Jokainen profeetallisesti valveutunut ihminen tietää, että elämme lopun aikojen viimeisiä hetkiä ja ihmiskunnan viimeiset seitsemän vuotta käynnistyvät siitä, kun Antikristus solmii Israelin ja sen arabivihollisten välille seitsenvuotisen pettävän rauhansopimuksen, jonka puolivälissä hän tulee Jerusalemin kolmanteen temppeliin ja asettaa sen kaikkein pyhimpään hävityksen kauhistuksen (Dan. 9:27, 11:31, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4 ja Ilm. 11:2). Kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus on osoitettu ainakin 27 profetian Raamatussa – joista jokainen on perusteltu laajoilla historiallisilla ja kontekstuaalisilla asiayhteyksillä – yhdistävän tämän henkilön nykyiseen Walesin Prinssiin, Charlesiin. Etenkin Danielin 11. luvusta löydämme hyvin perusteellisen aikamatkan läpi historian, mikä johtaa Antikristuksen sukupuun Windsorin huoneeseen Englannissa. Viimeisimmät suuntamerkit enteilisivät Trumpin olevan kuitenkin se henkilö, joka saa aikaan rauhansopimuksen Lähi-Itään. Kuinka islam-kriittisenä tunnettu Trump voisi onnistua siinä missä kaikki aiemmat presidentit ovat epäonnistuneet ja olisiko se todisteena siitä, että hän on Raamatun Antikristus?
Vaikka suurin osa kristityistä suhtautuu New Yorkin entiseen julkkismiljardööriin ja Yhdysvaltojen nykyiseen presidenttiin myönteisesti, pieni osa on alkanut opettaa hänen olevan pahan lopullinen inkarnaatio. Valitettavasti näin kävi myös eräälle tämän sivuston entiselle seuraajalle ja kirjeystävälleni, jonka kanssa en ole tätä nykyä enää missään tekemisissä. Hän torjui minut helmikuussa sanoilla, ”Sinä olet nykyajan sokea fariseus saatanan synagoogasta, ulkokullattu surkimus”. Syy tähän reaktioon oli siinä, ettei hän voinut suvaita kun kirjoitin myönteisesti Trumpista eikä hänen teoriansa saaneet minussa hänen toivomaansa vastakaikua. En ole tosin ensimmäinen ja ainoa kristitty jota vastaan hän on hyökännyt tällä tavoin. Olkoon tämä siis varoituksena kaikille jotka hakeutuvat hänen seuraansa (minulla ei ole tarvetta mainita häntä nimeltä sillä blogini pidempiaikainen lukija tietänee kenestä puhun). Omasta puolestani olen jo antanut hänelle anteeksi (yhtä lailla pyytänyt anteeksi), mutta pelkäänpä että tämän henkilön omatunto on poltinraudalla merkitty eikä hänen sisällään murtuisi mikään vaikka antaisin henkeni alttiiksi hänen edestään.
Onko Donald Trump Peto 666?
Mutta mitä jos hän olikin oikeassa? Entäpä jos Donald John Trump onkin Raamatun profeettojen ennustama Laittomuuden ihminen, joka on onnistunut harhauttamaan valtaosan kristillisestä seurakunnasta? Tämän ajatuksen hylkäämiseen ei tarvita kuin pari raamatunjaetta ja ripaus maalaisjärkeä. Ketä tahansa Antikristus-kandidaattia koskeva kaikkein tärkein kriteeri on tietysti Ilm. 13:18, mikä edellyttää että hänen nimestään saadaan luku 666 heprealais-kreikkalaisessa gematriassa. Tässä lukusysteemissä (sovitettuna englantilaisiin aakkosiin) ensimmäisen kirjaimen lukuarvo vastaa numeroa 1, toinen kirjain numeroa 2, kymmenes kirjain numeroa 10, yhdestoista kirjain numeroa 20, jne. Tällöin nimen Donald John Trump lukuarvo on 977 (Donald Trump = 849). Verkkosivulta www.ridingthebeast.com/gematria-calculator/ löydät neljä tunnetuinta englanninkielelle sovitettua lukusysteemiä eikä millään niistä saada pedon lukua 666 käytämme sitten hänen koko nimeään Donald John Trump tai Donald Trump. Alkukielelle uskollisin tapa on käyttää tietysti jo Johanneksen aikaan tunnettua kreikkalais-heprealaista gematriaa eikä jotain myöhempää lukusysteemiä.
Toki nimien manipuloinnilla ja mielivaltaisilla laskuopeilla tämä luku saadaan lähes mistä tahansa nimestä. Mutta on matemaattinen mahdottomuus, että tähän lukuun voitaisiin päätyä saman nimen tai tittelin heprealaisesta sekä englantilaisesta muodosta, jotka käyttävät kahta täysin erilaista aakkostoa ja ääntämystä, käyttämällä molempiin kuitenkin samaa heprealais-kreikkalaista kymmenjärjestelmä gematriaa. Mutta juuri tällä tavoin titteli ”Charles, Walesin Prinssi” (pedon ”nimi”, onoma, viittaa yhtälailla myös arvonimiin ja titteleihin) kääntyy lukuun 666 sekä hepreaksi että englanniksi . Jälkimmäisessä versiossa englannin aakkosten 23. kirjain ”W” lasketaan nollaksi, koska heprealaisissa aakkosissa on vain 22 kirjainta ja siten sen viimeinen lukuarvo päättyy lukuun 400. Toiseksi, Ilm. 13:7 sanoo, että pedolle ”annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” Olisi omituista jos Donald Trump, joka on taistellut etenkin kristittyjen uskonnon- ja omantunnonvapauden puolesta, kääntyisi joku päivä evankelisia kristittyjä vastaan, jota hän voi paljolti kiittää asemastaan Valkoisessa Talossa.
Tosin vieläkin omituisempaa olisi jos hänen käsiinsä annettaisiin globaali valta kaikista maailman kansoista ja kielistä, kun hän nimenomaan pyrki Amerikan eikä maailman presidentiksi ja perusti koko kampanjansa globalismin vastustamiselle ja kansallisvaltioiden puolustamiselle. Jo maalaisjärki sanoo meille, että Trumpin oikeistokonservatiivinen patriotismi on vastalääke kaikelle sille mitä Ilmestyskirjan pedon antikristillinen yhden maailman järjestelmä edustaa. Loput tämän entisen kirjeystäväni (jonka kanssa keskustelin vain kerran puhelimessa) niin sanotuista ”todisteista” liittyivät lähinnä piirrossarjojen kuten Simpsonien ”okkulttiseen Illuminati-symboliikkaan”, keinotekoiseen numerologiaan, mielivaltaisiin raamatun-tulkintoihin, ynnä muihin älyttömyyksiin, jotka saivat silmäni vain pyörimään kuin Fidget Spinner -sormihyrrä. Hän ennusti Trumpin saavan aikaan myös Lähi-Idän rauhansopimuksen ja rakentavan Israelille kolmannen temppelin jolloin hänet otettaisiin vastaan Israelissa juutalaisten messiaana.
Ongelma tähän teoriaan, että Trumpista tulisi valitun kansan pettävä Israelin pseudomessias on vain siinä, ettei hän ole itse juutalainen huolimatta hänen perheensä monista yhteyksistä juutalaisiin (kuten hänen tyttärensä Ivankan avioliitto amerikanjuutalaiseen Jared Kushneriin). Ei ole mitään sukukarttaa millä Donald Trump voisi todistaa sukujuurensa polveutuvan suoraan Kuningas Daavidista – edellytys minkä jokaisen messias-kandidaatin tulisi täyttää heprealaisten profeettojen ennustuksissa ja ortodoksijuutalaisten odotuksissa. Kirjani viidennessä luvussa kerroin kuinka Prinssi Charles kykenee täyttämään tällaisen kriteerin ja tarjoamaan siitä todisteeksi 1900 -luvun alussa laaditun sukukarttansa missä Englannin kuningashuone on jäljitetty Daavidin valtaistuimen perilliseksi (ks. Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus). Ei kuitenkaan riittäisi, että Antikristus kykenee täyttämään vain juutalaisten messiaaniset odotukset. Hänen tulisi täyttää myös muslimien odotukset Mahdista – sunni ja shiiamuslimien odottamasta lopun ajan messiaasta.
Aivan kuin juutalaiset uskovat Messiaan polveutuvan Daavidista, muslimit uskovat Mahdin polveutuvan Muhammadista. Prinssi Charlesin sukukartta jäljittää hänen esi-isänsä paitsi Daavidiin että Muhammadiin (ks. Antikristus harhat, osa 1: syyrialainen Antikristus). ”Yhteensattumat” eivät pääty tähän sillä Charles voisi täyttää myös teosofien odotukset vesimiehen ajan New Age Kristuksesta, roomalaiskatolisen kirkon odotukset Rooman viimeisestä keisarista, ynnä monesta muusta Kristus-hahmosta mitä koko maailma näyttäisi odottavan eri uskontojen muodossa. Hänen isäänsä Prinssi Philipiä on palvottu jumalan poikana jo vuosikymmeniä Tyynenmeren Vanuatun saarella ja vuonna 2002 eräs kylä Amazonin sademetsässä kunnioitti Charlesia patsaalla missä hänet ylennetään Jumalan Pojan ja maailman vapahtajan asemaan. Charles myös itse elää siinä harhaluulossa, että hän olisi takaisin palannut Kristus, jonka velvollisuus on pelastaa maailma.
Trump ja Lähi-Idän rauhansopimus
Mitä tulee sitten entisen ystäväni ajatukseen siitä, että Donald Trump saisi rauhansopimuksen Lähi-Itään Israelin, Palestiinan ja arabikansojen välille, ja valtuuttaisi myös lopulta kolmannen temppelin rakentamisen, niin seuraavaksi esitän perusteeni siihen miksi tämä saattaa olla hyvinkin se mihin voimme odottaa tapahtumien kehittyvän Trumpin hallinnon ulkopolitiikan myötä kenties jo tämän vuoden puolella. Ensialkuun ajatus siitä, että Donald Trump olisi lopulta se henkilö, joka onnistuu neuvottelemaan rauhansopimuksen Israelin ja Palestiinan välille, voi näyttää ehkä epäuskottavalta. Miten henkilö, joka haluaa rakentaa muureja rakentaisikin yhtäkkiä siltoja? Miten henkilö, jonka politiikkaa valtamedia on kutsunut usein jakavaksi ja islamin vastaiseksi, onnistuisi saamaan yli puolitoista miljardia muslimia seuraamaan hänen visiotaan Lähi-Idän rauhasta? Miksi islamilainen maailma kuuntelisi Yhdysvaltain historian ehkä Israel-myönteisintä presidenttiä, joka on luvannut tunnustaa juutalaisten kansainvälisen oikeuden Itä-Jerusalemiin ja siirtää USA:n suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiiin?
Näiden kysymysten valossa en itsekään pitänyt tätä ajatusta uskottavana vielä vähän aika sitten. Ajattelin, että Trumpin ulkopolitiikan historiallinen jalanjälki jäisi pieneksi, kun hänen vaaliohjelmansa ydin oli kuitenkin sisäpoliittinen Amerikka ensin -oppi, mikä pyrki jättämään taakseen Amerikan menneisyyden uusimperialistiset sodat Lähi-Idässä ja muualla. Osa Trumpia äänestäneistä kuitenkin uskoo, että hän olisi jo kääntänyt selkänsä vaalilupauksilleen ja myynyt Amerikka ensin -periaatteen uuskonservatiivien ja globalistien sotateolliselle kompleksille. Perusteena tähän mainitaan Trumpin huhtikuinen ohjusisku Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin sotilaalliseen tukikohtaan – vaikka lupasi pitää USA:n erossa Syyrian konfliktista -, Saudi-Arabian (jota hän syytti vaalien alla terroristien tukijaksi) kanssa solmimansa 110 miljardin dollarin arvoinen asesopimus mitä monet ihmisoikeusjärjestöt ja kongressin jäsenet ovat arvostelleet voimakkaasti, ja lopulta hänen elokuinen päätöksensä lisätä joukkoja Afganistaniin jo 16 vuotta kestäneessä sodassa, joka sai alkunsa syyskuun 11. terrori-iskuista.
Huhti-toukokuussa julkaisin blogissani kriittisen näkemykseni Trumpin iskusta Syyriaan ja hänen asesopimuksestaan terroristien rahoittajana ja ihmisoikeusrikkeistään tunnetun Saudi-Arabian kuningaskunnan kanssa mihin Englannin kuningashuoneella on pitkäaikainen ystävyyssuhde. Kun Trumpin politiikka menee jollain alueella mielestäni harhaan, tuomitsen hänet yhtälailla kuin olisin tuominnut Barack Obaman tai George W. Bushin. En ole puolueellinen sen suhteen mitä tulee vallan väärinkäyttöön oli kyseessä sitten demokraatti tai republikaani presidentti. Samalla olen kuitenkin yrittänyt ymmärtää Trumpin politiikkaa ennenkuin teen siitä mitään ennenaikaisia ja lyhytnäköisiä johtopäätöksiä. Esimerkiksi huhtikuussa julkaisin pitkän artikkelin Trumpin päätöksestä iskeä Syyrian sotilastukikohtaan Khan Sheikhunin kylässä esiintyneen kaasuiskun jälkeen.
Tässä artikkelissa analysoin tapahtumia suurvaltojen Lähi-Itää koskevan geopolitiikan pitkän ajan historian valossa ja tämän iskun takaa paljastuvia todellisia strategisia syitä, mitkä liittyivät enemmän Kiinan presidentti Xin vierailuun Trumpin huvilassa Mar-a-Lagossa huhtikuun 6. päivä kuin itse Khan Sheikhunin kylän kaasuiskuun. Isku oli strateginen varoitus paitsi Syyrian, Iranin ja Pohjois-Korean hallinnolle, joilla on läheinen suhde toisiinsa, ja jotka kuuluvat George W. Bushin hallituksen määrittämään ”pahan akseliin” yhdessä jo kaatuneiden Saddam Hussein Irakin ja Muammar Gaddafin Libyan kanssa. Amerikan hyökkäys Irakiin sai Gaddafin luopumaan omasta massatuho-aseohjelmastaan uskoessaan sen säästävän hänen hallintonsa USA:n armeijan vasaralta. Mutta länsi petti hänet vuonna 2011 aseistamalla Libyan kapinallisia – mukaanlukien al-Qaidaa -, jotka tappoivat Gaddafin 20. lokakuuta 2011. Yksi perustavanlaatuinen syy siihen miksi Kim Jong-un on niin haluton luopumaan ydinaseistaan on siinä, että hän näki miten kävi niille USA:n vihollisille, jotka näin tekivät.
Iskiessään Syyriaan Trump antoi viestin Kiinan presidentti Xi’lle, että USA:n ulkopolitiikassa puhaltaa nyt uudet tuulet ja lisäsi hänelle paineita Pohjois-Korean agressiivisen käytöksen lopettamiseksi ennenkuin USA hoitaisi tämän holtittoman roistovaltion omin neuvoin. Kiina, jolla on suurin taloudellinen ja diplomaattinen valta Pohjois-Korean diktaattoriin, pelkää USA:n sotaa Pohjois-Korean kanssa, koska se johtaisi miljoonien kaltoinkohdeltujen korealaisten pakolaistulvaan Kiinaan ja USA:n sotavoimien päätymiseen Kiinan rajalle mikäli Kim Jon-unin stalinistinen hirmuhallinto romahtaisi. Puheessaan YK:n yleiskokouksessa 19. syyskuuta Donald Trump kiitti Venäjää ja Kiinaa äänestäessään Pohjois-Korean sanktioiden puolesta, mutta lisäsi että ”paljon enemmän täytyy tehdä. On aika kaikille kansoille työskennellä yhdessä Kimin hallinnon eristämiseksi kunnes se lopettaa sen vihamielisen käytöksen.” Hän varoitti maailmaa:
Yhdysvalloilla on voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta jos se on pakotettu puolustamaan itseään ja liittolaisiaan, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuhota Pohjois-Korea täydellisesti. Rakettimies on itsemurhamissiolla itselleen ja hallinnolleen. Yhdysvallat on valmis, halukas ja kykenevä, mutta toivottavasti tämä ei tule olemaan tarpeellista.
Presidentti Trump tähdensi Pohjois-Korean uhan olevan erottamattomassa yhteydessä myös toiseen roistovaltioon, Iranin islamilaiseen tasavaltaan:
Kohtaamme tämän päätöksen ei vain Pohjois-Koreassa; maailman kansakuntien on aika kohdata toinen piittaamaton hallitus, eräs mikä puhuu avoimesti massamurhasta, vannoen kuolemaa Amerikalle ja tuhoa Israelille, ja turmelevat monet johtajat ja kansakunnat tässä huoneessa. Iranin hallinto naamioi korruptoituneen diktatuurin demokratian valepuvun alle. Se on muuttanut rikkaan maan, rikkaalla historialla ja kulttuurilla, taloudellisesti köyhtyneeksi roistovaltioksi, jonka päällimmäisiä vientituotteita ovat väkivalta, verevuodatus ja kaaos. Iranin johtajien pisimpään kärsineet uhrit ovat tosiasiassa sen oma kansa. Enemmin kuin käyttäisi sen luonnonvaroja parantamaan iranilaisten elämää, sen öljytulot menevät Hisbollahin ja muiden terroristien rahoittamiseen, jotka tappavat viattomia muslimeita ja hyökkäävät heidän rauhanomaisia arabi- ja israelilais-naapureitaan vastaan.
Trump kritisoi tässä puheessaan voimakkaasti myös edeltäjänsä Barack Obaman Iran-sopimusta, mikä sai railakkaat suosionosoitukset Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulta. Koska satojatuhansia omia kansalaisiaan teurastanut Syyrian diktaattori Bashar al-Assad on Iranin tärkein liittolainen Lähi-Idässä, Trumpin päätös iskeä hänen joukkojaan vastaan huhtikuussa oli varoitus myös Iranin suuntaan. Joku voi pitää ehkä tragikoomisena sitä, että 21. elokuuta 2013 monikertaisesti enemmän syyrialaislapsia tappeneen kaasuiskun jälkeen Trump varoitti Twitterissä Obamaa aloittamasta kolmatta maailmansotaa Syyriasta. Hän esimerkiksi tviittasi: ”Mitä me saamme Syyrian pommittamisesta paitsi lisää velkaa ja mahdollisen pitkittyneen konfiktin? Obama tarvitsee kongressin hyväksynnän”, ja ”Jos USA hyökkää Syyriaan ja iskee vääriin kohteisiin tappaen siviileitä, tulee olemaan maailmanlaajuinen helvetti maksettavana. Pysy poissa ja korjaa rikkoutunut USA.” Mutta en usko, että tämä viestii Trumpin ulkopoliittisesta epäjohdonmukaisuudesta tai ailahtelevaisuudesta.
Trump ei todellakaan halua käynnistää kolmatta maailmansotaa Syyriasta, Iranista tai Pohjois-Koreasta. Eikä hän halua myöskään uutta pitkittynyttä konfliktia Lähi-Itään, mikä olisi tuhoisaa USA:n talouden elpymisen kannalta. Samalla hän kuitenkin uhosi jo vaalien aikana, että hän olisi kaikkein militaristisin presidenttiehdokas. Eli hän uskoo voimankäytön tai sen pelotteen olevan paras tie rauhaan enemmin kuin sinisilmäinen lepyttelypolitiikka, mikä ajan kuluessa tekee ihmisoikeuksia ja demokratiaa halveksivista roistovaltioista vain entistä vaarallisempia. Hän on varoittanut Iranin ja Pohjois-Korean uhasta jo vuosia ennen kuin ne nousivat tapetille. Hän on valitellut jo kauan kuinka Irakin sota ja Amerikan joukkojen vetäytyminen tarjosi kasvualustan Iranin vaikutusvallan kasvulle. Samalla hän ei ole ollut vaiti myöskään siitä, että Yhdysvallat on pelannut hyvin likaista peliä Iranin ja Syyrian vaikutusvallan heikentämiseksi. Kesällä 2016 hän kutsui Obamaa ja Hillarya ISISin perustajiksi sillä hän ei ujostellut kertoa totuutta siitä, että hänen oma maansa avusti Saudi-Arabian ja Qatarin rinnalla Syyrian kapinallisia joista monet olivat länttä ja Israelia vihaavia islamisteja ja näistä radikaaleista aineksista syntyi sitten ISIS. Hän syytti Saudi-Arabiaa myös syyskuun 11. terrori-iskuista.
Donald Trump ja Saudi-Arabia
Miten tämä kaikki on sitten liitoksissa Lähi-Idän rauhan prosessiin Israelin ja Palestiinan välillä? Monellakin tapaa ja tulen siihen aivan kohta. Trumpin näkemys Lähi-Idästä on kokonaisvaltaisempi kuin monien hänen tukijoidensa. Osa hänen tukijoistaan kritisoi voimakkaasti hänen Lähi-Idän politiikkaa koska he katsovat sitä vain yhdeltä suunnalta. He esimerkiksi ihmettelevät hänen tukeaan Saudi-Arabialla vaikka hän hyökkäsi Saudeja vastaan vielä esivaalien aikana. Trumpin äänestäjien se osa, joka kuului ns. vaihtoehto-oikeistoon ja millä on joitain yhteyksiä äärioikeistoon, ei suhtaudu järin suopeasti myöskään hänen vahvaan tukeensa Israelille. Osa vaihtoehto-oikeistosta tai paleokonservatiiveista kytkee yhteen Israelin ja USA:n erityissuhteen George W. Bushin hallinnon uuskonservatiivien sotapolitiikkaan. Mutta se, että Trump on puhunut Saudeja ja Syyrian kapinallisia vastaan ei tarkoita tietenkään sitä että hänen pitäisi kääntyä propagandistiksi Iran-Syyria akselille.
Trumpin islamin vastaisen sisäpoliitikan ja suorapuheisen kritiikin Saudi-Arabiaa kohtaan pelättiin johtavan USA:n muslimiliittolaisten vieraantumiseen lännestä. Esimerkiksi vuoden 2012 republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney hyökkäsi Trumpia vastaan maaliskuussa 2016 sanoen kuinka hänen ”mahtipontisuutensa on jo hälyttänyt liittolaisemme ja lietsonut vihamielisyyttä vihollisissamme. Kaikkien muslimien loukkaaminen pitää heidät vain erossa kiireellisessä taistelussa ISIStä vastaan.” Kun Presidentti Trump teki toukokuussa ensimmäisen ulkomaanmatkansa Saudi-Arabiaan ja puhui 50 arabimaan edustajalle, monet lännessä yllättyivät hänen saamastaan lämpimästä vastaanotosta. Tämä lämmin vastaanotto selittyy paljolti sillä, että Trump on ottanut Iranin suhteen paljon vihamielisemmän kannan kuin hänen edeltäjänsä Barack Obama. Sunni enemmistöistä arabimaailmaa huolettaa paljon enemmän shiialaisen Iranin kasvava vaikutusvalta ja pyrkimys ydinasevallaksi kuin Donald Trumpin muslimeja syrjivä maahanmuuttopolitiikka tai hänen henkilökohtaiset näkemyksensä islamista.
Vaikka Obama tunnettiin hänen islamia pokkuroivasta politiikastaan, joka sanoi YK:n yleiskokouksessa vuonna 2012, että ”tulevaisuus ei kuulu niille jotka herjaavat islamin profeettaa”, hän ei ollut erityisen suosittu arabikansojen keskuudessa johtuen etenkin hänen myötäilypolitiikastaan Iranin suhteen ja ulkopolitiikastaan, mikä hylkäsi monet arabiliittolaiset – kuten Egyptin Hosni Mubarak – vuoden 2011 arabikeväässä, mikä johti Syyrian sisällissotaan ja ISISin nousuun CIA:n ja Saudien kuningasperheen tuella. Trumpin vahvaa liittolaisuutta Israelin kanssa arabit katsovat myös läpi sormien sillä monet arabimaat ovat havahtuneet tänään siihen, että Israel on heidän vahvin liittolaisensa Irania vastaan. Trump itse tähdensi tätä muuttunutta tilannetta Israelin ja arabien suhteissa Iranin kysymyksen edessä, kun hän oli vierailullaan Lähi-Idässä. ABC news kertoi 22. toukokuuta:
Puhuen Jerusalemissa Israelin johtajien kanssa käymien neuvottelujensa jälkeen kaksipäiväisen visiittinsä ensimmäisenä päivänä, herra Trump kaksinkertaisti retoriikkaansa Irania vastaan vannoen ettei hän sallisi koskaan Tehranin hankkivan ydinaseita ja vaati Tehrania lopettamaan välittömästi sotilaallinen ja taloudellinen tuki ”terroristeille ja militanteille”. ”Se mitä tapahtuu Iranin kanssa on tuonut monet osat Lähi-Idästä Israelia kohti,” Trump sanoi tapaamisessaan presidentti Reuven Rivlinin kanssa. Kommenteissaan pääministeri Benjamin Netanjahulle, herra Trump mainitsi kasvavan iranilaisen vaikutusvallan konflikteissa Syyriassa, Jemenissä ja Irakissa missä se joko tukee shiiataistelijoita tai on lähettänyt sen omat sotavoimat. Hän sanoi konfliktien esittävän mahdollisuuksia yhteistyölle ympäri Lähi-Itää.
”Tämä sisältää hyvinvoinnin edistämisen, terrorismin pahuuden kitkemisen ja Iranin hallinnon uhan kohtaamisen, joka on uhkaamassa aluetta ja aikaansaamassa niin paljon väkivaltaa ja kärsimystä.” Israel jakaa vihamielisyyden mikä monilla arabivaltioilla on Irania kohtaan nähden Islamilaisen tasavallan uhkana sen olemassaololle. ”Haluan teidän ymmärtävän kuinka paljon me arvostamme muutosta Amerikan ulkopolitiikassa Iranin suhteen minkä sinä ilmaisit niin selvästi”, herra Netanjahu, jolla oli pisteliäs suhde aikaisemman USA:n presidentti Barack Obaman kanssa, kertoi herra Trumpille hänen virallisessa asunnossaan. Painottaen uhkia Iranista, herra Trump toisti teemaa jonka hän esitti viikonlopun tapaamisessa Saudi Arabiassa monien ympäri maailmaa saapuneiden muslimijohtajien kanssa, joista monet varovat Islamilaisen tasvallan kasvavaa alueellista vaikutusvaltaa ja taloudellisia muskeleita.
Moni saattaa pitää tekopyhänä sitä, että Trump saapui ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Saudi-Arabian Riadiin ja puhui kuningas Salmanin isännöimänä Iranin tukemaa terrorismia vastaan mutta katsoi läpi sormien Saudi-Arabian ja muiden persianlahden maiden harjoittamaa sunniterroristien, mukaanlukien al-Qaidan ja ISISin, avustamista. Esimerkiksi Wikileaksin julkaisemat sähkeet osoittivat Obaman hallinnon ja ulkoministeri Hillary Clintonin olleen täysin tietoisia siitä, että ”Qatarin ja Saudi-Arabian hallitus tarjoaa luvatonta taloudellista ja logistista tukea ISISille ja muille radikaaleille ryhmille alueella.” Puheessaan 50 arabimaan edustajalle Trump ei maininnut sanallakaan tätä persianlahden maiden tukea ISISille. Sen sijaan hän painotti vain Iranin roolia terrorismin ja lahkolaisväkivallan edistämisessä.
Hän sanoi, ettei ”yksikään puhe tämän uhan sammuttamisesta olisi täydellinen ilman mainintaa hallituksesta, joka antaa terroristeille kaikkea kolmea: turvasataman, taloudellisen tuen ja värväämisen tarvitun sosiaalisen aseman. Se on hallitus, joka on vastuussa niin suuresta osaa alueen epävakaudesta. Puhun tietenkin Iranista. Libanonista Irakiin ja Jemeniin, Iran rahoittaa, aseistaa ja kouluttaa terroristeja, militantteja ja muita ekstremistiryhmiä, jotka levittävät tuhoa ja kaaosta alueella. Vuosikymmenien ajan Iran on lisännyt bensaa liekkeihin lahkolaissotiin ja terrorismiin.” Kritisoin tätä puhetta ja Trumpin asesopimusta Saudien kanssa jo toukokuussa (ks. Paul Joseph Watson: Saudi-Arabia on maailman syöpäkasvain). Asia mikä jäi tässä kuitenkin monilta – mukaanlukien itseltäni – huomaamatta on se, että Donald J. Trump on neuvotteluiden ja ”diilien” mestari. Hänen entisen tositelevisiosarjan nimikin oli suomeksi Diili. Hän ei tehnyt asesopimustaan Saudien kanssa siksi, etteikö hän olisi tietoinen heidän tuestaan terroristeille. Tosiasiassa hän puhui tästä hyvin avoimesti vielä vaalien aikana ja kritisoi Hillarya tämän saamista valtavista kampanjatuista naisia ja homoja sortavalta Saudi-Arabialta samalla kun esitti naisten ja homoseksuaalien oikeuksien puolustajaa.
Vajaa kuukausi ennen vierailuaan Saudi-Arabiassa hän sanoi Reutersin haastattelussa, mikä juhlisti hänen ensimmäistä 100 päiväänsä presidenttinä, ”Kun katsot mitä tapahtuu päiden katkomisineen, emme ole nähneet tällaista sitten keskiajan. Monet kansat jotka ovat meidän oletettuja ystäviä – ja enkä aio käyttää näiden maiden nimiä – monet kansat jotka ovat väitettyjä ystäviämme luovat tätä ideologiaa antamalla massiivisia määriä rahaa ja he tukevat heidän ideologiaansa ja ihmisiä joille he antavat rahaa. Mutta se on hyvin sairas ideologia, erittäin, erittäin sairas, ja se on radikaalia islamia. Kun presidentti Obama sanoi, että hän teki suuren palveluksen, kun hän ei sanonut mitä oli meneillään… haluan nähdä rauhan Israelin ja Palestiinan välillä. Ei ole syytä miksi ei ole rauhaa Israelin ja Palestiinan välillä. Katsomme tätä ja katsomme myös mahdollisuutta mennä Saudi-Arabiaan – suoraan sanoen Saudi-Arabia ei ole kohdellut meitä reilusti sillä menetämme valtavasti rahaa puolustaessamme Saudi-Arabiaa ja he eivät ole kohdelleet meitä reilusti.” Diplomaattisista syistä Trump ei maininnut noiden USA:n liittolaisten nimiä, jotka tukevat radikaalia islamilaista terrorismia, mutta jokainen tietää että hän viittasi maihin kuten Saudi-Arabiaan ja Qatariin.
Vaikka Trump ei puhunutkaan julkisesti Saudien ihmisoikeusrikoksia ja terrorismin rahoitusta vastaan, hän teki Lähi-Idän matkallaan diilin mikä lupasi jatkaa USA:n sotilaallista liittoa Persianlahden maiden kanssa vain sillä ehdoin että he lopettaisivat taloudellisen ja ideologisen tukensa sunniterroristeille. Uutistoimisto Reuters raportoi 21. toukokuuta tästä diilistä:
Yhdysvallat ja Persianlahdenmaat allekirjoittavat sopimuksen sunnuntaina koordinoimaan heidän pyrkimyksiään terroristiryhmien rahoittamista vastaan, merkittävä Valkoisen Talon viranomainen sanoi, kun USA:n Presidentti Donald Trump vierailee alueella. Saudi kruununprinssi Mohammed bin Nayef ja USA:n ulkoministeri Rex Tillerson allekirjoittavat yhteisymmärryksen muistion Riadissa missä kuuden Persianlahden maan neuvosto (GCC) pitää kokousta Trumpin kanssa. ”Toivomme mukaan se on kauimmaksi edennyt sitoumus olla rahoittamatta terroristi järjestöjä, jota (USA:n) valtionvarainministeriö tulee valvomaan jokaisen virkaveljensä kanssa,” sanoi Dina Powell, Valkoisen Talon kansallisen turvallisuusstrategian sijaisneuvontaja. ”Ainutlaatuinen pala sitä on se, että joka ikinen heistä on allekirjoittanut vastuunsa ja he tulevat syyttämään terrorismin rahoittamisesta, yksilöt mukaanlukien.” GCC käsittää Saudi-Arabian, Qatarin, Kuwaitin, Omanin, Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat ja Bahrainin. Lännen viranomaiset uskovat, että rikkaissa Persianlahden maissa elävät ihmiset ovat olleet tärkeä lähde sunni-islamisti ryhmien rahoittamisessa, jotka taistelevat Irakissa ja Syyriassa, mukaanlukien Islamilainen Valtio ja al Qaida.
On luonnollista epäillä sitä kuinka tosissaan Saudi-Arabia ja muut Persinlahden maat ovat tämän sitoumuksen suhteen ottaen huomioon, että se on ollut Saudien hallitus ja kuningasperhe itse, joka on suurimmaksi osin vastuussa terroristien rahoituksesta Afganistanista, Irakiin, Syyriaan ja Palestiinaan. Mutta ainakin Presidentti Trump on tehnyt jo enemmän kuin yksikään hänen edeltäjistään yrittäessään padota USA:n arabiliittolaisten terroristeille päätyvät rahavirrat ilman, että purkisi kuitenkaan USA:n elintärkeää strategista liittoa näiden maiden kanssa. Kesäkuussa USA ajautui diplomaatiseen kriisiin Qatarin kanssa – missä on USA:n sotavoimien suurin Lähi-Idän tukikohta -, kun USA ja Saudi-Arabia syyttivät sen jatkavan tukeaan terroristeille huolimatta em. sopimuksesta. Trump tviittasi 6. kesäkuuta: ”Hyvä nähdä Saudi-Arabian visiitin kuninkaan ja 50 maan kanssa maksavan itsensä takaisin. He sanoivat ottavansa kovan linjan ekstremistien rahoituksen suhteen, ja kaikki viittaus osoitti Qatarin suuntaan. Ehkä tämä on lopun alkua terrorismin kauhuille.”
The Art of the Deal
Trumpin hallinnon ulkopoliittinen strategia Lähi-Idän suhteen on iskeä kaksi – tai oikeastaan kolme – kärpästä yhdellä iskulla. Ensinnäkin, se pyrkii lopettamaan sen arabiliittolaisten taloudellisen tuen ISIS:ille ja muille sunniekstremisteille. Toiseksi, sen tavoite on yhdistää koko arabimaailma Irania vastaan, joka muodostaa uhan Israelin ja lännen lisäksi myös alueen sunnivaltiolle. Kolmanneksi, USA toivoo että Israelin ja arabien yhteinen vihollinen Iranissa saisi heidät lähentymään toisiaan historiallisen rauhansopimuksen aikaansaamiseksi Israelin, Palestiinan ja sen arabitukijoiden välille. Presidentti Trump sanoi löytäneensä matkallaan Lähi-Itään ”uuden syyn toivolle” ja kertoi rauhan Israelin ja Palestiinan välillä olevan hänen hallintonsa ”lopullinen diili”. Diilien teko on luontainen osa henkilöä, joka kirjoitti The Art of the Dealin. Kenties aika on myös osoittautunut otolliseksi tällaisen diilin syntymiseen huolimatta vuosia jatkuneista epäonnistuneista rauhanneuvotteluista.
Tähän asti rauhan esteenä on ollut lähinnä se, että sitä on yritetty määrätä ylhäältä käsin pakottamalla Israel kahdenvaltion ratkaisuun boikoteilla ja uhkailulla, mikä on palvellut vain terroristien päämääriä ja eristänyt Israelin kansojen yhteisöstä. Mikä tahansa rauhansopimus voisi syntyä vain Israelin ja Palestiinan johtajien kahdenkeskisten neuvotteluiden kautta missä molemmat suhtautuvat rauhanprosessiin vakavasti. Trumpilla on nyt täysin erilainen lähestyminen Lähi-Idän rauhanprosessiin kuin hänen edeltäjillään. Hän ei esimerkiksi yritä painostaa Israelia väkisin kahdenvaltion malliin ainoana tienä rauhaan ja on sanonut olevansa avoin myös muille vaihtoehdoille. Palestiinalaisjohtajien mukaan Donald Trump aikoisi esittää tavanomaisesta poikkeavan rauhansuunnitelman, joka perustuu vuonna 2002 julkaistulle arabimaiden rauhan aloitteelle. Sen keskeisenä osana olisi suhteiden normalisointi Israelin ja maltillisten sunnivaltioiden välillä. Trumpin hallinto ei siis pyri rauhansopimukseen vain Israelin ja Palestiinan vaan Israelin ja koko arabimaailman välillä. Daily Mail kertoi 20. syyskuuta:
Presidentti Donald Trump jahtaa ’kaikkein kovinta sopimusta’ – Lähi-Idän rauhaa – ja hän sanoo panevan sydämensä ja sielunsa sen aikaansaamiseen. ’Se on kompleksi aihe, aina pidetty kaikkein vaikeimpana sopimuksena, rauha Israelin ja Palestiinan välillä, kovin kaikista, mutta uskon että meillä on erittäin, erittäin hyvä mahdollisuus, ja tulen varmasti omistamaan kaikkeni sydämeni ja sieluni sisällä saadakseni tuon sopimuksen aikaan,’ hän kertoi Palestiinan Mahmoud Abbasille. Trump kertoi Abbasille, kun he keskiviikkona istuivat alas keskustelujen toiselle kierrokselle, että hän uskoo rauhan saavuttamisen alueella olevan mahdollista. ’Uskon että meillä on melko hyvä ote, kenties paras ote milloinkaan,’ Trump arvioi.
Liberaali valtamedia tietysti naureskelee sille ajatukselle, että Trumpista tulisi pitkään tavoitellun Lähi-Idän rauhansopimuksen alkuunpanija, mutta niin he naureskelivat myös sille ajatukselle, että hänestä voisi tulla Yhdysvaltain 45. presidentti. Maaliskuussa 2016 hän ennusti kannattajilleen, että he tulisivat ”voittamaan niille monella tasolla, että alatte jo tulla niin väsyneeksi voittamiseen, että sanotte, ’herra presidentti, emme halua enää voittaa, se on jo liikaa’, ja minä sanon, ’anteeksi vain mutta jatkamme voittamista koska tulemme tekemään Amerikasta jälleen suuren.'” Ulkopoliittisesti suurin voitto Trumpille olisi tietysti Lähi-Idän rauhansopimuksen aikaansaaminen. Daily Mailin uutinen jatkoi:
Abbas sanoi keskiviikkona, että Trumpin toistuvat tapaamiset hänen kanssaan on todistus siitä, että hän on sitoutunut sopimuksen helpottamiseen. ’Se on osoitus teidän ylhäisyytenne vakavuudesta, herra presidentti, saavuttaa vuosisadan sopimus Lähi-Idässä tämän vuoden aikana tai tulevina kuukausina, Jumalan tahdosta,’ Abbas sanoi tulkin välityksellä. ’Ja olemme hyvin varmoja, että sinä, herra presidentti, olet määrätietoinen rauhan saavuttamiseen Lähi-Idässä. Ja tämä antaa meille varmuutta ja luottamusta siihen, että olemme todellisen rauhan partaalla palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, Abbas lisäsi.
Edustajat Valkoisesta Talosta ovat tavanneet hänet yli 20 kertaa siitä lähtien kun Trump nousi virkaansa keskustellakseen sopimuksesta, Abbas paljasti. ’Ja olen hyvin kiitollinen näistä pyrkimyksistä, ja tulet huomaamaan äärimmäisen vakavuuden meidän osaltamme rauhan saavuttamiseksi, koska rauha palvelee meidän intressejämme ja Israelin kansan intressejä’ hän sanoi. Abbas tähdensi, että islamilainen uusivuosi alkaa the Rosh Hashanahin aikaan tällä viikolla. ’Tämä on hyvin suloinen sattuma, että voimme juhlia uutta vuotta yhdessä 24-tuntisen ajanjakson sisällä ja jos tämä on osoitus mihinkään, se tarkoittaa että voimme elää rauhanomaisesti yhdessä,’ hän päätti.
Balfourin julistus ja 70. riemuvuosi
On mielenkiintoista, että vaikka Abbas on ollut tähän asti ehkä rauhansopimuksen suurin este, nyt PLO:n johtaja itse ennustaa että ”vuosisadan sopimus” voisi syntyä jo tänä vuonna tai viimeistään muutaman kuukauden sisällä. Tämän lausunnon ajankohta on merkkillepantavaa. Marraskuussa Balfourin julistus tulee 100 vuoden ikään. Tässä julistuksessa Iso-Britannia lupasi avustaa siionisteja juutalaisten kansalliskodin perustamiseksi Palestiinaan. Iso-Britannia vapautti Jerusalemin Turkin Ottomaanien 400 vuotta kestäneestä vallasta joulukuussa 1917, kuukausi Balfourin julistuksen jälkeen. Osuuko rauhansopimuksen synty marras- tai joulukuulle? Marraskuun 29. päivä myös juutalaisvaltion perustamisen YK:ssa valtuuttanut Palestiinan jakosuunnitelma täyttää 70 -vuotta, mikä on merkittävä virstanpylväs ottaen huomioon luvun 7 ja 70 toistuvuus Israelin historiassa ja Raamatun profetioissa. Toinen mahdollisuus on se, että rauhansopimus syntyy toukokuussa 2018, kun Israelin valtio juhlii sen 70 -vuotista itsenäisyyttään.
Jotain merkittävää on kuitenkin odotettavissa Israelin suhteen marraskuusta 2017 toukokuuhun 2018. Viimevuoden lokakuussa kirjoitin eräästä ihmeellisestä historiallisesta yhteensattumasta artikkelissa Profetia hälytys: Prinssi Charles vieraili Jerusalemissa Shimon Peresin hautajaisissa juuri ennen riemuvuoden loppua merkittävänä askeleena kohti Dan. 9:27:n täyttymystä prinssistä, joka käynnistää 70. vuosiviikon. Mitä voimme odottaa tapahtuvan seuraavan kolmen vuoden sisällä? Jos laskemme Mooseksen Israelin kansalle määräämiä riemuvuosia eli 49 vuoden (7 x 7) ajanjaksoja (missä 50. vuosi oli riemuvuosi mutta myös uuden riemuvuosisyklin ensimmäinen vuosi) vuodesta 1406 eKr. lähtien, jolloin Israelin kansa alkoi laskea niitä ensimmäisen kerran saavuttuaan luvattuun maahan, 70. riemuvuoden alkaminen osuu silloin kevääseen 2025, mikä on 77 vuotta Israelin perustamisesta. Tässä laskussa on otettu huomioon nollavuoden puuttuminen ym. tekijät.
Moni historiallinen lähde vahvistaa myös sen, että 1406 eaa. on pätevä vuosiluku israelilaisten luvattuun maahan saapumiseen 40 vuoden erämavaelluksen jälkeen. Eli jos seitsenvuotinen vihan aika – Danielin 9. luvun 70. vuosiviikko – käynnistyy vuonna 2018, Jeesuksen paluu Öljymäelle ja tuhatvuotinen rauhanvaltakunta – seitsemäs vuosituhat maailman luomisesta – osuisi silloin 70. riemuvuoden alkuun. Muista, että riemuvuoden profeetallinen sanoma oli juutalaisten paluussa heidän perintömaillensa ja koko maan vapauksessa: ”Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo” (3. Moos. 25:8-10).
Tapahtuuko juutalaisten lopullinen exodus pyhään maahan ja koko maan vapautus Jeesuksen palatessa maanpäälle keväällä tai syksyllä 2025, kun Israel juhlii sen 70. riemuvuottaan siitä laskien, kun valittu kansa saapui ensimmäisen kerran lupauksen maahan? Tämä ajanjakso vuodesta 1406 eKr. vuoteen 2025 on myös 70 vuosiviikkoa kertaa seitsemän tai 7 x 70 x 7 vuotta. Vaikka 70. riemuvuoden alku osuu Nisan-kuuhun keväällä 2025, riemuvuoden pyhitys ja pasunaan puhaltaminen tapahtuu vasta sovituspäivänä eli Jom Kippurina, syksyllä 2025. On olemassa vahva raamatullinen koulukunta siitä, että joko tempauksen tai Jeesuksen julkisen paluun Öljymäelle tulisi tapahtua ”viimeisen pasunan soidessa” (1 Kor. 15:52, Ilm. 11:15) Rosh HaShanan tai Jom Kippurin aikana. Jeesuksen on sanottu viitanneen Rosh HaShanaan Matt. 24:36:ssa sillä se tunnettiin ”päivänä jota ei tiedetä” sillä uudevuoden alku määritettiin aina uuden kuun sirpistä eikä sitä voitu tietää siten etukäteen.
3. Moos. 25:9 sanoo riemuvuoden alkaneen pasunan raikuessa sovituspäivänä ja Ilm. 11:5 sanoo taas, että kun seitsemäs enkeli puhaltaa seitsemänteen pasunaan, taivaassa oleva joukko huutaa suureen ääneen: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti”. Puhalletaanko taivaassa seitsemänteen pasunaan siis Jom Kippurina 2025, kun Israelissa alkaa 70. riemuvuosi? Jos nämä laskelmat osuvat oikeaan, Daniel 9:27:n 70. vuosiviikko ja petollinen rauhansopimus, jonka Antikristus solmii Israelin kanssa seitsemäksi vuodeksi, pitäisi käynnistyä jo ensivuoden aikana. Nyt tämä kaikki voisi käydä hyvinkin toteen kyseisellä aikataululla, kun Trump on ilmoittanut panevansa koko sydämensä ja sielunsa rauhansopimuksen aikaasaamiseen ja Mahmud Abbas kertoo sopimuksen syntyvän jo muutaman kuukauden sisällä. Mutta onko Donald Trump tällöin Dan. 9:27:n mainitsema rauhansopimuksen tekijä eli Antikristus?
Huom. Tämä teoria, että Danielin 70. vuosiviikko osuisi vuosiin 2018 – 2025 on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että tällöin sen puoliväli osuu vuoteen 2022. Vuosi 2022 olisi Kuningatar Elisabet II:n vallassaolon 70 -vuotisjuhlavuosi. Se olisi myös sata vuotta siitä, kun Palestiina luovutettiin Kansainliiton taholta Iso-Britannian mandaattialueeksi jolloin Britanniasta tuli historian suurin koskaan hallinnut maailmanvalta. Vuosi 2022 on myös sata vuotta Neuvostoliiton ja Italian fasismin synnystä.
Donald Trump, Prinssi Charles ja Daniel 9:27
Mainitsin artikkelin alussa jo tärkeimmät syyt siihen miksi Donald Trump ei voisi olla Raamatun Antikristus. On kuitenkin monia muitakin kriteereitä miksi hän ei sovi Antikristuksen rooliin. Yksi niistä on myös Daniel 9:27. Suomen kirkkoraamatun vanha käännös kääntää tämän jakeen näin: ”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” Parempi käännös olisi, ”Ja hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi” (K.O. Syväntö: Vanhan Testamentin käännösvirheistä, s. 47). Pronomini ”hän” viittaa tässä edellisen jakeen ”hyökkäävään ruhtinaaseen”, mikä tulisi kääntää ”hyökkääväksi prinssiksi”. Jakeessa 26 viitataan Messiaan (Jeesuksen Kristuksen) surmaamiseen sekä Jerusalemin ja sen pyhäkön hävitykseen, kun Rooman prinssi Titus hävitti Herodeksen temppelin vuonna 70 jKr.
Seuraavassa jakeessa hypätään koko seurakunnan ajan ylitse ja siirrytään suoraan 70. vuosiviikkoon, mikä käynnistyy vasta pakanain aikojen lopussa, kun juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia ja sen pyhää Temppelivuorta (Dan. 9:24, Luuk. 21:24). Juutalainen rabbi Judah Ben Samuel ennusti 1200 -luvulla Jerusalemin historian 400 vuotta kestäneen turkkilaisvallan ja kaupungin paluun juutalaisten haltuun vuonna 1967. Mikäli Judah Ben Samuelin profetia on aito, se näyttäisi vihjaavan sitä, että myös Temppelivuori – juutalaisen uskon pyhin alue – palaa valitulle kansalle ennen tämän vuoden loppua. Dan. 9:27 edellyttää siis sitä, että Antikristus on kirjaimellisesti prinssi samaan tapaan kuin Prinssi Titus oli. Ellei meillä olisi tämän hyökkäävän ruhtinaan historiallista esikuvaa Tituksessa, Rooman Keisari Vespaniuksen pojassa, voisimme tulkita tätä näkyä ehkä vähemmän kirjaimellisesti. Mutta jos Titus oli kirjaimellisesti prinssi, kuten näky ennusti, ei ole mitään syytä väittää etteikö myös jakeen 27 henkilön tulisi olla kirjaimellisesti prinssi hänen historiallisen esikuvansa mukaisesti.
Meidän tulisi vastustaa kaikkia tulkintoja, jotka eivät ota Raamattua kirjaimellisesti vaan pyrkivät kiertämään tämän tyyppiset kohdat, jotka eivät jätä tulkinnanvaraa juuri vaihtoehtoisille selityksille. Tämä yksiselitteisyys ei koske profetioita missä profetian luonne ja ilmaisutapa jättää tilaa useammalle eri selitysmahdollisuudelle. Laajassa ja perusteellisessa kommentaarissani Danielin 11. luvun näyn historiallisen täyttymyksen ”toiseen kierrokseen” (kirjani luvussa 11C) mainitsin tästä yhtenä esimerkkinä jakeen 2 missä sanotaan: ”Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.” Tämä kohta olisi varsin yksiselitteinen mikäli ”kuninkaat” viittaisi Danielin näyissä vain valtakuntien kuolevaisiin hallitusmiehiin. Mutta Dan. 7:17,23, 8:21 tekee varsin selväksi, että kuninkaat voivat olla myös valtakuntia.
Daniel 11:2 voidaan siis tulkita kahdella eri tavalla: (a) kolme hallitsijaa nousee Persian valtakunnasta missä neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi ja panee kaikki sotavoimansa liikkeelle Jaavanin (Kreikan) valtakuntaa vastaan; (b) kolme valtakuntaa nousee Persiassa ja neljäs valtakunta voimistuu kaikkia muita rikkaammaksi pannen kaiken valtansa liikkeelle Kreikan valtakuntaa vastaan. Tällä keinoin – kuten osoitin kirjassani – tämä profetia voidaan ymmärtää viittaavan sekä Persialaissotiin 400 -luvun alussa eaa., kuin myös yli tuhat vuotta myöhäisempään Bysantin–sassanidien sotaan vuosina 603 – 628, mikä edelsi islamin nousua Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Daniel 11:5 mainitsee myös Kreikan kuninkaan ruhtinaat (prinssit). Saman näyn johdannossa eli luvussa 10 puhutaan eri pakana valtakuntien enkeliruhtinaista, mikä jättää vaihtoehdon tulkinnalle, että nämä ruhtinaat eivät ole inhimillisiä hallitsijoita vaan taivaallisia enkelihallitsijoita joihin Paavali viittasi Ef. 6:12:ssa. Danielin 9. luvun vuosiviikkonäyn kontekstissa hyökkäävä ruhtinas on kuitenkin ihminen – ei enkeli.
Mutta sen lisäksi, että Daniel 9:27 edellyttää Antikristuksen olevan prinssi, se näyttäisi vihjaavan hänen olevan nimenomaan Walesin Prinssi eikä esimerkiksi Saudi-Arabian, Jordanian tai Belgian prinssi. Yhdeksi kriteeriksi mainitaan usein se, että tämän prinssin tulee nousta muinaisen Rooman vallan rajojen sisältä. Tällöin niin Jordanian, Belgian kuin Englannin tai Walesinkin prinssi täyttäisi tämän kriteerin (Rooman valta ulottui Levantista Brittein saarille asti). Mutta jotta tämä henkilö voisi olla roomalaisten prinssi – kuten Titus oli -, hänen tulisi nousta muinaisen roomalaisen sivistyksen jäänteiltä. Tässä kriteerissä voimme sulkea tämän sisään koko läntisen sivilisaation, mikä on kreikkalais-roomalaisen sivistyksen jäänne ja perillinen. Eli tällöin Belgian Prinssi Laurent (mitä on syytetty hirvittävistä rikoksista lapsia vastaan monien muiden Belgian ja Euroopan kuninkaallisten rinnalla Dutrouxin tapauksen X-todistajien väitteissä) olisi yhtä sopiva tämän prinssin paikalle kuin Walesin Prinssi Charles.
Mutta vain Walesin Prinssi täyttää kirjaimellisen vaatimuksen roomalaisten prinssistä sillä Walesin Prinssin etymologinen merkitys tarkoittaa kirjaimellisesti roomalaisten prinssiä. Tämä etymologia johtuu siitä, että kun germaanit valloittivat 400 -luvulla Länsi-Rooman, vain Brittein saarten asukkaat ainoina länsi-eurooppalaisista jäivät taistelemaan roomalaisen sivistyksen puolesta ja tästä syystä anglo-saxit alkoivat kutsua heitä roomalaisia (tai roomalaistettuja kelttejä) tarkoittavalla Walha-nimellä, mikä on germaaninen kantasana sanoille Wales ja Welsh. Voidaan siis väittää, että roomalaisen sivistyksen jäänne säilyi vain roomalaisessa Britanniassa ja myöhemmin Walesissa, koska Skandinavian alueelta ja Germaniasta tulleet germaaniheimot valtasivat koko Länsi-Rooman (nykyistä Walesia lukuunottamatta) ja Itä-Rooman alue joutui puolestaan arabien ja slaavien miehittämäksi. Tästä syystä lohikäärme, joka oli Rooman sotajoukkojen tunnus yhdessä kotkan kanssa, on yhä Walesin kansallinen symboli. Tämä Walesin punainen lohikäärme, jonka Ilmestyskirja sanoo olevan Saatana itse (Ilm. 12:9), on Walesin Prinssin henkilökohtainen symboli hänen kuninkaallisessa vaakunassaan. Sen alla on saksankielinen motto Ich Dien, mikä merkitsee ”Minä Palvelen”.
Kun Charles vihittiin Walesin Prinssiksi muodollisessa vihkiseremoniassa kesällä 1969, hän polvistui valtaistuimen eteen jota koristi tämä Walesin lohikäärmeen symboli ja juuri silloin hän lausui sanat: ”Minä Charles, Walesin Prinssi, tulen teidän maallisen palvontanne vasallimieheksi kuolemaani saakka, ja uskon ja totuuden tulen kantamaan teille elääkseni ja kuollakseni ihmisten kaikkien käytösten edessä.” Ilmestyskirjan 13. luku sanoo koskien Antikristusta: ”Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan… Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'” Prinssi Charlesin vaakunassa on punaisen lohikäärmeen ohella leijonalta näyttävä peto, joka tunnetaan sen virallisessa vaakunaselityksessään leopardi-leijonana tai leijona-leopardina (en tosin tiedä mihin perustuu Tim Cohenin väite, että tällä pedolla olisi karhun jalat).
Vieraileeko Prinssi Charles Israelissa marras-joulukuussa?
Kuten huomaat, kaikki profetian yksityiskohdat viittaavat selvästi Walesin Prinssiin eikä yksikään niistä sopisi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin. Tarvittaisiin hyvin leväperäistä, suurpiirteistä ja joustavaa profetian tulkintaa mikäli aiomme sovittaa nämä kaikki eri profetiat Trumpiin. Vaikka Trump onnistuisikin samaan aikaan jonkin muotoisen rauhasopimuksen Lähi-Itään, tämä yksistään ei olisi riittävä peruste julistaa häntä Antikristukseksi. Yhtä vähän kuin Oslon sopimus syyskuussa 1993 oli riittävä peruste julistaa Bill Clintonia Daniel 9:27:n rauhantekijäksi. Onkin huomionarvoista, että tämä profetia käyttää sanamuotoa ”vahvistaa liiton monille… ” King James Version käyttää tässä sanaa confirm, mikä tarkoittaa vahvistamista tai varmentamista. On siis mahdollista, että rauhansopimus pannaan voimaan jo Trumpin toimesta, mutta Prinssi Charles tulee olemaan se, joka vahvistaa ja lujittaa sen myöhemmin. Tarkemmin ottaen tämä profetia ei edes sano minkälaisesta liitosta on loppujen lopuksi kyse. Tämän rinnakkaisprofetia Dan. 11:23:ssa näyttäisi vahvistavan, että Israel tekee tämän henkilön kanssa, jonkin epäpyhän liiton: ”Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.”
Jes. 28:14-15, 18 liitetään usein tähän yhteyteen: ”Sentähden kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa. Koska te sanotte: ’Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen’… Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niinkuin tulva, niin se teidät maahan tallaa.”. Tässä artikkelissa kerroin Ilmestyskirjan 6. luvun hallavan tai vaaleanvihreän hevosen ratsastajasta, jonka nimi oli ”Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Assosion tämän henkilön Prinssi Charlesiin johtuen hänen vihrästä ekofasistisesta filosofiastaan, joka kutsuu kirjaimellisesti miljardien ihmisten tappamiseen ”miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Ylipäätään ei ole täysin selvää onko kyseessä edes rauhansopimus arabien ja israelilaisten välillä vai ainoastaan jokin petollinen liitto minkä tämä henkilö tekisi Israelin kanssa.
Prinssi Charles on ollut joka tapauksessa keskeinen kulissien takainen neuvottelija Lähi-Idän rauhanprosessissa, etenkin 90 -luvun Oslo I:ssä ja II:ssa, kuten Tim Cohen jo dokumentoi kirjassaan The AntiChrist and a Cup of Tea (Prophecy House, 1998). Hänen viimevuotinen matkansa Shimon Peresin hautajaisiin yhdessä 70 muun maailmanjohtajan kanssa oli merkittävä profeetallinen hälytysmerkki. Tätä ennen hän ei ole ollut Israelissa kuin Jitzhak Rabinin hautajaisissa marraskuussa 1995. Molemmat, Rabin ja Peres, oli merkittäviä hahmoja Lähi-Idän rauhanprosessin alkuunpanossa. Prinssi Charles ei ole tehnyt vielä kertaakaan virallista valtionvierailua Israeliin vaikka hän on säännöllinen vierailija terroristeja tukevissa arabimaissa. Huhtikuussa 2016 kerroin hänen suunnitelmistaan harkita diplomaattista matkaa Britannian hallituksen puolesta myös Iranin islamilaiseen tasavaltaan mitä hankaloitti kuitenkin ihmisoikeusjärjestöjen ja Israelille ystävällisten kansalaisjärjestöjen protestit.
Tänä vuonna hänen tarkoituksena oli tehdä puolestaan ensimmäinen valtionvisiitti Israeliin juhlistamaan Israelin hallituksen pyynnöstä Balfourin julistuksen satavuotisjuhlaa. Mutta myöhemmät raportit ilmoittivat, että tämä suunnitelma olisi peruuttu ”siinä pelossa, että se suututtaisi Yhdistyneen Kuningaskunnan arabiliittolaiset”. Yhdistyneen Kuningaskunnan ulkoministeriö ja Prinssin oma virasto on ilmoittanut jo aiemmin, ettei kuninkaallista vierailua Pyhään Maahan olisi mahdollista suorittaa ennenkuin Israel ja Palestiina saisi aikaan jonkinlaisen rauhansopimuksen. Vasta silloin tällaista visiittiä ei nähtäisi ”kiistanalaisena” Iso-Britannian arabiliittolaisten keskuudessa. Minkähän tähden USA:n presidenttien valtionvierailut Israeliin eivät ole ongelma lännen ja sen arabiliittolaisten suhteille, mutta Charlesin vierailu on? Vai olisiko sittenkin niin, että Charles välttää vierailua Israeliin koska hän vihaa sitä yhtä paljon kuin hänen arabiystävänsäkin (arabien Israel- ja juutalaisviha on hyvin dokumentoitu tosiasia, mutta tämä ei näytä kylmentävän hänen rakkauttaan arabeja kohtaan). Mutta nyt kun Mahmud Abbas ja Donald Trump lupailee rauhansopimuksen syntymistä jo tämän vuoden puolella, voi olla että Charlesin visiitti Israeliin marras-joulukuussa joko Balfourin julistuksen tai Jerusalemin vapautuksen satavuotisjuhlissa tulee sittenkin mahdolliseksi.
Jos siis tällainen sopimus syntyy ja Prinssi Charles vierailee Tel Avivissa tai Jerusalemissa ennen vuoden loppua, sen profeetallinen viesti ja merkitys olisi hyvin merkillepantava. Siitä voisi alkaa Charlesin nousu paitsi Israelissa että pakanakansojen keskuudessa paljon julkisempaan rooliin kansainvälisenä rauhanvälittäjänä. Donald Trump pyrkii saamaan aikaan liiton juutalaisten ja alueen sunnimuslimien välille, mutta Prinssi Charles voisi vahvistaa tämän liiton viemälle sen vielä pidemmälle ja tuomalla ”liittoon kuoleman ja tuonelan kanssa” myös Iranin shiiat. Trumpin näky Lähi-Idän rauhasta voisi luoda hetkellisen liiton Israelin, PLO:n ja sunnivaltioiden välille, mutta eristäessään Iranin shiiat, se tulee johtamaan lopulta Iranin ja Israelin ja näiden ”isoveljien” Venäjän ja USA:n välillä käytyyn kolmanteen maailmansotaan. Vasta tämänkö jälkeen Antikristus ”vahvistaa liiton monille” ja tuo Iranin myös mukaan Lähi-Idän rauhanprosessiin? Vain aika näyttää miten tilanteet kehittyvät.
Johtopäätös
Elämme hyvin mielenkiintoista aikaa. Donald Trump ei ole selvästikään Antikristus, mutta hänen valtaanousunsa oli siitä huolimatta todelle ainutlaatuinen profeetallinen merkki tälle ajalle. Hän nousi valtaansa juuri kun Israelin suhde pakankansoihin ja Yhdysvaltoihin oli sen pohjalukemissa YK:n äänestäessä viimevuoden joulukuussa pahamaineisen resoluutio 2334:n puolesta, mikä tuomitsi juutalaissiirtokunnat Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla kansainvälisen lain vastaisina. Se oli ensimmäinen kerta 36 vuoteen, kun USA pidätti käyttämästä Veto-oikeuttaan YK:n Israelin vastaisessa päätöslauselmassa. Netanjahu tuomitsi sen Obaman hallituksen ”häpeällisenä väijytyksenä” Israelia ja Trumpin tulevaa hallintoa kohtaan. Nyt USA:n ja Israelin suhteet ovat kivunneet sen historiallisista pohjalukemistaan sen historiallisiin korkeuksiin. USA:lla ei ole ollut vielä koskaan yhtä Israel-myönteistä presidenttiä kuin Donald Trump jolla on henkilökohtainen ystävyyssuhde Benjamin Netanjahun kanssa, joka oli ensimmäinen ulkomainen johtaja jonka hän kutsui Valkoiseen Taloon tammikuun 20. päivän virkaanastujaistensa jälkeen.
Trump on myös ensimmäinen USA:n presidentti, joka sisällytti Israelin ensimmäisen ulkomaanmatkansa vierailukohteisiin. Ja hän on ensimmäinen USA:n presidentti, joka on luvannut siirtää maansa Israelin suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin. Nämä kaikki ovat selviä merkkejä hänen virkansa profeetallisesta merkityksestä. Hän saattaa olla hyvinkin se maailmanjohtaja, jonka ansiosta myös kolmas temppeli on mahdollista rakentaa Itä-Jerusalemissa sijaitsevalle Temppelivuorelle. Kuinka tällainen projekti olisi ollut mahdollista käynnistyä Obaman hallituksen aikana, joka ei edes tunnustanut juutalaisten oikeutta Itä-Jerusalemiin? Tällaisen projektin voisi mahdollistaa vain se, että sitä suojelee jokin Israelille ystävällismielinen valtio, kuten Amerikan Yhdysvallat. Yleensä on ajateltu, että se olisi Antikristus, joka valtuuttaa Israelin käynnistämään kolmannen temppelin rakennustyöt, mutta mikään raamatunkohta ei suoraan sitä edellytä.
Päinvastoin Antikristuksen sanotaan olevan se, jonka lähettämät ”sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen” (Dan. 11:31). Tämä tapahtuma sijoittuu seitsenvuotisen vihan ajan puoliväliin mihin viittaa myös Ilm. 11:2-3: ”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.'” Luvussa 12 sanotaan, että kun helakanpunainen lohikäärme eli Saatana on heitetty enkeleinensä maanpäälle hän alkaa vainota Israel-vaimoa saman ajan minkä Jerusalem ja temppelin ulkopuolella oleva esikartano on oleva pakanoiden tallattavana eli 1260 päivää. Viittaako siis jae 14 USA:n valkopäämerikotkaan Presidentti Trumpin ohjauksessa, kun se ennustaa meille seuraavaa:
Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa [1260 päivää] poissa käärmeen näkyvistä.
