Eilen oli Netflixin maailmanlaajuinen ensi-ilta David Attenboroughin kahdeksan osaiselle luontodokumenttisarjalle Our Planet -uskomaton planeettamme. David Attenborough tunnetaan parhaiten BBC:n luontodokumenteista, joita on esitetty Ylen kanavilla nimellä Avara luonto. Monet eivät ehkä tiedä, että Attenborough on malthusilainen ekofasisti, jonka mukaan planeettamme suurin ongelma ei ole ilmastoa lämmittävät antropogeeniset kasvihuonekaasut vaan ihminen itsessään. Prinssi Charles osallistui Williamin ja Harryn kanssa Attenboroughin uuden dokumentin ensi-iltaan ja piti alkupuheen missä hän sanoi, ”Ennen kaikkea hän [Attenborough] on tehnyt niin paljon nostaakseen silmiltämme tietämättömyyden verhoa… kotimme monimutkaisesta kauneudesta. Filmi Our Planet… tarjoaa olennaisen keinon saavuttaa ja opettaa satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.” Tämä ei ollut liioiteltu lausunto, sillä Netflixillä on jo 150 miljoonaa maailmanlaajuista tilaajaa ja vuoteen 2023 mennessä tilaajien määrän arvellaan nousevan 400 miljoonaan. Dokumentin on tuottanut Alastair Fothergill, joka tuotti myös ensimmäisen teräväpiirtona kuvatun häikäisevän luontodokumenttisarjan Planeettamme Maa (2006).
Tällaiset UHD:na kuvatut luontodokumenttisarjat ovat henkeäsalpaavan kaunista katsottavaa. Niitä katsoessa voimme vain hämmästellä kuinka luonnon moninaisuus heijastaa meille Jumalan luomistöiden viisautta ja kauneutta. On kuitenkin mainittava, että tällaiset dokumentit eivät olet täysin neutraaleja, vaan niitä värittää tietty poliittinen ja uskonnollinen sanoma. David Attenborough itse sanoi hänen State of the Planet (2000) filminsä loppukommenteissa:
Maan tulevaisuus riippuu meidän kyvyistämme ryhtyä toimeen. Monet yksilöt tekevät mitä voivat, mutta todellinen menestys voi tulla vain jos tapahtuu muutos meidän yhteiskunnissamme ja ekonomiassamme ja politiikassamme. Olen ollut onnekas nähdessäni elinaikanani joitakin suurimpia spektaakkeleita mitä luonnolla on ollut tarjottavinaan. Varmastikin meillä on vastuuna jättää tuleville sukupolville planeetta, joka on terveellinen ja kaikkien lajien asuttama.
Lisäksi on mainittava, että Attenborough on agnostikko, joka suhtautuu hyvin vihamielisesti kreationismin ja älykkään suunnittelun opetukseen. Hän on kampanjoinut usein uusateistien kuten Richard Dawkinsin kanssa estääkseen kreationismin ja älykkään suunnittelun liittämisen mukaan koulujen opetusohjelmaan. Vuonna 2009 hän sanoi pitävän ”todella hirveänä”, kun neljäsosa opettajista oli sitä mieltä, että kreationismia tulisi opettaa kouluissa yhdessä evoluutioteorian rinnalla. Attenborough on ollut kuitenkin kiitettävän avoin ja rehellinen siitä, ettei hän vastusta kreationismin opetusta tieteellisistä vaan paremminkin maailmakatsomuksellisista lähtökohdista. Vuonna 2009 häneltä kysyttiin, ”Miksi evoluution opettaminen on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin?” Tähän hän vastasi:
Raamatun ensimmäisen kirjan vaikutusvallan tähden, mikä sanoo Herran Jumalan sanoneen, ’lisääntykää ja täyttäkää maa’ Aadamille ja Eevalle ja ’tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.’ Tämä perusajatus – että maailma on täällä meitä varten ja että se on tarpeeton jos se ei palvele meidän tarkoitusperiämme – on saanut aikaan suurien alueiden tuhon. Olemme olettaneet, että voimme rakentaa siihen talon, kaivaa sen ja asettaa asfaltin päälle; tämä on OK koska se on täällä meitä varten. Ratkaisujen etsimisessä ekologisiin ongelmiimme, meidän tulee ymmärtää kehitysopillista prosessia.
Tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä kuinka Darwinin kehitysoppi ja radikaali luonnonsuojelu kulkevat usein käsikädessä. Tästä symbioosista voitaisiin sanoa paljonkin ja mennä aina Ernst Haeckelin – militantin ateistin, joka popularisoi darvinismin Saksassa ja joka keksi ensimmäisenä termit ”biologia” ja ”ekologia” – päiviin kuin myös Natsi-Saksan päiviin huomataksemme, että luonnonsuojelu, ekologia, darvinismi, eugeniikka ja ääri-oikeistolainen ihmisviha on kulkenut alusta asti käsi kädessä. Sen filosofinen perusta on tässä uuspakanoiden usein viljelemässä myytissä siitä kuinka Raamatun luomiskertomuksen käsky luonnon alistamisesta antoi oikeutuksen luonnon hyväksikäyttöön ja olisi siten syy meidän nykyisiin ekologisiin kriiseihimme. Tämän myytin alkuperää ja virheellisyyttä on käsitelty laajemmin yhteiskuntatieteiden tohtori Philip J. Sampsonin kirjan 6 Modern Myths About Christianity & Western Civilization luvussa 3. On mainittava, että myös Prinssi Charles on ollut edistämässä tätä Raamatulle ja juutalaiskristilliselle uskolle vihamielistä myyttiä. Jonathan Porrittin kirjan Save the Earth (London; Dorling Kindersley, 1991) esipuheessa hän kirjoitti seuraavaa:
Läntisillä ehdoilla, eräs perustavanlaatuinen tekijä mikä on saattanut auttaa (ottamalla kirjaimellisesti) halua hallita luontoa ennemmin kuin elää sopusoinnussa sen kanssa kestävällä perustuksella, on löydettävissä Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, missä se on kirjattu: ”Jumala sanoi ihmiselle, olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ALISTAKAA se: JA HALLITKAA MERTEN KALAT JA TAIVAAN LINNUT JA KAIKKEA ELÄVÄÄ ASIAA, JOKA LIIKKUU MAANPÄÄLLÄ.” Minulle tämä Vanhan Testamentin tarina on tarjonnut läntiselle ihmiselle, hänen juutalaiskristillisen perinteensä seuraamana, komentelevan ja määräilevän asenteen Jumalan luomakuntaa kohtaan… tunteen että maailma on jotenkin kokonaan ihmisen loppuun käyttämistä varten, tulona enemmin kuin pääoma etuutena, jota tarvitsee hoitaa säästäväisesti. Vastakohtana, Koraani erityisesti mainitsee tosiasian, että luonnollinen maailma on lainassa Jumalan taholta”.
Tämä lausunto selittää jo aika paljon sitä miksi Charles on niin hullaantunut islamiin ja miksi hän sekoittaa sen hänen panteistisiin käsityksiinsä meitä ympäröivän luonnon pyhyydestä. Mutta mieti hetki sitä mikä on tällaisen maailmankatsomuksen johdonmukainen seuraamus. Jos ihmistä ei luotu Jumalan kuvaksi ja jos maailmaa ei luotu ensisijaisesti ihmistä varten, niin mitä moraalista perustaa meillä on silloin uskoa ihmiselämän pyhyyteen ja ainutlaatuisuuteen? Millä perustein voimme sanoa, että viisivuotiaan lapsen murhaaminen olisi suurempi rikos kuin kärpäsen tappaminen? Millä perustein voimme ylipäätään väittää tappamisen olevan moraalisesti väärin, kun se on ollut olennainen osa luonnon tasapainoa jo maailman perustamisesta lähtien? Jos Jumala ei ole luonnosta erillään oleva lainantaja, joka asettaa ihmisen vastuuseen siitä miten hän kohtelee itseään, lähimmäisiään ja koko luomakuntaa, vaan luonto on yhtäkuin Jumala, missä kulkee silloin raja pyhän ja epäpyhän, oikean ja väärän välillä? Jos luonto on Jumala, silloin kaikki luonnollinen – synti mukaanlukien – on automaattisesti pyhää ja jumalallista. Kuten katolinen tietosanakirja opettaa synnistä:
[panteismissa] Kristillinen käsitys Jumalasta lainantajana on tuhottu. Synti ei ole tarkoituksellinen vapaaehtoinen tottelemattomuuden teko Jumalallista tahtoa vastaan. Panteistiset systeemit, jotka kieltävät eron Jumalan ja Hänen luomakuntansa välillä tekevät synnin mahdottomaksi. Jos ihminen ja Jumala ovat yhtä, ihminen ei ole vastuussa kenellekään hänen teoistaan, moraalisuus on tuhottu. Jos hän määrittelee toimiensa säännöt itse, hän ei voi poiketa oikeasta, kuten pyhä Tuomas opetti (I, Q. lxiii, a. 1). Jumalan ja maailman rinnastaminen panteismissa ei jätä tilaa synnille.
Hyvä esimerkki siitä kuinka 1. Mooseksen kirjan hylkääminen turmelee ihmisen käsityksen oikeasta ja väärästä, löytyy Pentti Linkolan tekstejä lukeneen Jokelan kouluampuja Pekka-Erik Auvisen manifestista, jonka hän kirjoitti ennen surmatöitään:
”Ihmiset ovat vain laji muiden eläinten joukossa eikä maailma ole olemassa vain ihmisiä varten. Kuolema ja tappaminen ei ole tragediaa, sitä tapahtuu luonnossa koko ajan kaikkien lajien kesken. Kaikki ihmiselämät eivät ole elämän eikä pelastettavan arvoisia. Vain vahvojen (älykkäiden, itsetietoisten, vahvamielisten) yksilöiden tulisi elää, kun taas heikkojen (tyhmien, jälkeenjääneiden, heikkomielisten) tulisi kuolla…. Totta kai on myös lopullinen ratkaisu: koko ihmiskunnan kuolema. Se ratkaisisi kaikki ihmisyyden ongelmat. Mitä nopeammin ihmisrotu on hävitetty maailmasta, sen parempi… ketään ei tulisi jättää eloon. En tunne armoa maapallon saastalle, säälittävälle ihmisrodulle… Elämä on vain tarkoituksetonta sattumaa… pitkän evolutiivisen kehityksen ja monien eri syiden ja tekijöiden tulosta. Kuitenkin elämä on myös sitä, mitä yksilö sillä haluaa tehdä. Ja minä olen oman elämäni diktaattori sekä jumala. Ja minä olen valinnut tieni. Olen valmistautunut taistelemaan ja kuolemaan ajatteluni puolesta. Minä, luonnollisena valitsijana, eliminoin kaikki, jotka näen epäsopiviksi, häpeäksi ihmiskunnalle sekä luonnonvalinnan virheeksi.”
Kun Attenborough kirjoittaa, ”Ratkaisujen etsimisessä ekologisiin ongelmiimme, meidän tulee ymmärtää kehitysopillista prosessia”, hän tarkoittaa tällä samaa mihin Prinssi Philip viittasi vuonna 1982 puheessaan Salfordin Yliopistossa:
Niin kauan sittenkuin 1798, Malthus selitti mitä tapahtuu, kun ne tekijät poistetaan jotka rajoittavat minkä tahansa väestön kasvua. Yksi tekijöistä, jotka Darwin huomioi oli se, että kaikki lajit kykenevät tuottamaan paljon suurempia väestömääriä kuin olemassaolevat luonnonvarat sallisivat; väestöjen epäsuhtainen kasvu olemassaoleviin resurreihin nähden oli perusta hänen evoluutioteorialleen luonnonvalinnasta. Merkitys luonnonvalintaan tässä ylituotannon kapasiteetissa on se, että koska jokainen yksilö on hieman erilaisempi muihin nähden, on todennäköistä että luonnollisten olosuhteiden alla niillä yksilöillä jotka sattuvat olemaan parempia sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin on parempi mahdollisuus jäädä eloon.
Toisin sanoen, luonnonvalinnan tehtävä on karsia ”epäsopivien” yksilöiden lisääntyminen, jotta väestö ei kasvaisi yli sen mitä maan olemassaolevat luonnonvarat sallivat. Juuri tällaisilla opeilla 1900 -luvun alun eugenistit vaativat ”heikkolahjaisten”, juutalaisten, slaavilaisten, irlantilaisten, ym. halveksittujen ”ali-ihmisten” pakkosterilointia tai – Natsi-Saksan tapauksessa – kaasuttamista. Tämän ei pitäisi tietenkään yllättää ketään joka on tietoinen Prinssi Philipin natsimenneisyydestä. Hän omaksui nämä opit ehkä jo vuonna 1933, kun hänet lähettiin saksalaiseen natsikouluun missä hän muisteli kuulleensa ”paljon kantapäiden kopistelua ja Heil Hitler -huutoja” (kaikki Philipin sisarukset naivat myös korkea-arvoiset natsivirkamiehet). Vuonna 2011 Prinssi Philip esitteli Royal Society of Arts järjestön tilaisuudessa David Attenboroughin, joka ylisti Philipin työtä ympäristön hyväksi ja mainitsi sen tosiasian, että Philip oli maailman luonnonsäätiö WWF:n yksi perustajista ja sen ensimmäinen presidentti.
Tässä puheessa (ks. yläpuolinen video) Attenborough kutsuu 1700 -luvun lopun väestötietelijä Thomas Malthusia ”profeetaksi”, kun hän varoitti väestönkasvun vaaroista vuoden 1798 väestöesseessään. Tämä on hämmästyttävä tunnustus, sillä Malthus kannatti avoimesti köyhien toimeentulon riistämistä ja heidän kuolleisuutensa edistämistä pitääkseen köyhien väestöt niin alhaisena, ettei heistä olisi uhkaa hallitsevalle luokalle. Samassa puheessa Attenborough toteaa:
Meidän rajallisella planeetallamme ihmisen väestönkasvu pysähtyy jossakin vaiheessa. Tämä voi tapahtua vain yhdellä kahdesta tavasta. Se voi tapahtua vähemmällä syntyvyydellä ehkäisyn kautta. Tämä on humaani keino. Voimakas vaihtoehto mikä mahdollistaa kaikkien meidän kohdata ongelma jos kollektiivisesti päätämme tehdä niin. Toinen vaihtoehto on lisääntynyt kuolleisuus. Keino missä kaikkien muiden olentojen tulee kärsiä nälänhädän, tautien tai saalistuksen kautta. Tämä käännettynä ihmiskielellä merkitsee nälänhätää, tauteja tai sotaa öljystä, vedestä, ruosta, mineraaleista tai elintilasta. Ei ole kolmatta vaihtoehtoa rajattomaan kasvuun.
Puheensa lopussa Attenborough sanoo, että ratkaisu liikaväestöön olisi kaikkien maailman hallitusten käyttöönottama väestönkontrolli, joka pitäisi syntyvyyden alhaalla rohkaisemalla perheitä hyödyntämään syntyvyydensäätely ohjelmia ”ilman minkäänlaista pakkoa”. Attenborough ei myönnä sitä ehkä julkisesti, mutta tällaiset vaatimukset palaa 1900 -luvun eugenistien politiikkaan, joka pyrki rajoittamaan ”epäsopivien” syntyvyyttä. Perhesuunnittelun uranuurtaja yhdysvaltalainen Margaret Sanger on tullut tämän päivän feministien idoliksi hänen ollessa ehkäisypillerin yksi ideoijista ja USA:n suurimman aborttiklinikan Planned Parenthoodin perustaja. Se oli Sanger, joka toi yleiseen käyttöön termin ”syntyvyyden säännöstely”. Sanger oli kuitenkin myös eugenisti, joka kirjoitti kerran: ”Tieto syntyvyyden säännöstelystä on pohjimmiltaan moraalista. Sen yleinen, vaikkakin harkittu, harjoitus tulisi johtaa korkeampaan yksilöön ja lopulta puhtaampaan rotuun. Syntyvyyden säännöstely ei ole yhtään enempää tai vähempää kuin helpottaa prosessia epäsopivien karsimiseksi pois, ehkäisemällä viallisten syntymää tai niiden jotka tulevat viallisiksi.”
Tämä ei eroa paljoakaan Pekka-Eric Auvisen kommentista ”Minä, luonnollisena valitsijana, eliminoin kaikki, jotka näen epäsopiviksi, häpeäksi ihmiskunnalle sekä luonnonvalinnan virheeksi.” Sanger oli myös rasisti, joka piti puheita Ku Klux Klanin joukkokokouksissa (hän kertoi tästä omaelämäkerrassaan) ja sanoi kirjeessään tohtori Clarence Gamblelle, että yksi syntyvyyden säännöstelyn tavoitteista oli ”neekeriväestön tuhoaminen”. Muista ”rodullisesti epäpuhtaista” hän kirjoitti, ”He ovat… ihmisrikkaruohoa, holtittomia lisääntyjiä, kutua… ihmisiä jotka eivät olisi pitäneet koskaan syntyä.” Vuonna 2013 Attenborough toisti näitä vanhoja rasistisia ajatuksia sanomalla, että syy Etiopian nälänhätään oli afrikkalaisten liiallinen lisääntyminen. Hän jatkoi, ”Me sanomme, antakaa YK:n lähettää heille jauhopusseja. Tämä on hulluutta.” Attenboroughin mukaan nälkiintyviä ei siis tulisi ruokkia, koska nälänhätä on luonnon oma systeemi paisuvan väestön lisääntymisen pitämiseksi kurissa.
Juuri samanlaiseen järkeilyyn perustui Britannian hallituksen päätös olla lähettämättä ruoka-apua Irlantiin sen suuren nälänhädän aikana vuonna 1846 tai Intiaan vuosina 1876-79 ja uudestaan vuosina 1896 – 1902. Näissä nälänhädissä kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä ja ne olivat osaltaan Britannian siirtomaaherrojen malthusilaisen politiikan seurausta. Britannian siirtomaaviranomaiset pitivät jopa keskitysleirejä missä luuta ja nahkaa olleet intialaiset pakotettiin raskaaseen työhön samalla kun päivän ainoa annos oli puolikiloa riisiä ilman lihaa, kalaa tai kasviksia. Kuolleisuus näissä leireissä nousi kuukaudessa 94 prosenttiin (Rober Zubrin kirjoittaa tästä ja muusta enemmän erinomaisessa kirjassaan Merchants of Despair: Radical Environmentalists, Criminal Pseudo-Scientists, and the Fatal Cult of Antihumanism).
Vuonna 2013 David Attenborough kutsui ihmiskuntaa ”kulkutaudiksi” maanpäällä. Attenborough on viettänyt hieman liikaa aikaa luonnossa elefanttien ja simpanssien kanssa ja menettänyt samalla kaiken kosketuksen ihmiskuntaan. Hän rakastaa ehkä eläimiä, mutta vihaa ihmiskuntaa. Mutta hän ei ole yksin tässä vihamielisyydessään ihmisrotua kohtaan. Prinssi Philip sanoi kuuluisasti, että hän haluaisi jälleensyntyä tappavaksi tartuntavirukseksi ihmiskunnan liikaväestön vähentämiseksi. Prinssi Charles ja Prinssi William jatkaa myös tätä samaa uusmalthusilaista pelonlietsontaa liikaväestön vaaroista. Visuaalisesti näyttävien David Attenboroughin luontodokumenttien takaa löytyy siis hyvin karu todellisuus. Alla on muutaman vuoden takainen shokeeraava propagandavideo missä ylistetään koululasten räjäyttämistä keinona liikaväestön vähentämiseen (varoitus videoiden verisestä sisällöstä). Kaksi seuraavaa videota on traileri ja musiikkivideo Attenboroughin Our Planet dokumenttisarjaan. Näyttävien kuvausten ja tunteikkaan musiikin tarkoituksena on peittää eliitin todellinen verinen agenda, joka muistuttaa enemmän ensimmäistä videota. Pop-tähti Ellie Goulding laulaa: ”Voin kuulla koko maailman laulavan yhdessä. Voin kuulla koko maailman laulavan ’se on nyt tai ei koskaan’.” Viimeinen video käsittelee liikaväestömyyttiä.
Katso myös: Uuden Seelannin moskeijaan hyökännyt terroristi oli EKOFASISTI. Miksi media ei puhu tästä?
