Tämän verkkosivun ja blogin luomisesta on kulunut reilu viikko. Kun veljeni linkitti sen viimeviikon torstaina Facebookiin, sivuston vierailijamäärä kohosi kolmeenkymmeneen. Tuon torstaisen piikin jälkeen vierailijamäärä on laskenut tasaisesti. Tämän päivän laskuri näyttää vain yhtä kävijää (ettei sekin olisi äitini) ja vuorokausi on vaihtumassa jo torstain puolelle. Samalla kun olen kiitollinen tuosta yhdestäkin, blogin pitäjänä sitä huomaa kysyvän itseltään, ”Miksi käyttää aikaansa johonkin, jos aihe ei näytä kiinnostavan muita kuin itseään?”
Reilu pari vuotta sitten etelä-korealainen rap-artisti taiteilija nimeltään PSY julkaisi Youtubessa musiikkivideon nimeltä Gangnam Style. Tämä hassu video missä korelainen mies tanssii konemusiikin tahdissa ennennäkemätöntä tanssi-tyyliä, rikkoi kaikki katsoja ennätykset noustessaan yli kahteen miljardiin katsojaan (kirjaimellisesti rikkoi sillä Youtuben laskuri täytyi päivittää koska se ei kyennyt mittaamaan enää tuollaisia lukemia). Monia klassisen musiikin ystäviä tämä raivostuttaa. Miksi vaikkapa Helene Grimaudin mestarillinen tulkinta Bach-Busonin Chaconnesta saa vain reilun puoli miljoonaa katsojaa? (mikä on jo hyvä lukema)
Gangnam Stylen menestys johti siihen, että PSY pääsi tapaamaan YK:n pääsihteeriä ja hänen tanssi-askelistaan tuli maailmanlaajuinen kultti-ilmiö. Sama koskee myös bloggaamista. Suomen suosituimmat blogit taitavat käsitellä ajallisia asioita – muotia, sisustusta, politiikkaa, taloutta, et cetera, et cetera. Eräältä sivulta luin yhden menestyneimmän blogin koskeneen huoraamista — itseään myyvän naisen yksityiskohtainen verkkopäiväkirja hänen työnsä arjesta. Hengelliset asiat, Raamattu ja profetiat eivät taida olla luetuimpien blogilistojen kärjessä. Minua ei yllätä jos blogini ei ole suosiossa niiden keskuudessa, jotka jo valmiiksi ovat torjuneet uskon Raamattuun ja Jumalaan kysymättä koskaan ”mitä jos?”. Mutta valitettavasti on myös monia kristittyjä, jotka eivät halua kuulla tämän blogin sisältämää sanomaa.
Kukapa meistä haluaisi kuulla sanomaa tuomiopäivästä ja Antikristuksesta – hyi hyi, pois semmoinen synkistely. Maailmassa on jo liikaa negatiiviisia asioita. Kuoleman haju täyttää aistimme jo ilta kymmenen uutisista. Tarvitsemme enemmän positiivisia uutisia. On kuitenkin helppoa työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että kaikki on menossa parempaan suuntaan. Mikään ei muutu paremmaksi ennenkuin synnin ja Saatanan valta kukistetaan maanpäällä Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Tulee aika, jolloin ihmiskunta tarttuu hädän hetkellä väärään oljenkorteen – ei Kristukseen vaan Antikristukseen. Tämä mies vaikuttaa aluksi vastaukselta maailman ongelmiin, mutta lopulta hän hukuttaa sen yhä syvempään ahdinkoon ja epätoivoon.
Kenties jonakin päivänä ihmiset tulevat verkkosivulleni ja kysyvät ”kuinka sinä tiesit tämän?” – ”Kuinka sinä tiesit, että koko maailman silmät ovat nyt Prinssi Charlesissa ja häntä katsotaan kuin hän olisi meidän vapahtajamme?”. Silloin vastaan, ”En minä tiennyt vaan Jumala”. Hän ilmoitti sen profetioissa, en minä. Ylistäkää Häntä ja katsokaa mitä kaikkea Hän on kertonut edeltä meidän sukupolvellemme. Vaikka koenkin olevani asiani kanssa hyvin yksin, tiedän ettei menestystä mitata Jumalan edessä luvuilla vaan uskollisuudella Hänen kutsumustaan kohtaan. Uskon tämän verkkosivun mainostaman e-kirjan olleen vastaus profetiaan, jonka sain vuosia sitten. Kävin Ison Kirjan Raamattuopiston peruskurssin keväällä 2006 (olin silloin 17 vuotias). Kun eräänä päivänä rukoilimme kolmen hengen ryhmissä, eräs vanhempi mies laski kätensä päälleni ja sai yhtäkkiä sanoman: ”Katso 1. Tim. 4:12-13.”
Myöhemmin avasin Raamattuni ja katsoin kohdan: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.” ”Vau”, muistan ajatelleeni. Aivan kuin tämä kohta olisi kirjoitettu itselleni. Olin lopun ajoista ja Antikristuksen identiteetistä kiinnostunut miehenalku ja Raamattuopiston nuorin opiskelija. Itsetuntoni oli heikko ja olin kärsinyt usein muiden ylen katseesta. Tässä mielentilassa Pyhä Henki rohkaisi minua ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen”. ”Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.” Koin tämän kutsuna lukea, opiskella ja opettaa (kirjallisesti tai suullisesti) siitä asiasta minkä jo tuohon aikaan tiesin: että Prinssi Charles on Antikristus. Minun tulisi pysyä tässä tehtävässä siihen asti kunnes Jeesus saapuu noutamaan seurakuntaansa.
Näin olenkin tehnyt. Olen kirjoittanut 700 sivuisen kirjan vaikka huono itsetuntoni ja epäonnistunut koulutushistoria iskosti päähäni ettei minusta olisi kirjoittamaan edes 200 sivuista kirjaa (peruskoulussa minulla tuotti vaikeuksia jo 1-2 sivun essee). Jumala käyttää usein niitä, jotka eivät omassa voimassaan ja omilla taidoillaan ole yhtään mitään. 1. Tim. 4:nen viimeiset jakeet kuuluu näin: ”Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” Tämä aihe, jota kirjani ja tämä verkkosivu käsittelee ei ole ollut minulle vain harrastus – olen kirjaimellisesti elänyt siinä.
Olen myös valvonut opetustani, oppinut erheistäni ja tarkistanut lähteitteni luotettavuuden ettei teksteissäni voitaisi havaita mitään valheellista. Jos olisin ollut tässä asiassa jo lähtökohtaisesti väärässä, Jumalan Henki olisi luultavasti varoittanut minua jo tuossa vaiheessa tuhlaamasta aiheeseen enää enempää aikaani. Sen sijaan Hän kehoitti minua olemaan kestävä silloinkin kun kukaan ei kuuntele, noteeraa tai edes väitä vastaan. ”Sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” Että näin. Nyt taidan mennä kuuntelemaan ja tanssimaan Gangnam Stylea. (voittaa Bachin ja Sibeliuksen mennen tullen, eikö vain?)
