Mursin oikean käteni ranteen reilu pari viikkoa sitten 15. helmikuuta, kun eksyin omiin ajatuksiini ja liukastuin taaksepäin. Ensimmäisen terveystarkistuksen jälkeen käteeni määrättiin viideksi viikoksi kipsi. Tällainen jääräpää kun olen, en malttanut lepuuttaa kättäni vaan aloin harjoittelemaan heti Johan Sebastian Bachin Aria:a pianolla. Tämän äänityksen jälkeen käteni kipeytyi aika lailla ja alkoi puristamaan jo kerran vaihdetussa kipsissä. Torstaina minulla oli kolmas röntgentarkkailu käden oikeasta asennosta Oriveden terveyskeskuksessa. Siellä sitten selvisi, että ranteeni värttinäluu oli kasvanut aikalailla kieroon viikossa ja jo edellisen viikon röntgenkuvauksen perusteella se olisi pitänyt määrätä konservatiivisen hoidon mukaisesti leikattavaksi.
Tämän hoitovirheen tähden leikkaus siis myöhästyi viikon verran, mutta sain leikkauksen samalle päivälle Tampereen Taysiin. Leikkaus meni kyllä hyvin ja käden palautuminen normaaliin toimivuuteen todennäköistä jos noudatan fysioterapeutin ohjeita seuraavan 5-6 viikon ajan. Kieroon jo osittain luutuneen päässeet luun murtumakappaleet irrotettiin toisistaan, suoristettiin ja liitettiin yhteen levyllä ja ruuveilla. Kipsihoitoa ei jatkettu enää vaan pääsen jo nyt vähissä erin kuntouttamaan sitä. Tämä oli elämäni toinen murtuma ja ensimmäinen leikkaus. Lähtiessäni leikkaussalista kiitin kirurgeja ja sanoin, että oli oikein mukava käydä ja täytyy tulla joskus toistekin. Joskus musta huumori on paras tapa käsitellä elämän vastoinkäymisiä. Mutta kiitos Jumalan, kaikkien esirukoilijoiden ja oikein hienolle ja asiantuntevalle sairaalan henkilökunnalle, eiköhän oikea käteni saada palaamaan vielä ennalleen. Mutta alla siis leikkausta edeltänyt soittoni.
