Sivustooni ensimmäistä kertaa eksyvä saattaa ihmetellä, että mitä tekemistä luomulla on eskatologian kanssa? Olen julkaissut ajoittain artikkeita luomusta ja GMO:sta, koska teollisessa maailmassa muodikkaaksi tullut luomuruoan romantisointi ja tavanomaisen/GMO ruoan demonisointi ihmisen tarveydelle haitallisena ja luontoa rasittavana epäeettisenä kuluttajavalintana, nousee kaikki samasta ideologisesta maaperästä mistä Prinssi Charlesin johtama vihreä liike ammentaa sen ihmisvastaisen maailmankuvansa. Luomun eettisestä tai terveydellisestä paremmuudesta ei ole todellisuudessa tieteellistä näyttöä sillä kyseessä on maaemoa palvova uuspakanallinen uskonto, joka näkee kaiken hyvän ja puhtaan tulevan luonnosta ja kaiken pahan ja turmeltuneen tulevan ihmisestä ja kehittyneestä sivilisaatiosta.
Koska vihreällä liikkeellä ei ole tieteellisiä perusteita edistämään väitettään GMO:n haitallisuudesta ihmisen terveydelle, se käyttää hyväkseen tämän tyyppisiä propagandajulisteita ihmisten pelotteluun.
Raamatun mukaan ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena luonnostaan paha, joka häpäisee Luojansa nimen levittämällä turmelusta tällä kauniilla planeetalla. Mutta Raamattu kertoo myös, että syntiinlankeemuksen mukana ei kirottu ainoastaan ihmistä vaan koko luomakunta (1. Moos. 3:17). Joten vaikka Raamattu sanookin Jumalan luomistekojen olleen “sangen hyvää”, se ei tarkoita sitä että luonto olisi sen nykyisessä tilassa jotain täydellistä mitä kohden meidän tulisi pyrkiä ja elää sopusoinnussa viidakon lakien ehdoilla kaukana ihmisen hallitsemasta kehittyneestä sivilisaatiosta. Vihreä liike hylkää juutalaiskristillisen uskon yhden tärkeimmistä peruspilareista hyökätessään 1. Moos. 1:28:aa vastaan, jonka mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja luomakunnan kruunuksi jolle annettiin hallintavalta maan ylitse.
Moni kristitty ei ymmärrä tämän raamatunkohdan valtavaa yhteiskunnallista ja historiallista painoarvoa. Se merkitsee käytännössä sitä, että meidän ei tarvitse alistua kirouksen alle langetetun julman ja oikukkaan “luontoäidin” armoille, vaan meillä on oikeus käyttää päätämme ja luovuuttamme luontoäidin “kesyttämiseen” ja hallita sen yläpuolella ihmiskunnan intressien parhaaksi. Ilman tätä vallankumouksellista oppia tieteellinen ja teollinen vallankumous ei olisi voinut syntyä läntisessä sivilisaatiossa 1500-1700 -luvuilla. Ihmiskunnan etu ja hyvinvointi tulisi olla kaikkien eettisten valintojemme etusijalla, ei eläimet tai luonto. Vihreässä liikkeessä luonto asetetaan kuitenkin nälkään kuolevan lapsen edelle. Vaikka moni vihreä ei ehkä tunnusta tai ymmärrä tätä kunnolla, tämä filosofia yhdistää jokaista joka kannattaa luomua tai teollisuuden alasajoa “ilmastonmuutoksen pysäyttämisen” ja luonnon säästämisen nimessä. Jokaisen kristityn tulisi ymmärtää, että vihreän liikkeen päämäärät ja raamatullinen maailmankuva on jyrkässä ristiriidassa keskenään.
Ihmisiä ympäri maailmaa on järkyttänyt tänään Ariana Granden konsertissa Manchesterissa tapahtunut terrori-isku, mikä on vaatinut jo 22 lapsen hengen ja mihin ääri-järjestö ISIS on myöntänyt vastuunsa. Kaksi päivää ennen iskuja Donald Trump vierailee ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Saudi-Arabian kuningaskunnassa ja tekee Riadin hallituksen kanssa 350 miljardin dollarin arvoisen asesopimuksen seuraavaksi 10 vuodeksi. Hän avasi Riadiin myös kansainvälisen terrorisminvastaisen keskuksen. Asian ironia on siinä, että Saudi-Arabia jos kukaan on vastuussa islamistisen wahhabi ideologian levittämisestä ja ekstremistien rahoittamisesta enemmän kuin yksikään toinen muslimimaa, mukaanlukien Iranin islamilainen teokratia. Miksi länsi (Yhdysvallat ja Iso-Britannia) jatkaa yhteistyötään Saudi-Arabian kanssa, joka on päällimmäisenä vastuussa tästä pahasta, mikä on vienyt niin monilta viattomilta ihmishengen?
Puheessaan Riadissa Trump keskittyi parjaamaan vain Irania ja sen liittolaista Syyrian hallitusta islamilaisen terrorismin rahoittajaksi. Trump sanoi, ettei “yksikään puhe tämän uhan sammuttamisesta olisi täydellinen ilman mainintaa hallituksesta, joka antaa terroristeille kaikkea kolmea: turvasataman, taloudellisen tuen ja värväämisen tarvitun sosiaalisen aseman. Se on hallitus, joka on vastuussa niin suuresta osaa alueen epävakaudesta. Puhun tietenkin Iranista. Libanonista Irakiin ja Jemeniin, Iran rahoittaa, aseistaa ja kouluttaa terroristeja, militantteja ja muita ekstremistiryhmiä, jotka levittävät tuhoa ja kaaosta alueella. Vuosikymmenien ajan Iran on lisännyt bensaa liekkeihin lahkolaissotiin ja terrorismiin.” Vaikka Trump on oikeassa Iranin suhteen, Wikileaks ja monet muut lähteet kertovat kuitenkin, että ISIS saa päällimmäisen taloudellisen ja logistisen tuen Saudi-Arabian ja Qatarin hallitukselta, ei Iranilta (ISIS on sunnilainen terrorijärjestö, jonka ideologia on käytännössä sama kuin Saudi-Arabian wahhabistinen valtionuskonto).
On vaikea ymmärtää miksi Presidentti Trump jatkaa tätä edeltäjiensä Saudi-Arabiaa liehittelevää ulkopolitiikkaa vaikka vaalien alla hän puhui avoimesti Saudi-Arabiaa vastaan islamilaisen terrorismin johtavana rahoittajana ja syytti Riadin hallitusta myös syyskuun 11. terrori-iskuista mistä FBI löysi todisteita terrori-iskun virallisen tutkimuksen salaiseksi luokitelluissa 28-sivussa, jotka vapautettiin julkisuuteen vasta viime vuoden elokuussa (ks. edellinen artikkeli). Huolimatta vaalien aikaisesta anti-islamilaisesti retoriikastaan, Trump edisti puheessaan myös antikristillistä “rauhan” sanomaa mitä Prinssi Charles on edistänyt jo vuosikymmeniä: “Jos nämä kolme uskoa [islam, kristinusko ja juutalaisuus] voi liittyä yhteistyöhön, silloin rauha maailmassa on mahdollinen.” Tällainen väite on tietenkin antikristillinen valhe, sillä Raamatun mukaan rauha on mahdollinen vasta silloin kun koko maailma tunnustaa Jeesuksen Jumalan Ainosyntyiseksi Pojaksi, Kuningasten Kuninkaaksi ja Herrojen Herraksi. Trump osallistui myös traditionaaliseen miekka-tanssiin Saudi-prinssien kanssa mihin myös Prinssi Charles osallistui helmikuussa 2014.
Vaikka en yleensä seuraa valtamedian Trumpia koskevaa uutisointia johtuen sen vääristelevästä ja puolueellisesta raportoinnista (Harvardin Yliopiston tutkimuksen mukaan 80% median raporteista oli Trumpin ensimmäisen 100 päivän aikana negatiivista), tällä kertaa Washington Postin kritiikki on aiheellista: “[ulkoministeri] Tillerson puhuu ihmisoikeuksista Iranissa. Kyllä, amerikkalaiset ovat usein tekopyhiä siitä missä ja milloin he tukevat ihmisoikeuksia. Mutta tuomitessaan ihmisoikeudet Iranissa, samalla kun seisoo Saudi-Arabian puolesta, paikan missä ei ole poliittista tai uskonnollista vapautta, toi tekopyhyyden kokonaan uudelle asteelle. Parempi olla sanomatta yhtään mitään.” Olen joutunut puolustamaan Trumpia monissa tilanteissa missä kristityt veljeni ovat panetelleet häntä ja hänen tukijoitaan epäoikeutetusti. Erään nimeltä mainitsemattoman henkilön mukaan olen kuulemma Trumpin palvoja, kun seison hänen konservatiivisen liikkeensä edustamien juutalais-kristillisten arvojen puolesta (hän uskoo Trumpin olevan Antikristus). Mutta en palvo Trumpia tai puolusta häntä sokeasti myös silloin kun siihen ei ole mielestäni aihetta.
PS. Henkilönä Trump ei merkitse minulle yhtään mitään. Puolustaessani häntä puolustan enemminkin sitä liikettä, jonka avulla hän nousi valtaan. Puolustan niitä arvoja joilla hän vetosi äänestäjiin. Nämä arvot sisältävät perinteiset oikeistokonservatiiviset arvot, kuten klassinen liberalismi, pro-life, pro-Israel, pro-kristinusko, anti-islam, anti-globalismi, anti-kommunismi, anti-fasismi, jne. Jos kuulut näiden arvojen osalta vastakkaiseen leiriin, kannatat silloin samoja antikristillisiä arvoja joiden nimessä kristinuskolle vihamielinen punavihreä vasemmisto ja sen johdossa oleva Prinssi Charles ratsastaa.
Donald Trumpin Saudi-Arabian kuningaskuntaa imarteleva puhe Riadissa kaksi päivää ennen Manchesterin terrori-iskuja.
Dokumentti Saudi-Arabia Uncovered
En allekirjoita tämän henkilön näkemyksiä islamista ja Iranista, mutta hänen huomionsa Saudi-Arabiasta osuu maaliin. Valitettavasti hänen kanavansa katsojamäärät ovat jääneet hyvin pieneksi ja taistelee olemassaolostaan.
Vaalien alla Donald Trump herjasi vielä avoimesti Saudi-Arabiaa sen terrorismikytköksistä.
Vanhan sanonnan mukaan “kaikki tiet johtavat Roomaan”. Salaliittojen maailmassa kaikki tiet näyttävät johtavan kuitenkin Lontooseen, kaupunkiin jonka muinaiset roomalaiset perustivat noin 50 jKr. Lontoosta käsin maailman tapahtumia ohjailevan kansainvälisen vehkeilyn verkoston langat ovat taas Prinssi Charlesin käsissä, joka on tämän nukketeatterin johtava nukkemestari. Monille tällainen väite kuulostaa ehkä laitoksiin suljettujen tinahattujen höpinältä, mutta tätä väitettä tukevat todisteet ovat niin laajamittaisia ja perin pohjin dokumentoituja, että sitä on vaikea perustella tyhjentävästi vain yhden artikkelin puitteissa. Käsittelen aluksi salaliiton historiaa ja lopuksi keskityn kahteen kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneeseen lähihistorian tragediaan: Prinsessa Dianan kuolemaan elokuussa 1997 ja Syyskuun 11:nnen terrori-iskuihin. Useimmat meistä ajattelevat näiden kahden olleen täysin toisiinsa liittymättömiä tapahtumia, mutta ne kumpikin saattoivat olla Walesin Prinssin johtaman valtavan salaliiton kädenjälkeä. Niin yliampuvalta kuin tällainen väite sitten kuulostaakin, esitän tässä useita todisteita sen tueksi.
Raamattu viittaa Antikristukseen manipuloivana nukkemestarina, joka kaappaa vallan vehkeilyn ja salaliiton seurauksena. Englantilaisissa versioissa NIV ja NLT Daniel 8:23 nimeää hänet “vehkeilyn mestariksi”. Daniel 11:21 taas ennustaa hänestä: “Ja hänen sijaansa nousee kelvoton [uusi käännös: halveksittu mies], joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa [King James: rauhanomaisesti] ja anastaa juonilla kuninkuuden.” Heprean sana “juonille” on tässä chalaqlaqqoth, minkä arvostettu englantilainen raamatunkäännös New American Standard Bible kääntää sanoihin, “tekopyhyys”, “vehkeily” ja “lipevyys”. Oikeassa kontekstissaan tämä profetia viittaa Britannian kuningashuoneesta nousevaan ja Yrjö VI:n (1936 – 1952) kuolemaa seuraavaan miespuoliseen kruununperijään. Tämän asian perusteluun käytin jo kymmeniä sivuja kirjani luvuissa 11 a, b ja c, joten en mene siihen sen enempää. Kun puhun Lontooseen ja sen kuningasperheeseen kytkeytyvästä salaliitosta, en viittaa nyt mihinkään salaisiin käsimerkkeihin, yhden silmän symboleihin, numeromystiikkaan, tai muihin sellaisiin teorioihin, jotka vainoharhaisessa mielessä saa ihmisen näkemään piruja sielläkin missä niitä ei ole.
Anglo-illuminatin salainen historia
Puhun asioista, jotka on dokumentoitu kirjaimellisesti sadoissa ellei tuhansissa kirjoissa, verkkoartikkeleissa ja aikakauslehdissä. Vaikka tämän salaliiton alkuperä palaa jo 1700 –luvulle, Englannin kruununprinssi Charles on sen nykyinen johtaja. Puhun historiallisista tosiasioista ja salaliittofaktoista, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle akateemisessa historian tutkimuksessa, mutta joiden toteennäyttäminen ei vaadi välttämättä historiallista revisionismia tai vallitsevan historian kirjoituksen heittämistä romukoppaan. Illuminati-salaseura on noussut populaarikulttuurin tietoisuuteen Dan Brownin kansainvälisten bestsellerien ansiosta ja Internet-aikakauden lukuisten salaliittoteorioiden muodossa. Useimmiten tällaisiin teorioihin viitataan sarkastisessa yhteydessä. Mutta harva tietää, että tämä oli todellinen salaseura, jonka Ingolstadtin Yliopistossa valmistunut kirkko-oikeuden professori Adam Weishaupt perusti Baijerissa, Saksassa vuonna 1776, ja jonka perimmäisenä päämääränä oli kansainvälinen salaliitto millä (Weishauptin omien sanojen mukaan),
tulemme ohjaamaan koko ihmiskuntaa. Tällä tavoin ja yksinkertaisimmilla keinoilla me sytytämme kaiken liikkeeseen ja liekkeihin. Tehtävämme täytyvät olla niin jaettuja ja keinotekoisia, että voimme vaikuttaa salassa kaikkiin poliittisiin tapahtumiin.
Tämän kumouksellisen salaseuran tehtävänä oli soluttautua vapaamuurari laitokseen ja houkutella jäseniksi sen merkittävissä asemassa olevia aatelisia päämääriensä edistämiseksi (jäsenyys vapamuurariseurassa oli suosittua Euroopan aateliston ja prinssien keskuudessa jo 1700 -luvulla). 1700 -luvun merkittävin vapaamuurarien kongressi pidettiin Wilhelmsbadissa vuonna 1782 ja paikan päällä oli myös Illuminati-seuran johtava jäsen Paroni von Knigge, joka oli kiinnostunut okkultismista ja alkemiasta mitä Weishauptia taas halveksi. Se oli Wilhelmsbadin kongressi mistä Illuminati-seura alkoi soluttautua Euroopan vapaamuurarilooseihin. Charles Albert Costa De Beauregardin kirjassa Le roman d’un royaliste sous la Révolution: Souvenirs du comte de Virieu (1895) on lainattu tässä kongressissa mukana olleen ranskalaisen aatelisen François-Henri de Virieun (1754-1793) sanoja: ”En usko niitä sinulle. Voin vain kertoa, että kaikki tämä on paljon vakavampaa kuin uskotkaan. Meneillään oleva salaliitto on niin tarkkaan harkittu, että monarkialle ja kirkolle se tulee olemaan käytännössä mahdotonta päästä sitä pakoon.”
Valtavirran historian kirjoissa tämän seuran olemassaolo on kyllä tunnustettu, mutta siihen suhtaudutaan vain jonkinlaisena historian alaviitteenä osana 1700 -luvun kumouksellista ilmapiiriä, ja salaseuran uskotaan kadonneen vuoden 1785 jälkeen, kun Baijerin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi sen toiminnan. Weishaupt kuitenkin itse kirjoitti: “Olen ottanut huomioon kaiken ja siten valmistanut sen, että jos järjestö menisi tänä päivänä nurin, tulen vuodessa muodostamaan sen uudestaan kirkkaampana kuin koskaan ennen.” Toisaalla hän sanoi:
Meidän järjestömme suuri voima on sen kätkemisessä; älkäämme antako sen ilmestyä koskaan missään paikassa sen omalla nimellä, mutta aina peitettynä toisella nimellä ja toisella tehtävällä.
Vaikka tämän salaseuran myöhempää historiaa voi olla vaikea jäljittää johtuen sen systemaattisesta harhaanjohtamisesta, tiedämme että vuoteen 1787 mennessä Weishaupt sai turvapaikan Gothan kaupungista Ernest II:n, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttuan suojeluksessa, josta tuli salaseuran yksi merkittävimpiä aatelisjäseniä salanimellä Quintus Severustai/ja Timoleon. Ernest II ei ollut kuka tahansa vallantavoittelija. Hän oli Englannin Yrjö III:n (1760 – 1820) serkku, jonka kuningas aateloi vuonna 1790 sukkanauharitarikuntaan, Englannin vanhimpaan ja merkittävimpään ritarikuntaan. Hänet oli vihitty Illuminatin jäseneksi jo muutamaa vuotta aiemmin. Hänen lapsenlapsenlapsensa Prinssi Albert nai Yrjö III:n lapsenlapsen Kuningatar Viktorian (1837 – 1901). Monet muutkin Englannin kuningashuoneeseen läheisessä sukulais- tai muussa yhteydessä olleet aatelismiehet, kuten Hesse Kasselin Prinssi Charles ja Brunswickin Herttua Ferdinand, liittyivät Illuminati-seuraan ja veivät sen esoteeriset opit ja kumoukselliset päämäärät suoraan Englannin hallitseviin luokkien tietoisuuteen.
1800 -luvun historioitsijoiden mukaan tähän esoteeris-hierarkiseen salaseuraan liittyivät myös Yrjö III:n lapset Walesin Prinssi George (myöhempi Yrjö IV), Yorkin Herttua Prinssi Fredrik, Clarencen Herttua William (myöhempi William IV) ja Prinssi Edvard, Kuningatar Viktorian isä. He olivat kaikki Englannin johtavia vapaamuurareita ja kiinnostuneet syvästi juutalaisesta kabbalasta ja muusta okkultismista. Tämä kiinnostus okkultismiin ja kabbalaan on kulkenut Englannin hallitsijasuvussa verenperintönä jo monien sukupolvien ylitse. Vaikka nykyinen Walesin Prinssi ei ole itse vapaamuurari (toisin kuin hänen isänsä Philip ja monet muut hänen perheestään), Charles on kaikkein avoin okkultismin puolestapuhuja mitä Englannin kuningashuoneella on vielä koskaan ollut. Vuonna 2006 hän puhui videolla “okkultismin salaisesta opista” Sacred Web Konferenssissa Kanadassa ja ylisti siinä “ihmeellistä kabbalistista elämän puun diagrammia”. Samassa puheessa hän kertoi uskovansa jonkinlaiseen “kosmiseen apokalypsiin”, joka seuraa nykyisen historian päättymistä ennen “vesimiehen ajan” alkua (okkultistien vastine Jeesuksen paluuta seuraavasta tuhatvuotisesta rauhanvaltakunnasta):
Traditionalistien näkökulma on, että elämme historiallisen syklin lopussa… Traditionalistit kertovat meille, että kosmisella asteella tätä prosessia ei voi pidättää tai keskeyttää. Sen täytyy tapahtua. Syklin, he sanovat, täytyy kuluttaa itsensä loppuun ennen kuin uusi voi korvata sen. Tiedän että tämä voi kuulostaa siltä kuin olisimme tämän kosmisen kehityksen passiivisia uhreja. Kuitenkin, kuten itse ymmärrän sen, traditionalistit sanoisivat että jos tämä on ainoa todellisuus silloin kaikki yritykset asettaa itsemme samaan riviin hengellisten realiteettien ja kokemusten kanssa olisi turhaa. Ja tämähän ei voi olla totta. Todellakin.. ymmärryksellämme kiinnittyä perinteisiin normeihin ja metafyysiseen oppiin ja hengelliseen harjoitukseen, voimme voittaa rappeutumisen turmelevan vaikutuksen, mikä on historiallisen syklimme lopullinen ehtyminen ja päättyminen, ja valmistaa itsemme sekä maailman seuraavan syklin alkamiseen.
Dokumentoin Illuminati-seuran salaisen historian viime vuoden syyskuussa artikkelissa Vuonna 1776 perustettu Baijerin Illuminaatti järjestö ja sen historiallinen yhteys Englannin kuningasperheeseen. Kuinka Britannian kuningashuone on ollut Illuminaattien johdossa vuodesta 1788 lähtien?Löydät siitä tarkemmat lähteet kaikkiin edellä mainittuihin väitteisiin koskien Englannin kuninkaallisten yhteyttä Illuminati-seuraan sen syntyhetkellä ja jälkeenpäin. Illuminatin osallisuus Ranskan vallankumouksessa dokumentoitiin perinpohjaisesti jo 1700 -luvun lopulla samana vuonna julkaistun englantilaisen vapaamuurari John Robison kirjassa Proofs of a Conspiracy ja ranskalaisen jesuiitan Augustin Barruelin kirjassa Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme, joka on vaikuttanut merkittävästi myöhempien vuosisatojen akateemisiin väittelyihin vallankumouksen historiallisista taustoista. Wikipedian mukaan sitä pidetään “yhtenä ensimmäisistä asiakirjoista oikein-siiven tulkinnalle Ranskan vallankumouksesta. Se tuli suosituksi välittömästi jälkikäteen ja oli julkaistu, luettu ja kommentoitu tuon ajan tärkeimpien kirjallisuuden ja politiikan journalistien taholta.”
Illuminati-seuran hautaaminen historian pohjamutiin oli siis seurausta siitä, että salaseurojen roolia vallankumouksen synnyssä vähättelevä vasemman-laidan historiantulkinta sai lopulta suuremman otteen akateemisesta yhteisöstä riippumatta laisinkaan siitä kuinka hyvin perusteltu ja dokumentoitu Robisonin ja Barruelin väite Illuminatin-seuran roolissta tässä vallankumouksessa sitten ikinä olikaan. Wikipedia kertoo Barruelin kirjassa esitetyn teesin olleen “ensimmäinen, joka esitti sen täysin kehitetyssä historiallisessa kontekstissa ja hänen todisteensa oli mittasuhteiltaan melko ennennäkemätön.” Myös Robisonin kirjassa (jonka online-versio löytyy täältä) on esitetty monia todisteita Illuminaattien ja vapaamuurien osallisuudesta vallankumouksen syntyyn. Myöhemmät konservatiiviset historioitsijat ja poliitikot säilyttivät Robisonin ja Barruelin salaliitto-keskeisen historian tulkinnan, mikä selittää Illuminaatteja koskevien teorioiden säilymisen 21. vuosisadalle. Winston Churchill uskoi Weishauptin salaseuran saaneen aikaan Ranskan vallankumouksen ohella myös Venäjän bolshevikkivallankumouksen. Vuonna 1920 hän kirjoitti Illustrated Sunday Herald-lehdessä:
Weishauptin päivistä Karl Marxin, Tortskyn, Bela Kuhnin, Rosa Luxembourgin ja Emma Goldmanin päiviin tämä maailmanlaajuinen salaliitto on jatkuvasti kasvanut. Tämä salaliitto on näytellyt ehdottomasti tunnistettavissa olevaa roolia Ranskan vallankumouksen murhenäytelmässä. Se on ollut jokaisen kumouksellisen liikkeen päävaikutin 1800-luvulla; ja nyt lopulta tämä joukko merkillisiä persoonallisuuksia Euroopan ja Amerikan suurten kaupunkien alamaailmasta on tarttunut venäläisiä tukasta ja heistä on tullut käytännöllisesti katsoen tuon suunnattoman keisarikunnan kiistämättömiä herroja.
Kuningatar Viktorian esikoinen Walesin Prinssi Edvard, myöhempi Edvard VII, oli Brittiläisen imperiumin johtava vapaamuurari ja mahdollisesti myös Illuminatin pää.
Tästä salaliitosta on syytetty historian saatossa milloin “Siionin Viisaita” (juutalaisia), jesuiittoja tai vapaamuurareita. Tiedämme historiallisena faktana vain sen, että Illuminaattien järjestö soluttautui vuoden 1782 jälkeen Euroopan vapaamuurariloosien ylimmille asteille ja etenkin Englannin hallitsevien luokkien keskuuteen. Kuningatar Viktorian hallituskaudella Walesin Prinssi Edvard oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin suurmestari (loosin oman verkkosivun mukaan tämän maailman vanhimman vapaamuurariloosin ensimmäiseksi suurmestariksi vihittiin Walesin prinssi Fredrik vuonna 1738 ja nykyään tätä asemaa pitää Kentin Herttua Prinssi Edvard, Kuningattaren serkku). Huomioiden, että hänen isoisänsä Prinssi Edvard oli vihitty Illuminaattien salaoppeihin yhdessä veljiensä kanssa, on todennäköistä että Walesin Prinssi, myöhempi Edvard VII (1901 – 1910), oli Illuminaattien johtavia ellei sen johtava jäsen 1800- ja 1900 -lukujen taitteessa jolloin Brittiläinen Imperiumi saavutti sen suurimman loistonsa. 1800 -luvulla myös juutalainen Rothschildien pankkidynastia liittoutui Englannin aristokraattien kanssa ja keräsi pankkitoiminnallaan valtavia rikkauksia ja sai järkkymättömän kontrollin Euroopan pankkisysteemistä. Lainaan katkelmaa sivulta conspiracyschool.com
Rothschildit oppivat pian, että rahan lainaaminen hallituksille ja kuninkaille oli paljon hyödyllisempää kuin lainaaminen yksityisille henkilöille. Eivät vain lainojen määrät olleet paljon suurempia, mutta ne olivat turvattu kansojen verotuksella. Tekemällä yhteistyötä perheen sisällä ja käyttämällä vähimmäisvarantojärjestelmää, Rothschildien pankit hallitsivat pian Euroopan pankkitoimintaa ja he tulivat rikkaimmaksi perheeksi maailmassa.
Siten E.C. Knuth kirjoitti kirjassa The Empire of the City, “Se, että Rothschildien Huone tienasi rahansa historian suurissa pörssiromahduksissa ja historian suurissa sodissa, juuri niinä aikakausina kun toiset menettivät heidän rahansa, on kiistaton tosiasia.” Rothschildien perhe näytteli keskeistä roolia kansainvälisessä rahoituksessa seuraavan kahden vuosisadan aikana. Kuten Frederick Morton kirjassa The Rothschilds kirjoittaa: “Viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden ajan Rothschildien Huoneen tarina on ollut hämmästyttävissä määrin läntisen Euroopan kulissien takaista historiaa. Vaikka, kuten Morton huomioi, “Joku kerran sanoi, että Rothschildien rikkaus muodostuu kansakuntien vararikosta.”
Vaikka keskittynyt Britanniaan, tämä taloudellinen imperiumi ulottaa vaikutusvaltansa maailmanlaajuisen verkoston kautta, jonka korkein neuvosto on johdettu Britannian ja Ranskan Rothschildien kautta. Sukupolvien istuin on myönnetty Habsburgien jälkeläiselle ja Englannin ja Ranskan hallitseville perheille. Amerikassa Illuminatia edustavat vanhan-rahan perheet, kuten Rockefellerit, Mellonit ja Carnegiesit.
Britannian kansan varallisuuden kanavointi Illuminatin kassoihin Lontoon City:ssa, loi vaikeita ekonomisia yhtälöitä ja tukehdutti kansakunnan kyvyn sopeutua teknologisesti kasvavasti laajenevan Saksan kansakunnan vauhtiin. Niinpä 1870 -lukuun mennessä, Britannian Imperiumi saavutti sen huippupisteensä ja Englanti aloitti historiansa pisimmän ekonomisen laman, erään mistä se ei tointunut ennen kuin vasta 1890 -luvulla. Siten Britannia ei toimittanut enää taloudellista kapasiteettia tukea Illuminatin globaaleja päämääriä. Se oli tässä hetkessä, kun Illuminati pyrki antamaan sen kasvavan vallan haaroillensa Yhdysvalloissa, mitä se voisi hallita edustajiensa taholta tulevana vuosisatana, vaikka yhä perustettu taloudellisesti Britanniaan.
Tämän salaliiton tutkijat ova sanoneet Rothschildien perheen olevan johtavia Illuminaatti perheitä (ks. Fritz Springmeierin kirja 13 Bloodlines of The Illuminati) ja sillä on pitkä historia osana Britannian hallitsevaa kermaa. Pankkiiri Nathaniel Rothschildin vuonna 2005 kuollut tytär Miriam Rothschild oli Prinssi Charlesin ystävä, joka neuvoi häntä 80 -luvulla tämän kuuluisan luonnonmukaisen puutarhan istuttamisessa Highgroven yksityistilalleen. Tämä monien eri uskontojen symboleilla koristeltu puutarha sisältää kirjaimellisesti pienen yksityisen pyhäkön missä Charles käy rukoilemassa omia jumaliaan tai kutsuu esiin kuolleita henkiä mikäli uskomme hänen elämänkerturiaan Catherine Mayeria. Tämä pyhäkkö on rakennettu Platonin oppeihin perustuvien geometristen periaatteiden mukaisesti joita Charles pitää pyhinä ja sen sisäänkäynnin yläpuolella on teksti muinaisella piktin kielellä, mikä merkitsee: “Valaise pimeyttämme, pyydämme sinua oi Herra”. Muuten, äskettäin lehtien etusivuilla ollut uutinen missä Dianan kerrottiin potkineen Charlesia päähän tämän rukoillessa, on melko kyseenalainen yritys mustamaalata Dianan muistoa ja esittää Charles heidän avioliittonsa uhrina. Mutta jos siinä on ikinä mitään perää, niin ei Charles ainakaan Jeesusta Kristusta rukoillut.
Millä nimellä tätä salaliittoa aina missäkin yhteydessä onkaan sitten kutsuttu, sen olemassaolo on tunnustettu “tinahattujen” ohella monien huomattavien akateemisten tutkijoiden töissä. Esimerkiksi Bill Clintonin edesmennyt mentori Carroll Quigley, joka toimi professorina Georgetownin yliopistossa ja oli opiskellut itsensä historian tohtoriksi Harvardissa, vahvistaa tämän salaliiton olemassaolon vuonna 1966 julkaistussa 1348 sivuisessa tutkielmassaan Tragedy and Hope:A History of the World in Our Time. Quigleyn kirja seuraa brittiläisen imperialistin Cecil Rhodesin ja Alfred Milnerin vuonna 1891 perustamaa “pyöreän pöydän” salaseuraa, joka perusti myöhemmin joukon muita etujärjestöjä, kuten Chatham Housen, Tyynenmeren suhteiden instituutin ja Ulkoasiainneuvoston, ajamaan sen päämääriä Lontooseen keskittyvien kansainvälisten pankkiirien maailmanvallasta. Sivulla 950 hän kuvaa tätä salaliittoa vastakkaisena todellisuutena oikeiston väitteille kommunistisesta salaliitosta:
Tämä radikaalin oikeiston satu, mikä on nyt hyväksytty kansantaruna monissa ryhmissä Amerikassa, kuvaa Yhdysvaltojen äskeisen historian mitä tulee kotimaisiin uudistuksiin ja ulkomaan suhteisiin, hyvin organisoituna ääri-vasemmiston juonena…
Tällä myytillä, kuten kaikilla saduilla, on tosiasiassa hitusen verran totuutta. On olemassa, ja on ollut jo sukupolven ajan, kansainvälinen anglofiilien [so. ryhmä ihmisiä, jotka ihailevat Englantia] verkosto, mikä toimii tiettyyn asteeseen samaan tapaan kuin radikaali oikeisto uskoo kommunistien toimivan. Tosiasiassa tällä verkostolla, minkä me voimme identifioida Pyöreän Pöydän ryhminä, ei ole vastenmielisyyttä tehdä yhteistyötä kommunistien tai minkään ryhmän kanssa, ja he tekevät sitä säännöllisesti. Tiedän tämän verkoston toiminnan, koska olen opiskellut sitä 20 vuotta ja varhaisella 1960 -luvulla minulla oli lupa kahden vuoden ajan tutkia sen papereita ja salaisia tallenteita. En tunne vastenmielisyyttä sitä tai sen päämääriä kohtaan ja olen suuren osaa elämästäni ollut lähellä sitä ja sen monia välikappaleita.
Sivulla 324 Quigley paljastaa tämän verkoston pitkän tähtäimen tavoitteet: “Heidän päämääränsä ei ole vähemmän kuin luoda maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on taloudellinen kontrolli yksityisessä omistuksessa tarkoituksena hallita jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuudessaan. Yhteistyössä toimivat maailman keskuspankit tulisivat kontrolloimaan järjestelmää läänitysjärjestelmällisellä tavalla. Yhteistyö saataisiin aikaan salaisin sopimuksin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa.” Wikipedia täsmentää:
Quigley sanoi kuvaamansa ryhmän, mikä assosioitui Wall Streetiin ja Lontoon Cityyn ja Cecil Rhodesin super-imperialismiin, aikomusten ja tavoitteiden olleen “suurimmaksi osin kiitettäviä”. Lausunnoissa mitkä New York Times pani ylös vuonna 1902, ryhmän jäsenet julistivat muodostaneen yhteisönsä tarkoituksena “imeä asteittain maailman rikkaus”. Quigley väitti, että Pyöreän Pöydän ryhmät eivät kannattaneet maailmanhallitusta vaan olivat super-imperialisteja. Hän sanoi, että he eivät halunneet Kansainliitosta tulevan maailmanhallitusta. Silti Lionel Curtis, joka Quigleyn mukaan oli yksi Pyöreän Pöydän liikkeen johtajia, toivoi sen olevan maailmanhallitus hampaiden kanssa kirjoittaen artikkeleita H. G. Wellsin kanssa tämän yllyttämiseksi.
Sosialistisen Fabian-seuran jäsen ja kuuluisa scifi-kirjailija H.G. Wells (hänet tunnetaan mm. romaanistaan Maailmojen sota mitä Tom Cruise tähditti sen Hollywood-versiossa vuonna 2005) oli maailmanhallituksen avoin puolestapuhuja. Vuonna 1928 hän julkaisi kirjan nimeltä “The Open Conspiracy: Blueprint for a World Revolution” (Avoin salaliitto: Maailman vallankumouksen suunnitelmia). Tässä hän kirjoitti mm. näin: “Tämä on avoin ja peittelemätön aikomus perustaa maailmanjärjestys… Avoimen salaliiton poliittisen työn täytyy heikentää, hävittää, yhdistää tai korvata olemassaolevat hallitukset… Avoin salaliitto on sosialistisen ja kommunistisen innostuksen luonnollinen perijä; se voi olla Moskovan valvonnassa ennenkuin se on New Yorkin valvonnassa… Avoimen salaliiton luonne ilmaistaan nyt selvästi. Se tulee olemaan maailmanuskonto. Tämä suuri ryhmien ja järjestöjen vapaa ja yhtäläinen joukko yrittää varmasti ja ilmeisesti niellä koko maailman väestön ja tulla uudeksi ihmisten yhteisöksi.”
Order of the Garterin jäsenluettelon mukaan Pyören pöydän perustajiin ja hallitusjäseniin kuulunut Alfred Milner aateloitiin sukkanauharitariksi Elisabet II:n isoisän Yrjö V: taholta vuonna 1921. Myös juutalaisvaltiolle perustuksen antaneesta Balfourin julistuksesta kuuluisa Arthur Balfour oli sekä Pyöreän pöydän että Sukkanauharitarikunnan jäsen. Tämä osoittaa jälleen, että tämä salaliitto on ollut kauan aikaa Englannin kuningasperheen varmoissa käsissä. Salaliiton myöhemmät tutkijat, kuten tohtori John Coleman on osoittanut kirjassaan Conspirators’ Hierarchy: The Story of The Committee of 300 (1992), että Englannin monarkin johtama hallitsijasta, Walesin Prinssistä ja 24 ritarista koostuva Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter), on “SISIN piiri kaikkein korruptoituneimpia valtion virkamiehiä, jotka ovat täysin pettäneet sen luottamuksen, mikä on asetettu heille heidän kansakuntiensa ja ihmistensä taholta. Order of the Garterin ritarit ovat 300:n komitean johtajia.” Tämä 300:n komitea koostuu taas 300 kaikkein vaikutusvaltaisimmasta miehestä, jotka ajavat kulissien takana yhden maailmanjärjestyksen esiintuloa. Walther Rathenaun artikkeli vuodelta 1909 toteaa:
Kolmesataa miestä, joista kaikki tuntevat toinen toisensa, ohjaavat mantereen taloudellista kohtaloa ja valitsevat seuraajansa heidän piiristään.
Näiden kaikkien 300 miehen nykyiset nimet mainitaan esimerkiksi tällä videolla ja niiden joukosta löytyvät myös Suomen EU:hun vienyt Martti Ahtisaari ja Nokian ex-pomo Jorma Ollila. Talousanomissa syyskuussa 2013 julkaistun uutisen mukaan missä Bilderberg-ryhmän paljastettiin toimineen euron kätilönä, kerrotaan myös seuraavaa: “Lontoon yliopiston professorin Gavin MacFadyenin mielestä on selvää, että Bilderberg-kokoukset ovat merkittäviä tapauksia, ja koskevat epäsuorasti kaikkia. MacFadyenin mukaan kokouksissa olevat ihmiset tietävät enemmän hallituksistamme ja yhteiskunnistamme, vaikka demokratiassa vallan pitäisi olla kansalla ja päätöksenteon avointa. – Bilderberg-ryhmän jäsenet ovat kiinnostuneita vain kahdesta asiasta: vallasta ja rahasta. He pitävät yhdessä huolen siitä, että valta ja raha myös pysyy heidän käsissään. Suomalaisista ahkerin Bilderberg-ryhmän jäsen on Shellin hallituksen puheenjohtaja, entinen Nokian pääjohtaja Jorma Ollila. Ollila on osallistunut 18 kokoukseen ja kuuluu Bilderberg-ohjausryhmään.” Mitä Taloussanomat jättää kuitenkin kertomatta on se, että Bilderbergin tapaisten valtakeskittymien ylin valta on Englannin Kuningattaren ja Walesin Prinssin käsissä, kuten Coleman tähdentää kirjassaan 300:n komiteasta.
Onko kyseessä juutalainen salaliitto?
Maailman kulissien takainen historia voi olla pysynyt pimennossa suurimmalta osalta maailman ihmisiä, mutta näin suuren mittasuhteen salaliitto ei ole voinut kadota historian hämärään jättämättä mitään jälkiä, jotka johtaisi tarkkasilmäisimmät tutkijat tämän rikollisverkoston luokse. Meidän ei ole tarvetta spekuloida sillä mikä nimenomainen ryhmä on ollut tämän salaliiton takana. Heidän nimensä ja identiteettinsä on jo dokumentoitu historian aikakirjoihin kautta Illuminatin historian sen syntymästä tähän päivään. Löydämme sen jäsenluettelosta rikkaiden teollisuusmaiden vaikutusvaltaisimpia henkilöitä yhtä hyvin liikemaailmasta, politiikasta kuin kuninkaallisista suvuista. Etnisellä taustalla ei näytä olevan paljoakaan merkitystä vaikka sen johtavat eliittiperheet koostuvat germaanista alkuperää olevista “puhdasveristen” sisäsiittoisista aatelissuvuista. Tämä salaliitto on itse onnistunut johtamaan harhaan monia sen häntää jahtaavia tutkijoita levittämällä disinformaatiota tästä ryhmästä milloin juutalaisena ja milloin taas jesuiittojen hallitsemana roomalaiskatolisena salaverkostona.
Salaliiton juutalaiseen luonteeseen uskovat henkilöt käyttävät näitä teorioita oikeuttamaan heidän antisemiittisen vihansa juutalaista kansanryhmää vastaan. Ajatus juutalaisten suhteettomasta vallasta ja pahantahtoisista päämääristä pakanakansojen keskuudessä, kukoisti Natsi-Saksassa yhtä hyvin kuin se kukoistaa tämän päivän monissa arabiyhteisöissä, jotka etsivät näistä teorioista tekosyyn vahvistaa heidän jo olemassaolevia juutalais- ja sionismivastaisia ennakkoluulojaan, joilla ei ole tosiasiassa historiallista, oikeudellista tai moraalista perustaa. 1800 -luvulla laissez-faire kapitalismin riiston uhriksi joutuneet ihmiset löysivät juutalaisista sopivan syntipukin sillä juutalaisia pidettiin laajasti “kapitalismin luojina”. Karl Marx – vaikka itse juutalainen – kirjoitti: “Juutalaiset ovat kapitalismin (raha-järjestelmän) ruumiillistuma ja sen kaiken ihmiskunnalle aiheuttaman pahan luojia.”
Tästä huolimatta Euroopan äärioikeisto on syyttänyt juutalaisia myös kommunismin “ja sen kaiken ihmiskunnalle aiheuttaman pahan” luojiksi. Tämä on pohjimmainen syy siihen miksi antisemitismillä on vankka jalansija sekä ääri-oikeiston että ääri-vasemmiston riveissä. Stalin itse oli Neuvostoliiton eräs antisemiittisimpiä johtajia ja samoin koko neuvostokommunismi oli juurtunut sionismin – juutalaisen kansallisaatteen – vastaisille ajatuksille, jotka saastuttavat yhä nykyisenkin vasemmiston poliittista maailmankuvaa (nykyisen anti-sionismin ideologiset juuret ovat pitkälti Neuvostoliiton anti-sionismissa/antisemitismissä). Neuvostoliitossa sionismi assosioitiin lännen imperialismiin ja kaikki nykyiset syytökset Israelista rasistisena “apartheid-valtiona” saivat alkunsa Neuvostoliiton anti-sionistisesta propagandasta. Se että juutalaiset ovat olleet merkittävästi edustettuna sosialismin ja kommunismin synnyssä, tiedeakatemioissa, huomattavina pankkiireina, ja niin pois päin, ei ole mikään salaisuus eikä se ole todiste salaliitosta, sillä nämä asiat voidaan selittää jo monilla muilla tekijöillä.
Rothschildien pankkiirisuku tuli 1800 -luvulla juutalaisten kulissien takaisen vaikutusvallan ikoniksi.
Esimerkiksi sosialismin utopistinen ajatus yhteiskunnasta missä kaikki ihmiset voivat elää tasa-arvoisina vapaana sorrosta ja väkivallasta, oli monille sekulaareille juutalaisille houkutteleva lupaus vuosisatoja kestäneiden pogromien ja antisemitismin jälkeen. Miksi siis yllättyä siitä jos monet sosialismin tukijat ovat olleet juuri juutalaisia. Tai miksi yllättyä jos juutalaiset ovat pitäneet virkaa merkittävinä pankkiireina – tai “koronkiskureina” kuten heihin on toisinaan viitattu – jo keskiajalta lähtien, kun se oli Katolinen kirkko mikä pakotti heidät tähän halveksittuun ammattiin riistämällä heiltä kaiken muun elinkeinon. Kalvinismi antoi 1500 -luvulla teologisen siunauksen koroille, mikä on yksi syy siihen miksi kapitalismin nousu on katsottu olleen usein protestanttisen uskon ansiota yhdessä protestanttisen työetiikan kanssa. Tämä ei tee tosin tyhjäksi sitä, etteikö ihmisluonnon pohjaton ahneus olisi vietellyt myös juutalaisia rahanlainaajia vääryyden tielle ja etteikö Rothschildien mahtava pankkiirisuku olisi tehnyt liittoa paholaisen kanssa yhä suuremman rikkauden ja vallan haalimisessa. Mutta yksi juutalainen pankkiirisuku ei tee tästä salaliitosta millään keinoa juutalaista. Antisemiitit käyttävät juutalaisen salaliiton tueksi myös Siionin viisaiden pöytäkirjaa, mutta Philip Gravesin artikkelit The Timesissa vuonna 1921 osoittivat tämän “dokumentin” väärennökseksi ja useista saksan ja ranskan kielisistä teksteistä kopioiduksi plagiaatiksi.
Samassa hengessä he viittaavat esimerkiksi siihen, että Rothschildien pankkiirisuku oli rahoittamassa sionismia sen varhaisessa vaiheessa 1800 -luvun lopulla, ja että Lordi Balfour, Pyörean Pöydän jäsen, laati Balfourin julistuksen yhdessä Walter Rothschildin kanssa marraskuussa 1917. Walter Rothschild oli Israelin ensimmäisen presidentin Chaim Weizmannin läheinen ystävä. Näillä yhteyksillä on painotettu Illuminatin taustaroolia juutalaisvaltion synnyssä ja siksi monen salaliitto-tutkijan näkemykset Israelista ovat useammin negatiivisia kuin positiivisia. Ulkoministeri Balfourin juutalaisystävällisyys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Vuonna 1905 hän vastusti Venäjän pogromeita paenneiden juutalaisten maahanmuuttoa Iso-Britanniaan varoittaen alahuoneessa “kiistattomasta pahasta, joka on langennut tämän kansan ylle maahanmuuttajista, jotka ovat enimmäkseen juutalaisia.” Tukemalla sionismia hän saattoi suunnata tämän “kiistattoman pahan” Iso-Britanniasta Palestiinaan ja edistää samalla Britannian imperialistisia pyrkimyksiä Lähi-Idässä siinä toivossa, että uudesta juutalaisvaltiosta tulisi Britannian intresseille alamainen protektoraatti, joka suojelisi brittien kauppareittejä Itä-Aasiaan ja Brittiläiseen Intiaan.
Monet salaliittotutkjat sivuuttavat Iso-Britannian kääntymisen juutalaisia ja sionismia vastaan 1930 -luvun lopulla, kun Chamberlainin hallitus julkaisi Yrjö VI:n siunauksella pahamaineisen valkoisen paperin, mikä pudotti natsien vainoja Palestiinaan paenneiden juutalaispakolaisten sallitun määrän kohtalokkaan alhaiselle tasolle ja peruutti Balfourin julistuksessa annetut lupaukset juutalaisvaltion perustamisesta kannattaen sitä vastoin arabien hallitseman Palestiinan valtion perustamista. Sen sijaan, että tämän salaliiton luonne olisi juutalainen tai sionistinen, tiedämme nyt että sitä hallitsevat ihmiset, joiden viha juutalaista kansaa ja juutalaisvaltiota kohtaan saisi Hitlerinkin kavahtamaan. Sen huipulla istuva Windsorin suku – oikealta nimeltään saksalainen Saxe-Coburg ja Gothan suku (nimi, joka polveutuu sen ensimmäisestä aatelisesta Illuminati-jäsenestä Ernest II, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttuasta) – on pahamaineinen sen juutalais- ja Israel-vihasta. Yksikään kuningasperheen jäsen ei ole tehnyt vielä virallista valtionvierailua Israeliin ja tälle on syynsä mihin palaan vielä myöhemmin.
Vaikka Kuningattaren poliittiset näkemykset ovat luottamuksellisia ja niistä on tietoinen vain kunkin hallituksen istuva pääministeri – jos hänkään – , tiedämme hänen perheensä olevan täynnä antisemiittejä. Hänen vanhempansa vastustivat holokaustin aikana juutalaispakolaisten maahanmuuttoa Palestiinaan ja Kuningas Yrjö VI kehotti henkilökohtaisesti ulkoministeri Halifaxia lähettämään sähkeen Natsi-Saksan viranomaisille, että he estäisivät juutalaisia pakenemasta Natsi-Saksasta ja Euroopasta kohti Luvattua Maata. Kunigattaren setä Windsorin Herttua (kruunusta luopunut Edvard VIII) oli tämän perheen pahamaineisin natsi, joka vehkeili koko sodan ajan Hitlerin kanssa ehdottaen tälle Lontoon pommittamista ja joka syytti vielä 50 -luvulla sodan puhkeamisesta Rooseveltia ja juutalaisia. Kuningattaren sisko Prinsessa Margaret lähti kiukkua täynnä Schindlerin listan ensi-illasta huomassaan sen olleen juutalaisille sympaattinen elokuva. Hän kiinnostui siitä alunperin saadassaan tietää, että se oli kertomus saksalaisesta sankarista Oskar Schindleristä, mutta pettyi karvaasti kun hän näki sen keskittyneen vain juutalaisten kärsimykseen holokaustissa.
Hän kuvaili sitä myöhemmin “tylsäksi elokuvaksi juutalaisista” ja sanoi hovimestarilleen: “En voinut sietää sitä. Se oli kerta kaikkiaan niin epämiellyttävä ja inhottava, että minun oli pakko nousta ja lähteä pois.” Hän huusi naama punaisena hämmentyneelle palvelijalleen: “En halua kuulla enää sanaakaan juutalaisista enkä holokaustista. En sanaakaan. Olen sodan aikana saanut niistä tarpeekseni. En enää ikinä halua kuulla niistä. En ikinä.” Kuningattaren aviomies Prinssi Philip, Edinburghin Herttua, on taas myöntänyt avoimesti juutalaiselle lehdistölle, että hänen saksalais-tanskalainen perheensä ihaili 30 -luvulla natseja ja tunsi “pidättyväisyyttä juutalaisista” ja “kateutta heidän menestyksestään”. Kuningasperheen natsihistorian olen dokumentoinut jo kirjani yhdeksännessä luvussa, joten en nyt koe tarvetta mainita sen laajemmin näiden väitteiden lähteitä. Heinäkuussa 2015 The Sun -lehti vuoti julkisuuteen vuonna 1933 kuvatun kotivideon missä seitsemän vuoden vanha Prinsessa Elisabet, tämän äiti ja setä, Walesin Prinssi eli myöhempi Edvard VIII, demonstroivat tukeaan Adolf Hitlerille Sieg Heil -natsitervehdyksellä.
Kuningatar Viktorian lapsenlapsi Charles, Saxe-Coburg ja Gothan Herttua, tapasi Hitlerin jo vuonna 1922 ja oli tämän lojaali tukija loppuun asti. Hitler kutsui häntä nimellä “Antikristus” ja Chris Everard uskoo hänen olleen Kolmannen Valtakunnan arkkitehti.
Joku voisi kysyä, että jos Englannin kuningasperheellä on näin antisemiittinen historia, niin miksi se on seurustellut Rothschildien juutalaissuvun kanssa? Juutalainen veri ei itsessään tee sen kantajasta vielä juutalaisten kansan ystävää. Aivan kuin tänään on monia juutalaisia, jotka vihaavat Israelia (esim. Hamasille ja Holokaustin kieltävälle Iranille sympaattinen Naturei Karta lahko), niin samoin holokaustin aikana jotkin juutalaiset tukivat ja auttoivat natseja. Chris Everard kertoo kirjassaan Conspiracy and Crown (2016) Itävallan juutalaisesta Prinsessa Stefanie zu Hohenlohe-Waldenburg-Schillingsfurstista, joka toimi vakoilijana ja kanavana natsien ja Windsorin huoneen välillä. Hän oli sekä Windorien että Goebbelsin hyvä ystävä, jonka lumoissa Hitlerin on sanottu olleen – huolimatta hänen juutalaisuudestaan – , ja FBI piti häntä “vaarallisempana kuin tuhat miestä.”Samalla Rothschildit tukivat natseja taloudellisesti.Natsipuolueen menestyksen mahdollista pitkälti ulkomaisten pankkien rahoitus, mikä kanavoitiin sekä USA:n keskuspankin että Rothschildien omistuksessa olleen Englannin keskuspankin taholta osana Britannian valtaeliitin harjoittamaa Hitlerin myötäilypolitiikkaa. Chris Everard uskoo, ettei Kolmas Valtakunta olisi ollut mahdollinen ilman Saxe-Coburg ja Gothan suvun tukea ja että Hitler itse oli “Antikristukseksi” kutsumansa Prinssi Charles Saxe-Coburg ja Gothan – Viktorian lapsenlapsen – ja Windsorin Herttuan agentti saaden käskynsä siten suoraan Illuminatin salaseuroilta.
Vehkeilyn mestari
Saxe-Coburg ja Gothan suku on saattanut olla tämän salaliiton keskipisteessä jo siitä lähtien kun Prinssi Albertin isoisoisä Ernest II otti Adam Weishauptin suojelukseensa Gothan kaupungissa vuonna 1787. Mutta harva sen edesmenneistä jäsenistä vetää vertoja sille missä suhteessa nykyinen Walesin Prinssi on tullut maailmanlaajuisen vehkeilyn mestariksi salaseurojen kulissien takaisen vallan verkostossa. Vuonna 2011 hän viittasi itse hänen perheeseensä kytkettyihin “salaliittoteorioihin” ivallisessa mielessä, kun hän pilkkasi Euroopan Parlamentissa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen epäilijöitä, jotka vihjailevat hänen ja satojen tiedemiesten “salaisesti vehkeilevän heikentääkseen ja tuhotakseen tarkoituksella koko markkinapohjaisen kapitalistisen systeemin, mikä hallitsee tänään maailmaa.” Helmikuussa 2015 hän tölväisi jälleen näitä ilmastoskeptikoita sanoessaan, että instituutioita, kuten YK:ta, Maailmanpankkia, Pentagonia, CIA:ta ja NSA:ta “voi tuskin syyttää osaksi jotain typerää ideaa radikaalien luonnonsuojelijoiden unelmoimasta salaliitosta kapitalismin heikentämiseksi.”
Kuitenkin, “salaliitto” on juuri oikea sana kuvailemaan sitä vaikutusvaltaa, mikä germaanisen aristokratian johtamalla radikaalilla ympäristöuskonnolla on ollut tieteelliseen yhteisöön jo useiden vuosikymmenien ajan. Marraskuussa 2009, kun maailman johtajat kokoontuivat Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, ihmisen aikaansaamaa ilmastomuutosto tutkiva johtava englantilainen tutkimusyksikkö CRU joutui hakkeroinnnin kohteeksi paljastaen sen tiedemiesten manipuloineen ja pimittäneen tieteellistä dataa edistääkseen kuvaa ihmisen suhteettomasta vaikutusvallasta planeettamme ilmastoon. Tämä skandaali tuli tunnetuksi pian nimellä “Climategate”. Christopher Booker kirjoitti siitä Telegraphissa 28. marraskuuta 2009: “Mitä me näemme täällä on pieni ryhmä tiedemiehiä, jotka ovat olleet vuosia paljon vaikutusvaltaisimpia ajamaan maailmanlaajuista alarmismia globaalista lämpenemisestä kuin ketkään toiset, eikä vähiten siitä roolista jota he esittävät YK:n hallitustenvälisessä ilmastonmuutopaneelissa (IPCC).”
Skandaalin päädyttyä maailmalaajuisiin otsikoihin, Prinssi Charles kiirehti pian puolustamaan CRU:n punastuneita tiedemiehiä vaikka eräskin heistä kehotti pimittämään keskiajan lämpökäyrän edistääkseen niin sanottua “jääkiekkomailaa” mitä Al Gore ja muut globaalin lämpenemisen alarmistit käyttävät assosioidessaan CO2-päästöt ilmaston nykyiseen lämpökäyrään (joka tosiasiassa alkoi jo ennen kuin CO2-päästöt lisääntyivät ihmisen teollisen toiminnan seurauksena). Tämä salaliitto menee kuitenkin Climategatea paljon pidemmälle. Eliitti käyttää tätä pelonlietsontaa Maa-planeettaa kohtaavasta tuhosta poliittisiin päämääriinsä, mikä on kansojen itsemääräämisoikeuden luovuttaminen sosialistisen tai fasistisen maailmanhallituksen alle ja teollistuneen maailman talouden totaalinen alasajo maan kasvillisuutta parantavien CO2-päästöjen demonisoimisella.
Vaikka Prinssi Charles ivaa ilmastoskeptikkojen, kuten Christopher Moncktonin väitteitä radikaalien luonnonsuojelijoiden salaliitosta kapitalistisen taloussysteemin alasajamiseksi, hänen ystävänsä Maurice Strong on käytännössä myöntänyt että tämä on heidän nimenomainen päämääränsä. Strong kertoi edesmenneelle journalisti Joan Veonille, että hän lähti Charlesin henkilökohtaisesta pyynnöstä johtamaan YK:n ensimmäistä ilmastonmuutoksen vastaista ympäristökokousta Rio de Janeiroon vuonna 1992. Strongia on pidetty Al Goren oikeana kätenä ja ennenkuin hän siirtyi Davosin maailman talousfoorumin puheenjohtajaksi 1990 -luvun alussa, hän toimi sekä Tukholman (1972) että Rion (1992) ymäristökokousten pääsihteerinä. International Union for Conservation of Nature nimesi hänet vuonna 2009 maailman ympäristöliikkeen johtajaksi. Kirjassaan Vihreä Valhe terveydenhuollon erikoislääkäri Mikko Paunio, joka on työskennyt mm. EU:n Komissiossa ja Maailmanpankissa ja osallistunut useisiin YK:n ilmastokokouksiin, kirjoittaa sivuilla 62-64 Strongiin liittyvän paljastavan tapauksen, jonka Daniel Wood -niminen toimittaja toi julkisuuteen vuonna 1990, kun hän tapasi tämän hänen kodissaan Baca Granden tilalle Coloradon osavaltiossa, USA:ssa.
Strong vaimoineen oli ostanut Coloradon osavaltion eteläosassa sijaitsevan Baca Granden tilan vuonna 1978 ja on rakennuttanut tästä USA:n yhdestä suurimmasta karjatilasta kaikkien maailman uskontojen pyhäkön, jossa voidaan kaikkia uskontoja kunnioittaen tunnustaa kaikkein pyhimmän eli luonnon arvoja. Strong kuvailee näkemäänsä: ”Kaikkialla maisemassa on merkkejä tästä uusimmasta utooppisesta siirtokunnasta: hienostunut katolinen Carmeliittaluostari; 175 000 dollaria maksanut aurinkoenergialla toimiva Hindutemppeli; merkillinen sinapinkeltainen torni, jonka nimi on Ziggurat; Lounais-Amerikan intiaanien mutapäällysteinen maja; maanalainen zen-buddhisti -keskus, johon on yhdistetty tietokoneistetut luonnonmukaiset puutarhat; talo, joka sisältää tuhansia kristalleja [kristallit ovat tärkeitä taikakaluja antroposefeille, kirj. huom] ja toinen talo, jossa asuu 85 -vuotias shamaani.”
Kokonaisen viikon ajan käydyissä keskusteluissa paljastuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Peccein tavoin Strong katsoo, että tärkein rintamalinja kehitystä oikaistaessa käydään ihmisen sisimmän ja kosmoksen välisessä kilvoittelussa, mutta se on vasta alkulämmittelyä. Artikkelista paljastuu, että hänen kävellessään alkuaikoina Baca Grandella Bill Moyers -nimiesen jornalistin kanssa, he näkivät salviapensaan syttyvän itsestään palamaan heidän edessään. Tätä Strong piti Woodin mukaan jumalallisena enteenä siitä, että Baca Grandella oli paikka maailman pelastamisessa. Woodin kertoman mukaan Strong kehitteli ilkikurisesti mielessään näytelmää, jossa hän pienen sisärenkaan ja palkkasoturien kanssa kidnappaisi maailman johtajat johtamassaan Davosin maailman talousfoorumin kokouksessa ja pitäisi heitä panttivankeinaan niin kauan, kunnes he olisivat tuhonneet kapitalismin raha- ja muut linnakkeet ja lopettaneet maailman kulutusjuhlat.
Radiohaastattelussa vuodelta 2012 Wood pitää omista vihreistä uskomuksistaan huolimatta Strongin pariskunnan maailmankuvaa todella ihmeellisenä. Tämän radio-haastattelun myötä Daniel Woodin merkillinen artikkeli Mauricesta ja hänen vaimostaan Hannesta on skannattu nettiin ja se on nyt kaikkien ladattavissa. Kun ajattelee, että Strongin kaltaiset filosofit otetaan todesta Davosin maailman talousfoorumissa ja että myös Pekka Himasen latteat ajatukset kelpaavat siellä hengenravinnoksi, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Rohkenen siis epäillä vahvasti Davosin herrojen ja rouvien arvostelukykyä. Woodin arvostelusta paljastuu myös, että Maurice Strongin vaimo Hanne on tyypillinen New Age mystikko, joka uskoo itämaiseen viisauteen ja sielunvaellukseen; Hanne-vaimo uskoo olleensa edellisessä elämässä Pohjois-Amerikassa elänyt intiaani.
Jos ympäristöliikettä on johtanut jo vuosikymmeniä Maurice Strongin ja Prinssi Charlesin kaltaiset ekomystikot, jotka uskovat sielunvaellukseen, kristalleihin ja kabbalistiseen elämän puuhun, niin voimmeko todella odottaa tieteellistä lahjomattomuutta heidän agendaansa palvelevilta IPCC:n tiedemiehiltä. Helmikuussa 2015 seksuaalista ahdistelua koskeneiden syytteiden takia eronnut IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri myönsi, että hänen missiossaan on kyse uskonnosta, ei tieteestä: “Minulle Maa-planeetan suojelu, lajien eloonjääminen ja ekosysteemimme säilyttäminen, on enemmän kuin kutsumus. Se on minun uskontoni ja minun dharmani.” IPCC:lle kriittinen journalisti Journalist Donna Laframboise vastasi: “Kyllä, IPCC – mikä meidän on käsketty ottaa vakavasti koska se on tieteellinen elin, joka tuottaa tieteellisiä raportteja – on tosiasiassa johdettu luonnonsuojelijan taholta jolla on lähetystyö. Jonkun jolle planeetan suojelu on uskonnollinen kutsumus.”
Jos kyseessä olisi vain joukko kannabista polttavista nuorista “puunhalaajista”, jotka sotivat äiti-maan puolesta kapitalismia ja kehitystä vastaan, voisimme sivuuttaa tämän kaiken. Mutta puhumme nyt radikaaleista luonnonsuojelijoista, joita koko maailma kuuntelee varastaen veronmaksajilta biljoonia euroja heidän ilmastonmuutoksen vastaiseen projektiinsa. Uskonnon ja luonnon professori Bron Taylor on sanonut, “Radikaali luonnonsuojelu on parhaiten ymmärretty uutena uskonnollisena liikkeenä, joka näkee ympäristön rappion hyökkäyksenä pyhää luonnollista maailmaa vastaan.” Radikaalit ympäristöryhmät, kuten Englannissa vuonna 1992 perustettu Maan vapautusrintama (Earth Liberation Front, ELF) on luokiteltu vuoden 2005 FBI:n raportissa Amerikan suurimmaksi kotimaiseksi terroriuhaksi ollen vastuussa yli 1200 rikostapauksesta, jotka ovat tuottaneet kymmenien miljoonien dollarien arvosta omaisuusvahinkoa. Yksikään ihminen ei ole vielä kuollut ELF:n hyökkäyksissä, koska järjestö tiettävästi kieltää ihmisten tai eläinten vahingoittamisen.
Suurin vaara on kuitenkin Pentti Linkolan filosofian jakavissa syvä ekologeissa, jotka näkevät Maan ensijaisena ympäristöuhkana ihmisen ja pitävät ihmisväestön radikaalia vähentämistä moraalisena velvollisuutenaan. Prinssi Charlesin isä Prinssi Philip on kuuluisa pahamaineisesta lausunnostaan:“Ihmettelen vain mitä olisi jälleensyntyä eläimeksi, jonka lajit olisi vähennetty niin paljon, että se olisi sukupuuton vaarassa. Mitkä olisivat sen tunteet ihmislajista, jonka väestönkasvu olisi kieltänyt sen olemassaolon… Minun täytyy tunnustaa, olen kiusaantunut pyytämään jälleen-syntymistä erityisen tappavaksi virukseksi”. Prinssi Charles jatkaa isänsä jalanjäljissä, kun hän kirjoittaa kirjassaan Harmony sivuilla 289-90: “Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme ala vakavasti käsitellä kuinka tasapainottaa, jopa vähentää maailman ihmisväestöä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä…” Historioitsija Webster Tarpley tähdentää, että tällaiset lausunnot menevät paljon pidemmälle kuin se mitä Hitler sanoi koskaan julkisuudessa. Arvovaltainen Center for Strategic and International Studies (CSIS), jonka Pennsylvanian yliopistorankkasi vuonna 2013 maailman johtavaksi ajatushautumoksi kansallisen turvallisuuden kysymyksissä, kertoo että maailman suurin terrori-uhka ei tule radikaaleilta islamisteilta vaan radikaaleilta luonnonsuojelijoilta:
Valitettavasti uskon seuraavan [terrorismin] aallon saavan näyttämään nämä jihadistit melko viehättäviltä. Minun pelkoni koskee fundamentalistisia luonnonsuojelijoita – Earth First… Gaia -tyyppejä, jotka sanovat, että turmelemme maailman, turmelemme maapallon saasteiden takia, ilmaston muutoksen takia ja yrityksessä pelastaa planeetta ja säilyttää ihmisrotu, sinun täytyy tappaa 80% ihmisistä, koska se mikä todella on turmelemassa maan on liikaväestö, ja ainoa asia joka voi tappaa näin tehokkaasti ovat biologiset aseet. Tämä on kätketty biologinen ase ja huomaat tämän jo joidenkin ekstremistien verkkosivuilla ja tämä on todella pelottavaa. Tarkoitan, puhumme nyt viiden miljardin ihmisen kuolemasta.
Rush Limbaugh: Prinssi Charles kutsuu kapitalismin lopettamiseen.
Prinsessa Dianan kuolema
Dianan alkuperäinen kirje Paul Burrelille.
Jos näiden ihmisten moraali on tätä tasoa, niin miksi yllättyä jos he ovat valmiita likaamaan kätensä jopa oman perheenjäsenensä salamurhalla. Kysymyksen voisi esittää myös toisin päin. Jos nämä ihmiset kykenevät salamurhaamaan jopa omaa verta ja lihaa olevan perheenjäsenen, niin miksi he eivät olisi valmiita pääsemään eroon miljardeista alempiin luokkiin kuuluvista ihmisistä mitä eliitti on aina halveksinut? Tietenkin tällainen tavoite ei olisi pelkästään ideologinen mutta myös pragmaattinen, koska eliitin on helpompi hallita ihmisiä mitä vähemmän heitä on. Dianan kuolemaa koskevasta salaliitosta on julkaistu jo useita kirjoja, mutta mainitsen tässä joitain tärkeimpiä huomioita. Eräs mielenkiintoisin todiste salaliiton olemassaolosta on Dianan oma kirje, jonka hän lähetti ystävälleen Paul Burrelille lokakuussa 1993. Tässä kirjeessä hän sanoi:
Istun tänään lokakuussa tässä työpöytäni ääressä ja toivon, että joku tulisi halaamaan minua ja rohkaisisi pysymään vahvana ja pitämään pääni ylhäällä. Tämä kyseinen vaihe elämässäni on kaikkein vaarallisinta – aviomieheni suunnittelee “onnettomuutta” autooni, jarruvikaa ja vakavaa päävammaa yrittääkseen tehdä tien selväksi Tiggyn naimiseen. Camilla ei ole mitään muuta kuin harhautus, joten me olemme kaikki tämän miehen hyväksikäyttämiä sanan täydessä merkityksessä.
Kaksi vuotta myöhemmin Diana toi nämä pelkonsa myös lakimiehensä Victor Mishconin tietoon. Wikispooks kertoo:
30. lokakuuta 1995, Lordi Mishcon osallistui tapaamiseen Walesin Prinsessan ja hänen yksityissihteerinsä Patrick Jephsonin kanssa. Tapaamisen jälkeen Lordi Mishcon laati käsinkirjoitetun muistiinpanon (Operation Paget – Exhibit VM/1). Hän kirjoitti, että Walesin Prinsessa kertoi hänelle, että ‘luotettavat lähteet’ (joita hän ei tahtonut nimetä) oli informoinut häntä, että huhtikuuhun 1996 mennessä, joko auto-onnettomuudessa kuten edeltä käsitellyssä jarruviassa tai muita keinoja käyttäen, ponnistelut oli käynnissä ellei sitten hänestä eroonpääsemiseksi, niin ainakin hänen vahingoittamiseksi niin pahasti, että hänet julistettaisiin häiriintyneeksi. Walesin Prinsessa ilmeisesti uskoi, että oli salaliitto ja että molemmat hän ja Camilla Parker Bowles oli tarkoitus “panna syrjään”. Lordi Mishcon kertoi Walesin Prinsessalle, että jos hän todella uskoi hänen elämänsä olleen uhattuna, turvallisuustoimenpiteitä, mukaanlukien hänen autoonsa koskevia, tulee lisätä. Hän ajatteli, että mitä hän sanoi ei ollut uskottavaa ja kysyi kahdenkesken Patrick Jephsonin mielipidettä, joka Lordi Mishconin yllätykseksi kertoi “puolittain uskovansa” Dianan huomioita hänen turvallisuudestaan.
Diana pelko auto-onnettomuudesta toteutui lopulta Pariisin Pont de l’Alma tunnelissa 31. elokuuta 1997, kun häntä kuljettanut Mercedes-Benz törmäsi tunnelin 13. pylvääseen saaden aikaan hänen ja kahden muun autossa istuneen – mukaanlukien kuljettaja Henri Paulin – kuoleman. Burrelille annettu kirje ja Mishconin todistus ei nähnyt päivänvaloa brittiläisessä lehdistössä ennen kuin vasta kuusi vuotta myöhemmin. Dianan pelot eivät todista vielä itsessään salaliiton olemassaoloa, mutta heittää hyvin vahvan epäilyn ranskalaistutkjoiden viralliseen kuolinselvitykseen, jonka mukaan Dianan kuljettaja Henri Paul menetti autonsa hallinnan oltuaan 1,75:n tai 1,86:n promillen humalassa. Henri Paulin omaiset ja Dianan kanssa kuolleen Dodi Al-Fayedin isä Mohamed Al-Fayed on kiistänyt Paulin verinnäytteen autenttisuuden. Jo ennen yhdenkään verinäytteen ottamista lehdistö sanoi hänen olleen “humalassa kuin sika”. Paulin tiedetään kuitenkin nauttineen vain kaksi Ricard-drinkkiä Hôtel Ritzissä ennen kohtalokasta automatkaa. Samalla hotellin valvontakameroiden nauhoitteet osoittavat hänen kävelynsä olleen täysin hallittua ja vakaata.
Henri Paulin ruumiinavauksesta vastasi professori Dominique Lecomte, joka oman kertomansa mukaan teki maailman huonoimman ruumiinavauksen Dianan kuljettajan ruumiiseen tehden ainakin 58 perusvirhettä. Jokainen lääketieteen asiantuntija vuoden 2007 kuolemansyyntutkinnassa vahvisti Lecomten ruumiinavausraportin olleen paitsi taitamaton mutta myös biologisesti selittämätön ja siten epärehellinen. Verinäytteet olivat aivan yhtä epäuskottavia. Jokainen kuolemansyyntutkintaan osallistunut tiedemies allekirjoitti yhteislausuman, jonka mukaan Henri Paulin verinäytteet olivat “biologisesti selittämättömiä” ja vihjasivat tulosten tulleen jonkin muun henkilön ruumiista. Telegraph paljasti tämän 4. helmikuuta 2008 otsikossaan Prinsessa Dianan ajaja ‘ei ollut humalassa’. Jos Dianan autonkuljettaja ei siis ollut humalassa, niin mikä sitten aiheutti kolarin? Useat silminnäkijät kertoivat nähneensä valkoisen Fiat Unon tulleen Mercedes-Benzin takaa ja suistaneen sen tahallisesti Pont de l’Alman 13. pilariin. Toiset silminnäkijät ovat kuvailleet häikäisevää valonvälähdystä, joka kohdistettiin moottoripyörästä Dianan auton eteen hetkeä ennen onnettomuutta.
Tämä valkoinen Fiat Uno jäljitettiin lopulta miljönääri paparazzi James Andansoniin jolla tiedetään olleen yhteyksiä salaisiin palveluihin. Hänen ja hänen perheensä antamien ristiriitaisten alibien jälkeen Andanson tunnusti lopulta Ranskan poliisille, että hän oli Pont de l’Alman tunnelissa Dianan kuolinyönä. Andenson löydettiin palaneesta autostaan toukokuussa 2000. Vaikka kuolinsyytutkimus löysi hänen päästään kaksi luodinreikää, virallinen kuolinsyy julistettiin itsemurhaksi. Et tarvitse tinahattua siihen johtopäätökseen, että on hyvin vaikea ampua itseään kaksi kertaa päähän ja sytyttää sen jälkeen autonsa vielä palamaan. Andanson “itsemurha” tapahtui kohta sen jälkeen kun hän oli ottanut yhteyttä kirjailija Fredieric Dardiin toimiakseen ilmiantajana kirjalle, joka “räjäyttäisi salaliiton kannen auki”. Britannian armeijan eliittirykmentti SAS (Special Air Service) vahvisti syyskuussa 2013, että Dianan kuoleman takana oli todellakin voimakas salaliitto, vaikka kielsikin oman osallisuutensa siihen. Tämä paljastus tuli kohta sen jälkeen kun entisen SAS jäsenen vaimo tarjosi Scotland Yardille yksityiskohtaisen selonteon Dianan salamurha-juonesta, jonka hänen ex-miehensä kertoi hänelle.
Brittiläisen dokumentaristi Keith Allenin filmi Unlawful Killing (2011), joka näytettiin Cannesin elokuvafestivaaleilla Ranskassa mutta sensuroitiin Iso-Britanniassa ja jopa Yhdysvalloissa.
Mitä tulee sitten salamurhan motiiviin, niin Dianan uskomus että Charles olisi halunnut tehdä tällä keinoin tien selväksi Williamin ja Harryn lastenhoitajan Tiggy Legge-Bourken naimiseen, vaikuttaa hieman epäuskottavalta, kun se oli Camilla jonka Charles nai vuonna 2005 ja Tiggy itse avioitui Charles Pettiferin kanssa vuonna 1999. Mutta vaikka Diana olisikin saanut väärää informaatiota hänen salamurhajuonensa motiiveista, niin se ei tee tyhjäksi tällaisen juonen olemassaoloa. Dodi Al-Fayedin isä Mohamed Al-Fayed, egyptiläinen bisnesmies joka omistaa Hôtel Ritzin Pariisissa missä Diana ja Dodi vietti yhteistä aikaa ennen kohtalokasta automatkaansa, on käyttänyt miljooniaan todistaakseen Prinssi Philipin järjestäneen hänen poikansa ja Dianan kuoleman Hänen Majesteettinsa salaisen palvelun MI6:n avulla. Al-Fayedin teoriat painottavat Philipin natsitaustaa (Philipin kaikki neljä sisarusta nai korkea-arvoiset natsijohtajat ja Philip itse opiskeli Saksan natsikoulussa vuonna 1933) ja väittää Dianan salamurhalla olleen rasistinen motiivi, koska hänen väitettiin olleen romanttisessa suhteessa Dodin kanssa.
Al-Fayedin teorioiden mukaan Dianan on jopa uskottu kantaneen Dodin lasta eikä Prinssi Philip voinut hyväksyä sitä, että Englannin tulevan kuninkaan äiti kantaisi egyptiläissyntyisen muslimin lasta. Historioitsija Webster Tarpleyn esittää, että Walesin Prinsessa olisi kääntynyt islamiin mikäli hän olisi nainut kihlattunsa Dodin mitä Windsorin huone ei Al-Fayedin ja Tarpleyn mukaan voinut hyväksyä. Virallinen kuolisyytutkimus ja Dianan ystävien todistukset eivät kuitenkaan vahvista sitä, että Diana olisi ollut raskaana ennen kohtalokasta auto-kolaria. Ranskalainen tutkiva journalisti Chris Laffaille on tosin sanonut löytäneensä todisteita raskaudesta Pariisin sairaalan, mihin prinsessa otettiin kolarin jälkeen, virallisista arkistoista. Tämä ei kuitenkaan todista Dodin olevan isä, koska näiden asiakirjojen mukaan – mikäli aitoja – Dianan raskaus oli jo yhdeksännellä tai kymmenennellä viikolla, mutta Diana tapasi Dodin vasta heinäkuussa 1997. Dianan ja Dodin seurustelun alkamisen ajankohta on muutenkin melko ongelmallinen sille teorialle, että heidän suhteensa olisi salamurhan päällimmäinen motiivi.
Miksi Diana puhui hänen salamurhansa lavastetussa auto-onnettomuudessa olleen suunnitteilla jo lokakuussa 1993 jos hänen suhteensa egyptiläissyntyiseen Dodi Al-Fayediin käynnisti tämän murhasuunnitelman? Edelleen, miksi Diana olisi puhunut aviomiehensä Charlesin olleen tämän salajuonen alkuunpanija mikäli se oli Prinssi Philip – kuten Al-Fayed väittää – joka halusi päästä Dianasta eroon? Charlesin lämpimät suhteet muslimimaailmaan ei anna myöskään uskottavuutta sille väitteelle, että salaliiton motiivina olisi kuningasperheen rasistinen viha muslimeita kohtaan. Al-Fayed on oikeassa painottaessaan Philipin natsiyhteyksiä, mutta historiallisesti natsit eivät vihanneet arabeja vaan juutalaisia. Tosiasiassa Hitler olisi halunnut liittoutua arabien kanssa Iso-Britanniaa ja Ranskaa vastaan ja osoitti monissa puheissaan ihailua islamilaista uskontoa kohtaan. Tämä natsismin ja islamin epäpyhä liitto näkyy myös “Windsorin” (Saxe-Coburg ja Gothan) kuningashuoneessa. Prinssi Charlesin maailmankuvassa yhdistyy sekä ekofasismi että islamofasismi ja palaan tähän vielä myöhemmin.
Kun pohdimme salamurhan mahdollisia motiiveja, on otettava huomioon ensinnäkin Dianan pelkojen ajankohta. Dianan kirjeet Paul Burrelille ja lordi Mishconille ajoittuu niin sanottuun “Walesien sotaan” millä viitataan Walesin Prinssin ja Prinsessan eroon ja sen mukana tulleeseen julkiseen likapyykkiin. Diana oli tehnyt epäsuoraa yhteistyötä kirjailija Andrew Mortonin kanssa vuosina 1991 -1992 vuotaen hänelle Charlesin uskottomuuden Camilla Parker-Bowlesin kanssa. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1992 nousten heti kansainvälisiin otsikoihin ja tuli maailmanlaajuiseksi skandaaliksi paljastaessaan Dianan bulimian, lukuisat itsemurhayritykset, itseviiltelyn ja loi kuvan Charlesista kylmänä ja välinpitämättömänä aviomiehenä, joka vain pahensi Dianan sisäistä tuskaa. Hän sanoi, “Aviomieheni sai minut tuntemaan niin riittämättömäksi kaikilla mahdollisilla tavoilla, että joka kerta kun nousin ylös hän työnsi minut takaisin alas. Vihasin itseäni niin paljon.”
Myös Diana etsi lohtua useista miehistä myrskyisän avioliittonsa aikana (Dianan mukaan Charles jatkoi romanttista suhdettaan Camillan kanssa heidän ensimmäisestä hääpäivästään lähtien). Yksi heistä oli James Gilbey, joka muistetaan niin sanotusta “Squidgygatesta” – intiimistä puhelusta hänen ja Dianan välillä, joka vuodettiin lähdistölle elokuussa 1992 samoihin aikoihin Andrew Mortonin paljastusten kanssa. Vuoden 1993 alussa julkisuuteen vuoti taas Charlesin ja Camillan surullisenkuuluisa puhelu, jossa Charles sanoi haluavansa aineellistua uudestaan Camillan tamponiksi. Briannian pääministeri John Major julisti Charlesin ja Dianan asumuseron joulukuussa 1992 ja virallisesti avioero astui voimaan 28. elokuuta 1996. Charles itse myönsi aviorikoksensa vuonna 1994 dokumentissa Charles: The Private Man, The Public Face vaikka hän sanoi yrittäneensä olla uskollinen avioliiton alussa, mutta kääntyneen vanhan naisystävänsä puoleen kun avioliitto oli “peruuttomasti hajonnut.”
Painotan tätä vuosien 1993 – 95 yhteyttä tähän saippuaoopperaan, koska tuohon aikaan Walesin Prinsessa oli suora uhka Prinssi Charlesille itselleen paljastaessaan maailmalle kiusallisia tosiasioita hänen suhteestaan Camillaan (joka petti myös omaa miestään Andrew Parker Bowlesia tapaillessaan Charlesia), jotka vaaransivat hänen kruununperimyksensä. Camillagaten ja Andrew Mortonin kirjan paljastuksilla oli välitön seuraus Charlesin julkisuuskuvaan ja siitä lähtien mielipidekyselyt ovat osoittaneet toistuvasti, että enemmistö briteistä ei halua Charlesia heidän seuraavaksi hallitsijakseen vaikka perimyslain mukaan kruunu kuuluu Charlesille sen jälkeen kun Kuningatar siirtyy rajan toiselle puolelle. Charlesin ja Camillan valtaanousun on kuitenkin pelätty johtavan perustuslailliseen kriisiin missä Charlesin on lopulta pakko luovuttaa kruununsa Prinssi Williamille jos kansa alkaa mellakoida ylenkatsotun kruununprinssin kuninkaaksi julistamisen jälkeen. Tämä oli Lontoossa ensi-iltansa saaneen palkitun teatterinäytelmän King Charles III aiheena mistä julkaistaan TV-versio tänä vuonna.
Yksi Dianan varhaisimmista ja läheisimmistä avioliiton aikaisista miesystävistään oli hänen henkivartijansa Barry Mannakee, joka kuoli moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1987. Hänen kuolemansa oli ensimmäisiä tapauksia mikä sai Dianan epäilemään, että Charles suunnitteli hänen varalleen lavastettua “auto-onnettomuutta”, Diana nimittäin uskoi Mannakeen kuolleen hänen miehensä palkkamurhaajien taholta. Kun pariskunta oli matkalla Cannesin elokuvafestivaaleille, Charles kertoi Dianan miesystävää koskevat ikävät uutiset hyvin vahingoniloisella tavalla: “Ai niin, sain muuten sanan suojelusyksiköltä, että Barry Mannakee parka kuoli. Jonkin sortin moottoripyörä-onnettomuus. Sepä harmillista, eikö vain?” Kun Diana purskahti kyyneliin, Charles sanoi sarkastisesti: “Mennään rakas, lehdistösi odottaa.” Dianan ystävä Christine Fitzgerald kertoi David Ickelle, että vuoden 1990 aikoihin Diana ryntäsi hänen työpaikalleen järkyttyneessä mielentilassa:
Hän itki hysteerisesti ja sanoin, “Mikä hätänä?” Se oli kuin koiran ulvontaa, täynnä nyyhkytystä. Hän loikkasi oven lävitse. Annoin hänelle pelastuskorjauksen, puristin häntä kädestä, halasin häntä, rauhoittelin hänet, ja sanoin että hän kertoisi mitä oli meneillään. “En voi uskoa sitä, en voi uskoa, että he tappoivat hänet”, hän nyyhkytti. Sanoin: “Kenet he tappoivat?” Hän kertoi minulle suhteestaan salapoliisiin (Barry Mannakee) ja kunka hän oli päässyt hengestään moottoripyöräonnettomuudessa ja kuinka hän ajatteli sen olleen kauhea onnettomuus. Mutta nyt hän tietää, että kuningasperhe tappoi hänet koska Prinssi Charlesin kokenut salapoliisi oli juuri kertonut hänelle, että ellei hän lopettaisi suhdettaan Hewittin kanssa, sama tapahtuisi hänelle. Hän kertoi Dianalle, ettei hänen tulisi luulla että hän on myöskään korvaamaton (ote kirjasta The Biggest Secrets, s. 173).
Noel Botham kertoo kirjassaanThe Murder of Princess Diana – Revealed: The Truth Behind the Assassination of the Century (Prinsessa Dianan murha – Paljastettu: Totuus vuosisadan salamurhan takana): “Diana oli vakuuttunut siitä asti kun hän sai uutiset, että Mannakee oli MI5:n salajuonen uhri. ‘Hän tiesi liikaa Charlesista ja Camillasta ja siitä mitä oli meneillään’, hän sanoi. Jopa silloin kun hänelle kerrottiin, että 17-vuotiasta tyttöä Nicola Choppia syytettiin huolimattomasta ajosta, hän kieltäytyi uskomasta että hänen kuolemansa oli pelkän onnettomuuden seurausta. ‘Heillä on kaikenlaisia keinoja järjestää tällaisia asioita’, Diana myöhemmin kertoi rakastajalleen majuri James Hewittille. Hän uskoutui Hewittille, että Barry Mannakee tapettiin koska he olivat muodostaneet liian läheisen suhteen ja koska hän oli kertonut tälle liikaa Prinssi Charlesin suhteesta Camillaan. ‘MI5 ja ihmiset palatsissa tappoivat hänet. Olen varma, että he tappoivat hänet. Eräänä päivänä se olen minä, jonka perään he tulevat’. ‘Hän säilytti tämän uskon koko sen ajan jona tunsin hänet’, paljasti Hewitt.”
Diana ja Hewitt (jota on epäilty Prinssi Harryn todelliseksi isäksi) sopivat pistävänsä suhteensa poikki – vaikka Diana oli valmis naimaan hänet erottuaan Charlesista – juuri siitä syystä, että Diana pelkäsi Hewittin turvallisuuden olleen liian suuressa vaarassa heidän suhteensa tähden ja Hewitt kertoikin saaneensa suoria tappouhkauksia mm. Dianan yksityissihteeri Patrick Jephsonilta (joka ironisesti oli mukana Dianan lakimiehen lordi Mishconin tapaamisessa lokakuussa 1995 missä Diana avautui hänen salamurhajuontaan koskevista peloistaan). Voiko joku todella epäillä Walesin Prinsessan kuoleman takana ollutta salaliittoa, kun hän itse oli täysin vakuuttunut siitä, että hänet yritettäisiin tappaa auto-onnettomuudeksi lavastetussa salamurhassa? Tämä pelko juontui siitä, että hän tiesi liikaa palatsin sisäisistä asioista, joista monetkaan eivät kestäneet julkisuuden valokeilaa ja uhkasivat aiheuttaa koko monarkian olemassaolon vaarantavan mediaskandaalin.
Andrew Mortonin kirja oli eräs suurimpia kolhuja kuningasperheen julkisuuskuvaan moniin vuosikymmeniin ja tästä syystä Kuningatar kutsui vuotta 1992 nimellä “Annus Horribilis” eli kauhea vuosi. Se oli kauhea vuosi Kuningattarelle, mutta vielä kauheampi vuosi Walesin Prinssille, kun hänen pr-imagonsa sai pysyvän tahran kansainväliseksi bestselleriksi nousseessa kohukirjassa. Tästä huolimatta hän onnistui puhdistamaan oman sekä Camillan maineen vuoteen 2005 mennessä jolloin heidän avioliittonsa alkoi. Tämä oli mahdollista vain Charlesin palkkaaman häikäilemättömän pr-miehen Mark Bollandin ansiosta, joka voitti vuoden 2001 PR Professional-palkinnon sen johdosta, mitä kutsuttiin “massiiviseksi käännekohdaksi Charlesin ja lehdistön suhteessa.” Camillan mediakuvan muuttuminen kuninkaallisesta rakastajattaresta kuninkaalliseksi vaimoksi olikin Queensin Yliopiston asiantuntijan Carolyn Harrisin sanoin, ”ennenkuulumaton kehitys Britannian historiassa, jolla on vain harvoja historiallisia ennakkotapauksia.”
The Independent kutsui Bollandia “pimeäksi voimaksi, joka manipuloi Prinssin kuvaa”. Vuoden 2015 dokumentista Reinventing Royals paljastuu, että Bolland mm. hyväksikäytti prinssejä William ja Harry heidän äitinsä kuoleman jälkeen kiillottamaan Charlesin ja Camillan julkisuuskuvaa mistä William oli ymmärrettävästi raivoissaan. Bolland avusti myös Penny Junoria vuoden 1998 kirjassaan Charles: Victim or Villain (Charles: Uhri vai Konna), mikä kyseenalaisti Dianan mielenterveyden ja väitti hänen pettäneen Charlesia ensin. Eräässä tapauksessa Bolland levitti mediaan skandaalin Harryn alkoholi- ja huumeongelmasta esittääkseen Charlesin vastuullisena isänä, joka määräsi hänet tapauksen tultua julki heti päihteiden kuntoutuskeskukseen, vaikka tosiasiassa tarina oli harhaanjohtava koska Harry vieraili keskuksessa jo kauan ennen kuin jäi kiinni kannabiksen poltosta. Voit siis olla varma, että kaikki nykyisetkin otsikot missä Charlesin mainetta yritetään kiillottaa Dianan tai muiden kuningasperheen jäsenten kustannuksella, on osa tätä samaa taktiikkaa mitä Charles on käyttänyt jo vuosikymmeniä.
Palatakseni vielä kysymykseen Dianan salamurhan mahdollisesta motiivista, joku voisi ajatella että koska Charlesin ja Dianan avioliiton kolmiodraama oli jo tullut julkisuuteen, Diana ei ollu enää uhka kuningasperheelle tai Prinssi Charlesille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa sillä Diana ei tavannut koskaan Andrew Mortonia ja avusti tätä vain epäsuorasti ystäviensä ja välikäsien kautta. Mortonin kirja ei siis kerro koko kuvaa siitä mitä Diana todella tiesi kuningasperheeseen liittyvästä korruptiosta ja seksuaalisesta moraalittomuudesta. Todellakin, on monia todisteita siitä että Diana itse aikoi paljastaa ne maailmalle ja teki leikkaamattoman videonauhoitteen vain kuukausia ennen kuolemaansa missä hän puhui näistä salaisuuksista. Monet ovat sanoneet muistavansa kuinka Diana puhui lehdistön edustajille kesällä 1997 ja lupasi kertoa heille jotain, mikä “shokeeraisi maailman”. Monet romantiikan-nälkäiset ihmiset spekuloivat tuohon aikaan, että kyseessä olisi Dianan ja Dodin kihlausuutinen.
Mutta tosiasiassa tämä medialle tarkoitettu uutispommi – joka meni Dianan kanssa hautaan – on ollut kaukana romantiikasta. Lainasin kirjani 12. luvussa Gordon Thomasin raporttia marraskuulta 2003 missä hän puhui tästä videonauhasta. Kuvaajana oli BBC:n entinen kameramies, joka ei halunnut paljastaa nimeään. Hänen mukaansa “Kasetteja oli seitsemän, ei kaksikymmentä kuten raportoitiin. Ne kuvattiin Dianan hankkimalla kameralla. Minun työni oli huolehtia teknisestä puolesta, lavastuksesta ja valaistuksesta. Hän säilytti kasetit. Hän kertoi minulle asettavansa ne pankkiholviin Amerikassa. Käsitän, että läheinen ystävä New Yorkissa järjesti tämän. Uskon, että kasetteja säilötään yhä holvissa.” Voit lukea tämän raportin kokonaisuudessaan kirjani sivuilta 629-632. Siinä Diana viittaa mm. Charlesin homoseksuaaliseen suhteeseen palvelijansa Michael Fawcettin kanssa, minkä on vahvistanut palatsin edenemennyt työntekijä George Anthony Smith, joka todisti joutuneensa Fawcettin raiskaamaksi.
Kohta paljastusten jälkeen Smithin raportoitiin kuolleen “tuntemattomaan sairauteen” 44-vuoden iässä ja lehdistöön levitettiin valheellista tietoa siitä, että hän olisi perääntynyt näistä syytöksistään minkä hän itse kielsi painokkaasti ennen kuolemaansa. Charlesin homosuhteiden ohella Diana puhui Charlesin ja Camillan seksuaalisesta riettaudesta, kuninkaallisen huonekunnan orgioista joita Charles suvaitsi, jne. Eräässä videossa kameramies muistaa Dianan maininneen yhden tällaisen orgian olleen kuin “suoraan Caligulasta”. Diana on luultavasti viitannut tällä italialaisen elokuvaohjaaja Tinto Brassin pahamaineiseen filmiin Caligula (1979). Käsittääksesi tällaisen viittauksen merkityksen, lainaan vielä amerikan historian yhden kuuluisimman elokuvakriitikko, Pulizer-palkitun Roger Ebertin sanoja tästä elokuvasta.
“Caligula” on kuvottava, täysin arvoton, häpeällistä roskaa. Ellei se ole huonoin filmi jonka olen koskaan nähnyt, tämä tekee sen jopa vieläkin häpeällisemmäksi: Ihmiset lahjakkuuksilla sallivat itsensä käyttämisen tällaiseen irvikuvaan. Tympääntyneenä ja sanoinkuvaamattoman masentuneena, kävelin ulos elokuvateatterista kahden tunnin jälkeen 170–minuutin mittaista filmiä… “Caligula” ei ole hyvää taidetta, ei hyvää elokuvaa, eikä se ole hyvää pornoa. Minulla ei ole ollut koskaan mitään erotiikkka vastaan elokuvissa. On K-18 filmejä mistä olen nauttinut “Emmanuellen” aistillisista fantasioista Russ Meyerin pop-koomisiin naurettavuuksiin… Kaikki mitä voin sanoa on, että “Caligula” tekijät ovat menettäneet kauan sitten minkä tahansa eroottisen nimittäjän ja antavat ymmärtää tämän filmin sisällön perusteella, että he ovat kieroutuneita ja julmia ihmisolentoja.
Kahdessa tunnissa tätä filmiä näin, ettei siinä ollut ilon, luonnollisen mielihyvän tai hyvien aistillisten ilojen kohtauksia. Sen sijaan oli kuvottava matka pohjalle ja surullisia fantasioita. Olet kuullut, että tämä on väkivaltainen filmi. Mutta kuka olisi arvannut kuinka väkivaltainen, ja mitä alhaista päämäärää varten se todella on? Filmissä on kohtauksia missä kuvataan miestä jonka virtsatiet on suljettu ja hänen kurkustaan on kaadettu alas litrakaupalla viiniä. Hänen halkeamaisillaan oleva vatsansa on puhkaistu miekalla. On kohtaus missä mies kuohitaan ja hänen sukuelimensä heitetään koirille, jotka syövät ne innokkaasti valkokankaan edessä. On kohtauksia mestauksesta, suolistamisesta, raiskauksesta, eläimiinsekaantumisesta, sadomasokismista, nekrofiliasta.
Jos Dianan todistamat seksuaaliset menot Palatsin sisällä mitä hän kertoi Charlesin suvainneen, on muistuttanut vähimmässäkään määrin yllä kuvattuja asioita, puhumme nyt puhtaasta pahuudesta ja seksuaalisen kieroutuneisuuden äärimmäisistä muodoista. Jos Diana oli paljastamassa jotain tämän kaltaista hänen miehestään, se olisi ollut todellakin sellaista mikä ei kestäisi päivänvaloa ja mistä syystä Diana oli vaiennettava lavastetussa auto-onnettomuudessa. Tai kuten hän pelkäsi, vahingoitettava niin pahasti, ettei kukaan enää pitäisi hänen puheitaan tervejärkisen ihmisen puheina. Vaikka tällaista syytöstä voi olla alkuunsa vaikea uskoa, useat myöhemmin julki tulleet tapahtumat vahvistavat tällaista oletusta. Esimerkiksi, vuonna 2011 kuolleen Charlesin pitkäaikaisen ystävän ja julkkistähti Jimmy Savilen rikokset ovat olleet selkäpiitä karmivaa luettavaa ja tyrmistyttivät monet niistä jotka elivät vuosikymmeniä siinä harhauskossa että hän oli suuri hyväntekijä. Satojen lasten raiskaus- ja hyväksikäyttötapausten ohella, hän ahdisteli myös sairaaloissa makaavia lapsia, kerskui harjoittavansa suuseksiä ruumishuoneen kuolleiden kanssa (nekrofilia) ja irrotti näiltä ruumiilta silmämunia millä hän koristi oman sormuksensa (tämä sormus näkyy joissakin hänen kuvissaan).
Saxe-Coburg ja Gothan kuninkaallista sukua on syytetty jo vuosisatojen ajan tällaisista makabaareista rikoksista, kuten osoitin yksityiskohdilla kirjani 12. luvussa. Tämän kuninkaallisen suvun Belgiassa hallitsevaa haaraa on syytetty teoista, jotka ylittävät karmeudessaan jopa Savilenkin rikokset, esimerkiksi Marc Dutrouxen tapaukseen liittyvien X-todistajien kuvauksissa. Samoista asioista todisti äsken 53-vuotias Anneke Lucas mistä Daily Mail uutisoi 19. tammikuuta tänä vuonna. Myös Newsweek-lehti raportoi äsken Kuningatar Elisabet II:n yksityisessä omistuksessa olevan Jerseyn saaren Haut de la Garennen lastenkodin vuosikymmeniä kestäneistä julmuuksista ja siihen liittyvästä peittelystä ja salaliitosta. Tämä lastenkoti oli Britannian eliitin ja Jimmy Savilen vierailun säännöllisenä kohteena ja yli 150 hyväksikäytön uhria on todistanut sen olleen näyttämönä eliitin harjoittamalle lasten hyväksikäytölle, kidutukselle ja jopa murhille. Newsweekin uutisen mukaan, “Jotkut raportoivat todistaneensa lasten tehneen itsemurhan paikoissa kuten Haut de la Garenne. Yksi eloonjäänyt, joka julkaisi kirjan ajastaan Haut de la Garennessa, sanoo todistaneensa lapsen (joka yritti taistella hyväksikäyttäjiään vastaan) keitetyn elävältä.” Itse kirjoitin artikkelin tästä “kauhujen talosta” täällä.
Tässä videossa on salaa kuvattua videomateriaa kahdesta eliittisalaseurasta, Pääkallon ja Sääriluiden järjetöstä ja Bohemian lehdosta. Näihin kammottaviin rituaaleihin ovat osallistuneet monet maailman hallitsevasta eliitistä, mm. Bush Snr, Bush Jnr., Obaman ulkoministeri John Kerry ja monet muut. Myös Elisabet II:n on väitetty vierailleen Bohemian lehdossa vuonna 1983. Bohemian lehdon jäsenet (joihin kuului myös kristittynä pidetty presidentti Ronald Reagan) palvovat pöllöä – viisauden ja tiedon muinaista symbolia -, mikä oli myös Baijerin Illuminatin varhainen symboli.
Syyskuun 11. terrori-iskut
Syyskuun 11. terrori-iskun salaliittoa ja Walesin Prinssin suoraa yhteyttä siihen on paljon vaikeampi todistaa, koska kyseessä olisi paljon huolellisemmin organisoitu ja monimutkaisempi salaliitto kuin se mitä vaadittiin Dianan auto-onnettomuuden lavastamiseen. Jos todisteet tukevat kuitenkin sitä, että Charles on kyennyt organisoimaan sen kaltaisen medianäytelmän mitä Prinsessa Dianan kuolema oli ja pääsemään siitä vapaaksi kuin koira veräjästä, niin seuraava kysymys on: Oliko hänellä kanttia ja taitoa myös paljon suuremman mediaspektaakkelin järjestämiseen, nimittäin Al-Qaidan iskuun kaksoistorneja ja Pentagonia vastaan? Mutta hetkinen, eikö kyseessä ollut länttä vihaavien islamistien salajuoni Amerikkaa vastaan mihin Osama Bin Laden myönsi oman syyllisyytensä?
Iskujen tutkimusta koskeneen USA:n hallituksen virallisen raportin mukaan salajuonen pääarkkitehti oli Khalid Sheikh Mohammed, Osaman Al-Qaida järjestön eräs johtavia kenraaleita. Tunnustus saatiin kiduttamalla Guantamo Bayn vankileirillä mistä syystä jotkut ovat epäilleet sen aitoutta. Hän tosin myönsi syyllisyytensä jo huhtikuussa 2002 Al Jazeeran journalisti Josri Foudalle. USA:n hallituksen raportin mukaan motiivina olisi ollut hänen “väkivaltainen erimielisyytensä USA:n politiikkaan, mikä suosi Israelia”. Osama Bin Ladenin ja hänen kenraaliensa keskeinen rooli Syyskuun 11. tapahtumissa on kiistämätön tosiasia, jonka kieltäminen saa näyttämään virallisen selityksen epäilijät naurettavilta. Syyttömät eivät yleensä rehentele omalla syyllisyydellään. Suurin ongelma monissa Syyskuun 11. iskuja koskevissa salaliittoteorioissa – mistä syystä varsinkin konservatiiviseen maailmankuvaan kallistuvien ihmisten on vaikea ottaa niitä vakavasti -, on se että niissä vastuu yritetään siirtää väkivaltaisilta jihadisteilta heidän vihollisilleen.
Tästä syystä ne ovat hyväksikäytetty myös USA:n vihollisten ja vasemmiston propagandassa missä kaikki paha on peräisin USA:n imperialisteilta ja heidän mukanaan Israelilta, joka joidenkin mukaan ohjailee myös USA:n ulkopolitiikkaa vaikutusvaltaisen Israel-lobbyn taholta juutalaisia koskevien salaliittoteorioiden 21. vuosisadan versiossa. Monet “Syyskuun 11. totuusliikkeeseen” kuuluvat uskovat Israelin tai Bushin uuskonservatiivisen hallituksen järjestäneen nämä iskut oikeuttaakseen tällä keinoin USA:n ristiretken Afganistaniin ja Irakiin sen öljykenttien kaappaamiseksi. Mutta kuten Bill Clintonin mentori Carroll Quigley sanoi, kaikissa myyteissä on mukana aina jonkin verran totuutta. Tämä koskee myös yläpuolista väitettä. Tunnustan että olin itse yhteen aikaan täysin varma siitä, että Syyskuun 11. takana oli Bushin hallitus eikä Al-Qaida. Tutustuttuani kuitenkin paremmin väkivaltaisen jihadismin ideologiaan, historiaan ja sen päämääriin, aloin epäillä tätä salaliittoideaa.
Nykyään olen sitä mieltä, että radikaali islam on todellinen uhka läntiselle sivilisaatiolle ja että Al-Qaida oli Syyskuun 11. tapahtumien takana siinä missä sen jälkeläinen ISIS on nykyisten terroritekojen takana. Mutta tämän tunnustaminen ei tee vielä tyhjäksi salaliiton olemassaoloa. On nimittäin kysyttävä, että olisiko joku Afganistanin luolistoissa asuva parrakas huru-ukko kyennyt näin spektaakkelimaiseen terrori-iskuun ilman laajempaa salaliittoa ja apua läntisten hallitusten sisältä? Syyskuun 11. totuusliikkeen kantavia voimia tämän todistamisessa on ollut sen väite kaksoistornien hallitusta räjäyttämisestä mitä on tukenut paitsi monien silminnäkijöiden kuvaukset romahtamista edeltävistä pommien äänistä (jopa Donald Trump puhui pommeista iskujen päivänä nauhoitetussa haastattelussa) rakennusten äkillinen ja hallittu sortumistapa, WTC7:n romahtaminen samalla tavalla kuin tornien 1 ja 2 vaikka rakennukseen ei törmännyt lentokonetta, sortumisesta tullut hienostunut pöly, raunioiden savuaminen vielä kuukausia niiden romahtamisen jälkeen, ynnä monet muut tekijät.
Alex Jonesin erikoisraportti syyskuun 11. sisäpiirityöstä vuodelta 2011.
Virallinen raportti nojaa niin sanottuun “pannukakkuteoriaan”, jonka mukaan kerroslaattojen sortuminen toistensa päälle aiheutti kaksoistornien romahtamisen, mutta vuonna 2002 julkaistu FEMA:n raportti myöntää, ettei “sortumaan johtanutta tapahtumaketjua kyetty varmuudella määrittämään”. WTC7:n kohdalla raportti on jopa vielä epäselvempi: “tulipalojen luonne WTC-7:ssä ja se miten ne aiheuttivat rakennuksen sortumisen on tuntematon tällä hetkellä”. Rakennuksen omistaja Larry Silverstein kertoi kuitenkin PBS-dokumenttifilmillä America Rebuilds, että hän käski “ottaa alas” rakennuksen saatuaan puhelun palolaitoksen komentajalta. World Trade Center -tornien ohella ei tiedetä vastaavaa tapausta missä korkeat rakennukset olisivat romahtaneet pelkän tulipalon seurauksena. Esimerkiksi helmikuussa 2005 Madridin 32-kerroksinen Windsor Tower paloi hallitsemattomasti lähes vuorokauden ilman sortumista. WTC7:n osalta suurimmat tulipalot olivat jo sammuneet ennen kuin se romahti omalle paikalleen lähes vapaapudotuksen vauhdilla. Sivulla 11syyskuu.net kerrotaan:
Viisi päivää sortumisen jälkeen NASA ja USGS suorittivat lämpökamerakuvauksia, jotka mittasivat korkeimmillaan 747 C asteen lämpötiloja raunioissa. Tämä siitä huolimatta, että palolaitos ruiskutti kuumiin kohtiin jatkuvasti vettä. Ja tornien huipulla sijainnet suuret sprinklerisysteemin vesisäiliöt luovuttivat vetensä raunioihin. Seitsemän viikkoa sortuman jälkeen raivauksiin osallistunut yhtiö LiRo kertoi nostaneensa raunioista punahehkuisia teräksiä. Peter Tully Tully’s Constraction -yhtiön johtaja kertoi lehtihaastattelussa, että tornien kellarikerroksista oli löytynyt lammikkoja sulanutta terästä. Samanlainen löytö oli tehty myös WTC-7:n alta. Minkäänlainen kerosiini- tai toimistopalo ei kykene sulattamaan rakenneterästä. Kohonneita lämpötiloja näkyy vielä viisi kuukautta myöhemmin otetuissa lämpökamerakuvissa.
“Kuka idiootti käski räjäyttää WTC7:n? Ellei joku kerro kuka on vastuussa tästä fiaskosta, päitä alkaa pian putoilla.”
Rakennusten hallittuun räjäytykseen viittaavia todisteita voisi käsitellä laajemminkin, mutta se ei johtaisi meitä juuri mihinkään. Olisi nimittäin vaikea kertoa kuka asetti räjäytteet ja kenen valtuutuksella. Tiedämme vain, että Presidentin nuorempi veli Marvin Bush toimi tuohon aikaan yrityksen johdossa, joka vastasi WTC-tornien turvallisuudesta ja että vain viikkoja ennen hyökkäystä rakennuksissa oli meneillään toistuvia evakuointeja. Mutta jos tornit romahtivat todella hallitun räjäytyksen seurauksena, se viittaisi suuren luokan salaliittoon, peittelyyn ja siihen, että lentokoneiden törmäys pilvenpirtäjiin oli vain osa ennalta käsikirjoitettua näytelmää millä ihmiset saatiin uskomaan hallituksen viralliseen tarinaan Amerikkaan hyökänneistä islamisti ekstremisteistä, jotka eivät saaneet mitään apua USA: hallituksen sisältä tai Yhdysvaltojen liittolaisilta. Kuitenkin, salaliiton tärkein ulottuvuus ei ole yhteydessä ideaan WTC-tornien hallitusta räjäytyksestä vaan koskee sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että USA:n hallitus on peitellyt jo vuosikausia sen liittolaisen Saudi-Arabian kuningaskunnan roolia Al-Qaidan luojina, Syyskuun 11. tapahtumissa ja islamilaisen terrorismin (mukaanlukien ISIL:in) pääasiallisena rahoittajana. Juuri tämä osa tarinaa on se, mikä johtaa salaliiton jäljet suoraan Walesin Prinssin tykö.
Mikään yllä mainitusta ei ole salaliittoteoriaa. Se että Saudi-Arabian hallitus yhdessä CIA:n kanssa oli mukana Al-Qaidan luomisessa on virallista historiaa minkä kuka tahansa voi vahvistaa mistä tahansa historian lähteestä. Afganistanin islamistiverkosto luotiin alunperin USA:n ja Saudien strategiassa käyttää islamistisen ideologian innoittamia mujahideentaistelijoita Neuvostoliiton vuoden 1979 Afganistanin miehitystä vastaan. Mujahideenikomentaja Mohammed Omar perusti vuonna 1996 Afganistanin Taliban-hallinnon, minkä USA syrjäytti hyökättyään maahan syyskuun 11. terrori-iskun jälkeen. Samalla tavalla Venäjä ja Kiina on tukenut Iranin ja Syyrian kautta shiialaisia islamistaistelijoita käymään proxy-sotaa USA:ta, Saudi-Arabiaa ja Israelia vastaan Irakissa, Libanonissa ja Jemenissä ja Gazassa. Se että Saudi hallitus rahoittaa ja tarjoaa logistista tukea yhä monille islamistiryhmille, mukaanlukien brutaalille ISIS:ille, ei ole myöskään salaliittoteoria sillä se vahvistetaan USA:n entisen ulkoministeri Hillary Clintonin hakkeroiduissa sähköpostiviesteissä.
Siihen syytteeseen, että Saudi Arabian absoluuttinen monarkia oli suoraan osallinen Al-Qaidan ja Syyskuun 11. kaappareiden avustamisessa on tarjottu useita todisteita Valkoisen Talon ja senaatin julkaisemassa virallisessa tutkimuksessa syyskuun 11. iskuihin joulukuulta 2002. Tämän raportin sisältämät 28-sivua, jotka oli omistettu näiden Saudi-yhteyksien todistamiseen, sensuroitiin tästä raportista Bushin hallituksen määräyksestä, koska sen pelättiin vahingoittavan USA:n ja Saudi-Arabian erityissuhdetta. Nämä 28-sivua näkivät päivänvalon vasta viimevuoden heinäkuussa syyskuun 11. uhrien omaisten ja heidän lakimiestensä painostuksesta. Kaiken kaikkiaan 15 miestä 19 kaapparista tuli Saudi-Arabiasta ja ainakin kahdella heistä oli yhteyksiä Saudien tiedustelupalveluun ja maan johtaviin prinsseihin, mukaanlukien Prinssi Bandariin, joka toimi hyökkäysten aikaan Saudien suurlähettiläänä USA:ssa ja oli George W. Bushin hyvä ystävä. Bandar on tämän elämänkerturin mukaan myös Prinssi Charlesin läheinen ystävä. 28-sivua kertoo FBI:n jäljittäneen miestä nimeltä Osama Bassnan jolla oli monia yhteyksiä kaappareihin ja jonka FBI tiesi olevan Osama Bin Ladenin ihailija. FBI jäljitti hänen vastaanottaneen suuria rahasummia Prinssi Bandarin ja tämän vaimon tililtä vuosina 1998 – 2002. FBI epäili Bassnan olleen myös Saudien tiedustelupalvelun jäsen.
Prinssi Bandar oli kutsuvieras vuonna 2005 Charlesin ja Camillan häissä yhdessä hänen lankonsa (vaimon veljen) Prinssi Turki bin Faisalin kanssa, joka johti Saudien tiedustelupalvelua vuosina 1979 – 2001. Hän erosi sen johdosta vain kymmenen päivää ennen terrori-iskuja. Vuonna 1990 Bandar lahjoitti arviolta 13-24 miljoonaa dollaria Charlesin johtamalle Oxford Centre for Islamic Studies (OCIS)-järjestölle. Bandarin toiveesta silloinen kuningas Fahd lupasi lahjoittaa kuningaskunnan puolesta 32.4 miljoonaa dollaria OCIS:lle. Bandar ilmoitti lahjansa yksityisillallisella Charlesin kanssa vuonna 1997. Prinssi Charlesilla on ollut läheinen suhde Saudi-Arabian kuninkaallisiin ainakin siitä lähtien kun hän teki tähän Persianlahden kuningaskuntaan ensimmäisen valtiovierailun vuonna 1986. Hän on siitä lähtien muodostanut erityisen läheisen ystävyyssuhteen edesmenneen kuningas Faisalin (1964 – 75) lasten Khalid al-Faisal Al Saudin, Mohammed bin Faisal Al Saudin ja Turki bin Faisal Al Saudin kanssa.
Kuningas Faisal Amin al-Husseinin kanssa. Al-Hussein oli natsien tärkeimpiä arabiliittolaisia, joka yllytti natseja jatkuvasti juutalaisten polttamiseen keskitysleireillä. Faisal oli myös tunnettu antisemiitti, joka kiristi länttä masinoimalla vuoden 1974 öljykriisin, jotta se perääntyisi tuestaan Israelille. Hänen lapset olivat mahdollisesti syyskuun 11. salaliiton takana ja he ovat kaikki Prinssi Charlesin lähimpiä ystäviä.
Telegraphin uutisen mukaan lokakuulta 2001, ensiksi mainittu on Prinssi Charlesin suuri ihailija. Sama uutinen kertoo hänen esitelleen Charlesille ystävänsä Bakr bin Ladenin Lontoossa kesäkuussa 2000. Kun Khalid al-Faisal esitteli hänet, “Tämä on herra Bin Laden”, Charles vitsaili, “Ei kai vain se Bin Laden?”, mihin Khalid vastasi, “Ei, ei. Se on hänen veljensä.” Prinssi Charles tapasi Bakr bin Ladenin taas uudestaan kaksi viikkoa syyskuun 11. iskujen jälkeen. Bakr bin Laden johtaa hänen suuren perheensä monikansallista rakennusfirmaa nimeltä Saudi Binladin Group (SBG). Sen virallinen verkkosivu käynnistettiin 11. syyskuuta vuonna 2000 ja sen verkkotunnus oli edeltä käsin asetettu päättymään tasan vuosi myöhemmin. Howard Altman raportoi:
Se että SBG:n verkkotunnusrekisteröinti päättyy samana päivänä, kun Yhdysvallat on iskun kohteena on “helvetinmoinen yhteensattuma,” sanoi Charles Boncelet, tietokone- ja informaatiotieteiden professori Delawaren Yliopistosta, joka on asiantuntija steganografian alueella – kätketyn informaation tieteen.
Al-Qaidan ja islamilaisen terrorismin vahvistettu sponsori – Saudien kuningasperhe – järjesti siis tämän tapaamisen Prinssi Charlesin ja Bakr bin Ladenin välillä kesäkuussa 2000 ja taas uudestaan syyskuussa 2001 ja tapaamisten välissä Bakr bin Ladenin johtaman perheyrityksen verkkosivun verkkotunnus päättyi samana päivänä, kun Yhdysvallat oli hyökkäyksen kohteena heidän perheensä “mustan lampaan” (kuten he sanovat) taholta. Nämä tapaamiset järjestäneen Khalid al-Faisalin velipuoli ja Charlesin ystävä Turki bin Faisal erosi Saudien tiedustelupalvelun johtotehtävistä 10 päivää ennen iskuja. Turki bin Faisal kehuskeli vuoden 2002 haastattelussa näytelleensä keskeistä roolia USA:n ja Saudien suunnitelmassa ajaa venäläiset Afganistanista Saudien rahoittamien ja CIA:n kouluttamien mujahideentaistelijoiden avulla. Erään pakistanilaisen verkkosivun mukaan Osama tapasi Turki bin Faisalin jo vuonna 1978. Paul Thompson kirjoittaa kronologiassaan Saudien yhteydestä Syyskuun 11. iskuihin.
[varhainen 80 -luku] Osama bin Laden alkaa tarjota taloudellista, järjestelmällistä ja suunnitelmallista apua mujahideeneille Afganistanissa Saudien kuningasperheen neuvoilla ja tuella. [New Yorker, 11/5/01] Jotkut uskovat, että hänet poimittiin hommaan Prinssi Turki al-Faisalin taholta, Saudi Arabian salaisen palvelun pään. [Sunday Times, 8/25/02] Joissain elämäkerroissa Bin Ladenia pidetään Turkin suojattina.
Prinssi Charlesin ystävä ja hääkutsuvieras hänen ja Camillan häissä vuonna 2005, oli siis Osama Bin Ladenin ja tämän islamistiverkoston alkuperäinen luoja ja hänen suojelijansa. Hänen ja Saudi-hallituksen yhteys Osamaan ja tämän al-Qaida terrorisoluunsa jatkui vielä pitkälle syyskuun 11. hyökkäystä edeltävään aikaan. Turki tapasi Osaman heinäkuussa 1998 Talibanin ja Saudi-hallituksen välisessä salaisessa sopimuksessa ja taas uudestaan heinäkuussa 2001 jolloin Osama sai hoitoa amerikkalaisessa sairaalassa Dubaissa. Tämän Euroopassa laajasti raportoidun uutisen mukaan mukana olisi ollut myös joukko Osaman perheenjäseniä – jotka väittävät kieltäneen hänet 90 -luvun alussa — kaksi CIA:n agenttia sekä al-Qaidan pääideologi ja sen nykyinen johtaja Aiman al-Zawahri. Thompson demonstroi tätä Saudi-Arabian itsetuhoisaa rakkaussuhdetta al-Qaidan kanssa alla:
[Vuosi 1996] Saudi Arabian hallitus alkaa maksaa valtavia määriä rahaa al-Qaidalle tullen sen suurimmaksi taloudelliseksi tukijaksi. He antavat myös rahaa muille ekstremisti ryhmille kautta Aasian. Tämä raha kasvattaa valtavasti al-Qaidan valmiutta. [New Yorker, 10/16/01] Lakitiimi, joka on mukana 9/11 oikeusjutussa väittää myöhemmin, että heillä on puhtaaksikirjoitus, jonka Ranskan tiedustelu teki tapaamisesta Saudi prinssien ja liikejohtajien välillä tänä vuonna missä Saudit hyväksyivät jatkavansa Bin Ladenin verkoston sponsoroimista. On samanlainen jatkotapaaminen kaksi vuotta myöhemmin (katso heinäkuu 1998) [Minneapolis Star Tribune, 8/16/02]. Eräs USA:n viranomainen sanoo, “’96 on avain vuosi… Bin Laden liitti yhteen kaikki pahikset – se on kuin Suuri Liittouma – ja sillä on valmiutta suorittaa suuren luokan operaatioita.” Saudi-hallitus, hän sanoo, on “mennyt pimeälle puolelle”. NSA:n elektroniset sieppaukset “kuvaa hallituksen kasvavasti korruptoituneena, vieraantuneena maan uskonnollisesta maalaisväestä, ja niin heikentynyt ja peloissaan että se on rikkonut tulevaisuutensa kanavoimalla satojamiljoonia dollareita suojelusrahaa fundamentalisti ryhmille, jotka toivoisivat kukistavansa hallinnon.” Myöhemmin USA:n viranomainen valittaa yksityisesti, “että Bushin hallitus, kuten Clintonin hallitus, kieltäytyy kohtaamasta tätä todellisuutta, jopa syyskuun 11. terroristi hyökkäysten jälkeen.” [New Yorker, 10/16/01]
Yksi esimerkki tästä Saudien huoneen korruptiosta on Daily Mailin uutinen lokakuulta 2015 missä edesmenneen kuningas Abdullahin (2005 – 2015) yksi 20 lapsesta Prinssi Majed bin Abdullah bin Abdulaziz Al Saud juhli rankasti 37 miljoonan dollarin palatsissaan Beverly Hillsissä ahdistellen seksuaalisesti sen kolmea naispuolista työntekijää ja pakotti heidät katsomaan sukupuoliyhteyttään miespuolisen palvelijansa kanssa. Kun yksi naisista käski hänen lopettaa seksuaalisesti agressiivisen käytöksensä, hän huusi: “Minä olen prinssi ja teen mitä tahdon. Sinä et ole kukaan!” Hän myös uhkasi tappaa naiset jos he eivät suostuisi tämän seksuaalisiin pyyntöihin. Toinen Saudi prinssi tuomittiin Britanniassa vankeuteen vuonna 2009, kun hän hakkasi hengiltä miespuolisen seksikumppaninsa lontoolaisen Landmark Hotellin sviitissä. Saudi-Arabiassa homoseksuaalisuudesta rangaistaan joko ruoskinnalla tai teloituksella, mutta tämä ei ilmeisesti päde maata hallitsevaan kuningasperheeseen. Lainaan vielä kerran Thompsonin kronologiaa:
[Elokuu 2002] Yli 600 syyskuun 11. uhrien omaista (nousten myöhemmin yli 2500 10 000 oikeutetusta [Newsweek, 9/13/02]) jättää 15-syytekohdan, $1 biljoonan oikeusjutun useita osapuolia vastaan, joita he syyttävät Osama Bin Ladenin al-Qaida terroriverkoston ja Afganistanin entisen Taliban hallinnon rahoittajiksi. Altavastaajat sisältävät Binladin Groupin (yrityksen jota johtaa Osaman perhe), seitsemän kansainvälistä pankkia, kahdeksan islamilaista avustusjärjestöä, terrorismin rahoittajien yksilöitä, kolme Saudi prinssiä ja Sudanin hallituksen. [CNN, 8/15/02] Nimitetyt yksilöt sisältävät Saudien puolustusministeri Prinssi Sultanin (katso kesäkuu 1998(D), elokuu 2001 (G), ja elokuu 31., 2001), aikaisemman Saudi tiedustelun pään Prinssi Turki al Faisalin (katso heinäkuu 1998, elokuu 31. 2001, ja lokakuu 18. 2002) ja Khalid bin Mahfouzin.
Eli samoihin aikoihin kun Bushin hallitus julkaisi virallisen tutkimuksen terrori-iskuun johtaneista tapahtumista ja sen pääsyyllisistä (joulukuu 2002), uhrien omaiset aloittivat oman oikeusjuttunsa monia Saudi-hallituksen avainhenkilöitä vastaan joita USA:n ja Iso-Briannian hallitus pyrki suojelemaan. Näiden syytettyjen joukossa oli Prinssi Charlesin kaksi läheisistä arabiystävää, Prinssi Bandar (sekä hänen isänsä Prinssi Sultan, Saudien puolustusministeri) ja hänen lankonsa Prinssi Turki (Osaman suojelija). USA:n hallituksen tutkimuksessa ja sen poistetuissa 28-sivussa Prinssi Turkin sisaren Prinsessa Haifaan vahvistettiin rahoittaneen hänen miehensä Prinssi Bandarin kanssa Osama Bassnania, joka kutsui 9/11-iskuja “ihmeelliseksi, loistokkaaksi päiväksi” ja jonka FBI epäili auttaneen kahta kaapparia Khalid Almidharia ja Nawaf Alhazmia Saudien tiedustelupalvelun laskuun. Sen johtaja Prinssi Turki tapasi al-Qaidan johtajat Osama Bin Ladenin ja Aiman al-Zawahrin vain kahta kuukautta ennen terrori-iskuja Dubain amerikkalaisessa sairaalassa ja ja erosi tiedustelupalvelun johtajan tehtävistä 10 päivää ennen terrori-iskuja. Lokakuussa 2002 hänet julistettiin suurlähettilääksi Iso-Britanniaan, mikä antoi hänelle syytesuojan omaisten lakimiesten syytöksiltä.
Näitä yhteyksiä Englannin kuningashuoneen ja kansainvälisen terrorismin välillä voisi mainita lisää sivukaupalla, mutta luulen että tämä antaa sinulle jo tarpeeksi taustatietoa siihen johtopäätökseen mitä nyt ajan takaa. Mikään yllä tarjotusta informaatiosta ei tee tyhjäksi Osama Bin Ladenin tai Khalid Sheikh Mohammedin syyllisyyttä eikä se yritä vähätellä islamistisen ideologian vaaraa läntiselle sivilisaatiolle. Saudien puolustusministeri Prinssi Sultan, joka oli yksi syytetyistä syyskuun 11. uhrien omaisia edustaneiden lakimiesten biljoonan dollarin oikeusjutussa, sanoi kuwaitilaisen sanomalehti As Seyassan haastattelussa 23. lokakuuta vuonna 2001 koskien syyskuun 11:nnen hyökkäystä:
Kuka seisoo tämän terrorismin takana ja kuka toteutti tämän monimutkaisen ja huolella suunnitellun terrorioperaation? Osama bin Laden ja nämä hänen kanssaan ovat sanoneet seisovansa tämän huolella suunnitellun teon takana. Me puolestamme kysymme: Ovatko bin Laden ja hänen tukijansa ainoita tapahtuneen takana vai onko olemassa toinen valta kehittyneellä teknisellä asiantuntemuksella, joka toimi heidän kanssaan?
Vaikka tämä saattoi olla epäsuora tunnustus Saudi-hallituksen ja heidän läntisten liittolaistensa osallisuudesta tähän terrori-iskuun, Saudi-hallitus on lietsonut myös tarkoituksella salaliittoteorioita iskujen takana olleesta näkymättömästä kädestä johtaakseen salaliittotutkijat väärille poluille ja saadakseen heidän katseensa kääntymään Saudi-Arabian sijasta Israeliin, Lähi-Idän ainoaan demokratiaan. Saudi-hallitus on ollut levittämässä kaikkien innokkaimmin teoriaa siitä, että Israelin hallitus oli syyskuun 11. tapahtumien takana ja että juutalaiset hyötyivät siitä kaikkein eniten. Artikkelissaan, mikä koskee Saudien kuningashuoneen antisemitismiä, Memri.org kertoo:
“Prinssi Sultanin veli, Saudi-sisäministeri, Prinssi Naif bin Abd Al-Aziz, on myös tehnyt syytöksiä juutalaisia vastaan. Mikä on siitä lähtien tullut pahamaineiseksi haastatteluksi, joka raportoitiin Ain-Al-Yaqeenissa vuosi syyskuun 11. hyökkäyksen jälkeen, Prinssi Naif selitti että arabit eivät olleet sekaantuneet hyökkäykseen sanoen, ‘Panemme ison kysymysmerkin ja kysymymme kuka sai aikaan syyskuun 11. tapahtumat ja kuka hyötyi niistä. Kuka hyötyi syyskuun 11. tapahtumista? Luulen, että he [sionistit] ovat näiden tapahtumien takana.’
Kuningas Saud (1953 – 64) ja hänen tyttärensä on kutsunut juutalaisvaltiota syöväksi ja kuningas Faisal uskoi keskiaikaiseen Blood libel-satuun, jonka mukaan juutalaiset kidnappasivat ja murhasivat pakanoita käyttääkseen heidän vertaan pääsiäisleivän valmistamiseen. Kuningas Saud oli kuitenkin kutsuttu Elisabet II:n isän Yrjö VI:n kruunajaisiin vuonna 1936, mikä kuvastaa Saudien kuningaskunnan ja Iso-Britannian pitkään jatkunutta ystävyyssuhdetta. Äskeisten paljastusten mukaan Prinssi Charles otti syyskuun 11. jälkeen yhteyttä USA:n Lontoon suurlähettilääseen yrittääkseen lykätä USA:n hyökkäystä Afganistaniin johtuen muslimien pyhästä kuukaudesta Ramadanista mihin suurlähettiläs vastasi, “Sir, oletko nyt aivan tosissasi?” Edellä kerrottujen yhteyksien valossa nousee mieleen, että yrittikö hän voittaa aikaa hänen Saudi-ystäviensä tukemalle Osama bin Ladenille ja al-Qaidalle, että tämä voisi paeta johonkin turvalliseen maahan ennen USA:n hyökkäystä.
Tärkeänä yksityiskohtana mainittakoon nyt vielä sekin, että Prinssi Charles on tunnettu amerikkalaista kulttuuria halveksivista näkemyksistään. Hän on puhunut usein pikaruokaravintolaketjuja, kapitalismia ja pilvenpiirtäjiä vastaan ja yksityisesti hän myös inhoaa Amerikan Israelia suosivaa politiikkaa. Hän on kutsunut pilvenpiirtäjiä julkisesti “ryöpyksi mätäpaiseita” ja vuonna 2001, muutama kuukausi terrori-iskujen jälkeen, hän kutsui niitä “fallistisiksi veistoksiksi ja masentavan ennustettaviksi antenneiksi, jotka sanovat enemmän arkkitehtuurisesta egosta kuin minkäänlaisesta ammattitaidosta.” Viitaten suoraan syyskuun 11. tapahtumiin, hän sanoi, “Kuten minä, uskallan sanoa, he voivat haluta kysyä kuinka kauheat tapahtumat jotka ympröivät World Trade Centeriä voivat vaikuttaa siihen miten me elämme ja työskentelemme kaupungeissamme ja siihen miten me rakennamme ne?” Lainaan vielä lopuksi Executive Intelligence Review:n tekstiä, mikä yhdistää pisteet yhteen ja osoittaa Charlesin istuvan tämän ekofasismin ja islamofasismin yhteenliittävän globaalin terroriverkoston huipulla.
Prinssi Charles on asetettu Kuningattaren taholta Britannia-Saudi terrorikoneiston pääksi, hyödyntäen suhteita joita hän on kehittänyt yli neljännenvuosisadan sitten ensimmäisen valtionvierailunsa Saudi-Arabiaan vuonna 1986. Prinssi, syntynyt vuonna 1948 ja jolle on myönnetty useita arvonimiä (Walesin Prinssi, Cornwallin Herttua, Rothesayn Herttua, Carrickin Kreivi, jne.) ja omistaa monen miljardin perhekiinteistöarvon, on käsitellyt joitakin likaisimpia toimeksiantoja anglo-hollantilaiselle imperiumille. Charles on suojeltu huolella rakennetun julkisen kuvan kanssa kasveja rakastavana luonnonsuojelijana – joille hän puhuu – ja jokseenkin hassahtavana.
Mutta tämän julkisivun takana on todellinen roisto: Charles esitti johtavaa roolia Saudi Arabian aseistamisessa. Hän oli ratkaiseva 1990 -luvun aikana Al-Yamamah II sopimusten solmimisessa, toinen vaihe BAE-Britannian asesopimusta mikä tehtiin vastikkeeksi Saudien öljystä, alunperin solmittu vuonna 1985 Prinssi Bandarin taholta, mikä kuten EIR on dokumentoinut, perusti lahjuskassan kansainvälisen terrorismin rahoittamiseen. Hänen kymmenennen valtionvierailunsa aikana Saudi-Arabiaan helmikuun 17-19. päivä 2014 – hän on tehnyt myös monia yksityisvisiittejä – Charles viimeisteli massiivisen Al-Salam asesopimuksen millä Britannian puolustusfirma BAE Systems myy 72 Eurofighter Typhoonia Saudi-Arabiaan.
Vuonna 2012 Charles tuli ensimmäiseksi kuninkaalliseksi suojelijaksi kaikille kolmelle brittiläiselle päätiedusteluyksikölle: Secret Intelligence Service (MI6), Security Service (MI5), ja Communications Headquarters (GCHQ-Cheltenham). Charles on eturintamassa Kuningatar Elisabet II:n pyrkimykselle vähentää maailman väkilukua nälänhädän, tautien, sodan ja murhan kautta, sen nykyisestä seitsemästä miljardista yhteen miljardiin Charlesin puolivirallisen elämäkerran, Jonathan Dimblebyn The Prince of Wales:in mukaan Prinssi piti kahden päivän kansainvälisen seminaarin kuninkaallisen Britannia-jahdin kyydissä, mikä järjesti agendan vuoden 1992 Rion Maan huippukokoukseen. Huippukokous käynnisti hallitustenvälisen ilmastonmuutonpaneeli IPCC:n kampanjan, mikä tukee kansanmurhaan tähtäävä huijausta ihmisen aikaansaamasta globaalista lämpenemisestä, ajoneuvona teollisuuden ja sivilisaation lakkauttamiseen.
Charlesin verkkosivulla (http://www.princeofwales.gov.uk/) hän mainostaa Paul Ehrlichin vuoden 1968 kirjaa The Population Bomb, mikä kutsui leikkaamaan maailman väestön 1.5 miljardiin. Mark Hollingsworthin kirjan Saudi Babylon mukaan huhtikuussa 2003 pidettiin tapaaminen New Scotland Yardin päämajassa Britannian terrorismin vastaisten viranomaisten ja syyskuun 11. massateurastuksen uhrien omaisten lakimiesten välillä. Omaisia edustaneet lakimiehet painostivat Britannian virallisia virastoja tutkimaan väitteitä Saudien rahoituksesta kansainväliselle terrorismille. Britannian erityisjoukkojen jäsen kertoi Hollingsworthille, että Prinssi Charlesin “suhde huomattavien Saudi kuninkaallisten kanssa loi vakavia ongelmia ja esteitä” tällaiseen tutkintaan.
Johtopäätös
Kutsuin tämän artikkelin otsikossa Charlesia “Transylvanian Prinssiksi”. Tämä titteli ei kuulu hänen virallisiin arvonimiinsä. Mutta Daily Maili uutisen mukaan hän voi saada tulevaisuudessa tällaisen tittlen. Äskeisen Romanian vierailunsa yhteydessä transylvanialaisen Alba lulia kaupungin pormesteri oli kutsunut Walesin Prinssiä “romanialaisemmaksi kuin monet romanialaiset” ja lähettänyt hänelle kirjeen missä hän sanoi, “Lisäksi, polveudut meidän legendaarisesta Prinssi Vladista. Kun rakastat Transylvaniaa niin paljon, ajattelimme että ‘mitä jos sen sijaan että olisit ainoastaan Walesin Prinssi, sinut tunnettaisiinkin tästä lähtien Walesin JA Transylvanian Prinssinä'” The Romania Journal kertoo:
Prinssi on myös Vlad Seivästäjän jälkeläinen, paikallisen hallitsijan joka pani hänen vihollisena puisiin seipäisiin ja tuli inspiraatioksi Bram Stokerin Draculalle. Charles omistaa kaksi 400-vuotta vanhaa lomakotia alueella ja on sanottu olevan Transylvanian “lumoama”, sen maaseudusta ja ympäristöstä… Prinssi on sanonut aikaisemmin: “Transylvania on veressäni.” Prinssi Charles löysi sukulaisuutensa pahamaineiseen tappajaan – jonka on sanottu peittäneen kukkula niin monella seivästetyllä ihmisellä, että sen näytti kuin metsältä – sen jälkeen kun hän teki ensimmäisen vierailunsa Romaniaan vuonna 1998. “Sukupuu näyttää että olen Vlad Seivästäjän jälkeläinen, joten minulla on hieman osuutta [stake = osuutta, seivästä] maassa, hän vitsaili dokumentissa, dailystar.co.uk kertoo.
1400 -luvulla hallinnut Vlad Seivästäjä tunnettiin myös nimellä “Dracula” mistä Bram Stoker lainasi nimen hänen verta imevälle pimeyden prinssilleen. Tämä nimi “Dracula” merkitsee romania kielessä sekä paholaisen että lohikäärmeen poikaa. Sekä historiallinen että fiktiivinen Dracula on tunnettu absoluuttisen pahan ruumiillistumana ja nyt Prinssi Charles ylpeilee sukulaissuhteillaan tähän ihmishirviöön ja tekee itseään tarkoituksella tunnetuksi Draculan 21. vuosisadan ruumiillistumana. Tämä olisi vähemmän huolestuttavaa ellemme tietäisi hänen kiinnostuksestaan okkultismiin ja satanismiin. Samalla kun tiedämme hänen kuninkaallisen vaakunan sisältävän Walesin punaisen lohikäärmeen symbolin – joka oli laajasti näkyvillä, kun hänet asetettiin virkaansa Walesin Prinssiksi vuonna 1969 -, mikä Ilmestyskirjassa symboloi Saatanaa ja hänen poikaansa Antikristusta (Ilm. 12:3,9, 13:1-2), nämä merkit huutavat isoon ääneen hänen todellista identiteettiään Raamatun viimeisenä Antikristuksena. Se kertoo myös sen kuka on todella tässä artikkelissa käsitellyn kansainvälisen salaliiton nukkemestari. Kyseessä ei ole Rooman paavi, jesuiitat tai juutalaiset.
Tätä nukkeatteria hallitsee viimekädessä Saatana ja hänen poikansa Dracula, jonka verenjano selittää sen miksi Prinssi Charles voidaan kytkeä niin moneen kuolemaan Prinsessa Dianan auto-kolarista syyskuun 11. terrori-iskuihin. Kuitenkin, lopullinen hallintavalta on Jumalalla ja Hänen ainosyntyiselle Pojallaan Jeesuksella Kristuksella, joka voitti Saatanan ja pahan vallan kuolemalla meidän syntiemme puolesta Golgatan ristillä ja kantamalle rangaistuksen joka olisi kuulunut meidän osaksemme. Vaikka Saatana on vielä tällä hetkellä tämän planeetan hallitsija, hänen ja kaikkien hänen palvelijoidensa tuomio odottaa kun meidän ylösnoussut Herramme “‘tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet’. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” (Juud. 1:14-16) Sinun on tehtävä valinta: Oletko Jumalan vai Saatanan puolella. Vielä ei ole liian myöhäistä kääntyä jos olet jo valinnut jälkimmäisen. Tässä taistelussa ei ole myöskään puolueettomia tahoja. Valinta on joko tai.
Ks. myös Paul Joseph Watsonin tuore raportti kommunismia ylistävistä ja Trumpin hallituksen vastaisista antifa-protestojista, jotka viime kuukausina ovat herättäneet huomiota mellakoillaan Kalifornian Yliopiston, Berkleyn kampusalueella yrittäessään riistää oikeistokonservatiivisia tai tai klassisen liberalismin mukaisia arvoja edustavilta puhujilta – kuten äskettäin kuuluisaksi nousseelta roomalaiskatoliselta homoseksuaali Milo Yiannopouloukselta ja kolumnisti Ann Coulterilta – heidän sananvapautensa. Watsonin raportissa on kuva antifa (sanoista anti-fasisti) protestoijan t-paidasta missä ISILin terroristeja rohkaistaan mestaamaan Donald Trump.
Raamattu viittaa Antikristukseen manipuloivana nukkemestarina, joka kaappaa vallan vehkeilyn ja salaliiton seurauksena. Englantilaisissa versioissa NIV ja NLT Daniel 8:23 nimeää hänet “vehkeilyn mestariksi”. Daniel 11:21 taas ennustaa hänestä: “Ja hänen sijaansa nousee kelvoton [uusi käännös: halveksittu mies], joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa [King James: rauhanomaisesti] ja anastaa juonilla kuninkuuden.” Heprean sana “juonille” on tässä chalaqlaqqoth, minkä arvostettu englantilainen raamatunkäännös New American Standard Bible 
Syyskuun 11. terrori-iskun salaliittoa ja Walesin Prinssin suoraa yhteyttä siihen on paljon vaikeampi todistaa, koska kyseessä olisi paljon huolellisemmin organisoitu ja monimutkaisempi salaliitto kuin se mitä vaadittiin Dianan auto-onnettomuuden lavastamiseen. Jos todisteet tukevat kuitenkin sitä, että Charles on kyennyt organisoimaan sen kaltaisen medianäytelmän mitä Prinsessa Dianan kuolema oli ja pääsemään siitä vapaaksi kuin koira veräjästä, niin seuraava kysymys on: Oliko hänellä kanttia ja taitoa myös paljon suuremman mediaspektaakkelin järjestämiseen, nimittäin Al-Qaidan iskuun kaksoistorneja ja Pentagonia vastaan? Mutta hetkinen, eikö kyseessä ollut länttä vihaavien islamistien salajuoni Amerikkaa vastaan mihin 
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 
