Olen seurannut viimeaikoina Trumpin MAGA-kannattajien keskuudessa syntynyttä sisällissodan kaltaista jakautumista, joka on noussut etenkin Fox-uutisten entisen juontaja Tucker Carlsonin aiheuttaman kohun ympärille. Monet niistä oikeistolaisista henkilöistä, joita itsellänikin oli tapana arvostaa vuosia aiemmin, ovat siirtymässä tämän woke-oikeiston leiriin, jota on leimannut voimakas Israel-vastaisuus mikä saa kasvavassa määrin klassisen antisemitismin muotoja. Löydät blogistani myönteisen artikkelin Tucker Carlsonista, jonka julkaisin vielä joulukuussa 2023. Viittasin siinä Elon Muskin, Tucker Carlsonin ja Alex Jonesin väliseen X-Space audiokeskusteluun missä he kritisoivat uutta maailmanjärjestystä ja sen kannattajien malthusilaista kuoleman ideologiaa. Muskia lukuunottamatta arvostukseni kaikkia artikkelissa mainittuja henkilöitä kohtaan on hiipunut asteittain ja tänään pidän Carlsonia Amerikan ehkä vaarallisimpana juutalaisvihan lietsojana.

Termiä “woke-oikeisto” käytti ensimmäistä kertaa toukokuussa 2025 James Lindsay-niminen akateemikko, joka oli keskittynyt siihen asti lähinnä woke-vasemmiston kritisoimiseen. Sittemmin sitä ovat alkaneet käyttää monet muutkin konservatiiviset somevaikuttajat, jotka pyrkivät karkottamaan nämä juutalaisvastaiset, rasistiset, naisvihamieliset, islam-myönteiset ja autoritääriset ääriainekset MAGA-liikkeen riveistä. Mutta pato on jo murtunut eikä tätä nuorten mieliä myrkyttävää juutalaisvihan virtaa ole enää helppoa pysäyttää. Se mikä oli ennen ääriajattelua on tulossa kasvavassa määrin oikeiston valtavirtaan. Syynä tähän on pitkälti Tucker Carlsonin kaltaiset hahmot, jotka ovat normalisoineet tätä oikeistolaisen antisemitismin aaltoa. Myös woke-oikeiston vihaama Benjamin Netanjahu on liittynyt kiistaan kutsumalla tätä woke-oikeistoa nimellä woke-reich (pilkallinen väännös englannin sanasta woke-right).

Jos ei nyt mennä ihan kolmannen valtakunnan päiviin asti, niin woke-oikeiston historia palaa Nick Fuentes-nimiseen nuoreen katoliseen radikaaliin, jonka ns. groypers seuraajat pyrkivät lietsomaan tätä sisällissotaa Amerikan nuorten konservatiivien keskuudessa jo viimevuosikymmenen puolella. He kohdistivat kampanjointinsa etenkin syyskuussa murhatun Charlie Kirkin Turning Point USA järjestöön. X:stä löytyy monia videoita, joka osoittaa hyvin sen ettei Kirk ja Fuentes olleet ihan ylimpiä ystävyksiä. Radikaalin vasemmiston ohella Kirk nimittäin joutui taistelemaan usein myös radikaalia oikeistoa vastaan, joiden mukaan Peter Thielen ja Dave Rubinin kaltaiset homoseksuaaliset konservatiivit eivät olleet lainkaan tervetulleita konservatiiviseen liikkeeseen heidän seksuaalisen suuntautuneisuuden johdosta, ja kritisoivat alinomaan Amerikan liittolaisuutta Israelin kanssa. Groypersit hyökkäsivät myös Amerikan perustuslain takaamia kansalaisten perusoikeuksia vastaan perustuen heidän ihonväriinsä tai uskontoonsa.

Groypersien johtaja Nick Fuentes on antanut monia järkyttäviä lausuntoja. Kerran hän vertasi holokaustissa surmattua kuutta miljoonaa juutalaista “uunissa poltettuihin kekseihin” ja yritti kiistää holokaustissa surmattujen juutalaisten lukumäärän. Hän on kutsunut Hitleriä “helvetin mahtavaksi tyypiksi”, sanonut että naiset pitäisi heittää jokeen ja polttaa roviolla Salemin noitaoikeudenkäyntien hengessä, ja pitänyt Talibanin islamistihallintoa Afganistanissa parempana mallina sellaiselle yhteiskunnalle, jonka hän toivoisi näkevän myös lännessä. Vaikka Fuentesin kannattajat väittävät olevansa usein kristillisen moraalin puolestapuhujia äärivasemmiston edistämää lännen kasvavaa moraalista rappiota vastaan, niin kerran hän vitsaili äärivasemmistolaisen Destiny-nimisen somevaikuttajan kanssa siitä kuinka “lapset ovat kuumempia” ja toisessa yhteydessä hän tunnusti haluavan naida 16 -vuotiaan tytön 25 -vuotiaan sijasta. Tosin naimaton Fuentes vaikuttaa olevan kiinnostunut myös miehistä, koska striimasi kerran vahingossa homopornoa suoralähetyksessä ja syytti siitä myöhemmin juutalaisia.

Fuentes ei ole vain jokin paleokonservatiivinen America Only -tyyppi, joka vastustaa Amerikan sotilaallista tukea Israelille, vaan hän on avoin antisemiitti, joka on sanonut olevansa pyhässä sodassa juutalaisia vastaan ja valmis kuolemaan tässä ristiretkessään juutalaisia vastaan. Fuentesin groypers-aktivistit pysyivät vuosia MAGA-liikkeen marginaalissa, mutta lokakuun 7. terrori-isku ja Gazan sota ovat sytyttäneet juutalaisvihan ennennäkemättömiin mittasuhteisiin niin äärivasemmiston kuin äärioikeistonkin riveissä.

Tämä ei ole sinänsä yllättänyt minua, sillä kirjoitin jo vuonna 2014 valmistuneessa ensimmäisessä kirjassani ns. puna-vihreä-ruskea allianssista eli äärivasemmiston, ääri-islamin ja äärioikeiston välisestä liittoumasta kun se tulee Israeliin ja juutalaisiin. Juutalaisviha kun onnistuu yhdistämään kaikki nämä ääriliikkeet, jotka ovat sodassa koko juutalaiskristillistä länsimaista sivilisaatiota vastaan. Kun siis Fuentesin kaltaiset äärioikeistolaiset väittävät puolustavansa Kristuksen kuningaskuntaa ja käyttävät usein sotahuutoa “Kristus on Kuningas!” poliittisena mielenilmauksena, niin he ovat todellisuudessa sodassa Kristusta ja Hänen kuningaskuntaansa vastaan, sillä heidän Kristuksensa ei ole tuo juutalaisten kuningas, jota apostolit saarnasivat, vaan jokin “arjalainen Kristus”, joka haluaa pystyttää “kristillisen teokratian” joka on vain islamilaisen teokratian peilikuva.

Merkittävä käännekohta tässä woke-oikeiston nousussa oli se kun musta konservatiivivaikuttaja Candace Owens, joka työskenteli vuoden 2023 loppuun asti ortodoksijuutalaisen Ben Shapiron perustamalla Daily Wire media-alustalla ja jolla oli ollut aiemmin lämmin ystävyyssuhde Charlie Kirkin kaltaisten kristittyjen sionistien ohella Dennis Pragerin kaltaisiin juutalaisiin konservatiiveihin, erotettiin Daily Wire alustalta ja perusti oman alustansa missä hän on siirtynyt asteittain yhä vainoharhaisempien juutalaisvastaisten konspiraatioteorioiden lietsojaksi. Prager, joka päätyi vakavan onnettomuuden uhriksi pian Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen, tunnetaan hänen PragerU-kanavastaan, joka on valistanut miljoonia nuoria ympäri maailman Amerikan perinteisistä konservatiivisista arvoista, joihin kuuluu myös rakkaus juutalaisia ja Israelia kohtaan.

Juutalaisviha leviää usein juuri salaliittoteorioiden muodossa, sillä salaliittoteoriat eivät perustu aina konkreettisiin vahvistettaviin todisteisiin, jotka kelpaisivat juridisesti oikeudessa ihmisten tuomitsemiseen, vaan ne hyödyntävät ihmisten epäluottamusta valtaapitäviin instituutioihin ja median vallitseviin narratiiveihin. Näin ollen ne pyrkivät paikkaamaan niitä aukkoja minkä julkinen tiedotus usein jättää käsittelemättä näennäisesti viattomilla kysymyksillä, jotka kuitenkin itsessään sisältävät jo syytöksen siemenet. Totean tämän henkilönä, joka olen saattanut syyllistyä tällaiseen usein itsekin, sillä jo teini-iässäni alkanut kiinnostukseni Raamatun profetioihin oli sekoittunut usein kiinnostukseen myös salaliittoteorioita kohtaan. Olen todennut usein, että kun moni muu heräsi siihen vasta aikuisiällä, ettei se virallinen tiedotus kerro meille aina koko totuutta, niin itse tiesin tämän jo 13 -vuotiaana ja siksi lähdin mukaan jo tuolloin moniin niistä populaareista salaliittoteorioista, jotka ovat tänään paljon yleisimpiä kuin ne olivat 20 vuotta aiemmin.

Olen kai liian looginen ajattelija (INTP-loogikko monien persoonallisuustestien mukaan), jotta olisin hurahtanut koskaan mihinkään litteän maan -juttuihin, mutta myönnän uskoneeni nuorempana mm. väitteeseen NASA:n lavastamista Apollo-ohjelman kuulennoista. Nykyään pidän tuollaista jonkinlaisena vahvistusharhaan perustuvana kognitiivisena dissonanssina, joka on pelkkää episteemistä narsismia (vastakohtana episteemiseen nöyryyteen, joka oli keskeinen periaate myös tieteellisen vallankumouksen kehityksen taustalla). Se kyllä ruokkii egoamme kun kuvittelemme ymmärtävämme astrofysiikasta parin TikTok-videon jälkeen enemmän kuin 99,9% niistä oikeista astrofyysikoista, jotka ovat käyttäneet koko elinikänsä aiheen akateemiseen tutkimiseen. Mutta nykyään ei tarvitse olla edes astrofyysikko voidakseen haastaa omia vääriä ennakko-oletuksiaan, kun tähän tarkoitukseen voi käyttää jo vaikka ChatGPT:tä, Grokia tai muita suuria kielimalleja, jotka kertovat tiivistäen molemmat puolet mistä tahansa kiistasta.

Mutta salaliittoteorioiden logiikka perustuu juuri tällaiseen. Hypätään johonkin vallitsevan narratiivin vastaiseen johtopäätökseen ilman syvällisempää ymmärtämistä tuosta aiheesta tai ilman, että pohdittaisiin ensin perusteellisesti kaikkia vaihtoehtoisia selityksiä, jotka saattaisivat selittää sen havaitun poikkeavuuden, ja tehtäisiin arvio sen perusteella mikä on kaikkein yksinkertaisin ja todennäköisin selittäjä. Sen sijaan, että johtopäätökseen päädyttäisiin todisteita tasapainoisesti tutkimalla, salaliittoteoreetikot keräävät todisteita valikoiden oman teoriansa tueksi samalla kun he sivuuttavat kaikki sellaiset todisteet, jotka puhuvat tuota teoriaa vastaan. Tämä ei nyt koske kaikkia ns. salaliittoteorioita sillä todellisia salaliittoja on ollut aina ja uskon edelleen itsekin moniin salaliittoteorioihin.

Fuentesin ja rouva Owensin ohella woke-oikeistoon liitetyt vaikuttajat sisältävät nimiä, kuten Andew Tate, Sneako (molemmat muslimeita), Ian Carroll, Dan Bilzerian, Dave Smith, Hodgetwins, ja kasvavasti myös “salaliittoteorioiden kuningas” Alex Jones, jota olen itsekin usein puolustanut ja kertonut hänen vaikutusvallastaan ajatteluuni ja laajemmin koko Amerikan MAGA-liikkeeseen. Jonesia jo George W. Bushin ajoilta seuranneena henkilönä, tiedän ettei hän ole edistänyt koskaan juutalaisvastaisia salaliittoteorioita, mutta viimeaikoina hän on liittoutunut tässä MAGA-liikkeen sisällissodassa Tucker Carlsonin kaltaisten henkilöiden puolelle, koska Tucker oli niitä harvoja valtavirran konservatiivisia toimittajia, joka alkoi ottaa Jonesin vakavammin ja kutsui hänet usein haastateltavaksi X-alustalleen. Tuckerin tapaan Jonesilla ei tunnu olevan kovin syvällistä ymmärrystä Israel-Palestiina konfliktin historiasta, tai raamatullisesta teologiasta, jonka vuoksi hän ei ole ollut koskaan mikään vahva kristitty sionisti.

Kaikki nämä nimet ovat kuitenkin melko marginaalisia somevaikuttajia verrattuna Tucker Carlsoniin, joka oli pitkään juuri Trumpin kannattajien ydinjoukon suosiossa ja häntä pidettiin usein ainoana rehellisenä toimittajana, joka uskalsi puhua myös niistä aiheista mistä muut toimittajat jänistivät. Tuckerin uran syöksykierteeseen vaikutti ehkä eniten se, että hänet tunnettiin jo FOX-kanavalle työskennellessään isolationistisen ulkopolitiikan puolestapuhujana, eli näkökannan jonka mukaan Amerikan pitäisi vetäytyä pois NATO:sta eikä sen pitäisi sekaantua lainkaan merentakaisiin sotiin, joiden nähtiin palvelevan usein vain pienen sotateollisen kompleksin eikä tavallisten amerikkalaisten intressejä.

Tämä näkökanta oli luonnostaan hyvin suosittua Trumpin kannattajien keskuudessa hänen America First -politiikansa johdosta, mutta se väärinymmärsi Trumpin oman ulkopoliittisen dogmin, joka ei ollut koskaan eristäytymispolitiikan mukaista vaan jo Nixonin ja Reaganin ajoilta tuttua uskoa siihen, että sodat vältetään parhaiten sillä kun Amerikka projisoi sen sotilaallista voimaa teknologisella ylivallalla ja oikealla pelotepolitiikalla eikä pelkää kohdata tarpeen tullen vihollisiaan tämän ylivaltansa demonstroimiseksi. Myös George W. Bushin voidaan sanoa uskoneen tähän ulkopolitiikan periaatteeseen, mutta tosiasiassa hänen sotansa Irakissa ja Afganistanissa oli yksi suurimpia ulkopolitiikan katastrofeja, josta syystä monet nuoret amerikkalaiset leimaavat nyt kaiken ei-isolationistisen ulkopolitiikan Bushin aikakauden uuskonservativismiksi.

Näin ollen Trumpin America First -oppi vääristyi America Only -opiksi Tuckerin kaltaisten toimittajien keskuudessa. Tämä asia tunnettiin hyvin Tuckerin seuraajien keskuudessa jo silloin kun hän toimi Fox-uutisten toimittajana. Viimevuoden aikana Tuckerin näkemys alkoi kallistua siitä, ettei Amerikan pitäisi tukea lainkaan Israelia siihen, että Israel on jokin saatanallinen voima ja kaikki Israelin juutalaiset ja kristityt tukijat Amerikassa ovat kansan vihollisia. Hän kutsui ohjelmaansa mm. Darryll Cooperin kaltaisen toisen maailmansodan revisionistin, joka opettaa Winston Churchillin olleen toisen maailmansodan todellinen pahis, ja äiti Agapia Stephanopoulosin, Länsirannalla asuvan viiksekkään ortodoksisen nunnan, joka levitti valheita siitä ettei Hamas ollut islamistinen terrorijärjestö ja että Israel murhaisi Lähi-Idän kristittyjä vaikka se on ainoa Lähi-Idän maa missä kristityt saavat elää turvassa ja missä kristittyjen väkiluku kasvaa eikä vähene.

Lopullinen pohjanoteeraus oli se, kun Tucker kutsui ohjelmaansa äsken Nick Fuentesin, avoimen juutalaisvihaajan. Sen sijaan, että hän olisi hiillostanut tätä vaikeilla kysymyksillä, hän myötäili tätä ja puhui hänelle kuin parhaalle kaverilleen. Sen sijaan Ted Cruzin kaltaista senaattoria, joka uskoo siihen että Jumala siunaa niitä jotka siunaavat Israelia, hän kuulusteli kuin rikollista. Kun Fuentes totesi eräässä kohtaa haastattelua, että hän ihailee Josif Stalinia, niin Tucker ei jatkanut siihen mitään eikä vaatinut selitystä sille miksi hän ihailee 1900 -luvun yhtä verisintä massamurhaajaa. Samassa haastattelussa Tucker kertoi halveksivansa kristittyjä sionisteja enemmän kuin ketään muuta ja olevan loukkaantunut siitä, koska se oli hänen mukaansa kristillistä harhaoppia. Tucker on kutsunut ohjelmaansa monia Scofieldin viiteraamattua, dispensationalismia ja kristillistä sionismia demonisoivia korvausteologian puolestapuhujia, jotka ovat herättämässä uudestaan esiin keskiajan kristillisen antisemitismin, jonka mukaan Jumala oli hylännyt juutalaiset ikuisesti “Kristuksen tappajina”, ja että kristillinen kirkko oli nyt vanhan Israelin korvannut “uusi Israel”, vaikka tämä on vastoin sitä mitä Paavali itse opetti roomalaiskirjeen 11. luvussa.

Monet Tuckerin entiset kristityt seuraajat ovat kysyneet puoliksi leikillään, että saiko demoni ylivallan Tuckerin sielusta, koska hän kertoi viimevuonna julkisesti siitä kuinka demoni hyökkäsi yöllä hänen kimppuunsa ja sai aikaan kolme näkyvää naarmua hänen selkäänsä. Myös Hamasia ja islamilaista terrorismia rahoittaneen Qatarin vaikutusvaltaa on epäilty koska monet näistä oikeistolaisista vaikuttajista, jotka puhuivat aikaisemmin islamismia ja sharia-lakia vastaan, ovatkin alkaneet puolustamaan yhtäkkiä sharia-lakia, islamia ja Persianlahden arabidiktaattoreita. Qatarin tiedetään rahoittavan massiivisilla summilla länsimaiden yliopistoja, jotka myrkyttävät nuorten mieliä Israelin vastaisella propagandalla.

Tucker Carlsonin vaikutusvallasta Amerikan konservatiivisessa liikkeessä kertoo jo se, että hän oli myös Charlie Kirkin ystävä, eikä hänen Turning Point USA järjestönsä ole kääntänyt selkäänsä Tuckerille senkään jälkeen kun hän kutsui Nick Fuentesin ohjelmaansa, joka oli Kirkin perivihollinen. Charlien kuoleman jälkeen Fuentes on mm. pilkannut leskeksi jäänyttä Erika Kirkiä ja vihjaillut hänen järjestäneen miehensä murhan. (Candace Owensin ja Ian Carrolin tapaiset woke-oikeistolaiset ovat puolestaan levittäneet salaliittoteorioita Netanjahun hallituksen sekaantumisesta Charlien murhaan mitä jopa Nick Fuentes on pitänyt naurettavana johtuen Kirkin vahvasta tuesta sionismille).

Mitä enemmän woke-oikeiston juutalaisvastaisuudesta loukkaantuneet konservatiivit vaativat Turning Point -järjestön kääntävän selkänsä Tuckerille, sitä enemmän tämä asia näyttää jakavan MAGA-kannattajia kahteen eri leiriin, sillä Tuckerin puolestapuhujat pitävät tätä esimerkkinä oikeiston cancel-kulttuurista missä kaikki Israel-vastainen kritiikki pyritään vaientamaan samaan tapaan kuin woke-vasemmisto pyrkii canceloimaan ne jotka se leimaa rasisteiksi tai transfoobikoiksi. Monet niistä konservatiivivaikuttajista, kuten Steve Bannon ja Roger Stone (molemmat Alex Jonesin ystäviä), jotka tunnettiin aikaisemmin Israelin ja juutalaisten ystävinä, ovat jostain kumman syystä siirtyneet nyt tämän woke-oikeiston leiriin. Laura Loomerin kaltaiset juutalaiset konservatiivitoimittajat ovat niitä harvoja nimiä, joita itsekin enää seuraan X:ssä, koska alusta on nyt täynnä kaiken sorttisia uusnatseja.

Monet konservatiivit ovat liian pelokkaita kritisoimaan Tucker Carlsonia ja vaikka he eivät asettuisi tässä kiistassa kummankaan puolelle, niin he saattavat vaatia konservatiivien yhdistymistä (esim. Daily Wirelle työskentelevä Matt Walsh heistä yksi esimerkki), mikä itsessään sisältää jo sen oletuksen että Nick Fuentesin ja Candace Owensin juutalaisvastaisuuden kriitikot olisivat niitä jotka lietsovat eripuraa ja konservatiivien tulisi yhdistyä nyt uusnatsien kanssa päihittääkseen demokraatit ensivuoden välivaaleissa.

Konservatiivisen ajatushautomo Heritage Foundationin presidentti Kevin Robertsin äänittämä vastaus huhuihin siitä, että että järjestö olisi kääntänyt selkänsä Tuckerille, herätti myös syvää kritiikkiä woke-oikeiston kriitikoissa. Vaikka Roberts sanoi, että antisemitismi tulisi tuomita, niin samalla hän kutsui Tuckerin kriitikoita “myrkylliseksi liittoumaksi, joka kylvää eripuraa.” Kristillisen Babylon Bee satiirisivun CEO Seth Dillion kommentoi Robertsille X:ssä: “Miksi vaadit antisemitismin tuomitsemista, mutta heti perään tuomitset nykyisen tuomitsemisen ‘myrkyllisen koalition’ toteuttamana jakavana cancellointiyrityksenä? Selitäthän.” (myöhemmin Kevin Roberts myönsi tehneensä virheen ja pahoitteli sitä, että se antoi monille väärän viestin siitä minkä puolesta Heritage Foundation seisoo).

Vaikka presidentti Trump itse on tunnettu jo vuosikymmenien ajan juutalaisten ystävänä ja hän on ollut Amerikan historian ehkä Israel-myönteisin presidentti, joka piti äskettäin puheen Israelin Knessetissä missä hän antoi suurimman kiitoksen ja kunnian Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle, niin monet pelkäävät nyt että hänen mahdollinen mantteliperijänsä varapresidentti J.D. Vance on nousemassa tämän woke-oikeiston pillipiipariksi. Vancen suhde Israeliin ei ole ollut yhtä myönteinen kuin presidentti Trumpilla ja hän kertoi äskettäin olleensa “henkilökohtaisesti loukkaantunut” Israelin parlamentin päätöksestä ottaa Länsiranta valtaansa, kutsuen sitä “erittäin typeräksi poliittiseksi stuntiksi.”

J.D. Vance tunnetaan myös Tuckerin Carlsonin ystävänä vaikka presidentti Trump on kutsunut Tuckeria julkisesti “hulluksi”, kun tämä vastusti kesällä Trumpin iskuja Iranin ydinlaitoksia vastaan ja väitti niiden käynnistävän kolmannen maailmansodan. Äskettäin Vance hyökkäsi myös Kanadassa asuvaa juutalaista toimittaja Ezra Levanttia vastaan, joka tunnetaan hänen konservatiivisesta Rebel News mediastaan. En nyt väitä, että roomalaiskatolinen Vance olisi itsekin antisemiitti, joka yhtyisi Nick Fuentesin tai Tucker Carlsonin maailmankuvaan. Vuoden 1965 Vatikaanin II:n NOSTRA AETATE artiklan 4 tuomitsee kristillisen antisemitismin ja vahvistaa käytännössä saman teologian mihin myös kristityt sionistit uskovat koskien juutalaisia, joten Fuentesin, Owensin ja Tuckerin korvausteologiset näkemykset ovat harhaoppia myös katolisen kirkon nykyteologiassa.

Uskon, että sekä TPUSA -järjestön kuin varapresidentti Vancenkin vastaukset heijastavat lähinnä heidän strategista linjaansa, joka pyrkii pitämään MAGA-liikkeen kasassa ja siksi he eivät uskalla julistaa “kirkonkiroukseen” Tucker Carlsonin kaltaisia henkilöitä, koska se nähtäisiin liian jakavana toimenpiteenä, joka saattaisi karkottaa republikaaneista monet nuoret konservatiivit, jotka suhtautuvat Israeliin paljon epäluuloisemmin kuin vanhempi republikaanisukupolvi, ja vahvistaisi entisestään absurdeja mielikuvia siitä kuinka sionistilobby kontrolloi USA:n poliitikkoja. Jo Charlie Kirk itse pyrki tasapainoilemaan tämän saman ongelman kanssa vaikka hän itse oli juutalaisten ja Israelin yksi vahvin tukija ja ystävä Amerikassa. Mutta kuten hänen henkilökohtainen kirjeensä pääministeri Benjamin Netanjahulle jo osoittaa, hän oli hyvin huolissaan siitä, että Israel oli häviämässä PR-sodan Amerikan nuorten mielistä eikä hän yksin kyennyt taistelemaan tuota kasvavaa juutalaisvihaa vastaan. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, “anna pahalle pikkusormi ja se vie mukanaan koko käden.” Aivan kuin Weimarin tasvallan kansleri Franz von Papenin naiivius natsismia kohtaan johti Hitlerin valtaannousuun ja Britannian pääministeri Neville Chamberlainin natsien myötäilypolitiikka johti toiseen maailmansotaan, niin myös tänään Amerikan republikaanipuolueen myötäily Nick Fuentesin kaltaisia natseja kohtaan voi johtaa jälkiseurauksiin, joita tulevat historioitsijat muistelevat samalla häpeällä kuin Pepenin ja Chamberlainin naiiviutta.