”Mitä ikinä rakkaus sitten tarkoittaa?” Mitä Raamattu vastaa?

”Mitä ikinä rakkaus sitten tarkoittaa?”, nämä olivat Prinssi Charlesin surullisenkuuluisat sanat, kun hän kosi Dianaa, joka heittäytyi hänen syliinsä sanoen olevan syvästi rakastunut häneen. Kun parin kihlausuutisessa ITN:n TV-reportteri kysyi olivatko he rakastuneita, Diana vastasi ”tietysti”, mutta Charles lisäsi: ”Mitä tahansa rakastuminen sitten merkitsee?” Kuninkaalliset elämäkerturit ovat todenneet myöhemmin, että Charles ei olisi ollut koskaan rakastunut Dianaan vaan nai hänet ainoastaan vanhempiensa painostuksesta. Rakastuminen ja rakkaus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Se että Charles ihmetteli kummankin merkitystä antaisi ymmärtää, että hänen sisällään on jokin aukko mikä on immuuni rakkauden vastaanottamiseen ja välittämiseen. Eräs elämäkerta toteaa, ”että kumpikaan Elisabet tai Philip ei ollut erityisen kiintynyt heidän esikoislapseensa. Walesin Prinssi kuvailisi myöhemmin hänen äitiään etäiseksi, kylmäksi, emotionaalisesti tukahdutetuksi. Prinssi Philip oli, Charles muisteli, ei-yhtään vähempää kuin dominoiva kiusaaja.” Jos hän ei saanut rakkautta kummaltakaan hänen vanhemmistaan, niin kuinka Charles voisi tietää mitä rakkaus on? Mutta mitä rakkaus sitten todella tarkoittaa? Mitä Raamattu vastaa?

Love_Sunrises_and_455747 Joku voi ajatella, että voimmeko todella syyttää Charlesia jos hän ei tiedä mitä rakkaus on. Eikö meidän tulisi syyttää paremminkin hänen vanhempiaan, jotka eivät kyenneet antamaan hänelle rakkautta? Mutta saman kysymyksen voisimme esittää kenestä tahansa ihmishirviöstä. Voimmeko syyttää sarjamurhaaja Aileen Wuornosta siitä, että hänen biologinen äitinsä hylkäsi tämän nelivuotiaana ja luovutti suomalaissukuisille alkoholisti isovanhemmilleen, joilla oli tapana hakata häntä vyöllä ja hyväksikäyttää seksuaalisesti aina 15 -vuoden ikään asti, jolloin Aileen karkasi kotoaan ja elätti itsensä katuprostituoituna Michiganin osavaltiossa ennen kuin muutti Floridaan missä hän murhasi seitsemän miestä vuosina 1989 – 1990. Wuornos, joka teloitettiin lokakuussa 2002, ei ilmaissut pienintäkään katumusta ja sanoi sen sijaan, että hän ”on eräs, joka vakavissaan vihaa ihmiselämää ja tappaisi uudestaan.” Tästä huolimatta hän uskoi pääsevän taivaaseen Jeesuksen ja kaikkien enkeleiden luokse ja palaavan Hänen kanssaan maanpäälle ”suurella äitiavaruuslaivalla” tuhoisan ydinsodan jälkeen, jonka hän ennusti tapahtuvan vuonna 2019.

Tuskin löydämme yhtäkään sarjamurhaajaa, joka olisi kasvanut lapsuutensa täysin normaalissa ja tasapainoisessa ympäristössä. Virallisissa elämäkerroissa ja median kiiltokuvassa Englannin ja Euroopan kuninkaalliset esitetään usein säädyllisyyden, moraalin, perinteisten arvojen ja perinteisen perheen malliesimerkkinä. Tämän julkisivun takana on kuitenkin paljon synkempi todellisuus, mikä on pidetty julkisuudelta visusti piilossa. Aivan kuin monet sarjamurhaajat luovat ympärilleen täysin normaalilta vaikuttavan kulissin täydellisestä urasta ja onnellisesta perhe-elämästä, niin samoin ovat tehneet monet Euroopan kuningasperheistä. Euroopan kuninkaallisten ympärille luotu hyveellisyyden sädekehä voi olla ehkä historian suurin huijaus mihin valtaosa ihmisistä on saatu koskaan uskomaan. Vain muutamat ihmiset ovat kirjoittaneet tästä siniveristen pimästä puolesta mitä yksikään valtavirran uutislehti ei ole suostunut painamaan.

Kristitty tutkija Fritz Springmeier kirjoittaa kirjassaan Bloodlines of Illuminati: ”Entiset illuminaatit ovat paljastaneet, että Englannin Kuningatar on mukana illuminatin saatanallisissa rituaaleissa. Tosiasiassa Iso-Britannia on satanismin äitimaa ja sukupolvien välisen satanismin keskus. Tämä on laajasti tunnettu sukupolvien välisten satanistien joukossa. On siten ilmeistä, että kuka tahansa joka hallitsee Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, tulee olla kiinteässä yhteydessä saatanalliseen valtaan.” Tällaiset väitteet, että Englannin kuninkaalliset ovat osa jotain kulissien takana toimivaa saatanallista mafiaa, on lähtöisin ihmisiltä, jotka väittävät olevansa ex-satanisteja tai mielenhallintaohjelmista vapautettuja ex-illuminaatteja. Normaalisti suhtautuisin tällaisiin väitteisiin hyvin epäluuloisesti sillä haluan perustaa maailmankuvani todistettaviin faktoihin enkä joihinkin epämääräisiin kuulopuheisiin. On kuitenkin yksinkertaisesti kiistämätön historiallinen totuus, että Englannin kuningasperhe on ollut jo vuosisatoja Euroopan esoteerisen perinteen, okkultismin ja vapaamuurariuden ylimmillä portailla.

Myös Baijerissa vuonna 1776 perustettu Illuminati -salaseura, joka tavoitteli maailmanlaajuista vallankumousta kansallisvaltioiden ja juutalaiskristillisen uskon hävittämiseksi, soluttautui Englannin johtavien aristokraattien keskuuteen jo 1780 -luvulla. Tähän järjestöön liittyi yhdessä veljiensä kanssa esimerkiksi Kuningatar Viktorian isä Prinssi Edvard, Kentin ja Strathearnin herttua. Viktorian esikoinen Walesin Prinssi Edvard oli Englannin korkea-arvoisin vapaamuuri, kuin myös hänen lapsenlapsensa, Kentin Herttua Prinssi George, Edvard VIII ja Yrjö VI – Elisabet II:n isä. Prinssi Charlesin isä Prinssi Philip pitää samaten johtavaa asemaa Englannin ja Walesin vapaamuurariudessa samalla kun Suurmestarin titteli lankeaa Kuningattaren serkulle Kentin Herttua Edvartille. Kertomukset missä ihmiset ovat väittäneet todistaneensa, aristokraattien ja muiden vaikutusvaltaisten henkilöiden makaabereja lasten hyväksikäyttörituaaleja ovat niin kammottavaa luettavaa, että on ymmärrettävää miksi moni ei ehkä sulata tällaisia väitteitä kovin helposti.

Jumalan rakkaus vs. Jumalan oikeus

Mutta on myös kysyttävä miksi Prinssi Charlesilla oli vuosikymmeniä hyvin läheinen suhde mieheen nimeltä Jimmy Savile, joka paljastui kuolemansa jälkeen lapsia raiskanneeksi satanistiksi, jolla oli tapana maata myös kuolleiden ruumiiden kanssa ja kerskua sillä Stoke Mandevillen sairaalan työntekijöille. Lasten raiskaaminen saatanallisissa rituaaleissa ja ruumiiden häpäisy (nekrofilia) ovat tekoja mitkä nousevat helvetin syvimmistä pimeyksistä. Monet nekrofiilit ovat olleet sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet ihmisiä voidakseen tyydyttää epäterveen seksuaalisen viettinsä ruumiita kohtaan. Raamatussa ei ole nimenomaista mainintaa nekrofiliasta, mutta 4. Moos. 19:13 sanoo kuinka pelkkä kuolleeseen koskeminen oli teko mikä vaati välitöntä puhdistautumista.

Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen, hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä.

Wikipedia mainitsee, että nekrofilia oli nimenomaisesti sallittu muinaisen heetiläisen kansan laissa. Heetit asuttivat nykyistä Turkin ja Israelin aluetta 1600 -luvulta 1100 -luvulle eKr. Heetit tai heettiläiset olivat yksi niistä seitsemästä Kanaanin maassa asuneesta pakanakansasta, jotka Raamattu sanoo harjoittaneen kauhistuttavia syntejä ja jotka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala määräsi Israelin kansan hävittämäksi aina naisia ja lapsia myöten. 5. Moos. 20:16-18 sanoo:

Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa, ja ettette te rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan.

Monet ihmiset kauhistelevat nykyään sitä kuinka rakastava Jumala saattoi määrätä israelilaiset hävittämään kokonaisia kansoja aina naisia ja lapsia myöten. Eikö tällainen täytä modernin kansanmurhan kriteerit? Tätä väitettä kuulee nykyään laajasti etenkin uusateistien ja muslimien tunnepitoisissa hyökkäyksissä Raamattua ja Raamatun Jumalaa vastaan. Mutta näissä hyökkäyksissä ei oteta huomioon sitä, että näiden kansojen hävitysmääräykset olivat Jumalan tuomioita heidän kammottavista synneistään, jotka oli jatkuneet jo vuosisatojen ajan. Joku voisi sanoa Jumalan olleen pikemminkin liian armollinen heille, kun Hän odotti heidän parannuksen tekoaan jopa 400 vuotta (1. Moos. 15:12-19). Nekrofilian, eläimiin sekaantumisen ja muiden kauheuksien lisäksi arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että nämä kansat harjoittivat – kuten Raamattu sanoo – ihmisuhreja missä tuhansia lapsia poltettiin elävältä punahehkuiseksi lämmitetyn messingisen Moolok-epäjumalan patsaassa.

Patmos-säätiön nykyinen toimitusjohtaja ja teologi Pasi Turunen sanoo hyvin, että ”Näissä taisteluissa ei ollut kyse mistään kansallisesta aatteesta [etnisestä puhdistuksesta]. Raamatun näkökulma on tarkasti moraalinen. Jumala oli huolissaan siitä miten kansat elävät, ei siitä miten joku kansanryhmä pitää hävittää. Kysymys oli siitä puhtaudesta, että voidaan palvella Jumalaa eikä tehdä näitä hirvityksiä. Tänäkin päivänä voisi kuvitella, että jos tulisi tietoon jossain olevan jokin valtio joka polttaa lapsia elävältä jossakin hirveässä montussa, niin kai nyt joku alkaisi huutaa YK:ta apuun.” Tietenkin joku voisi kysyä, että miksi myös naiset ja lapset tuli hävittää. Miten viattomat lapset olivat syyllisiä heidän isiensä synteihin? Mutta yhtä hyvin voisimme kysyä, että miten Dresdenin pommituksissa kuolleet kymmenet tuhannet saksalaiset siviiliuhrit olivat syyllisiä natsien hirmutekoihin. Tai miten Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa palaneet tai radioaktiivisessa säteilyssä kuolleet 100 – 200 tuhatta siviiliä oli vastuussa heidän johtiensa sotarikoksista Kiinaa ja muuta maailmaa vastaan?

Miten Jumalan käsky hävittää näiden kansojen jokainen yksilö eroaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin äskeisestä varoituksesta YK:n yleiskokouksessa: ”Yhdysvalloilla on voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta jos se on pakotettu puolustamaan itseään ja liittolaisiaan, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuhota Pohjois-Korea täydellisesti.” Valitettavasti ydinpommia ei suunniteltu säästämään naisia tai lapsia tai erottamaan siviileitä sotilaista. On otettava lisäksi huomioon, että tuon ajan sodankäynnissä kaupunkia piirritettiin usein monta kuukautta ja sen rauhaa haluaville asukkaille tarjottiin vielä mahdollisuutta paeta kaupungista ennen lopullista rynnäkköä. Kun taisteluihin haluton väestö oli jättänyt kaupungin kuin rotat uppoavan laivan, jokainen muurien sisäpuolelle jäänyt asukas oli käytännössä vihollisarmeijan jäsen naisia ja lapsia erottelematta. On huomattava sekin ettei Jumala määrännyt israelilaisia tappamaan sellaisten kaupunkien asukkaita, jotka heiluttivat heille valkoista lippua. 5. Moos. 20:10-14 sanoo:

Kun lähestyt jotakin kaupunkia sotiaksesi sitä vastaan, tarjoa sille ensin rauhaa. Ja jos se suostuu tarjoamaasi rauhaan ja avaa sinulle porttinsa, suorittakoon kaikki siellä oleva kansa sinulle työveroa ja palvelkoon sinua. Mutta jos se ei tee rauhaa sinun kanssasi, vaan valmistautuu taistelemaan sinua vastaan, niin piiritä sitä. Ja jos Herra, sinun Jumalasi, antaa sen sinun käsiisi, niin surmaa kaikki sen miesväki miekan terällä. Mutta naiset, lapset ja karja ja kaikki, mitä kaupungissa on, kaikki, mitä sieltä on saatavana saalista, ryöstä itsellesi, ja nauti vihollisiltasi saatu saalis, minkä Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Tunnoton

Palatkaamme takaisin artikkelin aiheeseen eli mitä Raamattu vastaa Charlesin kysymykseen ”mitä rakkaus ikinä tarkoittaa?” Miksi ylipäätään päätin kirjoittaa tästä? Koska Raamattu sanoo,

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (1. Kor. 13:1-3)

Kirjoitan tästä koska hienoinkin teologinen tieto ja ymmärrys maailman salatuista asioista ja profeetallisista arvoituksista on täysin arvotonta roskaa jos emme kykene rakastamaan. Olenko sitten itse, jokin suuri rakkauden tohtori? Olenko täynnä ylenpalttista rakkautta Jumalaa, lähimmäisiäni ja itseäni kohtaan. En voi sanoa, että näin olisi. Ihmettelen joskus kuinka voisin rakastaa lähimmäistäni kun jo itsensä rakastaminen tuottaa minulle vaikeuksia. Rap-musiikki ei ole suosikkigenreni, mutta kuunnellessani kristityn rap-artisti NF:n kappaletta nimeltä Paralyzed (halvaantunut), jokin viiltää sen sanomassa aina sisimpääni. Lainaan sen suomeksi käännettyä lyriikkaa alapuolella.

Milloin minusta tuli niin tunnoton?
Milloin kadotin itseni?
Kaikki sanat jotka jättävät kieleni
Tuntuu kuin ne tulivat joltakin toiselta

Milloin minusta tuli näin kylmä?
Milloin aloin tuntea häpeää? (oh)
Missä on se henkilö jonka tunnen?
Heidän on täytynyt lähteä
Heidän on täytynyt lähteä
Kaiken uskoni kanssa

Olen peloissani elämään, mutta peloissani kuolemaan
Ja jos elämä on kipua silloin hautasin omani ajat sitten
Mutta se on yhä elossa
Ja se on ottamassa minut valtaansa missä minä olen?
Haluan tuntea jotakin, Olen tunnoton sisältä
Mutta en tunne yhtään mitään, Ihmettelen miksi
Ja elämän kilpajuoksussa aika kuluu ohitse
Katso
Istun taakse ja katson sitä, Kädet taskuissani
Aallot iskevät minun ylitseni mutta katson vain sitä
Katson vain sitä
Olen veden alla, mutta tunnen kuin olisin sen yläpuolella
Olen pohjalla ja enkä tiedä mikä ongelma on
Olen laatikon sisällä
Mutta olen itse se, joka telkesi minut sisään
Tukehtumassa ja kuluttamassa kaiken hapen

Olen halvaantunut
Missä on minun tunteeni?
En enää tunne asioita
Mitä tiedän, että minun tulisi
Olen halvaantunut
Missä on todellinen minäni?
Olen hukassa ja se tappaa minut sisältä
Olen halvaantunut (Olen vain niin halvaantunut)
Missä on minun tunteeni? (yeah, olen vain niin halvaantunut)
En enää tunne asioita (Minulla ei ole tunteita)
Mitä tiedän, että minun tulisi (oh miksi mikään ei kosketa, miksi en liikutu ay yeah)
Olen halvaantunut
Missä on todellinen minäni? (missä on todellinen itseni, missä on todellinen itseni?)
Olen hukassa ja se tappaa minut sisältä (Olen halvaantuntu, Olen halvaantunut)
Olen halvaantunut (Olen halvaantunut)

Lainasin tätä lyriikkaa sillä haluan palata siihen mistä jo aloitin. On helppoa rakastaa jos on saanut paljon rakkautta. Rakkaus ja viha on loppujen lopuksi hyvin lähellä toisiaan. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Rakkauden vastakohta on tunnottomuus, joka hiipii meidän sisäämme salakavalasti ja turruttaa tunteemme vähä vähältä. Kirjoitin tässä artikkelissa 15 -vuotiaasta Teresa tytöstä, joka joutui pienestä lapsesta saakka saatanallisen hyväksikäytön ja psykologisen kidutuksen uhriksi hänen oman isoäitinsä taholta. Hän kirjoitti vankeudessaan lyhyen runon nimeltä Mitään ei ole jäljellä. Tämä runo koostui kolmesta lyhyestä mutta paljon puhuvasta säkeestä.

Huutaisin, mutta ääntä ei ole jäljellä

Itkisin, mutta kyyneliä ei ole jäljellä

Taistelisin mutta voimaa ei ole jäljellä

Kuinka voimme odottaa Teresan kaltaisen lapsen, joka raiskattiin monesti useiden miesten taholta kerralla, pakotettiin seksiin eläinten kanssa, suljettiin hämähäkeillä ja käärmeillä täytettyyn ruumisarkkuun ja pakotettiin 11 -vuotiaana syömään hänen oma abortoitu sikiönsä, voivan selviytyä tällaisista kokemuksista selväjärkisenä saati sitten säilyä tunne-elämältään ehjänä. Kuinka voimme odottaa rakkautta ihmisiltä, joita kukaan ei ole koskaan rakastanut? Rakkaus ei ole jotain ystävänpäivähömppää missä jaellaan sydänkortteja ja kaiverretaan rakkausviestejä puunrunkoon. Ilman rakkautta mikään sivilisaatio ei pysy pystyssä. Kun lakkaamme välittämästä, kun lakkaamme tuntemasta, tämä välinpitämättömyys tappaa meidät vähitellen sisältä. Kun rakkautemme Kristukseen kylmenee, sen paikan ottaa synti ja rakkaus tämän maailman asioita kohtaan. Se avaa oven Saatanan vallalle meidän elämässämme. En voi sanoa, että olisin tästä poikkeus.

Huomaan kysyväni Jumalalta ”Milloin minusta tuli näin kylmä? Milloin aloin tuntea häpeää?” Synti on se, joka saa meidät tuntemaan häpeää ja pakenemaan Jumalan kasvoja. Synti on se, joka erottaa meidät Jumalasta ja kovettaa sydämemme Hänen hiljaiselle äänelleen. Mutta Paavali sanoo, että Jeesus Kristus on ”meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.” (Ef. 2:13-16). Raamatun mukaan rakkaus ei ole jotain mikä olisi lähtöisin meistä itsestämme. Raamattu ei sano, että Jumala rakastaisi meitä koska me rakastimme Häntä.

Raamatun mukaan Jumalan rakkaus meitä kohtaa ei ole ehdollista. Jeesus sanoi lain tärkeimmän käskyn olevan tämä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:34-40) Mutta kuinka rakkaus voi olla käsky? Jos rakkaus on kylmennyt aviopuolisoiden välillä, voimmeko käskeä puolisoamme rakastamaan meitä jälleen? Voimmeko käskeä lasta rakastamaan isäänsä, joka ei ollut koskaan läsnä hänen elämässään. Eikö rakkaus tule ansaita? Mutta Jumala rakastaa meitä vaikka me emme ansainneet Hänen rakkauttaan. Jumala rakastaa meitä vaikka emme itse rakastaneet Häntä. Jumala rakastaa meitä vaikka rikoimme Häntä vastaan elämämme jokaisella osa-alueella.

Vaikka emme tuntisi enää mitään, vaikka olisimme halvaantuneet sisältä, Hän rakastaa meitä siitäkin huolimatta. Jumala ei odota, että meidän tulisi rakastaa Häntä jos kuvamme Hänestä on kylmä ja etäinen. Jumala pyytää meitä uskomaan vain totuuden, mikä on ilmoitettu Hänen Sanassaan: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (Joh. 4:9-10) Seuraava jae sanoo, ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” Jos rakastamme todelle Jumalaa meidän tulee rakastaa myös lähimmäistämme. Rakkautemme Jumalaan ei ole jokin rakastumisen tunne missä leijailemme pilvissä ja tuijotamme joka yö makuukammarimme Jeesus-maalausta käsi sydämellä ja lasittunut katse silmissämme.

Rakkautemme Jumalaan näkyy siinä elämmekö Hänen tahtonsa mukaisesti ja rakastammeko lähimmäistämme niinkuin Hän on rakastanut meitä. Se miten kohtelemme kanssakulkijoitamme on usein suurin mittari siitä rakkaudesta, joka meillä kaikilla tulisi olla Jumalaa kohtaan. ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” ( 1. Joh. 4:20-21 sanoo). Aivan kuin Jumalan rakkaus meitä kohtaa on ehdotonta rakkautta, myös meidän rakkautemme veljiämme kohtaan tulisi ehdotonta rakkautta. Jumala ei odota, että rakastamme vain niitä, jotka rakastavat meitä. Jumala odottaa, että rakastamme myös vihamiehiämme. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan:

Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”

Johtopäätös

Jumala antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntymykseen ja parannuksentekoon. Jumala antaa meille jokaiselle mahdollisuuden vastaanottaa Hänen rakkautensa, jonka Hän osoitti meille Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka suostui kärsimään hirveän ja tuskallisen kuoleman meidän syntiemme edestä. Jeesus sanoi, ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Kun ymmärrämme kuinka suuresta rakkaudenosoituksesta se meille kertoo, että Jumala ”antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:15), meillä tulisi olla vapaasta tahdosta nouseva halu elää Hänelle mieliksi ja täyttää Hänen käskynsä. Jeesus sanoi,

Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Joh. 15:10-12

Jos hylkäämme tämän rakkauden, jonka Jumala osoitti meille Pojassaan Jeesuksessa, meitä kohtaa iankaikkinen kadotus ja hirveä tuomio synneistämme, aivan kuin Kanaanin maan asukkaita odotti tuomio heidän synneistään mihin Jumala antoi mahdollisuuden parannuksen tekoon useiden sukupolvien ajan. Kukaan meistä ei voi puolustaa itseään viimeisellä tuomiolla Kaikkivaltiaan Jumalan tuomioistuimella. Meille on annettu vain yksi puolustaja: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1-2). Kukaan meistä ei voi vedota siihen ettei heissä olisi mitään syntiä mistä Jumala voisi tuomita heidät, ”sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:23-24)

Pohjimmainen syy siihen miksi Prinssi Charles ei tiedä mitä rakkaus merkitsee on se, ettei hän tunne Jumalaa Joh. 4:8 sanoo, ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” Muutamaa jaetta aiemmin Johannes toteaa: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Kirjassaan Harmony Prinssi Charles kirjaimellisesti kieltää Jeesuksen olleen lihaantullut Jumalan Poika assosioidessaan hänet Egyptin pakanallisiin Osiris-myytteihin (s. 92), väite millä ei ole minkäänlaista historiallista perustaa. Eli lopullisena vastauksena siihen mitä Raamattu vastaa kysymykseen ”mitä ikinä rakkaus merkitsee”, lainaan vielä Joh. 4:14.19:ttä.

Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.