Kirja-arvio: Prinssi Charlesin Harmony

Tilasin äskettäin Amazon.uk:sta Prinssi Charlesin 329 sivuisen kirjan Harmony, A New Way of Looking at Our World (Harper Collins 2010), jonka hän työsti Tony Juniperin ja Ian Skellyn avustamana. Se ei ole ensimmäinen tai ainoa Prinssin kirjoittama kirja, mutta epäilemättä hänen merkittävin. Se julkaistiin samaan aikaan samaa nimeä kantavan TV-dokumentin kanssa marraskuussa 2010, jonka kaksituntisen teatteri version ensi-ilta nähtiin Sundancen elokuvafestivaaleilla Lontoossa huhtikuussa 2012 ja Amerikan ensi-ilta maaliskuussa 2015. Kuten filmin paneelikeskustelusta selviää, filmin ohjaajat Julia ja Stuart Sender työskentelevät kuumeisesti saadakseen sen maailmanlaajuisen huomion keskipisteeseen ja yliopistojen vakiosisältöön. Miksi uskon tämän kirjan olevan merkittävin profeetallinen ennusmerkki Antikristuksen ilmestymisen läheisyydestä?

harmony-m_1743409fSain teoksen vasta toissa päivänä postissa, joten aivan sanasta sanaan en sitä ole ehtinyt lukea. Olen selaillut kirjaa ympäriinsä ja käyttänyt avukseni sanahakemistoa etsiäkseni merkittävimmät kohdat. Joku voisi sanoa, ettei yhden päivän selailu oikeuta asianmukaiseen kirja-arvioon. Olen ollut kuitenkin selvillä Prinssin maailmankuvasta ja kirjan keskeisestä sisällöstä jo useita vuosia, että sallinet minulle tämän malttamattomuuden. Sitä paitsi opuksen aiheskaala on niin laaja, ettei sitä olisi mahdollistakaan arvioida kaikilta osin yhden artikkelin merkeissä.

Catherine Mayor – Charlesia ylistävän The Heart of a King -kirjan tekijä — kuvaa Harmonya  ”eräänlaisena manifestina… Se selittää miksi hän vastustaa niin kiivaasti modernistista arkkitehtuuria, se selittää miksi uskojen välinen yhteistyö on hänelle niin luontaista, se selittää miksi hän on niin kietoutunut judaismiin ja islamiin.” Kyseessä on todellakin Charlesin poliittinen manifesti, joka tähtää koko vallitsevan maailmanjärjestyksen ja sen takan olevan filosofian mullistamiseen vallankumouksen keinoin. Kumouksellinen tavoite paljastuu jo kirjan avauslauseesta:

Tämä on kutsu vallankumoukseen. Maa on uhattuna. Se ei voi selviytyä kaikesta mitä vaadimme siltä. Se on kadottamassa tasapainonsa ja me ihmiset olemme aiheuttamassa tämän tapahtuvan.

Saadakseen tämän kutsun aseisiin vallitsevaa järjestelmää vastaan mahdollisimman monien kuultavaksi, on hän julkaissut kirjastaan myös lasten version ja itse lukemansa puhekirjan. Ja niille jotka ovat mieltyneet paljon visuaalisempaan esitystapaan löytyy sitten tuo Harmony filmi, joka julkaistiin samalla viikolla, kun William ja Catherina ilmoitti kihlausuutisensa. Kun hänen poikansa avioitui huhtikuussa 2011, Charles saapui Yhdys-valtoihin pitämään kirjansa viestiä koskevaa puhetta, joka sai haltioituneen vastaanoton monilta merkittäviltä juhla-vierailta (mm. Al Goren Oscar-palkitun Epämiellyttävän Totuuden tuottaneelta Laurie Davidilta). Harmonyn vallankumouksellinen viesti näkyy myös kirjan takakannessa, joka lainaa Prinssiä:

Me olemme historiallisessa hetkessä – koska kohtaamme tulevaisuuden missä on todellinen näköala sille, että jos laiminlyömme maata, laiminlyömme ihmiskuntaa. Välttääksemme tällaisen lopputuloksen, joka tulee tuhoamaan kokonaisvaltaisesti meidän lastemme tulevaisuuden, meidän tulee kiireisesti kohdata ja tehdä valintoja jotka välittävät monumentaalisia vaikutuksia.

Kirjan esittely teksteissä sanotaan Harmonyn näyttävän, ”kuinka esiintullut epätasapaino on kriisien sydämessä, mitkä nyt uhkaavat meidän sivilisaatiotamme. Se kertoo tarinan kuinka meidän irrottautumisemme luonnosta on edesauttanut suurimpiin kriiseihin ihmiskunnan historiassa, ja kuinka tasapainon etsiminen meidän toimissamme tulee palauttamaan meidät paljon harkitumpaan, turvallisempaan, hyvinvoimampaan ja puhtaanpaan maailmaan. Ammentaen hänen omasta käytännän kokemuksestaan, Walesin Prinssi kartoittaa kuinka muutokset tavassa jolla katsomme maailmaa, voivat johtaa meidät parempaan maailmaan.” Kirjan pohjana on siis viesti paratiisimaisesta maailmasta johon voimme kääntää meidän nykyisen elämäntapamme apokalyptisen kurssin, jonka reunalle ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset kriisit ovat viemässä ihmiskuntaa. Tämä messiaaninen sanoma tulee esiin Harmonyn punaisena lankana.

Esimerkiksi sivulla 27 Prinssi kirjoittaa: ”Koko syyni tämän kirjan kirjoittamiseen oli se, että tunsin epäonnistuvani velvollisuudessani tulevia sukupolvia kohtaan ja Maata itseään kohtaan jos en yrittäisi tähdentää tätä ja osoittaa mahdollisia teitä joilla voimme parantaa maailman. Ikäänkuin tämä ei olisi jo tarpeeksi ylimielistä, hän jatkaa, ”En olisi voinut suunnitella tämän tuottamista edes kahta vuotta sitten, mutta tunnen ajan olevan nyt paljon suotuisampi. Aistin kasvaneen levottomuuden ja pelon ihmisten sieluissa…” Charles siis uskoo, että hänen tehtävänsä on parantaa maailma ja tuoda lepo ihmisten sielunhätään. Kristityt eskatologit ovat puhuneet jo kauan siitä, että planeetan globaalien kriisien kärjistyessä maailmaan ilmestyisi messiaaninen hahmo, joka tarjoaa ratkaisuja näiden ongelmien päihittämiseen. Bestseller kirjailija Hal Lindsey kirjoitti vuonna 1983 (Viimeisten päivien Israel, Osa 4, sivut 75-76)

Antikristus tulee olemaan messiaaninen hahmo, jolla näyttää olevan vastaukset maailman ongelmiin. Hän tulee olemaan äärimmäisen viehättävä persoonallisuus. Hän tulee sokaisemaan maailman ihmeillään. Voi olla, että Euroopan lopullisen liittovaltiomuodon synnyttämiseen tarvitaan juuri tällainen henkilö. Ja juuri tällainen henkilö tarvitaan johtamaan maailma tuhon partaalle, ennen kuin Jeesus Kristus palaa pelastamaan planeetan.

Nämä ovat profeetallisia sanoja menneisyydestä, joiden pitäisi saada jokainen profetioista kiinnostunut henkilö kiinnittämään suurempaa huomiota Prinssi Charlesin persoonaan ja hänen sanomaansa kirjassa Harmony. Loppusanoissa Charles myöntää itsekin, että hänen kirjansa tavoittelee sellaisen maailman luomista mitä hänen kriitikkonsa kutsuisi ”utopiaksi”, mutta haastaa näitä ”kyynikkoja” tulemaan esiin paremman ratkaisun kanssa ennen kuin koroittavat ääntään. Mitä hän ei näytä ymmärtävän on tämä: Historia todistaa, että kaikki yritykset missä ihminen on yrittänyt luoda paratiisia maanpäälle – tai kuten Prinssi sanoo, ”luoda edellytykset jossa ihmisyhteisöt kukoistavat määräämättömästi” – ovat olleet tuhoon tuomittuja. Mutta tällaiset hankkeet eivät ole vain hyödyttömiä – ne ovat myös vaarallisia, sillä useimmiten utopia on muuttunut dystopiaksi ja paratiisi maanpäälliseksi helvetiksi.

Onhan niitäkin, jotka sanovat että Prinssi sentään yrittää tehdä jotakin maailman ongelmien eteen, kun kristityt taas istuvat kädet ristissä odottamassa maailmanloppua. Raamattu ei kuitenkaan kehoita yhteiskunnalliseen välinpitämättömyyteen ”maailmanlopun” edellä, sillä mitä lähempänä olemme loppua sitä suurempi on myös vastuumme meidän teoistamme ja tekemättömyydestämme tässä maailmassa. Mutta on asioita, joiden edessä ihmisen tulee myöntää oma voimattomuutensa, sillä viime-kädessä vain Jeesus Kristus voi parantaa tämän sairaan ja syntiensä alla vioittuneen planeetan.

Harmonyn okkulttinen evankeliumi

Daily Mailin Max Hasting kirjoitti arvostelussaan Prinssin kirjaan, ”Nyt saatat sanoa sen olevan hieno asia, että meillä on kruununperillinen joka välittää intohimoisesti planeetasta ja on määrätietoinen tekemään jotakin sen hyväksi. Mutta entä jos hänen lääkemääräyksensä ovat vääriä?” Tämä on tärkeä kysymys sekä kristilliseltä että profeetalliselta näkökannalta. Mitkä sitten ovat Charlesin lääkemääräykset planeettamme parantamiseen? Vastaus voitaisiin tiivistää yhteen sanaan: okkultismi!  Prinssin tapa tarkastella meidän nykyisiä ongelmiamme on hyvin syvälle luotaava. Hän paneutuu ongelmien juurisyihin, joiden hän esittää löytyvän 1500- 1700 -luvuilla yleistyneestä materialistisesta maailmakuvasta. Tässä suhteessa Harmony ei ole mikään apologia ateismille – kaukana siitä. Prinssi kritisoi toistuvasti ateistista ja materialistista maailmankuvaa, jota hän kutsuu tieteellis-mekanistiseksi ajatteluksi – maailmakuvaksi, joka riisuu elämän merkityksen tarkoitusta tai päämäärää vailla harhailevaksi koneeksi ilman sielua tai henkeä.

Hän käyttää usein sanoja ”Jumala”, ”luominen” ja ”luomakunta”.  Mutta kirjan sanomaan syvällisemmin paneuduttuaan lukija havaitsee nopeasti, että Prinssin maailmankuva edustaa kaikkea muuta kuin kristillistä teismiä. Voimme nähdä kaikkialla, että Harmonyn kuva Jumalasta ei perustu klassiseen teismiin vaan panteismiin. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen ero. Panteisteille Jumala ei ole luomakunnastaan erillään oleva persoona, jolle ihmisen tulisi osoittaa kunnioitusta ja palvontaa, vaan elämän ja aineen yhdistävä voima, joka on erottamaton osa hänen luomakuntaansa. Panteisteille ihminen itse on Jumala yhdessä muun luomakunnan kanssa ja ihmisen tärkein päämäärä ei ole polvistua ristin juurelle, vaan löytää sisimmästään löytyvä jumaluus – yhdistyä osaksi tätä kaikenkattavaa jumaluutta, joka on tullut lihaksi meissä kaikissa. Tämä panteistinen filosofia on ollut ominaista kaikille pakanoille ja okkultismin harjoittajille aina nykypäivän newagelaisia myöten.

Vaikka Prinssi puhuu Jumalasta ja luomisesta, hän ei hylkää Charles Darwinin evoluutioteoriaa (tähän liittyen kannattaa muuten käydä katsomassa TV7:n erinomainen paneelikeskustelu aiheesta luominen vai evoluutio osoitteessa http://www.tv7.fi/vod/series/?series=45032). Tämä ei ole yllättävää, sillä alusta alkaen panteistit ovat olleet kaikkein innokkaimpia evoluutioteorian puolustajia. Myös natsismi omaksui panteistisen kuvan Jumalasta ja tällä perusteltiin mm. sosiaalidarvinismia – brutaalia oppia vahvimpien eloonjäämisestä a sen yhteiskunnallista sovitusta. Mutta mikä vieläkin tähdellisempää, Harmonyn edustama hengellisyys ei ole vain panteismia – se on läpeensä okkulttinen ja saatanallinen. Vaikka Harmony ei ilmaise suoraan vihamielisyyttä kristinuskoa kohtaan tai kiintymystä satanismiin, on se luetavissa selvästi ”rivien välistä”.

Prinssi ei ilmaise tätä suoraan koska hänen tavoitteensa on luoda ”uskontojen Yhdistyneen Kansakunnat” – yksi maailmanuskonto ja maailmakirkko hänen kruununsa alle. Englannin anglikaanisen kirkon tuleva pää ylistää toistuvasti buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja islamia. Hän tuomitsee uskonnollisen fundamentalismin, mutta puolustaa uskoa itseään materialismia ja ateismia vastaan. Hän esittää jokaisen maailman uskonnon edustavan yhtä universaalia totuutta, joka on havaittavissa näiden uskontojen tavoissa osoittaa palvontaa pyhien rakennustensa arkkitehtuurin geometrisissä muodoissa ja symboleissa, joihon palaan myöhemmin. Kirjan vihamielisyys raamatullista uskoa kohtaan näyttäytyy ilmeisenä sivulla 9, missä Prinssi kirjoittaa:

Hallitseva maailmankuva hyväksyy tosiasiana vain sen minkä se näkee materialistisin ehdoin ja avaa meidät hyvin vaaralliseen asioiden tilaan, eikä vähiten koska se mitä äärimmäisemmäksi tämä lähestyminen tulee, sitä äärimmäisempi reaktio taipuu olla skaalan toisessa päässä, joten näin me päädymme kahteen fundamentalistiseen, reduktionistiseen leiriin, jotka vastustavat toisiaan. Toisella puolella fundamentalistinen sekularismi ja toisella fundamentalistiset uskonnot. Tämä näyttää tapahtuvan yhtälailla kristinuskossa kuin se tapahtuu islamissa ja missä tahansa se tapahtuu, mitä puhdasoppisemmaksi ja kirjaimellisemmaksi uskonnollinen tulkinta tulee, sitä enemmän kulttuuri luopuu ja jopa hyökkää sen oman perinteensä aikoja-vanhaa symboolista tulkintaa vastaan – noita opetuksia mitkä itseasiassa painottavat välttämättömiä rajoituksia meidän käytöksellemme.

Tämän järkeilyn lähtökohtana on hyvin yleinen harhaluulo siitä, että kaikissa uskonnoissa on hyvää, kunhan niitä ei vain tulkita kirjaimellisesti. Monet ovat jo lähtökohtaisesti omaksuneet tämän näkemyksen, että kaikki fundamentalistinen usko – on se sitten fundamentalistinen islam tai fundamentalistinen kristinusko – on jo perusteiltaan pahaa ja suvaisematonta. Haluan painottaa, että tällaisella suhtautumisella on potentiaalia saada laajaa kannatusta tämän hetken post-modernissa ilmapiirissä, joka näkee kaiken fundamentalismin tuomittavana – oli se sitten fundamentalistinen ateismi tai fundamentalistiset uskonnot. Ateismin suosia oli pitkälti menneisyydessä. Beatlesien, 70- luvun hippikulttuurin ja kommunismin romahtamisen myötä sen paikan on ottanut vähitellen New Age -henkinen uusi hengellisyys, jota Charles nyt ajaa hänen manifestissaan.

harmonycode8
Kalpene Dan Brown! Walesin Prinssi etsii Harmonian Graalia

Tänä päivänä muotiin on tullut kaikenlainen okkultismi, noituus ja uuspakanuus. Esimerkkinä tästä on Dan Brownin – Da Vinci Koodin kirjoittajan – teosten universaali suosio. Kaikissa hänen romaaneissaan on haastettu klassinen kristinusko ja tuettu gnostilaisia, okkulttisia ja esoteerisiä tekstejä ja järjestöjä. Järjestöt, kuten vapaamuurarit ja illuminaatit ovat saaneet hänen kirjoissaan suurta huomiota ja nousseet laajan keskustelun keskipisteeseen. Toisin kuin internetin vuolaana virtaavissa salaliittoteorioissa, Dan Brownin teoksissa näitä salaseuroja ja niiden demonisia oppejaan on käsitelty usein positiivisessa valossa. Monet kriitikot ovatkin jo verranneet Harmonyn hengellisiä prinsiippejä Da Vinci Koodiin.

Prinssi itsekin mainitsee tuon kirjan sivulla 108 käsitellessään niin sanottua kultaista suhdetta. Harmonyn kaikista selkein todiste sen kallistumisesta okkultismiin ja satanismiin, tulee luvusta 3. Tämä luku nimeltään The Golden Thread (kultainen lanka) alkaa koko aukeaman kuvalla muinaisen Egyptin siivellisestä Ma’at jumalattaresta. Syy tähän tribuuttiin on se, että koko luku on omistettu kristinuskoa edeltäneen muinaisen maailman pakanuuden ylistykselle. Kuvaselityksessä sanotaan egyptiläisten ”suojelleen syvällistä viisautta. Egyptiläiset pitivät myytin maailmaa sellaisena missä hengelliset voimat omaksuivat objektiivisia muotoja opettaakseen ihmiskunta universaaleista realiteeteista.”

Prinssi puhuu ”ikiaikaisesta viisaudesta”, mikä on kulkeutunut kulttuurista ja uskonnosta toiselle huolimatta niiden dogmaattisista eroista. Tuo ikiaikainen viisaus on ollut erinäisten symbolien esoteeristä – käyttäen itsekin sanaa ”esoteria” – ymmärtämistä ja niiden soveltamista pyhässä taiteessa. Tässä luvussa hän tekee täysin selväksi sen, että Harmonyn edustaman uskonnon juuret on muinaisen Egyptin pakanuudessa – ei heprealaisessa uskossa, kuten kristinuskon. Käytännössä kaikki okkultismin haarat pohjautuvat hermetisminä tunnettuun esoterismin muotoon, minkä juuret on gnostilaisuudessa ja Egyptin pakanuudessa. Luvussa 3 (sivu 120) Prinssi siteeraa hermetismin smaradgitaulua ja sen kuuluisaa fraasia ”niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla”, joka löytyy mm. Tarot korteista. Alunperin smaradgitaulua tutkittiin Euroopan alkemistien piirissä ja myöhemmin se alkoi vetää huomiota sellaisilta henkilöiltä kuten Aleister Crowley – 1900 luvun kuuluisimmalta satanistilta, joka käytti itsestään lempinimeä Peto 666 (erityisen pahamaineinen hänen harjoittamastaan seksimagiasta, joka otti toisinaan hyvin irstaita ja sairaita muotoja).

Myös gnostilaisia tekstejä, kuten Marian evankeliumia lainataan. Samalla kristinuskon tärkeimmän totuuden – Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen – vihjaillaan olleen Egyptin pakanuuden uudelleen muotoiltu versio. Prinssi kirjoittaa: ”[Egyptin] jumalat tulivat symboleiksi ikuiselle taistelulle rappeutumisen ankarien voimien ja hyväntahtoisen uudistumisen välillä. Tarinat, jotka nousivat tästä prosessista ovat niin muinaisia, että me elämme yhä tänään niiden voimakkaissa jäljissä. Mieti vain egyptiläistä jumala Osirista, sankaria joka uhrattiin brutaalissa teloituksessa vuoden käänteessä, joka nousi ihmeen kautta kuolleista niin että hän voisi lunastaa maailman elämän elinvoimalla.”  Rowan Moore piikittelee arvostelussaan, ”Osiriksen ja Jeesuksen linkittäminen olisi kerran lähestynyt harhaoppia. Ennenkuin me tulimme näin typerän rationalistisen kolmen vuosisadan lävitse, tällaiset kirjoitukset olisivat voineet johtaa hänen polttamiseensa roviolla.”  

Moore osuu asian ytimeen. Aikana, jota Prinssi niin sokeasti romantisoi, Harmonyn kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta ilman inkivisition kuulustelua. Vaikka en olekaan ehdottamassa Prinssin tai hänen kirjansa polttamista roviolla, on sen okkulttinen sanoma hyvin vaarallista. Se on myös antikristuksen hengen varsinainen ydin. Johanneksen mukaan tuo henki, joka manifestoituu Antikristuksessa, kieltää Jeesuksen lihaan tulleena Jumalan Poikana samalla kun ottaa itse sen aseman, mikä kuuluu yksin ja ainoastaan Hänelle. Hän siis kieltää Jeesuksen Jumaluuden samalla kun hän väittää itse olevansa Kristus, lihaan tullut Jumala. Tämä on juuri sitä mitä Prinssi Charles tekee kirjassaan Harmony. Hän jatkaa,

Tällaiset ’myytit’ eivät ole mielikuvituksellisia tarinoita. Me emme olisi niin houkuteltuja niihin jos ne olisivat. Se voi yllättää sinua kuinka usein nyky-päivän tarinat mukautuvat niiden muotoihin. Hahmot ja puvut ovat saattaneet muuttua, mutta miljoonat kerääntyvät yhä ostamaan niitä on ne sitten kerrottu uudelleen CS Lewisin tai JRR Tolkienin kirjoissa, jonka tarinat ovat nyt tehty menestyneiksi elokuva hiteiksi, tai paljon äskeisemmin JK Rowlingin tai Philip Pullmanin tarinoissa, jotka ovat vanginneet ei vain lasten mielikuvitusta mutta heidän vanhempiensa myös. Kaikki näistä kirjailijoista tekee taitavasti universaalit mytologiset kuviot helposti lähestyttäväksi nykyisellä tavalla. Mikä on joskin vähemmän etualalla, on ymmärrettävä selitys yksinkertaisilla termeillä mitä nämä universaalit myytit itseasiassa tarkoittavat ja kuinka ne ovat yhteydessä meidän tulevaan eloonjäämiseemme. (sivut 92 – 93)

Voitko kuvitella? Ensin Charles esittää evankeliumeiden muotoutuneen Egyptin myyttien pohjalta ja sitten hän vertaa niiden sanomaa CS Lewisin, JRR Tolkienin, JK Rowlingin ja Philip Pullmanin fantasia kirjoihin. Ensiksi mainitun vertauksen vielä ymmärtää, sillä ateistista kristityksi kääntynyt CS Lewis sommitteli Narnia-kirjojensa tarinan evankeliumeiden perustalle missä Aslan leijona kuvasi Jeesusta, joka on Juudan Leijona (Ilm. 5:5). Mutta todella paljastavaksi tämä muuttuu, kun hän mainitsee JK Rowlingin ja erityisesti Philip Pullmanin kirjat kertoen niiden edustavan fiktiivistä kertomusta jostakin universaalista totuudesta, joka on löydettävissä jo muinaisen Egyptin mytologiasta. JK Rowling on Harry Potter kirjojen takaa löytyvä nainen ja Philip Pullman taas vähemmän tunnetun Universumien tomu -fantasiatrilogian. Kristityt ovat jo kauan varoittaneet näiden kirjojen okkulttisesta sisällöstä ja opettaneet niiden edesauttavan Antikristuksen esiintuloa. Ei ole sattumaa, että Charles nyt opettaa näiden kirjojen sanoman olevan enemmän kuin pelkkää fantasiaa ja mielikuvitusta.

Moni kristitty hätkähtää kuullessaan Charlesin tukevan Harry Potter kirjojen noituutta, mutta itseasiassa paljon huolestuttavampaa on hänen tukensa Philip Pullman Universumien tomulle. Miksi? Koska Pullman itse ihmettelee”Olen ollut ihmeissäni kuinka vähän kritiikkiä olen saanut. Harry Potter saa kaiken arvostelun. Olen J.K. Rowlingin suuri fani, mutta ihmiset – pääosin Amerikan Raamattu vyöhykkeeltä – jotka valittavat Harry Potterin tukevan satanismia tai noituutta eivät ilmeisesti ole saaneet elämissään tarpeeksi. Sillä välin olen jäänyt huomiota vaille sanoen asioita jotka ovat paljon kumouksellisempia kuin mikään mitä vanha Harry parka on sanonut. Minun kirjoissani on kyse Jumalan tappamisesta.” Pullmanin kirjoissa Raamatun kertomus hyvästä ja pahasta, Jumalasta ja Saatanasta, on kuvattu symboolisessa muodossa, mutta siinä asiat on käännetty ylösalaisin. Aadamin ja Eevan vietellyt  käärme paratiisissa ei ollutkaan tarinan konna vaan sen sankari, joka tuli lunastamaan ihmiskunnan ja vapauttamaan sen Jumalan tyranniasta, joka ei itseasiassa olekaan Luoja vaan Hänen valtaistuimensa kaapannut langennut enkeli, joka teeskentelee Luojaa.

2000px-Vesica_Piscis.svg
Vesica Piscis on kahden sisäkkäisen ympyrän sisään muodostuva elliptinen muoto.

Tämäkö on se mitä Prinssi Charles todella uskoo – että kristittyjen palvoma Jumala ei olekaan Luoja vaan Häntä teeskentelvä langennut enkeli ja että todellinen Jumala onkin paratiisin käärme, Lucifer itse? Pullmanin kirjoissa kuvataan myös demonista riivaustilaa myönteisenä asiana – siinä demoneita kutsutaan niiden latinalaisella muodollaan daemoneiksi, jotka kuvataan sympaattisina eläinhahmoina jotka asuvat ihmisen sielussa. Jos selaamme Harmonyn sivuja eteenpäin, päädytään okkulttisiin symboleihin, jotka perinteisesti on yhdistetty noituuteen ja satanismiin. Kolmio, Horuksen silmä ja pentagrammi – nämä symbolit muodostavat Prinssin itsensä mukaan ”Harmonian kieliopin”, joka on hänen sanomansa ytimessä ja jonka ymmärtäminen sisältää avaimen koko maailman eheyttämiseen tuholta, jonka materialistinen filosofia on tuonut meidän keskuuteemme.

eye
Horuksen silmä

Sivulla 106-07 kolmen tärkeimmän symbolin sanotaan löytyvän kuvioista Vesica Piscis, kolmio ja viisisakarainen tähti. Pythagoraan ja Platon oppeihin perustuen, Prinssi opettaa näiden kuvioiden olevan näkyviä pyhässä arkkitehtuurissa ja luomakunnassa itsessään. Hän mm. opettaa varhaiskristittyjen omaksuneen kalasymbolinsa paljon varhaisemmasta symboliikasta, jonka juuret ulottuu jo muinaiseen Egyptiin: ”Mutta sen muoto on löydetty paljon varhaisimmista sivilisaatioista. Hyvin muinaisissa traditioissa muoto oli yhdistetty jumalatar Venukseen, symbolisoiden naisen syntymä elintä – oviaukkoa tai ikkunaa kahden maailman välillä. Muinaisessa Egyptissä se oli käännetty sivuttain muodostaakseen Horuksen suuren silmän.” Yhden dollarin setelissäkin näkyvä USA:n suuren sinetin pyramidin yllä leijuva ja kolmion sisässä oleva Horuksen silmä, on vapaamuurariuden ja illuminaatin tärkeimpiä symboleita. Tässä Prinssi tekee kunniaa tälle symbolille sanoen sen muodostavan yhdessä kolmion kanssa niin sanotun ”Harmonian kieliopin”, jonka perustalle koko luomakunta on rakennettu.

Aleister Crowley
Aleister Crowley, alias Peto 666, poseeraa satanismin kahden tärkeimmän symbolin ympäröimänä – kolmion sisällä olevan Horuksen silmän ja ympyrän sisällä olevan pentagrammin.

Vieläkin suurempaa huomiota Pinssi antaan viisisakaraiselle tähdelle tai pentagrammille, jonka hän esittää esiintyvän paitsi luonnossa että pyhässä taiteessa myös Venuksen astronomisessa kiertokulussa. Venuksen ja viisisakaraisen tähden yhteyttä painotetaan kahden ja puolen sivun verran ja esitetään sen olevan todiste tämän jumalan olemassa olosta, joka ei ole rajoittunut vain yhteen uskontoon tai kulttuuriin vaan jota on palvottu jo muinaisissa pakanauskonnoissa ja jonka olemassaoloa on kunnioitettu näiden kulttuurien pyhissä temppeleissä, jotka on rakennut juuri oikeuden mittasuhteiden ja symbolien perustalle.

Näin syvästi esoteerisiin symboleihin perehtyneenä Prinssin täytyy olla epäilemättä tietoinen – vaikkei sitä kirjassaan tuo esiin – , että kristillinen traditio on yhdistänyt ja 2000 vuoden ajan planeetta Venuksen, aamuntähden, Luciferiin, koska nimi ”Lucifer” itsessään on johdettu Jes. 14:12:sta latinalaisesta  käännöksestä, mikä puhuu Saatanan yrityksestä tehdä itsestään Jumalan vertainen. Tuo jae on suora viittaus ei vain Saatanaan vaan Antikristukseen yhtälailla. Myös viisisakarainen tähti on yhdistetty jo kauan satanismiin. Anton LaVeyn vuonna 1966 perustama Saatanan Kirkko omaksui sen viralliseksi symbolikseen. Symbolin on usein käsitetty edustavan ”valkoista” magiaa, kun sen on esitetty yksisakara ylöspäin ja mustaa magiaa, kun se kuvataan kaksisakaraa ylöspäin, kuten LaVeyn Saatanan Kirkossa.

tumblr_mmjxbvkLeD1qj0uf2o1_1280
Anton LaVey kirkkonsa ylösalaisin käännetyn pentagrammi tunnuksen kanssa.

o_a578b19fd03835c2-0

Nämä molemmat vaihtoehdot pentagrammille, joka löytyy kirjan kuvituksesta yhteensä viisi kertaa, on kuvattu Harmonyn sivulla 117 missä suuremman pentagrammin sisältä löytyy ylösalaisin käännetty pienempi pentagrammi (yläpuolinen kuva). Jos Hitler omaksui puolueensa logoksi hakaristin, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden muinaisen symbolin, en olisi yllättynyt jos Prinssi Charles tulee valitsemaan joku päivä hänen maailmanuskontonsa ainoaksi hyväksytyksi tunnukseksi pentagrammin. Jos näin, todistaa se ettei hänen maailmankirkkonsa ei ole mitään muuta kuin kaikki maailman uskonnot yhdistävä Saatanan Kirkko.

Antikiristus ja linnoitusten jumala

Dan. 11:38 sanoo, että Antikristus ei kunnioittaisi isiensä Jumalaa (KJV) vaan ”sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.” Harmonya lukiessaan on vaikeata olla näkemättä Prinssin uskonnon yhteyttä tähän profetiaan. Kuvaus ”linnoitusten jumala” on täydellinen luonnehdinta Prinssin uskonnosta, joka painottaa todellisen Jumalan löytyvän ei pyhistä Kirjoituksista tai lihaan tulleesta Jumalan Pojasta vaan kullasta, hopeasta ja kalliista kivistä – pyhistä palvontapaikoista, jotka on rakennettu platonisille mittasuhteille, jotka noudattavat arkkitehtuurissaan täsmällistä ”Harmonian kielioppia” kultaisesta leikkauksesta, Fibonaccin järjestysluvusta (1,2,3,5,8,13) ja muista luonnon lainalaisuuksista lainatuista geometrisistä kuvioista ja symbooleista, kuten noista joita kuvattu yläpuolella. On selvää, että luomakunnassa vallitsee hyvin tarkka harmonia ja matemaattinen järjestys, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Tässä mielessä eivät kaikki Harmonyn esille nostamat asiat ole luontaisesti väärää. Sen keskeisenä sisältönä on kuitenkin ajatus, minkä Uusi Testamentti hyvin yksiselitteisesti hylkää.

Se on tämä: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” (Ap. t. 17:24-25) Tämä niin sanottu Pyhän Geometrian filosofia mihin yllä olen viitannut, opettaa kuitenkin täysin päinvastaista – että todellinen Jumala on löydettävissä pyhää arkkitehtuuria noudattavissa rakennuksissa ja että todellinen jumalanpalvelus on ihmiskäsin tehtyä taidetta. Tämä filosofia muodostaa Harmonyn keskeisen sisällön ja tärkeimmäin syyn siihen miksi hän hyökkää modernia arkkitehtuuria vastaan. Toisin kuin useimmille meistä Prinssille arkitehtuuri ei ole vain kysymys estetiikasta, vaan hänelle kyseessä on hänen uskontonsa. Jokainen moderni rakennus, mikä ei noudata ”ajattomia periaatteita” niiden mittasuhteissaan ja symboolisessa koristelussa, on pyhäinhäpäisy tätä jumaluutta kohtaan, joka ilmentää itsensä pyhän taiteen ja sen symbolien keinoin.

Prinssille kristillisten kirkkojen loiteliaat katetdraalit ovat yhtälailla pyhiä palvontapaikkoja kuin islamin kauneimmat moskeijat tai buddahalaisten mietiskely temppelit, koska jokainen näistä sisältää niiden geometrisessä sommittelussaan nähtävästi ”Hamonian kieliopin” – pyhän geometrian platoniset periaatteet. Harmonyn mukaan tämä yhdenmukaisuus jolla eri kulttuurit ja uskonnot ovat rakentaneet heidän rukoushuoneensa, todistaa kaikkien uskojen perimmäisestä ykseydestä ja yhdestä jumalasta, jota ne kaikki palvovat. Tämä ei ole kuitenkaan sitä mitä kristinusko opettaa – tuo ”vaarallinen” fundamentalistinen kristinusko – sillä Raamatun mukaan taivaallisen Isän luo on vain yksi tie ja tuo tie on Jeesus Kristus (Joh. 14:6). Paavalin mukaan pakanoiden jumalat ovat demoneita (1. Kor. 10:20), mutta tästä huolimatta Prinssi esittää monta sivua pitkän ylistyspuheen Egyptin muinaisille jumalille. Eikä hän epäröi poseerata samassa kuvassa Buddhan valtavan epäjumalanpatsaan kanssa sivulla 86.

Mutta kuten Daniel 11:27 kertoo, hän ei kumarra sen enempää Allahia, kuin Buddhaakaan ”sillä hän uhittelee niitä kaikkia.” (KJV: koroittaa itsensä heidän yläpuolelleen). Ainoa jumaluus mitä hän kunniottaa ”kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla” on tuo linnoitusten jumala;  temppeleiden ja muiden palvontapaikkojen jumala – jumala joka ei ilmoita itseään maailmalle kirjoitusten, profeetan tai lihaan tulleen Poikansa kautta vaan vaan ihmisen hakkaaman kiven maagisissa symboleissa.

Joten yhtään syvällisemmin en siis Prinssin kirjaa voi tämän artikkelin puiteissa enää tarkastella, mutta uskoisin tämän antaneen melko hyvän yleiskuvan siitä mistä Harmonyssa on todella kyse. Prinssi osuu oikeaan arvioidessaan materialistisen maailmankuvan ja yleisen jumalattomuuden olevan meidän planeettamme syvimpien ongelmien juurisyy, mutta iskee harhaan tarjotessaan tämän tilalle okkultista panteismia raamatullisen teismin sijaan, saatanallista pentagrammia ristin sijaan ja itseään Jeesuksen Kristuksen pelastavan voiman sijaan. Yksi asia on varmaa, Harmony ei ole polku maanpäälliseen paratiisiin vaan maanpäälliseen helvettiin, sillä Saatana on ollut murhaaja alusta asti, joka ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. (Joh. 8:44, 10:10)

Mainokset

2 comments

  1. kiitos kirjan tuomisesta esiin… on siis aivan antikristillishenkinen mailmankuva ja edelleen
    antikristushahmo ykkönen vai kakkonen ? mikä vaikeaa minullekkin on ja ehkä me emme tule näkemään ihan loppuun asti tätä kehitystä joten se kaikki mitä tutkit jää elämään ja ne jotka marttyyrina kuolevat ottavat vaarin kaikesta, kuten Jeesuksella oli Johannes Kastajansa on tällä antikristuksellakin, koska se on matkiva kuin kristusta. Kuka on se lopullinen ? Meidän on tuotava ja paljastettava nämä ja sen olet tekemässä mitä komeimmin. Järkyttävää on havaita aivan kristinusko vain on kuin totaalisessa hylkäyksessä tänään mailmassa, onneksi löytyy ihmisiä jotka ymmärtää Jeesuksen olevan sen pelastajan, meidän rohkaistava toisiamme riippumaan Jeesukses kiinni tulee mitä tulee. Totuus on tämä katolisen porton harjoittama vaino on ollut hirvittävää uskoville historiassa joten marttyyrien veren todistus on kuin päälläsi paljastaen tämän puolen joten kun veljiemme vuotanut veri on allamme kiitän sinua työstäsi enkä käy yläpuolellesi ollenkaan vaan rinnallesi kiittämään Jeesusta ja Karitsaa joka pelastaa meidät antikristuksista joita totisesti on ilmaantunut meidän aikaamme ja olen vavistuksessa kuinka rakkaamme ymmärtäisivät rientää Jeesuksen luokse kun aika on käyvä vähiin. Näissä antikristuksissa ei ole voittajaa ollenkaan kuka on pahempi ? Kuka pahin ? Kun tuot esille Katolisen ja Historia julmuuksia uskovia kohtaan ei voi kuin ihmetellä mistä voima seurata Kristusta…Tulevat ajat ovat hirvittäviä 30 000 giljotiinia on raportoitu olevan nykyaikaisia kuin valmiina ja veri vuotaa jälleen Jumala armahda…Henry veljesi

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista Henry ja hyvää pääsiäistä. Tänään muistelemme taas sitä kuinka valkeus voitti pimeyden vaikka pimeys oli suurimmillaan pitkäperjantaina, kun meidän Herramme ristiinaulittiin. Olkoon tämä rohkaisuna ja muistutuksena kaikille niille, joita vainotaan tänään ja tulevissa ahdistuksissa Kristuksen nimen tähden.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s