Tällä kohtaa meidän läntistä gregoriaanista kalenteriamme juhlitaan Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlaa eli pääsiäistä. Olisi ehkä raamatullisempaa viettää tätä muistojuhlaa kuukausi myöhemmin, kun juutalaiset juhlivat pesachia exoduksen muistojuhlana. Evankeliumeiden mukaanhan Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ajoittui juuri pesachin aikoihin (minkä ajankohta vaihtelee meidän kalenterissamme maaliskuusta huhtikuuhun, koska Israelin kansa käyttää kuunkiertoon perustuvaa 354 päivän vuosikalenteria mihin lisätään tietyin väliajoin karkauskuukausi). Exoduksen esikuvallisuus Jeesuksen ristinkuolemaan näkyy siinä, että tuolloin Israelin Jumala käski kansaansa ottamaan kutakin perhekuntaa kohden yhden virheettömän karitsan, teurastamaan se ja sivelemään sen verellä sitten talonsa ovenpielet. Kun Jumala rankaisia egyptiläisiä tappamalla heidän jokaisen esikoislapsen (kuten egyptiläiset olivat tehneet aikaisemmin israelilaisten esikoisille), niin tällöin Israelin kansan talojen ovenpielissä ollut veri suojeli heidän omia esikoisiaan säästäen heidät tuholta. Tämä kuvasti sitä kuinka Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, on suojana jokaiselle, joka on sivellyt kotinsa ja sydämensä Hänen verellään, niin ettei Jumalan oikeudenmukainen rangaistus tule kohtaamaan häntä viimeisellä tuomiolla. 

“Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Pääsiäinen on joulun tapaan kiistelty juhla kristittyjen keskuudessa. Jotkut sanovat ettei sitä tulisi juhlia ollenkaan koska sen juuret on Rooman keisari Konstantinus Suuren alkuunpanemissa pakanallisissa juhlissa missä roomalainen pakanuus yritettiin sovittaa kristinuskoon. Itse en ajattele, että asia olisi näin yksinkertainen. Kerroin viime vuoden jouluartikkelissani kuinka Jeesuksen syntymäjuhlaa vietettiin 25. joulukuuta roomalaisten kristittyjen keskuudessa jo keisari Diocletianuksen aikana 200 -luvun lopulla. Diocletianus oli Konstantinusta edeltänyt keisari, jonka hallitusaikana Rooman kristityt kärsivät keisarikunnan pahinta vainoaaltoa. Ei järkevää olettaa, että kristityt olisivat kopioineet heidän vainoajiensa juhlapäiviä. Itseasiassa viimeisimmän historian tutkimuksen valossa joulun ajankohdan alkuperää ei lainattu voittamattoman auringon juhlasta, mitä roomalaiset viettivät 25. joulukuuta, vaan sen juuret oli eräässä juutalaisessa traditiossa. Koska joulu osuu talvipäivänseisauksen jälkeisiin päiviin ja pääsiäinen kevätpäiväntasauksen jälkeisiin päiviin, monet ovat assosioineet nämä juhlat luontoa palvoneen pakanuuden juhliin missä oli tapana juhlistaa vuodenkiertoa “Äiti Maan” ja “Isä Auringon” kunniaksi monenlaisine uhrimenoineen (jotkin pakanayhteisöt harrastivat jopa ihmisuhreja).

Onko pääsiäinen pakanallinen juhlapyhä?

En usko, että pääsiäisen ajankohta olisi määräytynyt pakanallisten juhlien mukaan sen enempää kuin joulukaan. Tämä on minusta kovin yksioikoista historiantulkintaa. Varhaiset kristityt teologit olivat raamatullisissa selitysteoksissaan hyvin seikkaperäisiä ja tiesivät varsin hyvin kuinka Jeesuksen ristiinaulitsemispäivä osui juutalaisten viettämän pesachin ajankohtaan Nisan-kuun 14.- 15. päivälle (Matt. 26:2). Se miten tätä ajankohtaa on sitten määritelty ei olekaan enää niin yksinkertainen juttu. Vuosisatojen aikana vakiintuneen laskutoimituksen mukaan pääsiäistä juhlitaan kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, mikä voi osua aikaisintaan maaliskuun 22. päivälle maaliskuuta ja myöhäisintään 25. päivälle huhtikuuta. Heprealaisessa kalenterissa pesachia on ollut tapana juhlia juuri tuona kohtaa vuotta. Seuraava lainaus tulee Wikipediasta: “Pesach on kevätjuhla, joten Nisanin 15. päivä alkaa täydenkuun yöllä kevätpäiväntasauksen jälkeen. Varmistaakseen ettei pesach alkanut ennen kevättä, traditio muinaisessa Israelissa oli se, että Nisanin ensimmäinen päivä ei alkaisi kunnes ohra oli kypsää testinä kevään puhkeamisesta.” Kevätpäiväntasaus, jolloin pohjoinen pallonpuolisko kääntyy kohti aurinkoa, on astronomiseen määritelmään perustuva ikivanha merkki talven päättymisestä ja kevään alkamisesta. Se miksi kristittyjen viettämä pääsiäinen ei sitten korreloi pesachin kanssa, saa valoa seuraavasta tekstistä mitä lainaan jälleen Wikipediasta:

Pääsiäinen on kaikkein tärkein kristillinen juhla ja oikea ajankohta sen juhlinnalle on ollut kiistan kohteena jo niin varhain, kun Anicetuksi ja Polycarpin tapasivat noin 154. Eusebiuksen Kirkko Historin mukaan, siteeraten Efeson Polycratesta, kirkot Rooman Aasian provinssissa “aina tarkkailivat päivää milloin ihmiset ahmivat hapatteen”, nimittäin pesachia, Nisan-kuukauden 14. päivää. Muu kristillinen maailma tuohon aikaan piti Eusebiuksen mukaan “näkemystä mikä on yhä vallassa” kiinnittäessään pääsiäisen sunnuntaihin. Eusebius ei sano kuinka sunnuntai oli päätetty. Muut dokumentit 200- ja 300 -luvulta paljastaa kuinka tavanomainen käytäntö kristityille oli kysyä neuvoa juutalaisilta lähimmäisiltään määrittääkseen milloin happamattoman leivän viikko alkoi ja asettivat pääsiäisen tuon viikon sisään lankeavalle sunnuntaille.

200 -luvun loppuun mennessä jotkin kristityt olivat tulleet tyytymättömäksi siihen mitä he pitivät juutalaisen kalenterin sekavana tilana. Päällimmäinen valitus oli se, että juutalainen käytäntö asetti joskus Nisanin 14. päivän kevätpäiväntasauksen edelle. Tätä vihjaa Dionysius, Alexandrian piispa 200 -luvun puolivälissä, joka sanoi, että “mikään muu päivä kuin kevätpäiväntasaus ei ole laillinen päivä juhlia pääsiäistä” (Eusebius, Kirkko Historia 7.20); ja Alexandrian Anatolius (siteerattu Eusebiuksen Kirkko Historiassa 7.32), joka julisti sen “suureksi virheeksi” asettaa pääsiäisen kuunkierto ajankohtaan milloin aurinko on eläinradan kahdennessatoista merkissä (so. ennen tasausta). Ja se oli nimenomaisesti lausuttu Pietarin, Alexandrian piispan taholta, että “tämän päivän ihmiset juhlivat pääsiäistä [pesachia] ennen [kevätpäivän] tasausta… huolimattomasti ja virheellisesti.”

Toinen vastalause juutalaisen kalenterin käyttämiseksi on saattanut olla se, että juutalainen kalenteri ei ollut yhdenmukaistettu. Juutalaisilla yhdessä kaupungissa oli metodi laskea happamattoman leivän viikkoa, mikä poikkesi siitä mitä oli käytetty toisessa kaupungissa asuvien juutalaisten toimesta. Näiden havaittujen puutteiden tähden perinteisessä käytännössä, kristityt laskijat alkoivat tehdä kokeita systeemeillä pääsiäisen määrittelemiseksi, mikä oli vapaa näistä puutteista. Mutta nämä kokeilut itsessään johtivat kiistaan, koska jotkin kristityt uskoivat, että tavanomaisen käytäntön viettää pääsiäistä juutalaisen happamattoman leivän juhlan aikana tulisi jatkua vaikkakin juutalaiset laskijat olivat virheellisiä kristilliseltä näkökannalta (vahvistukset minun).

Sanon nyt aivan ensimmäisenä, että minusta se minä aikana vuotta juhlimme pääsiäistä on täysin merkityksetöntä ja toissijaista evankeliumeiden sisällön kannalta. Edes se juhlimmeko sitä ollenkaan ei ole minusta olennaista jos olemme sisäistäneet pääsiäisen sanoman sydämiimme ja antaneet Jumalan Karitsan pestä meidän syntimme pois. Paljon tärkeäpää olisi muistaa pääsiäisen sanoma vuoden jokaisen päivänä kuin vain yhtänä päivänä vuodessa. Mitkään liturgiset muotomenot ja hartaushetket eivät meitä pelasta ellemme ole tunnustaneet sydämissä Jeesusta Kristus meidän syntiemme sovittajaksi. Mutta tuon tämän päivämääräasian esiin sen tähden, että olen ollut jonkin verran seurakunnissa missä on saarnattu piispa Dominiquae Biermanin kiistanalaista oppia, mikä painottaa seurakunnan juutalaisia juuria. Tarkoitukseni ei ole nyt hyökätä tämän naisen palvelus-tehtävää vastaan tai halventaa hänen seuraajiaan. Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin allekirjoittavani hänen liikkeensä teologian. Ymmärrän sen jos kristityt haluavat osoittaa solidaarisuutta juutalaisille veljilleen viettämällä pesachia, hanukkaa yms. heprealaisia juhlia. Minustakin on hyvin tärkeää painottaa uskomme hepralaisia juuria ja tehdä selvä pesäero vanhojen kirkkokuntien antisemiittiseen perintöön ja kaikenlaiseen Israel vastaisuuteen.

Mutta tuo kristillisen kirkon historiassa esiintynyt juutalaisvastaisuus on korvausteologiana tunnettu teologinen ongelma mitä on kritisoitu oikeutetusti jo toista vuosisataa (se opettaa, että seurakunta on korvannut Israelille annetut Vanhan testamentit lupaukset ja siunaukset eikä juutalaisilla kansana olisi enää osaa eikä arpaa Jumalan pelastushistorissa). Bierman kuitenkin sekoittaa hänen kannattajiensa päitä leimaamalla kaikki hänen teologiansa vastustajat korvausteologeiksi. Hän assosioi kristinuskon historian juutalaisvastaisuuden siihen yhteyteen, että seurakunta luopui aikoinaan juutalaisista juhlistaan kääntyäkseen Keisari Konstantinuksen asettamien pakanallisten juhlapyhien puoleen. Samoin hän opettaa kuinka Paavalin kirjeitä Mooseksen lain eli Tooran merkityksestä uudessa liitossa on tulkittu virheellisesti ja ettei seurakunnalle annettu mitään lupaa hylätä Israelin kansalle annettuja Mooseksen lain säädöksiä syömisestä, sapatinvietosta ja kuukausijuhlista. Biermanin opissa hyökätään monia perustuksia vastaan mistä kristityt teologit ovat olleet yksimielisiä aina varhaisimmista kirkkoisistä lähtien. En nyt käytä aikaani siihen, että ryhtyisin johonkin syvälliseen eksegeesiin hänen oppiensa kumoamiseksi. Tämä ei ole se aihe minkä haluaisin jakaa sinun kanssasi.

Otin tämän historiankertauksen pääsiäisen synnystä sen tähden, että näkisit kuinka yksioikoinen ja harhaanjohtava on se väite, että “Keisari Konstantinus muutti ajat ja lain”. Tämä on se mitä näissä Biermanin oppia saarnaavissa seurakunnissa toistetaan jatkuvalla syötöllä. Ja kun jotakin valhetta toistetaan kuulijoiden mieliin tarpeeksi usein, siitä tulee lopulta totta. En sano, että  Dominiquae Bierman olisi valehtelija. Hän vain näyttää tuntevan kovin huonosti historiaa ja sitäkin huonommin Raamattuaan. Pahoittelen jos kirjoitustani lukee nyt jokin Biermanin opin kannattaja ja järkytän hänen uskoaan tähän naiseen. Totuutta on kuitenkin tuotava esiin silloinkin kun sen kuuleminen olisi epämieluisaa. Biermanin yritys liittää “aikojen ja lain” muuttuminen Konstantinukseen on suhteetonta Konstantinuksen roolin korostamista varhaisen kirkon synnyssä ja muistuttaa minua läheisesti historioitsijoiden ylivoimaisen enemmistön tyrmäämästä Da Vinci Koodista, Dan Brownin bestseller romaanista, mikä syytti Konstantinusta Raamatun kaanonin kokoojaksi ja ja kristinuskon luojaksi kolminaisuusoppeineen ym. (fiktioksihan se oli ihan hyvä kirja) Kuten näimme ylhäällä, akateeminen historiantutkimus ei tue tällaista tulkintaa.

Pääsiäistä – kuten jouluakaan – ei sovitettu Kontantinuksen taholta pakanallisten juhlapyhien paikalla, jotta pakanat olisivat ottaneet kristinuskon paremmin vastaan. Pääsiäisen oikeaa ajankohtaa yritettiin etsiä hyvin tarkkojen astronomisten ja raamatullisten laskelmien pohjalta kristillisten teologien keskuudessa, jotka tunsivat hyvin Raamatun Kirjoitukset missä mainitaan tarkka ajankohta Jeesuksen ristinkuolemalle ja ylösnousemukselle. Tämän selvittämiseksi se oli kristittyjen yleinen käytäntö kysyä neuvoa juutalaisilta ja tarkastella sitä mihin päivämäärään pesech osui roomalaisessa kalenterissa. Kristityillä teologeilla ei olisi ollut mitään intressejä asettaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhlaa johonkin pakanalliseen kontekstiin. Jos he halusivat asettaa sen kevätpäiväntasausta seuraaviin päiviin, se johtui yksin siitä, että Israelin pesach oli alkujaan juuri kevätjuhla mitä vietettiin myös kevään alkamisen merkkinä. Tästä syystä Alexandrian Anatolius vastusti sitä, että pääsiäistä juhlittaisiin ennen kevätpäiväntasausta. Kristillisen ja juutalaisen vuosikalenterin erkaneminen eri suuntiin johtui pikemminkin erilaisista tavoista miten kristityt ja juutalaiset määrittivät vuodenkiertoon liittyviä astronomisia ilmiöitä (esim. juutalaisilla oli 354 päivän kuuvuosi, kristityillä 365 päivän aurinkovuosi).

Samoin tuo fraasi kuinka “Konstantinus muutti ajat ja lain” on liitetty virheellisesti Danielin kirjan seitsemännen luvun eskatologiseen kontekstiin. Tämä fraasi lainaa varhaisten protestanttien historisistista profetiantulkintaa missä paavinvalta yhdistettiin Danielin kirjan pieneen sarveen, joka muuttaa ajat ja lain (Dan. 7:25). Tuo sarvi mikä on ymmärretty Antikristukseksi, on futuristisessa profetiantulkinnassa persoona, joka ottaa maailman haltuunsa kolmen ja puolen vuoden ajaksi ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle. Kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus on vahvistettu se kuinka tämä historisistinen tulkinta Danielin 7. luvun pienelle sarvelle on yhtälailla pätevä ja vastaa täysin näyn historiallisia vaatimuksia. Tulkinta “aikojen ja lakien” muuttamisesta on kuitenkin kaukaa haettua jos sitä lähdetään yhdistämään Konstantinukseen. Tämä siitä syystä, että tuota tapahtumaa ei ole mahdollista yhdistää tässä aikaisempaan ajankohtaan kuin 700 -luvulle (ks. tarkemmat perustelut kirjani luvusta 10). Toiseksi, “aikaa” koskeva ennustus ei puhu tässä laisinkaan juutalaisista päivä- tai kuukausijuhlista. Heprean sana juhla-ajoille on moed, mutta tuossa kohtaa “ajat” on zeman. Sen merkitys on aivan toinen viitaten ennalta määrättyihin historiallisiin aikakausiin eli aioneihin.

Tuon tässä esiin myös sen puolen kiistaa, mikä on ymmärretty jo kauan kristillisten teologien keskuudessa. Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan kuinka Jumala loi auringon, kuun ja tähdet “merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle” (1. Moos. 1:14-15). Tämä on se mitä tähtitietelijät ovat tehneet kautta historian – määritelleet aikoja, päiviä ja vuosia astronomisten ilmiöiden pohjalta. Eri sivilisaatiolla on ollut erilaisia tapoja laskea kalenterivuotta. Samalla kun toiset ovat määrittäneet vuoden kuunvaiheista (jolloin vuoden pituudeksi saadaan 354 päivää), toiset ovat perustaneet sen Maan kiertoon auringon ympäri (jolloin vuoden pituudeksi tulee noin 365 päivää). Koska kuuvuosi on hieman lyhempi kuin aurinkovuosi, kuukalentereita käyttäneet sivilisaatiot ovat joutuneet täyttämään niitä määrätyin väliajoin karkauskuukausilla, jotta vuodenaikoihin yhteydessä olleet juhla-ajat saatiin pysymään oikeilla kohdin vuotta. Se, että joulu osuu talven alkamisen yhteyteen talvipäivänseisausta seuraaviin päiviin ja pääsiäinen kevään puhkeamisen yhteyteen, ei ole mitään pakanuudesta lainattua luonnon palvontaa, vaan asia millä on ratkaiseva merkitys kristillisen evankeliumin sanoman kannalta.

Raamattu kieltää hyvin jyrkästi kaikenlaisen luonnonpalvonnan, mikä oli ominaista pakanoille, mutta luonnosta löytyvä kauneus ja viisaus ei ole kristillisen uskon kannalta merkityksetöntä. Psalmien 19. luvusta löydämme tämän majesteettisen ilmaisun. “Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Raamatussa luonto ei ole Jumala vaan luonto heijastaa sen tekijänsä kunniaa. Tästä näkökulmasta myös se, että ihmiskunnan ja planeetta Maan Vapahtajan syntymää juhlitaan silloin kun vuoden pimeä aika päättyy talvipäivänseisauksessa ja aurinko alkaa valaista asteittain pohjoista pallonpuoliskoa, kuvastaa sitä kuinka Jeesus Kristus syntyi tämän maailman pimeyteen ”valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” (Luuk. 2:32). Jeesus sanoi itsestään, ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”. (Joh. 8:12) Myös pääsiäisen ajankohdalla on tällaista vuodenkiertoon liittyvää profeetallista merkitystä. Nimittäin se, että kevätpäiväntasauksen jälkeen 20. – 21. maaliskuuta luonto herää jälleen eloon talven kylmyydestä ja kuolemasta, heijastaa sitä kuinka Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli lupauksena siitä kuinka meidät kaikki herätetään kerran kuolleista uuteen elämään. Paavali kertoo ensimmäisen Korintilaiskirjeen 15. luvun jakeissa 20-26:

Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman “siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

Mitä se maksaa? 

Minusta on väärin jos joku opettaa, että Jeesuksen seuraaminen on täysin ilmaista ja tie mikä olisi helppo löytää ja vaivaton kulkea. Näin Jeesus ei itse opettanut. Matt. 7:13-14 Hän sanoi: “Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Luuk. 9:22-24:ssä Hän taas kertoi: “Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös… Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.” Seuraavat kaksi jaetta kirkastaa tätä ajatusta vielä selvemmin: “Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.” Itsensä kieltäminen ja ristinsä kantaminen ei tarkoita tässä nyt sitä meidän tulisi vetäytyä johonkin luostariin ja kieltää itseltämme kaikkinaiset tähän maailmaan liittyvät maalliset ilot.

En usko, että kristinusko olisi jokin elämälle vieras iloton ja masokistinen oppijärjestelmä, mikä kutsuu itsensä jatkuvaan ruoskimiseen synnillisten mielitekojen tukahduttamiseksi (kuten Da Vinci koodin katolinen konna Silas, joka ruoski itseään verille krusifiksin edessä). Tällainen kuvaus on pikemminkin kristinuskosta esitetty parodia mitä jotkin Opus Dein tapaiset katoliset lahkot ovat saattaneet ruokkia. Jeesus puhui tässä siitä, että Hänen seuraamisensa johtaisi viimekädessä siihen että joudumme kadottamaan ja hautaamaan vanhan elämämme ja siihen sisältyneet toiveet ja unelmat. Samalla löydämme uuden elämän Hänessä ja pelastamme sielumme kadotukselta mihin olisimme matkalla ilman Häntä. Uusi elämä Kristuksessa ei johda useinkaan sellaiseen lopputulokseen, että saisimme osaksemme ihmisten ihailua, rikkauksia tai valtaa jo tässä maailmanajassa. Monesti tämä saattaa olla täysin päinvastoin. Mutta kyse on siitä kuinka paljosta olemme valmiita luopumaan Hänen tähtensä, joka luopui omasta elämästään meidän tähtemme ja antoi itsensä ristiinnaulittavaksi, jotta meillä voisi olla elämä ja yltäkylläisyys Hänessä. Kyse on siitä luotammeko Hänen sanoihinsa, kun Hän lupaa että löydämme Hänessä jotain paljon parempaa mitä tämä maailma kykenisi ikinä tarjoamaan.

Jopa Napoleon Bonaparte kummasteli viimeisinä elinvuosinaa kuinka Jeesus Kristus onnistuu saamaan ihmiset luopumaan koko elämästään vielä 18 vuosisataa elinpäiviensä jälkeen: “Kristus yksin kahdeksantoista vuosisadan kuilun jälkeen saa kysyntää, mitä kenenkään toisen olisi vaikea saavuttaa. Hän pyytää enemmän mitä isä voisi vaatia lapseltaan, morsian aviomieheltään tai mies veljeltään. Hän pyytää ihmisen sydäntä. Hän tulee saamaan sen kokonaan itselleen. Hän vaatii sitä ehdoitta ja heti Hänen vaatimukseensa on myönnytty. Ihmeellistä! Ajan ja avaruuden uhmassa, ihmisen sielu sen kaikkine voiminensa ja kykyinensä tulee kaapatuksi Kristuksen valtakuntaan. Tämä ilmiö on selittämätöntä; se on täysin ihmisen luomisvoimien mahdollisuuksien ulottumattomissa. Aika, suuri tuhoaja, on voimaton sammuttamaan tätä pyhää liekkiä. Tämä on se, mikä vakuuttaa minua kaikkein eniten. Tämä on se mikä todistaa minulle melko vakuuttavasti, että Jeesus Kristus on Jumala.” Kuvittele, että Euroopan historian kenties merkittävin ateisti joutui myöntämään lopulta, että Jeesus Kristus on Jumala – paljon ainutlaatuisempi historian henkilö kuin Aleksanteri Suuri tai Augustus mitä hän nuoruudessaan ihaili.

Huomaa kuinka Jeesuksen lupaus on täysin vastakkainen siihen nähden mitä Saatana lupaa hänen seuraajilleen. Tämä käy ilmi parhaiten Matteuksen neljännestä luvusta missä Saatana kiusaa Jeesusta. Jakeet 8-11 kertoo: “Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ‘Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua’. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ‘Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ‘Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’. Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.” Tämä kuvastaa hyvin sitä mitä saatana lupaa niille, jotka suostuvat kumartamaan häntä ja elämään hänen määräysvaltansa alla. Hän vetoaa ihmisen luontaiseen vallanhaluun, ahneuteen ja itsekkyyteen – meistä kaikista toisinaan esiin pilkahtavaan “heti mulle kaikki tänne nyt” -asenteeseen. Jeesus lupaa sitä vastoin ristin kantamista kaikille niille, joilla on rohkeutta vastata Hänen kutsuunsa seurata Häntä. Saatana sanoo, kumarra minua ja minä annan sinulle kruunun”. Jeesus sanoo, “kumarra minua ja minä anna sinulle ristin.” Ensiksi mainittu kuulostaa tietysti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Mutta juttu onkin siinä, että Saatana houkuttelee ihmisiä pinnallisilla ja valheellisilla lupauksilla.

Hän saattaa antaa sinulle tuon kruunun ja jopa hetkellisen onnen, mutta lopulta hän repii sen päästäsi, kuluttaa sinut loppuun ja johtaa sinut helvetin sammumattomaan tulimereen. Hän viettelee sinut tuhlaamaan elämäsi itsekkäästi ja hedonistisesti ja viittaamaan kintaalla siihen tuskaan ja mielipahaan mitä elämäsi saa aikaan sinua ympäröivien ihmisten keskuudessa. Pahimmassa tapauksessa hän riivaa ihmisen sadistisilla demoneilla, jotka saavat isäntänsä nauttimaan siitä, että he tuottavat muille äärimmäistä kipua ja kärsimystä. Tällaisistä järkyttävistä tapauksista olen kertonut mm. täällä. Se mitä Jeesus lupaa on vain hetken kestävä ja ohimenevä taakka mitä Golgatan ristin kantaminen tuo Hänen seuraajilleen. Hän pyytää kantamaan tuon ristin niiden kanssa, jotka ovat ahdistettuja ja sorrettuja. Ei nauramaan muiden kärsimykselle vaan itkemään itkevien kanssa ja jakamaan edes osan heidän kivuistaan, niin että voisimme kasvaa yhä enemmän sen kaltaisiksi miksi Jumala meidät alunpitäen loi. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ehto pelastuksen saamiseksi.

Emme voi koskaan miellyttää Jumalaa hyvillä teoillamme tai rakkaudellamme lähimmäistä kohtaan niin paljoa, että se riittäisi sovittamaan syntimme Hänen edessään. Meidän syntimme on jo maksettu Golgatan ristillä ja ainoa ehto millä voimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa on se, että uskomme Jumalan Poikaan syntiemme sovittajana (Mark. 16:16). Kuten luterilaiset tunnustuskirjat opettaa tästä hyvin selvästi: Me saamme syntien anteeksiantamuksen yksin uskomalla Kristukseen. Mutta jos otamme Kristuksen vastaan sydämissämme, niin tämän tulisi olla alkua siihen kasvuprosessiin, joka tekee meistä yhä enemmän Hänen kaltaisiaan siinä pyyteettömässä rakkaudessa mitä Hän osoitti meitä kaikkia syntisiä kohtaan. Raamattu kertoo, että “sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18) . Ajatus siitä, että Jumala laskeutui alas, otti ihmisen muodon ja maksoi rikollisten synnit uhraamalla viattoman heidän puolestaan, on ollut aina järjetön oppi tämän maailman viisaille, kuten Paavali opetti tuossa kirjeessä.

Mutta Jumala päätti pelastaa ihmiskunnan tällaisen hullutuksen kautta, jotta se “mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (jakeet 27-29). Eli käytännössä Paavali tarkoitti tässä sitä, että tällainen hullutus vetää puoleensa vain tämän maailman heikkoja, halpasukuisia ja halveksittuja – ei niitä, jotka ovat ylhäisiä ja rakastettuja ja jotka nauttivat ihmisten kunnioitusta tässä maailmanajassa. Löytääksesi sen väkevyyden, viisauden ja voiman mikä on kätketty Kristuksen tuntemiseen, sinun tulee tulla ensin köyhäksi ja heikoksi tämän maailman viisaiden ja mahtavien edessä. Oman heikkoutensa, syntisyytensä ja rikkinäisyytensä tunnustaminen on ainoa tie sen Golgatan ristin juurelle missä haavamme voi viimekädessä parantua ja kaikki rikokset tulevat sovitetuksi Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Kutsu ristin ottamiseen ei ollut kovinkaan houkutteleva “brändi” Jeesuksen missiossa kerätä seuraajia sanomansa ympärille. Mutta omalle esimerkillään Hän on kuitenkin onnistunut koskettamaan jo satojen miljoonien ihmisten sydäntä 2000 vuoden ajan.

Oma todistukseni Golgatan ristin painosta

Tähän tähän loppuun kerron vielä lyhyen todistuksen omasta tiestäni Jeesuksen seuraajana. Oma elämäni on sidoksissa Golgatan ristiin siinä määrin, että minulla on hieman omakohtaista kokemusta siitä painosta mitä tuon ristin kantaminen merkitsi meidän Vapahtajallemme. En yritä samaistaa itseäni Jumalan viattomaan Karitsaan vaan enemminkin Simon Kyreneläiseen, pääsiäistarinan ohikulkijaan jonka roomalaiset sotilaat pakottivat kantamaan Jeesuksen ristiä, kun Hän lyyhistyi sen painosta maahan. Voimme jokainen löytää itsemme tuon ohikulkijan paikalta jos olemme ottaneet ristimme Jeesuksen seuraajina. Simon Kyreneläinen jakoi vain murto-osan siitä taakasta mitä Jumalan Karitsa joutui kantamaan tuona synkkänä hetkenä sekä fyysisesti, psyykkisesti että hengellisesti. Myös itse olen saanut jakaa osan siitä ivasta mitä meidän Vapahtajamme joutui kestämään tuona päivänä. Sanon “saanut” koska tämä on asia mistä en kanna lainkaan häpeää. Olen helluntailaisen perheen kasvatti vaikka minua itseäni ei kastettu helluntai seurakunnassa, vaan ev. lut. kirkossa rippikoulun jälkeisellä aikuiskasteella (isäni kertoi nähneensä käärmeen, joka uiskenteli samalla hetkellä vedessä – mitähän lie symboloinut?). Olin hävennyt pitkälle kouluikään asti taustaani kristityssä perheessä.

Olin ensimmäisistä peruskouluvuosistani lähtien ollut melko arka ja hiljainen lapsi. En uskaltanut kutsua koulukavereita kotiini koska pelkäsin, että heille paljastuisi kotini kristillinen tausta. Pelkäsin, että kaverini alkaisivat suhtautua minuun kummajaisena ja karttaa minun sen johdosta yhä enemmän. Nämä pelot toteutuivat kymmenenteen ikävuoteeni mennessä jolloin huomaisin niiden olleen täysin aiheellisia. Muistan yhä pahanilkisen supinan luokkatovereitteni keskuudessa; “Hei, toi jätkä on uskovainen”. Tällainen supina alkoi levitä vaikka en ollut edes tunnustanut vielä omaa uskoani. Muistan yhden tapauksen missä kaksi tyttöä kysyi tätä minulta suoraan ja mihin sitten vastasin kiertelevästi: “En tiedä”. Tietenkään tuossa iässä ei voi ollakaan vielä kovin varma omasta uskostaan, mutta tällainen vastaus johtui siitä häpeästä mitä tunsin kristillistä taustaani kohtaan ja pelosta miten muut suhtautuisivat minuun asian paljastuttua. Tunsin kuitenkin jo tuossa iässä Jeesuksen sanat: “Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.” Nämä sanat vihlaisivat sisintäni syvältä. En halunnut olla tällainen pelkuri mistä Jeesus puhui. Niinpä otin ristini Jeesuksen nimen tunnustamiseksi ja tein tämän hyvin konkreettisella tavalla.

Menin Tiimariin ja ostin sieltä kaulakorun mitä koristi noin 10 cm mittainen krusifiksi. Myöhemmin huomasin kuinka tuo kaulakoru oli itseasiassa krusifiksin mallinen pilli. Vaikka en koskaan puhaltanut siihen, se herätti kyllä koko koulun huomion ilman ääntäkin. Saapuessani kerran tämä krusifiksi kaulassa ala-asteen viidennelle luokalle, minut poimittiin välittömästi kiusanteon ja naljailun kohteeksi. “Kato, sieltähän se Jeesus taas saapuu!”, oli tavanomainen reaktio kun minut tavattiin koulun pihalla. “Hei jäbä, onks Jeesus kingi?”, kysyi kerran eräs. Vastasin tuolloin myöntävästi. Sutkautuksia ja huulen heittoa kyllä piisasi ja tätä jatkui ainakin pari vuotta. Kerran uimatunnilla kaverit alkoivat huudella: “Hei Jeesus, käveles nyt vähän veden päällä!”  Toinen haukkumanimeni oli “Silakka”. Luokkatovereitteni parissa tyypillinen luonnehdinta minusta oli se, että “Silakka puhuu vain pari sanaa lukukaudessa”. Tällainen luonnehdinta kuvasti hyvin sitä kuinka araksi ja syrjäänvetäytyneeksi aloin tulla ala-asteen viimeisillä luokilla murrosikäni kynnyksellä. Tämä arkuus jatkui aina peruskoulun loppuun asti. Myös ylä-asteella olin luokkani hylkiö ja toisinaan muiden pilkan kohteena. Jos joskus jotakin uskalsin sanoa aralla ja mumisevalla äänellä, niin muut alkoivat kysellä heti toisiltaan että “mitä se sanoi”, ikäänkuin se että avasin suuni olisi ollut jokin luonnonoikku mitä ihmiset tulivat pällistelemään suurin joukoin.

Tällaisessa ilmapiirissä minulta puuttui täysin motivaatio opiskeluun. Laistin koulutehtäviä ja kirjoitin puuta heinää poissaolotodistusvihkooni, minkä sivut alkoivat tulla jo täyteen peruskouluni loppua kohden. “Ylä-aste keikkani” – kuten isoveljeni ystävä sitä kerran kutsui – oli näin ollen täysi fiasko, mitkä johti osaltaan myös siihen että jäin peruskouluni jälkeen elämään yhteiskunnan avustuksilla ja minusta tuli syrjäytynyt nuori, jonka monet työkokeilut ovat epäonnistuneet pitkälti samojen syiden johdosta miksi minulta ei sujunut tuo koulunkäyntikään (minulla on lääkärin toteama OCD- eli pakko-oireinen ahdistuneisuushäiriö, mikä on edesauttanut myös työkokeilujeni epäonnistumisia). Tämä kaikki palaa tavalla tai toisella tuohon käänteentekevään hetkeen minun elämässäni, kun päätin olla häpeämättä Jeesuksen nimeä ja kantaa Hänen ristiään urhoollisesti huolimatta siitä mitä häpeää ja yksinäisyyttä joutuisin sitten ikinä kantamaankaan Hänen nimensä tähden. Se maksoi minulle paljon, mutta tuo hinta kannatti maksaa Hänen tähtensä, joka on luopunut minun tähteni niin paljosta. Tiedän että Hän luopui paljon kalliimmasta kuin mistä itse olisin voinut koskaan luopua.

Hän luopui omasta ainosyntyisestä Pojastaan ja luovutti Hänet ihmisten raadeltavaksi, että minulla ja sinulla voisi olla iankaikkinen rauha, sovitus ja anteeksianto meidän pahoista teoistamme. Jos vain uskomme Häneen ja luovutamme elämämme Hänen käsiinsä pyytäen anteeksiantoa kaikista synneistämme, voimme seistä kerran syyttömänä Hänen valtaistuimensa edessä puettuina valkoisiin vaatteisiin, jotka olemme pesseet puhtaaksi Jumalan Karitsan verellä. Olkoon Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sinulle muistutuksena tästä suuremmoisesta lupauksesta minkä sinä voit omistaa vain uskomalla Kristukseen ja heittämällä kaikki murheesi Hänen kannettavakseen. Jos et Häntä vielä tunne henkilökohtaisena Vapahtajanasi, niin toivon, että voisit yhtyä kanssani seuraavaan rukoukseen, mikä on itseasiassa virren sanat mitkä sävelsin ja sanoitin tuossa pari viikkoa aikaisemmin.

Sun kädessäs, oi Jeesuksein

On turva mulla ainainen

Ei käsi lyönyt syntistä

Siis kätees hyvään luottaa saan

Tuo käsi lävistetty on

Mun rikoksein se kantoi pois

Ett’ levon syvän ainaisen

Nyt löytää voin sun haavoissas

En kyllin sua kai kiittää vois

Vain kyynelin taas ylistää

Kun Pelastuksen mulle soit

Vaikk’ ansioton siihen oon

Oi Pyhä Isä taivasten

Et katso mua sä tuomiten

Kun Poikas käteen tarraudun

Ja ristis juureen heittäydyn

KATSO MYÖS NÄMÄ:

“Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Pohdintaa joulun sanoman merkityksestä.

TUNTUUKO SINUSTA, ETTÄ OLET YKSI NIISTÄ JOTKA TÄMÄ MAAILMA ON UNOHTANUT JA HÄVÄISSYT. JUMALAN POIKA TULI MAAILMAAN JA KÄRSI RISTILLÄ JUURI SINUN TÄHTESI. TODISTUKSENI SIITÄ MITÄ NIMI KRISTITTY MERKITSEE MINULLE?

Liitän tänne Ollin toivomuksesta kirjeenvaihdon mitä kävimme tuossa äsken Danielin kirjan 11. luvun täyttymyksen eri vaiheista ja sen tulkinnan monista vaihtoehdoista. Juttelin tästä aiheesta juuri äsken puhelimessa Ollin kanssa. Olli ei ole vielä ehtinyt tutustua kirjani 11. luvun C-osuuteen missä olen selvittänyt näkökantojani tästä aiheeesta, mutta hän ei myöskään hylännyt sitä mahdollisuutta, että Pohjan kuningas olisi Britannia ja jakeen 21 kelvoton Prinssi Charles. Olli sanoo tulkitsevansa näkyä moniulotteisemmin vaikka itse en ole kyennyt vielä vahvistamaan hänen näkökantojaan tässä asiassa. Julkaisen kuitenkin hänen tulkintansa tästä näystä, koska haluan olla tasapuolinen ja suvaitseva myös vaihtoehtoisille selityksille. Ja myös sen tähden, että tämä voisi innostaa lukijoita tutustumaan itse minun tulkintoihini tästä näystä, joka muodostaa kirjani tärkeimmän Raamatun profetiaan liittyvän oivalluksen ja tärkeimmän todisteen siitä, että Prinssi Charles olisi Raamatun ennustama Antikristus. 

Päivitys helmikuulta 2018: Kirjeystävyyteni tässä mainitun henkilön kanssa on jo päättynyt (yksi syy välirikkoomme oli siinä, ettei hän voinut suvaita Donald Trumpille myönteisiä kirjoituksiani). Minusta on parempi, ettei lukija sekoita päätään laisinkaan Rytkösen sekavilla tulkinnoilla joissa ei ole mukana juuri minkäänlaista logiikkaa ja jotka vain hämärtää järkevää keskustelua Raamatun profetioista. Ystävyytemme vuoksi pyrin lähestymään häntä kuitenkin mahdollisimman hienotunteisesti. Perusteelliseen kommentaariini koskien Danielin kirjan 11. luvun näkyä kannattaa tutustua paremmin joko kirjani 11. luvusta tai tammikuussa 2018 valmistuneesta kolmiosaisesta opetussarjasta otsikolla “Kuinka Persian, Kreikan ja Israelin 2500 vuotinen historia ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa?”

• Osa 1: Antiikin aika (536 eKr.- 164 eKr.)
• Osa 2: Antiikki/Keskiaika (164 eKr.- 1517 jKr.)
• Osa 3: Uusi aika/Vihan aika (1517 – 2023?)

Viimeisen viikon ajan olen käynyt kirjeenvaihtoa ystäväni Olli Rytkösen kanssa Lusasta, Melleristä ja Pasi Toivosesta. Kirjeenvaihto sai alkunsa siitä, kun Olli kummasteli myönteistä suhdettani Patmoksen kirjoilla oleviin kristittyihin. Julkaisen kirjeenvaihtomme sen jälkeen, kun Olli ilmoitti julkaisseen sen omassa blogissaan. Julkaisen tämän myös sen tähden, että kaikille lukijoille tulisi selväksi minun ajatukseni Leo Melleristä, karismaattisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Tästä väittelystä heijastuu meidän kahden erilainen ajattelutapa, mutta hoidimme nämä erimielisyydet melko sivistyneesti ja hyvässä hengessä. Eräässä kohtaa väittelyä saatoin nostaa turhan suurta meteliä eräästä Ollin kirjoituksesta, minkä hän kirjoitti kerran Pasi Toivoselle. Ollin mielestä tuon asian esiinnostaminen oli kohtuutonta, koska hän ei “yleensä harrasta kenestäkään tuollaista kielenkäyttöä?”. Assosioin tuollaisen kielenkäytön sellaiseen riidanhaluiseen kontekstiin mitä Olli ja Pasi oli viljellut kirjoituksissaan jo vuosia Lusasta, Melleristä ja Patmoksesta. Ollin silmissä tämä on vain oikeutettua eksytysten ja väärien opettajien paljastamista. Omassa puheenvuorossani en ottanut niinkään puolia kenenkään suuntaan, vaan lähestymistapani on ennemminkin sovitteleva. 

Lähettäjä: Olli Rytkönen <nokialainen.info@gmail.com>
Lähetetty: 13. maaliskuuta 2016 18:56
Vastaanottaja: Samuel Tuominen
Aihe: Teijo-Kalevi Lusa

Hei, olet puhut joissakin kirjoituksissasi aika myönteisesti Teijo Lusasta. Minä näen hänessä eksyttäjän ja Mellerin opetuslapsen. Lue seuraava juttuni kolmen vuoden takaa.

http://nokialainen.blogspot.fi/2013/02/teijo-lusa-edustaa-ekumeenisuutta.html

T: Olli

From: Samuel Tuominen
Sent: Tuesday, March 15, 2016 4:39 PM
To: Olli Rytkönen
Subject: VS: Teijo-Kalevi Lusa

Taisin itsekin vastata silloin tuohon samaan Lusan artikkeliin jotakin rohkaisevaa sanaa hänelle. Olen puhunut Lusasta myönteisesti koska hänen kirjoillaan on ollut eskatologisten ajatusteni kehittymisessä suuri painoarvo ja haluan antaa siitä hänelle “krediittiä”. Samoin olen maininnut sinun sivusi merkittävänä taustavaikuttajana omiin tutkimuksiini. Totuushan on se, että olin yhteen aikaan Cutting Edge Finlandin suurimpia faneja ja sieltä sain myös ensimmäisen kimmokkeen omiin tutkimuksiini. Yksinäisinä kouluvuosina Oriveden yläasteella ainoa motiivi nousta kouluun oli monesti se, että pääsin koulupäivän jälkeen lukemaan ja tulostamaan ison pinon tekstejänne lukion tietokoneelta. Tästä syystä haluan kiittää siitä työstä mitä olet tehnyt ja kuinka se määrännyt myös oman elämäni suunnan.

Mutta seuraavaksi tulevatkin sitten nuhtelut. Toivottavasti et suutu.

Olen lainannut Lusan kirjaa Ehtoosade oman kirjani ensimmäisessä luvussa koska minusta oppi lopun ajan viimeisestä herätyksestä ja sielujen viimeisestä sadonkorjuusta on täysin raamatullinen ja yhteensopiva suuresta luopumuksesta kertovien jakeiden kanssa, kuten Lusa itse selittää tätä kirjansa sivulla 82-83 (kannattaa muuten lukea tuo kirja eikä tuomita sitä vain sen kirjaesittelyn perusteella). Se onko karismaattisuus sitten raamatullista on jo kokonaan toinen kysymys. Mutta olen lukenut Lusan kirjan Ehtoosade ja arvostan sen tasapainoista lähestymistä karismaattisuuteen, joka tuomitsee ja kritisoi karismaattisuuteen liittyviä ylilyöntejä, epäraamatullisia oppeja yms. mutta “ei heitä lasta pesuveden mukana pois”. Älä nyt kuvittele, että olisin jokin karismaattisuuden innokas puolustelija. Varhais-nuoruudessani vuosina 2003 – 2006 en juuri muuta lukenutkaan kuin sinun (sekä Pasin) julkaisuja ja suomennoksia CEF -sivulla, Last Trumpet Newslettereitä sekä Juhani Aitomaan karismaattisuutta kritisoivaa kristitynfoorumi sivustoa. Olen kirjaimellisesti syönyt itseni täyteen näistä karismaattisuuden harhaopeista varoittavista teksteistä. Ison Kirjan Raamattuopistolla 2006 olin porukan “musta lammas”, joka kritisoi alinomaa karismaattisuutta, kielillä puhumista yms. Suhtaudun edelleenkin karismaattisuuteen hyvin epäluuloisesti, mutta ajan mittaa olen myös tajunnut kuinka yksipuolista tällainen kritiikki on ollut. Minusta on silti hyvä, että on sivustoja kuten kristityn foorumi, jotka tuovat esiin näitä karismaattisen liikkeen ylilyöntejä ja harhaoppeja. Voit ehkä tuomita minut tällaista neutraalista kannasta, mutta meidät erottaa Olli se, etten ole niin jyrkkä tuomitsemaan kuin sinä.

Pahoittelen jos sanavalintani nyt loukkaa – enkä todallakaan halua karkottaa sinua sivuni harvoista lukijoista – mutta tosiasia on se, että olen huomannut joissakin teksteissäsi aivan liian jyrkän ja tuomitsevan sävyn (tämä koskee yhtälailla entistä ystävääsi Pasi Toivosta). Arvostan enemmän sellaista maltillista lähestymistä mitä Lusalla on. Älä nyt ymmärrä väärin. Minusta on hyvä, kun tuot esiin karismaattisuuden eksyttäviä oppeja ja muuta sellaista. Mutta lähestymistapasi on minusta väärä. Kyllä minustakin Mellerin tai Lusan opetuksessa on paljon sellaista mistä tulisi kritisoida ja huomauttaa, mutta en menisi julistamaan kovin nopeasti, että he ovat eksyttäjiä tai vääriä profeettoja. Jaakobin kirjeen 3. luku sanoo “Sillä monessa kohden ME KAIKKI hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” Jos siis joku kristitty väittää, ettei hän itse voisi hairahtua missään kohtaa, hän tekee itsestään täydellisen ja tällainen väite olisi vakavampi synti kuin jokin väärä oppi. En sano, että olisit väittänyt mitään tällaista, mutta jos julistat kanssapalvelijasi jonkin eriävän näkemyksen vuoksi eksyttäjäksi, asetat itsesi hänen yläpuolelle olettaen ettei omissa teksteissäsi voisi olla mitään eksyttävää, yksipuolista tai väärää. Tällä en tarkoita sitä etteikö olisi todellisia eksyttäjiä joista meidän tulisi varoittaa, mutta eksytysten ja harhaoppienkin kaivelemisessa voidaan mennä liian pitkälle. Ties kuinka moni kristitty näkee jo minut eksyttäjänä. Opillisia näkemyseroja on vähintäänkin satoja (jo pelkästään meillä kahdella niitä on lukuisia) ja jos niiden kaikkien perusteella ihmisiä alettaisiin luokitella puhdasoppisiksi ja eksyttäjiksi, koko seurakunta olisi täynnä pelkkiä eksyttäjiä. Täytyy muistaa, että eksytysten ohella Raamattu varoittaa kristittyjen välisistä riidoista, eriseuroista, lahkoista ja puolueista (Gal. 5:20, 1. Kor. 1:13). Katso mitä 1. Kor. 1:10 sanoo:

“Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, toinen: “Minä Apolloksen”, joku taas: “Minä Keefaan”, joku vielä: “Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?”

Huolimatta siitä, että olet niitä harvoja kristittyjä, jotka ovat tukeneet sivuani ja jopa mainostanut sitä omilla sivuillasi, en suostu sellaiseen puoluekristillisyyteen mistä Paavali tässä varoittaa. En ole nyt yhtään enempää sinun puoltasi kuin Lusan tai Mellerin puolta. En aio liittyä sinun porukkaasi haukkumaan yhteen ääneen Melleriä ja Patmosta. Vaikka Meller hylkäisi kokonaan kirjani päätelmät, en aio tehdä näin. Jos joku on kanssani eri mieltä Antikristuksen identiteetistä, en halua “jakaa Kristusta” tällaisen toissijaisen kysymyksen tähden.

Edellä mainittu Jaakobin kohta varoittaa ihmiskielen vaaroista: “Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. NÄIN EI SAA OLLA, VELJENI.” Jaakob jatkaa: “Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan VIISAUDEN SÄVYISYYDESSÄ. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin PUHDAS, sitten RAUHAISA, LEMPEÄ, TAIPUISA, TÄYNNÄ LAUPEUTTA ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.”
Jumalallinen viisaus, riitaisuus ja kiivaisuus ei siis saa asua yhdessä ja samassa. Vaikka olisit opillisessa nuhtelussasi oikeassa – niinkuin mielestäni oletkin tuossa linkkisi paaviasiassa -, jos tuot sen esiin riitaisassa hengessä, et palvele silloin sen rauhan ja sävyisyyden Hengen tarkoitusperiä mistä Jaakob tässä puhuu. Wikipedia selittää laupeuden tarkoittavan säälivää ja myötäelävää “tunnetta, joka valtaa ihmisen jonkin pahan tai onnettomuuden kohdattua lähimmäistä.” Kun kirjoitit blogiisi kuinka “Lusa heittäytyy lähes marttyyriksi vuodatuksellaan henkilökohtaisesta tragediastaan viime vuosina jota hän mukamas on kokenut”, siinä ei näkynyt myötätunnon häivääkään. Suurin ongelmasi on nyt tässä ja sanon tämän vain pelkästä rakkaudesta sinua kohtaan – en loukatakseni. Tarkoitukseni ei ole myöskään hurskastella. En väitä että olisin jollakin tapaa sinua laupiaampi. Ilmaisen vain rehellisen mielipiteeni. Lusa kertoi tuossa kirjoituksessaan kuinka ortodoksiseen kirkkoon kuulunut uskonsisar johdatti hänet takaisin Kristuksen luo josta hän oli jo luopumassa henkilökohtaisen uskonkriisinsä tähden. Kuka sinä olet Olli vähättelemään tai kyseenalaistamaan Lusan kokemaa uskonkriisiä tai epäilemään tuon ortodoksisisaren uskon vilpittömyyttä Kristukseen. Näetkö todella hänen sydämeensä, kuten Jumala näkee. Olen yhtä mieltä kaikesta siitä mitä sanot vanhoihin kirkkokuntiin littyvästä epäjumalanpalveluksesta, mutta se on kuitenkin meidän yhteinen päämme eli Jeesus Kristus mikä yhdistää meidät yhteen ja samaan ruumiiseen ja mikä tekee meistä veljiä ja sisaria Kristuksessa.

Johanneksen Evankeliumin 17. luvussa Jeesus rukoili Isää, että Hänen seuraajansa olisivat yhtä niin kuin Hän on yhtä Isän kanssa. En usko sellaiseen ekumeniaan mitä ajataan Rooman kirkon ja kirkkojen maailmanneuvoston taholta. Siitä huolimatta Jeesus itse sanoi, että Hänen seurakuntaansa kuuluvat kaikki ne jotka ovat uskoneet evankeliumin sanat ja “ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17:8). Tämä on se yhdistävä tekijä – Kristus. Kysy vain keneltä tahansa vainoissa elävältä kristityltä ja hän olisi 100 % samaa mieltä tästä asiasta. Ei maanalaisessa seurakunnassa enää välitetä siitä oletko roomalaiskatolinen, ortodoksi vai baptisti. Siellä merkitsee vain se uskotko Kristukseen henkilökohtaisena Herrana ja Vapahtajanasi ja oletko valmis antamaan jopa henkesi Hänen puolestansa. Samaa ei voi sanoa siitä miten suhtaudut ex-ystävääsi Pasi Toivoseen, joka kääntyi roomalaiskatolisuuteen. En tiedä riitaantumisenne taustoja tarkemmin – ja pahoittelen jos puutun väleihinne vain pinnallisella tiedolla mitä löysin netistä -, mutta se että haukuit häntä jossakin kohtaa ”täydeksi paskakasaksi” ei kuvasta minulle yhtään sitä sävyisyyden, lempeyden ja laupeuden henkeä, mikä meillä kaikilla kristityillä tulisi olla jos todella kannamme Pyhän Hengen sinettiä. Kirjoitan nyt melko suoraan, koska olen väsynyt siihen ettei kristityt juuri muuta teekään kuin riitelevät keskenään ja puhuvat toisistaan pahaa. Mitenköhän mahtavat tulla sitten taivaassa toimeen? Tällainen käytös saa minut kokemaan myötähäpeetä sanasta “kristitty”. Kristittyjen tärkein ulkoinen tunnusmerkki tulisi olla heidän keskinäinen rakkautensa toisiaan kohtaan.

Mutta jos kritisoin sinua, niin kritisoin yhtälailla myös Leo Melleriä ja Patmosta. Tuollainen viestien sensuroiminen on minusta todella lapsellista touhua. Samoin se millä tapaa Leolla on tapana vastata niille, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan tai jotka kritisoivat hänen oppiaan (kuten se kirjeenvaihtosi Leon kanssa, minkä julkaisit kerran sivullasi). Minua ei nyt töki tässä se, että kristityillä on erilaisia oppinäkemyksiä ja eroavia tulkintoja Raamattuun liittyvistä asioista. Minua tökkii se, etteivät kristityt osaa käydä erimielisyyksistä rakentavaa vuoropuhelua tai antavat toissijaisten kysymysten tulla tekijäksi millä he “jakavat Kristuksen”. Jos käydään debattia, niin se on pelkkää taitamatonta provosointia ja loputonta riidankylvämistä mistä Paavali meitä varoitti (2. Tim. 2:23). Olihan minullakin aikamoista vääntöä tuossa tuossa sivuni etusivulla Pekka Immosen kanssa, mutta en anna tulla tällaisten asioiden jakavaksi tekijäksi. Hän on minulle edelleen rakas veli Kristuksessa vaikka pistinkin hänet kirjoituskieltoon, kun ei kerta osannut käydä asiallista väittelyä kanssani.

Sanon tämän vielä toistamiseen: OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ siitä mitä kirjoitit Lusan artikkeliin tuosta Patmoksen tukemasta paaviuden ja Rooman kirkon ylistyksestä. Helposti ollaan menty harhaan vaikka uutismediat kertovat selvästi paavien tuesta Palestiinan valtiolle (kyllä sitä Patmoksellakin kritisoidaan herkästi muita tällaisesta tuesta, muttei sitten paavia, joka on nähtävästi täydellinen “pyhä isä”) ja paaviuden muista synneistä, kuten Vatikaanin ylimmän johdon suojelemasta lasten hyväksikäytöstä, minkä lukuisat asiakirjat ovat vahvistaneet. Kaikki tuo mitä kirjoitit paavista oli täyttä asiaa, jonka Patmoksen olisi kannattanut ehdottomasti julkaista. Mutta luulisin tuon sensuroinnin takana olleen se väärä ja epäkunnioittava sävy millä lähdit kirjoittamaan tuota tekstiä. Ei tuollaisella tyylillä saa aikaan muuta kuin pahaa mieltä ja pahimmassa tapauksessa pelkkää vihaa. Eikö Uuden Testamentin koko ydin ole siinä, että kristittyjen tulisi voittaa pahantekijät ja vihamiehetkin puolellensa tekemällä heille hyvää ja osoittamalla heille sitä samaa ansiotonta rakkautta mitä Kristus osoitti meille. Eikö UT painota kristittyjä olemaan lempeitä, kärsivällisiä ja suopeita toisiaan kohtaan. Huomaa Jeesuksen viestit seitsemälle Aasian seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 2 – 3. Sardeen ja Laodikean seurakuntia lukuunottamatta yksikään niistä ei alkanut nuhtelulla vaan rohkaisulla. Tämä on tärkeää sillä meidän tulisi ottaa Mestaristamme kaikessa mallia. Ensin tulevat ruusut ja sen jälkeen risut. Koita Olli asettaa itsesi tuon Lusan asemaan. Kun hän näkee tekstisi alkuosuuden kovan ja tuomitsevan sävyn, hän kovettaa sydämensä eikä ota kuuleviin korviinsa enää sen loppuosuuttakaan, joka olisi ollut täyttä asiaa. Olisitko esimerkiksi itse alkanut lukea minun artikkeleitani jos olisin lähettänyt sinulle sellaisen e-mailin missä olisin haukkunut sinut ja sivusi maanrakoon? Itseasiassa olen välttänyt tällaistä moittimista mitä tässä nyt esitän juuri siitä syystä, etten karkottaisi sinua niistä harvoista tukijoista sivullani on.

Eli tällaistä läksytystä tällä kertaa.

Haukkujasi odottaa… veljesi Samuel.

Lähettäjä: Olli Rytkönen <nokialainen.info@gmail.com>
Lähetetty: 15. maaliskuuta 2016 18:12
Vastaanottaja: Samuel Tuominen
Aihe: Re: VS: Teijo-Kalevi Lusa

No ei mitään Samuel. Olen kyllä saanut negatiivista palautetta kielenkäytöstäni muiltakin ja vähän miettinyt asiaa. Se on vaan yksilöllistä ja menee usein kovaksi tuo arvostelu. (Tosin Jeesuskin tuomitsi kovalla kädellä fariseukset, Matt. 23) Aika usein taustalla on myös pahaa oloa, ahdistusta yms. jonka koen sielunvihollisen häirintänä. Sitten kun näen vääryyttä tai selvää harhaoppia, niin tekee mieli sanoa suoraan, kuten tämä “paskakasa”, joka oikeastaan tarttui kieleeni silloin v. 2009 sen johdosta, että koin Pasin täydellisenä luopiona. Et tiedä läheskään kaikkea sitä, miten Pasi on arvostellut ja haukkunut minua ja jopa esittänyt valheellisia väitteitä. Pyysin Googlea poistamaan erään Pasin nettikirjoituksen hakutuloksistaan, joka on selvästi valheellinen ja kunniaa loukkaava. Se tulee esille Googlessa kun panet vain nimeni hakusanaksi. Ks.http://www.heinola.org/~patato/feikki.html. (Juttu kertoo kyllä enemmän Pasista itsestään kuin minusta) On tehnyt monta kertaa mieli tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja valheellisen tiedon esittämisestä mustamaalauksen vuoksi, mutta olen jättänyt asian sikseen. Luotan siihen että Herra kyllä tuomitsee Pasin oikein silloin kun palaa. Olen edelleen sitä mieltä, että Pasi Toivonen on eräs Jeesuksen mainitsema paha palvelija (Matt. 24:48-51). Tuntomerkit sopivat niin hyvin häneen kuin myös Pekka Immoseen, johon en enää ole yhteydessä. Hän soitti minulle viime syksynä humalassa ollessaan ja ehdotti, että tilaisin häneltä tamperelaisen huoran kotiini, jonka hän tunsi. Samalla kuulin puhelimessa kun Pekan ystävä, jonka kanssa hän ryypiskeli, sanoi “uskovaisen puhuvan paskaa” eli selvästi tarkoitti minua. (Miksi Pekka haalii tämmöisiä kavereita itselleen?) Että tämmöinen tapaus tämä Pekka Immonen, joka muuten yritti vuosi sitten itsemurhaa ainakin kolmesti, kun yritti puukottaa itseään vatsaan (kertoi puhelimessa). Miksiköhän? Sääliäkö häntä pitäisi? Minusta hän kuuluu niihin Juudaan kirjeen jumalattomiin joita on eksynyt uskovien keskuuteen ja yritti sekoittaa minun vieraskirjankin joutavalla kirjoittelullaan jossa haukuttiin mm. TV7:aa useasti. Tämä on pakko sanoa suoraan ja nuhtelen sinua Samuel siitä, kun et eräällä tavalla erota henkiä. Pahaan on kertakaikkisesti otettava etäisyyttä ja toivoa hiljaa, että Herra vaikuttaisi parannuksen tekoon. Sanoohan Paavalikin, että jos joku tekee syntiä, joka on kuolemaksi, niin sellaisen puolesta ei tulisi edes rukoilla. Lue esim. http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/syntikuolema.htm. Minä annan luopioiden olla, mutta petyin tosi rankasti silloin aikoinaan Pasi Toivoseen, johon mitä ilmeisimmin vaikutti paha henkivalta ja demonit. En kuitenkaan tuomitse häntä helvettiin, koska minulla ei ole valtuuksia siihen. Esitän vain arvioni pahaan palvelijaan liittyen. Leo Meller muistaakseni sanoi joskus radiossa, että paha palvelija joutuu aivan Taivaan äärilaitaan, jossa voi kuulla kadotettujen tuskan. Näin voikin olla Pasin tapauksessa.

Tuosta Lusasta sanon sen verran, että kyllähän sinä nyt varsin selvästi näet, miten hän on ollut Patmoksen talutusnuorassa ja toistelee kirjoissaan heidän oppejaan. Ehtoosade-oppi on harhaoppi ja eksytystä, et voi sitä kieltää. Lue esim. https://ajankohtainen.files.wordpress.com/2013/04/myohaissateen_perinto.pdf. Ennen tempausta ei tule minkäänlaista kristillistä superhelluntaita, kuten Lusa kirjassaan väittää. Helluntai oli ja meni 1. vuosisadalla. Toki pienimuotoista herätystä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla (erityisesti idässä), jotta Kristuksen ruumiin täysi luku tulisi sisälle (Room. 11:25). Tuo “superhelluntai” –oppi on oikeastaan aika vaarallinen oppi, joka liittyy Antikristukseen, sillä paholainen matkii kristittyjen helluntaita väärennöksellä viimeisinä päivinä. Lue 2 Tess. 2:8-12. Jeesuksen varoittama lopunajan eksytys Öljymäen puheessaan on otettava vakavasti, Samuel. Kolmesti Hän varoittaa eksymästä. Epäilen että juuri tämän eksyttävän sanomansa takia Lusa joutui hengelliseen kriisiin, kun Jumala kyllästyi häneen. En sitten tiedä miten tämä ortodoksisuus on häntä pelastanut, mutta vahvasti ekumeeniselta hän vaikuttaa (vielä huonompaan suuntaan mennyt?). Ei omaa kunnon arvostelukykyä eli henkien erottamista. Ainahan sitä vedotaan kristittyjen yhteyteen ja että Kristuksen ruumista ei pitäisi jakaa, mutta tämä on vain ovelaa taktiikkaa karismaatikkojen taholta kun yritetään pönkittää omaa käytäntöä lukemalla kuin piru Raamattua.

Kuule Samuel, se on niin että vain pieni vähemmistö meistä kristityistä nyt lopunajalla omaa sen tervehenkisen kristillisyyden joka lopulta vie meidät pois Ahdistuksesta tempauksen myötä. Filadelfian seurakuntakirje Ilmestyskirjassa sanoo, että “sinun voimasi on vähäinen” ja että “minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat” eli tekokristittyjä ja fariseuksia on paljon ajassamme. Lasken Patmoksen väen näiksi kirjanoppineiksi fariseuksiksi.

Ei mulla muuta tällä erää.

T: Olli
From: Samuel Tuominen
Sent: Friday, March 18, 2016 3:53 PM
To: Olli Rytkönen
Subject: VS: VS: Teijo-Kalevi Lusa

Sori, vastaan hieman myöhässä, kun on ollut hieman kiirettä. Otit arvosteluni vastaan paremmin kuin odotin. Tuota kielenkäyttöä kannattaa ihan oikeasti miettiä koska sillä on lopultakin aika suuri merkitys siihen miten ihmiset ottavat meidän sanomisemme vastaan. Ymmärrän jos sen takana on pahaa oloa ja ahdistusta, mutta en usko että muiden kristittyjen haukkuminen olisi siihen oikea apu (muista, että joudumme eräänä päivänä tilille jopa jokaisesta turhasta sanasta, Matt. 12:36). Kuten sanoin, samaa mieltä ei tarvitse olla kaikessa ja epäkohdat ja harhaopit saa ja pitääkin tuoda julki, mutta se miten me tuomme ne esiin on tässä nyt se olennainen asia. Yksi ongelma on nyt kuitenkin se, että kenellä on oikeus määrittää se mikä on heresiaa ja mikä ei. Tunnen kristittyjä, jotka väittävät omistavansa henkien erottamisen armolahjan ja tästä “armolahjastaan” käsin tuomitsevat sitten milloin minkäkin opin saatanalliseksi harhaksi. En nyt aio myötäillä katolista kirkkoa, mutta yksi tekijä mikä siinä vetää kristittyjä puoleensa on se että katolisuudessa on vain yksi kirkko ja yksi oppi. Protestanttisissa suunnissa uskotaan kristittyjen yleiseen pappeuteen. Samalla kun pidän sitä raamatullisena, siinä on myös varjopuolensa. Jos oikeaa oppia ei määritellä Roomasta käsin, vaan jokainen yksilökristitty uskoo Pyhän Hengen ilmoittavan oikean opin juuri hänen kauttansa, niin on selvää että silloin syntyy lukuisia kuppikuntia ja eriseuroja. Olisihan se kiva ajatella, että yleisen pappeuden käsite toimisi siten että kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä, mutta näin ei vain ole.
Tämä on johtanut siihen, että yksi sanoo PH:n vahvistaneen hänen sisimpäänsä, että pre-tribulation oppi on saatanallista harhaa, jota Kirjoitukset eivät oletettavasti tue. Toinen taas sanoo PH:n vahvistaneen hänelle että mid-tribulation on saatanallista harhaa mille ei löydy tukea Kirjoituksista. Sitten on vielä kolmas, joka sanoo että he kumpikin ovat tuon vihtahousun pettämiä ja että ainoa oikea tempaus tapahtuisi vihan ajan lopulla. Kun Raamattua tuntematon ulkopuolinen eksyy tähän karuselliin, hän on aivan pää pyörällä siitä, että kenelle heistä se Pyhä Henki nyt oikeasti puhuu. Tempaus on vain esimerkki niistä lukuisista opeista, joista protestantit ovat jatkuvasti kiistelemässä ja syyttämässä toisiaan Saatanan apostoleiksi. Latter Rain on tempauksen tavoin lopun aikaan liittyvä eskatologinen oppi, josta voisimme kiistellä pitkäänkin. Sanon tähän muutaman sanan lisää viestini lopussa, mutta palaisin vielä kysymykseen “henkien erottamisesta”. Immosen hyökätessä kirjaani vastaan, ei tullut yllätyksenä kun hän vetosi siihen, “että Herra on antanut minulle henkien arvostelun kyvyn” ja että “se Henki, jonka Herra on minuun laittanut; todistaa, että prinssi Charles ei ole antikristus.” Samaten kun väittelin Muinaisia Ennustuksia -sivuston Mauno Mattilan kanssa 2. Tess. 2.3:sta, hänen argumenttiensa loppuessa hän pyrki vetoamaan Pyhään Henkeen, joka nähtävästi vahvisti hänen sisimpäänsä sen mikä oli oikeaa ja väärää.

Eli kritisoin nyt sellaista kristillisyyttä missä piiloudutaan hengellisyyden taakse, kun ei olla valmiita kohtaamaan toisen kristityn argumentteja avoimella mielellä vaikka ne olisivat paljon perustellumpia ja rehellisempiä. Miten tämä liittyy sinuun? Siten, kun sanoit etten “eräällä tavalla erota henkiä”. Kokemuksesta voin sanoa, että “henkien erottaminen” on hyvin harvoin objektiivinen mitta oikeasta ja väärästä. Pekka Immosen ja hänen kaltaistensa kohdalla se on vain oman egon pönkittämistä, kun ei viitsitä paneutua toisen kristityn laajoihin tutkimuksiin, joihin on käytetty vuosia aikaa. Mutta eikös tuo sitten ollut henkien erottamista, kun varoitin sinua kiivailuun ja riitaisuuteen pyrkivästä “riivaajien viisaudesta”? (Jaak. 3:15). Nämä eivät olleet minun sanojani vaan meidän Herramme apostolin sanoja. Sanoit jopa itse, että sielunvihollinen kiusaa sinua ennen näitä riidahaluisia purkauksia mitä esitit esim. Lusalle. En arvostele sinua nyt kevyellä mielellä. Olen aina pyrkinyt välttämään sellaista kieltä missä syyttäisin toisia kristittyjä jostain väärästä hengestä. Mutta onko sinulla varaa nuhdella minua tällaisesta kielestä jos itse syytät Patmoksen väkeä “kirjanoppineiksi fariseuksiksi” ja “tekokristityiksi”. Minusta Raamatullinen farisealaisuus on sellaista uskonnollisuutta missä ihminen asettaa itsensä muiden syntisten yläpuolelle ja uskottelee olevansa heitä parempi, pyhempi tai jumalallisempi. Tällainen omanvanhurskaus oli juuri sitä mikä inhotti Herraamme fariseuksissa eniten ja sai Hänet tuomitsemaan heidät kovin sanoin. Omavanhurskaus on jumalallisen nöyryyden vastakohta ja ylpeys on se mitä Jumala vihaa ihmisissä kaikkein eniten. Sananlaskujen 6. luku sanoo, että Herra vihaa ylpeitä silmiä ja “väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken”.

Olin joskus lukenut tuon “paskakasa” ja “hyi sa…a että ottaa tällaiset mielenvikaiset päähän” kommenttisi tuolta verkkosivulta minkä linkitit minulle. Jos Pasi on esittänyt sinut väärässä valossa, niin sitä voi pitää tietenkin vääränä todistuksena tai jopa kunnian loukkauksena. Riidassa on kuitenkin aina kaksi osapuolta ja rehellisesti sanoen en usko, että sinäkään olisit ollut siinä täysin viaton osapuoli. Paavali sanoi: “Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.” (Gal. 6:1-4). Hairahtuneita tulisi ojentaa sävyisässä hengessä eikä syyttää heitä mielenvikaisiksi. Tai kun sanoit Lusalle, että hänen olisi ollut parempi pysyä “pienellä paikallansa”, niin oliko se sävyisässä hengessä annettua ojentamista? En tarkoita, että meidän tulisi sietää kaikkea. Jos joku on hyvin vaikea ihminen eikä tee muuta kuin soittelee kännissä ja ehdottelee paikallisia huoria, niin ehkä tällaisiin ihmisiin on syytäkin pitää etäisyyttä ja varoittaa heitä tuollaisesta synnillisestä elämäntyylistä. Jos Immonen on yrittänyt itsemurhaa, niin itse ainakin säälin häntä vaikka hän rypisikin kurjuudessaan oman elämäntyylinsä tähden (vaikka onhan myös ihmisiä, jotka kiristävät lähimmäisiään itsemurhauhkauksilla).

Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, että he antoivat “kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden!” (Matt. 22:23). Minusta puhdasoppisuudenkin tavoittelussa ja “henkien erottamisessa” voidaan mennä sellaiseen äärisuuntaan missä unohdetaan se mikä on Raamatussa tärkeintä. Tällöin usko muuttuu riidanhaluiseksi kiivailuksi puhtaan opin puolesta. Juuri äärimmäinen ja politisoitunut dogmatismi johti keskiajalla toisuskovaisten vainoihin. En sano etteikö oppi olisi tärkeää, mutta sen varjolla saatetaan usein unohtaa Raamatun olennaisin sanoma mikä UT:ssa kiteytyy rakkauden kaksoiskäskyyn. Paavali sanoi, että “vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” (1. Kor. 13:2). Tämä kertoo siitä, ettei puhdas oppi ole Raamatun sanoman keskeisin asia vaan se miten me suhtaudumme lähimmäisiimme. Viimeisellä tuomiolla ihmiset tuomitaan tämän eikä jonkin opin puhtauden perusteella (Matt. 25:31-46). 1. Joh. 4:20 sanoo: “Jos joku sanoo: “Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.”

Minulta heruisi paljon enempi ymmärtämystä jos kiivailisit todellisen vääryyden puolesta. Sen puolesta, että ihmisiä sorretaan ja riistetään. Tällaisten asioiden puolesta meidän Herramme kiivaili itsekin. Vertaat Patmoksen väkeä fariseuksiin, mutta en usko että tällainen vertaus olisi oikeutettu huomioiden, että he tekevät työtä sorrettujen ja riistettyjen puolesta. Olli, olet kovin nopea tuomitsemaan ja tämä on se piirre mistä en oikein pidä sinussa vaikka arvostankin työtäsi ja rakastan sinua veljenä Kristuksessa. Mistä voit olla niin varma, että juuri sinä olet katsottu arvolliseksi tuohon pieneen vähemmistöön, jotka “lopunajalla omaa sen tervehenkisen kristillisyyden joka lopulta vie meidät pois Ahdistuksesta tempauksen myötä.” Eikö tällainen asenne ole juuri sitä farisealaisuutta mistä syytät muita? Onko veljensä haukkuminen “paskakasaksi” muka tervehenkisempää kristillisyyttä kuin se kristillisyys mitä Patmoksen väki edustaa? Kyllä sinun olisi tässä kohtaa syytä katsoa peiliin ja nöyrtyä Jumalan edessä rukoilemaan sitä, että Hän ojentaisi sinua jos olet tuominnut väärin. Jos taas itse olen se, joka tuomitsen sinut nyt väärin, niin pyydän samoin että Jumala näyttäisi minulle sen ja kertoisi mikäli hyökkäyksesi Patmosta vastaan oli oikeutettua “henkien erottamista”.

Emme saisi ohittaa näitä Jeesuksen sanoja liian kevyesti: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” (Matt. 7:1-5) Pyydän vain Olli, että rukoilisit omassa kammiossasi Herraasi ja Vapahtajaasi ja pyytäisit Häntä näyttämään, että olenko minä itse tällainen farisealainen kristitty mistä syytän muita. Teit oikein kun et lausunut kadotustuomiota Pasille. Tästähän Jeesus varoitti meitä Luuk. 6:37:ssä. Samassa kohtaa Hän sanoi, “Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen” ja “Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.” Missä ikinä Pasi onkaan sinua vastaan rikkonut tai loukannut kunniaasi, sinun velvollisuutesi on antaa hänelle anteeksi. Ellet anna, ei Jumalakaan tule antamaan anteeksi sinun syntejäsi. Tämä on hyvin vakava varoitus meille kaikille joilla on jotakin kaunaa veljeämme kohtaan. Minä en Olli oikein usko, että se on meidän tehtävämme sanoa kuka on paha palvelija tai kuka ei. Vain Jumala tietää tällaiset asiat ja meidän olisi parempi keskittyä omaan vaellukseemme, ettemme itse lankeaisi uskosta pois. Tuo taas, että paha palvelija kuulee kadotettujen huudon taivaan äärilaidalla on jotain Mellerin ihmeellistä höpinää jolle en antaisi paljoakaan painoarvoa. Kyllä Jeesus sanoi aika selvästi, että pahan palvelijan osa on siellä missä on myös ulkokullattujen osa – helvetissä! (Matt. 24:51).

Lopuksi palaisin vielä dogmaattisiin kysymyksiin siitä onko Latter Rain oppi raamatullista. Sanoit, että “Ehtoosade-oppi on harhaoppi ja eksytystä, et voi sitä kieltää”. Kyllä minä tämän kiellän! Sanoit myös, “Ennen tempausta ei tule minkäänlaista kristillistä superhelluntaita, kuten Lusa kirjassaan väittää. Helluntai oli ja meni 1. vuosisadalla.” Tämä on itseasiassa täysin vastakkainen päätelmä siihen nähden mihin itse tulin kirjani ensimmäisessä luvussa. En ole lukenut tuota Samuel Korhosen suomentamaa kirjaa Ehtoosade-opista mutta olen kyllä lukenut melko monia artikkeleita tämän opin yhteydestä okkulttisiin New Age -uskomuksiin, Kirjoitusten ulkopuolisiin epäraamatullisiin oppeihin jne. Mutta kun sanon tukevani Latter Rain oppia, en tarkoita että tukisin kaikkea tuon liikkeen sisällä ilmenneitä outoja, epäraamatullisia ja jopa okkulttisia käsityksiä. Näitä ei tukenut myöskään Teijo-Kalevi Lusa ja tietäisit tämän jos olisit perehtynyt hänen kirjaansa Ehtoosade. Mutta kuten sanoin, “meidän ei tule heittää lasta pesuveden mukana pois” Latter Rain liikkeeseen liittyvien harhojen vuoksi. Juhani Aitomaan ja Samuel Korhosen kirjoitukset edustavat minusta hieman liian yksipuolista kuvaa tästä opista (vaikka arvostankinheidän vaivannäköään tämän tutkimisessa). Ymmärrän tuonkin näkökannan missä karismaattisuuteen liittyvät harhat yritetään liittää lopun ajan eksytyksiin, luopumukseen, ja Antikristuksen ilmestymiseen liittyviin valheellisiin ihmeisiin. Kuten sanoin, olen tutkinut tätä aluetta aikoinani hyvinkin paljon.

Se onko tuollainen assosiaatio oikeutettua vai ei, ei ole minusta edes olennaista. Se lähtee joka tapauksessa sellaisista eskatologisista lähtökohdista missä lopun aikaan ei liitetä mitään muuta kuin luopumusta ja eksytystä. Myöhäissateen oppi nähdään mukamas ristiriitaisena premilleniaaliselle Jeesuksen paluulle. Vaikka onkin totta, että tähän oppiin on sekoittunut usein virheellinen tulkinta siitä kuinka lopun ajan suuri herätys valmistaa pyhät ottamaan maailman haltuunsa poliittisin keinoin ja ettei mitään Antikristuksen aikaa tulisikaan (so. dominionismi tai postmillenialismi), niin tosiasiassa oppi myöhäissateesta ei edellytä mitään tällaista. Myöhäissateen oppi vahvistetaan selvästi monin paikoin Raamattua ja näistä tärkeimmät kohdat ovat Jooel 2:28 ja Ilm. 7:9. Kuten Lusa selitti kirjassaan, oikea käännös Ap. t. 2:16:sta tulisi olla “Vaan tämä on sitä, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta”. Ensimmäinen helluntai oli siis vain osa- tai esitäyttymys sille mihin Jooelin profetia viittaa varsinaisesti. Itseasiassa jos luet Jooelin kirjan 2. luvun kokonaisuudessaan, sitä on melko vaikea yhdistää ensimmäisen helluntain historialliseen kontekstiin. Tuossa luvussa puhutaan aivan selvästi Jeesuksen toisen tulemuksen päivistä. Jakeen 20 kuvaus pohjoisesta tulevasta Israelin miehittäjästä on liitetty usein Hesekielen näkyyn Googin sodasta. Näky mainitsee taivaalla olevat savupatsaat (ydinsodan sienipilvet?) ja auringon pimennyksen sekä verikuun, jotka Ilmestykirja mainitsee kuudennen sinetin kohdalla (Ilm. 6:12).

Jooelin näky on siis selvän rinnakkainen Johanneksen ilmestyksen luvuille 6-7, joka mainitsee aivan samat tapahtumat kuin Jooel. Myös Johannes näki Pyhän Hengen vuodatuksen “kaiken lihan päälle”, kun hän todisti taivaaseen yhdellä hetkellä ilmestyvästä suuresta joukosta “jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään” (Ilm. 7:9). Ilmestykirjassa mainituista luvuista suurin on 200 miljoonaa (Ilm. 9:16), mutta tämän joukon lukua “ei kukaan voinut lukea”. Perustelin kirjani ensimmäisessä luvussa sitä miksi seitsemän vuoden vihan aika ei ala ennen kuin kuudennen sinetin jälkeen ja miksi tuo seitsemännen luvun suuri joukko korjataan kansakunnista taivaaseen samalla hetkellä kun vihan aika alkaa – eikä vasta vihan aikana. Tämänhän olen kertonut sinulle jo aikaisemmissa väittelyissämme. Myös David Wilkersonin näky 70 -luvulta – mitä lainasin kirjassani – vahvisti tuon tulkintani. Olennaisinta ei ole kuitenkaan se tapahtuuko tuo “superhelluntai” juuri ennen vihan aikaa vai vasta vihan ajalla. Jooel 2:28 ja Ilm. 7:9 joka tapauksessa edellyttää tällaista myöhäissadetta jossakin kohtaa ennen Jeesuksen toista tulemusta. Joten tässä mielessä oppi myöhäissateesta on täysin raamatullinen. Melko ironista sekin kun kritisoit minua tästä myöhäissadeopin myötäilystä vaikka itse olet opettanut Latter Rain -liikkeeseen liitettyä kyseenalaista tulkintaa Ilmestykirjan 12. luvun poikalapsesta lopun ajan seurakuntana, joka temmataan lopulta taivaaseen halliten kansoja eräänlaisena Kristus-lapsen inkarnaationa, joka muodostaa seurakuntavaimosta syntyneen pyhien eliittijoukon (MSOG eli Ilmestyslapsioppi). Et nyt näe metsää puilta.

Päätän nyt tämän arvostelun omalta osaltani tähän. Jos tekstissäni oli jotain sellaista missä koit, että arvostelin sinua väärin perustein, niin sinulla on toki oikeus vastata tähän ja esittää puolustuksesi. Samalla toivon, että seuraavan kerran kun hiljenet taivaallisen Isämme eteen rukouksessa, toisit nämä ajatukseni myös Hänen eteensä.

Siunausta ja vointia!

Lähettäjä: Olli Rytkönen <nokialainen.info@gmail.com>
Lähetetty: 18. maaliskuuta 2016 19:22
Vastaanottaja: Samuel Tuominen
Aihe: Re: Teijo-Kalevi Lusa

Ei onnistunut tuo ensimmäinen lähetysyritys sun sähköpostitilille. Tuli virheilmoitus. Yritän uudestaan.

From: Olli Rytkönen
Sent: Friday, March 18, 2016 7:05 PM
To: Samuel Tuominen
Subject: Re: VS: VS: Teijo-Kalevi Lusa

Hei!

Jättäisin mielelläni muun kuin Ehtoosade -oppia koskevan arvostelusi omaan arvoonsa. En meinannut jaksaa lukea tuota pitkää minuun kohdistuvaa hurskasteluasi, joka on vain saman asian jankuttamista ollen pitkä teksti (kyllä sulla näköjään virtaa riittää). Jo edellisessä viestissäsi tuli selväksi mitä ajat takaa eli “silittäkää kaikkia päähän tai antakaa kaikkien kukkien kukkia” välittämättä siitä mitä kyseinen henkilö on tehnyt tai sanonut tai opettaa. Eli sinun mielestä kristittyinä emme saisi sanoa julkisesti mitään negatiivista kenestäkään toisesta ns. kristitystä, vaikka nähdään selvästi että kyse on pahan/vääryyden paljastamisesta, johon Raamattu/Pyhä Henki antaa meille valtuudet. Ei ne turhaan kirjoitukset lusteesta (valhevehnä), pahasta palvelijasta, fariseuksista, vääristä profeetoista (sudet lammasten vaatteissa), vääristä kristuksista ja Juudaan kirjeen kahdesti kuolleista ole laitettu Pyhään Raamattuumme. Kyllä ne ovat siellä, jotta voisimme oppia erottamaan kuka on oikea ja kuka on väärä. Meidän ei pidä aina ottaa vastaan kaikkea mikä vähänkin kuulostaa kristilliseltä, tai koska kyseinen henkilö puhuu miellyttävästi “enkelin kielin”. Meille on annettu oikeus arvostella ja tutkia jokaisen hengellistä hedelmää/oppia, jonka perusteella teemme johtopäätöksemme. Minä olen tuonut esiin esim. Mellerin hedelmiä ja opetuksia, kuten monet muutkin ovat tehneet netissä, jos vain viitsii tutkia. Tällaiset fariseukset juuri ovat suosittuja ja aikaansaavat sekaannusta (puhuvat korvasyyhyn ja mielistelevät). He myöskin tekevät lähetystyötä, kuten Jeesuksen aikaiset fariseukset, joka on vain taustakulissi. Pitää nähdä sydämeen verhon lävitse. Tätä yritän sanoa. Siitä kyvystä nähdä kuka on oikeamielinen ja kuka on väärämielinen, meidät lopulta tuomitaan (vrt. 2 Tess. 2:11-12 ja “rakkaus totuuteen”). Tietenkin Herra viimekädessä ratkaisee sen kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Mutta sellainen kristitty, joka ei uskalla tai kykene sanomaan mitään jonkun toisen “kristityn” harjoittamasta selvästä eksytyksestä tai tahallisesta mustamaalauksesta (esim. Immonen ja Toivonen), on hyvin heikoilla viimeisellä tuomioistuimella. Minä sanon tämän myös sen uhalla, että lainaat Jeesusta Matt. 7:1-5 kohdassa. Luulen että olet ymmärtänyt tämän kohdan väärin liittäen sen minun tapaukseeni. Siinähän puhutaan selvästi ulkokullatuista ihmisistä eli fariseuksista, jotka pinnalta katsoen näyttävät hurskailta/hyviltä, mutta sisin on täynnä saastaa. Nämä tuomitsevat siis näön perusteella, ei sisällön. Minun harjoittama ironinen kielenkäyttö toisinaan vääryydentekijöistä (siis juuri tämä “ulkonäkö”) on lillukanvarsi suurempaa kokonaisuutta ajatellen. Sielunvihollinen ei tahtoisi paljastaa ketään väärää ja siksi se ahdistelee minua joskus. Jeesuskin haukkui fariseukset kyykäärmeen sikiöiksi. Näin kenenkään ei pidä hyssytellä vääryyden edessä vaan sanoa suoraan totuus, joka tietenkin loukkaa väärämielisiä/eksytettyjä.

No sitten tuohon Myöhäissade -oppia käsittelevään kirjoitukseesi. Ensinnäkään en ole koskaan väittänyt, että lopunaikana ts. näinä aikoina ei tapahtuisi ollenkaan heräämistä Jumalan tuntemukseen, vaan olisi pelkästään luopumusta. Sen sijaan väitän, että mitään kristillistä “superhelluntaita” ei tule ennen 1. tempausta länsimaailmaan, joka on nyt tuomion alla. Tämä lopunajan luopumus näes koskee lähinnä kristillisen perinteen omaavaa läntistä sivilisaatiota. Muualla, kuten idän maissa, on parhaillaan voimakastakin herätystä, kuten mm. tuoreet uutiset Iranista kertovat. Olen suomentanut blogiini näitä kertomuksia. Pakanain täysi luku ennen 1. tempausta tulee näin sisälle (Room. 11:25). Olen koko ajan ymmärtänyt Lusan tekstin niin, että tulisi maailmanlaajuinen herätys ennen 1. tempausta, joka olisi kaiketikin ainoa uskovien ylösotto Lusan mukaan ennen Jeesuksen maan päälle tuloa. Ja tämä herätys olisi loppuhuipentuma karismaattisille aalloille, jotka alkoivat Azusa-kadulta v. 1906, jolloin harhainen helluntailiike syntyi (Lue http://cuttingedgefinland.kotisivukone.com/macdominickkarismaattinenliikeosat13/24). Tällaista suurta kristillistä herätystä ei kuitenkaan ole näköpiirissä ainakaan ennen vaivanaikaa. Vaivanajassa tosiaan pelastuu paljon ihmisiä, kuten Ilm. 7:9-17 sanoo, eikä ihme, sillä Jumalan teot ovat kaikkien nähtävillä. Enkeli julistaa Ilm. 14:6-7 kohdassa evankeliumin vaivanajan puolivälissä kaikille maan asukkaille:

6. Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
7. Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”.

Jos siis se kristillinen “superhelluntai” pitäisi tulla, niin se on juuri tätä ihmisten joukkoheräämistä vaivanajassa, jolloin luopumus ja herätys kulkee rinnakkain. Ja samalla tietenkin Israel herää ja tulee katumukseen Googin sodan jälkeen Jaakobin ahdistuksessa vaivanajan jälkimmäisellä puoliskolla, josta mm. Jooel 2:27-29 puhuu: (tosin tätä kohtaa voidaan soveltaa myöskin tuhatvuotisen valtakunnan alkuun)

27. Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
28. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

Tämä “näitten jälkeen” viittaa juuri tuohon Googin hyökkäykseen Jooel 2:20 kohdassa. Profetian moniselitteisyyden vuoksi Jooel 2:20 voi tarkoittaa myös Kiinaa Harmagedonin yhteydessä.

20. Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.

Muuten helluntailiike alunperin sovelsi lähinnä lopunajan Israelille tarkoitettua Jooelin kirjaa omaan “herätykseensä”, mikä on pöyristyttävää (mm. Agnes Ozman ja Topekan raamattukoulu v. 1901). Azusa-kadun helluntailaiset ottivat Jooelin kirjoitukset pois asiayhteydestään ja sovelsivat sitä omaan “kielilläpuhumiseensa” eli siansaksaan. Ja tätä kaikkea Teijo-Kalevi Lusa (+Leo Meller) puolustaa eksyttävästi. He ovat “amerikkalaisia”.

Jaakobin kirje puhuu syys- ja kevätsateista (huom. hengellisiä sateita). Nämä koskevat Israelia, sillä Jaakobin kirje on kirjoitettu Israelin kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle, kuten 1. luvusta voimme lukea.

1. Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

Jaakobin kirjeen 5. luvusta voimme lukea näistä sateista:

7. Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
8. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

Siis tosiaan, Jaakob vain vahvistaa Jooelin kirjan ennustuksen Israelia koskevasta Hengen vuodatuksesta lopunaikana (ensimmäinen sade tapahtui 1. vuosisadalla helluntaipäivänä Israelissa ja toinen sade toteutuu 70. vuosiviikolla tai pian sen jälkeen Israelissa). Olet oikeassa, kun väität, että Ap. t. 2:16 kohdassa sanotaan itseasiassa: “Vaan tämä on sitä, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta”. Kehun sinua tämän takia, mutta nuhtelen sen vuoksi, että yhdistät minun opetukseni temmattavasta poikalapsesta Latter Rain –liikkeen kyseenalaiseen tulkintaan Ilmestyskirjan 12. luvun poikalapsesta. Tuntuu siltä, että haluat mustamaalata minua tällä. OLENNAINEN ERO minun ja Latter Rain’in opetuksen välillä on se, että he puhuvat maan päällä hallitsevasta superrodusta eli eliittijoukosta (Manifested Sons of God, MSOG), jota ei temmata taivaallisiin, kun taas minä puhun Taivaaseen temmatusta poikalapsesta, seurakunnasta, joka hallitsee ja jolle annetaan rautainen valtikka (Ilm. 2:26-28):

26. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,
27. ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain –
28. ja minä annan hänelle kointähden.

Ilmestyskirja 12:5 sanoo vastaavasti poikalapsesta näin:

5. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.

Siis selvä yhteys näissä Ilmestyskirjan kohdissa. Poikalapsi on aina tempausseurakunta, joka syntyy lukumäärältään suuremmasta vaimosta, joka voi olla Israel tai yleensä maailmanlaajuinen kristikunta, jossa suurin osa on laodikealaisia (Ilm. 3:14-22).

Joten nyt olen vastannut kritiikkiisi ja puolustautunut. Päätän myös omalta osaltani keskustelun tähän ja voit vielä vastata jos haluat, mutta please, älä kirjoita pitkästi. Olemmehan jo tuoneet kantamme aika lailla esiin. Aion myös julkaista tämän mielenkiintoisen kirjeenvaihtomme CEF-kotisivuillani PDF-tiedostona, mikäli sulla ei ole mitään sitä vastaan. Ilmoita pian jos et halua julkaisua.

Siunausta ja itsetutkistelua!

T: Olli

PS. Jeesus sanoi, että löytäneekö Ihmisen Poika uskoa maan päältä kun hän tulee (Luuk. 18:8). Uskon, että tämä kohta tarkoittaa lähinnä 1. tempausta ennen vaivanaikaa kun Jeesus tulee ‘salaisesti’, jolloin on paljon väärää kristillisyyttä ja oikea usko on harvassa, vrt. Filadelfian seurakuntakirje (Ilm. 3:7-13). Usko kehittyy vaivanaikana kun on paljon vainoja. Monikaan ei nyt maailmassa odota Herraa saapuvaksi. Ollaan liiaksi kiinnittyneitä tähän maalliseen.

From: Samuel Tuominen
Sent: Sunday, March 20, 2016 5:58 PM
To: Olli Rytkönen
Subject: VS: Teijo-Kalevi Lusa

En kirjoita pitkästi. Saat julkaista kirjeenvaihtomme jos niin hyväksi näet. En myöskään jatka tuota myöhäissade -oppia koskevaa väittelyämme (vaikka paljon tuohonkin olisi sanottavaa… virta ei kyllä lopu kesken ja toivon mukaan näin on jatkossakin 😉 Pahoittelen jos kirjoituksellani loukkasin sinua. Se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitukseni ei ollut myöskään hurskastella vaan esittää vain rehellinen mielipiteeni suhteestasi Teijo-Kalevi Lusaan, Patmokseen ym. (itsepähän tätä kysyit). Huomaa kuitenkin, etten sanonut missään kohtaa, että “kristittyinä emme saisi sanoa julkisesti mitään negatiivista kenestäkään toisesta ns. kristitystä”. En ole kieltänyt opettajien arvostelua. Olen antanut aina luvan siihen, että minunkin opetustani saa arvostella aivan vapaasti (kunhan tuo arvostelu on vain asiallista).

Mutta se mikä koskee Melleriä, Lusaa ja minua, koskee myös yhtälailla sinua Olli. Sanoit, että meille on “annettu oikeus arvostella ja tutkia jokaisen hengellistä hedelmää/oppia, jonka perusteella teemme johtopäätöksemme.” Harjoitin tätä oikeutta nyt sinun kohdallasi ja sinun tulee kestää myös itseesi kohdistuva arvostelu.

Toivotit kirjeesi lopussa “Siunausta ja itsetutkistelua!”. Tätä itsetutkiskelua toivoisin myös omalle kohdallesi, ettei sanani valuneet täysin hukalle. Loppujen lopuksi, en pyytänyt muuta kuin rukoilet Taivaan Iskää paljastamaan sinulle jos arvosteluni oli edes osittain Pyhän Hengen johdatuksessa annettua totuuden sanaa. Tällainen rukous ei vaadi mielestäni paljoakaan nöyryyttä tai nöyrtymistä. Jos olin sinun suhteesi väärässä, niin varmasti Pyhä Henki osoittaa sen sinulle (ja minulle), mutta jos olin oikeassa, sinun tulee olla valmis Jumalan Hengen puhutteluun vaikka sen vastaanottaminen tekisikin kipeää.

Lähettäjä: Olli Rytkönen <nokialainen.info@gmail.com>
Lähetetty: 20. maaliskuuta 2016 18:34
Vastaanottaja: Samuel Tuominen
Aihe: Re: VS: Teijo-Kalevi Lusa

Mut eikö se ole vähän kohtuutonta nostaa meteliä parista lausumasta Pasin vanhassa vieraskirjassa monta vuotta sitten, kun en yleensä harrasta kenestäkään tuollaista kielenkäyttöä? Pasin kohdalla se oli poikkeus, sillä näin hänet silloin perkeleen pauloihin lumoutuneena syyttäjänä toisia kanssaveljiään vastaan. Minua hän ei koskaan puolustanut kun väittelin vieraskirjassa jumalattomia pilkkaajia vastaan, jotka ottivat minut kohteekseen, vaan pikemmin päinvastoin antoi heille tuulta purjeisiin. Kertoo paljon Pasin katkeruudesta ja raukkamaisuudesta ja alhaisuudesta julkaista jälkikäteen (joulukuussa 2014) tuollaisia viestejä vain mustamaalatakseen minua. Ei kestänyt sitä, että perustin CEF-rinnakkaissivut. Pasin sivuilla on nykyään kaikenlaista törkyä. Hänhän on antisemitistinenkin eli Israel-vastainen. Ja uskoo kaikenlaisiin katolisiin helvetti-ilmestyksiin. Ja voi niitä UFO-juttuja…(Semjase ym.) Hän on täysin pihalla. Onko edes koskaan ollut oikeasti uskossa? Ei ymmärrä katolilaisena Jumalan armosta mitään. Kymmenyksiä kyllä maksaa kuukausittain. Ulkokullattu. Ja kaiken huipuksi nousi entistä “työnantajaansa”, David Bay’ta, vastaan, jota sanoo nykyään julkisesti Aku Ankaksi! Haloo Samuel!!! He is evil servant (Matt. 24:48-51).

No, toivottavasti tämä vähän valaisi tilannetta. Pasi muuten kirjoitti “mielenvikaisen” kirjan “900 vuotta ennen maailmanloppua v. 2009”, joten Jeesusta hän ei varmastikaan odota saapuvaksi ihan pian. Herätys Samuel!

Siunausta,
Olli

Kiitos selvennyksestä Olli. Kuten sanoin kirjeenvaihtomme alussa, en ole ollut täysin perillä sinun ja Pasin välisistä riidoista ja siksi pyysin jo edeltä käsin anteeksi, että puutuin väleihinne vain sen tiedon perusteella mitä olit kirjoittanut joskus suutuspäissäsi. Ymmärrän nyt, että Pasi julkaisi tämän viestisi vain mustamaalataksesi sinua julkisella foorumilla. Tarkoitukseni ei ollut missään vaihessa puolustella Pasia tai asettautua hänen puolellensa. Itseasiassa lopetin Cutting Edge Finlandin lukemisen kymmenisen vuotta sitten osittain juuri sen tähden, kun Pasi alkoi julkaisemaan näitä ihmeen UFO -juttuja ja Nostradamuksen ennustuksia ja muuttui yhä kyynisemmäksi Jeesuksen pikaista paluuta kohtaan. Tuosta katolisuuteen kääntymisestä sain tietää jälkeenpäin, kun ihan uteliaisuudesta kävin sivuillanne joskus myöhemmällä iällä. Blogiani säännöllisesti lukeva Jarmo Pippola kertoi minulle edellisenä vuonna, että Pasi oli myös juutalaisvastainen (mikä ei yllätä kun ottaen huomioon tuon katolisuuteen kääntymisen).

Viime vuonna seuratessani kävijävirtoja omassa blogissani, sain ilokseni huomata, että mainostit nettikirjaani ja sivuani perustamallasi CEF-rinnakkaissivulla. Olit myös ensimmäisiä, jotka puolustit minua Pekka Immosen hyökkäyksiä vastaan. Tästä haluan kiittää sinua. Epäilenpä, että esim. Pasi Toivonen suhtautuisi kirjaani kovinkaan myönteisesti, kun yhdistän siinä paaviuden Danielin 7. luvun antikristukseen ja hyökkään muutenkin melko avoimesti Rooman kirkkoa vastaan. Sanotaanha sitä, ettei ruokkivaa kättä kannata purra ja sinä olet ruokkinut verkkosivuni kävijämääriä jo paljon. Tuon “kohtuuttoman metelin” taustalla oli lähinnä se, että yhdistin kirjoituksesi Pasista siihen haukkumiseen mitä te molemmat harrastitte Cutting Edge Finlandilla Melleristä, Lusasta ym. Rehellisesti sanoen (ja haluan olla täysin rehellinen sinulle) ajatukseni oli tämä: “Mitä ihminen kylvää sitä hän niittää”. Eli teidän kohdallanne se tarkoitti sitä, että jos suunta oli jo ennen välienne rikkoutumista jatkuvaa riitelyä muiden kristittyjen kanssa “henkien erottamisen” ja “eksytysten paljastamisen” nimissä, niin minua ei edes yllättänyt, kun sain lopulta kuulla tiiminne hajoamiseta kahteen leiriin. Ymmärrän, nyt että tällaisella ajatuksella minulla saattoi mennä “puurot ja vellit sekaisin”. Juttu on kuitenkin niin, että olen jossakin vaiheessa kasvanut ulos siitä ajatustavasta mitä itse edustat “henkien erottamisella” ja “eksytysten paljastamisella”. Ajattelutapani ei ole tänään enää yhtä mustavalkoinen kuin se oli vielä kymmenisen vuotta sitten, kun olin Cutting Edge Finlandin säännöllinen vierailija.

Siunausta 🙂

PS. vastaan kohta tuohon toiseen viestiisi, mikä koski tulkintaasi Danielin 11. luvusta.

Ajattelin jo panna pisteen sanaharkallemme Lusasta, Melleristä ja Pasista, mutta yksi asia on aivan pakko sanoa, kun se hyppäsi ihan silmiini kun kävin lukemassa nuo omat lisäyksesi tähän kirjeenvaihtoomme minkä julkaisit sivullasi. Ensinnäkin, kiittäisin siitä, että annoit tunnustusta “hyville pointeilleni”. En ihan yhdy tuohon, että olisin liian “kesy tuomitsemaan eksytykset ja niiden puoltajat”. Olen vain varovaisempi antamaan mitään ehdottomia lausuntoja sen suhteen, mikä on eksytystä ja kuka on eksyttäjä, koska kolikoilla on tapana olla kaksi puolta eikä kukaan ole erehtymätön (Jaak. 3:2) – ei edes paavi. En ole poliittisesti korrekti vaan ainoastaan varovaisempi tuomitsemaan, etenkin jos on kyse Lusan ja Mellerin kaltaisista uskonveljistäni. Mutta sitten varsinaiseen syyhyn miksi päätin jatkaa tätä aihetta. Kirjoitit loppunooteissa: “Lisäksi on kovin ikävää, että Samuel mielistelee vääryyden vallassa tarpovia luopiokristittyjä, joiden kanssa pitäisi vain tehdä sävyisästi sovinto vaatimatta ensin parannuksentekoa heiltä. En millään voisi suostua esim. Pasi Toivosen kanssa sovinnontekoon, ellei aloite tulisi ensin häneltä ja pyytäisi anteeksi tekojaan, joihin on syyllistynyt minua ja muita uskovia (kanssapalvelijoitaan) kohtaan julkaisemissaan artikkeleissa. Annan siis Pasille vielä mahdollisuuden.”

En tarkoittanut ihan nyt tätä, kun siteerasin Luuk. 6:37:ttä. En puhunut tuossa mistään halvasta sovinnonteosta, mikä silittelee ihmisiä päähän eikä vaadi heiltä katumusta vääriin tekoihinsa tai sanoihinsa. Tämä on yleinen väärinymmärrys siitä mitä Raamattu tarkoittaa anteeksiannolla ja sovinnolla. Jeesus puhuu tässä siitä, että sydämen olisi kyettävä antamaan anteeksi toisen rikkomukset eikä vain siinä tapauksessa kun toinen pyytää anteeksi. On erotettava toisistaan anteeksianto ja sovinto. Sovinto seuraa vasta jos rikkonut osapuoli katuu tekoaan ja pyytää anteeksiantoa, mutta sydämessä tapahtuneen anteeksiannon tulee edeltää sovintoa. Samoinhan Jeesuskin rukoili ristillä Isää antamaan pilkkaajiensa synnit anteeksi vaikka nämä eivät osoittaneet mitään katumusta teoillensa taikka Stefanus, joka rukoili kivittäjiensä edessä: “Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” (Ap. t. 7:60). Halusin vain painottaa tätä anteeksiannon merkitystä, mikä heijastuu Raamatusta hyvin keskeisenä ydinsanomana (ymmärrän tietysti, että kun ulkopuolinen saarnaa tällaista, se voi kuulostaa helposti hurskastelulta). Tuo anteeksiannon käsite Raamatussa ei muutenkaan ole niin yksiselittäinen juttu kuin alkuunsa luulisi, mutta täällä on aikaa hyvää opetusta aiheeseen liittyen. Olet oikeassa myös sen suhteen, että Raamattu antaa luvan joidenkin seurakunta “veljiemme” selväsanaiseen tuomitsemiseen – niiden, jotka ovat “huorintekijöitä, ahneita, epäjumalanpalvelijoita, pilkkaaja, juomareita tai anastajia” ja varoittaa ettei kristityt edes seurustelisi tällaisten ihmisten kanssa (1. Kor. 5:11).

Kuitenkin, mitä tulee tuomitsemiseen, niin UT:ssa on paljon enemmän niitä kohtia, jotka varoittavat meitä tuomitsemasta veljiämme kovin nopeasti. Seuraavassa pari esimerkkiä: “Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?” (Jaak. 4:12). “Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.”(Room. 2:1.) Tämä palaa siihen mistä kirjoitin sinulle jo edellisissä kirjeissämme koskien Lusaa ja Melleriä. Toiseksi, Raamattu varoittaa myös monin paikoin kiivailusta, herjauksista ja pahanpuhumisesta. Tuostakin ottaisin pari esimerkkiä pohdittavaksi. “Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. (Kol. 3:12-14) “Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” (Ef. 4:30-32). Harhaoppien ja eksytysten puolesta kiivailevassa kristillisyydessä päällimmäinen ongelma minulle on se, etten ole havainnut siinä tällaisia piirteitä mitä kuvataan yllä raamatullisen kristillisyyden tunnuspiirteiksi. En tarkoita, ettetkö sinä olisi osoittanut minulle ystävällisyyttä ja hyväsydämisyyttä, mutta tällaista en huomannut siinä miten lähestyit Lusaa. Sanoit hermostuneesi Pasiin ja Immoseen osittain sen tähden, että he alkoivat syytellä ja herjata kanssapalvelijoitaan. Etkö nyt käsitä Olli, että juuri samasta syystä minä reagoin sinun Lusaa ja Melleriä koskeviin herjauksiin näin tunnepitoisesti? Minulle Lusa ja Meller on uskonveljiäni ja kanssanpalvelijoitani Kristuksessa siinä missä sinäkin. Siksi tuntuu niin pahalta, että syytät heitä “fariseuksiksi” ja “tekokristityiksi”.

Lähti hieman lapasesta, mutta päällisin puolin halusin vain selvittää tuon kirjoitukseni anteeksiannosta, minkä näytit tulkitsevan täysin väärin. (olisi myös kiva jos voisit lisätä vielä tämän tekstin tuohon kirjeenvaihtoon, jonka linkitit sivuillesi vaikka päätös on tietysti sinun).

Lähettäjä: Olli Rytkönen <nokialainen.info@gmail.com>
Lähetetty: 21. maaliskuuta 2016 17:59
Vastaanottaja: Samuel Tuominen
Aihe: Re: Vielä yksi huomio koskien edellistä väittelyämme.

Mietin nyt tuota julkaisemista, koska se on paljolti saman toistamista raamatunlauseineen mitä olet aikaisemmin tuonut esille. Katsotaan nyt.

Muuten mitä Lusaan tulee, niin äsken kun mainitsin hänestä eräälle uskonveljelleni, joka asuu Indonesiassa, niin hän sanoi, että vieläkö se Lusa on Mellerin juoksupoikana. Tämä Markku oli myöskin nuorempana Mellerin kuulossa, mutta tuli toisiin ajatuksiin kun luki Cutting Edge Finlandia. En ole ainut Melleriin kyllästynyt. Enkä haluaisi mainostaa häntä sivuillani edes sinun suustasi sanottuna.

Meller muuten tulkitsee nykyään Ilmestyskirjan pedon islamilaiseksi mahdiksi ja sanoi radiossa hiljattain, että vaivanaikana pelastutaan vain kokemalla marttyyrikuolema joutumalla Islamin miekan uhriksi. Haloo!!!

Muuten miten voi niin sanotusti painaa villaisella jonkun teot, kun kun henkilö itse on täysin paatunut ja ei edes halua katua tekojaan, vaan jatkaa vääryydessä? Näin ymmärrän sinun tulkintasi anteeksiannosta, joka on halvan ja järjettömän tuntuista. Itse toki pyrin olemaan sillä tavalla armahtava, että en tuomitse suoralta kädeltä helvettiin, vaan annan mahdollisuuden parannuksentekoon ja olen siis VALMIS anteeksiantoon pitämättä mitään vihaa/katkeruutta sydämessäni. Ymmärtääkseni tätä Luuk. 6:37 kohta tarkoittaa. Ja lisäksi meitä ei nyt aivan voi verrata Jeesus Nasaretilaiseen, Jumalan Poikaan, joka puhuu vuorisaarnassaan kovaa Jumalan lakia, jota ihminen ei voi koskaan täydellisesti täyttää. Siksi meidän ainut mahdollisuutemme on uskoa evankeliumin sanoma, jolloin meidät pelastetaan armosta, yksin uskosta Jeesukseen, joka täytti lain puolestamme Golgatan ristillä.

Jeesus muuten sääli niitä roomalaisia ristiinnaulitsijoitaan kun halusi Isän antavan heille anteeksi. Hehän olivat vain käskyn suorittajia. Mutta Israelin kansa ja juutalaiset tulivat kokemaan kaikessa ankaruudessaan sen kun juutalaisten ylin uskonnollinen neuvosto (Sanhedrin) tuomitsi Jeesuksen viattomana kuolemaan. Ja miten kävikään Juudas Iskariotille, joka kavalsi Jeesuksen? Saiko hän anteeksi edes Jeesukselta?

-Olli

PS. Ehkä nyt julkaisenkin kirjoituksesi kun sain vastata siihen. Teen päivitysmerkinnän.

Saatoin toistaa itseäni, mutta samalla näytit ymmärtäneen jo toistamiseen väärin sen minkä viestissäni halusin oikaista. Sanoit, “Itse toki pyrin olemaan sillä tavalla armahtava, että en tuomitse suoralta kädeltä helvettiin, vaan annan mahdollisuuden parannuksentekoon ja olen siis VALMIS anteeksiantoon pitämättä mitään vihaa/katkeruutta sydämessäni.” Enkö tätä juuri tarkoittanutkin? Ilmaisinko tämän jotenkin epäselvästi, vaikka annoin vieläpä tuon linkin missä raamatullisesta anteeksiannosta opetettiin aika tervehenkisesti. Olet myös oikeassa tuossa, että Jeesus puhui “vuorisaarnassaan kovaa Jumalan lakia, jota ihminen ei voi koskaan täydellisesti täyttää.” Halusin vain selvittää tämän väärinymmärryksen mitä sivullasi minusta esitit, koska en oikein tykännyt siitä että annoit minulle tuollaisen hurskastelijan leiman.

Emmeköhän voisi jo panna tämän kiistan syrjään. Suhtaudumme vain hieman eri tavalla Melleriin ja Patmokseen. En ole hänen kanssaan samaa mieltä kaikissa teologisissa ja eskatologisissa kysymyksissä, mutta nämä erimielisyydet eivät ole sen laatuisia, että uskaltaisin julistaa häntä eksyttäjäksi tai fariseukseksi. Hyväksyn sen jos et voi pitää häntä aitona kristittynä, mutta toivoisin että antaisit myös minulle luvan olla eri mieltä kanssasi, sillä en edelleenkään suostu ottamaan puolia, niin että jakaisin Kristuksen ruumiin yhtenäisyyden joidenkin toisijaisten kysymysten tähden, kuten totesin jo alussa.

Terveisin: Samuel

Verkkosivuni ensimmäisessä blogijulkaisussa sivusin reilun vuoden takaista uutista, mikä kertoi vaikutusvaltaisen brittiläisen muotisuunnittelija Vivienne Westwoodin julkaisemasta t-paita mallistosta missä Charlesin kasvonpiirteet kuvattiin Che Guevara-tyyppisessä romantisoidussa valossa mustavalkoisena painokuvana. Samassa uutisessa kerrottiin kuinka tämä vaatemallisto oli Westwoodin kunnianosoitus Charlesin elämäntyölle mitä hän ylisti “aivan loistavana” sanoen “maailman olevan ihmeellinen paikka elää jos se annettaisiin hänen vastuulle.” Tämä muodin kuningatar ei arkaillut tunnustaa, että Prinssi Charles oli hänen kuninkaansa. Tällaista palvontaa mitä Westwood julistaa häpeilemättä, Englannin tuleva kuningas on tavoitellut jo vuosia. Hän kertoi Catherine Mayerille Time -lehdessä lokakuussa 2013 kuinka hän “yrittää yhä kurkottaa antaakseen muille mielenrauhan, joka viime aikoihin asti vältti häntä. Hän pyrkii olemaan ihmisten sydänten kuningas… Hän nojaa eteenpäin, silmät loistaen. ‘Minulla on ollut tämä epätavallinen tunne vuosien ja vuosien ajan, aina siitä lähtien kuin voin vain muistaa, halusta parantaa ja tehdä asiat paremmiksi’, hän sanoo.” Vivienne Westwoodin oma henkilöhistoria paljastaa jotakin hyvin häiritsevää siitä arvopohjasta, jonka päälle Charlesin henkikökulttia ollaan tänään rakentamassa. 

Sain 700 sivuisen käsikirjoitukseni valmiiksi vain kuukautta ennen tämän uutisen ilmestymistä. Sen loppusanoissa ennakoin Walesin Prinssin ympärille syntyvän globaalin henkilökultin olevan hyvin lähellä todellisuutta. Westwoodin julkaisema vaatemallisto saattaa olla ensimmäinen pilkahdus tästä henkilökultista, minkä uskon olevan muotoutumassa pian globaaliksi muoti-ilmiöksi. Kenties onkin sopivaa, että sitä on edistämässä nyt brittiläisen muodin kuningatar. Monenlaiset muotivirtaukset ovat levinneet ennestäänkin Britanniasta koko maailmaan. 60 -luvulla se oli brittiläisten rockyhtyeiden, kuten The Beatlesin ja The Rolling Stonesin, leviäminen heidän musiikistaan villiintyneiden nuorten keskuuteen. Tämä ilmiö tunnetaan kirjaimellisesti termillä “brittiläinen maahanhyökkäys”. Prinssi Charlesin oma “baby boomersien” sukupolvi varttui aikuisuuteen tuon 60 -luvun levottoman ajanjakson sisällä, jota leimasivat vuoden 1967 “rakkauden kesä” ja siihen liittynyt hippi-kulttuurin synty. The Beatlesit ja The Rolling Stonesit olivat johtavina voimina edistämässä tätä nuorison keskuuteen syntynyttä vastakulttuuria ja sen huumeille ja vapaalle seksille myönteistä arvomaailmaa.

Tämä 60 -luvun vastakulttuuri ei saanut vaikutteita ainoastaan radikaalista marxismista, mutta myös monista okkulttisista idän uskonnoista, kuten buddhalaisuudesta, taolaisuudesta ja hindulaisuudesta, samalla kun osa hipeistä kääntyi uuspakanuuteen tai wiccalaisuuteen. Tämä on se hengellinen pohja ja ideologinen tausta mihin juurtuvat monet 60 -luvulla suosiota saavuttaneet uudet liikehdinnät luonnonsuojeluliikkeestä pasifismiin, radikaaliin feminismiin, ydinvoiman vastaisuuteen ja homojen vapautusta ajaneeseen sateenkaari liikkeeseen. Valtaosa tänään vallassa olevista ideologisista virtauksista kylvettiin nuorison keskuuteen jo 60 -luvulla ja sen hedelmä on nähtävissä tuon sukupolven lapsissa ja lapsenlapsissa joista harva osaa enää kyseenalaistaa niitä arvoja mitä heidän vanhempansa iskostivat omalla jalkikasvulleen. Hippikulttuurin syntymisen aikoihin suurin osa tuon aikakauden vanhemmista katsoi paheksuvasti niitä arvoja mitä heidän lapsensa olivat omaksumassa, mutta tänään tuo sukupolvi on jo kadonnut. 60 ja 70 -luvun radikaalin vastakulttuurin ylipapit ja ylipapittaret ovat nyt vanhoja herroja ja naisia. Paul McCartney, toinen elossa oleva jäsen Beatlesien nelihenkisestä yhtyeestä, on jo 73 -vuotias papparainen. The Rolling Stonesin eli “Rollareiren” Mick Jagger on samaa ikäluokkaa. Huolimatta maineestaan “anti-establishment” hengen edistäjinä, heidät molemmat on aateloitu brittiläisellä ritariarvolla Elisabet II:n taholta saaden nimeensä etuliitteen “Sir”.

Miksi Britannian eliitti Monarkin johdolla palkitsee kunniallisilla ritariarvoilla sellaisia hahmoja, jotka ovat lietsoneet nuorison kapinaan vanhempiaan, vallitsevaa järjestelmää ja sen juutalaiskristillisiä arvoja vastaan? Wikipedia kertoo, että kun Kuningatar Elisabet II aateloi Beatlesien kaikki neljä jäsentä Brittiläisen imperiumin ritarikunnnan palkinnolla vuonna 1965, monet sen konservatiivisista jäsenistä – kuten sotaveteraanit ja kansalaisjohtajat – luopuivat protestiksi omasta aatelisarvostaan. The Beatlesit oli tunnettu jo tuohon aikaan heidän avoimesta tuestaan ja mainonnastaan psykedeelisten huumeiden kuten LSD:n käytölle vaikuttaen miljoonien nuorten kokeilunhalulle ja uteliaisuudelle huumeita kohtaan. Heidän yksi menestyneimpiä albumeitaan, rakkauden kesänä -67 julkaistu Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, tunnetaan paitsi sen viittauksista psykedeelisiin huumeisiin mutta myös kansikuvastaan, mikä sisältää joukon ihmisiä joista yksi on Aleister Crowley – 1900 -luvun pahamaineisin brittiläinen satanisti.

Filmintekijä Kenneth Anger oli Crowleyn okkultisten oppien opetuslapsi, joka oman määritelmänsä mukaan loi “elokuvan muodossa olevia maagisia rituaaleja”. Vuonna 1972 hän ohjasi okkulttisen lyhytelokuvan nimeltä Lucifer Rising (Lucifer nousemassa). Wikipediassa valotetaan sen taustoja:

Anger sai jo vuonna 1966 vision, jonka perusteella hän halusi tehdä elokuvan tulossa olevasta Vesimiehen ajasta – uudesta ajasta (new age), jolloin nuoret heittävät vanhempiensa estot pois ja “eläisivät piilotajuntansa kahlitsemattomien oikkujen mukaan”. Angeria innoitti myös Aleister Crowley, crowleylainen filosofia “Tahtosi mukaan tulee sinun tekemän” ja etenkin tämän runo “Hymn to Lucifer” (“Ilon avain on tottelemattomuus”). Elokuvassa egyptiläiset jumalat kutsuvat enkeli Luciferin tuomaan maan päälle uuden okkultismin ajan.

Rockmusiikin saatanallinen historia

Kenneth Anger on hyvin paljastava linkki suhteessa varhaisen rockmusiikin historian saatanallisiin yhteyksiin. Tarkoitukseni ei ole nyt leimata mitään musiikkityyliä itsessään sillä tiedän hyvin, että on myös monia kristillisen rockmusiikin yhtyeitä joiden kautta etenkin nuoret sukupolvet on saavutettu Jeesuksen Kristuksen pelastavalle evankeliumille ja jonka avulla he ovat vapautuneet esimerkiksi huumeiden tuhoisasta vaikutuksesta. Mutta tämä ei tarkoita, että meidän tulisi sulkea silmät siltä ilmeisen saatanalliselta tai antikristilliseltä vaikutukselta, mikä rock-musiikilla on ollut populaari-kulttuuriin etenkin sen syntyaikoina. Kenneth Anger matkusti vuonna 1968 Lontooseen jossa hän ystävystyi The Rolling Stonesin solistin Mick Jaggerin kanssa. Vuosi myöhemmin hän julkaisi 11-minuuttisen lyhytfilmin nimeltä Invocation of My Demon Brother (Minun demoniveljeni rukous). Tuo filmi, jossa näytettiin mm. saatanallista hautausseremoniaa kuolleelle kissalle, sisälsi näyttelijöitä joihin kuului Anton LaVeyn – USA:n virallisen Saatanan Kirkon perustajan – lisäksi myös Mick Jagger, joka oli säveltänyt elokuvaan sen musiikin. Vaikka julkisuudessa Jagger alkoi etääntyä Angerin okkulttisista piireistä vuoden 1969 lopulla, filmintekijän saatanallinen vaikutus alkoi näkyä jo samana vuonna, kun The Rolling Stones julkaisi seitsemännen studioalbuminsa Beggars Banquet, jonka avausraita alkoi kappaleella nimeltä Sympathy for the Devil. Sen lyriikka oli kunnianosoitus Paholaiselle.

Vuonna 1973 julkaistu Black Sabbathin viides studioalbumi, jonka kannessa kuvataan yöllistä kauhukohtausta (ns. unihalvausta) missä demonit piinaavat uhria samalla kun nauravan pääkallon alapuolelta löytyy Pedon luku 666.

Vuonna 1972 Mick Jagger pyöri yhä Angerin okkulttisissa piireissä, kun hän oli mukana filmin Lucifer Rising kuvauksissa. Tähän jälkimmäiseen filmiin Anger olisi halunnut Jaggerin esittämään Luciferin osaa, mutta hän kieltäytyi ja tarjosi tähän rooliin veljeänsä Chris Jaggeria. Tuossa filmissä näytteli myös Jimmy Page, toinen legendaarinen rock-musiikin pioneeri ja Led Zeppelinin kitaristi, joka on kuuluisa hänen soolostaan kappaleessa Stairway to Heaven, johon on viitattu usein kaikkien aikojen parhaimpana rock-kappaleena. Maallisissa piireissä on ollut tapana pilkata fundamentalistikristittyjen 70 ja 80 -luvuilla levittämiä syytöksiä, joiden mukaan monet rock-kappaleet mukaanlukien tämä, olisi sisältänyt saatanallisia viestejä, kun ne soitettiin takaperin. Mutta emme tarvitse mitään kätkettyjä viestejä tällaisten kappaleiden saatanallisten yhteyksien todistamiseksi, kun jo julkinen informaatio kertoo näiden rock-yhtyeiden avainjäsenten olleen mukana okkulttisissa ja saatanallisissa piireissä. Yhdessä Led Zeppelinin kanssa Ozzy Osbournen perustamaa Black Sabbathia on pidetty historian varhaisimpina heavy metal bändeinä. Wikipedian alustus huomauttaa kuivasti, että perustamisestaan 1968 lähtien Black Sabbath alkoi “sisällyttää okkulttisia teemoja kauhun innostamilla lyriikoilla ja alasviritetyillä kitaroilla.”

Satanismi ja kauhu yhtyeen lyriikassa, albumien kansissa ja lavashowssa on ollut aina täysin julkista ja peittelemätöntä. Emme tarvitse sen todistamiseen takaperin soitettuja levyraitoja. Yksi esimerkki tästä on heidän kappaleensa Mr. Crowley, jonka Ozzy Osbourne kirjoitti kunnianosoituksena Aleister Crowleylle, 1900 -luvun vaikutusvaltaisimmalle okkultistille, joka kutsui itseään lempinimellä Peto 666. Toinen esimerkki on heidän kappaleensa NIB, jonka sanoituksesta on lainattu seuraavat otteet:

Oh yeah!

Jotkut ihmiset sanovat ettei minun rakkauteni voi olla totta
Pyydän usko minua, minun rakkauttani, ja tulen näyttämään sinulle
Tulen antamaan sinulle niitä asioita, joiden uskoit olevan epätodellisia
Aurinko, kuu, tähdet kaikki kantavat minun sinettiäni

Oh yeah!

Seuraa minua nyt ja et tule katumaan
Jättäen elämän jota sinä kuljit ennen kuin tapasimme
Sinä olet ensimmäinen jolla on minun rakkauteni
Ikuisesti minun kanssani ajan loppuun saakka

Sinun rakkautesi minua kohtaan tulee olla vain todellista
Ennen kuin tiedät tien, jonka tulen tuntemaan
Jonka tulen tuntemaan
Jonka tulen tuntemaan

Oh yeah!

Nyt sinä olet minun kanssani, minun vallassani
Meidän rakkautemme kasvaa vahvemmaksi nyt joka tunnilta
Katso minun silmiini, sinä tulet näkemään kuka minä olen
Minun nimeni on Lucifer, pyydän ota minua kädestä

Voisin lainata lukuisia esimerkkejä hard rockin ja heavy metallin historian vaikutusvaltaisimpien yhtyeiden saatanallisista yhteyksistä, mutta tämä ei ole nyt tämän artikkelin päätarkoitus. Tällä en tarkoita tietenkään sitä, että kaikki rockmusiikin merkittävimmät pioneerit olisivat olleet okkultisteja tai satanisteja. Mutta voimme tuskin kieltää etteikö Crowleyn okkultismiin kietoutuneella alakulttuurilla olisi ollut selvä vaikutus rock ja heavymusiikin varhaisessa syntyhistoriassa. Tämä näkyy myös metallimusiikin myöhemmissä kehitysvaiheissa, kun osa metallifaneista perusti 80- ja 90- luvuilla soundimaailmaltaan, sanoitukseltaan ja live-esityksiltään perinteistä heavymetalliakin raadollisempaa ja saatanallisempaa death ja black metallia, josta oli riisuttu kaikki viaton, puhdas ja kaunis. Tämä heavymetallin alalaji veti puoleensa erityisesti saatananpalvontaan mukaan houkuteltuja nuoria ja sille ominaista olivat atonaaliset sävelajit, nopeatempoinen rytmi, agressiivinen laulutyyli (ns. örinä) ja makaaberi lyriikka, mikä ylisti Saatanaa, luontoa, pakanuutta, mystiikka, kauhua, silpomista, leikkelyä, kidutusta, raiskauksia, kannibalismia ja nekrofiliaa. On pidettävä kuitenkin mielessä, että osa heavymetalliyhtyeiden myöhemmästä historiasta kehittyi valoisampaan suuntaan omaksuen monia hienostuneita elementtejä 1700 -luvun barokki, kirkko- ja sinfoniamusiikista samalla kun kappaleiden lyriikkaa riisuttiin musiikkityylin varhaisajan pimeistä, saatanallisista elementeistä.

Tässä kohtaa on mainittava sekin, että on myös lukuisia evankeliumin sanomaa julistavia kristillisiä heavymetallin yhtyeitä, kuten sinfonista metallia soittava suomalainen HB -yhtye. En siis halua olla tukemassa sellaista 80 -luvun konservatiivipiirien ajamaa pelkistettyä kuvaa, jonka mukaan kaikki rock- tai heavymusiikki olisi automaattisesti saatanallista. Monet saattaisivat paheksua (kenties ymmärrettävästi) sitä, että tällaista pimeydessä syntynyttä musiikinlajia on ylipäätään lähdettä soveltamaan kristillisiin piireihin, mutta usein se on ollut ainoa keino millä evankeliumin valo on saatu valaistua sinnekin minne metallimusiikki oli jo vienyt nuoret omaan pimeään maailmaansa. Raamattu myös tuntee tämän periaatteen missä evankeliumia tulisi julistaa jokaiselle kohderyhmälle heidän omalla kielellään ja kulttuurillaan (1. Kor. 9:19-22). Olit kanssani sitten samaa mieltä tai et, tarkoitukseni ei ole nyt kohdistaa kritiikkiä tiettyyn tyylisuuntaan vaan sellaiseen musiikkikultuuriin, mikä kunnioittaa avoimesti tämän maailman ruhtinasta. On surullista kuinka moni kuuntelee esimerkiksi AC/DC:n paljon soitettua laulua Highway to Hell ymmärtämättä, että helvetti on todellinen paikka jonne hän on matkalla ellei hän ota Kristusta sydämeensä ja pyydä anteeksiantoa synneistänsä.

Beatlesit ja Rollarit yhdessä Jimi Hendrixin ym. kanssa olivat 60 -luvun hippikulttuurin keulakuvia. Vapaa seksi, huumeet ja idästä tullut hengellisyys – mihin mm. monet Beatlesien jäsenistä kääntyi – inspiroi tuon ajan nuoria haastamaan heidän vanhempiensa konservatiivista arvomaailmaa. 70- ja 80 -luvuilla tämä nuorison keskuuteen syntynyt vastakulttuurien aalto muuttui yhä antikristillisempään, saatanallisempaan ja tuhoisampaan suuntaan. Yksi näistä oli 70 -luvulla syntynyt punk-kulttuuri mitä käsittelen kohta enemmän. Täytyy muistaa, että monet niistä tänään yleistyneistä yhteiskunnallisista arvoista, kuten radikaalista ympäristöideologiasta, radikaalista feminismistä ja radikaalista homokulttuurista, sai alkunsa 60 ja 70 -lukujen vastakulttuurien epäpyhässä ahlossa. Samaistin kirjani seitsemännessä luvussa Prinssi Charlesin radikaaliin luonnonsuojeluun pohjautuvan maailmankuvan black metal yhtye Mayhemin murhasta tuomitun Varg Vikernesin ajatuksiin vaikka Charlesia voi tuskin pitää Mayhemin musiikin suurimpana fanina. Musiikkimaustaan huolimatta Charlesin maailmankuvan filosofiset juuret ovat aivan samat kuin Vikernesillä ja monilla muilla pakanallisen luontoromantiikan omaksuneilla saatanallisilla black metal muusikoilla. Uuspakanuuden antihumanistinen, linkolalainen luontoromantiikka on nimittäin kiinteässä yhteydessä satanismiin ja natsismiin mistä syystä monet satanistit Vikernesiä myöten on kokenut yhteenkuuluvuutta myös kansallissosialistiseen ideologiaan.

Pimeyden Prinssi 

Tällaiset kummalliset vertailut black metallin synkän alakulttuurin ja Walesin Prinssin välillä ei tule yllätyksenä jos olet hiemankaan perillä kuningasperheen ja etenkin Prinssi Charlesin okkulttisesta maailmankuvasta, mikä näkyy kaikkein selvimmin hänen ideologisessa manifestissaan nimeltä Harmony. Tuossa hän esimerkiksi lainaa okkultistipiireissä kautta aikojen tunnettua hermetismin smaradgitaulua, jonka innokaimpiin tutkijoihin kuului 1900 -luvulla Aleister Crowley alias Peto 666 (ks. Kirja-arvio: Prinssi Charlesin Harmony). Yksi osoitus Charlesin ja kuningasperheen satanismia kohtaan tuntemista sympatioista, on heidän tukensa Mick Jaggerin ja Ozzy Osbournen kaltaisille varhaisen rockmusiikin pioneereille. Hard rockin ensimmäisiin kansainvälisiin edustajiin kuulunut Jagger aateloitiin Prinssi Charlesin itsensä taholta joulukuussa 2003. Tämä siitä huolimatta, että hän oli elämäkerturi Christopher Andersenin mukaan “aikamme hallitsevia hahmoja”, joka heijasti 60- ja 70 -luvun anarkistisia ja vasemmistolaisia arvoja mitä Jagger itse oli aktiivisesti edistämässä. Hänen aatelointiaan ei näyttänyt myöskään häiritsevän tämän varhainen ystävyysuhde satanisti Kenneth Angeriin. McCartneyn ja Jaggerin tapaan Ozzya ei ole aateloitu vielä ritariksi, mutta hän on pyörinyt jo 15 vuoden ajan kuningasperheen järjestämillä kansallisilla juhlatilaisuuksilla.

Vuonna 2002 hänet kutsuttiin esittämään Elisabet II:n hallinnon 50 -vuotisjuhlia kunnioittavassa rock-konsertissa, joka järjestettiin samana päivänä esitetyn klassisen musiikin juhlakonsertin pop/rock vastineeksi. Tässä konsetissa oli mukana myös vuonna 1998 aateloitu Sir Elton John – avoin homoseksuaali ja sateenkaari arvojen edistäjä 70 -luvulta lähtien, joka rienasi Jeesusta vuonna 2010 “super-älykkääksi homomieheksi”.  Kun tämä “Pimeyden Prinssiksi” itseään kutsuva laulaja, joka live-esityksissään on purrut mm. elävältä lepakolta pään poikki, tapasi kuningasperheen tässä konsertissa, hän kertoi Rolling Stone -lehdelle:

Prince William sanoi minulle myöhemmin, “Olisi ollut mahtavaa jos olisit esittänyt ‘Black Sabbathin'”[tämä kappale kertoo avoimesti siitä kuinka Saatana viettelee ihmisiä helvetin ikuisiin liekkeihin, kirj. huom.].  Jos olisin sen tehnyt, vitun kuninkaalinen laatikko olisi muuttunut kiveksi ja Canterburyn arkkipiispan olisi pitänyt valella heidät pyhällä vedellä. Luulin aluksi syyn siihen miksi he poimivat minut näytökseen olleen se, että olin jokin sisäpiirivitsi. Mutta jokainen — kuningasperhe, kaikki prinssit — olivat moshaamassa [viitaten hevikulttuuriin liittyvään rajuun päänheilutukseen] ja he tekivät sitä villisti. Ja ilmapiiri näyttämöllä oli mahtava.

Ozzy Osbourne on esittänyt muissakin kuninkaallisten järjestämissä konserteissa, kuten Charlesin perustaman ja isännöimän Prince’s Trust järjestön (joka auttaa Britannian syrjäytyneitä nuoria) 30 -vuotisjuhlallisuuksilla. Walesin Prinssin virallinen verkkosivu kertoo: “Rockin ‘Pimeyden Prinssi’, Ozzy Osbourne, varasti shown tempuillaan lietsoen yleisöä näyttämöllä ja sen ulkopuolella ja käskien heitä ‘huutakaa’.” Kun amerikkalaisen talk-shown johtaja Conan O’Brien kysyi Ozzyn vaimolta, viihdeohjelma X-Factoria tuomaroivalta Sharon Osbournelta, että mitä hän olisi valmis tekemään ritariarvon eteen, hän vastasi että hän voisi harrastaa suuseksiä Prinssi Charlesin kanssa samalla kun hänen miehensä voisi mennä sänkyyn Camilla Parker-Bowlesin kanssa. Tällaisia säädyttömyyksiä vihjailee julkisesti nyt pariskunta, joka 70 -luvulla oli lietsomassa maailman nuorison keskuuteen uteliaisuuden heräämistä satanismia ja okkulttistisia kokeiluja kohtaan. Uskon, että Prinssi Charles pyrkii saamaan tarkoituksella Ozzyn kiistanalaista hahmoa näkyväksi osaksi Britannian hallitsevaa eliittiä tehdäkseen hänen musiikkinsa edustamasta saatanallisesta alakulttuurista valtavirtaa ja Britannian hallitsevan uskonnon.

Ozzy Osbourne itse kieltää olevansa satanisti ja en edelleenkään väitä, että hän olisi mustan magian riittejä aktiivisesti harjoittava okkultisti. Hänen saatanallisessa imagossaan on kyse enemminkin hänen alter egostaan, jonka hän on rakentanut hänen musiikkinsa ympärille. Samaa voitaisiin sanoa myös monista muista Black Sabbathin ja Led Zeppelinin musiikista innoituksensa saaneista myöhemmistä heavymetallin bändeistä. He hyväksikäyttivät musiikissaan monia pimeyden maailmasta lainattuja saatanallisia teemoja ilman, että olisivat itse suhtautuneet satanismiin kovinkaan vakavasti. Mutta tämä Aleister Crowleyn ja Anton LaVeyn satanismin vaikutus varhaiseen heavymetalliin on melko silmiinpistävää. Vuonna 1985 New Solidarity -niminen lehti julkaisi Hezekiah Ben Aaronin haastattelun – uskoontulleen Saatanan Kirkon entisen jäsenen – jossa hän paljasti sen olleen Anton Lavey, joka pani alkuun sellaiset heavymetallin ryhmät kuin Black Sabbath, The Blue Oyster Cult ja The Who. Samalla hän kertoi LaVeyn olleen vain kirkon julkisivu samalla kun todellinen ylipappi Kirkon takana oli filmintekijä Kenneth Anger. Dokumentoin jo Angerin yhteyden The Rolling Stonesin Mick Jaggeriin.

Ei ole olennaista onko Ozzy Osbourne harjoittava satanisti vai ei sillä hänen musiikkinsa on ilman epäilystäkään saatanallista. Hän jopa itse myöntää, että hän saattaa olla pelkkä sätkynukke, jota Saatana on käyttänyt omiin tarkoitusperiinsä. Vuonna 1978 hän kertoi Hit Parader -lehdelle:“Toivoisin todella, että tietäisin miksi olen tehnyt joitakin asioita mitä olen tehnyt vuosien aikana. En tiedä olenko vain välikappale jollekin ulkopuoliselle voimalle. Mikä ikinä se onkaan, rehellisesti sanoen toivon ettei se olisi sitä mitä luulen sen olevan – Saatana.” Rokkari on myös kertonut avoimesti, että ainakin 25 itsemurhan tehneen lapsen huoltajaa on haastanut hänet oikeuteen hänen kappaleestaan Suicide Solution, jonka lyriikka rohkaisee toivonsa menettäneitä nuoria itsemurhaan. Toukokuussa 2002, kun hänet kutsuttiin Elisabet II:n hallinnon 50 -vuotisjuhlakonserttiin missä prinssit William, Harry ja Charles moshasi villisti Ozzyn saatanalliselle musiikille, kristitty journalisti Joseph Farah kuvaili konservatiivisella WorldNetDaily verkkosivulla hänen persoonaansa osuvasti:

Saatanallinen lyriikka, paha maailmankuva, vastenmielinen leipäläpi, ei musiikillisia kykyjä, huumeiden väärinkäyttäjä. Tämä on Osbourne. Hän on turmeltunut moraalinen terroristi, joka viettelee nuoria lapsia jotka eivät tunne mitään parempaa kuolettaviin elämäntyyleihin.

Vivienne Westwood

Monille Beatlesien ja Rollareiren ikääntyneille faneille Paul McCartneyn ja Mick Jaggerin aatelointi on ollut suuri pettymys. Nämä vanhat herrasmiehet eivät edusta enää sitä 60- ja 70 -luvun anarkistista henkeä, minkä ajateltiin järkyttävän kaikkea maallista ja kirkollista auktoriteettiä mitä vastaan tuon ajan laajalle levinnyt vastakulttuuri nousi taistelemaan. Joulukuussa 1980 murhattu John Lennon sanoi kuuluisasti vuonna 1966: “Kristinusko tulee katoamaan. Se tulee katoamaan ja kutistumaan. Minun ei ole tarvetta väitellä tästä; Olen oikeassa ja historia tulee todistamaan sen Me olemme nyt paljon suositumpia kuin Jeesus; En tiedä kumpi katoaa ensin —rock ‘n’ roll vai kristinusko. Jesus oli OK mutta hänen opetuslapsensa olivat tyhmiä ja tavallisia. Se on heidän vääristelmänsä, joka turmelee sen minulle.” Todellisuudessa McCartneyn ja Jaggerin edustama anarkistinen henki ei ole kadonnut minnekään – siitä on tullut vain osa valtavirtaa. Heidän arvomaailmastaan on tullut tänään poliittisesti hyväksyttyä valtakulttuuria, jota tuetaan vallan korkeimmilla portailla.

Vielä 80 -luvulla Ozzyn kaltaisten verenjanoista vampyyria esittävien saatanallisten rokkareiden kutsuminen Kuningattaren isännöimiin valtiollisiin musiikkitilaisuuksiin olisi järkyttänyt monia, mutta tänään heidät on kesytetty X-factorien ja tositelevision aikakaudella eikä useimpia enää hätkäytä Osbournen pariskunnan näkeminen Kuningatteren tai Walesin Prinssin seurassa. Se mikä oli 80 -luvulla valtaväestön paheksumaa alakulttuuria, on tänään valtionjohdon suosimaa yläkulttuuria. Hyvä esimerkki tästä arvojen muuttumisesta on Vivienne Westwood, joka edistää nyt Prinssi Charlesin messiaanisia harhoja tällä vaatemallistollaan mitä kuvasin artikkelin alussa. Westwood on ollut kiinteä osa kuninkaallista eliittiä jo siitä lähtien, kun Elisabet II palkitsi hänet OBE (Order of the British Empire) ritariarvolla vuonna 1992. Ironisinta tässä on se, että Westwood oli nuoruudessaan kuningasperheen vastaisen punk-kulttuurin tärkeimpiä edustajia 70 -luvun Lontoossa. Itseasiassa häntä on pidetty Punk-kulttuurin anarkistisen ja räväyttävän pukeutumistyylin alkuperäisenä luojana, kun hän yhdessä miesystävänsä Malcolm McLarenin kanssa piti 70 -luvun alussa SEX-nimistä vaateliikettä josta tuli punkkareiden suosikkipaikka heidän vaatevalinnoissaan.

Malcolm McLaren oli myös punkyhtye Sex Pistolsin manageri, samalla kun Vivienne vastasi yhtyeen jäsenten provosoivasta vaatetuksesta. Heidän musiikistaan tuli tärkeimpiä edustajia ja määrittäjiä koko punkin anarkistiselle kulttuurille mitä myöhemmät punkbändit ympäri maailmaa sittemmin apinoi ja vei uusille urille. Samalla kun se mitä jokainen panee päällensä on hänen oma asiansa, on myös syytä muistaa ettei kaikki pukeutuminen ole aina arvoneutraalia. Jos annat tyttäresi kulkea asusteissa jotka liitetään huoran tunnusmerkkeihin, hyväksyt myös sen että hänet nähdään juuri tällaisessa valossa. Samaa voidaan sanoa myös punkkareiden vaatetuksesta. Kyse ei ole niinkään siitä miellyttääkö jokin vaatetyyli konservatiivisen yleisön esteettisiä kauneusihanteita, vaan siitä mitä arvomaailmaa tuolla vaatetuksella tuodaan mahdollisesti esiin. Koskien Viviennen luomaa punkmuotia, Wikipedia kertoo:

Jokainen punk muoti sovitti jokapäiväisiä esineitä esteettiseksi tehokeinoksi: revityt vaatteet liitettiin yhteen hakaneuloilla tai käärittiin teipillä; tavallinen vaatetus räätälöitiin kaunistelemalla ne merkeillä tai somistamalla ne maalilla; musta roskapussi tuli mekoksi, paidaksi tai hameeksi; hakaneuloja ja partateriä käytettiin koristeina. Suosittuja olivat myös nahka, kumi, ja vinyylivaatteet, jotka yleinen julkisuus assosioi transgressiivisiin seksuaalisiin harjoituksiin, kuten seksiorjuuteen ja sadomasokismiin. Suunnittelija, joka on assosioitu Yhdistyneen Kuningaskunnan varhaiseen punk muotiin oli Vivienne Westwood, joka teki vaatteita Malcolm McLarenin putiikkiin King’s Roadilla mille annettiin kuuluisasti nimi “SEX”.

Wikipedia paljastaa sen olleen juuri punkin alakulttuuri, joka vaikutti toisten underground-musiikin alalajien, kuten avoimen saatanallisen ja brutaalin death metal kulttuurin syntyyn 80-luvulla. Mutta myös 70 -luvun Britannian punk-kulttuuria, jota Westwood, McLarenin ja Sex Pistols johti, voidaan kutsua perustellusti ellei saatanalliseksi (saatanallisella tarkoitan sitä, että joku ilmaisee avointa sympatiaa Saatanaa kohtaan) niin ainakin antikristilliseksi. Tämä ei näy vain punk-kulttuurin arvoissa vaan myös siinä mitä Sex Pistolsin solisti Johnny Rotten laulaa hänen ensimmäisessä vuonna 1976 julkaistussa singlessään minkä kautta yhtye nousi maailmanlaajuisen suosion keskipisteeseen. Tämä kappale on Anarchy In The U.K., jonka ensimmäiset säkeet menevät näin:

Selvä! nyt
ha ha ha ha ha…

Minä olen antikristus
Minä olen anarkiakristus
En tiedä mitä haluan
Mutta tiedän kuinka saada se
Haluan tuhota ohikulkijan

Koska haluan olla Anarkia…

Yhtyeen seuraava single God Save the Queen pilkkasi avoimesti Englannin kruunua kutsuen Elisabet II:n hallintoa “fasistiseksi järjestelmäksi” ja hallitsijaa itseään naiseksi, “joka ei ole mikään ihmisolento”. Kappaleen lyriikassa on myös osa totuutta. Otan seuraavat säkeet esimerkiksi.

Ja meidän keulakuvamme
Ei ole sitä miltä hän näyttää

Oi Jumala varjele historiaa
Jumala varjele sinun hullua paraatiasi
Oi Herra Jumala ole armollinen
Kaikki rikokset ovat maksettu

Näitä kahta viimeistä säettä ei ole tehty evankeliointi mielessä vaan rienauksena meidän Herramme kallisarvoista uhria kohtaan. Tämä on selvää kahdesta seuraavasta säkeestä, joka sanoo, “Kun ei ole tulevaisuutta kuinka voisi olla syntiä.” Tällä yhtyeellä on myös kiistanalainen laulu nimeltä Belsen Was a Gas, mikä viittaa sarkastisesti ja välinpitämättömästi juutalaisten kärsimyksiin Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Toisessa kappaleessaan, joka on nimetty No One Is Innocent, he viittaavat natseihin seuraavalla säkeellä: “Jumala eivät he olleet pahoja, se oli heidän käsityksensä hauskasta”. Samassa laulussa sanotaan, “Jumala pelasta Idi Amin ja Jumala pelasta Ronald Biggs. Jumala pelasta meidät kaikki syntiset. Jumala pelasta sinun mustimmat lampaasi. Jumala pelasta laupias samarialainen ja Jumala pelasta arvoton matelija.” Tuon kappaleen julkaisuin aikoihin bändin rumpali Paul Cook kertoi Daily Mirror -lehdelle, että “Jumalan tulisi pelastaa kaikki ihmiset, jopa pahat ihmiset”. Vaikka Jeesus maksoi ristillä kaikkein pahimpienkin ihmisten synnit, jotta heillä olisi mahdollisuus pelastukseen jos he vain nöyrtyisivät ja katuisivat aidosti pahaa elämäänsä, niin Paul Cook tarkoittaa tässä sitä, että Himmlerin tulisi päästä katumattomana samaan taivaaseen kuin Anne Frankin.

Vivienne Westwoodin suurta vaikutusta Sex Pistolsin ja brittiläisen punk-kulttuurin synnyssä kuvaa musiikkihistorioitsija Jon Savagen lausunto jonka mukaan “näyttää olevan vähän epäilystä siitä, että Lydon [yhtyeen solisti John Rotten] oli ruokittu Vivienne Westwoodin ja Jamie Reidin tarjoamalla ravinnolla, minkä hän sitten muutti hänen omiksi lyriikoikseen.” Westwood suunnitteli myös yhtyeen vaatetuksen, joka oli avoimen antisemiittistä ja antikristillistä. Hyvä esimerkki tästä on viereinen kuva missä Westwood on pukeutunut paitaan jossa lukee “hävitä” samalla kun sen alapuolelta löytyy hakaristi ja ylösalaisin käännetty krusifiksi. Tämä paita, jota John Rotten käytti myös omissa live-esityksissään, yhdistää siis natsismin ja saatananpalvonnan perinteiset tunnukset – aatteet mitkä sulautuivat sittemmin myös monissa skandinaavisen black metallin edustajissa. Vaikka Westwood kuvailisi itseään tuskin satanistiksi, tämän paidan välittämä viesti on selvä: hävitä kristinusko kääntämällä kristilliset arvot – mitä krusifiksi edustaa – ylösalaisin. Westwood itse myöntää tämän kertoessaan paidan viestin tarkoitus olleen sanoa vanhemmalle sukupolvelle: “Me emme hyväksy teidän arvojanne tai teidän tabujanne, te olette kaikki fasisteja.” Time -lehden tekemän haastattelun mukaan tammikuulta 2009, hän on yhä tätä mieltä eikä hän kadu tuon paidan suunnittelua.

Paidassa kuvatun ylösalaisen krusifiksin vierestä löytyy myös Sex Pistolsin ensimmäisen singlen pahaenteiset sanat: “Minä olen antikristus. Minä olen anarkiakristus. En tiedä mitä haluan. Mutta tiedän kuinka saada se. Haluan tuhota ohikulkijan. Koska haluan olla Anarkia.” Jos siis tällaisen paidan suunnittelija julkistaa nyt toisen paidan, joka panee Prinssi Charlesin valtavan naamakertoimen sen etupuolelle ja ilmoittaa paidan esittelytilaisuudessa kuinka Charlesin tulisi hallita koko maailmaa, niin eikö se kerro jo aika paljon niistä antikristillisistä arvoista joiden varaan Charlesin henkilökulttia ollaan nyt pystyttämässä. Jos yhdistäisit nämä paidat yhteen löytäisit Charlesin kasvojen päältä ylösalaisen krusifiksin, hakaristin ja sanat “Minä olen antikristus. Minä olen anarkiakristus…” Tämän paidan ja siihen liittyvän punk-alakulttuurin kutsu anarkiaan, kaaokseen ja hävitykseen, kuvastaa myös hyvin Saatanan perimmäistä päämäärää. Jeesus sanoi Perkeleestä Joh. 10:10:ssä, “Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Jälleen kerran, ei ole merkitystä onko Vivienne Westwood itse harjoittava satanisti vai ei, sillä hänen alkuunpanemansa alakulttuuri on ilman epäilystäkään saatanallista.

Vivienne suunnitteli 70 -luvulla myös äärimmmäisen rivoja vaatteita missä luki vulgaareja sanoja kuten “Fuck” ja “Perv” ja joissa oli homoeroottisia kuvia lihaksikkaista miehistä penikset paljaina. Tämä ei ole yllättävää sillä Wikipedian mukaan punk-kulttuurin ideologista maaperää luonnnehti “anarkismi, individualismi, valtionvastaisuus, anti-militarismi, anti-kapitalismi, anti-rasismi, anti-seksismi, anti-nationalismi, homofiilia [so. homomyönteisyys, kirj. huom.], luonnonsuojelu, vegetarismi, veganismi ja eläinten oikeudet. Kuitenkin, jotkin yksilöt punk-alakulttuurin sisällä piti äärioikeistolaisia näkemyksiä (kuten niitä mitkä ovat assosioitu konservatiivisiin punk verkkosivuihin), uusnatsi näkemyksiä (natsi punk), tai ovat epäpoliittisia (esim. kauhu punk). Varhaiset brittiläiset punkkarit ilmaisivat nihilistisiä ja anarkistisia näkemyksiä iskulauseilla kuten Ei Tulevaisuutta, mikä tuli Sex Pistolsin laulusta ‘God Save the Queen’. Yhdysvalloissa punkkareilla oli erilainen lähestyminen nihilismiin, mikä oli vähemmän anarkistista kuin brittiläisten punkkarien. Punkin nihilismi ilmaistiin käyttämällä ‘kovempia, itse-tuhoisampia, tietoisuutta hävittävimpiä aineita kuten heroiinia tai metamfetamiinia'”.

Vaikka Viviennen alkuunpanema brittiläinen punk-kulttuuri sai vaikutteita radikaalimarxilaiselta Situationistisen internationaalien ryhmältä, nämä vasemmistolaiset arvot kääntyivät pian punk-kulttuurin joissakin perillisissä äärioikeistolaiseen uusnatsismiin. Tämäkään ei ole yllättävää sillä Viviennen suunnittelemat ja Sex Pistolsin jäsenien käyttämät hakaristipaidat ja heidän kappaleidensa nihilistinen suhtautuminen natsismiin ja holokaustiin sekä yleinen vastustus juutalaiskristillistä sivilisaatiota kohtaan, valmisti maaperää juuri tämän kaltaiseen kehitykseen. Simon Wiesenthal Centerin dokumentissa Ever Again (2006) kuvataan yhtä tällaista punk-kulttuurin äärioikeistolaisen siiven rock-konserttia. Tämän niin sanotun hatecore musiikin yhtyeet laulavat ekstaasissa olevalle yleisölle: “Teroittakaa veitset katukiveen ja upottakaa ne juutalaisten kehoon. Veren pitää virrata paksuna kuin paalu. Paskaako me juutalaistasavallan vapaudesta. Rasvatkaa giljotiini juutalaisten ihralla.” Enkä nyt väitä, että Vivienne Westwood suhtautuisi myönteisesti tällaisiin bändeihin, mutta tarkoitukseni oli osoittaa, että tämä on se mihin kehitys viimekädessä johtaa kun ihmiset hylkäävät juutalaiskristilliset arvot ja kääntävät Jeesuksen ristin ylösalaisin.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa olen osoittanut kuinka 60 ja 70 -lukujen vastakulttuurin radikaalit kristinuskon vastaiset arvot ovat tulleet nyt yleiseen hyväksyntään eikä se ole enää vastakulttuuria vaan valtakulttuuria mitä tuetaan tänään valtionjohdon ylimmillä portailla. Hyvä esimerkki tästä on sateenkaariliikkeen voimakas esiinmarssi ja voittokulku lännessä. Ne jotka uskaltavat kyseenalaistaa nämä arvot, edustavat nyt radikaalia vastakulttuuria johon suhtaudutaan hyvin vihamielisesti. Suvaitsemattomuus homoseksuaalisuutta kohtaan on tullut aikamme suurimmaksi synniksi. Niin sanottu “luonnonsuojelu” ei ole enää se hippikulttuurin “puunhalaajiin” yhdistetty radikaali aate miksi siihen suhtauduttiin vielä 70 -luvulla, vaan osa tämän päivän valtakulttuuria mihin valtionpäämiehet käyttävät valtion kassasta miljardeja euroja CO₂ päästöjen leikkaamiseen vaikka yksistään Yhdysvalloissa 31 487 tiedemiestä pitää niiden yhteyttä ilmastonmuutokseen täytenä pötynä. Tätä arvojen muutosta on johdettu kaikessa hiljaisuudessa uutta maailmanjärjestystä rakentavan eliitin ja sen johdossa olevan Windsorin kuningashuoneen taholta jo vuosikymmeniä. Miten muuten selittää sitä, että Englannin monarkki palkitsee ylhäisellä OBE -ritariarvolla naisen, joka johti 70 -luvulla alakulttuuria, mikä herjasi hänen hallintoansa “fasistiseksi järjestelmäksi”.

Niin paljon kuin Vivienne Westwood sitten vihasikaan Elisabet II:n hallintoa, nyt hän näyttää ylistävän hänen esikoistaan sankarikseen, jonka hän toivoisi hallitsevan koko maailmaa. Aikamoinen muutos! Homoseksuaalisuuden tukeminen on myös kuulunut eliitin päämääriin alusta lähtien osana heidän suunnitelmiaan maailman väkiluvun vähentämiseksi. Pekka Lahtinen kertoo kirjassaan Maailman Yhdentyminen (Tampereen kristillinen yhteisö, 1994), luvussa 7:

Planned Parenthood – World Population on uutta maailmanjärjestystä ajaviin ryhmittymiin liittyvä järjestö. Sen “Family Planning Perspectives” -lehden liittessä on käsitelty aihetta otsikon sanoin “Esimerkkejä ehdotetuista keinoista vähentää USA:n hedelmällisyyttä”. Lehti ehdotti seuraavia keinoja: “perheen uudelleenrakentaminen, homoseksuaalisuuden lisäämisen rohkaisu, perheiden rajoittamisen opettaminen, hedelmällisyyttä estävien aineiden laittaminen juomaveteen, naisten rohkaiseminen työssäkäymiseen, pakollinen sterilisaatio kaikille, joilla on kaksi lasta lukuunottamatta muutamia, joille sallitaan kolme lasta, lasten synnyttämisen salliminen vain rajoitetulle määrälle aikuisia ja maksu sterilisaation, abortin ja ehkäisyn rohkaisemiseksi.”

Eliitin suunnitelmat väkiluvun vähentämiseksi – mistä Prinssi Philip ja Prinssi Charles on puhunut täysin julkisesti – voivat mennä paljon pidemmälle, kuten natsi-tyyppisiin kansanmurhiin ja nälänhädän tarkoitukselliseen aiheuttamiseen mistä Pekka Lahtinen kertoo seuraavan esimerkin: “On myös olemassa näyttöä siitä, että väkiluvun kontrolli voi mennä vielä paljon pidemmälle. Vieraillessaan Afrikassa eräs kristillinen evankelista meni hotellissa baariin limonaadille. Hän tapasi siellä hyvin juopuneen miehen, jolle hän alkoi jutella voidakseen todistaa evankeliumia. Jonkin ajan kuluttua juopunut selitti hänelle syyn käytökseensä: “Minun pitää olla koko aika juovuksissa tukahduttaakseni omatuntoni. Teen työtä maailmanhallituksen ryhmälle ja minun erikoistehtäväni on suunnata ruoka toisaalle tietyiltä ryhmiltä niin, että ne tulevat kuolemaan nälkään.” Myös huumeiden väärinkäytön edistäminen mistä monet rokkarit ovat toimineet oivallisina roolimalleina haavoittuville nuorille, on liittynyt tiiviisti laitonta huumekauppaa kontrolloivan eliitin päämääriin. Miksi? Päätän tämän artikkelin ottamalla tähän tohtori John Colemanin kirjaan Conspirators’ Hierarchy: The Story Of The Committee Of 300 liittyvän seuraavan katkelman kirjani sivulta 621. Mainittakoon, että tässä viitattu 300:n Komitea on Colemanin mukaan Elisabet II:n johdossa.

300:n Komitea kauan sitten myös määräsi, että tulisi olla paljon pienempi ja parempi maailma; tämä on heidän ajatuksensa paremmasta maailmasta. Suunnaton määrä hyödyttömiä syöjiä, jotka kuluttaa vähäisiä luonnonvaroja pitäisi vähentää 99 prosenttisesti. Teollinen kasvu tukee väestönkasvua. Siten 1. Mooseksen kirjasta löytyvä käsky lisääntyä ja alistaa maa, tulee kumota. Se kutsui hyökkäykseen kristinuskoa vastaan; teollistuneiden kansallisvaltioiden hidas mutta varma hajottaminen; miljardien ihmisten tuhoaminen, joihin 300:n Komitea viittaa ”ylijäämä väestönä” [ks. Prinssi Philipin ja Charlesin lausunnot luvussa 7. kirj. huom.] ja minkä tahansa johtajan poistaminen, joka uskaltaa seistä Komitean globaalien suunnitelmien tiellä edellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ei niin etteikö USA:n hallitus olisi tiennyt, mutta koska se oli osa salaliittoa, se auttoi sulkemaan infomaation kannen ennemmin kuin antoi totuuden päästä ulos… 300:n Komitean nykyinen rikollisagenda saa lisätodisteita äskettäin vuotaneista Rooman Klubin dokumenteista, kun he kuvailivat kuinka he tulevat käyttämään huumeita auttaakseen tukahduttamaan vastarinnan heidän Uuden Maailmanjärjestyksen hankkeelle: ”…kristinuskon heikentäminä, ja työttömyyden rehottaessa kaikkialla, ne jotka ovat olleet ilman työtä viisi tai useamman vuoden, kääntyvät pois kirkosta ja etsivät lohtua huumeista. Siihen mennessä täysi hallinta huumekaupasta täytyy saada saada valmiiksi määräyksellä, että kaikkien toimivaltamme alla olevilla hallituksilla olisi yksinoikeus paikoissa mitä me tulemme hallitsemaan hallitsemalla toimitusten pääsyä markkinoille… Huumekalterit huolehtivat kurittomista ja syrjäytyneistä. Mahdolliset vallankumoukselliset tullaan muuttamaan harmittomiksi addikteiksi ilman omaa tahtoa…”

Euroopan kruunatut kobrat ja heidän itäiset liberaalit eliittiperheet eivät tule suvaitsemaan mitään todellista sotaa huumeita vastaan. Sota huumeita vastaan jota Bushin [Bush vanhempi] hallinto oletetusti taisteli, oli kaikentyypisten huumeiden laillistamista. Tällaiset huumeet eivät ole yksinään sosiaalinen hairahdus, vaan täysimittainen yritys saada hallinta Yhdysvaltojen kansalaisten mielistä. Nykyisellään tämä on 300:n Komitean pääsääntöinen tehtävä. Mikään ei ole muuttunut oopiumi-heroiini-kokaiini kaupassa. Se on yhä Britannian ja Yhdysvaltojen samojen ”ylä luokkaisten” perheiden käsissä. Se on yhä tarunhohtoisen tuottoisa kauppa missä se mikä näyttää olevan isoja häviöitä kun joku takavarikoi huumetoimitukset, ovat itseasiassa pieniä tunkeilijoita yrittämässä pääsyä huumekaupan hierarkian taltiointeihin, jotka istuvat sikareineen paneloiduissa johtokuntahuoneissa New Yorkissa, Hong Kongissa ja Lontoossa ja toivottavat tosilleen menestystä ”kilpailijoiden” syrjäyttämisessä.

Katso myös seuraava linkki:

http://www.jesus-is-savior.com/Basics/men_who_rejected_jesus_christ.htm

Vivienne Westwoodin kaksi kiistanalaisinta paitaa yhdessä ja samassa kuvassa. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – vai mitä?

Tämä kysymys on askarruttanut minua aina siitä lähtien kun lähdin tutkimaan tätä aihetta. Edellinen vuosisata oli todellinen henkilökulttien vuosisata. Hitler, Stalin, Mao, Kim Il-Sung. He kaikki onnistuivat rakentamaan valtion propagandakoneiston avulla uskonnollisiin mittoihin yltävän johtajakultin missä valtion johtaja nähtiin kuin taivaasta lähetetty jumala, joka oli saapunut pelastamaan kansakunnan ja tuhomaan armotta kaikki ne jotka nähtiin tämän johtajan tuoman uuden järjestyksen vihollisina. Koska näistä johtajakulteista tunnetuin lienee Hitlerin ympärille syntynyt Führer-kultti ja koska Hitler monien muidenkin ominaisuuksiensa tähden on Euroopan lähihistorian merkittävin Antikristuksen esikuva, niin on syytä tutkia ensinnäkin sitä miten Hitler onnistui saamaan hänen persoonansa ja vihalla kyllästetyn poliittisen aatteensa ympärille niin merkittävän kansanhurmion. Tosiasiassa tämä on ollut yksi tutkituimpia aiheita historioitsijoiden keskuudessa. Lukuisia Natsi-Saksa aiheisia TV-dokumentteja seurattuani ja tutkimalla muutenkin ääriliikkeiden historiaa ja niiden aatteellisia kytkentöjä, uskon päässeeni jyvälle tästä ilmiöstä, minkä uskon toistuvan pian Prinssi Charlesin johdolla. 

Pohjois-Korea on malliesimerkki äärimmilleen viedystä johtajakultista. Näin pohjois-korealaiset reagoivat Kim Jong-ilin kuolemaan joulukuussa 2011.

On huhtikuun 20. vuonna 1939 – Adolf Hitlerin 50. syntymäpäivä. Tuhannet ja taas tuhannet saksalaiset ovat kokoontuneet yhteen nähdäkseen heidän suuren johtajansa, joka matkustaa hänen Mercedes-Benzissään suuren hurmoksen vallassa olevan kansanjoukon lävitse. Führerin turvamiesten on pakko pidätellä kansanjoukkoa, etteivät he syöksyisi auton eteen ja pysäyttäisi sen voittokulkua. Tuon ajan saksalainen kirjailija Friedrich Reck-Malleczewen kuvaili tätä näkymää seuraavilla sanoilla: “Todistin juhlintaa, kuulin elämöinnin, näin naisten hurmioituneet kasvot. Kaiken sen lävitse tämä ääliömäinen “heil” karjaisu. Hysteeriset naiset, keskenkasvuiset transsissa, koko väestö pyörivien dervissien hengellisessä tilassa. Nämä ihmiset ovat mielenvikaisia.” Friedrich Reck-Malleczewenin sanat kävivät hänelle kalliiksi. Hänet vangittiin ja murhattiin Dachaun keskitysleirillä 16. helmikuuta 1945. Toinen Hitlerin kriitikko, sveitsiläinen psykologi ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung (1875 – 1961) sanoi Hitleristä 30 -luvun lopulla:

Emme tiedä aikooko Hitler perustaa uuden Islamin. Hän on jo lähestymässä sitä; hän on kuin Muhammad. Tunne Saksassa on islamilainen; sotaisi ja islamilainen. He ovat kaikki juovuksissa villin jumalan kanssa. Tämä voi olla historiallinen tulevaisuus.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena sanottakoon, että Hitler itse oli islaminuskon harras ihailija, kuten paljastuu hänen viimeisestä testamentistaan, minkä hän jätti maailmalle ennen itsemurhaansa Valpurinyönä (merkittävä pakanallinen juhlapyhä ) 30. huhtikuuta 1945. Tämän kaiken valossa on syytä kysyä: “Miten tämä oli mahdollista?” Miten Saksan kansa – joka oli Euroopan sivistyksen ja kristinuskon keskus – saatiin hylkäämään juutalaiskristilliset arvonsa ja kääntymään islaminuskolle tyypilliseen fanatismiin. Ellemme osaa vastata tähän, emme myöskään voi ymmärtää sitä kuinka tuo ilmiö tulee toistumaan Antikristuksen alla – tällä kertaa ei vain yhden kansallisuuden sisällä vaan globaalina joukkohysteriana. Ilmestyskirja tekee selväksi, että tällainen globaali Führer-kultti tulee syntymään Antikristuksen valtaannousun yhteydessä. Ilmestyskirjan 13. luvun jakeet 7-8 kertoo, että pedon “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta”. 

Kreikan sana kumartamiselle on tässä proskynéō, minkä kirjaimellinen merkitys on: “ojentua kohti suutelemaan” tai “langeta alas jumaloimaan jotakin polvillaan” tai “tehdä hoviniiaus” (Strong’s Concordance). Se voidaan kääntää myös “palvoa” tai “ylistää” viitaten johonkin fyysiseen elehtimiseen, jolla osoitetaan syvää kunnioitusta jumaluudelle tai ihmiselle. Kun saksalaiset nostivat oikean kätensä innostuneeseen “Heil Hitler” -tervehdykseen, tällainen elehdintä täyttää täysin sen merkityksen minkä sana proskynéō pitää sisällään. Itseasiassa sen kirjaimellisin merkitys viittaa pikemminkin käden ojennukseen kuin polvistumiseen. Sana heil merkitsee saksankielessä “pelastusta”, jota on käytetty laajasti saksankielisissä Raamatunkäännöksissä. Thomas Schirrmacher toteaa, “‘Pelastus Hitler’ tai ‘Pelastus Hitleriltä’ oli päivittäinen viesti, jota jokainen saksalainen, mukaanlukien lähes kaikki kristityt, saarnasivat naapureillensa päivittäin. Vaikka jotkut yrittävät selittää sen pelastuksen toivotuksena Hitlerille, virallinen viesti oli selvä: Hitler on pelastus Saksalle ja maailmalle.”

Schirrmacher lainaa myös useita esimerkkejä, jotka todistavat kansallisosialismin antikristillisestä uskonnosta. Hitlerjugendin virallinen laulu vuonna 1934 oli tämä: “Me olemme Hitlerin iloisia nuoria, Mihin tarvitsemme kristillisiä hyveitä!, Meidän Führerimme Adolf Hitler on aina meidän lunastajamme! Yksikään paha pappi ei voi olla esteenämme tunteaksemme, että olemme Hitlerin lapsia; Me emme seuraa Kristusta vaan Horst Wesseliä, Pois suitsukkeiden ja pyhän veden kanssa.” Yhdistyneiden ammattiliittojen natsijohtaja sanoi seuraavaa: “Sen jälkeen, kun sinun sydämesi on polttomerkitty hakaristillä, sinä vihaat mitä tahansa muuta ristiä! Jos sinä identifioit itsesi kansakunnan kanssa, sinä naurat lunastajan marinalle… Varokaa häntä, joka vaatii, ‘Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä’. Se mitä nasaretilainen vaatii on meidän loppumme.” Johtavien natsihenkilöiden omissa lausunnoissa kansallisosialismia luonnehdittiin uskonnoksi, jonka tehtävänä oli hävittää kaikki muut uskonnot – etenkin juutalaisesta kansasta syntynyt kristinusko. Uusateistit rakastavat sitä kun he saavat johtaa seuraajiaan harhaan lainatessaan Hitlerin joitakin puheita joissa hän näyttää osoittavan sympatioita kristinuskoa kohtaan tai esittää natsismin ajatusten pohjautuneen kristilliseen uskoon.

Mutta jokainen, joka on tutkinut edes hiemankaan syvällisemmin natsismin aatteellisia ja hengellisiä taustoja tietää varsin hyvin, että tällaisilla puheilla Hitler yritti lepytellä Saksan kristillisiä kirkkoja, jotka olivat suivaantuneet monien natsijohtajien kristinuskoa rienaavista puheista. Kuitenkin, Hitlerin omat yksityiskeskustelut ovat paljastaneet hänen syvän halveksuntansa kristinuskoa kohtaan, kuten eräs missä hän kutsui kristillistä uskoa “sairaiden aivojen keksinnöksi”. Elesha Coffman raportoi elokuussa 2008: “Äskettäin julkaistut materiaalit Nurembergin oikeudenkäynnistä näyttävät, että natsit sitoutuivat vähemmän brutaaliin, vaikkei vähemmän järjestelmälliseen kampanjaan Euroopan kristinuskon tuhoamiseksi.”. Lopullisen ratkaisun arkkitehti Heinrich Himmler kertoi mikä tulisi olemaan Euroopan kristittyjen kohtalo juutalaisten kansanmurhan jälkeen, “Me emme lepää kunnes olemme hävittäneet kristinuskon juurinensa pois.”  Tosiasiassa natsismin yksi päätavoite oli elvyttää kristinuskoa edeltänyt germaaninen pakanuus. Tämä natsismin hengellinen tausta on olennaista tiedostaa kun siirrymme kirjoituksessa eteenpäin.

Miten Hitler onnistui lumoamaan Saksan?

Tällainen kysymys on askarruttanut tutkijoita jo kauan koska saksalaisten hullaantuminen tähän wieniläiseen viiksekkääseen mieheen näyttää kuin jonkinlaiselta pahan noidan lumoukselta. Vaikka ilmiöön on luultavasti myös selittämätön hengellinen ulottuvuus, tämä ei tarkoita etteikö sitä voisi tutkia myös selitettävissä olevien seikkojen pohjalta. On yleinen harhaluulo, että Hitler olisi lumonnut Saksan valtaväestön vain pelkän karismansa pohjalta. Vaikka hänen seuraajansa ovat kertoneet Hitlerin olemuksessa olleen jotain selittämätöntä hypnoottista sähköisyyttä, joka veti heitä puoleensa magneetin tavoin, tämä magnetismi ei tehnyt vaikutusta saksalaisten äänestäjien enemmistöön 20 -luvulla, jolloin kansallissosialistinen puolue oli vielä suhteellisen pieni ja merkityksetön puolue. Tätä kuvastaa hyvin saksalaisen historioitsija Sebastian Haffnerin kirja Defying Hitler (1940), joka kertoo miten saksalaiset suhtautuivat alkuunsa Hitlerin persoonaan.

Vuonna 1930 häntä pidettiin yhä laajasti jonkinlaisena kiusallisena hahmona, jolla oli synkkä menneisyys; vuoden 1923 Münchenin pelastaja, irvokkaan olutkellarivallankaappauksen mies. Sitä paitsi tavallisille saksalaisille (ei vain “älyköille”) hänen henkilökohtainen olemuksena oli kauttaaltaan vastenmielinen – parittajan otsatukka, gangsterin eleganssi, wieniläisen esikaupungin aksentti, loputon paasaus, epileptinen käytös villeine elehtimiseneen, suu vaahdossa puhuminen ja vuorotellen epäluotettavat ja tuijottavat silmät (luku 14).

Haffner kertoo, että “suurin osa noista, jotka alkoivat huutaa Hitlerille suosinosoituksia Sportpalastilla vuonna 1930, olisivat luultavasti välttäneet kysymästä tältä tulta jos olisivat tavanneet hänet kadulla.” Tällainen kuvaus mieheltä, joka todisti Hitlerin valtaannousua 30 -luvun alussa, todistaa vääräksi sen kaltaiset harhaluulot, että pelkästään Hitlerin hypnoottinen katse olisi lumonnut miljoonat saksalaiset uskonnolliseen ekstaasiin. Karisma on muutenkin melko subjektiivinen käsite. Se joka yhdelle on puoleensavetävä, on toiselle ikävystyttävä tai vastenmielinen. Professori Joseph Nyomarkay toteaa tästä aiheesta seuraavaa kirjassaan Charisma and Factionalism in the Nazi Party (1967):

Johtaja on karismaattinen jos häntä pidetään seuraajiensa keskuudessa henkilönä, jonka voimat tai ominaisuudet ovat niin epätavallisia, että ne ovat jumalallista alkuperää tai joihin tavallisella ihmisellä ei ole osaa… Karisman merkittävä näkökohta on siinä, että johtajan epätavalliset ominaisuudet ovat puhtaasti subjektiivisia riippuen hänen seuraajiensa havainnosta; ne eivät ole riippuvaisia mistään objektiivisesta todisteesta tai vahvistuksesta. “Karisma” ei ilmaise ojektiivisesti määriteltävissä olevia piirteitä eikä karismaattisen johtajan tarvitse täyttää mitään objektiivisia, eettisiä, esteettisiä tai muita kriteereitä. “Mikä ainoastaan on tärkeää”, kirjoittaa Weber, “on se kuinka yksilö on nähty niiden keskuudessa, jotka on alistettu karismaattiselle auktoriteetille, hänen seuraajiensa ja opetuslastensa taholta” (Weber, 1947, s. 359). Karismaa, kuten Davies oikein tähdentää, ei tulisi pitää “johtajan ominaisuuksina sellaisinaan vaan suhteena, mikä vallitsee johtajan ja hänen seuraajiensa välillä (1954, 1083). Vaikka karisma on subjektiivista ollen siis riippuvainen seuraajien johtajalleen antamista ominaisuuksista, olisi virhe olettaa että sitä voitaisiin soveltaa kehen tahansa.

Täytyy olla epätavallisuuden mitta karismaattisen johtajan persoonassa yrityksessä saada esiin innostusta ja omistautumista karismaattisen auktoriteetin asettamiseksi. Mikä muodostaa “epätavallisuuden” on jälleen kerran subjektiivista riippuen olemassa olevasta poliittisesta kulttuurista, mutta voidaan tuskin epäillä, että karismaattisen suhteen voi synnyttää vain henkilö jolla on jotain erityispiirteitä. Siten, ei ole merkitystä kuinka epätavallinen hän saattaa olla, sillä henkilö ei tule karismaattiseksi ellei hänen epätavallisuutensa tule muiden tunnistamaksi. Epätavallisuuden muuttuminen karismaksi riippuu poliittisista taidoista ja mahdollisen karismaattisen johtajan magnetismista ja hänen vakaumuksesta, joka koskee hänen historiallista rooliaan. Jos henkilö meinaa muuttaa menestyksekkäästi epätavallisuuden karismaksi, hänen tulee ottaa itsensä vakavasti; hänen tulee nähdä itsensä valittuna täyttämään jokin historiallinen tehtävä. Tunne missiosta ja sen täydennys, välttämättömät poliittiset taidot, ovat edellytyksiä karismaattisen oikeutuksen perustamiseksi (sivu 11).

Ydinajatus Nyomarkayn päättelyissä on nyt se, että koska karisma ei ole jokin objektiivisesti määriteltävissä oleva piirre, ketään ei ole mahdollista määrittää karismaattiseksi tai ei-karismaattiseksi vain tämän ulkoisten piirteidensä tai käyttäytymisensä osalta. Karisma syntyy ja näkyy vasta johtajan ja hänen seuraajiensa välisestä vuorovaikutuksesta. Mutta ennen kuin tällainen vuorovaikutus voi syntyä, johtajassa tulee olla jotain, joka erottaa hänet selvästi muusta valtaväestöstä ja – mikä tärkeintä – hänen tulee itse uskoa oman elämäntehtävänsä erityislaatuisuuteen ja hänen tulee edistää tätä uskoa poliittisella määrätietoisuudella saadakseen käännytettyä kansanjoukot hänen omien harhojensa fanaattisiksi seuraajiksi. Nyomarkay kertoo, että se “vei Hitleriltä useita vuosia ennen kuin hän kykyni muuttamaan epätavallisuutensa karismaattiseksi auktoriteetiksi natsipuolueessa. Konrad Heidenin (1935, s. 45) mukaan hän alkoi ottaa itsensä vakavasti vasta 1920 -luvun puolivälissä. Se oli toinen puolisko Mein Kampfia, jonka hän kirjoitti vankilaista vapautumisensa jälkeen, jossa hän alkoi identifioida itseään suurena miehenä, joka on “harvinaisin maanpäältä löydettävissä oleva asia” (1939, s. 849). Hän näki itsensä messiaana, jonka tehtävä oli toteuttaa ‘täydellinen idea’ maanpäällä.”

Prinssi Charlesin magnetismi

Otan nämä esimerkit nyt sen tähden, että Antikristuksen on odotettu olevan “messiashahmo, jolla tuntuu olevan ratkaisu maailman kaikkiin ongelmiin. Hän on äärimmäisen karismaattinen, lumoava, ja jopa viekoitteleva. Hän sokaisee maailman tekemällä ihmeitä saatanan voimalla, jonka vallassa hänen sielunsa ja ruumiinsa on” (Hal Lindsey, Ilmestyskirja nyt, s. 51). Tietysti hänen tulee olla kaikkea tätä, jotta “kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 13:8). Yleisin vastaväite, mikä on nostettu sitä ajatusta vastaan että Prinssi Charles olisi tässä jakeessa mainittu Antikristus, on se että häneltä puuttuisi tarvittavaa karismaa tällaisen joukkosuggestion synnyttämiseksi. Tähän vastaväitteeseen olen törmännyt ehkä useimmin. Myös Tim Cohen lainaa näitä Charlesin persoonallisuuteen kohdistuvia ennakkoasenteita kirjansa The Antichrist and a Cup of Tea (1998) johdannossa, sivulla 15:

Monet kristityt ovat vaivautuneita pelkästä ehdotuksesta, että tunnettu yksilö – erityisesti jokin Prinssi Charlesin kaltainen – voisi olla Antikristus. Kirjailija on jopa kohdannut yksilöitä jotka, todellisina “uutislehti eksegeeseinä”, hyväksyisivät mielummin mukavan saarnatuoli tai media stereotyypin – välittämättä sen todenperäisyydestä – kuin sallisi itsensä vilpittömään, raamatulliseen harkintaan tai käsillä olevan todistuksen opiskeluun, oli se sitten objektiivista tai seikkaperäistä. Kuitenkin, kuten kirjoitukset sanovat, “Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi” (Sananl. 18:13). Eräs pastori, joka on vahvasti mukana Pensacolan “herätyksessä”, on esimerkiksi sanonut:

“[Prinssi] Charles on tullut kasvavassa määrin säälittäväksi hahmoksi, ja ei ole mitenkään mahdollista, että juutalainen kansa, tai muslimit, tai amerikkalaiset (nimetäkseni vain muutamia etnisiä tai uskonnollisia ryhmiä) tulee koskaan katsomaan häntä heidän maailmanjohtajanaan.” Toinen pastori, joka puhuu ja opettaa profetian “tutkijana”, toteaa jyrkästi, “Kukaan ei tiedä kuka Antikristus on koska häntä ei ole vielä paljastettu – ehkä nephelim… Ajatus, että ihmiset ympäri maailman seuraisivat Prinssi Charlesia on vain naurettava… Jokainen uudestisyntynyt uskovainen tulee tietämään sen kun Antikristus on paljastettu.” Tällaiset lausunnot, kuten tämä työ tekee selväksi, ovat kenties harkitsemattomia.

On totta, että erityisesti 90 -luvun alusta lähtien, kun Charlesin aviorikos tuli julki, hän “on tullut kasvavassa määrin säälittäväksi hahmoksi”. Britannian lehdistössä kielteiset kannanotot ovat olleet hänestä paljon yleisempiä kuin positiiviset (tämäkin vastaa täysin profeetallista kokonaiskuvaa, joka edellyttää Antikristuksen olevan ensialkuun halveksittu kruununprinssi, ks. Dan. 11:21). On itseasiassa vaikea törmätä uutisjuttuihin, joissa hänen tempauksensa eivät saisi aikaan jonkinlaista hälinää puolesta ja vastaan (vaikkakin useimmiten vastaan). Prinssi itse suhtautuu negatiiviseen palautteeseen, kuin jokin väärinkohdeltu marttyyri, joka on tullut väärinymmärretyksi ja jota herjataan epäoikeudenmukaisesti. Monet myös saattavat nähdä hänen ulkoisen olemuksensa jonkinlaisena hemmoteltuna “äidinpoikana”, jonka yläluokkaista puhetyyliä imitaattorit eivät ole kaihtaneet matkia. Tarkoittaako tämä sitä, ettei hänessä ole tarpeeksi karismaa, millä hän voisi innoittaa kuulijoita tai lumota massoja hurmokselliseen joukkosuggestioon saadakseen heidät seuraamaan itseään kuin rotat Hamelnin pillipiiparia? Tällainen vastaväite on yhtä tyhjän kanssa, koska sen arvio perustuu Charlesin tämän hetkiseen stereotypiaan ja kansansuosioon, joka ei ole mikään muuttumaton vakio.

Nyomarkayn määritelmän mukaan johtaja voidaan määritellä karismaattiseksi vasta, kun hän on onnistunut luomaan ainutlaatuisen siteen itsensä ja hänen seuraajiensa välille. Esimerkiksi Barack Obaman karisma “paljastui” maailmalle vasta hänen presidenttikampanjansa menestyksen myötä. Ilman hullaantunutta fanilaumaansa, joka näki hänen saapumisensa vähintäänkin Jeesuksen toisen tulemuksen edelläkävijänä (kuten tanskalaislehti Politeken, joka kutsui Obamaa suuremmaksi kuin Jeesus joulukuussa 2009), hän olisi ollut vain tavallinen afroamerikkalainen Illinoisista. Samaa voidaan sanoa myös Adolf Hitleristä. Eli pointtini on nyt siinä, että ihminen nähdään karismaattisena vasta sen jälkeen, kun hänen poliittiset tai filosofiset ajatuksensa alkavat vetää puoleensa innostuneita seuraajia. Vasta liikkeen syntyminen johtajan ympärille, tekee hänestä karismaattisena pidetyn henkilön. Se minkälainen liike tämän johtajan ympärille sitten syntyy, riippuu kuten Nyomarkay totesi, “olemassa olevasta poliittisesta kulttuurista”. Massaliikkeen syntyminen ei siis ole yksistään johtajan karisman varassa. Ajan poliittinen kulttuuri ja muut myllerrykset vaikuttavat siihen paljon enemmän.

Tässä artikkelissa tarkoitukseni ei ole vain analysoida sitä poliittista kulttuuria, mikä vaikutti Führer-kultin syntymiseen 30 -luvun Saksassa, mutta myös nykyään vallitsevia poliittisia muotivirtauksia, joiden uskon edesauttavan sen globaalin massaliikkeen syntymisessä, mikä muodostuisi pian Prinssi Charlesin johtajuuden alle. Tätä ennen sanon kuitenkin muutaman sanan siitä magnetismista, jonka oletetaan puuttuvan Charlesin persoonasta. Kuten sanoin, tällainen havainto perustuu subjekiiviseen stereotypiaan siitä jollaisena julkisuus näkee Charlesin persoonan tällä hetkellä historiaa. Yksilön magnetismia ei voida kuitenkaan mitata hänen sen hetkisen kansansuosionsa pohjalta. Esimerkiksi, Hitlerin persoonaa pidettiin vastenmielisenä vielä 20 -luvun Saksassa, mutta 30 -luvulla hän yhdisti koko Saksan seuraamaan häntä sokeasti aina hautaan saakka. Miten hänen olemuksensa muuttui yhdessä vuosikymmenessä vastenmielisestä puoleensavetäväksi? Sama pätee Charlesiin. Kuinka halveksittavana hänet tänään sitten ikinä nähdäänkään, huomenna tilanne voi olla jo aivan toinen.

Tähän liittyen mieleeni muistuu yli kuuden vuoden takainen tapaus missä juttelin puhelimessa erään hyvän ystäväni kanssa, johon tutustuin Ison Kirjan Raamattuopistolla keväällä 2006. Kerroin hänelle tutkimuksistani joissa yhdistin Antikristuksen henkilöllisyyttä koskevat johtolangat Prinssi Charlesin. Hän reagoi tähän alkuunsa hyvin epäluuloisesti, koska Charles oli ilmeisesti liian ikävystyttävä tähän “virkaan”. Mutta katsottuaan Youtubessa ehdottamiani videoita, hän soitti takaisin ja kertoi pitäneensä Charlesin olemusta äärimmäisen karismaattisena sanoen Prinssi Williamin – jonka charmia media hehkuttaa paljon enemmän – olevan isänsä  rinnalla melko ikävystyttävä hahmo (hyvä esimerkki siitä miten henkilön suosio värittää median mielikuvia siitä onko joku karismaattinen vai ei). Arvio piti yhtä myös omien havaintojeni kanssa sillä olen itsekin pannut merkille Charlesin silmiinpistävän karisman. Vaikka kyse on aina enemmän tai vähemmän subjektiivisista asioista, joihin kaikki eivät ehkä yhdy, samanlaisia havaintoja ovat tehneet monet muutkin, jotka eivät katso Charlesia sen stereotypian valossa, jonka media on hänestä luonut. Esimerkiksi Catherine Mayer kirjoitti Time -lehden lokakuun 2013 pääartikkelissa kuinka kruununperijän ulkokuori “kätkee taakseen todellisen magnetismin”. Tai kuten hän ilmaisi sen toisessa lehtijutussa, “hänellä on uskomaton henkilöhtainen magnetismi”.

Kerron yhden tällaisista eriskummallisista kohtaamisista, joita julkisuuden henkilöt ovat raportoineet vuosien varrella. Brittiläinen Hollywood-tähti Emily Mortimer kertoo vastustaneensa nuoruudessaan Britannian kuningasperhettä ja vihanneensa kaikkea sitä mitä tuo instituutio edusti. Se kaikki katosi yhdessä illassa, kun hän joutui kosketuksiin Prinssi Charlesin magneettisen vetovoiman kanssa. Kun hän joutui vasten tahtoaan huolehtimaan äitinsä – joka oli kuningasperheen tuttuja – ystävän vauvasta Prinssi Charlesin kutsumilla teejuhlilla Clarence Housessa, Mortimer muistelee, “Minua kosketettiin olkapäähän ja siinä oli Prinssi Charles… En tiedä mitä tapahtui. Minä vain kadotin tajuntani. Olin niin yli-innostunut… Vajosin matalaan niiaukseen ja menin vain tulipunaiseksi ja hän oli niin lumoava ja kiltti. Käännyin ympäri katsomaan tuota vauvaa, josta minun oli tarkoitus huolehtia ja vauva oli täysin kadoksissa. Ei ollut merkkiäkään tästä vauvasta… Minut nujerrettiin täysin emotionaalisesti tavattuani Prinssi Charlesin, jota luulin vihanneeni mutta osoittautuikin, että että olin rakastunut häneen.” Jos Prinssi Charlesilla on tämä pelottava kyky saada hänen entiset vihaajansa rakastumaan häneen, niin se kertoo hyvin voimakkaasta hypnoottisesta vaikutuksesta, joka hänen persoonallaan on ihmisiin.

Entä onko hänestä sitten Hitlerin kaltaiseksi kansanvillitsijäksi eli demagogiksi? Ilmestyskirjan 12. luvussa Saatanaa on kutsuttu “koko maanpiirin villitsijäksi” vaikka parempi käännös olisi tosin “pettäjä” eikä “villitsijä”. Charlesin ulkoinen olemus saattaa olla monessa suhteessa Hitlerin täydellinen vastakohta. Jos Hitleriä leimasi “gangsterin eleganssi” ja “epileptinen käytös villeine elehtimiseneen”, Charlesin olemus heijastaa paremminkin yläluokkaisen herrasmiehen hillittyä eleganssia paljon sävyisemmällä käytöksellä – kuin filmien Dracula (johon Charles itse haluaa samaistua), joka peittää paholaismaisen luontonsa siniverisen aristokraatin pinnalliseen charmiin ja ystävällisyyteen. Demagogin rooliin ei tarvita välttämättä suu vaahdossa huutavaa ja agressiivisesti viittoilevaa Hitlerin kaltaista rähinöitsijää. Charlesin kyky innostaa massat hurmokselliseen messuamiseen nähtiin kesäkuussa 2012, kun hän piti päätöspuheen äitinsä valtakauden 60 -vuotisjuhlakonsertissa. The ‘Great Speech’ Consultancy raportoi tuon viiden minuutin pituisen puheen kääntäneen kansalliset gallupit Prinssi Charlesin eduksi, kun tätä edeltäneet mielipidemittaukset olivat osoittaneet brittien toivovan Prinssi Williamia heidän seuraavaksi hallitsijakseen.

Tämä puhetehokeinoja mainostava verkkosivu kertoi kuinka Buckinghamin palatsin edustalle ja The Mallin kadulle ahtautunut monituhatpäinen yleisö “nautti tästä ennennäkemättömästä spektaakkelista missä kuninkaallinen leikki kansankiihottajaa.” Charlesin yllytyksestä yleisö alkoi huutaa hänen isänsä Philipin nimeä, että tämä kuulisi heidän juhlintansa sairaalaan asti, jonne tämä oli joutunut  konsertin ajaksi. Joten Charlesin puhelahjat riittävät kyllä kansanjoukkojen villitsemiseen. Tuo puhe juhlisti hänen äitinsä Elisabet II:n 60 -vuotista valtakautta eikä siinä ollut minkäänlaista poliittista sisältöä. Mutta myös poliittisella areenalla Charles on todistanut hänen kykynsä innostaa ja inspiroida. Esimerkiksi helmikuussa 2008, kun hän matkusti Brysseliin ja piti puheen EU:n parlamentissa missä hän kutsui EU:n vallan tehostamiseen taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, BBC kertoi Charlesin puheen saaneen parlamentaarikot osoittamaan suosiotaan seisaaltaan. Ainoa, joka jäi istumaan paikalleen, oli Britannian itsenäisyyspuolueen Nigel Farage, joka oli tyrmistynyt Charlesin puheen sisällöstä, mikä vaati EU:lle entistäkin suurempia valtuuksia.

Toinen esimerkki oli hänen puheensa kestävästä maataloudesta Washington, D.C.:ssä toukokuussa 2011. Charlotte Germane raportoi: “Prinssi Charles voi lopettaa valittamisen ettei kukaan ota häntä vakavissaan. Hänen äskeinen pääpuheensa Washington, D.C.:n Future of Food -konferenssissa toi hänelle ylistäviä arvosteluja ja se lähettiin suorana verkossa”. Charlotte jatkaa kertomalla kuinka Prinssin puhe “laukaisi välittömän reaktion Twitterissä kutsuilla, jotka vaativat että puhe tulisi lukea jokaiselle koululaislapselle Yhdysvalloissa.” Tosiasiassa Prinssin puhe teki niin suuren vaikutuksen amerikkalaiseen yleisöön, että se julkaistiin vuosi myöhemmin pienen kirjan muodossa. Oscar palkitun Al Goren filmin Epämiellyttävä totuus (2006) tuottaja Laurie David oli myös yksi noista juhlavieraista, joka kuunteli Prinssin puhetta paikanpäällä. Hän kirjoittaa:

Ei ole mitään vastaavaa kuin istua yleisössä ja mennä kananlihalle kuunnellessa suurta visionääriä, joka kertoo asiat kuten ne ovat. Sanotaan ettei salama iske kahdesti, mutta kuullessani Prinssin puheen tuona päivänä, tunsin samanlaisen tärinän jonka sain ensikerran nähdessäni Al Goren diaesityksen globaalista lämpenemisestä. Goren voimanäytös erottui koska se oli selkein, kaikkein ytimekkäin selitys meidän ilmastokriiseistämme, jonka olin koskaan kuullut. Nyt toinen vanhempi valtionmies, Prinssi Charles, puhuu rohkeasti toisesta kriisistä, johon meidän tulee kiireellisesti vastata. Kaunopuheisilla sanoilla, selkeydellä ja hartaalla intohimolla, Prinssi selitti mikä oli mennyt niin pahasti pieleen ruokaketjussamme – ja miten me voimme oikaista sen. Prinssin puhe oli molempia kauhistuttava ja mieltä ylentävä.

Kauhistuttava, koska olemme sössineet todella ruokasysteemimme – ja ruokasysteemimme on tämän seurauksena pilannut terveytemme, ympäristömme ja ilmastomme. Mutta puhe oli lopulta mieltä ylentävä, koska kuten Prinssi huomioi, ”On myös vaihtoehtoisia tapoja kasvattaa ruokamme … mikä vaatisi hyvin pitkän matkan ratkaistaessa joitain ongelmia joita kohtaamme.” Oli hyvin vaikuttavaa nähdä Charlesin käyttävän huomattavaa vaikutusvaltaansa tukeakseen näkyä paljon ekologisesti valistuneemmalle ruokasysteemille. Hän on elänyt ja hengittänyt näitä aiheita jo vuosikymmeniä, ollen rohkea julkinen ääni massiivisen, agressiivisen intressejä vastaan. Olin niin innoittunut, että halusin auttaa Prinssin puheen löytävän laajemman yleisön. Onnekkaasti, kaverit Rodale Books kustannusyhtiössä Grace Foundationin sekä Patrick Holdenin avustamana jakoi innokkuuteni ja auttoi julkaisemaan sen.

Siniverinen Che Guevara

Huomaatko kuinka yhtäkkiä Charlesin imago on muuttunut 90 -luvun halveksitusta avionrikkojasta globalisaation vastaiseksi sankarilliseksi vallankumoustaistelijaksi. Yhä useammalle hän on Daavid, joka on nostanut äänensä tämän päivän Goljatia vastaan, “massiivisen, agressiivisen intressejä vastaan” eli maksimaalista voittoa tavoittelevaa suurteollisuutta, joka ei piittaa luonnon tai ihmisten hyvinvoinnista. Suurteollisuuden näkeminen aikamme “Frankensteinin hirviönä” näyttää olevan päivän poliittinen muotivirtaus. Oli kyseessä sitten ilmastoa saastuttavien fossiilisten polttoaineiden, GMO -ruoan, tai vapaan markkinatalouden leviämisen aikaansaaman monokulttuurin vastustaminen, kaikki palaa tähän samaan hirviöön – suurteollisuuteen ja sen valtaa pönkittäviin markkinavoimiin. Tällainen suurteollisuuden vastaisuus ei ole ominaista vain punavihreässä vasemmistossa vaan nyt se on levinnyt myös joihinkin oikeistolaisiin piireihin – etenkin äärioikeistolaisiin suuntauksiin. Kaikista suurin demoni on tietysti GMO -siemeniä kauppaava Monsanto, jonka häikäilemätöntä yritystä “Äiti Maan patentoimiseksi” vastustaa fanaattisesti myös Prinssi Charles, joka oletetaan taistelevan luonnon ja ihmiskunnan puolella suuren rahan kasvotonta koneistoa vastaan. GMO -teknologian vastustaminen tällaiselta sosioekonomiselta pohjalta on kuitenkin kovin heikosti harkittua tieteen- ja tutkimusten vastaista poliittista populismia, kuten kirjoitin tästä artikkelissani Miksi puolustan geenimuunneltua kasvinjalostusta ja miksi sinunkin tulisi?

Lasten sokeutumista ja nälänhätää ehkäisevän GMO teknologian torjuminen syyryritysten mukana on “lapsen heittämistä pesuveden mukana pois”. Se ei perustu rationaaliseen ajatteluun sillä sen lähtökohta on suurteollisuuden ja teknologian itsensä vastaisessa tunteellisessa luontoromantiikassa. Jopa Greenpeacen entinen toiminnanjohtaja Stephen Tindale on myöntänyt tänään, että hänen aikaisempi GMO vastaisuutensa perustui vihreän ideologiansa luontoa romantisoivaan subjektiiviseen maailmankuvaan eikä vertaisarvioituihin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka kerta toisena jälkeen ovat vahvistaneet teknologian turvallisuuden ja hyödyn ihmisille ja luomakunnalle. Kristittyjen olisi myös hyvä tietää, että tuon teknologian kehitti alkujaan Raamatun Jumalaan uskova kristitty tiedemies, tohtori John Sanford, joka on aikamme johtavia kreationismin puolestapuhujia. Kirjoitin aikaisemmin, että suuren johtajan karisman tunnistaminen vaatii ensin liikkeen syntymistä tämän johtajan ympärille, joka on valmis edistämään johtajansa ideoita suurella innostuneisuudella ja antaumuksella. Tällainen liike on ollut kasvamassa jo ainakin vuodesta 2010 lähtien, kun Charles julkaisi ajatusten pohjalta hänen ensimmäisen poliittisen manifestinsa – kirjan ja TV-dokumentin nimeltä Harmony.

Tuon manifestin kumoukselliset ajatukset paljastuvat jo sen avauslauseesta missä Charles julistaa täysin peittelemättä, “Tämä on kutsu vallankumoukseen!” Jo helmikuussa 2006 BBC paljasti kuinka kruununperijä näki roolinsa “‘tosinajattelijana’ työskentelemässä vallitsevaa poliittista konsensusta vastaan.” Näiden paljastusten tultua julki, ei ollut epätavallista törmätä internetissä kuviin missä Charlesin kasvot oli kuvakäsitelty Che Guevara -tyyppisiin propagandajulisteisiin (viereiseen kuvaan olen lisännyt vain tekstin päälle). Kun Prinssi Charles itse kertoi NBC:n uutisankkuri Brian Williamsille marraskuussa 2010, ettei hänen tavoitteensa “ole yhtään vähempää kuin maailmantalouden uudelleen luominen”,  tällainen Che Guevara -vertaus näyttää melko oikeutetulta. Harmonyn sisältämä apokalyptinen viesti voitaisiin tiivistää seuraavaan lauseeseen: Valistuksen ajan tuoman materialistisen maailmankuvan vahingollinen suhde luontoon ja sen sosioekonomiset seuraukset ovat johtaneet nykyisiin sosiaalisiin, ekonomisiin ja ekologisiin kriiseihimme, jotka uhkaavat nyt koko planeetan elämän olemassoloa. Läntisen sivilisaation kulmakivi, kasvuun tähtäävä vapaa markkinatalous, ei ole Prinssin mielestä osa ratkaisua vaan osa ongelmaa.

Hitlerin valtaanousun hengellinen tausta

Tässä kohtaa on syytä palata kertaamaan jälleen historiaa. Nimittäin sama poliittinen kulttuuri, mikä vaikutti 20 -luvun Saksassa ja mikä keräsi Hitlerin ympärille innokkaita seuraajia, vaikuttaa nyt tämän päivän maailmassa paljon globaalimmin ja juuri tämä tekijä on se millä on potentiaalia saada aikaan 30 -luvun Saksan kaltainen massaliike Charlesin ajatusten ympärille. Edellä vertasin Charlesia Che Guevaraan, 60 -luvulla vaikuttaneeseen Kuuban marxilaiseen vallankumousjohtajaan, johtuen hänen kapitalismin vastaisesta poliittisesta ohjelmastaan. Mutta en väitä, että Charles kannattaisi marxilaista ideologiaa. Hänen ideologiansa poliittinen väri ei ole punainen vaan vihreä. Tarkemmin ottaen siinä yhdistyy punainen, vihreä ja ruskea, mutta palaan tähän asiaan vielä myöhemmin. Olennaista tässä on nyt se, että 20 -luvun äärioikeiston poliittinen väri ei ollut itseasiassa ruskea (nimitys tulee Hitlerin SA joukkojen käyttämistä ruskeista univormuista) vaan ruskeanvihreä.

Natsismi oli aate missä suurteollisuuden vastainen luontoromantiikka yhdistyi kiihkonationalistiseen kansallisromantiikkaan ja antisemitismiin. Samalla kun kansallisromantiikka on nykyisin poliittinen kirosana, luontoromantiikka on niin kiinteä osa meidän poliittista ja aatteellista kulttuuriamme, että jos joku uskaltaa tuoda esiin vihreän ideologian historiallisen yhteyden natsismiin, häntä aletaan syyttää “natsikorttiin” turvautumisesta tai Reductio ad Hitlerum -argumentaatiovirheestä. Natsikorttia on kyllä hyväksyttävää käyttää silloin, kun se tulee Donald Trumpin tai Jussi Halla-ahon kaltaisiin kansallishenkisiin johtajiin, jotka vastustavat monikulttuurisuutta nationalistsista lähtökohdista. Prinssi Charles on sen sijaan monikulttuurisuuden suuri tukija. Hänelle ja hänen seuraajilleen ongelma ei ole monikulttuurisuus vaan monokulttuurisuus, joka tuhoaa globalisaation leviämisen myötä meidän luontomme ja kulttuuriemme monimuotoisuutta. Ironista tässä on se, että myös äärioikeisto vastustaa monokulttuuria. Tällä nimittäin tarkoitetaan amerikkalaisen kulttuurin, sen instituutioiden ja suurteollisuuden hegemoniaa. Äärioikeistohan vastustaa amerikkalaisen kulttuurin leviämistä ja sen syövyttävää vaikutusta Euroopan kansallisten yhteisöjen omalle kulttuuriperimälle.

Itseasiassa jotkin äärioikeiston ryhmät näkevät islamin liittolaisenaan taistelussa amerikkalaisuuden ja “juutalaisen kapitalismin” ylivaltaa vastaan. Tässä he ovat löytäneet yhteisen sävelen globalisaatiota vastustavan vasemmiston kanssa. Kaikki lienevät olevan perillä Hitlerin valtaanousun päävaiheista. Versaillesin rauhan (1919) kansallinen nöyryytys Saksalle; vuoden 1923 hyperinflaatio, jonka aikana Hitler nousi kansalliseen julkisuuteen epäonnistuneella olutkellarivallankaappauksellaan; Hitlerin poliittisen uran alku 20 -luvun puolivälissä; ja lopulta vuonna 1929 Wall Streetiltä alkanut lama, joka vei miljoonilta saksalaisilta työpaikan ja nosti kansallissosialistisen puolueen suosion pilviin. Monet ovat pelänneet 30 -luvun historian kertautuvan tämän hetkisessä Euroopassa. Vuonna 2008 alkanut taantuma yhdessä monikulttuurisuuden ongelmien ja pakolaiskriisin tuoman muukalaisvihan myötä on johtanut jälleen äärioikeiston uuteen nousuun. Kaikki maahanmuutto- tai islamkriittiset puolueet eivät ole äärioikeistolaiseksi, mutta sellaiset kuin Saksan NPD tai Kreikan Kultainen aamunkoitto (jonka tunnus on tyylitelty hakaristi) ovat tunnettuja niiden äärioikeistolaisista kytkennöistään.

Samalla kun monet näkevät uudelleen heränneen nationalismin uhkana “Hitler II” nousulle, harva osaa odottaa, että uusi Führer tulisikin nousemaan hyvin anti-nationalistisista voimista. Niistä voimista, jotka nationalismin ja muukalaisvihan elpymisen pelossa vaatii kansakuntia luovuttamaan kansallisen suvereniteettinsa epädemokraattiselle maailmanhallitukselle. Juuri tällaisen kehityksen Johannes näki Ilmestyskirjan 13. luvussa. Mutta sekulaarit toimittajat, joilta puuttuu hengellinen näkökyky, varoittavat yksistään Euroopan kansallishenkisten liikkeiden vaaroista uuden Hitlerin kasvualustana. Mutta Antikristus – uusi Führer – ei tule olemaan kansalliskiihkoilija vaan huipputason globalisti (Ilm. 13:7). Kun sanon Prinssi Charlesin vastustavan globalisaatiota, en tarkoita sillä maailman yhdentymiskehitystä. En tarkoita sillä sellaisten instituutioiden kuin EU:n parlamentin ylikansallista valtaa jäsenmaidensa lainsäädännöstä. Kuten edellä kävi ilmi, Englannin tuleva kuningas vaatii EU:lle vieläkin suurempaa valtaa vastauksena ilmastonmuutoksen oletettuun uhkaan. Globalisaatiota vastustaessaan Prinssi puhuu yksistään globaalista kapitalismista – kylmän sodan jälkeisestä uudesta maailmanjärjestyksestä mitä on ohjattu vapaan markkinatalouden ylivallan periaatteilla.

Anti-globalisaatio liikettä kutsutaan nykyisin nimellä alter-globalisaatio sillä se kannattaa vaihtoehtoista globalisaatiota – ei sitä mikä perustuu USA:n ja kapitalismin hegemonialle. Sen puhemieheksi noussut Prinssi Charles taistelee siis yhden maailmanjärjestyksen ja maailmantalouden puolesta, mutta vastustaa kapitalismia, jonka hän näkee syypäänä maailman ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Vuonna 2010 hän kertoi NBC:n Brian Williamsille: “Kaikki ovat kauhuissaan. He näyttävät ajattelevan sen ehdottamisen, että taloustieteelle on myös toinen näkökanta, olevan jokin hirviömäinen uhka kapitalismille itselleen”. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän puhui taas EU:n parlamentissa ja viittasi sarkastisesti niihin, jotka vihjaavat hänen ja IPCC:n hallitsevaa ilmastotiedettä kannattavien tiedemiesten olevan osa salaliittoa, jonka päämäärä on “heikentää ja harkitusti tuhota koko markkinaperusteinen kapitalistinen systeemi, joka nyt hallitsee maailmaa”. Mutta kuten kerroin joulukuussa Pariisin ilmastokokousta käsitelleessä artikkelissa, hänen ystävyytensä ekotaistelija ja miljardööri Maurice Strongiin, joka on paljastanut salaisen unelmansa olevan kapitalismin valtarakenteiden tuhoaminen maailman kulutusjuhlien lopettamiseksi, osoittaa että hän saattaa hyvinkin kuulua juuri tällaiseen salaliittoon mihin hän itse viittaa.

Hitler ennusti, että natsismin seuraava kehitysaskel ei olisi enää nationalismiin perustuva kansallisuusaate vaan vaan arjalaisen eliitin johtama globaali maailmanvaltio. Hänen on kerrottu sanoneen: “Rodun mielikuvan kanssa kansallissosialismi tulee jakamaan vallankumoustaan ulkopuolelle ja järjestämään maailman uudestaan… Minun täytyy rohkaista ‘kansallisia’ tunteita oman etuni syistä; mutta olin jo tietoinen, että ‘kansakunta’ ajatuksella voisi olla vain väliaikainen arvo. Päivä tulee, jopa täällä Saksassa, jolloin se mikä tunnetaan ‘nationalismina’ tulee käytännössä häviämään. Sen paikan maailmassa ottaa mestareiden ja valtaherrojen universaali yhteiskunta” (Abir Taha: Nietzsche, Prophet of Nazism: The Cult of the Superman, s. 104). Kansallissosialismin vastakohtana kommunismia on kutsuttu kansainväliseksi sosialismiksi sillä yksi sen päätavoitteita oli valtiottoman ja luokattoman maailmanvaltion perustaminen. Tämä oli juutalaisen Lev Davidovitš Trotskin kannattama sosialismin muoto, jota antisemiittinen Stalin sittemmin vastusti. Lännessä tätä maailmanvaltion ideaa ovat ajaneet monet yhden maailmanjärjestyksen ideaa kannattaneet eliittiseurat, kuten vuonna 1883 Lontoossa perustettu Fabian Society, joka on pyrkinyt sosialismin asteittaiseen laajentamiseen ilman mullistuksia. Fabian Societyn kuuluisin jäsen lienee ollut brittiläinen tieteiskirjailija H.G. Wells (1866 – 1946), joka kirjoitti avoimesti yhden maailmanhallituksen suunnitelmista kirjoissaan The Open Conspiracy: Blueprint for a World Revolution (1928) ja The New World Order (1940).

Väittelin kirjani kolmannessa osassa siitä, että Antikristuksen perustaman maailmanjärjestyksen luonne ei olisi niinkään marxismin ajatuksille rakennettu sosialistinen maailmanvaltio vaan natsismiin juurtuva fasistinen maailmanvaltio – tuo Hitlerin ennustama “mestareiden ja valtaherrojen universaali yhteiskunta”. Tätä tukee mm. Ilm. 13:16, jonka mukaan Antikristuksen globaali yhteiskunta yhdistää “kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat”. Tämä ei puhu marxilaisuuden luokattomasta yhteiskunnasta, jonka kommunismi pyrki saavuttamaan luokkataistelun avulla. Antikristuksen yhteiskunta ei hävitä erilaisia yhteiskuntaluokkia – ei edes orjaluokkaa – vaan yhdistää ne kaikki yhden maailmanvaltion alaisuuteen. Se ei poista köyhien ja rikkaiden välistä luokkajakoa, mutta se lopettaa luokkataistelun ja yhdistää ne molemmat pedon merkin kantajaksi. Tämän merkin kantaminen merkitsee sitä, että köyhien ja rikkaiden välinen vihollisuus pannaan syrjään, jotta kaikki yhteiskuntaluokat yhdistyisi pedon palvontaan ja “murtaisi yhteistä leipää” hänen nimensä kunniaksi. Se on Saatanan apinoima vastine seurakunnalle missä ei ole “juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28).

Hitlerin kansallissosialismi oli nimensä mukaisesti sosialismin muoto, mutta toisin kuin marxismi se ei uskonut kaikkien ihmisten tasa-arvoon eikä se tavoitellut luokkataistelun käynnistämää luokatonta yhteiskuntaa. Tämän sijaan se hyödynsi ensimmäisen maailmansodan jälkeistä volksgemeinschaft ihannetta, mikä pyrki kansalliseen ja rodulliseen yhtenäisyyteen. Wikipedian mukaan sen tavoiteena oli “hajottaa elitismi ja yhdistää kansa luokkajakojen ylitse ja saavuttaa kansallisen päämäärä”. Tässä opissa myös Saksan luonnolla ja maaseudulla nähtiin olevan erottamaton side kansan vereen, sen historiaan ja traditioon. Hitler yhdisti saksalaisten vereen monia mystisiä ja jumalallisia ominaisuuksia. Häntä piti sitä Kristuksen pyhää verta kantavana Graalin maljana, keskiaikasen mytologian tarunhoitoisena esineenä, joka esiintyy Hitlerin suosiman antisemiittisen säveltäjän Richard Wagnerin oopperassa Parsifal. Hänen on kerrottu sanoneen, “Parsifalista minä luon uskonnon”. Siinä kun kommunismin filosofisena aatesuuntana oli ateismi, natsismissa se oli esoteerinen panteismi, joka pyrki herättämään henkiin muinaisen germaanisen pakanuuden.

Hitler julisti, “Ihmisestä on tulossa jumala. Ne jotka näkevät kansallissosialismin vain poliittisena liikkeenä, eivät tiedä siitä juuri mitään. Se on jopa enemmän kuin uskonto. Se merkitsee tahtoa luoda ihmiskunta uudelleen.” Vuonna 1933, kun Hitler nousi valtaan, hän antoi kannattajilleen väistämättömän valinnan, “Meidän kansallemme on ratkaisevaa tunnustaako se juutalaiskristillisen uskon ja sen sääliin perustuvan etiikan vai vahvan sankarillisen uskon luonnon jumaluuteen, meidän omaan kansaamme, kohtaloomme ja vereemme.” (Occult History of the Third Reich, 1991). Jos löydät jostakin edellä mainitun DVD dokumentin, suosittelen ostamaan sen. Tuossa dokumentissa paljastuu nimittäin natsismin okkulttiset juuret ja sen yhteydet aristokraattiseen luonnonsuojelu liikkeeseen, joka vastusti teollisen ajan luonnosta ja “luonnollisuudesta” vieraannuttavia voimia. Tällainen teollisen ajan vastainen luontoromantiikka oli suosittua etenkin Euroopan aristokratian keskuudessa 1900 -luvun alussa. Myös Saksan nuorison keskuudessa syntyi tuon ajan hippiliike, Lebensreform, jonka “tavoitteena oli palauttaa  luonnollisempi elämäntyyli”. Liikkeen jäseniä yhdisti “mystinen rakkaus Saksan maaseutuun sekä kansantarinoiden ja rituaalien kunnioitus.”

Aivan kuin nykyiset uuspakanat ja new age “henkisyyden” harjoittajat, myös Lebensreformin jäsenet torjuivat tieteen ja lääketieteen teollisen ajan tuotteina samalla kun “kasvisravinto, yrttihoidot, nudismi, yhteisasuminen ja meditaatio tulivat muotiin.” Tuo liike veti puoleensa etenkin spiritistisiä, astrologisia ja okkulttisia lahkoja ja 30 -luvulla sen huomattavimpiin jäseniin kuului SS:n johtaja Heinrich Himmler, joka oli kiinnostunut okkultismista ehkä vieläkin syvemmin kuin Hitler. Oxfordin historian professorin Anna Bramwellin vuonna 1989 julkaistu Ecology in the 20th Century osoittaa seikkaperäisesti – kuten Mikko Paunio kirjoittaa Vihreä Valheen sivulla 73 -, “että natsismi oli ajan ideologisista virtauksista vihreiden protoajatusten riivaama. Itse asiassa Kolmas Valtakunta oli radikaali, ympäristötietoinen yhteiskunta, jossa panostettiin ruoan luomutuotantoon, metsien istuttamiseen, luonnonsuojeluun, naturalismiin, uuspakanuuteen, holistiseen tieteeseen, eläinten oikeuksiin, auringon palvontaan, herbalismiin, antikapitalismiin, ekologiaan ja antiurbanismiin. Siellä oltiin aktiivisesti huolissaan myös kemiallistumisesta ja saastuttavasta teollisuudesta.” 

Nyt joku vihreä intoilija voisi sanoa, että “show what!” Jos kansalliskiihkoilu ja antisemitismi oli natsismissa miinusta niin ympäristöaktivismi oli sen plussaa. Yritänkö sanoa, että koska Hitler oli kasvissyöjä, niin kaikki kasvissyöjät ovat natseja? En tietenkään, mutta tällainen vastaväittäjä ei ymmärtäisi kuinka natsien vihreässä intoilussa oli kyse heidän uskonnostaan. Natsismin tärkeimpien opinkappaleiden – kuten eugeniikan eli rodun puhdistamisen yhteiskunnan ei-toivottujen steriloinnilla tai kaasuttamisella – filosofinen, tieteellinen ja eettinen perusta oli tässä luontoromantiikassa. Natsismi oli pohjimmiltaan darvinistisen “tieteen” ja panteistisen luontouskonnon sekoitus. Siinä Charles Darwinin opit luonnonvalinnasta ja “sopivimpien eloonjäämisestä” sekottui uuspakanoiden vaatimuksiin korvata juutalais-kristillisen uskon heikkoja säälivä etiikka muinaisen pakanuuden luontoa ja luonnollista järjestystä pyhittävällä filosofialla, mikä vaati yhteiskunnan heikoimpien uhraamista vahvimpien henkisen ja rodullisen evoluution tieltä. Tämä sama verenhimoinen kutsu maailman “ylimääräisen liikaväestön” kylmäveriseen hävittämiseen kuullaan yhä tänään monien uuspakanoiden ja radikaalin ympäristöliikkeen syvä ekologien suista.

Muinaisten druidien ihmisuhrimenoja.

Natsismi saattaa olla jo kadonnut, mutta sen takana vaikuttanut maailmankatsomus, joka kutsui luonnon jumalille annettuihin ihmisuhreihin, elää yhä tänään natsismin hengellisissä perillisissä. Mutta sekulaari maailma tarkastelee natsismia vain pelkkänä poliittisena ja sosiaalisena liikkkeenä tai ääri-ideologiana, jolla ei olisi mitään hengellistä taustaa. Vielä pahempaa, uusateistit yrittävät assosioida sen hengelliset juuret kristinuskoon huolimatta johtavien natsien avoimen kristinuskon vastaisista puheista ja opeista. On kaunistelematon tosiasia, että muinaisessa pakanuudessa ihmisuhrit olivat hyvin yleisiä. Esimerkiksi kristinuskoa edeltäneessä Britanniassa luontoa palvoneet druidit polttivat ihmisiä elävältä suuressa vitsoista punotussa häkissä, jotta maa olisi siunannut heitä mahdollisimman suurella sadolla. Viimeisimmät arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet tämän Julius Ceasarin kertomuksen druidien ihmisuhreista. Ei ole siten yllättävää, että tämän päivän johtavan ekofasistin Prinssi Charlesin äiti Elisabet II vihittiin druidiksi jo vuonna 1946.

Vesimiehen ajan Messias 

Okkultistit ovat odottaneet jo vuosikymmeniä Vesimiehen ajan Messiaan saapumista. New Age liikkeen opeissa Vesimiehen aika merkitsee käynnissä olevaa siirtymävaihetta jossa 2000 vuotta sitten alkanut Kalojen aikakausi eli kristillinen ajanjakso olisi päättymässä ja siirtymässä uuteen aikakauteen missä läntinen ajattelutapa muuttuisi itäiseksi, kun idän uskonnot yleistyvät yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Skotlantilaisen New Age -pappi Benjamin Cremen telepaattisesti vastaanotetuissa viesteissä tämän Uuden Ajan Messiaan asuinpaikan on kerrottu olevan Lontoossa ja Cremen ensimmäisen viestin mukaan hänen olisi pitänyt esittäytyä maailmalle jo kesäkuun 21. 1982. Tämä oli sama päivä jolloin Charles ja Diana ilmoittivat heidän esikoisensa Williamin syntymästä. Puoli vuotta myöhemmin Charles alkoi edistää julkisesti hänen New Age uskomuksiaan vaihtoehtohoitoihin yms. Samoihin aikoihin hän käynnisti yli 30 vuotta kestäneen taistelunsa luonnon puolustamiseksi. Prinssin ihailija David Lorimer kertoo kirjassaan Radical Prince (Floris Books, 2004), sivulla 236:

Se on ollut tämän kirjan teesi ja Walesin Prinssin väite, että mekanistinen ja materialistinen elämänkatsomus on rajoittunut ja vanhentunut ja on asteittain syrjäytetty systeemeillä, jotka perustuvat hengellisiin, holistisiin ja ekologisiin periaatteisiin. Walesin Prinssi on tämän siirtymän eturintamassa, artikuloiden ja ilmentäen integroitunutta maailmankuvaa hänen filosofiassaan ja työssään, joka vastaa Cultural Creativesina tunnettua kasvavaa liikettä, jotka ovat uuden maailman systeemin edelläkävijöitä. Hänen kokoaiskuvansa vastaa sitä mitä evolutionaarisen systeemin teoreetikko Ervin Laszlo, Budapestin klubin presidentti, kutsuu kestäväksi Holos sivilisaatioksi, mikä menee sen puhtaasti rationaalisen Logos edeltäjänsä toiselle puolen. Samalla kun Prinssin kriitikot ylivoimaisesti taipuvat korostavan mekanistisia ja materialistisia argumentteja, hänen tukijansa omaksuvat samanlaiset hengelliset, holistiset ja ekologiset periaatteet. Tätä taistelua tai “paradigma sotaa” ei pitäisi yksinkertaisesti vähentää kahtiajakoon moderni tiede vs. perinteinen uskonto. Siirtymä uuteen maailmankuvaan on tapahtumassa tieteessä ja lääketieteessä kuin myös muilla alueilla kuten psykologiassa ja hengellisyyden luonteessa itsessään, kuten olemme nähneet aikaisemmissa luvuissa.

Lorimer puhuu tässä nyt New Age liikkeen filosofian ja uuspakanuuden yli 30 vuotta jatkuneesta asteittaisesta esiinmarssista ja tunkeutumisesta tieteeseen, lääketieteeseen, psykologiaan ja koko hengellisyyden luonteeseen itsessään. Tämä Lorimerin liputtama idän holistinen filosofia juurtuu sen kaltaisiin 1800 -luvun mystikoihin, kuin H.P. Blavatsky, joka oli merkittävä taustajavaikuttaja natsijohtajien okkulttisessa maailmankatsomuksessa. Tämä sama nainen on kirjoittanut mm. seuraavaa: ”Saatana, tai raivokas punainen lohikäärme… [on] meidän kiusaajamme ja vapahtajamme, meidän älykäs vapauttajamme ja pelastajamme.” Kirjassaan Harmony Prinssi Charles ylistää Blavatskyn opetuslasta Rudolf Steineriä, joka kehitti niin sanotun biodynaamisen maanviljelyn, mikä on astrologiaan perustuva luomuviljelyn muoto. Lainasin aikaisemmin Professori Joseph Nyomarkayn määritelmää karismaattisesta auktoriteetistä: “Jos henkilö meinaa muuttaa menestyksekkäästi epätavallisuuden karismaksi, hänen tulee ottaa itsensä vakavasti; hänen tulee nähdä itsensä valittuna täyttämään jokin historiallinen tehtävä. Tunne missiosta ja sen täydennys, välttämättömät poliittiset taidot, ovat edellytyksiä karismaattisen oikeutuksen perustamiseksi.”

Patsas, joka antaa Charlesille tittelin “Maailman Pelastaja”

Jos meidän olisi etsittävä vakavasti otettavaa Antikristus-ehdokasta, joka voisi lumota eräänä päivänä koko maailman hänen jalkojena juureen, niin välttämätön edellytys tähän olisi ensinnäkin se, että tällainen henkilö uskoo itse olevansa korkeampien voimien valitsema yksilö, jonka kohtalona on täyttää jokin messiaaninen tehtävä. Kiinnostuin ensikertaa Prinssi Charlesin roolista mahdollisena Antikristus ehdokkaana, kun luin 12 vuotta sitten Cutting Edge Finland sivulla suomennetun artikkelin nimeltä “Prinssi Charles julistettu “maailman pelastajaksi” ja hänestä on suunnitteilla patsas!” Tässä jutussa oli lainattu Fox News’in uutista, jonka mukaan Charlesille suunniteltiin rakentaa Brasiliassa Palmas-nimiseen kylään elämänkokoista patsasta missä hänet kuvataan taivaasta saapuvana lannevaatteisena puolijumalana, joka tulee pelastamaan hädässä olevaa maailmaa. BBC:n uutisessa kerrottiin kuinka Prinssi itse oli vastaanottamassa tämän patsaan pienoisversiota ja hän valtuutti sen täysikokoisen version rakentamisen sanoen olevansa ”hämmästynyt” ja ”syvästi kosketettu”.

Kaksi vuotta tämän uutisen jälkeen julkaistussa David Lorimerin bestseller kirjan johtopäätöksessä kirjailija lainaa Walesin Prinssin paljon puhuvaa lausuntoa, joka “antaa täydellisimmän ilmaisun hänen perusmotivaatiosta ja pyrkimyksestä” (painotukset minun):

Kun olen kasvanut vanhemmaksi, olen asteittain alkanut tajuamaan, että koko elämääni on tähän asti motivoinut halu parantaa – parantaa revitty maalaismaisema ja myrkytetty maaperä; julmasti murskattu kaupunkikuva, missä harmonia on korvattu epäsoinnulla; parantaa jakaumat intuitiivisen ja rationaalisen ajattelun välillä, mielen, ruumiin ja sielun välillä, niin että meidän ihmisyytemme temppeli voisi olla jälleen pyhän lieken valaisemaa; tasoittaa hirviömäinen keinotekoinen muuri, joka on pystytetty tradition ja nykyisyyden välille; ja ennen kaikkea, parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu, joka yksinään voi varoittaa meitä Jumalan leikkimisen typeryydestä ja sen uskomisesta, että tieto itsessään korvaa viisauden.

Prinssi Charles yrittää siis varoittaa meitä “Jumalan leikkimisen typeryydestä”, mutta samalla hänen tukijoitaan, kuten David Lorimeria, ei näytä häiritsevän, että hän itse on tässä se, joka leikkii Jumalaa lausunnoillaan kuten “minun elämääni motivoi halu parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu”. Jokainen kristitty tietää, että vain Jumala voi parantaa meidän kuolettavasti haavoitetun sielumme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa tai “valaista meidän ihmisyytemme temppelin pyhällä liekillä”. “Jumalan leikkimisellä” Prinssi tarkoittaa tässä lähinnä sellaista tieteelliseen rationalismiin ja materialismiin liitettyä ajatusta, jonka mukaan me voimme päihittää monet ihmiskuntaa vaivaavat ongelmat meidän teknologisilla keksinnöillämme, kuten kaikkein viimeisimmin kasvin geeniperimää muuttavalla GMO teknologialla. Olen yrittänyt tähdentää jo monissa yhteyksissä, ettei tällaisessa teknologiassa ole kyse mistään Jumalan leikkimisestä vaan Jumalan itsensä ihmiselle antamasta valtuutuksesta harjoittaa tieteellistä hallintavaltaa luomakunnan ylitse voidaksemme päihittää joitakin niistä ongelmista mitä syntiinlankeemus toi mukanaan luomakuntaan. (1. Moos. 1:28). Tämä hallintavalta luonnosta on juuri sitä minkä teollinen vallankumous on saanut aikaan ihmisen suhteessa luontoon yli 200 vuoden ajan.

Pakanuutta romantisoivien keskuudessa on tiedetty jo kauan, että tällä ilmiöllä oli suora syy–seuraussuhde juutalaiskristillisen uskon vaatimukseen hallita luomakuntaa Jumalan kuviksi luotuina luomakunnan kruunuina eikä mukautua luonnon lakien tai luonnollisen järjestyksen alamaisiksi, kuten pakanuus on opettanut. Kun tästä pakanallisesta ajattelusta innoituksena saanut natsismi vaati kansakuntaa hylkäämään juutalaiskristillisen uskon sääliin perustuvan etiikan ja elämään sen sijaan luonnollisen järjestyksen alamaisina, se ei tarkoittanut vain teollisen ajan ihmiselämään tuomien parannusten hylkäämistä, mutta myös darvinistisille periaatteille perustettua ankaraa lainsäädäntöä vahvimpin oikeudesta ja “sopivimpien eloonjäämisestä”. Tosin sanoen, “luonnon laki” oli heille yhtä kuin kymmenen käskyä muinaiselle Israelille. Jos Charlesin mieli oli häiriintyneellä kurssilla jo vuonna 2003, niin lopullinen todiste hänen sekoamisestaan tapahtui seitsemän vuotta myöhemmin. Tuolloin Britannian luetuin päivälehti Daily Mail uutisoi: “Minun velvollisuuteni on pelastaa maailma: Prinssi Charles uskoo, että hän syntyi tarkoitusta varten!”

Uutinen perustui marraskuussa 2010 Amerikan TV:ssä julkaistuun Harmony-dokumenttiin – josta sen tuottajat julkaisivat kaksituntisen teatteriversion huhtikuussa 2012 – , jonka trailerissa Prinssi julistaa: “Voin vain jollakin tavoin kuvitella, että huomaan syntyneenä tähän asemaan tarkoitusta varten. En halua lastenlasteni tai teidän tulevan luokseni ja sanovan minulle, ‘Miksi helvetissä et tullut ja tehnyt tälle asialle jotain? Sinä tiesit mikä ongelma oli.’ Tämä on se mikä motivoi minua… Halusin ilmaista jotakin ulkopuolisessa maailmassa, jota tunsin sisäpuolella.” Uutinen jatkoi, “Kriitikot tuomitsevat hänen sanansa ‘harhaluuloisena’. Graham Smith, monarkian vastaisesta Tasavalta-ryhmästä, sanoi: ‘Hän elää vaikutelmassa, että hänet on lähetetty pelastamaan maailma ja lunastamaan meidät kaikki synneistämme. Se on melko harhaluuloista’… ‘Hän on sanonut olevan syy siihen miksi hän on tässä asemassa nostamassa esiin näitä asioita – että on jokin korkeampi voima.'” Tästä uutisestä huolestuneena Daily Mailin kolumnisti Damien Thompson kirjoitti Telegraphissa 1. elokuuta 2010: “Prinssi Charlesin messiaaniset harhaluulot ovat alkaneet huolettaa minua. Uskooko hän voivan käännyttää Yhdistyneen Kuningaskunnan hänen henkilökulttiinsa?”

Joten aivan kuin Hitler, myös Prinssi Charles uskoo, että hänet on voideltu asemaansa messiaanisella päämäärällä. Mutta toisin kuin Hitler, hän ei usko olevansa vain yhden kansakunnan Pelastaja vaan koko maailman. Täytyy edelleenkin ihmetellä miksi niin harvat eskatologit ovat kiinnittäneet huomionsa edellä mainittuihin uutisotsikoihin vaikka he ovat varoitelleen jo vuosikymmeniä tällaisen väärän messiaan tulemuksesta. Eivätkö nämä ole selviä todisteita siitä, että hän on Antikristus? Ymmärtäisin näiden uutisten sivuuttamisen jos kyse olisikin vain tästä, mutta kun sama mies täyttää kaikki muutkin tähän väärään messiaaseen kytketyt raamatulliset ja ekstra-raamatulliset ennustukset joista olen luetellut kirjassani kaikkiaan 27. Kenties ihmisten epäuskoon vaikuttaa yhä se vääristynyt kuva Charlesin persoonasta mitä Tim Cohen lainasi: “Ajatus, että ihmiset ympäri maailman seuraisivat Prinssi Charlesia on vain naurettava…” Tästä huolimatta totuus on se, että ihmiset ovat alkaneet jo seurata häntä. Kyse ei ole enää vain Prinssin oman pään sisällä olevista harhoista.

Harmony filmin – missä Charles julistaa messiaanista tehtäväänsä – ohjaajat Julia ja Stuart Sender ovat kertoneet työskentelevän kuumeisesti saadakseen elokuvan globaalin huomion keskipisteeseen ja yliopistojen vakiosisältöön kaikkialla maailmassa. Catherine Mayer, viimevuonna julkaistun The Heart of a King -kirjan tekijä, kirjoittaa Prinssiä ihaillen kuinka hänen ystävänsä sanovat hänen olevan “Kristuksen kaltainen, ‘lähes siihen kipupisteeseen, että hän kärsii ihmisten kanssa’… ’ainutlaatuinen ihmisolento’ jonka saapuminen ‘tälle planeetalle’ tällä hetkellä ‘ei ole sattumaa.'” 70 -luvun punk-tyttönä tunnettu nykyinen muotisuunnittelja Vivienne Westwood, joka julkaisi vuosi sitten t-paita malliston, mikä ikonisoi Charlesia Che Guevara-tyyliin, on niin hullaantunut tähän kuninkaalliseen, että hän julistaa: “Jos koko maailma annettaisiin Prinssi Charlesin vastuulle, se olisi ihmeellinen paikka elää.” Näistä esimerkeistä näemme kuinka sellaiset voimat, jotka yrittävät luoda Charlesin ympärille samanlaista henkilökulttia, mikä vaikutti Natsi-Saksassa Hitlerin ympärillä, ovat jo lähteneet liikkeelle.

Prinssi Charles ja ääriliikkeiden poliittinen yhdentyminen

Ennen kuin siirryn tämän artikkelin lopulliseen yhteenvetoon, mainitsen vielä lyhyesti siitä poliittisesta liittoumasta, mikä uskon tulevan kokoontumaan Charlesin julistaman vallankumouksen kannattajiksi. Mainitsin jo kuinka Antikristuksen yhteiskunta tulee yhdistämään pedon diktatuurin alaisuuteen kaikki yhteiskuntaluokat – “pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat” – kaikissa kielissä, kansoissa ja kansanheimoissa. Tämän valossa on syytä kysyä: Kuinka hän onnistuu tässä? Kuinka hänen onnistuu saada näin laaja tuki näin vaihtelevalta ihmisjoukolta koko maailmassa? Monilla tavanomaisilla poliitikoilla on vaikeuksia yhdistää eri yhteiskuntakerrostumia jo yhden kansallisuuden sisällä. Kuinka siis Antikristus onnistuu tässä globaalisti? Hitler onnistui tässä volksgemeinschaft –käsitteellä, mikä pyrki häivyttämään luokkaerot painottamalla saksalaisten veriveljeyttä ja kansan yhteyttä Saksan maaseutuun, luontoon ja kansalliseen traditioon. Vaikka kansallisuusaate on hävinnyt tänään muodista, niin tänään tätä volksgemeinschaft ajatusta hyödynnetään jälleen kerran vaikkakin globaalilla mittakaavalla. Tällä kertaa kansakuntia, uskontoja ja yhteiskuntaluokkia pyritään yhdistämään ei marxismin pohjalle, mikä pyrki kaikkien luokkaerojen ja uskontojen hävittämiseen vaan sen ajatuksen perustalle, että meitä kaikkia yhdistää yhteys Maahan.

Tämä on ollut ympäristöliikkeen hallitsevana retoriikkana aina 70 -luvulta lähtien. Sen toistaminen, että planeetta Maa on meidän ainoa kotimme, jota meidän tulee suojella ja vaalia, ja että tämä olisi jokaisen kansakunnan yhteinen intressi. Myös 70 -luvun kuulentojen myötä otetut henkeäsalpaavat kuvat planeetta maasta – erityisesti vuoden 1972 kuva nimeltä Sininen marmorikuula – ovat avustaneet tätä vihreän liikkeen ympäristöpropagandaa. Kööpenhaminen ilmastokokouksen (COP15) avauspuheessa Prinssi Charles toisti jälleen kerran tätä samaa retoriikkaa: “Lisäksi, lisääntyvässä määrin epävarmassa tilanteessamme – meidän pienellä, ainutlaatuisella ja arvokkaalla planeetallamme – tämä ei ole ongelma joka ratkaistaisiin ehdoilla ’he ja me’. Sillä mitä tulee ilmaan jota hengitämme ja veteen jota juomme, ei ole olemassa kansallisia rajoja. Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme – ja etenkin toistemme toimista – kun on kyse säästämme, ruostamme ja energiastamme. Nämä ovat ’mannerlaattoja’ joiden päällä kansainvälisen yhteisön rauha ja vakaus lepää.”  Eli aivan kuin natsismi yritti yhdistää ihmiset painottamalla maan yhteyttä kansaan, nyt kaikkia kansoja pyritään yhdistämään täysin samanlaisen arvoperustan pohjalle. Nyt painotus ei ole enää vain yhden kansan luonnossa ja maaseudussa vaan koko planeetta Maassa.

Tällaisesta kaikki kansat yhdistävästä Äiti Gaia uskonnosta nähtiin esimakua jo 07/07/07, kun Epämiellyttävästä totuudesta Nobelin rauhan palkinnon voittanut Al Gore, Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä, järjesti seitsemällä eri mantereella pidetyn Live Earth rock-konsertin. Näissä samanaikaisesti  ympäri planeettaa järjestetyissä konserteissa, jotka lähetettiin TV:stä kaikkialle maailmaan, ihmisiä velvotettiin vannomaan seitsenkohtainen vala missä he lupautuivat mm. tukemaan vain sellaisia johtajia, jotka tukevat tätä Al Goren ja Prinssi Charlesin ilmastopropagandaa CO₂ päästöjen vähentämisestä. Vaikka IPCC:n propaganda (lukuisat muut ilmastopaneelit ovat kyseenalaisteneet IPCC:n väitteet ihmisen päällimmäisestä vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen) on onnistunut soluttautumaan monien puolueiden ohjelmaan niiden suhteessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan, vihreät puolueet ovat edelleen marginaaliryhmiä Euroopan poliittisessa kentässä. Virallinen ilmastopropaganda ei ole onnistunut myöskään vakuuttamaan tavallista kansaa. Express kertoi 1. joulukuuta, että “YLI neljä viidestä britistä ei ole vakuuttunut, että globaalia lämpenemistä tapahtuisi – kun lähes 150 maailmanjohtajaa valmistautuvat tuhlaamaan satoja MILJARDEJA puntia päästöjen leikkaukseen.”

Jos luontointoilijat ovat edelleen marginaaliryhmä tavallisen väestön keskuudessa, niin kuinka henkeen ja vereen “vihreä” Prinssi Charles onnistuu saamaan aatteelleen niin laajan poliittisen tuen kuin Ilmestyskirja näyttäisi edellyttävän? Uskon, että tähän vastaamiseksi meidän tulee palata jälleen Hitlerin valtaannousun vaiheisiin. Hitler ei onnistunut saamaan aatteellensa valtavästön ja massojen kannatusta ennen kuin 30 -luvun alussa jolloin lokakuussa 1929 romahtaneen New Yorkin pörssin jälkiseuraukset alkoivat levitä kaikkialle maailmaan. Suuren laman vaikutukset olivat erityisen ankaria etenkin Saksassa missä työttömyys saavutti lähes 30 % asteen vuonna 1932. Juuri tämä oli se tekijä, minkä johdosta Weimarin tasavaltaa hallinnut poliittisesti kekustalainen sosiaalidemokraattinen puolue menetti saksalaisten tuen ja vahvisti kommunistien ja kansallissosialistien asemaa, joka nousi Saksan suurimmaksi puolueeksi heinäkuun 1932 valtionpäivävaaleissa. Se ei ollut kauan tämän jälkeen kun Hitler kaappasi diktatuuriset valtuudet ja alkoi vainota kaikkia muita puolueita ja heidän kannattajiaan. Uskon, että sama kehitys mikä tapahtui 30 -luvun alun Saksassa, tulee tapahtumaan Antikristuksen valtaan noustessa.

Vladimir Leninin ja Adolf Hitlerin tapaan myös Prinssi Charles ei ole vain poliittinen johtaja vaan myös aatteellinen johtaja. Al Gore itse hehkutti New Yorkissa vuonna 2007 kuinka “Walesin Prinssi on johtaja ja ajatus johtaja”. Leninin ja Hitlerin tapaan hänellä on oma poliittinen manifestinsa – ei vain kirjana vaan myös filminä, jota sen ohjaajat ovat sanoneet työstävänsä paljon laajempaan teatterilevitykseen ympäri maailmaan. Leninin ja Hitlerin tapaan hänen poliittinen ohjelmansa kutsuu vallankumoukseen vallitsevaa arvomaailmaa ja taloudellista systeemiä vastaan. Mutta näistä kahdesta hänen ohjelmansa on paljon lähempänä Hitlerin kuin Leninin ohjelmaa. Charles ei nimittäin kutsu proletariaatin eli työväenluokan luokkataisteluun porvaristoa ja aristokratiaa vastaan (Walesin Prinssille tällainen kutsu olisi melkoisen itsemurhahakuista) eikä hän kutsu myöskään aseisiin kaikkea uskontoa vastaan. Sen sjaan hän kutsuu vallankumoukseen, jota natsismin tapaan leimaa vaatimus luopua juutalais-kristillisestä uskosta okkultismin, pakanuuden ja holistisen tieteen eduksi. Kolmannen Valtakunnan tapaan hän kutsuu radikaaliin ympäristötietoiseen yhteiskuntaan missä luomutuotanto on korvannut teollisen ruoantuotannon ja missä kemiallistumisen ja saastuttavan teollisuuden pelossa on luovuttu sivilisaatiota ja kehitystä ylläpitävistä yhteiskuntarakenteista vihreän talouden saavuttamiseksi.

Luokkataistelun ja universaalin taloudellinen tasa-arvon saavuttamisen sijasta hän kutsuu Natsi-Saksan volksgemeinschaft –ihanteen hengessä universaaliin luokkien yhdistymiseen taistelussa yhteisten luonnonvarojemme säilyttämiseksi, että elämä planeetta Maalla voisi jatkua. Kuitenkin se väite, että planeetan uusiutumattomat luonnonvarat olisivat ehtymässä on kyseenalaistettu monien itsenäisten tutkijoiden taholta. Tätä volksgemeinschaft päämäärää kuvastaa hyvin Harmony-filmin seuraava esittely:

Hänen kuninkaallisen korkeutensa Walesin Prinssin innoittama HARMONY vangitsee filmille aidon johtajan ratkaisevissa globaaleissa kysymyksissä tavalla jota emme ole vielä aikaisemmin nähneet. Kolmen vuosikymmenen aikana Walesin Prinssi on työskennellyt yhdessä yllättävän ja dynaamisen ryhmittymän kanssa ympäristö aktivisteista liikejohtajiin, artisteihin, arkkitetuureihin ja hallitusjohtajiin. He työskentelevät muuttaakseen maailman, pitävät puheita globaaleista ympäristö kriiseistä ja etsivät tapoja tuoda paljon hengellisempi ja eheämpi yhteys planeetan kanssa… Harmony katsoo kohtaamiemme globaalien ongelmien juurisyihin ja tarjoaa ratkaisuja. HARMONY maalaa kuvan tietoisuudesta joka on nousemassa ihmisissä ympäri maailmaa maantieteellisten rajojen, rodun, uskonnon ja yhteiskunnallis-taloudellisen statuksen yläpuolella. Hetkellä, jolloin kuulemme päivittäin ennen-näkemättömien planetaarisen mittasuhteiden haasteista, Harmony ehdottaaa tietä eteenpäin ja varustaa yleisön uudella näkökulmalla tarpeesta muuttaaa meidän suhteemme planeetan kanssa. Harmony on globaali kutsu toimintaan. Me kutsumme katsojia tulemaan mukaan ja yhdistämään ne jotka työskentelevät tasapainon palauttamiseksi heidän elämissään  ja planeetalla. (Painotukset minun)

Tämä kapitalismin ja globalisaation vastainen vastainen retoriikka Prinssin poliittisessa ohjelmassa on se tekijä, jolla on potentiaalia nostaa hyvin laajat ihmisryhmät Harmonyn julistaman vallankumouksen kannattajiksi. Eräässä filmin trailerissa hän valittaa kuinka “globalisaatiolla ei ole ihmiskasvoja”. Aivan kuin 30 -luvun suuri lama johti Saksassa siihen, että ihmiset menettivät uskonsa demokratiaan ja kapitalismiin, niin on käyvä myös tänään. Globalisaation vastainen liike on kerännyt riveihinsä hyvin laajan joukon eri ihmisryhmistä jo 90 -luvun lopusta lähtien, kun Amerikan vastaisuus alkoi kasvaa Euroopassa ja ympäri maailmaa. Irakin sodan vastaiset joukkomielenosoitukset syyskuun 11. iskuja seuraavina vuosina, olivat osa tätä globalisaaation vastaista globaalia rintamaa. Vuonna 2008 New Yorkista alkanut globaali taloudellinen taantuma, on myös johtanut moniin globalisaation vastaisiin mellakoihin Kreikassa ym. tästä lamasta pahimmin kärsineissä maissa. Ei siis ole vaikea ennustaa, että jos ja kun kapitalistista finanssisysteemiä ylläpitävät taloudelliset tukipylväät alkavat lopulta kaatua – missä vuoden 2008 kriisi näyttää vain mitättömältä laskusuhdanteelta – niin tällöin Prinssin globalisaation vastainen, uuteen taloudelliseen järjestelmään kutsuva poliittinen ohjelma alkaa vetää puoleensa massojen ja maailman valtaväestön yksipuolisen tuen.

Usein massaliikkeen ja henkilökultin syntymiseksi tarvitaan myös propagandistinen ja stereotyyppinen viholliskuva. Hitler-kultissa se oli kommunismi ja juutalaiset (mitkä natsismi yhdisti myös kapitalismin ja läntisten demokratioiden taustavoimaksi). Stalin-kultissa se oli kapitalismi (jonka Stalin assosioi myös juutalaisiin tehden hänestä lähes yhtä antisemiittisen johtajan kuin Hitler). Kim Il-Sungin perustamassa Pohjois-Korean dynastiassa kapitalistinen USA on ollut samaten tällainen stereotyyppinen viholliskuva josta kaikki maailmassa oleva pahuus on lähtöisin. Tällaisissa valtiomuodoissa tiettyjen vähemmistöryhmien – kuten kristittyjen – vainot oikeutetaan usein sillä, että ne assosioidaan siihen poliittiseen kulttuuriin mitä näissä valtioissa vastustetaan. Samoin globalisaation vastaisessa liikkeessä on tänään omat stereotyyppiset viholliskuvansa – maksimaalista voittoa tavoitteleva suuren rahan valta, kuten “ilmastoa tuhoava” öljyteollisuus, ja “ihmisiä myrkyttävä” tehomaatalous sekä kaiken huippuna Monsanto, joka on agrokemikaalien ja GMO siementen suurin valmistaja. Ja tietysti, kuten tyypillistä punavihreän uusvasemmiston ajattelussa, tähän “sotateolliseen kompleksiin” – josta presidentti Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan vuonna 1961 – liitetään myös Amerikan uuskonservatiivinen oikeisto ja sitä tukeva raamatullinen kristinusko.

Erityisesti George W. Bushin uuskonservatiivisen hallinnon aikana Euroopan ja Amerikan vasemmistossa oli tapana kytkeä yhteen Irakin sota, palestiinalaisten “kansanmurha” ja globalisaatio homoliittoja sekä evoluutioteoriaa vastustaviin konservatiivisiin kristittyihin. Tämä assosiaatio luontoa saastuttavan amerikkalaisen suurteollisuuden, köyhiä maita riistävän kapitalismin, Israelin “agression” ja raamatullisen kristinuskon “suvaitsemattomuuden” välillä, on johtanut ennennäkemättömään allianssiin erilaisten poliittisten ääriryhmien välillä. Se kokoaa yhteen sekä radikaaleja islamisteja, äärivasemmistoa, äärioikeistoa että radikaaleja luonnonsuojelijoita ja sen uuspakanoita. Näitä kaikkia ryhmiä yhdistää niiden yhteinen viha kristinuskoa ja juutalaiskristillistä sivilisaatiota vastaan. Minulla ei ole nyt mahdollista käydä yksityiskohdilla läpi tämän puna-ruskea-vihreä allianssin syntyhistoriaa ja sen globaalia mobilisoitumista, mutta voit lukea siitä ranskalaisen ääriliikkeiden tutkijan Alexandre del Vallen mielenkiintoisesta artikkelista täältä. Samoin globalisaation vastaisen liikkeen yhteydestä anti-semitismiin ja Israel-vihaan löydät tietoa Mark Straussin artikkelista Antiglobalism’s Jewish Problem.

Johtopäätös

Kommunismin romahtamisen jälkeinen historia johtanut sellaiseen kehitykseen missä Walesin Prinssi voi eräänä päivänä manifestinsa globalisaation vastaisella sodanjulistuksella koota yhteen kaikki poliittiset ääriliikkeet, jotta ne taistelisivat hänen rinnallaan juutalaiskristillisen sivilisaation arvoja vastaan. Vallitsevan kapitalistisen taloussysteemin ohella hän kyseenalaistaa koko sen 200 vuotisen historian, mikä on valinnut lännessä aina valistuksen ajan päivistä lähtien. Tällainen nostalginen kutsu menneisyyden “harmooniseen” yhteiskuntaan oli tyypillistä myös natsismissa. Huolimatta siitä onko kapitalismilla itseasiassa mitään yhteyttä kristilliseen arvomaailmaan, olemme nähneet historiasta että kun kapitalismi on hävitetty yhteiskunnasta, niin samalla on torjuttu myös juutalaiskristillinen usko ja sen paikan on ottanut joko ateismi tai pakanuus. Sama vaatimus pakanuuden elvyttämiseen ja Äiti Maan pyhittämiseen, mikä oli hallitsevaa 30 -luvun Saksassa, on tänään Prinssi Charlesin manifestin keskeisenä sisältönä. New Age hengellisyyden asteittainen leviäminen kaikkialle maailmaan yhdessä kasvaneen vastustuksen kanssa globaalia kapitalismia ja juutalaiskristillistä uskoa vastaan, on yksi niitä tekijöitä minkä uskon laukaisevan tämän globaalin massaliikkeen, joka sitoutuu Prinssi Charlesin liputtaman vallankumouksen fanaattisiksi seuraajiksi ja ottaa hänet vastaan Uuden Ajan Messiaana.