen seitsemän vuotta sitten. Ivanka pitää kosher-kotitaloutta ja on hänen isänsä iloksi uskonnollisesti avarakatseinen, välttäen jopa puhelinsoittoja sapattina. Donald, joka vilpittömästi ottaa vastaan hänen perheensä juutalaist yhteydet, rohkaisi hänen tyttärensä kääntymystä ”ensimmäisestä päivästä lähtien” (Ivankan sanoissa) ja kampanjajäljet vuotivat, että Ivanka ”on saamassa kauniin juutalaisvauvan,” hänen kolmantensa.

Liiketominnassa Trump ympäröi itsensä usein lujatahtoisilla ortodoksijuutalaisilla huippuasemiin lakimiehiksi ja luotetuiksi neuvonantajksi. Hän myös menestyi liiketoimnnassa toivottamalla tervetulleiksi juutalaisia (ja mustia) jäseniksi hänen Mar-a-Lago lomakeskukseen Palm Beachissa, murtaen kaupungin kauan-pidetyt kiellot, ja sitten teki Palm Beachin syrjivistä käytännöistä huomiota herättävän asian haastamalla kaupungin nevoston oikeuteen sen tuesta anti-semiittisille ja rasistisille kielloille. Trump Säätiön IRS ilmoitukset paljastavat anteliaat lahjoitukset monille juutalaisjärjestöille, epätavallinen tapa ei-juutalaisen taholta, Amerikan Juutalaisen Historian Kansallismuseon johtajan Jonathan Sarnan mukaan.  Lahjoitukset vaihtelevat kulttuurisista sionisteihin. Israelin Puolustusvoimien Ystävät ovat Trumpin siirronsaajien joukossa.

Juutalaiset neuvonantajat — ja kristityt sekä juutalaiset Israel-tukijat — hallitsevat Trumpin poliittista elämää. Korkean profiilin neuvonantaja, jonka Trumpin panettelijat näyttivät antisemiittiseksi poikkeukseksi — hänen päästrategisti Steve Bannon — ei ole poikkeus ollenkaan. Bannon on ujostelematon sionisti ja antisemiittisen BDS liikkeen vastustaja, jonka mediakanava Breitbart on paljastanut aggressiivisesti Palestiinan propagandaksi ja taistelee Israel-myönteisen politiikan puolesta.

Trumpin perheenjäsenet, joihin hän luottaa neuvoissa, ovat juutalaisen kansakunnan kansaliskiihkeitä puolustajia. Trump on ilmaissut, että hän saattaaa nimittää Kushnerin ehkä hänen lähimmäksi neuvonantajakseen Israelin asioissa, johtomieheksi Israelin ja palestiinalaisten välisissä neuvotteluissa. Kushnerin perheyhdistyksen kautta, Kushner on tukenut ryhmiä ja instituutioita Israelin Länsirannalla auttaen vahvistamaan juutalaissiirtokuntia. Ivanka, yksi Trumpin lähimmistä neuvonantajista, kuvasi Israelia yhdeksi hänen kahdesta pääkohteestaan joiden puolesta hän taistelisi.

Trumpin laajempi piiri sisältää merkittävästi Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun, jota varten hän teki videokannatuksen Israelin vuoden 2013 vaalikampanjassa. Voittonsa varrella Netanjahu oli myös ensimmäinen ulkomainen johtaja, jolle Trump soitti, ja ensimmäinen ulkomainen johtaja, jonka hän kutsui Valkoiseen Taloon. Trumpin ulkopolitiikka on joka kohdalta Israel-myönteistä, kuten on hänen neuvonantajiensa tiimi. Presidenttikampanjan aikana Trump lupasi tunnustaa Jerusalemin Israelin kiistattomaksi ja jakamattomaksi pääkaupungiksi, purkavansa Iranin ydinsopmuksen, antavansa Israelille vapaat käset neuvotella rauhanehdoista palestiinalaisten kanssa ja käyttävän veto-oikeutta missä tahansa Israelin vastaisessa resoluutiossa, mikä olisi esitetty YK:ssa. Tukahduttaakseen alkuunsa kasvavan mahdollisuuden, että Obama voisi tukea Palestiinan itsenäisyyden julistusta YK:ssa, Trumpin tiimi pian voitettuaan presidentinvalinnan varotti Obaman hallintoa yrittämästä mitään viimeisen minuutin ”YK-yllätystä”, joka olisi vihamielinen Israelille.