Tätä kysyi John L. Allen Jr. 3. tammikuuta sivulla cruxnow.com artikkelissaan Vuonna 2016, Franciscus saattaa olla paavi, joka etsii kumppania. Googlen uutishakupalvelun selaaminen voi paljastaa toisinaan sellaista, mikä pitää yhtä Raamatun profeetallisen sanan kanssa. Näin voi sanoa myös yllä mainitusta kirjoituksesta. Sen kirjoittajalta puuttuu kuitenkin selvä hengellinen suuntavaisto kun hän ei osaa vastata tähän kysymykseen. Tulevaisuuden ennustamisessa vain harvat osaavat katsoa oikeaan suuntaan. Vaikka luotettavin kompassimme löytyy Raamatun profetioista, yhtälailla tulevaa voidaan ennakoida myös kuluneen historian ja nykyisyydessä esiintyvien maailmanpoliittisten kehityssuuntien valossa. Samalla tavoin kuin meteorologi voi ennustaa tulevien päivien sään seuraamalla ilmakehän ilmiöitä, on tulevaisuutta yhtä mahdollista ennakoida jo nyt esiintyneiden taivaallisten ja maanpäällisten merkkien valossa, jotka varoittavat lähestyvästä myrskystä. Jeesus itse tähdensi tätä analogiaa sääilmiöiden ja tulevaisuuden välillä kun hän sanoi, “Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: ‘Tulee sade’; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: ‘Tulee helle’; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?” (Luuk. 12:54)

Jos fariseukset olisivat tarkkailleet ajan merkkejä Raamatun profetioiden valossa, he olisivat tienneet että Jeesus Kristus oli Israelin Messias ja Jumalan Poika sillä Hänen tulemuksensa hetki – Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin palmusunnuntaina 33 jKr. – ennustettiin kuukaudelleen tarkasti Danielin vuosiviikkonäyssä vuonna 538 eKr. (Dan. 9:23-25). Raamatun profetioita seuraamalla he olisivat käsittäneet, että Rooman valtakunta – jonka suoran hallinnon alle Juudea tuli 27 vuotta aikaisemmin – oli Danielin ennustama neljäs valtakunta, joka ottaisi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille luvatun maan haltuunsa ennen Messiaan ja Hänen pyhiensä hallitseman valtakunnan saapumista. Danielin näyistä muodostuu sellainen kuva, että ei vain Messiaan ensimmäinen tulemus mutta myös Hänen toinen tulemuksensa tapahtuu tämän neljännen pedon eli Rooman valtakunnan ollessa yhä vallassa. Kristuksen tuhatvuotinen rauhanvaltakunta tunnetaan myös viidentenä monarkiana sillä se seuraa neljättä jumalatonta valtakuntaa (ks. Viidennen monarkian miehet).

Jo varhaisilla kirkkoisillä oli vahva luottamus siihen, että juuri he elivät tuon pyhien hallitseman valtakunnan kynnyksellä sillä merkit Rooman valtakunnan rappeutumisesta ja sen lopullisesta tuhosta oli nähtävillä heidän aikaisessa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä. Tätä uskoa ruokki myös kirkkoisien käyttämä kreikkalainen raamatunkäännös eli Septuaginta, joka venyttää Genesiksen patriarkkojen kronologiaa 1500 lisävuodella ajoittaen luomisen noin vuoteen 5500 eKr.  Siten useimpien kirkkoisien uskomus siihen, että Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta edusti ihmiskunnan historian seitsemättä vuosituhatta, näytti viittaavan nykyisen maailmanajan loppuun 400 -500 -luvuilla jKr. Septuagintan kronologia on kuitenkin todennäköisimmin virheellinen sillä kuolleenmeren kirjakääröjen vahvistama masoreettinen käsikirjoitus – johon suurin osa protestanttisen maailman raamatunkäännöksistä on perustettu – ajoittaa luomishetken vuosiin 3900 – 4000 eKr. (tästä lisää tietoa löydät artikkelista Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?)

Masoreettisten tekstien valossa kuudes vuosituhat täyttyy siis viimeistään tällä vuosisadalla. Tämä asia on ollut oppineiden tiedossa jo tuhannen vuoden ajan ja heihin kuuluu mm. sellaisia historiallisia kuuluisuuksia kuin Martin Luther, Johannes Kepler, James Ussher ja Isaac Newton. Raamatun kronologian perusteella nämä historiaa muuttaneet miehet tiesivät jo vuosisatoja sitten ettei Jeesus voisi palata maanpäälle ennen 21. vuosisataa. Rooman valtakunta hajosi kuitenkin lännessä vuonna 476 ja idässä 1453. Miksi Jeesus ei palannut tämän valtakunnan aikana vaikka Daniel antaa ymmärtää Rooman olevan viimeinen valtakunta ennen Jeesuksen paluuta (Dan. 2:40-44, 7:23-27)? Tämä oli yksi niitä kysymyksiä mikä sai minut aikoinaan luotaamaan eskatologista aluetta syvemmin ja pohtimaan historisistisen ja futuristisen koulukunnan raamatullisia ja historiallisia perusteita. Vaikka tähän asti nämä kaksi koulukuntaa on ollut tapana asettaa toisiaan vastaan, itse olen pyrkinyt integroimaan ne molemmat yhteen yhtä pätevänä tapana tulkita varsinkin Danielin näkyjä. Kirjani Muhammad, Kaarle Suuri  ja Antikristus neljännessä osassa demonstroin sitä, että historisistisen koulukunnan näkemys Rooman valtakunnan jatkuvuudesta paavillisessa kirkkovaltiossa Danielin seitsemännen luvun pienen sarven täyttymyksenä, on Kirjoitusten ja historian kanssa täysin yhdenpitävä tulkinta.

Viittasin aikaisemmin viidennen monarkian miehiin. Tämä ryhmä opetti 1600 -luvun puolivälin Englannissa, että Danielin neljäs peto, neljäs valtakunta oli yhä pystyssä paavillisessa kirkkovaltiossa ja sille alamaisissa Euroopan hallitsijoissa. Useimpien muiden aikalaistensa tavoin tämä ryhmä sovelsi Danielin Antikristus-näkyä pienestä sarvesta paaviuteen ja sen hallitsemasta 1260 päivästä 1260 vuoteen. Sarven tulkitseminen valtakunnaksi ja päivien muuttaminen vuosiksi on raamatullisesti täysin perusteltu näkemys, jonka oikeutus vahvistetaan sellaisissa kohdissa kuin Dan. 8:21-22, 3. Moos. 25:1-5 Hes. 4:4-6, Dan. 9:24. Samaan aikaan elänyt Isaac Newton – painovoimalain löytäjä – oli tämän tulkinnan vahva kannattaja. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten sekin, että 1649 mestattu Kaarle I (Charles I) yhdistettiin viidennen monarkian miesten tulkinnoissa Antikristukseen Rooman paavin ohella. Ennen valtaistuimelle nousuaan Kaarle I tunnettiin nykyisen kruununperillisen tavoin tittelillä Charles, Prince of Wales. Tämä nimi sisältää Pedon luvun 666 sekä englannin että heprean kielellä käyttämällä kreikan ja heprean aakkosiin perustuvaa gematrian (aakkosten lukusysteemin) kymmen-järjestelmä systeemiä.

Tietenkään Kaarle I ei täyttänyt nykyisen kruununperijän tavoin yli kahta tusinaa muuta Antikristus-profetiaa eikä aika olisi ollut vielä oikea hänen ilmestymiselleen. Kaarle I oli kuitenkin yksi hänen historiallisista esikuvistaan ja siksi onkin merkillepantavaa, että hänet assosioitiin Antikristukseen jo 1600 -luvun puolivälissä jolloin kristittyjen ymmärrys Raamatun profetioista oli vasta orastamassa sen nykyiseen muotoonsa laajoine käsitteineen joista yksi esimerkki on John Nelson Darbyn 1800 -luvulla kehittelemä dispensationalismi ja siihen sisältyvät pre-tribulation, mid-tribulation ja post-tribulation käsitteet. Monet saattavat yhdistää paavinvallan johonkin Euroopan kaukaiseen menneisyyteen inkvisitioineen ja noitarovioineen. Mutta paavinvalta tarkoittaa itseasiassa paavien poliittista asemaa vuonna 756 muodostetun kirkkovaltion päänä. Tätä ennen paavit olivat Bysantin eli Itä-Rooman keisarin alamaisia, joiden auktoriteetti rajoittui lähinnä uskonnollisiin kysymyksiin. Keskiajalla paavien valta laajeni Italiassa sijainneen kirkkovaltion ulkopuolelle käsittämään koko Länsi-Euroopan hallitsijat.

Vaikka paavit alkoivat menettää vaikutusvaltaansa Euroopan päämiehiin 1600 -luvulta 1800 -luvulle, heidän poliittinen valtansa on jatkunut aina näihin päiviin asti kirkkovaltion seuraajaksi nousesseessa Vatikaanivaltiossa jonka monarkki on paavi itse. Paaviuden poliittisen vallan historia on siis jatkunut yhtenäisenä vuodesta 756 vuoteen 2016. Tämä ajanjakso käsittää yhteensä 1260 aurinkovuotta. Tutkimalla paaviuden poliittisen vallan todellista alkuhetkeä Pipin Pienen tekemässä lahjoituksessa paavi Stefanus II:lle, metodisti Adam Clarke kykeni laskemaan 1800 -luvun ensimmäisellä puoliskolla, että paavinvallan loppu olisi määrätty nyt alkaneelle vuodelle 2016 mikäli Danielin 7:nen luvun historisistinen tulkinta olisi oikea (Dan. 7:25). On ollut toki muitakin teorioita 1260 päivän/vuoden määrähetken ajoittamiseksi. Yksi tunnetuimpia on seitsemän päivän adventistien näkemys, jonka mukaan tuo ajanjakso sijoittuisi vuosiin 539 – 1799 tai Isaac Newtonin ajoitus vuosista 800 – 2060. Kaikki näistä on kuitenkin historiallisesti ja raamatullisesti perusteettomia, kuten osoitin jo kirjassani.

On käsittämätöntä kuinka harva profetiantulkitsija on kiinnittänyt huomionsa Adam Clarken profeetalliseen lausuntoon vuodesta 2016. Ehkä merkittävin syy tälle vaitonaisuudelle selittyy sillä, että Clarken edustama historisistinen tulkinta Danielin seitsemännelle luvulle on ollut jo toista vuosisataa poissa muodista. 1900 -luvulla näkyä alettiin tulkita yksinomaan futuristisen selitysmallin mukaisesti, mikä sivuutti kokonaan aikaisemmin yleisen näkemyksen missä neljännen pedon kymmenen sarvea eli kymmenen Rooman valtakunnasta nousevaa kuningaskuntaa yhdistettiin 400 -luvun kansainvaellusten germaanisiin kuningaskuntiin ja pieni sarvi näitä seuranneeseen paavinvaltaan. Joissakin 1900 -luvun merkittävimmissä julkaisuissa jopa kiellettiin kokonaan näiden kymmenen kuningaskunnan historiallinen olemassaolo. Esimerkiksi 1900 -luvun yhden vaikutusvaltaisimman profetiantutkijan, Dallasin Teologisen seminaarin pitkäaikaisen presidentin John F. Walvoordin ja hänen oppilaansa Mark Hitchcockin teoksessa Venäjä Islam Israel (Kuva ja Sana, 2008) kirjoitetaan seuraavaa sivulla 90:

Tähän saaka lähes kaikki ovat yksimielisiä siitä mitä Dan 2:ssa oleva Nebukadnessarin uni ja Dan. 7:ssä oleva Danielin yöllinen näky merkitsevät. Mutta siitten – Dan 2:ssa Rooman imperiumin viimeistä muotoa kuvaavat raudasta ja savesta muovaillut jalkaterät ja kymmenen varvasta ja Dan. 7:ssä Rooman imperiumin viimeistä vaihetta kuvataan kauhistuttavan pedon kymmenenä sarvena. Nämä kymmenen varvasta ja kymmenen sarvea samastetaan kymmeneksi kuninkaaksi (Dan. 2:44; 7:24). Historiasta kuitenkin tiedämme, ettei Rooman imperiumi ollut koskaan kymmenen kuninkaan hallinnassa – kuten Dan. 2 ja 7  edellyttävät.

Walvoordilla on ollut ilmeisen heikko tietämys myöhäisantiikin historiasta. Jos hän olisi ollut perillä aikaisempien vuosisatojen johtavien profetiantutkijoiden teoksista, hän olisi tiennyt ettei tämä pidä alkuunsakaan paikkansa. On totta, että sekulaareista historian lähteistä on hyvin vaikea löytää selvää ja yksinkertaisesti hahmotettavaa kuvaa Länsi-Rooman kukistumiseen kytkeytyvistä tapahtumista. Nimitys “pimeä keskiaika” tulee osittain siitä, että antiikan sivistyksen väistyessä lännessä kansainvaellusten tieltä, kirjoitettu historia on ollut paljon vaillinaisempaa suhteessa antiikin aikaan tai sydänkeskiaikaa seuranneeseen historiaan jolloin antiikin sivistys elpyi uudestaan Euroopassa 1300- 1400 -luvuilla. Tämä historian hämärä aika on aiheuttanut monille tutkijoille päänsärkyä, kun he ovat yrittäneet ottaa selvää Länsi-Rooman tuhoa edeltäneistä ja siihen johtaneista tapahtumista. Tästä johtuen monet Danielin 7:nen luvun näyn kommentaarit ovat päätyneet usein erilaisiin johtopäätöksiin arvioidessaan näiden kymmenen germaanisen kuningaskunnan identiteettiä tai sitä mihin historian tapahtumiin viittattiin näyssä pienen sarven nousulla ja sen syrjäyttämällä kolmella edellisellä sarvella.

Näitä kysymyksiä pohti mm. Isaac Newton vuonna 1733 päivätyssä teoksessaan Observations upon the Prophecies of Daniel, and the Apocalypse of St. John. Internetin mahdollistamalla tiedon valtatien aikakaudella, jolloin kenellä tahansa on pääsy tämän kaltaisiin harvinaisiin teoksiin ja yliopistotason historialliseen aineistoon, olen kyennyt vahvistamaan ja nimeämään näiden Länsi-Rooman tuhoa seuranneiden kymmenen kuningaskunnan olemassaolon joihin Dan. 7:24 viittasi (löydät ne kirjani 10. luvun lopusta). Myös kolmen sarven kukistumisen merkitys pienen sarven nousua edeltävänä tapahtumana, on selitetty kirjassani. Näyn viittaus kolmen sarven kukistumiseen selittää myös sen miksi pieni sarvi olisi noussut vasta 756 jos kymmenen sarvea ilmestyi esiin lähes kolmevuosisataa aikaisemmin 476 jKr. Historisistista profetiantulkintaa seuraamalla neljän pedon näky käsittää siis katkeamattoman kuvauksen pakanakansojen historiasta 500 -luvun puolivälistä eKr. vuoteen 2016. Läpi historian myllerrysten antiikista keskiaikaan ja uudesta ajasta nykyaikaan Daniel ennusti suurten maailmanvaltojen nousun ja tuhon yksityiskohdilla 2500 vuoden ajan; ja yhtäkkiä näky pysähtyy kuin seinään vuoteen 2016. Eikä juuri kukaan nosta tästä minkäänlaista hälyä. Herätys ihmiset! HERÄTYS!

Paavillisen riemuvuoden somepaavi

Vuoden 2016 merkittävyyttä vahvistaa joukko muitakin ihmeellisiä “yhteensattumia”. Edellisenä vuonna Paavi Franciscus julisti, että vuonna 2016 Rooman kirkko juhlisi niin sanottua “epätavallista riemuvuotta”. Tämä epätavallinen riemuvuosi alkoi jouluun. 8. päivä 2015 ja päättyy tämän vuoden marraskuun 20. päivään. Rooman kirkon mukaan se tulee olemaan erityinen armon vuosi, jolloin kirkko painottaa syntien anteeksiantamusta ja Jumalan armoa syntisiä kohtaan jolloin papeilla on valta julistaa synninpäästö mm. abortin tehneitä kohtaan. Riemuvuoden avauspäivä oli myös Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päättymisen 50. vuotispäivä. Vatikaanin toinen kirkolliskokoushan käynnisti katolisten, protestanttien ja ortodoksien välisen ekumeenisen vuoropuhelun, joka on osaltaan johtanut siihen ettei historisistista profetiantulkintaa pidetä enää arvossa tämän päivän protestanttien keskuudessa. Paavillisen viran näkeminen antikristuksena – oppi mikä löytyy protestanttien omista tunnuskirjoista – ei näet sovi enää nykyisen ekumenian aikakaudelle. Tämä on johtanut siihen, että paavia on alettu kunnioittaa hengellisenä johtajana jopa tämän päivän johtavien evankelisten ja karismaatikkojen keskuudessa. Tämän kaltainen hengellinen sokeus on saanut monet protestantit unohtamaan ne perustavanlaatuiset hengelliset harhat joiden perusteella Martin Luther sanoutui irti paaviuden ja Rooman kirkon opeista 500 vuotta sitten.

Ekumeniaakin huolestuttavampaa on kuitenkin se, että nykyisen paavin johdolla protestantteja ollaan viemässä myös niiden uskontojen helmaan, jotka kieltävät Kristuksen olleen lihaksitullut Jumalan Poika. Vaikka tällaista yhteensulautumista ei-kristillisiin uskoihin nähtiin jo kahden edellisen paavin aikana, Paavi Franciscus on vienyt sen pidemmälle kuin yksikään toinen hänen edeltäjistään. Ensimmäisenä paavina Rooman kirkon historiassa hän aloitti 5. tammikuuta kampanjan, joka päivittää paaviuden historian viraalivideoiden ja sosiaalisen median aikakauteen. Tästä kuukaudesta eteenpäin hän tulee julkaisemaan rukouspyyntövideon, joka julkaistaan sellaisilla populaareilla sosiaalisen median sivuilla kuin YouTube, Facebook, Twitter ja Instagram. Tämän nykyaikaisen “somepaavin” ensimmäisellä videolla hän kertoo tutulla lempeällä äänensävyllään, että kristittyjen tulisi rukoilla uskontojen välisen vuoropuhelun puolesta ja “tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla”. Heti paavin puheen jälkeen kuvaan ilmestyy nainen, joka julistaa, “Minä luotan Buddhaan”.

Tämän jälkeen seuraa joukko muita, kuten Rabbi Daniel Goldman, katolinen pappi Guillermo Marco ja Imaami Omar Abbound, jotka julistavat kukin omaa uskontunnustustaan. Heidän mentyään Franciscus ilmestyy kertomaan kameralle, että heistä “kukin kohtaavat Jumalan eri tavoilla. Tässä väkijoukossa. Tässä uskontojen valikoimassa on vain yksi varmuus, mikä meillä on kaikille: me kaikki olemme Jumalan lapsia.” Lopuksi kaikki neljän uskonnon johtajasta yhtyy yhteiseen uskontunnustukseen: “Minä uskon rakkauteen”. Jokainen jolla on edes pisaraakaan hengellistä näkökykyä kykenee erottamaan tämän kampanjan antikristillisyyden. Jeesus sanoi, että Hän on ainoa tie taivaallisen Isän luokse (Joh. 14:6) ja että kaikki, jotka eivät uskoisi Häneen tuomittaisiin kadotukseen (Mark. 16:16). Raamattu myös varoittaa kristittyjä kantamasta “vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä… miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Kor. 6:14, 16). Paavin videolla näytetään kuitenkin kuinka katolinen pappi seisoo tyytyväisenä naisen rinnalla, joka kantaa käsissään Buddhan epäjumalapatsasta. Franciscus myös julistaa uskonnollisen vuoropuhelun olevan tärkeää koska se voi “tuottaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden hedelmän”.

Mutta Jeesus itse sanoi, ettei hän tullut tuomaan rauhaa maanpäälle vaan miekan (Matt. 10:34). Tietenkin Hän on Rauhanruhtinas, joka tuo palatessaan pysyvän rauhan maanpäälle, jolloin maan kansakunnat “takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jes. 2:4). Mutta niin kauan kuin maailmassa on uskontoja ja aatteita, jotka eivät tunnusta Hänen herrauttaan ja hylkää luottamustaan vääriin jumaliin, Kristuksen evankeliumi tulee ”nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan”. Tämä oli se mitä Hän tarkoitti sanoessaan ettei Hän tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. Paavin tavoittelema universaali rukous uskonnollisen vuoropuhelun puolesta on valheellista rauhan rakentamista, joka ei tule tuomaan todellista rauhaa vaan ainoastaan illuusion rauhasta. Tämä on sen kaltaista “rauhaa” minkä Kirjoitukset liittävät Antikristuksen ilmestymisen tunnusmerkkeihin (Dan. 9:27. 11:21, 1. Tess. 5:3, Ilm. 6:4). Raamatun profeetallisen sanan tutkijat ovat varoitelleet tällaisen Rooman paavin johtaman maailmanuskonnon tulemisesta jo useiden vuosikymmenien ajan perustaen uskonsa Ilmestyskirjan 17. luvun näkyyn. Vasta nyt vuonna 2016 on olemassa todellinen mahdollisuus tällaisen näkymän toteutumiselle.

Täyttyvätkö “pakanain ajat” vuonna 2016 vai 2017?

Nyt alkanut paavillinen riemuvuosi sopii mielenkiintoisesti yhteen sen kanssa mitä Raamattu opettaa riemuvuosien merkityksestä. On tähdennettävä, että muinaisessa Israelissa riemuvuoden juhliminen perustui Mooseksen säädöksiin sapattivuosien pitämisestä ja se esiintyi vain joka 50. vuosi. Rooman kirkon riemuvuosi esiintyy sitä vastoin useammin. Rooman kirkon perinne juhlia riemuvuosia alkoi paavi Bonifatiuksen määräyksestä vuonna 1300 ja siitä lähtien perinteisten 50. vuoden väliajoin esiintyvien riemuvuosien keskellä on ollut myös epätavallinen riemuvuosi. Tavalliset ja epätavalliset riemuvuodet eivät ole esiintyneet myöskään aina 50. vuoden välein. Tämä epäsäännöllisyys Rooman kirkon riemuvuosissa on selvä osoitus siitä, että kyseessä oli vain yritys vääristellä ja omia Israelin kansalle annettua riemuvuosisäädöstä aikana jolloin Rooman kirkko pakotti juutalaisia pukeutumaan keltaiseen tähteen ja maksamaan kymmenyksiä Rooman kirkolle samaan aikaan kun paavia kumartaneet katoliset hallitsijat ajoivat heitä väkivaltaisesti pois “kristittyjen mailta”. Raamatullinen riemuvuosi ei ole yhteydessä Roomaan ja kristikuntaan vaan Jerusalemiin ja Israeliin. Riemuvuosien juhliminen oli elimellisesti yhteydessä viikkosapatteihin, vuosisapatteihin, vuosiviikkoihin ja lukuun seitsemän. Kolmannen Mooseksen kirjan luku 25 kertoo:

Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi.” (jakeet 1-5)

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (jakeet 8-10)

Heprealainen riemuvuosi alkoi siis aina 49 vuoden (seitsemän vuosiviikon) jälkeen vuoden seitsemännessä kuussa. Tämä riemuvuosi tuli pyhittää Herralle sillä se oli esikuvallinen Golgatan ristinsovituksesta ja Jeesuksen toisen tulemuksen tuomasta lopullisesta voitosta jolloin koko Israelin heimo saa palata perintömaillensa ja kaikkialla maailmassa julistetaan vapautus synnin ja Saatanan vallan orjuudesta kaikille maan asukkaille. (Paavalin mukaan laki eli Toora ja siihen liittyneet päivä- kuukausi ja vuosijuhlat olivat ainoastaan esikuvia uuden liiton seurakunnalle ja Jeesuksen Kristuksen veriliittoon perustetulle sovintouhrille, ks. Hepr. 10:1, Kol. 2:16-17).  Uskon vahvasti, että riemuvuosilla on esikuvallista ja profeetallista painoarvoa uuden liiton seurakunnelle ei vain niiden juhlinnan sisällön vuoksi mutta myös niiden ajoituksen vuoksi. Luukkaan evankeliumin 21. luvussa Jeesus ennusti Jerusalemin hävityksen vuonna 70 ja sitä seuranneen juutalaisten diasporan. Jakeessa 24 Hän kertoo, että “he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Eli pakanain ajat täyttyvät vasta silloin kun juutalaiset saavat Jerusalemin jälleen oman hallintonsa alle.

Tämähän tapahtui jo kuuden päivän sodassa vuonna 1967 jolloin Israelin sotavoimat miehitti Itä-Jerusalemin ja siellä sijainneen Vanhan Kaupungin ja Temppelivuoren, jonka paikalla seisoi vielä Jeesuksen eläessä juutalaisten temppeli vaikka nykyään sen on korvannut islamilainen Al-Aqsa pyhäkkö ja Kalliomoskeija. Itse tulkitsen asiaa kuitenkin siten, että Jeesuksen profetia pakanain aikojen täyttymisestä ei ole toteutunut vielä täydessä laajuudessaan sillä juutalaisten pyhin alue eli Temppelivuori on yhä tänäänkin “pakanain tallattavana” sillä alueen hallinnosta vastaa Israelin hallituksen suostumuksella islamilainen Waqf -järjestö. Viimeisten vuosien ajan islamilainen valta juutalaisuuden pyhimmällä paikalla on ollut jatkuvan jännitteen keskipisteessä lietsomassa bensaa liekkeihin Lähi-Idän konflikteissa ja se voi saada hyvinkin aikaan kolmannen maailmansodan. Kun Israelin Jumala nujertaa pakanoiden vallan lopullisesti pyhästä kaupungista tuhoamalla Al-Aqsan ja Kalliomoskeijan, niin tällöin vasta voidaan sanoa pakanain aikojen täyttyneen. Ei olisi johdonmukaista opettaa pakainain aikojen täyttyneen jo 1967 kun seurakunnan aika – Jumalan armotalouskausi pakanakansoille (Room. 11:11) – oli vielä voimassa. Pakanain aikojen täyttymisen tulee korreloida seurakunnan ajan päättymisen kanssa.

Tämä pakanoille varattu “väliaika” on sisällytetty esimerkiksi Danielin vuosiviikkonäkyyn 69. ja 70. vuosiviikon väliin. Tällöin juutalainen kansa oli Jumalan vihan alla samalla kun Hän kääntyi etsimään pakanoita Hänen oman kansansa sydämen kovuuden tähden. Mutta Paavali, pakanain apostoli, vakuuttaa Roomalaiskirjeen 11. luvussa ettei Jumala hyljännyt kansaansa ja sille annettuja lupauksia lopullisesti vaan että heidän luopumuksen ja sitä seuranneen tuomion ja kansallisen alennuksen tila olisi ainostaan väliaikaista: “Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: “Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.” Mutta miten tämä liittyy riemuvuosiin? Siten, että jos juutalainen vuosi 5727 (syksy 1966 – syksy 1967) lasketaan ensimmäiseksi vuodeksi – koska tuolloin Israel miehitti Itä-Jerusalemin – seitsemäs sapattivuosi on tällöin nykyinen vuosi 5776 (syksy 2015 – syksy 2016) jolloin riemuvuosi täyttyy syksystä 2016 syskyyn 2017

Päivitys: tässä tapahtui pieni laskuvirhe. Seitsemäs sapattivuosihan osuu vuosiin 2014 – 2015 ja riemuvuosi vuosiin 2015 – 2016 jos vuosiviikkoja aletaan laskea vuodesta 1966. Alla mainittu pitää paikkansa jos vuosiviikkoja aletaan laskea syksystä 1967 – heprealaisesta vuodesta 5728 – mikä oli ensimmäinen uusivuosi Israelin kalenterissa jolloin juutalaiset pitivät hallussaan koko Jerusalemia. Katso myös artikkelin kommentit alta. 

Haluaisin tähdentää myös luvun seitsemän moninkertaista esiintymistä. Kesällä 2016 tulee täyteen 49 eli 7 x 7 vuotta kuuden päivän sodasta. Seitsemäs sapattivuosi päättyy syksyllä 2016 juutalaisen kalenterin (uskonnollisen kalenterin) seitsemännessä kuussa eli tišríkuussa. Uusi vuosi, joka seuraa tätä on heprealaisen ajanlaskun vuosi 5777. Eli tämän laskuopin mukaan raamatullinen riemuvuosi sijoittuisi vuosiin 2016 – 2017 (heprealainen vuosi 5777). Vuoden 2016 ohella kannattaa pitää silmällä myös vuotta 2017 sillä tällöin tulee kuluneeksi 500 vuotta uskonpuhdistuksen alkamisesta, 500 vuotta Palestiinan turkkilaismiehityksestä, 100 vuotta Turkin vallan päättymisestä ensimmäisessä maailmansodassa ja 100 vuotta Balfourin julistuksesta missä Iso-Britannia lupasi alueen hallinnon juutalaisille. Näiden lisäksi 2017 tulee kuluneeksi 70 vuotta YK:n vuoden 1947 Palestiinan jakosopimuksesta, mikä johti Israelin itsenäisyysjulistukseen seuraavan vuoden loppukeväällä.

Tässä kohtaa on syytä mainita lyhyesti Suomessakin kiertänyt näky, jonka Vanhan Testamentin käännösvirheitä tutkinut Olavi Syväntö toi julkisuuteen vuoden 2010 tienoilla. Tässä puheessa, jonka voit kuunnella täältä, Syväntö mainitsi 1200 -luvulla eläneen Rabbi Judah Ben Samuelin, jonka hän väitti ennustaneen 1200 -luvulla, että messiaaniset ajat alkaisivat kymmennen riemuvuoden aikana Pyhän Maan turkkilaisvaltauksesta. Näyssä rabbin sanottiin ennustaneen, että Jerusalem olisi kahdeksan riemuvuotta Turkin vallan alla, yhdeksännen riemuvuoden ei-kenenkään maata ja tämän jälkeen se palaisi juutalaisten haltuun. Turkkihan valloitti Palestiinaa vuodesta 1517 vuoteen 1917 (400 vuotta eli kahdeksan riemuvuotta) ja seuraavat 50 vuotta se oli ei-kenenkään maata Kansainliiton ja YK:n vaatiessa sille kansainvälistä asemaa. Mutta yhdeksännen riemuvuoden päättyessä vuonna 1967 Jerusalemin Vanha Kaupunki palasi jälleen juutalaisten haltuun.

Syväntö ei mainitse tarkemmin mitä tämän jälkeen tulisi tapahtua, mutta vihjaa pakanain aikojen täyttyvän kymmenennen riemuvuoden lopussa 2017. Mielenkiintoista on muuten sekin, että vuonna 2017 tulee kuluneeksi 120 vuotta ensimmäisestä sionismikongressista Sveitsissä vuonna 1897. Tuo aika täyttyy jo tänä vuonna jos sionismin – juutalaisten kansallisaatteen – lähtökohdaksi katsotaan Theodor Herzlin vuonna 1896 julkaistu kirja Juutalaisvaltio. Tämä 120 vuoden määräaika on merkittävä siitä syystä, että 1. Moos. 6:3:ssa sukupolven pisimmäksi mitaksi mainitaan 120 vuotta ja Jeesus kertoi Matt. 24:34:ssä että Hänen tulemuksensa tapahtuisi sen sukupolven aikana, joka todistaa viikunapuunlehtien puhkeamisen eli Israelin juutalaisvaltion jälleensyntymisen (viikunapuu on Vanhassa Testamentissa Israelin vertauskuva). Yleisempi näkemys on ollut käyttää lähtökohtana vuotta 1948 ja laskea siitä eteenpäin 70 – 80 vuotta – Ps. 90:10:ssä mainittu sukupolven mitta, joka on ollut myös länsimaisen ihmisen keskimääräinen elinpituus toisen maailmansodan jälkeen, kun muina vuosisatoina se oli useita vuosikymmeniä alhaisempi –  Jeesuksen paluun viimeisenä takarajana.

Kaikki tässä mainituista merkeistä näyttäisi siis kohdistavan profeetallisen keskiyönviisarin vuosiin 2016 – 2017 eli heprealaiseen vuoteen 5777. Kerroin jo viimevuonna kuinka syksyllä 2015 alkanut vuosi 5776 käynnistyi äärimmäisen harvinaisella verikuu ilmiöllä, jossa neljän peräkkäisen verikuun sarjaa osui yhteen juutalaisten juhlapyhien kanssa. Edelliset kerrat kun tällainen ilmiö esiintyi tapahtui juutalaisten historian ja koko maailmanhistorian kannalta järisyttävissä murrokohdissa. Kerroin tämän taivaallisen merkin olleen myös yhteydessä Rooman paaviin koska juuri tuolloin Franciscus saapui ennennäkemättömälle visiitille USA:n kongressiin missä hän piti poliittisen puheen jossa tähdensi maailman pelastamisen tärkeyttä ilmastonmuutoksen ja sotien yhteisvaikutukselta. Tässä kohtaa artikkelia alan lähentyä otsikossa mainittua John L. Allenin uutista, jonka mukaan Franciscus olisi etsimässä itselleen poliittista kumppania päämääriensä edistämiseksi. Kuka tämä kumppani mahtaisi olla ja miten nämä kaksi persoonaa linkittyy Raamatun profetioihin?

Onko Paavi Franciscus Ilmestyskirjan toinen peto?

Vatikaanin asioihin erikoistunut reportteri John L. Allen Jr. kirjoittaa seuraavaa artikkelinsa johdannossa:

Kun voimakas paavi selvällä yhteiskunnallisella agendalla kulkee ristiin maailmanjohtajan kanssa, joka jakaa saman perusnäkemyksen ja joka on halukas panemaan rasvaa rattaisiin sen toteuttamiseksi, joskus historia voi muuttua. Esimerkiksi Espanjan Kuningas Filip II:n tuella, Pyhä Pius V edisti “Pyhää Liigaa”, mikä käänsi takaisin mahdollisen Ottomaani muslimien Euroopan hyökkäyksen Lepanton taistelussa vuonna 1571. Neljä vuosisataa myöhemmin, Pyhä Johannes Paavali II ja USA:n Presidentti Ronald Reagan yhdistivät voimansa menestyneessä yrityksessä Neuvostokommunismin kaatamiseksi. Vaikka erilaisilla prioriteettien sarjalla, Paavi Franciscusilla on samanlaista kunnianhimoa muovata historiaa. Hän haluaa ohjata sen pois siitä mitä hän kutsuu “välinpitämättömyyden globalisaatioksi” köyhille, pakolaisille ja muille “heitä-pois-kulttuurin” uhreille ja hän haluaa lopettaa kolmannen maailmansodan, jonka hän uskoo olevan jo käynnissä monin paikoin maailmaa. Kysymys, joka kohtaa Franciscusta 2016 on: Kuka on se poliittinen parteri, joka voi auttaa häntä siirtämään palloa? Tosiasiassa tähän ei ole helppo vastata.

Toisin kuin vanhuuden vaivoistaan eläkkeellä vetäytynyt edeltäjänsä Benedictus XVI, Franciscus on harvinaisen viriili pappa ja uudistusmielinen paavi, joka on pyrkinyt laskemaan kirkon maanpinnalle sen kaikesta entisajan elistismistään ja prameudestaan ja tulemaan maanläheisemmäksi – maanläheiseksi myös siinäkim merkityksessä, että edellisenä vuonna hän vei katolisen kirkon ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun eturintamaan. Franciscusin olisi pitänyt tietää, että tällaisella suunnanmuutoksella hän lyöttäytyi yhteen panteistien ja uuspakanoiden kanssa, vaikka vielä viisi vuotta aiemmin paavi Benedictus XVI varoitti kristittyjä panteismin harhan vaaroista missä luonto asetetaan etusijalle ihmisyksilön elämän koskemattomuuteen nähden. Panteismissa luonto on kaiken mitta ei ihminen. Tällaisella ajatussuunnalla on ollut suora syy-seuraus suhde esimerkiksi panteistisen filosofian omaksuneen natsismin ihmisoikeusrikoksiin.  Sosiaalista mediaa hyödyntämällä Franciscus tietää miten hänen sanomansa voisi saavuttaa suuret kansanjoukot ja erityisesti Internetin aikaudella kasvaneen nuoren sukupolven.

Hänellä on myös päämäärätietoista kunnianhimoa saada nimensä historiaan yhtä merkittävänä paavina kuin Paavi Paavali Johannes II – yksi neljästä paavista Rooman kirkon historiassa, jonka kirkko on seppelöinyt hänen kuolemansa jälkeen lisänimellä “Suuri”. Mutta tähän päämäärään hän tarvitsee suuren profiilin maailmanjohtajaa poliittiseksi parterikseen siinä missä Johannes Paavali II tarvitsi Ronald Reagania ja Pius V Espanjan Filip II:sta. On syytä mainita, että Filip II oli Euroopan protestantteja julmasti vainonnut säälimätön tyranni, jonka isä oli Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan Kaarle V (Charles V). Rooman keisariksi Paavi Klemens VII:n toimesta kruunattu Kaarle V oli eräs avainhahmoja protestanttien vainojen käynnistäjänä yllyttäessään paavia kutsumaan kokoon vuoden 1545 Trenton kirkolliskokouksen, mikä oli alkua katoliselle vastauskonpuhdistukselle missä tapettiin kymmeniätuhansia protestantteja uskonpuhdistusta seuranneiden vuosikymmenien aikana.

Kaarle V oli myös viimeinen paavin kruunaama Rooman keisari ja Euroopan mahtavin hallitsija ennen Ranskan Napoleon I:stä. Keskiajalla liikkuneissa roomalaiskatolisten munkkien profetioissa viitattiin useaan kertaa siihen, että Antikristus tulisi olemaan Rooman viimeisen paavin kanssa liittoutunut Rooman viimeinen keisari, joka nousee Ranskan Kaarle Suuren – ensimmäisen paavin kruunaaman Rooman keisarin – sukupuusta ja perii hänen isiensä valtaistuimen ja hallitsee keisarillisesti Eurooppaa ja lopulta koko maailmaa. Hänen nimekseen mainittiin myös Charles. Nykyinen Walesin Prinssi täyttää kaikki ne kriteerit mitkä nämä keskiaikaiset profetiat luettelivat Antikristuksen tunnuspiirteisiin mukaanlukien suora polveutuminen Kaarle Suuren sukupuusta ja hänen dynastiaansa kytketty Ranskan kuninkaiden Fleur de lis liljasymboli, mikä on esillä usein Prinssi Charles kuninkaallisessa heraldiikassa. Olen jo maininnut kirjassanikin 1200 -luvulla eläneen Phän Malakian profetian viimeisten paavien sarjasta. Tässä sarjassa Franciscus asettuu jonon päähän viimeisen Rooman piispan kenkiin, jonka aikana “seitsemän kukkalan kaupunki” tulisi tuhoutua tulessa Malakian ennustuksen mukaisesti.

Meillä on siis Pyhän Malakian profetia, joka viittaa Franciscusin olevan Rooman viimeinen paavi. Sama profetia sanoo Rooman tuhoutuvan tämän paavin virka-aikana. Sitten meillä on Danielin 7:n luvun näky, joka viittaa Rooman kaupungin tai/sekä paaviuden tuhoon vuonna 2016. Tämän lisäksi meillä on joukko muita keskiaikaisia näkyjä missä vihjataan, että tämä “enkelimäinen paavi” – kuten häntä on kutsuttu näissä profetioissa – liittoutuu Ranskan kuninkaiden verestä polveutuneen Charles-nimisen prinssin kanssa, joka hallitsee hänen kanssaan lyhyean ajan koko maailmaa. Huolimatta tästä kaikesta, Allen raapii päätään ja ihmettelee kuka voisi olla se poliittinen johtaja, joka liittoutuu Franciscusin pyrkimyksien kanssa muuttaa historiaa hänen visiollaan paremmasta maailmasta. Jos pistämme syrjään kaikenlaiset profetiat ja keskitymme vain tähän todellisuuteen, niin silloinkin Allenin pohdinta jättää minut ymmälleen. Hän lähtee etsimään mahdollisia kandidaatteja paavin liittolaiseksi Obamasta, Putinista, Hillary Clintonista ja jopa Kiinan presidentti Xi Jinpinginstä. Tosiasiassa hän kuitenkin myöntää näiden kaikkien olevan huonoja ehdokkaita ja päätyy lopulta seuraavaan johtopäätökseen:

Kenties vastaus Paavi Franciscusille on se ettei ole yksinkertaisesti Filip II:sta tai Ronald Reagania, joka odottaisi häntä vuonna 2016, tarkoittaen yksittäistä maailmanjohtajaa visiolla ja vaikutusvallalla jonka intressit ovat siististi linjassa hänen omiensa kanssa.

Eikö Allen ole lukenut koskaan yhtäkään uutista Prinssi Charlesista? Eikö hän tiedä, että Franciscusin visio on täydellisesti linjassa sen kanssa mitä Walesin Prinssi on tuonut esiin jo useita vuosikymmeniä? Eikö hän tiedä Charlesin olleen ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun, globalisaation (so. globaalin kapitalismin) vastaisen liikkeen ja uskojen välisen vuoronpuhelun eturintamassa jo paljon aiemmin ennen kuin Paavi Franciscus heräsi ajamaan näitä asioita. Eikö hän ole kuullut kruununperillisen kirjasta ja elokuvadokumentista Harmony missä hän ajaa näitä asioita yhtä suurella intohimolla kuin Lenin ajoi sata vuotta sitten kommunismia. Eikö hän näe, ettei Paavin ja Prinssi Charlesin agendassa ole kyse yhtään vähemmästä kuin punaisen vallankumouksen vihreästä versiosta? Charles kertoo omin sanoin, että hänen kirjassaan on kyse kutsusta vallankumoukseen Äiti Maan puolesta. Nyt Paavi Franciscus on yhtynyt jo kruununperillisen julistaman vallankumouksen propagandatorveksi vaikka nämä kaksi eivät ole vielä liittoutuneetkaan mitenkään virallisesti poliittisiksi kumppaneiksi.

Ilmestyskirjan 13. luku puhuu kahdesta pedosta, kahdesta maailmanjohtajasta, joista molemmat nousee koko planeetan hallisijoiksi juuri ennen Jeesuksen paluuta. Ensimmäinen heistä on poliittinen johtaja ja toinen uskonnollinen johtaja. Tätä ensimmäistä Raamattu kutsuu myös nimellä Antikristus ja toista nimellä väärä profeetta. Tämä toinen peto “käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.” (Ilm. 13:12) Hän myös “saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” (j. 16-18) Pedon nimen luku viittaa tässä Charlesin tittelin englantilaisesta että hepralaisesta käännöksestä saatavaan lukuun 666, kun sen kirjaimet lasketaan yhteen kreikkalais-heprealaisen gematrian kymmenjärjestelmäsysteemillä.

Johannes myös kertoo toisen pedon yllyttävän ihmisiä palvomaan Antikristuksen elävää ja puhuvaa kuvaa (j. 14-15). Kerroin kirjani kahdeksannessa luvussa tuoreesta hologrammi-teknologista, joka kykenee heijastamaan puhujan yleisön eteen kolmiulotteisena kuvana ja tämän teknologian ensimmäisenä mainostajana toimi Prinssi Charles, kun hän ilmestyi vuonna 2008 Abu Dhabin energiakonferenssiin hologrammin muodossa hiilijalanjälkensä säästämiseksi. Toisen pedon kerrotaan eksyttävän maailman ihmiset suurillaan ihmeillään, joita hän tekee Saatanan vallassa. Tämä toinen peto on yhdistetty jo kauemman aikaa Rooman paaviin eri eskatologisten kirjailijoiden teoksissa. Tätä ajatusta tukee esimerkiksi se, että Ilmestyskirjan 17. luku yhdistää vihan ajan Babylonin porton uskonnollisen keskuksen – Antikristuksen kanssa liittoutuneen maailmankirkon – Rooman kaupunkiin (Ilm. 17:9). Lisäksi, toisen pedon esitetään kantavan Kristuksen – seurakunnan ylimmäisen papin – tuntomerkkejä, kun hänet kuvataan Jumalan Pojan tavoin sarvipäisenä karitsana (Ilm. 5:6, 13:11). Väärä profeetta on siis vihan ajan luopioseurakunnan ylin pappi ja paimen. Tällaiseen asemaan sopisi ainoastaan Rooman paavi.

Näkyä väärästä profeetasta on tulkittu usein siten, että hän olisi juutalainen. Itsekin toin esiin tällaista näkemystä vielä kirjassani. Mutta tarkalleen ottaen Ilmestyskirja ei sano missään kohtaa, että asia olisi näin. Tällainen tulkinta perustuu kohtaan Ilm. 13:11 missä Johannes kertoo toisen pedon nousevan maasta vastakohtana ensimmäiselle pedolle, joka nousee merestä. Koska Ilm. 17:15 kertoo meren tarkoittavan “kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä”, maan on ajateltu merkitsevän Israelia ja juutalaisia vastakohtana pakankansoille, jotka Ilmestyskirjan symboliikka assosioi meriin. Paavi Franciscusilla ei ole tietääksemme juutalaisia juuria, joten voiko hän toteuttaa profetian kriteerin pedosta, joka nousee maasta? “Maasta” käytetty kreikan sana on tässä gé, joka voi tarkoittaa yhtälailla koko maanpiiriä kuin myös tiettyä maaseutua (country) ja sen sisällä asuvia kansanheimoja. Viittaus maahan puhuu siis jostakin tietystä maasta ja kansasta, kun taas meret viittaavat lukuisiin kansoihin, maihin ja kieliin.

Mutta näky ei mainitse, että tämän tietyn kansan ja maan, josta väärä profeetta nousee, tulisi olla juuri Israel. Tällainen tulkinta on pelkkä olettamus. Israelin sijaan olisi järkevämpää olettaa tuon maan olevan Italia koska saman luvun alussa Ensimmäinen peto yhdistetään Rooman valtakuntaan, kun se mainitsee pedon “kymmenen sarvea ja seitsemän päätä”. Luvussa 17 pedon seitsemän pään sanotaan edustavan Rooman seitsemän kukkulan kaupunkia ja Danielin kirjan seitsemännessä luvussa kymmenen sarvea assosioidaan neljänteen petoon eli Roomaan ja näin ollen Italiaan. Mainittakoon, että Paavi Franciscus syntyi Argentiinassa italialaiseen siirtolaisperheeseen vuonna 1936. Ilmestyskirjan 13. luvussa Antikristus assosioidaan Roomaan koska hän tulee olemaan sen viimeinen keisari, jonka paavi kruunaa Euroopan ja koko maailman hallitsijaksi kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Hän tulee olemaan Kaarle Suuren ja Kaarle V:n aseman perijä johon Euroopan historia huipentuu.

Päivitys: Joukuussa 2015 Paavi Franciscus palkittiin arvostetulla Charlemagne-palkinnolla hänen työstään rauhan puolesta. Hän oli vasta toinen paavi, jolle tämä palkinto on myönnetty vuoden 195o jälkeen jolloin sitä alettiin myöntää vuosittain Euroopan yhtenäisyyttä edistäneille ihmisille. Nimi Charlemagne tulee tietysti Euroopan isänäkin tunnetusta Kaarle Suuresta, jonka paavi kruunasi Rooman keisariksi vuonna 800. 

Tänä vuonna tulee muuten täyteen 500 vuotta siitä kun Kaarle V nousi Espanjan Imperiumin hallitsijaksi. Reilun kolmen vuoden päästä hän hallitsi myös Italiaa ja Saksaa Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa. Onko tänään se hetki historiassa jolloin Kaarle V:n nimikaima, joka polveutuu myös Saksan keisareista, jatkaa hänen edeltäjiensä jalanjälkiä ja nousee seuraavaksi paavin kruunaamaksi Euroopan hallitsijaksi? Tänäkö vuonna tämä keskiajan profeettojen edeltänäkemä Rooman viimeinen keisari nousee paavin liittolaisena historian ja profetian keskiöön? (Huom. Myös roomalaiskatolinen teologi Kelly Bowring opettaa sivuillaan http://twoheartspress.com/, että Paavi Franciscus on Ilmestyskirjan toinen peto ja väärä profeetta, joka vie Rooman kirkon turmion tielle ja Antikristuksen syliin).

Kelly Bowringin videonauhoite missä hän varoittaa roomalaiskatolisia ja muita kristittyjä Paavi Franciscusista, jonka hän uskoo olevan Ilmestyskirjan väärä profeetta, joka johtaa kirkon Antikristuksen syliin.

Johtopäätös

Olemme nyt kulkeneet pitkän historiallisen kehyksen läpi ja nähneet kuinka Danielin kirjan näky neljästä pedosta on yhteydessä paaviuden historiaan ja vuoteen 2016. Samaan vuoteen jolloin Roomassa juhlitaan epätavallista riemuvuotta ja samaan vuoteen jolloin raamatullinen riemuvuosi alkaa Israelin kansan profeetallisessa kalenterissa. Koska Danielin seitsemäs luku ennusti pakanakansojen historian, olisi johdonmukaista ajatella vuoden 2016 olevan se jolloin “pakanain ajat” tulevat tiensä päähän historian Herran omassa seinäkalenterissa. Tällöin Israelille ja Jerusalemille varattu “vuosiviikkokello” lähtee jälleen käyntiin sen ollessa pysähtyneenä aina Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta lähtien (Dan. 9:24, 26). Toinen mahdollisuus on se, että pakanain ajat venyvät vielä vuoden 2017 puolelle. Raamattu kertoo Israelin käynnistävän juutalaisen lain mukaiset uhritoimitukset Temppelivuorella vajaa vuosi sen jälkeen kun vihan aika on alkanut (Dan. 8:9-14).

Tähän mennessä Temppelivuoren islamilaisten moskeijoiden on täytynyt jo tuhoutua, koska Waqf ei sallisi koskaan tällaista toimintaa heidän pyhien moskeijoidensa lähettyvillä. Luultavasti kolmannen juutalaistemppelin rakennukset käynnistetään myös noihin aikoihin koska reilu kaksi vuotta myöhemmin Antikristus tulisi astumaan temppelin kaikkein pyhimpään ja julistamaan itsensä Jumalaksi (Dan. 9:27, 8:11, 11:31, 12:11, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2). Eli jos vihan ajan – 70. vuosiviikon – alku määräytyisi tälle vuodelle, temppelin perustusten laskeminen menisi ensivuoden puolelle. Vuosi 2017 merkitsee kaiken kaikkiaan merkittävää vuotta Jerusalemin historiassa. Tuonna vuonna tulee täyteen 14 (7 x 2) vuosisataa siitä kun Persian Sassanidi valtakunta karkoitti juutalaiset Jerusalemista kohta sen jälkeen kun he olivat käynnistäneet kolmannen juutalaistemppelin rakennustyöt. Tämän työn alkuna ollut synagooga Temppelivuorella tuhottiin Khosrau II :n määräyksestä, jonka jälkeen Bysantin valtakunnan Herakleios käynnisti puolestaan juutalaisten laajamittaiset vainot. Kerroin kirjani luvussa 11 A ja C kuinka nämä 600 -luvun tapahtumat Palestiinassa ja Lähi-Idässä on ennustettu yksityiskohdilla Danielin kirjan luvuissa 8. ja 11.

Joulukuussa 2017 juhlitaan muuten myös juutalaisvaltioon lähtölaukauksen antaneen Jerusalemin brittimiehityksen ja Suomen itsenäistymisen 100 -vuotisjuhlia. Suomen ja Israelin lipuissa on yhteistä niiden sinivalkoinen väri. Toisessa valkoista kangasta koristaa sininen risti ja toisessa Daavidin tähti – juutalaisuuden ja kristinuskon symbolit. Vuosisatojen ajan kristittyjen risti oli juutalaisen veren tahraama. Tämä verinen risti valkoisessa kankaassa oli ristiretkiritareiden symboli ja tänään se löytyy Englannin lipusta. Paavin lietsomien ristiretkien aikana tapettiin myös monia juutalaisia vaikka heillä ei ollut osaa eikä arpaa muslimien ja kristikunnan välisisissä sodissa. Kenties nämä symbolit muistuttavat meitä tänään siitä, että Golgatan verinen risti pesee yhä tänäänkin meidän tahraiset vaatteemme yhtä valkoiseksi kuin on Suomen lipun valkoinen kangas. Juhlimme äsken Suomen nuorten leijonien jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruusvoittoa Venäjästä. Aikoinaan meidän isämme taistelivat verelleen Neuvosto-Venäjän ateistista hirmuvaltaa vastaan nostaakseen Jeesuksen ristin Suomen kansan toivoksi ja oppaaksi sirpin ja vasaran sijasta. Huolimatta kommunismin tappamista miljoonista Jeesuksen seuraajista, sirppi ja vasara murtui mutta Jeesuksen risti seisoo yhä pystyssä.

Kerran tuo risti on valaiseva myös Israelin huoneen kadonneet lampaat, kun Jumala vuodattaa “Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10). Tuolloin Daavidin tähti ja Jeesuksen risti tulevat yhdeksi kun Jumala kääntää  “isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen” (Mal. 4:6). Aamen, tule Herra Jeesus!

Tässä videossa Paavi Francis opettaa, että henkilökohtainen suhde Jeesukseen on vaarallista ja että todellinen pelastus löytyy vain katolisen kirkon kautta.

Varhaisempia artikkeleita samankaltaisella aiheella:

Käynnistikö Pariisin terrori-isku historiallisen tapahtumaketjun, joka huipentuu Vatikaanin tuhoon 2016 Danielin profetian mukaisesti?

Oliko Paavin ennennäkemätön vierailu USAn kongressissa neljä päivää ennen superverikuuta profeetallinen enne lähestyvästä Rooman tuhosta ja Laittomuuden ihmisen ilmestymisestä?

Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?

Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin Kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä?

Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?

Jälleen uusi mainosvideo otsikolla Newton Koodi

Auringonpimennys, Superkuu, Kevätpäiväntasaus, Juutalainen uusivuosi, Harmonyn ensi-ilta.