Profetia hälytys: Prinssi Charles vieraili Jerusalemissa Shimon Peresin hautajaisissa juuri ennen riemuvuoden loppua merkittävänä askeleena kohti Dan. 9:27:n täyttymystä prinssistä, joka käynnistää 70. vuosiviikon. Mitä voimme odottaa tapahtuvan seuraavan kolmen vuoden sisällä?

Elämme maailmanhistoriallisesti todella järisyttävää aikaa. Samaan aikaan, kun koko maailman katse on Yhdysvaltain lähestyvissä presidentinvaaleissa, Prinssi Charlesin matka Jerusalemiin Shimon Peresin hautajaisiin sai osakseen vain vähäistä huomiota. Tämän profeetallinen merkitys ylittää kuitenkin kaiken sen mitä tapahtuu Atlantin toisella puolen. Myös USA:n presidentinvaalit ovat maan historian kenties merkityksellisimmät ja tulen kirjoittamaan tästä arvioni lähi aikoina. Charlesin vierailu tapahtuu juuri oikealla hetkellä historiaa ja profeetallista sapattikalenteria, joka on yhteydessä lukuun seitsemän ja sen toistumiseen tapahtumissa joilla on Raamatun profetioita koskevaa painoarvoa. Onko Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohtaa mahdollista myös arvailla tähän sapattikalenteriin sisältyvien toistuvien säännönmukaisuuksien pohjalta?

Prinssi Charles ei ainoastaan vahvistanut Oslo II sopimusta, mutta ainakin Rabinin hautajaisista lähtien, hän on ollut suoraan mukana Lähi-Idän rauhanneuvotteluissa, ja tässä tapauksessa Oslo III prosessissa (rauhanneuvotteluissa). – Tim Cohen, The Antichrist and a Cup of Tea.

Viime yönä kävi ilmi, että Walesin Prinssin näkemykset oli voimakkaasti Palestiinan puolella… [Hän] on avoin arabisti. Hänellä on Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä melko epävakaat näkemykset Israelista. – The Guardian, 19. marraskuuta 2003

57ee506cc4248-image
Prinssi Charles kättelee Israelin presidentti Reuven Rivliniä Peresin hautajaisten jälkeen perjantaina 30. syyskuuta 2016. Tämä historiallinen hetki ennakoi Dan. 9:27:n  täyttymystä prinssistä (so. Antikristus), joka tekee petollisen 7-vuoden liiton Israelin kanssa.

Keväällä kirjoitin artikkelin nimeltä Prinssi Charles suunnittelee historiallista vierailua Iraniin ja Israeliin. Kuinka lähellä on Danielin 70. vuosiviikko? Lainasin siinä Israelin ja Britannian lehdistössä tämän vuoden maaliskuussa julkaistua uutista, jonka mukaan Charles suunnitteli kuninkaallisen perheen ensimmäistä virallista vierailua Ajatollahien hallitsemaan teokraattiseen Iraniin sitten Šaahin vallan kukistumisen vuonna 1979. Tätä vierailua holokaustin kieltävään Iraniin suunniteltiin tälle syksylle, mutta viimeisimmät uutisraportit eivät ole puhuneet siitä mitään. Ihmisoikeusaktivistien ja Israelin ystävien protestit ovat saaneet kruununprinssin nähtävästi perääntymään ja lykkäämään tätä matkaa sopivampaan ajankohtaan. Äskettäin kuitenkin ilmoitettiin, että marraskuussa Charles ja Camilla suuntaavat jälleen Persianlahdelle Bahrainiin, Omaniin ja Arabiemiirikuntiin. Tämäkin on nostanut aktivistien äänekkään protestin, koska nämä valtiot eivät nyt ole mitään demokratian ja ihmisoikeuksien tukipylväitä Lähi-Idässä ja ovat aktiivisesti mukana myös islamilaisen terrorismin rahoittamisessa yhdessä Saudi-Arabian kanssa.

Viime vuosien ajan Charles on ollut säännöllinen vierailija arabimaissa. Daily Mail kertoo tämän olevan jo hänen viides matkansa Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Se että nämä maat ovat aktiivisesti mukana sunniterrorismin rahoittamisessa ei ole mikään salaliittoteoria. Tämä asia on nimittäin raportoitu jo moneen otteeseen valtavirran lehdistössä, ja jopa demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton on myöntänyt sen omalla suullaan. Esimerkiksi The Guardian kertoi 5. joulukuuta 2010 uutisessa Wikileaksin sähkeet esittävät Saudi-Arabian setelikoneena terroristeille:

Saudi-Arabia on maailman suurin rahoituksen lähde islamistisille militantti ryhmille, kuten Afganistanin Talibanille ja Lashkar-e-Taiballe – mutta Saudi hallitus on vastahakoinen tukkimaan rahan virtausta, Hillary Clintonin mukaan. ”Enemmän täytyy tehdä sillä Saudi-Arabia pysyy ratkaisevana taloudellisena tukijakeskuksena al-Qaidalle, Talibanille, LeT’ille ja muille terroristiryhmille,” sanoo joulukuun 2009 salainen paperi, jonka USA:n ulkoministeri allekirjoitti. Hänen muistionsa kehotti USA:n diplomaatteja kaksinkertaistamaan yrityksensä pysäyttää Persianlahden rahaa saavuttamasta ekstremistejä Pakistanissa ja Afganistanissa. ”Lahjoittajat Saudi-Arabiassa muodostavat kaikkein merkittävimmän lähteen sunniterroristiryhmien rahoitukselle maailmanlaajuisesti”, hän sanoi. Kolme muuta arabimaata ovat listattu militanttien rahan lähteeksi: Qatar, Kuwait ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Clinton, joka toimi Obaman hallituksen ulkoministerinä vuosina 2009 – 2013, yritti ehkä padota Persianlahden rahan virtaamisen Afganistanin ja Pakistanin militanteille, niin että Washington voisi käynnistää turvallisen vetäytymisen sodasta ilman häiriötekijöitä ja Obama saisi syyn paukutella henkseleitään voittamastaan Nobelin-rauhan palkinnosta. Mutta kun se tulee Syyriaan ja Libyaan, Bushin ja Obaman hallitus ei epäröinyt painaa vihreää nappia Saudi-Arabian harjoittamalle ekstremistien aseistamiselle. Pulitzerin palkinnon voittanut journalisti Seymour Hersh paljasti vuonna 2007 raportissaan ”uudelleenohjaus” kuinka USA  suunnitteli Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista jo vuosia ennen Arabikevättä ja Syyrian sisällissotaa. Washingtonin salainen sopimus Saudien kanssa käsitti suunnitelman tukea Syyrian sisällä operoivaa al-Qaidaa (josta ISIS sittemmin erkani) Syyrian hallituksen kaatamiseksi. Saudien Prinssi Bandar bin Sultan – joka on Prinssi Charlesin hyvä ystävä ja syyskuun 11. iskujen ensisijainen rahoittaja – julisti avoimesti Valkoisen Talon edustajille:

Me loimme tämän liikkeen [al-Qaidan] ja me voimme hallita sitä. Se ei ole niin, ettemme halua Salafistien heittelevän pommeja; kyse on siitä ketä he heittevät niillä —Hizbollahia, Moqtada al-Sadria, Irania, syyrialaisia, jos he jatkavat yhteistyötään Hisbollahin ja Iranin kanssa.

Vuosina 2013 – 2014 sunnilaisista islamistiryhmistä brutaalein, ISIS, ISIL tai Daesh kaappasi vallan osassa Irakia ja Itä-Syyriaa Syyrian sisällissodan jälkiseurauksena. Vasta muutamia viikkoja sitten Wikileaksin perustaja Julian Assange, joka elää jo viidettä vuottaan vankina Lontoon Ecuadorin suurlähetystössä väistellessään luovutusta Yhdysvaltoihin missä häntä odottaisi kovat tuomiot, tuli julkisuuteen paljastuksillaan joiden mukaan Wikileaks aikoo julkistaa yli 1700 Hillary Clintonin sähköpostiviestiä, jotka todistavat kuinka ”Hillary Clinton ja hänen ulkoministeriönsä oli aktiivisesti rahoittamassa Islamilaisia jihadisteja, mitkä sisältävät Islamilaisen Valtion Syyriassa — ISISin. Aseet joita Clinton lähetti Qatariin, näennäisesti annettu ’kapinallisille’ Libyassa tekivät tiensä lopulta Syyriaan avustamaan Assadin hallinnon kaatamista. ’Kapinalliset’, jotka taistelivat Assadia vastaan olivat ISIS ja al-Qaida jihadisteja. Se on aseiden kuljetus josta – Wikileaksin Julian Assangen mukaan – Hillary Clinton oli täysin tietoinen.” 

Että tällaista peliä. Vuonna 2013 ulkoministeri Clinton oli kiistänyt tietävänsä aseiden kuljetuksesta Yhdysvaltain edustajainhuoneen kuulustelussa ja syyllistynyt siten väärään valaan. Clintonien dynastia ei vain pääse huonoista tavoistaan eroon. Muistathan Bill Clintonin surullisen kuuluisan vakuuttelun: ”Mutta haluan sanoa yhden asian Amerikan kansalle. Haluan sinun kuuntelevan minua. Tulen sanomaan tämän jälleen kerran: Minulla ei ollut seksuaalista suhdetta tämän naisen kanssa, neiti Lewinskyn. En koskaan kertonut kenellekään valhetta, en yhtäkään kertaa, en milloinkaan. Nämä syytökset ovat valheita.” Vanha kunnon Bill osallistui 70 muun maailmanjohtajan kanssa Shimon Peresin hautajaisiin yhdessä hänen yhtä epärehellisen vaimonsa kanssa, jota koko maailma voi kiittää tämän ihailtavasta myötävaikutuksesta Syyrian sisällissodan puoleen miljoonaan surmattuun, kahteen miljoonaan haavoittuneeseen ja miljoonien syyrialaisten pakolaistulvaan Eurooppaan, kun Clintonin rahoittama brutaali ISIS on vienyt heiltä mahdollisuuden elää turvassa heidän omilla kotiseuduillaan.

Tämä on johtanut myös ennennäkemättömään turvallisuusriskiin Euroopassa, kun osa pakolaisista on ISISin soluttautujia tai ihmisiä, jotka tuovat mukanaan wahhabi henkisen islamin fundamentalistisen tulkinnan, joka on yhteensopimaton lännen juutalaiskristilliseen uskoon juurtuvan arvoperustamme kanssa. Mutta tästä kaikesta ei tule syyttää ensikädessä maahanmuuttajia, joista monet etsivät vain turvallista asuinseutua, mikä riistettiin heiltä Syyrian sisällisodan seurauksena. Tämä kaikki on vain osa globalistien huolella laadittua käsikirjoitusta, jonka tarkoitus on hävittää Euroopasta kansallismielisyys arabi-invaasion seurauksena; ja saada tekosyy syyttää jokaista kansallisia perinteitä ja kansojen itsemääräämisoikeutta puolustavaa arvokonservatiivia äärioikeistolaiseksi rasistiksi. Globalistit eivät voisi viedä suunnitelmiaan yhdestä maailmanhallituksesta maaliin asti elleivät he samalla onnistuisi demonisoimaan tämän hankkeen vastustajia meille kaikille nettiväittelijöille tutun ”natsikortin” avulla.

Bill Clinton piti Peresin hautajaisissa muistopuheen missä hän ylisti John Lennonin kuuluisaa kappaletta Imagine missä kehotetaan unelmoimaan maailmasta missä ”ei ole taivasta… ei helvettiä alapuolellamme… ei kansakuntia… eikä myöskään uskontoja. Kuvittele, että kaikki ihmiset elävät rauhassa.” Mutta keitä Clintonit ovat puhumaan rauhasta tässä Israelin jakamattomassa kaupungissa (mitä Bill Clinton ja Peres yritti jakaa Oslon sopimuksessa), jonka nimi merkitsee hepreaksi ”rauhan kaupunkia”, kun he ovat itse edistäneet aktiivisesti sotaa ja hävitystä pommittamalla esimerkiksi Serbiaa ja Irakia. Monet ovat jo unohtaneet, että vuoden 2003 katastrofaalinen Irakin sota ei ollut yksinomaan Bushin hallinnon hanke sillä Clintonit olivat käyneet hiljaista sotaa Irakissa jo kauan ennen George W. Bushia. USA ja Iso-Britannia pudotti Irakiin yli puolen miljoonan kg. edestä pommeja, mikä ylitti reilusti sen määrän mitä Bushin hallinto pudotti vuosina 2002 – 2003. Sanktiot, mitkä Clintonit olivat määränneet Saddam Husseinin Irakille, johti yli puolen miljoonan irakilaislapsen kuolemaan.

Yhdysvaltain 64. ulkoministeri Madeleine Albright kertoi heinäkuussa 1996 60-minuuttia ohjelmassa, että puolen miljoonan lapsen kuolema oli ”kannattava hinta” tästä Clintonien hallinnon politiikasta rangaista Saddam Husseinia sanktioilla. Elokuun 26. päivä Daily Mail kertoi kuinka Hillary Clintonin lähimpänä avustajana tunnettu Huma Abedin työskenteli toimitussihteerinä lehdelle, joka väitti Bill Clinton määränneen Irakin pommituksen kääntääkseen maailman huomion pois Monica Lewinsky -skandaalista, mikä oli tuohon aikaan Clintonin virkakauden puhutuin aihe. Donald Trump on ollut liberaalin valtamedian jatkuvana silmätikkuna ja ennennäkemättömän mustamaalauskampanjan maalitauluna – jopa hänen oman puolueensa sisällä – koska hän on ollut rohkea ja suorapuheinen ääni sitä globalisaation poliittista koneistoa vastaan, jota kumpaakin puoluetta edustaneet presidentit ovat ajaneet eteenpäin viimeisen 25 vuoden ajan. Ei ole siten yllättävää, että esimerkiksi Bushien presidenttidynastia on loikannut demokraattien puolelle ja ilmoittanut äänestävänsä Trumpin sijasta Hillary Clintonia. Tähän heillä on hyvä syy. Trump ei ole nimittäin arkaillut paljastaa Bushin perheen ja Saudi dynastian läheisiä suhteita ja heidän rikoskumppanuuttaan syyskuun 11. iskuihin.

Prinssi Charles ja Shimon Peres

5184
Charles pukeutui Peresin hautajaisissa kipaan jota koristi hänen heraldinen kunniamerkkinsä. Tämä sama tunnus on assosioitu ”Viimeisen Rooman Keisarin” (so. Antikristuksen) symboliksi monissa keskiajan profetioissa (lue lisää täältä).

Shimon Peresin menehtymisen myötä menehtyi se sukupolvi Israelin poliitikkoja, joka oli todistamassa Israelin perustamista vuonna 1948. Hän rehenteli työskennelleen 10 USA:n presidentin kanssa hänen virkakautenaan. Hän oli myös vuonna 1993 allekirjoitetun Oslon sopimuksen arkkitehteja yhdessä Jitzhak Rabinin ja PLO:n johtaja Jasser Arafatin kanssa. Israelilainen Jigal Amir salamurhasi Rabinin 4. marraskuuta 1995, koska hän uskoi Oslon sopimuksen vaarantavan Israelin kansallisen turvallisuuden. Koska Bill Clinton näytteli julkista rauhanvälittäjän roolia Oslon sopimuksen allekirjoitusseremoniassa Washingtonissa 13. syyskuuta 1993, hänen kunniavieraan asema Peresin hautajaisissa oli odotettavaa. Mutta mitä Prinssi Charles teki Peresin hautajaisissa? Prinssi Charles ei ole todellakaan mikään säännöllinen vierailija Pyhässä Maassa. Hänen ainoa matkansa Israeliin ennen Peresin hautajaisia tapahtui niin ikään toisen Oslon sopimuksen arkkitehdin Jitzhak Rabinin hautajaisissa marraskuussa 1995. Kumpikaan näistä ei ollut virallinen valtionvierailu mitä Walesin Prinssiltä on odotettu jo monen vuoden ajan.

Hänen toistuva torjuntansa vastata Israelin hallituksen kosiskeluun virallisen visiitin tekemiseksi, on herättänyt monien juutalaisjärjestöjen pahennuksen ja epäilyn hänen mahdollisista Israelin vastaisista antipatioista. Tällainen vierailu olisi käänteentekevä hetki kuningasperheen ja Israelin suhteissa, koska yksikään kuningasperheen jäsen ei ole tehnyt vielä virallista matkaa Israeliin vaikka juutalaisvaltion synnylle perustukset laskenut Balfourin julistus allekirjoitettiin Elisabet II:n isoisän Yrjö V:n nimissä ja Israelin valtio itsenäistyi brittien hallitsemasta Palestiinan Brittiläisestä Mandaatista hänen isänsä Yrjö VI:n aikana. Prinssin odottamaton vierailu Pyhään Kaupunkiin lähes 21 vuoden poissaolon jälkeen, on profeetallisesti hyvin hälyttävä merkki useastakin syystä. Raamatun profetian mukaan Antikristuksen uran tunnistettavimmat kohokohdat ovat yhteydessä Israeliin, Jerusalemiin ja sen Temppelivuoreen. Jeesus ennusti Matt. 24:15:sta:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.

Paavali toisti tämän saman profetian hieman eri sanoin 2. Tess. 2:3-4:ssä:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

”Hävityksen  kauhistus”, johon Jeesus assosioi Antikristuksen on mainittu Danielin kirjassa kolmessakin kohtaa luvuissa 9, 11 ja 12. Daniel 11:31:ssä hävityksen kauhistus viittasi toisella vuosisadalla eläneen Antiokhos Epifanesin toimiin Temppelivuorella, mutta koska Jeesus viittaa siihen tulevassa muodossa, tämä osoittaa profetialla olevan myös Jeesuksen toisen tulemuksen päiviin liittyvä lopullinen toteutuminen, jota olen käsitellyt yksityiskohdilla kirjani luvussa 11C. Tämä Danielin kirjan 11. luvun toinen täyttymys seuraa tarkasti Lähi-Idän ja Pyhän Maan historiaa viimeisen 2000 vuoden ajan ja päätyy lopulta Palestiinan brittiläisvaltaan Elisabet II:n isän ja isoisän hallitusaikana identifioiden Englannin hallitsijasuvun siihen dynastiaan mistä myös Antikristus, jakeen 21 ”kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa”, tulisi nousemaan.

Näky 70 vuosiviikosta

Daniel 11. luvun ohella selvä todiste siitä, että Matt. 24:15 ja 2. Tess. 2:4 viittaa Prinssi Charlesin tuleviin toimiin jälleenrakennetussa Temppelissä, on Daniel 9:26-27:

[j. 26] Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. [j. 27] Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.”

Tämä jakeessa 27 mainittu ”hävittäjä, joka tulee kauhistuksen siivillä” viittaa nyt samaan hävityksen kauhistukseen mihin Jeesus viittasi, kun hän puhui tulemuksensa merkeistä Matt. 24:15:sta. Kaarlo O. Syväntö selventää tätä jaetta kirjasessaan Vanhan Testamentin käännösvirheistä: ”Jo ensimmäinen lause tässä käännöksessä on väärin. Sen pitäisi olla: ’Ja hän VAHVISTAA liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi.’ Vanhassa suomalaisessa käännnöksessä sanotaan ihan oikein: ’Hän monelle liiton vahvistaa’. Jakeen loppuosa on suunnilleen oikein.” Nyt moni ehkä kysyy, ”kuka on tuo ’hän’ ja keitä ovat nuo ’monet’?”. Raamatun profetian tulkinnassa on otettava aina huomioon tekstin konteksti. Tavanomaisen lauseopin mukaisesti pronomini ”hän” jakeessa 27 on korrelaatti, joka viittaa edellä mainittuun henkilöön eli ruhtinaaseen, jonka väki hävittää kaupungin ja pyhäkön. ”Monet” taas viittaa Israelissa asuviin juutalaisiin, koska näky keskittyy Israelin ja sen pyhän kaupungin (Jerusalemin) ympärille. Jae 24 ennusti seuraavaa:

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

Useimpien kommentaarien mukaan tämän näyn ajankohta on luvun ensimmäisen jakeen perusteella vuosi 537 tai 536 eKr. Tuolloin tuli toteen ”Herran sana [joka oli] oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta” (j. 2), kun Persian Kyyros Suuri antoi juutalaisille luvan palata Jerusalemiin rakentamaan toista temppeliä 70 vuotta kestäneen Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Daniel itse oli näiden ensimmäisten pakkosiirtolaisten joukossa, jotka Baylonin kuningas Nebukadnessar Suuri toi Juudeasta vuonna 606 eKr. (Dan. 1:1-7). Jakeissa 24 – 27 Danielille ilmoitettiin se aikamäärä, joka kuluisi vielä Israelin Messiaan ja Hänen vanhurskaan valtakuntansa tulemukseen. Vuosiviikko tarkoitti sananmukaisesti seitsemän vuoden ajanjaksoa. Jo Mooseksen laissa Israelin kansa määrättiin viettämään seitsenpäiväisen viikon ohella myös seitsemän vuoden välein toistuvia shmita tai sapattivuosia (2. Moos. 23:10 – 11) perustuen luomiskertomukseen, jonka mukaan maailma luotiin kuudessa päivässä, samalla kun seitsemäs päivä pyhitettiin levolle.

Jos vuosiviikko vastaa seitsemää vuotta, on 70 vuosiviikkoa sillon yhtä kuin 490 vuotta. Mutta jo Isaac Newtonin päivistä lähtien monet Raamatun profetian tutkijat ovat havainneet, että profeetallisia vuosia ei tule laskea aina 365 päiväisen aurinkovuoden mukaisesti. Ilmestyskirjasta käy ilmi, että 42 kuukautta on yhtä kuin 1260 päivää (Ilm. 11:1-3) eli jokainen kuukausi vastaa tällöin 30 päivää ja 12 kuukautta on siten 360 päivää. Tätä aikamäärettä kutsutaan toisaalla myös termillä ”aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” (Dan. 7:25, Ilm. 12:14) eli kolme ja puoli aikaa (vuotta). Tämä vastaa tuota 70. vuosiviikon puoliväliä mihin Dan. 9:27 viittaa profetiassaan Antikristuksesta. Eli jos ”aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” on yhtä kuin 1260 päivää, on yhden vuosiviikon pituus näin ollen 2520 päivää eikä suinkaan 2556,6 päivää, kuten se olisi aurinkovuosissa mitattuna. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa vastaa tällöin 176400 päivää, joka aurinkovuosissa mitattuna on noin 483 vuotta eli seitsemän vuotta vähemmän kuin täydet 490 vuotta.

Monet Raamatun peruslukijat, jotka eivät ymmärrä näitä profetian tutkimukseen liittyviä monimutkaisia käsitteitä, hyppäävät mielummin vuosviikkonäyn kaltaisten profetioiden ohitse sen sijaan, että vaivaisivat pääteen sen pohtimisella. Esimerkiksi jae 25 pistää monien kristittyjen pään pyörälle. Myös itsekin tätä kummastelin vielä 13 -vuotiaana.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

Vaikka tämän jakeen lauserakenne saattaa olla hieman outo, tässä ei ole mitään epäselvää tai tulkinnan varaista, kun vain ymmärrämme sitä ajankohtaa mistä näitä vuosiviikkoja tulee alkaa laskea. Profetia kertoo, että Jerusalem tultaisiin jälleenrakentamaan Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, ja siitä julistuksesta kun tällainen määräys annetaan tulee laskea seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa eli yhteensä 69 vuosviikkoa (483 v.) voideltuun eli Israelin Messiaan saapumishetkeen. Seitsemän vuosiviikkoa erotetaan tästä erilleen, koska tuo 49 vuoden jakso viittaa mitä ilmeisimmin siihen aikaan, joka kuluisi Jerusalemin jälleenrakennuksessa. Kun jae 26 sanoo, että ”kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu”, tarkoittaa se, että Israelin Messias tapetaan samalla hetkellä kun hän saapuu Israelille eli 434 vuotta Jerusalemin jälleenrakennus urakan valmistumisesta. Koska meillä ei ole mitään historiallista tai raamatullista vahvistusta siitä milloin Jerusalemin jälleenrakennus todella valmistui, ainoa lähtöpiste mistä näkyä 70 vuosiviikosta voi alkaa laskea on ”se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava”. 

Milloin tällainen sana sitten annettiin? Kyyros Suuren julistus vuodelta 537 eKr., mikä valtuutti toisen temppelin rakentamisen, ei ollut vielä tämä sana, koska se ei koskenut kaupungin itsensä jälleen-rakentamista. Tämän julistuksen tarkka ajankohta on kerrottu Nehemian kirjan toisessa luvussa. Se tapahtui Persian Kuningas Artakserkses I:n 20. hallitusvuotena, hepralaisessa Nisan-kuussa. Hal Lindsey kertoo kirjassaan Jeesus Tulee (Kuva ja Sana, 1998), että Greenwichin observatorio on vahvistanut Nisan-kuun ensimmäisen päivän vastanneen maaliskuun 5. päivää vuonna 444 eKr. Profetia sanasta ilmoitettiin Danielille kuitenkin menneessä muodossa, koska näyn käsittäminen oli tarkoitettu vasta tulevilla sukupolville – ei Danielille itselleen, joka ei ymmärtänyt moniakaan niistä näyistä mitkä hän sai (Dan. 12:8). Kun tästä päivämäärästä laskee sitten eteenpäin 69 vuosviikkoa, joka oli kuluva voideltuun ruhtinaaseen, päädytään päivämäärään 26. maaliskuuta vuonna 33 jKr.

Jokainen voi suorittaa tämän yksinkertaisen laskutoimituksen seuraavasti. Ensin 360 päivän kuu-aurinkovuosi (käytän tästä 360 päivän vuodesta myös ilmaisua kuu-aurinkovuosi, koska se on 354 päivän pituisen kuuvuoden ja 365 päivän pituisen aurinkovuoden keskimääräinen pituus) kerrotaan seitsemällä, niin että saadaan yhden vuosiviikon pituus. Tämä on yhtä kuin 2520 päivää. Sitten 2520 päivää kerrotaan 69:llä, niin että saadaan 69 vuosiviikon pituus päivissä. Tämä on yhtä kuin 173880 päivää. Sitten nämä päivät vain lisätään päivämäärään 5. maaliskuuta 444 eKr. käyttämällä avukseen tämän linkin takaa löytyvää tietokonelaskuria. Vaikka Jeesuksen kuolinvuodesta on liikkunut erilaisia teorioita, kaikkein vahvimmat raamatulliset ja historialliset perusteet löytyvät sille, että Hän ratsasti aasilla Jerusalemiin – missä monet vastaanottivat Hänet Israelin Messiaana (Matt. 21:9) – maaliskuun 29. päivä vuonna 33 ja ristiinnauliseminen tapahtui  3. päivä huhtikuuta.

crucified
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetki annettiin Danielin vuosiviikkonäyssä lähes päivän tarkkuudella.

Nyt, Nehemia 2:1 ei kerro Artakserkses I:n julistuksen tarkkaa päivämäärää, sillä vain kuukausi ilmoitetaan. Mutta vaikka tämä julistus olisi annettu Nisan-kuun ensimmäinen eikä kolmas päivä, niin silloinkin profetia osuu vain kolme päivää palmusunnuntain edelle jolloin Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin viisi päivää ennen pitkäperjantain ristiinnaulitsemista, joka tapahtui 3. huhtikuuta. Kun jae 26 sanoo, että ”kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu”, se merkitsee että 7 + 62  vuosiviikkoa (173880 päivää) täyttyy juuri ennen voidellun surmaamista. Tämä on totisesti mykistävä todiste Raamatun profetioiden luotettavuudesta ja siitä, että Jeesus Kristus on Israelin ainoa todellinen Messias ja maailman Vapahtaja, joka on maksanut kalleimman mahdollisen hinnan meidän kaikkien syntiemme edestä. Voidellun surman jälkeen, profetia 70 vuosiviikosta jatkuu: ”Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.”

Huomaa, että näky ei jatkakaan suoraan 70. vuosiviikkoon vaan hyppää yhtäkkiä 37 vuotta myöhempään hetkeen, Jerusalemin ja sen temppelin hävitykseen Rooman sotajoukkojen komentajan Prinssi Tituksen johdolla vuonna 70. Suomalaisessa käännöksessä käytetty ”ruhtinas” on vanhentunut termi prinssille miksi tämä henkilö tulisi kääntää esim. Kaarlo O. Syvännön mukaan. Englantilaiset käännökset, kuten King James Version, kääntää aivan oikein: ”and the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary”. Näky siis annettiin samana vuonna, kun Kyyros Suuri määräsi Jerusalemin toisen temppelin rakentamisen ja jakeessa 26 se ennustaa tuon saman temppelin hävityksen yli 600 vuotta myöhemmin. Tästä näemme kuinka Jerusalemin ja sen Temppelivuoren historia kulkee koko näyn punaisena lankana. Tästä syystä jae 24 sanoo, ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi”. Näky 70 vuosiviikosta ei koskenut pakanakansoja vaan yksin Israelia ja sen pyhää kaupunkia.

68399
Roomassa sijaitseva Tituksen riemukaari on omistettu Jerusalemin valtauksen muistolle. Keisari Domitianus rakennutti sen vuonna 82 jKr. kunnianosoituksena veljelleen Titukselle, jonka Daniel 9:26 liittää Antikristuksen esikuvaksi.

Joten kaikki edellä kerrottu on nyt otettava huomioon, kun siirrymme jakeen 27 ennustukseen 70. vuosiviikosta. Kun jae 27 sanoo,”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi…”, kyse ei voi olla Jeesuksesta Kristuksesta, kuten Osmo Haavisto ym. tulkitsevat tätä näkyä, koska pronomini ”hän” on tässä kohtaa hyökkäävän ruhtinaan korrelaatti. Eli jos 26. jakeen viimeinen lause mainitsee hyökkäävän ruhtinaan, niin silloin seuraavan jakeen pronominin täytyy viitata juuri kyseiseen henkilöön eikä sitä ennen mainittuun voideltuun. Toiseksi, jo kirkkoisä Ireneaus ymmärsi toisella vuosisadalla jKr. ettei jakeen 27 ”hän” ollut Jeesus Kristus vaan Antikristus, jonka tulemus edeltää pyhien tuhavuotista valtakuntaa (Irenaeus, Heresioita vastaan Kirja 5, luku 25). Jos tämä henkilö olisi Jeesus Kristus, niin kuinka häneen voidaan viitata ”hävityksen kauhistuksena” mihin Jeesus assosioi Antikristuksen Matt. 24:15:sta? Mutta oliko Jerusalemin ja sen Temppelin hävittänyt Prinssi Titus sitten tuo jakeessa 27 mainittu hävittäjä? Ensinnäkin, tuon jakeen profetia ei sopisi Titukseen, koska hän ei tiettävästi tehnyt mitään seitsemän vuoden liittoa Israelin kanssa.

Lisäksi, jos tämä henkilö hävittää kaupungin ja pyhäkön jakeessa 26, niin kuinka temppelipalvelus voi olla jälleen toiminnassa jakeessa 27 ellei näiden tapahtumien välillä olisi pitkää historiallista kuilua? Kaikkein selvin todiste siitä, ettei 70. vuosiviikko täyttynyt vielä Jeesuksen tai Prinssi Tituksen päivinä, on jae 24: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Vaikka pahojen tekojemme sovitus täyttyi jo Golgatalla – eli 69. vuosiviikon jälkeen -, luopumus ei ole vielä päättynyt eikä syntiä ole sinetillä lukittu. Tämä kaikki tapahtuu vasta silloin kun Saatana sidotaan tuhatvuotiseen vankeuteensa Antikristuksen kolme ja puolivuotta kestävän valtakauden lopussa (Ilm. 13:5, 19:20, 20:2). Tämä kuilu 69 vuosiviikon ja 70. vuosiviikon välillä on niin sanotun dispensationalistisen eskatologian kulmakivi, ja sen olemassaolon oikeuttavat perusteet selittyy esim. seuraavilla raamatunkohdilla:

Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’.” – Matt. 23:36 – 39

Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” – Matt. 24:1 – 2

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. – Luuk. 21:20 – 24

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Room. 11:25 – 29

Näissä kohdissa puhutaan siis Israelin luopumuksesta ja Jeesuksen aikaisen sukupolven tuomiosta, minkä seurauksena Jerusalem ja sen temppeli annettiin alttiiksi roomalaisten sotajoukkojen miekalle ja Juudeassa asuneet juutalaiset ajettiin diasporaan. ”Vuosiviikkokello” pysähtyi Israelin luopumuksen tähden ja Israelin Jumala kääntyi pakanoiden puoleen (Room. 11:11-13). Israelin hengellinen sokeus, joka on estänyt sitä tunnistamasta heidän todellista Messiastaan, olisi kestävä ”hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut”. Tämä Israelin pelastus mihin Paavali tässä nyt viittaa ei tarkoita vain jotain hengellistä pelastusta synnin orjuudesta, mutta myös juutalaisten konkreettista vapautumista diasporasta ja Israelin uudelleenkokoamista. Juutalaisessa traditiossa käsitteet kuten ”pelastus”, ”lunastus” ja ”vapahtaminen” on assosioitu juuri Israelin fyysiseen uudelleenkokoamiseen ja Temppelin uudelleenperustamiseen. Kunka profetia Siionista tulevasta Pelastajasta voisi toteutua ellei Israelin kansa ole koottu ensin omaan maahansa VT:n lukuisten profetioiden mukaisesti?

Vaikka jotkut sanovat, ettei Jeesus voisi palata vielä moneen vuosikymmeneen, koska Matt. 24:14:sta Hän sanoi lopun tulevan vasta silloin kun kaikki maailman kansat olisivat kuulleet evankeliumin (ks. miten selitin tätä asiaa jo täällä), Luuk. 21:24 on selvin todiste siitä, että elämme aivan pakanoiden ajan viimeisiä hetkiä, mikä on merkkinä siitä että vuonna 33 jKr. pysähtynyt ”vuosiviikkokello” on valmiina käynnistymään pian uudelleen. Tässä kohdassa Jeesus sanoi, että ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Pakanakansojen hallinta Jerusalemista kesti vuodesta 70 vuoteen 1967 jolloin Israelin puolustusvoimat miehitti kuuden päivän sodassa Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin missä kaikille monoteistisille uskonnoille pyhä Temppelivuori myös sijaitsee. On kuitenkin perusteltua sanoa, että ”pakanoiden ajat” eivät täyttyneet vielä 1967, a) koska 70. vuosiviikko ei ole vielä alkanut ja b) koska Temppelivuori on yhä virallisesti pakanoiden hallussa. Wikipedia kertoo:

 Islamilainen Waqf on hallinnut Temppelivuorta yhtäjaksoisesti sitten Jerusalemin kuningaskunnan uudelleen valtauksesta lähtien vuonna 1187. Seitsemäs kesäkuuta 1967, pian sen jälkeen kun Israel oli ottanut alueen haltuunsa kuuden päivän sodassa … Israel suostui jättämään paikan hallinnan Waqfan käsiin.

Kuinka lähellä on 70. vuosiviikko?

Vaikka Prinssi Charlesin matka Iraniin ei toteutunut tänä syksynä, kuten keväälle ilmestyneet raportit antoivat aluksi ymmärtää, Shimon Peresin ennalta-arvaamaton poistuminen keskuudestamme ja sitä seurannut 70 maailmanjohtajan – mukaanlukien Prinssi Charlesin – kokoontuminen Israeliin, on vahva merkki 70. vuosiviikon lähestymisestä. Etenkin tämän tapahtuman ajoitus on todella mielenkiintoinen. Kokoontumisen päivämäärä 30. syyskuuta oli tasan 1290 päivää siitä, kun Presidentti Obama saapui 20. maaliskuuta 2013 hänen virkakautensa ainoalle matkalle Israeliin (ennen Peresin hautajaisia), jonka tarkoituksena oli saada Netanjahu ja Abbas taas samaan pöytään rauhanneuvottelujen uudelleen-käynnistämiseksi. Tuo 1290 päivää yhdistetään Danielin kirjan 12. luvussa aikaan, joka olisi kuluva hävityksen kauhistuksen asettamisesta Jeesuksen paluuseen Öljymäelle.

bill_clinton_yitzhak_rabin_yasser_arafat_at_the_white_house_1993-09-13
Historiallinen kädenpuristus. Rabin ja Arafat sopivat Oslo I sopimuksen Washingtonissa 13. syyskuuta 1993.

Jotkut ovatkin nähneet Presidentti Obamassa eräänlaisen Antikristuksen esikuvan (hänen edellinen matkansa Israelissa ja Jerusalemin pyhissä paikoissa päättyi 22. maaliskuuta 2013, mikä oli tasan 1260 päivää siitä, kun hän voitti Nobelin rauhanpalkinnon). Ystäväni Olli Rytkönen uskoo Barack Hussein Obaman olevan Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin – valkoisella hevosella ratsastavan Antikristus-hahmon – esitäyttymys vaikka itse en tosin allekirjoita tätä näkemystä, koska uskon sineteilllä olevan vain yksi täyttymys. Joka tapauksessa suurempi merkki on nyt Prinssi Charlesin matka Jerusalemiin, joka oli hänen ensimmäinen vierailunsa pyhään kaupunkiin sitten Rabinin hautajaisten vuonna 1995. En voisi tähdentää liikaa seiskojen toistumista tässä tapahtumassa. Oslo I allekirjoitettiin Washingtonissa Rabinin ja Arafatin välillä 13. syyskuuta 1993, kolme päivää ennen juutalaista uutta vuotta. Reilu seitsemän vuotta tämän jälkeen Jasser Arafat käynnisti toisen intifidan Israelia vastaan – tunnetaan myös Oslon sotana – sen jälkeen, kun Ariel Sharon oli vieraillut Temppelivuorella 28. syyskuuta vuonna 2000.

Toinen intifida käynnistyi juutalaisen uuden vuoden, Ros HaShanahan aattona 29. syyskuuta. Yli seitsemän vuotta kestäneiden taisteluiden jälkeen 27. marraskuuta 2007 Yhdysvaltain Annapoliksessa pidettiin suuri kansainvälinen rauhankonferenssi, jonka päämääränä oli elvyttää Israelin ja Palestiinan väliset rauhanneuvottelut ja panna täytäntöön ns. tiekartta rauhansuunnitelma. Bushin hallitus julkaisi tämän ”rauhansuunnitelman” – joka Oslon sopimuksen tapaan pyrkii jakamaan Israelin ja Jerusalemin vastoin Jumalan selvää määräystä (Jooel 3:2) – 14. marraskuuta 2002. Tämä oli reilu seitsemän vuotta Oslo II sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Oslo II allekirjoitettiin Washingtonissa 28. syyskuuta 1995. 70 maailmanjohtajaa kokoontui Shimon Peresin hautajaisiin 30. syyskuuta 2016, mikä on lähes tarkalleen 21 vuotta (7 x 3 tai 7 + 7 + 7) Oslon II:n allekirjoittamisesta. Tämä kokoontuminen tapahtui myös kaksi päivää ennen juutalaista uuttavuotta, joka vaihtui 3. lokakuuta heprealaiseen vuoteen 5777. Mieti tätä: Vuosiluku joka sisältää kolme seiskaa toistuu vain kerran vuosituhannessa ja juuri ennen vuoden vaihtumista 70 maailmanjohtajaa kokoontuu Jerusalemiin. Breaking Israel News kertoi tämän toteuttavan Jesajan profetian Adam Eliyahun artikkelissa:

Harvinaisessa kokoontumisessa, suuri joukko maailmanjohtajia tulee saapumaan Jerusalemiin perjantaina Israelin valtionpäämiehen Shimon Peresin hautajaisiin. Osaa ottavien maailmanjohtajien määrä ja merkittävyys on huikeaa, mutta jopa vieläkin yllättävämpää on se kuinka tämä sopii tarkasti yhteen Raamatulliseen profetiaan. Eräälle rabbille on selvää, että tällaisen kokoontumisen täytyi tapahtua tänä nimenomaisena sapattiaattona, hetkiä ennen Rosh Hashanaa, juutalaista uuttavuotta, samalla kun Gog ja Magog on täydessä vauhdissa.

Jesajan kirjan luvussa 60, profeetta puhuttelee suoraan Jerusalemia, ennustaen että kansakunnat tulevat kääntymään kaupunkiin häivyttääkseen pimeyden, joka hallitsee Messiaan tuloa edeltävinä päivinä.

”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.” – Jes. 60:1

Profetia jatkaa sanoakseen, että maailman kuninkaat tulevat kaupunkiin, kokoontuakseen sinne joukkona näinä päivinä.

”Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan.” Jes. 60:3-4

Näin monien maailmanjohtajien kokoontuminen yhteen paikkaan yhdellä kertaa – ja tämän paikan ollessa Jerusalem – on todella ennennäkemätön tapahtuma ja testamentti kunnioituksesta ja rakkaudesta, jota tunnettiin Shimon Peresiä kohtaan, Israelin ”perustajaisistä” viimeistä.

Hautajaisiin saapuvien arvovieraiden lista on huikeaa, sisältäen pääministereitä, presidenttejä, prinssejä. USA:n presidentti Barack Obama tulee ottamaan osaa, yhdessä aikaisemman Presidentti Bill Clintonin ja Ulkoministeri John Kerryn kanssa. Monien yllätykseksi, Palestiina hallinnon Presidentti Mahmoud Abbas ottaa myös osaa.

Eliyahu lainaa myös Rabbi Josef Bergerin ennustusta, jonka mukaan tämä kokoontuminen olisi merkkinä Israelin Messiaan tulon läheisyydestä: ”Ulkomaiset kuninkaat saattavat ajatella, että he ovat tulossa hautajaisia varten, mutta syy siihen miksi he ovat todella tulossa, on tunnustaa Jumala heidän kuninkaakseen ennen suuren shofarin puhaltamista Messiaan tuomiseksi.” Toisin sanoen, shofarin puhaltaminen heprealaisen vuoden 5777 käynnistävässä Ros HaShanassa on kutsuhuuto Messiaan saapumiselle. Olisi tietysti mieluisampaa sanoa, että Jeesus Kristus on ilmestyvä pian Israelille, mutta valitettavasti Raamatun profetia on hyvin yksiselitteinen siinä, että osa Israelia vastaanottaa ensin Antikristuksen luullen hänen olevan heidän kaun odotettu Messiaansa (ks. Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus). Juuri tästä syystä Prinssi Charlesin saapuminen Jerusalemiin oli hyvin hälyttävä merkki siitä, että hänen ilmestymisensä Israelin ja koko maailman valheellisena messiaana, on paljon lähempänä kuin uskommekaan. Jopa maailman luetuimmat juutalaiset uutislehdet julistavat nyt, että Prinssi Charles tulee esiintymään pian juutalaisten kuninkaana.

Esimerkiksi maailman vanhimpana juutalaisena uutislehtenä tunnettu The Jewish Chronicle julkaisi 5. helmikuuta 2015 Sandy Rashtyn artikkelin, jonka otsikko oli seuraava: ”Mksi olen varma, että Charles tulee olemaan Kuningas juutalaisille?” Tuo artikkeli mainitsee mm. sen tosiasian, että Prinssi Charles on ympärileikattu vauvana juutalaisen Rabbi Jacob Snowmanin toimesta. Se lainaa myös Charlesin elämäkerturi Catherine Mayeria, jonka mukaan kruununperijä tulisi tekemään hyvin pian virallisen matkan Israeliin. Mayer sanoo:

Hän tulee olemaan paljon sitoutuneempi kohteeseen [juutalaisuuteen], kuin se olisi ollut mahdollista kuvitella yhdenkään aikaisemman monarkin olevan. Hän on syvästi hurskas; uskonto on uskomattoman tärkeää hänelle. Osa hänen filosofiaansa on, että olemassa sukulaisuus uskontojen joukossa, että ne ovat erilaisia ilmentymiä samasta totuudesta, samasta Jumalasta; mistä syystä hän ei tunne niiden olevan irrallisia toistensa kanssa. Uskontojenvälinen [vuoropuhelu] ja usko ovat valtavan tärkeitä hänelle. Se on sekoitettu New Age -kaltaiseen uskontoon. Tämä lisää väärinymmärryksen usvaa hänen ympärillään, huolia ettei hän olisi Englannin Kirkon vakava jäsen – mitä hän tietysti on.

Jonathan Cahnin teoria riemuvuosista

Mayer kertoo kuinka Prinsessa Diana ”halusi olla ihmisten sydänten kuningatar, joillakin tasoilla Charlesin pyrkimys olisi tulla ihmisten sydänten kuninkaaksi. Hän ei koskaan sanoisi sitä tällä tavalla, mutta se on sitä mihin hänen vaistonsa ja impulssinsa johtaa.” Tässä on siis ympärileikattu prinssi, joka tahtoo tulla juutalaisten – ja kaikkien uskontojen – kuninkaaksi ei vain maallisella tasolla mutta myös hengellisellä tasolla. Hän haluaa kilpailla itsensä Jeesuksen Kristuksen kanssa ihmisten sydämistä. Voisiko mikään olla enää selkeämpää? Miksi Raamatun profetian tarkkailijat eivät seuraa uutisia? Prinssi Charlesin läsnäolo Shimon Peresin hautajaisissa toteuttaa myös sen mitä messiaaninen juutalainen Jonathan Cahn ennusti juutalaisesta vuodesta 5776. Jonathan Cahn käytännössä esitti, että jotakin profeetallisesti järisyttävää tulisi tapahtua Israelissa vuonna 5776 (14. syyskuuta 2015 – 2. lokakuuta 2016) perustuen hänen teoriaansa heprealaisista riemuvuosista. Vuosi 5776 tuli ja meni, ja koska monet profetian tarkkailijat eivät käsitä Prinssi Charlesin vierailun profeetallista painoarvoa, he saattavat sanoa että Jonathan Cahnin laskelmat olivat roskaa.



Ja vaikka tätä historialliasta maailmanjohtajien kokoontumista Jerusalemiin ei olisi tapahtunutkaan, vuosi 5776 jää kaikesta huolimatta historiaan  – kuten yläpuolisesta videosta näkyy – ensimmäisenä vuotena jolloin Israelin uskonnollinen hallitus Sanhedrin, jonka ortodoksirabbit perustivat uudelleen vuosisatoja kestäneen diasporan jälkeen lokakuussa 2004, alkoi laskea jälleen shmitavuosia, vuosiviikkoja ja riemuvuosia Mooseksen lain mukaisesti. Vaikka tämä tuomioistuin tuli siihen johtopäätökseen, että olisi ollut loogisempaa laskea riemuvuosia vuodesta 5727 (1966 -1967) lähtien, koska tuolloin Jerusalem vapautettiin pakanoiden vallasta kuuden päivän sodassa (jolloin vuosi 5776 olisi ollut ensimmäinen riemuvuosi), niin he myös päättelivät ettei riemuvuosia voisi alkaa laskea takautuvasti. Tästä syystä tämä juutalainen neuvosto julisti vuoden 5776 ensimmäiseksi vuodeksi, josta shmitavuosia (sapattivuosia) ja riemuvuosia (seitsemättä shmitavuotta seuraava 50. vuosi) aletaan jatkossa laskea. Näin ollen tämän uuden ajanlaskun toinen vuosi alkoi 3. lokakuuta 2016.

Ensimmäinen vuosi tässä riemuvuosien laskennan uudelleenkäynnistymisessä päättyi siis 70 maailmanjohtajan kokoontumiseen Jerusalemiin. Heidän joukossaan prinssi, joka tapasi matkallaan Israelin presidentti Reuven Rivlinin, ja jonka Raamatun profetiat yhdistävät Israelin viimeiseen pettäjään. Joku voisi jopa ehdottaa, että Charles olisi tehnyt matkallaan jonkin salaisen sopimuksen Israelin presidentin kanssa ja siten 70. vuosiviikko olisi jo käynnistynyt, mutta itse en usko tällaiseen teoriaan. Joka tapauksessa uskon, että vuosiviikkokelloa ollaan virittämässä jo toimintakuntoon ja 70. vuosiviikon käynnistymiseen tarvittavat esivalmistelut laskettiin Shimon Peresin hautajaisissa 30. syyskuuta 2016. Koska Raamatun vuosiviikkokalenteri on yhteydessä lukuun seitsemän, on odotettavaa että 70. vuosiviikko käynnistyy juuri sellaisella ajankohdalla historiaa millä on vahvat sidokset lukuun seitsemän. Kaikki Raamatun profeetalliset tapahtumat ovat kiinteästi yhteydessä lukuun seitsemän ja sen kerronnaisiin.

Ei ole esimerkiksi sattumaa, että Jerusalemin toisen temppeli tuho tapahtui juuri 70 jKr. Toisen temppelin jälleenrakennusta koskenut Kyyros Suuren julistus ja Danielin näky 70 vuosiviikosta annettiin vuonna 537 eKr. Tätä edelsi Babylonin tuho 29. lokakuuta 539 eKr. Tämä Babylonin tuhon vuosi 539 on yhtä kuin 7 x 77. Nämä luvut ovat täysin vastaansanomaton todiste sitä, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on historian Herra ja Raamatun profetiat kulkevat vääjäämättä kohti niiden päätepistettään. Ja yhä ihmiset väittävät, että tämä olisi vain pelkkää taikauskoista numerologiaa! Kävin äsken eräällä foorumilla lyhyen väittelyn Jehovan Todistajista eronneiden ateistien kanssa. Tähän väittelyyn osallistuneiden henkilöiden puheenvuorot lähinnä huvittivat ja surettivat minua. He väittivät ettei olisi olemassa yhtäkään todistetta Jumalan olemassaolosta tai yhtäkään toteutunutta Raamatun profetiaa. Tietenkin heidän hengellinen mielensä on niin sokaistu, etteivät he kykyne näkemään kuinka koko luomakunta julistaa Jumalan kunniaa (Ps. 19:2) ja ihmiskunnan 25 vuosisadan takainen historia todistaa sen kaikissa käänteissään Raamatun profetioiden luotettavuudesta.

Mooseksen laissa määrätty sapattivuosien ja seitsemättä sapattivuotta seuranneiden riemuvuosien laskeminen, perustuu Raamatun ilmoitukseen luvun seitsemän erityislaatuisuudesta. Jonathan Cahn havaitsi, että riemuvuosilla on yhä merkitystä Raamatun profeetallisessa kalenterissa, koska kaikki Israelin uudelleenkokoamiseen liittyneet virstanpylväät 1900 -luvulla esiintyivät näiden riemuvuosien käsittämän välimatkan mukaisesti. Vaikka en tiedä tarkalleen mistä kohtaa historiaa Cahn alkaa laskea näitä riemuvuosia, yllä näytetystä videosta selviää, että seitsemäs shmitavuosi (49. vuosi) oli 1900 -luvun alussa vuodet 1916 – 1917. Riemuvuosi (50. vuosi) oli tätä seuraava juutalainen vuosi 5678, mikä vastaa meidän kalenterissamme vuosia 1917 – 1918. Juuri tuona vuonna Brittiläinen Imperiumi miehitti Palestiinan Ottomaanien Turkilta ja Yrjö V:n hallitus julkaisi Balfourin julistuksen, joka antoi juutalaisille luvan palata Eretz Israeliin juutalaisvaltion perustamiseksi yli 18 vuosisataa kestäneen diasporan jälkeen. Seuraava shmitavuosi oli heprealainen vuosi 5726 ja sitä seurannut riemuvuosi vastasi meidän ajanlaskumme vuosia 1966 – 1967.

Tähän vuoteen ajoittuu kuuden päivän sota, jonka aikana Israel sai haltuunsa Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin ja siellä sijaitsevan Temppelivuoren vaikka käytännössä tuo alue on yhä Jordanian kuninkaan hallussa islamilaisen Waqfan välityksellä. Juutalaiset eivät vieläkään voi rukoilla vapaasti heidän pyhimmällä vuorellaan herättämättä maailma miljardin muslimin raivoa. Edellinen kerta, kun Israelin pääministeri vieraili Temppelivuorelle, tämä nostatti Palestiinan toisen kansannousun. Kulunut vuosi 5776 oli jälleen riemuvuosi ja tätä seuraava riemuvuosi olisi vasta vuosina 2064 – 2065. Kuten jo sanoin, uudelleenperustettu Israelin Sanhedrin julisti vuoden 5776 ensimmäiseksi vuodeksi shmita- ja riemuvuosien laskennassa, joten ensimmäinen ”virallinen” riemuvuosi olisi tällöin vuodet 2064 – 2065. En kuitenkaan usko, että meidän tarvitsee odottaa tännä asti seuraavaa monumentaalista tapahtumaa Raamatun profeetallisessa kalenterissa. Vaikka Prinssi Charlesin vierailu Jerusalemissa ei ollut vielä alkua 70. vuosiviikolle, sen käynnistyminen saattaa häämöttää jo seuraavan kolmen vuoden sisällä.

70. vuosiviikko elokuusta 2019 syyskuuhun 2026?

Seuraavassa osiossa tulen esittämään erään laskelman, jonka julkaisin jo kirjani 11. luvussa ja viime vuoden elokuussa julkaistussa artikkelissa Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa? Muotoilen laskelmani nyt hieman uudessa muodossa sitä vasten mitä olen löytänyt vastikään raamatullisten riemuvuosien yhteydestä. Kuten jo arvata saattaa, tällaiset laskelmat Jeesuksen paluun ajankohdasta voivat herättää monien kristittyjen paheksunnan, koska meille ei ole annettu tiettävästi lupaa spekuloida tällaisilla asioilla (Matt. 24:36). Jos näin todella on, niin pyydän jo etukäteen anteeksi tällaisten laskemien mahdollisia seurauksia. Eskatologian historiaa tutkineena tiedän kyllä hyvin, että laskelmat Jeesuksen paluun ajankohdasta ovat menneet kerta toisen jälkeen metsään. Ja jokainen pieleen mennyt laskelma on lisännyt vain tuulta purjeisiin pilkkaajien saarnoihin, jotka julistavat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4). Pietari jatkaa jakeissa 8-9:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

Tämän kohdan perusteella jo ensimmäiset kirkkoisät tiesivät, että koko maailman historia tulee jakaa kuuteen vuosituhanteen samalla kun seitsemäs edustaa Ilmestyskirjassa mainittua tuhatvuotista valtakuntaa, Maan ja ihmiskunnan tuhatvuotista sapattilepoa. Esimerkiksi Lyonin piispa Irenaeus opetti sitä jo 100 -luvulla jKr. Huomioi, että Iranaeus oli Polykarpos Smyrnalaisen oppilas ja tämä puolestaan itsensä Apostoli Johanneksen, joka kirjoitti Ilmestyskirjan. Johannes on siis voinut olla aivan hyvin itse tämän näkemyksen ensimmäinen sanansaattaja. Siten jo Ilmestyskirjan kirjoittaja oli luultavasti perillä siitä, että tuossa kirjassa mainittu Antikristuksen 1260 päivän valtakausi ja sitä seuraava Kristuksen paluu ja Hänen tuhatvuotinen valtakuntansa, olisi vasta noin 2000 vuoden päässä hänen omasta elinajastaan. (1000 -luvulla jKr. yleistyneiden Raamatun masoreettisen käsikirjoituksen valossa, luomisen ajankohta voidaan ajoittaa noin neljän tuhannen vuoden taakse eKr.). Ensimmäiset kirkkoisät tosin käyttivät Alexandrian 70 juutalaisoppineen kääntämää kreikkalaista Septuaginta, mikä kääntää Raamatun varhaisten patriarkkojen sukuluettelot väärin ja ajoittaa luomisen vuoteen 5642 eKr.

Tämän virheellisen raamatunkäännöksen perusteella kirkkoisät laskivat maailmanhistorian ”kuuden päivän” täyttyvän siten noin 300 -luvun puolivälissä eikä 21. vuosisadalla jKr. Kuitenkin, jo viimeisen tuhannen vuoden ajan, juutalaiset ja kristityt oppineet ovat olleet täysin tietoisia siitä, että maailman kuudes vuosituhat päättyy noin 2000 vuotta jKr. Mitä tulee sitten tarkkoihin ajoituksiin, niin nämä ovat vaihdelleet suuresti itsenäisten raamatuntutkijoiden keskuudessa. Kaikista tunnetuin Raamatun kronologia on 1600 -luvulla eläneen Irlannin arkkipiispan James Ussherin teos Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti missä hän ajoitti luomisen vuoteen 4004 eKr. Jos Piispa Ussherin kronologia piti paikkansa, niin tällöin seitsemäs vuosituhat olisi alkanut jo vuonna 1996. 1900 -luvulla Ussherin teoksen aseman vakiintuneena Raamatun kronologiana syrjäytti kuitenkin adventisti Edwin R. Thielen (1895 – 1986) kronologia, joka alkoi saada hallitsevan jalansijan etenkin Amerikan evenkelisten keskuuudessa.

Nykyään E.R. Thielen tutkimuksia kunnioitetaan laajalta koska hän onnistui synkronisoimaan Israelin kuninkaiden kronologian Lähi-Idän muiden kulttuurien ajanmäärityksiin tekemättä silti väkivaltaa Raamatun yliluonnollisesti innoitetulle tekstille. Thielen käyttämän ajoitusmetodin avulla luomisen ajankohta on paikannettu vuoteen 3899 eKr. Tosin Thielenkin metodilla ajoitus voi vaihdella vuosien 3899, 3959, 4114 ja 4147 välillä, koska hänen kronologiansa käsitti vain Israelin kuninkaiden vuosiluvut, ja luomisen ajankohta riippuu taas siitä miten tiettyjä jakeita tulisi tulkita kun seuraamme VT:n kronologiaa luomisesta Israelin kuningaskunnan perustamiseen (aiheeseen liittyvään keskusteluun voit perehtyä paremmin täältä). Joka tapauksessa pointtini on nyt se, että Jeesuksen paluuseen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamisehetkeen liittyvät pohdiskelut eivät ole turhaa spekulointia, koska laskelmia tästä on tehty jo ensimmäisistä kirkkoisistä lähtien perustuen tiettyyn kaavaan, jonka avulla Jeesuksen paluun ajankohta olisi mahdollista selvittää Raamatun profeetallisista teksteistä.

Edelleen, en nyt väitä tietäväni Jeesuksen paluun tarkkaa ajankohtaa. Esitän vain tiettyjä Raamatun pyhistä Kirjoituksista esiin nousevia ajatuksia herättäviä teorioita siitä milloin tämä saattaisi tapahtua. En väitä, että omistaisin jonkin ainutlaatuisen viisauden millä juuri itse tietäisin ainoana ihmisenä maanpäällä Jeesuksen paluun tarkan ajankohdan. Ammennan vain tietoa menneiden aikojen kirjoittajien tutkimuksista ja teen niistä sitten omat johtopäätökseni erilaisia teorioita varten. En pyydä lukijoita myymään omaisuuttaa tai muuttamaan pylvään huipulle, kuin entisaikojen pylväspyhimykset, jotta he voisivat odottaa siellä Jeesuksen toista tulemusta. Itseasiassa pyydän lukijoita olemaan hyvin varuillaan sellaisista opettajista, jotka rohkaisevat tällaiseen toimintaan. En esitä myöskään mitään laskelmistani Jumalan erehtymättömänä Sanana – vain teorioita ja tulkintoja, joista kaikki ovat alttiita inhimmillisen järjen erehdyksille ja ylilyönneille. Tätä on syytä painottaa, koska tämä kantani ei tullut kaikille täysin selväksi tuossa edellä linkitetyssä artikkelissani.

Altistan laskelmani myös jokaisen lukijan tarkistettavaksi ja annan heille vapaat kädet kritisoida niiden uskottavuutta tai esittää tarvittaessa parempia ja tarkistetumpia versioita, kun ymmärryksemme lopun ajan tapahtumista lisääntyy mitä lähemmäksi käymme Jeesuksen toista tulemusta. Vaikka seurakunnan tulisi olla valmis Jeesuksen paluuseen ja tänään ja vaikka 70. vuosiviikko voi alkaa yhtä hyvin jo ennen vuoden 2016 loppua, niin esitän siitä huolimatta muutamia perusteita siihen teoriaan, että seitsemän vuoden vihan aika käynnistyisi vasta/jo elokuussa 2019. Lähden liikkeelle siitä, että ajoitan 70. vuosiviikon puolivälin päivämäärään 16. tammikuuta 2023. Danielin kirjan 12. luku kertoo, että seitsemän vuoden vihan ajan puolivälistä tulee laskea vielä 1335 päivää loppuun eli tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseen (Dan. 12:11-13). Kun lisäämme nuo 1335 päivää päivämäärään 16. tammikuuta 2023, päädytään 12. päivään syyskuuta 2026 eli vajaan vuosikymmenen päähän tästä hetkestä. Syyskuun 12. päivä vuonna 2026 sattuu olemaan myös juutalaisen uudenvuoden Ros HaShanan ensimmäinen päivä.

Monet kristityt yhdistävät Ros HaShanahin Jeesuksen paluun päiväksi yhdessä Jom Kippurin kanssa, juutalaisuuden pyhimmän päivän, joka päättää Ros Hashanahista alkaneen 10 päivän katumusjakson. Mutta jos Jeesuksen paluu Öljymäelle tapahtuukin sitten Ros HaShanahin aikaan, niin miksi se olisi juuri vuonna 2026? Tähän vuosilukuun voidaan päätyä kahdenkin itsenäisen laskutavan myötä. Kuten jo sanoin, yksi näistä on se että 70. vuosiviikon puoliväliksi oletetaan tammikuun 16. päivä vuonna 2023. Mutta miksi tämä ajankohta olisi 70. vuosiviikon puoliväli? Tuo ajoitus perustuu siihen samaan näkyyn Danielin kirjan 12. luvussa, joka kertoo että hävityksen kauhistuksen asettamisesta (70. vuosiviikon puolivälistä) olisi vielä 1335 päivää loppuun. Mutta sen sijaan, että tuo näky viittaisi pelkästään vihan ajan viimeisiin tapahtumiin, väitän että se sisältää myös kätketyn viittauksen Jeesuksen toisen tulemuksen aikatauluun. Mieti tätä: Miksi Danielin kirjan 9. luvun näky esittää lähes päivälleen tarkan ennustuksen Jeesuksen ensimmäisestä tulemuksesta Israelille 29. maaliskuuta 33 jKr., mutta kun se tulee Hänen toiseen tulemukseen, Danielin näyissä ei olisi minkäänlaista vihjettä sen ajankohdasta. Miksi vain ensimmäisen tulemuksen hetki kerrotaan muttei toisen?

Entä jos näin ei olekaan, ja toisen tulemuksen ajankohta olisi kryptattu Danielin 12. luvun näkyyn profeetallisista päivistä. Entä jos enkelin kysymys tuossa näyssä tulisi ymmärtää siten kuin se on kaikkein selkeimmillään ymmärrettävissä. Jakeessa 6 näyn enkeli nimittäin kysyi toiselta enkeliltä: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” Tätä kysymystä ei voi tulkita juuri mitenkään muuten kuin olettamalla, että enkeli haluaa tietää lopullista aikaa, joka olisi vielä kuluva Danielin kirjassa ennustettujen ”ihmeellisten asiain loppuun” eli Jeesuksen paluuseen ja tuhatvuotsen valtakunnan perustamiseen. Toisen enkelin vastaus jakeissa 7 – 13 on sitten hänen vastauksensa tähän kysymykseen. Eli se kertoo profetian kätketyllä symbolikielellä sen aikamäärän, joka kuluisi näyn ilmoitushetkestä  ”näiden ihmeellisten asiain loppuun”. Tuon hetken on kerrottu olevan Dan. 10:1-4:ssä Nisan-kuun 24. päivä, Kyyros Suuren kolmantena hallitusvuotena, jonka kuunvaiheita kartoittavat NASA:n astronomiset kartat vahvistavat olleen joko maaliskuu 23./24. tai huhtikuun 21./22. vuonna 536 eKr. (juutalainen päivä alkaa ilta kuudesta ja päättyy vuorokautta myöhemmin). Jae 7 jatkaa:

Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ”Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.”

Kerroin jo aikaisemmin, että ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” on yhtä kuin 42 kuukautta tai 1260 päivää (Ilm. 11:2-3, 12:6, 14). Tämä vastaa 2520 päiväisen 70. vuosiviikon puoliväliä. Mutta kun sovitamme tätä profetiaa pitkän ajan historialliseen viitekehykseen missä enkelin vastaus päivistä vastaa toisen enkelin kysymykseen Jeesuksen paluun ajankohdasta, niin tällöin nämä päivät eivät voi tarkoittaa kirjaimellisia päiviä vaan 1260 vuotta. Raamatun profeetallisia päiviä koskevien ennustusten muuttaminen vuosiksi oli yleinen tapa tulkita Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjä protestanttisen kirkon varhaisina vuosina. Miehet kuten Martin Luther, Isaac Newton, Jonathan Edwards ym. ymmärsivät sen, että monet päiviä koskevat profetiat Danielin kirjassa viittasi tosiasiassa vuosiin eikä päiviin. Tämä tulkinta, jolle löytyy täysin raamatulliset perusteet (3. Moos. 25:2, Hes. 4:5-6, Dan. 9:24-27), unohdettiin 1900 -luvulla kun profetian futuristinen tulkinta alkoi syrjäyttää sitä edeltäneen historisistisen tulkinnan, jonka ainoita kannattajia lienevät tänään vain seitsemän päivän adventistit. Kun nyt muunnamme 1260 päivää vuosiksi, ja edelleen 360 päivän profeetallisiksi vuosiksi, ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” vastaa tällöin 453600 päivää.

Jos lähdemme liikenteeseen myöhemmästä vaihtoehdosta Danielin kirjan 12. luvun arvioidulle ilmoitushetkelle, eli päivämäärästä 22. huhtikuuta 536 eKr, ja lisäämme tähän sitten tuon 453600 päivää eli 1260 profeetallista vuotta, päädymme hetkeen 13. maaliskuuta 707 jKr. Tämä päivämäärä tulisi vastata tuon näyn mukaan ”seitsemän ajan” puoliväliä, jolloin ”hävityksen kauhistus” asetetaan Temppelivuorelle. Vaikka meillä ei ole tarkkaa historiallista aineistoa sitä mitä tapahtui juuri tuona kyseisenä päivämääränä, Lähi-Idän historian professori Indira Falk Gesink on sanonut Temppelivuoren Al-Aqsa-moskeijan valmistuneen vuonna 707 kristillistä ajanlaskua (valitettavasti se linkki ei enää toimi, josta lukija voisi vahvistaa tämän väitteen paikkansapitävyyden). Islamilainen Al-Aqsa moskeija Israelin pyhällä maaperällä on todellakin sen hävityksen kauhistuksen historiallinen ilmentyminen mihin Danielin näky tässä nyt viittaa. Tuon moskeijan vuonna 691 valmistunut kaksoiskappale eli bysantilaista arkkitehtuuria noudattava Kalliomoskeija julistaa seinäkirjoituksessaan, ettei Jumalalla ole Poikaa. Tällainen pyhäkkö on kauhistus Israelin Jumalan ja Hänen ainosyntyisen Poikansa edessä.

Jakeessa 7 enkeli mainitsee myös pyhän kansa yhden osan hajotuksen loppumisen merkkinä siitä, kun kaikki Danielin ennustukset tulevat toteen. Syväntä huomauttaa, että sananmukaisempi käännös olisi tässä kohden, ”Ja kun on loppunut pyhän kansan käden murtaminen, silloin kaikki nämä täyttyvät”. Esimerkiksi Danielin 11. luvussa kansakunnan käsivarsi on viittaus sen poliittiseen ja sotilaallisen valtaan (Dan. 11:15). Eli Israelin poliittinen ja sotilaallinen valta on murrettu aina määrättyyn hetkeen asti. Mikä tämä määrätty hetki on? Kerro tuo 453600 päivää kahdella, niin että saat ”seitsemän aikaa” eli 2520 profeetallista (360 päivän) vuotta, niin päädyt helmikuuta 13. vuonna 1949. Israelin hallitus Knesset perustettiin vain vuorokautta myöhemmin. Koska Israelissa vuorokausi alkaa ilta kuudelta ja päättyy ilta kuuteen, Israelin hallituksen perustamisen voidaan katsoa alkaneen saman vuorokauden sisällä, kun ”seitsemän aikaa” tuli täyteen Danielin viimeisen näyn ilmoitushetkestä ja hetkestä jolloin enkeli kysyi: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” (jos 22. huhtikuuta 536 eKr. on vain tämän kysymyksen oikea ajankohta). Muista, että tämä oli ensimmäinen kerta historiassa yli 2500 vuoteen, kun Israel sai hallita itseään vapaana pakanoiden määräysvallasta.

Seuraavat kolme jaetta sanovat, että tämä profetia pysyisi lukittuna lopun aikaan asti eikä yksikään jumalaton sitä ymmärtäisi:

Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: ”Herrani, mikä on oleva näitten päätös?” Niin hän sanoi: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

Jos olen ymmärtänyt tätä näkyä oikein, minua rohkaisee tässä eniten se, etten ole osa tuota jumalattomien joukkoa, jolle tämän profetian merkitystä ei koskaan avattaisi. En iloitse siitä, että olen saanut kunnian olla avaamassa tämän profetian merkitystä. Iloitsen siitä, että ettei minua lueta tuohon jumalattomien joukkoon, jotka on heräävä kerran ”häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen” (j.2). Näyn viimeiset kolme jaetta paljastaa lopulta viimeiset vuosiluvut, jotka olisi lisättävät ”seitsemän ajan” puoliväliin eli 13. maaliskuuta 707:

Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.”

Jokainen voi miettiä itse mihin jokapäiväisen uhrin poistaminen viittaisi näyn historiallisessa kontekstissa, mutta jos nyt lähdemme siitä että jae 11 viittaa tässä kirjaimellisen 70. vuosiviikon puolivälin ohella myös Al-Aqsan perustamiseen vuonna 707; ja liitämme tähän hetkeen 1290 (360 päivän) vuotta eli 464400 päivää, on tulos 9. syyskuuta vuonna 1978. Tämä on jälleen merkittävä ajankohta, koska sen aattona, 8. syyskuuta, Iranin länsimielisen Shaahin sotilaat avasivat tulen mielenosoittajia kohtaan, mikä johti 88 kuolemaan. Tämä verinen välikohtaus, joka tunnetaan Iranin ”mustana perjantaina”, muodosti vedenjakajan Iranin vallankumouksessa. Wikipedia kertoo:

Mustan perjantain on ajateltu merkinneen rajamerkkiä Iranin vallankumoukselle josta ei ollut enää paluuta, ja johtaneen Iranin monarkian lakkauttamiseen alle vuosi myöhemmin. On myös uskottu, että musta perjantai esitti ratkaisevaa roolia protestiliikkeen radikalisoitumisen edistämisessä, yhdistäen Shaahin vastaisen opposition ja mobiloisoiden kansanjoukot. Aluksi oppositio ja läntiset journalistit väittivät, että Iranin armeija teurasti tuhansia mielenosoittajia. Papillinen johtajisto julisti, että ”tuhannet ovat teurastettu Sionististen joukkojen toimesta.”

Tapahtumat laukaisivat protestit, jotka jatkuivat toiset neljä kuukautta. Päivä mustan perjantain jälkeen, 9 syyskuuta 1978, Hoveyda erosi tehtävästään oikeussalin ministerinä, vaikka tilanteeseen liittymättömistä syistä. Yleinen lakko lokakuussa sulki öljyteollisuuden, joka oli olennainen hallinnon selviämiseksi, ”sinetöiden Shaahin kohtalon”. Protestien jatkuminen sai lopulta Shaahin jättämään Iranin tammikuussa 1979, selventäen tien Ajatollah Khomeinin johtamalle Iranin vallankumoukselle.

Iranin lännelle ja Israelille ystävällisen monarkistisen vallan kaatumiseen johtanut lumipallo alkoi siis vieriä 8. – 9. syyskuuta 1978, 1290 profeetallista vuotta hävityksen kauhistuksen asettamisesta. Miksi tällä asialla olisi merkitystä Danielin näyn kannalta? Koka juuri saman näyn yhteydessä kerrotaan kuinka Israelin enkeliruhtinas Miikael tulisi nousemaan lopun ajalla Israelin lasten suojaksi Persian (Iranin) ja Jaavanin (Kreikan) enkeliruhtinaita vastaan:

Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael. Daniel 10:20 – 21

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. – Daniel 12:1 – 2

Mainittakoon, että Kreikan enkeliruhtinas viittaa tässä läntiseen sotilasmahtiin ja sen johtajaan – Antikristukseen – koska läntinen sivilisaatio on antiikin Kreikan suora perillinen. Prinssi Charles polveutuu isänsä kautta suoraan nyky-Kreikkaa hallinneesta germaanisesta kuningashuoneesta ja hän on säännöllinen vierailija Kreikan Athosvuoren munkkiluostarissa. Nähtävästi Israel joutuu vastakkain ensin ydinasetta tavoittelevan antisemiittisen Iranin kanssa ennen kuin sen kippuun käy lännestä nouseva yhtä antisemiittinen Antkristus, jonka selustaa suojaa Kreikan enkeliruhtinas. Näyn viimeinen ajankohta annetaan jakeessa 12, joka mainitsee 1335 päivää tai 1335 vuotta. Ilmeisesti nämä 1335 vuotta tulee lisätä edellisen jakeen mukaisesti myös hävityksen kauhistuksen asettamiseen eli 13. maaliskuuta 707. Kun 360 päiväinen vuosi kerrotaan 1335, saadaan 480600 päivää; ja kun nämä lisätään edellä mainittuun päivämäärään, päädytään 16. tammikuuta vuonna 2023. Jokainen voi tarkistaa tämän laskun täältä. Näin siis ympyrä sulkeutuu.

Kirjassani ja elokuussa 2015 julkaistussa artikkelissa  Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?  esitin ensialkuun, että tämä näyn päätepiste viittaisi mahdollisesti Jeesuksen toisen tulemuksen ja tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen ajankohtaan. No tämä teoria on suljettu jo laskuista, koska tällöin 70. vuosiviikon olisi tullut alkaa jo tämän vuoden alussa. Mutta entäpä jos kyseessä onkin 70. vuosiviikon puoliväli?  Ja ellei tämäkään teoria tule toteen, vielä on mahdollista että se viittaa 70. vuosiviikon alkamiseen tai sitten kyseessä on Jerusalemin kolmannen temppelin jälleenrakennuksen käynnistyminen 70. vuosiviikon alussa josta tulee laskea 2300 vuotta Jeesuksen paluuseen (Dan. 8:13 – 14). Vaihtoehtoja on siis yhä monia. Esitän seuraavaksi yhden vahvan perusteen sen teorian puolesta, että 1335 profeetallista vuotta päättyisi 70. vuosiviikon puoliväliin.

Täyttyykö 70 riemuvuotta ennen tuhatvuotista sapattia?

Tiedämme siis nyt sen, että Danielin kirjan viimeisen näyn (luvut 10 – 12) arvioidusta ajankohdasta, jolloin enkeli esittää kysymyksen ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” on  ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” hävityksen kauhistuksen historialliseen esikuvaan, kun Al-Aqsa moskeija rakennettiin juutalaisuuden pyhimmälle paikalle vuonna 707. ”Seitsemän aikaa” päättää ”pyhän kansan käden murtamisen” hemikuun 13. 1949 jolloin Israelin hallitus perustettiin virallisesti. 1290 päivää eli 1290 vuotta täyttyi sillä hetkellä, kun Iranissa alkoi vallankumous, joka päättyi Israelille ystävällisen šaahi Mohammed Reza Pahlavin vallan kukistumiseen ja Dan. 10:20:ssä ennustetun Israelia vastaan taistelevan Persian enkeliruhtinaan nousuun. Näyn viimeinen ajankohta mainitsee päivämäärän 16. tammikuuta 2023. Tämän tulisi vastata enkelin kysymykseen ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?”

Tämän viimeisen ajankohdan ei tarvitse välttämättä puhua Jeesuksen paluusta Öljymäelle ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamishetkestä, koska tämä voitaisiin laskea jo siitä jos tuo päätepiste viittaisi esimerkiksi 70. vuosiviikon puoliväliin. Lisäksi, on odotettavaa että näyn päätepisteellä on jokin yhteys Jerusalemin Temppelivuoreen. Tätä profeetallista ajanjaksoa aletaan laskea vuodesta 536 eKr. Tämä oli tasan 70 vuotta siitä, kun Daniel tuotiin nuorukaisena Babylonin Kuningas Nebukadnessar II:n hoviin (Dan. 1:1 – 6). Näihin aikoihin Kyyros Suuri antoi julistuksen, joka valtuutti juutalaisen paluun Juudeaan ja Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisen (2. Aik. 36:22-23). Kuten jo aiemmin mainitsin, Babylonin tuhon vuosi oli 539, mikä on yhtä kuin 7 x 77. ”Seitsemän aikaa” päättyy Israelin valtion syntyyn ja sen puoliväli vastaa vuotta 707 jolloin Al-Aqsa perustettiin. Tämä vuosi on myös 70 vuotta siitä, kun islamiiin kääntyneet arabiheimot valloittivat Jerusalemin vuonna 637.

Jos lisäät vuoteen 707 49 (7 x 7) vuotta, päädyt vuoteen 756. Tämä oli se vuosi jolloin paavi nousi ensimmäistä kertaa historiassa poliittiseksi johtajaksi Pipin Pienen lahjoittamassa paavillisessa kirkkovaltiossa. Miehet kuten Martin Luther, Isaac Newton ja Jonathan Edwards uskoivat paavinvallan olleen Danielin kirjan 7. luvussa ennustettu pieni sarvi ja Jonathan Edwardsin seuraaja Adam Clarke nimenomaisesti tarkensi tämän sarven nousseen valtaan vuonna 756 josta lähtien sen 1260 vuoden valta-aikaa tulisi myös laskea. Siten Adam Clarke päätyi vuonna 1831 julkaistussa massiivisessa Raamattu kommentaarissaan siihen, että Rooman ja paavinvallan tuhon täytysi tapahtuisi tänä vuonna 2016. Vain aika näyttää. Paavinvallan tuhoa taas seuraisi pian se mitä jakeet 13-14 kuvaa seuraavasti:

Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

Lisää 70 vuotta vuoteen 707 ja päädyt vuoteen 777 kristillistä ajanlaskua. Numero seitsemän tulee esiin kaikkialla Raamatun profeetallista kalenteria. Seitsemän aikaa täyttyy siis vuodesta 536 eKr. vuoteen 1949, kun laskemme tämän ajan 360 päivän profeetallisilla vuosilla. Aurinkovuosissa mitattuna tämä aika on noin 2484 vuotta. Näyn kokonaispituus vuodesta 536 eKr. vuoteen 2023 on noin 2558 aurinkovuotta eli profeetallisesti puhuen 2558 päivää. Seitsemässä aurinkovuodessa on pyöristettynä 2557 päivää. Näin ollen ”seitsemän aikaa” tulee käytännössä täyteen myös 16. tammikuuta 2023. Esitän tässä nyt sellaista teoriaa, että Dan. 12:12:sta profetia 1335 päivästä paljastaa sen aikamäärän, joka olisi kuluva hävityksen kauhistuksen asettamisen historiallisesta vastineesta (Al-Aqsan perustamisesta) sen lopulliseen ja kirjaimelliseen täyttymykseen 70. vuosiviikon puolivälissä.

Onko todella sattumaa, että kun tähän päivämäärään lisätään 1335 kirjaimellista päivää, päädytään juutalaisen uudenvuoden Ros HaShanahin alkamiseen vuonna 2026? Jokainen voi tarkistaa vaikkapa täältä, että Ros HaShanah on vuonna 2026 12. syyskuuta, ja päivälaskuri sivulla timeanddate vahvistaa 1335 päivän päätyvän tähän hetkeen vuoden 2023 tammikuun 16:sta laskien. Mutta vielä sanattomammaksi tämä tekee, kun tajuamme kuinka monta riemuvuotta 12. syyskuuta 2026 tulee täyteen. Käsittelimme edellä Jonathan Cahnin teoriaa profeetallisista riemuvuosista. Vaikka Balfourin julistus vuonna 1917, Jerusalemin paluu juutalaisille vuonna 1967 ja nyt 70 maailmanjohtajan kokoontuminen Shimon Peresin hautajaisiin, näyttäisi osuvan mielenkiintoisesti juuri riemuvuosien kohdalle, yksi ongelma tätä teoriaa on se, ettemme tiedä onko se samassa linjassa muinaisen Israelin riemuvuosikalenterin kanssa. Eli jos riemuvuosia lasketaan yhtäjaksoisesti siitä lähtien, kun Mooses määräsi tämän ajanlaskun Israelille, niin osuuko remuvuodet silloin yhteen vuosien 1917, 1967 ja 2016 kanssa? Itseasiassa näin ei ole, mutta totuus onkin paljon ihmeellisempi kuin tämä.

Voimmeko todella tietää sitä milloin vuosiviikkoja ja riemuvuosia alettiin ensimmäistä kertaa laskea Israelin historiassa? Kyllä, jos vain luotamme edellä manitun Edwin R. Thielen laskumetodeihin Raamatun kronologian ajoittamisessa. Wikipedian mukaan riemuvuosien laskemisen alkaminen voidaan ajoittaa vuoteen 1406 eKr. kahdenkin itsenäisen tutkimuslinjan kautta:

Tietysti on myös vaihtoehtoinen arvio siitä milloin laskennan tulisi alkaa: saapuminen maahan. Tämä seuraa suoraa lukemista 3. Mooseksen kirjan asiaankuuluvasti tekstistä:

Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi… Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (3. Moos. 25:1-4, 8-10)

Jos laskenta mittaa taaksepäin 17 sykliä Hesekielen riemuvuodesta, joka alkoi Tisri-kuussa 574 eKr., syklin ensimmäinen vuosi olisi silloin 1406 eKr. Uskonnollisen kalenterin mukaan, jossa vuosi alkoi Nisan-kuussa, ja Joosua 5:10:n mukaisesti joka asettaa maahan saapumisen  Nisan-kuuhun, Nisan-kuu vuonna 1406 eKr. on kuukausi ja vuosi jolloin laskenta alkoi. Mutta 1406 eKr. on maaahan saapumisen vuosi, joka on perinteisesti johdettu toisen metodin kautta, nimittäin ottamalla Thielen ajoitus 931/930 eKr. jaetun kuningaskunnan alulle Salomonin kuoleman jälkeen, luettuna yhdessä 1. Kun. 6:1:n kanssa (Salomonin 4. vuosi oli Exoduksen 480. vuosi), josta Exoduksen hetki voidaan johtaa vuoteen 1446 eKr. Menetelmä Exoduksen ja Kanaanin maahan saapumisen ajankohdan määrittämiseksi käyttämällä riemuvuosia on itsenäinen näiden ajankohdan määrittämisestä 1. Kun 6:1:stä, ja silti kaksi menetelmää sopivat yhteen.

Meillä ei ole syytä epäillä Thielen kronologian pätevyyttä, koska sen takana seisoo tutkijoiden enemmistön vahva tuki. Wikipedian mukaan, ”Thielen kronologinen rekonstruktio ei ole saanut puolelleen kaikkien tieteellistä konsesusta. Silti Thielen työ ja niiden jotka seurasivat hänen jalanjäljissään, on saavuttanut hyväksynnän laajemman spektrin parissa kuin yhdenkään toisen vertailukelpoinen kronologia, niin että Assyriologisti D. J. Wiseman kirjoitti ’Tänään kaikkein laajimmin hyväksytty kronologia on on perustettu Thielen säntilliseen tutkimukseen,’ ja paljon äskeisemmmin Leslie McFall: ’Thielen kronologia on nopeasti tulossa konsesusnäkemykseksi Vanhan Testamentin tutkjoiden keskuudessa, ellei se ole jo saavuttanut tuota pistettä.'” Tästä voimme siis tehdä melko varman johtopäätöksen sille, että riemuvuosia alettiin laskea ensimmäistä kertaa vuonna 1406 eKr.

Mainittakoon tässä nyt se, että riemuvuosia ei laskettu siten, että joka 50. vuoden jälkeen alkoi aina uusi 50 vuoden sykli. Seitsemättä sapattivuotta (49. vuotta) seurannut riemuvuosi oli nimittäin myös uuden riemuvuosisyklin ensimmäinen vuosi. Joten riemuvuosisyklejä laskiessamme emme kerro 50 vuoden jaksoja vaan 49 vuoden jaksoja (joissakin aiemmissa kirjoituksissani ymmärsin tämän väärin ja kerroin 50 vuoden jaksoja 49 vuoden sijasta). Lisäksi on mainittava, että vaikka muinaisella Israelilla olisi ollut käytössä 360 päiväinen vuosikalenteri (nykyään Israel käyttää 354 päiväistä kuu-aurinkokalenteria), niin tähän kalenteriin täytyi lisätä aina tietyin väliajoin karkauskuukausia (kuten tehdään myös nykyisessä heprealaisessa kalenterissa), jotta vuosijuhlat saatiin pysymään niille tarkoitetuilla vuodenajoilla. Näin ollen ei ole mitään syytä miksi riemuvuosisyklejä tulisi laskea 360 päiväisen vuoden mukaisesti normaalin aurinkovuoden sijasta. 360 päivän vuosia käytetään ainoastaan profeetallisissa yhteyksissä, kuten vuosiviikkonäyssä ja Danielin 12. luvun em. profetiassa 1290 ja 1335 päivästä.

Kuinka monta vuotta on vuosien 1406 eKr. ja 2026 välissä? 1406 + 2026 on yhtä kuin 3432. Todellinen tulos on kuitenkin 3431 koska ajanlaskussamme ei käytetä nollavuotta. 70 riemuvuossykliä on yhtä kuin 3430 vuotta (49 x 70 tai 7 x 7 x 70). Koska seuraavan syklin ensimmäinen vuosi on aina edellisen syklin riemuvuosi, 70. riemuvuosi on tosiasiassa vuosi 3431. Vuosi 3431 ei ole 71. riemuvuosi vaan 70. riemuvuosi, koska ensimmäinen riemuvuosi ei ole vuosi 1 vaan vuosi 50. Jos siis riemuvuosi-syklien ensimmäinen vuosi käynnistyi Tisri-kuussa syksyllä 1406 eKr., 70. riemuvuosi alkaa tällöin Ros HaShanahin aikaan syksyllä 2025 ja päättyy vuotta myöhemmin 12. syyskuuta 2026. Eli jos 12. syyskuuta 2026 on Jeesuksen paluun ja tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen oikean ajankohta, kuten edellä argumentoitu, tuona kyseisenä ajankohtana tulisi samalla täyteen 70. riemuvuosi siitä laskien kun riemuvuosia alettiin ensimmäistä kertaa laskea Israelin ajanlaskussa. Sattumaa?

Mainitsin aikaisemmin ”seitsemän ajan” täyttymisen, kun Israelin hallitus Knessetin perustettiin 14. helmikuuta 1949. Laske tästä eteenpäin 77 vuotta ja seitsemän kuukautta, niin päädyt syyskuun 14. vuonna 2026. Mieti tätä: Kuinka tämän kaiken ajoitus voi olla niin täydellisessä harmoniassa luvun seitsemän kanssa? Yhteenvetona: Danielin kirja käsittää 70 vuoden ajanjakson vuodesta 606 vuoteen 536 eKr. Sen viimeiseen näkyyn lisätään ”seitsemän aikaa” (2520 profeetallista vuotta) ja päädytään Israelin itsenäisen hallituksen jälleenmuodostamiseen yli 25 vuosisadan jälkeen. Sitten tähän kun lisätään vielä 77 vuotta ja 7 kuukautta, päädytään samaan vuoteen jolloin 70. riemuvuosi täyttyy. Ainoa riitasointu näissä laskelmissa on se, että Thielen kronologiaa käyttämällä luomisen ajoitukseksi ei saada sellaista vuotta, jonka perusteella vuosi 2026 olisi ”kuuden päivän”, tuhatvuotista sapattilepoa edeltävän kuuden vuosituhannen viimeinen vuosi.

Thielen metodilla luomisen ajankohta nimittäin vaihtelee vuosien 3899, 3959, 4114 ja 4147 välillä. Kahdella edellisellä vuosiluvulla kuudes vuosituhat olisi tullut täyteen jo 1800 -luvulla. Kahdella ensimmäisellä se taas täyttyy vasta joko vuonna 2102 tai 2042. Jos kuitenkin lähdemme siitä, että maailmanhistorian ”kuusi päivää” tuleekin laskea 360 päivän profeetallisilla vuosilla eikä 365.24 päivän aurinkovuosilla, kuusi vuosituhatta tuli täyteen juuri menneenä kesänä (jos luominen tapahtui syksyllä 3899 eKr.). Eli seitsemäs vuosituhat olisi alkanut samoihin aikoihin, kun nyky-Israelin virheellisesti ajoitettu kalenteri vaihtui luomisen vuoteen 5777. Eli täyttä harmoniaa ei ole tässäkään metodissa, ja myönnän toki, että nämä kaikki hienot laskelmani saattaa kaatua yhteen ainoaan raamatunkohtaan:

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. – Matt. 24:35-36

Johtopäätös

70 maailmanjohtajan kokoontuminen Shimon Peresin hautajaisiin ja Prinssi Charlesin harvinainen vierailu pyhässä kaupungissa tapahtui juuri ennalta odotetulla ajankohdalla. Vuoden päästä tulee täyteen 100 vuotta Balfourin julistuksesta ja Jerusalemin vapautumisesta Turkin 400 vuotta kestäneestä pakanavallasta, kun brititit miehittivät Palestiinan kenraali Allenbyn johdolla. On jo odotettavaa, että Israel ja Britannia aikoo juhlia tätä merkkipäivää muodollisessa sermoniassa mihin Prinssi Charles saattaa ottaa osaa Kuningattaren virallisena edustajana. Prinssi Charlesin virallista vierailua Jerusalemiin on ennakoitu jo usean vuoden ajan, joten ensivuoden marras-joulukuu voi olla tähän sopiva ajankohta. Myös Charlesin ensimmäinen virallinen visiitti Iraniin saattaa toteutua samaten ensivuoden aikana. Prinssin toimisto Clarence House ja Britannian ulkoministeriö on jo kuitenkin ilmoittanut, että kuningasperheen jäsenen matka Israeliin on hyvin epätodennäköistä ellei Israel ja Palestiina pääse sitä ennen rauhansopimukseen.

Danielin vuosiviikkonäky ennustaa roomalaisen prinssin (Charlesin titteli Walesin Prinssi merkitsee sananmukaisesti ”roomalaisten prinssiä”) tekevän seitsenvuotisen liiton, joka antaa Israelin ja sen vihollisten välille jonkinlaisen näennäisen rauhan. Kolme ja puolivuotta tuon liiton jälkeen tuo prinssi vierailee Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä ja käynnistää juutalaisten ankaran vainon. Kuinka kukaan voi sanoa, että kyseessä ei olisi Prinssi Charles, kun hän on nimenomaisesti sanonut vierailevansa Pyhässä Maassa vasta sen jälkeen kun Lähi-Itään saadaan rauhansopimus Israelin ja arabien välille. Tosiasiassa Charles on itse ollut Lähi-Idän rauhanprosessin aktiivisin edistäjä kulissien takana, kuten Tim Cohen jo dokumentoi kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea (Prophecy House, 1998). Hän oli myös Shimon Peresin pitkäaikainen ystävä, mikä selittää hänen läsnäolonsa Peresin hautajaisissa. Hän on kuitenkin kaikkea muuta kuin juutalaisvaltion ystävä.

Tosiasiassa hänen vuosikymmeniä kestänyt flirttailunsa Persianlahden arabidiktaattoreiden kanssa, hänen perheensä kätketyt suhteet Natsi-Saksaan, ja hänen oma vihansa Israelia ja juutalaisia kohtaan, ovat hyvin dokumentoituja asioita jo valtavirran lehdistössä, vaikka totuus täytyisi kaivaa usein kiven alta. Elämme todella mielenkiintoista maailmanaikaa ja on etuoikeutettua kuulua siihen sukupolveen, joka voi todistaa Raamatun profetioiden toteutumista silmiemme edessä. Samalla on kuitenkin surullista nähdä, kun maailman kansanjoukkojen massat kulkevat harhaan eivätkä näe edessä olevaa vaaraa. On ratkaisevan tärkeää, että taistelemme totuuden puolesta loppuun asti vaikka saisimme sitä palkaksemme vain ihmisten ylenkatsetta ja vihaa. Päätän tämän kirjoituksen Mahatma Gandhin sanoihin siitä kuinka jokaisen totuuden on kuljettava seuraavien esteiden lävitse ennen kuin ihmiset ovat valmiita tunnustamaan sen. Tämä sananparsi sopii hyvin myös omankin tutkimusalueeni piiriin:

Ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat.

 

 

Mainokset

6 comments

    1. OK. Kiitos linkistä. 🙂 Jeesuksen tulemus on todellakin hyvin lähellä. Totuutta pitäisi julistaa nyt entistä voimakkaammin niille, jotka ovat matkalla kadotukseen.

      Tykkää

  1. Valitettavasti Samuel tuntuu siltä että yrität jostain syystä siirtää Herramme tulemusta eteenpäin vuosilla. En ymmärrä tätä. Esim. tuo arviointisi 70. riemuvuodesta ajoittuen vasta vuosille 2025-2026 on kyllä jotenkin arveluttavaa. Väität että Israel saapui Kanaanin maahan eli Luvattuun maahan v. 1406 eKr. jonkun Wikipedian tietojen mukaan. Kuitenkin kun etsin Googlella hakuja tästä sapatti- ja riemuvuosien laskennan aloittamisesta, niin järjestetään tulee näkyviin sivuja, joissa on vuosi 1416 eKr. mainittuna alkuvuodeksi, eli tämän mukaan Israelin 70. riemuvuosi oli 2015-2016, päättyen Rosh Hashanah’ina 3.10.2016 tai Jom Kippurina 12.10.2016. Mm. Sirkku Reino Savolan sivuilla mainitsee vuoden 1416 eKr. jutussaan Lehtimajanjuhlasta eli Sukkot’ista. Voiko näin suuri enemmistö olla väärässä ja samaten siis myös asiantuntija Jonathan Cahn? Seuraavassa pari mainintaa:

    http://www.markbeast.com/70jubilees/entercanaan.htm

    ”The only possible date for the Exodus that lies between 1491 BC and 1446 BC is 1456 BC. Because of the writings of Ussher and Thiele and points 1-4 above we can conclude that the Exodus occurred in 1456 BC. We can also calculate that the children of Israel entered Canaan 40 years later in 1416 BC, and the first Jubilee occurred in 1367 BC.”

    ja Sirkun uusimpia:

    http://www.reinosav.net/suggot.html

    ”Tämä sekstetti on ainutlaatuista historiassa. Monien mukaan heprealainen vuosi 5777 on Jovel; Riemuvuosi, eikä vain Riemuvuosi, vaan 70. Riemuvuosi siitä, kun heimot v. 1416 eKr. astuivat Luvattuun maahan, Eretz Israeliin.”

    Ovatko he kaikki väärässä?

    Ja sanoohan jo terve järki sen, että ne olivat riemuvuosia Israelin historiassa, kun modernin juutalaisvaltion kehityksessä tapahtui edistystä, sillä riemuvuoteen kuuluu ennalleenasettaminen (Jes. 61:1-4). Balfourin julistus annettiin riemuvuonna 1917 ja Israel valtasi Itä-Jerusalemin riemuvuonna 1967. Nyt olisi vuorossa temppelin jälleenrakentaminen ja Temppelivuoren saaminen Israelin hallintaan, jotta Antikristus voi ilmestyä. Ei tuossa ole mitään mieltä, että riemuvuosia laskettaisiin vuoden 1406 eKr. perusteella.

    Tykkää

    1. Olli, mielestäni sanoin aivan selvästi että tempaus voi tapahtua jo tänään ja 70. vuosiviikko voi alkaa jo ennen vuoden loppua. En yritä ”siirtää eteenpäin Herran tulemusta vuosilla”. Esitän vain erilaisia teorioita ja laskelmia joita jokainen on vapaa kritisoimaan tai esittämään niistä tarkistettuja versioita. Lisäksi, kyse on vain kolmesta vuodesta, mikä on aivan naurettavan lyhyt aika kun tarkastelet asiaa pitkän juoksun historiallisessa perspektiivissä. Peräänkuulutan tällaisissa laskelmissa myös malttia, koska olen nähnyt niin monien laskelmien menevän pieleen, kun Jeesuksen tulemusta yritetään panna aina johonkin seuraavan 12 kuukauden sisään.

      Toiseksi, sanoin jo etten ole perillä paremmin Jonathan Cahnin riemuvuosilaskennan lähtöpisteestä. Jos sinulla on esittää todisteita siitä, että hän on sanonut vuoden 5776 olleen 70. riemuvuosi, ja jos hän kykynee esittään väitteeseensä painavat todisteet, niin olen mielelläni halukas kuulemaan siitä. Valitettavasti tuo Sirkun huonosti dokumentoitu kirje vuoden 1416 BC puolesta ei nyt paljoa vakuuta. Hyvä kun tuossa toisessa linkissä mainittiin Ussherin ja Thielen kronologia, mutta siitäkään ei oikein selvinnyt kirjoittajan perusteet ja logiikka siihen miksi Thiele olisi erehtynyt laskuissaan kymmenen vuoden verran. Sanoit, ”Väität että Israel saapui Kanaanin maahan eli Luvattuun maahan v. 1406 eKr. jonkun Wikipedian tietojen mukaan.”

      Kyllä Wikipedia on monessa suhteessa paljo luotettavampi tiedon lähde kuin jotkin Sirkku Savolan kirjeet. Itse olen huomannut kuinka perusteellisia ja kuinka ja painavaan dokumentoituun aineistoon pohjautuvat useimmat Wikipedian englanninkielisistä artikkeleista. Tuossa Wikipedian jutussa mainittiin Leslie McFall, jonka mukaan: ”Thielen kronologia on nopeasti tulossa konsesusnäkemykseksi Vanhan Testamentin tutkjoiden keskuudessa, ellei se ole jo saavuttanut tuota pistettä.” Pitäisikö minun luottaa enemmän johonkin Sirkku Savolaan kuin E. R. Thieleen, jonka kronologian pätevyyden on tunnustanut ei vain evankelisten enemmistö, mutta myös huomattava joukko maallisia historioitsijoita. Sirkku kirjoitti:

      ”Monien mukaan heprealainen vuosi 5777 on Jovel; Riemuvuosi, eikä vain Riemuvuosi, vaan 70. Riemuvuosi siitä, kun heimot v. 1416 eKr. astuivat Luvattuun maahan, Eretz Israeliin.”

      Kuinka riemuvuosi onkin nyt yhtäkkiä vuosi 5777, kun Jonathan Cahn sanoi sen olevan vuosi 5776. Ei tuohon tarvita mitään matikkaneroa laskemaan vuoden 5776 olleen riemuvuosi eikä 5777. Ja näin ollen riemuvuosi jo meni eikä Jeesus vielä tullut jos Hänen uskotaan palaavan 70. riemuvuoden alussa tai lopussa.

      Tykkää

  2. On selvää että seuraava vuosi 2017 tulee olemaan hyvin merkittävä vuosi Israelissa. Kenties 70. vuosiviikko alkaa tuolloin. Seuraavan Sirkun kirjoituksen mukaan vasta tänä syksynä siirryttiin Israelin 70. riemuvuoteen, mikä olisi hyvin järkeenkäypää. Artikkelissa painotetaan luvun 7 merkitystä.

    http://www.reinosav.net/ajanmerkit-a.html

    ”Rabbi profetoi myös että kymmenentenä riemuvuosijaksona Jerusalem olisi juutalaisten hallinnassa ja Messiaaniset ”lopunajat” alkaisivat tuon jälkeen. (tarkoittaa väärän messiaan ilmestymistä)
    Viikunapuun merkki ilmaantui Israelin maahan v. 1948 ja loppulaskenta Jeshuan paluulle alkoi tuolloin.
    Kymmenes riemuvuosijakso alkoi vuonna 1967 ja päättyy vuonna 2017.Juutalainen vuosi 5777 on Hillelin kalenterissa 3.10.2016-20.9.1017. Joten rabbi Judah Ben Samuelin profetian mukaan pakanain ajat päättyisivät viimeistään syyskuussa 2017. Silloin on Rosh HaShana; siviiliuusivuosi ja pasuunansoiton päivä, Jom Teruah, 21.9.2017.”

    Tykkää

    1. Olen ollut perillä tuosta RabbiJudah Ben Samuelin profetiasta jo vuodesta 2010 lähtien ja silloin uskottiin laajasti, että Jeesus palaisi Öljymäelle vuonna 2017, mikä ei tietenkään voi olla enää näin. Toki tuossa profetiassa voidaan viitata myös 70. vuosiviikon alkuun, mutta ”messiaaniset ajat” eivät ala ennen 70. vuosiviikon loppua. Joten tuo profetia voi palvella myös antikristillisiä päämääriä, koska se voi saada juutalaiset uskomaan Antikristuksen ilmestyessä, että Messias on saapunut. Joten kieltämättä tuo on profetia on kyllä mielenkiintoinen, muttei mikään aukoton todiste sille, että 70. vuosiviikko alkaisi vuonna 5776 (Antikristus voi esiintyä tuolloin Israelille, mutta tämä ei välttämättä ole vielä 70. vuosiviikon alku). Toivoin, että tämä artikkeli olisi saanut sinut pohtimaan näitä täsmällisiä päivälleen tarkkoja yhteensattumia esim. Daniel 12. luvun profetian vuositulkinnassa. Ja jos sitten unohdetaankin tuo, niin mieti myös seuraavaa teoriaa:

      Oletetaan, että 70. vuosiviikko alkaisi 70 vuotta Israelin jälleensyntymisen jälkeen keväällä 2018. Jeesus palaisi tällöin Öljymäelle keväällä 2025 Nisan-kuun aikoihin. Maailman luotetuimman VT:n kronologioitsijan E.R. Thielen mukaan 70. riemuvuosi siitä laskien, kun israelilaiset saapu Kanaanin maahan ja kun he alkoivat laskea vuosiviikkoja ja riemuvuosia, alkaa Nisan-kuussa 2025. Tuo ajankohta on samalla 7 x 7 x 70 (tai 70 vuosiviikkoa kertaa seitsemän) vuotta Kanaanin maan valloituksesta. Mieti nyt näitä yhteensattumia: 77 vuotta Israelin jälleensynnystä tulee täyteen 7 x 7 x 70 vuotta Kanaanin maahan saapumisesta ja 70. riemuvuosi alkaa. Ei Thiele ollut perillä näistä luvuista ja siltä hän päätyi vuoteen 1406 eKr. Kanaanin maahan saapumisessa. En ymmärrä mitenkä tällainen ei voi herättää sinun ihmetystäsi.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s