Tämä kirjoitus käynnistää Antikristuksen kansallista alkuperää koskevan kolmiosaisen opetussarjan. Kuten monet muutkin artikkelini myös tämäkin aihe on tiivistystä ja täydennystä siihen mitä olen jo tuonut esiin 700 sivuisessa käsikirjoituksessani nimeltä Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus. Opetussarjani paneutuu kolmeen yleisimpään Antikristuksen alkuperää koskevaan harhaan. Nämä ovat hänen syyrialainen, juutalainen ja saksalainen tausta. Jokainen näistä tulkinnoista perustuu Raamattuun, mutta niiden ongelmana on niiden yksipuolisuus, joka jättää huomioimatta profetioiden laajemman kokonaiskuvan. Näin ollen ne erkanevat toisilleen ristiriitaisiin koulukuntiin yhden kannattaessa syyrialaista Antikristusta, toisen juutalaista ja kolmannen saksalaista. Sitten on neljäs näkemys, joka kannattaa brittiläistä Antikristusta. Miksi viimeksi mainittu on kaikkien raamatullisin näkemys Pedon alkuperästä?

• Seuraava osa: Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus

Erilaisten näkemysten ja tulkintojen kirjo saattaa sekoittaa monien päätä. Todellinen taito onkin löytää yhteinen sävel Kirjoitusten tulkinnan näennäisistä ristiriidoista. En väitä etteikö Raamatussa ilmenisi ristiriitaisuuksia mutta perusteellisemmassa tarkastelussa nämä ristriidat voidaan sovittaa yhteen ja huomata kuinka yhdenmukainen Raamattu todellisuudessa onkaan. En nyt paneudu evankeliumien välisiin ristiriitoihin yms. Tarkoitukseni on sovittaa yhteen profetioissa ilmenevät näennäiset ristiriidat. Nämä ristiriidat ilmenevät esim. Antikristuksen kansallista alkuperää koskevassa kiistassa. Oma lähtökohtani eskatologiaan on siinä suhteessa ainutlaatuista, että se pyrkii ymmärtämään erilaisten koulukuntien argumentteja ja niiden raamatullisia perusteita. Tämä inklusiivinen (sisällyttävä) lähestyminen vastakohtana eksklusiiviseen (poisulkeva) näkyy kaikkialla kirjassani. Se ei koske vain Antikristuksen kansallisuutta koskevaa opetusta mutta myös eskatologisia oppirakennelmia kuten preterismiä, historisismia ja futurismia.

Kun keskustelin huhtikuussa Tim Cohenin kanssa, oli mielenkiintoista havaita että sama preterismin, historisismin ja futurismin harmonisoiva inklusiivinen periaate kuului myös hänen elämänpituiseen tutkimukseen opetussarjassaan Messiah, History, and the Tribulation Period. Yksi esimerkki tästä on on kirjani seitsemäs luku missä käsittelin Prinssi Charlesin ekofasistista maailmankatsomusta. Tästä nousee kysymys: kuinka teknologialle ja tieteelle vihamielinen “takaisin luontoon” aate sopii yhteen Ilmestyskirjan kuvaukseen Pedon valtakunnan teknokraattisesta luonteesta, joka muistuttaa lähiten kirjailija Aldous Huxleyn dystopiaa vuoden 1932 klassikossaan Uusi uljas maailma. Luvussa kahdeksan osoitan etteivät teknokratia ja ekokratia ole kaksi toisilleen vihamielistä hallitusmuotoa. Tämän osoittaa jo se, että Aldous Huxleyn veli Julian Huxley oli mukana molempien ekofasismin että transhumanismin perustamisessa yhdessä Englannin aristokraattien kanssa ja Prinssi Charlesin omat toimet ovat vahvistaneet selvästi, että hän tukee transhumanistien unelmaa ihmiskehon yhdistämistä tietokoneisiin joko rfid implantin tai elektronisen tatuoinnin kautta mihin Ilm. 13:18 viittaa.

Tämä on hyvä havainnollistaja siihen ettei kaikki mikä näyttää ensisilmäykseltä ristiriitaiselta lopulta olekaan sitä. Tämä sama havainto voidaan tehdä myös Antikristuksen kansallisuutta koskevasta opetuksesta. Eksklusiivinen opetus keskittyisi puolustelemaan vain yhtä näkökantaa jättäen samalla kaksi muuta huomioimatta. Näin ei saada kuitenkaan tarpeeksi monipuolista ja kaikenkattavaa ymmärrystä. Syyrialaista Antikristusta kannattavat esimerkiksi sivuuttavat täysin ne Raamatun jakeet, jotka tukevat Antikristuksen eurooppalaista tai juutalaista alkuperää. Ja sama päinvastoin. Eurooppalaisen Antikristuksen kannattaja voi kritisoida syyrialaisen leirin opettajia selektiivisyydestä kun he soveltavat Jesajan, Jeremian ym. profetioita “Assurista” Antikristukseen. Syyrialainen koulukunta syyttää puolestaan Antikristuksen juutalaista taustaa puoltavan opin syntyneen varhaisen kirkon antisemiittisestä vaikutuksesta ja kritisoi eurooppalaista leiriä “vuosisatoja pimennosta olleiden” Raamatun kohtien sivuuttamisesta, jotka rajaavat Antikristuksen alkuperän islamilaiseen Lähi-Itään.

Mahdi ja Antikristus

Syyrialaisen Antikristuksen näkemys on saanut huomattavasti laajempaa kannatusta islamilaisen terrorismin lisääntyessä syyskuun 11:sta jälkeen. Sen suosio on olennaisesti yhteydessä islamismin todelliseen uhkaan, joka on tänään suurempi uhka läntiselle sivilisaatiolle kuin se oli turkkilaisen Ottomaani Imperiumin kulta-aikana 1400 – 1600 -luvuilla. Osa tämän koulukunnan perusteista tulee muslimien odottaman Mahdi-nimisen vapahtaja hahmon yhteneväisyydestä Raamatun Antikristus-ennustuksiin. Muslimi oppineet esimerkiksi sanovat Mahdin ilmestyvän valkoisella hevosella ja yhdistävät hänen hahmonsa Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin ratsastajaan jonka kristityt eskatologit assosioivat Antikristukseen. Mahdin on myös sanottu hallitsevan seitsemän vuotta, tekevän rauhansopimuksen Lähi-Idässä, hyökkäävän lopulta Jerusalemiin ja kaappaavan vallan Temppeli-vuorella. Nämä kaikki tunnusmerkit on assosioitu Raamatussa Antikristuksen ominaisuuksiin.

Mahdin ja Antikristuksen välistä yhteneväisyyttä ei käy kieltäminen, mutta tässä unohdetaan nyt eräs olennainen seikka. Ilm. 13:7-8 kertoo, että Antikristuksen “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Mitä kohtaa syyrialaisen leirin kannattajat eivät ymmärrä lauseesta “Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä”? Jakeen merkitystä on yritetty rajata Lähi-Itään, Pohjois-Afrikkaan ja Länsi-Eurooppaan, joka oli Johanneksen aikainen tunnettu maailma. Ollakseen johdonmukainen tällainen tulkinta vaatisi myös sitä, että “kaikki maan sukukunnat”, jotka Ilm. 1:6 mainitsee todistavan Jeesuksen toista tulemusta viittaisikin vain tähän rajattuun alueeseen. On sanomattakin selvää, että nämä kohdat viittavat koko asuttuun maanpiiriin. Kuinka siis koko maanpiiri voisi osoittaa palvontaa radikaalille muslimille?

Tämän koulukunnan edustama ajatus jossa Islamilaisen Valtion (ISIS) johtajan Abu Bakr al-Baghdadin kaltainen kiihkoilja – jota pelätään ja vihataan ei-islamilaisten maiden lisäksi myös monissa muslimimaissa – saisi vallan kaikista maailman kansoista ja globaalin jumaloinnin, on täysin absurdi. Toki Mahdi viittaa samaan henkilöön kuin Raamatun Antikristus ja toki muslimit kaikkialla maailmassa vastaanottavat tämän henkilön heidän kauan odottamana Mahdinaan, mutta yhtälailla kaikki muutkin kulttuurit, uskonnot ja kansat tulevat ylistämään hänen messiaanista tehtäväänsä. Tämä ei olisi mahdollista mikäli hän esiintyy kiihkomuslimina. Tämä olisi mahdollista vain sellaiselta henkilöltä, joka onnistuu kätkemään maailmalta hänen todellisen murhaavan luontonsa. Prinssi Charles ei ole vain henkilö, joka on osoittanut suurta rakkautta kaikkia maailman kulttuureita, kansallisuuksia ja uskontoja kohtaan, mutta lisäksi häntä ajaa eteenpäin väsymätön kampanja tuoda ihmiset yhteen sovinnon aikaansaamiseksi sotivien kansojen, sivilisaatioiden ja uskontojen keskuuteen.

Huolimatta hänen sanomansa Kristuksen-kaltaisesta viestistä suurin osa maailmasta on edelleen tietämätön – tai kieltäytyy uskomasta – että Englannin kuningashuone on todellisuudessa joukko Saatanaa palvovia näennäiskristittyjä, jotka ovat julistaneet peittelemättä, että heidän todellinen päämääränsä on luoda paljon pahempi holokausti mihin Hitler tai Stalin pyrki. Englannin sana genocide eli kansanmurha, joka keksittiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, olisi liian vähättelevä ilmaisu kuvaamaan tätä. Asianmukaisempi termi olisi sen sijaan anthroposcide tai homocide, mikä tarkoittaa ihmisrodun joukkotuhoa. Juuri tästä syystä todellinen Prinssi Charles on paljon vaarallisempi henkilö kuin yksikään muslimiterroristi mukaanlukien Abu Bakr al-Baghdadi. Mutta valitettava tosiasia on, että ihmiset heräävät näihin asioihin vasta silloin kuin ne toteutuvat jolloin niitä on jo liian myöhäistä estää. Kiitän Jumalaa David Icken kaltaisista henkilöistä, joka on yksi harvoja joka ymmärtää Englannin kuninkaallisten saatanallista agendaa ja jolla on rohkeutta julistaa sitä välittämättä siitä mitä suuri osa hänestä ajatteleekin (tosin Icken kirjat sisältävät myös anti-kristillisiä valheita).

Kuten kirjassani jo dokumentoin, Walesin Prinssi kykenee täyttämään monia Mahdiin liitettyjä islamilaisia ennustuksia munkaanlukien hänen suora polveutumisensa profeetta Muhammadin tyttärestä Fatima Zahrasta. Valitettavasti monet eskatologian opettajat sivuuttavat tällaiset “yhteen-sattumat” odottaessaan Antikristuksen nousevan Lähi-Idästä. Buddhalaisen eskatologian mukaan “Messias” eli Maitreya ilmestyy kuitenkin lännestä ja tämän merkkinä hänet kuvataan patsaissa istuvan länsimaiseen tyyliin eikä lootusasennossa. Skotlantilainen New Age pappi Benjamin Creme, joka on väittänyt olleensa telepaattisessa yhteydessä Maitreyaan, tarkentaa Maitreyan asuvan Lontoossa. Tarkemmat yksityiskohdat Cremen kuvauksista antaisi ymmärtää hänen puhuvan nimenomaan Prinssi Charlesista. Tämä “ilmestystieto” annettiin hänelle samana vuonna (1982) jolloin Yhdysvalloissa asuva messiaaninen juutalainen Monte Judah löysi Walesin Prinssin nimestä luvun 666 sekä englanniksi että hepreaksi. Myös osa Mahdiin liitetystä islamilaisista ennustuksista vihjaa hänen ilmestyvän idän sijasta lännestä ja Cremen mukaan Maitreya ja Mahdi ovat yksi ja sama henkilö.

Tulkinnan moniulotteisuutta

Näiden lisäksi on tietysti mainittava keskiajan roomalaiskatoliset profetiat joiden mukaan Antikristus olisi paavin kanssa maailmaa hallitseva Rooman viimeinen keisari, joka polveutuu Ranskan Kaarle Suuresta, pitää oikeutta Ranskan kruunuun ja kantaa nimeä Charles. Jokainen edellä mainituista on totta Prinssi Charlesin kohdalla. Mikäli haluat tarkistaa tämän väitteen paikkansapitävyyden, näitä profetioita on käsitelty mm. sellaisessa kirjassa kuin Edward Connorin Prophecy For Today (kaikkien muiden väitteitteni lähteet löytyvät tietenkin kirjastani mistä syystä en niitä näissä artikkeleissa usein erittele). Joten mitä tulee Raamatun ulkopuolisiin profetioihin useimpi niistä näyttäisi johtavan jäljet Englannin nykyiseen kruununperilliseen. Mutta koska kristittyinä olemme ensisijaisesti kiinnostuneita siitä mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta, tärkeämpää onkin nyt keskittyä ainostaan siihen ja jättää ei-raamatulliset profetiat keskustelun ulkopuolelle. Jos väität että olen muodostanut käsitykseni Prinssi Charlesista vain em. profetioiden varaan, et tiedä puoliakaan perusteideni syvyydestä.

Kaikkein voimakkain todistus koskien Charlesia ei nimittäin tule Raamatun ulkopuolelta vaan sen sisältä – erityisesti Danielin 11. luvun näystä, joka kuvailee yksityiskohdilla Antikristuksen kansallisuutta ja perhehistoriaa. Perusteet tälle esitin kirjani luvussa 11 (mikä informaation laajuuden tähden täytyi jakaa osiin a, b ja c). Tämän ymmärtämiseksi vaadittiin ensin historisistisen ja futuristisen koulukunnan yhteensovittamista ja niiden seikkaperäistä hienosäätöä ja täydennystä. Esimerkiksi Danielin seitsemännen ja kahdeksannen luvun näyt eivät kuvaile vain Antikristusta mutta myös kristikunnan historiaa paavinvallan ja islamilaisen Ottomaani kalifaatin aikana kuin myös myöhempiä siirtomaavaltoja Iso-Britanniaa, Venäjää ja Saksaa myöten. Danielin 11. luvun näky on tälle jatkoa ja täydennystä ja se kuvaa yksityiskohdilla mm. Brittiläisen Imperiumin historiaa Napoleonin sodista aina Jeesuksen toiseen tulemukseen asti. Tämän monimutkaisen – mutta silti johdonmukaisen – rakennelman ymmärtäminen vaatii ensin Danielin 7:n ja 8:n luvun toisen ja kolmannen täyttymyksen tunnistamista kristikunnan historian aikaisissa tapahtumissa.

Ellet ole vielä tutustunut tämän aiheen seikkaperäisiin historiallisiin ja raamatullisiin perusteisiin, en usko että sinulla on varaa kritisoida väitettäni Prinssi Charlesista kovin kevyin perustein. Saatat sanoa, että olen väärässä koska Jes. 14:25 yhdistää hänet Syyria-Irakiin. Tai että Hes. 21:25 ja Joh. 5:43 yhdistää hänet juutalaiseksi. Tai että Daniel 8. luku assosioi hänen syntyperänsä Saksaan. Tämän kaltaiset vastaväitteet eivät ole täysin perusteettomia mutta ne ovat suuremman kokonaisuuden hajottamista osiin. Se on kokonaiskuvan kadottamista profetian yhden osa-alueen tieltä. Raamatun jokaista Antikristus-profetiaa on käsitelty ehkä kattavimmin Arthur Walkington Pinkin klassikossa The Antichrist vuodelta 1923. Ellet ole tutustunut tähän teokseen et voi saada tarpeeksi kattavaa kokonaiskuvaa Laittomuuden ihmisen persoonasta, jota kuvataan kaikkialle Raamatussa Genesiksestä Ilmestyskirjaan. Tällaisiin teoksiin paneuduttuani olen hyvin tietoinen esimerkiksi niistä Raamatun kohdista joilla perustellaan Antikristuksen juutalaista tai syyrialaista alkuperää. Sinun on siis turha väittää että minulta puuttuisi laaja-alainen ymmärrys Raamatun kaikista Antikristus ennustuksista.

Ja olen Pinkin kanssa samoilla linjoilla – nämä kaikki kohdat puhuvat yhdestä ja samasta persoonasta, tuosta viimeisestä vastustajasta, joka hallitsee maailmaa yhdessä Saatanan kanssa kolmen ja puolen vuoden ajan. Eksklusiiviseen profetiantulkinnan suurin ongelma on piilee kuitenkin tässä. Kun yksi opettaja keskittyy puolustamaan kantaansa Antkristuksen juutalaisesta taustasta samalla hän sivuuttaa tämän pakanallista alkuperää puoltavat kohdat. Tai vastaavasti, kun toinen opettaja keskittyy painottamaan Antikristuksen syyrialaiseen alkuperään viittaavia kohtia, samalla hän työntää syrjään ne kohdat jotka puhuvat hänen eurooppalaisesta taustasta. Jumalan Sana ei voi kuitenkaan riidellä itsensä kanssa. Antikristus ei voi olla samaan aikaan sekä juutalainen että pakana, eurooppalainen että syyrialainen. Vai voiko sittenkin? Voipa hyvinkin ja kaikki hänen taustaansa liittyvät raamatulliset ehdot täyttyvät yksin ja ainoastaan Englannin tulevassa kuninkaassa. Tämän paradoksin selittämiseen ei riitä vain yksi artikkeli joten julkaisen siihen jatkoa lähiaikoina.

Assur ja Antikristus

Käynnistän tämän opetussarjan syyrilaisen ja eurooppalaisen Antikristuksen yhteensovittamisella. Seuraavassa osassa yhdistän juutalaisen ja pakana-Antikristuksen yhteen ja samaan persoonaan. Kolmannessa taas brittiläisen ja saksalaisen. Antikristuksen alkuperän Syyriaan paikallistava oppi voidaan jäljittää jo 200-300 luvulla eläneeseen kirkkoisä Lactantiukseen ja Pinkin mukaan tämä “oli kristittyjen profetiakirjailijoiden yleinen näkemys ensimmäisen kymmenen vuosisadan ajan jKr.” Koska sen alkuperä on siis näinkin varhainen on selvää, että sen perusteisiin tulisi suhtautua hyvin vakavasti. Tämän opin perusteet tulevat pääosin eräistä Vanhan testamentin profetioista joissa Antikristukseen on viitattu toistuvasti “Assurina” tai “assyrialaisena” kuin myös Danielin kirjan Nebukadressar II:n ja Antiokhos Epifanesin ilmeisestä esikuvallisesta yhteydestä tähän viimeiseen maailmanhallitsijaan. Pinkin mukaan Antikristuksen ensimmäinen esikuva löytyy jo Nimrodista, joka 1. Moos. 10:8:n mukaan “oli ensimmäinen valtias maan päällä”. Hän lainaa aiheesta W.B Newtonin kirjoitusta:

Ensinnäkin, Nimrod – Baabelin perustaja, so. Babylonin tornin – armoton tyranni ja julma ihmisten sortaja, oli ensimmäinen henkilö, joka julisti avoimen sodan Jumalaa vastaan; joten on soveliasta, että samaisesta Babylonista pitäisi nousta viimeinen ja kaikkein hirvittävin pyhien vainoaja – Antikristus. Lisäksi Nebukadressar ja Antiokhos Epifanes – kaksi hirviötä, jotka kukistivat Jumalan kansan ylivoimaisella tuhovoimalla ja jotka olivat vanhan Testamentin antikristuksia ja huomattavia esikuvia Antikristukselle joka on tulossa; koska nämä monarkit hallitsivat Babylonissa, on sopivaa että UT:n todellisen Antikristuksen tulisi nousta samasta Babylonista.

Näiden esikuvien ohella tämä oppi saa tukea esim. Jes. 14:sta profetiasta jossa Babylonin kuningas assosioidaan Luciferiin itseensä, joka ylvästelee sydämessään: “Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” Tarkempi silmäys profetiaan paljastaa ettei tässä puhuta Luciferin syntiinlankeemuksesta vaan hänen viimeisestä yrityksestään syöstä Jumala valtaistuimelta Antikristuksen persoonassa jonka ruumiin hän ottaa valtaansa ja luovuttaa tälle “voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2). Tämä Jesajan mainitsema hahmo ei ole ruumiiton enkeli vaan ihminen, joka “kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä” (j. 6). Kun tämä tyranni tuomitaan lopulta tuonelaan, koko maa saa “levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun. Kypressitkin sinusta iloa pitävät sekä Libanonin setrit: ‘Sinun maata mentyäsi ei nouse kukaan meitä hakkaamaan” (j. 7-8). Maa iloitsee sillä hän “teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin” (j. 17).

Kuten olen osoittanut kirjani seitsemännessä luvussa juuri tämän kaltaiseen globaaliin terroriin ja hävitykseen Prinssi Charles pyrkii yhdessä pienen joukon muita Pentti Linkolan ekofasistista ideologiaa seuraavan eliitin kanssa. Mutta miten tämä voisi olla Prinssi Charles koska sama näky viittaa häneen Babylonin kuninkaana (j. 4) ja Assurina (j. 25)? “Assuriksi” nimetty henkilö oli alunperin Syyria-Irakin käsittäneen Assyrian imperiumin pääkaupunki ja kaupungin pääjumala. Monissa VT:n profetioissa Assuri mainitaan kuitenkin Israelin ja Jumalan viimeiseksi viholliseksi – henkilöksi, joka “kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen” (Jes. 31:8). Tällaiset profetiat liittyvät nimenomaan lopun aikaan sillä jakeen 4 mukaan tuohon aikaan “Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla” (vert. Sak. 12, 14 ja Ilm. 11, 19). Edellisessä luvussa Jesaja kuvailee Assurin kauhistuttavaa tuomiota: “Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu; kuninkaallekin se on varattu. Syvä ja leveä on sen liesi, tulta ja polttopuita paljon. Herran henkäys kuin tulikivi-virta sytyttää sen” (Jes. 30:33).

Miika taasen mainitsee Assurin henkilöksi, jonka vallasta Beetlehemissä syntynyt Israelin Vapahtaja pelastaa kansansa (Miik. 5:1,5). Näiden kohtien rinnakkaisuus UT:n Antikristus ennustuksiin näyttäisi vahvistavan, että Assuriksi ja Babylonin kuninkaaksi nimetty VT:n hahmo on todellakin sama henkilö kuin Laittomuuden ihminen. Tim Cohen kiistää tämän ajatuksen kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea, mikä ensimmäisenä identifioi Prinssi Charlesin tähän henkilöön, sillä hän tekee saman saman virheen kuin useimmat olettaessaan näiden Assuriin viittaavien profetioiden tekevän tyhjäksi Antikristuksen eurooppalaisen alkuperän. Asia ei ole kuitenkaan näin yksiulotteinen. Voimme olla kaikki yhtämieltä siitä, että profeetallinen Sana kirkastuu yhä enemmän loppua kohden (Dan. 12:4) ja että kaikkein yksityiskohtaisemmat Antikristusta koskevat profetiat löytyvät Danielin kirjasta. Daniel ei riitele yllä mainittujen Jesajan ennustusten kanssa. Sekä Daniel 8 että 11 yhdistää Antikristuksen vallan Syyria-Irakiin muinaisen Babylonin alueelle. Nämä näythän esitäyttyivät jo toisella vuosisadalla eaa. syyrialais-makedonilaisen Seleukidi imperiumin julmassa hallitsijassa nimeltä Antiokhos Epifanes.

Sivuutettu eurooppalaistausta

Asia minkä Antikristuksen syyrialaista alkuperää kannattava koulukunta näyttää kuitenkin systemaattisesti sivuuttavan on tämä: Antiokhos Epifanes hallitsi kyllä Babylonissa mutta hänen kansallinen alkuperänsä oli Kreikassa eli Euroopassa. Epifanes ei ollut sukunsa puolesta aasialainen ja vielä vähemmän hän oli arabi (arabiheimot valloitti Syyrian vasta 600 -luvulla jKr.). Se antiikin kansa josta Epifanesin suku oli peräisin tuli myöhemmin koko läntisen sivilisaation perustaksi ja edeltäjäksi. Antiikin Kreikkaa vastaa nykyään koko läntinen pallonpuolisko ja erityisesti Länsi-Eurooppa. Danielin seitsemäs ja yhdeksäs luku rajaa Antikristuksen alkuperän muinaisen Rooman sisäpuolelle joten Amerikat tai Australia jää tämän alueen ulkopuolelle. Syyria kuului antiikin Roomaan kuin myös Britannia (Skotlantia tai Irlantia lukuunottamatta). Ei vain Prinssi Charlesin kansallinen alkuperä tule siitä kulttuurista jonka perustana oli muinainen Kreikka, mutta myös hänen isänpuoleinen sukunsa tulee juuri siitä maasta mistä Antiokhos Epifanesin suku oli kotoisin. Charlesin isä Prinssi Philip syntyi Kreikassa vuonna 1921 saksalaiseen Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin kuningassukuun, joka hallitsi tuohon aikaan Kreikkaa. Daniel 8:8-9 kertoo, että sekä Epifanes että hänen lopun aikojen vastineensa voi johtaa kansalliset juurensa nimenomaan Kreikkaan.

Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin.

Näyn selityksessä kauriin sanottiin merkitsevän Kreikkaa ja kauriin suuren sarven sen ensimmäistä kuningasta (j. 21), joka näyn ensimmäisessä täyttymyksessä viittasi Aleksanteri Suureen. Näyllä on vielä toinen ja kolmaskin täyttymys eräissä historian merkittävimmissä tapahtumissa joita kävin läpi kirjani luvussa 11, mutta ne eivät ole olennaisia tämän artikkelin kannalta. Olennaista on se, että Dan. 8:8-9 assosioi Antikristuksen kansallisen alkuperän Kreikkaan, Eurooppaan ja koko läntiseen sivilisaatioon. Mutta aivan kuin Epifanes ei syntynyt Kreikassa ei Prinssi Charleskaan ole alkujaan kreikkalaista syntyperää. Epifanes syntyi Syyriassa mutta tätä paljon tähdellisempää on, että hänen hallitsijasukunsa alkuperä oli Kreikassa aivan kuin yläpuolinen profetia hänestä ennusti. On siis totta, että Epifanes hallitsi Syyriassa muinaisen Babylonin lähelle perustettua Seleukidien valtakuntaa. Ja on totta, että monet profetiat Jesajassa ym. edellyttävät Antikristuksen vallan keskittyvän lopulta Syyria-Irakiin Babylonin raunioiden läheisyyteen. Samalla Dan. 8:8-9 vaatii hänen kansallisten juurien löytyvän Euroopasta ja kreikkalais-roomalaisesta juutalais-kristillisestä läntisestä sivilisaatiosta.

Tätä vahvistaa Johanneksen ilmoitus siitä, että Antikristus olisi lähtöisin kristityistä ja kristillisestä seurakunnasta eikä pakanoista (1. Joh. 2:18-19). Prinssi Charles on Englannin anglikaanikirkon nimellinen jäsen ja sen tuleva pää, kun hän ottaa Elisabet II:n paikan tämän kuoltua. Samoin Danielin vuosiviikkonäky, joka assosioi roomalaisen Prinssi Tituksen lopulliseen Antikristukseen (Dan. 9:26-27), ei anna paljoakaan uskottavuutta sille idealle että hänen syntyperänsä tulisi nykyisestä Syyriasta. Tituksen aikana Syyria oli osa roomalais-kreikkalaista sivilisaatiota ja 300 -luvulta lähtien osa juutalais-kristillistä sivilisaatiota, mutta tämä muuttui 600 -luvulla jolloin muslimit valtasivat suurimman osan Lähi-Itää ja Pohjois-Afrikkaa.

Mikäli Antikristus yhdistetään syyrialaiseen arabiin katkaistaan häneltä Dan. 8:8:n ja Dan. 9:27:n vaatima yhteys antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Sekä Epifanesin että Tituksen kansallinen alkuperä oli Euroopassa ja he molemmat edustivat kulttuuria, josta tuli sittemmin läntisen kulttuurin synnyinseutu. Antikristuksen kansallista alkuperää koskevissa väittelyissä Dan. 9:26-27:ttä on tulkittu hyvin monilla tavoin. Useimmat profetian tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että hänen tulisi nousta muinaisen Rooman sisäpuolelta eli Länsi-euroopasta, Balkanilta, Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta. Erimielisyyttä on ollut puolestaan siitä viittaako assosiaatio hänen italialaiseen taustaan vai käsittääkö se kaikki ne kansat jotka roomalaistettiin Imperiumin alaisuudessa. Jae 26 mainitsee, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Jerusalemin ja sen temppelin tuhoaa “hyökkäävän kansan ruhtinas” (eng. “tulossa olevan prinssin väki”). Seuraavassa jakeessa Antikristus assosioidaan tähän samaiseen prinssiin. Tämä prinssi oli tietysti Prinssi Titus ja hänen väkensä rooman sotajoukot.

Eli profetian mukaan Antikristus olisi roomalaisten prinssi. Jos lähdemme siitä, että tässä ei viitata vain Italiaan vaan kaikkiin Tituksen aikaisiin roomalaistettuihin kansoihin, niin tällöin määritelmä pitää sisällään kaikki ne kansat joita voit tarkastella yläpuolisesta kuvasta. Ongelman tälle tulkinnalle muodostaa kuitenkin se, että kaikki tuon alueen kansoista ei säilyttänyt roomalais-kreikkalaista identiteettiään historian suurten myllerrysten aikana. Ensin skandinaaviset germaaniheimot valloitti Länsi-Rooman 400 -luvulla ja sitten arabit ja turkkilaiset valloitti Itä-Rooman 600-1400 -luvuilla. Osassa Rooman valtakuntaa roomalais-kreikkalainen antiikin kulttuuri säilyi Rooman kirkon ansiosta ja yhä tänäänkin Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa ja Romaniassa puhutaan kieliä, jotka ovat kehittyneet latinasta. Mutta etnisesti näiden kansojen asukkaat ovat sekoitus germaanien, kelttien ja roomalaisten jälkeläisiä. Toisin sanoen, niin Länsi- kuin Itä-Roomakin “saastui” historian kuluessa barbaarien verellä eikä roomalaista kansaa ole enää olemassa sellaisena kuin se oli vuonna 70 jKr.

Poikkeuksen tähän muodostaa kuitenkin Wales, jonka asukkaista anglosaksit alkoivat käyttää nimeä “roomalaiset”. Tämä on muinaisenglannin merkitys termeille Wales ja Welsh (vielä äskettäin Saksassa oli tapana viitata romaanisia kieliä puhuviin naapurikansoihin sanalla Welsche). Todellisia roomalaisia kansoja ovat siis tänään vain Italia, Espanja, Portugali, Ranska, Romania ja Wales. Lisäksi on syytä huomioida, että keskiajalla Rooman keisarin titteli jatkui nimenomaan Länsi-Euroopan roomalais-katolisissa hallitsijoissa. Mutta myös Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Romanian roomalainen väestö sekottui 400 -luvulla germaanisten pakanoiden vereen. Wales oli sitä vastoin ainoa itsenäisyytensä säilyttänyt kansa, joka jatkoi roomalaista kulttuuri-identiteettiään vielä vuosisatoja kansainvaellusten jälkeen. Walesia ei miehitetty Englannin alaisuuteen ennen kuin vasta 1282 jolloin Edward I kukisti sen viimeisen kapinoivan ruhtinaan. Edward I oli äärimmäisen julma hallitsija, joka vainosi säälimättä juutalaisia ja määräsi heidät kantamaan keltaista daavidin tähteä ennen näiden karkotusta Englannista vuonna 1290. Walesin viimeisen ruhtinaan hän määräsi hirtetyksi, revityksi ja paloiteltavaksi.

Hän aloitti myös perinteen jossa jokainen kuninkaan esikoispoika vihittiin Walesin Prinssiksi ennen valtaistuimen perimistä. On mielenkiintoista, että nykyinen Walesin Prinssi syntyi 666 vuotta Walesin englantilaismiehityksen jälkeen marraskuussa 1948. Nimellisesti ja historiallisesti Englannin nykyinen kruununperillinen on siis roomalaisten prinssi Daniel 9:27:n profetian mukaisesti. Tämä on täsmälleen sitä mitä hänen tittelinsä Walesin Prinssi merkitsee. Lisäksi hän polveutuu Kaarle Suuren ja Otto I:n sukupuusta joista kumpikin käynnisti keskiaikaisen kuningasdynastian, joka kantoi vuosisatoja Rooman keisarin historiallista titteliä. Tämän verenperinnön vuoksi Charlesilla on myös perinnöllinen oikeus Rooman keisarin valtikkaan ja vaikka Pyhää sakalais-roomalaista keisarikuntaa ei ole enää olemassa meillä on nykyisin EU, joka sai sekin alkunsa Roomassa vuonna 1957. Mainitsin jo aikaisemmin keskiajan profetioista joiden mukaan Antikristus on paavin kanssa hallitseva viimeinen Rooman keisari, joka polveutuu Kaarle Suuresta ja kantaa hänen etunimeään Charles.

Johtopäätös

Ennenkuin lähdet kiivaaseen vastahyökkäykseen eskatologiaani vastaan, makustele ensin huolella näitä kaikkia yhteensattumia. Jokainen tämän artikkelin väitteistä on varmistettavissa luotettavista lähteistä. Epifanesin tavoin Charlesin isänpuoleinen kuningashuone hallitsi Kreikkaa. Tituksen tavoin hän on roomalaisista polveutuvan kansan prinssi, joista käytetään roomalaisia merkitsevää Welsh nimeä. Epifanesin ja Tituksen tavoin Charlesin etninen tausta on Euroopassa. Epifanesin ja Tituksen tavoin Charlesin kansallisuus edustaa kreikkalais-roomalaista kulttuuria. Kysy itseltäsi kuinka moni syyrialaissyntyinen arabi voisi vastata näin moneen vaatimukseen. On kylmä tosiasia ettei yksikään sillä arabialainen tai turkkilainen kulttuuri ei polveudu Kreikan tai Rooman sivistyksestä. Mutta juuri tästä kulttuurista Daniel sanoo Antikristuksen kansallisen taustan olevan peräisin. Tätä ei voi kiistää vaikka asiaa tarkasteltaisiin mistä tahansa suunnasta. Joten Jesajan ym. profetiat Assurista ja Babylonin kuninkaasta viittaavat kyllä Antikristukseen, mutta ne eivät kerro mitään hänen kansallisesta alkuperästään. Nämä profetiat viittaavat ainostaan hänen hallintonsa lopulliseen valtakeskittymään Lähi-Idässä jonne hän tulee myös asettumaan vihan ajan lopussa (ks. Dan. 11:45, Ilm. 12:18).

Tätä ennen hän valtaa monia Lähi-Idän maita Egyptistä Israeliin (Jes. 19:4, Dan. 11:41-42, Sak. 14:2, Ilm. 12:13). On syytä muistaa, että se oli nimenomaan Iso-Britannia joka hallitsi Egyptiä ja Palestiinaa heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jonka alaisuudesta Israel itsenäistyi vuonna 1948. Osoitin kirjani luvussa 11 kuinka Danielin 11. luku kuvaa tuota Palestiinan brittiläishallinnon aikaa kuin myös sitä edeltänyttä turkkilaisvallan aikaa näyn ensimmäisessä puoliskossa ja kertoo Antikristuksen nousevan juuri Britannian kuningashuoneen sisältä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannia hallitsi myös Mesopotamiaa – joka VT:n päivinä tunnettiin Assuriana ja Babylonina ja missä Daniel sai näkynsä tulevista tapahtumista – samalla kun Ranska hallitsi Syyriaa. Tuleeko Prinssi Charles pakkaamaan matkalaukkunsa ja asettumaan vielä Syyria-Irakiin ennen Jeesuksen toista tulemusta? Samalla kun voimme turvautua tälle hetkellä vain spekuloimiseen, tällaista skenaariota vahvistaa useat seikat. Ensinnäkin, Prinssi Charles on islamilaisen ja arabialaisen kulttuurin innokas tukija, jonka eräs Sufi-Sheikki väittää jopa kääntyneen Sufismiin mikä on islaminuskon esoteerinen haara, islamin New Age. 

Tämä samainen suuršeikki Mohammed Nazim al Haqqani on jo julistanut Charlesin kääntymyksen suurimmaksi merkiksi islamilaisen Messiaan Mahdin tulemuksesta ja uskoo hänen olevan Mahdin globaalin hallinnon tärkeimpiä hallitusmiehiä. Maaliskuussa 2013 brittilehti Express raportoi hänen olevan niin lumoutunut arabialaisesta kulttuurista, että aloitti arabiankielen opiskelun voidakseen lukea lopulta Koraania sen alkuperäisellä kielellä. Tämän tavoitteen päämääränä on sanottu olevan hänen “halunsa rohkaista dialogiaa erilaisten uskontoen välillä.” Koska Charlesin retoriikan pinnallisena tunnusmerkkinä on uskonnollisen yhteiselon rauhanomainen edistäminen, tulevat monet eksytetyksi hänen todellisista päämääristään. Jopa monet kristilliset kirkot ovat alkaneet etsiä maallista turvaa Englannin tulevasta kuninkaasta, joka on tuominnut jyrkästi islamilaisen terrorismin ja kristittyen kansanmurhan Isiksen hallitsemassa Lähi-Idässä. Prinssi Charles ei ole mikään hyväuskoinen hölmö. Hänen toimensa ovat hyvin harkittua ja tarkoituksenmukaista diplomaattista peliä.

Hänen tavoitteensa eivät ole vilpittömät vaan hän pyrkii suosion kasvattamiseen uskonnollisten yhteisöjen keskuudessa. Hänellä on ollut jo vuosia muslimien, hindujen, Dalai Laman ja erilaisten New Age uskovaisten tuki. Viime vuosina hän on pyrkinyt liehittelemään myös kristittyjä ja juutalaisia. Vaikka hänen tämänhetkiset toimensa näyttävät näennäisen lempeiltä ja rauhanomaisilta, uskon vankasti että hänen lopullinen hallintonsa tulisi olemaan yhtä brutaali ja sotaisi kuin Isiksen – ellei vieläkin julmempi. Esimerkiksi kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen opetti, että ennen historian hirvittävimmän terrorinsa täytäntöönpanoa Antikristus harhauttaisi maailman esittämällä teennäisen myötätuntoista, maltillista ja oppinutta. Lisäksi Yhdysvaltojen tiedustelupiireissä tiedetään, että hänen yksityiset näkemyksensä Israelin juutalaisvaltiosta ovat yhtä “epävakaita” kuin monien islamilaisten jihadistiryhmien. Israelin ohella hänen vastenmielisyytensä käsittää myös koko läntisen juutalaiskristillisen kulttuurin, jonka hän näkee syypäänä useimpiin modernin ajan ongelmiin.

Toiseksi, Danielin neljän pedon näyn kolmannessa vaiheessa Britannia vastaa sitä mitä Babylonia ja Seleukidi imperiumi edusti näyn ensimmäisessä ja toisessa täyttymyksessä (kotkansiipinen leijona). Tämän väitteen yksityiskohtaiset perusteet on esitetty kirjani luvussa 11. Kesäkuussa täydensin tätä aihetta kirjoituksellani Suuri Baby(Lon-too) – Ilmestyskirjan helakanpunaisen porton arvoituksen pohdintaa. Tämän informaation valossa Jesajan profetioiden Babylonin kuningas viittaa siis paremminkin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijaan sillä Lontoo – ei New York – on lopun ajan varteenotettavin ehdokas Suuren Babylonin taloudellisen ja poliittisen osa-alueen täyttäjäksi samalla kun Rooma ja Vatikaani täyttää sen hengellisen identiteetin seitsemän kukkulan päällä lepäävänä porttona (ks. Oliko Paavin ennennäkemätön vierailu USAn kongressissa neljä päivää ennen superverikuuta profeetallinen enne lähestyvästä Rooman tuhosta ja Laittomuuden ihmisen ilmestymisestä?) Tosiasiassa tämän päivän Lontoo itse kerskaa sen luonteesta uutena Babylonina, kuten voidaan todeta Julie Templen vuoden 2012 dokumenttielokuvasta Lontoo, uusi Babylon. 

Siitä asti kun Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä, BBC juontaja Jimmy Savile paljastettiin Britannian historian kieroutuneimmaksi seksi-rikolliseksi, Scotland Yard on työskennellyt Operaatio Yewtreena tunnetun rikostutkinnan parissa, joka pyrkii paljastamaan ja tuomitsemaan vaikutusvaltaisia lasten hyväksikäyttäjiä ja heidän suojelijoitaan vallan korkeimmilta portailta. Nyt tutkimus on edennyt vihdoinkin siihen pisteeseen, joka osoittaa Englannin tulevan kuninkaan olleen yksi VIP pedofiilien merkittävimmistä suojelijoista yhdessä ex-ministereiden ja jopa korkeimman oikeuden tuomarin kanssa. Raapaisevatko nämä Daily Mailin paljastukset vain pintaa jostakin vieläkin pimeämmästä salaisuudesta?

Varoitus: seuraava artikkelin sisältö ei sovi herkimmille lukijoille ja voi aiheuttaa huonovointisuutta. 

Dan. 11:21 kutsuu Antikristusta “hepeälliseksi” tai “alhaiseksi” kruununperilliseksi (King James Version). Englanninkielen sanakirja määrittelee tässä jakeessa käytetyn “vile” adjektiivin tarkoittavan “moraalisesti turmeltunutta tai halveksittavaa”. Viittasin kirjassani tämän määritelmän täyttyvän mm. vuoden 1993 Camillagatessa – julkisuuteen vuodetussa seksipuhelussa jossa Charles sanoi, että hän haluaisi jälleensyntyä rakastajattarensa Camilla Parker-Bowlesin tamponiksi. Jatkuvasti tulee esiin uutisia, jotka näyttäisi antavan tälle määritelmälle yhä sananmukaisemman merkityksen. Charles ei ole nimittäin vain huorintekijä vaan myös pedofiilien suojelija. Viittaan nyt 83 -vuotiaaseen anglokatoliseen piispaan Peter Balliin, joka tuomittiin tällä viikolla 32 kuukauden vankeuteen.

Poliisi oli kuulustellut tätä piispaa jo vuonna 1992 teini-ikäisten poikien seksuaalisen pahoinpitelyn syytteistä, jotka ajoittuivat vuoteen 1977 asti. Tuolloin hän selvisi pelkällä varoituksella, kun viranomaiset sekaantuivat asiaan ja vaativat hänen vapauttamistaan. Viranomaisiin kuului nimeättömiä hallitusjäseniä, Canterburyn Arkkipiispa Lordi Carey ja jopa korkeimman oikeuden tuomari. Walesin Prinssi itse – jota Peter Ball kutsui uskotuksi ystäväkseen – sekaantui asiaan henkilökohtaisella kirjeellä vuonna 1993 jolloin poliisi päästi Ballin vapaaksi. Tämän jälkeen Charles vuokrasi hänelle luksusasunnon Prinssin omistamasta Cornwallin Herttuakunnasta. Daily Mail kertoo:

Kuninkaallinen lähde intti viimeyönä ettei mitään sopimatonta ollut meneillään: “On täysin epäreilua prinssille, että hänet on vedetty seksuaalisen hyväksikäyttö tapauksen keskelle.” Ja silti Charles ja hänen neuvonantajansa eivät voineet olla tietämättömiä siitä mitä oli tapahtunut. Ballin vangitseminen 1992 oli suuri uutinen tuona aikana eikä vähiten sen vuoksi, että hän oli kirkon parhaiten tunnettuja hahmoja kieltäytyessään pukeutumasta piispojen seremonialliseen purppuraan suosiessaan vaatimattomampia munkin asuja, nukkumalla lattialla ja vannomalla valoja selibaatille. Hän oli ollut Gloucesterin Piispa vain kahdeksan kuukautta ja Charles oli hänen virkaanvihkiäisseremonian vieraiden joukossa. Hänen päätöksensä hyväksyä muodollinen rikosvaroitus maaliskuussa 1993 oli Gloucestershiren Poliisin sanoin, “selvä myöntymys syyllisyydestä”. Ja silti hänet siirrettiin Herttuakunnan sievään asuntoon, Allerin kylän Manor Lodgessa, Somersetissa. On sanottu, että Prinsessa Diana oli kieltänyt häntä vierailemassa Highgrovessa. Tuohon aikaan Ball sanoi kiistellysti: “Hän [Prinssi Charles] on ollut ihmeellisen kiltti minulle ja antanut minun asua Herttuakunnan talossa. Prinssi on uskottu ystävä”.

Tämä Prinssin “uskottu ystävä” kidutti nuoria uhrejaan pakottamalla heitä rukoilemaan kirkossa alasti ja peseytymään jää-kylmissä suihkuissa. Daily Mail jakaa meille erään äidin todistuksen, jonka poika teki itsemurhan vuonna 2012 kärsittyään vuosia Ballin aiheuttamista henkisistä kivuista:

Vuonna 1998 Ballin hyväksikäyttämän oppilas-munkin, 17 -vuotiaan Neil Toddin äiti ilmaisi sensaatiolehdessä suuttumuksensa siitä, että hän eli yhä Herttuakunnan tiluksilla. Herra Todd jätti kirkon kerrottuaan kuinka Ball pakotti hänet esittämään seksuaalisia tekoja kun he makasivat alastomina sängyissä, ottamaan jää-kylmiä, varhaisen aamun suihkuja Raamattua lukien sekä seisomaan alasti rinta rinnan lausumalla psalmeja Kristuksen hahmon edessä. Hän ilmeisesti yritti riistää henkensä kolme kertaa ennen kuin teki itsemurhan vuonna 2012. Hänen äitinsä sanoi: ‘Tämä mies pilasi minun poikani elämän. Hän on puhtaasti paha, peto, ja hän piiloutuu Jumalan taakse. Tämä on täysin uskomatonta. En tiedä mitä Prinssi Charles luulee tekevänsä. Tämä mies turmeli poikani elämän ja pitäisi olla lukittuna. Sen sijaan hän elää nyt ylellisesti yhdessä meidän maamme hienoimmista tiloista. En koe että Ballia olisi tuomittu koskaan oikein – mutta tosiasia että prinssi on antanut pyhäkön tälle perverssille on järkyttävää. Uskon kuninkaallisiin ja tuen sitä mitä he tekevät, mutta Charlesin tarvitsee katsoa tosiasioita ennenkuin tarjoaa asuntoa tämän kaltaisille. Tämä on järkyttävää ja epätodellista.’

Munkki ja Satanisti

Viimeisen kolmen vuoden ajan Peter Ball on jo toinen korkean profiilin seksirikollinen, jonka lehdistö on paljastanut kuuluneen Walesin Prinssin lähimpiin ystäviin. Heistä ensimmäisenä paljastunut Jimmy Savile oli Balliakin häiriintyneempi. Hänen uhriensa ikä vaihteli kahden ikäisistä taaperoista 75 -vuotiaisiin vanhuksiin. Hänelle kelpasi niin pojat kuin tytöt. Eläimiin hän ei tietääksemme sekaantunut mutta ruumiisiin kylläkin. Eläimet tai ruumiit eivät saavu rikosten todistajiksi, mutta tiedämme tämän siitä, että Savilen käyttämien sairaaloiden työntekijät todistivat hänen kerskuneen seksistä kuolleiden kanssa. Ruumishuonetreffien lisäksi hänelle oli tapana irrottaa kuolleiden silmämunia ja koristella niillä itseään. Hänen uhreistaan lähemmäs tuhat on jo todistanut poliisille. Tämä häiriintynyt sekopää nautti myös siitä, että sai terrorisoida uhrejaan saatanallisissa rituaaleissa.

Ainakin kaksi todistajaa on kertonut joutuneensa Savilen raiskaamaksi mustan messun yhteydessä. Toinen heistä oli rikoksen tapahtuessa vain 12 -vuotias. Prinssin kummalliseen ystäväpiiriin kuuluu siis sekä munkki että satanisti. Ensiksi mainittu oli näennäisen pyhä mies, joka pukeutui vaatimattomaan munkinkaapuun purppuran sijasta, nukkui lattialla ja piti selibaatti-valan… vai pitikö sittenkään? Hän ei rikkonut vain selibaattivalaa vaan häpäisi Kristuksen nimen kun hän pakotti kuoripojat luopumaan neitsyydestään krusifiksin alla Raamatun psalmeja lukiessa. Piispa Ballin kaltaisille Jeesus vastaa näin: “Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6) Ilmaisu “viettelee” on jakeen alkukielessä skandalizó, joka tarkoittaa, “virittää ansa”.

Strong’s Concordance tiivistää sen merkityksiin,“Saada kompastumaan, saada tekemään syntiä, saada tuohtuneeksi, järkyttyneeksi, loukatuksi.” Käännös “viettelee” kuulostaa siltä kuin Jeesus puhuisi tässä vain seksuaalisista viettelyksistä, mutta sanan merkitys on todellisuudessa paljon laajempi. Se viittaa mihinkä tahansa ansaan tai houkutukseen, joka saa ihmisen tekemään syntiä tai luopumaan Kristuksesta. Tässä kontekstissa jae voitaisiin kääntää näinkin: “Mutta joka saa järkyttymään yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun…” Toisin sanoen, ne jotka järkyttävät lasten viatonta uskoa Kristukseen häpäisemällä teoillaan Hänen pyhän nimensä, tulisi upottaa merten syvyyksiin. Mielenkiintoisesti sana “skandaali” – joka tarkoittaa “häpeällistä tekoa tai tapahtumaa” tai “henkilöä, jonka käyttäytyminen on häpeällistä” – johdetaan samasta sanasta kuin Matt. 18:6:n skandalizó.

Sana skandaali on kaikkein yleisimmin käytössä median käsittelemissä Rooman kirkon hyväksikäyttö tapauksissa, joista Vatikaani on ollut tietoinen jo 1800 -luvulta asti ja peitellyt sitä ainakin 50 vuotta, kuten osoitin edellisessä artikkelissani. Tällaisella skandaalilla Rooman kirkko on loukannut (skandalizó) monia ja saanut monien Kristuksen seuraajien hylkäämään uskonsa. Ei olisi reilua syyttää vain Rooman kirkkoa koska Englannin anglikaanikirkko on syyllistynyt aivan samaan valtion, oikeuslaitoksen ja kuninkaallisten tuella. Kyseessä ei ole vain Peter Ballia koskeva yksittäistapaus sillä syytöksiä korkean profiilin VIP pedofiileista ja heidän valtiollisista suojelijoistaan on liikkunut Britannin lastensuojeluviranomaisten keskuudessa jo 80 –luvulta lähtien, kuten Daily Mailin uutisoi 8. heinäkuuta 2014.

Tällaisen VIP pedofiiliringin olemassaoloa tutki 80 -luvulla myös konservatiivi poliitikko Geoffrey Dickens, mikä sai hänet pelkäämään henkensä puolesta. Kuten dokumentoitu kirjassani, nämä valtion suojelemat pedofiilit sisälsi “isoja, isoja nimiä – ihmisiä vallan, vaikutusvallan ja vastuun asemissa” – poliitikkoja, sotilashahmoja ja kuninkaalliseen perheeseen yhteydessä olevia ihmisiä. Lokakuussa 2008 Daily Mail kertoi Buckinghamin Palatsin hovimestarin olleen eräitä pääjehuja organisoidun VIP pedofiiliringin lonkeroissa. Emme siis puhu nyt  mistään yksittäisistä perversseistä vaan organisoidusta seksirikollisuudesta – ihmiskaupasta ja sen vaikutusvaltaisista suojelijoista. Esimerkiksi, kruununperillisen nuoremmalla veljellä Prinssi Andrewilla on ollut läheinen suhde miljardööri Jeffrey Epsteiniin – alaikäisten tyttöjen tuomittuun parittajaan. Äsken Andrew joutui itse suuren mediakohun keskellä kun yksi Epsteinin alaikäisistä prostituoiduista väitti harrastaneensa seksiä Andrewin kanssa.

Moolok ja Barron

Onko edellä kerrottua vaikea uskoa todeksi? Itseasiassa tämä on valtavirran päivälehdissä kerrottu tarinan “perheystävällinen” versio. Sen K-18 versio on saanut paljon vähemmän julkisuutta. Tämä sensuroimaton versio löytyy sellaisista osoitteista kuin http://isgp.nl/Belgian_X_dossiers_of_the_Dutroux_affair_v1.1.php ja http://itccs.org/. En väitä, että näiden sivujen syytökset olisi totta. Sen sijaan kehotan lukijaa tutustumaan itse aiheeseen ja sen lähteisiin ja tekemään omat johtopäätökset. Olen kerännyt näiden verkko-osoitteiden todistusaineistoa kirjani 12. lukuun ja lisännyt samalla omia tutkimuksia. Jos tutustut niiden sisältämiin syytöksiin, huomaat pian että Sir Jimmy Savile oli melko mukava heppu verrattuna moniin muihin vaikutusvaltaisiin ihmiskauppiaisiin ja hyväksikäyttäjiin erityisesti Belgiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Näiden sivujen mukaan osa lasten kiduttajista sisältäisi jopa em. kansojen kuningasperheiden jäseniä.

Puhun nyt orpokodeista, nuorisovankiloista tai Intiaanireservaateista kidnapattujen lasten ja varhaisnuorten julmasta fyysisestä, psyykkisestä ja seksuaalisesta kidutuksesta ja heidän rituaalinomaisista murhista joihin eliitin väitetään syyllistyneen jo vuosikymmenten ajan. Vaikka tällainen syytös näyttää ensikuulemalta täysin absurdilta, tulee se paljon helpommin ymmärrettäväksi eliittisukujen okkulttisten harrastusten valossa. Esimerkiksi Britannian kuninkaallisen perheen kiinnostus henkimaailman asioihin on hyvin tunnettua. Tämä tosiasia myönnetään jopa useille kielille käännetyissä Andrew Mortonin bestsellerissä Diana: Her True Story (Diana: hänen tarinansa, Wsoy 1992).

Tänä vuonna julkaistu Catherine Mayerin Charles: The Heart of a King (WH Allen/Penguin Random House), joka lietsoi kansainvälisiä otsikoita, paljastaa Charlesin olevan yhteydessä kuolleisiin henkiin hänen yksityisessä puutarhassaan, joka sisältää pienen rukouspyhäkön. Kruununperijän oma kirja Harmony sisältää mm. alkemistisia tekstejä, Egyptin jumaltaruston esoteerista tulkintaa ja ylistystä  viisisakaraisen tähden (pentagrammin) – satanismin ja noituuden universaalin tunnuksen – hengelliselle merkitykselle. Kuninkaallisten kiinnostus mustaan magiaan palaa vuosisatojen taakse. Esimerkiksi Englannin Jaakko I (1603 – 1625) kirjoitti kirjan nimeltä Demonologie, jonka tarkoitus oli oikeuttaa noitavainot niitä vastaan, joiden Kuningas pelkäsi käyttävän pimeyden voimia hänen valtansa horjuttamiseksi. Kymmeniä viattomia poltettiin roviolla Kuninkaan vainoharhaisessa hulluudessa samalla kun noituus ja okkultismi oli täysin sallittua hovin sisäpuolella.

Historian kirjoissa kerrotaan myös aatelisista, joiden pakkomielle mustaan magiaan on saanut toisinaan hyvin järkyttäviä käänteitä. Esimerkiksi 1400 -luvulla elänyt ranskalainen aatelinen Gilles de Rais yritti saada sodassa tuhlaamansa rahat takaisin Francois Prelati -nimisen okkultistin ohjauksessa. Prelati opasti de Raisia kääntymään Barron-nimisen demonin puoleen uhraamalla tälle lapsia. Tämän neuvon myötä tästä aatelismiehestä tuli historian ensimmäinen sarjamurhaaja, jonka rikokset kalpenevat ainoastaan Elisabet Báthorylle – 1500 -luvulla eläneelle unkarilaiselle Kreivittärelle. Gilles de Rais houkutteli kartanoonsa 150-200 pikkupoikaa, jotka hän raiskasi, silpoi ja kidutti hengiltä. Rituaalien kliimaksina hän masturboi kuolevien uhriensa päälle ja joi heidän verensä.

Elisabet Báthory taas kidutti raa’asti hengiltä 650 palvelustyttöä. Jotkin heistä hän kirjaimellisesti leikkeli elävältä tuntien tai jopa viikkojen aikana. Tällaisista asioista kirjoittaminen on todella raskasta, mutta se on todellista historiaa – ei mitään sairasta kauhufiktiota. Tällaista pahuutta olisi myös täysin mahdoton ymmärtää ellemme tunnusta pimeyden henkivaltojen olemassaolon todellisuutta. Ei kukaan täysissä järjissään oleva henkilö ryhdy tällaisiin tekoihin muutoin kuin Paholaisen käskyttämänä. Mikään menneisyyden trauma tai katkeruus ei voi olla tarpeeksi suuri, jotta se yksinään saisi ihmisen kiduttamaan puolustuskyvyttömiä lapsia niin hirvittävillä tavoilla kuin de Rais ja Báthory teki.

Vaikka tällainen pahuus pistää toisinaan omankin uskon koetukselle, samalla se on varma vahvistus Saatanan ja hänen demoniensa olemassaolosta ja sitä kautta myös Jumalan olemassaolosta. Kerrotaanhan Raamatussakin Moolok-nimisestä demonista, jolle muinaiset foinikealaiset pakanakansat uhrasivat lapsia polttamalla heitä elävältä (3. Moos. 18:21). Mutta de Rais ja Báthory elikin pimeällä keskiajalla. Eihän nykyajassa enää kukaan tällaista tee. Kuitenkin juuri nykyisellä historian hetkellä julmat murhat ovat yleisimpiä kuin koskaan aikaisemmin. Myös satanismin ja noituuden harjoitus on tullut tänään paljon hyväksyttävämmäksi kuin entisinä aikoina. Tämän maailman todelliset Saatanan kätyrit eivät paljasta silti itseään vaatetuksellaan, musiikillaan tai käyttäytymisellään. He piiloutuvat vaikutusvaltaisiin asemiin ja kätkevät todellisen luontonsa hengellisesti sokean maailman silmiltä.

Suosittelen lukemaan artikkelini Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse, koska tämä kirjoitus osoittaa sen pitkän perinteen mikä Euroopan kuningashuoneilla on ollut Luciferia palvovaan vapaamuurariuteen. Kristillisistä kulisseistaan huolimatta näiden instituutioiden todellinen sisin on kaukana kristinuskosta. Toivoisin voivani sanoa, että de Raisin ja Báthoryn rikokset olivat harvinaisia yksittäistapauksia. Mutta mikäli uskomme Dutrouxin tapauksen kahdeksan silminnäkijän kertomuksia ja lukuisten muiden uhri-todistajien, joita kanadalainen Kevin Annett, vuoden 2013 Nobelin rauhanpalkinnon ehdokas, on koonnut Brysselissä päämajaa pitävässä tapaoikeuden kansainvälisessä tuomioistuimessa (ITCCS), samankaltaisia hirveyksiä – ainakin lähes yhtä kauheita – on suoritettu nykyistenkin aatelissukujen keskuudessa orpokodeista ja Intiaanireservaateista kidnapatuille lapsille.

Samalla kun näiden uhri-todistajien kertomuksia on miltei mahdoton niellä pureksimatta, en voi myöskään ymmärtää kuinka kenelläkään tulisi edes mieleen lähteä sepittään jotain tämän kaltaista valhetta. Ja miksi heidän todistuksensa on niin yhdenmukainen toistensa kanssa. Monet niistä on myös vahvistettu pätevien rikostutkijoiden ja asianajajien toimesta ja jopa kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol on saatu mukaan. Esimerkiksi, Dutrouxin tapauksen ehkä tunnetuin uhri-todistaja, omilla kasvoillaan esiintynyt Regina Louf, pystyi kuvailemaan tarkasti neljän tytön ratkaisematonta murhaa, joiden murha-tutkimus avattiin uudelleen koska Loufin informaatio näytti vastaavan aikaisemmin vastaamattomiin kysymyksiin.

Vuoden 2004 Dutrouxin oikeudenkäynnin aikana hänen todistukseensa suhtautui vakavasti monet arvostetut journalistit niin Belgiassa kuin Britanniassa – esim. BBC:n palkittu journalisti Olenka Frenkiel, joka haastatteli Regina Loufia henkilökohtaisesti. Saman naisen ystävä – joka oli paennut myös pedofiiliverkostoa – kertoi Prinsessa Liliane de Retyn suurtilan alle haudatuista murhatuista lapsista. Kaikki todistajat eivät ole vain paenneita uhreja. Hollantilainen Anne Marie van Blijenburgh, jonka mies työskenteli lapsia sieppaavalle rikolliselle syndikaatille, Ndrangheta-nimiselle italialaiselle mafialle, kertoi valaehtoisen todistuksen ITCCS:lle jossa hän sanoi todistaneensa nuorten lasten kidutuksia, raiskauksia ja raakoja murhia Hollannin kuningasperheen silmien edessä Kuningatar Beatrixin henkilökohtaisesta tilauksesta.

Beatrixhan on tunnetusti Rooman Klubin ja Bilderberg ryhmän kunnianjäsen ja Elisabet II:n hyvä ystävä. Tässä on vain muutamia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat väittäneet todistaneensa tällaista. En voi keksiä mitään parempaa selitystä näille todistuksille kuin että ne ovat itseasiassa totta. On liian monta yhteensattumaa – joiden pintaa olen vasta raapaissut tässä kirjoituksessa – voidaksemme ohittaa syytökset pelkällä olankohautuksella. Näitä syytöksiä on niin paljon, että meidän olisi kenties aika suhtautua niihin yhtä vakavasti kuin Kevin Annett, joka on hyvin rohkea mies uskaltaessaan tuoda esiin jotain näin pöyristyttävää jolle valtaosa ihmisistä antaisi ensikuulemalta täystyrmäyksen. Niin kauan kuin näiden eliittisukujen annetaan jatkaa vallassa, viattomia lapsia tulee kuolemaan heidän käsissään osana sadistisia okkulttisia verirituaaleja. Nyt ei ole aika olla todellakaan välinpitämätön.

Johtopäätös 

Vain kuukausia ennen Prinsessa Dianan kuolemaa Pariisissa hän nauhoitti salaisen videotallenteen missä hän paljasti Windsorin Huoneen likaisia salaisuuksia. Yhdessä niistä hän kertoi hänen miehensä suvainneen tämän kuninkaallisen huonekunnan säädyttömiä seksuaalimenoja. Prinsessa sanoi erään sellaisen muistuttaneen Keisari Caligulan juhlia. Caligulahan (37 -41 jKr.) oli tunnetusti Rooman mielenvikaisimpia despootteja, joka muutti palatsinsa bordelliksi, harrasti insestiä siskojensa kanssa parittaen heitä myös toisille miehille, nimittäneen hevosensa konsuliksi ja määränneen Colosseumin yleisöä mielivaltaisesti leijonien syötettäväksi. Hänen sekoamisensa ei ole tosin ihme kun ottaa huomioon, että hän kasvoi yhtä kieroutuneen edeltäjänsä Tiberiuksen seurassa Caprin saarella missä katkeroitunut keisari vietti eläkepäiviään nauttimalla verisistä näytöksistä ja ilahduttamalla itseään hekumallisilla “leikeillään” pienten lasten kanssa. Valtionpäiden harjoittamaa lasten hyväksikäyttöä on siis esiintynyt jo Jeesuksen aikaisessa Roomassa.

22. syyskuuta juutalaiset kaikkialla maailmassa viettivät heprealaisen kalenterin pyhintä päivää – Jom kippuria, joka päättää Roš hašanasta (juutalainen uusivuosi) alkaneen kymmenen päivän katumusjakson. Samana päivänä Paavi Franciscus saapui Yhdysvaltoihin kuuden päivän vierailulle, joka kesti sunnuntai-iltaan asti. Pari tuntia paavin lähdön jälkeen suurimmassa osassa läntistä pallonpuoliskoa, Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-Itää oli nähtävissä äärimmäisen harvinainen ilmiö, kuunpimennyksen (verikuu) ja superkuun konjuktio osana vuosisadan ensimmäistä ja viimeistä tetradia (neljän perättäisen täydellisen verikuun sarjaa), joka korreloi juutalaisten juhlapyhien kanssa. Paavi on vieraillut Yhdysvalloissa ennenkin mutta historiallisen tämänkertaisesta tekee se, että se oli ensimmäinen kerta kun paavi päätti puhua Yhdysvaltain kongressissa. 

Edellinen kerta kun superverikuu nähtiin näin laajasti oli vuosi 1982. Ja edellinen kerta kun tetradi osui yhteen heprealaisten juhlapäivien kanssa oli vuosi 1967-68. Tätä edeltävät vuodet olivat 1949-50 ja 1493-94. Jokainen kolmesta edeltävästä tetradista merkitsi hyvin järisyttävää aikaa juutalaisen kansan historian ja koko maailmanhistoria kannalta. Vuonna 1967 Israelin sotavoimat miehitti kuuden päivän sodassa Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin (jossa Jeesuksen aikana sijaitsi Herodeksen temppeli). Tämän tapahtuman Jeesus ennusti Luuk. 21:24:ssä osana Hänen toista tulemustaan edeltäviä maanpäällisiä merkkejä (katso itse ellet usko). Vuonna 1948 Israelin valtio syntyi uudestaan yli kahden ja puolen tuhannen vuoden jälkeen aivan kuin Israelin profeetat olivat ennustaneet sitä lukuisissa profetioissaan. Jopa sen päivälleen tarkka ajankohta nähtiin edeltä Danielin näyissä.

Vuosi 1492 liittyy juutalaisten historiaan siten, että tuolloin sadat tuhannet juutalaiset karkotettiin Espanjasta osana Ferdinandin ja Isabellan käynnistämää Espanjan inkvisitiota. Tuo vuosi merkitsi myös Amerikan mantereen löytymistä ja Espanjan siirtomaavallan syntyhetkeä. Historioitsijat ovatkin pitäneet sitä yhtenä vedenjakajana keski-ja uuden ajan välillä. Joten mitä ikinä tapahtuukaan seuraavien kuukausien aikana, tämä ei tee tyhjäksi kolmen edeltävän tetradin ajankohdan historiallista painoarvoa. Ovatko em. ennakonäytökset varoitusmerkkinä siitä, että jotakin suurta on tapahtumassa lähiaikoina? Maanantain verikuusta on tehty jo kymmeniä videoita Youtubeen missä useat eri henkilöt esittivät omia teorioitaan siitä mitä piti tapahtua kuluneen syyskuun aikana.

Villeimmät spekulaatiot koskivat Genevessä sijaitsevan hiukkaskiihdytin CERNin uudelleen käynnistämistä ja asteroidin yhteentörmäystä. Nyt kun syyskuu on vaihtunut lokakuun puolelle eikä taivas ole pudonnut vielä päällemme, voin vain kuulla pilkkaajien ivallisen naurun päässäni. Olenpahan jo itsekkin saanut sellaisen “kunnian”, että minut seppelöitiin kaksplus -äitiyslehden blogikeskusteluissa “tinahatulla” (so. vainoharhaisuuden merkki). “Kallonkutistajalla” olen kyllä käynyt jo kolmisen vuotta, mutta en tietääkseni vainoharhoista (olen alkanut tosin epäillä, että hän tekee töitä salaisen palvelun laskuun ja yrittää ohjelmoida minusta Mantshurian kandidaattia). Kuten kolmesta edellisestä tetradista on havaittavissa, historiallinen murros-kohta tapahtui joko tetradin ensimmäisenä tai toisena vuotena tai vuosi ennen. Kaksi täydellistä verikuuta osui juutalaisiin juhlapyhiin myös 32 jKr., mikä oli Jeesuksen ristiinnaulitsemista edeltävä vuosi ja taas 70 jKr (temppelin hävitys).

Esimerkeistä näkyy se, että historiallisesti järisyttävä tapahtuma voi esiintyä myös vuosi ennen tai jälkeen tetradin kahden vuoden jaksoa. Näin ollen profeetallinen aikajänne ulottuu vuodesta 2013 vuoteen 2016. Meillä ei ole tarvetta myöskään spekuloida sillä mitä kyseisen aikajakson sisällä saattaisi tapahtua sillä jokainen Raamattunsa tunteva tietää kyllä hyvin viimeisten päivien tapahtumien sisällön ja kronologian. Kun tunnemme raamatullista lopun ajan kronologiaa voimme suhtautua hyvin kriittisesti esim. väitteisiin asteroidin yhteentörmäyksestä. Ilmestyskirjan mukaan tällaista ei tapahtuisi ennen kuin vasta seitsenvuotisen vihan ajan lopussa (Ilm. 8:8, 9:1). Alla luetteloin lopun tapahtumien järjestyksen siten kuin sen itse ymmärrän. Muutamissa kohdissa on olemassa tiettyjä näkemyseroja, mutta seuraavan kaavion olen perustellut tarkemmin kirjassani.

• Israelin kansallinen jälleensyntyminen 1948 käynnistää “viikunapuun merkin” sukupolven (Matt. 24:34). Kaikki seuraavista tapahtuu tämän sukupolven eläessä (vuoteen 2028 mennessä)
• Jeesuksen aikainen Jerusalem (Vanha Kaupunki) palaa juutalaisten hallittavaksi osana pakanain aikojen täyttymistä (Luuk. 21:24). Täyttyi 1967 vaikka Temppelivuoren alue on edelleen muslimien hallussa.
• Kristikunnan ja kristillisen kirkkokuntien suuri luopumus Jumalan pyhästä Sanasta ja kristillisen opin perusteista (2.Tess. 2:3). On täyttynyt jo useita vuosikymmeniä, mutta kiihtynyt vuosituhannen vaihteessa.
• Laittomuuden ihmisen (Antikristuksen) ilmestyminen (2. Tess. 2:3) “saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” ja hänen aikaisemmin salatun persoonansa paljastuminen valvovalle seurakunnalle (Ilmestyskirjan ensimmäinen sinetti avataan).
• Venäjän johtama koalitio hyökkää Eurooppaan ja Israeliin (Googin sota) Hesekielin (Hes. 38-39) ja Jooelin (luku 2) näyn täyttymyksenä (Ilmestyskirjan toinen sinetti avataan).
• Suuri Pyhän Hengen vuodatus samaan aikaan kun Herra antaa “näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.” (kolmas, neljäs, viides ja kuudes sinetti avataan)
• Antikristus solmii seitsenvuotisen rauhan Israelin ja arabikansojen välille (kuudennen ja seitsemännen sinetin välinen tauko Ilmestyskirjan luvussa 7). Sadat miljoonat Kristuksessa kuolleet ja maanpäällä elävät pyhät temmataan Uuteen Jerusalemiin aivan kuin Johannes näki Ilm. 7:9:ssä. Seitsemän vuoden vihan aika käynnistyy.
• Kolmannen juutalaistemppelin perustukset pystytetään Temppelivuorelle 220 päivää Antikristuksen solmiman liiton jälkeen (Dan. 8:14, 9:27).
• 1260 päivää tuon liiton jälkeen Antikristus häpäisee temppelin asettamalla sinne hävityksen kauhistuksen ja julistaa itsensä Jumalaksi (Dan. 9:27, 11:31, Matt. 24:15, 2.Tess. 2:4, Ilm. 11:2).
• Ilmestyskirjan kaksi todistajaa aloittaa tehtävänsä (Ilm. 11:3). Antikristus saa globaalin vallan kaikista kansoista ja kielistä ja käynnistää Israelin ja kristittyjen vainon (Dan. 9:27, Ilm. 12:14, 13:5-7).
• Seitsemän enkeliä puhaltaa seitsemän tuomion pasuunaa ja vuodattaa seitsemän vihan maljaa (Ilm. 8-9, 15-19).
• Suuri Babylon tuomitaan (Ilm. 14:8, 17-18).
• Suuri tulena palava tähti (asteroidi) putoaa maanpäälle (Ilm. 8:10).
• Harmageddonin taistelu kaikkien maan kanskuntien kesken hävittää kolmanneksen ihmiskunnasta. Kiina liittolaisineen lähettää 200 miljoonaisen armeijan länteen kohti Israelia (Ilm. 9:13-21, 16:12-16).
• Jeesus saapuu taivaista valkoisella ratsullaan ja kaikkien maan asukkaitten silmät tulevat näkemään Hänet (Ilm. 19:11-21).
• Pyhien tuhatvuotinen valtakunta perustetaan maanpäälle (Ilm. 20:1-5).

Oliko verikuu alarmistit väärässä?

Tällaiseen kysymykseen olisi mahdoton vastata vielä tällä hetkellä. Edes Mark Biltz ei väittänyt, että mikään edellä mainituista olisi pitänyt tapahtua syksyyn mennessä. Helmikuussa julkaistussa kirja-arviossani tein hieman hätäisiä johtopäätöksiä kun yritin sovittaa syyskuun superverikuun Ilmestyskirjassa mainitun verikuun paikalla kuudennessa sinetissä. Jos kuudennen sinetin verikuu olisi viitannut syyskuun tapahtumiin, tällöin Antikristuksen olisi pitänyt esiintyä maailmalle (ensimmäinen sinetti) jo paljon ennen syyskuuta. Myös Venäjän hyökkäys Israeliin olisi pitänyt tapahtua jo kesällä ja Dan. 9:27:n 70. vuosiviikon pitäisi alkaa juuri näillä main. Uskon nimittäin, että Ilmestyskirjan kuusi sinettiä edeltää tuota seitsemän vuoden ajanjaksoa.

Tämä taas olisi tehnyt tyhjäksi sen mitä esitin jo kirjassani – että pakanoiden armotalouskausi (so. seurakunnan aika) päättyisi vuonna 2016 – ei 2015 – jolloin Antikristus ilmestyy maailmalle ihmeineen ja merkkeineen ja seurakunta temmataan Karitsan häihin. Tällaisen ennustuksen takana on kaksi erillistä näkyä Danielin kirjassa. Tämä toisen pohjalta kristityt tutkijat ehdottivat Jeesuksen takaisin paluun rajaksi vuotta 2016 jo 1800 -luvun alussa. Teoria liittyy siihen, että Danielin kirjan 7:n luvun profetia “pienen sarven” noususta voidaan yhdistää vuoteen 756 jolloin paavius nousi ensimmäistä kertaa poliittiseksi voimaksi paavillisessa kirkkovaltiossa. Seikkaperäiset historialliset ja raamatulliset perusteet sille väitteelle, että 7:n luvun pieni sarvi viittasi paaviuden nousuun, on esitetty kirjani luvussa 10-11.

Tämä historisistinen tapa tulkita Danielin näkyjä oli vallitseva näkemys protestanttien keskuudessa 1500 -luvulta 1800 -luvulle. Tämän historisistisen mallin pohjalta Adam Clarke esitti vuonna 1831 seuraavan ennustuksen:

Kuten antikristuksen vallan ja hallitsevuuden täytyy tässä esitettyjen periaatteiden valossa kiinnittyä vuoteen 756 jKr., siten hänen valtansa lopun tulee täyttyä 1260 vuotta myöhemmin; vastaten vuotta 2016 kristillistä ajanlaskua, minkä ääretön viisaus on asettanut tälle kaun odotetulle tapahtumalle. Aamen ja aamen!

Samaisen näyn pohjalta oli esitetty vuosisatojen aikana lukuisia eri vuosilukuja Jeesuksen paluulle. John Cotton, puritaani Massachusettsin lahden siirtomaassa, ehdotti 1600 -luvulla vuotta 1655, Thomas Beverley vuotta 1697, Pierre Jurieu 1714, William Lowth 1866. Isaac Newton sijoitti sen puolestaan niin myöhäiseen aikaan kuin 2060. Vuonna 2003 maailman sanomalehdissä toitotettiin suureen ääneen Newtonin maailmanlopun ennustetta, mutta harvat journalistit näkivät sitä vaivaa että olisivat selvittäneet sen takaa löytyvät raamatulliset ja historialliset perusteet. Omassa kirjassani en vain perustele tämän tulkinnan rationaalisia syitä, mutta myös sen miksi em. vuosiluvuista vain Adam Clarken esitys noudattaa kaikista tarkimmin historian ja profetian realiteetteja.

Kuvittele! Clarke esitti Jeesuksen paluulle vuotta 2016 180 vuotta ennen Mark Biltzin havaintoa vuosien 2014-2015 tetradin profeetallisesta enteellisyydestä. Sattumaako? Tuskinpa. Vuosien 2014-2015 tetradi oli siis ainoastaan taivaallinen enne, joka kuulutti nyt alkaneen juutalaisen vuoden 5776 (2015-2016) keskiyön hetkeä josta Jumalan miehet varoittivat maailmaa jo 1800 -luvun alussa. Koska profetioissa kaikki näyttää olevan yhteydessä lukuun seitsemän (70 vuosiviikkoa, seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän vihan maljaa jne., jne.), onkin mielenkiintoista, että syksyllä 2015 Israelin kalenterissa päättyi taas yksi seitsemän vuoden shmita sykli ja kesällä 2016 tulee kuluneeksi 49 (7×7) vuotta Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin miehityksestä, jonka Jeesus ennusti Luuk. 21:24:ssä. Syksyllä 2016 alkaa juutalainen vuosi 5777 (tämä ei tosin vastaa oikeaa ikää Aadamin luomisesta, ks. tämä artikkeli)

Merkit maanpäällä ja taivaassa

Jeesuksen mukaan Hänen toiseen tulemukseensa viittaavat merkit eivät näkyisi vain maanpäällä mutta myös taivaissa. Luuk. 21:25:ssä Hän sanoi, ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.” Tuohon aikaan tähdillä viitattiin myös Marssin tai Venuksen kaltaisiin planeettoihin. Onkin merkittävää, että 28. päivän verikuuta seuraavana aamuna maailman ykkösuutisena oli avaruushallinto NASAn ilmoitus, että Marssin pinnalta on löydetty juoksevaa vettä. Tämä taivaallinen merkki osui samalle päivälle tetradin päättävän superverikuun kanssa. Heinäkuun puolivälissä avaruusluotain New Horizonin ottamat tarkat kuvat paljasti taas toisen merkin “tähdissä” – Pluton pinnalla havaittiin valtava sydämen muotoinen kuvio. Tällaisia merkkejä ei olisi voinut tunnistaa ennen meidän nykyistä avaruusaikaamme.

Maanpäällisistä merkeistä Jeesus mainitsi mm. sodat ja sanomat sodista. “Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” (Luuk. 21:10-11). Syyskuun alussa kerrottiin: “Olemme olleet minuuttien päässä kolmannen maailmansodan kauhuista ’66 kertaa viimeisen 18 kuukauden ajan’, varoittavat asiantuntijat.” Artikkeli inquisitr.comissa jatkaa:

Kolmannen maailmansodan käsittämätön helvetti ja kauhu oli vain minuuttien päässä tulossa karuksi ja brutaaliksi todellisuudeksi 66 erillisessä tilanteessa kuluneen puolentoista vuoden aikana, sanovat asiantuntijat. Jännite Vladimir Putinin Venäjän ja NATO voimien välillä on kaikkien aikojen suurin, ja kahta supervoimaa on varoitettu että heidän pitää löytää sopimus sotilasharjoitusten sääntöihin ehkäistäkseen konfliktin, joka johtaa kolmanteen maailmansotaan. Suhteet Putinin ja Naton välillä ovat olleet karilla sen jälkeen kun Venäjä miehitti Ukrainalta Krimin ja sitten viimeisen maaliskuun, “lähestyvä sotilaallinen yhteenotto” näiden kahden välillä on kiihtynyt. The European Leadership Network (ELN) varoitti äskeisessä raportissaan, että Venäjä on “aktiivisesti valmistautumassa konfliktiin NATOn kanssa,” mikä voisi eskaloitua kolmannen maailmansodan skenaarioksi ja molemmat puolet ovat siitä lähtien voimistaneet suurenluokan sotilasharjoituksiaan “sotasuunnitelmat mielessä.”

Maaliskuun 2014 Krimin miehityksestä alkanut kolmanteen maailmansotaan varustautuminen näyttää korreloivan vuosien 2014-2015 tetradin ajoituksen kanssa. Monta muutakin äärimmäisen huolestuttavaa kehitystä on esiintynyt tämän aikavälin sisällä. Yksi näistä oli ISIS-järjestön nousu Irakissa ja Syyriassa ja siitä osittain seurannut Euroopan pakolaiskriisi, jonka HS ilmoitti elokuussa olevan pahin sitten toisen maailmansodan. Isiksen hirmuvallan ohella pakolaisia tältä alueelta virtaa Eurooppaan myös vuoden 2011 arabikeväästä alkaneen Syyrian sisällissodan myötä, joka on surmannut jo yli 300 tuhatta ihmishenkeä. Arabikevät on myös jakanut suurvaltoja erilleen. Vuonna 2011 Venäjä vastusti Gaddafin vallassa olleen Libyan NATO-pommituksia ja Gaddafin ohella se on tukenut myös Syyrian veristä hallintoa.

Putinin mukaan ainoa ratkaisu pakolaiskriisiin ja Syyrian sisällissotaan on Bašar al-Assadin hallinnon sotilaallinen tukeminen kapinallisia ja Isistä vastaan. Maanantaina 28. syyskuuta – superverikuun päivänä – hän esiintyi YK:ssa vaatimassa Venäjä-johtoista koalitiota yhtymään “terrorismin vastaiseen” taisteluun Syyriassa Assadin rinnalla. USA on tukenut Syyrian kapinallisia sillä  Bašar al-Assadin hallinto kuuluu lännen määrittämään “pahan akseliin” yhdessä Iranin ja Pohjois-Korean kanssa. Se oli juuri kuluneella syyskuulla – johon vuosien 2014-2015 tetradi huipentui – kun uutislehdissä kerrottiin Venäjän lisänneen sotilaallista läsnäoloa Syyriassa. Associated Pressin mukaan Israelin puolustusvoimien päällikkö julisti torstaina 10. syyskuuta, että “Venäjä on lähettänyt sotilasvoimiaan Syyriaan äskeisinä päivinä”. 

Krimin miehitys oli ainoastaan välietappi Venäjän sotavoimien matkalla kohti Lähi-Itää. Heinäkuussa Reuters nimittäin kertoi, että “Venäjä aikoo varustaa Syyriaa 200,000 tonnilla nestekaasua (LPG) vuotta kohti Krimin Kerchin sataman kautta.” New York Post raportoi 19. syyskuuta, että “on olemassa merkkejä ettei Venäjän tyytyisi tukemaan vain Assadia. Se haluaa hallita Syyriaa.” Viimeaikainen kehitys näyttäisi siis korreloivan täsmälleen siihen skenaarioon mitä profeetalliset julistajat ovat ennakoineet jo vuosikymmeniä Hesekielen Googin sotaa koskevasta näystä – että Venäjä lähettää sotavoimansa Israelia vastaan kohta Antikristuksen ilmestymisen jälkeen. Kylmän sodan aikoina tämä skenaario oli hyvin uskottava sillä Neuvostoliiton hallitus oli avoimen sionismivastainen – itseasiassa suuri osa nykyisestä anti-sionismi propagandasta on alkujaan Neuvostoliiton luomaa – ja tuki arabivaltoja Israelin ja arabien välisissä konflikteissa.

Neuvostoliiton romahtaessa monet menettivät uskonsa profetioihin Venäjän agressiosodista Euroopassa ja Lähi-Idässä, mutta tämän päivän tapahtumat ovat tehneet niistä ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Onko siis Syyrian sisällissota se koukku Venäjän leuiossa (Hes.38:4), minkä Hesekiel sanoo vetävän Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinaan taistelemaan Israelin vuorille? Vaikka Israel on julistanut itsensä puolueettomaksi Syyrian sisällissodassa, al-Assadin dynastia on ollut jo vuosikymmeniä Israelin pahimpia vihollisia. Yksikin väärä liike ja juutalaisvaltion porteilla on pian Venäjän karhun massiivisen armeija. Ei ole sattumaa, että Putinin Syyria-puhe YK:ssa osui juuri samalle päivälle superverikuun kanssa.

Hesekielen lisäksi tästä Venäjän hyökkäyksestä Israeliin kerrotaan myös Jooelin toisessa luvussa (Jooel 2:20). Muutamaa jaetta myöhemmin Jooel mainitsee suuren Pyhän Hengen vuodatuksen (j. 28-29) ja merkit “taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.” Verikuu liittyy siis juuri tähän kontekstiin – Venäjän hyökkäykseen Israelin vuorille. Samaan kontekstiin liittyy myös suuri herätys jonka Pyhä Henki vuodattaa kansakuntien keskuuteen. Tetradin aikana tapahtuneista profeetallisista enteistä mainitsemisen arvoinen on myös Kreikan heinäkuinen maksukyvyttömyys – ensimmäinen kerta historiassa kun teollisuusmaa joutui tälle listalle – ja Kiinan kesä-elokuussa tapahtunut pörssiromahdus, jonka taloustieteen asiantuntijat julistivat olleen paljon pahempi kuin vuosien 2007-08 subrime-kriisi.

Näyttämö näyttää olevan siis valmis Googin sodalle ja Ilmestyskirjan neljälle hevosmiehelle. Ennen punaista sodan hevosta ilmestyy kuitenkin valkoinen hevonen, jonka ratsastaja “lähti voittajana ja voittamaan” ja tuomaan väärää rauhan ja sovinnon sanomaa maan ihmisille. Tämä henkilö on Antikristus itse sillä hän matkii Jeesusta, Juudan Leijonaa, joka saapuu valkoisella ratsullaan taivaan pilvistä Ilmestyskirjan luvussa 19. Ensimmäisen sinetin avaaminen on siis rinnakkainen Paavalin profetialle Laittomuuden ihmisen ilmestymisestä (2.Tess. 2:3), mutta se ei vielä käynnistä seitsemän vuoden vihan aikaa (70. vuosiviikko Dan. 9:27:ssä) sillä näiden kahden välissä on Googin sota ja Ilmestyskirjan viisi muuta sinettiä. Myös seurakunta on maanpäällä vielä tuolloin kuten perustelin kirjani luvussa 1-2.

Joten palatakseni aikaisempaan kronologiaan jonka esitin artikkelin alussa, kolme ensimmäistä merkkiä on jo käynyt toteen. Israelin jälleensyntyminen 1948, Jerusalemin paluu juutalaisten hallittavaksi 1967 ja seurakunnan laajamittainen luopumus. Seuraava odotettavissa oleva tapahtuma ei ole seurakunnan ylösotto (tämä ei poista sitä miksi meidän ei tulisi odottaa Hänen paluutaan hetkellä minä hyvänsä) vaan Antikristuksen ilmestyminen ja hänen identiteetin paljastuminen valvovalle seurakunnalle. 2. Tess. 2:3:ssa sana “ilmestyä”, apokalýptō, tarkoittaa paremminkin paljastumista tai Pyhän Hengen antamaa uudistunutta ilmestystietoa Raamatun profeetalliseen Sanaan.

Tämä on sitä mitä kirjani ja tämä verkkosivu tekee juuri nyt. Samalla kun Laittomuuden ihmisen identiteettiä on paljastettu jo vuosikymmeniä sellaisten henkilöiden kuin Monte Judahin, Tim Cohenin ja nyt myös minun kauttani, hänen aikansa ei ole vielä tullut ilmestyä maailmalle ihmeineen ja merkkeineen ja messiaanisen tehtävänsä saattelemana. Samalla sekulaarit uutislehdet kertovat, että tällaista tehtävää varten Walesin Prinssi on valmistanut itseään jo useita vuosia – maailma ei vain ole vielä hyväksynyt hänen “jumalallista elämäntehtävää” Vivienne Westwoodin kaltaisia yksilöitä lukuunottamatta. Mutta koska luopumus on edennyt jo hyvin pitkälle ja Googin sodan läheisyyteen viittaavat merkit voidaan nähdä jo päivittäisissä uutislehdissä, täytyy Antikristuksen ilmestymisenkin olla aivan oven edessä. Seuraavaksi kysynkin: oliko paavin saapuminen Yhdysvaltoihin ja hänen puheensa USA:n kongressissa merkkinä Antikristuksen lähestyvästä esiintulosta?

Paavin visiitin profeetallinen painoarvo

Mitä tekemistä paavin puheella Yhdysvaltain kongressissa on Antikristuksen kanssa? Ja miksi se tapahtui juuri 28. päivän superverikuun lähestyessä? Kuten alustuksessa mainittiin, tämä oli ensimmäinen kerta historiassa kun paavi puhui USA:n edustajain-huoneen ja senaatin edessä ja se tapahtui Jom Kippuria seuraavana päivänä vuonna 5776 (2015-2016) heprealaista kalenteria. Miksi syyskuun verikuu olisi yhteydessä Rooman paaviin? Kenties siksi, että Danielin kirjan selittäjät yhdistivät jo 1800 -luvulla vuoden 5776 Roomaan ja paaviuteen. He sanoivat tämän olevan se vuosi jolloin Rooman ja paaviuden tuomio oli määrätty edeltä Danielin näyn mukaisesti. Tässä kohtaa moni kysyy, että tuomio mistä? Eikö paaviuden keskiaikaiset rikokset ole jo aikaa sitten vanhentuneet? Toisin kuin monet luulevat, paaviuden korruptio ei ole mikään historiallinen ilmiö. Se on nykypäivää.

Esimerkiksi The Guardian raportoi toukokuussa 2011 kuinka “Punainen Risti ja Vatikaani molemmat auttoivat tuhansia natsisotarikollisia ja yhteistyökumppaneita pakenemaan toisen maailmansodan jälkeen kirjan mukaan, joka vetää yhteen todistusaineiston julkaisemattomista dokumenteista”. On syytä muistaa, että Paavillisen kirkkovaltion tilalle luotu Vatikaani – jonka valtionpäänä on paavi itse – luotiin vuonna 1929 osana Paavi Pius XI:n tekemää sopimusta fasistisen Italian kanssa. Tämä katolisen kirkon sopimus paholaisen kanssa takasi pyhän istuimen riippumattomuuden, mutta samalle se joutui tunnustamaan fasistisen puolueen legimiteetin Italiassa ja Saksassa.

Toinen modernia paaviutta koskeva häpetahra on roomalaiskatolisessa kirkossa jo vuosisatoja pesineiden kieroutuneiden pappien harjoittaman lasten hyväksikäytön systemaattinen salailu ja peittely, joka on määrätty Rooman kirkon hierarkian ylimmiltä asteilta. Tällainen syytös on vahvistettu julkisuuteen vuotaneissa dokumenteissa – kuten 31. tammikuuta 1997 kirjatussa Cloynen raportissa – ja se vahvistetaan myös sellaisissa dokumenttifilmeissä kuin Oliver O’Gradyn elämään keskittyvässä Päästä meidät pahasta ja Alex Gibneyn ohjaamassa Mea Maxima Culpa: Silence in the House of God, joka käsittelee 200 kuuron lapsen hyväksikäyttöä Pyhän Johanneksen kirkossa vuosina 1950 – 1974 (molemmat oli suomeksi tekstitettynä Netflixissä mutta nyttemmin poistettu – miksiköhän?). Katolisen Irlannin pääministeri Enda Kennyn antoi seuraavan julkilausuman Cloynen raportin paljastuksista:

Cloynen raportti paljastaa sen toimimattomuuden, elämästä vieraantumisen ja elitismin, joka hallitsee Vatikaanin kulttuuria tänään. Lasten raiskaamista ja kidutusta vähätellään. Etusijalle asetetaan kirkko ja sen mahti, asema ja maine. Tällainen laskelmoitu kanta on täysi vastakohta sille nöyryydelle ja myötätunnolle, mille Rooman kirkko oli perustettu.

Myös seuraava uutinen The Guardianissa vahvistaa tämän lausunnon: “Vatikaani ohjeisti katolisia piispoja ympäri maailman salaamaan seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset sen uhalla että heidät heitettäisiin kirkosta ulos. The Observer on hankkinut 40-vuotta vanhan luottamuksellisen dokumentin salaisista Vatikaanin arkistoista mitä lakimiehet ovat kutsuneet ‘suunnitelmaksi petokselle ja salailulle’. Eräs brittiläinen asianajaja, joka on toiminut Kirkon lasten hyväksikäytön uhreille, kuvasi sitä ‘räjähdysherkäksi’. 69-sivun latinankielinen dokumentti, joka kantaa Paavi Johannes XXIII sinettiä, oli lähetetty kaikille piispoille maailmassa. Ohjeet hahmottelee politiikan ‘tiukimmalle’ salassapidolle koskien syytteitä seksuaalisista hyväksikäytöistä ja uhkailee kirkonkirouksella niitä jotka puhuvat sen julkisuuteen.”

Kun kuurimykkiä lapsia hyväksikäytetään sellaisten miesten toimesta, joiden vaatteita koristaa meidän Vapahtajamme risti, he lokaavat Hänen pyhän nimensä nauliten Hänet uudelleen häpeäpuuhun. Nämä lapset eivät voi huutaa tuskaansa maailmalle, mutta heidän huutonsa kantautuu kyllä taivaallisen Isän korviin. Tällaisten rikosten tarkoituksellisella salailulla Rooman kirkko on kerännyt päänsä päälle tulisia hiiliä ja sen tuomio on todellakin lähestymässä. Danielin 7:n luvun näyssä Rooman tuomion kanssa samaan aikaan tapahtuu se mitä Daniel kuvaili näin: “taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.” (j. 13) Tämä ei kuvaa vielä Jeesuksen julkista paluuta Öljymäelle (Ilm. 19).

Tämä jae viittaa Hänen salaiseen paluunsa taivaan pilvissä noutamaan seurakuntansa Jumalan luokse (vrt. 1. Tess. 4:16-17). Profetian mukaan tämä siis tapahtuisi 1260 vuotta 756 jKr. alkaneen paavinvallan jälkeen. Näky myös mainitsee, että tuon aikamäärään umpeuduttua “Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” (j. 10) Tämä viittaa Ilmestyskirjan seitsemällä sinetillä suljettuun kirjakääröön, joka avataan tuon 1260 vuoden aikajakson umpeuduttua. Futuristisen profetiantulkinnan kannattajat protestoisivat tässä kohtaa, että Danielin 7:n luvun näky pienestä sarvesta viittaa yksilöön – so. Antikristukseen – joka hallitsee 1260 päivän ajan ennen Jeesuksen paluuta. Samalla kun allekirjoitan tämän täysin, kirjani todistaa myös sen ettei näyn futuristinen täyttymys yksilö-Antikristuksessa tee tyhjäksi sen historistista selitystä, joka yhdistää pienen sarven paaviuteen ja 1260 päivän 1260 vuoteen.

Paavi Franciscus – Ilmestyskirjan Väärä Profeetta?

Samalla kun Kirjoitukset antavat hyvin seikkaperäiset tunnusmerkit Antikristuksen identiteetistä (Danielin 11. luku ennustaa hänen maansa ja sukunsa historian), olen ollut paljon varovaisempi antamaan mitään varmoja lausuntoja väärän profeetan henkilöllisyydestä koska tällainen edellyttäisi ensiksi mainittua enemmän spekulointia. Kuitenkin, ne tunnusmerkit joilla häntä on kuvattu Ilmestyskirjassa näyttäisi soveltuvan enemmän tai vähemmän paaviin yleensä ja Franciscusiin erityisesti. Jo se että paavius yhdistetään Danielin Kirjassa Antikristuksen edelläkävijäksi antaa voimakkaan syyn ajatella, että paavilla olisi jokin rooli lopullisen yksilö-Antikristuksen rinnalla. Tässä kohtaa on syytä huomioida myös ne lukuisat profetiat ja näyt mitä liikkui keskiajalla roomalaiskatolisten mystikkojen keskuudessa.

Näiden näkyjen mukaan koko maailman hallinta annettaisiin kahden miehen käsiin juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta. Toinen näistä on Kaarle Suuren sukupuusta polveutunut Rooman viimeinen keisari ja toinen hänen kanssaan liittoutunut viimeinen paavi. Mielenkiintoista tässä on se, että joissakin – itseasiassa suurimassa osaa – näitä profetioita viimeisen keisarin nimeksi paljastetaan Charles (Charles kuten Kaarle Suuri, Charles the Great). Vaikka näissä profetioissa tätä henkilöä ei assosioida suoraan Antikristukseen, hänen kuvauksensa rinnakkaisuus Raamatun Antikristus-ennustuksiin vahvistaa hänen olevan sama henkilö. Käsittelin tätä aihetta kirjani kolmannessa luvussa väliotsikossa Antikristus: Rooman viimeinen keisari? ja myös luvun 10 lopussa. Aihetta käsitelty myös toukokuisessa julkaisussani Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?

Antikristuksen yhteys Kaarle Suureen oli yksi niitä syitä miksi päätin sisällyttää hänet kirjani nimeen (käsikirjoituksen alkuperäinen nimi oli Islam, Eurooppa ja Antikristus). Lisää todisteita sille, että tämän Charles-nimisen hallitsijan ja hänen kanssaan liittoutuneen paavin ilmestyminen viittaa juuri meidän aikaamme, tulee Pyhän Malakian – 1100 -luvulla eläneen roomalaiskatolisen munkin – näystä, joka luetteloi viimeisten paavien sarjan ennen Pietari roomalaista, jonka aikana “seitsemän kukkulan kaupunki (so. Rooma) tuhotaan, ja hirmuinen tuomari tuomitsee hänen kansansa”. Tätä paavien luetteloa seuraamalla päädytään siihen, että Pietari roomalainen ja Paavi Franciscus olisivat yksi ja sama henkilö ja näin ollen hän olisi myös se paavi joka asettaa Antikristuksen päähän Rooman viimeisen keisarin kruunun ja hallitsee maailmaa hänen rinnallaan 1260 päivää eli 3,5 vuotta.

Paavi Franciscus näyttäisi sopivan Pietari roomalaisen ja Johanneksen näkemän väärän profeetan kenkiin monessa merkityksessä. Ensinnäkin, hän nousi valtaan hyvin poikkeuksellisesti, kun hänen edeltäjänsä Benidictus XVI ilmoitti eroavansa virastaan millaista ei ollut tapahtunut sitten keskiajan. Vaikka Franciscus on ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta noussut paavi sitten 700-luvulla eläneen Gregorius III:n, hän sopii myös Malakian määritelmään Pietari roomalaisesta sillä hänen perheensä oli alkujaan italialainen, joka pakeni Mussolinin aikana Etelä-Amerikkaan. Mutta onko Pietari roomalainen sama henkilö kuin Ilmestyskirjan väärä profeetta, jota luku 13 kutsuu toiseksi pedoksi (Ilm. 13:11-18, 16:13, 19:20)? ”

St. Francis de Paola manitsee 1400 -luvulla, että Rooman viimeinen keisari ja pyhä piispa “tulevat saamaan herruuden koko maailmassa.”  Ilmestyskirja puolestaan mainitsee: “Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme [so. Saatana] Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon [so. Antikristus] valtaa sen nähden.” (Ilm. 13:11,12) Seitsemännen jakeen mukaan ensimmäisen pedon “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” Toista petoa kutsutaan myöhemmin nimellä “väärä profeetta”, mikä vahvistaa että kyseessä on henkilö eikä jokin valtiomahti (Ilm. 19:20). Ilmaisu “karitsan sarvet” assosioi tämän persoonan itseensä Jeesuksen Kristukseen, jota Ilmestyskirjan symboliikka kuvailee seitsemän sarvisena Karitsana, joka oli “ikäänkuin teurastettu” (Ilm. 5:6).

Kun jakeessa 5 Jeesusta kutsutaan “Juudan leijonaksi”, tämä symboliikka yhdistää Hänet Israelin Messias-Kuninkaaksi Daavidin suvusta, jolle Jumala on antanut oikeuden hallita kaikkia maan kansakuntia. Mutta kun seuraava jae kuvailee häntä teurastettuna Karitsana, assosioi tämä symboliikka Hänet seurakunnan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, “jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” (Hebr. 7:27). Karitsan päässä olleet seitsemän sarvea ja seitsemän silmää assosioidaan Johanneksen näyssä Jumalan seitsemään henkeen “lähetetyt kaikkeen maailmaan.”

Seitsemän sarvea, seitsemän silmää ja seitsemän henkeä kuvaa näin ollen Pyhää Henkeä, joka toimii vielä maanpäällä luvuissa 2-3 kuvatun seitsemän seurakunnan kautta. Tämä lyö pohjan siltä laajalle levinneeltä väärinkäsitykseltä – jonka Scofiedin viiteraamaattu popularisoi 1900 -luvun alussa – että seurakunta olisi temmattu taivaaseen jo Ilm. 4:1:ssä. Jos tämä olisi todella näin niin miksi Johannes havaitsee taivaassa pyhien lukemattoman joukon kaikista kansoista ja kielistä vasta Ilm. 7:9:ssä? Tämä todistaa sen, että seurakunta on Antikristuksen esiintyessä ja viiden muun sinetin aikana edelleen maanpäällä korjaamassa viimeistä satoa taivaaseen ennen seitsemän vuoden vihan aikaa, “joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10)

Toisen pedon tai väärän profeetan virka yhdistetään siis Jeesuksen tapaan seurakunnan ylimmäisen papin virkaan. Tämä tunnusmerkki on siten identtinen paavin aseman kanssa, joka on kaikkien kristillisten pappien ja piispojen ylimmäinen piispa (ainakin roomalaiskatolisen opin mukaan). Ekumeenisen liikkeen myötä paavin universaalia asemaa kristikunnan päänä on alettu tunnustaa aina ortodokseista luterilaisiin ja anglikaaneihin ja jopa evankelisista helluntailaisiin, kuten nähtiin Johannes Paavali II:n keräämän ennennäkemättömän laajan ihailun ja tuen myötä. Jopa paaviudelle aikaisemmin kriittinen Leo Meller on antanut myönteisen arvion kahdesta edellisestä paavista johtuen heidän järkkymättömästä sitoutuneisuudestaan kristillisiin arvoihin aikana jolloin protestanttiset kirkot ovat alkaneet luopua Raamatun arvovallasta enentyvässä määrin.

Vaikka itsekkin olen “ekumeeninen” siinä suhteessa, että voisin aivan hyvin kutsua Jeesusta seuraavaa roomalaiskatolista kristittyä veljeksi tai sisareksi Kristuksessa, en voi suhtautua myönteisesti siihen kehitykseen jossa paavia on ryhdytty kunnioittamaan jopa evankelisissa piireissä jonkinlaisena kristikunnan universaalina äänitorvena jonka puheille kaikki tunnuskunnat voivat taputtaa ilman minkäänlaista soraääntä joukossa. Johannes Paavali II oli taitava sillanrakentaja, joka pystyi kaataamaan Rooman kirkkoon kytkettyjä ennakkoluuloja ja paikkaamaan vuosisatoja rikkirevittyjä haavoja kun hän teki sovinnon lukuisten kirkkokuntien kanssa, jotka olivat olleet vuosisatoja Rooman pahimpia vastustajia ja vihamiehiä. Kun hän puhui, hän esiintyi hyvin lempeästi ja sävyisästi ilman mitään uskonnollista fanatismia.

Vaikka en haluaisi kaivaa luurankoja kuolleen miehen haudasta, en käsitä silti miksi monien evankelisten keskuudessa vähätellään sitä, että tämä samainen paavi liehitteli myös ei-kristillisiä uskontoja. Kun hän vieraili pakanatemppeleissä hän ei ollut karkottamassa sieltä demonihenkiä – Paavalin mukaan pakanauskontojen jumalat ovat demoneita – mutta puhumassa universaalin rauhan puolesta uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimessä. Hän esimerkiksi ylisti animismia ja buddhalaisuutta ja oli ensimmäinen paavi, joka vieraili moskeijassa ja suuteli Koraania – kirjaa, joka käskee tappamaan juutalaisia ja kristittyjä. Mitä luulet Rauhan Prinssin ajattelevan siitä, että mies joka sanoo olevan Hänen maanpäällinen edustajansa, käyttää aikansa sellaisten uskontojen liehittelemiseen jotka tappavat päivittäin Hänen omiaan ympäri maailmaa ja kuvittelee että tällainen “suvaitsevaisuus” tuo rauhan maanpäälle.

Ja jos Vatikaani sitten onkin ollut peräänantamattomampi niille yhteiskunnallisille muutosvaatimuksille, jotka on saanut monet protestanttiset tunnuskunnat hylkäämään raamatullisen avioliittoinstituutin miehen ja naisen välisenä liittona, niin mitäpä kiitettävää tässä olisi kun samaan aikaan se on salaillut ja peitellyt homoseksuaalisuuttakin kauhistuttavampaa syntiä – lasten hyväksikäyttöä Jeesuksen nimeä käyttävien “pyhien miesten” taholta. Ajatteleeko Rooman Kirkko (Vatikaani), että “homoseksuaalisuus paha, lasten raiskaus OK”? Sanon suoraan, että tällainen tekopyhyys saa minut voimaan pahoin. Ja turha väittää, että paavi olisi ollut tietämätön. Esimerkiksi Kardinaali Ratzinger, myöhempi Benedictus XVI, johti 25 vuoden ajan uudelleen elvytettyä uskonopin kongrekaatiota, joka tunnetaan paremmin nimellä inkvisitio. Viraston päänä hänen työpöydelleen tuli tieto jokaisesta ympäri maailmaa esiintyneestä hyväksikäyttö tapauksesta.

Onneksi Rooman kirkolla on ollut Isä Doylen kaltaisia pastoreita, joilla on ollut moraalista selkärankaa seistä heidän kirkkonsa harjoittamaa vallan väärinkäyttöä vastaan ja taistella väsymättä pedofiilipappien uhrien rinnalla oikeuden puolesta – hylkäämättä silti katolista uskoaan. Tällainen mies on minun silmissäni oikeamielinen ja vanhurskas. En voisi kutsua milloinkaan paavia “Pyhäksi Isäksi” sillä vaikka hänen sanansa olisivat kuinka tahansa suloisia, jos ne riitelevät tekojen kanssa tällainen arvonimi on kuin märkä rätti vasten Jumalan pyhiä kasvoja. Olemme vanhurskautettuja ja pyhiä vain Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn tähden. Meissä itsessämme ei ole mitään pyhää. Kristuksen seuraajia kutsutaan Raamatussa kyllä pyhiksi (Ef.4:12), mutta nimitys “Pyhä Isä” kuuluu yksin Isä Jumalalle. Itseasiassa Jeesus itse kielsi Hänen seurajiaan kutsumasta itseään arvonimillä Rabbi (opettaja) tai Isä “sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa”  (Matt. 23:9).

Toinen paavia koskeva epäjumalapalveluksen muoto on ollut jo vuosisatoja käytännössä ollut tapa missä kardinaalit tai valtionpäämiehet suutelevat paavin sormusta tai jalkaa (en tiede onko jälkimmäistä käytössä enää nykyisin), kuten nähtävissä viereisestä piirroksesta. Vertaa tämän vastakohtaisuutta meidän Vapahtajamme nöyryyteen, kun Hän polvistui itse pesemään opetuslastensa likaiset jalat. Katolinen ensyklopedia sanoo, että kirjassaan “De altaris mysterio (VI, 6) Innocent III selittää tämän seremonian ilmaisevan ‘todella suurta kunnioitusta johtuen Ylimmäisen Paavin asemasta Hänen Sijaisena jonka jalkoja suuteli syntinen nainen.'” 

Innocent III (1198 – 1216) oli tietysti ensimmäinen paavi, joka alkoi käyttää arvonimeä Vicarius Christi, Kristuksen Sijainen, jonka kreikankielinen käännös on suurinpiirtein sama kuin Antichristos (Antikristus). Samalla hän oli ensimmäinen paavi, joka sai ylimmän vallan koko Euroopassa ja käynnisti vuosisatoja kestäneen inkvisition jossa satojatuhansia – ellei miljoonia – Kristuksen seuraajia tapettu harhaoppisuuden tekosyyllä (todellinen syyhän oli paavin valta-aseman turvaaminen niitä vastaan, jotka opettivat sen olevan Uuden Testamentin opetusten vastaista). Tämän paavillisen instituution antikristillisestä traditiosta ovat nousseet myös nykyiset paavimme. Paavinvirka ei ole tänään yhtään sen vähemmän antikristillinen kuin se oli Innocent III:n aikana.

Sen retoriikka on muuttunut ehkä lempeämmäksi – eikä sillä ole enää valtaa polttaa ketään roviolla – mutta silti samat antikristilliset tittelit kuten Vicarius Christi ja Pyhä Isä kuuluvat tänään sen röyhkeisiin vaateisiin. UT:n mukaan me olemme kaikki veljiä ja sisaria Kristuksessa. Mieti jos joku seurakuntaveljistäsi alkaisi yhtäkkiä vaatia, että hänet tulee koroittaa vanhimmiston ylimpään asemaan jossa häntä tulee kunnoittaa tämän kaltaisilla arvonimillä. Kun tällaista on tapahtunut jossakin perähikiän pienessä baptistiseurakunnassa, on seurauksena ollut Daavidin oksa-tyyppisiä uskonnollisia lahkoja. Mutta Rooman piispa vaatii tällaista asemaa kaikkien kristillisen seurakuntien ylitse (myös ei-katolisten). Katsokaamme sitten nykyiseen paavi Franciscusiin, jonka aikana Rooman tulisi tuhoutua Pyhän Malakian profetian mukaisesti. Minkälainen mies tämä Franciscus oikein on?

Hänen paavinvirkaansa on leimannut näennäinen vaatimattomuus ja nöyryys. Hän otti nimensä Franciscus Assisilaisen – 1100 -luvulla eläneen Jeesuksen todellisen opetuslapsen – mukaan, joka tunnettiin köyhien ystävänä. Franciscusin asettuminen köyhien puolustajaksi on kuitenkin pelkkää retoriikkaa jolla hän ajaa eteenpäin hänen globalisaation ja kapitalismin vastaisia poliittisia päämääriään. Kyseessä onkin ehkä poliittisin paavi moneen vuosikymmeneen, mikä kuvastui myös hänen päätöksestään puhua Yhdysvaltain kongressissa verikuuta edeltävinä päivinä. Evankelista Jim Wallis – joka tukee paavin ajatuksia – kertoikin äskettäin “Franciscusin olevan paljon radikaalimpi kuin kommunisti”. Siinä kun hänen kaksi edeltäjäänsä tuomitsi jyrkin sanoin katolisessa kirkossa 60 -luvulla alkaneen vasemmistolaisen vapautuksen teologian, Franciscus on ottanut siihen paljon myönteisemmän kannan. Franciscus onkin ehkä paaviuden historian ensimmäinen “punainen paavi”.

Samalla hän on myös ensimmäinen vihreä paavi sillä monien konservatiivien pettymykseksi hän antoi toukokuussa ensimmäisen paavillisen julkilausman, mikä tuomitsi konsumerismin ja kehityksen luonnon kustannuksella ja allekirjoitti populaarit punavihreät fraasit “kestävästä kehityksestä” ja “ihmisen aikaansaamasta ilmastonmuutoksesta” ja kutsui maailman päättäjiä “nopeaan ja yhtenäiseen globaaliin toimintaan”. Jos olet hiemankaan perillä siitä mitä tällaisella politiikalla viimekädessä ajeteen, tiedostat hyvin että kestävä kehitys ei pyri yhtään vähempään kuin Euroopan aristokraattisten eliittissukujen alaisen fasistisen maailmanhallituksen luomiseen. Tämä on täsmälleen sitä mihin kehityksen ja globalisaation vastainen “kestävän kehityksen” retoriikka lopultakin pyrkii – ei kommunismiin vaan fasismiin.

Kuulit oikein – fasismiin. Kuten voit päätellä jo sen fraaseista, kestävä kehitys tuomitsee kehityksen ja talouden kasvun ja kommunismin tapaan se pyrkii myös kansojen köyhdyttämiseen ja kehityksen estämiseen maailman köyhimmiltä valtioilta. Mitä varjopuolia kapitalismilla sitten ikinä onkin – köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu – tosiasia on kuitenkin se, että kapitalismi on ollut aino lähde kansojen vaurastumiseen ja kehitykseen, kun taas sosialistinen politiikka on johtanut usein täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Tämän päätteleminen ei ole itseasiassa kovin vaikeaa. Tarvitsee vain katsoa sitä valtavaa eroa mikä vallitsee Pohjois- ja Etelä-Korean kansalaisten elämäntyylissä (kun toisessa keitetään illalliseksi omia lapsia, toisessa juhlitaan railakasta yöelämää neonvaloissa hohtavien mainosvalojen loisteessa).

Kristilliset vaatimattomuuden periaatteet – joita Franciscus Assisilainen hyvin ymmärsi ja noudatti – ei saa vääristyä sellaiseksi, että alamme kannattaa jotakin sosialistista utopiaa, köyhyyden romantisointia, joka johtaa lopulta Pohjois-Korean mallin mukaiseen dystopiaan missä sen asukkaat todellakin syövät nälkäänsä omia perheenjäseniään. Olen seurannut Prinssi Charlesia koskevaa uutisointia jo sen verta pitkään, että voin sanoa Franciscusin poliittisen retoriikan olevan kuin paavillista kaikua Charlesin omista puheista. Esimerkiksi hänen kongressissa pitämässä puheessaan, Franciscus kutsui Yhdysvaltoja käyttämään valtaansa “planeetan avointen haavojen parantamiseen, jotka viha, ahneus, köyhyys ja saastuminen ovat repineet auki”.

Tällainen kaunopuheisuus on kuin suora kopio Prinssin toukokuisesta puheesta Irlannissa jossa hän kutsui kansalliseen “parantumiseen meidän yhteisten haavojemme kautta”. Syyskuun 11. muistomerkillä paavi rukoili rauhaa maanpäälle lukuisten uskonnollisten johtajien rinnalla ja julisti, että “kaikista eroistamme ja erimielisyyksistämme huolimatta voimme elää rauhan maailmassa”. Neljä vuotta aikaisemmin Prinssi Charles puhui syyskuun 11:sta muistomerkillä ja julisti ettei “koston tavoittelu saavuta rauhaa koskaan lopussa” kutsuen parantamaan planeetan haavat sovinnon ja anteeksiannon sanoman kautta. Tällaisella retoriikalla Charles ja paavi jäljittelee Kristuksen omaa sanomaa ja meidän ajassamme missä viha ja sota on repinyt kansoja erilleen se koskettaa myös monia yhteisöjä ja kansanryhmiä.

Tällainen lähestyminen on kuitenkin puhtaasti poliittinen ja maailmallinen yritys rakentaa paratiisia maanpäälle ilman Jeesusta Kristusta. Se käyttää hyödykseen vain Hänen sanojaan, mutta ei tunnusta Hänen asemaansa Rauhan Prinssinä, joka yksin ainoastaan on kykyneväinen tuomaan rauhan maanpäälle. Tällainen yritys ei tunnusta maailman haavojen juurisyitä – ihmisen syntiinlankeemusta – tai sotien hengellistä alkuperää. Tällainen yritys kohtelee jokaista uskontoa yhden vertaisena ja tuomitsee vain uskonnollisen fundamentalismin. Paavi Franciscus on itseasiassa kutsunut fundamentalistista kristinuskoa “sairaudeksi”. Tässä hän yhtyy Prinssi Charlesiin, joka myös tuomitsee kaiken uskonnollisen fundamentalismin – mukaan lukien kristillisen – kirjassaan Harmony, joka tähtää “kestävyyden globaaliin vallankumoukseen” kapitalismia ja juutalais-kristillisyyden perinteisiä arvoja vastaan.

Kun tämä ensimmäinen jesuiittapaavi nousi virkaansa reilu kaksi vuotta sitten, hän nuhteli Pyhän Pietarin kirkon aukiolle kokoontuneita kannattajiaan: “‘Franciscus, Franciscus, paavi Franciscus’, mutta missä oli Jeesus? Haluan kuulla teidän huutavan: ‘Jeesus, Jeesus on Herra, ja Hän on läsnä keskellämme.'” Tällainen nöyryys on ihailtavaa yhdessä muiden hänen puheidensa kanssa, joista ensinäkemältä näyttäisi huokuvan kristillinen lempeys ja myötätunto. Mutta miksi monet evankeliset johtajat (yläpuolinen linkki on Mellerin blogilta, joka ylistää Franciscusta) on nyt yhtäkkiä unohtamassa protestantismin klassisen opin paavista antikristuksena. Miksi ekumenia on saanut kaikki kristityt paavin pauloihin?

Ovatko he joutuneet niin syvälle paavin lumoihin etteivät kiinnitä huomiota vaikkapa seuraavaan otsikkoon, jonka brittilehti Independent julkaisi 11. syyskuuta 2013: “Paavi Franciscus vakuuttaa ateisteille: Teidän ei tarvitse uskoa Jumalaan päästäksennen taivaaseen.”  Tai miksi yksikään ei nosta hälyä saman lehden lokakuun 2014 otsikosta: “Paavi Franciscus julistaa evoluutio- ja alkuräjähdysteorian todelliseksi ja ettei Jumala ole ‘maagikko taikasauvan kanssa.'” Evoluutioteoria antaa suoran legimiteetin ateismille tai parhaassa tapauksessa johtaa vain deistiseen Jumalakuvaan – ei raamatulliseen teismiin. Evoluutioteorian hyväksyminen on myös ensimmäinen askel kohti sosiaalidarvinistista politiikkaa tai radikaalin ekologian etiikkaa jolla voidaan perustella vaikkapa syntymättömien lasten tappamista.

Mitä tulee syntymättömien lasten tappamiseen, paavi kritisoi tätä vain yhdellä lauseella samalla kun käytti pitkän puheenvuoron kuolemanrangaistuksen kritisoimiseen. On mainitsemisen arvoista, että vuonna 2014 Yhdysvalloissa tuomittiin vain 35 murhaajaa kuolemaan samalla kun Amerikassa tapetaan vuosittain miljoona syntymätöntä lasta. Mutta Franciscus oli paljon enemmän huolissaan näistä paatuneista rikollisista kuin viattomista pienokaisista. Ja vaikka Yhdysvallat on juuri äsken laillistanut koko maassa samaa sukupuolta olevien avioliitot, Franciscus antoi tälle asialle vain mitättömän pienen poliittisesti korrektin nootin. Hän myös tuki puheessaan Presidentti Obaman Iran sopimusta jolla on vaarannettu juutalaisvaltion koko olemassaolo. Monet katolisen kirkon konservatiivit ovatkin alkaneet jo kysyä, että mitä ihmettä heidän kirkollensa on oikein tapahtunut nykyisen paavin alla.

Paavin puhe keskittyi lähinnä kapitalismin kritisoimiseen ja tällä kritiikillä hän heijasti Prinssi Charlesin poliittista ohjelmaa, joka kutsuu kapitalistisen järjestelmän hävittämiseen tai uudistamiseen planeetan pelastamiseksi ilmaston muutokselta (ks. myös videot, kolmas promovideo). Viimeistään tässä vaiheessa kaikkien konservatiivien olisi aika herätä vastarintaan Charlesin ja Franciscusin punavihreää vallankumousta vastaan. Jos Charles itse julistaa, että hänen päämääränsä ei ole yhtään vähempää kuin poliittinen vallankumous, niin miksi kukaan ei ota tällaista kutsua vakavasti. Kenties yksi syy on se, että keltainen lehdistö on tuudittanut meidät siihen kohtalokkaaseen harhaluuloon ettei Charles olisi vakavasti otettava henkilö. Sinun kannattaa lukea tämä artikkeli, niin tiedät kuinka vaarallinen hän todella on. Jopa Hitler ja Stalin tulee kalpenemaan sen rinnalla mihin Charles pyrkii.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa esiintuotujen asioiden valossa on syytä kysyä, että onko Paavi Franciscus se “huutava ääni erämaassa”, joka valmistaa tien Laittomuuden ihmisen esiintulolle. Oliko hänen vierailunsa Yhdysvaltain kongressissa juuri ennen tetradin päättävää superverikuuta profeetallisena merkkinä Antikristuksen tulemuksen läheisyydestä? Tiedämme jo sen, että Prinssi Chares tulee puhumaan YK:n joulukuisessa ilmastokokouksessa Pariisissa – kaupungissa johon hän murhasi myös vaimonsa. Tuleeko hänen puheensa saamaan suuremman mediahuomion kuin moni voisi odottaakaan? Entä onko Paavi Franciscus Ilmestyskirjan väärä profeetta, joka näyttää yhtä lempeltä kuin Jumalan Karitsa, mutta puhuu kuin lohikäärme tai Saatana? Vain Saatana voisi julistaa sellaisia asioita kuin “Teidän ei tarvitse uskoa Jumalaan päästäksenne taivaaseen.” (päivitys: tai sellaista, minkä voit itse kuulla alimmastasta videosta: että henkilökohtainen suhde Jeesukseen on vaarallista)

On mielenkiintoista, että Franciscus on jo nimetty vääräksi profeetaksi monien taholta – jopa sekulaarien uutislehtien. Mieti vaikkapa Fox kanavan seuraavaa uutisotsikkoa: “Väärä Profeetta? Miksi Paavi Franciscus on tuottanut pettymyksen monille roomalaiskatolisille?” New York Post taas kertoi ensivuoden vaalien presidenttiehdokas Donald Trumpin huippumallin kutsuneen Franciscusta vääräksi profeetaksi. Tämä ei ole vain protestanttista propagandaa sillä myös jotkin katoliset teologit kuten kirjailija Kelly Bowring kirjoittaa, että on “uskottavaa (näyttäen järjeenkäyvältä muttei varmalta) että Paavi Franciscusin vääräksi profeetaksi julistaneet profetiat ovat totta.” Arkansasilaisen Cross Life kirkon pastori Dwain Miller on kirjoittanut kirjan Apocalypse Rising missä hän identifioi Franciscusin vääräksi profeetaksi. Lisää julistuksia nykyisen paavin yhteydestä Ilmestyskirjan toiseen petoon löydät täältä.

Miten siis on? Onko Franciscus Antikristuksen kanssa liittoutunut uskonnollinen johtaja, joka “villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden” (Ilm. 13:14) Sama henkilö saa maan ihmiset palvomaan Antikristuksen kuvaa ja ottamaan hänen merkkinsä oikeaan käteen tai otsaan (j. 15-18). Aika näyttää.

Paul Joseph Watsonin kärkevä raportti Paavin puheesta USA:n kongressissa.

Katolinen teologi Kelly Bowring kertoo tässä “kaikkein tärkeimmässä Jumalan viestissä ihmiskunnalle sitten Raamatun antamisen” miksi Paavi Franciscus on johtamassa liberaalilla pseudo-katolisuudella todellisen Kristuksen kirkon maanalle. (Roomalaiskatoliset veljet ja sisaret, katsokaa tämä video)

Tässä videossa Paavi Francis opettaa, että henkilökohtainen suhde Jeesukseen on vaarallista ja että todellinen pelastus löytyy vain katolisen kirkon kautta.

Katso myös nämä artikkelit:

Kirja-arvio: Mark Biltzin Verikuut

Harmony filmin ensi-ilta Yhdysvalloissa 20. maaliskuuta. Suurin profeetallinen ennusmerkki sitten vuoden 1948?

Auringonpimennys, Superkuu, Kevätpäiväntasaus, Juutalainen uusivuosi, Harmonyn ensi-ilta.

Kirja-arvio: Prinssi Charlesin Harmony

Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?

Syykuussa sivustossani nähtiin jälleen voimakas kasvukäyrä, kun kävijä-määrä kohosi elokuun viidestäsadasta lukemaan 1152. Kaikista voimakkain piikki oli verikuuta edeltävänä päivänä 27. syyskuuta jolloin sivuillani vieraili yhteensä 211 henkilöä ja sitä seuraavana päivänä 170 henkilöä. Sen jälkeen tilastot putosivat jälleen normilukuihin (20-50 päivässä). Edellinen viikko oli myös kaikkien aikojen vilkkain kun sivujani tutkaili jopa 471 silmäparia.

Katsotuimmat artikkelini ovat olleet “Kirja-arvio: Mark Biltzin Verikuut” (956 lukijaa). Tätä seuraa “Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?” (132 lukijaa). Kolmantena tulee “Auringonpimennys, Superkuu, Kevätpäiväntasaus, Juutalainen uusivuosi, Harmonyn ensi-ilta.” (96) Neljäntenä “Kiinan pörssiromahdus: David Wilkersonin näky globaalin maailmantalouden kaatumisesta toteutumassa nyt silmiemme alla” (80) Viidentenä “Charles, Walesin Prinssi, Pedon luku 666 ja Israelin lähestyvä itsenäisyyspäivä. Miten nämä kohtaavat?” (66). Ja niin edelleen. Tähän mennessä olen julkaissut jo 47 postausta. Myös paljon kaivattua keskustelua nähtiin syyskuussa jo 32 palautteen muodossa (osa niistä on tosin omia vastauksiani, ks. etusivu)