Ajatuksiani kuningas Charles III:n kruunajaisista.

Lauantaina 6. toukokuuta oli historiallinen kruunajaispäivä kun Englannin kuningas Charles III kruunattiin virallisesti Yhdistyneen Kuningaskunnan ja 14 muun kansainyhteisön maan monarkiksi. Blogiani seuranneet ja kirjojani lukeneet tietävät, että olen ennustanut Charlesin saavan lopulta kruunun päähänsä vaikka olenkin painottanut hänen olleen tuo Danielin 11. luvussa ennustettu halveksittu kruununprinssi, ”joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa” (samassa jakeessa tämän henkilön kerrotaan astuvan lopulta kuninkaan majesteettiin vaikka hänen oma kansansa ei sitä tahtonutkaan hänelle antaa). Myös Danielin 8. luvussa Antikristukseen viitataan kirjaimellisena kuninkaana. Mutta eilen koko maailma sai todistaa hyvin kristillistä ja juhlavaa seremoniaa missä kunnioitettiin ja ylistettiin Kuningasten Kuningasta, ei Charlesia, ”Hänen palvelijaansa” (seremonian liturgian mukaisesti).

Facebook ystäväni Jouko Piho kommentoi kruunajaisia mm. tähän tyyliin:

Olihan mahtava spektaakkeli. Näyttävyyttä ja komeutta oli yllin kyllin. Eipä tällaista taida olla missään muualla maailmassa. Mutta oli myös sisältöä. Westminster Abbey -kirkossa tapahtunut kruunaaminen oli samalla myös jumalanpalvelus, jossa Jumalaa kunnioitettiin jatkuvasti sanoin ja lauluin ja Raamattua luettiin paljon, kuten Ison-Britannian intialaistaustainen ja hindu-uskoinen pääministeri Rishi Sunak luki sujuvasti Raamatun tekstiä Jeesuksen jumalallisesta mahdista. Lisäksi mukana ollut ehtoollinen kolmelle papille ja kuningasparille toi esille voimakkaasti Jeesuksen uhrikuoleman merkityksen. Sanoinkin vaimolleni, että olipas mahtavaa evankeliumin julistusta. Tiedän, että on ihmisiä, joiden mielestä Charles III on tuleva Antikristus. Olen eri mieltä. Minun käsittääkseni Antikristus on oleva nuorehko ja erittäin dynaaminen mies, josta kaikki pitävät, eikä jo aika vanha ja kumarassa kulkeva Charles III, jonka suosio ei ole edes Isossa-Britanniassa kovin suuri.

God save the King!

En ole Pihon kanssa aiemmin keskustellut eskatologisista näkemyseroistamme eikä tapanani ole ollut väitellä eskatologiasta juuri somessa, joten annan ihmisten yleensä kommentoida mitä kommentoivat niihin laisinkaan puuttumatta (vaikka aihetta olisikin). Toivoisin kuitenkin Pihon – jos hän kirjoitustani sattuisi lukemaan – tutustuvan siihen paremmin miksi uskon Charlesin olevan Antikristus ja miksi ajatukselle löytyy niin vahvat raamatullista perusteet, ettei siinä Charlesin harmaantuneet hiukset ja kumarainen selkä ole edes varsinainen vasta-argumentti. Totesin äsken eräälle toiselle henkilölle Facebookissa myös näin:

En näe Charlesin ikää ongelmana tässä vaiheessa historiaa. Ehkäpä 10-20 vuoden päästä sitä voisi kutsua jo ongelmaksi. Raamattuhan ei missään kohtaa mainitse mitään tuon henkilön iästä. Itseasiassa Charles on nyt suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin useimmat muut tämän hetken maailmanjohtajat. Charles on nyt 74, Biden on 80, Trump on 76, Putin on 70, Xi Jingping on 69, Erdogan on 69, Netanjahu on 73, paavi Franciskus 86, jne.

Antikristuksen karisma ja dynaamisuus on myös asia, joka mainitaan usein tässä yhteydessä, mutta siihen asiaan olen vastannut jo aiemmin blogissani ja kirjoissani. Ehkäpä kirjoitan siitä piakkoin jotain laajemmin, mutta en nyt tällä kertaa käytä aikaani tuon aiheen parissa. Kommentoin tällä kertaa lähinnä tuota Charlesin kruunajaissermoniaa. Yhdyn täysin Pihon kommenttiin siitä että seremonia oli hyvin kristillinen missä myös evankeliumin teksti tuli selkeästi esiin. Näin ollen se noudatti liturgisesti aika lailla samaa sisältöä kuin Elisabet II:n kruunajaiset 70 vuotta aiemmin vuonna 1953. Charlesin nimittäin pelättiin vesittävän liturgian sisältö ja jopa riisuvan se kokonaan sen kristillisestä alkuperästä hänen pyrkimyksissään olla ”kaikkien uskontojen puolustaja” (kuten hän totesi Jonathan Dimblembyn TV-dokumentissa vuonna 1994).

Kuninkaan kyllä raportoitiin joutuneen yhteentörmäykseen tässä asiassa Englannin kirkon kanssa, mutta vuosisataisen liturgian ja kirkkolain muuttaminen olisi ollut aivan liian suuri ja aikaavievä prosessi, ettei uusi kuningas saanut tahtoaan läpi ja hänen täytyi tyytyä tähän perinteisempään kruunajaisliturgiaan. Jotta lukijalla välittyisi täysin tuon liturgian kristillinen olemus, lainaan Canteburyn Arkkipiispan sanoja Charlesille, kun hän antoi tälle kuninkaalliset arvomerkit, kuten kruunun, valtikan ja maapalloa kuvaavan (kyllä se on vain pallo vaikka toistakin kuulee väitettävän tätä nykyä) ja ristillä koristetun kultaisen pallon.

Pyhä Henki vetää meidät rakkauteen toiminnassa. Tämän on luvannut Jeesus, joka pani syrjään kaikki etuoikeudet, koska… Jumala antaa kaiken meidän tähtemme, jopa oman henkensä. Hänen valtaistuimensa oli risti, hänen kruununsa oli tehty orjantappuroista, hänen arvomerkkinsä olivat haavat, jotka lävistivät hänen ruumiinsa. Jokainen meistä on Jumalan kutsuma palvelemaan. Miltä se näyttää omassa elämässämme, jokainen meistä voi valita Jumalan tien tänään. Voimme sanoa Kuningasten Kuninkaalle, Jumalalle itselleen, kuten kuninkaalle täällä tänään: ”Anna armo, jotta palveluksessasi löydän täydellisen vapauden.” Tuossa rukouksessa on mittaamaton lupaus, unelmien yläpuolella oleva ilo, kestävä toivo. Tuon rukouksen kautta jokaiselle kuninkaalle, jokaiselle hallitsijalle, ja kyllä jokaiselle ihmiselle, meille kaikille, avautuu Jumalan muuttava rakkaus…

Tee oikeutta hänen miekallaan. Pysäytä eriarvoisuuden kasvu. Suojele Jumalan pyhää kirkkoa ja kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä. Auta ja puolusta leskiä ja orpoja. Palauta pilaantuneet asiat. Säilytä kunnostetut asiat. Rankaise ja uudista sitä mikä on vialla ja vahvista sitä mikä on kunnossa. Että tehdessäsi näitä asioita olisit kunniaksi kaikessa hyveessä ja palvelisit siinä niin uskollisesti meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, että hallitset hänen kanssaan ikuisesti tulevassa elämässä. Aamen. Ota vastaan vilpittömyyden ja viisauden rannerenkaat, Herran suojan merkki, joka syleilee sinua joka puolelta. Ota vastaan tämä kaapu. Pukekoon Herra sinut vanhurskauden vaippaan ja pelastuksen vaatteisiin. Ota tämä kaikki vastaan ristin alle ja muista aina, että tämän maailman valtakunnista on tullut meidän Jumalamme ja hänen Kristuksensa valtakunta. Ota vastaan tämä sormus, kuninkaallisen arvon symboli ja merkki liitosta, joka on vannottu tänä päivänä Jumalan ja kuninkaan, kuninkaan ja kansan välille. Ota tämä hansikas, jotta voisit hallita valtaa lempeästi ja armollisesti, älä luota omaan voimaasi, vaan luota Jumalan armoon. Ota vastaan kuninkaallinen valtikka, kuninkaallisen vallan ja oikeuden lippu, sekä oikeudenmukaisuuden ja armon sauva, liiton ja rauhan symboli. Herran Henki, joka voiteli Jeesuksen hänen kasteessaan, voidelkoot myös sinut tänä päivänä, jotta voisit käyttää valtaa viisaasti ja ohjata neuvostojasi armolla, jotta palveluksellasi kaikelle kansallesi näkyisi oikeudenmukaisuus ja armo koko maapallolle. Kuningasten Kuningas ja Herrojen Herra, siunatkoon sinua, tällä kruunulla ja näin pyhitettyä palvelijaasi Charles:ia, jonka päähän tänä päivänä asetat kuninkaallisen majesteetin merkiksi. Että hänet kruunattaisiin sinun armollasi ja täytettäisiin runsaalla armolla ja kaikilla ruhtinaallisilla hyveillä Hänen kauttaan, joka elää ja hallitsee kaikkea. Yksi Jumala. Maailma ilman loppua.

Aamen.

Liturgian transkriptio löytyy täältä.

Halleluja! Mahtavan ylevää ja hurskasta sanastoa, joihin Westminster Abbeyssa raikuvat Händelin barokkisävelet ja kaikki kullan ja timanttien loisto tuo vielä erityistä taivaallista säkenöintiä kuin ajallisena esimakuna Kuningasten Kuninkaan tulevista kruunajaisista. Mutta tätä juhlavaa ja hurskasta kruunajaisvalaa katsoessani mieleeni muistui hyvin tärkeä asia reilun 40 vuoden takaa (Ei tosin omasta elämästäni, sillä muistan omaa menneisyyttäni korkeintaan 33 vuotta taaksepäin).

Charles naitettiin prinsessa Dianalle vuonna 1981 myös koko maailman katseiden alla ja myös tuossa kirkollisessa seremonissa hän vannoi itse Kaikkivaltiaan edessä valan, jossa Canteburyn Arkkipiispa painotti sen raamatullista alkuperää ja kuinka avioliiton sakramentti on muistutus ja heijastus siitä pyhästä liitosta, jonka Kristus solmi seurakunta-morsiamensa kanssa, eikä siksi aviovalaa tulisi vannoa koskaan kevyin mielin. Mutta kuten tänään hyvin tiedämme, Charles rikkoi tuon Jumalan, seurakunnan ja vaimonsa edessä tekemän pyhän valan ja petti vaimoansa Camillan kanssa avioliiton alusta lähtien (kuten myös Camilla teki omaa aviomiestään vastaan).

Miksi meidän tulisi siis odottaa hänen kunnioittavan yhtään enempää eilen tekemäänsä kruunajaisvalaa? Miksi meidän tulisi odottaa hänen täyttävän tuon oikeudenmukaisesti hallitsevan ja Jumalaa pelkäävän nöyrän kuninkaan roolin, jos hän ei kyennyt olemaan uskollinen edes omalle vaimollensa? Eikö Charlesin menneisyys pitäisi olla kaikille varoittavana esimerkkinä myös tulevasta?

Eräs FB-kaverini kommentoi minulle äsken näin:

Samuel Tuominen, kaikella ystävällisyydellä. Voin luvata sataprosenttisella varmuudella, että tulet pettymään näkemyksessäsi. Mutta jokainen valitsee ajatuksensa. Nimittäin sen verran paljon olen tutustunut Britannian kuningashuoneen asioihin… Charlesia ja Camillaa en lähde moralisoimaan, koska tässä saisi moralisoida ihmisiä oikein urakalla, koska suomalaiset ovat maailmanlaajuisestikin katsottuna avioerotilastojen kärkiluokassa, niin meillä ei ole varaa arvostella brittejä.”

Totta puhuen koen tämän kaltaiset kommentit todella alentuvana (sana tarkoittaa ylimielisen holhoavaa asennetta) ja väheksyvänä omaa kutsumustani ja elämäntyöntäni kohtaan. Kuinka usein olisin esimerkiksi ”moralisoinut” Charlesia ja Camillaa heidän aviorikoksestaan? En ole edes maininnut koko asiaa juuri muussa kuin tämän artikkelin yhteydessä. Kyseinen henkilö on kyllä täysin oikeassa siinä, että moralisoinnin sijasta meidän kaikkien tulisi tutkiskella omaa sisintämme ja tehdä parannusta omista synneistämme ennen kuin olemme vaatimassa muita tilille heidän synneistään.

Mutta tuon kuninkaallisen loiston kulissien takana tapahtuu myös paljon pahempia asioita kuin aviorikoksia ja niistä olen tarjonnut jo lukuisia todisteita vuosien aikana. Mutta myös sillä mitä ihmiset tietävät asioista julkisuudessa on hyvin suurta symbolista painoarvoa kuten edellä mainittu esimerkki Charlesin ja Camillan aviorikoksesta. Mutta valtayleisö näkee vain näiden kulissien loiston ja kimalluksen. Eivät he edes yritä raottaa verhoa sen taakse, ettei heidän satulinnansa vain romahtaisi, ja ettei sen palavista raunioista prinssi ja prinsessa (ja miksipä ei kuningaskin) paljastuisi olleen vain rumia rupikonnia, jotka taikuudellaan saivat lumottua koko maailman lumoihinsa.

Mutta vielä tänäänkin maailman kansakuntien toivona loistaa yhä Westminster Abbeyssa eilen kuultu sanoma siitä, ettei todellinen Kuningas pukeutunut kruunuun vaan piikkikruunuun ja Hänen valtaistuimenaan oli Hänen verinen ristinsä, jonka Hän kantoi meidän jokaisen syntien tähden, niin sinun kuin minunkin, lunastaakseen sielumme kuoleman vallasta ja iankaikkisen kadotuksen piinasta. Pane siis sinäkin Häneen nyt iankaikkinen turvasi ja toivosi, äläkä pane tyhjää toivoa tämän maailman kuninkaisiin.