Minun ja lukijan välistä kirjeenvaihtoa Jeesuksen paluun ajankohdista, Prinssi Charlesista ja hänen kirja-arvostelunsa

Olen käynyt viimeisen kahden viikon ajan mielenkiintoista kirjeenvaihtoa erään lukijan kanssa Jeesuksen paluun ajankohtaan liittyvistä tulkinnoista, Prinssi Charlesista ja kirjastani ylipäätään. Pohdinnan arvoista tässä on etenkin se, että tuo lukija oli täysin epäuskoinen verkkosivuni/kirjani väitteitä kohtaan vielä pari viikkoa aiemmin, mutta alettuaan lukea kirjaani reilu viikko sitten, jo sen puolivälissä hän alkoi vakuuttua esittämistäni perusteista ja nyt hän jo edennyt sen loppuun sivulle 600. Luettuaan samanaikaisesti kahta muuta kirjaa, hän kertoo ahmineensa sitä 50 sivua siinä ajassa missä hän luki noita kahta muuta viisi sivua. Kunpa tämä 700 sivuinen työni herättäisi muissakin samanlaista mielenkiintoa ja tiedonjanoa. Kirjeenvaihtomme ensimmäisissä viesteissä tämä henkilö oli vasta kirjani alussa tai ei ollut vielä aloittunutkaan sitä vaan lukenut ainoastaan joitakin blogikirjoituksiani mistä ei saa ehkä oikeaa kuvaa perusteideni laajuudesta. Koska tämä henkilö ei halua työnsä puolesta esiintyä koko nimellään, kutsun häntä vain tämän etunimellä. 


Tämän postauksen ensimmäinen versio sisälsi koko kirjeenvaihtomme 6. päivältä huhtikuuta asti, mutta poistin asianomaisen toivomuksesta kirjeenvaihtomme ensimmäiset viestit. Pahoittelen väärinymmärrystä. 


Jari kirjoitti 19. huhtikuuta 2016

Terve taas Samuel!

Nyt kun olen edennyt kirjasi sivulle 603 ja edessä on vielä osa 5, luulen pystyväni jo antamaan jonkinlaista, vähäistä palautetta ja avata näkemyksiäni joita kirjasi on minussa herättänyt. Kuten sanoin kirjasi on kiinnostava, jopa niin että olen siis reiluun viikkoon lukenut 600 sivua (mitä en ole koskaan tehnyt YHDENKÄÄN romaanin tms. kaunokirjallisuuden tuotteen kanssa). Huomaan lukevani kirjaasi tabletilta iltaisin ja aamuisin sekä puhelimesta jos olen jossain kauempana liikkumassa. Välillä olen huomannut, että on pakko pitää taukoja vaikka väkisin, etteivät kirjaimet ala hyppimään silmille ja että saan henkistä hengähdystaukoa kaiken tulvan keskellä.

Eskatologia on viime vuosina muuttunut itselleni jälleen kiinnostavaksi vuosien tauon jälkeen ja nykytekniikka on antanut onneksi mahdollisuuden löytää maailmasta muidenkin kirjoittajien kirjoja kuin vain niiden, jotka ovat saaneet solmittua kustannussopimuksen kustantajan kanssa. Kirjailijoitahan eskatologian parissa on ja on ollut useita ja niin on näkemyksiäkin, osa hyvinkin kaukana toisistaan Sinun kirjasi koen piristävällä tavalla erilailla mielenkiintoiseksi siksikin että avaat Ilmestyskirjan ja Danielin kirjojen sekä historiallisten tapahtumien yhteyttä ainakin itselleni uudella ja mielenkiintoisella, vaikkakin hyvin radikaalilla tavalla sekä poikkeuksellisen perusteellisilla selvityksillä. Myös se palo, jota sanomaasi kohtaan tunnet välittyy hyvin kirjastasi. Kirjasi muodolliseen ja tekstien asulliseen puoleen en halua juuri kommentoida, sillä vaikka kirja on vielä varmasti kustantajan silmissä kirjallisesti selkeästi raakile, niin itse olen keskittynyt vain sisältöön. Ainoa, jota jäin kaipaamaan, olisivat visuaaliset elementit (käsitekartat, taulukot tms), jotka kokoaisivat, kuvaisivat ja siten selventäisivät kirjoitettua tekstiä.

Erityisesti koen itselleni silmiä avaavaksi tuon näkemyksen, että ennustukset täyttyvät useasti eri aikakausina, eri valtakunnissa ja henkilöissä. Ja sen oletkin tuonut loistavasti havainnollistamalla eri valtakuntien ja kansojen historiaa ja kuinka ne sopivat esitettyihin profetioihin. Niinkuin sanoin, asiat ovat pääsääntöisesti itselleni olleet uusia. Tottakai perushistoria on itsellänikin hallussa, mutta olet kyllä kaivellut esiin aikamoisen historian lisätietopaketin, jota tulen vielä varmasti tavaamaan montakin kertaa. Koska en osaa mainitsemiesi tapahtumien ja kansojen historiaa, en tietenkään pysty analysoimaan sitä, onko niissä virheitä. Mutta siinä siis luotan täysin sinun havaintoihisi ja taitoosi. Koko historiallinen / profeetallinen polku on kirjassasi hyvin loogisesti kuvattu ja se erityisesti on ollut itselleni syy miksi kirjasi oli niin koukuttava. Samoin mm. kuningashuonetta ja  Prinssi Charlesia koskevat taustatiedot olivat itselleni uusia ja järisyttäviäkin ja sanoinkin että ymmärrän hyvin, miksi hän on niin vahvasti kirjasi keskiössä. Kaiken tuon taustatiedon valossa Britannian kuningashuoneeseen liittyy VALTAVASTI avoimia kysymyksiä ja hengellisesti katsottuna paljon pahuutta sekä historiassa että nykyaikana. Potentiaalia saatanallisuuteen ja pahuuteen vaikuttaa löytyvän vuosisatojen kokemuksella… Jossain mieleni sopukoissa vielä kuitenkin pidän melko rohkeana haasteena lukijalle ajatusta, että Charles olisi itse Antikristus (The), vaikka en voi hylätäkään sitä ajatusta; perustelusi ovat todella vakuuttavia. Ennen kuin luin kirjaasi lainkaan olin aivan varma ettei Charles ole Antikristus, mutta nyt en enää ole sitä mieltä. Hän voi hyvinkin olla…   Mutta jos vielä hyvin kriittisesti tarkastelisin väitettäsi niin kysyisin, että onko näkemyksesi Charlesista muodostunut kokonaan löytämiesi todisteiden jälkeen vai oletko ”ruokkinut” väitettä valikoiduilla todisteilla? Eli oletko ottanut yhtä vakavasti huomioon myös perustelut, jotka tukisivat väitettä että Charles EI ole Antikristus? ´Kirjasi sanomaa voisi ehkä jalostaa myös niin, että voisiko Charlesin pojissa olla samaa potentiaalia rooliin kuin isässään? Se antaisi aikaikkunalle lisää mahdollisuuksia. Vai löytyisikö hän jostain toisesta Euroopan kuninkaallisesta perheestä, jotka vaikuttavat olevan hyvinkin sukua keskenään (no se oli kyllä aika kaukaa haettu…)?

Haasteellisimmiksi asioiksi koenkin eri profetioiden selittämisen tämän päivän ja lähitulevaisuuden vuosiluvuilla, tapahtumilla ja henkilöillä. Taaksepäin analysointi on tietysti aina helpointa, mutta tulevaisuuden ennustaminen on juurikin sitä, mikä voi onnistua tai mennä pieleenkin. Uskon itsekin, että elämme varsin lähellä Antikristuksen aikaa ja Jeesuksen toista tulemusta (ja usea ennusmerkki on jo toteutunutkin), mutta toinen kysymys on se, että onko maailma juuri tällä hetkellä siinä tilanteessa että loppurytinät voisivat alkaa vaikkapa huomenna? Kirjastasi löysin selkeitä odotuksia aivan tähän hetkeen ja lähivuosille (esim. 2016/2023), ja koska ne kohdistuvat erityisesti Britannian tilanteeseen ja kuningashuoneeseen, Syyriaan ja Egyptiinkin, tapahtumien täytyisi alkaa Britanniassa ja maailmallakin suorastaan vyöryä juuri tällä hetkellä jotta kaikki ehtisivät toteutua ennen kuin antamasi aikaikkuna ja Charlesin elinaika umpeutuisivat. Olet perustellut tapahtumien ajoitusta hyvin, mutta tuleeko silti vähän kiire?  Sen kyllä myönnän että nykypäivänä tapahtumien vauhti voi olla hurjankin nopeaa, kun asiat lähtevät tapahtumaan. Myös nämä pelottavat merkit auringossa ja kuussa (verikuu – auringonpimennys -ennustukset,) maanjäristykset, nälänhädät sopivat tähän päivään hyvin. 5. luvussasi ( jota jo selailin…) tuot esille vapaamurarit ja muut salaseurat. Olen lukenut aiheesta aiemmin muualtakin ja sikäli en ihmettelisi jos ennustus ”10 kuninkaasta jotka saavat valtansa samaan aikaan” toteutuisi jonkun tämän kaltaisen koko maailmaa koskevan vallankaappauksen kautta. Silloin maailmanpoliittinen tilanne kärjistyisi nopeastikin ja antaisi tilaa kirjasi mukaisille tapahtumille. Esim. ISIS-järjestön rooli tukisi omankin näkemykseni mukaan teoriaasi hyvinkin siten, että tällä hetkellähän länsimaat ja lopulta Arabimaatkin ovat tajunneet kuinka hirviömäinen ISIS on ja voivat olla hyvinkin halukkaita solmimaan jonkinlaisen rauhan/tms sopimuksen israelilaisten kanssa, sopivan rauhanlähettilään välityksellä. Eli tarpeeksi paha hirviö aiheuttaakin sen, että ei lopulta nähdä todellista hirviötä. Ja onhan se muinainen ennustus Paaveistakin aika mielenkiintoinen siihenkin viitteeseen nähden, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 1260 (Huom! Aurinko-) vuotta paavin maallisen vallan alusta. Mutta pitäisikö siitä tosiaan jättää pois aika jona Paavi ei ollut Vatikaanissa (”Baabelin vankeus” 68 v) ja laskea aika kuuvuosina kenties? (Se 15 vuoden arvio edellisessä viestissäni oli omaa huolimattomuuttani kun muistelin vuosilukuja samalla kun kirjoitin viestiä tabletilla, jolla kahden toiminnon tekeminen rinnakkain ei ole ollut koskaan helppoa…).

Eli lyhyesti sanoen olen muuttanut radikaalisti omaa käsitystäni Walesin Prinssiä kohtaan erityisesti noiden historiallisten raamien kautta, jotka tulevat kirjassasi hyvin esille. Lisäksi englannin lehdistön kaivamat tiedot puoltavat näkemystäsi, että jotain todella synkkää ja mustaa kuningashuoneen historiassa on. Se kuinka kaikki sovitetaan nykyaikaan ja tulevaan on silti haasteellista ja voi olla että ihan kaikki asiat eivät ole niin yksinkertaisia sittenkään kuin kirjassasi. Voisiko olla niin, että jokin tapahtuma, jonka olet suoraan yhdistänyt Charlesiin olisikin pitänyt nähdä toisin? Mutta toisaalta todisteet ovat niin kovia, ettei kaikkea voi niinkään selittää.

Kerroin lapsuudenkokemukseni siitä 1980-luvulla vallinneesta messiaan tulon odottelusta ja muistan hyvin kuinka silloiset hengelliset puhujat olivat suorastaan varmoja siitä kuinka messias tulee alkavalla vuosikymmenellä sukupolven mitan (40v.) täyttyessä. Myös Neuvostoliiton paholaisrooli sopi kuin kirjoitettuna odotettuihin tapahtumiin ja ydinsotaan. Ja kuinka suuri ”pettymys” olikaan kun asiat eivät toteutuneet niin kuin oli ajateltu. Luulen että useamman ihmisen henkilökohtainen usko horjui, joillakin varmasti lopullisesti. Mikäpä sopisikaan paholaiselle paremmin? Siksi sanoin ensimmäisessä viestissäni että et pettyisi, vaikka tapahtumat eivät kulkisi aivan näkemyksesi mukaisesti, vaikka usea asia varmasti toteutuukin. Ja että kaikesta eskatologiasta ja sen mahdollisista pettymyksistä huolimatta Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus olisivat edelleen se kaikkein tärkein asia.

Älä säikähdä kritiikkiäni, halusin vain pohtia asiaa usealta kantilta. Joka tapauksessa olet saanut aikaan järkytyksen mielessäni ja sehän vain lisää tiedon janoa ja odotusta. Voi sanoa että olen nostanut pääni ja alan itsekin tajuta, että vapautuksen aika on lähellä!

Kiitos hyvästä kirjastasi ja Herran siunausta sinulle!

Jari


Samuel kirjoitti 20. huhtikuuta 2016

Kiitos jälleen palautteestasi Jari. En tiedä oliko tuo viimeinen vai vieläkö kommentoit jotain, kun pääset kirjani loppuun. Minulle sopii hyvin sekin jos tämä oli viimeinen kommenttisi.  Kuten sanoin, myös kritiikki on tervetullutta ja arvostan sitä, että annoit tällaisen rehellisen ja tasapainoisen palautteen. Olet vasta toinen kriitikko, joka on edennyt kirjassani noin pitkälle ja toinen joka on antanut siitä noin päällisin puolin positiivisen arvion. Luen kirjaani koskevia palautteita aina pienellä jännityksellä, koska olen nähnyt niin suuren vaivan sen eteen ja olen joutunut uhraamaan normaalin nuoruuden, kun olen tutkinut näitä asioita näin suurella palolla. Ilman tällaista paloa ja mielenkiintoa asiaani kohtaan, vain harva jaksaisi nähdä sellaista vaivaa tällaisen asian eteen mitä suurin osa ihmisistä pitää ensikuulemalta täytenä hölynpölynä (kuten itsekin pidit vielä pari viikkoa sitten). Pidän itseäni jonkinlaisena ”friikkinä”, koska olen fiksaantunut tällaiseen asiaan eikä tämä ole sen kaltainen asia josta puhuisin kovin mielelläni edes kristillisessä seurassa, koska suurimmalla osaa meistä on niin suuria ennakkoasenteita kirjani väitettä kohtaan. Olen sanonut usein, että olisin mielummin aivan ”tavallinen henkilö”, jolla olisi normaali työ, harrastus ja kiinnostuksen kohde. Mutta en ole voinut vaikuttaa siihen mihin olosuhteet ovat johtaneet minut. Olen siis syrjäynyt nuori, joka on ollut työtä vailla sitten peruskoulun päättymisen ja olen käynyt psykologilla neljän vuoden ajan liittyen tiettyihin pakko-oireisiin, jotka vaikeuttavat uloslähtöäni ja sovittujen aikataulujen pitämistä (työllistymistä ylipäätään). On ollut hetkiä jolloin olen kokenut maanpäällisen vaellukseni täysin merkityksettömäksi ja itseni pelkäksi taakaksi, jonka elämisen yhteiskunta maksaa saamatta mitään takaisin. On ollut hetkiä jolloin olen meinannut luovuttaa ja tehdä lopun kaikesta.

Sanoit kirjeenvaihtomme alussa, että maailmanlopun odotus oli sinulle traumaattinen kokemus lapsuudessasi 80 -luvun alussa. Saattaa kuulostaa ehkä hieman irvokkaalta, mutta minulle lopun ”odotus” on antanut syyn nousta uuteen päivään. En tietenkään odota ilolla sitä, että vihan aika koittaa maanpäälle ja että Kristukseen uskomattomat tuomitaan helvetin ikuiseeen kadotukseen, mutta koska olen pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle, minulla ei ole paljoakaan uskoa tulevaisuuteentässä ajassa. En voi myöskään kieltää etteikö uskoni profetioihin vaikuttaisi pessimismiini tulevaisuutta kohtaan. Kuten sanoin, profetian tarkkailijan erottaa politiikan tarkkailijasta lähinnä pessimismi – usko ennalta kirjoitettuun historiaan mihin emme voi vaikuttaa millään poliittisella aktiivisuudella tms.  Joka tapauksessa – ennen kuin avaudun tämän enempää – haluaisin kertoa tässä sen, että olin sitten kirjani sanoman suhteen oikeassa tai väärässä, sen valmistuminen itsessään, siihen perustettu verkkosivuni ja näiden mukana tullut positiivinen palaute, on antanut minulle ensimmäistä kertaa elämässäni tunteen siitä, että elämälläni on jokin tarkoitus ja että minullakin on jokin rooli tässä yhteiskunnassa ja Kristuksen ruumiissa (mitään seurakuntayhteyttähän minulla ei ole). Joten kysymys siitä olenko oikeassa vai väärässä linkittyy olennaisesti myös siihen miten koen elämäni arvon tässä ajassa. Ymmärrän kyllä sen, että Jumalan edessä meidän arvomme ei perustu mihinkään saavutuksiimme, mutta tässä ajassa meidän arvomme (tai tunne siitä) linkittyy olennaisesti siihen, mikä on meidän asemamme yhteiskunnassa. Jos herään joskus sellaiseen todellisuuteen missä huomaan tulkinneeni profetioita väärin, niin ainakin sain hetkeksi tunteen siitä, että elämälläni oli jokin tarkoitus. Olen tietysti miettinyt myös ”B-suunnitelmaa”. B-suunnitelma tarkoittisi minulle sitä, että alkaisin vieroittaa itseäni tästä profetiantutkimuksen marginaali-alueesta ja yrittäisin ”normalisoida” elämäni voidakseni integroitua tähän yhteiskuntaan paremmin – löytääkseni elämälleni jonkin tarkoituksen, joka ei ole yhteydessä eskatologisiin tutkimuksiini. En vain tiedä onko tämä enää mahdollista.

En tiedä ymmärrätkö nyt yhtään tätä höpinääni, mutta kuka tahansa joka on kokenut pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen aiheuttaman häpeän ja turhautumisen, tietää hyvin mistä nyt puhun. Mutta nämä ovat siis omaa elämääni koskevia subjektiivisia, tunnepohjaisia kokemuksia ja olen pyrkinyt pitämään subjektiiviset kokemukset aina erillään tutkimusteni objektiivisesta maaperästä. Minua kiinnostaa kristinuskon totuuksien objektiivinen tarkastelu (apologetiikka) muillakin kuin profetian alueilla. Jos olen onnistunut esittämään loogisesti tuon myöhäisantiikin, keskiajan ja uuden ajan historian yhteyden Danielin näkyihin pedoista ym., niin silloin olen päässyt tavoitteisiini. Tällä olen halunnut havainnollistaa myös sitä miksi Raamattu on yliluonnollisesti inspiroitua Jumalan Sanaa jolla on painoarvoa yhä tänäänkin. Tässä ajassa jossa Raamatun arvovaltaa ollaan jatkuvasti murentamassa, tällaisten asioiden tuominen ihmisten tietoon olisi elintärkeää ja kannustankin lukijoitani esittämään näitä yhteyksiä myös kirjani kontekstin ulkopuolella (en siis halua omia tutkimuksiani vain omaksi yksinoikeudekseni). En etsi mitään kunniaa löydöistäni. Olen vain pelkkä viestintuoja ja viesti itsessään on paljon tärkeämpi. Jos joku haluaa esittää kirjani löytöjä omalla nimellään ja omaksi ansiokseen, niin minulle se sopii aivan hyvin. Mitä tulee kirjani historiallisiin lähteisiin, niin uskon ettei niissä ole juurikaan virheitä sillä suurin osa informaatiosta on peräisin Wikipedian sekulaareista historian artikkeista (tiedeartikkeleiden osaltahan Wikipedian englantilainen versio on todettu yhtä luotettavaksi kuin Encyclopedia Britannica). Kysymys ei ole niinkään siitä onko historialliset tietoni luotettavia, vaan siitä onko niiden sovittaminen Danielin näkyihin tarpeeksi perusteltua. Etenkin tuossa Luvussa 11C, jotkin profetian osa-alueet saattavat vaikuttaa pinnalta katsoen hieman väkisin ympätyiltä, kun yhdistin ne tapahtumiin kuten Napoleonin sotaretki Egyptiin, Kreikan itsenäisyyssota ja niin poispäin, mutta minusta tuossa tulkinnassa keskeisintä on sen kokonaisuus eli näyn lineaarinen yhteys Persian, Kreikan, Palestiinan  ja Egyptin historiaan 500 -luvulta eKr. Israelin itsenäistymiseen 1948 ja lopulta Antikristuksen-aikaan vihan ajalla.

Ymmärrän hyvin senkin, että esiintuomani asiat ovat sen siinä määrin vaikeasti hahmotettavia, että niihin tarvittaisiin suurempaa kuvallista havainnointia (näitä diagrammeja taisi olla kirjassani vain kaksi). Kun jälkeenpäin olen lukenut omaa tekstiäni etenkin osassa 4, jotkut ajatukseni ja lauserakenteeni on sen verta sekavia, etten aina itsekään ymmärrä mitä olen yrittänyt sanoa ja toisinaan tekstini vaikuttaa jonkin laitoksesta karanneen sekapään houreilta. Ehkäpä tämä onkin minun ylevä tulevaisuuteni: vietän loppuelämäni valkotakkisten ihmisten seurassa ja varoitan heitä Prinssi Charlesista vaikka hoitajat yrittävät vakuuttaa minulle turhaan, että Prinssi Charles on kuollut ajat sitten; ja ennen kuin ehdin näyttää heille monimutkaisia kaavioitani Danielin kirjasta, he pistävät rauhoittavaa suoneeni. Jos siis kysyt, että epäilenkö koskaan omia tutkimuksiani ja niiden johtopäätöksiä, niin vastaus on kyllä. Tulevaisuutta on nimittäin on hyvin vaikea ennustaa ja myös itselleni on toisinaan vaikea uskoa, että Prinssi Charles voisi nousta vielä sellaiseen asemaan missä koko maailma palvoo häntä, etenkin kun hän on tällä hetkellä hyvin ylenkatsottu ympäri maailman. Hänen ikänsä ei ole suurimpia ongelmia. Monet poliittiset johtajat ovat valtaannoustessaan samaa ikäluokkaa (Hillary Clinton on syntynyt 1947 ja Donald Trump 1946). Mao  Zedong oli 72, kun häntä alettiin palvoa jumalana Kiinan kulttuurivallankumouksessa. Käsittelin jo kuitenkin niitä mahdollisia syitä kuinka Charles onnistuisi saavuttaan tällaisen globaalin henkilökultin artikkelissa Kuinka Prinssi Charles onnistuu luomaan itsensä ja aatteensa ympärille hysteerisen henkilökultin ja globaalin massaliikkeen? (suosittelen lukemaan vasta kirjan jälkeen jos et tuota ole vielä lukenut). Kysyit, että ”voisiko Charlesin pojissa olla samaa potentiaalia rooliin kuin isässään?”. Vaikka William on ollut suosittu Antikristus-ehdokas internetissä, tähän kaksi päällimmäistä västaväitettäni on, 1) Williamin nimestä ei saada lukua 666 englanniksi ja hepreaksi, kuten Ilm. 13:18 edellyttäisi (ks. luku 8), 2) William ei täytä Dan. 11:21:n Antikristus-profetiaa halveksitusta kruununperijästä, ”jolle he eivät anna kuningaskunnan kunniaa” (kuten KJV kääntää). William on tällä hetkellä paljon suositumpi ehdokas Britannian seuraavaksi hallitsijaksi kuin Charles vaikka kruununperimuslain mukaisesti kruunu kuuluu Charlesille. Syitä on useampiakin, mutta nämä ovat mielestäni kaksi päällimmäistä.

Aivan lopuksi kommentoisin  vielä tuota kun kirjoitit seuraavaa: ”Mutta jos vielä hyvin kriittisesti tarkastelisin väitettäsi niin kysyisin, että onko näkemyksesi Charlesista muodostunut kokonaan löytämiesi todisteiden jälkeen vai oletko ’ruokkinut’ väitettä valikoiduilla todisteilla? Eli oletko ottanut yhtä vakavasti huomioon myös perustelut, jotka tukisivat väitettä että Charles EI ole Antikristus?” Tämä on sinänsä hyvä kysymys, mutta samalla on muistettava, että harvassa asiassa on vaikea löytää täyttä objektiivisuutta, sillä kaikki meistä ruokkii tavalla tai toisella näkemyksiään niillä todisteilla, jotka tukevat ennalta päättämäämme lopputulosta. Nekin jotka väittävät tekevänsä toisin, ovat mielestäni epärehellisiä itsellensä ja toisille. Ajatukseni Charlesista on saanut vahvistusta vuosien tutkimusten ja profeetallisen havaintojeni pohjalta. Olen seurannut häntä koskevia uutisia Googlen uutispalvelusta jo 10 vuoden ajan ja aina toisinaan esiin on putkahtanut sellaista informaatiota, mikä on vahvistanut uskoani häneen profetioiden lopullisena Antikristuksena. Asia erikseen on sitten Raamatun sisään jäävät todisteet mitä et löydä mistään uutislehdistä. Olen kyllä lukenut myös sellaisia artikkeleita missä on esitettyvastaväitteet sille miksi Charles ei olisi Antikristus, mutta useimmat niistä ovat olleet joko hyvin pinnallisia tai sitten niiden kirjoittajalla ei ole ollut harmainta aavistustakaan Raamatun profetiaan liittyvistä tulkinnallisista kysymyksistä. Ainutlaatuisen kirjastani tekee nimittäin se, että siinä on huomioitu myös erilaiset tulkinnat Antikristuksen kansallisuudesta ja sovitettu sitten Prinssi Charlesiin – siinä kun useimmat muut teoriat keskittyvät puolustamaan vain jotain yhtä näkemystä (esim. syyrilainen, juutalainen tai saksalainen Antikristus) sen sijaan, että ottaisivat huomioon

profetian kokonaiskuvan. Painottaisin vielä sitä, että en ole ainut joka tästä aiheesta kirjoittaa. Juuri äsken minuun otti yhteyttä Jack-niminen mies Uudesta-Seelannista ja hänen ystävänsä Sveitsistä. He antoivat rohkaisua työlleni koska heidän levittämissään uus-seelantilaisen John D. Christianin kirjoissa esitetään myös todisteita sille miksi Prinssi Charles olisi planeettamme lopullinen hallitsija ennen Jeesuksen paluuta. Hänen toisen kirjansa nimi on Banking Pirates of the City of London (keskittyy Charlesin kulissien takaiseen valtaan) ja löydät sen täältä.

PS. Kirjani on siis tosiaankin täysin oikolukematon raakaversio ja minua nolottaa hieman kuinka paljon siinä on yhdyssana- ja muita kirjoitusvirheitä. Tämä on ollut osittain huolimattomuuttani ja osittain lukemieni englantilaisten tekstien vaikutusta missä yhdyssanat ovat hyvin harvinaisia. Opettajana (et kai äidinkielen opettaja?) tämän on täytynyt pistää silmääsi ja häiritä lukemista, mutta hyvä kun olet pystynyt keskittymään itse sisältöön ja sivuuttanut tällaiset toissijaiset seikat.

Kiitos arvostelusta ja ajastasi minkä olet uhrannut kirjaani varten. Arvostan todella sitä, että joku näkee tuollaista vaivaa, että jaksaa lukea teokseni alusta loppuun (supistaisin sitä mielelläni radikaalista, mutta valmista teosta on melko vaikea lähteä enää jälkeenpäin leikkelemään).

Samuel 


Jari kirjoitti 20. huhtikuuta 2016

Huomenta ja kiitos pikaisesta vastauksestasi!

Haluan heti täsmentää, että kun ennen kirjaasi en uskonut lainkaan Charlesin Antikristuksellisuuteen niin nyt asia on kääntynyt niin päin, että ajattelen itsekin hänen olevan paras ehdokas the Antikristukseksi, tällä hetkellä. Eli olet siis saanut aikaan mieleeni melkoisen myllerryksen jossa huomaan nykyään seuraavani kuningashuoneen tapahtumia ihan erilaisella silmällä kuin ennen. Tämä kirjeenvaihtommekin on ollut siinäkin mielessä erittäin hyvää, että aina kun olen esittänyt näkemykseesi liittyen jonkin epäilyksen, sinulta löytyy hyvin perusteltu vasta-argumentti asiaan (kuten tuo Prinssi Williamin sopimattomuus ennustukseen, tai hyvä huomio USA:n presidenttiehdokkaiden iästä, eli että vielä Charleskin ehtii).  Luulen että epäilykseni väitettäsi kohtaan on vähän samanlaista kuin muinoin opetuslapsilla; Ihan varmojahan kaikki eivät olleet Jeesuksen messiaanisuudesta, ennen kuin Jeesus teki ihmetekoja, nousi kuolleista ja näyttäytyi heille. Silti jokin varmuus sai heidät seuraamaan Jeesusta, sillä siinä miehessä ja hänen sanassaan oli jatkuvasti jotain mikä heitä puhutteli. Kai siis itsekin odotan vain jonkinlaista vahvistusta tulevaisuudelta ja tapahtumien kääntymistä kertomasi suuntaan. Mutta ehdottomasti pidän kirjastasi!

Mutta vielä painotan sitäkin, että en pääse eroon myöskään menneisyyden painolastista; 80-luvulla oltiin myös aivan varmoja asiasta. Itse asiassa Kilpi Kylälä, (josta kirjoitimmekin ja joka on myös kirjassasi mainittu) piti täysin varmana, että Saksan liittotasavallan liittokansleri Willy Brandt on Antikristus. Kilpi oli myös saanut näyn, jossa Danielin kirjan patsaan mitat löytyvät hänen kehostaan. Eli mittaamalla oman kehonsa sentit, hän pystyi päättelemään missä kohdassa sääriä ollaan menossa ja että -80 luvulla koko patsas on täysin valmis. Jos nyt 35 vuotta myöhemmin ajattelemme asiaa, niin käyttäisimmekö hänestä nyt ehkä termiä ”väärä profeetta”?. Mutta tuolloin ja tuossa ajassa se ei tietysti olisi tullut kuuloonkaan, sillä hän piti varmasti itsekin itseään täysin oikeassa olevana, Jeesuksen sanansaattajana. Sinun kohdallasi en ole löytänyt mitään viitettä teksteistäsi siitä että olisit saanut ilmestystä tai ilmoitusta asiasta, vaan kaikki mitä kerrot pohjautuu kirjallisuuteen, raamattuun ja muihin lähteisiin ja niistä löytyvien tietojen yhdistelyyn, jonka jokainen voi tehdä itsekin samojen tietojen pohjalta. Eli en koe että profetoisit asiastasi, joten jos kävisikin toisin kuin olet kirjoittanut, en voisi todellakaan pitää sinua vääränä profeettana vaan ainoastaan asioita väärin tulkinneena. Niin että siitä katsottuna ei kannattaisi pelätä omaa epäonnistumista ja ”valkotakkisia miehiä” vaan suunnata sitten tuo sinussa oleva asioihin perehtymisen palo ja taito niihin merkkeihin joita silloin on näkyvissä. Mutta en siis sanonut että olisit erehtynyt!

Kirjasi kieliopillisesti hyvin pieni keskeneräisyys ei ole itselleni lainkaan merkityksellinen ja tarkoitinkin sillä sitä, että kirjoitusasun viimeistelyhän on itse sisällön rinnalla mitätön sivuseikka, sillä lopullinen muoto syntyy aina kustantajan käsittelyssä. Itseasiassa kirjasi on kaiken kaikkiaan erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu ja sinulle on selkeästi annettu kirjoittamisen sekä asioiden kokoamisen lahja. Ihmettelenkin jos opettajasi yläkoulussa ei ole huomannut kirjallisia taitojasi, sillä hänkin on varmasti nähnyt tulevaisuutesi kirjailijana. Sillä sinähänjo olet kirjailija. Ja sen kyllä toistan, että valtavasti olet käyttänyt aikaasi tiedon etsimiseen ja asioiden tutkimiseen, eli tuollaista nuoruuden paloa tarvitaan kirjailijana ja se kyllä välittyy lukiessa. Luen samanaikaisesti kahta muutakin kirjaa: Pekka Sartolan ”Millennium” sekä Matti Väisäsen ”Milloin messias tulee?” ja huomaan että luettuani (= taaperrettuani) 5 sivua kumpaakin, käyn ahmimassa 50 sivua sinun kirjaasi. Se voi johtua siitäkin, että valtakirjallisuus pyrkii olemaan aina jollain lailla korrektia jo kustantajankin maineen vuoksi, ettei suoraan yritetäkään henkilöidä Antikristusta tai tuoda vaikeimmin tulkittavia asioita esille. Siksi koen kirjasi radikaalisuuden todella herättävänä. Näen että silläkin on siis ollut tarkoitus ettei kirjaasi julkaistu fyysisenä kirjana vaan tällaisena kaikkien saatavilla olevana internetistä ladattavana teoksena.

Kiitos Samuel kirjastasi ja kirjeenvaihdosta kanssasi! Heittelen varmasti näitä kommentteja ja kysymyksiä vielä aina silloin tällöin ja jos/kun alkaa näyttämään siltä, että tapahtumat alkavat rullaamaan eteenpäin, niin tulemme varmasti olemaan tiiviimminkin kirjeenvaihdossa. Ja voit aina kirjoittaa minullekin päin!

Palaillaan!

Jari


Samuel kirjoitti 20. huhtikuuta 2016

No moro : -)

Oli kiva lukea taas viestiäsi. Tällaiset positiiviset palautteet rohkaisevat ja antavat uskoa siihen, etten ole tehnyt työtä turhaan. Kirjailijana minun tulee olla tietenkin valmis myös negatiiviseen palautteeseen, mutta onneksi pelkoni ei ole tämän suhteen vielä toteutunut. Riippuu kai vähän lukijastakin, mutta uskon myös että jos jokin asia on tarpeeksi hyvn perusteltu, se ei jätä paljoa varaa kritiikille. Tuo, että kirjani on onnistunut vakuuttamaan sinut täydestä skeptikosta ”uskovaiseksi”, kertoo aika paljon sen perusteiden syvyydestä. Kuva ja Sana ei ole vastanut minulle ollenkaan siitä onko kirjani hyväksytty vai hyllytetty vaikka lähetin heille kirjani jo joulukuussa 2014. Yksi syy hyllytykseen voi olla siinä, että käsikirjoitukseni on liian iso. Meller itse vastasi minulle, että KS:lla ei ole varaa kustantaa näin laajoja teoksia. Toinen syy voi olla siinä, että kirjani on liian poliittisesti epäkorrekti nimetessään hyvin tunnetun julkisuuden henkilön Antikristukseksi (ainakaan Britanniassa tällainen kirja ei saisi julkaisulupaa). Tulkitsen tätä viimeisintä viestiäsi siten, ettei kirjani ”raakilemaisuus” ole vaikuttanut käsiksen hyllyttämiseen. Mutta hyvä näin, että kirja on kaikkien internetin käyttäjien vapaasti luettavissa verkossa vaikka moni saattaisi haluta lukea näin laajaa teosta mielummin paperilta. E-kirjojen suosio on kuitenkin kasvussa ja ehdotinkin jo viimevuoden helmikuussa Mellerille/KS:ssa sellaista ratkaisua, että kirjani julkaistaisiin sähköisenä e-kirjana. Näin vältyttäisiin painokustannuksilta samalla kun kustantaja hoitaisi oikoluvun, taiton ja mainonnan. En saanut ehdotukseeni minkäänlaista vastausta, mutta  Meller itse oli vastannut minulle hieman aiemmin hyvin positiivisella ja rohkaisevalla viestillä (hän ei ollut ehtinyt paneutua tuolloin kirjani perusteisiin vielä tarkemmin).

Näytät olevan melkoinen tehopakkaus, kun luet samanaikasesti kolmea kirjaa. Täytyy sanoa, että hiveli hieman egoani, kun sanoit että luet omaa kirjaani kymmenkertaisesti enemmän siinä ajassa missä olet lukenut Sartolan ja Väisäsen kirjaa 5 sivua. Täytyy kuitenkin varjella itseään egon paisumiselta. Egosta ja tuosta profeetta-arvonimestä puheenollen. Minusta on syytä olla varuillaan kaikkien sellaisten suhteen, jotka tituleeraavat itseään profeetaksi. Itse en ole tällaiseen koskaan sortunut. En ole profeetta vaan profetioiden tulkitsija – ja näillä on hyvin suuri ero. Jos luonnehtisin itseäni profeetaksi, väittäisin olevani henkilö, joka puhuu suoraan Jumalan suulla. Minulla ei ole mitään suoralinjaa taivaaseen. Monesti olen toivonut sitä, että olisin saanut enemmän yliluonnollisia viestejä ja sanomia Jumalalta, jotka olisivat vahvistaneet minun olevan oikealla asialla. Tällaiset enkeli-ilmestyksen ym. ovat olleet täysin poissa minun elämästäni. Minua on vaivannut aina tappava epätietoisuus siitä onko tehtäväni Jumalan antama vaikka voimakas tunne kutsumuksesta ja elämäntehtävästä minulla on tähän työhöni ollutkin jo 10 vuoden ajan. Mutta hyvin usein olen tähyillyt taivaalle ja rukoillut merkkiä siitä, että Hän on minut lähettänyt. Vastauksena on ollut aina täydellinen hiljaisuus. Ei enkelikuoroa tai Ilmestyskirjan pasuunoita eikä mitään vähäpätöisempiäkään merkkejä. Kala on saattanut joskus nousta järven rannalla hyppimään iloisesti seuraani, mutta mitään tämän suurempaa (ehkä tuo kala sitten oli Jumalan tapa viestiä minulle). Tuo on täysin totta, että monet menevät hieman sekaisin ja alkavat julistaa täydellä varmuudella tulkintojaan profetioista ja ehkä jopa kuuluttavat itseään profeetaksi (kuten tämä Harri Veijonen, jonka mukaan Gorbatshov oli/on Antikristus). Myös tuo Kylälän tulkinta jossa hän on alkanut mittailemaan omaa kehoaan löytääkseen Jeesuksen paluun oikean ajankohdan, kuulostaa ainakin näin kaukaa kuultuna hieman sekopäiseltä touhulta.

Mutta ”monessa kohdin me kaikki hairahdumme” (Jaakob 3:2) ja siksi en ajattele etteikö Jumala olisi voinut käyttää myös Kilpi Kylälää sen ymmärryksen esiintuomisessa, että Saksa on lopun ajan vastine Danielin kolmannelle pantteri-pedolla mistä Antikristuksen tulee nousta (aivan kuin Antiokhos Epifanes nousi antiikin ajalla tästä pantteri-pedosta). Ja tuskinpa Kylälä oli edes ensimmäinen, joka löysi Danielin petojen yhteyden 1900 -luvun supervaltoihin. Saksa kuitenkin yhdistyi 80 -luvun lopulla ja tässä Kylälä oli täysin oikeassa. Voin kuvitella hyvin sen kuinka omat kokemuksesi 80 -luvulla vaikuttaa vahvasti siihen mitä tarkkailet kirjani väitteitä tänään. Kirjotit, että ”80-luvulla oltiin myös aivan varmoja… että Saksan liittotasavallan liittokansleri Willy Brandt on Antikristus.”  (tuo olikin uusi asia minulle). Ero minun ja Kylälän välillä on nyt se, että minä en ole kirjani väitteistä ”aivan varma”. Voiko mistään olla ylipäätään aivan varma? Voiko edes Jumalan olemassaolosta olla täysin varma? Voiko Kristuksen ylösnousemuksesta olla aivan varma? Voimme ruokkia uskoamme tähän historiallisilla todisteilla, jotka puoltavat sen historiallisuutta ja monilla sitä vahvistavilla yliluonnollisilla kokemuksilla, mutta siitä huolimatta aina jää pieni mahdollisuus epäilylle ja siksi tarvitaan myös pelkkää sokeata uskoa ja luottamusta siihen, että Jumalan Sana on totta. Tästä syystä kristinuskoa kutsutaan ”uskoksi”. Kuten Hepr. 11:1 sanoo: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Myönnän, että saatan sortua kirjani johtopäätöksessä tällaiseen liialliseen varmuuteen. Mutta perustan varmuuteni samanlaisiin argumentteihin mihin kreationistit perustavat varmuutensa Luojan olemassaoloon, eli matemaattisiin todennäköisyyslaskelmiin joiden avulla voidaan päätellä kuinka epätodenneköistä on esim. se, että universumissa vaikuttavien luonnonlakien ja erilaisten vakioiden hienosäätö on mahdollistanut elämän olemassaolon maanpäällä.

Näillä laskelmilla voidaan päätellä kuinka epätodennäköistä on se, että kaikki olisi pelkkää sattumaa ja ettei Jumalaa ole. En kuitenkaan sano, etteikö niitä keinoja joiden kautta olen näihin laskelmiini päätynyt, voitaisi kritisoida ja kyseenalaistaa. Kaikki väitteet on mahdollista kyseenalaistaa, mutta onko se sitten järkevää ja loppuun asti pohdittua, onkin täysin toinen asia. En ole siis asiastani yhtään sen varmempi kuin sinäkään (tai no ehkä siinä tapauksessa, ettet ole sisäistänyt vielä kaikkia argumenttejani). Katson kirjassani esitettyjä perusteluita ja ripustan uskoni niiden varaan. Jos joku pystyy perustelemaan minulle sen miksi olen erehtynyt kirjani ydinväitteissä, niin olen valmis heittämään kirjani saman tien roskakoriin ja myöntämään erehdykseni julkisesti. Kunnia ja omanarvontunto on viety minulta jo kauan sitten. Erehdyksen myöntäminen ei ole minulle iso ongelma. Mutta kuten sanoin, seuraan uutisia Charlesista säännöllisesti. Aina kun on pitkä hiljainen kausi jolloin hänestä ei tuoda mitään profeetallisesti hälyttäviä uutisia, niin epäusko hiipii myös omaan mieleeni. Mutta aina toisinaan uutiset ovat myös sellaisia, jotka vahvistavat kirjani ydinväitettä. Jo kuluneen vuoden ajan jolloin olen pitänyt blogiani, tällaisia uutisia on ollut paljon.

Samuel

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s