Tapahtuuko Jeesuksen toinen tulemus seuraavan kymmenen vuoden sisällä? Ajatuksiani vuosista 2023 – 2033 Raamatun sapattikalenterin valossa.

Elämme historian ehkä järisyttävintä ja mielenkiintoisinta aikaa, jonka tulemusta menneet sukupolvet odottivat ja pelkäsivät vuosituhansien ajan. Olen kyllä varsin tietoinen siitä, että ”maailmanlopun” tai Jeesuksen tulemuksen ajankohdasta on esitetty vuosisatojen aikana varsin monia pieleen menneitä ennustuksia ja niiden määrä on vain kasvanut viimevuosina. Joten toki nöyryyden ja itsekritiikin nimissä on tunnustettava se, että itsekin voin erehtyä yhtälailla siitä, että Herramme tulemus tapahtuisi lähiaikoina. Väärien ennustusten painottaminen hämärtäisi kuitenkin sen, että varsin monet kristittyjen raamatuntutkijoiden ennustukset tulevista tapahtumista ovat osuneet myös oikeaan. Kun 100 – 400 -lukujen kirkkoisät tutkivat esimerkiksi Danielin kirjaa, useimmat heistä päätyivät siihen, että Danielin 7. luvussa mainittu neljäs peto viiittasi Rooman valtakuntaan. Tämän kyseisen näyn pohjalta he sitten päätyivät myös siihen, että Rooman valtakunnan tulisi hajota kymmeneen itsenäiseen kuningaskuntaan aikojen lopulla ennen Antikristuksen esiintuloa ja Jeesuksen toista tulemusta.

Sisältö:

1. Vuodesta 2023 ja sen merkittävyydestä
2. Vuodesta 2033 ja sen merkittävyydestä
3. Vuodesta 2025 ja sen merkittävyydestä
4. Vuodesta 2028 ja sen merkittävyydestä
5. Vuodesta 2030 ja sen merkittävyydestä
6. Juutalaisen diasporan seitsemän aikaa
7. Johtopäätös

Vuodesta 2023 ja sen merkittävyydestä

Omissa kirjoissani olen lainanut näitä kirkkoisien eskatologisia kirjoituksia ja osoittanut heidän Rooman valtakunnan loppua koskevan ennustuksensa tulleen kirjaimellisesti toteen vuonna 476 jKr., kun Länsi-Rooman viimeinen keisari Romulus Augustus syöstiin valtaistuimeltaan ja sen jälkeen Rooman valtakunnan paikan idässä ja lännessä ottivat kymmenen itsenäistä kuningaskuntaa, joista osa oli Germanian ja Skandinavian alueelta Länsi-Roomaan hyökänneitä germaanisia kansoja ja osa tuon Rooman valtakunnan jäänteitä kuten Itä-Rooman valtakunta, joka kukistettiin vasta vuosituhat myöhemmin Ottomaanien hyökkäyksessä vuonna 1453 (tapahtuma mitä moni historioitsija pitää uuden ajan alkuna samaan tapaan kuin Länsi-Rooman kukistumista pidetään keskiajan alkuna). Useimmat 100-400 -lukujen kirkkoisät uskoivat Antikristuksen olevan lopun ajalla ilmestyvä paha hallitsija, joka jälleenrakentaa juutalaisten temppelin Jerusalemiin ja asettuu sinne julistaakseen itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:3).

Tämän suhteen heidän käsityksensä lopun ajoista ei siis eronnut millään tapaa siitä miten etenkin nykypäivän evankeliset opettavat eskatologiasta. Suurin ero on lähinnä siinä, että he uskoivat sen tapahtuvan kohta sen jälkeen kun antiikin Rooman valtakunta olisi hajonnut ja jaettu kymmeneen osaan. Danielin 7. luku antaa nimittäin ymmärtää, että tuon pienen sarven ilmestyminen tapahtuisi pian näiden kymmenen muun sarven puhkeamisen jälkeen. 1800 -luvun dispensationalistiset opettajat kuten Robert Anderson yrittivät korjata tämän ongelman sanomalla, ettei Rooman valtakuntaa olisi jaettu koskaan kymmeneen osaan, ja että profetia pedon 10 sarvesta oli yhä toteutumatta. Tämä ei ollut kuitenkaan se miten Andersonia edeltäneet protestantit olivat ymmärtäneet asian. Kaikki heistä olivat olleet siihen asti yksimielisiä siitä, että neljännen pedon kymmenen sarvea olivat jo ilmestyneet historiassa vuonna 476 jaa. Näihin kuului monia hyvin oppineita ja lukeneita raamatuntutkijoita ja jopa tieteellisen vallankumouksen merkittävimpiin perustajaisiin lukeutuva Isaac Newton puolusti tätä käsitystä hänen Danielin ja Ilmestyskirjan profetioita käsittelevässä kirjassaan 1700 -luvun alussa.

He olivat yksimielisiä myös siitä, ettei näyn pieni sarvi viitannut kehenkään yksilöön vaan valtakuntaan – kuten kymmenen aiempaa sarvea – joka otti muodon Rooman Kirkon paavinvallassa 700 -luvulla jaa. (paavista tuli 700 -luvun puolivälissä myös maallinen monarkki, joka hallitsi ensin vain Italian sisällä olevaa pientä paavillista kirkkovaltiota, mutta joka 1200 -lukuun mennessä piti vallassaan koko Eurooppaa). Koska keskiajan historia on ollut vuosisatojen ajan hyvin hämärää – siitä termi pimeä keskiaika -, eri kirjoittajien näkemyksissä saattoi vaihdella hyvinkin paljon se milloin tuo paavinvalta alkoi ja näin ollen ymmärrys siitä mihin vuoteen tuon sarven puhkeaminen tulisi ajoittaa. Myös kymmenen muun sarven identiteetistä annettiin usein erilaisia näkemyksiä. Mutta kiitos internetin ja modernin historiantutkimuksen, ymmärrys varhaisen keskiajan tapahtumista on tänään paljon selkeämpi. Tämän viimeisimmän historian tutkimuksen valossa, olen kyennyt identifioimaan oikein sekä noiden kymmenen sarven identiteetin kuin myös sen milloin paavinvalta todella alkoi.

De facto (käytännössä) paavinvalta alkoi kun frankkien valtakunnan Pipin Pieni lahjoitti osan Italiasta paavin hallintoalueeksi Pipinin lahjoituksessa vuonna 756. Tämä ymmärrettiin hyvin viimeistään 1800 -luvun alkuun mennessä ja sen pohjalta osa protestanttisen maailman raamatuntutkijoista laski, että paavinvallan lopun tulisi seurata 1260 vuotta myöhemmin eli vuonna 2016. Tämä oli myös vallitseva oppi tätä ns. historisistista tulkintaa Danielin profetioista, että Daniel 7:24:ssä mainittu pienen sarvan ”ajan, kahden ajan ja puolen ajan” valta-aika viittasi sen 1260 vuotta kestävään valta-aikaan. Omissa kirjoituksissani olen perustellut kuitenkin sen, että de jure (laillisesti) paavinvalta alkoi vasta vuonna 781, kun frankkien Kaarle Suuri kodifioi Pipin Pienen lahjoituksen paavi Hadrianus I:lle. Tuonna vuonna Hadrianus alkoi painattaa myös ensimmäisiä paavillisia kolikoita, joka on suvereenin hallitsijan tuntomerkki. Tästä laskien profetiassa mainittu 1260 vuotta tulee täyteen tänävuonna 2023, kun laskemme vuodet oikeaoppisesti 360-päivän profeetallisilla vuosilla 365-päiväisen aurinkovuoden sijasta.

Eli nojaamalla tähän klassiseen ymmärrykseen Danielin 7. luvun näystä, jonka jo kristillisen kirkon perustajat ja sen uskonpuhdistajat 1500 – 1800 -luvuilla allekirjoittivat, ja sovittamalla se yhteen viimeisimmän historiantutkimuksen kanssa, voimme vetää profeetallisen aikajanan keskiajalta nyt alkaneeseen vuoteen 2023. Koska Danielin näyn mukaan tapahtumien tulisi olla kytköksissä Roomaan ja paaviuteen, on mielenkiintoista että edellisen ja edesmenneen paavi Benedictus XVI:n erosta tulee helmikuussa täyteen 10 vuotta. Paavi ei ollut eronnut virastaan sitten keskiajan ja Benedictus XVI:n eron todellisista syistä esitetään edelleen erilaisia teorioita. Benedictus XVI, oikealta nimeltään Joseph Aloisius Ratzinger, menehtyi uudenvuoden aattona 31. joulukuuta 2022. Benedictuksen uskottu Vladimir Palko paljasti tammikuun 10. päivä kirjeen, jonka hän oli saanut silloiselta emerituspaavilta vuonna 2015. Palko ei ollut uskaltanut paljastaa kirjeen sisältöä aiemmin, mutta kirjeessään Benedictus viittasi siihen, että elämme Antikristuksen tulemuksen päiviä. Eräässä kirjeen kappaleessa eronnut paavi oli kirjoittanut:

Näemme kuinka Antikristuksen valta kasvaa ja voimme vain rukoilla että Herra antaisi meille vahvoja paimenia, jotka tulevat puolustamaan hänen kirkkoaan tässä tarpeen hetkessä pahan vallalta.

On epäselvää, että onko paavi viitannut tällä katkelmalla siihen, että hän uskoi Antikristuksen elävän kirjaimellisesti meidän keskuudessamme vai oliko termi ”Antikristuksen valta” viittaus pelkkään antikristuksen ja laittomuuden henkeen, jonka Paavali sanoi olleen keskuudessamme jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. (2. Tess. 2:7) Vaikka paavin eskatologisilla näkemyksillä ei ole minulle protestanttina opillisesti paljoakaan merkitystä, niin asialla on silti painoarvoa, koska paavi nähdään laajasti kristikunnan ja kristillisen kirkon merkittävämpänä johtajana. On sanomattakin selvää, ettei Rooman kirkko allekirjoittanut varhaisten protestanttien näkemyksiä, jonka mukaan paavi olisi antikristus. On myös selvää, ettei nykyajassa tapahtuva kirkkokuntien ekumeeninen lähentyminen olisi ollut mahdollista ilman, että protestantit ja evankeliset hylkäsivät ensin aimpien protestanttien näkemykset, jotka tuomitsivat paavin antikristukseksi. Tämä ei ollut kuitenkaan mikään protestantismin äärisuunnan kanta – kuten eräs ortodoksikristitty ystäväni äsken vihjasi – vaan valtavirran protestanttinen oppi lopun ajoista. Esimerkiksi Luther itse sanoi:

Tämä opetus [paavin ylivallasta] osoittaa voimakkaasti, että paavi on se Antikristus, joka on korottanut itsensä yläpuolelle ja nostanut itsensä Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa, joka kuitenkaan ei ole mitään, eikä se ole Jumalan säätämä eikä Hänen käskemänsä.

Internetin ansiosta tämä unohdettu historisistinen ymmärrys Raamatun lopun aikoja koskevista profetioista on saanut uudistunutta mielenkiintoa ei vain protestanttien vaan myös joidenkin ortodoksikristittyjen keskuudessa. Aiheesta löytyy kokonainen verkkosivusto nimeltä neohistoricism.net, joissa muutamia Danielin profetioita on tulkittu samaan tapaa kuin itse olen tulkinnut omissa kirjoissani. Olen myös koittanut tähdentää, ettei tarkoitukseni ole leimata mitään yksittäistä roomalaiskatolista kristittyä, pappia, piispaa, kardinaalia, paavia tai edes kirkkoa itseään antikristukseksi. Olen uskonut aina, että Pyhä Henki on toiminut tavalla tai toiselle kaikkien kristillisen kirkkokuntien kautta evankeliumin leviämiseksi kaikkiin kansoihin ja kieliin. Minulla ei ole ongelmaa kutsua Herraamme rakastavaa ortodoksikristittyä tai roomalaiskatolista veljeksi tai sisareksi Kristuksessa. Mutta uskon myös, että paavillinen valtainstituutio alamaisineen on saanut hyvin paljon vahinkoa historiassa etenkin hengellisessä mielessä ja ollut vastuussa niiden miljoonien kristittyjen verestä, jotka paavinkirkko tappoi keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla ”luullessaan tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2)

Ilman tätä historisistisen eskatologian käsittämää ymmärrystä kirkollisen historiamme hyvästä ja pahasta, historiaa on mahdon ymmärtää. Esimerkiksi vuosina 1618-48 Euroopan katolisten ja protestanttien välillä käyty kolmenkymmenvuotinen sota, jossa kuoli noin kahdeksan miljoonaa ihmistä ja joka pudotti Saksan väkimäärän 50%, on kristikunnan historian sekulaarin tulkinnan mukaan jokin opillinen nahina kristittyjen kesken, jotka eivät kyenneet suvaitsemaan toistensa erilaisia raamatuntulkintoja. Historia on tietysti hyvin monisyistä ja sodan takana vaikutti monet sellaisetkin tekijät, joilla ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. Eikä edes kolmikymmenvuotista sotaa voi tulkita täysin mustavalkoisesti hyvän ja pahan välisenä taisteluna, sillä raakuuksiin, laittomuuksiin ja julmuuksiin syyllistyttiin varmasti molemmin puolin taisteluita. Mutta lännessä tänään itsestäänselvyytenä pitämämme uskonnon- ja omantunnonvapaus – joka ei ole ollut itsestäänselvyys useimmissa historian sivilisaatioissa – ei olisi syntynyt ilman näitä Euroopan uskonnollisia sotia. Tämä vapaus ostettiin Euroopan kristittyjen marttyyrien verellä, jotka olivat valmiita maksamaan uskostaan hinnan – kristittyjen, jotka pelkäsivät enemmän Jumalaa kuin tämän maailman kirkollisia tai poliittisia auktoriteetteja.

Vuodesta 2033 ja sen merkittävyydestä

Vuosi 2023, johon Danielin 7. luvun profetia näyttää viittaavan kristikunnan historian loppuna, on myös vuosikymmen ennen vuotta 2033. Keväällä 2033 tulee todennäköisimmin täyteen 2000 vuotta Herramme Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta. Yleisimmin hyväksytyn ja kaikkein todistusvoimaisimman teorian mukaan Jeesus ristiinnaulittiin 3. huhtikuuta 33 jKr. Seuraava Andreas Köstenbergerin kirjoituksen katkelma löytyy täältä:

Käytännössä kaikki tutkijat uskovat eri syistä, että Jeesus ristiinnaulittiin joko keväällä 30 jKr. tai 33 jKr., ja enemmistö kallistuu edelliseen (tähtitieteelliset todisteet rajoittavat mahdollisuudet vuosiin 27, 30, 33 tai 34 jKr.). Haluamme kuitenkin esittää tapauksemme perjantaista 3. huhtikuuta 33 jKr. tarkkana päivänä, jolloin Kristus kuoli syntiemme tähden. Selvyyden vuoksi Raamattu ei ilmoita nimenomaisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tarkkaa päivämäärää, eikä se ole olennainen pelastustotuus. Mutta se ei tee siitä tuntematonta tai merkityksetöntä. Koska kristinusko on historiallinen uskonto ja Kristuksen elämän tapahtumat tapahtuivat ihmiskunnan historiassa muiden tunnettujen tapahtumien rinnalla, on hyödyllistä paikantaa Jeesuksen kuolema – niin tarkasti kuin käytettävissä olevat todisteet sallivat – ihmiskunnan historian laajemmasta kontekstista. Evankeliumin kirjoittajista kukaan ei korosta tätä asiaa vahvemmin kuin Luukas, pakanalääkäri, josta tuli historioitsija ja inspiroitu varhaiskristillisyyden kronikoija.

Todisteiksi vuodelle 33 Köstenberger esittää mm. sen, että Luukas 3:1:n mukaan Johannes kastaja aloitti palvelustyönstä ”viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena” ja Rooman historiasta tiedämme, että Tiberius nousi valtaistuimelle elokuun 19. 14 jKr. Näin ollen Johannes Kastajan täytyi aloittaa palvelustyönsä aikaisintaan syksyllä 28 jKr. Koska Luukkaan evankeliumin 3. luvun mukaan Jeesus aloitti palvelustyönsä pian tämän jälkeen, olleessaan ”noin kolmenkymmenen vuoden vanha”, tämä esiintyi luultavasti vuosien 29-30 paikkeilla. Johanneksen evankeliumi mainitsee taas, että Jeesus osallistui Juudeassa ja Galileassa ainakin kolmeen pääsiäisjuhlaan eli juutalaisen kalenterin pesahiin (Joh. 2:13, 23, 6:4, 11:55, 12:1), jonka aikana Hänet myös ristiinaulittiin Jerusalemissa.

Näin ollen varhaisin mahdollinen ajankohta ristiinaulitsemiselle on voinut olla kevät 31 jKr. (pääsiäiset 29, 30 ja 31). Mutta heprealaisessa kuun vaiheisiin perustuvassa 354-päivän kuukalenterissa, juutalainen pääsiäinen (jolloin Jeesus ristiinanulittiin), eli Nisan-kuun 15. päivä, on osunut perjantaille tai sapatin alkamiseen – päivälle jolloin neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tapahtuneen – vain vuosina 27, 30, 33 ja 34 jKr. Lisäksi, apokryfikirjat kuten Pilateuksen raportti kertoo tuona päivänä Jerusalemissa näkyneen täydellinen kuunpimennys eli ns. verikuu (Ap. t. 2:20 saattaa vahvistaa tuon raportin historiallista luotettavuutta). Täydellinen kuunpimennys näkyi Jerusalemissa juutalaisena pääsiäisenä vain perjantaina 3. huhtikuuta 33 jKr.

Itse olen perustellut yllä mainittua ajankohtaa kaikkein todennäköisimpänä Herramme ristiinanulitsemishetkenä myös Danielin kirjan 9. luvun vuosiviikkonäyn valossa. Tuon näyn mukaan Israelin tuleva Messias surmattaisiin 7 + 42 eli 69 vuosiviikkoa siitä laskien kun Nehemia sai Persian kuningas Artakserkses I:n käskykirjeen Jerusalemin jälleenrakentamiseksi (Neh. 2:1). Daniel kirjoitti vuosiviikkonäyn ylös 530 -luvulla eaa. eli vuosikymmeniä ennen Artakserkses I:n määräystä, mutta jakeen 25 verbi, ”siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa”, on ilmoitettu menneessä muodossa koska profetian ymmärtäminen oli tarkoittu tuleville sukupolville, jotka lukivat sitä Artakserkses I:n määräyksen jälkeen.

Vuosiviikko on yhtä kuin seitsemän vuotta ja vielä tarkemmin 2520 päivää (360-päivän profeetallisen vuosikalenterin mukaisesti). Näin ollen 69 x 2520 = 173 880 päivää tai noin 476 aurinkovuotta. Nehemia 2:1 kertoo Artakserkses I:n käskyn esiintyneen hänen 20. hallitusvuotenaan, juutalaisessa Nisan-kuussa. Astronomit ovat paikantaneet tämän maaliskuun 5. päivään vuonna 444 eaa. (olettaen, että päivä oli Nisan-kuun 1. päivä). Tämän ja Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivän, 3. huhtikuuta 33 jaa., välissä on 173 888 päivää, eli vain kahdeksan päivää yli profetiassa ilmoitetun 69 vuosiviikon.

Hoosea 6:1-3 sisältää mielenkiintoisen profetian vuoden 2033 mahdollisesta profeetallisesta merkityksellisyydestä:

Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan

Pietari sanoi, ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.’ Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9). Tämän viittauksen konteksti koski nimenomaan Jeesuksen toista tulemusta kuten jakeet 4-13 osoittavat. Uuden Testamentin kirjoittajat eivät siis väittäneet, että Jeesuksen tulemus tapahtuisi heidän elinaikanaan vaan tämän jakeen opetuksen perusteella, ja sen ymmärryksen valossa että kaikki Vanhassa Testamentissa oli esikuvallista tulevasta, jo kirkkoisä Irenaeus päätteli 100 -luvulla jKr., että Jumala olisi jakanut maailmanhistorian kuuteen tuhanteen vuoteen. Irenaeuksen käsityksen mukaan luomisen ja heprealaisen viikkkokalenterin kuusi päivää oli tästä esikuvallista ja 7. sapattipäivä oli taasen esikuva tulevasta tuhatvuotista sapattilevosta, Kristuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotisesta valtakunnasta maanpäällä, josta Ilmestyskirjan 20. luku puhuu meille (Irenaeus: Harhaoppeja vastaan, 5:XXXVIII:3). Irenaeus oli Polycarpin opetuslapsi, joka vuorostaan oli Johanneksen itsensä, Ilmestyskirjan kirjoittajan, oppilas. Tämä eskatologinen käsitys maailmanhistorian kuudesta tuhannesta vuodesta on siis ollut luultavasti jo ensimmäisen vuosisadan apostoleilla mihin viittaa myös Pietarin yllälainattu opetus, joka itsessään viittasi Psalmiin 90:4:

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

Tähän käsitykseen myös Paavali näytti viittaavan Hebrealaiskirjeen 4. luvussa:

Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni.” Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

Paavalin mukaan lain ja profeettojen oppi sapatista ei siis koskenut vain jotain mennyttä todellisuutta siitä miten Jumala loi taivaat ja maan kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen, tai kuinka Mooses käski Israelin kansaa pyhittämään lepopäivän tämän muistoksi. Hän opetti sen olevan myös eskatologinen eli tämän maailmanajan päättymistä koskeva todellisuus tulevasta sapattilevosta, joka ”Jumalan kansalle on varmasti tuleva.” Vanhan Testamentin sukuluetteloista ja aikakirjoista voidaan laskea, että Jumala loi Adamin noin 4000 vuotta eKr. Kaikkein kuuluisin on piispa Ussherin vuoden 1650 kirjassa Annales Veteris Testamenti esittämä laskelma, jonka mukaan maailman luominen tapahtui vuonna 4004 eKr. Asia on ollut viimeaikoina laajan pilkan kohteena niiden keskuudessa, jotka uskovat ihmiskunnan kehittyneen miljoonia vuosia kestäneen lajien sattumanvaraisen mutaation ja luonnonvalinnan seurauksena, ja universumin itsessään olevan noin 13,5 miljardia vuotta vanha.

Itse innostuin laskemaan Raamatun kronologiaa jo 13 -vuoden ikäisenä koulupoikana, mutta tehtävä osoittautui liian vaikeaksi kun pääsin Israelin ja Juudan kuningasten hallintovuosiin, jotka vaikuttivat olevan paikoin ristiriidassa keskenään. Asiasta oli tehty kuitenkin minua paljon etevimpien tutkijoiden taholta sekä Raamatun itsensä että muinaisen maailman pakanakansojen historian kanssa yhteensopivia kronologioita. Näistä arvovaltaisin lienee Edwin Thielen vuoden 1951 teos The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings. Thielen kronologian mukaan Salomonin temppelin perustukset laskettiin vuonna 967 eKr. kun taas Ussherin mukaan tämä tapahtui vuonna 1012 eKr. Itse luotan enemmän Thielen kronologiaan vaikka Ussherin kronologiallekin löytyy yhä puolestapuhujansa.

Tästä taas voidaan laskea historiaa taaksepäin, koska 1. Kun. 6:1 sanoo temppelin perustamisen tapahtuneen 479 vuotta Exoduksen jälkeen ja 2. Moos. 12:40 sanoo Exoduksen tapahtuneen kun israelilaiset olivat asuneet Egyptissä 430 vuotta. Genesiksen sukuluettoloita seuraamalla voimme taas laskea paljon Aadamin luomisesta kului siihen kun Jaakob muutti poikineen Egyptin maahan. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se on itseasiassa paljon hankalampaa, kun Aabrahamin syntymän ajankohdalle löytyy kaksi ristiriitaista tulkintaa ja myös sille tulisiko edellä mainittu 430 vuotta ymmärtää viittauksena aikaan, jonka israelilaiset viettivät Egyptin sekä Kanaanin maassa vai pelkästään siihen aikaan minkä Jaakobin jälkeläiset asuivat Egyptissä. Kiistaan ja sen yksityiskohtiin voi perehtyä paremmin Creationwikin artikkelista Biblical chronology dispute.

Tuosta artikkelista löydät myös hyödyllisen kartan, joka auttaa selventämään toisistaan hyvin paljon poikkeavia laskelmia luomisen ajankohdalle, riippuen siitä tukeudummeko Ussherin vai Thielen kronologiaan, kannatammeko Aabrahamin varhaisempaa vai myöhäisempää syntymäajankohtaa, ja uskommeko Egyptissä vietetyn ajan pidempään vai lyhyempään ajanjaksoon. Raamatun oikean kronologian laskeminen ei ole ehkä pelastuskysymys, mutta aihe on mielenkiintoinen myös eskatologian kannalta, koska se auttaisi meitä selvittämään sen milloin luomisesta tulee täyteen 6000 vuotta ja seitsemäs vuosituhat alkaa, joka kirkkoisien kuten Irenaeuksen mukaan olisi myös Jeesuksen paluun ajankohta. Olisi tietysti yksinkertaisempaa sivuuttaa nämä pikkutarkat laskelmat ja olettaa luomisen tapahtuneen joko 4000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, jolloin nuo 6000 vuotta olisi jo täyttyneet vuosien 1993-96 paikkeilla (kyllä, Kristus syntyi noin 4-7 vuotta ”ennen Kristusta”), tai 4000 vuotta ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan, jolloin 6000 vuotta tulevat täyteen vuonna 2033. Tähänkö viittaa myös Hoosean profetia? Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Tai Jeesuksen ristinkuolemasta kuluu ”kaksi päivää”, kaksi vuosituhatta siihen, kun Jumala herättää sekä Israelin että pakanakansat palvelemaan elävää Jumalaa.

Vuodesta 2025 ja sen merkittävyydestä

Entäpä sitten muut vuodet, jotka osuvat vuosien 2023-33 väliin? Olen kirjoittanut blogissani jo aiemmin vuoden 2025 mahdollisesta profeetallisesta merkittävyydestä. Miksi tämä on merkittävä vuosi? Koska keväällä 2025 tulee täyteen 77 vuotta Israelin valtion perustamisesta ja samaan aikaan käynnistyy myös Israelin historian 70. riemuvuosi. Monte Judah väitti äskeisessä artikkelissaan, että 70 riemuvuosi alkaisi jo tämän vuoden keväällä. Itse laskin jo vuosia sitten, että tuo tapahtuisi vasta keväällä 2025. Käytin perusteena mm. edellämainitun Edwin Thielen arvovaltaista kronologiaa, joka ajoittaa Exoduksen vuoteen 1446 eKr. ja kun lisäämme tähän Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen, Israel saapui isilleen luvattuun maahan Nisan-kuussa keväällä 1406 eKr. (Joosua 5:6-10)

Nämä Thielen laskelmat osuvat yhteen myös rabbinistisen tradition kanssa sillä sekä Talmud että Sedar Olam kertovat Hesekielen 40. luvun näyn esiintyneen heprealaisena riemuvuotena, joka oli 17. riemuvuosi siitä laskien kun Israel alkoi laskemaan riemuvuosia Kanaanin maahan saavuttuaan Mooseksen lain mukaisesti. Hesekiel 40:1 kertoo sen olleen ”pakkosiirtolaisuutemme 25. vuosi, vuoden alku, kuukauden 10. päivä, ja 14. vuosi kaupungin valloituksen jälkeen”. Tämä voidaan ajoittaa joko kevääseen tai syksyyn vuonna 574 eKr. Tuosta taaksepäin laskien 17 riemuvuotta on yhtä kuin 17 x 49 vuotta eli 833 vuotta. Eli myös tämän perustalla riemuvuosisyklien laskemisen alku voidaan ajoittaa vuoteen 1406 eKr. Viikkosapatin tapaan riemuvuosisykli perustui lukuun seitsemän ja sen kerrannaisiin pohjautuvaan heprealaiseen sapattikalenteriin. 3. Moos. 25, jakeet 8-13 sanoo:

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa.

Riemuvuosi oli siis eräänlainen sapattivuosi, jolloin maa ja kansa lepäsi sen kaikesta työstä ja julisti vapauden sorretuille ja orjille. Näin ollen riemuvuodella on myös lopun aikoja koskeva eskatologinen merkitys missä se viittaa Jumalan valitun kansan ja kaikkien maailman kansojen lopulliseen vapautukseen synnin ja Saatanan vallan orjuuden alta, ja Maan tuhatvuotiseen sapattilepoon (Heb. 4:9, Ilm. 20:4). Tästä syystä olisi järkeenkäypää ajatella, että Herramme toinen tulemus tai siihen yhteydessä olevat lopun ajan tapahtuvat esiintyvät samaan aikaan Israelin 70. riemuvuoden kanssa, joka siis vuodesta 1406 eKr. laskien osuu vuosiin 2025-26. Mielenkiintoisesti se sattuu osumaan yhteen myös Israelin nykyisen valtion perustamisen 77-vuotisjuhlien kanssa. Vuosi 2025 ei voi olla Jeesuksen julkisen maanpäälle paluun ajankohta, sillä tätä tulee edeltää seitsemän vuotta kestävä vihan aika, jonka viimeisellä puoliskolla Antikristus tulee saastuttamaan Jerusalemin Temppelivuorella seisovan juutalaisten jälleenrakennetun temppelin. Mutta on mahdollista, että vuonna 2025 nähdään esimerkiksi tuon kolmannen temppelin perustaminen.

Olen tuonut viimeaikaisissa blogiteksteissäni esiin myös erästä toista sapattikalenteriin perustuvaa Raamatun profetiaa. Nimittäin Danielin 12- luvun näkyä, jossa mainitaan 1260, 1290 ja 1335 päivää (tai vuotta). Tästä näystä olen laskenut Israelin parlamentin Knessetin perustamispäivän 14. helmikuuta 1949 olleen tasan ”seitsemän aikaa” eli 2520 360-päivän profeetallista vuotta näyn alkuhetkestä, jonka Daniel 10:1:n perustalla tiedämme olleen huhtikuun 23. 536 eaa. Samasta näystä olen päätynyt myös tammikuun 17. päivään vuonna 2023 näyn viimeisenä mainittuna ajankohtana. Näky ei kerro suoraan mitä tuona ajankohtana olisi pitänyt tapahtua, mutta koska sen konteksti liittyy nimenomaan Jerusalemin Temppelivuoren yhteyteen, olen päätellyt siitä jo vuosien ajan, että jotain merkittävää saattaisi esiintyä Jerusalemissa tammikuussa 2023.

Tämä kuukausi on ollut todellakin hyvin merkittävä kuukausi Jerusalemin historiassa. Ensin Israelin uuden hallituksen ”äärioikeistolaiseksi” leimattu turvallisuusministeri Ben Gvir vieraili Temppelivuorella vaatien Status Quon purkamista ja juutalaisten suvereenia valtaa heidän pyhimmästä vuorestaan. Tämä nosti kansainvälisen mediakuohunnan ja provosoi jopa YK:n kutsumaan maailmanjohtajat hätäkokoukseen Status Quon turvaamiseksi ”Israelin agressiolta”. Sitten 17. päivä – Danielin näyn päätepisteen tarkkana hetkenä -, Jordanian Israelin suurlähettiläs Ghassan Majali vieraili Temppelivuorella ja kun Israelin poliisi pyrki turvallisuussyistä estämään hänen sisäänpäääsynsä aluksi, niin tämä nosti jälleen diplomaattisen selkkauksen ja arabimaiden syytöksen siitä, että Netanjahun hallitus pyrkisi purkamaan jordanialaisen Waqf:n vallan Temppelivuoresta. Tätä taas seurasi päivää myöhemmin EU-diplomaattien vierailu Temppelivuorella missä he vakuuttivat tukeaan Jordanian omistusoikeudelle Temppelivuoresta.

Kaikkien näiden pakanakansojen edustajien vierailu Israelin pyhimmälle vuorelle tapahtui juuri samana päivänä kun Danielin näky 1335 päivästä (vuodesta) tuli täyteen. Nuo 1335 vuotta lasketaan siis juuri Temppelivuoren Al-Aqsa moskeijan perustamisesta, jota muslimit pitävät kolmanneksi pyhimpänä moskeijanaan ja uskovat Muhammedin lentäneen sinne Mekasta ihmiskasvoisella ratsullansa (tarinan historiallista todenperäisyyttä ei ole voitu vahvistaa sillä Al-Aqsaa ei ollut olemassa Muhammedin elinaikana eikä jokseen ihmiskasvoisia siivellisiä ratsujakaan). On mahdollista, että nämä tapahtuvat laukaisivat jonkinlaisen lumipalloefektin, joka johtaa lopulta Temppelivuoren Status quon purkamiseen vaikka se ei olisikaan pääministeri Benjamin Netanjahun nimenomainen tavoite tälle hetkellä. Pidän hyvin mahdollisena sitä, että seuraavan temppelin perustuksia oltaisin laskemassa Jerusalemiin jo seuraavan komen vuoden sisällä.

Vuodesta 2028 ja sen merkittävyydestä

Ehkä ensimmäisiä minuun suuresti vaikuttaneita eskatologisia kirjoja oli suomalaisen kristityn Teijo-Kalevi Lusan vuoden 2002 kirja Maailmanloppu 2028?, jonka luin noin 13 -vuoden ikäisenä. Tässä kirjassa vuosi 2028 oli johdettu lähinnä siitä ajatuksesta, että Israelin valtion jälleensyntyminen vuonna 1948 olisi täyttänyt Jeesuksen profetian viikunapuun lehtien puhkeamisesta Matteus 24:32:ssa ja Jeesus sanoi tuossa yhteydessä, että ”tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Koska Psalmi 90:10:n mukaan ”meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta”, 80 vuoden sukupolven pituus tulisi täyteen vuonna 2028 Israelin perustamisesta laskien. Lusan teorian mukaan seitsenvuotisen ahdistuksen ajan olisi pitänyt alkaa kuitenkin jo vuonna 2021 jos 2028 olisi oikea ajankohta Jeesuksen julkiselle paluulle. En usko, että eläisimme jo tuota ahdistuksen aikaa. Jeesuksen profetia ”tämän sukupolven katoamisesta” on viitannut kaikkien todennäköisimmin Hänen omaan sukupolveensa, joka näki Jerusalemin toisen temppelin hävityksen ja juutalaisten karkotuksen kaikkiin pakanakansoihin mitä Hänen puheensa ”lopun ajoista” (so. muinaisen Israelin kansan lopun ajoista) osittain koski.

Mutta koska Jeesus viittaisi saman puheensa yhteydessä myös Hänen toisen tulemuksensa ja kolmannen temppelin päiviin, niin profetia viikunapuusta saattaa olla viittaus myös juutalaisten paluuseen isiensä maahan ”lopun ajalla” (so. seurakunnan ajan lopulla). Jos viikunapuuprofetia viimeisestä sukupolvesta oli tarkoitettu lopun ajan pakanaseurakuntaa varten ja se tulee laskea Israelin jälleensynnystä vuoteen 2028, niin ehkäpä se viittaa siihen, että vuonna 1948 syntynyt sukupolvi ei katoa ennen kuin seurakunnan ylösotto tapahtuu. Tähän näyttää viittaavan myös viikunapuuvertauksen konteksti missä Jeesus alkaa puhua välittömästi jälkeenpäin seurakunnan ylösotosta missä ”toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” Eli tämän profetian valossa voisimme odottaa seurakunnan ylösoton tapahtuvan ennen vuotta 2028. Jos näin, meillä ei ole kuin korkeintaan viisi vuotta aikaa ennen kuin Jeesus ”tulee kuin varas yöllä” noutamaan omansa pimenevän maailmanajan keskeltä.

Vuodesta 2030 ja sen merkittävyydestä

Lopuksi mainitsen vielä vuoden 2030 ja kuinka se osuu myös yhteen tämän Israelin muinaisen sapattikalenterin kanssa. Löysin tähän vuoteen liittyvät profeetalliset kytkökset lähinnä alapuolisesta videosta. En allekirjoita videon johtopäätöstä siitä, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen olisi tapahtunut vuonna 30 jKr. tai että voisimme tietää ihmiskunnan historian kuuden vuosituhannen täyttyvän vuonna 2030. Mutta kuten siinä on jo tähdennetty, vuosi 2030 on tasan 40 riemuvuotta (49 x 40) eli 1960 vuotta Jerusalemin toisen temppelin hävityksestä vuonna 70 jKr., jonka Jeesus ennusti Matteus 24:2:ssa. Luku 40 liittyy Raamatussa usein koetukseen. Israelia koeteltiin 40 vuotta erämaassa ja Jeesusta koeteltiin erämaassa 40 päivää ja 40 yötä. Herramme palvelustyön alusta kului 40 vuotta siihen kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Ehkäpä tätä seuraavat 40 riemuvuotta ovat olleet Jumalan valitulle kansalle myös koetuksen ja puhdistuksen aikaa, jonka lopussa ”kaikki Israel on pelastuva”, kuten Paavali totesi roomalaiskirjeen 11. luvussa.

Juutalaisen diasporan seitsemän aikaa

Yläpuolisessa videossa on mainittu myös Mooseksen profetia Israelille 3. Mooseksen kirjan 26. luvussa:

Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä. Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni, niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen. Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka ei kukaan aja teitä takaa.

Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Ja minä murran teidän ylpeän uhmanne; minä teen teidän taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi. Ja teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei anna satoansa eivätkä maan puut anna hedelmäänsä. Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan. Minä lähetän teidän sekaanne metsän pedot riistämään teiltä lapsenne, raatelemaan karjaanne ja vähentämään teidän lukuanne, niin että teidän tienne tulevat autioiksi. Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

Minä saatan teidän kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton; ja kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, niin minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan. Kun minä murran teiltä leivän tuen, niin kymmenen vaimoa paistaa teidän leipänne yhdessä uunissa, ja he tuovat kotiin teidän leipänne vaa’alla punnittuna; ja kun te syötte, ette tule ravituiksi. Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Ja te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte. Ja minä kukistan teidän uhrikukkulanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä.

Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun. Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät. Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä. Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa.

Ja he kompastuvat toinen toiseensa niinkuin miekkaa paeten, vaikka ei kukaan aja heitä takaa; ja te ette voi pitää puolianne vihollisianne vastaan. Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät. Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin. Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan, jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa. Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan.

Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni. Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra.”

Tämä on hyvin merkittävä profetia, joka ei ennustanut vain koko Israelin kansan historiaa kuluneen 3500 vuoden ajalta, mutta joka tuhoaa myös korvausteologian väitteen siitä, että Jumala olisi hylännyt Israelin kansan ja rikkonut heidän kanssaan tekemänsä liiton, kun he ristiinnaulitsivat Messiaansa vuonna 33 jKr. Ensinnäkin se ennusti, että Israel tulisi rikkomaan Jumalan kanssa tekemänsä liiton ja tästä syystä Jumala tulisi rankaisemaan kansaansa hävittämällä heidän temppelinsä, maansa ja ajamalla heidät maanpakoon pakanakansoihin. Tämä toteutui ensimmäistä kertaa vuonna 586 eKr. kun Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ensimmäisen temppelin ja ajoi juutalaiset 70 vuotta kestäneeseen Babylon pakkosiirtolaisuuteen, kuten profeetta Jeremia ennusti Jeremia 25:11-12:ssa. Toiseen kertaan se toteutui vuonna 70 jKr. kun Rooman Prinssi Titus hävitti Jerusalemin toisen temppelin ja ajoi juutalaiset diasporaan kaikkiin pakanakansoihin.

Profetia ennusti myös antisemitismin historian sillä pakanakansoissa asuessaan juutalaiset olivat vuosisatojen ajan pakanoiden syrjinnän, pogromien, karkoitusten ja vihan kohteina, ja siksi juutalaiset saivat ”pelokkaan sydämen” ja riutuivat ”teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin”. Mutta tästä kaikesta huolimatta Jumala sanoo Mooseksen kautta, että ”sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa”. Ja että aikojen lopussa Hän muistaa jälleen liittonsa ”Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan”. Tästä syystä myös Heskiel 36 ennusti:

Ja minä hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan minä heidät tuomitsin. Niin he tulivat pakanakansain sekaan; minne tulivatkin, he häpäisivät minun pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: ’Nämä ovat Herran kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa.’ Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.

Otan nyt hieman erilaisen näkulman tähän asiaan kuin yläpuolisessa videossa on esitetty, mutta Mooses tekee mielenkiintoisen toteamuksen missä hän kytkee Israelin kansan diasporan sapatteihin ja riemuvuosiin joita hän käski Israelin viettää edellisessä luvussa: ”maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä.” Mooses toistaa neljä kertaa Jumalan seitsenkertaisen koston Israelille sen rikotusta liitosta. 7 x 7 x 7 x 7 = 2401. Tähän lukuun jos lisätään vielä 77, saadaan 2478. Juutalaisten nykyisessä kuukalenterivuodessa on 354 päivää sillä se vastaa 12 synodisen kuukauden kestoa. Jos luku 2478 jaetaan seitsemällä, saamme täsmälleen luvun 354. Seitsemän kuuvuotta on siis yhtä kuin 7 x 7 x7 x 7 + 77 päivää. Jos taas lukuun 2478 lisätään vielä toiset 77, saadaan luku 2555. Luku 2555 jaettuna seitsemällä on taas 365 eli aurinkovuoden keskimääräinen pituus. Mainittakoon, että luku 2401 on myös yhtä kuin 777 + 777 + 777 + 70. Näin ollen voimme rikkoa seitsemän kuu- ja aurinkovuoden pituuden seuraavasti:

• Seitsemän kuuvuotta = 7 x 7 x 7 x 7 + 77 tai 777 + 777 + 777 + 77 + 70 päivää
• Seitsemän aurinkovuotta = 7 x 7 x 7 x 7 + 77 + 77 tai 777 + 777 + 777 + 77 + 77 + 70 päivää

Raamatussa on monia esimerkkejä missä päivät tulisi lukea vuosiksi tai vuodet päiviksi. Esimerkiksi Psalmi 90:12, 15 sanoo, ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen… Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.” Jeremia 25:12 ja Daniel 1:1:n valossa Babylonin 70 vuotta kestänyt pakkosiirtolaisuus alkoi vuonna 607 eKr. kun Nebukadnessar piiritti Jerusalemia ensimmäistä kertaa, teki kuningas Joojakimista hänen vasallikuninkaansa ja vei osan hovin juutalaisista Babylonin pakkosiirtolaisuuteen. Vuodesta 607 eaa. eteenpäin laskien, Israel sai valtiollisen itsenäisyytensä takaisin tasan 2555 vuotta myöhemmin helmikuussa 1949, kun Israelin valtion suvereeni parlamentti Knesset perustettiin. Tämä vastaa profeetallisessa terminologiassa ”seitsemää aikaa” (365 x 7 = 2555) ja se on myös yhtä kuin 7 x 7 x 7 x 7 + 77 + 77 vuotta. Babylonin pakkosiirtolaisuus päättyi 70 vuotta myöhemmin kun Persian kuningas Kyyros Suuri julisti vuonna 537 eKr., että juutalaisilla oli lupa palata Jerusalemiin jälleenrakentamaan heidän tuhottua temppeliään.

Kyyros Suuri oli valloittanut Babylonin valtakunnan paria vuotta aiemmin vuonna 539 eKr. Vuosi 539 on yhtä kuin 7 x 77. Daniel sai viimeisen näkynsä samoihin aikoihin ja Danielin 10. luvun perusteella tiedämme sen tarkan ajankohdan: huhtikuun 23. 536 eaa. Tästä kun lasketaan eteenpäin ”seitsemän aikaa”, niin että vuosi lasketaan 360-päivän pituiseksi ja vuosien määräksi lasketaan 2520 vuotta (360 x 7 = 2520), kuten tämä laskumetodi on johdettu mm. Ilmestyskirjan 12. luvusta, niin tällöin päädymme päivälleen tarkasti Knessetin perustamispäivään 14. helmikuuta vuonna 1949. Kaiken lisäksi luku 2520 on yhtä kuin 7 × 7 × 7 × 7 + 49 (7 × 7) + 70 tai 777 + 777 + 777 + 70 + 70 + 49 (7 × 7).

Johtopäätös

Nämä luvut ovat meille vahva todistus siitä, että Israelin Jumala ohjaa historian tapahtumia Hänen suunnitelmiensa ja lupaustensa mukaisesti. Kuten profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen… Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.” (Jes. 46:9-13) Koko Raamattu on profetiaa alusta loppuun, sillä Jumala ilmoittaa sen ”alusta asti, mitä tuleva on”. Näin ollen jo luomiskertomus on profetiaa maailmanhistorian ”kuudesta päivästä”, kuudesta tuhannesta vuodesta, kuten jo varhaiset kirkkoisämme ymmärsivät.

Toki profetioiden täydellistä kokonaiskuvaa on yhä vaikea hahmottaa ja tehdä kiistatonta laskelmaa vaikkapa siitä koska luominen todella tapahtui. Mutta yllä olen esittänyt perusteitani sille miksi eläisimme tämän kuustuhatvuotisen sapattikalenterin loppuvuosia ja miksi Herramme saattaa palata maanpäälle jo seuraavan vuosikymmenen sisällä. Tässä syyskuussa 2018 julkaisemassani blogiartikkelissa esitin tosin perusteita myös sen puolesta, että se voisi venyä vuoteen 2041 asti. Oli miten oli, omissa arvioissani Jeesuksen paluun tulisi tapahtua viimeistään seuraavan 10-20 vuoden sisällä nykyhetkestä. Tämän tiedostaen, nyt on oikea aika julistaa evankeliumia rohkeasti niille, jotka eivät meidän Vapahtajaamme vielä tunne ja varoittaa tätä maailmaa Hänen tulemuksensa läheisyydestä. Antakoon Pyhä Henki itse kullekin meistä viisautta jakaa Hänen Sanaansa oikein ja käyttää Hänen meille antamiamme talentteja ja armolahjojansa Hänen valtakuntansa työn hyväksi.