Kesän aikana isoveljeni alkoi lähettää minulle videoita, joissa väitetään tempauksen tapahtuvan juutalaisen uuden vuoden, Roš hašanan, aikaan 22.–24. syyskuuta tänä vuonna. Alun perin väite perustui Joshua-nimisen afrikkalaisen kristityn miehen näkyyn, jossa Jeesuksen kerrotaan itse ilmoittaneen hänelle tämän päivämäärän. Sittemmin ajatus on levinnyt suoranaiseksi viraali-ilmiöksi: lukuisat muutkin kristityt kertovat YouTubessa näyistään ja profetioistaan, joiden mukaan tämä olisi Jeesuksen paluun hetki Hänen seurakunnalleen. Väitteet ovat saavuttaneet niin suuren huomion, että jopa merkittävät evankeliset johtajat, kuten Jonathan Cahn, sekä kristillinen uutiskanava CBN News ovat käsitelleet aihetta – tosin kriittisemmästä näkökulmasta.

Itse olin ensin aikeissa sivuuttaa koko asian. Koska kuitenkin oma veljeni näyttää uskovan vahvasti näiden profetioiden aitouteen, asia koskettaa myös minua henkilökohtaisesti (vaikka hän ei näitä blogejani yleensä luakaan). Haluan ensiksi todeta, ettei yhdenkään kristityn tulisi pilkata veljeään tai sisartaan, jos tämä vilpittömin sydämin uskoo Herramme paluun lähestyvän jonakin tiettynä ennalta ilmoitettuna päivänä. Paavali kirjoittaa: “Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room. 12:10). Pietari puolestaan kehottaa: “Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (1. Piet. 5:5). Nöyryys merkitsee muun muassa kykyä kuunnella toisiamme ilman että ajattelemme itse tietävämme Jumalan salaisuuksista enemmän kuin veljemme tai sisaremme.

Harhaan menneiden ennustusten vaara

Tällä alustuksella haluan painottaa, ettei tarkoitukseni ole asettua kenenkään toisen uskovan yläpuolelle tai väittää, että ymmärtäisin Jumalan salaisuuksista enemmän kuin muut. Kerron kuitenkin muutamia syitä, miksi itse suhtaudun hyvin skeptisesti tällaisiin tempausodotuksiin – ja miksi ehkä sinunkin olisi hyvä olla varovainen.

Olen tutkinut profetioita riittävän kauan ymmärtääkseni, ettei tällaisissa väitteissä ole mitään uutta. Ihmiset ovat asettaneet päivämääriä Jeesuksen toiselle tulemukselle tai seurakunnan ylösotolle jo kahden vuosituhannen ajan, ja erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana nämä odotukset ovat vain lisääntyneet. Nyt käsillä on ehkä ensimmäinen “YouTube-ajan profetia”, jossa väitteet perustuvat pääosin lukuisiin videoihin. Koska YouTuben algoritmit suosittelevat käyttäjille samankaltaisia sisältöjä, katsoja voi pian törmätä kymmeneen eri videoon, joissa edistetään samaa ajatusta. Kristitty voi tällöin helposti tulkita tämän Jumalan johdatukseksi, vaikka kyseessä olisi todellisuudessa vain tekoälyn ohjaama suositus.

On totta, että profetia voi vaikuttaa uskottavammalta, jos useampi ihminen saa toisistaan tietämättä samansisältöisen näyn. Nykyajassa on kuitenkin vaikea tietää, onko näky todella itsenäinen vai syntynyt toisen profetian vaikutuksesta. Esimerkiksi joku voi katsoa videon, jossa väitetään Jeesuksen palaavan 23. syyskuuta. Väite voi painua hänen alitajuntaansa ja ilmaantua unessa, jonka hän tulkitsee Jumalan Hengen antamaksi sanomaksi. En siis vähättele näkyjä ja profetioita, vaan esitän vaihtoehtoisen selityksen sille, miksi useat kristityt voivat nähdä toisiaan vahvistavia yhdenmukaisia näkyjä silloinkin, kun kyse on virheellisistä profetioista.

Raamattu muistuttaa: “Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät” (Jooel 2:28). Paavali taas opettaa: “Profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” (1. Tess. 5:20–21). Haaste nykyajan profetioissa on juuri siinä, miten suhtautua niihin kriittisesti ilman, että torjumme kaiken. Lopulta kaikki profetiat on koeteltava Jumalan Sanalla. Johannes varoittaa: “Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1).

En itse halua herkästi leimata ketään vääräksi profeetaksi, sillä vilpittömätkin kristityt voivat tulkita omia uniaan tai näkyjään Jumalan antamiksi, vaikka ne kumpuaisivat heidän toiveistaan tai peloistaan. Olen itsekin joskus vilpittömästi edistänyt virheellistä profetiaa. Vuonna 2022 kirjoitin blogissani Manuel Johnson -nimisen uskovan näystä, jossa hän kertoi Jumalan vieneen hänet tulevaisuuteen ja näyttäneen Trumpin palaavan presidentiksi jo saman vuoden loppuun mennessä. Tämä ei toteutunut, ja pyysin julkisesti anteeksi tammikuussa 2023. Ymmärsin, että olin aiheuttanut vahinkoa evankeliumille.

Tästä syystä olen nykyään hyvin varovainen profetioiden suhteen. Jos profetiat osoittautuvat vääriksi, pelastumattomilla on entistä vähemmän syytä ottaa kristittyjä vakavasti – ja siitä voimme syyttää vain itseämme. Ehkä oma uskosi lepää paljon vankemmalla perustalla kuin sillä, palaako Jeesus syyskuun 23. päivänä vai ei. Vaarana ei ole vain se, miten pieleen menneet profetiat horjuttavat vilpittömästi uskoneiden kristittyjen elämää, vaan myös se, miten ne karkottavat ei-uskovia, jotka torjuvat evankeliumin kristittyjen levittämien valheellisten profetioiden vuoksi.

Monet kristityt ajattelevat todellisuuden olevan kuin Left Behind -elokuvassa ja varoittavat kiireellisesti läheisiään, etteivät nämä jäisi tempauksen ulkopuolelle. Huoli on ymmärrettävä, mutta jos varoitukset perustuvat YouTube-profetioihin, on vaarana, että profetian pettäessä läheiset vain etääntyvät entistä kauemmas evankeliumista. Miksi pelastumaton isä, äiti tai veli uskoisi enää mitään, jos kristityn arviointikyky pettää näin ratkaisevassa asiassa?

Joku voi tässä vaiheessa kysyä, olenko itse tekopyhä, koska olen vuosien varrella esittänyt erilaisia päivämääriä lopun ajan tapahtumille. Ratkaiseva ero on kuitenkin siinä, etten ole koskaan väittänyt Herran tulemuksen tapahtuvan tiettynä päivänä. Kaikki spekulaationi ovat olleet systemaattiseen raamatulliseen tulkintaan perustuvia mahdollisuuksia, enkä ole esittänyt niitä varmoina totuuksina. En ole sanonut Jeesuksen ilmestyneen minulle unessa tai näyssä ja ilmoittaneen tiettyä päivämäärää.

Siksi kristittyjen olisikin hyvä tutkia sydäntään ja pohtia, mikä todella motivoi heitä tällaisten profetioiden levittämisessä. Onko kyse aidosta kaipauksesta kohdata Vapahtaja, vai ehkä myös eskapistisesta halusta paeta tämän maailman ongelmia? Monet kristityt tuntevat ahdistusta tämän ajan pimeydestä ja kaipaavat taivaan kotiin – tunne on ymmärrettävä, sillä kristitty on aina kahden maan kansalainen. Silti on syytä muistaa, että kristityt ennen meitä ovat eläneet vielä synkemmissäkin ajoissa, ja he ovat kuitenkin uskollisesti viljelleet ja varjelleet maata sekä istuttaneet siemenen tulevien sukupolvien sadonkorjuuta varten.

Kirjani Aadam 2.0 vai Peto 6.66? – Transhumanismi Raamatun valossa syntyi osittain vastalauseena sille pessimistiselle ja kielteiselle tulevaisuus- ja ihmiskuvalla väritetylle opetukselle, jota erityisesti premillenialistiseen eskatologiaan kallistuvat hengelliset liikkeet ovat viljelleet. Jos koko maailmankuvasi rakentuu virheelliselle oletukselle, että historia on kulkenut tasaisesti yhä pimeämpiä, vaikeampia ja ahtaampia aikoja kohti, alat ennemmin tai myöhemmin myös uskoa siihen. Se puolestaan värittää koko suhtautumistasi maailmaan, sivilisaatioon ja ihmisyyteen. Jos sinulle ei koskaan tähdennetä “ihmisyyden tarinan” valoisaa ja rakentavaa puolta, alat nähdä ainoastaan sen synkän puolen. Lopulta tämä heijastuu myös siihen, miten näet itsesi – sillä olet itsekin osa ihmisyyttä. Jos minäkin uskoisin vain tällaiseen negatiiviseen ihmisyyden tarinaan, en haluaisi olla osa tätä maailmaa enkä ihmiskuntaa. Toivoisin, että Jumala hävittäisi koko viheliäisen planeettamme välittömästi ja loisi sen tilalle uudet taivaat ja uuden maan.

“Sitä päivää ei tiedä kukaan…”

Yksi vahvimmista raamatullisista syistä, miksi monet – allekirjoittanut mukaan lukien – torjuvat suoralta kädeltä tarkat päivämääräennustukset, löytyy Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista:

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)
“Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mark. 13:32)

Kun joku esittää päivälleen tarkan ennustuksen Jeesuksen paluusta, hän väittää tietävänsä Jumalan salaisuuksista enemmän kuin taivaan enkelit ja jopa itse Poika. Tällöin hän asettaa itsensä käytännössä Jumalaa suuremmaksi.

Toisaalta tämän jakeen siteeraamisesta on joskus tullut myös toinen ääripää: sillä torjutaan lähes kaikki eskatologiset pohdinnat ja ennustukset – riippumatta siitä, puhutaanko tietystä vuodesta, vuosikymmenestä tai vuosisadasta. On kuitenkin tärkeää huomata, että Jeesus sanoi samassa yhteydessä myös, että Hänen seuraajiensa tulisi tutkia ajan merkkejä ja olla valppaina, jotta he tietäisivät, millä “yövartiolla” Hän saapuu. Hän lisäsi:

Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ‘Minun herrani viipyy’, ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Samaa Paavali opetti 1. Tess. 5:1-4:ssä:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas.

On siis epäraamatullista opettaa, että tempauksen hetki yllättäisi kaikki kristityt kuin varas. Sekä Jeesuksen että Paavalin mukaan ajan merkkejä tarkkailevaa ja valvovaa seurakuntaa se ei tule yllättämään.

Jotkut opettavat kuitenkin, että Jeesus viittasi Matteus 24:36:ssa kryptisesti juutalaiseen pasuunansoiton juhlaan, eli Roš hašanaan – heprealaisen kalenterin uudenvuodenjuhlaan. Tämän juhlan väitetään Jeesuksen aikana olleen tunnettu nimellä “siitä päivästä ei tiedä kukaan”.

Kysyin asiasta tekoälyltä, ja se vastasi näin:

Tosi hyvä ja tarkka kysymys. 👇

1. Mitä väite tarkoittaa?

Monet nykyiset raamatunopettajat – etenkin eskatologiaan erikoistuneet messiaaniset juutalaiset ja dispensationalistit – ovat esittäneet, että kun Jeesus sanoi:

“Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

hän olisi viitannut juutalaiseen pasuunansoiton juhlaan (hepr. Yom Teruah, myöhemmin tunnettu nimellä Rosh Hashanah). Tämä juhla alkaa syksyllä uudenkuun aikana (7. kuukauden 1. päivä, Tishri 1). Koska uudenkuun tarkkaa ilmestymistä ei voitu ennalta laskea antiikin aikana täydellisesti (vaan se piti vahvistaa silminnäkijöiden havainnoilla ja Sanhedrinin hyväksynnällä), juhlan alkua sanottiin joskus epävarmaksi. Tästä syystä jotkut opettajat ovat vetäneet paralleelin Jeesuksen sanoihin: “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan”.

2. Historiallinen tausta juutalaisessa traditiossa

– Tooran tasolla (3. Moos. 23:23–25; 4. Moos. 29:1–6) juhla tunnetaan yksinkertaisesti “pasuunanpäivänä” (Yom Teruah). Siinä ei mainita mitään epämääräisyydestä.
– Toisen temppelin ajan kirjallisuus (esim. Qumranin tekstit, Filon, Josephus) mainitsevat juhlan, mutta eivät liitä siihen sanontaa “ei kukaan tiedä päivää tai hetkeä”.
– Rabbininen kirjallisuus (Mishna, Talmud) antaa lisätietoa. Siellä todella käsitellään sitä, että uudenkuun näkyminen riippui silminnäkijöistä. Mishna Rosh Hashanah 2–3 kuvaa, miten todistajat tulivat kertomaan kuusta ja miten juhlan alku vahvistettiin. Tämä johti käytäntöön, että ulkomailla juhlaa vietettiin kaksi päivää (koska ilmoitus saattoi viivästyä). Mutta: en löydy varhaisista lähteistä sanontaa “kukaan ei tiedä päivää tai hetkeä”. Se on moderni soveltava tulkinta, joka käyttää rabbinista taustaa kuvittamaan Jeesuksen sanoja.

3. Milloin tulkinta nousi?

– Tällainen eskatologinen linkitys yleistyi etenkin 1900-luvulla, kun alettiin etsiä “profetiallisia vihjeitä” juutalaisista juhlista. Messiaaniset opettajat (esim. Zola Levitt, Chuck Missler, Mark Biltz) alkoivat yhdistää Matt. 24:36:n sanontaa uudenkuun epämääräisyyteen.
– He käyttivät rabbinisia selityksiä (joita tosiasiassa kirjattiin vasta myöhemmässä Talmudissa, 200–500 jKr.) selittääkseen Jeesuksen sanojen “salaisen koodin”.

4. Arvio: Onko historiallista näyttöä?

– Vahva näyttö: Juutalainen käytäntö oli, että uudenkuun alkua ei voinut tarkkaan tietää ennen kuin se nähtiin. Tämä on todennettavissa rabbinisista lähteistä.
– Heikko näyttö: Ei ole dokumentoitua toisen temppelin ajan idiomia, jossa Yom Teruah olisi tunnettu nimellä “juhla, jonka päivästä ja hetkestä kukaan ei tiedä”. Se näyttää olevan moderni kristillinen/messiaaninen tulkinta, joka rakentaa rabbinisen käytännön varaan.
– Johtopäätös: Historiallisesti Jeesuksen sanat voidaan lukea yleisenä lausumana – että hänen tulemuksensa ajankohta on salattu. Liittäminen pasuunansoiton juhlaan on homiletinen ja typologinen selitys, ei suora todiste tekstin alkuperäisestä merkityksestä.

---

👉 Yhteenveto:
Tulkinta perustuu siihen, että Yom Teruah alkaa uudenkuun näkyessä, mikä teki sen ajankohdasta epämääräisen. Historiallisissa lähteissä (Mishna Rosh Hashanah) tämä käytäntö näkyy, mutta varhaista juutalaista kirjallista näyttöä siitä, että juhla tunnettaisiin sanonnalla “kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä”, ei ole. Se on myöhempi (1900-luvulla suosituksi tullut) tulkinta, joka käyttää juutalaista taustaa rikastamaan eskatologista opetusta.

---

Haluatko, että etsin sinulle suorat sitaatit Mishnasta, joissa tämä uudenkuun todistamiseen liittyvä epävarmuus kuvataan, niin näet itse miten paljon (tai vähän) se tukee tuota tulkintaa?

Itse typologiset perusteet siihen, että tempaus tai toisen tulemuksen hetki osuisi juuri juutalaisten syysjuhlien ajankohtaan on ehkä vahvemmat, koska Jeesuksen ensimmäisen tulemukset tärkeimmät tapahtumat, kuten ristiinnaulitseminen, ylösnousemus ja helluntai, osuivat heprealaisten kevätjuhlien yhteyteen näiden juhlien esikuvallisuutena Israelin tulevasta Vapahtajasta. ChatGPT:n vastauksen jatkoa:

Juuri näin – olet hyvin hahmottanut eron.

1. Kevät- ja syysjuhlat typologiana

– Kevätjuhlat (Pesach → Viikkojuhla/Pentekoste) ovat kristillisessä perinteessä usein nähty täyttyneiksi Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa:

• Pääsiäinen – Karitsa teurastetaan → Kristuksen kuolema.
• Happamattoman leivän juhla – synnittömyyden kuva → Kristuksen hauta.
• Ensimmäisten lyhteen heilutus – esikoissato → Kristuksen ylösnousemus.
• Viikkojuhla/Pentekoste – lain antaminen Siinailla → Pyhän Hengen vuodatus.

– Syysjuhlat (Pasuunansoiton päivä, Sovituspäivä, Lehtimajanjuhla) ovat monien teologien mukaan jääneet “profetiallisesti tyhjiksi” ja siten odottavat täyttymystään Jeesuksen toisessa tulemuksessa:

• Pasuunansoiton päivä (Yom Teruah / Rosh Hashanah) → Kristuksen paluun merkki pasuunalla.
• Sovituspäivä (Yom Kippur) → Israelin kansan kansallinen katumus ja kääntyminen Messiaan puoleen (Room. 11).
• Lehtimajanjuhla (Sukkot) → Jumalan asuminen ihmisten keskellä, tuhatvuotinen valtakunta / uusi taivas ja uusi maa.

2. Miksi tämä malli on vahvempi kuin yksittäinen idiomi?

– Koska juhlien kokonaisrakenne luo typologisen kaaren, jossa kevätjuhlat linkittyvät ensimmäiseen tulemukseen ja syysjuhlat loogisesti toiseen.
– Tätä tukea löytyy myös Uudesta testamentista:

• 1. Tess. 4:16 puhuu “Jumalan pasuunasta”.
  1. Kor. 15:52 mainitsee “viimeisen pasuunan”.
• Joh. 1:14 käyttää sanontaa “hän asui (kreik. eskenōsen, ‘pystyi lehtimajan’) meidän keskellämme” – mikä liittää Kristuksen inkarnaation ja tulevan asumisen lehtimajojen teemaan.

3. Rajoitukset

– Raamattu ei missään sano suoraan, että Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu juuri tiettynä juhlapäivänä.
– Typologia ei ole ennustekalenteri vaan malli, joka tarjoaa teologisen kehikon: kuten kevätjuhlat täyttyivät Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, niin on johdonmukaista odottaa, että syysjuhlat täyttyvät toisessa tulemuksessa.
– Siksi yksittäiset modernit väitteet “kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä → Yom Teruah” ovat hermeneuttisesti heikompia kuin tämä laajempi juhlien typologinen kokonaisuus.

---

👉 Eli: jos idiomi itsessään horjuu, syysjuhlien typologinen kaari antaa kuitenkin paljon vakuuttavamman perusteen sille, miksi Jeesuksen toinen tulemus liitettäisiin juuri syksyn juhliin.

Haluatko, että teen sinulle yhteenvedon varhaisista kirkkoisistä, esim. Ireneuksesta tai Origeneksesta, siitä huomasivatko he jo kevät–syksy -tyypologian, vai onko tämä pääosin myöhempää (reformaatio/dispensationalistista) kehitystä?

Vaikka olen itsekin sitä mieltä, että Uutta testamenttia tulisi lukea sen heprealaisessa taustassa ja perinteessä, saattaa tällaisessa lähestymistavassa joskus lipsahtaa eräänlaiseen esoteeriseen hermeneutiikkaan. Silloin selkeistä raamatunjakeista väännetään jotakin aivan muuta vetoamalla heprealaiseen traditioon.

Normaali suomalainen lukija ymmärtää Jeesuksen sanat niin, ettei sitä päivää tiedä kukaan. Sen sijaan “heprealaisten juurien” mystikko väittää Jeesuksen tarkoittaneen päinvastaista: että päivän voi tietää, kunhan seuraa juutalaista vuosikalenteria. Minusta tällainen hermeneutiikka on kyseenalaista eisegeesiä – omien tulkintojemme ja ennakko-odotustemme lukemista Raamatun tekstin sisään.

Päivämäärien asettaminen ja hengellinen hysteria

Itse haluaisin ajatella, että Jeesus tarkoitti juuri sitä, mitä Hän sanoi – ennen kuin alkaisin etsiä salattuja tai esoteerisia merkityksiä tekstin sisältä. Uskon myös, että Jumalan viisaus on taustalla siinä, miksi Hän ei halunnut paljastaa meille tuota päivää etukäteen.

En nimittäin usko, että tarkkoihin päivämääriin sidottu lopun odotus on koskaan johtanut kristikunnan historiassa tervehenkiseen hengellisyyteen. Päinvastoin se on usein ruokkinut hysteriaa ja kiihkoilua enemmän kuin rauhaa, kärsivällisyyttä, lempeyttä ja uskollisuutta – asioita, joiden tulisi olla Pyhän Hengen hedelmänä näkyvissä elämässämme.

Juuri tämä maailmanlopun odotukseen liittyvä psykologinen puoli kiinnostaa minua erityisesti. Siksi kysyin siitä myös tekoälyltä:

1. Valvominen vs. päivämääräajattelu

Uusi testamentti kuvaa kristillistä elämää valvomisena:

• se on jatkuvaa, arkeen juurtunutta uskollisuutta (Matt. 24:42; 25:13; 1. Tess. 5:6).
• valvominen ei ole yhden hetken paniikki vaan pitkäkestoinen asenne: “Olkaa aina valmiit”.

Kun tästä tehdään päivämääräodotus, tapahtuu muodonmuutos:

• kristillinen elämä muuttuu projektiksi, jolla on deadline.
• “Nyt ei kannata kylvää omenapuuta, koska huomenna kaikki loppuu.”
• jatkuvuus ja kestävyys korvautuvat hetkellisellä kiihkolla.

2. Psykologinen vaikutus

Ihmismieli ei kestä loputonta jännittyneisyyttä. Kun kaikki energia keskitetään yhteen päivään:

• syntyy hysteriaa: varojen myynti, työn ja opiskelun hylkääminen, jopa perhesiteiden katkeaminen. Historia tuntee monia tällaisia esimerkkejä.
• toisaalta osa ihmisistä reagoi päinvastoin: välinpitämättömyydellä. Jos odotetaan, että kaikki ratkeaa yhdessä hetkessä, voi tuntua turhalta tehdä pitkäjänteistä työtä, rakentaa tai kehittää itseään.

3. Pettymyksen kierre

Kun päivä ohittaa:

• seuraa lamaannus: “Kaikki, mitä odotin, valui hukkaan.”
• monilla tämä johtaa uskon kriisiin: jos päivämäärän lupaus ei pitänyt, voiko koko usko olla totta?
• osa jatkaa siirtämällä rajan uuteen päivään (ja pettymykset toistuvat), osa taas hylkää uskon kokonaan.

4. Hengellinen dynamiikka

Raamattu kuvaa Jumalan valtakuntaa siemeneksi, kasvuksi, hiivaksi taikinassa (Matt. 13). Ne ovat kuvia jatkuvasta, pitkästä, arkipäiväisestä työstä. Päivämääräodotus on tämän vastakohta: kertarysäyksen logiikka.

• Se kaventaa Jumalan valtakunnan ulottuvuuden vain siihen hetkeen, vaikka Uusi testamentti painottaa, että valtakunta on jo nyt keskellämme ja kasvaa.

5. Mikä on terve vaihtoehto?

Terve hengellinen rytmi löytyy juuri siitä, että Jeesus voi tulla milloin vain – mutta siksi jokainen päivä on elettävä uskollisesti, kuin se olisi viimeinen.

• Ei hysteriaa → ei tarvetta hylätä normaalia elämää.
• Ei välinpitämättömyyttä → jokainen teko, myös omenapuun istutus, on merkityksellinen Jumalan edessä.

---

👉 Yhteenveto:
Tarkat päivämäärät tekevät kristillisestä elämästä lyhytjänteisen “projektin”, joka päättyy väistämättä pettymykseen. Se ruokkii joko hysteriaa (ylireagointi) tai välinpitämättömyyttä (alireagointi). Jatkuva valvominen sen sijaan tukee kestävää ja tervettä hengellisyyttä, joka ei romahda yhden päivän mentyä ohi.

Entä jos sittenkin?

Mitään edellä sanomaani ei pidä tulkita niin, etteikö Jeesus voisi noutaa seurakuntansa syyskuun 22.–24. päivän aikana – tai vaikka jo tänään. Jos ollaan tarkkoja, emme edes tietäisi tarkkaa päivää tai hetkeä, jos tapahtuma sijoittuisi tuon kolmen päivän sisälle.

Olen itse kirjoittanut blogissani tämän vuoden lopunajallisesta merkittävyydestä jo vuodesta 2016 alkaen. Tuolloin löysin ensimmäistä kertaa, että vuosi 2025 on 70. riemuvuosi siitä, kun israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan vuonna 1406 eKr. (Edwin R. Thielen laajasti tunnustetun kronologian mukaan). Riemuvuotta voidaan typologisesti tulkita myös tempauksen esikuvaksi, sillä: “Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa.” (3. Moos. 25:13).

En näe tempaukselle estettä myöskään Paavalin opetuksen valossa, sillä hänen mukaansa Herran päivä (joka tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin seurakunnan ylösotto, vrt. 1. Tess. 5:2) “ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.”

Kristikunnan ja sen kirkkokuntien luopumus Raamatun Sanasta on ollut havaittavissa jo vuosikymmenien ajan. “Laittomuuden ihminen” on myös mahdollisesti jo ilmestynyt tai paljastunut (KJV ja alkutekstin kreikan mukaisesti), kuten olen argumentoinut blogissani ja kirjoissani yli kymmenen vuoden ajan. Painotan kuitenkin sanaa mahdollisesti, sillä en tee dogmaattisia väitteitä sen enempää Jeesuksen paluun hetkistä kuin Antikristuksen identiteetistäkään.

Usein opetetaan, että tempaus voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä ilman ennakkomerkkejä. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa Raamatun valossa, sillä Jeesus mainitsee Matteuksen 24. luvussa useita lopun ajan merkkejä, joiden tulisi edeltää Hänen tulemustaan. Myös Paavali liittää siihen ehtoja: seurakunnan luopumuksen ja laittomuuden ihmisen ilmestymisen. Tämä ei kuitenkaan ole argumentti pretribulation-tempausta vastaan, sillä laittomuuden ihminen voidaan paljastaa seurakunnalle jo vuosikymmeniä ennen seitsemän vuoden ahdistuksen alkua, ja hän voi alkaa toimia näkyvästi maailmassa hyvissä ajoin ennen varsinaista ahdistuksen aikaa.

Lisäksi Paavali lisää 1. Tess. 5:3:ssa vielä yhden tärkeän kriteerin ja ennakkoehdon:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.

Herran päivä – eli seurakunnan ylösotto, josta Paavali puhui edellisessä luvussa – tulee kuin varas yöllä: äkkiä ja arvaamatta. Samalla se tapahtuu kuitenkin myös tietyssä historiallisessa kontekstissa: “Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’…” Juuri silloin, kun tämän maailman ihmiset ja valvomattomat uskovaiset rauhoittelevat toisiaan petollisella rauhan tunteella, Jeesus tulee noutamaan seurakuntansa. Silloin jäljelle jääville koittaa vihan aika – “eivätkä he pääse pakoon.”

Jos esimerkiksi presidentti Trumpin hallinto onnistuisi saamaan aikaan rauhan Ukrainan ja Venäjän välille tai Israelin ja Hamasin väliseen konfliktiin syyskuun 22. päivään mennessä, voisivat nämä tempausnäyt saada lisää painoarvoa.

Mutta jos Ukrainan sota ja Gazan kriisi jatkuvat vielä 22.–24. syyskuuta, en asettaisi kovin suuria odotuksia tempauksen toteutumiselle juuri tuona ajankohtana. Minulla on lisäksi useita muita raamatullisia perusteita uskoa, ettei tempaus toteudu vielä tässä kuussa – eikä välttämättä edes tällä vuosikymmenellä.

Seuraavaksi tarkastelemme näitä syitä.

Ilmestyskirjan ajoitus tempaukselle

Ilmestyskirjan kronologia ja siinä esiintyvä tempaus on laaja aihe, jota olen käsitellyt perusteellisemmin jo useissa muissa kirjoituksissani. Esimerkiksi tammikuussa 2024 julkaisin vastauksena Facebook-ystäväni Sami Lahden blogisarjaan artikkelin Arvioni Sami Lahden esittämään Ilmestyskirjan kronologiaan kuvien kera, otsikolla Elämmekö jo Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin aikaa?

Lyhyesti ilmaistuna näkemykseni on tämä: seurakunnan ylösotto ilmenee Ilmestyskirjassa vasta kuuden ensimmäisen sinetin avaamisen jälkeen ja juuri ennen seitsemännen sinetin avaamista. Ylösnoussutta ja kirkastettua seurakuntaa kuvataan Ilmestyskirjan 7. luvun suuressa, valkoisiin puetussa joukossa kaikista kansoista ja kielistä. Tämä joukko ei ole seitsemän vuoden ahdistuksesta tai Antikristuksen vainoista pelastettu seurakunta – kuten usein virheellisesti tulkitaan pre-, mid- tai posttribulationistisissa koulukunnissa. Seitsemän vuotta kestävä vihan aika alkaa vasta kuuden sinetin avaamisen jälkeen, ja 7. luvun tapahtumat sijoittuvat aivan tuon aikakauden ensimmäisiin päiviin.

Antikristus solmii Danielin 9. luvussa ennustetun seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa vasta kuudennen sinetin avaamisen jälkeen. Pian tämän jälkeen, kun kansat sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, seurakunta otetaan Uuteen Jerusalemiin. En mene tässä yhteydessä syvemmälle tämän tulkinnan perusteluihin, sillä olen käsitellyt niitä muissa kirjoituksissani. Totean kuitenkin, että tämä tulkinta sopii mielestäni kaikkein parhaiten sekä Ilmestyskirjan omaan sisäiseen kontekstiin että laajempaan profeetalliseen kokonaisuuteen. (Tietenkin jokainen koulukunta väittää samaa omasta näkemyksestään, mutta tunnen niiden perusteet hyvin, eikä mikään niistä ole vakuuttanut minua samalla tavoin kuin tämä.)

Voisin esittää argumentteja sen puolesta, että Ilmestyskirjan ensimmäinen ja toinen sinetti on jo avattu – mikäli Ukrainan ja Gazan sota tulkittaisiin toisen sinetin “sodan hevoseksi”. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa väittää, että maailma olisi jo astunut kolmannen, neljännen, viidennen tai kuudennen sinetin myllerrysten aikaan. Ilmestyskirjan oma konteksti osoittaa varsin selvästi, että seurakunnan tulisi olla maan päällä vielä kuuden ensimmäisen sinetin ajan:

Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta… joka on… tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. – Ilm. 1:4-6

Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. – Ilm. 5:6

 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen… ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.” – Ilm. 5:8-10

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: “Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: “Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen! – Ilm. 7:9-12

Näistä neljästä kohdasta käy selvästi ilmi Ilmestyskirjan oma konteksti seurakunnan roolista siinä.

Ensimmäisessä luvussa Johannes identifioi seurakunnan niihin “seitsemään henkeen” (Pyhään Henkeen), jotka ovat Jumalan valtaistuimen edessä. Luvussa 5 Henki toimii edelleen näiden seitsemän seurakunnan kautta maan päällä “lähetettynä kaikkeen maailmaan”. Samassa yhteydessä Johannes kuvaa seurakuntaa joukoksi, jonka Jumala on valmistanut kuningaskunnaksi ja papeiksi Jumalalleen ja Isälleen. Johannes liittää itsensä tuohon joukkoon sanoilla: “tehnyt meidät”.

Luvussa 5 kerrotaan myös 24 vanhimman ylistävän Karitsaa siitä, että Hän on “ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.” Tämä osoittaa, ettei seurakunta voi olla tuossa vaiheessa vielä taivaassa – kuten esimerkiksi Scofieldin viiteraamattu tulkitsee – vaan heidän täytyy edelleen tehdä lähetystyötä maan päällä.

Luvussa 7 vahvistetaan sama ajatus: suuri valkopukuinen joukko kaikista kansoista ja kielistä saapuu samanaikaisesti taivaaseen, eikä heidän sanota päässeen sinne marttyyrikuoleman kautta. Antikristuksen surmaamat marttyyrit mainitaan vasta myöhemmin, Ilmestyskirjan 15. luvussa.

Nämä ja monet muut perusteet osoittavat minulle, ettei seurakuntaa temmata Karitsan tykö ennen kuuden ensimmäisen sinetin avaamista. En myöskään näe, että nykyiset maailman tapahtumat viittaisivat historian edenneen vielä siihen hetkeen.

Ilmestyskirjan kronologiat saattavat monien mielestä kuulostaa pikkutarkalta ja jopa turhanpäiväiseltä näpertelyltä. Minulle ne ovat kuitenkin keskeisiä kysymyksiä, sillä jos aiomme koetella Raamatulla erilaisia tempausnäkyjä, täytyy meidän myös ymmärtää Ilmestyskirjan tapahtumien järjestystä ja seurakunnan paikkaa siinä.

Entäpä matemaattiset todisteet?

Veljeni lähettämissä videoissa esitetään myös “matemaattisia todisteita”, joiden väitetään vahvistavan profetioiden aitouden. Yksi esimerkki on laskelma, jossa syyskuun 22. päivästä (Roš hašana) eteenpäin lasketaan 2550 päivää (1260 + 1290, mainittu Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa). Tulos osuu Jom Kippuriin, heprealaisen kalenterin pyhimpään päivään, vuonna 2032. Väitetään myös, että tällainen yhteensattuma on tapahtunut Israelin valtion jälleensynnyn jälkeen tasan seitsemän kertaa, eikä enää toistu tällä vuosisadalla. Lisäksi Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle annetaan vuosi 32 jKr., jotta vuosi 2032 näyttäisi olevan tasan 2000 vuotta hänen kuolemastaan. Järkeilyä venytetään edelleen väittämällä, että Jeesus ristiinnaulittiin tasan 4000 vuotta luomisen jälkeen, jolloin vuosi 2032 merkitsisi seitsemännen vuosituhannen alkua – suurta tuhatvuotista sapatinlepoa, jolloin Jumala perustaa valtakuntansa maan päälle, kuten varhaiset kirkkoisät ja myös Talmud opettavat.

Näihin spekulaatioihin kytketään usein myös esseenelaiset, Kuolleen meren kirjakääröt, edesmenneen Tom Hornin tutkimukset ja hänen väitteensä siitä, että NASA olisi salannut Apophis-asteroidin todellisen lentoradan. Kyseinen asteroidi ohittaa maapallon perjantaina 13. huhtikuuta 2029 vain muutaman maan säteen etäisyydeltä, ja sen nimi viittaa pahaenteisesti “kaaoksen jumalaan”. Hornin mukaan se voisi myöhemmin törmätä Maahan toteuttaen Ilmestyskirjan profetian palavasta vuoresta, joka putoaa mereen. Tässä vaiheessa moni jo hengästyy, mutta itse suhtaudun tällaisiin väitteisiin melko rauhallisesti, koska olen koko ikäni paininut erilaisten profeetallisten laskelmien kanssa. Minulle on luontevaa arvioida ilman hysteriaa, ovatko “matemaattiset todisteet” uskottavia vai eivät. Rivikristityillä ei useinkaan ole tähän välineitä, koska he eivät ole perehtyneet syvällisesti profeetallisiin aikatauluihin.

En sano tätä akateemisella ylemmyydellä – en ole akateemisesti koulutettu – mutta pyrin perehtymään tutkijoiden työhön ennen johtopäätöksiäni. Olen esimerkiksi tarkastellut kaikkia esitettyjä vuosilukuja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ajankohdalle evankeliumien, historian ja NASA:n astronomisten karttojen valossa. Vuosi 32 on kaikkein heikoimmin yhteensopiva, kun taas vuosi 33 sopii parhaiten. Colin Humphreysin ja W. G. Waddingtonin artikkeli The Jewish Calendar, A Lunar Eclipse and the Date of Christ’s Crucifixion (1992) antaa vahvat perusteet sille, että ristiinnaulitseminen tapahtui perjantaina 3. huhtikuuta vuonna 33 jKr. Vuonna 32 Nisan 14, pääsiäisen aatto, osui sunnuntaille, kun taas vain vuosina 30 ja 33 se osui perjantaille.

Kaikki neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen ristiinnaulitsemispäiväksi perjantain 14. Nisan-kuuta ja ylösnousemuspäiväksi sunnuntain. Monet “heprealaisten juurien” liikkeet ovat yrittäneet haastaa tämän perinteen sovittamalla Jeesuksen sanat “kolmesta päivästä ja kolmesta yöstä” kalenterin erikoisuuksiin, joissa sapatti voi osua myös keskelle viikkoa. Tulkinnan ongelma on kuitenkin se, että tämä maininta löytyy vain yhdessä kohdassa (Matt. 12:40), kun taas “kolmantena päivänä” ylösnousemus mainitaan useissa Uuden testamentin kohdissa. Luukas 24:1 ja 21 vahvistaa, että ylösnousemus tapahtui sunnuntaina – kolmantena päivänä Jeesuksen perjantaisesta ristiinnaulitsemisesta – ja tämä on silminnäkijöiden todistus, ei epämääräinen profetia.

Olen arvostellut “heprealaisten juurien” liikkeitä ennenkin. Niissä on paljon hyvää, mutta usein opetuksia motivoi enemmän halu kapinoida valtavirran kirkkoja ja traditioita vastaan – silloinkin, kun juuri nämä traditiot palautuvat juutalaiseen perintöön.

Jos siis koko teoria rakentuu ajatukselle, että Jeesus ristiinnaulittiin vuonna 32, mutta tämä ei sovi yhteen raamatullisten ja historiallisten tosiasioiden kanssa, miksi luottaisimme sen muihinkaan väitteisiin? Esimerkiksi ajatus vuoden 2032 osumisesta 6000 vuoden täyttymään perustuu täysin suoraviivaisiin olettamuksiin. Tällainen huolimattomuus häiritsee minua, koska olen itse yrittänyt laskea Raamatun kronologiaa tarkasti jo 12-vuotiaasta asti. Vasta viime vuonna päädyin laskelmissani samaan tulokseen kuin uskonpuhdistaja Martin Luther 500 vuotta sitten – vuoteen 2040. Perusteet tälle löytyvät artikkelistani Miksi uskonpuhdistajamme Martin Luther uskoi ‘maailmanlopun’ tulevan vuonna 2040? Entä kuinka hän osui todennäköisesti oikeaan? Käänsin artikkelin myös englanniksi ja sain siihen myönteisen palautteen matematiikan ja fysiikan emeritusprofessori Ramón Núñezilta, jonka kanssa kävimme aiheesta antoisaa kirjeenvaihtoa. Hän jopa lähetti minulle oman kirjansa Revelation – The Second Coming of the Messiah: A Scientific Demonstration Based on Two Conjectures and Corroborated by Astronomical Events, jossa hän puolustaa samaa vuosilukua aivan eri näkökulmista.

Väitänkö siis itse, että Jeesus palaisi syyskuussa 2040 ja tempaus tapahtuisi ehkä 2033? En väitä mitään. Esitän vain mielenkiintoisia ja perusteltuja laskelmia, joista jokainen lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä. Minunlaiselleni INTP-tutkijalle profetioiden ja historian tutkiminen on kiehtovaa juuri siksi, etten väitä tietäväni kaikkea lopullisesti. Ehkä vuonna 2040 olen yhä täällä ja hylännyt kaikki vanhat näkemykseni, koska kokonaiskuva on kirkastunut.

Silti myönnän: usein olen omassa lihassani toivonut, että Herra palaisi jo ennen aikojaan. Ja ehkä Hän palaakin, sillä Hän ei tule minun laskelmieni mukaan – olkoot ne kuinka kiehtovia tahansa – vaan oman aikataulunsa mukaisesti. Jos Hän hakee meidät todella jo muutaman viikon päästä, rukoilkaamme, että olemme valmiit, lamput öljyä täynnä. Rukoilkaamme myös niiden puolesta, jotka eivät vielä tunne Häntä, ja julistakaamme evankeliumia väsymättä.

En silti suosittelisi myymään taloasi tai tekemään ratkaisuja, joita voisit katua myöhemmin. Eskatologinen ohjeeni lopun ajan seurakunnalle on sama kuin Martin Lutherin: “Jos tietäisin maailmanlopun koittavan huomenna, istuttaisin omenapuun.” Eläkäämme siis ei kuin olisi viimeinen päivämme, vaan kuin olisi ensimmäinen. Älkäämme olko vain tuomion, vaan myös pelastuksen ja uuden aamun sanansaattajia. Älkäämme repikö alas vanhan maailman raunioita, vaan rakentakaamme uuden perustuksia. Kertokaamme ilosanomaa ei vain taivaallisesta, vaan myös maallisesta pelastuksesta, sillä Jeesus tuli ihmiseksi tuodakseen pelastuksen tälle maailmalle – ja Hän hallitsee kerran Jerusalemista Kuningasten Kuninkaana ja Herrojen Herrana.

---

Tämän tekstin jäsentelyä oli paranneltu ChatGPT:n avulla.