Olen kirjoittanut blogissani Raamatun niin sanotusta sapattikalenterista jo vuodesta 2015 lähtien. Sapattikalenterista puhuessani tarkoitan lukuun seitsemän perustuvaa heprealaista tapaa laskea aikaa. Eli samaan tapaan kuin länsimainen ajanlasku perustuu kymmenellä jaollisiin vuosiin missä jaamme historialliset aikakaudet vuosikymmeniin, vuosisatoihin ja vuosituhansiin, niin muinaisessa heprealaisessa perinteessä aikaa mitattiin seitsemällä jaollisilla vuosilla. Tämä jaottelu perustuu Tooraan eli viiteen Mooseksen kirjaan missä Mooses käski Israelia juhlimaan seitsemänpäiväistä viikkoa ja seitsenvuotista vuosiviikkoa Genesiksessä kerrotun Jumalan luomistyön muistona missä Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Samoin israelilaisia kehotettiin tekemään työtä kuutena päivänä ja pyhittämään seitsemäs päivä Herralle.

Vaikka moni tuntee uskonnollisten juutalaisten yhä tiukasti noudattaman viikkosapatin, harvempi on tietoinen vuosisapateista, joita muinainen Israel noudatti yhdessä riemuvuosien kanssa. Tämä ohjeistus löytyy 3. Mooseksen kirjan 25. luvusta:

Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: “Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi. Mutta mitä itsestänsä kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruuaksi, sinulle itsellesi, sinun palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja loisellesi, jotka luonasi asuvat. Ja karjallesi ja metsäeläimille sinun maassasi olkoon kaikki sen sato ruuaksi.

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.

Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa. Jos myyt jotakin lähimmäisellesi tai ostat jotakin lähimmäiseltäsi, niin älkää tehkö vääryyttä toinen toisellenne. Vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan, satovuosien luvun mukaan hän saakoon maksun sinulta.”

Huomaa, että tämä käsky sapattivuosien ja riemuvuosien pyhittämisestä oli peräisin Jumalalta itseltään eikä Moosekselta. Myös nykyisessä Israelissa uskonnolliset juutalaiset noudattavat yhä shmita eli sapattivuosia vaikka riemuvuosia ei pidetä enää voimassaolevana ja juutalaisten historiallisten lähteiden mukaan riemuvuosia ei olisi noudatettu enää toisen temppelin aikakautena. Samoin myöskään sen noudattamisesta ensimmäisen temppelin aikakautena ei ole Raamatussa tai muissa lähteissä juuri mainintaa. Itseasiassa Mooseksen profetia antaisi ymmärtää, että Jumala salli Babylonin kuninkaan hävittää Juudan kuningaskunnan 500 -luvulla eaa. osittain tuomiona siitä, että kansa oli laiminlyönyt tämän ja Jumalan muut käskyt:

Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun. Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvä. Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä. Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa

3. Moos. 26:31-36

Sisältö

1. Sapatin merkitys kristinuskossa
2. Historian seitsemän millenniumia
3. Ramón Núñez ja vuosi 1953 eaa.
4. Oikeamielisten kirja ja Sargon Akkadialainen
5. Astrologia ja astronomia kristinuskon valossa
6. Viiden planeetan konjunktio vuonna 1953 eaa.
7. Seitsemänkymmentä seitsemän kertaa seitsemän
8. Seitsemällä jaollinen maailmanhistoria
9. Baabelin 70 kuuvuotta
10. 70 vuosiviikkoa
11. Osuvatko vuodet yhteen riemuvuosien kanssa?
12. “Seitsemän aikaa” tulee täyteen
13. Alaviitteet

Sapatin merkitys kristinuskossa

Uudessa Testamentissa, missä Mooseksen lakiliitto “päivittyy” Jeesuksen Kristuksen Golgatan sovintoveressä solmittuun Uuteen liittoon, ei ole enää samanlaista painotusta sapatin pyhittämisen tärkeydestä sillä Paavali nimenomaan sanoi Kolossain kaupungissa eli nykyisessä Vähä-Aasiassa asuneille pakanakristityille: “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta“¹. Paavali kuitenkin jatkaa lausettaan näin: “…jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.”

Ominaista Paavalin teologiassa on se, että vaikka monet Vanhan liiton juutalaisille määrätyt ja siten Vanhaan testamenttiin liittyneet säädökset eivät olleet enää sitovia Uuden liiton pakanakristityille (kuten alkuseurakunnan johtajat vahvistivat Jerusalemissa pidetyssä “ensimmäisessä kirkolliskokouksessa” Apostolintekojen 15. luvussa), niin tämä ei tee silti tyhjäksi näiden säädösten esikuvallista tai profeetallista painoarvoa. Paavalin Kristus-keskeisessä teologiassa Uusi liitto ei niinkään syrjäytä tai korvaa Vanhaa liittoa – eli irrota seurakuntaa sen juutalaisista juuristansa – vaan kaikki Vanhassa liitossa osoittavat kohti Kristusta koska Jeesus Kristus oli omien sanojensa mukaan lain ja profeettojen täyttymys.²

Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus (Kreikankielestä johdettu käännös hepreankielen tittelille Jeshua Mashiach) ei vain täyttänyt heprealaisten profeettojen ennustuksia Israelin tulevasta Messiaasta vaan myös itse lain eli Tooran. Tästä syystä kukaan ei tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla koska vain Jeesus Kristus kykeni täyttämään lain täydellisesti ja uhrattiin Jumalan viattomana vikauhrina meidän syntiemme puolesta, kuten profeetta Jesaja ennusti 700 vuotta ennen Hänen syntymäänsä:

Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.³

Mutta Tooran ja Tanakin profetiat eivät osoita vain Jeesuksen ensimmäistä tulemusta kohti vaan myös Hänen toista tulemustaan sillä Jeesuksen ensimmäisen tulemus täytti Jesajan profetian Jumalan kärsivästä palvelijasta, mutta Jesajan ja muiden heprealaisten profeettojen ennustukset Hänen tulevasta messiaanisesta rauhanvaltakunnastaan ovat yhä täyttymättä. Paavalin mukaan sapatilla, vuosiviikoilla, riemuvuosilla kuin myös heprealaisen kalenterin kuukausijuhlilla oli siis lähinnä esikuvallinen ja profeetallinen merkitys Uuden liiton pakanaseurakunnalle. Hebrealaiskirjeessä hän sanoi, että “Jumalan kansalle sapatinlepo [on] varmasti tuleva [huom. tuleva aikamuoto]. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.”⁴

Historian seitsemän millenniumia

Näin myös varhaiskirkon teologit kuten Galliassa eli nykyisen Ranskan alueella 100 -luvulla vaikuttanut Lyonin piispa Irenaeus asian ymmärsi. Irenaeus oli apostoli Johanneksen oppilaan Polykarpoksen oppilas. Näin ollen hänen Kristologiset ja eskatologiset opetuksensa eivät ole voineet ehtiä vääristyä vielä paljoa ensimmäisen vuosisadan apostolien opetuksista. Irenaeukselle juutalaisten seitsenpäiväinen viikko ja seitsemäntenä päivänä pidetty sapatti ei merkinnyt vain sen muistelemista kuinka Jumala loi maailman Genesiksen ensimmäisen luvun mukaan, mutta samalla se oli myös profetiaa siitä kuinka Jumala olisi jakanut maailmanhistorian kuuteen tuhanteen vuoteen missä seitsemäs vuosituhat tulisi merkitsemään maan tulevaa sapattilepoa, joka toteutuu Kristuksen toisen tulemuksen myötä.⁵

Samoin opetettiin jo ensimmäisellä vuosisadalla Barnabasin kirjeessä tunnetussa dokumentissa.⁶ Barnabas oli Apostolin tekojen mukaan Paavalin ja muiden apostolien liittolainen, joka osallistui historian ensimmäiseen kirkolliskokoukseen Jerusalemissa.⁷ Tämä oppi saa tukea myös apostoli Pietarilta, joka opetti Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyen: “Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”⁸

Ramón Núñez ja vuosi 1953 eaa.

Olen itse ollut tietoinen tästä varhaiskirkon maailmanhistorian kuuteen tai seitsemään vuosituhanteen jakavasta eskatologisesta opista jo yli 20 vuoden ajan, koska luin siitä ensimmäistä kertaa Teijo-Kalevi Lusan teoksista, jotka käynnistivät myös oman tutkimusmatkani Raamatun profetioihin. Samasta syystä innostuin laskemaan myös Raamatun kronologiaa jo noin 13 vuoden iässä (vaikka jätin laskennan sittemmin kesken). Syyskuussa 2018 ja taas tammikuussa 2024 julkaisin blogissani kirjoitukset missä päädyin vuoteen 2040, jolloin historian kuusi vuosituhatta tulee kaikkein todennäköisimmin täyteen Adamin luomisesta laskien. En ollut ensimmäinen, joka päätyi kyseiseen vuosilukuun sillä jo uskonpuhdistajamme Martin Luther päätyi aivan samaan vuosilukuun vuonna 1541 julkaistussa kronologiassaan.

Tuohon uudempaan kirjoitukseeni sain kommenttia Espanjassa asuvalta kristityltä, joka on työskennellyt fysiikan ja matematiikan professorina, ja kirjoittanut verkkokauppa Amazonista löytyvän englanninkielisen teoksen missä hän on päätynyt itsenäisesti myös samaan vuosilukuun erinäisiä johtolankoja seuraamalla. Tämän miehen, Ramón Núñezin, ote aiheeseen on hyvin tieteellinen ja matemaattinen. Olemme jakaneet ajatuksia sittemmin yksityisesti sähköpostitse ja Ramón tilasi myös englanninkielisen kirjani kuningas Charles III:sta potentiaalisena täyttymyksenä Raamatun Antikristukselle.

Siinä kun itse olen päätynyt kyseiseen vuosilukuun lähinnä 1900 -luvun kristityn arkeologi E. R. Thielen Israelin ja Juudan kuningasten hallintovuosien kronologiaan tukeutumalla, Ramón Núñez päätyy siihen myös astronomisen datan ja Raamatun ulkopuolisten lähteiden valossa (ulkopuolisten vain siinä mielessä, etteivät nuo lähteet sisälly Raamatun 66 kirjan kaanoniin mutta joista löytyy kyllä mainintaa Raamatun kirjoittajien teksteissä). Kirjoitin tammikuussa, että vaikka Thielen kronologiasta Salomonin temppelin perustamisajankohta voidaan paikantaa aika suurella varmuudella vuoteen 967 eaa., niin sitä “varhaisempiin tapahtumiin ja niiden ajankohtaan on vaikeampi löytää vahvistusta Raamatun ulkopuolisista lähteistä.”

Mutta julkaisin äskettäin artikkelin Exoduksen faaraosta ja identifioin hänet Thutmosis III:ksi ja osoitin Egyptin omien historiallisten lähteiden osuvan täysin yksiin Raamatun historian ja kronologian kanssa. Esimerkiksi nykypäivän astronomien päätelmät Thutmosis III:n kuolinvuodesta ja kuukaudesta osuisi täysin samaan ajankohtaan mihin 2. Mooseksen kirja ajoittaa tuon uppiniskaisen faaraon kuoleman. Samaa kronologiaa seuraamalla Aabrahamin tapaama Egyptin faarao, joka yritti viedä hänen vaimonsa Saarain, olisi ollut Senusret III, joka tunnetaan hyvin merkittävänä faaraona Egyptin 12. dynastian historiassa. Tälle päätelmälle on kuitenkin vaikea löytää muuta tukea kuin se, että se, että hänen hallintokautensa osuisi samaan ajankohtaan mihin Genesiksen 12. luku paikantaa Aabrahamin ja Saarain vierailun Egyptissä. ⁹

Yksistään Raamatun omaa kronologiaa seuraamalla Aabrahamin syntymän vuodeksi voitaisiin laskea vuosi 1951 eaa., koska Aabrahamin sanottiin olleen 75 vuotta vanha, kun hän lähti Harranista Kanaanin maahan¹⁰ ja tästä taas lasketaan 430 vuotta eteenpäin Exoduksen vuoteen 1446 eaa. (1446 + 430 + 75 = 1951). Mutta kuten totesin jo sähköpostiviesteissäni Ramónille, on mahdollista että Abraham on ollut muutaman kuukauden ylitse 75 -vuotias ja hänen matkansa Kanaanin maahan on saattanut viedä myös hieman enemmän aikaa (israelilaisilla se kesti 40 vuotta), niin että hän olisi ollut noin 77 -vuotias, kun hän saapui Kanaanin maahan mistä 430 vuotta tulisi alkaa laskea. Ramón on nimittäin löytänyt hyvin vakuuttavat perusteet siihen miksi Aabraham olisi syntynyt vuonna 1953 eikä 1951 eaa.

Oikeamielisten kirja ja Sargon Akkadialainen

Raamatun apokryfikirjoihin sisältyvä Oikeanmielisten kirja (eng. The Book of Jasher) ei kuulu Raamatun 66 kirjan kaanoniin, mutta siitä löytyy maininta Joosuan kirjassa ja 2. Samuelin kirjassa.¹¹ Myös Uusi testamentti viittaa siihen epäsuorasta Paavalin kirjeissä¹² lainaamalla Oikeanmielisten kirjan luvusta 79 löytyvää tarinaa Jannes ja Jambres -nimisistä Egyptin faaraon taikureista, jotka vastustivat Moosesta. Samasta Oikeamielisten kirjasta, luvusta 8, löytyy mielenkiintoinen kertomus, jonka mukaan Aabrahamin syntymän aikaan Nimrodin astrologit olisivat havainneet tähtitaivaalla epätavallisen ilmiön:

Ja sinä yönä, jona Abram oli syntynyt, kaikki Terahin palvelijat ja kaikki Nimrodin tietäjät ja hänen taikurinsa tulivat ja söivät ja joivat Terahin talossa, ja he iloitsivat hänen kanssaan sinä yönä. Ja kun kaikki tietäjät ja noiturit lähtivät Terahin talosta, nostivat he sinä yönä silmänsä taivasta kohti katsomaan tähtiä, ja he näkivät, ja katso, yksi hyvin suuri tähti tuli idästä ja juoksi taivaalla, ja se nielaisi neljä tähteä taivaan neljältä puolelta. Ja kaikki kuninkaan tietäjät ja hänen taikurinsa hämmästyivät tätä näkyä, ja tietäjät ymmärsivät tämän asian ja tiesivät sen merkityksen. Ja he sanoivat toisilleen: “Tämä on merkki siitä lapsesta, joka on tänä yönä syntynyt Terahille, joka kasvaa ja on oleva hedelmällinen ja lisääntyvä ja ottava haltuunsa koko maan, hän ja hänen lapsensa iankaikkisesti, ja hän ja hänen jälkeläisensä tappavat suuria kuninkaita ja perivät heidän maansa.

Tarinalla on yhtymäkohtia Matteuksen evankeliumin tarinaan Betlehemin tähdestä, jonka ilmestyminen ennakoi juutalaisten kuninkaan syntymää Betlehemissä, kuten Miika 5:1 oli ennustanut tapahtuvan. Itämaantietäjät olivat persialaisia astrologeja Parthian imperiumista sillä muinaisessa maailmassa ennen modernin astronomian syntyä, tähtitaivaan ilmiöiden ajateltiin olevan yhteydessä maanpäällä asuvien ihmisten kohtaloihin. Tästä syystä vaikka kuningas Herodes ei uskonut todennäköisesti Raamatun profetioihin koskien Israelin Messiaan syntymää, hän otti täysin vakavasti Persian astrologien ennustukset siitä että Betlehemissä syntynyt lapsi tulisi merkitsemään uhkaa hänen ja hänen jälkipolvensa vallalle.

Samoin kuin Herodes yritti tappaa vastasyntyneen Jeesus-lapsen heprealaisten lasten surmalla, niin Oikeamielisten kirja kertoo kuinka myös Nimrod yritti surmata Abrahamin kuullessaan astrologiensa puheita siitä mitä hänen syntymänsä yhteydessä esiintynyt tähtitaivaan ilmiö merkitsi. Oikeamielisten kirja kertoo Abrahamin isän Terahin piilottaneen poikansa luolaan ja antaneen kuninkaan käsiin toisen poikansa, joka oli syntynyt yhdelle hänen palvelijattarellensa. Nimrod luuli sitten surmanneensa Aabrahamin vaikka hän surmasi Terahin toisen lapsen. Nimrod mainitaan kolmessa kohtaa heprealaista Raamattua ja hänen sanotaan olleen “ensimmäinen valtias maanpäällä, jonka valtakunnan alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa”.¹³ Koska Genesis 10:10 mainitsee Akkadin, Nimrod oli todennäköisesti sama henkilö kuin Sargon Akkadilainen, jonka myös sekulaari historiankirjoitus on “identifioinut ensimmäiseksi henkilöksi kirjoitetussa historiassa, joka hallitsi imperiumia.”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ollut historian ensimmäinen kuningas¹⁴, sillä Egyptin faaraoiden aikakausi palaa ainakin tuhat vuotta Sargon Akkadilaisen valtakautta taaemmaksi. Sekulaari historia ajoittaa Sargonin valtakauden 2300-2200 -luvuille eaa. mutta myöntää ajoituksen olevan hyvin epävarmaa. Raamatullinen kronologia ajoittaisi Nimrodin valtakauden noin vuosien 2300 – 1900 eaa. välille, sillä vedenpaisumus esiintyi vuonna 2305 eaa. ja Nimrod syntyi ja hallitsi sen jälkeen. Oikeanmielisten kirjan mukaan hän olisi ollut kuninkaana yhä vuonna 1953 eaa., jolloin Aabraham syntyi Núñezin kronologian mukaan. Raamattu kertoo ihmisten eläneen tuohon aikaan yhä hyvin pitkään, sillä Aabrahamia edeltäneet sukupolvet elivät vedenpaisumuksen jälkeen yli 200 vuotiaiksi.¹⁵ Tästä syystä myös Nimrodin valtakausi on saattanut kestää toista sataa vuotta 2100 -luvulta 1900 -luvulle eaa.

Astrologia ja astronomia kristinuskon valossa

Kun Raamattu kieltää noituuden harjoittamisen ja merkeistä ennustelun, niin usein myös astrologia on liitetty tähän yhteyteen. Kuitenkin, myös Jeesus itse sanoi, että “on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä” Hänen toisen tulemuksensa taivaallisina enteinä.¹⁶ Ramón Núñez tarjoaa seuraavan näkökulman aiheeseen kirjansa sivulla 20:

Nykyään tiedämme, että astrologialla ei ole tieteellistä perustaa, tai ainakin enemmistö ajattelee niin. Ja Jumala hylkäsi sen Vanhassa testamentissa. Muistakaamme, mitä sanotaan 5. Moos. 17:3:ssa: “että hän oli mennyt palvelemaan muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä minä olen kieltänyt”. “Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.” 2. Moos. 20:4. Ja on totta, että Jumala ei myöskään salli kysyä neuvoa taikureilta ja ennustajilta. Hän ei kuitenkaan kiellä taivaan ja sen liikkeiden tutkimista, sillä ne ovat hänen tekojaan.

Kirjan alussa viittasin siihen, että Maimonides suositteli tähtitieteen ja fysiikan opiskelua ymmärtääksemme Jumalan luomaa maailmaa. Juutalaisuus ei ole koskaan vastustanut ympärillämme olevien asioiden tutkimista, toisin kuin muut uskonnot menneisyydessä tai nykyään. Itse asiassa heprealaisen kalenterin kehittäminen on vaatinut ponnistuksia monilta oppineilta, joiden on täytynyt opetella tähtitieteellistä tietoa valmistellakseen näin monimutkaisen kalenterin, koska vuotuisten juhlien noudattaminen hyvin erityisinä päivinä on ollut välttämätöntä.

Hillel II:n katsotaan perustaneen nykyisen kiinteän rabbiinikalenterin 4. vuosisadalla jKr. Se ei siis ole ristiriidassa taivaan toiminnan ja sen liikkeiden oppimisen kanssa. Päinvastoin, saamamme tiedon pitäisi saada meidät pohtimaan siinä olevia ihmeitä. Astrologia sai kovan iskun siitä hetkestä lähtien, kun tieteet, erityisesti fysiikka, löysivät matemaattiset lait, kuten gravitaatioteorian, jotka ohjaavat kaikkien havaitsemiemme taivaankappaleiden liikkeitä. Ja se, että tämä sama voima selitti kuun liikkeen tai tietyllä nopeudella ilmaan heitetyn kiven liikkeen, poisti kaiken “mysteerin” tai “magian” tähtien havaitsemattomista vaikutuksista.

Yhdyn tähän näkökulmaan. Tähtitiede annettiin ihmisille, jotta voisimme ymmärtää siitä paremmin niitä fysiikan lakeja, joilla Jumala on luonut näkyvän maailmankaikkeuden. Tästä syystä psalminkirjoittaja toteaa: “Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.”¹⁷ Profeetta Jeremia toteaa kuinka maailmankaikkeus on fysikaallisten lakien vallan alainen: “Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.”¹⁸ Tämä raamatullinen juutalaiskristillinen maailmankuva edesauttoi 1500 -luvulla myös tieteellisen vallankumouksen syntyä. Tieteen historioitsija James Hannam kirjoittaa:

Kristityt ovat aina käyttäneet tiedettä keinona ymmärtää luonnon osuutta suuremmassa kuvassa, johon kristinuskon tapauksessa kuuluvat kolminaisuus ja pelastus. Keskiaikaiset teologit tutkivat Jumalan luomistyötä vailla aavistustakaan tai halua tuottaa nykytieteen tarjoamaa kattavaa kuvausta aineellisesta maailmankaikkeudesta. Siitä huolimatta heidän toimintansa johti ainutlaatuisella tavalla niihin uskomattomiin saavutuksiin, joita fysiikka, kemia ja biologia, lääketieteestä puhumattakaan, ovat parin viime vuosisadan aikana saavuttaneet…

Kahdestoista vuosisadasta lähtien kristityt teologit alkoivat tutkia, mitä tämä tarkoitti käytännössä. Yksi seuraus oli, että luonto oli Jumalasta erillinen ja noudatti Hänen sille määräämiään lakeja… Erilaiset kreikkalaiset filosofiat olivat hyväksyneet luonnonlakien rationaalisuuden, mutta kristityille luonnonlait olivat pikemminkin Jumalan lakeja kuin logiikan lakeja. Jumala oli vapaa tekemään, mitä tahtoi, joten luonnonlakeja oli mahdotonta selvittää pelkän järjen avulla. Kaikki eivät tosin hyväksyneet tätä. Ryhmä filosofeja 1300-luvun Pariisissa, joita kutsuttiin averroisteiksi espanjalaisen muslimifilosofin Averroesin (1126-1198) mukaan, oli äärimmäisellä kannalla, jonka mukaan kaikki, myös Jumala, oli loogisesti välttämättömien sääntöjen alainen.

Tämä merkitsi sitä, että pelkkä rationaalinen filosofia riitti ymmärtämään kaiken olemassaolon, jopa jumalallisen mielen. Ortodoksiset kristityt hylkäsivät tämän opin ja vaativat, että Jumala ei ollut minkään rajoitusten alainen, paitsi ehkä ristiriidattomuuden lain. Jumalan vapauden ja ehdottoman vallan periaatteesta annettiin Pariisin piispan asetus vuonna 1277. Hän totesi, että koska Jumala saattoi tehdä mitä tahtoi, hän saattoi tehdä asioita, joita filosofit pitivät mahdottomina, kuten luoda tyhjiön tai useamman kuin yhden maailmankaikkeuden. Tämä avasi mahdollisuuksien maailman, jota kristityt luonnonfilosofit käyttivät nopeasti hyväkseen.

Toiseksi, Jumala antoi ihmisille tähtitieteen myös aikojen mittaamiseen sillä luomiskertomus nimenomaisesti toteaa: “Ja Jumala sanoi: ‘Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle’ Ja tapahtui niin: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.” Vain tähtitiedettä ja luonnon kiertokulkua tutkimalla ihmiset ovat voineet määrittää esimerkiksi aurinkovuoden tarkan pituuden.

Matteus 2:2 ja Luukas 21:25 puhuisivat sen puolesta, että joskus tähtitaivaan ilmiöt voivat toimia myös enteinä tulevaisuudesta kuten astrologia opettaa, vaikka itse näkisin sen koskevan ainoastaan Jeesusta Kristusta, jossa “luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät”.¹⁹ Tästä syystä yksittäisten kristittyjen ei pitäisi alkaa lukemaan horoskooppeja ja tekemään elämänvalintojaan niiden perusteella. Tähtitaivaan ilmiöt ovat voineet seurata myös Raamatun muiden merkkihenkilöiden kuten Aabrahamin syntymää, mutta ehkä vain siksi, että tulevat sukupolvet voisivat ajoittaa niiden valossa Raamatussa kerrottujen tapahtumien tarkan ajankohdan. Kuten Jumala sanoi tähdistä: “olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia”.

Kun Raamatun aikaiset muinaiset kansat puhuivat tähdistä, he tarkoittivat niillä myös planeettoja kuten Mars, Jupiter ja Venus. Sekä Saatanaa että Jeesusta kutsutaan Raamatussa aamuntähdeksi, millä viitattiin planeetta Venukseen, tähtitaivaan kirkkaimpaan “tähteen”, joka ilmestyy taivaalle usein joko kohta auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonnousua.²⁰ Myös enkelit assosioidaan Raamatussa usein tähtiin²¹ vaikka myös Jumalan pyhistä sanotaan, että he loistavat “niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.”²²

Historiallisesti ihmiskunta elää tänään hyvin mielenkiintoisia aikoja, sillä saatamme olla hyvin lähellä Elon Muskin unelman toteutumista missä ihmiskunta saavuttaa kirjaimellisesti tähdet ja siitä tulee multiplanetaarinen sivilisaatio, joka ei vain vieraile Marsissa vaan perustaa sinne pysyvän tukikohdan. Alla tähän teemaan liittyvä YouTube-videoni vuodelta 2020. Videon lopussa lainasin William Shakespearen astrologian vastaista lausuntoa: “Kohtalomme ei ole tähtien vaan meidän itsemme käsissä.” Shakespearen elinaikana juutalaiskristillinen sivilisaatio alkoi sisäistää yhä paremmin raamatullisen totuuden siitä, ettei ihmistä alistettu luonnon alamaiseksi vaan luonto alistettiin ihmisen alamaiseksi.²³ Elon Musk on sanonut usein seuraavansa tieteellisen tutkimuksen ja tietoisuutemme laajentamisen “uskontoa.” Vaikka tämä ei olekaan uskonto, joka johtaisi ketään pelastukseen, niin se ei ole ristiriidassa raamatullisen maailmankuvan kanssa vaan sen suora perillinen.

Viiden planeetan konjunktio vuonna 1953 eaa.

Ramón Núñez osoittaa kirjassaan, että vuonna 1953 eaa. Lähi-Idän tähtitaivaalla näkyi historian ehkä harvinaisin ilmiö missä kaikki viisi paljaalle silmälle näkyvää planeettaa – Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus – muodostivat konjunktion eli asettuivat Maasta katsottuna samalle linjalle. Esimerkiksi Betlehemin tähden on yleensä ajateltu olleen Jupiterin ja Saturnuksen välinen konjunktio vuosina 7-6 eaa. tai Jupiterin ja Venuksen välinen konjunktio vuosina 3-2 eaa. Sivulla 45 Núñez lainaa tästä ilmiöstä erästä tähtiteteellistä kirjaa, jossa siitä sanotaan seuraavaa:

Kolme tai useamman planeetan ei voida katsoa olevan konjunktiossa samanaikaisesti, vaikka sanaa käytetään joskus virheellisesti kun useat planeetat ovat lähellä toisiansa. Sellaista planeettojen ryhmittymistä kutsutaan nimellä massoitus. Paras historiassa esiintyi vuonna 1953 eaa. ja se oli syvällisesti merkityksellinen muinaiselle Kiinalle, joka kirjoitti sen ylös ja muisteli sitä [huom. Kiinalaisen ajanlaskun on ajateltu lähtevän liikkeelle tästä tapahtumasta]. Populaari virhekäsitys on se, että planeetat joskus linjautuisivat kuin biljardipallot samaan riviin ja dramaattisia kuvia sellaisista linjauksista on nähtävillä jopa kirjojen kansissa. Todellisuus on toista.

Jean Meeus, planeettojen linjautumisen johtava tutkija, on laskenut kuinka lähelle planeetat voivat tulla toisiansa. Hän havaitsi, että vuosien 3100 eKr. ja 2735 jKr. välisenä aikana – aikaväli, mikä kattaa koko kirjoitetun historian – pienin erotus viiden paljaalle silmälle näkyvän planeetan välillä oli 4,3 astetta helmikuun 27., 1953 eaa. Parhaat ryhmittymiset, jotka ovat lähimpänä nykyhetkeä ovat: huhtikuun 30. 1821 (19,7 astetta); helmikuun 5. 1962 (15,8 astetta); toukokuun 17. 2000 (19,5 astetta) ja syyskuun 8. 2040 (9,3 astetta). Vuoden 2040 ryhmittyminen, joka sisältää kaupanpäälliseksi sirppikuun, tulee olemaan vaikuttava näky.

Núñez havainnollistaa kirjassaan kuinka tämä kristillisen ajanlaskumme alkua edeltänyt vuonna 1953 esiintynyt konjunktio tai massoitus olisi näkynyt Aabrahamin synnyinseuduilla juuri siten kuin Oikeanmielisten kirja kuvailee tätä ilmiötä. Helmikuun 21. päivän ja 27. päivän välisenä ajankohtana, taivaan kirkkain planeetta eli Venus olisi kulkenut idästä kohti neljää muuta paljaalle silmälle näkyvää planeettaa ja “syönyt” ne siten, että viimeisenä päivänä vain Jupiter ja Venus olisivat olleet näkyvissä tähtitaivaalla. Jos siis tästä viiden planeetan linjautumisesta kolmen monoteistisen uskonnon isän syntymä voidaan paikantaa helmikuuhun 1953 eaa., niin tällöin myös Adamin luominen voitaisiin ajoittaa vuoteen 3961 eaa. Voit lukea tähän tarkemmat perustelut tammikuisen Luther-artikkelini alaotsikosta Aabrahamin syntymävuoden kaksi eri tulkintaa.

Näin ollen nyt vuonna 2024 elettäisiin vuotta 5984 Adamin luomisesta laskien – ei vuotta 5784 kuten juutalaisten käyttämä ajanlasku virheellisesti laskee tai vuotta 6027 kuten piispa James Ussherin 1600 -luvulla kirjoittama kronologia väittää. Historian kuusi vuosituhatta tulisi täyteen vuonna 2040, jolloin sattuu esiintymään myös samanlainen viiden planeetan massoitus kuin Aabrahamin syntymän aikaan esiintyi vaikka planeetat eivät ole tuolloin aivan yhtä lähellä toisiansa. Miksi tämä on merkittävää? Koska sekä kristillinen että juutalainen perinne on opettanut jo 2000 vuoden ajan, että Jeesuksen toinen tulemus (tai juutalaisille messiaanisen rauhanajan alkaminen maanpäällä) tapahtuisi tasan 6000 vuotta Adamin luomisen jälkeen. Näin opetti sekä apostoli Paavalin liittolainen Barnabas, apostoli Johanneksen oppilaan oppilas piispa Irenaeus sekä Eliaan koulukunta 300-400 -luvuilla valmistuneen Babylonialaisen Talmudin mukaan.

Seitsemänkymmentä seitsemän kertaa seitsemän

Artikkelin loppupuoliskolla tulen käsittelemään raamatullisen sapattikalenterin numerologista puolta, joka on kiehtonut minua jo vuosia. Aivan kuin raamatullinen “astrologia” tulee erottaa pakanallisesta astrologiasta, niin samoin myös raamatullinen numerologia tulee erottaa sen kabbalistisesta ja okkulttisesta vääristymästä. Ei ole nimittäin sattumaa, että luku seitsemän esiintyy toistuvasti Raamatussa ja sen ajanlaskussa. Tästä syystä myös Herramme sanoi Pietarille, joka kysyi kuinka monesti hänen on annettava anteeksi häntä vastaan rikkoneelle veljelle: “ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”²⁴ 1. Mooseksen kirja kertoo kuinka Kainin jälkeläinen Lemek vannoi: “Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” ²⁵ Toinen Lemek-niminen patriarkka, Nooan isä, eli yhteensä 777 vuotta ja kuoli viisi vuotta ennen vedenpaisumusta.²⁶ Kirjoitin blogissani syyskuussa 2022:

“Seitsemän” hepreankielinen perusmuoto on sheba, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Raamatussa 1. Moos. 4:24:ssä: “Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän [sheba] kertaa.” Tämän jakeen jälkeen tuo sana esiintyy perusmuodossaan vielä 343:ssa Vanhan Testamentin jakeessa. Jos kaivat taskulaskimesi esiin, voit laskea että luku 343 on yhtä kuin 7 x 7 x 7. Uuden Testamentin kreikassa seitsemän perusmuoto on hepta ja järjestysluku seitsemäs on taas hebdomos. Nämä kaksi sanaa esiintyvät Uudessa Testamentissa yhteensä 70 jakeessa. 

Samoin sanat “seitsemän”, “seitsemänkymmentä” (hebdomékonta) ja “seitsemän kertaa” (heptakis) esiintyvät UT:ssa kaikkiaan 70 jakeessa (Strongin sanakirjan mukaan²⁷). Itse sanat toistuvat useammin sillä sama sana voi esiintyä samassa jakeessa useamman kuin yhden kerran. Mutta myös sanojen toistuvuus noudattaa tätä matemaattista kaavaa. Vanhassa Testamentissa sanat seitsemän, sheba, ja seitsemäs, shebee, toistuvat yhteensä 491 kertaa. Yhden yli 70 x 7. Samoin myös sanat seitsemän, seitsemänkymmentä (shibim) ja seitsenkertaisesti (shibathayim) toistuvat 491 kertaa.²⁸ Jeesus itse mainitsi luvun 490 (70 x 7) Matteus 18:22:ssa.

Galileo Galilei sanoi: “Matematiikka on kieli, jolla Jumala on kirjoittanut maailmankaikkeuden. Jumalan käsi on kirjoittanut luonnonlait matematiikan kielellä. Jumala tunnetaan luonnon kautta hänen teoissaan ja opin kautta hänen ilmoitetussa Sanassaan.”²⁹ Veisin lausunnon vielä pidemmälle ja sanoisin matematiikan olevan kieli millä Jumala on kirjoittanut myös menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Sillä sama Jumala, joka on kirjoittanut luonnonlait on kirjoittanut myös historiamme Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti, joka tähtää luomakunnan vapauttamiseen synnin turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.³⁰

Seitsemällä jaollinen maailmanhistoria

Kristillinen maailmankuva ei usko sattumanvaraiseen vaan ennalta kirjoitettuun maailmanhistoriaan. Tämän ajatuksen ei tarvitse olla välttämättä ristiriidassa ihmisen vapaan tahdon kanssa. Ramón Núñez kirjoittaa: “Ihmisten kohtaloa ei ole merkitty taivaassa. Jokainen ihminen tällä maapallolla on vastuussa teoistaan, eivätkä planeetat tai tähdet muokkaa tai sinetöi hänen kohtaloaan. Kristitylle uskovalle on olennainen vaatimus hyväksyä, että hänellä on vapaa tahto. Ja että aina, olosuhteista riippumatta, on vapaa valinta valita yksi tai toinen tie. Saatat valita väärin, mutta se on hinta, joka meidän on maksettava.” (s. 91)

Vain ajatus ennalta kirjoitetusta historiasta mahdollistaa ajatuksemme esimerkiksi siitä, että Jumala olisi jakanut maailmanhistorian kuuteen tuhanteen vuoteen, jonka päättyessä Hänen Poikansa on määrä palata maanpäälle kuoleman ja synnin voittajana. Ajatus ennalta kirjoitetusta maailmanhistoriasta ei tarkoita vain sitä, että historiamme olisi jaettu tarkasti seitsemään tuhanteen vuoteen. Koko maailmanhistorian tulisi heijastaa tätä samaa todellisuutta. Toisin sanoen, Jumala ei jakanut aikaamme vain seitsemän päiväisiin viikkoihin ja seitsenvuotisiin vuosiviikkoihin, mutta kaikki merkittävimmät tapahtumat Jumalan profeetallisessa ajanlaskussa tulisivat olla kytköksissä tähän seitsemällä jaolliseen maailmanhistoriaan.

Vain tämän seitsemällä jaollisen heprealaisen ajanlaskun valossa voisimme vahvistaa historiallisten tapahtumien tarkat vuosiluvut. Samalla se olisi myös matemaattinen todistus siitä, ettei historiamme ole sattumanvaraista vaan ennalta kirjoitettua. Otan asian havainnollistamiseen muutamia esimerkkejä Raamatun historiasta ja E.R. Thielen kronologiaan perustuvista vuosiluvuista. Painotan sitä, ettei Thiele johtanut näitä vuosilukuja tällaisesta numerologisesta päättelystä vaan Kuningastenkirjoissa ja Aikakirjoissa mainituista Juudan ja Israelin kuninkaan hallintovuosista, jotka hän sovitti yhteen arkeologisten kaivausten ja muiden Lähi-Idän muinaiskulttuureiden kronikoihin. Thielen kronologian mukaan Daavidin kuningashuone perustettiin vuonna 1010 eaa. ja valtakunta jakautui kahtia Israelin ja Juudan kuningaskunnaksi vuonna 930 eaa.

Valtakunnan jakaantumisen vuodeksi mainitaan usein joko vuosi 931 tai 930. On syytä huomioida, että heprealaisen kalenterin mukaisesti vuosi alkaa joko keväällä ja syksyllä ja Thiele demonstroi, että Pohjoisessa kuningaskunnassa (Israel) vuosi alkoi syksyllä (kuten Israelin nykyisessä siviilikalenterissa), kun taas Eteläisessä kuningaskunnassa (Juuda) vuosi alkoi keväällä (kuten Israelin nykyisessä uskonnollisessa kalenterissa). Samasta syystä juliaanisen kalenterin vuodet 931-930 sisältyvät heprealaisessa kalenterissa saman vuoden sisälle. Thielen kronologian mukaan Juudan kuningaskunta oli olemassa vuodesta 930 vuoteen 587 asti, jolloin Babylonin kuningas Nebukadnessar II hävitti kuningaskunnan ja sen temppelin Jerusalemissa. Aikaväli on siis 343 vuotta (930 – 587 = 343) ja 343 = 7 x 7 x 7 vuotta.

Artikkelin alussa mainittujen sapattivuosien ja riemuvuosien valossa, 343. vuosi olisi 49. sapattivuosi ja seitsemäs riemuvuosi. Vaikka riemuvuotta tuli juhlia Mooseksen mukaan 50. vuotena, muinaisten juutalaisten lähteiden mukaan 50. vuosi oli myös uuden riemuvuosisyklin ensimmäinen vuosi ja siten toista riemuvuotta ei juhlittu sadantena vuotena vaan 98. vuotena.³¹ Vuodesta 587 kun lasketaan vielä toiset 49 (= 7 x 7) vuotta eteenpäin, päädytään vuoteen 538 eaa. Tämä on heprealaisessa kalenterissa Persian Kyyros Suuren ensimmäinen hallintovuosi sillä hän kukisti Babylonin valtakunnan 12. lokakuuta vuonna 539 eaa. Tämä ajankohta on vahvistettu monista historiallisista lähteistä. Vuosi 539 = 7 x 77 vuotta. Samana vuonna toteutui profeetta Jeremian näky Israelin 70 vuotisen pakkosiirtolaisuuden päättymisestä, kun Kyyros Suuri antoi julistuksen missä Babylonissa asuneille juutalaisille annettiin lupa palata isiensä maahan temppelin jälleenrakentamiseksi. Asia selviää seuraavista raamatunkohdista:

Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, käsikivien äänen ja lampun valon. Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.³²

Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.³³

Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena [s.o. v. 539-538 eaa.] herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: “Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.³⁴

Baabelin 70 kuuvuotta

Babylonin pakkosiirtolaisuuden alku voidaan ajoittaa varhaisimmassa vaiheessaan vuoteen 606, kun Nebukadnessar II tuli “Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena… Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä.”³⁵ Samoihin aikoihin Jeremia sai näkynsä Baabelin pakkosiirtolaisuuden 70 vuodesta.³⁶ Vuodesta 606 vuoteen 538 on kuitenkin 68 eikä 70 vuotta, kuten Jeremian näky edellyttäisi. Tämä näennäinen ongelma on selitettävissä sillä, että juutalaiset käyttävät yhä nykyäänkin 354 päivän mittaista lunasolaarista kalenteria ja muinaisessa Babylonissa käytettiin 360 päivän mittaista vuosikalenteria.

Vaikka lunasolaarinen kalenteri merkitsee sitä, että vuosia mitataan 354 päivää kestävän kuuvuoden mukaisesti (kuuvuosi = 12 synodista kuukautta) ja siihen lisätään aika ajoin karkauskuukausi pitämään yhtä 365 päiväisen aurinkokalenterin kanssa, niin puhdas kuukalenteri kiirehtii 70 vuodessa noin pari vuotta aurinkokalenterin edelle. Esimerkiksi nykyinen islamilainen kalenteri on puhdas kuukalenteri missä sen 70 vuotta vastaa meidän gregoriaanisen aurinkokalenterimme 68 vuotta. Näin ollen Jeremian profetia on saattanut viitata 70 kuuvuoteen eikä 70 aurinkovuoteen.

70 vuosiviikkoa

Samaan aikaan kun Jeremian profetia Israelin 70 vuoden pakkosiirtolaisuudesta täyttyi eli vuonna 538 eaa., Danielille annettiin näky 70 vuosiviikosta.³⁷ 70 vuosiviikkoa on yhtä kuin 70 x 7 vuotta ja niiden lopussa “luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.”³⁸ Näystä on on ollut olemassa lähinnä kaksi erilaista tulkintaa kristittyjen keskuudessa ja myös minun ja Ramónin näkemys siitä poikkeaa hieman toisistaan.

Ramón kannattaa näystä miesten kuten Isaac Newtonin tulkintaa missä 70 vuosiviikkoa lasketaan Persian kuningas Artakserksesin seitsemännestä hallintovuodesta (s.o. 458-57 eaa.) Jeesuksen ristinkuolemaan vuonna 33 jaa. (tosin Ramónin mukaan tämä tapahtui vuonna 30 jaa.). Itse taas kannatan miesten kuten kirkkoisä Irenaeuksen ja Robert Andersonin (tunnettu parhaiten 1800 -luvun vaikutusvaltaisesta kirjastaan The Coming Prince) tulkintaa missä vuosiviikot lasketaan Artakserksesin 20. hallintovuodesta (s.o. 444 eaa.) Jeesuksen ristinkuolemaan vuonna 33 jaa.³⁹ ja viimeinen 70. vuosiviikko erotetaan siitä erilliseksi, jota aletaan laskea vasta noin 2000 vuotta kestävän seurakunta-ajan päättyessä ja jotka päättyvät Jeesuksen toiseen tulemukseen.

Mutta asian olennaisin näkökulma on nyt siinä, että sekä Jeesuksen syntymän että kuoleman ajankohta on sidoksissa tähän seitsemällä jaolliseen sapattikalenteriin. Hän syntyi 539 vuotta eli 7 x 77 vuotta Babylonin 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen (vaikka tosiasiassa Hän syntyi muutama vuosi ennen kristillisen ajanlaskumme alkua) ja Hän kuoli ja nousi haudastaan 70 x 7 vuotta Persian kuningas Artakserksesin antaman julistuksen jälkeen. Persian Kyyros Suurta pidetään usein Israelin Messiaan esikuvana sillä profeetta Jesajan profetiassa, joka ennusti Kyyroksen valtakauden ja mainitsee hänet nimeltä noin 200 vuotta edellä, häntä kutsutaan “Herran voidelluksi” eli Messiaaksi.⁴⁰

Osuvatko vuodet yhteen riemuvuosien kanssa?

On syytä nyt huomauttaa, että kun aiemmin kerroin Jerusalemin temppelin ja Juudan kuningaskunnan tuhon vuonna 587 eaa. esiintyneen 7. riemuvuotena, en tarkoittanut että vuosi 587 olisi ollut riemuvuosi siinä suhteessa missä sapattivuosia ja riemuvuosia alettiin laskemaan, kun israelilaiset saapuivat luvattuun maahan 40 vuoden erämaavaelluksen päätteeksi. Tarkoitin, että väliaika Juudan kuningaskunnan perustamisen ja sen tuhoutumisen välillä vastasi yhtä kuin seitsemää riemuvuosisykliä. Kysymykseen siitä milloin sapattivuosia ja riemuvuosia alettiin laskemaan meillä ei ole täyttä varmuutta vaikka tietäisimme jo Thielen kronologian valossa, että israelilaiset saapuivat luvattuun maahan vuonna 1406 eaa. (1446 – 40 = 1406).

Toisella vuosisadalla kirjoitettu juutalainen ajanlasku Sedam Olam (mihin juutalaisten nykyäänkin käyttämä ajanlasku perustuu) nimittäin väittää, että sapattivuosia ja riemuvuosia olisi alettu laskemaan vasta 14 vuotta maahan saapumisen jälkeen:

Seitsemän vuotta omistettiin valloitukselle (Kanaaniin tulon jälkeen) ja seitsemän vuotta maanjakamiselle. Näin ollen israelilaiset asettuivat Gilgagiin neljäksitoista vuodeksi: seitsemän vuotta valloittaen ja seitsemän vuotta jakaen.…he perustivat ilmestysmajan; … sitten he alkoivat laskea kymmenyksiä, sapattivuosia ja riemuvuosia.

Seder Olam 11:11-12.

Vuodesta 1406 laskien 14 vuotta täyttyy vuonna 1392. Jos tätä ajankohtaa venyttää vielä vuodella tai parilla, niin että sapattivuosien ja riemuvuosien laskeminen olisi alkanut vuonna 1391 tai 1390 eaa., niin päädymme aika mielenkiintoisiin vuosilukuihin. Vuodesta 1390 laskien seitsemäs riemuvuosi eli 343. vuosi osuisi yksiin vuoden 1048 – 47 kanssa. Näihin samoihin aikoihin Israelin kuningaskunta olisi perustettu ja Saul voideltu kuninkaaksi Thielen kronologian valossa.⁴¹ Kuudestoista riemuvuosi osuisi yhteen vuoden 606 kanssa, jolloin Nebukadnessar II piiritti Jerusalemia ja vei kuningas Joojakimin vaskikahleissa Babyloniin yhdessä Danielin ja muiden juutalaisten pakkosiirtolaisten kanssa.⁴² Tästä alkaa myös Jeremian ennustama 70 vuoden pakkosiirtolaisuus.

Miksi 16. riemuvuosi on merkittävä? Koska se on yhtä kuin 784 vuotta (49 x 16 = 784) ja 784 = 777 + 7. Näin ollen israelilaisten vuosina 1384-83 juhlimasta ensimmäisestä sapattivuodesta kuluisi 777 vuotta siihen kun Babylonin 70 vuotta kestänyt pakkosiirtolaisuus alkoi vuonna 606 eaa. Vuonna 536, kun Daniel sai viimeisen näkynsä Baabelin pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen,⁴³ oli kulunut 854 vuotta tämän kalenterin käynnistymisestä. Vuosi 854 on yhtä kuin 777 + 77 vuotta. Mielenkiintoisesti Ramón mainitsee 854 vuoden olevan myös väliaika, joka kuluu kolmen Saturnuksen, Jupiterin, Marsin, Venuksen ja Merkuriuksen välisen planeettojen lähentymisen välillä, kun niiden lähentymistä on mitattu yhden numeroyksin läheisyyskulmassa. Sivulla 25 hän kirjoittaa:

Konjunktioissa on sykli, jonka tulemme näkemään kirjan loppupuolella, joka tulee olemaan mielenkiintoista. Kysymys kuuluu: toistuvatko konjunktiot jollakin tavalla? Kyllä, noin 854 vuoden vuoden, sama konjunktio toistuu samana tai samankaltaisena päivänä ja samassa tähtikuviossa… vuosien 332, 1186 ja 2040 jKr. konjunktioiden välillä on 854 vuoden intervalli, koska 2040=1186+854=332+ 2 ∙854. Kaikki kolme konjunktiota tapahtuivat Neitsyen tähdistössä. Ja tämä pätee yleisesti ottaen kaikkiin muihin haluamiimme konjunktioihin. Jos lisäämme tarkastelemamme konjunktion päivämäärään 854 vuotta, saamme toisen samanlaisen konjunktion… Lyhyesti sanottuna, jos meillä on J-S-konjunktio (Jupiter-Saturnus) tiettynä päivämääränä, tulee toinen lähes täsmälleen samanlainen 854 vuotta myöhemmin tai on ollut toinen samanlainen 854 vuotta aikaisemmin (todisteet ovat toisessa kirjassa).

Samaa laskukaavaa noudattaen – olettaen, että sapattivuosien ja riemuvuosien laskenta alkoi vuonna 1390 eaa. – voidaan laskea, että 70. riemuvuosi eli 3430. vuosi (49 x 70 = 3430) osuu yksiin vuoden 2040 kanssa, jolloin alkaisi myös historian seitsemäs vuosituhat minun, Ramónin ja Lutherin kronologian mukaisesti. Raamatussa riemuvuosi symboloi pohjimmiltaan samaa kuin sapatti – maan tulevaa vapautusta synnin turmeluksen orjuudesta ja sen tuhatvuotista sapattilepoa: “pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.“⁴⁴

Olen kirjoittanut blogissani aiempina vuosina, että 70. riemuvuosi alkaisi vuonna 2025, jolloin Israelin valtio täyttää 77 vuotta. Mutta tämä laskenta perustuu siihen ajatukseen, että sapattivuosien ja riemuvuosien laskenta olisi käynnistynyt samalla hetkellä kun israelilaiset saapuivat luvattuun maahan 40 vuoden erämaavaelluksen päättyessä vuonna 1406 eaa. Joka tapauksessa 70. riemuvuoden tulisi täyttyä vuosien 2025 – 2040 välissä ja se tulee olemaan todennäköisesti viimeinen riemuvuosi ennen Herramme toista tulemusta.

“Seitsemän aikaa” tulee täyteen

Vuonna 2040 ei alkaisi vain 70. riemuvuosi ja historian seitsemäs vuosituhat, mutta samana vuonna tulisi täyteen myös “seitsemän aikaa”. Tämä voidaan päätellä mm. Danielin ja Ilmestyskirjan profetioista missä aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa määritetään käsittävän 1260 päivää tai 42 kuukautta. Tämä viittaa muinaiseen 360 päiväiseen kalenteriin missä jokainen kuukausi koostui 30 päivästä ja vuosi 360 päivästä. Näin ollen kolme ja puolivuotta ja 42 kuukautta vastaa siinä 1260 päivää. Näin ollen seitsemän vuotta vastaisi 2520 päivää (1260 x 2 = 2520). Mutta koska Danielin vuosiviikkonäyssä “viikot” luetaan vuosiksi, niin samoin myös 2520 päivää voidaan lukea 2520 vuodeksi. Lisäksi nämä vuodet tulisi laskea vielä 360-päiväisinä vuosina eikä 365-päiväisinä vuosina.

Näin ollen seitsemän aikaa voidaan muuntaa 907 200 päiväksi koska 360 x 2520 = 907 200. Tämä taas voidaan muuntaa 2484 aurinkovuodeksi, koska 907 200 : 365.24 = 2483.8 eli pyöristäen 2484 vuotta. Kun 2484 vuotta lisätään maaliskuuhun 444 eaa. – mistä Danielin 70 vuosiviikkoa tulisi alkaa minun tulkintani mukaan laskemaan – päädytään vuoteen 2040 (2484 – 444 = 2040). Koska “nollavuotta” ei lasketa mukaan ellei kyseessä ole astronominen kalenteri, niin vuosi on itseasiassa 2041, mutta koska 2484 vuotta jäi hieman vajaaksi, niin seitsemän aikaa täyttyy joulukuussa 2040. Voit tarkistaa tämän itse tältä sivustolta lisäämällä maaliskuun 1. 444 eaa. 907 200 päivää.

Pitäisikö nämä seitsemän aikaa ymmärtää vuosiviikkonäyn 27 jakeen valossa: “Hän tekee lujan liiton [vahvistaa liiton] monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” (RK) Vaikka tämä jae koskee Antikristuksen Israelin kanssa solmimaa seitsenvuotista sopimusta, joka käynnistää näyn viimeisen vuosiviikon, niin voisiko sen tulkita sisältävän kaksoismerkityksen missä viimeinen vuosiviikko tarkoittaa 2520 päivän sijasta 2520 vuotta (360-päivän vuotta)?

Liiton vahvistaja ei olisi tuossa tapauksessa Antikristus vaan Jumala itse, joka vahvisti Aabrahamin kanssa tekemänsä liiton Israelin kanssa vuonna 444 eaa., kun Persian Artakserkses I antoi juutalaisille luvan rakentaa Jerusalem uudestaan ja palata isiensä synnyinseuduille. Koska näyn alkuperäinen merkitys paljastaisi vain Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen ja Hänen ristinkuolemansa historiallisen ajankohdan, niin vuoteen 444 lisätyt 2520 vuotta tai “seitsemän aikaa” paljastaisi myös Hänen toisen tulemuksensa historiallisen ajankohdan, jolloin myös 70. vuosiviikko tulee sen päätökseen.

Tässä olisi eräs mielenkiintoinen selitys Danielin vuosiviikkonäylle. Myös Ramón tarjoaa erään mielenkiintoisen tulkinnan Danielin 12. luvun näylle 1290 ja 1335 päivästä missä hän lukee ne 1290 ja 1335 vuodeksi. Ramónin tulkinnan mukaan 1290 ja 1335 vuotta tulisi laskea yhteen ja lisätä Salomonin temppelin hävittämisvuoteen 586 (vaikka toiset sanovat sen olleen vuosi 587) eaa. 1290 + 1335 = 2625 ja 2625 – 586 = 2039. Mutta koska nollavuotta ei lasketa mukaan todellinen vuosi on 2040. Daniel 12:11-13 ennusti:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.”

Ramónin mukaan näitä vuosia aletaan laskea siis “siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan” eli temppelin hävittämisvuodesta 586. “…ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.” Tämä osa näystä viittaa siihen mitä tapahtuu tuon 1290 vuoden lopussa: hävityksen kauhistus asetetaan Salomonin temppelin paikalle eli islamilainen Al-Aqsa moskeija perustettiin vuonna 705 jaa. Lopuksi: “Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.” Eli vuoteen 705 lisättäisiin vielä 1335 vuotta, jotka päättyisivät vuonna 2040. Tammikuisessa Luther-artikkelissani laskin itse samanlaista logiikkaa hyödyntäen, että vuosina 2040-41 tulisi täyteen myös 1260 vuotta paavinvallan perustamisesta ja näin ollen mm. Isaac Newtonin kannattama tulkinta paavinvallan 1260 vuodesta tulisi ajoittaa vuosien 781 – 2041 väliin eikä niinkään vuosien 800 – 2060 väliin, kuten Newton ehdotti. Suosittelen tutustumaan asiaan paremmin tuon artikkelini väliotsikosta Miksi Newton ennusti maailmanloppua vuodelle 2060?

Alaviitteet

1. Kol. 2:16 ↩︎
2. Matteus 5:17 ↩︎
3. Jesaja 53:5-7 ↩︎
4. Heb. 4:9-10 ↩︎
5. Irenaeus: Against Heresies, BOOK V, Chapter 28. http://www.gnosis.org/library/advh5.htm ↩︎
6. https://earlychristianwritings.com/text/barnabas-lightfoot.html ↩︎
7. Ap. t. 4:36-37, 15:2, ↩︎
8. 2. Pet. 3:8-9 ↩︎
9. Ensimmäisen Kuningasten kirjan 6. luku kertoo Exoduksen tapahtuneen 479 vuotta ennen Temppelin perustamista eli vuonna 1446 eaa. ja 1. Moos. 15:16, 2. Moos. 12:40, Gal. 3:16 taas ajoittaa Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän lupauksen 430 vuoden päähän ennen Exodusta eli vuoteen 1876 eaa. ↩︎
10. 1. Moos. 12:4 ↩︎
11. Joosua 10:13, 2. Samuel 1:18 ↩︎
12. 2. Timoteus 3:8 ↩︎
13. 1. Moos. 10:8-10, 1. Aik. 1:10, Miik. 5:5 ↩︎
14. Raamatun ilmaisu “ensimmäinen valtias maanpäällä” voidaan ymmärtää tarkoittaneen joko ensimmäistä vedenpaisumusta seurannutta hallitsijaa tai historian ensimmäistä kuningasta, joka hallitsi suurta ylikansallista imperiumia. ↩︎
15. 1. Moos. 11 ↩︎
16. Luuk. 21:25 ↩︎
17. Psalmit 19:2 ↩︎
18. Jeremia 31:35-36 ↩︎
19. Kol. 1:16 ↩︎
20. Jes. 14:12, Ilm. 22:16 ↩︎
21. Job 38:7, Dan. 8:10, Ilm. 1:20, 12:4 ↩︎
22. Daniel 12:3 ↩︎
23. 1. Moos. 1:28 ↩︎
24. Matteus 18:22 ↩︎
25. 1. Moos 4:24 ↩︎
26. 1. Moos. 5:30-31 ↩︎
27. Nämä esiintymät olen johtanut ilmeisesti tältä verkkosivulta ja ne näyttäisivät koskevan ainoastaan Kuningas Jaakon Raamatun perustana olevaa bysantilaista Textus Receptus käsikirjoitusta. Mainittakoon kuitenkin, etten ole King James Version Only -liikkeen edustaja tai sen ajatusten kannattaja. ↩︎
28. Laskelmat olen perustanut tämän sivuston antamiin lukuihin. ↩︎
29. Tämä usein toistettu sitaatti ei ole sanasta sanaan tarkka sitaatti Galilein sanoista ja vaikka alkuperäinen toteamus ei sisälläkään viittausta Jumalaan, Galilei uskoi Jumalaan ja sanoi kirjeessään suurherttua Christinalle: ”En koe olevani velvollinen uskomaan, että sama Jumala, joka on lahjoittanut meille järjen, ymmärryksen ja älyn, tarkoittaisi meidän luopuvan niiden käytöstä.” ↩︎
30. Room. 8:21 ↩︎
31. Tämä asia selviää mm. apokryfisestä riemuvuosien kirjasta, joka kirjoitettiin ennen kristillisen ajanlaskun alkua ↩︎
32. Jer. 25:10-12 ↩︎
33. Jer. 29:10 ↩︎
34. Esra 1:1-2 ↩︎
35. 2. Aik. 36:6, Dan. 1:1 ↩︎
36. Jer. 25:1, 11 ↩︎
37. Monet Raamattukommentaarit toteavat, että Dan. 9:1:ssä mainittu “Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäinen hallitusvuosi” viittaa tosiasiassa Kyyros Suuren ensimmäiseen hallintovuoteen.  ↩︎
38. Dan. 9:24 ↩︎
39. Tässä laskutavassa vuodet lasketaan myös 360 päivän mittaisiksi profeetallisiksi vuosiksi ↩︎
40. Jes. 44:28, 41:1 ↩︎
41. Salomo, Daavid ja Saul hallitsivat kaikki 40 vuotta (1. Kun. 2:11, 11:42, ja Ap. t. 13:21), joten kuningaskunnan jakaantumisesta vuonna 930 laskien, Saulin hallintokausi olisi alkanut vuonna 1050 eaa. Kruunajaiset ovat saattaneet olla vuosina 1048-47. ↩︎
42. 2. Aik. 36:6, Dan. 1: ↩︎
43. Dan. 10:1, Kyyros Suuren 3. vuosi oli vuosi 536 eaa. ↩︎
44. 3. Moos. 25:10 ↩︎