Jeesus sanoi, ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.” (Matt. 12:25) Tämä toteamus kuvastaa hyvin Windsorin huoneen tämän hetkistä tilaa. Kun kuningasperhe riitaantuu itsensä kanssa, se on kuin talo joka on tuomittu tuhoon enemmin tai myöhemmin. Prinssi Harry sanoi äskettäin, että hänen päämääränsä ei ole ”tuhota monarkiaa, vaan pelastaa se itseltänsä. Ja tiedän, että monet ihmiset ristiinnaulittavat minut tämän sanomisesta. Minusta tuntuu, että tämä on elämäntehtäväni, korjata ne vääryydet jotka ajoivat meidät ulos [kuningasperheestä]. Koska se vei äitini, Caroline Flackin, joka oli tyttöystäväni, ja melkein myös vaimoni. Ja jos se ei ole tarpeeksi hyvä syy käyttää kipua ja muuttaa sitä tarkoitukseksi, en tiedä mikä on.” Prinssi Harryn julkinen PR-sota kuningasperhettä vastaan muistuttaa paljolti hänen äitinsä Lady Dianan samanlaista kampanjaa 90 -luvun Walesien sodan aikana.
Huolimatta siitä mitä ajattelet Meghanista ja Harrysta (itse en ole suurimpia faneja) tai kenen puolella olet tässä sodassa, uskon voivani sanoa objektiivisena totuutena, että valtaosaa kuningasperhettä koskeneita mediakohuja viimeisen 30 vuoden aikana on yhdistänyt yksi asia: Charlesin kateus ja pyrkimys olla väkijoukkojen huomion, ihailun ja palvonnan keskipisteessä. Charles oli vain 4 -vuoden vanha kun hänen äitinsä kruunattiin monarkiksi vajaa 70 vuotta sitten. Tämän pienen pojan on täytynyt olla varmasti kateellinen niille väkijoukoille, jotka varastivat hänen äitinsä ajan ja huomion, jonka hänen olisi pitänyt antaa lapsellensa. Charlesin itsensä valtuuttamassa Jonathan Dimblebyn elämäkerrassa, hän luonnehti äitiään kylmäksi ja välinpitämättömäksi ja tunnusti kasvaneensa ”emotionaalisesti vieraantuneeksi”, joka kaipasi hellyyttä, jota hänen äitinsä ”ei kyennyt tai halunnut tarjota”. Samalla sen on täytynyt olla vaikuttavaa nähdä nuo miljoonat ihmiset kokoontuneena yhteen hurraamassa hänen äidilleen kaikkialla maailmassa, tietoisena siitä että eräänä päivänä hän tulisi astumaan itse samalle paikalle.
Näin ”keittiöpsykologin” asiantuntemuksella arvelisin, että tämä omiltaan vanhemmiltaan kokema rakkauden ja läheisyyden puute, on vääristynyt Charlesin mielessä pakonomaiseksi tarpeeksi saada tuo rakkaus ja ihailu niiltä väkijoukoilta, joille hänen äidillään näytti olevan paljon enemmän aikaa, kiintymystä ja omistautumista. Sen sijaan, että näin olisi käynyt, Charles joutui odottamaan kruunua äitinsä varjossa yli 70 vuoden ajan. Hänen kiusaava isänsä lähetti hänet Skotlannissa sijaitsevaan Gordonstounin sisäoppilaitokseen missä häntä kiusattiin ja nöyryytettiin yötä päivää, kuten nyt on hyvin tiedossa. Esimerkiksi The Mirror raportoi syyskuussa, että se jätti tulevaan kuninkaaseen ”arvet joiden parantumiseksi hän on kamppaillut.” Hänen esimmäisen vaimonsa saama odottamaton kansansuosio jätti hänet entistä enemmän voimakkaiden naishahmojen varjoon, mikä on täytynyt olla erityisen nöyryyttävää Charlesin loukatulle ylpeydelle ja tätä onkin kuvattu hyvin Netflixin The Crown -sarjan neloskaudella. Sarjassa kuvataan kuinka Charles kuulee yleisön ilkeitä tai vähetteleviä kommentteja hänestä samalla kun ovat huumaantuneita Dianan kauneudesta ja charmista. Lopulta tuo kauna muuntuu Charlesin katseissa ja eleissä murhanhimoiseksi katkeruudeksi Dianaa itseään kohtaan vaikka hän itse ei pyytänyt tuota kansansuosiota vaan kaipasi ainoastaan aviomiehensä rakkautta.
Tämä ei ole vain sarjan käsikirjoittajien mielikuvituksen tai taiteellisen vapauden tuotosta. Diana itse sanoi 90 -luvun alussa äänitetyissä kasettinauhoissaan: ”Kun kuljimme väkijoukossa, kaikki mitä kuulit oli, ’Voi ei, Diana on toisella puolella.’ Jos olet mieheni kaltainen, ylpeä mies, se painaa sinua jos kuulet sen joka päivä viikkojen ajan.” Diana kertoi kirjailija Andrew Mortonille: ”Hän oli kateellinen [kansansuosiostani]. Ymmärsin kateuden, mutta en voinut saada häntä ymmärtämään, etten pyytänyt sitä.” Myöhemmin Prinssi Harry itse vahvisti tuon piirteen isässään, kun hän vihjasi Oprah TV-haastattelussaan vuonna 2021, että heidät ajattiin kuningasperheestä ulos Charlesin kateuden tähden. Oprah mainitsi kuninkaalliselle parille Netflixin sarjan kuningasperheestä ja kysyi, että ovatko he katsoneet sitä, mihin Meghan ja Harry vastasivat myöntävästi. Sitten hän otti puheenaiheeksi sen neloskauden narratiivin Charlesin kateudestä Dianaa kohtaan ja kysyi, että vaikuttiko heidän lähtönsä tai häädön takana samanlaiset motiivit. Harry epäröi vastata kysymykseen suoraan, mutta sanoi sitten: ”Toivon vain, että voisimme kaikki oppia menneisyydestä.” Jokainen voi lukea rivien välistä, että vastaus oli myönteinen Oprahin kysymykseen.
Uudessa kirjassaan Spare (jonka muuten oli tarkoitus olla alunperin 800 -sivuinen järkäle, mutta puolet sivuista leikattiin ennen julkaisua pois, koska Harryn mukaan hänen isänsä ja Prinssi William eivät olisi antaneet niiden paljastuksia hänelle koskaan anteeksi) Harry vahvistaa, että tämä oli juuri syynä siihen miksi hänen isänsä ei halunnut elättää heitä siipiensä suojassa. Sivulla 390 hän kertoo, että kun hän ja Meghan muuttivat uuteen asuntoon saadakseen viettää rauhallista ja turvallista perhe-elämää, vain viikkojen sisällä siitä keltaisen lehdistön vainukoirat paparazeineen olivat saaneet selville heidän talonsa osoitteen ja ryntäsivät paikalle droonien ja helikoptereiden kanssa rikkoen heidän kotirauhansa ja turvallisuuden tunteen:
Valitettavasti meidän piti paeta. Meidän oli löydettävä uusi paikka ja pian, ja se merkitsisi omasta turvallisuudestamme maksamista. Palasin muistikirjoihini, aloin jälleen ottaa yhteyttä turvayrityksiin. Meg ja minä istuimme alas selvittääksemme, kuinka paljon meillä on varaa maksaa turvallisuuudesta ja kuinka paljon talosta. Juuri silloin, kun tarkistimme budjettiamme, tuli ilmoitus: Isä katkaisi taloudellisen tukemme. Ymmärsin asian absurdiuden: Isä kieltäytyy elättämästä yli 30 -vuotiasta miestä. Mutta isä ei ollut vain isäni, hän oli myös pomoni, pankkiirini, valvojani, kukkaroni nyörien ylläpitäjä koko aikuisiäni ajan. Minun irtisanominen merkitsi siksi irtisanomista ilman irtisanomiskorvausta ja heittämistä tyhjänpäälle elinikäisen palveluksen jälkeen. Enemmän, sen jälkeen, kun työllistyminen on tehty mahdottomaksi tällaisen elämän jälkeen.
Tunsin itseni lihavoiduksi teurastusta varten. Imetetty kuin vasikka. En ollut koskaan pyytänyt taloudellista riippuvuutta isästäni. Minut oli pakotettu tähän surrealistiseen tilaan, tähän loputtomaan Truman Show -ohjelmaan, jossa en lähes koskaan kantanut rahaa, en koskaan omistanut autoa, en koskaan kantanut talon avainta, enkä koskaan tilannut mitään verkosta. En koskaan saanut ainuttakaan laatikkoa Amazonilta, tuskin matkustin koskaan Lontoon metrossa. (Kerran Etonissa teatterimatkalla.) Pummi, kuten uutislehdet kutsuivat minua. Mutta siivelläelämisen ja itsenäisyyden oppimisen eväämisen välillä on suuri ero. Vuosikymmenten ajan ankaran ja systemaattisen infantilisoinnin jälkeen minut hylättiin nyt äkillisesti ja minua pilkattiin kypsymättömyydestäni? Siitä, etten seiso omilla jaloillani?
Tässä kohtaa monien on ehkä helppo pilkata Harrya ja sanoa, että olisihan hän voinut hakea töitä vaikka McDonald’sin kassalta tai Lontoon baarien WC:n siivojan hommaa, mutta itse kyllä ymmärrän hänen näkökantansa tässä. Systeemi, mikä on luotu hyysäämään ja paapomaan kuninkaallisia, tekee heille samalla karhunpalveluksen sillä he eivät opi elämään koskaan normaalien ihmisten tavoin. Se tuhoaa heidän itsenäisyytensä ja vapautensa ja asettaa heidät taloudelliseen riippuvuussuhteeseen monarkista tai hänen perillisestään – samalla tapaa kuin sosiaalituki tekee ihmisestä usein riippuvaisen valtiosta. ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”, kuten vanha kansanviisaus sanoo. Tästä syystä Williamilla tai muilla kuningasperheen jäsenillä ei ole juuri varaa kritisoida monarkiaa tai monarkkia. Se on sama kuin menisit parjaamaan työnantajaasi julkisesti somessa. Tuntuu hieman oudolta, että kuninkaallisillakin voisi olla elatuksen murheita, mutta näin Harry väittää kirjassaan sen jälkeen kun Charles päätti katkaista poikansa taloudellisen tuen:
Kysymys siitä kuinka maksamme kodistamme ja turvallisuudesta, piti Megin ja minut öisin hereillä. Voisimme aina käyttää osan äitini perinnöstä, sanoimme, mutta se tuntui viimeiseltä keinolta. Näimme, että rahat kuuluivat Archielle. Ja hänen sisarukselleen. Silloin saimme tietää, että Meg oli raskaana.
Kun Meghan ja Harry muuttivat Kaliforniaan elääkseen tavallisten ihmisten tavoin, he ostivat sieltä meren läheisyydestä 14 miljoonan dollarin arvoisen rantahuvilan kuten kaikki ”normaalit ihmiset tekevät.” Näin huolissaan he ovat myös merenpinnan noususta ja ilmastonmuutoksesta, josta he niin tykkäävät saarnata meille ”planeetan tuhoajille” isänsä tavoin. Mutta annan Harrylle tuon vielä anteeksi, kun oma isä ei ihan paras mahdollinen roolimalli ollut. Ymmärrän toki senkin puolen, että koko maailman tuntemina julkisuuden henkilöinä heillä on oikeus myös omaan rauhaan ja yksityisyyteen eikä sellaista saa ostettua ihan pienellä rahalla.
Isä ei tukenut taloudellisesti Willyä ja minua eikä perhettämme mistään avokätisyydestä. Se oli hänen työnsä. Siihen koko sopimus perustui. Sovimme palvelevamme hallitsijaa, menemään minne tahansa mihin meitä pyydettiin, tekemään mitä meille käskettiin, luopumaan itsemääräämisvallastamme, pitämään kätemme ja jalkamme kullatussa häkissä koko tuon ajan, ja vastineeksi häkin ylläpitäjät suostuivat ruokkimaan meitä ja pukemaan meidät.
Yrittikö isä, kaikilla miljoonillaan erittäin tuottoiselta Cornwallin herttuakunnalta, sanoa, että vankeutemme alkoi maksaa hänelle hieman liikaa? Sitä paitsi – kuinka paljon Megin asuttaminen ja ruokkiminen voisi maksaa? Halusin sanoa, että hän ei syö paljoa, tiedäthän! Ja pyydän häntä tekemään itse vaatteensa, jos haluat. Yhtäkkiä minulle kävi selväksi se, ettei tässä ollut kyse rahasta.
Isä saattoi pelätä kustannusten nousua, mutta mitä hän ei todellakaan voinut sietää oli se, että joku uusi kuningashuoneen jäsen hallitsisi monarkiaa, astuisi parrasvaloihin säkeillen ja varjostaisi hänet. Eikä Camilla. Isä oli kokenut sen ennenkin, eikä hänellä ollut kiinnostusta kokea sitä uudelleen. En pystynyt käsittelemään sitä juuri nyt. Minulla ei ollut aikaa pikkumaisuuksille ja palatsin juonitteluille. [vahvistus minun].
Spare, sivu 320
Tämä oli siis Harryn mukaan ns. Megxitin todellinen syy. Charles katkaisi heidän taloudellisen tukensa, jonka jälkeen heillä ei ollut varaa maksaa perheensä turvallisuudesta. Ja syy sille miksi Charles katkaisi heidän taloudellisen tuen oli paremminkin palatsin pr-gurujen juonitteluissa missä Meghan ja Harry yritettiin työntää tarkoituksella syrjään, jotta Charles ja Camilla eivät kokisi samaa kohtaloa kuin he kokivat Prinsessa Dianan eläessä joutuessaan tämän suosion varjoon. Eräässä lehtijutussa puhutaan samasta asiasta:
Kysymys on siitä, että kun joku, joka menee naimisiin, jonka pitäisi olla sivuroolissa, varastaakin parrasvalot tai tekee työnsä paremmin kuin henkilö, joka on tähän syntynyt, se järkyttää ihmisiä”, Harry aloitti. ”Se muuttaa tasapainoa, koska sinut on saatettu uskomaan, että ainoa tapa, jolla hyväntekeväisyysjärjestösi voi menestyä, ainoa tapa, jolla mainettasi voidaan kasvattaa tai parantaa, on olla näiden lehtien etusivulla. Mutta media on se, joka valitsee kenet laittaa etusivuille.” Hän muistutti Meghanin hallitsevasta asemasta tabloid -lehdissä muihin kuninkaallisiin verraten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä vuonna 2018, kun he huomasivat sen tapahtuvan ensimmäistä kertaa. ”Meghan sanoi: ’Mutta se ei ole minun syytäni’, ja minä sanoin: ’Tiedän. Äitini tunsi aivan samoin.'”
Alkuperäisten lehtijuttujen mukaan Megxitissä olisi ollut kyse yksinomaan siitä ”rasistisesta” kohtelusta, jonka Harryn vaimo säi väitetysti brittilehdistössä. Tämä ärsytti monet briteistä, ja etenkin konservatiiveista, jotka ovat kyllästyneitä rotukortin vetämiseen joka tilanteessa vastauksena kritiikkiin, mikä ei liity millään tavoin kritiikin kohteena olevan henkilön etniseen alkuperään. Harry ja Meghan ovat olleet epäilemättä avoimen vasemmistolaisia ”woke-kuninkaallisia” ja itse olen kritisoinut heidän poliittisia näkemyksiään jo vuosia. Mutta se on asia, joka näyttää yhdistävän suurinta osaa maailman poliittisesta kermasta ja viihdeteollisuuden eliitistä. Konservatiivisia julkisuuden henkilöitä on hyvin vaikea löytää näinä päivinä. Mutta kuten Harry itse myöntää, Meghan sai alunperin positiivisen vastaanoton brittilehdissä verraten hänen suosiotaan jopa äitinsä Dianan suosioon. Tämä Meghanin suosio tabloid -lehdissä oli syy siihen miksi palatsi reagoi siihen kielteisesti ja alkoi työntää esille yhä negatiivisimpaa julkisuuskuvaa Meghanista.
Harryhan paljasti Oprah -haastattelussaan, että palatsin ja median välillä on salainen sopimus missä kuningasperheen jäsenet ”ostavat” itsellensä paremman julkisuuskuvan kutsuessaan toimittajia illallistamaan hoviin missä heille ehkä luvataan jotain aatelisarvoa tai pääsyä maan ”eliittiklubin” etuoikeuksiin, jos he eivät kirjoita rumasti tästä ja tuosta henkilöstä. Tiedämme myös, että Prinssi Charlesin entiset pr-gurut kuten Mark Bolland teki tiivistä yhteistyötä tabloid -lehdistön kanssa ja vuoti heille usein likaisia yksityisasioita muista kuningasperheen jäsenistä – valheellisia tai todenperäisiä – , jotta Charles näyttäisi heidän joukossaan paljon hurskaammalta. Prinssi Harry oli myös tämän isänsä likaisen pr-sodan yksi sivullisuhreja. Dianan kuoleman jälkeen Charlesin tavoite oli kiillottaa hänen ja Camillan julkisuuskuvaa ja tässä prosessissa hän oli valmis heittämään kuraa muiden kuningasperheen jäsenten niskaan. Alapuolisessa videossani olen kertonut mm. tästä:
Tällaisen historian taustavalossa, onko lopultakaan mikään yllätys että Harry lopulta irtisanoi itsensä ”firmasta” – kuten kuningasperhe kutsuu itseään – ja kritisoi monarkiaa nyt julkisesti? Haluaisitko itse jatkaa työtäsi tällaisessa firmassa? Tämä ei ole mikään tavallinen perhe. Puhumme yhdestä maailman rikkaimmasta korporaatiosta tai kuninkaallisesta mafiasta, joka ei kunnioita edes omia perheenjäseniään. Itselleni nämä Harryn paljastukset eivät tule lainkaan yllätyksenä. Olen lukenut lehdistä jo vuosia kuinka vielä Walesin Prinssinä ollessaan Charles aikoi leikata kuningasperheen kuluja merkittävästi supistamalla sen kokoa julkisuudessa, eli sysäämällä monet muut kuningasperheen jäsenet syrjään, etteivät he saisi liikaa huomiota mediassa tai varastaisi sitä parrasvaloa, joka kuului yksin hänelle tulevana kuninkaana.
Esimerkiksi heinäkuussa 2011 – muutama kuukausi Williamin ja Katen häiden jälkeen – The Mirror raportoi kuinka Charles oli näreissään heidän suosiostaan ja huolissaan siitä, että se varastaisi parrasvalot hänen omalta ympäristökampanjaltaan, jonka hän toivoi saavan enemmän tunnustusta ja huomiota mediassa. Noihin aikoihin hän oli julkaissut juuri kirjansa ja dokumenttielokuvansa Harmony, joka kertoi tästä vuosikymmeniä kestäneestä kampanjastaan ympäristön puolesta. Hän toivoi, että se voisi nousta vähintäänkin yhtä suureen kansainväliseen huomioon kuin Al Goren dokumentti Epämiellyttävä Totuus, joka toi Gorelle Nobelin rauhanpalkinnon (en kyllä tiedä mistä syystä). Charles on ollut Goren läheinen ystävä jo 80 -luvulta lähtien ja Harmony filmi sisälsi mm. klipin 80 -luvulta missä Gore haastatteli Prinssi Charlesia ”kansainvälisen yhteistyön välttämättömyydestä” planeetan pelastamiseksi.
Johtopäätös
Charlesin elämällä on ollut viimeisen 30 vuoden ajan vain yksi päämäärä: tuoda hallitukset ja maailman rikkaimmat suuryritykset yhteen massiiviseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen – tunnetaan toisella nimellä myös fasismina – maailmanhallituksen ja yhden maailmantalouden luomiseksi; ja tullakseen itse nähdyksi planeettamme pelastajana ja ”haavoitettujen sielujemme parantajana” – kuten hän on kutsunut itse itseään – , joka ”uskojen puolustajana” voisi tuoda yhteen myös vuosisatojen vihanpidon repimät uskonnot tuon harmonian, rauhan ja tasapainon tuomiseksi maanpäälle, jonka puolesta hän on taistellut koko elinikänsä. Nämä eivät ole tietenkään mitään mieleltänsä epätasapainoisen ihmisen suuruudenhulluja utopioita vaan täysin normaalin ihmisen ajatuksia ja tavoitteita. Kyllähän jokainen meistä haluaa olla aina välillä maailman itseltänsä pelastava Jumala. Tällainen messiaskompleksin mentaliteetti näyttää ajavan hyvin monia tästä Davosin globalistisesta eliitistä, kuten esim. alapuolinen video osoittaa.
Kuningas Charles III on kuitenkin omaa luokkaansa. Hänen koko elämänhistoriansa puhuu miehestä, jonka sielua polttaa tarve korjata nuoruudessaan kokema nöyryytys ja tulla tunnustetuksi planeetamme ainoana todellisena pelastajana, jona hän näkee itse itsensä. Profeettojen kuuluttamana kansojen viimeisenä toivona, mitä tarkoitusta varten hän uskoo syntyneensä maanpäälle tällä kriittisellä maailmanhetkellä, kun vuosisadan loppuun mennessä tapahtuva ilmastomme parin celsiusasteen keskilämpötilan nousu uhkaa tuhota kaiken elämän päältä, ja hukuttaa eliitin rantahuvilat nousevien merien alle. Jos Johannes Kastaja ei ollut Messias itse, vaan pelkkä sanansaattaja, joka kuulutti Messiaan tulosta, niin pelkäänpä ettei myöskään Greta Thunberg ollut vielä itse messias vaan pelkkä messiaan edelläkävijä. Koska hän jätti koulunsa kesken, ei pitäisi olla yllätys ettei hän kyennyt vastaamaan yhteenkään tosijournalistien hänelle esittämään kriittiseen kysmykseen, joka sai vasemmistokoomikko Jimmy Dorenkin toteamaan että kyseessä on täysi huijari tai vähintäänkin omassa kuplassaan elävä radikaali ideologi. No siltä osin Greta sopii hyvin Charlesin neuvonantajaksi hänen tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaansa.
Myönnän että kun kuulin teorian Charlesista vuosia sitten niin lähinnä hymähdin asialle.
Mutta en enää. ”Keittiöpsykologiasi” käy nyt hämmästyttävän hyvin järkeen.
TykkääLiked by 1 henkilö