The Coming Prince: Charles tulossa pettämään Israelin ensikuussa hänen ensimmäisellä valtionvierailullaan Pyhään maahan.

Pian sarastava uusi vuosikymmen voi olla viimeinen ennen Jeesuksen paluuta. Se myös alkaa hyvin profeetallisella ennusmerkillä. Prinssi Charles tekee ensimmäisen virallisen valtionvierailunsa Israeliin tammikuun lopulla, kun maailmanjohtajat kokoontuvat Jerusalemiin kunnioittamaan Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen 75 -vuotispäivää. Tällaista matkaa on spekuloitu Israelin ja Britannian lehdistössä jo useiden vuosien ajan. Charles on tehnyt aikaisemmin kaksi yksityismatkaa Jerusalemiin osana maailmanjohtajien kansainvälistä kokoontumista vuonna 1995 salamurhatun pääministeri Jitzhak Rabinin ja vuonna 2016 kuolleen Shimon Peresin hautajaisiin. Näillä kahdella Israelin johtajalla oli merkittävä rooli yhä keskeneräisten rauhanneuvotteluiden käynnistämisessä 90 -luvun alussa. Vuoden 1998 kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea Tim Cohen paljasti Charlesin merkittävän kulissien takaisen roolin Israel-Palestiina konfliktin nykyisen rauhanprosessin alullepanossa. Kirjoitin blogissani lokakuussa 2016 Charlesin matkasta Peresin hautajaisiin ja heinäkuussa 2018 Prinssi Williamin vierailusta Pyhään maahan

9780825425752
Kuningatar Viktorian aateloiman Sir Robert Andersonin klassikkoteos, joka todisti Raamatun profetioiden tarkkuuden ja mullisti kristittyjen ymmärryksen eskatologiasta.

Kruununperijän virallinen valtionvisiitti Israeliin tulee itseasiassa monta vuotta myöhässä. Prinssin yksityissihteerin Clive Aldertonin julkisuuteen vuotaneet sähköpostiviestit aiheuttivat 12 vuotta sitten kansainvälisen kohun, kun hän sanoi, ettei kuninkaallinen vierailu Pyhään maahan olisi mahdollinen, koska ”Israel yrittäisi kiillottaa sillä sen kansainvälistä kuvaa ja tällä tavoin madaltaa siltä vaadittuja odotuksia”. Prinssin Clarence House virasto yritti sammuttaa pian viestin aikaansaamaa diplomaattista kohua väittämällä sen heijastaneen Aldertonin henkilökohtaisia näkemyksiä eikä Prinssin itsensä. Juutalainen verkkolehti The Jewish Chronicle kertoi toukokuussa 2012: ”Prinssi Charles on paljon todennäköisemmin kuin koskaan tekemässä valtionvierailun Israeliin ja voi matkata sinne seuraavan kolmen vuoden sisällä, kuninkaallinen tarkkailija on väittänyt.” Viittasin näihin raportteihin vuonna 2014 julkaistussa 700-sivuisessa nettikirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus. Kuninkaalliset sisäpiirit ja hallituslähteet ovat kertoneet lehdistölle aikaisemmin, ettei tällainen vierailu tulisi todennäköisesti toteen ennen kuin Israel-Palestiina konfliktin osapuolet ovat saaneet aikaan jonkinlaisen rauhansopimuksen.

Britannian hallituksen ulkovirasto ei nimittäin ole halunnut altistaa kuningasperheen jäseniä Israel-Palestiina konfliktin nostamille poliittisille kiistoille. Britannian vuosisatainen traditio koskien parlamentaarista monarkiaa on ollut se, että etenkin hallitsijan itsensä tulisi olla poliittisesti neutraali valtionpää, joka ei ilmaise poliittisia kantojaan julkisesti. Prinssi Charles on rikkonut tätä perinnettä lukuisilla poliittisilla näkemyksillään ja sekaantumisellaan parlamentin päätöksentekoon. Tästä syystä monet monarkistitkin ovat kyseenalaistaneet Charlesin pätevyyden maansa hallitsijaksi jos hän ei kykene pitämään turp… suutaan kiinni, kun hän nousee lopulta valtaistuimelle, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, GMO:sta, vaihtoehtoisestä lääketieteestä, tai muista kiistoja herättävistä mielipiteistään. Tässä traditiossa kyse ei ole lainkaan siitä onko Charlesin näkemykset oikeita vai vääriä. Hallitsijan tulisi kyetä yhdistämään maansa poliittisen jakauman molemmin puolin.

Vaikka ilmastonmuutoksen, ynnä muiden asioiden puolesta kampanjoiva aktivistikuningas voisi saada ihailua ja kannatusta yhdellä puolen poliittista debattia, hänen näkemyksensä tekisivät hänestä ristiriitaisen hahmon niiden keskuudessa, jotka eivät niitä allekirjoita. Charlesin näkemykset ajautuisivat ristiriitaan esimerkiksi nykyisen konservatiivienemmistöisen Tory -hallituksen kanssa, joka voitti juuri äänvyöryllä Britannian Labour eli työväenpuolueen. Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue kärsi suurimman vaalitappionsa sitten vuoden 1935, mikä kertoo Brexitin puolesta vuonna 2016 äänestäneen Britannian työväen kääntäneen selkänsä aikaisemmin EU-kriittiselle työväenpuolueelle, joka kannatti toisen kansanäänestyksen järjestämistä EU:ssa pysymisen puolesta. Charlesin poliittiset näkemykset ovat kuitenkin monissa kysymyksissä paljon lähempänä Corbynin johtamaa työnväenpuoluetta kuin Boris Johnsonin johtamaa konservatiivipuoluetta.

Corbyn on tukenut julkisesti mm. homeopatiaa, vallitsevan lääketieteen humpuukina pitämää uskomushoitoa, jonka puolesta Prinssi Charles on puhunut jo vuosikymmeniä. Charlesin näkemykset GMO:n vaarallisuudesta törmäisivät yhteen myös Johnsonin hallituksen kanssa. Ensimmäisessä puheessaan Britannian parlamentissa Hänen Majesteettinsa pääministeri vaati ”biotieteiden sektorin vapauttamista anti-GMO määräyksistä, kasvitaudeilla vastustuskykyisistä viljelykasveista, jotka tulevat ruokkimaan maailman”. Olisi hyvin kiusallista jos hallitsija ja hänen pääministerinsä olisivat julkisesti eri mieltä esimerkiksi GMO:sta (tai että hallitsija kannattaisi oppositiojohtajan mielipiteitä), mutta nykyisellä hallituksella Charlesin kuninkuus johtaisi väistämättä tälläiseen eturistiriitaan. Vuonna 1970 Windsorin Herttua kertoi BBC:n haastattelussa, että hän piti itseään maansa konservatiivisen valtaeliitin ja kirkollisen auktoriteetin vihollisena.

Hän tunnusti, että vaikka hän olisikin saanut pitää kruununsa, hän olisi ajautunut enemmin tai myöhemmin konfliktiin maansa konservatiivisen hallituksensa kanssa. Nykyään tiedetään, että kruunusta luovuttuaan Windsorin Herttua vehkeili natsien kanssa, vieraili natsien keskitysleireillä ja rohkaisi Hitleriä jatkamaan Lontoon pommituksia Churchillin pakottamiseksi rauhaan. Tämä historiallinen tosiasia on paljastettu myös Netflixin huippusuositussa The Crown -sarjassa. Sama sarja kertoo, että Charles olisi ihaillut Windsorin Herttuaa ja pitänyt häntä jonkinlaisena esikuvanaan (ks. Netflixin The Crown -sarja paljastaa Windsorin Herttuan natsiyhteydet ja Prinssi Charlesin suhteen Herttuaan). Nykyinen kruununperillinen on jo saanut ”kapinallisen prinssin” maineen, kuten Tom Bower kertoo viimevuonna julkaistussa kirjassaan Rebel Prince. Julkisuuteen vuotaneissa päiväkirjeissään Charles sanoo pitävän itseään ”toisinajattelijana, joka toimii vallitsevaa konsensusta vastaan.”

Seuraavat yleisvaalit järjestetään Britanniassa vasta vuonna 2024. Tim Bale, politiikan professori Lontoon Queen Maryn Yliopistossa, sanoi Maajid Nawazin radio-ohjelmassa: ”Pidän sitä hyvin vaikeana uskoa, että mikään puolue voisi päihittää konservatiiveja vuonna 2024… tullakseen takaisin yhdellä hallituskaudella hallitusta vastaan jolla on 80 istuimen enemmistö, se olisi melko ennennäkemätöntä sen ulkopuolella mitä tapahtui vuonna 1945…. jos veikkaisin, sanoisin konservatiivien olevan vallassa mahdollisesti kahdeksan vuotta.” Kahdeksan vuoden päästä Elisabet II olisi jo 101 -vuotias. On kuitenkin mahdollista, ettei Kuningatar eläisi näin pitkään ja Charles tulee nousemaan valtaistuimelle ennen sitä. On siis mahdollista, että Charles nousee valtaistuimelle aikana, kun Boris Johnson toimii yhä Britannian pääministerinä.

Boris Johnsonilla ja Donald Trumpilla on hyvin läheinen erityissuhde ja he puolustavat samoja konservatiivisia ja kansallismielisiä arvoja. Molemmat johtajat seisovat vahvasti myös Israelin valtion rinnalla. Johnson tukee mm. lakia, joka kieltäisi julkisessa virassa toimivia henkilöitä tukemasta juutalaisvaltiota boikotoivaa antisemiittistä BDS -liikettä. Vuonna 2015 Johnson sanoi BBC:n haastattelussa: ”En tiedä mitään typerämpää kuin sanoa, että haluat mitä tahansa sanktioita tai boikottia maata vastaan, joka on ainoa demokratia tällä alueella.” Johnsonin voitto on ollut ylipäätään hyvin positiivinen uutinen Israelin ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välisille valtionsuhteille. Jeremy Corbynin nousu maan pääministeriksi olisi merkinnyt maiden suhteille suurinta katastrofia sitten Israelin itsenäisyyssodan, jolloin Iso-Britannia tuki arabeja heidän yrityksessään ajaa vastasyntynyt juutalaisvaltio Välimereen. Corbyn on tukenut julkisesti Hizbollahia ja Hamasia, terrorijärjestöä jonka peruskirja on sitoutunut juutalaisvaltion hävittämiseen ja jonka artikla 7 siteeraa Muhammadia:

Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan (tappaen juutalaiset), kun juutalainen piiloutuu kivien ja puiden taakse. Kivet ja puut sanovat Oi muslimit, Oi Abdulla, täällä on juutalainen minun takanani, tule ja tapa hänet. Vain Gharkad puu (tiettävästi tietynlainen puu), ei tee tätä koska se on yksi juutalaisten puista.

Juuri ennen vaaleja the Sunday Times lehti sai käsiinsä joukon dokumentteja missä paljastettiin Corbynin Labour -puolueessa vuosia vapaana vellonut räikeä juutalaisviha. Daily Mailin mukaan ”dokumentit paljastavat puolueen jäsenten vatsaa myllertävän rasismin, mukaan lukien kutsun juutalaisten teurastamiseen ja pimeät viittaukset kaasukammioihin.” Yksi puolueen jäsen oli ehdottanut Facebookissa, että Punainenmeri olisi ”ihanteellinen määränpää juutalaisten hävittämiseksi”, jotka ”ovat syöpä meille kaikille.” Raportin paljastusten myötä juutalaisvihaa vastaan taisteleva Simon Wiesenthal Center julisti: ”Molemmin puolin Atlanttia yksikään ei ole tehnyt niin paljon antisemitismin tuomiseksi valtavirtaan demokraattisessa maassa kuin Yhdistyneen Kuningaskunnan työväenpuolue Corbynin johtajuuden alla.” Myös juutalaisvihan osalta tulevan kuninkaan näkemykset ovat paljon enemmän linjassa Corbynin kuin Johnsonin kanssa. Vasemmistolainen Guardian -lehti paljasti vuonna 2002 viitaten tiedusteluelinten lehdelle vuotamaan sisäpiiritietoon:

Walesin Prinssin näkemykset olivat voimakkaasti Palestiinan puolella ja hän on yksityisesti kriittinen USA:n Lähi-Idän politiikasta… Walesin Prinssi on avoimesti arabisti. Hänellä on Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä melko epävakaat näkemykset Israelista. Hän uskoo, että Amerikan Lähi-Idän politiikka on täyttä hulluutta ja hänellä on tapana ilmaista tämä melko äänekkäästi useille ihmisille, mukaan lukien ministereille ja erilaisille suurlähettiläille.

Marraskuussa 2017, Balfourin julistuksen 100-vuotisjuhlana – jolloin Charlesin oli tarkoitus tehdä hänen ensimmäinen valtionvierailunsa Israeliin, kuten raportoitiin aikaisemmin, mutta joka peruttiin sittemmin arabien vaatimuksesta – julkisuuteen vuoti kirje, jonka Englannin kruununperijä oli kirjoittanut ystävälleen Laurens Van Der Postille marraskuussa 1986, hänen ensimmäisen Lähi-Idän matkansa jälkeen. Tässä kirjeessä Charles kertoi lukeneen matkansa aikana ”hieman Koraania ja se antoi minulle joitain oivalluksia siihen, kuinka he ajattelevat ja toimivat.” Sitten muutamaa riviä myöhemmin hän kirjoittaa: ”Ihailen paljon joitakin näkökohtia islamista… Alan myös ymmärtää heidän näkökulmaansa Israelista… se on ulkomaisten, eurooppalaisten juutalaisten maahantulva (etenkin Puolasta, he sanovat), mikä on saanut aikaan suuria ongelmia. Tiedän, että on monia monimutkaisia kysymyksiä, mutta kuinka voi olla koskaan loppua terrorismille, ellei syitä ole eliminoitu? Varmastikin jollakin USA:n presidentillä on rohkeutta seistä USA:n juutalaislobbya vastaan. Minun täytyy olla naiivi, tiettävästi.”

Charles siis ajattelee, että syy islamilaiseen terrorismiin, jota hänen arabiystävänsä ovat rahoittaneet valtavilla summilla jo vuosikymmeniä, löytyy viimekädessä Israelin valtion olemassaolosta ja natsien juutalaisvainoja Puolasta Israeliin paenneiden juutalaisten maahanmuutosta isiensä maahan. Tämä on se syy – yhdessä Israelia tukevan Amerikan ”juutalaislobbyn” kanssa – mikä tulisi eliminoida islamilaisen terrorismin kitkemiseksi. Tällainen toteamus on kuin suoraan Mein Kampfista tai Hamasin peruskirjasta. Hänen on kuultu sanovan usein lähipiirilleen viitaten Israel-Palestiina konfliktiin: ”Poista myrkky ja poistat syyn suuresta osaa terrorismia.” Myrkyllä hän viittaa tietenkin juutalaisvaltioon itseensä. Ei siis ihme, että hän ihaili natsien kuolemanleirillä vieraillutta Windsorin Herttuaa. Boris Johnsonin juutalaisvaltiolle ystävällisen konservatiivipuolueen historiallinen vaalivoitto on tarjonnut Walesin Prinssille täydellisen ajankohdan Israelin juutalaisten pettämiseksi.

Vain muutama päivä aikaisemmin hän piti juutalaisia ylistävän puheen Buckinghamin palatsissa tehdäkseen petoksestaan entistä vaikuttavamman. Tässä puheessa hän ylisti Englannin kruunun ja juutalaisen yhteisön erityistä ja kallisarvoista yhteyttä. Hän mm. väitti isänsä Prinssi Philipin auttaneen vanhempaa juutalaispoikaa saksalaisessa natsikoulussa jossa hän opiskeli vuoden verran vuonna 1933. ”Hänen myötätunnon tekonsa on suuri ylpeyden ja inspiraation lähde minulle”, hän sanoi. Asia jonka hän jätti kertomatta oli hänen isänsä sisarusten avioliitto moniin korkea-arvoisiin natsiviranomaisiin, mukaan lukien Prinssi Christoph von Hesseniin, SS:n Oberfuhreriin ja holokaustin arkkitehdin Heinrich Himmlerin henkilökohtaiseen tuttavaan (Jonathan
Petropolous: Royals and the Reich, The Princes von Hessen in Nazi Germany, Oxford 2006). Israelin vasemmistolainen Haaretz -lehti kertoo:

Prinssi Charles ”on ollut aina suuri juutalaisyhteisön kuin myös Israelin ystävä ja tukija, sanoo hyväntekijä pankkiiri Jacob Rothschild, Rothschildin 4. paroni. ”Ja tämä tuleva matka on näyttö tästä valtavasta tuesta ja sympatiasta.”

Ei pitäisi lainkaan yllättyä, että Rothschildien pankkiirisuku tukee tätä antikristillistä petosta. Englannin kruunun ja Rothschildien juutalaisen pankkiirisuvun läheinen suhde alkoi jo 1800 -luvun alussa. Näillä äärimmäisen rikkauden ja vallan omaavilla eliittisuvuilla on ollut keskeinen rooli esoteeristen salaseurojen juonessa uuden maailmanjärjestyksen synnyttämiseksi, illuminaattien soluttaman vapaamuurariuden pitkän tähtäimen tavoitteessa. Tältä alueelta on julkaistu jo useita kirjoja niin englanniksi kuin suomeksi. Varhaisimmat kirjat, jotka paljastavat illuminaattien salajuonen, ovat julkaistu jo 1790 -luvulla. Prinssi Charles palkitsi äsken Jacob Rothschildin hänen työstään uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseksi. Daniel ennusti hänen näyssään 70 vuosiviikosta: ”Ja sen kansan prinssi, joka on tulossa tuhoaa kaupungin ja pyhäkön” (KJV). Kuningatar Viktorian (Charlesin isoisoisoisoäidin) aateloima skotlantilainen poliisimies Sir Robert Anderson kirjoitti vuonna 1894 julkaistun klassikkoteoksen nimeltä The Coming Prince, jonka jokaisen Raamatun eskatologiaa pintaa syvemmältä tuntevan tulisi tietää ainakin nimeltä.

Anderson väitteli kirjassaan mm. sen puolesta miksi Danielin 9. luvun jakeessa 26 mainittu ”tuleva prinssi” olisi Raamatun Antikristus. Itseasiassa jakeen 26 prinssi viittaa Rooman prinssi Titukseen, joka hävitti Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin vuonna 70, mutta jakeessa 27 Antikristus on assosioitu tähän samaan henkilöön. Kirjoitin aiheesta jo laajemmin viimeisimmän kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? luvussa 8. Samassa näyssä ennustetaan kuinka tämä tuleva prinssi tekisi seitsenvuotisen liiton Israelin ja sen vihollisten välille (mikä voidaan päätellä tosin vain epäsuorasti ilmaisusta, ”hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi”) ja puolessa välissä tätä liittoa ”hän lakkauttaa [juutalaisten temppelistä] teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” Tämä on rinnakkainen esim. Daniel 11:31:n kanssa:

Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

Samaan tapahtumaan viitataan myös ainakin kahdessa kohtaa Uutta Testamenttia:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;  joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. – Matt. 24:15-20

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. – 2. Tess. 2:3-4

Antikristus kääntyy siis lopulta juutalaisia vastaan, vaikka hän teeskentelee alkuunsa heidän ystäväänsä. Tästä syystä jo kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti hänestä vuonna 350 jKr.

Aluksi hän teeskentelee lempeätä – kuin hän olisi oppinut ja hienotunteinen henkilö – ja maltillista ja hyväntahtoista. Ja hänen lumoavan petoksensa valheellisilla ihmeillä ja merkeillä pettäen juutalaiset, kuin hän olisi odotettu Kristus, häntä tullaan jälkeenpäin luonnehtimaan kaikenlaisilla epäinhimillisyyden ja laittomuuden rikoksilla, niin että hän päihittää kaikki epävanhurskaat ja jumalattomat, jotka ennen häntä olivat tehneet rikoksia kaikkia ihmisiä vastaan, mutta erityisesti meitä kristittyjä vastaan. Hän tulee olemaan murhaavin, julmin, armottomin ja ovelin. Ja syyllistyen sellaisiin asioihin vain kolmen ja puolen vuoden ajan, hänet tuhotaan ainoasyntyisen Jumalan Pojan, meidän Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen, todellisen Kristuksen kunniakkaalla toisella saapumisella, joka teurastaa Antikristuksen Hänen suunsa henkäyksellä ja toimittaa hänet helvetin tuleen.

Johtopäätös

Onko mahdollista, että Prinssi Charlesin tuleva matka Israeliin olisi jo Danielin 70. vuosiviikon alkua? Itse olen kannattanut näkemystä, että varsinaista 70 vuosiviikkoa tulisi edeltää joukko muita profeetallisia tapahtumia, kuten Googin sota ja Ilmestyskirjan neljä hevosmiestä (kuin myös seurakunnan ylösotto pre-tribulationistisen tempausopin mukaisesti). Olen siis paljon taipuvampi uskomaan, ettei aika olisi vielä täysin kypsä 70. vuosiviikon alkamiseen. Luultavasti Charlesin matka Israeliin on vain tulevan vuosiviikon ja siihen liittyvän seitsenvuotisen rauhansopimuksen esivalmistelua. Se näyttää osuvan kuitenkin oikeaan historialliseen ajankohtaan, kun otamme huomioon Boris Johnsonin äskeisen vaalivoiton, Iso-Britannian eron EU:sta ensivuoden alussa, ja Charlesin arvioidun nousun maansa sijaishallitsijaksi (vaikka hän jatkaisi yhä rooliaan Walesin Prinssinä) vuonna 2021. Vuonna 2022 hänen äitinsä juhlisi (jos yhä elossa) 70. vuottaa valtaistuimella ja vuonna 2023 hänen kruunauksestaan tulisi täyteen 70 vuotta. Raamatun profeetallisella aikajanalla moni tapahtuma seuraa toinen toistaan usein 70 vuoden sykleissä. Tästä syystä seuraavat 2 – 3 vuotta ovat hyvin mielenkiintoista aikaa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s