Olen mainostanut noin viikon ajan uutta 638-sivuista romaaniani Henkivakuutus – Prinsessa Dianan seitsemän kasettia Metan maksetulla mainoskampanjalla. Metan mainosten hallinta sivu kertoo minulle, että mainokseni saa parempia tuloksia kuin 80% samankaltaisista mainoksista. Vaikka mainostan hyvin pienellä budjetilla, neljällä eurolla päivässä, olen onnistunut tavoittamaan jo 337 ihmistä, jotka ovat avanneet kirjani myyntisivun Suomalaisessa Kirjakaupassa. Laskeutumissivun – eli sen myyntisivun, jonne haluan ihmiset mainoksellani ohjata – katseluiden hinta on tällä hetkellä vain seitsemän senttiä per katselu, kun Meta ilmoittaa vastaavien mainosten mediaanihinnan olevan 0,28 € eli neljä kertaa suurempi.

Ilmeisesti kirjani kansikuva tai sen esittelyteksti oli onnistunut, koska se on herättänyt näin paljon uteliaisuutta. Lyhyellä aikavälillä tällaisissa mainoksissa ostaja jää silti useimmiten tappiolle, koska vaikka mainokseni olisi onnistunut houkuttelemaan 337 vierailua kirjan myyntisivulle, niistä ehkä vain 1-3 prosenttia päätyy ostamaan kirjan. Eli tällä hetkellä olisin saanut parhaassa tapauksessa ehkä 10 ostajaa. Saaan jokaista myytyä kirjaa kohden vajaa kaksi euroa tekijäpalkkaa. Kymmenestä myydystä kirjasta saisin vajaat 20 euroa ja olen käyttänyt mainokseeni jo 23 euroa. Eli näin epätavallisen alhaisellakin laskeutumissivun katseluiden hinnalla, jään mainoksessani silti tappion puolelle.

Mutta mainostaminen on yleensä eräänlaista sijoitustoimintaa. Mainostajan on oltava valmis investoimaan rahaa tuotteensa mainostamiseen, vaikka se toisikin hänelle välitöntä taloudellista tappiota. Pitkällä aikavälillä tuotteen laajempi näkyvyys ja tunnettavuus saattavat alkaa tuottaa tulosta kasvavana kysyntänä ja myyntinä.

Kaikkea mainonnan hyötyä ei siis voida mitata välittömällä taloudellisella tuotolla. Vaikka mainoskampanja ei maksaisi itseään takaisin ensimmäisten viikkojen aikana, se voi tehdä tuotteen tunnetuksi sadoille tai tuhansille potentiaalisille asiakkaille. Osa heistä saattaa kiinnostua tuotteesta vasta myöhemmin, ja jotkut voivat suositella sitä eteenpäin muille.

Erityisesti kirjailijalle tunnettavuuden rakentaminen voi olla pitkäjänteinen prosessi. Yhden kirjan mainostaminen ei välttämättä edistä ainoastaan kyseisen teoksen myyntiä, vaan voi samalla kasvattaa kirjailijan tunnettavuutta ja luoda pohjaa hänen tulevien teostensa menestykselle.

Mainostaminen on kuitenkin aina myös taloudellinen riski. Näkyvyys ei automaattisesti muutu myynniksi, eikä jokainen markkinointiin sijoitettu euro välttämättä tuota itseään koskaan takaisin. Siksi mainontaan kannattaa sijoittaa vain sen verran rahaa kuin oma talous kestää, mutta samalla ymmärtää, ettei onnistuneen markkinoinnin arvoa voi aina arvioida pelkästään lyhyen aikavälin myyntilukujen perusteella.

---

Näin pienituloisena tarvekustannekirjailijana tulee kuitenkin usein se hieman turhauttava tunne, että kaikkien alojen ammattitaidot pitäisi opetella nykyään itse. Ei nimittäin riitä, että osaa kirjoittaa kirjoja. Pitäisi osata myös käyttää tekstinkäsittelyohjelmia ammattimaisen taiton tekemiseksi. Pitäisi hallita kuvanmuokkausohjelmat, jotta voisi suunnitella ammattimaisen näköisiä kirjankansia ja varmistaa, että niiden mitat vastaavat millimetrilleen kirjan sivumäärän asettamia vaatimuksia. Sitten pitäisi vielä hallita brändäyksen ja markkinoinnin niksit, sosiaalisen median algoritmit ja videoeditointi, jotta osaisi tuottaa ammattimaisia mainosvideoita algoritmien ruoaksi.

Vaikka tekoälystä onkin tässä kaikessa nykyään ennennäkemätöntä hyötyä, kaiken tämän opettelu vie silti valtavasti aikaa. Jos minulla olisi riittävästi pääomaa, voisin ulkoistaa nämä tehtävät ammattilaisille. Ammattimaisessa kustannustoiminnassa nämä tehtävät jakautuvat useiden eri ammattilaisten kesken. Kirjailija kirjoittaa, kustannustoimittaja toimittaa, graafikko suunnittelee kannet, taittaja huolehtii kirjan ulkoasusta ja markkinoinnin ammattilaiset vastaavat teoksen näkyvyydestä. Tässä toimitusketjussa jokainen on oman alansa asiantuntija. Omakustannekirjailijana pitäisi sen sijaan olla kaikki nämä ihmiset yhdessä persoonassa, mieluiten vielä niin, että jokaisen alan työjälki olisi ammattimaista.

Ja kun yhden osa-alueen viimein oppii hallitsemaan, seuraava odottaa jo vuoroaan. Kun kirja on saatu kirjoitettua, alkaa taittaminen. Kun taitto valmistuu, alkaa kansien suunnittelu. Kun kirja on vihdoin julkaistu, alkaa markkinointi. Ja kun mainosvideo on saatu valmiiksi, pitäisi vielä opetella analysoimaan mainoskampanjoiden tuloksia ja optimoimaan niiden kustannustehokkuutta.

Tässä kaikessa on tietysti myös myönteinen puolensa. Olen joutunut opettelemaan paljon sellaisia taitoja, joita en olisi muuten koskaan tullut opetelleeksi. Tekoälyn ansiosta monet aikaisemmin lähes mahdottomilta tuntuneet asiat ovat muuttuneet mahdollisiksi myös ihmiselle, jolla ei ole varaa palkata avukseen kokonaista tuotantotiimiä.

Jokainen tunti, jonka käytän kirjankannen mittojen säätämiseen, mainosvideon editointiin tai sosiaalisen median mainoskampanjoiden optimointiin, on myös tunti pois jostakin muusta. Varakas kirjailija voi maksaa toiselle ihmiselle siitä, että tämä tekee muutamassa tunnissa työn, jonka opettelemiseen häneltä itseltään kuluisi useita päiviä. Pienituloisen kirjailijan on puolestaan usein maksettava sama hinta omalla ajallaan.

Tekoäly on alkanut kaventaa tätä eroa merkittävästi, mutta ei ole vielä poistanut sitä kokonaan. Ehkä kaikkein turhauttavinta onkin se, että lopulta itse kirjan kirjoittaminen saattaa tuntua koko julkaisuprosessin helpoimmalta osuudelta. Kirjan valmistuttua kirjailijan pitäisi vielä muuttua graafikoksi, taittajaksi, markkinointipäälliköksi, videotuottajaksi ja myyntianalyytikoksi.

Tästä syystä uusi teknologia on aina jollain tapaa demokratisoinut maailmaa. Se on tuonut yhä useampien ihmisten ulottuville sellaisia mahdollisuuksia, jotka olivat aikaisemmin vain varakkaiden, vaikutusvaltaisten tai erityistä ammattitaitoa omaavien ihmisten käytettävissä.

Kirjapainotaidon keksiminen mahdollisti tiedon ja kirjallisuuden levittämisen aivan uudessa mittakaavassa. Teollistuminen teki monista aikaisemmin ylellisyystuotteina pidetyistä hyödykkeistä tavallisten ihmisten kulutustavaroita. Henkilökohtaiset tietokoneet puolestaan toivat työpöydillemme laskenta- ja tiedonkäsittelykapasiteettia, joka oli aikaisemmin vain suurten organisaatioiden käytössä. Internet mahdollisti kenelle tahansa omien ajatustensa julkaisemisen ja levittämisen maailmanlaajuiselle yleisölle ilman perinteisten mediatalojen portinvartijoita.

Tekoäly vie tätä kehitystä jälleen askeleen pidemmälle. Aikaisemmin ammattimaisen kirjankannen suunnitteleminen edellytti graafisen suunnittelijan osaamista, näyttävän mainosvideon toteuttaminen audiovisuaalisen tuotannon taitoja ja vieraskielisen kirjan julkaiseminen usein ammattikääntäjän palkkaamista. Nyt yksittäinen ihminen voi tekoälytyökalujen avulla suorittaa monia näistä tehtävistä itse ilman vuosien koulutusta tai tuhansien eurojen tuotantobudjettia.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että tekoäly tekisi kenestä tahansa automaattisesti hyvän graafikon, kirjailijan, säveltäjän tai elokuvaohjaajan. Luova näkemys, arvostelukyky ja kyky erottaa onnistunut lopputulos keskinkertaisesta eivät katoa mihinkään. Mutta tekoäly voi poistaa suuren osan niistä teknisistä esteistä, jotka aikaisemmin estivät ihmistä toteuttamasta omia ideoitaan.

Ihmisellä saattaa olla mielessään loistava romaani, elokuvakäsikirjoitus tai musiikkiteos, mutta häneltä puuttuvat sen toteuttamiseen tarvittavat tekniset taidot, taloudelliset resurssit tai yhteistyökumppanit. Tekoäly voi auttaa kaventamaan kuilua sen välillä, mitä ihminen kykenee kuvittelemaan ja mitä hän kykenee käytännössä toteuttamaan.

Vielä muutama vuosikymmen sitten yksittäinen kirjailija olisi tarvinnut huomattavaa pääomaa saadakseen kirjansa julkaistuksi, käännetyksi useille kielille ja markkinoiduksi ammattimaisesti tuotetulla videolla. Nyt sama ihminen voi toteuttaa suuren osan tästä työstä omalla kotitietokoneellaan.

Ja juuri tämän vuoksi pidän tekoälyä yhtenä aikamme merkittävimmistä teknologisista murroksista. Se ei ainoastaan anna meille uusia työkaluja vanhojen tehtävien suorittamiseen, vaan voi muuttaa koko käsitystämme siitä, mihin yksittäinen ihminen kykenee ilman suurta organisaatiota tai pääomaa ympärillään. Tämä ei kuitenkaan poista inhimillisen työn vaatimaa aikaa ja vaivaa, sillä tekoäly itse ei tee yhtikäs mitään ilman sitä ihmistä, joka käyttää sitä tuotantoprosessinsa työkaluna.