Britti-lehti The Independent julkaisi 1. helmikuuta uutisen otsikolla ”Prinssi Charles kansakunnan pelastaja? Uusi kirja korostaa huolia kuinka poliittinen hän tulee olemaan kun hän lopulta tulee kuninkaaksi.” Niitä, jotka ovat seuranneet Chalesin tempauksia viimeisen viiden vuoden ajalta, tämä otsikko ei hätkähdytä paljoakaan.
Charles – kansakunnan pelastaja? Kuinka Camillan kuninkaallisena tampoonina pilkatusta hörökorvasta on tullut yhtäkkiä kansakunnan pelastaja? Väitteen takana on Catherine Mayerin – Timen marraskuun 2013 kansiartikkelin kirjoittajan – juuri julkaistu kirja The Heart of a King. Kirjan mukaan kruununperijä tulisi luopumaan Britannian perustuslain vuosisataisista perinteistä ja muovaamaan sekä monarkiasta että kansakunnasta enemmän itsensä näköisen. Kaikista selkeimmin nämä muutokset tulisi näkymään monarkin poliittisessa ja uskonnollisessa asemassa.
Charlesilainen monarkia luopuisi monarkin nykyisestä seremoniallisen johtajan roolista, missä kuningatar – tai kuningas – ilmaisee poliittisia mielipiteitään ainoastaan viikottaisessa yksityis-keskustelussaan pääministerin kanssa parlamentin päätöksiin kuitenkaan puuttumatta. Tämä systeemi luotiin kansan toimesta jo 1600 -luvulla suojaamaan sen aikaisten hallitsijoiden itsevaltaista hallintotapaa ja sen tuomia jatkuvia väärinkäytöksiä. Historiasta on mielenkiintoista oppia, että edellinen kerta kun Englannin valtaistuimella hallitsi Charles-niminen monarkki oli nykyisen Charlesin tavoin itsevaltaiseen hallintoon pyrkivä tyranni, jonka valtapyrkimykset hallita parlamentin yläpuolella johti vuosien 1642-1651 veriseen sisällissotaan, mikä päättyi parlamentin voittoon ja Charles I:n mestaukseen.
Voitto itsevaltaisesta monarkiasta oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Charles II:n noustua valtaistuimelle vuonna 1660, itsevaltainen monarkia elvytettiin kunnen sen lopullinen kuolinisku tuli vuoden 1688 mainiossa vallankumouksessa. Katso tämä linkki jos haluat tietää niiden poloisten osan, jotka joutuivat kohtaamaan kuninkaan raivon kaikissa vallankumous -yrityksissä neljän vuosisadan ajan 1200 – 1600 -luvuilla (ks. kirjani luku 8, alaluku pedon nimen luku 666, ymmärtääksesi miten Charles I:n ja II:n aika liittyy kysymykseen Antikristuksesta). The Independentin uutinen jatkaa, ”Prinssi on tehostanut äskettäin useita tapaamisiaan ministereiden ja virkamiesten kanssa, osittain Kuningattaren etenevästä iästä johtuen [Elisabet II täyttää ensivuoden huhtikuussa 90, kirj. huom.].”
”Korkeimman oikeuden odotetaan määräävän tässä kuussa pitäisikö hänen ’mustan hämähäkin’ kirjeitään ministereille julkistaa. Mutta jotkin tarkkailijat ovat huolissaan, että hän työntää yhä aktiivisempaa roolia kansallisessa elämässä jopa ennen valtaistuimelle nousuaan. Joku läheisillä yhteyksillä palatsiin sanoi eilen: ’Ei ole sattumaa, että hän kirjoittaa kaikki nämä kirjeet ministereille. Hän näkee itsensä jonkinlaisena kansakunnan pelastajana, jonakin joka kykenee korjaamaan rikkoutuneen maan. Joku saattaisi nähdä tämän ylimielisen messiaanisena'”. Charlesia tämä arvio tuskin imartelisi, koska hän näkee olevansa paljon enemmän – ei kansakunnan pelastaja vaan maailman pelastaja.
Daily Mail kertoi tästä 30. heinäkuuta 2010 otsikossaan ”Minun velvollisuuteni on pelastaa maailma: Prinssi Charles uskoo, että hän syntyi tarkoitusta varten!” Prinssin harhaluulot eivät ole jääneet vain hänen päänsä sisään. Vuonna 2002 eräs kylä Amazonissa kunnioitti häntä patsaalla missä hänet kuvattiin taivaasta saapuvana jumalana, joka tulee pelastamaan hädässä olevaa maailmaa. Jopa hänen rasistisista vitseistään kuuluisaa isäänsä Prinssi Philipiä palvotaan jumalana Tyynenmeren Vanuatun saaren alkuperäis heimon keskuudessa. Tammikuun viimeinen päivä Patrick Sawer raportoi Telegraphissa, ”Hän [Catherine Mayer] kuvailee Charlesia miehenä, joka on ’määrätty muotoilemaan monarkia uudelleen hänen omaksi kuvakseen’ ja yhdeksi, ’joka ei tule koskaan jäämään hiljaiseksi kuten hänen äitinsä.'”
”Aikaisemmin julkaisemattomassa haastattelussa Neiti Mayerin kanssa prinssi sanoo olevansa määrätietoinen korjaamaan sen mitä hän kutsuu ’kolhiintuneeksi’ maailmaksi. Hän sanoi: ’Otan vain kaikkein vaikeimpia haasteita. Koska haluan nostaa toiveita ja luoda toivoa toivottomuuteen ja tuoda parannuksen riistetyille.'”
Messias -ehdokkaiden vaalipuheen huippuhetket. Äänestä voittaja (Jeesus Kristus tällä hetkellä ylivoimaisessa johdossa).
Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen. – Jeesus Kristus
Haluan nostaa toiveita ja luoda toivoa toivottomuuteen ja tuoda parannuksen riistetyille. – Prinssi Charles
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. – Jeesus Kristus
Koko elämääni on tähän asti motivoinut halu parantaa… parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu… että ihmisyytemme temppeli voisi olla jälleen pyhän lieken valaisemaa. – Prinssi Charles
Toimituksen arvio: Jeesuksen puheen suosiota saattaa selittää paljolti se, että Hän onnistui painottamaan rooliaan köyhistä olosuhteista nousseena kansanmiehenä, joka on ”hiljainen ja nöyrä sydämeltään”, kuten Hän itse sanoi. Etuoikeutettuun asemaan syntynyt Charles ei sitä vastoin kyennyt osoittamaan samanlaista sidosta tavalliseen kansaan. Tämä onkin johtanut jo syytöksiin hänen kampanjansa elitismistä. Jeesuksen äänestäjien mukaan Charlesin intressit eivät palvele tavallista kansaa vaan eliittiä. Itse puheen retoriikasta toimitus antaa Charlesille 9 ja Jeesukselle 10. Charlesin tukiryhmä on julistanut, että se on aloittanut loppukirin ja aikoo syrjäyttävänsä Jeesuksen ykkösmessiaan paikalta ennen marraskuun messiasvaalien kaikissa kansoissa tehtyä lopullista äänestystä, jonka lopputulos julkistetaan YK:n huippukokouksessa. (ellei se vielä uponnut tajuntaasi, tämä ”uutinen” on Charlesin messias-kompleksia ironisoiva vitsi siteerauksia lukuunottamatta)
Pimeyden Ruhtinas
Mitä ovat ne hengelliset voimat, jotka syöttävät Charlesin päähän tällaista harhaa? Jumalasta ne eivät voi olla ainakaan vaikka hän onkin onnistunut harhauttamaan monet kristityt hänen kukkaisilla ja näennäisen myötätuntoisilla puheillaan ”meidän veljistämme ja siskoistamme Kristuksessa”, jotka ovat islamistien julmuuksien kohteena Lähi-Idässä (kyllä Hitlerkin käytti usein kristillistä terminologiaa puhuen Jeesuksesta ”hänen Herranaan ja Vapahtajanaan” vaikka yksityisissä puheissaan osoitti halveksuntaa kristinuskoa kohtaan ja syleili sekä islamia että panteistista new age -okkultismia aivan kuin Charles tekee nykyisin). Mayerin kirja antaa tähän melko hyvän viitteen. Telegraphin tänään ilmestynyt artikkeli kertoo:
”Hän puhuu kuolleille, ei kasveilleen”
Prinssin kuuluisa kommentti, että hän tykkää jutustelusta kasviensa kanssa Highgrovessa on torjuttu Mayerin taholta ilmaan heitettynä vitsinä, mutta hän väittää hänen menevän puutarhaansa puhumaan kuolleille. Hän oli niin tuskainen hänen mentorinsa Jaarli Mountbattenin menetyksestä IRA:n pommi-iskussa vuonna 1979, että se ”sai hänet haluamaan myös itse kuolemaa” ja ”lankesi epätoivoon” hänen isoäitinsä Kuningatar Elisabetin kuoltua 2002. Huolimatta hänen uskostaan kuolemanjälkeiseen elämään, ’Charles ei päässyt koskaan eroon surustaan”, Mayer sanoo. ”Hän täyttää suurtilansa pyhäköillä ja muistomerkeillä; hän ei mene hänen puutarhaansa puhumaan kasveille vaan edesmenneille.” Näin tehdessään, hän toivoo pitävänsä Kuningataräidin, Mountbattenin ja ”joukon toisia erkaantuneita henkiä elossa hänen sydämessään.”
Kuolleiden kanssa jutustelu eli spiritismi mihin tässä viitataan, on kielletty Raamatussa jyrkästi (5. Moos. 18:11). Raamatussa se on yhdistetty noituuteen ja velhouteen, joka on ”kauhistus Herralle”. Vuonna 1985 Charles kielsi julkisessa TV-lähetyksessä ettei ollut kiinnostunut mustasta magiasta tai ettei edes tiennyt mikä oli ouja-lauta, kunnes alkoi saamaan kirjeitä missä ihmiset varoitti häntä spiritismin vaaroista. Mutta tämä oli valhe totuuden peittelemiseksi. Vuosi myöhemmin ilmestynyt John Dalen The Prince and the Paranormal: The Psychic Bloodline of the Royal Family dokumentoi Charlesin kiinnostuksen okkultismia kohtaan alkaneen jo 70 -luvun lopulla. Dalen kirja paljasti koko kuningasperheen olleen sekaantunut spiritistisiin kokeiluihin aina Kuningataräitiä (1900 – 2002), Kuningatarta ja Prinssi Philipiä myöten.
Koska Raamatun mukaan kuolleet eivät voi puhua elävien kanssa (Luuk. 16:29-31), ovat jokaiset vainajahenget todellisuuudessa kuolleina esiintyviä riivaajahenkiä. Spiritismi on siten yhteydenottoa Saatanan valtakuntaan, johon Charles on ollut yhteydessä hänen puutarhansa pyhäkössä (hänen puutarhansa sisältää todellakin pienen pyhäkön, jonka sisääntulon yläpuolella lukee sukupuuttoon kuolleella piktin kielellä kaiverrettu teksti, ”Valaise meidän pimeyttämme, me rukoilemme sinua, oi Herra”). Se on tämä näkymätön, pimeä hengellinen maailma, johon Charles on kietoutunut hyvin syvästi ja mistä hän on johtanut hänen uskonsa rajan takaiseen ja hengelliseen todellisuuteen. Tämä on se maailma, jonka kanssa hän keskustelee saaden hänet uskomaan, että hänet on lähetetty meidän keskuuteemme samanlaista tarkoitusta varten kuin Jeesus lähetettiin.
Tämä on se valhe, mihin Antikristus käännyttää koko maailman. Hän on Anti (sijais tai korvike) Kristus, joka uskottelee totuuden hylänneelle maailmalle, että todellinen maailman vapahtaja onkin hän eikä Jeesus Nasaretilainen. Lopulta hän menee niin pitkälle, että julistaa Jerusalemin jälleenrakennetun temppelin kaikkein pyhimmässä, ”Minä Olen, Minä Olen Jumala.” (2. Tess. 2:4).
