Olen perehtynyt hyvin laajasti useisiin erilaisiin tulkintoihin seurakunnan ylösoton ajankohdasta, joten uskon pystyväni arvioimaan niitä melko objektiivisessa valossa. Vaikka en ole pre-tribulationisti en ole myöskään mid- tai post-tribulationisti. Kyse ei ole siitä, ettenkö allekirjoittaisi pre-tribulationistien tulkintaa tempauksen ajankohdasta. Kallistun tässä suhteessa ehkä enemmän pre-tribulationistiseen tempausoppiin kuin vaihtoehtoisiin tulkintoihin. En vain hyväksy pre-tribulationistien yleisimmin käyttämiä argumentteja ahdistuksen aikaa edeltävästä tempauksesta. Tarkoitan tällä etenkin heidän tulkintaansa Ilmestyskirjasta ja toisen tessalonikalaiskirjeen toisesta luvusta. Oma lähtökohtani näiden usein kiisteltyjen kysymysten selvittämiseen ei ollut niinkään yritys etsiä vastausta siihen joutuuko seurakunta vihaan vai ei. Oma motiivini oli tarkastella lähemmin pre-tribulationistien usein toistamaa väitettä siitä, ettei Antikristuksen henkilöllisyyttä olisi mahdollista identifioida ennen seurakunnan ylösottoa. Jos asia olisi nimittäin näin, niin sitten kirjani kaikilta muiltakin perusteilta putoaisi niiden raamatullinen pohja. Oli kirjani perusteet Antikristuksen henkilöllisyyden puolesta sitten miten painavia tahansa, se kaikki lepäisi hiekan päälle pystytetyillä perustuksilla, ellei aika olisi oikea laittomuuden ihmisen tunnistamiseksi. 

---

---

Yläpuolinen sinänsä hyvin informatiivinen englanninkielinen video esittää tyypillisen yhteenvedon pre-tribulationistisen tempausopin usein käytetyistä argumenteista. Tässä videossa Michael Pearl selvittää itsetekemäänsä Ilmestyskirjan kaaviota, jonka hän sanoo perustuvan Clarence Larkinin alkuperäiseen karttaan. Larkin oli 1900 -luvun alun vaikutusvaltainen dispensationalistinen raamatunopettaja, jonka eskatologiset kartat ovat muovanneet paljolti tämän päivän evankelisen kristillisyyden valtavirran oppeja lopun ajoista. Yhden Larkinin kartoista Danielin kirjasta sisällytin myös kirjaani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? Yleisimmin siteerattu raamatunkohta tempauksesta itsestään on 1. Tess. 4:15-18:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. 

Koska tästä Paavalin opetuksesta ei voi tehdä juuri mitään johtopäätöstä tempauksen ajankohdan suhteen (muutoin kuin että se tapahtuu Herran tulemuksen yhteydessä), niin eri opettajat ovat jakaantuneet tässä kysymyksessä pre- mid- ja post-tribulationistisiin koulukuntiin. Sana “tribulation” viittaa dispensationalistiseen oppiin seitsenvuotisesta ahdistuksen ajasta, joka edeltää Jeesuksen paluuta maanpäälle. Eli pre- (=ennen), mid- (=keskellä) ja post (=jälkeen) viittaa tuon tapahtuman ajoitukseen seitsenvuotisella vihan ja ahdistuksen ajalla. Suomeksi sana “tribulation” merkitsee koettelemusta ja meidän suomalaisissa raamatunkäännöksissämme se on käännetty usein ahdistukseksi. Uuden Testamentin kreikkalaisessa alkukielessä sana on thlipsis, (θλῖψις, εως, ἡ (Strong’s Concordance: 2347), joka löytyy yhteensä 45 eri yhteydestä. Löydämme Raamatusta jakeita, jotka puoltavat molempaa näkemystä, että seurakunta joutuisi vaivan aikaan kuin myös näkemystä, että seurakunta pelastetaan siitä. Alla muutamia esimerkkejä tästä:

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: “Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”… Silloin teidät annetaan vaivaan [thlipsis], ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. (Matt. 24:3, 9-10)

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. (1. Tess. 5:1-2, 9-10)

Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita… Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm. 3:7, 10)

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: “Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”Ja minä sanoin hänelle: “Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta [thlipsis] tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13-14)

Eri koulukunnat näyttävät valikoivan näitä jakeita aina sen mukaan mikä sopii parhaiten heidän tempausoppiinsa. Siten post-tribulationistit sivuuttavat usein kaksi keskimmäistä ja pre-tribulationistit sivuuttavat puolestaan ensimmäisen ja viimeisen tai opettavat niiden koskevan vihan ajan juutalaisia ja/tai kristittyjä. Jeesus itse vertasi pyhien tempausta Nooan arkkiin, joka pelasti Nooan ja hänen perheensä koko maata koskettaneelta tuomiolta. “Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (Matt. 24:37-42)

Tämä vertauskuva antaa ymmärtää, että valitut pelastetaan Nooan ja hänen perheensä tapaan jumalattomia koskettavalta maailmanlaajuiselta tuomiolta. Uusi Testamentti sanoo monin paikoin, että Jeesus palaisi taivaasta maanpäälle yhdessä pyhiensä kanssa, jotka Hän on lunastanut verellään kaikista kansoista ja kielistä (1. Tess. 3:13, Juuda 1:14, Ilm. 19:8, 14). Samoin Raamattu puhuu taivaan asuinsijoista ja Karitsan häistä, johon Jeesus tulisi noutamaan omansa Hänen tulemuksessaan (Matt. 22:2, 25:1-13, Joh. 14:2-3, 1. Tess. 4:17, Ilm. 19:9). Eli Jeesuksen tulemus käsittää kaksi vaihetta missä valitut pyhät temmataan ensin taivaaseen ennen kuin he palaavat maanpäälle taivaan sotajoukkona, joka seuraa valkoisella hevosella ratsastavaa Kuningasten Kuningasta. Oma näkemykseni on se, ettei näiden kahden eri tulemuksen välisestä etäisyydestä voi tehdä mitään täysin varmaa johtopäätöstä, vaikka kallistunkin enemmän pre-tribulationismin seitsemään vuoteen kuin johonkin muuhun vuosilukuun, kuten kolmeen ja puoleen vuoteen.

Post-tribulationismi sotii jo itsessään tätä kahden tulemuksen raamatullista periaatetta vastaan, koska pyhien ylösotto taivaaseen ja heidän paluunsa maanpäälle eivät voi esiintyä samaan aikaan. Ei olisi myöskään mielekästä sanoa sen esiintyvän vain muutamia päiviä, viikkoja tai kuukausia aikaisemmin. Ei olisi nimittäin järkeä siinä, että elossa olevat pyhät temmataan taivaaseen vain hieman ennen Jeesuksen julkista paluuta maanpäälle (keskellä Antikristuksen vainoja ja vihan ajan kauheuksia). Tällöin tempaus ei näyttäisi palvelevan minkäänlaista tarkoitusta. Mid-tribulationismia en allekirjoita jo senkään tähden, että se tulkitsee Ilmestyskirjaa aivan yhtä virheellisesti kuin pre- tai post-tribulationismi. Ilmestyskirjan 20. luku mainitsee “ensimmäisen ylösnousemuksen” (Ilm. 20:4-5), joka tapahtuu seitsenvuotisen vihan ajan jälkeen, mutta kyse ei voi olla missään nimessä samasta tapahtumasta kuin 1. Tess. 4:17:n tempaus.

Ensiksi mainitussa vain vihan ajalla tapetut marttyyrit nousevat haudoistaan hallitsemaan maata yhdessä Kristuksen kanssa, mutta jälkimmäisessä seurakunnan ajan Kristuksessa kuolleet pyhät yhdessä elossa olevien pyhien kanssa temmataan taivaaseen Jumalan luokse. Tällaista ei tapahdu ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Mid-tribulationistit liittävät seurakunnan ylösoton kahden todistajan ylösottoon Ilm. 11:11-12:een ja samassa yhteydessä mainittuun seitsemänteen pasunaan. Tämän tueksi mainitaan usein 1. Kor. 15:51-52: “Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” Tämä olisi kuitenkin post-tribulationistinen eikä mid-tribulationistinen tempaus. Kahden todistajan taivaaseenotto liittyy nimittäin seitsenvuotisen vihan ajan loppuun eikä sen keskelle.

Kaksi todistajaa toimivat Jerusalemissa 1260 päivän tai 42 kuukauden eli kolmen ja puolen vuoden ajan kolmannen temppelin aikana, kun puolet kaupungista on annettu pakanakansoille (Ilm. 11:2-3). Tiedämme Raamatun muista rinnakkaisprofetioista, että tämä esiintyy vasta seitsenvuotisen vihan ajan viimeisellä puoliskolla (Dan. 9:27, 11:31, Sak. 14:2, Matt. 24:15, 2. Tess. 3:4). Ilmestyskirjan 11. luku kuvaa samaa historiallista ajanjaksoa kuin luvut 12 – 13 eli viimeistä kolmen ja puolen vuoden aikaa ennen Jeesuksen julkista paluuta maanpäälle. Näin ollen myös luvuissa 6 – 19 mainitut sinetit, pasunat ja vihan maljat eivät seuraa toinen toisiaan kronologisessa järjestyksessä, vaan pasunat ja maljat ovat rinnakkaisia kuvauksia samoista tuomioista (tämä selviää esim. kuudennen pasunan ja kuudennen vihan maljan samanlaisesta vaikutuksesta).

Hyvin perusteellisessa ja informatiivisessa kirjassaan Tuuliin ja Pilviin (Kuva ja Sana, 2000), Tim LaHaye syyttää mid-tribulationisteja profetioiden “henkistämisestä” ja allegorisoimisesta, kun he identifoivat kaksi todistajaa seurakuntaan. Samalla LaHaye jättää huomioimatta puolustamansa pre-tribulationismin yhtä allegoriset tulkinnat, kun se identifioi seurakunnan Johanneksen taivaaseenottoon Ilmestyskirja 4:1:ssä, kuin myös Jumalan valtaistuinta ympäröivään 24 vanhimpaan. Pre-tribulationisteilla on yleisesti ottaen tapana syyttää vastustajiaan profetioiden allegorisoinnista, samalla kun he väittävät itse edustavan Raamatun profetioiden kaikkein kirjaimellisinta tulkintaa. Mutta miksi miljoonista ihmisistä koostuvan Jeesuksen Kristuksen morsiusseurakunnan identifointi Johannekseen tai 24 vanhimpaan olisi yhtään sen sananmukaisempaa raamatuntulkintaa kuin sen identifiointi Jerusalemissa profetoivaan kahteen todistajaan? Sekä Tim LaHaye että Michael Pearl väittävät, että Ilmestyskirjassa luvuissa 4 – 18 seurakuntaa ei mainita enää muussa yhteydessä kuin 24  vanhimman hahmossa. Tämän laajasti opetetun tulkinnan mukaan seurakuntaa ei olisi mahdollista löytää maanpäältä enää Johanneksen taivaaseenoton jälkeen.

Näin ollen pre-tibulationistit opettavat, että kaikki tätä seuraava, kuten ensimmäisen sinetin valkoisen hevosen ratsastaja, joka on yleisesti ottaen assosioitu Antikristuksen esiintuloon, seuraisi vasta seurakunnan ylösottoa. Tämän opin tueksi mainitaan myös virheellinen opetus 2. Tess. 2:7:n pidättäjästä, mutta en mene siihen nyt tällä kertaa. Tosiasiassa Ilmestyskirja on hyvin yksiselitteinen siinä, ettei seurakunta voi olla yhtä kuin 24 vanhinta tai ettei seurakunnan tempaus voi olla yhtä kuin Johanneksen taivaaseenotto Ilm. 4:1:ssä. Tämä selviää Ilm. 5:6-10:n asiayhteydestä Ilm. 1:4-6:een. Johannes osoitti Ilmestyskirjan alunperin Aasian seitsemälle seurakunnalle, joita kutakin Jeesus Kristus rohkaisee ja nuhtelee luvuissa 2 – 3. Hyvin yleisen tulkinnan mukaisesti nämä profetiat Aasian seitsemälle seurakunnalle koskisivat samalla koko kristillisen seurakunnan historiaa (tulkinta, jota kävin laajemmin läpi jo 700-sivuisessa nettikirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus). Nämä seitsemän seurakuntaa – tai seurakunta itsessään – mainitaan kuitenkin erillisenä joukkona 24 vanhimmasta, ja sen sanotaan tekevän lähetystyötä maanpäällä yhä Ilmestyskirjan 5. luvussa, kun Johannes on jo taivaassa 24 vanhimman seurassa. Vertaa seuraavia jakeita:

Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. – Ilm. 1:4-7

Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä. – Ilm. 5:6-10

Eli Pyhä Henki, jota kuvataan tässä Jumalan valtaistuimen edessä olevana seitsemänä henkenä, on lähetetty seitsemän seurakuntansa kautta kaikkeen maailmaan yhä luvussa 5, jolloin Johannes on nostettu jo taivaaseen. Lisäksi 24 vanhinta laulavat uutta virttä missä he puhuttelevat tätä kaikista kansoista ja kielistä ostettua pelastettujen joukkoa monikon kolmannessa persoonassa, vaikka Johannes puhuttelee tätä samaa joukkoa – johon hän lukee myös itsensä – monikon ensimmäisessä persoonassa. Tämä joukko on tietysti Kristuksen morsiusseurakunta, johon valtaistuimen edessä olevat neljä olentoa ja 24 vanhinta eivät lue itseään, vaan puhuttelevat tätä joukkoa “heinä”. Yksi syy siihen miksi Michael Pearl ei näe tätä ilmeistä asiaa on hänen käyttämänsä Kuningas Jaakon Käännös, joka kääntää tämän näin: “And when he had taken the book, the four beasts and four and twenty elders fell down before the Lamb, having every one of them harps, and golden vials full of odours, which are the prayers of saints. And they sung a new song, saying, Thou art worthy to take the book, and to open the seals thereof: for thou wast slain, and hast redeemed us to God by thy blood out of every kindred, and tongue, and people, and nation; And hast made us unto our God kings and priests: and we shall reign on the earth.” 

Jokainen englanninkielinen käännös Kuningas Jaakkoa lukuunottamatta kääntää tämän niin, että 24 vanhinta puhuttelevat seurakuntaa monikon kolmannessa persoonassa. Näin tekee myös ehkä luotetuimpana englanninkielisenä käännöksenä pidetty New American Standard Bible (NASB). Alkukielen kreikassa 24 vanhinta puhuu selvästi “heistä” eikä “meistä”, kuten voit nähdä esim. Biblehubin verkkosivulla. Suomalainen tutkija Arto Pöllänen (jolle olen suuresti velkaa Ilmestyskirjaa koskevista oivalluksistani) kirjoitti kirjassaan Viimeinen Elonkorjuu, sivuilla 140 – 141:

Neljän olennon ja 24 vanhimman ylistysvirressä puhutaan seurakunnan pyhistä vielä poissaolevina (Ilm. 5:8-10): ´…olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä… ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.´ Tällaiseen asemaan on juuri seurakunta kutsuttu, mutta he eivät ole vielä paikan päällä valtaistuimen edessä. Koska vahimmat sanovat ´he´ ja ´heidät´, niin he ilmaisevat selvästi kuuluvansa eri joukkoon kuin nuo ´he´. Kun heti olentojen ja vanhinten ylistyksen jälkeen on vielä 101 miljoonan enkelin ylistys (Ilm. 5:11-12), mutta ei lukemattoman joukon eli perillä olevan seurakunnan ylistystä, ei ole muuta selitystä kuin että seurakunta on tuolloin vielä maanpäällä. Tämä tosiasia on yritetty muuttaa toiseksi siten, että on vedottu vanhaan bysantilaiseen alkutekstiin, joka tuotiin länteen 1400 -luvulla Bysantin romahduksen jälkeen ja jossa sanojen ‘he’ ja ‘heidät’ tilalla onkin ‘me’, ‘meidät’. Vanhimmat olisivat siten osa seurakuntaa. Mutta miksi sitten vain vanhimmat ylistävät, eikä koko seurakunta?

Ratkaisu on siinä, että valtaosa Uuden testamentin tutkijoista pitää 1800 -luvulla Egyptistä ynnä muualta löydettyjä tekstikoodekseja (Sinaiticus, Aleksandrinus, Vaticanus, ym.) vanhempana ja luotettavampana tekstimuotona kuin Bysantin ”valtakunnanteksti.” Noissa koodekseissa, joihin perustuvat sekä vuoden 1938 että 1992 raamatunkäännökset, kyseisissä kohdissa on pronomini ‘he’, heidät’. Niinpä vanhimmat eivät ole osa seurakuntaa, ja noiden ilmaisujen perusteella seurakunta on vielä poissa valtaistuinsalista, eli se on maanpäällä. Kun USA:ssa on viime vuosikymmeninä yritetty uudelleen nostaa arvoon ja etualalle bysantilaista Uuden testamentin tekstiä ja Suomessakin 1980 -luvulla julkaistu suuri Novum tarjoaa sitä perustekstinään, herää kysymys, onko pyrkimyksen yhtenä motiivina eskatologia, koska teksti näyttää tukevan Scofieldin ja Daken propagoimaa ‘ylösotto Ilmestyskirja 4:1:ssä’ -dispensationalismia? Ainakin teksti näyttää olevan suosiossa piireissä, jotka kannattavat scofieldilais-dakelaista tulkintaa.

Voitaisiin kysyä, että jos tämä bysantilainen käännös olisi oikea, niin miksi myös kerubeihin viittaavat neljä olentoa ylistävät Karitsaa siitä, että “he” tulevat hallitsemaan maanpäällä. Jeesus ei tule jakamaan valtaansa maanpäällä enkeleille vaan Hänen seurakunnalleen. Tämä kaikista kansoista ja kielistä koostuva lunastettujen suuri joukko, joiden pelastuksesta neljä olentoa ja 24 vanhinta ylistävät teurastettua Karitsaa, nähdään taivaassa vasta luvussa 7, jakeissa 9 – 14:

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: “Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: “Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!” Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: “Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: “Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Tämä suuri joukko täyttää kaikkein kirjaimellisimmin ylösnousseen seurakunnan tuntomerkit Ilmestyskirjassa. He ovat sananmukaisesti lukematon joukko kaikista kansoista ja kielistä, eivät jokin löyhä metafora kuten tulkinta 24 vanhimmasta, joiden pre-tribulationistit sanovat edustavan seurakunta ajan miljoonia pyhiä. Jos taivaan enkelien lukumäärä ilmaistaan Johanneksen näyssä kirjaimellisesti, niin miksi seurakunta ajan miljoonat pyhät kuvattaisiin vertauskuvallisesti 24 vanhimman hahmossa? Sitten heillä on kanttia vielä väittää, että vain pre-tribulationistit ottavat Ilmestyskirjan kirjaimellisesti. Tämä joukko on puettu valkoisiin vaatteisiin kuten Jeesus lupaa seurakunnalleen, joka valvoo ja kestää koettelemukset loppuun asti (Ilm. 3:4-5). Ainoa syy miksi pre-tribulationistit eivät halua nähdä seitsemännen luvun suurta joukkoa seurakuntana on vanhimman ilmaisu, että he tulisivat “siitä suuresta ahdistuksesta”. Tämä ei olisi kuitenkaan ristiriidassa siihen mitä Jeesus itse kertoi seurakunnalleen Matt. 24:9:ssä:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.

Sana “vaiva” (thlipsis, (θλῖψις, εως, ἡ, Strong’s Concordance: 2347) on tässä sama kuin Ilm. 7:14:ssä. Jotkut ovat yrittäneet kumota tämän sillä, että Jeesuksen puhe lopun ajoista Matteus 24:ssä olisi kohdistettu yksinomaan juutalaisille eikä lainkaan seurakunnalle. Mutta on selvää, että se koski molempia, seurakuntaa ja Israelia. Miksi muuten Jeesus mainitsisi siinä seurakunnan tehtäväksi annetun maailman kansojen evankelioinnin (jae 14) ja seurakunnan ylösoton (jae 40) jos profetia koski yksinomaan juutalaisia? Ilm. 7:14:nen “suuren ahdistuksen” edessä on määräävä artikkeli, mutta niin on myös Ilm. 1:9:ssä. Siinä Johannes sanoo: “Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.” Sana “ahdistus” on jälleen sama thlipsis, jota Johannes käyttää Ilm. 7:14:ssä. Tämä sana esiintyy Ilmestyskirjassa vain kolmessa muussa yhteydessä (Ilm. 2:9-10, 22). Kaikissa niissä puhe on nimenomaan ahdistuksesta, jota seurakunta kärsii maailmassa. Se on sama sana, jota Jeesus käytti Hänen jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen: “Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus [thlipsis]; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

Jos siis “ahdistuksella” [thlipsis] viitataan läpi Uuden Testamentin siihen ahdistukseen, joka seurakunnalla olisi maailmassa, niin miksi Ilm. 7:14 olisi tästä poikkeus? Pre-tribulationistien suurin “akilleen kantapää” on siinä, että he näkevät “suuren ahdistuksen” viittaavan ainoastaan viimeiseen seitsenvuotiseen vihan aikaan, joka kohtaa koko asutettua maata. Tosiasiassa meidän tulisi ymmärtää, että “ahdistuksella” (tribulation) Raamattu viittaa koko seurakunnan aikaan eikä vain Danielin 70. vuosiviikkoon. Näin ollen käsitteet kuten pre- mid- ja post-tribulation ovat lähinnä harhaanjohtavia, koska ne rajoittavat ahdistuksen raamatullisen merkityksen vain Danielin 70. vuosiviikkoon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö suuri ahdistus viittaisi Raamatussa myös tähän seitsemän tai kolmen ja puolen vuoden viimeiseen vihaan. Yksi esimerkki tästä on Matt. 24:21: “Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” Asiayhteydessään tämä puhuu nimenomaan viimeisen kolmen ja puolen vuoden tapahtumista, jolloin Antikristus häpäisee juutalaisten temppelin Jerusalemissa.

Kun jae 9 sanoo, että seurakunta annettaisiin vaivaan, niin kyse ei ole samasta kolmen ja puolen vuoden ajanjaksosta, johon jae 21 viittaa. Jos seuraamme Jeesuksen profetiaa lopun ajoista kronologisessa järjestyksessä, niin jakeessa 2 Hän ennustaa ensin Jerusalemin toisen temppelin hävityksen, joka tapahtui vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen Hän ennustaa väärien profeettojen ja väärien Kristuksien nousun, sodat ja sanomat sodista, nälänhädät ja maanjäristykset synnytystuskien alkusoittona, kristittyjen vainot sekä evankeliumin leviämisen kaikkiin kansoihin ja kieliin. Pitäisi olla kaikille selvää, ettei tällaiset merkit ole yksinomaan 1900 -luvun ilmiöitä. Jokainen historiaa lukenut tietää, että nämä asiat ovat luonnehtineet koko viimeisen 2000 vuoden ajan kirkkohistoriaa. 1900 -luku oli epäilemättä yksi historian verisimpiä, mutta sen verisyydelle löytyy hyviä haastajia myös aiemmista vuosisadoista. Vaino tai ahdistus johon seurakunta joutuisi Matt. 24:9:n mukaan on sama ahdistus, jota Jeesus sanoi Hänen seuraajiensa kärsivän tässä maailmassa (Joh. 16:33). Suuri ahdistus, josta valkeisiin vaatteisiin puettu lukematon joukko kaikista ja kansoista ja kielistä tulee Ilm. 7:14:ssä, on sama ahdistus jota Jeesus sanoi Hänen seuraajiensa kärsivän tässä maailmassa (Joh. 16:33).

Tätä “seurakunnan vaivan aikaa” – joka kestää siis noin 2000 vuotta – seuraa se mitä Raamattu kutsuu myös Jaakobin ahdistukseksi (Jer. 30:7). Tämä on se vaivan aika mihin Matt. 24:21 viittaa, sillä tuossa kohtaa Jeesuksen puhe oli kohdistettu nimenomaan Juudeassa asuville juutalaisille. Matteuksen 24. luvussa jakeet 2 – 14 kohdistetaan siis lähinnä kristilliselle pakanaseurakunnalle. Tämä osuus profetiasta päättyy seuraaviin sanoihin: “Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (vert. seurakunnan lähetyskäskyyn). Sitten jakeissa 15 – 31 Jeesus puhuu seurakunnan aikaa seuraavasta Jaakobin ahdistuksesta, kun Hän mainitsee hävityksen kauhistuksen seisovan pyhässä paikassa (so. Antikristus juutalaisten jälleenrakennetussa temppelissä). Jakeissa 32 – 51 profetia näyttäisi olevan suunnattu jälleen enemmän seurakunnalle kuin Israelille.

Pointtini on nyt siinä, ettei ole raamatullista perustaa puhua vain Jaakobin ahdistuksesta. Myös seurakunta on määrätty vainoihin ja ahdistukseen (1. Tess. 3:3-4, 2. Tess. 1:4-7), mutta tämä ei ole sama ahdistus johon Israel joutuu aikojen lopulla. Tämä on se vaiva ja ahdistus, jossa seurakunta elää juuri tälläkin hetkellä. Seurakunta ei kärsinyt vainoa ja ahdinkoa vain Johanneksen aikana. Seurakunta on kärsinyt sitä kautta sen kaksituhatvuotisen historiansa. Yhä tänäänkin kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä, asia jonka myös Iso-Britannian vastavalittu pääministeri Boris Johnson muisti mainita joulupuheessaan. Tämä asia on ehkä helppo unohtaa länsimaissa, joissa kristittyjen onneksi on yhä uskonnonvapaus (vaikka senkin tulevaisuus näyttäisi olevan nyt vaakalaudalla). Kristinusko ei ole kuitenkaan vain valkoisen miehen länsimaalainen uskonto. 2. Tess. 1:4-7:ssä Paavali tekee selvän eron kahden eri ahdistuksen välillä – sen joka on suunnattu ensin seurakunnalle ja sen jonka Jumala määrää kostoksi tälle maailmalle Jeesuksen tulemuksessa:

Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä, niin me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

Johtopäätös

Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen Raamatusta voidaan johtaa vain neljä varmaa totuutta koskien seurakunnan ylösottoa: (1) Tempaus on erillinen tapahtuma Jeesuksen julkisesta paluusta, kun Hän palaa maanpäälle yhdessä pyhiensä kanssa tuomitsemaan maailmaa ja perustamaan Hänen tuhatvuotisen rauhanhallintonsa. (2) Tempaus tai seurakunnan ylösotto on kuvattu Ilmestyskirjassa seitsemännen luvussa missä Jumalan valtaistuimen tykö ilmestyy suuri lukematon joukko kaikista kansoista ja kielistä, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan verellä. (3) Seurakunta joutuu suureen ahdistukseen (Matt. 24:9, Joh. 16:33, Ilm. 7:14), mutta tämä ei ole sama asia kuin Jaakobin ahdistus tai Danielin 70. vuosiviikko. Seurakunnan vaino ja ahdistus alkoi jo Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä, sillä “Ei ole palvelija herraansa suurempi. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:20) (4) Seurakunta ei joudu vihaan eli se pelastetaan Jaakobin ahdistukselta ja kaikkien pakanakansojen ylle tulevalta viimeiseltä vihalta, joka lankeaa kostoksi maailmalle, joka käänsi selkänsä evankeliumille (Matt. 24:37-38, 1. Tess. 1:10, 5:9, 2. Tess. 1:6-7, Ilm. 3:10, 7:16-17).

Mutta jos seurakunnan ylösotto tapahtuu Ilmestyskirjan tapahtumissa vasta kuuden ensimmäisen sinetin jälkeen, niin eikö se tarkoita sitä, että seurakunta joutuisi seitsenvuotisen Jaakobin ahdistuksen sisälle? Tällainen asettelu perustuu yksinomaan sen yleisen olettamuksen varaan, että seitsenvuotinen Jaakobin ahdistus tai Danielin 70. vuosiviikko alkaisi samalla hetkellä ensimmäisen sinetin murtamisen kanssa Ilm. 6:1:ssä. Mutta samassa luvussa kerrotaan, että Jumalan suuri vihan päivä alkaisi vasta kuudennen sinetin jälkeen Ilm. 6:17:ssä eli vähän ennen (tai ehkä samaan aikaan) kun Johannes näkee pyhien lukemattoman joukko kaikista kansoista ja kielistä ilmestyvän samanaikaisesti taivaaseen. Lisäksi Jooel 2:31 ennustaa: “aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.” Johannes näki auringon pimentyvän ja kuun muuttuvan vereksi (tunnetaan myös astrologisena ilmiönä nimeltä verikuu) kuudennen sinetin yhteydessä vähän ennen Jumalan ja Karitsan vihan päivän alkamista.

Tämä on siis yhdenmukainen Jooelin näkyyn, jonka mukaan Herran päivä seuraa vasta kuudennen sinetin tapahtumia. Paavali käyttää tempauksesta ilmaisua “Herran päivä” 1. Tess. 5:2:ssa ja 2. Tess. 2:2:ssa. Tämä kaikki yhdessä puhuu siis enemmän sen puolesta, että Jaakobin seitsenvuotisen ahdistuksen alku (Danielin 70. vuosiviikko) ja seurakunnan ylösotto seuraa vasta Ilmestyskirjan kuudennen sinetin tapahtumia eli sijoittuu vasta Ilmestyskirjan seitsemänteen lukuun, jolloin maanpäällä näyttää olevan väliaikainen ja petollinen tyyneyden  aika (Ilm. 7:1-3). Vaikka Paavalin seuraava toteamus Herran päivästä voitaisiin sovittaa myös Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin yhteyteen, se voidaan sovittaa yhtä hyvin myös seitsemänteen lukuun:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

 

 

 

Pian sarastava uusi vuosikymmen voi olla viimeinen ennen Jeesuksen paluuta. Se myös alkaa hyvin profeetallisella ennusmerkillä. Prinssi Charles tekee ensimmäisen virallisen valtionvierailunsa Israeliin tammikuun lopulla, kun maailmanjohtajat kokoontuvat Jerusalemiin kunnioittamaan Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen 75 -vuotispäivää. Tällaista matkaa on spekuloitu Israelin ja Britannian lehdistössä jo useiden vuosien ajan. Charles on tehnyt aikaisemmin kaksi yksityismatkaa Jerusalemiin osana maailmanjohtajien kansainvälistä kokoontumista vuonna 1995 salamurhatun pääministeri Jitzhak Rabinin ja vuonna 2016 kuolleen Shimon Peresin hautajaisiin. Näillä kahdella Israelin johtajalla oli merkittävä rooli yhä keskeneräisten rauhanneuvotteluiden käynnistämisessä 90 -luvun alussa. Vuoden 1998 kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea Tim Cohen paljasti Charlesin merkittävän kulissien takaisen roolin Israel-Palestiina konfliktin nykyisen rauhanprosessin alullepanossa. Kirjoitin blogissani lokakuussa 2016 Charlesin matkasta Peresin hautajaisiin ja heinäkuussa 2018 Prinssi Williamin vierailusta Pyhään maahan. 

Kruununperijän virallinen valtionvisiitti Israeliin tulee itseasiassa monta vuotta myöhässä. Prinssin yksityissihteerin Clive Aldertonin julkisuuteen vuotaneet sähköpostiviestit aiheuttivat 12 vuotta sitten kansainvälisen kohun, kun hän sanoi, ettei kuninkaallinen vierailu Pyhään maahan olisi mahdollinen, koska “Israel yrittäisi kiillottaa sillä sen kansainvälistä kuvaa ja tällä tavoin madaltaa siltä vaadittuja odotuksia”. Prinssin Clarence House virasto yritti sammuttaa pian viestin aikaansaamaa diplomaattista kohua väittämällä sen heijastaneen Aldertonin henkilökohtaisia näkemyksiä eikä Prinssin itsensä. Juutalainen verkkolehti The Jewish Chronicle kertoi toukokuussa 2012: “Prinssi Charles on paljon todennäköisemmin kuin koskaan tekemässä valtionvierailun Israeliin ja voi matkata sinne seuraavan kolmen vuoden sisällä, kuninkaallinen tarkkailija on väittänyt.” Viittasin näihin raportteihin vuonna 2014 julkaistussa 700-sivuisessa nettikirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus. Kuninkaalliset sisäpiirit ja hallituslähteet ovat kertoneet lehdistölle aikaisemmin, ettei tällainen vierailu tulisi todennäköisesti toteen ennen kuin Israel-Palestiina konfliktin osapuolet ovat saaneet aikaan jonkinlaisen rauhansopimuksen.

Britannian hallituksen ulkovirasto ei nimittäin ole halunnut altistaa kuningasperheen jäseniä Israel-Palestiina konfliktin nostamille poliittisille kiistoille. Britannian vuosisatainen traditio koskien parlamentaarista monarkiaa on ollut se, että etenkin hallitsijan itsensä tulisi olla poliittisesti neutraali valtionpää, joka ei ilmaise poliittisia kantojaan julkisesti. Prinssi Charles on rikkonut tätä perinnettä lukuisilla poliittisilla näkemyksillään ja sekaantumisellaan parlamentin päätöksentekoon. Tästä syystä monet monarkistitkin ovat kyseenalaistaneet Charlesin pätevyyden maansa hallitsijaksi jos hän ei kykene pitämään turp… suutaan kiinni, kun hän nousee lopulta valtaistuimelle, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, GMO:sta, vaihtoehtoisestä lääketieteestä, tai muista kiistoja herättävistä mielipiteistään. Tässä traditiossa kyse ei ole lainkaan siitä onko Charlesin näkemykset oikeita vai vääriä. Hallitsijan tulisi kyetä yhdistämään maansa poliittisen jakauman molemmin puolin.

Vaikka ilmastonmuutoksen, ynnä muiden asioiden puolesta kampanjoiva aktivistikuningas voisi saada ihailua ja kannatusta yhdellä puolen poliittista debattia, hänen näkemyksensä tekisivät hänestä ristiriitaisen hahmon niiden keskuudessa, jotka eivät niitä allekirjoita. Charlesin näkemykset ajautuisivat ristiriitaan esimerkiksi nykyisen konservatiivienemmistöisen Tory -hallituksen kanssa, joka voitti juuri äänvyöryllä Britannian Labour eli työväenpuolueen. Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue kärsi suurimman vaalitappionsa sitten vuoden 1935, mikä kertoo Brexitin puolesta vuonna 2016 äänestäneen Britannian työväen kääntäneen selkänsä aikaisemmin EU-kriittiselle työväenpuolueelle, joka kannatti toisen kansanäänestyksen järjestämistä EU:ssa pysymisen puolesta. Charlesin poliittiset näkemykset ovat kuitenkin monissa kysymyksissä paljon lähempänä Corbynin johtamaa työnväenpuoluetta kuin Boris Johnsonin johtamaa konservatiivipuoluetta.

Corbyn on tukenut julkisesti mm. homeopatiaa, vallitsevan lääketieteen humpuukina pitämää uskomushoitoa, jonka puolesta Prinssi Charles on puhunut jo vuosikymmeniä. Charlesin näkemykset GMO:n vaarallisuudesta törmäisivät yhteen myös Johnsonin hallituksen kanssa. Ensimmäisessä puheessaan Britannian parlamentissa Hänen Majesteettinsa pääministeri vaati “biotieteiden sektorin vapauttamista anti-GMO määräyksistä, kasvitaudeilla vastustuskykyisistä viljelykasveista, jotka tulevat ruokkimaan maailman”. Olisi hyvin kiusallista jos hallitsija ja hänen pääministerinsä olisivat julkisesti eri mieltä esimerkiksi GMO:sta (tai että hallitsija kannattaisi oppositiojohtajan mielipiteitä), mutta nykyisellä hallituksella Charlesin kuninkuus johtaisi väistämättä tälläiseen eturistiriitaan. Vuonna 1970 Windsorin Herttua kertoi BBC:n haastattelussa, että hän piti itseään maansa konservatiivisen valtaeliitin ja kirkollisen auktoriteetin vihollisena.

Hän tunnusti, että vaikka hän olisikin saanut pitää kruununsa, hän olisi ajautunut enemmin tai myöhemmin konfliktiin maansa konservatiivisen hallituksensa kanssa. Nykyään tiedetään, että kruunusta luovuttuaan Windsorin Herttua vehkeili natsien kanssa, vieraili natsien keskitysleireillä ja rohkaisi Hitleriä jatkamaan Lontoon pommituksia Churchillin pakottamiseksi rauhaan. Tämä historiallinen tosiasia on paljastettu myös Netflixin huippusuositussa The Crown -sarjassa. Sama sarja kertoo, että Charles olisi ihaillut Windsorin Herttuaa ja pitänyt häntä jonkinlaisena esikuvanaan (ks. Netflixin The Crown -sarja paljastaa Windsorin Herttuan natsiyhteydet ja Prinssi Charlesin suhteen Herttuaan). Nykyinen kruununperillinen on jo saanut “kapinallisen prinssin” maineen, kuten Tom Bower kertoo viimevuonna julkaistussa kirjassaan Rebel Prince. Julkisuuteen vuotaneissa päiväkirjeissään Charles sanoo pitävän itseään “toisinajattelijana, joka toimii vallitsevaa konsensusta vastaan.”

Seuraavat yleisvaalit järjestetään Britanniassa vasta vuonna 2024. Tim Bale, politiikan professori Lontoon Queen Maryn Yliopistossa, sanoi Maajid Nawazin radio-ohjelmassa: “Pidän sitä hyvin vaikeana uskoa, että mikään puolue voisi päihittää konservatiiveja vuonna 2024… tullakseen takaisin yhdellä hallituskaudella hallitusta vastaan jolla on 80 istuimen enemmistö, se olisi melko ennennäkemätöntä sen ulkopuolella mitä tapahtui vuonna 1945…. jos veikkaisin, sanoisin konservatiivien olevan vallassa mahdollisesti kahdeksan vuotta.” Kahdeksan vuoden päästä Elisabet II olisi jo 101 -vuotias. On kuitenkin mahdollista, ettei Kuningatar eläisi näin pitkään ja Charles tulee nousemaan valtaistuimelle ennen sitä. On siis mahdollista, että Charles nousee valtaistuimelle aikana, kun Boris Johnson toimii yhä Britannian pääministerinä.

Boris Johnsonilla ja Donald Trumpilla on hyvin läheinen erityissuhde ja he puolustavat samoja konservatiivisia ja kansallismielisiä arvoja. Molemmat johtajat seisovat vahvasti myös Israelin valtion rinnalla. Johnson tukee mm. lakia, joka kieltäisi julkisessa virassa toimivia henkilöitä tukemasta juutalaisvaltiota boikotoivaa antisemiittistä BDS -liikettä. Vuonna 2015 Johnson sanoi BBC:n haastattelussa: “En tiedä mitään typerämpää kuin sanoa, että haluat mitä tahansa sanktioita tai boikottia maata vastaan, joka on ainoa demokratia tällä alueella.” Johnsonin voitto on ollut ylipäätään hyvin positiivinen uutinen Israelin ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välisille valtionsuhteille. Jeremy Corbynin nousu maan pääministeriksi olisi merkinnyt maiden suhteille suurinta katastrofia sitten Israelin itsenäisyyssodan, jolloin Iso-Britannia tuki arabeja heidän yrityksessään ajaa vastasyntynyt juutalaisvaltio Välimereen. Corbyn on tukenut julkisesti Hizbollahia ja Hamasia, terrorijärjestöä jonka peruskirja on sitoutunut juutalaisvaltion hävittämiseen ja jonka artikla 7 siteeraa Muhammadia:

Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan (tappaen juutalaiset), kun juutalainen piiloutuu kivien ja puiden taakse. Kivet ja puut sanovat Oi muslimit, Oi Abdulla, täällä on juutalainen minun takanani, tule ja tapa hänet. Vain Gharkad puu (tiettävästi tietynlainen puu), ei tee tätä koska se on yksi juutalaisten puista.

Juuri ennen vaaleja the Sunday Times lehti sai käsiinsä joukon dokumentteja missä paljastettiin Corbynin Labour -puolueessa vuosia vapaana vellonut räikeä juutalaisviha. Daily Mailin mukaan “dokumentit paljastavat puolueen jäsenten vatsaa myllertävän rasismin, mukaan lukien kutsun juutalaisten teurastamiseen ja pimeät viittaukset kaasukammioihin.” Yksi puolueen jäsen oli ehdottanut Facebookissa, että Punainenmeri olisi “ihanteellinen määränpää juutalaisten hävittämiseksi”, jotka “ovat syöpä meille kaikille.” Raportin paljastusten myötä juutalaisvihaa vastaan taisteleva Simon Wiesenthal Center julisti: “Molemmin puolin Atlanttia yksikään ei ole tehnyt niin paljon antisemitismin tuomiseksi valtavirtaan demokraattisessa maassa kuin Yhdistyneen Kuningaskunnan työväenpuolue Corbynin johtajuuden alla.” Myös juutalaisvihan osalta tulevan kuninkaan näkemykset ovat paljon enemmän linjassa Corbynin kuin Johnsonin kanssa. Vasemmistolainen Guardian -lehti paljasti vuonna 2002 viitaten tiedusteluelinten lehdelle vuotamaan sisäpiiritietoon:

Walesin Prinssin näkemykset olivat voimakkaasti Palestiinan puolella ja hän on yksityisesti kriittinen USA:n Lähi-Idän politiikasta… Walesin Prinssi on avoimesti arabisti. Hänellä on Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä melko epävakaat näkemykset Israelista. Hän uskoo, että Amerikan Lähi-Idän politiikka on täyttä hulluutta ja hänellä on tapana ilmaista tämä melko äänekkäästi useille ihmisille, mukaan lukien ministereille ja erilaisille suurlähettiläille.

Marraskuussa 2017, Balfourin julistuksen 100-vuotisjuhlana – jolloin Charlesin oli tarkoitus tehdä hänen ensimmäinen valtionvierailunsa Israeliin, kuten raportoitiin aikaisemmin, mutta joka peruttiin sittemmin arabien vaatimuksesta – julkisuuteen vuoti kirje, jonka Englannin kruununperijä oli kirjoittanut ystävälleen Laurens Van Der Postille marraskuussa 1986, hänen ensimmäisen Lähi-Idän matkansa jälkeen. Tässä kirjeessä Charles kertoi lukeneen matkansa aikana “hieman Koraania ja se antoi minulle joitain oivalluksia siihen, kuinka he ajattelevat ja toimivat.” Sitten muutamaa riviä myöhemmin hän kirjoittaa: “Ihailen paljon joitakin näkökohtia islamista… Alan myös ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista… se on ulkomaisten, eurooppalaisten juutalaisten maahantulva (etenkin Puolasta, he sanovat), mikä on saanut aikaan suuria ongelmia. Tiedän, että on monia monimutkaisia kysymyksiä, mutta kuinka voi olla koskaan loppua terrorismille, ellei syitä ole eliminoitu? Varmastikin jollakin USA:n presidentillä on rohkeutta seistä USA:n juutalaislobbya vastaan. Minun täytyy olla naiivi, tiettävästi.”

Charles siis ajattelee, että syy islamilaiseen terrorismiin, jota hänen arabiystävänsä ovat rahoittaneet valtavilla summilla jo vuosikymmeniä, löytyy viimekädessä Israelin valtion olemassaolosta ja natsien juutalaisvainoja Puolasta Israeliin paenneiden juutalaisten maahanmuutosta isiensä maahan. Tämä on se syy – yhdessä Israelia tukevan Amerikan “juutalaislobbyn” kanssa – mikä tulisi eliminoida islamilaisen terrorismin kitkemiseksi. Tällainen toteamus on kuin suoraan Mein Kampfista tai Hamasin peruskirjasta. Hänen on kuultu sanovan usein lähipiirilleen viitaten Israel-Palestiina konfliktiin: “Poista myrkky ja poistat syyn suuresta osaa terrorismia.” Myrkyllä hän viittaa tietenkin juutalaisvaltioon itseensä. Ei siis ihme, että hän ihaili natsien kuolemanleirillä vieraillutta Windsorin Herttuaa. Boris Johnsonin juutalaisvaltiolle ystävällisen konservatiivipuolueen historiallinen vaalivoitto on tarjonnut Walesin Prinssille täydellisen ajankohdan Israelin juutalaisten pettämiseksi.

Vain muutama päivä aikaisemmin hän piti juutalaisia ylistävän puheen Buckinghamin palatsissa tehdäkseen petoksestaan entistä vaikuttavamman. Tässä puheessa hän ylisti Englannin kruunun ja juutalaisen yhteisön erityistä ja kallisarvoista yhteyttä. Hän mm. väitti isänsä Prinssi Philipin auttaneen vanhempaa juutalaispoikaa saksalaisessa natsikoulussa jossa hän opiskeli vuoden verran vuonna 1933. “Hänen myötätunnon tekonsa on suuri ylpeyden ja inspiraation lähde minulle”, hän sanoi. Asia jonka hän jätti kertomatta oli hänen isänsä sisarusten avioliitto moniin korkea-arvoisiin natsiviranomaisiin, mukaan lukien Prinssi Christoph von Hesseniin, SS:n Oberfuhreriin ja holokaustin arkkitehdin Heinrich Himmlerin henkilökohtaiseen tuttavaan (Jonathan
Petropolous: Royals and the Reich, The Princes von Hessen in Nazi Germany, Oxford 2006). Israelin vasemmistolainen Haaretz -lehti kertoo:

Prinssi Charles “on ollut aina suuri juutalaisyhteisön kuin myös Israelin ystävä ja tukija, sanoo hyväntekijä pankkiiri Jacob Rothschild, Rothschildin 4. paroni. “Ja tämä tuleva matka on näyttö tästä valtavasta tuesta ja sympatiasta.”

Ei pitäisi lainkaan yllättyä, että Rothschildien pankkiirisuku tukee tätä antikristillistä petosta. Englannin kruunun ja Rothschildien juutalaisen pankkiirisuvun läheinen suhde alkoi jo 1800 -luvun alussa. Näillä äärimmäisen rikkauden ja vallan omaavilla eliittisuvuilla on ollut keskeinen rooli esoteeristen salaseurojen juonessa uuden maailmanjärjestyksen synnyttämiseksi, illuminaattien soluttaman vapaamuurariuden pitkän tähtäimen tavoitteessa. Tältä alueelta on julkaistu jo useita kirjoja niin englanniksi kuin suomeksi. Varhaisimmat kirjat, jotka paljastavat illuminaattien salajuonen, ovat julkaistu jo 1790 -luvulla. Prinssi Charles palkitsi äsken Jacob Rothschildin hänen työstään uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseksi. Daniel ennusti hänen näyssään 70 vuosiviikosta: “Ja sen kansan prinssi, joka on tulossa tuhoaa kaupungin ja pyhäkön” (KJV). Kuningatar Viktorian (Charlesin isoisoisoisoäidin) aateloima skotlantilainen poliisimies Sir Robert Anderson kirjoitti vuonna 1894 julkaistun klassikkoteoksen nimeltä The Coming Prince, jonka jokaisen Raamatun eskatologiaa pintaa syvemmältä tuntevan tulisi tietää ainakin nimeltä.

Anderson väitteli kirjassaan mm. sen puolesta miksi Danielin 9. luvun jakeessa 26 mainittu “tuleva prinssi” olisi Raamatun Antikristus. Itseasiassa jakeen 26 prinssi viittaa Rooman prinssi Titukseen, joka hävitti Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin vuonna 70, mutta jakeessa 27 Antikristus on assosioitu tähän samaan henkilöön. Kirjoitin aiheesta jo laajemmin viimeisimmän kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? luvussa 8. Samassa näyssä ennustetaan kuinka tämä tuleva prinssi tekisi seitsenvuotisen liiton Israelin ja sen vihollisten välille (mikä voidaan päätellä tosin vain epäsuorasti ilmaisusta, “hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi”) ja puolessa välissä tätä liittoa “hän lakkauttaa [juutalaisten temppelistä] teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” Tämä on rinnakkainen esim. Daniel 11:31:n kanssa:

Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

Samaan tapahtumaan viitataan myös ainakin kahdessa kohtaa Uutta Testamenttia:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;  joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. – Matt. 24:15-20

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. – 2. Tess. 2:3-4

Antikristus kääntyy siis lopulta juutalaisia vastaan, vaikka hän teeskentelee alkuunsa heidän ystäväänsä. Tästä syystä jo kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti hänestä vuonna 350 jKr.

Aluksi hän teeskentelee lempeätä – kuin hän olisi oppinut ja hienotunteinen henkilö – ja maltillista ja hyväntahtoista. Ja hänen lumoavan petoksensa valheellisilla ihmeillä ja merkeillä pettäen juutalaiset, kuin hän olisi odotettu Kristus, häntä tullaan jälkeenpäin luonnehtimaan kaikenlaisilla epäinhimillisyyden ja laittomuuden rikoksilla, niin että hän päihittää kaikki epävanhurskaat ja jumalattomat, jotka ennen häntä olivat tehneet rikoksia kaikkia ihmisiä vastaan, mutta erityisesti meitä kristittyjä vastaan. Hän tulee olemaan murhaavin, julmin, armottomin ja ovelin. Ja syyllistyen sellaisiin asioihin vain kolmen ja puolen vuoden ajan, hänet tuhotaan ainoasyntyisen Jumalan Pojan, meidän Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen, todellisen Kristuksen kunniakkaalla toisella saapumisella, joka teurastaa Antikristuksen Hänen suunsa henkäyksellä ja toimittaa hänet helvetin tuleen.

Johtopäätös

Onko mahdollista, että Prinssi Charlesin tuleva matka Israeliin olisi jo Danielin 70. vuosiviikon alkua? Itse olen kannattanut näkemystä, että varsinaista 70 vuosiviikkoa tulisi edeltää joukko muita profeetallisia tapahtumia, kuten Googin sota ja Ilmestyskirjan neljä hevosmiestä (kuin myös seurakunnan ylösotto pre-tribulationistisen tempausopin mukaisesti). Olen siis paljon taipuvampi uskomaan, ettei aika olisi vielä täysin kypsä 70. vuosiviikon alkamiseen. Luultavasti Charlesin matka Israeliin on vain tulevan vuosiviikon ja siihen liittyvän seitsenvuotisen rauhansopimuksen esivalmistelua. Se näyttää osuvan kuitenkin oikeaan historialliseen ajankohtaan, kun otamme huomioon Boris Johnsonin äskeisen vaalivoiton, Iso-Britannian eron EU:sta ensivuoden alussa, ja Charlesin arvioidun nousun maansa sijaishallitsijaksi (vaikka hän jatkaisi yhä rooliaan Walesin Prinssinä) vuonna 2021. Vuonna 2022 hänen äitinsä juhlisi (jos yhä elossa) 70. vuottaa valtaistuimella ja vuonna 2023 hänen kruunauksestaan tulisi täyteen 70 vuotta. Raamatun profeetallisella aikajanalla moni tapahtuma seuraa toinen toistaan usein 70 vuoden sykleissä. Tästä syystä seuraavat 2 – 3 vuotta ovat hyvin mielenkiintoista aikaa.

 

 

Yksi syy siihen miksi uskon, että elämme parhaillaan Jeesuksen toisen tulemuksen kynnyksellä, löytyy teknologian huimasta kehityksestä, joka voi mahdollistaa maanpäälle pian messiaanisen ajan valoisat näkymät ilman yliluonnollisia ihmeitä. Moni kristitty saattaa karsastaa tällaista humanistista näköalaa ja siksi yksi toiveeni olisi laajentaa näkemysteni raamatullisia ja historiallisia perusteita seuraavaan kirjaani (jos sellaista saan koskaan aloitetuksi). Kirjoitin 356-sivuisen kirjani alle kuukaudessa (joka kannattaa tilata muuten nyt pukinkonttiin, jotta ehtisi vielä jouluksi kotiin), joten uuden kirjan valmistuminen veisi tuskin paljoa kauemmin. Tätä ennen pitäisi perehtyä kuitenkin vaikeatajuiseen englanninkieliseen lähdekirjallisuuteen. En siis usko, että uutta kirjaa kannattaa odottaa ainakaan ihan lähiaikoina ilmestyväksi. Kirjan lähtökohtainen idea pohjautuisi niin sanotun posthumanismin arviointiin raamatullisessa ja eskatologisessa valossa. Viittasin tähän puoliuskonnolliseen teknoutopiaan jo vuonna 2015 julkaistun 700-sivuisen nettikirjani luvussa 8. 

Olen käsitellyt posthumanismia aikaisemmin lähinnä kriittisessä ja negatiivisessa valossa. Olen viitannut mm. liikkeen eugeniikka- ja natsiyhteyksiin. Olen edelleen hyvin kriittinen liikettä kohtaan. Samalla kuitenkin uskon, ettei sen yritys Paratiisin ja uuden ihmisen luomiseksi maanpäälle olisi täysin vailla raamatullista oikeutusta ja perustaa. Eikä tällainen yritys olisi myöskään historiallisesti ennenkuulumaton, sillä jo 1600 -luvulla uskonpuhdistuksen ajan protestantit ja kristinuskoa tunnustaneet tieteellisen vallankumoukset isät pitivät kiinni samankaltaisista humanistisista tai post-humanistisista tulevaisuudennäkymistä. Tieteen ja teknologian kehitys ei ollut vain tarpeeksi pitkällä, jotta se olisi tullut toteen muualla kuin uneksijoiden mielikuvituksissa. Vasta nyt tiede ja teknologia mahdollistaa sen, että voimme saada “sokeat näkemään ja rammat kävelemään” (Jes. 35:6, Matt. 11:5) Jesajan messiasnäkyjen mukaisesti. Ei yliluonnollisten ihmeiden, mutta tieteen löytöjen mahdollistamien teknologisten keksintöjemme avulla.

Jopa israelilainen homoseksuaali ateisti Yuval Noah Harari uskoo, että pian “rammat kävelevät ja sokeat saavat näkönsä”. Hararin kansainvälinen myyntimenestys Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazarkustannus Oy 2017) on täysin sekulaari uusdarvinistinen tulevaisuuden spekulaatio teknologian ja ihmisrodun kehityksestä 21. vuosisadalla. Kirjassa ennustetaan homo sapiensin eli nykyihmisen päivittymistä homo deukseksi eli jumalihmiseksi, joka kykenee vuosisadan loppuun mennessä asioihin, joiden ennen katsottiin olevan vain jumalallisten olentojen ominaisuuksia. Moni kristitty voisi pitää tällaista ajatusta jopa rienaavana. Monilla meistä on nimittäin alati kasvava epäluulo valtavirran tiedettä, “Jumalaa leikkiviä” tieteen ylipappeja ja piilaakson huippuinsinöörejä kohtaan. Osin aivan oikeutetustikin. Osa maallikkokristityistä saattaa ajautua toiseen äärilaitaan ja alkavat epäillä koko maapallon pyöreyttä höynähtäessään litteän maan seuran huuhaatutkijoihin Youtubessa. Moni kristitty odottaa profetioiden toteutumista, jotka ovat jo toteutuneet tai toteutumassa. Moni odottaa Pelastajaa tajuamatta, että Hän tuli maailmaan jo 2000 vuotta sitten. Hän tulee kyllä myös toistamiseen ja silloin “valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle” (Dan. 7:27). Mutta moni odottaa Jumalan valtakuntaa, vaikka Hänen valtakuntansa on jo sisäisesti meissä (Luuk. 17:21).

Odotamme usein Jumalaa, joka ratkaisee kaikki ongelmamme, parantaa kaikki sairautemme ja raihnaisuutemme. Mutta Jumalan Poika on jo kantanut sairautemme, parantanut kipumme ja lunastanut syntimme Golgatan ristinpuulla (Jes. 53:4). Jeesuksen toisen tulemuksen odotus ei saisi olla eskapismia eli todellisuuspakoa. Emme saa paeta elämän karua todellisuutta. Meidän tulee kohdata se. Jeesus ei tule pelastamaan meitä lohikäärmeeltä. Hän antaa meille rohkeuden kohdata tuo lohikäärme itse. Hän ei odota, että uskomme vain Häneen. Hän odottaa meidän uskovan myös itseemme. Hän odottaa meidän uskovan sisäisiin kykyihimme tuon lohikäärmeen, synnin ja saatanan vallan, kohtaamiseksi ja nujertamiseksi. Tästä syystä Hän kehotti meitä kieltämään itsemme, ottamaan ristimme ja kantamaan sitä yhdessä Hänen kanssaan vanhan lihamme ristiinnaulitsemiseksi. Hän raivasi meille tien valmiiksi ja asetti meille esimerkin jota seurata. Emme voi ansaita pelastusta koskaan omilla töillämme ja ponnisteluillamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumala odota meiltä taistelua ja uhria synnin vallan nujertamiseksi.

Synti on kaiken kärsimyksen ja kuoleman juurisyy meidän langenneessa maailmassamme. Vaikka Jeesus voitti synnin ja kuoleman vallan jo Golgatalla, Saatana on yhä tämän planeetan hallitsija (Luuk. 4:6, Joh. 16:11, Ilm. 13:2). Jeesuksen toisessa tulemuksessa tämän maailman ruhtinas heitetään tuonelaan ja sidotaan tuhatvuotiseen vankeuteensa (Ilm. 20:2). Tämä on yksi syy siihen miksi tuhatvuotinen valtakunta tulee olemaan epätavallista rauhan, hyvinvoinnin ja kukoistuksen aikakautta koko luomakunnan historiassa. Profeetta Jesaja kuitenkin kertoo, että ihmiset tekevät yhä tuolloinkin syntiä, vaikka synnintekijä joutuu kiroukseen vasta satavuotiaana (Jes. 65:20). Tämä kertoo siitä, että Jumala arvostaa ihmisen vapautta ylitse kaiken. Hän ei tehnyt meistä tahdottomia robotteja luodessaan ensimmäisen ihmisparin Eedenin puutarhaan. Eikä Hän tee meistä  robotteja myöskään tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa. Voimme valita edelleen synnin ja vanhurskauden.

Kaikki kärsimys nykyisessä maailmanajassamme ei ole kuitenkaan aina omien valintojemme tai toisten valintojen suoraa seurausta. On myös perisynnin kirouksesta johtuvaa kärsimystä, jonka ensimmäisen ihmisparin lankeemus toi koko luomakuntaan.  Tähän kategoriaan sisältyvät monenlaisia sairauksia ihmisillä ja eläimillä aiheuttavat virukset, ilmaston epävakaudesta eli luonnollisesta ilmastonmuutoksesta johtuvat luonnononnettomuudet ja kuivuudet, sekä vanhenemisen aikaansaama kehon vähittäinen rappeutuminen ja kuolema. Syntiinlankeemuksen välittömät seuraukset kerrotaan 1. Moos. 3:16-19:ssä:

Ja vaimolle hän sanoi: “Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” Ja Aadamille hän sanoi: “Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ‘Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

Tuhatvuotisessa valtakunnassa maa entisöidään jälleen sen alkuperäiseen paratiisimaiseen tilaan. Jesaja 11:6-9 ennustaa:

Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

Jesaja 35:5-7 lisää:

Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

Kun Johannes Kastaja lähetti opetuslapsiaan Jeesuksen tykö tiedustellakseen oliko hän luvattu Israelin Messias, niin Jeesus vastasi heille: “Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.” (Luuk. 7:22) Tässä Jeesus liitti omat tunnustekonsa Jesajan yllä lainattuun messiasprofetiaan. Raamatun profetioilla on kuitenkin usein esitäyttymys ja lopullinen täyttymys (tai jopa useampi kuin kaksi täyttymystä), kuten olen demonstroinut tätä jo Danielin näkyjen osalta kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? Jesaja 35:5-7 koskee siten myös Jeesuksen toista tulemusta ja tuhatvuotista rauhanvaltakuntaa. On kuitenkin järkeenkäypää kysyä, että miksi Jeesuksen tulisi tehdä tunnustekoja ja ihmeitä Hänen toisen tulemuksensa jälkeen? Ihmeet ja tunnusteot olivat merkkinä oman aikansa epäuskoisille juutalaisille (Joh. 12:37).

Apostoli Johannes sanoo: “Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa.” (Ilm. 1:1) Miksi Jeesuksen tulisi todistaa Herrauttaan ja Jumaluuttaan enää sen jälkeen, kun Hän palaa kaikkien silmien eteen ylösnousseena Herrojen Herrana ja Kuningasten Kuninkaana? Hänen käsissään näkyvät haavat todistavat jo itsessään historian suurimmasta ihmeestä. Eivät ne tarvitse enää lisätodisteita. Joku voisi ehdottaa, että Hän tekee yhä ihmeitä pelkästä säälistä ja rakkaudesta liikuntarajoitteisia (“Silloin liikuntarajoitteinen hyppii niinkuin peura”, poliittisesti korrektin neuvoston hyväksymän raamatunkäännöksen sanoin), sokeita ja kuuroja kohtaan. Mutta tällöin Hän joutuisi kilpailemaan tiedemiesten kanssa, jotka kykenevät tekemään jo yhtä suuria ihmeitä. Minusta on siis selvää, että ne “ihmeet”, joihin Jesaja viittaa messiaanista aikaa koskevissa profetioissan, ovat samanlaisia teknologisia ihmeitä, joihin Ilmestyskirjan 13. luku viittaa puhuessaan väärän profeetan aikaansaamista “ihmeistä”, kuten pedon kuvasta eli holograafisesta videoviestinnästä.

Aateloitu brittiläinen tieteiskirjailija Sir Arthur C. Clarke (1917 – 2018) sanoi kerran, “Mikä tahansa tarpeeksi edistynyt teknologia on erottamaton taikuudesta.” Israelilainen ateistitietokirjailija Yuval Noah Harari kirjoittaa kirjansa Homo Deus – Huomisen lyhyt historia sivulla 29:

Ja jokaiseen tekniseen ongelmaan löytyy tekninen ratkaisu. Meidän ei tarvitse odottaa Jeesuksen toista tulemusta pystyäksemme voittamaan kuoleman. Tarvitaan vain pari laboratorionörttiä. Kuolema on perinteisesti ollut pappien ja teologien erikoisaluetta, mutta nyt insinöörit  ovat ottamassa sen haltuunsa. Syöpäsolut pystytään tappamaan kemoterapialla tai nanorobottien avulla. Keuhkoissa olevat bakteerit voidaan tuhota antibiooteilla. Jos sydän lakkaa pumppaamasta, se voidaan elvyttää henkiin lääkkeillä ja sähköshokeilla – ja ellei tämä tehoa, sen tilalle voidaan siirtää uusi sydän. On totta, että tällä hetkellä meillä ei ole ratkaisua kaikkiin teknisiin ongelmiin, mutta juuri sen takia käytämme  niin paljon aikaa ja rahaa syövän, mikrobien, genetiikan ja nanoteknologian tutkimiseen.

Ylistäessään ihmisen löytämiä teknisiä ratkaisuja moniin vitsauksiin, jotka vaivasivat menneitä sukupolvia vuosituhansien ajan, Harari puhuu Jumalan ihmeistä hyvin vähättelevään ja rienaavaankiin sävyyn. Hän ei ole kuitenkaan täysin väärässä, kun hän toteaa esim. sivulla 55: “Tiedemiehet pystyvät nykyisin paljon parempaan kuin Vanhan Testamentin Jumala. Keinolannotteiden, teollisesti valmistettujen hyönteismyrkkyjen ja geenimuunneltujen viljelykasvien ansiosta tämän päivän maataloustuotanto ylittää korkeimmatkin odotukset, joita muinaisilla talonpojilla oli jumaliensa suhteen. Kuivuuden vaivaama Israelin valtio ei myöskään enää pelkää, että vihainen jumala sulkee taivaan ja pysäyttää sateen tulon, sillä israelilaiset ovat äskettäin rakentaneet Välimeren rannalle valtavan suolanpoistolaitoksen ja voivat nyt ottaa kaiken juomavetensä merestä.” Hararin virhe on lähinnä siinä, että hän olettaa yleisen ateistisen harhauskon mukaisesti, että tieteen kehitys olisi syössyt Jumalan valtaistuimeltaan ja pakottanut Hänet etsimään uutta työtä työvoimatoimistosta.

Tämä harha rinnastaa Raamatun luojajumalan aikakauden muihiin pakanajumaliin, kuten pilven päällä salamoita viskovaan Zeukseen tai muihin luonnonjumaliin. Kun tiede sitten osoitti, ettei pilven päälle olekaan ukko Zeusta, ja selitti ukkosilman synnyttävät luonnolliset tekijät, tiedemiesten uusi papisto syöksi kaikki vanhat jumalat valtaistuimiltaan, mukaan lukien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan. Tämä lähtökohta asettaa kristinuskon ja tieteen lähtökohtaisesti toistensa vihollisiksi. Mitä enemmän tiede löytää eri ilmiöille luonnollisia selityksiä, sitä enemmän se syö pohjaa uskontojen yliluonnollisilta selityksiltä. Samasta syystä Harari olettaa, että tieteen kehitys tekisi lopulta kristinuskosta ja sen ihmeitä tekevästä Jumalasta irrelevantin. Todellisuudessa asia on aivan päinvastoin. Mitä pidemmälle tiede ja teknologia etenee, sitä painavammaksi muuttuu luonnontieteellinen todiste luomakunnan suunnittelijan ja luojan olemassaolosta.

Esimerkiksi Charles Darwinin aikana kaiken elämän perusyksikön eli solun uskottiin olevan jotain yksinkertaista alkulimaa ja siten elämän synnyn selittämiseen ei tarvittaisi suurtakaan ihmettä. 1900 -luvun jälkimmäiselle puoliskolla biologia on muuttunut informaatiotieteeksi, sillä nykyisin solun tiedetään olevan hyvin monimutkainen nanorobotti tai pikemminkin kokonainen molekyylitason automatisoitu tehdas, jonka sisällä oleva DNA-nauha sisältää proteenin valmistamiseen vaadittavaa älykästä informaatiota, joka on rinnastainen tietokoneen ohjelmointiin vaadittuun nollista ja ykkösistä muodostuvaan binäärikoodiin tai aakkosten erilaisesta järjestyksestä muodostuvaan kirjan tekstiin. Ilman Jumalaa ei voisi olla myöskään informaatiota, sillä informaation olemassaolo vaatii aina älykästä mieltä. Mikään kirja ei kirjoita itseään, vaan vaatii kirjailijan tekstin tuottamiseen. Kirjailijana tiedän tämän kivuliaan hyvin.

Samalla tavoin myöskään teknologian kehitys – joka on sekä luonnontieteiden kehityksen edellytys että niiden seuraus – ei tee Raamattua irrelevantiksi, vaan päinvastoin todistaa sen vuosituhansia vanhat profetiat paikkansapitäviksi. Ei vain Johannes nähnyt nykyisen ajan teknologiaamme ennustaessaan käteisettömän kaupankäynnin ja elävät holograafiset kuvat (Ilm. 13:15-17), mutta myös Jesaja näki aikamme teknologisen edistyksen ennustaessaan sen antavan liikuntarajoitteisille kyvyn kävellä, sokeille kyvyn nähdä ja kuuroille kyvyn kuulla. Professori James M. Tour on kristitty (messiaaninen juutalainen) huipputiedemies ja uusdarvinismin kriitikko. Hän oli R&D -lehden vuoden 2013 tiedemies ja vuonna 2014 hänet äänestettiin yhdeksi “50 vaikutusvaltaisimmasta tiedemiehestä tämän päivän maailmassa.” Hän on erikoistunut erityisesti nanorobottien tutkimukseen ja vuonna 2017 hänen johtamansa tiederyhmä voitti Ranskassa pidetyn historian ensimmäisen nanoautojen kisan. Nämä neljällä pyörällä kulkevat molekyyliset koneet ovat jopa 20 000 – 50 000 kertaa ihmisen hiusta ohuempia (vain hieman DNA-säiettä paksumpia) ja kulkevat parhaimmillaan 0,014 millimetrin tuntinopeudella. Tour on todennut:

Rakennan molekyylejä työkseni ja voin kertoa kuinka vaikeaa työtä se on. Koen syvää kunnioitusta siitä kuinka Jumala on tehnyt tämän luomisen kautta. Vain aloittelija, joka ei tiedä mitään tieteestä, sanoisi että tiede ottaa uskon pois. Jos tutkit todella tiedettä, se tuo sinut lähemmäksi Jumalaa.

Solun ja molekyylien toiminnan monimutkaisuutta käsittelevässä luennossaan Tour kertoo hänen tekemästään työstä: “Me haluamme tehdä Jeesuksen Kristuksen töitä. Haluamme saada rammat kävelemään ja sokeat näkemään. Olemme jo saaneet kuurot kuulemaan. Yritämme rakentaa teknologioita, jotka voivat tehdä tämän. Tämä on todellista. Teemme tämän tyyppisiä asioita. Voimme katkaista rotan selkärangan kokonaan puoliksi ja uuttaa tämän tuen, niin että kolmessa viikossa rotalla on 21 asteen suurimmasta mahdollisesta 19 asteen liikuntakyky. Joten saamme takaisin lähes täydellisen liikuntakyvyn kolmessa viikossa.” Tour ei koe huonoa omaatuntoa siitä, että hän ja hänen kollegansa leikkivät tämän tyyppisillä asioilla Jumalaa. Ja miksi hänen sitten tulisi? Eikö Jumala alunperinkin luonut meihin kyvyn “leikkiä Jumalaa”, kun hän loi meidät itsensä kaltaisiksi – omaksi kuvakseen – ja asetti viljelemään ja varjelemaan maata Eedenin puutarhaan? Miksi yksikään isä olisi vihainen siitä jos hänen lapsensa haluavat jatkaa hänen jalanjäljissään ja jäljitellä hänen töitään? Ihmiset, jotka sanovat tällaisen olevan “Jumalan leikkimistä” (heihin sisältyy muuten myös panteismia opettava Prinssi Charles), eivät ymmärrä todella Raamatun ihmiskuvaa.

---

James Tourin todistus uskoontulostaan.

---

Toki tällainen kyky tuo mukanaan myös suuren vastuun ja suuret vaarat. Siksi on tärkeää, ettei kukaan manipuloi Jumalan luomistöitä omassa viisaudessaan tai omassa vanhurskaudessaan ilman oikeanlaista jumalanpelkoa. Ihminen, joka ei anna kunniaa Jumalalle ja kääntää Hänelle kokonaan selkänsä, käyttää tällaista kykyä yleensä pahaan. Esimerkiksi organismien geneettinen manipulointi voi olla hyvin vaarallista jos sitä käytetään vääriin tarkoitusperiin, mutta oikeisiin tarkoitusperiin käytettynä se voi olla ihmiskunnan suurin siunaus. Tieteen Kuvalehden uusimmassa numerossa käsiteltiin 2010 -luvun teknologisia läpimurtoja. Yksi näistä oli geenimuokkausta helpottavat ja halventavat geenisakset:

Geenisakset voivat poistaa perinnölliset sairaudet. Geenitutkijoiden hartaimmin toivoma lahja 2010 -luvulla oli CRISPR -tekniikka eli niin sanotut geenisakset. Sillä voidaan parantaa geneettisiä sairauksia. Geenimuokkaustekniikka CRISPR otettiin käyttöön vuonna 2015. Sen avulla pystytään tekemään solujen dna:han muutoksia ennennäkemättömän tarkasti. Periaatteessa sillä voidaan hävittää kaikki perinnölliset sairaudet. CRISPR -tekniikka toimii siten, että niin sanottu koetin etsii perimästä geenin, jota pitää muokata, esimerkiksi sairauden aiheuttajan. Sitten entsyymi leikkaa dna-juosteen poikki geenin molemmilta puolilta. Seuraavaksi geeni otetaan pois dna:sta ja juosteen päät kiinnitetään taas toisiinsa.

Tekniikalla voidaan paitsi leikata pois sairauksia aiheuttavia geenejä myös asettaa pois otetun geenin tilalle korvaavia geenejä. Sairauksien hoidon lisäksi geenisaksitekniikalla voidaan esimerkiksi tuottaa elintarvikkeita joista on poistettu mahdolliset allergioita aiheuttavat geenit. Suurimmat odotkset ovat kuitenkin lääketieteen puolella. Testeissä on saatu viitteitä siitä, että geenisaksilla voidaan parantaa esimerkiksi joitakin syöpiä, ja eläinkokeissa on saatu lupaavia tuloksia muun muassa perinnöllisten lihassurkastumasairauksien, kystisen fibroosin ja joidenkin silmäsairauksien hoidosta. Tekniikkaan sisältyy myös huolestuttavia piirteitä, sillä sen avulla on mahdollista muokata myös muita geneettisiä ominaisuuksia kuten alttiutta sairauksiin.

Samassa jutussa kerrotaan myös geenitekniikan mahdollisuudesta malarian päihittämiseksi, joka hyttyspuremien kautta tappaa vuosittain yli miljoona ihmistä. Hyttysiin siirrettäisiin geeni, joka tekee ne immuuneiksi malarialoisille. Muuntogeenisten hyttysten jälkeläiset perisivät saman ominaisuuden vaikka se pariutuisi normaalin hyttysen kanssa. “Periaatteessa muuntogeeniset hyttyset levittäisivät immuniteetin muutamassa vuosikymmenessä kaikkiin hyttysiin ja malaria katoaisi”, artikkeli toteaa. Vaikka jotkin kristityt vastustavat myös geenimuokkausta (olen väitellyt tästä usein kollegojeni Tim Cohenin ja Jackin kanssa), niin geenimuokkauksen suurin vastarinta tulee vihreiltä luonnonpalvojilta, jotka opettavat että ihmisellä ei olisi oikeutta hallita tai manipuloida luontoa omaksi edukseen. Tämä uskomus on myös Prinssi Charlesin Harmony manifestin yksi ydinteemoja. Luonnonpalvojat liittävät tämän usein lännen juutalaiskristillisen uskon perinnöksi ja syyttävät siitä luomiskertomuksen käskyä luomakunnan hallitsemisesta.

Panteistien mukaan luonto itse on Jumala ja ihminen osa luontoa. Tällainen maailmankuva sulkee siis automaattisesti pois ajatuksen luonnon hallitsemisesta. Tieteen Kuvalehden artikkeli sisältää myös seuraavan näkymän teknologian kehityksestä 2020 -luvulla: “Jos ihminen menettää esimerkiksi onnettomuudessa ruumiinosan, jo nyt hänelle voidaan tuottaa 3D-tulostimella keinotekoinen korvalehti tai nenä hänen omista soluistaan. 2020-luvulla mahdollisten varaosien valikoima kasvaa entisestään. Menetetyn käsivarren tilalle voidaan pian asentaa proteesi, joka on liitetty hermostoon ja jota ohjataan ajatuksen voimalla. Proteesin sormet saavat entistä herkemmän tunnon, joten esineiden käsittely proteesilla tulee sujuvammaksi. Kiinalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat ovat tuottaneet 3D-tulostimilla myös minikokoisia ihmisen munuaisia ja maksoja. Munuaiset toimivat ravinneliuoksessa neljä kuukautta. 2020 -luvulla on odotettavissa myös 3D-tulostettuja verisuonia ja muita soluja, jotka mahdollistavat täyskokoisten tekoelinten valmistamisen ja niiden siirtämisen potilaan elimistöön.”

Johtopäätös

Tällaista lukiessa tuntuu, että useimpien ihmisten tietoisuuteen ei ole vielä iskostunut kuinka ihmeellistä aikaa me elämme parhaillaan maailmanhistoriassa. Eikä useimmat kristityt käsitä ollenkaan tällaisten näkymien eskatologista merkitystä. Meidän ei tarvitse odottaa Jeesusta liittämään korvalehteämme kiinni, jos joku sivaltaa sen meiltä suutuspäissään pois. 3D-tulostin hoitaa nyt saman homman. Monien kristittyjen on helppo suhtautua tällaisiin lupauksiin epäluuloisesti tai jopa teknofoobisesti jos meillä ei ole asiaan oikeanlaista historiallista ja raamatullista perspektiiviä. Teknologian kehitys tuo mukanaan myös monia vaaroja ja sillä on aina omat varjopuolensa, mutta yleisesti ottaen meidän ei tulisi pelätä teknologiaa itsessään. Oikein käytettynä ja oikeissa käsissä se tulee olemaan yksi ihmiskunnan suurimpia siunauksia. On kuitenkin tärkeä muistaa, että teknologia itsessään ei tuo ihmiskunnalle pelastusta. Vain Jeesus Kristus voi tuoda maailmaan todellisen rauhan ja hyvinvoinnin ja vapauttaa meidät synnin orjuuden kiroukselta. Teknologia on tässä vain pelkkä apuväline. Vain Jeesus Kristus voi parantaa ja eheyttää meidät sisäisesti. Yksikään teknologia ei tätä tee. Jos et ole kutsunut Häntä asettumaan sydämeesi ja tulemaan elämäsi Herraksi, juuri nyt on oikea aika tehdä se.

---

MIT insinööri suunnitteli ja rakensi itselleen tuntoaistin omaavan bionisen proteesijalan.

---

Tosielämän kyborgit eli “rammat jotka kävelevät ja sokeat jotka näkevät”. 

---