Keskustelua tempauksen ajankohdasta.

Kävin äsken Facebookissa mielenkiintoista keskustelua tempauksen ajankohdasta tamperelaisen Jorma Ensio Niemisen kanssa (hän antoi luvan nimensä mainintaan), joka on lukenut myös 700 sivuisen e-kirjani (löydät hänen kirja-arvionsa välilehdestä ”arvostelut”) Hän sattuu tuntemaan myös vanhempani ajalta jolloin en ollut vielä edes tässä maailmassa. Nieminen perustelee kolmiosaisessa opetustekstissään pre-tribulationistisen tempausopin raamatullisuutta. Tarkentaisin kuitenkin, että hänen näkökantansa edustaa pre-tribulationismin scofieldilaista koulukuntaa eli C.I. Scofieldin viiteraamattuun perustuvaa tempausoppia, joka levisi 1900 -luvun alussa tämän hetken yleisimmin hyväksytyksi opiksi seurakunnan ylösotolle. Teen tämän nimenomaisen eron pre-tribulationismin ja sen scofieldilaisen suuntauksen välillä, koska itse edustan tempausnäkemyksiltäni pre-tribulationismia samalla kun hylkään Scofieldin opit, joiden mukaan tempauksen tulisi tapahtua ennen Antikristuksen paljastumista ja ajoittua Ilmestyskirjassa Johanneksen taivaaseenottoon Ilm. 4:1:ssä. Julkaisen tässä sekä Niemisen tekstit että omat vastaukseni niihin. Loppua kohden hän alkaa lämmetä omien argumenttieni suhteen ja tunnustaa niiden johdonmukaisuuden. 


Jorma Ensio Nieminen:

TEMPAUKSESTA JA JEESUKSEN TULEMUKSESTA

OSA 1
Minua alkoi joitakin vuosia sitten vaivaamaan erilaiset opetukset Jeesuksen toisen tulemuksen ympärillä ja päätin selvittää mikä oikein todella on Raamatun opetus asiasta. Luin Raamattua ja luin selitysteoksia laidasta laitaan mitä suomen kielellä oli saatavissa. Lopulta löysin vastauksen joka ainakin minun henkeäni tyydyttää. Seuraavassa selostan löytämääni totuutta. Jos sinulla lukija on toinen käsitys asiasta ja rauha hengessäsi siitä, niin pidä oma käsityksesi. Kaikki me olemme erehtyväisiä ja aika lopulta on erilaisten käsitysten tuomari. Mutta jos et oikein saa rauhaa tässä kysymyksessä niin kannattaa selvittää asiaa. En halua alkaa kiistelemään tästä asiasta. Paavali kirjoitti vanhurskauden seppeleestä, joka annetaan niille jotka Jeesuksen ilmestymistä rakastavat. (2Tim. 4:8). Asia on laaja ja joka puolella Raamattua, joten julkaisen teksti muutamassa osassa.

MITÄ TEMPAUKSELLA TARKOITETAAN
Tempauksella tarkoitetaan morsiusseurakunnan ylöstempausta tuuliin ja pilviin Jeesusta vastaan. Termi nousee 1Tess. 4:17 jakeesta, jossa Paavali kertoo asiasta. Sinänsä tempauksesta asiana ei juuri ole erimielisyyttä, mutta sen ajankohdasta eskatologiassa on voimakkaita käsityseroja. Tempauksen ajatellaan tapahtuvan ennen vaivanaikaa, vaivanajan puolivälissä tai vaivanajan lopussa samaan aikaan Jeesuksen tullessa Öljymäelle Jerusalemiin. Keskityn tässä ensin mainittuun ennen vaivanaikaa tapahtuvaan tempaukseen, koska mielestäni se on parhaiten perusteltu näkemys.
Usein tämän käsityksen vastustajat sanovat että se on keksitty vasta 1800-luvun lopulla nuoren tytön profetian, jota Darby alkoi levittää, seurauksena. Totesin käsityksen olevan paljon vanhempi joskin käsitys ennen vaivanaikaa tapahtuvasta tempauksesta uudelleen nousi yleiseen ajatteluun tuolloin. Niin kuin monet muutkin pimennossa olleet totuudet.

TEMPAUS VANHASSA TESTAMENTISSA
Käsitin että jo Hanok Aadamista seitsemäs puhui siitä (Juuda 1:14-15) koska hän on sanonut, että Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa tuomitsemaan ihmisiä. Tempaus on pitänyt olla siis aiemmin. Sekä Nooan aikaan, että Lootin aikaan Sodomassa vanhurskaat vietiin turvaan ja sitten tuli Jumalan tuomiot. Jeesus sanoi, että niin kuin oli Nooan ja Lootin päivinä on Hänen tulemuksessaan (Matt. 24:37-39, Luuk. 17:26-28). Jesaja kirjoittaa ensin, että Jumalan kuolleet virkoavat eloon, Jumala sanoo, että mene kansani kammioihisi ja lymyä hetki, sillä Herra lähtee vaatiakseen maan asukkaat tilille heidän pahoista teoistaan (Jes 26:19-21). Siinä on jälleen ylösnousemus, Jumalan kansa viedään kammioihin turvaan ja sitten Herra antaa tuomion tulla. Oikeastaan koko luvussa on vahvoja viittauksia ylösnousemukseen. Jesaja kirjoittaa myös että vanhurskas katoaa, eikä kukaan sitä huomaa ja että hänet otetaan pois onnettomuuden alta. Hän menee rauhaan ja saa levätä (Jes. 57:1-2). Selvä viittaus ennen tuomioita tulevasta ylöstempauksesta. Sakarja myös kertoo, että silloin kun Herra tulee Öljymäelle kaikki pyhät ovat Hänen kanssaan (Sak. 14:1-5). Tempaus on siis ollut ennen tuota hetkeä.
JATKUU MYÖHEMMIN.


Samuel Tuominen:

Kiitos Jorma. Mielenkiintoinen kirjoitus. Pidän myös kirjoituksesi kiihkottomasta asenteesta missä sinulle ei ole tarvetta lähteä kiistelemään asiasta niiden kanssa, jotka uskovat ja opettavat toisin. Ei se ole mikään pelastuskysymys tapahtuuko tempaus ennen – puolivälissä vai vihan aja lopussa. Olen itse samaa mieltä siitä, että Raamattu puoltaa enemmän pre-tibulation tempausta kuin mid- tai post-tribulation tempausta. Post-tribulation eli vihan ajan jälkeen tapahtuvan tempauksen suurimpia ongelmia on se, että silloin pyhien ylosotto taivaaseen esiintyisi samaan aikaan tai vähän ennen heidän paluutaan taivaasta Öljymäelle Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Tempaus olisi siis vain jonkinlainen pikainen ”hissimatka” ylös ja alas. Joh. 14:3:ssa Jeesus sanoi, että palatessaan Hän ottaisi seurakunnan taivaan asuinsijoihin, mikä antaa ymmärtää, että seurakuntaa viettää tempauksen jälkeen jonkin ajan taivaassa ennen paluutaan maanpäälle. Ylipäätään ylösnousemusta ei tulisi sekoittaa mielestäni tempaukseen, koska Ilmestyskirja puhuu vain kahdesta ylösnousemuksesta – toinen niistä tapahtuu vihan ajan lopussa ja toinen tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Mutta siinä kuin kummassakin ylösnousemuksessa haudoissa lepäävät kuolleet herätetään maanpäälle, tempauksessa sekä ELÄVÄT että kuolleet nostetaan ylös TAIVAASEEN. Tämä olennainen seikka erottaa tempauksen Ilmestyskirjan kahdesta ylösnousemuksesta. Jos ensimmäinen ylösnousemus ei siis ole sama kuin tempaus, silloin tempauksen täytyy löytyä jostain muusta kohtaa Ilmestyskirjan kronologiaa. Tähän on esitetty lähinnä neljää eri mahdollisuutta. Maan kypsyneen elon leikkaaminen Ilm. 14:15:ssä ja seitsemäs pasuna Ilm. 11:15:ssä, jonka aikana myös kaksi todistajaa otetaan taivaaseen, ovat olleet eräitä tulkintoja. Näiden tulkintojen vahvistukseksi voidaan löytää tiettyjä rinnakkaiskuvauksia (kuten viimeinen pasuna 1. Kor. 15:52:ssa), mutta Ilmestyskirjan kronologiaa ymmärtävä tietää, että kumpikin sijoittuu vihan ajan loppuun eli kyseessä olisi tällöin post-tribulation tempaus. Ilm. 14:15:nen konteksti antaa lisäksi ymmärtää, että kyseessä olisi vihan ajan vainoissa kuolleiden – siis ei elävien – ylösnousemuksesta. Ilm. 3:10 myös vahvistaa, että seurakunta pelastetaan siitä ”koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Kaksi muuta kohtaa mihin tempausta on ehdotettu on Johanneksen taivaaseenotto Ilm. 4:1:ssä (”virallinen” pre-tribulation kanta) tai lukemattomien pyhien joukko kaikista maailman kansoista ja kielistä, jonka Johannes näkee taivaassa Ilm. 7:9:ssä. Perustelin 700 sivuisessa kirjassani kantaani tälle jälkimmäiselle vaihtoehdolle, joka omissa tulkinoissani osuu edelleen pre-tribulation tempausopin puitteisiin. Eräs olennainen kohta millä pre-tribulation opin kriitikot kritisoivat ennen vihan aikaa tapahtuvaa tempausta on 2. Tess. 2:3, mikä on selvästi jatkoa Paavalin tempausoppiin 1. Tess. 4:sssä ja mikä teksiyhteydessään puhuu selvästi siitä, että tempaus tulisi luopumuksen ja Antikristuksen ilmestymisen (tai paljastumisen) jälkeen. Mutta vaikka tämä kohta puhuukin vahvasti Laittomuuden ihmisen ilmestymistä/paljastumista seuraavan tempauksen puolesta, se ei ole kuitenkaan peruste mid- tai post-tribulation opin puolesta. Tätä puoltavista argumenteistani voi lukea lisää kirjani luvuista 1-2, joka löytyy täältä: https://samueltuominen.files.wordpress.com/…/muhammad…


Jorma Ensio Nieminen:

Kiitos Samuel Tuominen kommentista. Käsittelen noitakin asioita jatko-osissa. En ehkä ihan noin perusteellisesti mutta kuitenkin. Oma tulkintani ei ole kaukana sinun tulkinnastasi. Kallistun ehkä kuitenkin Ilm. 4-luvun alkuun, mutta sinun ajatuksesi 6-sinetin jälkeen ei ole ollenkaan pois suljettu. Aion viimeisessä osassa mainita kirjasi ja blogisi että sieltä löytyy hyvin perusteltua tietoa nimenomaan antikristuksesta. Lisään huomenna jatko-osan jossa kirjoitan Jeesuksen opetuksesta tähän asiaan ja ehkä Paavalinkin opetus ellei tule faceen liian pitkä postaus.


Jorma Ensio Nieminen:

 TEMPAUS JA JEESUKSEN TULEMUSOSA 2

JEESUKSEN OPETUS TULEMUKSESTAAN
Jeesus opetti tulemuksestansa evankeliumeissa. Hän kertoo ensin juutalaisille temppelin tuhosta v. 70 (Matt. 24:1-2, Mark. 13:1-2), sitten vaivanajasta (Matt. 24:3-28, Mark. 13:3-23, Luuk. 17:22-23 ) ja tulemuksestaan vaivanajan lopussa Öljymäelle (Matt. 24:29-31, Mark. 13:24-27, Luuk. 17:24). Jakeissa Matt. 24:31, Mark. 13:27 Jeesus sanoo, että Hän lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa suuren pasuunan pauhatessa. Raamatussa kun Jumala puhuu valituistansa, Hän puhuu aina juutalaisista. Koottavat ovat siis juutalaisia, jotka silloin kootaan Israeliin kaikkialta maailmalta missä heitä vielä on. Tämän jälkeen Jeesus todettuaan jotain yleistä ajankohdasta (Matt. 24:32-36, Mark. 28-32), Hän alkaa puhua seurakunnan ylöstempauksesta (Matt. 24:37-44, Mark. 13:33-37, Luuk. 17:26-37 ja Joh. 14:1-4). Tämä on selvästi eri ajankohdassa kuin vaivanajan lopussa Öljymäelle tapahtuva tulemus. Kun Öljymäelle tullessa maailma on sekasorrossa ja taivaitten voimatkin järkkyvät (Matt. 24:21-29, Mark. 13:24-26), niin tässä ylöstempauksessa maailma on rauhassa ja ihmiset toimittavat jokapäiväisiä askareitaan päivällä pellolla, aamulla naiset jauhaa käsikivillä toisessa osassa maapalloa sekä jossain päin on yö ja ihmiset nukkuvat. Tämä tapahtuma tapahtuu yhtäkkiä äkkiarvaamatta ja yllättää ihmiset. Ei taivaitten voimien järkkymistä, ei sekasortoa.

Jeesus sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa ja tulevansa hakemaan meidät sinne, että me saisimme olla sillä missä Hän on (Joh. 14:1-4). Tämäkään ei millään sovellu vaivanajan lopussa tapahtuvaan tulemukseen. Jeesus itseasiassa opettaa tulemuksestaan samalla tavoin kuin on juutalaiset hääperinteet. Siinähän isä ja poika menevät tulevan morsiamen taloon sopimaan kihlauksesta ja maksamaan morsiamen hinnan. Sitten tuore sulhanen lähtee isänsä kotiin valmistamaan huonetta isänsä taloon. Se voi kestää pitkänkin aikaa, mutta kun huone on valmis isä käskee poikansa lähteä noutamaan morsiamensa kotiin. Morsian on tällä välin kihlausaikana valmistautunut häitä ja avioliittoa varten. Yleensä sulhanen ajan tapojen mukaan tuli keskiyöllä. Morsiamen tuli olla odottamassa sulhastaan. Hän oli ilmeisesti saanut vihjeitä mahdollisesta ajankohdasta, että tiesi olla valmiina. Morsian noudettiin iloisessa kulkueessa ja häät sulhasen isän talossa alkoivat. Mikä ihana kuva ylöstempauksesta.

Asiaan liittyy myös morsiusneidot joiden tuli olla valmiina morsiamen kanssa (Matt. 25:1-13). Tässä on huomattava se, että morsiusneidot eivät ole sama asia kuin morsian. Mielestäni tämä vertaus 5 tyhmästä ja 5 viisaasta morsiusneidosta ei koske seurakuntaa vaan vaivanajan pyhiä. Vertauksessa oleva valvomisen kehotus on kyllä tärkeä myös meille morsiusseurakunnalle.

PAAVALIN OPETUS YLÖSTEMPAUKSESTA
Paavali opettaa ylöstempauksesta 1Tess. 4:13-18 (myös 1Kor. 15:50-55) ja sanoo että Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja sitten meidät elossa olevat uskovat temmataan Herraa vastaan. Mainitaan pasuuna, ylienkelin ääni ja käskyhuuto. Ylöstempaus ei siis ole salainen niin kuin jotkut opettavat. Vaan hyvinkin äänekäs. Ja kun uskovia katoaa ehkä satoja miljoonia, niin jumalaton maailmakin sen varmasti huomaa. Jälleen Paavali opettaa, että maailmassa on rauha ja tämä yllättää maailman yhtäkkiä (1Tess. 5:1-8). Lisäksi Paavali opettaa, että Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan vaan pelastukseen (1Tess. 5:9-10, 1Tess. 1:10). Jo Johannes Kastaja nuhteli fariseuksia kun he pyrkivät kasteelle ilman parannuksen tekoa, että kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa (Matt. 3:7-8).

Paavali kirjoittaa 2Tess. 2:1 meidän kokoontumisestamme Hänen luokseen. Jos tempaus tapahtuisi vasta vaivanajan jälkeen, emme kokoontuisi Hänen luokseen vaan maailmaan perustettavaan tuhatvuotiseen valtakuntaan.
Edelleen Paavali opettaa tessalonikalaisia, että Herran päivä ei vielä ole käsillä (1Tess. 2:2-8) vaikka heillä vaikeaa ja vainoja olikin. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laiton (antikristus). Sana luopumus (apostasia) on tässä yhteydessä mielenkiintoinen. Se voidaan myös ymmärtää merkityksessä ero, siis luopua jostakin paikasta. Ja onkin todennäköistä, että Paavali käyttää sanaa siinä merkityksessä ja kertookin tempauksesta. Alkutekstissä on sana apostasia, jonka juurisana on afistemi, erota, asettaa erilleen, poistua, luopua. Sitähän ylöstempaus juuri on. Joskin varmasti luopumuskin on lopunajalle tyypillistä. Lisäksi Paavali kertoo pidättäjän poistumisesta, jotta antikristus voi ilmestyä. On ilmeistä, että seurakunnassa läsnä oleva Pyhä Henki on pidättäjä ja kun seurakunta poistuu antikristus ilmestyy. Pyhä Henki persoonana ei poistu, mutta Hän on toiminut ajassa seurakunnan välityksellä. Pyhän Hengen toiminta muuttuu vanhatestamentilliseen tapaan toimia. Jeesus sanoi, että te olette maan suola (Matt. 5:13). Kun suola poistuu paha pääsee valloilleen.

Paavali kertoo myös että kaikkien meidän tulee ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen (2Kor. 5:10). Siellä saamme palkan uskovina tekemistämme Jeesuksen vaikuttamista teoista (1Kor. 3:10-15). Siellä ei tuomita kadotukseen vaan palkitaan. Kaikki tämä tapahtuu ennen Karitsan häitä. Sinne menemme puhtaana valkoisissa pellavavaatteissa ja palkittuina. Karitsan häät ovat tulleet ja Karitsan morsiamen annettiin pukeutua puhtaaseen hohtavaan pellavavaatteeseen, joka on pyhien vanhurskaat teot (Ilm. 19:7-8). Jos ylöstempaus tapahtuisi vaivanajan lopussa tälle Kristuksen tuomioistuimelle (Bema) ei olisi aikaa. Se tapahtuu nimittäin Paavalin opetuksen mukaan taivaassa.
JATKUU MYÖHEMMIN


Samuel Tuominen:

Kiitos jälleen näkökulmistasi. Olen vain yhdessä kohtaa kirjoitustasi eri mieltä. Tarkoitukseni ei ole lähteä väittelemään tästä sen enempää, mutta ilmoittaa vain herrasmiesmäisesti miksi en yhdy siihen että 2. Tess. 2:3:n luopumus olisi sopivaa tulkita seurakunnan ylösotoksi luopumuksen ohella. Ensinnäkin, Strongin sanahakemmisto antaa sanalle ”apostasia” kolme eri merkitystä: loikkaus, luopumus ja kapina. Kaikki näistä viittaa johonkin negatiiviseen ja pahaan. Sen juurisana ”afistemi” muodostuu sanoista apo ja histemi. HELPS Word-studies tarkentaa:

apostasía (sanasta 868 /aphístēmi, ”lähteä, vetäytyä”, joka on johdettu sanoista 575/apó, ”pois jostakin” ja 2476/histémi, ”mielipide”) –asianmukaisesti, lähtö (viitaten hylkäämiseen); uskostaan luopuminen – kirjaimellisesti, ”lähteä aikaisemmasta kannastaan”.

Suurin osa englantilaisista käännöksistä kääntää sen myös joko kapinaksi tai luopumukseksi. Vain World English Bible kääntää sen lähdöksi. On sanomattakin selvää, että luopumus/kapina ja seurakunnan ylösotto on kaksi täysin eri asiaa. Mutta tarkoittiko Paavali sitten molempia? Tai vahvistaako 2.Tess. 2:7 sen, että seurakunta on pidettäjä, joka täytyy poistaa ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä? Ongelma tähän tulkintaan on jakeiden 1-3 ilmaisutapa. Jae 1 sanoo: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…” eli puhe on nyt selvästi seurakunnan ylösotosta, kuten jo itsekin totesit. Sitten jakeessa 3 jatketaan: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” ”Se päivä” viittaa tässä jakeessa 2 mainittuun Herran päivään ja jakeessa 1 mainittuun ”meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä” eli seurakunnan ylösottoon.

Tätä tapahtumaa edeltää Paavalin mukaan sekä luopumus että Antikristuksen ilmestyminen. Sana ”ilmestyä” tulisi kääntää kirjaimellisesti ”paljastua” eli kyseessä on Antikristuksen identiteetin paljastuminen seurakunnalle, ei välttämättä vielä jakeessa 9 mainittu laittomuuden ihmisen ilmestyminen kadotukseen joutuvalle maailmalle ”saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä”. Lisävahvistusta siihen, että Herran päivä jakeissa 2-3 viittaa juuri seurakunnan ylösottoon tulee siitä, että 1. Tess. 5:2:ssa Paavali käyttää ylösotosta termiä ”Herran päivä”. Luku 5 on jatkoa edellisen luvun opetukseen missä Paavali puhuu seurakunnan ylösotosta ”ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa”. Tässä samassa yhteydessä mainitaan sekin, että ”Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9). Eli jos luemme toisen tessalonikalaiskirjeen 2. lukua kaikkein suorimmalla ja kirjaimellisimmalla tavalla – ilman mitään Paavalin sanojen uudelleentulkintaa tai kieroonvääntämistä -, niin tuon luvun pointti on se, että Tessalonikan seurakunta oli saanut vääriä huhuja siitä, että Jeesuksen tulemus (ylösotto) oli jo käsillä (tai jo tapahtunut) mihin Paavali tarkentaa että luopumuksen ja laittomuuden ihmisen ilmestymisen/paljastumisen täytyy tapahtua ensin.

Pidättäjän poistamiselle Paavali ei voi viitata seurakunnan ylösottoon, koska se olisi ristiriidassa jakeiden 1-3 opetuksen kanssa. Uskon, että pidättäjä viittaa tässä yhteydessä Pyhään Henkeen sillä vain Pyhällä Hengellä on valta pidättää laittomuutta ja laittomuuden ihmistä. Mutta pidättäjän poistamisen merkitystä on myös luettava sen oikeassa asiayhteydessään, mikä mainitaan jakeissa 5-6: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.” Avoinkohta tässä on ilmaisu ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää”. Mitä Paavali tällä tarkoitti? Sitä että pidättäjän ja sen poistamisen merkitys ilmaistiin tässä luvussa jo jakeissa 1-4. Miksi hän sanoisi muuten, että ”nyt te tiedätte” ellei hän olisi tehnyt tätä selväksi jo edeltävissä jakeissa? Paavali siis sanoo että tämä pidättävän asian poistaminen olisi todellakin tuo laittomuuden ihmisen ilmestymistä edeltävä aphístēmi eli lähtö tai vetäytyminen, mutta lähtö ei viittaa tässä yhteydessä seuakunnan lähtöön maanpäältä, mutta Pyhän Hengen vetäytymiseen seurakunnasta/maallisten yhteiskuntien hallintosysteemeistä lisääntyneen kapinan ja luopumuksen eli apostasian seurauksena.


Jorma Ensio Nieminen:

Kiitos hyvästä kommentista. Laitoin tuon asian siihen kun olen kuullut sitä myös niin selitettävän mutta en ainoana tulkintana. Sinun kommenttisi asiasta lienee oikeampi. Ajattelin siinä mielessä samoin kanssasi, että nimenomaan Pyhän Hengen vaikutuksen seurakunnan kautta loppuminen seurakunnan poistuessa ylöstempauksessa poistaisi pidättäjän ja siksi olisi seuraus myös suuri luopumus ja laittomuus yhteiskunnassa. Tosin uskon että 144000 juutalaista evankelistaa saa sitten hiukan myöhemmin aikaan suuren herätyksen antikristuksen jo noustua. Voi olla niinkin, että sanaan kätkeytyy molemmat asiat vaikka Paavali ei sitä varsinaisesti itse tajunnutkaan ja ajatteli puhuvansa vain luopumuksesta. Sinuun verrattuna minä olen harrastelija näissä asioissa ja tulkintani voi joiltakin osin ontua. Olen nämä asiat selvittänyt paljolti itse tutkimalla. Mitään varsinaista Raamattukoulutusta minulla ei ole. Aika näyttää miten kaikki käy.


Samuel Tuominen:

Ei minullakaan ole sen enempää mitään koulutusta näihin asioihin. Riittää kun on vain riittävästi mielenkiintoa johonkin asiaan ja kun löytää käsiinsä oikeita kirjoja. Niin, tuossa tiivistin mielestäni aika hyvin sen mitä jo kävin läpi ehkä turhankin perusteellisesti ja ”rautalangasta vääntämällä” kirjani toisessa luvussa. Opin alkuperä tulee tietääkseni 1900 -luvun alussa julkaistusta Scofieldin viiteraamatusta. Arto Pöllänen perustelee hyvin teoksessaan Viimeinen Elonkorjuu miksi tämä tulkinta etenkin Ilmestyskirjan osalta (so. tempaus Ilm. 4:1:ssä) olisi virheellinen. Perustin kirjani ensimmäisen luvun argumentit tempauksesta Ilm. 7:9:ssä suurelta osin tähän Pölläsen hyvin perusteltuun teokseen. C.I Scofieldin nimi on kuuluisi juuri dispensationalismin ja pre-tribulation tempausopin leviämisen yhteydestä. Samoin kuin Pöllänen, en pyri haastamaan itse pre-tribulation tempausopin pätevyyttä. Mielestäni sille löytyy todella hyviä raamatullisia perusteita mitä oletkin jo käynyt paljon läpi näissä kahdessa opetustekstissäsi. Mutta samoin on huomioitava, että mid- ja post-tribulation tempaus saa kannattajia myös sen tähden, että monet pre-tribulation tempauksen opettajat sivuuttaa juuri tällaiset asiat mitä painotin edellisessä postauksessa.


Jorma Ensio Nieminen:

TEMPAUKSESTA JA JEESUKSEN TULEMUKSESTA

OSA 3

TEMPAUS ILMESTYSKIRJASSA
Ilmestyskirjassa Johannes on hengessä Herran päivänä (Ilm. 1:10). Termi kertoo, että Johannes oli hengessä vaivanajassa. Hän kuulee takaansa voimakkaan äänen ja kääntyy katsomaan nähden Jeesuksen ja seurakuntia kuvaavat 7 lampunjalkaa (Ilm 1:12-13). Toisin sanoen Johannekselle ja meille esitetään historian aikajana, jossa Johannes kääntyy katsomaan taakseen jo mennyttä seurakunnan aikaa. Hänen käskekään kirjoittaa mitä nyt on (seurakunnan aika) ja mitä tämän jälkeen on tuleva (vaivanaika) (Ilm. 1:19). Ajassa ”mitä nyt on” on hyvin leimallisesti seurakunta, mutta luvusta 4 alkaen seurakuntaa ei mainita ollenkaan ennen kuin Jeesus tulee Öljymäelle vaivanajan lopussa (Ilm. 19:11-15). Silloin tulossa Jeesuksen kanssa takaisin maanpäälle taivaan sotajoukkona. Seurakunta tunnistetaan heidän puvustaan puhtaasta valkoisesta pellavavaatteesta. Muutenkin Ilmestyskirjan ilmapiiri vaihtuu vanhatestamentilliseksi seurakunta-ajan jälkeen.

Vaivanajassa on kyllä uskovia ja ihmisiä tulee uskoon mutta he eivät enää ole seurakunta, vaan vaivanajan pyhiä, joita antikristus vainoaa. Itse asiassa ylöstempauksen jälkeen tulee suuri herätys kun ihmiset tajuavat uskovien puhuneen totta. Lisäksi vaivanajan ensimmäisen puoliskon (3,5 v.) täällä julistaa 144 000 juutalaista evankelistaa hyvällä menestyksellä. Heidät on sinetöity Jumalalle heti ylöstempauksen jälkeen ja ovat siis uskoneet Jeesukseen ylöstempauksen tapahduttua. Muutenhan he olisivat kuuluneet seurakuntaan ja olleet ylöstempauksessa mukana. Sitten vaivanajan puolivälissä heidätkin temmataan taivaaseen (Ilm. 14:1-5) koska heidät löydetään valtaistuimen edessä laulamassa uutta virttä.

On melko perustellusti esitetty että seurakunnat joille käsketään kirje lähettää kuvaisivat seurakunnan historiaa ja erilaisia seurakuntatyyppejä historian aikana Johanneksen ajasta ylöstempaukseen. Näistä Tyatiralle ( mahdollisesti katoliset uskovat) sanotaan, että pidä kiinni mitä sinulla on kunnes minä tulen (Ilm. 2:25). Sardekselle (mahdollisesti reformoidut kuten luterilaiset uskovat yms.) Jeesus sanoo minä tulen kuin varas ja jos et valvo et tiedä millä hetkellä tulen luoksesi (Ilm. 3:3). Filadelfialle (mahdollisesti karismaattisten vapaiden seurakuntien uskovat) Jeesus sanoo, että Hän varjelee heidät koetuksen hetkestä joka on tulossa koettelemaan koko maailmaa (Ilm. 3:10). Tässä on selvä viittaus ennen vaivanaikaa tapahtuvasta ylöstempauksesta. Näyttäisi siis että näiden seurakuntatyyppien edustajia olisi olemassa tempauksen tapahtuessa.

Siitä missä kohtaa ilmestyskirjaa ylöstempaus tapahtuu ollaan oikeastaan kahta mieltä ennen vaivanaikaa tapahtuvaan tempaukseen uskovien joukossa. Hyvin paljon ajatellaan ylöstempauksen tapahtuvan luvun 4 alussa, jossa Johannes näkee taivaassa oven avoinna ja hän saa kehotuksen nousta taivaaseen, että hänelle näytettäisiin mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Siis seurakunta-ajan jälkeen. Tällöin taivaassa Johanneksen havaitsemat 24 vanhinta edustaisivat seurakuntaa. Siis 12 vanhinta Vanhan Testamentin uskovia ja 12 vanhinta seurakunta-ajan uskovia. Näkemys on perusteltu.

Toinen kohta, jossa voisi olla morsiusseurakunnan ylöstempauksesta kyse, on kuudennen sinetin kohdalla jossa on kosmisia mullistuksia ja sotapäälliköt sekä kuninkaat nimenomaan toteavat, että valtaistuimella istuvan ja Karitsan vihan suuri päivä on tullut (Ilm. 6:12-17). Kohdassa ei kylläkään puhuta mitään ylöstempauksesta tai Jeesuksen tulosta, mutta heti sen jälkeen on 144 000 juutalaisen sinetöiminen ja toisaalta nähdään valtaistuimen edessä suurijoukko valkeissa vaatteissa palmunoksat käsissään (Ilm. 7:9-17). Tällöin vaivanajan ajatellaan alkavan vasta sinettien avaamisen jälkeen ja sinettien kuuluvan vielä seurakunnan aikaan. Tätä vastaan puhuu se, että valkopukuisten joukolla on yllään kyllä valkeat vaatteet, mutta ei pellavaisia ja käsissään palmun oksat eikä kruunuja mainita. Pikemminkin nämä ovat vaivanajan pyhiä jotka ovat 144 000 evankelistan työn tulosta ja temmattu ylös vaivanajan puolivälissä. Heidän nimenomaan sanotaan tulevan suuresta ahdistuksesta. Siksi minä sijoitan seurakunnan ylöstempauksen ajankohdan luvun 4 alkuun, mutta kuudennen sinetin jälkeen tapahtuvalle ylöstempauksellekin on perusteluita.

MAAN SADONKORJUU
Vielä Ilm. 14:14-20 puhutaan maan sadonkorjuusta. Tähän myös jotkut sijoittavat ylöstempauksen, mutta ilmestyskirjan kokonaissanoman vuoksi kysymyksessä ei mielestäni ole seurakunnan ylöstempaus vaan vaivanajan puolivälissä todennäköisesti tapahtuva vaivanajan pyhien ylöstempaus ennen lopullisen Jumalan vihan vuodattamista. Maan viiniköynösten terttujen korjaaminen on kuva Jumalan tuomiosta jumalattoman maailman ylle. Ymmärrän että vaivanaika on osaltaan sitä varten, että maasta saataisiin kaikki sato irti ja siksi vaivanajan ensimmäinen puolisko 3,5 v. on helpompaa aikaa tuomioiden suhteen ja evankeliumia voidaan levittää. Uskon että vasta silloin kaikki kansat tulevat loppuun evankelioiduiksi juutalaisten toimesta. Muutenkin juutalaisille annettu tehtävä tiedon levittämiseen yhdestä ainoasta Jumalasta on vielä 7 v. kesken. Jeesuksen aikaan tultaessahan Danielin 70 vuosiviikosta (Dan. 9:20-27) jäi yksi vuosiviikko käyttämättä niin kuin Danielille sanottiin. Se kuluu loppuun vaivan aikana. Mutta se on eri kirjoituksen aihe.

YLÖSNOUSEMUSVUOROT
Paavali kirjoittaa 1Kor 15:22-23 että kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus sitten Kristuksen omat Hänen tulemuksessaan. Toisaalta sanotaan, että autuaita ja pyhiä ovat ne joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Ilm. 20:6). Näyttäisi siltä, että on olemassa ylösnousemusvuoroja nimen omaan ensimmäisessä, elämän ylösnousemuksessa. Ensin oli Kristus, sitten Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa yhteydessä ylösnousseet monet pyhät (Matt. 27:52-53) jotka Jeesus ylösnoustuaan vei heilutusuhrina Isän eteen. Sitten on seurakunnan ylöstempauksen yhteydessä ylösnousevat poisnukkuneet pyhät vanhasta ja uudesta liitosta. Sitten ainakin kaksi säkkipukuista todistajaa (Ilm. 11:3-13). Sitten on vielä vaivanajan lopussa antikristuksen surmaamien marttyyrien vuoro (uskovia pakanoita ja juutalaisia) (Ilm. 20:4). Näin ensimmäinen ylösnousemus on laadullinen termi, johon kuuluu useita ylösnousemusvuoroja.

Toinen, kuoleman ylösnousemus onkin sitten tuhatvuotisen valtakunnan loputtua (Ilm. 20:5). Toki sielläkin ehkä osa ylösnousevista on tuhatvuotisen valtakunnan aikana kuolleita, joiden osa ei ole tulijärvessä. Tai sitten tuhatvuotisen valtakunnan aikana kuolee vain synnin tekijät. Tuhatvuotisessa valtakunnassahan on myös vaivanajasta hengissä selvinneitä lihan ruumissa eläviä ja heidän lapsiaan. Nämä ovat niitä kansojen tuomiossa lampaiden puolelle eli Jeesuksen oikealle puolelle erotettuja joille Jeesus sanoo, että he saavat periä valtakunnan joka on valmistettu maailman perustamisesta asti. (Matt. 25:31-40).

KIRJOITUSSARJAN LOPPUSANAT
Näin minä olen nämä asiat käsittänyt. Varsinainen Jeesuksen tulemus Öljymäelle jää nyt vähemmälle käsittelylle. Olen keskittynyt morsiusseurakunnan ylöstempaukseen, koska siitä on enemmän erilaisia tulkintoja liikkeellä. Kirjoituksesta tuli näin pitkä tälläkin tavalla käsiteltynä. Me uskovat emme odota antikristusta vaan Jeesusta joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. Antikristuskin kyllä tulee aikanaan ja minulla on käsitys hänen henkilöstäänkin. Jotka ovat siitä aiheesta kiinnostuneita kannatta tutustua Iso Kirja opistossa opiskelleen Samuel Tuominen nettikirjaan ”KAARLE SUURI, MUHAMED JA ANTIKRISTUS” sekä hänen blogiinsa ”ANTIKRISTUS PALJASTETAAN TÄNÄÄN SEURAKUNNALLE”. Nettikirjassa on yli 700 A4-kokoista sivua ja hyvin paljon tietoa suomen kielellä. Jumala on antanut hänelle paljon viisautta Raamatun profetioista ja hänen historian tietämyksensä on vertaansa vailla näissä ympyröissä. Samoin hän seuraa blogissaan nykypäivän tilannetta monista lähteistä Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä. Toinen hyvä kirja kiinnostuneille on Pekka Sartolan Ilmestyskirjan selitysteos 7 SINETTIÄ.

Olen pyrkinyt kirjoittamaan kiihkottomasti oman käsitykseni näistä asioista. Onneksi tämän asian oikein ymmärtäminen ei ole pelastuskysymys. Kiinalaisen sananlaskun mukaan ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Onneksi meillä on Jumalan Sana josta voimme katsella näitä asioita kuin kuvastimesta.
Maranata, Tule Herra Jeesus


Samuel Tuominen:

”Jotka ovat siitä aiheesta kiinnostuneita kannatta tutustua Iso Kirja opistossa opiskelleen Samuel Tuominen nettikirjaan…” Tuo kuulosti hieman siltä kuin olisin jokin korkeakoulutettu teologian maisteri. Olin Iso Kirjassa vain ensimmäisen asteen peruskurssin ja sieltäkin sain vain todistuksen mukanaolosta, kun eivät voineet antaa kurssin läpäisyn merkkiä useiden poissaolojeni johdosta (nukuin usein pommiin ja tulin tunneille aina tunteja myöhässä). Eli ihan itseopiskellut olen näissä asioissa samaan tapaan kuin sinäkin. Kiitos kirjani ja verkkosivuni mainostuksesta. Niin kirjassani tosiaan päädyin Ilmestyskirjan osalta tuohon mainitsemaasi tempaus Ilm. 7:9:ssä tulkintaan ja perustelin jo kantani tähän kirjani ensimmäisessä luvussa. Tämä on tosin vain pieni osa kirjani kokonaisaihepiiriä ja eskatologisia tutkimuksia.

Sen enempää en nyt ala puolustamaan tässä omaa tulkintaani tempauksesta, mutta mainitsen vain lyhyesti muutaman asian. Kirjoitit, että ”Tätä vastaan puhuu se, että valkopukuisten joukolla on yllään kyllä valkeat vaatteet, mutta ei pellavaisia ja käsissään palmun oksat eikä kruunuja mainita”. Sanoit, että valkoinen pellavavaate on seurakunnan symboli Ilm. 19:14:ssä. Ilm. 7:9 ei sano onko näiden pyhien valkeat vaatteet pellavaa vai puuvillaa, mutta ei tätä sanota myöskään Ilm. 4:4:n 24 vanhimmasta. Todennäköisesti molemmissa puhutaan pellavasta koska jo VT:n aikana kaikkeen pyhimpään astuvien Jumalan lasten tuli pukeutua pellavaan (3. Moos. 16:4). Toisaksi sanoit, että heillä on kruunujen sijasta palmun oksat. Ilm. 20:4 sanoo kuitenkin, että seurakunta istuu valtaistuimiinsa vasta Jeesuksen takaisinpaluun jälkeen vihan ajan päättyessä. Ilm. 5:9-10:ssä 24 vanhinta ylistävät Karitsaa: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”. Tässä puhutaan nimenomaan seurakunnasta, jonka Jeesus lunasti verellään kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä.

Huomaa, että 24 vanhinta viittaa tähän joukkoon ”heinä” (tehnyt HEIDÄT… ja HE tulevat hallitsemaan…). Tällainen sanamuoto olisi hieman omistuinen sen tulkinnan valossa, että seurakunta onkin Ilmestyskirjan 24 vanhinta. Ja heti seuraava kohta missä Ilmestyskirja puhuu kaikista kansoista, kielistä ja sukukunnista ostetuista Jumalan pyhistä on juuri Ilm 7:9. Voisin myös kysyä, että miksi tätä suurta joukkoa kaikista kansoista ja kielistä (mistä seurakunnan ajan pyhät koostuu) kuvattaisiin symboolisesti 24 vanhimpana, kun taivaan enkeleidenkin lukumäärä mainitaan kirjaimellisesti? (Ilm. 5:11). Eikö olisi paljon sopivampaa tulkita näiden 24 vanhimman koostuvan kirjaimellisesti 24 sekä Vanhan että Uuden liiton pyhästä, jotka Jumala on koroittanut taivaassa erityisasemaan? Ehkä varteenotettavin vastaväite tähän tulkintaani on se, että Ilm. 7:9:n pyhien sanotaan tulevan ”siitä suuresta ahdistuksesta”, kun taas Ilm. 3:10 sanoo että seurakunta pelastetaan tästä ahdistuksen ajasta. Tämän ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa, että seurakunta joutuisi vaivan aikaan. Jeesus sanoi seurakunnalleen, että ”maailmassa teillä on ahdistus” (Joh. 16:33) Opetuksessaan tempauksesta Paavali taas sanoi toisen tessalonikalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, että Jeesus antaisi tulemuksessaan levon seurakunnalle niistä ahdistuksista, joita se käy läpi tässä maailmanajassa (2. Tess. 1:7). 

On huomioitava, että kristillinen seurakunta on yhä tänäänkin maailman vainotuin ihmisryhmä koko maailmassa. Länsimaissa kristityillä on tapana ajatella, että he jos heidän perheenjäseniään ei tapeta tällä hetkellä, niin seurakunta ei olisi muka vielä ahdistuksessa, ikäänkuin Kristuksen seurakunta olisi vain länsimaalainen. Seurakunta on ollut vainottu ja ahdistettu jo 2000 vuoden ajan. Uskon, että lopulta tulee globaali ahdistuksen aika missä myös lännessä elävät kristityt joutuvat maksamaan uskostaan omalla hengellään. Jos Ilm. 7:14:n ”suuri ahdistus” kuitenkin tulkitaan 70. vuosiviikoksi, niin tällöinkään se ei osoita sitä, että seurakunta joutuisi vaivan aikaan. Tässä nimittäin käytetään kreikan ek-prepositiota ilmaisulle ”tulevat siitä suuresta ahdistuksesSTA”. Aivan samaa ek-prepositiota käytetään myös Ilm. 3:10:ssä, kun se sanoo että seurakunta pelastetaan suuresta koetuksen hetkeSTÄ. Jokainen voi tarkistaa tämän itse Biblehub-verkkosivulta. Our hope -lehti kirjoitti tästä lokakuussa 1949:

”Mitä ek-prepositioon tulee, jota Uudessa Testamentissa käytetään yli 800 kertaa, on olemassa vain yksi tapaus, jossa sitä käytetään merkityksessä ’kautta’; tämä kohta on Gal 3:8, joka käyttää ilmaisua ’uskon kautta’. Merkityksessä ’pois jostakin’ ek-prepositiota käytetään satoja kertoja. Esimerkiksi: ´Egyptistä minä kutsuin poikani´ (Matt. 2:15); ´Ota ensin malka omasta silmästäsi´ (Matt. 7:5); ´Ja he (monet pyhät) lähtivät haudoistaan´ (Matt. 27:53); ´Olen minä oksentava sinut suustani ulos´ (Ilm. 3:16) jne. Tämän lisäksi olemme jäljittäneet preposition ek 150:een Uuden testamentin kohtaan, joissa se on käännetty päätteellä -sta, stä; vain viidessä näistä tapauksista se voisi viitata ilmaisuun ´kautta´ tai päätteeseen -ssa, -ssä ja vain yhdessä tapauksessa, John 17:15:n toinen kerta johon olemme jo tutustuneet, se voisi viitata siihen tarkkaan merkitykseen, jota vaivanajan jälkeistä tempausta kannattavat ehdottavat Ilm.3:10:een.”


Jorma Ensio Nieminen:

Hyviä pointteja. Minua on vaan hieman häirinnyt tuossa joukossa se että heidän esitellään tässä kohtaa. Muuten he kyllä sopivat seurakunnaksi. Mielestäni se sotii ilmestyskirjan kronologiaa vastaan mutta voin olla siinä väärässä. Silloin täytyy tulkita että sinetit eivät ole vaivanaikaa. Tai tempaus onkin vaivanajassa alkupuolella. Lisäksi 144000 juutalaista evankelistaa merkitään ennen tuon joukon esittelyä. He eivät voi olla kristittyjä tempauksen aikaan muuten he olisivat siinä mukana. Mutta näkemyksellesikin on paljon perusteita. Ehkä minun täytyy tarkistaa Ilmestyskirjan kronologian käsitystäni.


Samuel Tuominen:

Niin ymmärrän tuon, että tämä tulkinta on Ilmestyskirjan kronologiaa ajatellen hieman vaikea hyväksyä etenkin jos on omaksunut tuon kirjoituksessasikin esiin tuodun näkökannan, että seitsemän seurakuntaa tarkoitti seurakunnan aikaa ja tätä seuraava (”mitä tämän jälkeen on tapahtuva”) sinetteineen, pasuunoineen ja vihan maljoineen viittaa taas vaivan aikaan eli 70. vuosiviikkoon. Allekirjoitan periaatteessa tuon näkemyksen siitä, että ”se mikä nyt on” viittaa seurakunnan aikaan ja ”tämän jälkeen on tapahtuva” vihan aikaan. Mutta Jeesus sanoi: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.” Myös se mitä Johannes oli jo nähnyt lueteltiin erikseen vaikka kyse oli luultavasti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisistä tapahtumista. Eräs ongelma sille, että ”nyt oleva” eli seitsemän seurakunnan aika päättyisi siihen kun Johannes temmataan taivaaseen ja taivaassa oleva ääni ilmoittaa hänelle ”mitä tämän jälkeen on tapahtuva”, on se että Pyhän Hengen sanotaan toimivan ”kaikessa maailmassa” näiden seitsemän seurakunnan kautta yhä Johanneksen taivaaseenoton jälkeenkin Ilm. 5:6:ssa, mikä sanoo: Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.” Nämä seitsemän Jumalan henkeä viittaa Ilm. 1:4:n ja 4:5:n perusteella Pyhään Henkeen, joka toimii maailmassa noiden seitsemän seurakunnan kautta. Jos seurakunta olisi temmattu jo taivaaseen Ilm. 4:1:ssä, niin ei olisi myöskään perusteita sille miksi näiden Jumalan seitsemän hengen sanotaan olevan lähetettynä yhä kaikkeen maailmaan Jeesuksen seurakunnalle antaman lähetyskäskyn mukaisesti. Lähetystoimintaa ja herätyksiä voi olla yhä vihan aikanakin, mutta jos 144 000 israelilaista suorittaa maailman evankelioinnin loppuun, niin kyse ei ole enää näistä seitsemästä seurakunnasta, jotka on lähetetty kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (Joh. 16:15). Jooel 2:31 sanoo: ”aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä”. Ilmestyskirjan mukaan auriko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi kuudennen sinetin aikaan, mutta Jooelin mukaan tämän tulisi tapahtua ENNEN Herran päivää. Jos Herran päivä siis mielletään tässä yhteydessä seitsemän vuoden vihan ajaksi, tulee kuuudennen sinetin sijoittua vaivan aikaa edeltävälle seurakunnan ajalle. Hieman sen jälkeen kun kuudes sinetti avataan maan kuninkaat, ylimykset ja sotapäälliköt ilmoittavat Jumalan suuren vihan päivän alkaneen. Eli jo näiden kahden jakeen valossa 70. vuosiviikko alkaisi vasta kuudennen sinetin jälkeen eikä vielä Ilm. 4:1:ssä tai ensimmäisessä sinetissä. Esitin jo kirjassani näitä perusteita enemmänkin. Jooel 2 mainitsee tässä yhteydessä muuten myös suuren maailmanlaajuisen herätyksen. Samoin Jooel 2:16 sanoo, ”lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa”, mikä näyttäisi viittaavan seurakunta-morsiamen ylösottoon ja Karitsan häihin. Sanoit, että ”144000 juutalaista evankelistaa merkitään ennen tuon joukon esittelyä. He eivät voi olla kristittyjä tempauksen aikaan muuten he olisivat siinä mukana.” Olet oikeassa tämän suhteen, että 144 000 juutalaisen tulisi tulla uskoon ennen seurakunnan ylösottoa (ellei Jumala sitten jätä heitä pois ylösotosta koska heille on varattu erityistehtävä vihan ajalle), mutta tarkalleen ottaen mikään Ilmestyskirjan 7. luvussa ei edellytä sitä, että kyseessä olisi koko vaivan aikaan (tai sen ensimmäiselle puoliskolle) sijoittuvista tapahtumista. Itseasiassa koko tuo luku voi sijoittua vain yhden päivän sisään. Tuo luku ei myöskään sano, että nämä 144 000 juutalaista merkittäisiin Pyhän Hengen sinetillä ennen tämän suuren pakanajoukon saapumista taivaaseen. Jakeet 2-3 sanoo: ”Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan’. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun…” Eli Johannes näkee vain sen kuinka enkelille annetaan määräys pidättää tuomioita siihen asti kunnes 144 000 juutalaista olisi merkitty. Ilm. 7:2-8 ei sano että nämä 144 000 merkittäisiin maanpäällä ennen kuin Johannes näkee taivaassa suuren joukon ”jota ei kukaan voinut lukea”. Kyse on vain siitä tehtävästä ja määräyksestä, jonka Johannes kuulee julistettavan samaan aikaan kun tämä suuri joukko saapuu taivaaseen. Huomaa myös, että tämä suuri joukko kaikista kansoista ja kielistä ei saavu vähä vähältä vaan yhdessä silmänräpäyksessä. Miten tällainen joukko voisi saapua taivaaseen tällä taivoin muutoin kuin ylösoton seurauksena? Ylipäätään mikään Ilmestyskirjan 7. luvussa ei kerro, että näille 144 000 juutalaiselle annettaisiin tehtäväksi maailman evankeliumisen loppuun saattaminen. Eikö tämä olisi melko suuri tehtävä 144 000 ihmiselle näin lyhyessä ajassa? Ja miksi israelilaiset onnistuisivat siinä, kun Israel on tuona aikana kaikkien kansojen vihaama?(Sakarja 12 ja 14) Itse näen, että näiden 144 000 juutalaisten tehtävä on levittää evankeliumia vain epäuskoisten juutalaisten keskuudessa, ei koko maailman. Maailman evankelioiminen annettiin pakanoista koostuvan seurakunnan tehtäväksi.


Jorma Ensio Nieminen:

Täytyy sanoa että on sinulla hyviä ja johdonmukaisia perusteluita. Olinhan lukenut ne kirjastasi aiemmin, mutta en ehkä täysin hahmottanut niitä perusteluita. Ja näiden perusteluiden valossa näyttää kyllä vahvasti siltä että ylösotto tapahtuu tosiaan kuudennen sinetin yhteydessä tai heti sen jälkeen. Ja varsinainen Herran päivä ts. vihan aika alkaa sen jälkeen. Kyllähän näissä sineteissäkin on vaivaa kylliksi. On sotia, nälkää, kuolemaa yms. Mutta sanoihan Jeesuskin että kuulette sotien ja kapinain melskettä, sillä näiden täytyy tapahtua ensin, mutta että loppu ei tule heti (Luuk. 21:9). Nämä melskeet sopisivat kyllä näihin alkupään sinetteihin. Se mitä sanot maailman evankelioimisestakin pitää paikkansa. Seurakunnan tehtäväksi se on annettu. Joskin alkuaan se annettiin käsitykseni mukaan juutalaisille, mutta uppiniskaisuutensa vuoksi se otettiin heiltä pois ja annettiin seurakunnalle eli niille jotka tekevät Jumalan valtakunnan hedelmiä. Ja toisaalta juutalaisten pitää viimeisenä vuosiviikkona olla siinä tehtävässä joka heille on annettu. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja varmasti jo lähitulevaisuudessa näemme tämän kaiken tapahtuvan niin kuin on kirjoitettu. Näitä asioita on silti mielenkiintoista tutkia jo nyt ja saada oivalluksia asioista. Yksi saa yhdessä asiassa oivalluksen, toinen toisessa asiassa.


Samuel Tuominen:

Kirjassani on niin paljon asiaa, että varsinkin sen alkupään asiat saattaa kyllä helposti unohtaa. Itsekin olen jo unohtanut joidenkin perustelujeni yksityiskohtia, mutta pääasiat on silti yhä hyvässä ulkomuistissa. Paljon tässäkin esiin tuoduista ajatuksista ei ole alunperin omia oivalluksiani vaan tuon Arto Pölläsen, jonka kirjan jo mainitsinkin. Tosiaan monet perusteet puoltavat mielestäni juuri tässä mainitsemaa tulkintaani. Ilm. 14:nen sadonkorjuussa on taas kyse – kuten mainitsitkin – vihan ajan lopun ylösotosta sillä hieman ennen sitä mainitaan vihan ajan pyhien vainot jossa kaikki ne jotka eivät ota merkkiä tai kumarra pedon kuvaa joutuvat tapetuiksi. Eli kyseessä on paremminkin vihan aikana kuolleiden marttyyrien ylösnousemus. Ehkä kyseessä on sama ylösnousemus kuin 20. luvun ensimmäinen ylösnousemus.


Jorma Ensio Nieminen:

Pölläsen kirja on tosi hyvä alan teos. Olen sen itsekin lukenut varmaan pari kertaa. Kirjassasi oli tosiaan paljon asiaa. Tämän keskusteluketjun alkupuolella mainitsit, että kirjoitin sinusta niin kuin korkeasti koulutetusta maisterista. Tiesin vain sen että olit ollut Isossa Kirjassa ja halusin sen tuoda esille. Mutta kun katsoo kirjasi ja muiden kirjoitustesi perusteluita, niin niissä jää moni maisterin planttu toiseksi. Olet selvittänyt asioita perusteellisesti ja ainakin minä olen saanut niistä valtavasti uutta tietoa. Oma englantini on sen verran huonoa ja vaiheessa, että sinun lukemasi lähteet jää minulta ymmärtämättä. Arvostan työtäsi tällä saralla suuresti. Kiitos


Samuel Tuominen:

Kiitos paljon kehuista. Painotan usein alhaista koulutustani sillä peruskouluni päättötodistuksen keskiarvo oli jotain 5 luokkaa ja myös englanti oli minulla muistaakseni 5. Tästä syystä jouduin käymään myös kymppiluokan ennen tuota vuoden 2006 Iso Kirja kurssiani. Internetistä on ollut paljon hyötyä englanninkielen harjaantumisessa, mutta käytän yhä apuna Google-kääntäjää ja muita käännöstyökaluja. Vielä pari-kolme vuotta sitten minun oli esimerkiksi hyvin vaikea ymmärtää mitään enlanninkielisiä videoita joita ei ollut käännetty. Mutta nyt pystyn ymmärtämään noin 95 prosenttisesti kaikesta puhutusta englannista, jossa ei ole mitään outoa aksenttia tai suurta määrää outoja ilmaisuja tai sivistysanoja. Kielenkin oppii parhaiten kuuntelemalla, ei kouluja käymällä.

Advertisement

3 vastausta artikkeliin “Keskustelua tempauksen ajankohdasta.

  1. ”Eräs olennainen kohta millä pre-tribulation opin kriitikot kritisoivat ennen vihan aikaa tapahtuvaa tempausta on 2. Tess. 2:3, mikä on selvästi jatkoa Paavalin tempausoppiin 1. Tess. 4:sssä ja mikä teksiyhteydessään puhuu selvästi siitä, että tempaus tulisi luopumuksen ja Antikristuksen ilmestymisen (tai paljastumisen) jälkeen. 2”
    TÄSSÄ TUO KOHTA:
    1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
    2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
    3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
    4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 2. Tessalonikalaiskirje 2
    Tessalonikialaiset pelkäsivät jääneensä Herran päivään ja Paavali lohdutti heitä ettei se ole mahdollista, sillä eihän antikristuskaan ole ilmestynyt eikä tempausta ollut vielä tapahtunut. MINUSTA TÄMÄ VIITTAA SIIHEN, ETTÄ TEMPAUS JA ANTIKRISTUKSEN ILMESTYMINEN OVAT SIDOKSISSA TOISIINSA ja yhtaikaisia tapahtumia. He pelkäsivät jääneensä Herran päivään ja tämä oli selvästi vastoin Paavalin opetusta. Autuas toivo on se joka meitä odottaa, eikä kauhea Herran päivä maanpäällä. Kuinka kukaan voisi lohduttautua Herran päivällä joka on synkeys ja pimeys, ”Herran päivä, se suuri ja peljättävä”. Seurakunnan läsnä olo pidättää antikristusta, sillä tuonelan portitkaan eivät voita seurakuntaa, tämän takaa itse Herra. Sensijaan antikristukselle annettiin valta vaivanajan pyhiä vastaan ja voittaa ne.

    Tykkää

    1. Hei taas Jukka. Jos ymmärsin oikein, sinä et siis kannata tuota opetusta, jonka mukaan Laittomuuden ihmistä edeltävä luopumus (apostasia) olisi oikein kääntää seurakunnan lähdöksi tai tempaukseksi. Tämä on hyvä sillä lainasin jo Helpsin sanaselitysteosta, jonka mukaan kyseessä on enemminkin aikaisemmasta mielipiteestä ja uskosta lähteminen. Ja mikä ikinä onkaan sanan alkuperäinen merkitys, uskon että Pyhä Henki on mukana myös Hänen Sanansa oikeassa kääntämisessä kautta kristikunnan historian ja tästä syystä olisi omistuista, että suurin englanninkielisistä ja muun maalaisista Raamatuista kääntää tuon sanan luopumukseksi eikä lähdöksi. Sanoit, että tempaus olisi yhtäaikainen tapahtuma Antikristuksen ilmestymisen kanssa.

      Tämä ei ole itseasiassa kaukana siitä mitä itse opetin jo kirjassani. Opetin näiden kahden asian – luopumuksen ja Laittomuuden ihmisen ilmestymisen – olevan Paavalin mukaan välttämättömiä ehtoja ennenkuin tempaus voi tapahtua. Näin ollen kun tämä jälkimmäinen ehto täyttyy, ei ole myöskään enää mitään pidättäviä tekijöitä seurakunnan ylösoton toteutumiselle. Eli tästy syystä en usko, että 2.Tess. 2:3:tta voidaan käyttää perusteena myöskään mid- tai post-tribulation tempausopeille. En yhdy kirjoitukseesi kuitenkaan siinä kohtaa, että seurakunnan läsnäolo maanpäällä pidättäisi Antikristuksen ilmestymistä enkä usko myöskään Paavalin tarkoittaneen tätä. Toiseksi, monien muiden tapaan tulkitset tässä Herran päivää siten, että Paavali olisi puhunut Jeesuksen toisen tulemuksen eli tempauksen sijasta seitsemän vuoden vihan ajasta.

      2. Tess. 2:3:n konteksti on koko asian ydin. Tämä konteksti ei ole vain jakeet 1-3, mutta myös tuon luvun laajempi konteksti ensimäisen tessalonikalaiskirjeen lukuihin 4-5, kuin myös toisen tessalonikalaiskirjeen ensimmäiseen lukuun. 1. Tess. 5:1-4 sanoo koskien edellisen luvun opetusta seurakunnan ylösotosta: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas”. Herran päivällä Paavali viittaa tässä tietysti samaan asiayhteyteen kuin edellisen luvun opetus kuolleiden ja elävien ylösnousemuksesta eli tempauksesta. Samalla kun se on toivon ja lohdutuksen sanoma niille, joiden synnit on pesty Karitsan verellä, maailmalle se tulee olemaan pimeyden ja synkeyden päivä, joka yllättää heidät ”niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon”. Mutta meitä kristittyjä se päivä ei saisi yllättää.

      Jae 9 sanoo: ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta”. Tämä viittaa siihen, että tätä maailmaa kohtaa vihan ja ahdistuksen aika samalla kun Herran omat saavat rauhan ja levon Hänen tulemuksessaan. Eli Paavali puhuu selvästi pre-tribulationistisen tempauksen puolesta. Sitten seuraavassa luvussa 2.Tess.1:6-7:ssä Paavali puhuu jälleen siitä kuinka ”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.” Eli tempaus on armon ja lohdutuksen sanoma ahdistetulle seurakunnelle (Jeesus sanoi, että maailmassa seurakunnalla olisi ahdistus), mutta tuomion ja rangaistuksen sanoma tälle maailmalle, mikä vihjaa seitsemän vuoden vihan ajan alkavan samaan aikaan seurakunnan ylösoton kanssa.

      Sitten seuraavan luvun ensimmäisessä jakeessa Paavali palaa jälleen tähän samaan asiaan: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä”. Eli puhe on nyt samasta asiasta mistä Paavali on puhunut koko edelliset kolme lukua, seurakunnan ylösotosta, ei niinkään Jeesuksen julkisesta paluusta Öljymäelle vihan ajan lopussa. Tähän yhteyteen hän sanoo, ettei tessalonikalaisten tulisi menettää mielensä malttia ja järkyttää itseään millään apostolien nimiin luetuilla ”feikki uutisilla” siitä, että Herran päivä olisi jo käsillä. Huomaa, että Paavali ei vain käytä tässä samaa ilmaisua ”Herran päivä” mitä hän käytti jo 1. Tess. 5:2:ssa seurakunnan ylösotosta, mutta lisäksi hän nimenomaan mainitsee että puhe on nyt ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta ja kokoontumisestamme hänen tykönsä”. Ei ole lauseopillisesti oikein aloittaa lausetta tällä tavoin ja jatkaa sitten puhumista jostain aivan toisesta asiasta.

      Aivan kuin minä sanoisin, että ”mitä tulee asiaan A ja B, niin ei huolta sillä asia X ei toteudu ennenkuin se ja se tapahtuu”. Tai, ”mitä tulee Suomen presidentivaaleihin, niin ei syytä huoleen koska Trumpilla on suuri mahdollisuus tulla valituksi uudelleen vuoden 2020 vaaleissa.”. Jos Paavali mainitsee ensimmäisenä Jeesuksen tulemuksen ja meidän kokoontumisemme Hänen tykönsä seurakunnan ylösotossa, niin silloin myös jakeiden 2 ja 3 Herran päivän tulee tarkoittaa tätä samaa tapahtumaa. En ymmärrä miksi tätä asiaa on niin monien kristittyjen vaikea käsittää. Jos luemme jakeet 1-3 kieliopillisesti siten kuin ne on kirjoitettukin, siitä ei pitäisi jäädä mitään epäselvyyttä lukijalle. Herran päivä eli seurakunnan ylösotto ei tapahdu ennenkuin luopumus tulee ja laittomuuden ihminen ilmestyy. Toisenlaiseen lopputulokseen voidaan päätyä vain Paavalin kirjeen alkuperäistä ilmoitusasua ja lauseenjäsennystä rikkomalla.

      Tykkää

      1. Jatkaisin tähän vielä, että koko tämä käsitys mitä Scofieldin koulukunta on iskostanut kristittyjen mieliin jo yli sadan vuoden ajan lähtee siitä käsityksestä, että Tessalonikan seurakunnalla olisi ollut muka jokin selkeä eskatologinen oppikäsitys seitsemän vuoden vihan ajasta ja Jeesuksen julkisesta paluusta erillisestä seurakunnan ylösotosta ja että kun Paavali puhui Herran päivästä he olisivat yhdistäneet sen automaattisesti VT:n profetioihin viimeisestä seitsemän vuoden mittaisesta tuomion päivästä. Käsitys viimeisestä ahdistuksen ajasta ja sen yhteydestä Danielin vuosiviikkonäkyyn alkoi kirkastua seurakunalle vasta 1800 -luvun aikana. Tiedän, että jo varhaismmat kirkkoisät opettivat kolme ja puolenvuoden mittaisya viimeistä vihan aikaa ja Antikristus-persoonan ilmestymistä ennen Jeesuksen toista tulemusta. Varhaiskirkolla oli kuitenkin suhteellisen vajavainen käsitys tempauksesta ja Daniel sanookin, että ymmärrys profetioista kirkastuu vasta loppua kohden. 300 -luvun alun Nikean uskontunnustus osoittaa alkukirkon olleen yksimielinen vain siitä, että Jeesus tulee takaisin ja kuolleet herätetään haudoistaan. Ei heillä ollut mitään erillistä eskatologista oppia seurakunnan ylösotolle tai viimeiselle vihan ajalle. Tällainen syntyi vasta 1900 -luvun dispensationalismin yhteydessä. On siten hassua olettaa, että Tessalonikan seurakunta pelkäsi jääneensä tempauksesta pois vihan aikaan jos heillä ei ollut vielä edes selkeää käsitystä vihan ajasta, sen pituudesta ja siitä missä kohtaa Jeesus palaa hakemaan seurakuntansa. Paavalin kirjeet tessalonikalaisille on ensimmäinen selkeä Uuden Testamentin opetus tästä aiheesta ja siksi he ymmärsivät vain, että puhe oli nyt Jeesuksen toisesta tulemuksesta ja ylösnousemuksen päivästä, kuten Paavali itse sanookin. Ei hän missään kohtaa tarkenna, että puhe olisikin vain VT:n tuomiprofetioista erillään Jeesuksen paluusta. Todennäköisesti tuolloin ei kyetty näkemään vielä eroa tempauksen ja Jeesuksen julkisen tulemuksen välillä vaikka Paavali olisikin ollut siitä itse perillä. Lisäksi, kautta Paavalin kirjeiden välittyy se sanoma, että seurakunta eli jo tuolloin ahdistuksessa, nimittäin pakanallisen Rooman hirveissä vainoissa. Ylösnousmus oli lohdutuksen sanoma ahdistetulle ja vainotulle seurakunnalle. Ei heillä ollut syytä pelätä tulevaa ahdistusta sillä ahdistus oli jo seurakunnan yllä. Paavalin sanoman mukaan tulevan vihan ajan takoitus oli toimia rangaistuksena tälle maailmalle, joka ahdisti seurakuntaa ensin, ja samalla vapautuksena Kristuksen seurakunnalle.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s