Pieni tiedonanto niille, jotka eivät seuraa Facebook-päivityksiäni. Sain viikko sitten kutsun ensimmäiseen englanninkieliseen radiohaastatteluun britiltä nimeltä Tony Gosling. Epäröin aluksi, koska en ole puhunut englantia juuri kenenkään kanssa ja kerroin tämän myös Tonylle. Olen avautunut jo ennestään epäonnistuneesta kouluhistoriastani. Sain peruskoulussa 5 englannista, mutta opin lukemaan ja ymmärtämään puhuttua englantia lähinnä itsekseni. Välillä joudun turvautumaan edelleen Google-kääntäjään ja muihin apuvälineisiin. Vaikka kielitaitoni on siis kaukana täydellisestä, olen tullut todella pitkälle siihen nähden mitä se oli vielä 5 tai 10 vuotta sitten. Taito Englannin puhumiseen ja oikeaan ääntämiseen on kuitenkin asia erikseen, sillä kielemme tarvitsee harjoitusta yhtä lailla kuin korvat tarvitset harjaantumista kuullun ymmärtämiseen. Eikä itselläni ole ollut juuri mahdollisuuksia harjoitella sitä kenenkään kanssa. Otin haasteen kuitenkin vastaan, koska on parempi yrittää ja epäonnistua kuin olla yrittämättä lainkaan (niin sitä ainakin väitetään).
Valmistauduin haasteeseen myös katsomalla lukuisia hyviä Englannin opetusvideoita YouTubesta. Vaikka kieliä ei opita puhumaan muutamassa päivässä, sain näistä videoista paljon itsevarmuutta, aloin jo ajatella englanniksi (yksi hyvä niksi uusien kielien opettelussa, by the way) ja niin pois päin. Tilanne oli kuitenkin odotettua stressaavampi, joten mokasin haastattelun. Aloin hakemaan sanoja, ääntämään niitä väärin, ja kun aivot joutuvat tarpeeksi suuren paineen alle, on mahdotonta keskittyä selostamaan rauhassa jotain monimutkaisia eskatologisia käsitteitä. Jouduin siis pyytämään lopulta haastattelun keskeytystä, kun en pystynyt jatkamaan pidemmälle. Pyysin Tonya, ettei hän julkaisisi äänitystä radiossa, mutta hän väitti että editoimalla siitä saisi ihan hyvän. No meni miten meni, tulipa ainakin yritettyä. Itsellensä ei auta olla liian ankara. On hyvä oppia nauramaan välillä itselleen, antaa keskeneräisyytensä anteeksi ja jatkaa elämää eteenpäin. Ettei kaikki ajatukset kuluisi itsesyytöksissä ja itsesäälissä, tein tuollaisen 20 minuuttisen koosteen inspiraatioistani, joita olen äänittänyt pianolla viimeaikoina. Monet ovat tykänneet näistä pimputuksistani (tai sitten vain kohteliaisuudesta kehuvat), joten niille tuli heti kysyntää kun julkaisin soittoani Facebookissa. Omistin tämän kyseisin Samun musan edesmenneelle veljelleni Mikaelille.
Leave a comment