Paavi Franciskus ylistää Lontoon ensimmäistä muslimipormestaria ja rinnastaa maailman evankelioinnin islamilaiseen terrorismiin. Kuinka Paavi Franciskus valmistaa maailmaa Antikristuksen valtaannousulle?

Jokaisen Raamattuunsa yhä uskovan kristityn olisi jo korkea aika herätä siihen, ettei Paavi Franciskus ole todellinen kristitty. Hän ei ole edes aito katolinen vaan paavin valepuvussa oleva sosialisti, kulttuurirelativisti, teologinen universalisti, darvinisti ja yhtä maailmanhallitusta tukeva globalisti. Tämä karitsan vaatteisiin pukeutunut susi kieltää Kristuksen kertakaikkisen uhrin ja vaatii maailman köyhiä kantamaan sen taakan minkä Kristus jo kantoi. Euroopan kolonialistisesta menneisyydestä hän syyttää Jeesusta ja rinnastaa Hänet islamin sotaisaan perustajaan. Kuinka yksikään kristitty voisi sanoa jotakin näin rienaavaa? Protestanttiset johtajat ovat niin lumoissaan Vatikaanin ekumeenisista ansioista – kuten siitä missä se aikoo johtaa uskonpuhdistuksen 500 -vuotisjuhlia tämän vuoden lokakuusta ensivuoden loppuun – , että nyt katoliset ovat itse niitä, jotka protestoivat paljon enemmän kuin protestantit Rooman kirkon nykyistä paimenta vastaan.

Mitä nyt tiedämme, kuten profetia oikein varoitti, Paavi Franciskus on alkanut lietsoa kampanjaa traditionaalista Kirkkoa vastaan. Hän on harjoittamassa hienovaraisesti ja jopa viekkaasti Kirkon huolen siirtämistä ilmestyksestä, kääntymyksestä ja pelastuksesta asioihin, jotka keskittyvät lähes yksinomaan humanismiin, sosialismiin ja ympäristöön. Synnin ja Helvetin todellisuus on sen seurauksena heikennetty. Myötätuntoa syntistä kohtaan on painotettu ilman vastaavaa painotusta katumukseen. Ongelma on että tämä johtaa ihmiset, jotka kieltävät kääntämästä selkäänsä kuolettavalle synnille, valitsemaan helvetin. Paavi Franciskus on johtamassa Kirkon historiansa suurimpaan kriisiin, kuten profetia sanoi hänen tekevän ja kuten monet tarkkaajat nyt myöntävät hänen tekevän. Eikö Pyhä Henki puhu profeettojen kautta, ja eikö meidän tulisi siten kuunnella vankkaa jumalallista profetiaa, etenkin kun se alkaa todistua ajan kuluessa oikeaksi?  – Tohtori Kelly Bowring, roomalaiskatolinen teologi.

APTOPIX Italy Pope Epiphany
Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet ja se puhui kuin lohikäärme – Ilm. 13:11

Menneinä aikoina se on ollut tavallista, että protestantit yhdistivät paavin joko Antikristukseen tai Ilmestyskirjan väärään profeettaan, tämän uskonnolliseen ”propagandaministeriin”. Nyt se on roomalaiskatolinen teologi Kelly Bowring, joka opettaa hänen verkkosivullaan kuinka Franciskus ”on hyvin mahdollisesti” Ilmestyskirjan väärä profeetta. Hänen arvionsa perustuu mm. lukuisiin näkyihin mitä roomalaiskatoliset mystikot ovat saaneet helmikuussa 2013 virastaan eronneen Paavi Benedictus XVI:sta seuraajasta ja Franciskuksen liberaalista politiikasta minkä tohtori Bowring katsoo järkyttävän roomalaiskatolisen uskon perustuksia. Haluan painottaa Kelly Bowringin tutkimuksia koska uskon, että Pyhä Henki paljastaa tänään Antikristuksen ja väärän profeetan identiteettiä yli kirkkokuntarajojen. Kun kristittyjen vainot alkavat vihan ajalla, ne koskettavat yhtä lailla protestantteja kuin katolisiakin. Mutta Antikritus ja väärä profeetta vainoaa vain niitä kristittyjä, jotka erottautuvat heidän maailmallisesta ja saatanallisesta maailmanjärjestyksestään. Väärän profeetan johtama maailmankirkko tulee vetämään mukaansa koko kristikunnan ja kirkkojen ekumeenisen yhdistymisen kautta kaikki tunnustuskunnat aina katolisista ja ortodokseista evankelisiin ja karismaattisiin.

Uskon että vihan ajalla on yhä vähemmän merkitystä sillä mihin kirkkokuntaan tempauksesta poisjäänyt kristitty kuuluu. Lopun ajan suuri skisma ei tapahdu nimittäin katolisen ja ortodoksien välillä tai katolisten ja protestanttien välillä. Tämä skisma ei seuraa tunnustuskuntien välisiä rajoja vaan se tapahtuu kaikissa kirkkokunnissa niiden välillä, jotka seuraavat Kristusta ja niiden jotka seuraavat Antikristusta. Lopun ajan protestanttinen kirkko nousee yhtälailla katolisten, ortodoksien kuin protestanttienkin piiristä. Tällä kertaa se ei protestoi anekauppaa, pyhimysten palvontaa tai vanhurskauttavia sakramentteja vastaan, vaan sitä maailmallista henkeä vastaan missä tämä paavin johtama maailmankirkko tulee johtamaan tätä planeettaa yhdessä tämän maailman ruhtinaan eli Antikristuksessa lihaksitulleen Luciferin kanssa. On perusteltua väittää, että väärä profeetta olisi Rooman viimeinen paavi. Ilmestyskirja kuvailee häntä kaksisarviseksi karitsaksi, joka puhuu kuin lohikäärme eli saatana (Ilm. 13:11, 12:9). Kuvaus kaksisarvisesta karitsasta yhdistää hänet Jeesukseen Kristukseen, jota Ilm. 5:6 kuvaa teurastetuksi karitsaksi jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää.

Noiden seitsemän sarven ja silmän sanotaan symboloivan Pyhää Henkeä, joka on lähetetty seitsemän seurakunnan kautta ”kaikkeen maailmaan”. Ilm. 5:6 kuvaa siis Jeesusta Hänen asemassaan seurakuntansa ylimmäisenä pappina (Hepr. 4:14). Kun Johannes näkee ”toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet”, on kyseessä siten henkilö joka väittää olevansa Kristuksen tavoin seurakunnan ylimmäinen pappi. Innocentius III:sta (1198 – 1216) lähtien jokainen Rooma piispa on vaatinut itselleen Kristuksen sijaishallitsijan ja Hänen kirkkonsa ylimmäisen papin asemaa vastoin Uuden Testamentin opetuksia, jonka mukaan jokainen Kristuksen sijaiseksi itseään tituleeraava henkilö on yhtä kuin antikristus (Matt. 24:5, 1. Joh. 2:18). Karitsan ulkomuoto viittaa myös tämän lempeään, Kristuksen-kaltaiseen ulkomuotoon, mikä kätkee maailmalta hänen pimeän sielunsa. Karitsan kaksi sarvea voisi viitata hänen valtansa maalliseen ja hengelliseen ulottuvuuteen, mikä on kuulunut myös Rooman piispalle vuodesta 756 lähtien, kun paavillinen kirkkovaltio perustettiin Italiaan (sarvi kuvaa profetioissa usein maallista tai hengellistä valta-asemaa).

Ilmestyskirjan 17. luku lisäksi identifioi seitsemän kukkulan päälle perustetun Rooman Antikristuksen kanssa liittoutuneen maailmankirkon pääkaupungiksi (Ilm. 17:9), mikä on voimakas todistus siitä, että väärä profeetta olisi yhtä kuin Rooman viimeinen paavi. Vuodesta 756 asti jatkunut paavien maallinen ja hengellinen valta-asema on identifioitu myös lopullisen yksilö Antikristuksen esikuvaksi Danielin kirjan seitsemännessä luvussa, kuten havainnollistin tätä kirjani luvuissa 10 ja 11A. Samassa hengessä Danielin kahdeksas luku identifioi islamilaisen kalifaatin poliittisena ja hengellisenä valtasysteeminä yksilö Antikristuksen historialliseksi esikuvaksi, kuten perustelin luvussa 11A. Danielin kahdeksannen luvun näky käsittelee etenkin islamin viimeistä Ottomaani kalifaattia, joka lakkautettiin kohta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jonka perustuksille Britti-imperiumi pystytti Lähi-Idän nykyiset valtiot Israel mukaanlukien. Tänään Irakin ja Syyrian islamilainen valtio eli ISIS on nimennyt itsensä islamilaisen kalifaattisysteemin perilliseksi jatkaen sitä vuosisataista terroria mitä Muhammadin poliittiset, hengelliset ja sotilaalliset seuraajat harjoittivat jo Rashidunin, Ummaijadien, Abbasidien ja Ottomaanien kalifaateissa 600 – luvun puolivälistä 1900 -luvun alkuun.

Suu, joka puhuu kuin lohikäärme.

Ilmestyskirjan 13. luku kertoo, että vaikka toinen peto näyttää ulkoisesti karitsan-kaltaiselta, hänen suunsa puhuu kuin lohikäärme. Luvussa 12. Johannekselle näytettiin, että lohikäärme oli ”se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä”. Juuri väärä profeetta on se, joka saa koko maailman palvomaan Antikristusta ja eksyttää sen ihmeillään vaatien jokaista maan asukasta palvomaan Antikristuksen elävää, holograafista kuvaa ja ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa tämän merkin jota ilman kukaan ei voisi ostaa eikä myydä. Monien on ehkä vaikea uskoa, että Paavi Franciskus olisi lopulta se, joka viettelee koko maailman luopumaan käteisestä rahasta ja siirtymään käteisettömään rahatalouteen missä jokaisen ostamista ja myymistä valvotaan ihon alle istutun rfid-teknologian tai sen päälle kiinnitettyjen elektronisten tatuointien kautta, jotka Googlen varapresidentti Regina E. Dugan, internetin kehitystä edistäneen DARPA:n – USA:n armeijan viraston, joka kehittää terminator-elokuvista tuttuja tappajarobotteja Pentagonille – entinen johtaja ja nykyinen Facebook-massavalvontaprojektien guru, esitteli maailmalle vasta kolme vuotta sitten. Ajan merkit viittaa silti yhä enemmän siihen, että Franciskus on todellakin tuo henkilö mistä Ilm. 13:11-18 puhuu.

Yksi osoitus tästä on paavin henkilökohtainen ristiretki kapitalismia vastaan ja hänen tunteelliset vetoomuksensa uuden taloudellisen maailmanjärjestyksen perustamiseksi missä teollistuneiden maiden pääoma olisi jaettu kehitysmaiden kanssa. Jokaisen tulisi tietää, että tällainen vaatimus on yhtä maailmanhallitusta ja maailmanvaluuttaa suunnittelevan luciferistisen eliitin päämäärä, jonka todellinen tarkoitus on kaukana maailman köyhimpien maiden auttamisesta. Toinen vihje tästä on Franciskuksen puheet, joista monet ovat olleet avoimen antikristillisiä. Esimerkiksi brittilehti Independent julkaisi 11. syyskuuta 2013 uutisen, jonka mukaan Franciskus oli kertonut kirjeessään uutislehti La Repubblican perustaja Eugenio Scalfarille, että ateistien ei tarvitse uskoa Jumalaan päästäkseen taivaaseen vaan seurata vain omaatuntoaan. Tämä on avoin hyökkäys evankeliumin tärkeintä sanomaa vastaan – ettei yksikään pelastu muutoin kuin uskomalla Jeesukseen Kristukseen lihaksitulleena Jumalan Poikana ja meidän syntiemme sovittajana (Joh. 14:6, Mark. 16:16). Millä oikeudella Franciskus menee tekemään tyhjäksi Jeesuksen selvät sanat? Mitä merkitystä olisi enää Golgatalla maksetulla uhrilla jos pelastus voitaisiin saavuttaa ilman uskoa Häneen, joka ainoana on kantanut meidän syntimme rangaistuksen.

Entäpä sitten Independent-lehden otsikko lokakuulta 2014: ”Paavi Franciscus julistaa evoluutio- ja alkuräjähdysteorian todelliseksi ja ettei Jumala ole ’maagikko taikasauvan kanssa.’”  Tämän uutisen mukaan paavi oli hylännyt hänen edeltäjänsä Benedictus XVI tuen älykkäälle suunnittelulle ja sanonut: ”Kun luemme Genesiksen luomiskertomusta, me ajaudumme vaaraan missä kuvittelemme Jumalan maagikkona, maagikkona sauvan kanssa, joka on kykenevä tekemään kaikkea. Mutta tämä ei ole niin.” Paavi Franciskus ei siis usko taivaan ja maan Kaikkivaltiaaseen luojaan, jolle mikään ei ole mahdotonta. Kuinka julkeaa Jumalanpilkkaa. Vielä pidemmälle hän meni tällä viikolla, kuten selviää the Guardianin 17. toukokuuta julkaistusta hälyttävästä artikkelista. Uutisen mukaan Paavi Franciskus, oikealta nimeltään Jorge Bergoglio, oli puolustanut monikulttuurista Eurooppaa ja hyökännyt niitä vastaan, jotka viittaavat Euroopan juutalaiskristillisiin juuriin: ”Kun kuulen puheen Euroopan kristillisistä juurista, pelkään joskus äänensävyä, mikä voidaan nähdä voitonriemuisena tai jopa kostonhaluisena. Sitten se ottaa kolonialistisen yläsävelen.” 

Samassa haastattelussa Bergoglio puolusti hänen uskoaan monikulttuuriseen Eurooppaan ja piti Lontoon ensimmäisen muslimipormestarin Sadiq Khanin valintaa henkilöitymänä hänen ihanteelleen kulttuurien yhteensulautumisesta mistä Lontoo on toiminut johtavana suunnannäyttäjä Euroopassa. Äskettäin Sadiq Khan hyökkäsi Yhdysvaltain republikaani puolueen presidenttiehdokas Donald Trumpia vastaan sanoen kannattavansa hänen sijastaan kristinuskolle vihamielisen Hillary Clintonin voittoa marraskuun vaaleissa. Aiemmin myös Paavi Franciskus hyökkäsi häntä vastaan, koska herra Trump uskoo yhä siihen että lännen tulisi varjella meidän sivilisaatiomme juutalaiskristillisiä juuria eikä alistua modernia Baabelin tornia rakentavien globalistien juoneen, mikä tähtää kristinuskon suunnitelmalliseen hävittämiseen Euroopan ja Amerikan maaperältä liberaalin ja ”suvaitsevaisen” monikulttuurisen sivilisaation tieltä. Euroopan liberaalien niin sanottu ”suvaitsevainen” vasemmisto on kuitenkin suvaitsevainen kaikkea muita paitsi raamatullista kristinuskoa ja sen kannattajia kohtaan.

Paavi Franciskus on ollut äänekkäimpiä puolestapuhujia EU:n itsetuhoisalle pakolaispolitiikalle. Silti jo saman vuoden sisällä siitä, kun Eurooppa alkoi ottaa vastaan Syyrian sisällisodan pakolaisia, Pariisissa ja Belgiassa tapahtui kaksi tuhoisaa islamistisen ideologian motivoimaa terrori-iskua. Tästä huolimatta hän uskoo naiviisti siihen, että kristityt ja muslimit voivat elää rauhassa ja ”hylkää minkä tahansa linkin Euroopan sisällä esiintyvän islamilaisen ekstremismin ja islamin itsensä välillä. Sen sijaan, hän tuomitsee tavan missä maahanmuuttajat olivat ’gettosoituneet’ ennemmin kuin integroituneet yhteiskuntaan.” Ennen kuin joku valopää keksii nyt syyttää minua ennakkoluuloista tai ”islamofobiasta” (yksi typerimpiä poliittisesti korrektin lehdistön vasemmistolaisia termejä minkä tarkoituksena on vaientaa kaikki asiallinen kritiikki islamia kohtaan), niin tietenkin asia on niin, että Pariisin ja Belgian terrori-iskujen äärimuslimit edustivat vain pientä vähemmistöä Euroopan muslimiväestöstä. Tunnustan tietysti sen, että monet muslimit haluavat elää rauhassa kristittyjen kanssa ja että äärimuslimien ohella yhtä suuri ongelma on radikalismin toisessa päässä oleva äärioikeisto, jonka lietsoma muukalaisviha voi edistää muslimien ”gettosoitumista” ja radikalisoitumista.

Äärioikeiston muukalaisvihalla ei ole juuri mitään yhteistä juutalaiskristillisen uskon kanssa. Kun pohdimme sitä miten kristittyjen tulisi suhtautua pakolaisiin, on hyvä pitää mielessä sellaiset kohdat kuin 2. Moos. 23:9: ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.” Toisessa kohtaa tämä Vanhan Testamentin ”julma ja säälimätön” Jumala – jota ateistit syyttävät rasistiseksi murhaaajaksi – sanoo Mooseksen kautta: ”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne.”  (3. Moos.19: 34) Ongelma tässä on nyt paavin kulttuurirelativistinen suhtautuminen monikulttuuriseen Eurooppaan. Kulttuurirelativismi opettaa, että yksikään kulttuuri, sivilisaatio tai uskonto ei olisi toistaan parempi vaan että kaikki kulttuurit ja niihin sidoksissa oleva käsitys moraalista on samanarvoista. Kulttuurirelativistit siis uskovat ettei ole olemassa universaalia ja absoluuttista totuutta tai moraalia. Yleensä he tekevät myös sen karkean yleistyksen, että assosioivat kaikki kulttuuriaan/uskontoaan parempana pitävät ”valkoisen ylivallan” rasisteihin, kolonialisteihin yms.

Myös Franciskus näyttäisi ajattelevan näin kun hän kertoo pitävänsä puhetta juutalaiskristillisestä Euroopasta ”voitonriemuisena tai jopa kostonhaluisena.” Samassa haastattelussa hän kyseenalaisti sen tavan millä länsi on yrittänyt edistää ”liian läntistä demokratian mallia” islamilaisiin mahin kuten Irakiin ja Libyaan missä ”vahvaa valtaa” tai ”heimostruktuuria” on suosittu enemmän demokratian sijasta. Kyse ei ole nyt siitä oliko USA:n ja Britannian johtama Persianlahden sota Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi oikeutettu vai ei. Kyse ei ole siitä oliko lännen tuki Libyan kapinallisille Gaddafin kaatamiseksi oikeutettu vai ei. Ihmisen kaipaus vapauteen tyrannien ja tukahduttavien systeemien sortovallasta, on universaali ihmisoikeus joka on ajanut historiaa eteenpäin kautta historian kaataen mahtavimmatkin valtakunnat edestään. Marc A. Thiessen kirjoittaa:

Ihmisen vapaus ei ole läntinen ajatus. Kuten George W. Bush rakasti sanoa: ”Vapaus ei ole Amerikan lahja maailmalle; vapaus on Kaikkivaltiaan lahja jokaiselle miehelle ja naiselle tässä maailmassa.” Se mikä epävakauttaa tänään Lähi-Itää ei ole ”läntinen demokratia” mutta sen antiteesi – islamilaisen radikalismin totalitaarinen ideologia. Ja ainoa keino taistella tehokkaasti tätä ideologiaa vastaan on tarjota paljon toiveikkaampi vaihtoehto. Vaihtoehto ei ole ”vahva valta” tai ”heimostruktuuri” mutta vapaa yhteiskunta, joka on perustettu ihmisen loukkaamattomille oikeuksille missä jokaisella yksilöllä on vapaus harjoittaa heidän Jumalan-antamaa vapaata tahtoa.

Paavi Franciskuksen ajatukset edustavat tyypillistä kulttuurirelativistisen maailmankansalaisen hölynpölyä mitä islamille myönteinen ”anti-rasistinen” vasemmisto on edistänyt viime aikoina. Tämän suvaitsevaisuudellaan paremmuuttaan korostavan hurskastelevan ihmisjoukon mukaan Euroopan uhkana ei ole islamisaatio vaan uskonnollinen fundamentalismi. Heille kristillisen uskon sukupuolineutraalia avioliittohanketta vastustava ”homofobia” ja islaminuskon sisäänrakennettua suvaitsemattomuutta kritisoiva ”islamofobia”, on yhtä vastenmielistä ja vaarallista kuin Isiksen hirmuteot Syyriassa ja Irakissa. He ovat vastahakoisia puhumaan islamilaisesta terrorismista, koska heille terrorismin käsite tulisi laajentaa kaikkiin uskontoihin ja poliittisiin aatesuuntiin.  Mutta juuri tällainen kehitys Euroopan arvojen muuttumisessa, voi johtaa sellaiseen lopputulokseen missä ”vihapuheen” ja ”terrorismin” vastaisen sodan varjolla kristityiltä evätään oikeus evankeliumin julistamiseen ja heitä kohdellaan potentiaalisina uhkina samalla viivalla Isiksen taistelijoiden kanssa.

Itseasiassa tämä on hyvin todennäköisesti se suunta mihin monikulttuurinen ja moniarvoinen Eurooppa on juuri nyt matkalla ja – usko tai älä – kristillisen kirkon päänä pidetty Paavi Franciskus on eturintamassa edistämässä tällaisen skenaarion toteutumista. Monikulttuurista Eurooppaa ylistävässä haastattelussaan, hän liehitteli uusateistien kristinuskon vastaisia harhaluuloja: ”On totta, että ajatus valloituksesta on luontaista Islamin sielussa. Kuitenkin, on myös mahdollista tulkita tavoitetta Matteuksen evankeliumissa missä Jeesus lähetti hänen opetuslapsensa kaikkiin kansakuntiin samanlaisen valloitus idean muodossa”. Franciskus rinnastaa toisen posken kääntämistä saarnanneen Jeesuksen pikkulapsia naineeseen sotarikolliseen nimeltä Muhammad ja lähetystyöntekijät päitä katkoviin ja seksiorjia pitäviin jihadisteihin! Sen sijaan että korjaisi lausuntoaan sanomalla, että tällainen tulkinta Matt. 28:19:sta olisi Jeesuksen sanojen törkeää väärinkäyttöä, hän lukee kuin piru Raamattua ja laskee sen varaan että hänen kuuljansa ovat tarpeeksi tietämättömiä ymmärtääkseen eroa. Lähi-Idän asioiden analyytikko Raymond Ibrahim tulistui paavin kommenttiin sanoen ymmärtävänsä nyt paljon paremmin miksi jotkut uskovat hänen olevan antikristus.

Vain joku joka on tietämätön tai vihamielinen kristinuskoa kohtaan voi tehdä tällaisen väitteen.  Lausua ilmeistä: kyllä, molemmat kristinusko ja islam yrittävät voittaa käännynnäisiä. Kuitenkin, Jeesuksen kutsu hänen opetuslapsilleen ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” Matteuksen evankeliumissa oli ymmärretty ja harjoitettu rauhanomaisesti. Opetuslapset saarnasivat; ihmiset kääntyivät. Ei väkivaltaa, ei pakkoa.

Tosiasiassa ne olivat kristityt – tärkeimpänä heidän joukossaan opetuslapset ja evankelistat – joita oli vainottu ja tapettu yksinkertaisesti sen tähden, että he saarnasivat Kristusta, ensin pakanallisen Rooman imperiumin taholta ja myöhemmin (ja yhä) islamin taholta. Sitä vastoin, Muhammad sanoi, ”Minut on lähetetty miekka käsieni välissä varmistaakseni ettei yksikään toinen kuin Allah ole palvottu – Allah joka panee minun toimeentuloni keihääni varjo alle ja joka aiheuttaa nöyryytystä ja halveksuntaa niille jotka eivät tottele minun käskyjäni (The Al Qaeda Reader, sivu 12).”

Koraani on täynnä käskyjä, jotka vaativat väkivaltaa niille jotka kieltäytyvät alistumasta Islamin alle – ja kyllä tavoilla jotka vertailussa ylittävät reilusti Vanhan Testamentin väkivallan. Toisin kuin kristinuskon leviäminen, islam levisi miekalla. Tämä on yksinkertainen historiallinen tosiasia, joka on tunnustettu paljon hillitympien Euroopan johtajien taholta: ylivertainen enemmistö alueesta, joka muodostaa tänään ”muslimi maailman” oli kaapattu ei-muslimeilta suuren väkivallan ja verenvuodatuksen seurauksena.

Kaksi kolmasosaa kristikunnasta – Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka oli nielaistu Islamin taholta vuosisata sen perustamisen jälkeen. Jopa Rooma oli ryöstetty ja Vatikaani turmeltu arabihyökkääjien toimesta islamin nimessä vuonna 846. Marttyyrien tekeminen on ainoa samankaltaisuus jonka kristinusko ja islam jakaa mitä tulee niiden leviämiseen: siinä kun kristityt oli tehty marttyyriksi heidän uskonsa tähden, muslimit tekivät marttyyriksi kaikki ne jotka kieltäytyivät heidän uskostaan.

Ibrahim myös kritisoi Jorge Bergoglion tukea monikulttuuriselle Euroopalle sanoen odottavansa tällaista paljon enemmän ”tietämättömältä ateistilta – ei paavilta.” ”Nopea koulutus Jorgelle: ’Euroopan kristilliset juuret’ ovat tosiasia.  Vuosisatojen ajan, edellä mainittujen Lähi-Idän islamilaisten valloitusten jälkeen, kristinuskon alkuperäinen sydänmaa, Eurooppa tuli kristillisen uskon sydämeksi ja lipun kantajaksi. Tästä syystä sitä kutsutaan ’kristikunnaksi’. Kuinka Kristuksen oletettu sijainen tai edustaja, voi ’pelätä’ tätä tosiasiaa, tuomitsemalla sen ’voitonriemuiseksi tai kostonhaluiseksi’? Assosioidessaan kristillisen Euroopan ”voitonriemuiseen” kolonialismiin, Paavi Franciskus ei ole täysin väärässäkään. Tuomitessamme islamin väkivaltaisen historian, emme voi sulkea toista silmää myöskään kristikunnan väkivaltaisalta historialta inkvisitioineen, noitarovioineen ja orjakauppoineen ynnä muilta Euroopan historiallisilta synneiltä. Mutta olisikin suuri virhe assosioida kristikunta suoraan kristinuskoon. Nämä kaksi eivät ole synonyymeja. Islamilaiset valtakunnat ovat seuranneet tiukasti Koraanissa annettuja ohjeita, mutta kristilliset valtakunnat ovat seuranneet usein huonosti Jeesuksen ohjeita. Paavin kirkko itse on ollut historian suurimpia syyllisiä Jeesuksen nimen häpäisysssä ja Hänen alkuperäisen sanomansa tärvelyssä sekoittaessaan kristinuskon maalliseen vallantavoitteluun.

Artikkelinsa lopussa Ibraham kummastelee Bergoglion tekosyitä islamilaisen radikalismin olemassaololle: asekauppaa, nälkää, työttömyyttä, epäarvoista tulonjakoa, esteetöntä vapaa kauppaa samalla ”sivuuttaen elefantin huoneessa: islamilaisen kulttuurin, mikä synnyttää toimimattomia, suvaitsemattomia, väkivaltaisia, autoritäärisiä ja heimo yhteiskuntia. Yksinkertaisesti katso islamin synnyinseudulle missä islamilaisesta laista pidetään lujasti kiinni: Saudi Arabia on rikkaampi kuin monet läntiset kansat ja sillä ei ole yhtäkäänä näistä Jorgen siteeraamista ongelmista, silti se on barbaarinen, korruptoitunut, takaperoinen, ja vihamielinen kaikille jotka eivät tunnusta islamia. Miksi?” Raymond Ibrahim ei sano, että Paavi Franciskus olisi Ilmestyskirjan väärä profeetta, mutta hän yhtyy niiden kanssa, jotka yhdistävät hänet Jeesuksen mainitsemiin vääriin profeettoihin, ”jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt. 7:15). Kenties meidän kristittyjen olisi aika pohtia vakavissamme myös niitä todisteita, jotka osoittavat hänen olevan se lopullinen väärä profeetta, joka johdattaa Kristuksen hylänneen maailman Antikristuksen syliin.



Infowars -vaihtoehtomedian reportteri Paul Joseph Watsonin yläpuolisessa videossa näytetään vaahto suussa saarnaavaa radikaalia muslimipappia, jonka mukaan muslimien tulisi edistää väestökadosta kärsivän Euroopan hedelmällisyyttä: ”Me siitämme lapsia heidän kanssaan koska tulemme valloittamaan heidän maansa.” Samassa yhteydessä näytetään Paavin lausuntoa, joka näyttäisi pitävän tätä hyvänä ajatuksena: ”Tämä integraatio [kristittyjen ja muslimien välillä] on tänään paljon välttämättömämpää koska itsekkään hyvinvoinnin etsinnän seurauksena, Eurooppa on kokemassa vakavan ongelman alenevasta syntyvyydestä”. Muslimit ovat tämän päivän nopeimmin kasvava ihmisryhmä Euroopassa. Kuten Telegraph raportoi elokuussa 2009 – vuosia ennen nykyistä pakolaiskriisiä -, ”Euroopan matala syntyvyys yhdistettynä nopeammin lisääntyviin maahanmuuttajiin, tulee muuttamaan perustavanlaatuisesti sitä mitä me tarkoitamme Eurooppalaisella kulttuurilla ja yhteiskunnalla”. Uutisen mukaan EU:n väestöstä muslimeja olisi vuosisadan puoliväliin mennessä jo 20% samalla kun Länsi-Euroopan maissa he olisivat jo enemmistönä.

Uutinen jatkoi, että vaikka muslimien kasvu Euroopassa on kiistelty alue ja syntyvyyttä on usein vaikea ennustaa, ”Karoly Lorant, unkarilainen ekonomisti, joka kirjoitti paperin Euroopan Parlementille, laski että muslimit tekevät jo 25 prosenttia Marseillen ja Rotterdamin väestöstä, 20 prosenttia Malmösta, 15 prosenttia Brysselistä ja Birminghamista ja 10 prosenttia Lontoosta, Pariisista ja Kööpenhaminasta.” Sadiq Khanin valinta Lontoon ensimmäiseksi muslimipormestariksi, oli merkittävä virstanpylväs Euroopan islamisoitumisessa. Paljon hälyttävämpää on se, että Prinssi Charles, josta valtaistuimelle noustuaan tulee anglikaanikirkon päämies, sanoo muuttavansa vuosisatoja vanhaa kristillistä kruunausseremoniaa siten, että Raamatun sijasta seremonia alkaa Koraanin  siteeraamisella samalla kun hän vannoo valansa jollekin muulle kuin Raamatun Jumalalle sitoutuessaan puolustamaan, ei kristinuskoa ja protestanttista kirkkoa, vaan kaikkia uskoja muslimeista buddhalaisiin ja satanisteihin. Rooman kirkon päämies tulisi siten hyvin juttuun Englnnin kirkon tulevan jehun kanssa sillä Franciskus haluaa olla myös kaikkien uskontojen puolustaja sen sijaan, että olisi kristinuskon puolustaja. Tammikuussa hän julkaisi sosiaalisessa mediassa rukouspyyntövideon jossa hän kehotti kristittyjä rukoilemaan uskontojen välisen vuoropuhelun ja rauhan puolesta yhdessä juutalaisten, muslimien, buddhalaisten ym. kanssa, koska kaikki heistä ”etsivät Jumalaa tai kohtaavat Jumalan eri tavoilla”. 



Tämän lempeällä äänensävyllään ihmisiä eksyttävän Paavin mukaan ei ole ilmeisesti mitään merkitystä sillä, että nämä uskonnot kieltävät Jeesuksen Kristuksen lihaksitulleena Jumalan Poikana. Paaville riittää kun heistä kaikki lausuvat yhteen ääneen: ”Me uskomme rakkauteen”. Mutta kuinka he voivat uskoa rakkauteen jos he kieltävät sen ainoan Jumalan, joka itse on Rakkaus (1. Joh.4:8) – Hänet, joka on maailmaa niin paljon ”rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Joh. 3:16-18). Tässä evankeliumin sanoma pähkinänkuoressa, jonka Paavi kategorisesti kieltää. Onko Rooman kirkosta tullut jokin marihuonaa polttavien puunhalaajien yhteisö missä fraasin ”make love, not war” uskottiin vapauttavan ihmisen kaikesta pahuudestaan huolimatta siitä kuinka paljon kärsimystä vapaa rakkaus – miljoonia abortteja ja aviottomia lapsia, rikkoutuneita ihmissuhteita ja särjettyjä ihmissieluja –  onkaan sitten saanut ikinä aikaiseksi? Ilman totuutta rakkaus on pelkkää tyhjää sanahelinää ja totuus on se, ettei rakkaus korvaa vihaa eikä rauha sotaa ennenkuin maailma tunnustaa Rauhan Ruhtinaan Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi ja maailman Vapahtajaksi.

Franciskuksen köyhyyttä romantisoiva vapautuksen teologia 

Artikkelissaan ”Paavi Franciskus pettää kristinukon romantisoimalla köyhiä”, Mauriin Mullarkey kertoo jotakin hyvin paljastavaa Jorge Bergoglion kristologisista näkemyksistä koskien sovitusta ja vanhurskautusta. Jo Rooman kirkon omien mittapuiden mukaan hänen näkemyksensä lankeaisivat heresioiden puolelle. Artikkelinsa avauksessa Mullarkey toteaa: ”Kirjoittaen Forbesiin viime vuonna, katolinen Steve Moore kysyi: ’Mikä on teologinen asia kertoa niille planeetan köyhimmissä kylissä missä ihmiset elävät yhä vähimmällä toimeentuloasteella, että heillä on moraalinen velvollisuus pelastaa planeetta pysymällä köyhinä ja käyttämällä vähemmän fossiilisia polttoaineita, vähemmän energiaa ja sähköä?'” Moore viittaa tässä siihen, että Paavi Franciskus liittyi viime vuonna teollisuusmaiden rikkaimman eliitin johtamaan ”ilmastonmuutoksen” vastaiseen globaaliin vastarintaan, mikä kutsuu maailman kansoja yhtymään sen puolesta, että maailman köyhimmät maat eivät nousisi enää koskaan matalasta tulotasostaan ja saavuttaisi läntistä hyvinvointia.

Tämä on karu tosiasia virallisen ilmastopropagandan takana. Mutta sen tavoitteet ovat jopa tätäkin synkeämpiä. Kuten kerroin viime vuoden joulukuussa Pariisin ilmastokokousta käsitelleessä artikkelissani sekä täällä, lännen rikkaimman (ja suurimman hiilijalanjäljen tälle planeetalle jättäneen) eliitin johtaman ympäristöliikkeen todellinen päämäärä on tuhota kaikkien kansojen taloudellista kasvua ylläpitävä teollinen infrastruktuuri ja pakottaa lännen suurkaupungit elämään Intian suurimman slummin Dhravin kaltaisissa rottia ja ihmisjätettä tulvivissa likaviemäreissä ja vähentää planeetan ihmispopulaatiota 95 prosenttisesti mm. kemiallisilla aseilla, sodalla ja nälkiinnyttämisellä. Prinssi Charles on ollut tämän massamurhiin tähtäävän ekofasistisen liikkeen johtava voima jo yli 40 vuoden ajan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, pakanuuden luonnonpalvontaa romantisoiva ja satanismiin kietoutunut ”ympäristötietoinen” eliitti uskoo, että Äiti Gaia tarvitsee miljardeja ihmisuhreja leppyäkseen ”häpäistyn naisen” valkohehkuiselta vihalta minkä juutalaiskristillinen länsi on sille aiheuttanut ”raiskatessaan” sen teollisella toiminnallaan. Nyt Paavi Franciskus on omaksunut käytännössä saman idean, mutta pukee sen kristilliselle kirkolle sopivaan kristologiseen muotoon.

Franciskus nimittäin uskoo, että Jeesuksen Golgatalla käymä kamppailu Saatanan vallan kukistamiseksi, ei ollutkaan kertakaikkinen ja riittävä uhri maailman sovittamiseksi, vaan nyt sen tulee jatkua maailman köyhimpien ihmisten kärsimyksissä eikä taistelua käydä loppuun ennenkuin lännen synnit on hyvitetty ja se on saanut rangaistuksen siitä ahneudesta millä se on noussut taloudelliseen ylivaltaansa köyhien maiden kustannuksella. Rooman kirkossa on ollut jo vuosisatoja vallalla oppi transsubstantiaatiosta eli ajatus Jeesuksen uhrin jatkumisesta kirkon ehtoollisessa, eukaristiassa, missä papin tarjoama ehtoollisleipä ja viini muuttuu konkreettisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi (vaikkakin näkymättömällä tavalla). Roomalaiskatolisessa opissa Jeesuksen Golgatalla käymä kärsimys on ajaton ja ikuinen tapahtuma, joka ei rajoitu vain 2000 vuoden takaiseen historiaan vaan jatkuu nyt ehtoollisleivän ja viinin muodossa. Tällaisen opin suurin vaara on siinä, että se tarjoaa roomalaiskatolisella papille suunnattoman hengellisen vallan missä papilla on valta ”uhrata Jeesus” toistuvasti meidän syntiemme edestä ja tarjota siten sovitusta hänen omien käsiensä eikä Jeesuksen käsien kautta. Mutta nyt Paavi Franciskus vie tämän opin vieläkin pidemmälle.

Mullarkey kertoo Paavin Kristologian perustuvan Rafael Tellon vasemmistohenkiseen teologiaan, joka oli kehittämässä Argentiinassa niin sanottua kansan teologiaa (teología del pueblo) yhdessä toisten katolisten kanssa, jotka kannattivat sosialistista vapautuksen teologiaa. Vapautuksen teologian on katolisessa kirkossa 50 -luvulla syntynyt marxismin ja kristinuskon sekoittanut poliittinen/teologinen liike, joka sai kannatusta etenkin latinalaisessa Amerikassa. Esimerkiksi Paavi Johannes Paavali II on tuominnut sen liian marxilaisena. Monet vapautuksen teologian kannattajat ovat vihamielisiä läntistä sivilisaatiota kohtaan, jonka se yhdistää imperialismiin ja kapitalismiin. Osa vapautuksen teologian kannattajista tukee myös ”palestiinalaisten oikeuksia” ollen siten vihamielisiä juutalaisvaltiota kohtaan. Mullarkey kertoo teología del pueblon olevan ”vapautuksen teologian lajike, se lainaa Kristologisen kiillon marxilaiselle teorisoinnille. Sävytetty neo-völkisch romantiikalla jonka se lainaa halveksimastaan Euroopasta, Franciskuksen teologia mytologisoi köyhän, erityisesti etnisen köyhän: alkuperäiskansat, mestizos, nämä jotka ovat läntisen historian varjopuolella.”

”Tahraamattomana nykyajalta , he ovat pesty alkuperäiseltä synniltä, suojeltu edistyneiden yhteiskuntien korruptiolta. Köyhyys, käsitetty profeetallisena tilana, tulee hengelliseksi aseeksi kapinassa kolonisoivan nykyajan pimeitä saatanallisia tehtaita vastaan.” ”Pimeät saatanalliset tehtaat” viittaa muuten kristinuskolle vihamielisen William Blaken, 1700 -luvulla vaikuttaneen englantilaisen mystikon – Prinssi Charlesin suosikkirunoilijan – runoon And did those feet in ancient time, jonka sanoihin on sävelletty Englannin epävirallinen kansallishymni Jerusalem. Tämä Edward Elgarin säveltämä hymni, joka soi mm. Williamin ja Katen häissä huhtikuussa 2011 ja Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisten avajaisissa, kertoo siitä kuinka Jeesus tulee rakentamaan Uuden Jerusalemin Englantiin ja tuhoamaan maailmasta teollisen ajan ”pimeät saatanalliset tehtaat”. Kansan teologian sisältämä ”neo-völkisch romantiikka” viittaa toisen maailmansodan jälkeen ilmestyneisiin oikean siiven uus-natsi liikkeisiin, valkoisen ylivallan kannattajiin, esoteeriseen natsismiin – joka herätti henkiin natsien harjoittaman okkultismin – ja natsi satanisteihin, kuten moniin scandinaavisen black metallin alakulttuureihin.

Jorge Bergoglion kannattamassa kansan teologiassa näyttäisi siis yhdistyvän poliittisen spektrin molemmat äärilaidat radikaali marxisteista maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja modernismin vastaisiin kiihkonationalistisiin ja rasistisiin neo-völkisch liikkeisiin. Tämä ei sinänsä yllätä minua, koska molempia äärioikeistoa että äärivasemmistoa on yhdistänyt viha kristinuskoa ja läntistä sivilisaatiota kohtaan ja tästä syystä osa äärioikeiston, äärivasemmiston ja radikaalin islamin kannattajista on jopa liittoutunut heidän yhteistä vihollistaan, juutalaiskristillistä uskoa ja siihen perustuvaa modernia sivilisaatiota vastaan, kuten osoitettu esim. ranskalaisen ääriliikkeiden tutkijan Alexandre Del Vallen artikkeleissa mitä lainasin kirjani luvussa 9. Asioiden selventämiseksi on nyt syytä tähdentää, että useimmat neo-völkisch liikkeet eivät puolusta Euroopan juutalaiskristillisiä juuria vaan vaatii paluuta kristinuskoa edeltäneisiin pakanallisiin ”juuriin”. Jotkin neo-völkisch liikkeet jopa pitävät Euroopan islamisaatiota hyvänä ideana sen juutalaiskristillisten juurien tuhoamiseksi, niin että Isiksen lippu ja hakaristi voisi marssia lopulta rinta rinnan heidän viimeiseen suureen taisteluunsa juutalaiskristillistä uskoa ja modernin ajan ”pimeitä saatanallisia tehtaita” vastaan. Mullarkey jatkaa:

Pysykäämme paavissa. Hänen harhansa myötävaikuttaa vahvasti vasemmalle poikkeavaan nykyajan poliittiseen kulttuuriin globaalilla mittakaavalla. Bergoglio on sisäistänyt Tellon hurmioituneen näyn köyhästä Kristuksen kärsimyksen kollektiivisena loppuun saattajana. He ovat pelastuksen työtovereita (Albado: “cooperadores de la salvación”) ja siten lahja Jumalalta. Kristinusko toimittaa rakennustelineet pyhitetylle mestizolle, marxilaisen proletariaatin muunnelmalle. Kansan teologia yhdistää luokkataistelun ja mystiikan evankeliumin kauan kunnioitettuun kieleen sen huolesta köyhiä kohtaan. Se on poikkeavaa kristinuskoa missä risti yksistään ei ole riittävä ihmisen lunastamiseen. Pueblo teologia omaksuu köyhän olemuksena – kansanheimona – varustettu luontaisella vihamielisyydellä modernia sekularismia kohtaan. Köyhyys säilyy Eedenin häivähdyksenä, nostaen köyhän hyvityksen edustajiksi kehittyneen maailman synneille.

Englannin kielinen lehdistö on huonosti varustettu tarttumaan tähän vääristymään. Mutta paavillisen rakkaussuhteen irrationaalisuus köyhiä kohtaan ei ole kadonnut Loris Zanattalta, etevältä argentiinalaiselta historioitsijalta Bolognan Yliopistossa. Hänen tutkimuksena ”The Catholic Nation: Church and Dictatorship in the Argentina of Bergoglio” oli julkaistu Italiassa viime vuonna. Zanettan äskeinen essee, ”Valittu Kansa” ilmestyi Italian arvovaltaisessa Il Mulinon huhtikuisessa julkaisussa. Sitä lainattiin huhtikuun 20. Sandro Magisterin, johtavan Vatikanistin ja journalistin taholta L’Espresson kanssa. Essee ottaa asioihin perehtyneen katsauksen tämän paaviuden näkökantaan todellisuudesta. Hänen esseensä vahvistaa olemassaolevat oivallukset Bergoglion paaviuden luonteeseen. Nämä ovat intuitioita valtavirran median tietämyksen ulkopuolella, ja eräitä jotka katoliset itse haluaisivat toivoa olemattomiksi. (vahvistus lisätty)

Mullarkey summaa Paavin teologian, ”Huoli köyhiä kohtaan on yhtä vanha kuin kirkko itse. Mikä on uutta tässä pueblo mystiikassa on sen todellisuudelle vieras päihtymys köyhyyden kanssa, ikään kuin materiaalinen puute myöntäisi pyhyyden… Lisätty sitten köyhien harteille on Kristuksen kärsimyksen henkilöllistetty orjuus.” Tällaisen köyhyyttä romantisoivan teologian looginen seuraus olisi se, ettei köyhiä tulekaan auttaa ylös heidän materiaalisesta kurjuudestaan. Jos materiaalinen puute on portti pyhyyteen, niin miksi turmella tätä pyhitystä tarjoammalla heille paremmat elinolosuhteet. Miksi edistää läntisen sivilisaation hyvinvointia kehittyvässä maailmassa jos tämä hyvinvointi on tuhoamassa meidän kallisarvoisen planeettamme. Kenties tämä vastaa Steve Mooren kysymykseen teologisesta syistä sen takaa miksi paavi uskoo, että kehittyvällä maailmalla on ”moraalinen velvollisuus pelastaa planeetta pysymällä köyhinä ja käyttämällä vähemmän fossiilisia polttoaineita, vähemmän energiaa ja sähköä?” Tietysti se väite, että tällaiset asiat olisivat tuhoamassa  meidän paneettamme on täyttä huuhaata, kuten on todettu kymmenien tuhansien tiedemiesten allekirjoittamassa vetoomuksessa ja ilmastopaneeli NIPCC:n tuhansien vertaisarvioitujen tiederaporttien johtopäätöksissä.

Prinssi Charles kuitenkin vaatii kehittyvän maailman pysymään köyhinä sillä verukkeella, että ”jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja sillä nopeudella, millä me kulutamme Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, tarvitsisimme kolme planeettaa – ei vain yhtä – elättämään meitä.” Mitä hän ei kuitenkaan kerro on se, että jos keskiverto brittiläinen eläisi yhtä tuhlailevasti kuin hän – laskien mukaan myös hänen palvelijoidensa ja ulkomaanmatkojensa tuottaman hiilijalanjäljen – nuo kolme planeettaa tulisi kertoa 270, jotta planeettamme kykenisi elättämään seitsemän miljardin Prinssi Charlesin ylellisen elämäntyylin. Mutta tietysti kun kyseessä on Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, hänen ei tarvitse elää niiden samojen rajotteiden mukaan kuin me tavalliset tallaajat. Tietysti hänellä on oikeus asua omistamassaan Cornwallin Herttuakunnan 550 km² yksityistilallaan, samalla kun hän vaatii meitä muita ahtautumaan Mumbain Dharavin slummin kaltaisiin paikkoihin missä puolesta miljoonasta miljoonaan ihmistä asuu kahden neljökilometrin kokoisella kaupunkialueella ollen noin seitsemän kertaa väestötiheempi kuin Manhattan sen vilkkaimpana bisnespäivänään.

Mutta toisin kuin Manhattania Dharavia ei ole rakennettu pilvenpiirtäjistä vaan peltihökkeleistä eikä sillä ole myöskään toimivaa vesihuoltoa sisältäen vain yhden käymälän jokaista 1400 asukasta kohden, mikä on johtanut toistuviin epidemioihin, kuten lavantautiin, koleraan, lepraan, ameebatautiin ja polioon, minkä johdosta Dharavin väestö on vähentynyt pahimillaan jopa puolella. Kun näiltä ökyrikkailta ekointoilijoilta sitten kysytään, että kumpi on heidän suosittelemaa kestävää kehitystä: asuminen New Yorkin Manhattanilla vai Mumbain Dharavissa, he vastaavat yksituumaisesti, että Dharavi. Tähän tähtää myös Paavi Franciskuksen köyhyyttä idealisoiva vapautuksen teologia ja kansan teologia. Mutta jälkimmäinen vie sen vieläkin pisemmälle antaessaan sille Kristologisen merkityksen. Köyhien kärsimys tulee korvikkeeksi roomalaiskatoliselle eukaristialle. Jeesuksen Golgatalla annettu uhri ei jatkukaan enää ehtoollisleivän ja viinin aikaansaamassa transsubstantiaatiossa, vaan nyt se jatkuu köyhän ja sorrettun kansan kärsimyksissä.

Ja kuten Jeesuksen uhrin jatkuminen roomalaiskatolisen papin uskoville antamassa ehtoollisateriassa tarjoaa meille syntiemme sovituksen, nyt köyhän ja sorretun kansan kärsimys jatkaa Golgatan työtä tarjoten sovitusta siitä pahasta mihin läntinen yltäkylläisyys on johdattanut läntisen kristikunnan viimeisen 200 vuoden aikana. Jumalan Karitsan synnit heitetäänkin Hänen päältään köyhien kannettavaksi, jotta köyhät toimisivat sovituksen välikappaleina rikkaan lännen synneille. Joko olen ymmärtänyt väärin Franciskuksen teología del puebloa tai sitten se on historian kieroutunein vääristymä kristillisestä evankeliumista mitä yksikään paavi on koskaan saarnannut. Meidän syntimme on jo kannettu Golgatan keskimmäisellä ristillä eikä niitä enää sälytetä kenenkään toisen harteille. Vain Jumalan Poika yksin oli täysin viaton tulemaan synniksi meidän edestämme ja kantamaan sen rangaistuksen mikä olisi kuulunut meille. Olimme sitten köyhiä tai rikkaita, yksikään meistä ei ole arvollinen tulemaan korvikkeeksi Kristuksen kertakaikkiselle uhrille. Kukaan toinen kuin Hän ei voi kantaa meidän syntejämme. Hän jo kantoi ne ettei meidän enää tarvitse.

Johtopäätös

En ole aivan yhtä varma siitä, että Paavi Franciskus olisi Ilmestyskirjan toinen peto kuin olen siitä, että Prinssi Charles on sen ensimmäinen peto – Antikristus ja Laittomuuden ihminen. Englantia puhuvassa maailmassa monet kirjat ovat jo identifioineet Jorge Bergoglion Ilmestyskirjan väärään profeettaan. Monet saattaisivat tulkita Ilm. 13:11 profetiaa siitä, että tämän henkilö ”nousee maasta” merkitsevän sitä, että hän nousee juutalaisesta kansasta. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen selitys, sillä maa voi viitata myös tiettyyn maahan tai kansaan (kreikaksi gé), joka näyn asiayhteydessä olisi Italia, koska jae 1 viittaa siinä Roooman valtakuntaan ja sen viimeiseen keisariin. Bergoglio syntyi Argentiinassa vuonna 1936, mutta hänen perheensä alkuperä oli Italiassa paeten sieltä fasistien vainoja. Jos vilkaiset Kevin Annetten perustaman Brysselissä sijaitsevan ITCCS tapaoikeuden tuomioistuimen verkkosivua http://itccs.org/, huomaat pian Jorge Bergoglion nimen löytyvän uskomattomien – mutta lukuisten uhri-todistajien vahvistamien – syytöstä keskeltä, jonka mukaan hän on yhdeksäntenä piirinä tunnetun saatanallisen eliittikultin jäsen, joka murhaa ja hyväksikäyttää lapsia monien muiden Euroopan ja Amerikan merkkittävien henkilöiden kanssa.

Tällaiset syytökset saattavat olla monille liian paksua sulatettavaa, mutta olen jo raapaissut Kevin Annetten – mm. valtiontieteiden ja teologian maisteri ja Nobelin rauhanpalkinnon ehdokas – ja monien muiden laajoja tutkimuksia tästä alueesta kirjani 12. luvussa, ja voin todeta ettei tämä ole todellakaan mitään tuulesta temmattua panettelua tai mustamaalaamista. Jotain hyvin pimeää näyttäisi olevan meneillään Vatikaanin korkeiden muurien suojissa. Raamattu varoitti meitä valheapostoleista, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi: ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (Kor. 11:14-15). Puhuen vääristä profeetoista Jeesus sanoi, ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.” (Matt. 7:16-17).

Jokainen voi kysyä itseltään, että millaiset ovat olleet paaviuden viran todelliset hedelmät viimeisen 1000 vuoden ajalta.  Jokainen voi pohtia, että mitkä ovat Paavi Franciskuksen henkilökohtaiset hedelmät hänen puheidensa, teologiansa ja tekojensa valossa. Mitä jos hän ei olekaan sitä jota hän esittää olevansa? Entä jos hän onkin lampaiden vaatteisiin pukeutunut susi ja vanhurskauden palvelijaksi tekeytynyt Saatanan valheapostoli? Meidän on aika tehdä valinta sen välillä mihin loukkaannumme: tällaisiin syytöksiin vai siihen että Paavi Franciskus ei ole asettanut Jumalan Sanaa ja Kristusta kaiken yläpuolelle vaan mielistelee tämän maailman valheuskontoja, epäjumalanpalvelijoita ja Jumalan kieltäjiä vaatien kristittyjä ”kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa” (2. Kor. 6:14) valheellisen rauhan aikaasaamiseksi maanpäälle. Tässä suhteessa hänen retoriikkansa on täysin identtistä Prinssi Charlesin päämäärien kanssa valmistaen siten maailmaa hänen esiintulolleen uuden ajan valhe-Messiaana, jota seuraa monet saatanalliset ihmeet ja merkit (2. Tess. 2:9, Ilm. 13:14).


Katsomisen arvoinen video paavin kirkon paholaismaisesta historiasta ja siitä kuinka se ennustettiin Raamatun profetioissa. Vaikka kaikessa kohtaa en yhdykään tämän videon opetuksiin, kukaan ei voi kieltää useimpia tämän videon väitteistä. 

Katso myös seuraavat artikkelit Paavista:

Mainokset

One comment

  1. Kiitos kirjoituksesta, joka nöyrästi julistaa ja etsii totuutta tästä ajasta ja maailman kehityksestä paljastaen antikristillisen kehityksen, joka salassa soluttautuu, jotta laittomuuden ihminen ja laittomuus pääsisi valtaan, vastustaen näin kaikkea Jumalasta lähtöisin olevaa ja taistellen itse Jumalaa vastaan. Tätä tämän maailman ihmiset eivät näe eivätkä tunnusta, sillä he ovat hyljänneet totuuden, eikä Jumalan Henki heitä ohjaa, vaan oikeastaan tulee vain sokaisemaan heidät kun Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, sillä he ovat mielistyneet vääryyteen, eivät totuuteen, siis Kristukseen, johon me taas olemme rakastuneet ja johon luotamme pelastuakseksemme ja että Hän tuo oikeuden ja vanhurskauden tähänkin maailmaan.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s