Ensimmäinen romaanini olisi julkaistu varmaan jo tällä viikolla, mutta sain viime viikon perjantaina Books on Demandilta ilmoituksen siitä, ettei he voi julkaista kantta, jossa on tunnetun julkisuuden henkilön kuva. Ihmettelin alkuunsa hieman tuota käytäntöä, sillä prinsessa Diana kuoli jo yli 29 vuotta sitten ja oma kuvani oli tekoälyn tekemä piirros prinsessan kasvoista. Siteerasin heille vastauksessani muun muassa Saksan (BoD on saksalainen firma) lakia, jonka mukaan perikunnan oikeus kuviin päättyy kymmenen vuotta henkilön kuoleman jälkeen, ja kun kyse on historiallisista julkisuuden henkilöistä, heidän kuvalliseen esittämiseen ei välttämättä tarvita lainkaan lupaa. Valokuvien tekijänoikeuskysymykset ovat sitten kokonaan toinen asia.

Olen sen verran taiteellisesti jääräpäinen henkilö, että jos minua pyydetään poistamaan kokonaisia elementtejä jo valmiista kansista, niin suunnittelen kannet sitten mieluummin uudestaan. Kansien suunittelu on minulle taidetta, eikä kukaan taiteilija tykkää, että heidän teostaan pitäisi sorkkia jälkeenpäin vastoin heidän omaa tahtoa. Vaikka nämä tekoälyn kuvageneraattorit antavat uusia mahdollisuuksia kansitaiteen toteuttamiseen ilman ammattilaisten apua, ne eivät tee työstä aina välttämättä paljoa vaivattomampaa.

Kun kuvan toteutus onnistuu yhdellä promptilla, samalla valintojen määrä kasvaa. Jokainen taiteilija tietää, että mitä enemmän vaihtoehtoja on tarjolla, sitä vaikeampaa on joskus päättää, mitä lisätä, mitä poistaa ja milloin teos on lopulta valmis. Kun yhden yksityiskohdan muuttaminen käy helposti, alkaa pian miettiä, voisiko jotain muutakin vielä parantaa. Entä jos taustalla olisi hieman enemmän valoa? Entä jos sommittelua muuttaisi? Tai jos kokeilisi vielä kokonaan toisenlaista värimaailmaa? Lopulta huomaa käyttäneensä tuntikausia sellaisten yksityiskohtien hiomiseen, joihin tavallinen lukija ei välttämättä kiinnitä mitään huomiota.

Esimerkiksi yhden promptin idealla tekoäly osaa luoda vaikkapa tällaiset kannet.

Mutta jos käyttäjä on taiteellisesti vaativa ja perfektionistinen, kuten itse olen, niin tekoälyparka joutuu kestämään hänen vaatimuksiaan, hermoiluaan ja solvauksiaan vielä seuraavat 24 tuntia. Kansien tekemisessä vaikeaa on juuri tuo valinta. Mitä elementtejä kuvassa tulisi näkyä niin, että kannen teemat liittyisivät romaanin teemoihin. VHS-kasetin lisääminen on vielä helppo valinta. Vaikempaa on päättää, tulisiko Englannin hallitsijoiden kruunajaisiin käytetty kruunajaistuoli lisätä vai ei. Jos kuninkaallisten naamoja ei saa kerran esittää kannessa, miten sitten symboloida juuri Dianan kasetteja? Nämä ovat taiteilijan näkökulmasta aina vaikeita valintoja.

Useiden tuntien tappelun ja pilkunviilauksen jälkeen päädyin lopulta seuraaviin kansiin.

Kannessa näkyvät nyt tuon VHS-kasetin ohella Lontoon, Pariisin ja New Yorkin siluetit. Nämä kaupungit liittyvät tarinan tapahtumipaikkoihin. Kasetti lepää Dianan kuolemasta kertovan sanomalehden päällä hieman sateisessa ilmassa, joka tuo kanteen enemmän sitä rikostrillerin tunnelmaa. Kannen yläpuolella on tekoälyn tekemä jäljennös 1800-luvun taiteilija Gustave Dorén Luciferin lankeemuksesta, jonka hän kuvitti 1600-luvun englantilaisen runoilija John Miltonin kirjaan Kadotettu paratiisi. Miltonilla ja Luciferilla on tarinassani myös keskeinen rooli, ja siksi yritin saada kanteen historiallisen rikosmysteerin tuntua.

Takakannessa näkyy puolestaan Empire State Building, Walesin lipun punainen lohikäärme, teurastettu karitsa, Ilmestyskirjan kohdalta avattu Raamattu ja huone numero 318. Nämä kaikki teemat liittyvät myös romaanini aiheeseen.

Books on Demandin verkkosivu on tällä hetkellä tilapäisessä ylläpidossa tietoturvariskin korjaamiseksi. En siis pysty lähettämään kirjaani sinne ennen kuin he ovat saaneet sen korjattua ja verkkosivu toimii taas normaalisti. Toivon, ettei matkaan tule enää muita yllätyksiä, jotka estäisivät kirjani julkaisun. Tekoälyn käyttöä kirjan toteuttamisessa BoD rohkaisi vielä vuonna 2023, joten toivon mukaan heidän käytäntönsä eivät ole muuttuneet tältä osalta.