Paavi Franciskus siirtyi ajasta iäisyyteen 88 -vuoden ikäisenä pääsiäissunnuntaita seuraavana maanantaina 21. huhtikuuta 2025. Täten voimme panna jo rastin Franciskuksen nimen päälle koskien Ilmestyskirjan Väärän profeetan identiteettiä. Olen edistänyt blogissani joskus ajatusta siitä, että Franciskus voisi täyttää mahdollisesti Ilmestyskirjan toisen pedon tai väärän profeetan identiteetin, joka toimii eräänlaisena “Antikristuksen Johannes Kastajana” valmistaen tien hänen valtaanousuaan varten ja joka “käyttää kaikkea ensimmäisen pedon [s.o. Antikristus] valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.” (Ilm. 13:12)

Olin todennut kuitenkin usein, että ajatus siitä että Franciskus olisi väärä profeetta oli enemmän arvailun puolella eikä hänen identiteettinsä tunnistamiselle ole vastaavaa raamatullista tarvetta tai oikeutusta kuin Raamattu antaa Antikristuksen tunnistamiselle ennen seurakunnan ylösottoa (1. Tess. 4:17-5:2, 2. Tess. 2:1-3). No tietysti kaikki tulevaisuuden spekulointimme on enemmän tai vähemmän arvailua, koska kukaan meistä ei omista kristallipalloa, joka näyttäisi tarkasti sen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä koskee myös arvailujani kuningas Charlesin roolista Raamatun lopullisena Antikristuksena. Ei siis vain yhtenä antikristuksena monien joukossa, sillä Raamatun mukaan sekä vääriä profeettoja että antikristuksia olisi useampi kuin yksi:

 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. – Matteus 24:24

Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. – 1. John. 2:18

Mutta voimme perustaa arvailujamme tulevaisuudesta myös todennäköisyyslaskelmiin siitä mikä on todennäköisempää ja mikä vähemmän todennäköistä. Ja näillä mittareilla Charles Antikristuksena on saanut paljon enemmän pisteitä kuin vaikkapa Franciskus vääränä profeettana. Tämä johtuu jo ihan siitä, että Raamatussa ei anneta kovinkaan seikkaperäistä tietoa siitä kenen tuon lopullisen väärän profeetan tulisi olla ja siksi hänen identiteettinsä tunnistaminen jää enemmän tai vähemmän arvailun puolelle.

Ainoat tunnistustiedot väärän profeetan henkilöllisyydestä löytyvät Ilmestyskirjasta kun taas Antikristuksesta on profetioita kaikkialla Vanhaa ja Uutta testamenttia, joista voimme rakentaa kirkkaamman kokonaiskuvan siitä mistä tämän henkilön tulisi nousta, mikä on hänen yhteiskunnallinen asemansa, miten hän käyttäytyy, puhuu, toimii, jne. Ilmestyskirja kuvailee väärää profeettaa ainoastaan näillä termein:

 Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. 

Myöhemmin Ilmestyskirjassa tätä toista petoa kutsutaan myös väärän profeetan nimellä (Ilm. 16:13, 19:20, 20:10). Toinen peto ei siis voi olla jokin valtakunta kuten Amerikan Yhdysvallat, kuten tätä näkyä tulkitaan historisistien kuten seitsemän päivän adventistien tahoilta (tässä tulkinnassa “tuli taivaasta” on Hiroshima ja Nagasaki, jne.) Olisi hieman outoa luonnehtia jotain valtakuntaa tai kansakuntaa profeetan tittelillä. Kaikkein yleisin tulkinta (varsinkin protestanttien keskuudessa) on ollut se, että väärä profeetta olisi Rooman paavi. Tämä on ollut mielestäni kaikkein uskottavin näkemys, koska se sopii parhaiten Ilmestyskirjan sisäiseen symboliikkaan. Esimerkiksi Jeesusta Kristusta näky kuvailee näin:

Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: “Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä”. Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan… ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”. – Ilmestyskirja 5:5-6, 9

Jos väärä profeetta näytti myös kuin karitsalla, jolla oli kaksi sarvea, mutta joka puhui kuin lohikäärme (Saatana), niin tämä viittaa hänen asemaansa Kristuksen kaltaisena lempeänä pappishallitsijana, seurakunnan ylipappina. Teurastetun Karitsan seitsemän sarvea ja seitsemän silmää viittaa näyn symboliikassa niihin seitsemään seurakuntaan, joita Karitsa hallitsee taivaassa Hänen seurakuntansa ylimmäisenä pappina (Hebr. 4:14). Samoin tämän lohikäärmeen suulla puhuvan karitsan tulisi viitata johonkin ulkoisesti lempeään pastoraaliseen johtajaan, joka teeskentelee kristillisen seurakunnan ylimmäistä pappia, mutta joka puhuu kuin Paratiisin pettävä käärme.

Se, että hän käyttää myös kaikkea ensimmäisen pedon valtaa, jonka “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (j. 7) osoittaa, että hänen tulisi olla jossain hyvin vaikutusvaltaisessa asemassa. Hänen tulisi kyetä yhdistämään etenkin kaikki maailman uskonnot ja uskonnottomatkin, sillä hän “saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.” Väärän profeetan ei siis tulisi olla vain yhden maailmankirkon johtaja vaan yhden maailmanuskonnon johtaja. Tällaista roolia paavi Franciskus oli jo monin paikoin rakentamassa itsellensä.

Paavi Franciskus oli hyvin epäsuosittu katolisen kirkon traditionalistien ja konservatiivien keskuudessa, jotka eivät edes tunnustaneet häntä legitiimiksi paaviksi johtuen hänen liberaalista kirkkopolitiikastaan ja globalisista ajatuksistaan. Hän edisti useammin Euroopan punavihreää avointen rajojen maahanmuuttopolitiikkaa ja uuspakanallista ilmastouskontoa kuin Jeesuksen todellista pelastavaa ristin evankeliumia. Hän oli kuin roomalaiskatolinen versio anglikaanikirkon nykyisestä päästä, Charles III:sta, jonka kuuluisa kanadalainen psykologi Jordan Peterson myönsi palvovan ihmisuhreja vaativaa maanjumalatar Gaiaa hänen äskeisessä haastattelussaan.

Paavi Franciskus oli myös universalisti, joka opetti että kaikki uskonnot johtavat Jumalan luokse vastoin Jeesuksen opetuksia, joka sanoi : “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tämä lausunto jo itsessään teki Franciskuksesta väärän profeetan, sillä Jeesus sanoi: “Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt. 7:13-16) Väärät profeetat julistavat siis “lavean tien evankeliumia”, jonka mukaan taivaaseen on monia eri teitä, joka ei vaadi syntiemme henkilökohtaista tunnustamista ja polvistumista Golgatan ristin alle. Mutta Franciskus oli väärä profeetta pienellä “v:llä”, ei se lopullinen Väärä profeetta, joka saattaa maailman palvomaan Antikristusta.

Jää nähtäväksi palauttaako Franciskusta seuraava paavi Rooman kirkon konservatiivisemmalle linjalle, vai toimiko Franciskus vain eräänlaisena tienraivaajana hänen perilliselleen, joka ottaisi vieläkin antikristillisemmän linjan kirkon johdossa. Franciskuksen tehtävä oli siis vain pehmittää katolisen maailman asenteita siihen pisteeseen, että he ottaisivat lopulta helpommin vastaan tämän lopullisen viettelijän, joka pettäisi kirkon ja johtaisi sen Antikristuksen syliin. Mutta jos Franciskusta seuraa jokin joka ottaa täydellisen u-käännöksen hänen edeltäjänsä arvoihin ja kirkkopolitiikkaan, niin silloin tuleva paavi ei ole todennäköisimmin Ilmestyskirjan väärä profeetta.

Mielenkiintoisen juonenkäänteen tähän spektaakkeliin tuo myös ns. Pyhän Malakian profetia paaveista, jonka mukaan Franciskus olisi ollut listan viimeinen paavi, jonka aikana Rooman olisi pitänyt tuhoutua kristittyjen suuren vainon aikana. Olin tuonut tämän profetian esiin usein Franciskuksen yhteydessä lisävahvistuksena sille, että hän saattaisi olla Rooman viimeinen paavi ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle. Toinen tästä erillinen paaveihin liittyvä profetia oli suoraan Danielin kirjan 7. luvusta, minkä monet 1500 – 1800 -lukujen protestantit assosioivat usein Rooman paaviuteen ja esittivät eriaisia tulkintoja siihen milloin paavinvallan 1260 vuotta, eli Danielin profetiassa mainittu “aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa”, tulisi päättyä. Myös Isaac Newton kannatti kyseistä tulkintaa ja laski paavinvallan päättymisvuodeksi vuoden 2060 jKr.

Itse perustelin tämän historisistisen tulkinnan raamatullisuutta (lähinnä Danielin 7. ja 8. luvun osalta) kolmessa eskatologisessa kirjassani, jotka julkaisin vuosina 2014, 19 ja 22. Esitin niissä myös omat laskelmani näyn päätösvuodeksi, joissa päädyin ensin vuoteen 2016 ja sitten vuoteen 2023. Erehdyin näissä molemmissa laskelmissani, sillä laskelmani olisivat edellyttäneet Vatikaanivaltion tuhoutumista tai paavien maallisen vallan päättymistä joko vuonna 2016 tai vuonna 2023. Joulukuussa 2023 esitin taas uuden laskelmani tämän saman näyn pohjalta missä päädyin vuosiin 2040-41 näyn päätösvuodeksi, joka osui yhteen myös Martin Lutherin laskeman “maailmanlopun” vuoden kanssa. Jos seuraava paavi astuisi virkaan suhteellisen nuorena, hän voisi olla virassaan hyvinkin vielä vuonna 2040.

Franciskuksen kohdalla tuo olisi ollut melko epätodennäköistä, koska vuonna 2040 hän olisi ollut jo 104 -vuotias. Mitä tulee Pyhän Malakian profetiaan, niin kyselin siitä tänään tarkemmin tekoälyltä. Voit lukea keskustelun täältä. Teen tiivistyksen keskustelun ydinkohdista. Pyhän Malakian profetian alkuperä palaa 1590 -luvulle benediktiinimunkki Arnold de Wyonin julkaisemaan teokseen Lignum Vitae. Monet vakavammat tutkijat ja katolinen kirkko itse ovat pitäneet profetiaa väärennöksenä, koska se on luettu 1100 -luvulla eläneen irlantilaisen piispa Malakian nimiin, vaikka paavien lista julkaistiin vasta 400 vuotta Malakian kuoleman jälkeen.

Listassa mainitaan 112 paavia, joista 74 ensimmäisen kuvaus sopii hyvin Arnold de Wyonin elinaikaa edeltäviin paaveihin vuosina 1143–1144 hallinneeseen Celestinus II:een asti, joka on listan ensimmäinen paavi. Muiden 38 kuvaus on kuitenkin epämääräinen ja vaikea sovittaa 1590 -lukua myöhempiin paaveihin. Mutta tässä listassa vuonna 2013 eronnut paavi Benedictus XVI osuu todellakin yhteen listan viimeiseen numeroituun paaviin, eli 111. paaviin, jota profetia kutsuu nimellä Gloria Olivae. Profetian viimeistä paavia ei ole numeroitu, mutta häntä kutsutaan nimellä “Petrus Romanus” (“Roomalainen Pietari”). Hänen valtakautensa aikana: “kaupunki, joka on seitsemän kukkulan päällä, tuhoutuu, ja pelottava tuomari tuomitsee kansansa.” Seitsemän kukkulan päälle perustettu kaupunki viittaa tässä tietysti itseensä Roomaan.

Koska Rooma ei tuhoutunut paavi Franciskuksen hallitessa, niin luonnollisin johtopäätös tässä on silloin se, että koko profetia oli väärä, kuten katolisen kirkon viralliset tutkijat ovat jo todenneet. Mutta jos haluamme pitää profetiaa edelleen aitona, on mahdollista tulkita sitä myös niinkin, ettei Franciskus ollut vielä sen viimeinen paavi, koska viimeistä paavia ei ole numeroitu siinä 112. paaviksi vaan se mainitaan eräänlaisena epilogina, joka seuraa tämän viimeisen 111. paavin valtaa. Ja koska Benedictus XVI siirtyi syrjään hyvin poikkeuksellisesti – erosi virastaan ennen kuolemaansa mitä ei ollut tapahtunut sitten keskiajan – ja piti titteliä “paavi emeritus” aina kuolemaansa asti joulukuussa 2022, niin voitaisiin väittää että Benedictus XVI oli näyn viimeinen laillinen paavi, jonka virka päättyi vasta hänen kuollessaan (jotkin katoliset salaliittoteoreetikot ovat jopa spekuloineet hänen hallinneen salassa kulissien takan eroamisensa jälkeenkin). Näin ollen, näyn viimeinen paavi voi olla vain jokin, joka valitaan virkaansa vasta Benedictus XVI:n kuoleman – ei hänen eroamisensa – jälkeen.

Eli Roomalainen Pietari odottaisi valintaansa yhä kulissien varjoissa. Malakian profetia ei määrittele myöskään sitä onko kyseessä hyvä vai paha paavi. Näin klassisen protestantin näkökulmasta sellaista käsitettä kuin “hyvä paavi” ei liene edes olemassa, joten on turvallisempaa ajatella hänen oleva paha paavi. Ehkäpä juuri se paavi, joka täyttää myös Ilmestyskirjan väärän profeetan viran. Oli miten oli, olisi varsin yllättävää jos seuraava paavi päättäisi valita nimekseen Pietari kirkon “ensimmäisen paavin” mukaan (kuten katolinen kirkko opettaa). Ehkäpä hän voisi olla myös ensimmäinen paavi sitten paavi Klemens VII:n, joka kruunaa Charles-nimisen Euroopan hallitsijan Rooman ja Euroopan keisariksi.

Edellinen kerta tapahtui vuonna 1530, kun Klemens VII kruunasi Martin Lutherin aikalaisen, Espanjan kuningas Charles I:n Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Charles V:ksi. Charles V hallitsi 1500 -luvulla sen ajan mahtavinta imperiumia, joka käsitti sekä ison osan manner-Eurooppaa, mutta myös suurimman osan Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereista. Viiden vuoden päästä tästä tapahtumasta tulisi täyteen 500 vuotta. Brendan Simms, Euroopan kansainvälisten valtiosuhteiden historian professori Cambridgen yliopstossa, ehdotti vakavissaan jo Charlesin valtaannousun jälkeen, että hänet tulisi kruunata myös Charles VIII:ksi, paavien kruunaamien Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoiden jalanjäljissä. Tällaista kehitystä olen ennustanut blogissani jo noin 10 vuoden ajan.