1800 -luvun Suuri Peli palaa suurvaltojen geo-poliittisen juonittelun keskiöön, kun Trump määräsi ilma-iskun Venäjän liittolaista Bashar al-Assadin Syyriaa vastaan. Johtaako Trumpin ulkopolitiikka maailman kolmanteen maailmansotaan? Entä tuleeko globalistit syyttämään tästä kristittyjä ja patriootteja, jotka äänestivät Trumpin valtaan?

Vuosikymmenten ajan globalistien keskeinen väite on ollut se, että nationalismi oli syynä 1900 -luvun kahteen maailmansotaan. Siksi he ovat vaatineet kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä, kansallisvaltioiden aseidenriisuntaa ja yhden globaalin maailmanhallituksen muodostamista kolmannen maailmansodan estämiseksi. Tämä oli Kansainliiton ja YK:n luomisen perimmäinen päämäärä. Viime vuoden Brexit-äänestyksen yhteydessä globalistit pelottelivat yhtenään, että Britannian ero EU:sta johtaisi mantereen uuteen maailmansotaan. Tätä pelonlietsontaa ajaa se virheellinen käsitys, että toisen maailmansodan pohjimmaisena syynä olisi ollut nationalismi mihin globalistit tarjosivat vastalääkkeeksi valtioiden suurempaa toisistaanriippuvuutta ja yhtä globaalia maailmanjärjestystä. Kumosin tämän väitteen jo edellisessä artikkelissani. Nyt kun nationalismi on nostanut uudestaan päätään Brexit-neuvottelut käynnistäneessä Iso-Britanniassa, globalisaation vastaisessa Trumpin Amerikassa ja Euroopan oikeistopopulistisissa liikkeissä, yhden maailmanhallituksen propagandistit löytävät taas uuden syyn vaatia kansallisuusaatteen alasajoa jos Trumpin ulkopolitiikka johtaa tavalla tai toisella kolmanteen maailmansotaan. 

Termeistä: Tässä artikkelissa Isikseen viitataan termeillä ISIS, ISIL, Islamilainen Valtio että Daesh. ”Uuskonservatiiveilla”  taas viitataan konservatismin aatesuuntaan, joka kannatti vahvasti George W. Bushin Irakin sotaa ja arabidiktatuurien kaatamista demokratian levittämisen varjolla. Uuskonservatiivit ovat olleet perinteisesti myös vapaakaupan vahvoja kannattajia. Heistä poiketen useimmat Trumpin konservatiivisista tukijoista lukeutuvat termin ”paleokonservatismi” alle. Jälkimmäinen on kansallis-mielisempi aate kuin uuskonservatismi. 

51+B8cqHZ8L._SX322_BO1,204,203,200_
Donald Trumpin kuuluisa bestseller The Art of the Deal (Kaupankäynnin taito). Onko Trumpin ulkopolitiikka joutunut hänen vihollistensa manipuloitavaksi ja johtaa hänen kansallis-mielisen liikkeensä turmioon vai onko se vain esimerkki hänen bisnesvaistonsa opettamasta kaupankäynnin taidosta, jonka taituri hän on?

Kun Donald John Trump astui virkaansa 20. tammikuuta tänä vuonna, koko maailma pysähtyi ihmettelemään hänen virkaanastujaispuhettaan missä hän julisti: ”Kun avaat sydämesi patriotismille, ennakkoluuloille ei jää huonetta. Raamattu kertoo meille, ’Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!’” Tämä kristillishenkinen kansallismielisyys oli johtava syy siihen miksi kristityt ja patriootit ympäri maailmaa tervehtivät hänen voittoaan ilolla. Hänen sanomansa oli jyrkässä ristiriidassa Hillary Clintonin avoimien rajojen globalisaatiolle ja punavihreiden islamia kumartavalle antikristilliselle ”suvaitsevaisuus” ismille. Lokakuun 11. päivä hän piti historiallisen puheen Floridassa missä hän herätteli Amerikkaa Wikileaksin paljastuksilla, jotka osoittivat hänen vastaehdokkaansa ”astiaksi korruptoituneelle globalistien valtaeliitille, joka on ryöstämässä meidän maammme ja luovuttamassa kansamme itsemääräämisoikeiden. Tämä rikollinen hallituskartelli ei tunnusta rajoja, mutta uskoo globaaliin hallitukseen, rajoittamattomaan maahanmuuttoon ja suuryrityten valtaan.”

Vasemmisto ei viivytellyt Trumpin virkaanastujaispuheen parjaamisessa. Senaattori Jack Reed kutsui sitä ”Ankaraksi, kovaksi, sotaisaksi, liioittelevaksi ja egosentriseksi”. MSNBC:n ankkuri Chris Matthews kutsui sitä ”Hitleriläiseksi”.  Tosiasiassa Trumpin puheessa ei ollut ainuttakaan kohtaa mikä tekisi näistä kuvauksista oikeutetun. Se oli populistinen puhe, mutta populismi yksinään ei tee kenestäkään ”uutta Hitleriä”. Sotaisuuden sijasta Trump puhui Pax Americanaa vastaan – uuskonservatiivien hellimää Amerikan imperialistista ulkopolitiikkaa vastaan mitä myös demokraattipuolueen eliitti on pitänyt yllä Clintonien ja Obaman johdolla. Viittauksena toista maailmansotaa seuranneisiin Amerikan uus-imperialistisiin sotiin Koreassa, Vietnamissa, Persianlahdella, Afganistanissa ja Irakissa, hän sanoi,

Monien vuosikymmenten ajan me olemme rikastuttanut ulkomaista teollisuutta Amerikan teollisuuden kustannuksella; tukeneet muiden maiden armeijoita samalla kun olemme sallineet oman armeijamme hyvin surullisen ehtymisen; olemme puolustaneet toisten maiden rajoja samalla kun kieltäytyneet puolustamasta omaa rajaamme; tuhlanneet triljoonia dollareita ulkomailla samalla kun Amerikan Infrastruktuuri on hajonnut ja rappeutunut.

Trumpin kannattajien punaisia lippalakkeja koristanut viesti ”teemme Amerikasta jälleen Suuren” ei tarkoittanut sitä, että he halusivat hänen jatkavan edeltäjensä jalanjäljissä lähettämällä USA:n sotilaita puolustamaan sen liittolaisia ympäri maailmaa ja kaatamaan taas vapauden lipun nimessä tyrannien hallituksia pitääkseen sillä keinoin yllä Amerikan sotilaallis-taloudellista johtoasemaa. Hänen iskulauseensa oli kansallishenkinen ”Amerikka ensin” periaate, mikä pyrki panemaan USA:n kansalaisten intressit kaikkien muiden kansojen intressien edelle. Hän puhui myös uudesta ulkopoliittisesta strategiasta: ”Tulemme etsimään ystävyyttä ja hyväntahtoisuutta maailman kansankuntien kanssa – mutta teemme niin ymmärryksellä, että se on kaikkien kansakuntien oikeus panna heidän omat intressinsä ensisijalle. Emme pyri määräämään meidän elämän tapaamme kenellekään, mutta enemminkin annamme sen loistaa esimerkkinä mitä kaikki voivat seurata. Vahvistamme vanhoja liittoumia ja muodostamme uusia – ja yhdistämme sivistyneen maailman radikaalia islamilaista terrorismia vastaan, jonka me tulemme hävittämään täydellisesti Maan päältä.”

Tämä oli ainut kohta Trumpin virkaanastujaispuheessa missä hän peräänkuulutti USA:n armeijan vahvaa roolia terrorismin kukistamisessa. Mutta voiko edes kaikkein idealistisin pasifisti todella sanoa, että ISILin hävittäminen maanpäältä olisi huono idea tai moraalinen vääryys. Tämäkö oli se synkkä militaristinen osuus Trumpin puheesta? Olisiko hänen pitänyt pistää etu- ja keskissormensa rauhanmerkkiin ja kertoa kristittyjä mestaaville Daeshin taistelijoille, ”Make love not war”? Donald Trumpin vaalivoittoa koskeneessa artikkelissani tein viime vuoden marraskuussa ehkä hieman väärän arvion, kun kirjoitin: ”Trumpin Amerikka tulee keskittymään yhä enemmän sisäpoliittisiin kysymyksiin ja jättämään Lähi-Idän sodat ja Venäjän uhittelun Euroopan omaksi huolenaiheeksi.” Trump ei itseasiassa väittänyt koskaan, että hän olisi pasifisti. Historiallisessa haastattelussaan Alex Jonesin kanssa, joka on johtanut jo 20 vuoden ajan globalistien ja uuden maailmanjärjestyksen vastaista Infowars-vaihtoehto-mediaa, hän kertoi joulukuussa 2015 olevansa ”kaikkein militaristisin henkilö” kaikista presidentti ehdokkaista ja että hän aikoisi ”tehdä armeijasta niin vahvan, niin voimakkaan ettei kukaan pelleile meidän kanssamme.”


Donald Trump osoittaa geo-poliittista ymmärrystä Lähi-Idän tilanteesta tässä Alex Jonesin haastattelussa joulukuulta 2015 missä hän mainitsee mm. Turkin yhteistyön ISISin kanssa. 


Ennen kuin Alex Jones asettui tukemaan Trumpin ehdokkuutta (vaalipäivän jälkeen Trump itse kiitti Jonesia ja myönsi hänen tukensa olleen ratkaisevassa roolissa hänen vaalivoittoonsa) hän tuki vuosikausia republikaanipuolueeseen kuulunutta entistä kongressiedustaja Ron Paulia, joka oli ehdolla vuosien 2008 ja 2012 presidentinvaaleissa. Ron Paul oli Trumpin tapaan myös vahva patriootti, mutta tästä poiketen hän oli libertaari joka kannatti valtion mahdollisimman pientä roolia myös kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa ja USA:n puolueetonta ulkopolitiikkaa ja ulkomaita koskevien kauppasaartojen ja pakotteiden lopettamista. Ron Paul kannatti käytännössä USA:n paluuta ensimmäistä ja toista maailmansotaa edeltäneeseen isolationistiseen eristäytymispolitiikkaan missä se pyrki pysymään erossa ulkomaisista sodista Euroopassa ja muualla. Alex Jonesin yllä katsottavasta haastattelusta ilmenee, että Trump pitää libertanismia ”kiinnostavana” aatesuuntana, mutta uskoo siihen että valtiolla tulisi olla vahva rooli kansalaistensa turvaamisessa kansainväliseltä terrorismilta.

Hän on esimerkiksi puolustanut julkisesti kidutusta terroristien kuulustelussa ja vedonnut siihen, että ”tuleen täytyy vastata tulella”. Syyskuun 11. jälkeen Alex Jones oli Bushin hallinnon suorapuheisimpia kriitikoita ja vastusti sen yritystä käyttää terroriuhkaa tekosyynä perustuslain heikentämiseen oikeuttaakseen terrorismin vastaisen sodan varjolla kansalaisten massavalvonnan, mielivaltaiset pidätykset, kidutuksen ja sananvapauden alasajon. Jones on ollut aina hyvin kriittinen USA:n Lähi-Idän sotia kohtaan. Tästä syystä hän ei ole ollut myöskään mikään Israel-intoilija ja osa hänen seuraajistaan on myös hyvin Israel-vastaisia, koska USA:n liitto Israelin kanssa on syy siihen miksi uuskonservatiivit puolustavat sotilaallista voimankäyttöä valtioita kuten Irania vastaan, joka on uhannut useammin kuin kerran juutalaisvaltion olemassaoloa. Monet Jonesin seuraajat – joista valtamediassa on käytetty harhaanjohtavia ilmaisuja kuten ”alt-right”, vaikka oikeaoppisempi termi olisi paleokonservatismi– eivät pidä siitä, että maan valtaeliitti vetäisi USA:n sotaan Irania vastaan Israelin turvallisuuden takaamiseksi (mikä ei ole tosin aivan totta koska Iranin ydinase olisi uhka yhtälailla myös Eurooppalle ja Amerikalle).

Viime vuoden aikana Jones on tullut kuitenkin yhä Israel-ystävällisemmäksi ja hän on julkaissut sivullaan esim. kristityn sionistin Michael Snyderin artikkelin siitä kuinka Yhdysvaltoja on kohdannut jokin suuri onnettomuuus aina kun se yrittänyt jakaa Israelin maata Raamatun lupausten vastaisesti (Snyder itse on Jonesin säännöllinen vieras). Jones on paasannut usein siitä kuinka Israel on yhtä lailla globalistien kuten Hillary Clintonia rahoittaneen George Soroksen tuhoamiskampanjan maalitaulu siinä missä monet muutkin kansat, kuten Caroline Glick paljasti artikkelissaan Jerusalem Postissa elokuussa 2016. Siionistit eivät ole niitä, jotka vetävät naruja kulissien takana, kuten Jonesin jotkin salaliitoilla kyllästetyt seuraajat virheellisesti kuvittelevat. Jones itse ei tue teoriaa juutalaisten tai siionistien salaliitosta, mutta salaliittojen ja vehkeilyn maailmassa totuuden ja disinformaation välinen raja on usein epäselvä. Trump ei ollut eristäytymispolitiikan kannattaja huolimatta hänen kampanjansa populistisista piirteistä, mikä vetosi etenkin niihin jotka olivat kyllästyneet siihen, että Amerikka soti ympäri maailmaa puolustamassa sen liittolaisia muiden agressiolta. Hän ei ajanut USA:n armeijan heikkoa roolia ulkopoliittisissa asioissa. Iowan joukkokokouksessa marraskuussa 2015 hän lupasi ”pommittaa ISISin surkimukset maantasalle” ja ottaa haltuunsa ISILin hallitsemat Irakin öljykentät.

Hän vahvisti Alex Jonesin kuuntelijoille sen mitä Jones oli saanut selville jo vuoden 2015 lopulla: Hän oli Irakin sotaa vastaan tuona aikana kun suurin osa kansalaisista uskoi valtamedian ja CIA:n esittämän valheen Saddam Husseinin joukkotuhoaseista. Hän vastusti Husseinin syrjäyttämistä koska hän uskoi sen tekevän Lähi-Idästä entistä epävakaamman ja jättävän valtatyhjiön Irakiin minkä Iran tulisi täyttämään kasvattaen siten myös Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-Idässä. Huomio oli hämmästyttävän kaukonäköinen. Juuri näin tapahtui kohta sen jälkeen kun USA:n sotilaat vetäytyivät Irakista ja ISIL otti haltuunsa maan pohjoisalueet. Juuri tälläkin hetkellä Iran kasvattaa sotilaallista läsnäoloaan Irakissa ISISin-vastaisen sodan varjolla. Elokuussa 2016 USA:n viranomaiset ilmoittivat maassa olevan noin 80 000 Iranin tukemaa shiialaistaistelijaa nostaen huolia USA:n ulkoministeriössä, että Islamilaisen Valtion kuistuttua sen paikan ottaisi toinen anti-amerikkalainen voima, joka lietsoo lisää lahkolaisväkivaltaa alueella. Trump kertoi Jonesille, ettei hän vastustanut ainoastaan Bushin päätöstä lähteä Irakiin mutta myös tapaa millä Obama määräsi USA:n joukkojen vetäytymisen.

Trumpin mielestä heidän olisi ennen lähtöään pitänyt ottaa haltuunsa Irakin öljykentät koska USA:n joukkojen vetäytymisen jälkeen ISIS otti nämä haltuunsa ja on käynyt siitä lähtien öljykauppaa Turkin hallituksen kanssa, jota johtaa sen toisinajattelijat nujertava yksinvaltainen islamistipresidentti Recep Tayyip Erdoğan. Viime vuoden heinäkuun Turkin vallankaappausyritystä käsitelleessä artikkelissa lainasin Wikipediaa, joka vahvistaa tämän: ”Akateemikot, journalistit ja useat valtionpäämiehet ovat todenneet, että Turkki tekee aktiivisesti yhteistyötä ISISin kanssa rahoittaen sitä, toimittaen aseita, sallien taistelijoiden liikkua vapaasti Turkista sisään ja ulos, ja tarjoamalla terveydenhuoltoa haavoittuneille ISIS taistelijoille. On myös väitetty, että Turkki ostaa öljyä pimeillä markkinoilla ISISiltä ja Turkki salakuljettaa aseita ISIS taistelijoille.” Myös Trump puhui julkisesti ISILin liitosta Erdoğanin Turkin kanssa minkä Alex Jones otti haastattelussaaan esille. Vaikka vasemmisto sanoi Amerikan hyökänneen Irakiin sen öljykenttien takia, niin tosiasiassa USA:n öljyyhtiöt onnistuivat voittamaan 0% sen öljyrikasta etelää koskevissa sopimuksissa samalla kun Kiina ja Venäjä kahmi sotasaaliin. Tämän päällimmäisenä syynä oli lännelle vihamielisen Iranin vaikutusvalta Etelä-Irakissa. Robert Baer kertoo vuoden 2008 kirjassaan Iran, The Devil We Know: 

Silti Basra ja sen ympäröivät alueet eivät ole todella enää osa Irakia. Hiljaisesti ilman että yhtäkään laukausta olisi ammuttu, iranilaiset ovat  tehokkaasti kaapanneet koko etelän, kokonaisen kolmasosan Irakista.

Trumpin ehdotusta Irakin öljykenttien kaappaamisesta USA:n haltuun on kauhisteltu valtamediassa ”pahimmanlaatuisena neo-kolonialismina”. Anthony Cordesman Centre for Strategic and International Studies ajatushautomosta kertoo Guardianin julkaisemassa uutisessa: ”Kansainvälisessä laissa et voi ottaa siviililien omaisuutta tai kaapata niitä. Tämä yltäisi sotarikokseen.” Mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Se että ISIS jatkaa Irakin öljykenttien hallintaa mahdollistaen heidän hirmuvaltansa jatkumisen? Tai se, että Daeshin paikan ottaa USA:n ja Israelin kuolemalla uhitteleva Iranin islamilainen teokratia, jota Venäjä ja Kiina tukee oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi Lähi-Idässä? Trump kutsui suunnitelmaansa ”hyvitykseksi” siitä, että USA käytti Irakin sotaan triljoonia dollareita ja menetti tuhansia ihmishenkiä saamatta silti mitään takaisin. Tuskin kukaan voi enää väittää, etteikö Irakin sota olisi ollut täydellinen fiasko ja etteikö siitä vetäytyminen johtanut vieläkin tuhoisampaan lopputulokseen kuin sodan käynnistäminen. Ollessaan suorassa vastuussa ISILin valtaannoususta, joku voisi sanoa Amerikan olevan sen velkaa Irakin tapetuille kristityille ja shiiamuslimeille, että se ottaa vastuun siitä sotkusta minkä se jätti Irakiin, Libyaan ja Syyriaan ja hävittää ISILin juurineen tuolta alueelta ennen kuin Iran ja sen liittolaiset ehtivät sinne ensin.

Jos Amerikan maailmanpoliisin roolin kannattajat sanovat, että sillä oli moraalinen vastuu lähettää sotakoneensa ihmisoikeuksia polkevaa Talibania ja Saddam Husseinia vastaan, niin vielä suuremmalla syyllä sillä on moraalinen vastuu korjata jälkensä näistä sodista, mitkä on johtanut maailman vain entistä suurempaan terrorismiin, turvattomuuteen ja inhimilliseen hätään. Juuri yksikään Trumpin kannattaja ei kyseenalaistanut sitä, etteikö Trump ollut oikeassa kun hän vaati ISISin täydellistä tuhoamista USA:n sotavoimien taholta. Eikä juuri yksikään hänen kannattajistaan kyseenalaistanut USA:n oikeutta ottaa haltuunsa Islamilaisen Valtion öljykenttiä, Kun hän vannoi tuhoavansa ISISin sotilaat viimeistä miestä myöten, kansalliseen kiihkoon sähköistynyt yleisö alkoi messuta Trumpin joukkokokouksissa, ”USA, USA, USA…” Mutta huhtikuun alussa tapahtui jotain, mikä on saanut jopa monet hänen innokkaimmista tukijoistaan kääntämään presidentille selkänsä. Puhun tietysti hänen päätöksestään iskeä Syyriaan Khan Sheikhunin kylässä esiintyneen kaasuiskun jälkeen, mikä tappoi 86 ihmistä mukaanlukien 30 lasta. Mistä siinä on todella kyse?

Trumpin väitetty U-käännös Syyriasta

Trumpin hallitus määräsi USA:n ilmaiskut Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin sotavoimia vastaan 6. huhtikuuta, mikä oli sattumoisin tasan 100 vuotta siitä, kun USA liittyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Trumpin määräämät risteilyohjukset Syyrian armeijan hallussa ollutta Shayratin lentotukikohtaa vastaan tappoivat seitsemän sotilasta ja yhdeksän siviiliä, mukaanluken neljä lasta. Syyrian ja Venäjän hallitus väitti hermokaasumyrkyn levinneen kapinallisten hallussa olleesta asevarastosta mihin syyrilaiskoneet tekivät ilmaiskun. USA:n ilmaisku Venäjän liittolaista vastaan on huonontanut merkittävästi Putinin ja Trumpin välejä vaikka vielä marraskuussa Putinin näytti olevan paljon tyytyväisempi siitä, että Donald Trump voitti vaalit demokraattien sijasta. Hillary Clinton oli vannonut jatkavansa Obaman politiikkaa, mikä tuki Syyrian hallintoa vastaan taistelevia kapinallisia ja puolustanut USA:n kontrolloiman lentokieltoalueen määräämistä Syyrian ilmatilaan, mikä kenraali Joseph Dunfordin mukaan olisi johtanut USA:n sotavoimat kolmanteen maailmansotaan Venäjää ja Syyriaa vastaan. Hillary Clinton uhitteli Venäjää myös suoraan sotilaallisilla toimilla sen oletetusta – mutta todistamattomista – hakkeroinnista viime vuoden presidentinvaaleissa.

Tämä Clintonin agressiivinen retoriikka Venäjää vastaan ei näyttänyt huolettavan moniakaan hänen kannattajistaan. Sen sijaan he olivat paljon huolestuneempia Trumpin väitetyistä yhteyksistä Venäjän hallintoon. Tämä demokraattien kerronta mihin koko valtamedia yhtyi mukaan yritti oikeuttaa Hillaryn häviön sillä, että Trumpin vaalikampanja olisi ollut jollakin tapaa yhteydessä Venäjän viranomaisiin ja että Putin itse sekaantui vaaleihin demokraattipuolueen hakkeroinnilla. Tosiasiassa tämä todistamaton väite yritti viedä amerikkalaisten huomion pois niiltä kiusallisilta tosiasioilta mitä Julian Assangen Wikileaks sivusto oli paljastanut Hillary Clintonin ja hänen kampanjapomonsa John Podestan välisistä sähköpostiviesteistä. Yrittääkseen harhauttaa äänestäjien huomion viestien sisällöstä itsestään, suuryritysten kontrolloima ja demokraatteja myötäillyt valtamedia (Foxia lukuunottamatta) vihjaili Wikileaksin olevan Venäjän käsikassara – syytös minkä Julian Assange itse tyrmää jyrkästi ja mitä yksikään Wikileaksin panettelija ei ole kyennyt vielä todistamaan.

Trumpin kampanjan liittolaisuus valtaeliitille vihamielisen Infowarsin ja Wikileaksin kanssa uhkasi Amerikan sotilaallis-teollista kompleksia. Assange itse sanoi vain päiviä ennen vaalipäivää kuinka ”pankit, tiedustelupalvelut, asefirmat, ulkomaiset rahoittajat, valtamedioiden omistajat ja jopa journalistit itse” olivat kaikki liittoutuneet Clintonin kampanja taakse Donald Trumpia vastaan. Sekä Alex Jones että Julian Assange oli Amerikan Lähi-Idän sotien suurimpia kriitikoita ja he paljastivat Bushin ja Obaman hallinnon valheet näiden sotien ympärillä. Trumpin suunnitelma tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa Islamilaisen Valtion kukistamiseksi, uhkasi ilmeisesti tätä sotilasteollista-kompleksia, joka halusi päästä eroon Syyrian presidentistä silläkin uhalla, että se veisi suurvallat ydinsodan partaalle. Vaalikampanjan aikana Trump pilkkasi demokraatteja ja republikaanieliitin uuskonservatiiveja heidän sotainnostaan lähteä kolmanteen maailmansotaan Venäjän kanssa. Elokuun 31. päivä 2013 hän varoitti Twitter-tilissään Obaman mahdollisesta hyökkäyksestä Syyriaan:

Ole valmis, on pieni mahdollisuus että meidän kauhistuttava johtajuus voi tietämättään johtaa meidät kolmanteen maailmansotaan.

Oltuaan vasta yhdeksän päivää presidenttinä hän kirjoitti Twitterissä: ”…Senaattoreiden tulisi keskittää heidän energiansa ISISiin, laittomaan maahanmuuttoon ja rajaturvallisuuteen sen sijaan, että he katsovat aina kolmannen maailmansodan aloittamiseen.” Tällä hän viittasi paitsi demokraatteihin mutta myös uuskonservatiiveihin kuten John McCainiin ja Lindsey Grahamiin, jotka kritisoivat hänen ”muslimikielto” lakiaan seitsemästä muslimimaasta samalla kun vaativat häntä jatkamaan Obaman aloittamaa proxy-sotaa Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin kaatamiseksi. Uutispalvelu Reuters kertoi 26. lokakuuta 2016: ”Haastattelussa, joka keskittyi lähinnä ulkopolitiikkaan, Trump sanoi Islamilaisen Valtion kukistamisen olevan tärkeämpi prioriteetti kuin taivutella Syyrian Presidentti Bashar al-Assad eroamaan, hyläten kauan-jatkuneen USA:n politiikan.” Sitten hän varoitti kuinka Hillaryn suunnitelma asettaa Syyrian ilmatila lentokieltoalueeksi johtaisi USA:n ilmavoimat suoraan yhteenottoon Venäjän taisteluhävittäjien kanssa. ”Mitä meidän tulisi tehdä olisi keskittyä ISISiin. Meidän ei tulisi keskittyä Syyriaan. Tulet päätymään kolmanteen maailmansotaan Syyriasta jos kuuntelet Hillary Clintonia.”

Trumpin haluttomuus jatkaa tätä demokraattien ja uuskonservatiivien kylmän sodan aikaista kolmannen maailmansodan ulkopolitiikkaa Syyriasta, oli yksi tärkeimpiä syitä siihen miksi hän voitti nämä vaalit sodanlietsoja Clintonia vastaan. Siksi monet hänen äänestäjistään tuntevat olonsa nyt petetyksi, kun Trumpin ulkoministeri Rex Tillerson ilmoitti 6. huhtikuuta kuinka USA ottaisi askeleita järjestääkseen kansainvälisen liittouman Syyrian Presidentti Bashar Assad syrjäyttämiseksi. Tosiasiassa Hillary Clinton oli ensimmäisenä kannattamassa ilmaiskua Syyrian hallintoa vastaan Khan Sheikhunissa 4. huhtikuuta tapahtuneen kaasuiskun jälkeen ja Trumpin päättävä reaktio on tuonut hänelle ylistystä hänen entisten vihamiestensä taholta sekä demokraattien että republikaanien leiriltä kuin myös valtamedialta, jonka kanssa Presidentti on ollut tähän asti lähes sotatilassa loanheiton ja nimittelyn jatkuessa suuntaan että toiseen. Owen Jones ihmetteli Guardianissa 9. huhtikuuta miksi liberaalit, joille Trump edusti aikaisemmin Adolf Hitlerin reinkarnaatiota, ”syövät nyt hänen kädestään”

USA:n salaliitto Al-Qaidan ISISin kanssa

Toivottaessaan tervetulleeksi Trumpin mahdollisen U-käännöksen Syyriasta, eräs meni niin pitkälle, että hän kirjoitti New York Timesin mielipide sivuilla kuinka Trumpin tulisi antaa ISISille vapaat kädet taistella Assadin hallintoa vastaan, vaikka hän suojelee Syyrian kahta miljoonaa kristittyä, ”samalla tavoin kuin rohkaisimme mujaahidi taistelijoita vuodattamaan venäläisten verta Afganistanissa.” Vaikka tällainen ehdotus on tietysti täysin moraaliton ja typerä (tämän kirjoittaja kannatti ISISin kukistamista Irakista muttei Syyriasta), se paljasti sen likaisen salaisuuden USA:n ulkopolitiikasta, mikä on ollut meneillään jo vuosikymmenien ajan. Aivan kuin USA:n hallitus antoi Saudi-Arabialle vapaat kädet aseistaa ja yllyttää Afganistanin islamistitaistelijoita sotimaan Afganistanin Neuvostomiehitystä vastaan 80 -luvulla (mikä johti al-Qaidan luomiseen USA:n ja Saudi-Arabian tuella), niin samalla tavoin USA-Saudi liittouma tuki Libyan ja Syyrian islamistitaistelijoita vuoden 2011 Arabikevään jälkeen ja oli suoraan mukana avustamassa ISISin valtaannousuun johtanutta kehitystä kaataakseen heidän avullaan Libyan ja Syyrian hallitukset, Venäjän pitkäaikaiset liittolaiset.

Wikileaks julkaisi äsken Clintonin ulkopoliittisen neuvonantajan Jake Sullivanin Hillarylle lähettämän sähköpostin helmikuun 12. päivältä vuonna 2012 jolloin rouva Clinton toimi USA:n 67. ulkoministerinä Obaman hallituksessa. Tässä viestissä hän kirjoitti: ”AQ on meidän puolellamme Syyriassa. Muuten asiat ovat kääntyneet pohjimmiltaan odotusten mukaisesti.” AQ viittaa tietysti Al-Qaidaan, jonka Sullivan myönsi taistelevan USA:n liittolaisena Syyrian sisällissodassa, mikä oli kestänyt tuolloin vasta vajaan vuoden. Hillary Clinton on kertonut avoimesti esimerkiksi Fox-uutisten haastattelussa, että USA:n hallitus oli mukana Al-Qaidan luomisessa yhdessä Saudi-Arabian kanssa, kun se käytti Afganistanin ja Pakistanin mujahidini taistelijoita Neuvostoliittoa vastaan 80 -luvulla. Mutta asia minkä hän jätti kertomatta julkisuudessa on, että USA:n ulkoministeriö oli hänen johdollaan aseistamassa al-Qaidaa Syyriassa ja edesauttamassa siten myös Islamilaisen Valtion syntyä (ISIS tunnettiin aiemmin nimellä Irakin Al-Qaida). Hänen ulkoministeriönsä ja Pentagonin välinen vuotanut sähke vuodelta 2012 sanoo, ”Salafistit, Muslimiveljeskunta ja Irakin Al-Qaida ovat johtavia voimia ajamassa kapinaa Syyriassa. Länsi, Persianlahdenmaat ja Turkki tukee tätä oppositiota samalla kun Venäjä, Kiina ja Iran tukee Assadin hallintoa.” John Podestan, Clintonin kampanjapäällikön, sähköpostiviesti elokuulta 2014 kertoo:

Meidän tulee käyttää diplomaattisia ja paljon perinteisempiä tiedustelu varojamme tuomaan painetta Qatarin ja Saudi Arabian hallituksille, jotka ovat tarjoamassa luvatonta taloudellista ja logistista tukea ISISille ja muille radikaaleille ryhmille alueella.

Hillary Clinton on itseasiassa ollut hyvin avoin julkisuudessa siitä kuinka Saudit avustavat radikaaleja jihadisteja ei vain taloudellisesti ja logistisesti, mutta myös ideologisesti tukemalla, kuten hän sanoo, ”radikaaleja kouluja ja moskeijoita ympäri maailmaa, jotka ovat lähettäneet liian monta nuorta ihmistä polulle kohti ekstremismiä.” Tästä huolimatta 20% Hillaryn presidenttikampanjan rahoituksesta tuli Saudi-Arabian hallitukselta. Vuonna 2008 paljastettiin, että tämä Persianlahden kuningaskunta oli rahoittanut kymmenestä 25 miljoonaan dollariin Clinton Foundationille, ”hyväntekeväisyysjärjestölle”, jonka perusti Hillaryn aviomies ja USA:n aikaisempi presidentti Bill Clinton. Kun Trump sanoi kymmenilletuhansille kannattajilleen Mississippin joukkokokouksessaan elokuussa 2016, että ”Hillary Clinton loi ISISin yhdessä Obaman kanssa”, valtamedia alkoi pilkata häntä Alex Jonesia kuuntelevaksi tinahattuiseksi salaliittoteoreetikoksi. Trump vahvisti tämän väitteensä myöhemmin CNN:n edustajille eikä suostunut perääntymään siitä huolimatta median painostuksesta.

CNN:n haastattelussa hänen sanansa yritettiin vääntää merkitsemään Obaman ja Hillaryn jättämää valtatyhjiötä Irakiin, minkä ISIS täytti USA:n joukkojen vetäytyessä, mutta hän vastasi, ”Ei. Uskon, että hän on ISISin perustaja. Uskon todella. Hän oli kaikkein arvokkain pelaaja. Annan hänelle kaikkein arvokkaimman pelaajan palkinnon. Annan sen muuten myös Hillary Clintonille.” Hillary vastasi: ”Ei, Barack Obama ei ole ISISin perustaja. Kukaan joka on halukas uppoamaan näin alhaalle niin usein, ei tulisi antaa sallia koskaan palvella meidän sotavoimiemme päällikkönä.” Näin siis nainen, joka USA:n ulkoministerinä oli täysin tietoinen Saudien – hänen rahoittajansa – ”luvattomasta tuesta” ISISille ja joka piti Al-Qaidaa USA:n liittolaisena Syyrian sisällisodassa. Donad Trump puhui avoimesti Saudien yhteydestä myös Syyskuun 11. terrori-iskuihin, minkä sen uhrien omaisten lakimiehet ovat tienneet jo kauan aikaa. Kilpaillessaan esivaaleissa George W. Bushin veljeä Jeb Bushia vastaan, hän sanoi Fox and Friendsin haastattelussa Irakin sotaa koskevista valheista:

Ketkä räjäyttivät World Trade Centerin. Se ei ollut irakilaiset, se oli Saudit. Pankaa katseenne Saudi-Arabiaan. Avatkaa dokumentit. Haluamme Bushin tai jonkun avaamaan dokumentit koska suoraan sanoen jos avaatte dokumentit luulen, että näette sen olleen Saudi-Arabia.



Kun salaiseksi luokiteltu 28-sivua syyskuun 11. virallisesta raportista julkaistiin lopulta heinäkuussa 2016, ne vahvistivat monille siitä liikkuneet epäilyt. Raportti mm. sanoi: ”Samalla kun he olivat Yhdysvalloissa, jotkin syyskuun 11. kaapparit olivat yhteydessä ja saivat tukea yksilöiltä jotka voivat olla yhteydessä Saudi-hallitukseen. On pääasiassa FBI:n lähteistä koottua informaatiota, että vähintäänkin kaksi noista yksilöistä väitettiin joidenkin taholta olevan Saudien tiedustelupalvelun jäseniä.” Nämä yhteydet Saudi-hallitukseen pyrittiin hautaamaan, koska Bushin perheellä oli läheiset suhteet Saudien kuningasperheeseen ja koska paljastusten pelättiin vahingoittavan USA:n ja Saudien strategista kumppanuutta. Nämä 28-sivua paljastivat myös Hillary Clintonilla olevan joitain yhteyksiä radikaaleihin jihadisteihin, kuten Muslimiveljeskuntaan, hänen avustajansa Huma Abedinin kautta, jota Hillary on kutsunut ”toiseksi tyttärekseen”. Näistä yhteyksistä lisää tietoa alapuolisessa videossa.



Israel, Syyria ja Iran

Internet on täynnä salaliittoteorioita siitä kuinka ISILin johtaja johtaja Abu Bakr al-Baghdadi olisi Mossadin agentti ja kuinka järjestö palvelee Israelin salaista päämäärää. Tällaiset teoriat ovat tietenkin suosittuja niiden keskuudessa joilla on jo valmiiksi negatiivinen kuva Israelista ja joiden näkemykset myötäilevät hyvin paljon klassista antisemitismiä juutalaisista maailman perimmäisenä ongelmana. Jätän tällaiset teoriat omaan arvoonsa, mutta monille kristityille Israelin ystäville saattaa tulla silti järkytyksenä, että Israelin hallitus on ollut mahdollisesti perillä tai jopa mukana tässä USA:n ja Saudi-Arabian häikäilemättömässä pelissä käyttää Syyrian jihadisteja Assadin hallinnon kaatamiseen. Hillary Clintonin sähköpostiviesti joulukuun 31. päivältä vuonna 2012 auttaa ymmärtämään tätä asiaa:

Paras tapa auttaa Israelia käymään kauppaa Iranin kasvavalla ydinkyvyllä on auttaa Syyrian kansaa kukistamaan Bashar Assadin hallitus… Iranin ydinohjelma ja Syyrian sisällissota saattavat näyttää toisiinsa liittymättömiltä, mutta ne ovat… Se on strateginen liittosuhde Iranin ja Bashar Assadin hallinnon välillä Syyriassa, mikä tekee sen mahdolliseksi Iranille heikentää Israelin turvallisuutta — ei suoran hyökkäyksen kautta, mikä kolmenkymmenen vuoden vihamielisyyksien aikana Iranin ja Israelin välillä ei ole koskaan esiintynyt, mutta sen edustajien kanssa Libanonissa, kuten Hizbollahin, joita Iran ylläpitää, aseistaa ja kouluttaa Syyrian kautta. Assadin hallinnon loppu lopettaisi tämän vaarallisen allianssin. Israelin johtajuus ymmärtää hyvin miksi Assadin päihittäminen on nyt sen intressi.

En voi uskoa että sanoisin tämän, mutta olen tässä kohtaa Hillaryn kanssa samaa mieltä vaikken yhdykään siihen, että päämäärä oikeuttaisi keinot. Olen Israelin vahva tukija ja uskon myös, että Amerikan tulisi seistä vahvana Israelin rinnalla juutalaisvaltion tuholla uhittelevia roistovaltioita, kuten Iran-Syyriaa akselia vastaan, joka tukee Hizbollahia – Israelin pitkäaikaista riesaa sen pohjoisrajalla  – ja Hamasia Gazassa. Jumala on antanut nyt USA:n johtajaksi Israelin vahvan liittolaisen eikä Obaman kaltaista selkäänpuukottajaa (dokumentoin jo täällä Trumpin vahvan Israel-ystävyyden). Trump on Benjamin Netanjahun pitkäaikainen ystävä ja epäilemättä Hillary Clinton olisi presidenttinä jatkanut demokraattien Israelia ylenkatsovaa politiikkaa minkä Obama vei pisemmälle kuin yksikään toinen USA:n presidentti. Huolimatta hänen innostaan puolustaa Israelin intressejä Syyrian ja Iranin suhteen, Hillary ei ole todellisuudessa mikään Israel-fani. Hän esimerkiksi puolusti Obaman Israelille tuhoisaa Iran-sopimusta ja on jakanut antisemiittisiä ja Israel vastaisia kirjoituksia ystävilleen.

Saudi-Arabia, joka oli hänen kampanjansa huomattava rahoittaja, on myös pahamaineinen sen valtiojohtoisen mediansa juutalaisvastaisuudesta. Toinen Clintonin päärahoittaja miljardööri George Soros, vaikka itse juutalainen, rahoittaa ryhmiä jotka yrittävät esittää ”jokaisen aspektin israelilaisesta yhteisöstä rasistisena ja laittomana. Palestiinalaiset ovat hänen hyökkäystensä keskipiste. Hän käyttää heitä väitteessä, että Israel on rasistinen valtio”, kirjoitti Caroline Glick Jerusalem Postissa 22. elokuuta 2016. Soros myönsi myös vuonna 1998 60-minuuttia ohjelmassa Steve Kroftille, että hän auttoi 14- vuoden vanhana natseja takavarikoimaan Unkarin juutalaisten omaisuuden ja kutsui sitä ”elämänsä onnellisimmaksi ajaksi”. Clinton on tämän kansainvälisiä valuuttakursseja manipuloivan ja valtioita hajottavan keinottelijan käsikassara ja läheinen ystävä. Hän sanoi kerran: ”Se on jonkinlainen tauti, kun pidät itseäsi jonkinlaisena jumalana, kaiken luojana, mutta olen päässyt sinut sen kanssa siitä lähtien kun aloin elää sen mukaisesti.” 

Mitä tulee ns. ”Israel-lobbyyn” minkä monet väittävät hallitsevan USA:n ulkopolitiikkaa ja vetävän Yhdysvaltoja kolmanteen maailmansotaan Venäjän tai Kiinan kanssa, niin pitäisi muistaa ettei Israel ole ainut valtio Lähi-Idässä, joka pitää Irania ja Syyriaa uhkana ja odottaa USA:n tukea tämän uhan selättämiseen. Alueen sunnijohtoiset muslimimaat pelkäävät yhtälailla ydinaseella varustettua Irania johtuen vuosisatoja vanhoista vihamielisyyksistä shiia- (joita Iranin ja Syyrian hallitus edustaa) ja sunnimuslimien välillä (joita edustavat mm. Jordania ja Persianlahden maat). Nämä vihamielisyydet shiiojen ja sunnien välillä on repinyt Irakia lahkolaisväkivaltaan amerikkalaisten vuoden 2003 hyökkäyksen jälkeen. Niin julma tyranni kuin Saddam Hussein sitten olikaan, hän yhdisti Irakin yhtenäisen kansallisuusaatteen alle. Monet sunnijohtoiset muslimimaat pitävät Irania ja Syyriaa niin suurena ongelmana, että he ovat olleet valmiita hautaamaan sotakirveensä jopa Israelin kanssa ja koordinoimaan tähän ongelmaan ratkaisua yhdessä lännen ja Israelin tiedustelupalveluiden kanssa. Hillaryn sähköpostiviesteistä ilmenee sekin, että Israel pelkää Iranin päämäärän ydinaseen rakentamiseksi käynnistävän ydinvarustelukilvan missä Israel menettäisi sen ydinasemonopolin ja joutuisi ydinaseilla varustettujen shiia sekä sunnijohtoisten muslimikansojen ympäröimäksi.


 Katsomisen arvoinen dokumentti Iranin islamilaisen teokratian todellisesta uhasta ei vain Israelille vaan koko vapautta ja demokratiaa rakastavalle läntiselle sivilisaatiolle. 


Geo-poliittisen tilanteen monimutkaisuus

Oletko pudonnut jo kärryiltä? Geo-politiikka ja suurvaltojen väliset suhteet ovat hyvin moniulotteinen aihe. Useimmat meistä eivät ole lainkaan perillä niistä monisyisistä asioista mitkä hiertää suurvaltojen suhteita ja nostaa esiin kansainvälisiä jännitteitä. Tästä syystä pyrin välttään liiallisia yksinkertaistuksia mitä monet propagandistit hyödyntävät ihmisten harhaanjohtamisessa. Monille niistä, jotka olivat omaksuneet ennalta valtamedian edistämän negatiivisen kuvan Donald Trumpista itserakkaana narsistina ja vähä-älyisenä rasistina, ei ole vaikea löytää hänestä syntipukkia jos tapahtumat kehittyvät kolmanteen maailmansotaan. Jopa monet hänen tukijansa syyttävät häntä nyt sodanlietsonnasta, joka voi sytyttää kolmannen maailmansodan Venäjän ja USA:n välille tai USA:n ja Kiinan välille. Samasta asiasta mistä Trump itse haukkui maansa johtoa elokuussa 2013, kun Obama harkitsi amerikkalaisten sotajoukkojen lähettämistä Syyriaan.

Ennen kuin aloitamme kuitenkaan Trumpin kivittämisen, tilannetta on tarkasteltava mahdollisimman laajasta historiallisesta perspektiivistä. Ensiksikin, suurvaltojen väliset jännitteet eivät käynnistyneet Trumpin virkakaudella eikä hän ole syypää niiden nykytilaan. Hän paljasti aikaisempien hallitusten likaiset salaisuudet ja vastusti Washingtonin valtaeliitin poltiikkaa joka oli vastuussa kylmän sodan uudelleen lämpenemisestä. Hän pyrki entisöimään USA:n ja Venäjän tulehtuneet suhteet pyrkimällä Putinin kanssa rauhaan heidän perimmäisissä kiistakysymyksissään Syyriasta ja Ukrainasta. Asiaa monimutkaistaa kuitenkin Lähi-Idän tilanne missä USA:n erityissuhde Israelin kanssa mitä Trump on luvannut vahvistaa ja Venäjän liittosuhde Amerikan ja Israelin kuolemalla uhkailevan Iran-Syyria akselin välillä, edesauttaa suurvaltojen valtasuhteiden vastakkainasettelua ja uhkaa syöstä ne kuumaan sotaan Lähi-Idän hallinnasta. Syyt näiden liittosuhteiden takaa palaa aina kylmän sodan aikaisiin asetelmiin ja jopa sitäkin kauemmaksi Iso-Britannian ja tsaaristisen Venäjän väliseen Suureen Peliin 1800 -luvulla.

On siis ymmärrettävä historiaa ymmärtääkseemme suurvaltojen monimutkaisten valtiosuhteiden kiistoja. Ensimmäisessä maailmansodassa monet halusivat tehdä syntipukin Saksan Keisari Vilhelm II:sta, mutta todellisuudessa sotaan johtaneet syyt ovat eräs eniten tutkittuja historiallisia kysymyksiä eikä ole olemassa vain yhtä tekijää tai yhtä syyllistä vaan useiden tekijöiden summa johti kansakunnat maailmanlaajuiseen sotaan yhdestä ainoasta laukauksesta, jonka 19-vuotias serbi ampui Itävallan kruununprinssi Frans Ferdinandin turmioksi Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914. Mutta tämän päivän julkkisviihteellä turrutettu ihminen, joka seuraa vain sitä mitä Kim Kardashianilla on aina kulloinkin päällänsä ja joka unohtaa jo vuoden vuoden takaisen maailmanhistorian, on vihanlietsojien ja disinformaation levittäjiien helppo kohde. Tarkoitukseni ei ole nyt puolustella Trumpin ulkopoliittisia päätöksiä. Analysoin tapahtumia vain historiallisten ja geo-poliittisten realiteettien valossa. Saarnaajan neuvo on kuitenkin hyvä muistaa tänäänkin: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” (Saar. 7:10)

Khan Sheikhunin kaasuisku ja Syyrian öljy- ja kaasusota

Asiat lähtivät rullaamaan hyvin vaaralliseen suuntaan Khan Sheikhunin kaasuiskun jälkeen 4. huhtikuuta. Presidentti Trump piti seuraavana päivänä lehdistötilaisuuden Jordanian kuninkaan kanssa sanoen hänen näkemyksensä Syyriasta ”muuttuneen hyvin paljon”. Presidentti määräsi ilmaiskut Assadin hallintoa vastaan torstaina 6. huhtikuuta ja 13. huhtikuuta Yhdysvallat käytti ensimmäistä kertaa taistelussa sen suurinta ei-ydinpommia nimeltä Mother of All Bombs eli MOAB:ia pudottaen sen ISIS-taisteljoiden tunneliverkostoon Afganistanissa. Wikileaks kirjoitti Twitterissä: ”Media hypettää Trumpin pommiteatteria. Mutta Pentagon pudotti 26 172 pommia vuonna 2016. Enemmän kuin MOAB joka päivä.” Samana päivänä Wikileaks pudotti myös seuraavan pommin:

Nämä tunnelit joita USA pommittaa Afganistanissa? Ne olivat rakennettu CIA:n taholta.

Twiitti viittasi historialliseen tosiasiaan siitä kuinka Osama Bin Ladenin johtama islamistiverkosto Afganistanissa 80 -luvulla oli CIA:n ja Saudien rahoittama. CIA itse valitsi Osaman tämän verkoston johtajaksi ja antoi hänelle koodinimen ”Tim Osman”. Hänet valittiin pääasiassa koska hänen rikas perheensä oli läheisessä yhteydessä Bushin perheeseen. George H.W. Bush, Yhdysvaltain 41. Presidentti ja okkulttisen Skull and Bones seuran jäsen (samoin kuin hänen poikansa George W. Bush), oli CIA:n 11. johtaja ja Yhdysvaltain varapresidentti Reaganin hallituksessa 80 -luvulla, jolloin Osama työskenteli USA:n hallitukselle Afganistanissa. Bin Ladenin perheellä on läheiset yhteydet myös Britannian kuninkaallisiin ja etenkin Prinssi Charlesiin, joka tapasi Osaman veljen kaksi viikkoa Syyskuun 11:sta iskujen jälkeen. Syyskuun 11:sta tutkimusta käsitellyt 28-sivuinen sensuroitu raportti paljasti kuinka Osaman perheenjäsenillä oli lukuisia yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin tuhoten virallisen kertomuksen Osamasta perheensä ”mustana lampaana”.

Samaan aikaan Syyrian tilanteen kanssa USA:n välit Pohjois-Korea kanssa ovat kärjstyneet ennennäkemättömän vaaralliselle tasolle mitä monet ovat verranneet jo Kuuban ohjuskriisiin lokakuussa 1962 jolloin kylmä sota USA:n ja Neuvostoliiton välillä oli kaikkein lähimpänä eskaloitua kuumaksi ydinsodaksi. Trump määräsi USA:n laivaston Korean niemimaalle varoituksena Kim Jong-unille ja Kiina siirsi 150 000 sotilastaan Pohjois-Korean rajalle pelätessään pakolaistulvaa jos USA päättäisi iskeä. Heinäkuun 12. päivä Daily Mail kertoi kuinka ”Google-hakujen määrä ’kolmannelle maailmansodalle’ iskee sen ennätysluvut Trumpin sotilaallisen eskaloitumisen jälkeen Syyriassa ja Pohjois-Koreassa.” Koska Trump kertoi haastatteluissa vuoden 2016 aikana, että hän olisi kaikkein militaristisin USA:n armeijan ylipäällikkö, joka vannoi hävittävänsä ISISin juurineen maanpäältä, tällaisen voimannäytön ei tulisi yllättää ketään. Hän kertoi, että harjoittaisi USA:n vihollisia vastaan sotilaallista yllätyksellisyyttä eikä kertoisi aina kuukausia etuajassa mihin ja milloin aikoisi iskeä, kuten hänen edeltäjänsä Barack Obama teki.

Tämä Trumpin ulkopoliittinen strategia on nyt saanut maailman varpailleen siitä aikooko hän tehdä yllätyshyökkäyksen Pohjois-Koreaan neuvottelematta asiasta ensin Etelä-Korean johdon kanssa. Palaan myöhemmin Pohjois-Koreaan ja siihen miten se saattaa olla yhteydessä Trumpin Syyria-politiikkaan. Consortium News raportoi 11. huhtikuuta kuinka ”yli kaksi tusinaa USA:n entistä tiedusteluviranomaista kehottivat Presidentti Trumpia harkitsemaan uudelleen hänen väitettään, mikä syytti Syyrian hallintoa kemiallisista kuolemista Idlibissä ja perääntymään hänen vaarallisesta jännitteiden eskaloitumisesta Venäjän kanssa.” Nämä tiedustelutiedon veteraanit epäilevät vahvasti hallituksen virallista selitystä Syyrian hallituksesta Khan Sheikhunin kaasuiskun takana. Esimerkiksi, ”USA:n ameijan yhdyshenkilöt alueella ovat kertoneet, ettei tämä ollut sitä mitä tapahtui. Ei ollut Syyrian ’kaasuhyökkäys iskua’. Sen sijaan Syyrian ilma-alus pommitti Al-Qaidan ammusvarastoa, joka näytti olevan täynnä myrkyllisiä kemikaaleja ja vahva tuuli puhalsi kemiallisen pilven läheiseen kylään missä monet sen seurauksena kuolivat”. Näin on väittänyt myös Venäjän ja Syyrian hallitus.

Putin itse taivutteli Assadin luovuttamaan hänen kemialliset aseensa jo vuonna 2013 ja USA:n armeija tuhosi kuudessa viikossa 600 tonnia Syyrian kemiallisen sodankäynnin varastoa. ”Toimeksianto YK:n kemialliset aseet kieltävältä järjestöltä (OPCW-UN) oli varmistaa, että kaikki oli tuhottu – kuten toimeksianto YK:n tarkastajilta koskien Irakin joukkotuhoaseita. YK:n tarkastajien löydöt joukkotuhoaseista olivat totta. Rumsfeld ja hänen kenraalinsa valehtelivat ja tämä näyttää tapahtuvan jälleen.” Huhtikuun 22. päivä Russia Today uutisoi YK:n komission raportista koskien äskeistä kaasuiskua Syyriassa:

”Komissio jatkaa tutkimusta kaikkiin suuntiin ja teorioihin… on niin monia… koskien tämän hermokaasun vapautumista ja kaikkia toisia tapauksia Khan Sheikhunissa tuona päivänä,” hän sanoi. ”Emme olleet kykeneviä tunnistamaan, mitkä ilmavoimat toimittivat hyökkäykset. Olemme vain yhtämieltä siitä, että iskut ovat tapahtuneet.” Vastaten kysymykseen USA:n raportista aiheeseen, hän sanoi että komissio oli lukenut kaikki saatavilla olevat dokumentit, mutta ”emme ole päätyneet vielä mihinkään johtopäätökseen.”

Erään lähteen mukaan Trumpin nimeämä CIA:n johtaja Mike Pompeo olisi tiedottanut Trumpia henkilökohtaisesti huhtikuun 6. päivä CIA:n uskomuksesta, että Syyrian Presidentti Bashar al-Assad ei ollut todennäköisesti vastuussa tappavasta kaasuiskusta Pohjois-Syyriassa. Seurauksena Pompeo ei saanut kutsua seuraavan päivän tapaamiseen Mar-a-Lagossa, Donald Trumpin huvilassa missä hän isännöi valtiontapaamista Kiinan johtaja Xin kanssa. Trump määräsi ilmaiskun Syyrian Shayratin lentotukikohtaan juuri tämän tapaamisen yhteydessä. Jos Presidentti Trump on ollut tietoinen CIA:n johtopäätöksestä ja väittänyt silti päinvastaista, hän on syyllistynyt valehteluun. Jos tämä tietoinen vale käynnisti tapahtumasarjan, joka johtaa kolmanteen maailmansotaan, se on todella suuri synti mitä en pyri millään keinoa vähättelemään vaikka olenkin ollut Trumpin puolestapuhuja jo yli vuoden ajan. Samalla yritän kuitenkin analysoida tapahtumien kulkua objektiivisella kiihkottomuudella ja etsiä mahdollisia syitä näihin päätöksiin joilla voi olla ennennäkemättömän suurta historiallista painoarvoa.

On syytä tähdentää, että USA:n hallinnon virallisen selityksen epäileminen ei tarkoita tapahtuman kauheuden vähättelyä. Se ei tarkoita myöskään sitä, että olisimme Syyrian tai Venäjän hallituksen propagandatorvi, joka vähättelee tai puolustaa Syyrian hallituksen rikoksia sen omaa kansaa vastaan. En ole Syyrian, Iranin tai Venäjän hallituksen apologisti. On kuitenkin monia syitä epäillä sitä, että Assad olisi tämän tai vuoden 2013 kaasuiskun takana. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö hän kykenisi siihen. YK:n raportit ovat puhuneet Syyrian hallituksen kidutusmetodien sisältävän ”lasten lyömistä metallikaapeleilla, ruoskilla ja metallipampuilla; sähköshokkeja sukuelimiin; sormien ja varpaiden kynsien repimistä: seksuaalista väkivaltaa, mukaanlukien raiskauksia tai sillä uhkaamista: pilailuteloituksia; sikarilla polttamista; unen riistämistä; eristyssellejä; ja lähisukulaisten kidutuksen näyttämistä.”  Raportit kuitenkin kertovat, että ”molemmat puolet konfliktissa ovat syyllisiä lasten hyväksikäyttöön ja väärinkohteluun jopa Syyrian vapaassa armeijassa – niin kutsutussa maltillisessa oppositiossa – värväämällä heitä taistelijoiksi.”

Jos USA:n oma ulkoministeriö Hillary Clintonin alla vahvisti vuonna 2012, että ”Salafistit, Muslimiveljeskunta ja Irakin al-Qaida ovat johtavia voimia ajamassa kapinaa Syyriassa”, niin tuskin Syyrian hallituksen vastapuolikaan kunnioittaa sen enempää ihmisoikeuksia tässä sisällisodassa. Lisäksi, raportit valtavirran lehdistössä vahvistavat, että ISIS on käyttänyt kemiallisia aseita Irakissa ja Syyriassa 52 kertaa sitten vuoden 2014. Vaikka Syyrian hallitus sitten omistaisikin yhä kemiallisia aseita ja olisi valmis käyttämään niitä omia kansalaisiaan vastaan, niin miksi juuri tällaisella hetkellä kun Syyrian armeija on saamassa voiton sen vastustajista ja kun USA:n ulkoministeri Rex Tillerson ilmoitti maaliskuun lopussa, ettei Assadin hallituksen kaataminen ollut enää USA:n ulkopoliittinen tavoite? Tyler Durden raportoi 31. maaliskuuta:

Kuuden vuoden Syyrian proxy-sota presidentti Bashar al-Assadin syrjäyttämiseksi päättyi hiljaisesti ininän kanssa eilen, kun ulkoministeri Rex Tillerson uutiskonferenssissa Turkin pääkaupungissa antoi ymmärtää ettei Bashar Assadin presidentiyden loppu ollut enää ennakkoehto Syyrian kriisistä ulospääsemiseksi, dramaattisessa U-käännöksessä Washingtonin pitkään jatkuneeseen politiikkaan. ”Uskon Presidentti Assadin pitkän aikavälin aseman olevan syyrialaisten itsensä  päätettävissä,” Tillerson sanoi yhteiskonferenssissa Turkin ulkoministeri Mevut Cavusoglun kanssa torstaina, AFP raportoi. Myöhemmin YK:n suurlähettiläs  Nikki Haley toisti Tillersonia sanoen, ”Meidän prioriteettimme ei ole enää istua ja keskittyä Assadin syrjäyttämiseen”… Parempaa vielä, meillä on vahvistus siitä että Tillersonin kääntyminen sai todellakin John McCainin vihat päälleensä. Senaatin Asepalvelun Komitea ja merkittävä uuskonservatiivi sanoi lausunnossaan, ”Olen syvästi järkyttynyt ulkoministerimme ja YK:n suurlähettiläämme lausunnosta koskien Bashar al-Assasin tulevaisuutta Syyriassa”. McCain sitten tölväisi Tillersonia sanoen, ”Jälleen kerran USA:n politiikka Syyriasta on esitetty pala palalta lehdistö lausunnoissa ilman minkäänlaisen menestyksen määritelmää, puhumattakaan realistisesta suunnitelmasta sen saavuttamiseksi.”

Vajaa viikko myöhemmin Tillerson kertoi vastauksena Khan Sheikhunin kaasuiskuun, että USA ottaisi askeleita järjestääkseen kansainvälisen liittouman Syyrian Presidentti Bashar Assad syrjäyttämiseksi ja varoitti Venäjää sen peräänantamattomasta tuesta Assadille. Miksi Assad olisi niin itsetuhoinen ja typerä, että juuri kun Trumpin hallitus ilmoitti, ettei hänen kaatamisensa ollut enää sen intressinä, hän menee ylittämään ”punaisen viivan” ja määrää kemiallisen hyökkäyksen kapinallisia vastaan, mikä provosoi USA:n paluun Obaman aikaiseen Syyria-politiikkaan? Näyttää siis siltä, että Khan Sheikhunin kaasuiskusta hyötyivät eniten Trumpin hallituksen uuskonservatiivit ja Obaman perintöä säilyttävät demokraatit, kuin myös ISIS mitä USA on tukenut Syyriassa kuluneen viiden vuoden ajan. Onko siis ihme, että Trumpin ilmaiskua Syyrian hallitusta vastaan ylistivät uuskonservatiivien ja demokraattien joukossa myös myös Islamilainen Valtio.  On monia muitakin epäiltyjä, kuten ISILin kanssa yhteistyötä tekevä Turkin ja Saudi-Arabian hallitus, jotka haluavat Assadista eroon omien geo-poliittisten intressiensä eduksi. Esimerkiksi yhä enemmän lännestä vieraantuvan Erdoganin ideologiaa ajaa neo-Ottomanismi, mikä pyrkii palauttamaan Turkin menetetyn vallan Syyriassa ja koko Lähi-Idässä.

Israel ei siis ole todellakaan ainoa osapuoli, joka haluaa päästä Assadista eroon. Epäilen myös vahvasti, että Knesset olisi kovin innokas tukemaan tämän Iranin liittolaisen syrjäyttämistä radikaalien ISIS-taistelijoiden avulla, joiden eskatologisten uskomusten tärkeimpiä päämääriä on Jerusalemin valloittaminen ja juutalaisten tuhoaminen. Syyrian Presidentti Bashar al-Assad esiintyi AFP:n haastattelussa 13. huhtikuuta ja antoi hyvin hyvin johdonmukaiset syyt siihen miksi hänellä ei olisi ollut minkäänlaista motivaatiota kemiallisen hyökkäyksen määräämiseen ja sanoi USA:n hallituksen virallisen selityksen olevan ”100 prosenttisesti sepitettä”. Kerroin äsken Syyrian tapahtumia koskevassa lyhyessä päivityksessäni kuinka poistettu Daily Mailin artikkeli tammikuulta 2013 väitti hakkeroidun sähköpostiviestin sisältäneen todisteita siitä, että Washington tuki Qatarin – al-Qaidan ja ISILin yhden päärahoittajan – ideaa salakuljettaa kemiallisia aseita Syyrian kapinallisille ja jihadisteille kaasuiskun suorittamiseksi mistä länsi syyttäisi Syyrian hallintoa saadakseen tekosyyn jatkaa sotaansa Lähi-Idän öljystä. Öljy- ja kaasuputket ovat todellakin eräs päätekijä Syyrian proxy-sodan takana, mikä vetää Venäjää ja USA:ta kohti kolmatta maailmansotaa. Zero Hedge kirjoitti 9. huhtikuuta Infowars-sivulla:

Turkin Anadolu uutispalvelu, vaikka hallituksen johtama, tarjoaa hämmästyttävän selvän ja luotettavan kaavamaisen kuvauksen nykyisestä tilanteesta koskien USA:ta ja fundamentalisteja, sunneja versus Venäjää ja shiioja ja EI-fundamentalistista sunni puolta nykyisessä Lähi-Idän öljy- ja ja kaasusodassa Syyrian alueen hallinnasta öljy- ja kaasuputken rakentamiseksi Syyrian kautta maailman suurimpaan energia-markettiin: Eurooppaan. Venäjä on nyt hallitseva toimittaja molemmille öljylle ja kaasulle, mutta sen liittolainen Iran on shialainen kaasuvoimala, joka haluaa jakaa kaupan siellä eikä Venäjällä ole vastalausetta.

Qatar on sunnilainen kaasuvoimala ja haluaa tulla kaasun päätoimittajaksi siellä ja Saudi Arabia on sunnilainen öljyvoimala, mikä haluaa tulla johtavaksi öljyn toimittajaksi, mutta Saudien öljy ja Qatarin kaasu tulisi kanavoida sekularistien kontrolloiman (Assadin) Syyrian poikki ja tämä on syy siihen miksi USA ja sen fundamentalisti-sunniliittolaiset, Saudit ja Qatar ovat käyttäneet al-Qaidaa ja toisia jihadisteja valloittaakseen tarpeeksi Syyrian kaistaletta, niin että USA:n yhtiöt kuten Halliburton voivat asettaa kaasuputkensa turvallisesti sinne, mikä markkinoitaisiin Euroopassa USA:n yhtiöiden kuten Exxonin taholta. Iran myös haluaa kaasuputken Syyrian lävitse ja tämä on yksi syy siihen miksi Iran puolustaa Syyrian hallitusta USA-Saudi-Qatari-jihadisti invaasitiota vastaan, mikä yrittää syrjäyttää ja korvata Assadin.

2016.10.24-Syria-4_0
Punainen: Iran-Irak-Syyria putki (Venäjän tukema). Sininen: Qatar-Turkki putki (USA:n tukema)

Ne vasemmisto henkiset tutkijat, jotka haluavat esittää Israelin tämän lännen vehkeilyn johtavana kulissien takaisena voimana, tulisi panna merkille kaksi merkittävää seikkaa. Ensinnäkin, Hillary Clintonin sähköpostivuoto Pentagonille vuodelta 2012 sanoi jihadistien tukijoita Syyriassa olevan pääasiassa ”Länsi, Persianlahdenmaat ja Turkki” – ei Israel, joka tuskin haluaa ISIStä sen pohjoisnaapuriksi vaikka toivookin pääsevänsä eroon Hizbollahia tukevasta Assadista. Toiseksi – kuten kerroin jo edellisessä artikkelissa -, 1920 -luvulla perustettu Muslimiveljeskunta mistä nykyinen Jihad-liike suurimmalta osin versoaa, oli ensin Hitlerin liittolainen ja sodan jälkeen Iso-Britannian, Ranskan ja USA:n tiedustelupalvelut alkoivat käyttää sitä omien imperialististen intressiensä edistämiseen periaatteilla ”pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä” ja ”viholliseni vihollinen on ystäväni”. USA:n entinen Oikeusministeriön syyttäjä John Loftus kertoi vuonna 2004 holokaustin muistojuhla -puheessaan kuinka ”Britannian Salainen Palvelu käytti Muslimiveljeskunnan fasisteja iskemään vastasyntyneeseen Israelin valtioon vuonna 1948. Vain muutama ihminen Mossadissa tietää tämän, mutta monet arabiarmeijoiden ja terroristiryhmien jäsenet, jotka yrittivät kuristaa vastasyntyneen Israelin valtion, olivat Muslimiveljeskunnan arabinatseja.” 

Iso-Britannian hallitus oli vastasyntyneen juutalaisvaltion katkera vihollinen ollessaan Palestiinan sionistien kanssa avoimessa sotatilassa toisen maailmansodan lopusta lähtien. Britannian ja Israelin välit lähentyivät vasta Suezin kriisin aikana vuonna 1956, kun Egyptin Presidentti Gamal Abdel Nasser uhkasi molempien valtion etuja. Tästä lähtien Israelin valtio on tehnyt läheistä yhteistyötä lännen hallitusten ja läntisten tiedustelupalveluiden kanssa, mutta Britannian hallitus on vaalinut aina paljon enemmän sen suhteita muslimi- ja arabimaailmaan kuin juutalaisvaltioon mistä kertoo Prinssi Charlesin toistuvat valtionvierailut Persianlahden arabimaihin samalla kun hän ei ole tehnyt vielä yhtäkään virallista valtionvisiittiä Israeliin (vaikka tänä vuonna hän todennäköisesti rikkoo tämän protokollan juhlistaakseen Balfourin julistuksen satavuotisjuhlia marraskuussa).

As_Between_Friends_(Punch_magazine,_13_December_1911,_detail)
Tämä pilapiirros 1900 -luvun alusta kuvaa Suurta Peliä missä Britannian leijona ja Venäjän karhu jakoivat Persian eli nykyisen Iranin keskenään. Britit pelkäsivät Venäjän etenemistä kohti Brittilästä Intiaa, sen tärkeintä siirtomaata, ja kiistat tästä johtivat lopulta vuoden 1907 anglo-venäläiseen sopimukseen ja Persian jakoon. Sopimuksella oli merkittävä rooli ensimmäisen maailmansodan puhkeamista edeltävissä liittoumissa missä Saksa joutui Britannian, Ranskan ja Venäjän motittamaksi.

Se on tämä Britannian oligarkin historiallinen liitto Saudi-Arabian ja Persianlahden arabidiktaattoreiden kanssa, mikä ajaa nykyisiäkin tapahtumia eteenpäin kulissien toisella puolen. Kyse ei ole niinkään USA:n imperialismista vaan Anglo-Amerikkalisen maailman valtaherruudesta ja sen ylläpitämisestä. Kyse on 1800 -luvulla Brittiläisen imperiumin ja tsaaristisen Venäjän välillä käydyn käydyn ”Suuren Pelin” nykyisestä versiosta, kuten Prinssi Charlesin pikkuveli Yorkin Herttua Andrew kertoi Kirgisian suurlähettiläs Tatiana Gfoellerille Wikileaksin vuotamissa sähkeissä. Yksi merkittävä tekijä tässä pelissä on Erdoğanin Turkin neo-Ottomanismi. Aivan kuin Ottomaani imperiumi oli ratkaisevassa osassa alkuperäistä Suurta Peliä 1800-luvulla, niin samoin Turkin haaveet Ottomaani imperiumin elvyttämisestä tulevat näyttelemään keskeistä osaa Suuren Pelin modernissa versiossa. Turkin aikaisempi ulkoministeri Ahmet Davutoglu paljasti vuonna 2012 mitä Presidentti Erdoğan todella tavoittelee: ”Mitä ikinä menetimme vuosien 1911 ja 1923 välissä, mistä tahansa maista vetäydyimme, tulemme taas jälleen kerran tapaamaan meidän veljemme näissä maissa vuosina 2011-2023”. Tästäkö syystä Turkki on tukenut innolla Syyrian sisällissodan kapinallisia ja ISIStä? Onko Erdoğanin unelmana Turkin armeijan suojelema Syyrian poikki kulkeva kaasuputki Qatarista Vähä-Aasiaan ja Eurooppaan? Todisteet tälle puhuvat itsensä puolesta.

Pohjois-Korea ja Pahan Akseli

axis-of-evil
Okei, Herra Bush… Me kuuntelemme.

Asian kokonaiskuvan hahmottamista monimutkaistaan entisestään Korean niemimaan kärjistynyt tilanne, jonka ensinäkemältä luulisi olevan täysin yhteenliittymätön Syyrian sisällissodan kanssa. Mutta tässä ”pelissä” kaikki liittyvät yhteen tavalla tai toisella. Meidän ei tarvitse mennä sen kaukaisempaan historiaan kuin vuoteen 2002 jolloin USA:n sotavoimien ylipäällikkö George W. Bush otti käyttöön Kansakunnan tila-puheessaan termin ”pahan akseli” terrorismia tukevista ja massatuhoaseiden valmistamiseen pyrkivistä ”roistovaltioista”. Bushin mukaan tämä pahan akseli koostui Irakista, Iranista ja Pohjois-Koreasta. Syyria, Libya ja Kuuba määriteltiin termin ”Pahan Akselin tuolla puolen” -alle. Kylmän sodan aikana nämä valtiot tunnettiin edesmenneen Neuvostoliiton liittolaisina ja vaikka Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, liittosuhteet Venäjään säilyivät. On siis käsitettävä, että monet tapahtumat tämän päivän maailmassa on kylmän sodan historian suoraa perintöä. Saddam Husseinin oli tämän Akselin hylkiö sillä hänellä ei ollut koskaan erityisen hyviä suhteita naapureihinsa Iraniin ja Syyriaan (Iran-Irak sodassa 80 -luvulla kuoli yli miljoona ihmistä).

Iranilla, Syyrialla ja Pohjois-Korealla on ollut sen sijaan jo vuosikymmeniä hyvin läheinen erityissuhde. Joten tästä allianssista voidaan käyttää hyvällä syyllä termiä Pahan akseli mikäli vain yhdymme siihen, että maailman valtiot jakautuvat hyviin ja pahoihin ja että edellä mainitut kuuluvat tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Tietenkään hyvä ja paha eivät ole valtiollisissa suhteissa niin yksiulotteisia ja mustavalkoisia käsitteitä kuin lännen propaganda sen meille esittää, mutta muuten yhdyn kyllä siihen että nämä valtiot edustavat pahaa samassa mielessä missä toisen maailmansodan Akselivallat (Saksa, Italia ja Japani) edustivat pahaa ja hyvän vastavoimaa. Pohjois-Korean keskitys- ja työleireihin on suljettu arviolta 200 000 ihmistä – monesti useamman sukupolven ajaksi. Niistä pahamaineisinta Yodokia eloonjääneet ovat kuvailleet ”pahemmaksi kuin Auschwitz”.  Leireiltä selviytyneiden piirrokset kertovat, että kyseessä on kirjaimellisesti maanpäällinen helvetti.



YK on asettanut Syyrian President Bashar al-Assadin hallinnon ensimmäiseksi hallitusten listalla, joka tappaa ja kiduttaa lapsia tai pakottaa heidät taisteluun. Iran taas rahoittaa Hizbollahin ja Hamasin veristä terroria Israelin siviileitä vastaan ja ”teloittaa enemmän ihmisiä per capita kuin yksikään toinen maa. Amnesty International ja Human Rights Watch ovat toistuvasti tuominneet heidät mielettömästä ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien väärinkäytöstä. He suorittavat julkisia teloituksia, ruoskimisia ja amputaatioita. Vasta viimekuussa, kahdelta oletetulta ryöväriltä amputoitiin kummaltakin käsi ja jalka Zahedanissa Sistan-Baluchistanin kaakkois-provinssissa. Tuhansia poliittisia vankeja on kidutettu, lyöty ja usein teloitettu vastustaessaan tätä barbaarista, fasistista, mullah-johtoista hallintoa”, Struan Stevenson kirjoitti maaliskuussa 2016 kritisoidessaan Prinssi Charlesin suunnittelemaa valtionvisiittiä Iranin islamilaiseen teokratiaan.

Uz2xYMg
Arabien ja islamistien historiallista liittolaisuutta toisen maailmansodan akselivaltojen kanssa  kuvastaa sekin, että oikean käden natsitervehdys on tänään yleisessä käytössä Syyrian armeijassa ja sen liittolaisissa Hizbollahissa ja Hamasissa. Tässä kuvassa Assadin tukijat osoittavat tukeaan heidän ”Fuhrerilleen” käyttämällä natsitervehdystä.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö Syyria-Iran-Pohjois-Korea liittoumaa olisi oikeutettua leimata pahan akseliksi. Ongelmana on vain lännen tekopyhyys. Tähän akseliin tulisi nimittäin lukea myös sen vastakkaisella puolella taistelevat Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki, joka aseistaa Irakin ja Syyrian Islamilaista Valtiota – absoluuttisen pahan manifestaatiota, joka mestaa, hukuttaa ja polttaa kristittyjä elävältä, myy naisia seksiorjksi ja mankeloi satoja lapsia elävältä teollisissa taikinakoneissa. Mutta koska kyseessä on lännen liittolaiset, niin eihän heitä ole tietenkään sopiva leimata tällaisilla epä-diplomaattisilla termeillä (silloinhan länsi joutuisi itsekin tämän saman pahan akselin jäseneksi). Nykyistä tilannetta voisi verrata moraaliselta kannalta toiseen maailmansotaan missä länsi teki liiton ”pienemmän pahan” eli Neuvostoliiton kanssa päästäkseen eroon ”suuremmasta pahasta” eli Natsi-Saksasta ja sen liittolaisista. Wikipedia kertoo Assadin hallituksen yhteyksistä Pohjois-Koreaan:

Syyrialla ja Pohjois-Korealla on ollut läheiset suhteet sitten myöhäisen 1960 -luvun, kun Pohjois-Korea tarjosi sotilaallista apua Syyriaan sen sodissa Israelin kanssa. He pitävät suurlähetystöjä maidensa pääkaupungeissa. Pohjois-Korea rakensi ydinreaktorin Syyriassa perustuen sen oman reaktorin malliin Yongbyonissa ja Pohjois-Korean viranomaiset matkustivat säännöllisesti paikalle. Syyrian reaktori tuhottiin Israelin ilmaiskussa vuonna 2007. Yhdysvallat allekirjoitti Iranin, Pohjois-Korean ja Syyrian aseiden leviämistä koskevan lain vuonna 2000. Vuonna 2016 oli raportteja, että Pohjois-Korean joukot puolustivat Assadin hallintoa Syyrian sisällissodassa.

Kaksi jäljellä olevaa maata George W. Bushin määrittämästä pahan akselista, Pohjois-Korea ja Iran, ovat myös hyvissä väleissä vastustaessaan yhdessä ”Suurta Saatanaa” eli Amerikkaa ja ”Pientä Saatanaa” eli Israelia. Yhdysvalloissa on herättänyt huolta Pohjois-Korean asekaupat Iranin kanssa, mitkä alkoivat jo 1980 -luvulla. Pohjois-Korea jatkaa ohjustensa ja ydinteknologian myymistä Iraniin, jonka entinen presidentti Akbar Hashem Rafsanjani on sanonut: ”Jos islamilainen maailma on eräänä päivänä varustettu aseilla joita Israel omistaa nyt, silloin imperialistinen strategia tulee sen päätepisteeseensä, koska jopa yhden ydinpommin räjäyttäminen Israelissa tulee tuhoamaan kaiken. Kuitenkin, yksi pommi vain vahingoittaisi islamilaista maailmaa.”

Joten uskon, että lännellä on todellista syytä olla huolissaan Pohjois-Korean, Iranin ja Syyrian liitosta eli George W. Bushin nimeämästä pahan akselista. Tämä kaikki ei ole vain pelkkää imperialista peliä missä länsi yrittää demonisoida Syyrian, Iranin tai Pohjois-Korean oman supervaltansa ylläpitämiseksi. 1800 -luvun Suuri Peli ja sen jatkuminen nykyisessä suurvaltojen välisessä valtapolitiikassa on todellinen asia, mutta tämä ei tarkoita sitä että ainoastaan länsi olisi tämä paha imperialistinen voima maailmassa, kun taas Venäjä, Kiina ja heidän liittolaisensa ovat lännen imperialismin viattomia uhreja. Kiinan liitto USA:n ydintuholla uhkailevan Pohjois-Korean kanssa ja Venäjän liitto Israelin ydintuholla uhkailevan Iranin kanssa on päällimmäinen syy siihen miksi uskon tien olevan kivetty jo valmiiksi kohti globaalia ydintuhoa ja Harmageddonin lopputaistelua. Voiko Donald Trump pelastaa maailman tältä kauhealta kohtalolta? Tuskinpa, mutta onko hän sitten itse jouduttamassa vai hidastamassa sitä onkin kokonaan toinen pohdinnan aihe.

Yleisimmän teorian mukaan toisen maailmansodan syynä ei ollut lännen agressiivinen retoriikka ja sotilaallinen uhittelu akselivaltoja vastaan vaan päinvastoin sen puute. ”Myötäily politiikalla” viitataan Britannian pääministeri Neville Chamberlainin Hitlerin ”myötäilyyn”, minkä useimmat historioitsijat katsovat edesauttaneen sodan syttymistä. Nykypäivän kontekstissa myötäily politiikalla on viitattu esimerkiksi Presidentti Obaman lännen vihollisten myötäilyyn ja anteeksipyytelyyn. Esimerkkinä tästä ovat Iran-sopimus mitä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja Donald Trump vastustivat äänekkäästi, ja Obaman haluttomuus käyttää termiä ”islamilainen terrorismi”. Koska Islamilaisen Valtion, Iranin, Syyrian ja Pohjois-Korean pahuus ja uhka maailmanrauhalle on verrattavissa natsismin pahuuteen js uhkaan 1930 -luvulla, joku voisi sanoa Trumpin päättäväisen militarismin olevan parempi tapa kohdata tämä paha kuin Obaman pelkurimainen ”myötäily”.

Presidentti Trump ilmoitti helmikuussa, ettei ”mikään vaihtoehto ole suljettu pois” koskien USA:n vastausta Iranin ballistisiin ohjuskokeisiin. Trump ei halunnut aloittaa kolmatta maailmansotaa Venäjän kanssa Syyriasta, mutta on hyvin mahdollista että hänen sotilaallinen vastauksensa sapelihampaitaan kalistelevaa Irania vastaan johtaa aivan samaan lopputulokseen. Jos Putin on valmis lähettämään hävittäjänsä Syyrian presidentin avuksi, niin vielä enemmän hän tulee väliin jo USA tai Israel käynnistävät ilmaiskut Irania vastaan. On siis monia skenaarioita siitä mitä polkua tapahtumat alkavat seurata, mutta juuri yksikään niistä ei näytä hirveän valoisalta maailmanrauhan kannalta. Ennen kuin lopetan, käsittelen vielä mahdollisia selityksiä huhtikuun tapahtumien takana. Onko Washingtonin globalistit saaneet yliotteen Trumpin mielestä ja palauttaneet hänet uuden maailmanjärjestyksen agendan kurssille vai onko Presidentin päätökset täysin linjassa sen kanssa mitä hän lupasikin tehdä tullessaan valituksi USA:n armeijan ylipäälliköksi.

Steve Bannon ja Michael Flynn

W7JjhNXS
Trumpin vaalikampanjan liittolainen kenraaliluutnantti Michael Flynn oli Syyrian proxy-sodan vahva kriitikko, joka paljasti julkisuudessa Obaman ja Hillaryn Clintonin osallisuuden ISISin synnyssä. Hänet erotettiin Trumpin turvallisuus neuvonantajan roolista vajaa kuukausi hänen nimityksensä jälkeen.

Trumpin tukijat näyttävät jakaantuneen pääosin kahteen leiriin viimeisen kolmen viikon aikaisten tapahtumien jälkipuinnissa. Yksi joukko uskoo ”Washingtonin suon”, jonka Trumpin piti kuivattaa, ulottaneen lonkeronsa nyt Presidentinkin toimistoon ja saaneen hänet globalistien tai sotaintoisten uuskonservatiivien juoksupojaksi kaivamaan maata alta hänen ”Amerikka ensin” dogmiltaan. Tämän väitteen tueksi on esitetty mm. sitä, että puolet hänen ulkopoliittisista neuvonantajistaan kuuluu Ulkomaansuhteiden neuvoston (CFR) globalistiseen ajatushautumooon. Syyrian tapahtumia edelsi myös joukko muita kummallisia yhteensattumia. Esimerkiksi Trumpin päästrategisti ja Breitbart-uutissivun entinen toimitusjohtaja Steve Bannon erotettiin Kansallisesta Turvallisuusneuvostosta vain päivää ennen presidentin määräämää ilmaiskua Syyriaan. Bannon – Trumpin hallituksen merkittävä populistinen ääni – oli raportoidusti tätä ilmahyökkäystä vastaan. Median raporttien mukaan Bannonin erottamisen taustalla oli hänen lisääntyneet kiistat ja erimielisyydet Trumpin vävyn Jered Kushnerin kanssa, jota media on luonnehtinut globalistiksi vastakohtana Bannonin nationalismille.

John Cassidyn raportti The New Yorkerissa kertoi 6. huhtikuuta kuinka Bannonin erottaminen, ”vahvistaa suunnan mikä olemme nyt nähneet kehittyvän viikkojen ajan: Trumpin hallituksen globalistit, kuten Kushner ja Cohn, ovat kasvattaneet vaikutusvaltaansa samalla kun nationalistit – Bannonin johtamana – ovat puolustusasemissa.” Aikaisemmin tänä vuonna Michael Flynn pakotettiin eromaan presidentin nimittämästä virasta kansallisen turvallisuuden neuvonantajana johtuen hänen väitetyistä Venäjä-yhteyksistään millä demokraatit ovat yrittäneet ratsastaa ja selittää Trumpin voittoa sitten marraskuisen häviönsä jälkeen. Flynn liittyi Trumpin vaalikampanjan neuvonantajaksi helmikuussa 2016. Se oli Flynnin kaltaisten misten vaikutus, mikä sai Trumpin ottamaan hyvin kriittisen kannan Obaman ja Hillaryn Syyria-politiikkaan ja julistamaan heidät ISISin perustajiksi. Obama erotti Flynnin DIA:n johdosta elokuussa 2014, kun hän alkoi varoittaa Valkoista Taloa Assadin syrjäyttämisen negatiivisista seurauksista. Wikipedia kertoo:

Journalisti Seymour Hersh kirjoitti, ”Flynn vahvisti [Hershille], että hänen virastonsa oli lähettänyt jatkuvia salaiseksi luokiteltuja varoituksia… [Syyrian Presidentti] Assadin kaatamisen suorista seurauksista.” Flynn kertoi, että hänen virastonsa tuotti tiedusteluraportteja, mitkä vihjasivat että islamistit olivat päällimmäinen voima Syyrian kapinassa ja ”että Turkki katsoi toiseen suuntaan, kun se tuli Islamilaisen Valtion kasvuun Syyrian sisällä”. Flynnin mukaan nämä raportit ”saivat valtavan tyrmäyksen Obaman hallitukselta,” joka tunsi ettei hän ”halunnut kuulla totuutta”. DIA:n entisen viranomaisen W. Patrick Langin mukaan ”Flynn aiheutti itselleen Valkoisen Talon vihan kertomalla totuuden Syyriasta… he työnsivät hänet ulos. Hän ei pitäisi suutaan kiinni.” Al Jazeeran haastattelussa Flynn kritisoi Obaman hallitusta sen vitkastelussa tukea oppositiota Syyriassa sallien siten Al Nusran ja muiden ekstremistiryhmien kasvun: ”kun et hyppää mukaan ja auta jotakin, he tulevat löytämään toisia keinoja heidän päämääriensä saavuttamiseksi” ja mitä ”meidän olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin kuin teimme.”

Oliko Trumpin ilmaisku Syyriaan viesti Pohjois-Korealle ja Kiinalle?

Syyrian proxy-sotaa vastustaneiden Flynnin ja Bannonin erottamisista huolimatta, toinen puoli Trumpin tukijoista uskoo ettei Valkoisen Talon sisäpiirissä olisi tapahtunut mitään dramaattista vallanvaihdosta, joka olisi saanut presidentin kääntymään vaalilupauksistaan vaan että tapahtumat ovat täydessä linjassa sen kanssa mitä hän lupasikin tehdä USA:n vihollisten suhteen. Trumpin tukijoihin lukeutunut kuuluisa konservatiivinen kolumnisti Ann Coulter sivuutti tämän puolustuksen Breitbartilla 12. huhtikuuta julkaistussa kirjoituksessaan Lassie, tule kotiin:

Trumpin Syyrian kömmähdys on moraaliton, rikkoo jokaisen lupauksen jota hänn ajoi ja voi upottaa hänen presidenttiyden… Yrittäessään kääntää tämän fiaskon  ylösalaisin epätoivoiset Trumpin tukijat määkivät, että Assadin pommitus lähetti viestin Pohjois-Korealle. Kyllä, viesti on: Washingtonin valtaeliitti on päättänyt manipuloida presidenttiä käynnistämään haitalliset sotilasiskut. Meidän vihollisemme — molemmat ulkomaiset että kotimaiset — olisivat mielissään nähdessään meidän rikotun maamme heikentävän itseään lisää turhilla sodilla. Oliko Amerikka voimistunut Irakin sodan ansiosta? Nähtävästi päättymättömästä Afganistanin sodasta? Vietnamista? Juuri näin suurvallat kuolevat, mikä on täsmälleen sitä mitä vasemmisto haluaa… Haluamme ”Amerikan Presidentin” takaisin – emme ”maailman presidenttiä.”

Toiset Trumpin tukijat, kuten hänen pitkäaikainen ystävänsä ja yhtenä lojaalimpana puolustajanaan tunnettu Roger Stone ja tätä usein haastatteleva Alex Jones, ovat taas puolustaneet presidentin sotilaallisia päätöksiä. Roger Stone on myös Wikileaksin ja Julien Assangen vahva puolustaja ja siksi hän kehotti Presidenttiä erottamaan hänen nimittämänsä CIA:n johtaja Mike Pompeon, kun tämä hyökkäsi Wikileaksia vastaan CIA:n kansalaisten elektronisiin laitteisiin kohdistuvan kybervakoilu paljastusten eli Vault 7:n tullessa julki Wikileaksin ansiosta 7. maaliskuuta. Stone muistutti, että vaalien aikana Trump itse hyötyi suuresti Wikileaksin demokraattipuoluetta ja Hillary Clintonia koskevasta sähköpostivuodoista. Vielä muutamaa kuukautta aiemmin Pompea oli Wikileaksin fani ja nyt myös Trump on vaatinut Julian Assangen vangitsemista vaikka vaalikiertueensa aikana 10. lokakuuta hän julisti, ”Rakastan Wikileaksia”.

Puolustaessaan kidutusta ja kansalaisten massavalvontaa kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, Trumpin linja on pettymys monille niistä, jotka kannattivat Ron Paulin libertarismia. Asian eräs pulma on kuitenkin siinä, että miten sovittaa yhteen kansallinen turvallisuus ja libertarismin ihanteet mahdollisimman pienestä hallituksesta. Olisiko Ron Paulin ei-interventionistisella ulkopolitiikalla ja valtion virastojen hakkerointia rohkaisevalla kyberjournalismin ihannoimisella – mikä heikentää valtion kansallista turvallisuutta – voitu pysäyttää ISISin terroristeja tai torjua lännen vihollisten kasvavaa agressiota ja uhittelua vapaata maailmaa vastaan. Julian Assange on tehnyt kaikesta huolimatta – oman vapautensa kustannuksella – valtavan palveluksen ihmiskunnalle ja Trumpin tulisi olla hänelle kiitollisuudenvelassa sillä ilman häntä Hillary Clinton olisi voittanut vaalit paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Stone kertoo Mike Pompeon erottamista kannattaneessa kirjoituksessaan:

Wikileaksin absurdi tuomitseminen meidän uuden CIA johtajamme Mike Pompeon taholta, mitä hän kuin myös Donald Trump oli aikaisemmin ylistänyt, pahentuu viraston pätöksellä, että Assad oli toteuttanut kemiallisen hyökkäyksen Syyriassa, mikä johti risteilyohjusten laukaisuun vieden lukuisilta viattomilta naisilta ja lapsilta hengen, ironinen tulos ottaen huomioon että se oli laukaistu hänen halustaan suojella viattomien naisten ja lasten henkeä. Syyria oli luovuttanut sen kemiallisten aseiden varaston vuonna 2013, seuraten aiempaa ”false flag” hyökkäystä missä niiden poistaminen oli vahvistettu YK:n viraston kuin myös Venäjän toimesta.

CIA ei kyennyt erottamaan kemiallisen pommin pudottamista (mitä ei näytä tapahtuneen) pommin pudottamisesta kemialliseen varastoon (mikä näyttää korvanneen sinne varastoidut tavanomaiset ammukset). Tämä näyttää kuin ”täkymyynnin” klassiselta tapaukselta! Jonkin itsetutkiskelun jälkeen olen päättänyt tukea Presidentin rajallista hyökkäystä Syyriaan johtuen sen lähettämästä vahvasta geo-poliittisesta viestistä pohjois-korealaisille, iranilaisille ja kiinalaisille. Se myös alleviivasi koko ”venäläiset auttoivat Trumpia”-kerronnan typeryyttä.

Ann Coulterin silmissä Trumpin Syyrian-isku sotii Presidentin omia sanoja vastaan, kun hän kirjoitti Twitterissä elokuussa 2013: ”Mitä me saamme Syyrian pommittamisesta paitsi lisää velkaa ja mahdollisen pitkittyneen konfiktin? Obama tarvitsee kongressin hyväksynnän”; ja taas syyskuussa: ”Jos USA hyökkää Syyriaan ja iskee vääriin kohteisiin tappaen siviileitä, tulee olemaan maailmanlaajuinen helvetti maksettavana. Pysy poissa ja korjaa rikkoutunut USA.” Samaan aikaan hän varoitti mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta johon Obama vetäisi maailman jos hän pommittaisi Syyriaa. Miksi siis Trump tekee nyt itse juuri näin mistä hän varoitti Obamaa vuonna 2013? Elokuun 21. päivä 2013 Syyriassa tapahtui paljon tuhoisampi kaasuisku missä kuoli yli tuhat ihmistä mukaanlukien ainakin 476 lasta eli moninkertaisesti se määrä mitä Khan Sheikhunin kaasuiskussa. USA:n hallitus ja läntinen media syytti molemmissa tapauksissa Assadia. Miksi tämä paljon pienempi kaasuisku sai Trumpin sydämen heltymään ja vaatimaan kostotoimia Assadia vastaan, kun vielä elokuussa 2013 hän varoitti Obamaa sotilaallisen kostoiskun seurauksista Amerikalle ja koko maailmalle?

Onko Trumpin ulkopolitiikka todella näin epäjohdonmukaista, ailahtelevaa ja spontaania? Jos näin niin silloin maailman tulisi olla todellakin huolissaan. Brittiläisen tabloid-lehden Daily Expressin mukaan Trumpin mielen olisi saanut kääntymään hänen tyttärensä Ivankan ”murtunut sydän ja järkytys Syyriasta tulevista kuvista”. Jos USA:n presidentti perustaa koko maailmanrauhan vaarantavat sotilaalliset päätökset hänen tyttärensä emotionaalisiin tuntemuksiin, niin silloin me olemme totisesti tuhoon tuomittuja. Tällaiset raportit ovat kuitenkin paljon todennäköisemmin keltaisen journalismin ja ”feikki median” hölynpölyä. Vaikka Trumpin isku Syyriaan näyttää ehkä pinnalta katsoen hänen omien sanojensa syömiseltä ja rikotulta vaalilupaukselta, niin totuus saattaa olla jotain aivan toista.

CNBC raportoi huhtikuun 6. päivä kuinka Trump määräsi risteilyohjukset Syyriaan samana päivänä jolloin hän tapasi Kiinan johtajan Floridan huvilassaan Mar-a-Lagossa. ”Ajoitus oli epätodennäköisesti sattumaa, anylyytikot kertoivat CNBC:lle. ’En usko, että se oli harkitusti kohdennettu Kiinalle. Mutta ilmeisesti USA tunsi, ettei sen tarvinnut odottaa kokouksen loppumista, joten he eivät epäröineet tehdä sitä keskellä kokousta. Tämä ehdottomasti lähetti jonkinlaisen viestin Xi Jinpingille,’ sanoi David Dollar, tutkija Brookings Instituutista. ’Epäämättä se nostaa panoksia Kiinalle katsoa siihen mitä Yhdysvallat saattaisi tehdä Pohjois-Korean suhteen,’ hän lisäsi.” Jo heti seuraavana päivänä Pohjois-Korean energian kuljetusta kontrolloiva Kiina pysäytti hiilen toimituksen Pohjois-Koreasta. Väitteen siitä, ettei Trump ole kääntänyt takkiaan vaan isku Syyriaan oli pelkkä kertaluontoinen varoitus ja voimannäyttö USA:n vihollisia, etenkin ydinaseillaan uhittelevaa Pohjois-Koreaa vastaan, vahvistaa presidentin sijaisavustaja Sebastian Gorka mistä Infowars uutisoi huhtikuun 15. päivä.

Presidentin sijaisavustaja Sebastian Gorka antoi haastattelun The Laura Ingrahamin ohjelmassa perjantaina missä hän teki selväksi presidentin tukijoille, että viime viikon isku Syyrian hallitusvoimia vastaan oli rajoitettu isku ja ei edusta Presidentti Donald Trumpin liikettä kohti uuskonservatismia. ”Se ei ole muutos,” Gorka sanoi. ”Tämä ei ole vuosi 2003 eikä se ole vuosi 1991 ja Persanlahden sota; presidentti ei ole muuttunut tippaakaan. Tämä ei ole Bushin hallitus ja kyse ei ole uuskonservatismista.” Gorka tuhosi huomion, että rajoittunut Tomahawk ohjusisku suistaa millään tapaa täysimittaiseen interventioon. ”Siinä ei ole järkeä – ideassa että olemme ajautuneet johonkin kun otimme toimen, joka kesti 15 minuuttia,” Gorka sanoi.

Sen vertaaminen Irakiin tai Afganistaniin ”on vain rietas analogia… me emme ole ajautuneet mihinkään,” Gorka sanoi. Trumpin päätöstä hyökätä Syyriaan motivoi Gorkan mukaan, ei halu rynnätä päistikkaa Syyrian suohon, mutta heijastaa Amerikan sotilaallista valtaa. Gorka selitti kuinka hän uskoi iskun Syyriaa vastaan olleen tarkoitettu näyttämään voimaa Venäjälle ja Kiinalle. ”Mieti mitä on tapahtunut sen jälkeen, Vladimir Putin ei halunnut tavata meitä, no hän tapasi,” sanoi Gorka, puhuen ulkoministeri Rex Tillersonin äskeisestä tapaamisesta Venäjän Presidentti Putinin kanssa Moskovassa. Hän myös tähdensi Kiinan äskeistä päätöstä keskeyttää hiilitoimitukset Pohjois-Koreasta. ”Nämä eivät ole sattumanvaraisia asioita,” sanoi Gorka. ”Tämä on kaupankäynnin taidon hallintaa”.


Alex Jones kertoo miksi hän tukee yhä Trumpia Syyrian tapahtumien jälkeenkin. 


Johtopäätös

Huolimatta siitä oliko Khan Sheikhunin kaasuiskun takana sitten Assad vai kapinallisten asevarasto ja oliko Trumpin kostoisku Syyriaa vastaan oikeutettu vai ei, niin todisteet tukevat sitä ettei kyseessä ollut mikään mediassa näytettyjen kuolleiden lasten raivosta syntynyt spontaani ja harkitsematon reaktio maailmanpoliittisesti äärimmäisen räjähdysherkkään tilanteeseen, vaan oikealla hetkellä tapahtunut harkittu sotilaspoliittinen siirto, jonka tarkoitus oli lähettää maailman mahtavimman armeijan viesti Kiinalle, Pohjois-Korealle ja Iranille. Monet sodan vastaiset aktivistit saattavat ajatella, että sotilaallinen vastakkainasettelu ja agressiivinen retoriikka on aina tie kohti sotilaallista yhteenottoa. Mutta usein totuus on se, että juuri agressiivisten, demokratiaa ja ihmisoikeuksia halveksivien ”roistovaltioiden” myötäily johtaa näiden valtioiden voimistumiseen ja kasvattaa siten myös sotilaallisen yhteenoton riskiä. Esimerkiksi Iran on jatkanut ballistisia ohjuskokeitaan senkin jälkeen, kun sinisilmäinen länsi teki Obaman johdolla sopimuksen, mikä palkitsi Iranin 150 miljardilla jäädytettyillä varoilla ja antoi sille oikeuden pitää myös ydinohjelmansa.

Reutersin mukaan Trumpin turvallisuusneuvonta Michael Flynn sanoi helmikuun alussa koskien Iranin lisääntyneitä ohjuskokeita, ”Sen sijaan että olisivat kiitollisia Yhdysvalloille ydinsopimuksesta, ’Iran kokee olevansa nyt rohkaistunut.'” Dennis Prager on kutsunut sitä huonommaksi sopimukseksi, kuin toiseen maailmansotaan johtanut Münchenin sopimus Hitlerin ja Chamberlainin välillä vuonna 1938. Hän sanoo, ”Kun pahat laajentumishaluiset hallitukset rikastuvat, he eivät käytä varojaan sairaaloiden rakentamiseen. He laajenevat.” Prager huomauttaa myös, että Hitlerin Natsi-Saksa ei kutsunut julkisesti juutalaisten hävittämiseen tai amerikkalaisten kuolemaan ennen vuotta 1938 toisin kuin Iran, joka on uhkaillut jo vuosikymmeniä Amerikan kuolemalla ja juutalaisvaltion hävittämisellä ja tukenut siihen pyrkiviä terrorijärjestöjä, kuten Hizbollahia ja Hamasia.

Koska Iran on Pohjois-Korean liittolainen, Obaman ”myötäily politiikka” on rohkaissut Iranin ohella myös Pohjois-Koreaa tulemaan yhä agressiivisemmaksi länttä kohtaan tehden useita ohjuskokeita, uhkaillut Yhdysvaltoja ennaltaehkäisevällä ydiniskulla ja näyttänyt propagandavideoita Amerikan rannikkokaupungeista ydintulessa. Asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Korea ei ole ole vielä siinä pisteessä, että sen ohjusten kantomatka riittäisi USA:n länsirannikolle. Tiedusteluraportti joka vuoti julkisuuteen huhtikuussa 2013, väitti Pohjois-Korean kykenevän ydiniskuun USA:ta vastaan vaikkakin huonolla luotettavuudella. Myöhemmin Pentagon tyrmäsi tämän väitteen, mutta Valkoisen Talon kansallisen turvallisuuden apulaisneuvonantaja KT McFarland on kertonut: ”On todellinen mahdollisuus, että Pohjois-Korea kykenee iskemään USA:han ydinkärjellä varustetulla ohjuksella Trumpin ensimmäisen kauden loppuun mennessä.”

On täysin ymmärrettävää miksi useimmat Trumpin äänestäjistä eivät halua, että hän vetäisi USA:n sotaan Syyriaa vastaan. Syyria ei muodosta konkreettista uhkaa USA:lle. Assad on jäänyt jumiin omaan sisällissotaansa ISIStä ja kapinallisia vastaan. Irak ja Libya on jo antanut opetuksen siitä, ettei arabimaiden diktaattoreiden kaatamisesta seuraa mitään muuta kun entistä suurempaa vahinkoa ja maailmanlaajuista levottomuutta. He eivät halua Syyriasta toista Irakia tai toista Libyaa, mikä vetäisi Amerikan vain oman imperialisminsa kurimukseen. He haluavat, että Trump keskittää sen sijaan kaikki voimavaransa USA:n talouden parantamiseen ja Amerikan omien rajojen turvaamiseen ”Amerikka ensin” periaatteen hengessä, eikä jatka enää hänen edeltäjiensä politiikkaa muiden maiden rajoja turvaamisesta globalistien ja uuskonservatiivien toiveiden perässä. Tämä kansallishenkinen ajatus oli johtava syy hänen koko maailman yllättäneen vaalimenestyksensä takana. Mutta Pohjois-Korea on hyvin konkreettinen uhka jo Amerikan omille rajoille mitä Trump lupasi presidenttinä puolustaa.

Osoituksena siitä, että viimeisen kolmen viikon aikaiset tapahtumat noudattavat täysin Trumpin ulkopoliittista strategiaa, hän kertoi helmikuussa 2016 CBS:n haastattelussa, että hän hoitaisi Kim Jong-unin Amerikalle muodostaman uhan painostamalla Kiinan johtoa ”saamaan tämän kaverin katoamaan tavalla tai toisella”. ”Kiinalla on ehdoton valta Pohjois-Koreasta  – he eivät sano sitä, mutta heillä on. Heidän tulisi saada tämä ongelma katoamaan”, hän intti ja jatkoi, ”Kiina imee meidät kuivaksi. He ottavat meidän rahamme ja työmme… Pakotan Kiinan tekemään sen [Pohjois-Korean ongelman hoitamisen] taloudellisesti, taloudellisesti Charlie.” Samassa haastattelussa hän puhui myös Obaman Iran-sopimuksen ”kauhutarinasta”, mikä oli täysin järjetön kauppa antaessaan Iranille miljardien dollarien edestä hyvitystä lännen sanktioista, mutta ei asettanut kovempia ehtoja Iranin tai Pohjois-Korean militarismin pysäyttämiseksi. Kun puhe kääntyi Syyriaan, hän ihmetteli miksi USA antoi miljardien dollareiden edestä varustuksia ”ihmisille mistä meillä ei ole mitään tietoa keitä he ovat”. Hän viittasi tietysti kenraalien kuten Michael Flynnin tiedottamaan tosiasiaan, että USA tuki Syyriassa myös lännen ja Israelin vastaisia islamistitaistelijoita ja vahvisti siten ISILin valtaa Syyriassa ja Irakissa.

Hän sanoi Saddamin ja Gaddafin syrjäyttämisen olleen virhe, mikä johti vain terrorismin lisääntymiseen ja nykyiseen pakolaiskriisiin ja samasta syystä Assadin vallaltapano voisi johtaa aivan yhtä ei-toivottuun lopputulokseen. En usko, että Presidentti Trump olisi perääntynyt senttiäkään niistä ajatuksistaan mitä hän kertoi tässä esivaalien aikaisessa haastattelussaan. ISIS ja Pohjois-Korea on edelleenkin hänen listansa kärjessä mitä tulee ensisijalla oleviin USA:n kansallisiin uhkiin. Mieti minkälaisen signaalin hän olisi lähettänyt USA:han valtiovierailulle saapuneelle Xi Jinpingille jos hän ei olisi vastannut sotilaallisilla toimilla Syyrian kaasuiskuun mistä lännen media oli jo valmis ristiinnaulitsemaan Assadin? Hän olisi demonstroinut yhtä suurta heikkoutta USA:n vihollisia Syyriaa, Irania ja Pohjois-Koreaa kohtaan kuin hänen edeltäjänsä Barack Obama. Aivan kuin bisnesmaailmassa vaaditaan toisinaan kovia ja rohkeita päätöksiä firman menestyksen takaamiseksi, niin vielä enemmän tämä pätee kansainvälisessä politiikassa. Erona on vain se, että liikemaailmassa näistä päätöksistä riippuu ihmisten työpaikat, mutta politiikassa niistä voi riippua viattomat ihmishenget.

Eli pähkinänkuoressa: Trump määräsi ilmaiskun Assadin sotavoimia vastaan antaakseen viestin Kiinalle, että USA on tosissaan Pohjois-Korean uhan pysäyttämisestä ja odottaa Kiinan kommunisten puolueen johdon ottavan asian itse hoidettavakseen tai muuten Pohjois-Korea olisi USA:n listalla seuraavana. Pohjois-Korean tilanne oli päällimmäinen asia mistä Trumpin ja Xi Jinpingin oli tarkoitus keskutella tässä tapaamisessa ja tapaamisen sisältö oli suunniteltu jo viikkoja ennen Syyrian tapahtumien välikohtausta. Kauheudestaan huolimatta se auttoi Trumpia antaessaan hänelle mahdollisuuden käyttää USA:n sotavoimaa pelotteeksi Kiinalle Jinpingin vierailun alla. Tämän pelotteen tarkoitus oli pakottaa Kiina neuvottelupöytään, jotta se ottaisi vakavasti USA:n toiveet siitä, että tämä pistäisi niskuroivan Kim Jong-unin ojennukseen ilman USA:n armeijan myötävaikutusta. Ennen tapaamista Trump uhkaili hoitavansa asia ilman Kiinaa jos se ei suostuisi yhteistyöhön.

Viimeisimmän Time-lehden pääjutussa kerrottiin kuinka Kiina pelkää sotilaallista ythteydenottoa Koreassa, koska sillä ei ole intoa lähteä sotaan Pohjois-Korean kasvavassa määrin vainoharhaisen hallituksen puolesta USA:n hyökkäystä vastaan (Kiinan ja Pohjois-Korean välillähän on käytännössä sotilasliitto, mikä velvoittaisi niitä tulemaan sotatilanteessa toistensa avuksi) eikä se halua myöskään Korean niemimaan muuttuvan USA:n sotilastukikohdaksi Kiinan rajalle mikäli Kim Jong-unin hallitus kaatuisi. Tästä syystä se toivoo tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Trumpin päättäväisellä politiikalla on ollut ilmeisesti toivottu vaikutus sillä CNN kertoi äsken: ”USA:n ulkoministeri Rex Tillerson sanoi Trumpin ja Xin olleen yhtä mieltä ’Pohjois-Korean ydinase uhan kiireellisyydestä’ ja sopivat työskentelevänsä yhdessä tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ’rauhanomaisesti'” Trumpin mestarillisen taktikoinnin ja neuvottelutaitojen ansiosta Kiina on nyt saatu uhkailemaan sen omaa liittolaistaan mikäli se ei lopettaisi sen agressiivista käytöstään länttä vastaan: Nyky Suomi uutisoi:

Ulkomaisissa verkkomedioissa ilmestyi eilen artikkeleita, joissa kerrotaan Kiinan uhanneen iskeä Pohjois-Koreaan ja etenkin sen ydinaseita tuottaviin laitoksiin. Artikkeleiden mukaan Kiinalla on tiukka linja siitä, että Pohjois-Korean toimet ydinaseiden kanssa eivät saa vaarantaa Kiinan koillisosien turvallisuutta ja vakautta. Jos Pohjois-Korean luvattomat ydinkokeet aiheuttavat rajan yli tulevia päästöjä tai säteilyä, Kiina uhkasi vastata voimalla kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Jää kuitenkin nähtäväksi mihin Trumpin taktikointi johtaa isin raketeilla leikkivän hätääntyneen ja piirritetyn mielipuolen: Daily Star:n otsikko huhtikuun 24. päivältä on lopettamisen arvoinen: Pohjois-Korea uhkaa Kiinaa ’KATASTROFISILLA seurauksilla’ jos he liittoutuvat Trumpin kanssa. 



Mainokset

2 comments

  1. 13 Ja tapahtui kuin Josua oli lähellä Jerihoa, nosti hän silmänsä ja näki: ja katso, mies seisoi siellä hänen edessänsä, ja oli avoin miekka hänen kädessänsä; ja Josua meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: oletko sinä meidän vai vihamiestemme puolella? 14 Hän sanoi: en, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies, ja olen nyt tullut; niin Josua lankesi maahan kasvoillensa ja kumarsi häntä, ja sanoi hänelle: mitä Herrani sanoo palveliallensa? 15 Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Josualle: riisu kengät jaloistas, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä; ja Josua teki niin. Joosua 5

    Kun katsoo tässäkin kirjoituksessa esiin tuotua poliittista peliä, mitä tulee mieleen? Kun ei oikein tiedä kuka kenenkin puolella on ja pahuus ja valhe on ankkuroitunut jokaiseen leiriin, on hyvä muistaa, että me emme ole kenenkään heidän puolellaan, vaan kehotamme kaikkia olemaan Totuuden puolella valhetta ja vääryyttä vastaan ja juuri tuo Herran sotajoukon päämies, joka on itse Kristus Herra, on tuo totuus, joka on voittanut ja on vihkinyt kaiken ja kaikki Hänet hyljänneet tuhon omiksi. Nyt vielä Hän pidättelee pahan voimia monien inhimillistenkin tekijöiden ja vaikuttajien kautta, mutta kerran Hän on tuhoava sanallaan vihollisensa ja perustava valtakuntansa, joka ei järky ja jonne vääryyden tekijöillä ei ole asiaa eikä osuutta. Näemme kyllä kaikkien kulissien taakse, kuinka jumalattomat, siis ne jotka eivät Häntä tunne, aina eksyvät ja loppujen lopuksi taistelevat Häntä vastaan, vaikka verhoavatkin tekonsa jos jonkinlaisiin ismeihin ja ylistämiinsä päämääriin. Mutta turhaan he ovat palvelevinaan hyvää ja oikeaa, kun heidän sydämensä on kaukana Hänestä, joka on kaiken A ja O, alku ja loppu, joka vain voi antaa elämän.

    8 ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” 10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. 11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.” 12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?” 13 Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. 14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Matteus 15 (tämän laiton vain, että näkisimme kuinka kaikkein hienoinkin inhimillinen omavoimainen yritys palvella oikeaa ja hyvää, on kuitenkin vain perattavaa roskaa.

    Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta. 2. Kor. 13:8

    Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Ilm. 21:6 Jukka

    26. huhtikuuta 2017 klo 8.50 ANTIKRISTUS PALJASTETAAN TÄNÄÄN SEURAKUNNALLE!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kommenttisi oli mennyt jostain syystä spam-viestien puolelle, joten se piti kaivaa sieltä esiin ennen kuin sain näkyviin. Kiitos kommentista. Eipä kai minulle siihen ole muuta sanottavaa kuin, että aamen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s