Turkin 12. presidentti Recep Tayyip Erdoğan on tullut varsin kiistanalaiseksi hahmoksi lännessä. Heinäkuun puolivälissä tapahtuneen Turkin armeijan epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen Erdoğanin kriitikot pelkäävät hänen käyttävän tapausta hyväkseen Turkin yli 90 kestäneen demokratian lakkauttamiseksi ja maan palauttamiseksi islamistisen despotismin alaisuuteen mitä se oli yli 600 vuoden ajan Istanbulin Ottomaani sulttaanien alaisuudessa vuodesta 1300 vuoteen 1923 jolloin Turkin modernin historian mainekas sotasankari Mustafa Kemal Atatürk johti maansa sekulaariin tasavaltaan ensimmäistä maailmansotaa seuranneen Turkin itsenäisyyssodan jälkeen. Presidentti Erdoğanin radikalisoitumista läheltä seuranneet poliittiset tarkkailijat ovat syyttäneet presidenttiä mm. antisemitismistä ja islamilaisen terrorismin rahoittamisesta Turkin alueellisten intressien edistämiseksi mitä Erdoğanin kriitikot kutsuvat “Ottomanismiksi” eli yritykseksi palauttaa Turkin menetetty suurvalta-asema Lähi-Idässä ja Kaakkois-Euroopassa. Onko Erdoğanin ulkopolitiikka Raamatun profetioiden puuttuva linkki Hesekielen 38. ja Danielin 11. luvun näkyihin.

Hesekielen 38. luvussa Raamattu ennustaa kuinka Israelin Jumala herättää päivien lopulla suuren sotilasliittoutuman maata vastaan, “joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta” ja vetää sen “Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta”. Tämän liittouman johdossa on Goog – Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas Maagogin maassa. Useimmat profetian tutkijat ovat assosioineet Roosin Venäjään. Wikipedia kertoo, että monissa kielissä esiintyvän Venäjän Rus- alkuisen nimen “alkuperä on voinut olla Volga-joen iranilaisessa nimessä (F. Knauer, Moscow 1901), kuin myös Hesekielen Roosissa“. Samoin Mesek on assosioitu Moskovaan ja Tuubal Tobol-jokeen. Koska Hes. 38:15 lisäksi kertoo, että tämä valtakunta sijaitsee “pohjan perillä” eli Israelista katsoen äärimmäisenä pohjoisessa, profetia ei jätä paljoakaan varaa spekulaatioon. Samassa näyssä Googin liittolaisiksi luetellaan Persia eli nykyinen Iran, Etiopia, Puut (muinainen nimi Libyalle), Goomer (Talmudin mukaan Saksa) ja “Toogarman heimo pohjan periltä.”

Jos panet Googlen kuvahakuun hakusanan “ancient Ethiopia” tai “kingdom of Kush” näet Raamatun aikaisen Etiopian tai Kuusin valtakunnan vastanneen paremminkin tämän päivän Sudania kuin nykyistä Etiopiaa, jonka asukkaista enemmistö on nimellisiä kristittyjä. Se on siis ihmisoikeusrikkomuksistaan ja kristittyjen vainoista pahamaineinen islamilainen pohjois-Sudan, joka nousee Googin sodassa Israelin vastaiseen liittoumaan Venäjän ja lukuisten muiden kansojen rinnalle, jotka tunnetaan tänään Israelin leppymättöminä vihamiehinä. Aina Israelin perustamisesta lähtien vuonna 1948 Sudan on taistellut arabien rinnalla Israelin hävittämiseksi Lähi-Idän kartalta. Sudan on ollut myös Venäjän lähimpiä liittolaisia Afrikan mantereelle palaten aina kylmän sodan päiviin, mutta etenkin Vladimir Putinin hallinnon aikana, joka on vastustanut äänekkäästi YK:n pyrkimyksiä käyttää Darfurin kriisiä Sudanin alueellisen yhtenäisyyden hävittämiseksi. Venäjä ja Kiina on käynyt asekauppaa Sudanin kanssa ja näitä aseita on käytetty Darfurin siviiliväestöä vastaan.

Libyaa Venäjä on pitänyt arabimaailman vahvimpana liittolaisenaan jo vuosikymmeniä ja se oli ensimmäisenä kritisoimassa NATO:n johtamaa kampanjaa Gaddafin syrjäyttämiseksi. Putin pysyi Gaddafin rinnalla syyskuuhun 2011 asti jolloin se siirsi taktisen tukensa diktaattorin syrjäyttäneelle Libyan väliaikaishallinnolle. Islamistien ja sekularistien väliseen sisällissotaan ajautunut Libya on edelleen Venäjän läheisin liittolainen Pohjois-Afrikassa. Huhtikuussa 2015, pääministeri Abdullah al-Thani vieraili Moskovassa  ja ilmoitti, että Venäjä ja Libya tulee vahvistamaan suhteitaan etenkin taloudellisesti ja Venäjän varaulkoministeri on luvannut aseistaa Libyan Tobrukissa sijaitsevaa hallitusta sen taistelussa maailmanlaajuista kalifaattia tavoittelevia islamisteja vastaan joista ISIS on rantautunut myös Libyaan. Persia eli nykyinen Iran, joka mainitaan ensimmäisenä Googin liittolaisista, teki täyskäännöksen lännelle ja Israelille myönteisiltä valtiosuhteilta, kun Persian viimeinen monarkki Šaahi Mohammad Reza Pahlavi syrjäytettiin Iranin islamilaisessa vallankumouksessa 1979.

Irrationaalisessa Israel-vihassa rypevästä Iranista on tullut tänään yksi Venäjän tärkeimpiä liittolaisia Lähi-Idässä. Agressiivisesta retoriikastaan muistetun Maḥmūd Aḥmadīnezhādin presidenttikaudella (2005 – 2013) ydinasetta tavoitteleva ja pitkänkantaman täsmäohjuksilla pullisteleva Iranin islamilainen teokratia korvasi Saddamin Israelin ja lännen vaarallisimpana vihollisena Lähi-Idässä. Hesekielen näyn Israeliin hyökkäävästä Googin liittoumasta ainakin islamilaiset Iran, Libya ja Sudan on tavoitellut jo kauan juutalaisvaltion tuhoa. On myös muistattava tsaaristisen Venäjän juutalaisvastaisuus, mikä näky maan salaisen poliisin lietsomissa verisissä juutalaispogromeissa, mitkä johti juutalaisten kahteen ensimmäisen aliyahiin Eretz Israeliin edesauttaen näin ollen sionistisen liikkeen syntyä 1800 -luvun lopulla. Vaikka Neuvostoliitto sanoutui virallisesti irti sen tsaaristisen menneisyyden antisemismistä, jokainen historioitsija tietää, että Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa ohjaili sen jyrkkä sionismin ja Israelin vastaisuus minkä kommunistinen propagandakoneisto pyrki assosioimaan rasismiin ja imperialismiin.

Venäjän pitkä historia antisemitismin ja antisionismin tukemisessa saattaa selittää tai antaa ainakin historiallisen kontekstin Venäjän federaation nykyisille valtiosuhteille Israelin pahimpien vihollisten kanssa. Googin sotaa koskevan profetian historiallisessa perspektiivissä on myös huomioitava, että Venäjällä oli jo tsaarien aikaan imperialistinen pyrkimys hallita Lähi-Itää osana Britannian kanssa käytyä suurta peliä ja ns. idän kysymystä missä Euroopan suurvallat yrittivät kukin kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa “Euroopan sairaan miehen” eli kuolemaa tehneen Turkin Ottomaani imperiumin alueilla 1800 -luvulla. Goomerin eli Saksan rooli Venäjän rinnalla on nykyisen maailmantilanteen valossa vielä kovin arvoituksellinen osa profetiaa. Neuvostoliiton aikana Itä-Saksa kuului Varsovan liitossa Neuvostoliiton sotilaallisiin liittolaisiin, mutta tänään yhdistynyt Saksan liittotasavalta on EU:n johtavana valtiona osa Venäjän vastaista läntistä liittoumaa ja NATO:n jäsenmaa.

Yhden mahdollisen vastauksen tähän pulmaan voisi antaa kirjani ensimmäisessä luvussa ja Brexit-artikkelissa lainattu David Wilkersonin näky, jonka mukaan Venäjä miehittää juuri ennen Googin sotaa Pohjois-Norjan, Itä-Euroopan ja Saksan (ainakin hetkellisesti). Vaihtoehtoinen selitys olisi siinä, että Saksan johtama EU ja Venäjän johtama Euraasian Unioni taistelevat lopulta rinta rinnan Israelin vastaisessa sotilasliitossa. Koska näky mainitsee läntisen liittouman Venäjän ja sen islamilaisten liittolaisten vastustajiksi (Hes. 38:13), minusta on hyvin epätodennäköistä että Saksa ja EU kääntää selkänsä lopulta lännelle. Tälläinen skenaario ei voisi toteutua ainakaan Saksan nykyisen iittokansleri Angela Merkelin aikana. Profetian toinen puuttuva linkki on “Toogarman heimo pohjan periltä.” Toogarman paikallistamiseksi tarvitsee suorittaa jälleen vain pikahaku aina kätevästä Wikipediasta, joka kertoo siitä seuraavaa:

Toogarma (Hebreaksi: תּוגרמה) on hahmo “kansakuntien taulukossa” Genesiksen 10:ssä luvussa, Nooan  jälkeläisten listassa, jotka edustavat muinaisten heprealaisten tuntemia kansoja. Toogarma on Jaafetin jälkeläisten joukossa ja sen on ajateltu edustavan joitain kansoja, jotka sijaitsivat Anatoliassa. Keskiaikaiset traditiot vaihtelevasti väittivät Togarmaa Kaukasuksen ja läntisen Aasian, mukaanlukien georgialaisten, armenialaisten ja turkkilaisten kansojen (so. oghuzien, kasaarien, bulgaarien) myyttiseksi esi-isäksi.

Jos jo keskiajan juutalaiset oppineet tiesivät Toogarman heimon edustavan Anatoliassa eli nykyisessä Turkissa tänään asuvia turkkilaisia heimoja, meidän ei ole syytä epäillä tätä. Turkinsukuisia kansoja ovat myös Keski-Aasiassa sijaitsevat entiset neuvostotasavallat Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Turkmenistan ja Uzbekistan. Nämä kuuluvat turkkilaisten itäisiin heimoihin vastakohtana Vähä-Aasian läntisiin heimoihin, jotka tunnetaan oghuzien heimona ja jotka mm. juutalainen historioitsija Josippon jäljitti jo 900 -luvulla Nooan pojan Jaafetin lapsenlapsen Toogarman jälkeläisten joukkoon. Nämä heimot ajautuivat keskiajalla etenkin islamin nousun myötä nykyisen Turkin seuduille ja korvasivat siellä aikaisemmin asuneet Vähä-Aasian kreikkalaiset kristityt. Hesekiel sanoo Toogarman heimon sijaitsevan “pohjan perillä” eli Israelista katsoen kaukana pohjoisessa. Hesekielen aikaisen maantieteen valossa Turkki sijaitsi todellakin “pohjan perillä” vaikka toisaalta ilmaisu voi viitata myös siihen, että turkkilaiset heimot asuivat Hesekielen aikana paljon pohjoisemmilla seuduilla kuin he asuvat tänään.

Turkki, Venäjä ja ISIS

Ottomaani imperiumin ja keisarillisen Venäjän aikana nämä kaksi kansaa olivat sotajalalla vuosisatojen ajan. Venäjän ja Turkin välillä käytiin 1500 -luvulta 1900 -luvun alkuun asti kaikkiaan 12 sotilaallista konfliktia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Turkin tasavalta ei ole ollut enää sodassa Venäjää vastaan vaikka Turkki liittyi NATO:on kylmän sodan aikana. Vielä marraskuussa 2015, kun maiden imperialistisen menneisyyden aikaiset vihollisuudet uhkasivat puhjeta uudestaan Turkin ilmavoimien ampuessa alas venäläisen Suhoi Su-24 rynnäkkökoneen Turkin ja Syyrian välisellä rajalla osana Venäjän sotilasoperaatiota Syyriassa, näköala Turkin ja Venäjän sotilasliitolle länttä ja Israelia vastaan näytti kovin epäuskottavalta mahdollisuudelta. Vaikka Turkki kuuluu nyt Natoon, on muistettava että esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liittynyt Saksan valtakunnankansleri Otto von Bismarckin alulle panemaan kaksiliittoon Saksan ja Itävalta-Unkarin rinnalle puolustaakseen toisiaan Ranskan ja Venäjän mahdollista agressiota vastaan. Maailmansodan puhjetessa Italia käänsi kuitenkin takkinsa katsoessaan Saksan itse aloittaneen sodan ja liittoutui 1915 ympärysvaltojen rinnalle.

Viime aikaiset tapahtumat Turkissa saattavat toimia historiallisena käännekohtana Venäjän ja Turkin tulehtuneissa suhteissa. Kesäkuun lopussa presidentti Erdoğan pyysi Venäjältä virallisesti anteeksi sen sotilaskoneen alasampumista mistä presidentti Putin oli mielissään. Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen, jonka Turkissa siitä syytetty oppositiojohtaja Fethullah Gülen sanoo olleen Erdoğanin itsensä lavastama, Venäjän ja Turkin suhteet ovat parantuneet entisestään. Paljon maltillisempaa islamin tulkintaa ja demokratiaa kannattavaa Gulenistista liikettä Yhdysvalloista käsin johtava Gülen sanoutui vallankaappausyrityksestä jyrkästi irti ja vertasi Turkin presidenttiä Hitleriin, jonka tarkoitus oli käyttää vallankaappausta hyväkseen samoin kuin Hitler käytti Saksan valtiopäivätalon tuhopolttoa Weimarin tasavallan siirtymävaiheessa Kolmannen valtakunnan diktatuuriksi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvioi MTV:n haastattelussa 20. heinäkuuta, että  Turkki voi nyt hyvinkin etääntyy Euroopasta ja kääntyä Venäjän suuntaan. Niinistön mukaan “Euroopan Unionin on nyt syytä katsoa, kuinka pitkälle tämä Venäjän ja Turkin yhteinen taival saattaa edetä.”

Myös Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola kertoi Uudessa Suomessa, että presidentti Erdoğan hakee “selkeästi uusia allianssisuhteita Lähi-idässä. Tämä kylmän sodan jälkeinen asetelma on selkeästi elämässä. Turkki osoittaa, että se pikkuisen on vallankahvassa. Se on viime päivinä kovistellut Yhdysvaltoja hyvinkin suoraan ja vihjaillut, että se voi valita myös toisin. Toisaalta Yhdysvallat on myös vähän kyllästynyt Turkkiin liittolaisena.” Koska Turkin valtaapitävä islamistinen AKP puolue on syyttänyt Yhdysvaltain hallintoa vallankaappauksen tukemisesta, minkä Valkoinen talo on kieltänyt, ja Iran myös lietsoo epäilyjä väittäessään Saudi-Arabian osallistuneen vallankaappaus juoneen, tämä on saanut Erdoğanin harkitsemaan uudestaan suhteitaan länteen, mikä saattaa johtaa sen Venäjän ja Iranin liittolaiseksi. Esimerkiksi Iltalehti kertoi 18. heinäkuuta Putinin käyttäneen tilannetta hyväkseen kosiskelemalla Turkkia Venäjän liittolaiseksi. Tälläiseen U-käännökseen viittaavat merkit ovat olleet näkyvillä jo kauan aikaa Erdoğanin ulkopolitiikassa.

Yksi merkki tästä oli hänen Israelin vastaiset lausuntonsa, jotka kärjistyivät etenkin toukokuun 2010 Gazan “avustussaattue” välikohtauksen jälkeen jossa joukko aktivisteiksi naamioituneita jihadisteja otti yhteen Israelin merivoimien kanssa kansainvälisillä vesillä. Tämän tapauksen myötä Israelin valtion suhteet Turkkiin putosivat alhaisimmalle tasolleen koko maiden historian aikana. Toinen esimerkki tästä on hyvin dokumentoitu taloudellinen tuki jolla Turkin hallitus on avustanut Syyrian ja Irakin Islamilaista valtiota eli terrorijärjestö ISISin brutaalia valtaannousua. Pariisin ilmastokokouksessa Putin väitti Turkin ampuneen venäläishävittäjän puolustaakseen ISISin öljyreittejä. Kuten Ville Kyrönlahti kirjoittaa paljastavassa artikkelissaan täältä, on olemassa vahvaa näyttöä sille, että Turkki käy laitonta öljykauppaa ISISin kanssa ostamalla siltä öjyä jonka se on varastanut Irakista ja Syyriasta. Jopa arvovaltainen Newsweek lehti raportoi tästä marraskuussa 2014 artikkelissaan “ISIS näkee Turkin liittolaisenaan. Islamilaisen valtion entinen jäsen paljastaa turkkilaisen armeijan yhteistyön”. Turkin yhteistyö terroristien kanssa mainitaan myös Wikipediassa.

Akateemikot, journalistit ja useat valtionpäämiehet ovat todenneet, että Turkki tekee aktiivisesti yhteistyötä ISISin kanssa rahoittaen sitä, toimittaen aseita, sallien taistelijoiden liikkua vapaasti Turkista sisään ja ulos, ja tarjoamalla terveydenhuoltoa haavoittuneille ISIS taistelijoille. On myös väitetty, että Turkki ostaa öljyä pimeillä markkinoilla ISISiltä ja Turkki salakuljettaa aseita ISIS taistelijoille.

Toisaalta on ollut yhtä vahvaa näyttöä myös sen puolesta, että ISIS:in rahoittajana on toiminut Turkin lisäksi myös wahhabistinen Saudi-Arabia – Lähi-Idän sunniradikalismin äiti ja sen perimmäinen tukija – ja tämä tuki islamilaisen terrorismin nousulle on kanavoitu Anglo-Saudilaisen Al-Yamamah öljyä-aseista sopimuksen varjossa, jonka Walesin Prinssi Charles – Saudien ja Bin Ladenin perheen pitkäaikainen ystävä – neuvotteli henkilökohtaisesti prinssi Bandar bin Sultanin kanssa, jota on syytetty al-Qaidan ja ISISin todelliseksi johtajaksi (ks. Kuinka Prinssi Charles on todellinen voima al-Qaidan ja Isiksen takana?). Lisää seikkaperäisesti dokumentoitua informaatiota Lontoon pankkien ja Englannin kuningasperheen yhteydestä kansainväliseen terrorismiin löydät Executive Intelligence Reviewin artikkelista Bust the London-Riyadh Global Terror Axis täältä. Mutta mikä motiivi Turkilla tai Englannin aristokratialla olisi sitten rahoittaa ISISin kaltaisia brutaaleja terroriryhmiä? Kuninkaallisille, joiden julkisesti lausuttu tavoite on vähentää planeetan ihmisväestöä 95%, tuskinpa ihmisoikeuskysymykset ovat ainakaan tälläisen tuen esteenä. (ks. Isiksen johtaja Abu Bakr al-Baghdadi versus Walesin Prinssi Charles. Kumpi on mielestäsi vaarallisempi?)

Turkin tiedetään tukevan Syyrian ja Irakin ISIS-taistelijoita osittain siksi, että se käyttää heidän murhaavaa iskuvoimaansa välikätenä vuosikymmeniä kestäneessä taistelussaan Kaakkois-Turkin ja Pohjois-Syyrian kurdea vastaan. Uskoakseni tässä on panoksena kuitenkin paljon monisyisemmät geopoliittiset kysymykset, joista vain harva on tänään perillä. Viittaan nyt erityisesti niin sanottuun uuden suuren pelin käsitteeseen, jota käsittelin Raamatun profetioita vasten laajemmin kirjani neljännessä luvussa ja helmikuisessa artikkelissani nimeltä “Harmageddonin shakkilaudalla. Kuinka tapahtumat Syyriassa toistavat 1800 -luvun suurta peliä Englannin leijonan ja Venäjän karhun välillä? Entä kuinka se kertoo Prinssi Charlesin olevan Raamatun Antikristus?” Tämä kirjojen otsikoissa, akateemisissa lehdissä, uutisartikkeleissa ja hallitusraporteissa tunnettu geopoliittinen käsite viittaa tämän päivän suurvaltapolitiikkaan Keski-Aasiassa, Lähi-Idässä ja Balkanilla ensimmäisen suuren pelin jatkona, joka käytiin 1800 -luvulla Venäjän keisarikunnan ja Brittiläisen imperiumin välillä Tiibetin, Persian, Mesopotamian ja hajoamassa olleen Turkin Ottomaani imperiumin alueiden hallinnasta.

Ottomaanien perintö ja Britannian uusi imperialismi

Minusta on ollut kiehtovaa oppia kuinka tämän päivän tapahtumat Lähi-Idän räjähdysherkässä ruutitynnyrissä on elimellisesti yhteydessä 1800 -luvun imperialistiseen historiaan tai itseasiassa jo varhaiseen keskiaikaan. Jihadistien propagandassa lännen interventionistiseen politiikkaan viitataan toistuvasti “ristiretkinä”. Joskus länsi on ollut itse edistämässä tälläistä assosiaatiota. Esimerkiksi kun Britannia miehitti Palestiinan Ottomaani imperiumilta ensimmäisen maailmansodan lopussa, kenraali Allenbyn väitettiin sanoneen “vasta nyt ristiretket ovat päättyneet”. Samaan aikaan brittiläinen lehdistö kuvasi tapahtumia pilapiirroksin missä Rikhard Leijonanmieli – Jerusalemin uudelleenvaltausta Saladinilta yrittänyt Englannin kuuluisa ristiretkijohtaja 1100 -luvulla – katsoi alas taivaasta ja sanoi, “vihdoinkin minun unelmani ovat käyneet toteen”. Syyskuun 11. terrori-iskujen päivänä myös George W. Bush käytti tälläistä sanastoa, kun hän totesi, “tämä ristiretki, tämä sota terrorismia vastaan tulee vaatimaan aikaa ja Amerikan kansan tulee olla kärsivällisiä.” 

Tietysti lännen poliittiset johtajat ovat vakuuttamassa jatkuvasti muslimimaille, ettei terrorismin vastainen sota ole ole sotaa islamia vaan vihaa, suvaitsemattomuutta ja uskonnollista radikalismia vastaan. Kuitenkin totuus minkä vain harvat uskaltavat sanoa ääneen on se, että islamin historia on ollut alusta asti verellä ja vihalla kyllästettyä uskonnollista fanatismia. Vasemmalle kallistuvassa ja hengellisesti sokeassa lännen valtamediassa, joka yrittää varoa viimeiseen asti rauhanomaisten muslimien mustamaalaamista, analogia modernin jihadismin ja keskiaikaisen jihadismin välillä pyritään jatkuvasti vesittämään pelkkänä ISISin propagandana. Tosiasissa tämän päivän tapahtumat ovat hyvin luonnollista jatkoa siihen sivilisaatioiden yhteenottoon, mitä on käyty islamin ja kristikunnan välillä jo lähes 1400 vuoden ajan. Itseasiassa Euroopan historian merkittävimmät tapahtumat ovat kaikki tavalla tai toisella kytköksissä tähän eeppiseen sotaan mitä on käyty islamin ja kristikunnan välillä aina Muhammadin päivistä lähtien. Tämän tiedostamiseksi ei ole tarvetta kirjoittaa pro gradua historiasta.

Tämän historian pisimpään kestäneen sivilisaatioiden välisen sodan ensimmäinen vaihe käytiin 600 -luvun alussa Bysantin keisari Herakleioksen ja hänen valtakuntaansa hyökänneiden arabivalloittajien välillä, jotka onnistuivat valtaamaan Itä-Rooman kreikkalaisilta kristityiltä Palestiinan ja Egyptin ja etenivät 700 -luvun alkuun mennessä nykyiseen Espanjaan saakka. Yksi merkittävä tekijä arabien menestykseen oli Bysantin ja Persian välillä vain vähän aikaisemmin käyty suuri taistelu mistä Herakleios oli vasta tointumassa eikä hän maahan palattuaan osannut odottaa uutta hyökkäystä takapajuisena pidetystä Arabian niemimaasta. Tämä taistelu Bysantin kreikkalaisten ja Persian välillä ja sen jatkona esiintynyt islamilaisen maailmanvallan nousu ennustettiin historiallisilla yksityiskohdilla Danielin kirjan 8. ja 11. luvun toisessa täyttymysvaiheessa, kuten demonstroin tätä kirjani 11. luvussa. Kun Itä-Rooman pääkaupunkina yli tuhat vuotta ollut Konstantinopoli (nyk. Istanbul) sortui lopulta turkkilaisten hyökkäyksessä 1453, tämä avasi tien turkkilaisen imperiumin nousulle, joka eteni pian Balkanin kristillisiin asuinseutuihin kuin myös Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin.

Koska Ottomaanien kalifaatti nousi Itä-Rooman valtakunnan islamilaiseksi seuraajavaltioksi ja sen suoraksi perilliseksi, 1500 -luvun uskonpuhdistajien eskatologiassa Turkin valtakunta assosiotiin Danielin kirjan toisen luvun kuvapatsasnäkyyn Rooman valtakunnan kahdesta jalasta (Itä- ja Länsi-Roomasta) kuin myös Danielin seitsemännen ja kahdeksannen luvun näkyyn vähäpätöisestä sarvesta (so. hallitsijasta tai valtakunnasta), joka profetian mukaan nousee Rooman valtakunnan seuraajaksi sen jälkeen, kun Germaniasta nousseet kansanheimot levittäytyivät Länsi-Roomaan ja jakoivat sen kymmeneen kuningaskuntaan, kuten Dan. 7:24 täsmälleen ennusti tämän valtakunnan lopusta. Samalla kun seitsemännen luvun pienen sarven ymmärrettiin ennustaneen paavinvallan nousua Länsi-Rooman alueella Rooman läntisen vallan perillisenä, kahdeksannen luvun vähäpätöisen sarven nähtiin taas ennustavan Itä-Rooman tuhon ja Ottomaani vallan nousun ja nämä kaksi valtaa yhdessä, läntinen paavinvalta ja itäinen kalifaattikunta, jatkoivat kuvapatsasnäkyä Rooman kahdesta jalasta, joiden valta edeltäisi Jeesuksen Kristuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotista hallintoa maanpäällä.

Tässä oli siis pähkinänkuoressa 1500 – 1800 -lukujen protestanttien ja joidenkin juutalaisten keskuudessa vallinnut ymmärrys Danielin kirjan profetioista, joiden raamatullisia ja historiallisia perusteita kävin paremmin läpi kirjani luvuissa 10 – 11. Mutta vaikka Ottomaani imperiumi hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, sen perintö kummittelee yhä tämän päivän sekasortoisessa Lähi-Idässä. Kun viimeinen Ottomaani Sulttaani Mehmed VI syöstiin valtaistuimeltaan marraskuussa 1922, Osmannien valtakunta oli pilkottu ympärysvaltojen kesken Sèvresin rauhansopimuksessa mitä Turkin kansallismielinen sotakenraali Mustafa Kemal Atatürk vastusti viimeiseen mieheen asti ja käynnisti ensimmäistä maailmansotaa seuranneen Turkin itsenäisyyssodan. Atatürkin sinnikkyyden ansiosta Turkki onnistui pitämään itsellään sen nykyiset rajansa vaikka ennestään Turkin vallassa ollut Levantti (Syyria, Irak ja Palestiina) jaettiin Britannian ja Ranskan kesken. Britit saivat hallittavakseen Mesopotamian (nyk. Irak) ja Palestiinan (nyk. Israel ja Jordania) ja ranskalaisten valtaan päätyi Syyria.

Tämä jako perustui vuonna 1916 Ranskan ja Britannian kesken solmittuun Sykes–Picot-sopimukseen, jonka tarkoituksena oli neuvotella sodan jälkeisistä etupiireistä miehitetyn Ottomaani imperiumin alueilla. Tämä sopimus tuli julkisuuteen marraskuussa 1917 samaan aikaan, kun Britannian hallitus julkaisi ulkoministeri Arthur James Balfourin kirjeen Lionel Walter Rothschildille missä britit antoivat tukensa sionistien pyrkimyksille perustaa juutalaisvaltio Palestiinaan kiitoksena juutalaisten panoksesta ensimmäisessä maailmansodassa. Arabien puolella tämä nähtiin riitelevän brittien aikaisempaa Husain ibn Alille annettua lupausta vastaan missä britit lupasivat luovuttaa arabeille turkkilaisten hallitsemat arabimaat jos he auttaisivat heitä sodassa Ottomaaneja vastaan. Nämä ristiriitaiset lupaukset laski perustukset Israelin ja arabien myöhempiin vihollisuuksiin vaikka todelliset syyt konfliktin takana ovat tietenkin paljon monisyisempiä. Jokainen historian peruskurssin suorittanut tuntee nämä asiat kuin omat taskunsa, mutta harva tulee pohtineeksi niinkin merkittävää kysymystä kuin, että miksi Lähi-Itä ylipäätään päätyi sodan jälkeen Ranskalle ja Brittiläiselle Imperiumille.

Historian lyhyellä oppimäärällä vastaisimme, että Turkin liittolaisuus Saksan kanssa ensimmäisessä maailmansodassa pakotti laivastoministerinä tuolloin toimineen Winston Churchillin määräämään hyökkäyksen Konstantinopoliin, jotta Turkki saataisiin pois Venäjän kimpusta ja venäläiset voisivat keskittää valtavat sotilasreservinsä Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Mutta tämä ei vastaisi siihen miksi Turkki yleensä liittoutui keskusvaltojen kanssa ja miksi juuri Britannia johti hyökkäystä Turkkia vastaan. Brittiläinen Imperiumi ei nimittäin vallannut Lähi-Itää sodan mahdollistaman sattuman oikkuna. Jos Lähi-Itä olisi tipahtanut brittien syliin sattumalta, Britannia ei olisi miehittänyt Ottomaanien hallussa ollutta Kyprosta jo vuonna 1878 ja Egyptiä 1882. Kyproksen ja Egyptin miehityksen taustalla oli vuoden 1878 Berliinin kongressi jossa Britannian historian ainoa juutalainen pääministeri Benjamin Disrael neuvotteli Euroopan valtionpäämiesten kanssa Balkanin kohtalosta, jonka kristilliset kansat oli itsenäistymässä Turkin vuosisatoja kestäneestä miehityksestä.  Venäjän Keisarikunta käytti hyväkseen Balkanin historiallista yhteyttä slaavilaisiin kansoihin ja kreikkalaisortodoksiseen kristikuntaan – jonka suojelija Venäjä oli – kasvattaakseen sen varjossa omaa vaikutusvaltaansa Balkanilla.

Britit olivat huolissaan Venäjän karhun etenemisestä kohti Välimerta ja Turkin pääkaupunkia Konstantinopolia. Tämä huoli oli yhteydessä aiemmin mainitsemaani suureen peliin, jota käytiin Britannian ja Venäjän, 1800 -luvun kahden johtavan imperiumin kesken etenkin Afganistanin ja Persian alueilla. Britit pelkäsivät Venäjän vallan laajentumista Keski-Aasiassa, koska se muodosti vakavan uhan Brittiläiselle Intialle, jonka varassa koko imperiumin olemassaolo käytännössä katsoen lepäsi sen taloudellisen merkityksen tähden etenkin tuottoisassa oopiumi kaupassa, jonka Intia toi Brittiläiselle imperiumille ja mikä johti Britannian ja Kiinan välisiin oopiumisotiin, kun Kiinan keisari yritti rajoittaa brittien moraalitonta huumekauppaa. Jopa Euroopan valloittanut maineikas sotastrategisti Napoleon Bonaparte oli hyvin tietoinen siitä, että niin kaun kuin Intia olisi brittiläisten käsissä, olisi mahdotonta lyödä Britanniaa manner-eurooppalaisissa sodissa. Tästä syystä hänen ensimmäisinä sotatoiminaan 1700 -luvun lopulla ei ollut yrittää vallata saarivaltiota itseään, vaan hän kääntyi sen sijaan kohti itää ja valloitti Ottomaaneilta Egyptin ja Palestiinan katkaistaakseen brittien kauppareitit Intiaan.

Napoleonin sotaretken havahduttamana Brittiläinen imperiumi alkoi käsittää Lähi-Idän strategisen merkityksen sen vallalle Etelä-Aasiassa. Tästä syystä se yritti miehittää Egyptiä jo vuonna 1807 kenraali Alexander Mackenzie Fraserin johdolla vaikka Egyptin kuvernööri Muhammad Ali Pasha ajoi heidät tiehensä muutamaa kuukautta myöhemmin. 1800 -luvun myöhempien tapahtumien myötä, kun Turkin valtakunta heikentyi yhä entisestään Kreikan itsenäistyessä vuonna 1832 samaan aikaan kun Egyptin yksinvaltiaaksi julistautunut Ali Pasha, “modernin Egyptin isä”, kaappasi väliaikaisesti Palestiinan ja Syyrian, Britannia alkoi pelätä yhä enemmän Ottomaani imperiumin luhistumista ja Lähi-Idän päätymistä joko Ranskan tai Venäjän etupiiriksi. Näin ollen Britannia näki parhaiden intressiensä mukaiseksi turvata Lähi-Idän hallinta oman armeijansa käsiin ennen kuin se päätyisi vihollisarmeijalle. Saksan Bismarckin isännöimässä Berliinin kongressissa Turkki luovutti briteille Kyproksen hallinnan.

Tämän takana oli kongressin edellä solmittu salainen sopimus Turkin ja Britannian hallituksen välillä missä Turkin Sulttaani lupasi lahjoittaa Kyproksen briteille mikäli he käyttäisivät sitä sotilastukikohtana mistä käsin puolustaisivat Turkkia Venäjän mahdollista agressiota vastaan. Disraelin neuvottelutaitojen ansiosta Britannian hallitus onnistui lyömään siten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Samalla kun tukikohta Kyproksella pidätti Venäjän uhkaa Välimerellä, he saivat strategisen laivastotukikohdan josta käsin imperiumin laivoilla oli nopeat kulkuyhteydet Intiaan Välimeren ja Punaisenemeren yhdistävän Suezin kanavan kautta, joka valmistui Turkkiin yhä nimellisesti kuuluneen Egyptin hallitsijan valvonnassa vuonna 1869. Pääministeri Disrael osti kanavan neljällä miljoonalla punnalla Rothschildien juutalaisen pankkiirisuvun avustuksella velkaantuneelta Egyptiltä vuonna 1875. On siis ilmeistä, että Egyptin miehitys vuonna 1882 oli osa Brittiläisen imperiumin strategiaa suojella Suezin kanavan kauppareittejä Egyptin hallitsijalta tai vihollisvalloilta, jotka voisivat yrittää estää brittiläisten laivojen vapaan liikkumisen Välimereltä Intiaan.

Vuosisatoja aikaisemminhan se oli ollut Ottomaanien pystyttämä tiesulku idän silkkitielle, mikä pakotti lännen etsimään vaihtoehtoisia kauppareittejä Aasiaan johtaen siten suoraan löytöretkien aikakauteen ja sitä seuranneeseen Euroopan imperialismiin. Konstantinpolin sortuminen vuonna 1453 Itä-Rooman pääkaupunkina johti myös antiikin sivistystä säilyttäneiden kreikkalaisten pakenemiseen Etelä-Eurooppaan ollen yhtenä tekijänä avustamassa renessanssin syntyä lännessä. Hesekielen näyssä mainitulla Toogarman heimolla on ollut siis hyvin keskeinen rooli Euroopan historiassa. Suezin kanavaa kutsuttiin Britanniassa “imperiumin henkireiäksi” koska se oli sen tärkein reitti Afrikassa ja Aasiassa oleviin siirtokuntiinsa. Mutta jokaiselle lienee selvää, että jos Suezin kanavan strategisen aseman turvaaminen vihollisvalloilta oli imperiumin ykkösprioriteettien joukossa, niin myös Palestiinan ja Mesopotamian hallinta olisi ollut sille vähintäänkin yhtä suuri intressi. Levanttia ja Mesopotamiaa hallitsemalla Britannia ei olisi ainoastaan voinut puolustaa paremmin Suezin kanavaa, mutta se olisi mahdollistanut sille myös Etelä-Aasiaan maitse kulkevien kauppareittien turvaamisen vihollisvalloilta.

Eräs tärkeimpiä taustavaikuttajia ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen oli sotaa edeltänyt piirityspolitiikka missä Saksa motitettiin kolmen vihollisvallan, Ranskan, Venäjän ja Iso- Britannian keskelle, jonka historioitsija Webster G. Tarpley kertoo olleen Kuningas Edward VII:n henkilökohtaisten ponnistelujen tulosta artikkelissaan King Edward VII of Great Britain: Evil Demiurge of the Triple Entente and World War 1.  Edward VII:n “rauhanponnistelujen” seurauksena Britannia ja Ranska solmivat Entente Cordialen vuosina 1903-04, ja Britannia ja Venäjä sopivat 1907 etupiireistään Persiassa, mikä päätti heidän vuosisataisen vihollisuutensa ja sinetöi ympärysvaltojen synnyn Saksan ja Itävalta-Unkarin perikadoksi. Mielenkiintoisen lisäulottuvuuden tähän tuo muuten sekin tosiseikka, että sekä Saksan että Itävalta-Unkarin yksinvaltaiset keisarit Vilhelm II ja Habsburgien suvun Frans Joosef I, jonka veljenpojan murhasta sota alkoi elokuussa 1914, kuuluivat molemmat vuoteen 1915 asti Englannin sukkanauharitarikunnan (Order of the Garter) jäsenlistaan yhdessä Venäjän keisari Nikolai II:n ja Englannin monarkin kanssa, joka on koko ritarikunnan pää.

Edward VII:n poika Yrjö V, Nikolai II ja Vilhelm II olivat kaikki serkuksia ja palvelivat samaan aikaan tässä Britannian kaikkein ylhäisimmässä veljeskunnassa Brittiläisen imperiumin hallitsijaa aina ensimmäisen maailmansodan ensimmäiseen vuoteen asti. Tämän saman järjestön kunniajäseninä oli myös joitakin Turkin viimeisimpiä Ottomaani Sulttaaneja. Tämä on itseasiassa hyvin merkittävä tieto, koska kyseisen järjestön on väitetty olevan ylin johtoelin eliitin kulissien takaisessa suunnitelmassa juonitella sotien ja vallankumousten avulla uusi maailmanjärjestys eli yhden maailman poliittinen, hengellinen ja taloudellinen systeemi. Tämän järjestön aristokraattiset johtajat ovat olleet 1700 -luvulta asti johtavia vapaamuurareita ja Napoleonin sotien aikana siinä palveli jopa baijerilaisen illuminaatti veljeskunnan johtava saksalainen aristokraatti, kuten dokumentoin tämän kirjani 12 .luvussa. Vastuu ensimmäisestä maailmansodasta – minkä ruumiskasoista nousi sitten Hitler ja toinen maailmansota – on pantu usein yksin Saksan keisari Vilhelm II:n harteille. Mutta ei ole syytä unohtaa Vilhelm II:n olleen Britannian kuningasperheen jäsen sillä hänen äitinsä Viktoria oli Kuningatar Viktorian ja Prinssi Albertin esikoinen.

Edellä olen halunnut demonstroida lähinnä sitä, että uskomme sitten ensimmäisen maailmansodan olleen germaanisilla siniverisillä ja vapaamuurareilla pakatun Sukkanauharitarikunnan ovela salaliitto – tälläiseen uskomukseen näyttäisi viittaavan Vilhelm II:n omat päiväkirjat -, tai pelkän epäonnistuneen valtapolitiikan seurausta, niin Brittiläisen Imperiumin pyrkimykset Lähi-Idän hallitsemiseen olivat esillä jo vuosikymmeniä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Esimerkiksi Wikipedia kertoo, että Berliinin kongressissa 1878 “Lontoo ja Pariisi olivat hermostuneita Ottomaani imperiumin vähenevästä vallasta ja Venäjän kulttuurisesta laajentumisesta etelään missä molemmat Britannia ja Ranska olivat valmiita kolonisoimaan Egyptin ja Palestiinan.” Yksi laukaisevista tekijöistä, mikä sai Britannian liittymään lopulta Venäjän ja Ranskan puolelle Saksaa vastaan oli Vilhelm II:n suunnitelma rakentaa Berliinin ja Bagdadin yhdistävä rautatie, mikä olisi vaarantanut Brittiläisen Intian koskemattomuuden. Webster G. Tarpley kirjoittaa miten Englannin kuningas ja Intian Keisari Edward VII suhtautui tähän suunnitelmaan.

Edward myös pelasi Keisarin sabotoimaan Berliini-Bagdad rautatien. Windsorin linnassa vuonna 1907, Edward vaati Britanniaa pitämään hallussaan osan rautatiestä Bagdadin ja Persianlahden välillä “porttina,” ilmeisesti tukkiakseen Saksan joukot menemästä Intiaan. Keisari oli valmis myöntämään tälläisen portin. Toisin sanoen, Edward vaati että kaikki puhe Bagdadin rautatiestä tulisi olla nelisuuntaista Ranskan, Venäjän, Britannian ja Saksan kanssa, niin että Saksan ehdotukset ajettaisiin alas aina äänin 3-1.

Tämän ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen 1800 -luvun imperialistisen historian ymmärtäminen on olennaisen tärkeää, koska Lähi-Itä ei vain pudonnut brittiläisten ja ranskalaisten syliin arabeille ja juutalaisille sodassa annettujen lupausten tahattomana seurauksena. Tosiasiassa Britannia ja Ranska olivat harkinneet Egyptin ja Palestiinan kolonisoimista koko maailmansotaa edeltäneen vuosisadan. Ottomaani valtakunnan hidas kuolema oli Euroopan suurvalloille samaan aikaan sekä jännitteitä luonut kansainvälinen kriisi että mahdollisuus heidän valtansa kasvattamiseksi Turkin valtakunnan kustannuksella. Myös juutalaisen kansallisromantiikan ja sitä tukeneen kristillisen sionismin syntyä 1830 -luvun Iso-Britanniassa hyödynnettiin brittien imperialistisia päämääriä varten Lähi-Idässä. Monet brittiläiset poliitikot kannattivat juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan jo 1840 -luvulla osana heikkenevän Ottomaani imperiumin luomia jännitteitä. Lähi-Itä ja Palestiina oli todellakin maailman poliittisten tapahtumien keskiössä jo 100 vuotta ennen Israelin valtion syntyä. On kovin ironista, että tuolloin juutalaisvaltion uskottiin tuovan vakautta Lähi-Idän sekasortoiseen ilmapiiriin.

Mutta kaiken edellä kerrotun pointti on nyt siinä, että jos Lähi-Idän hallitseminen oli Euroopan suurvalloille strateginen välttämättömyys etenkin Ottomaani valtakunnan romahduksen jälkeisessä maailman tilanteessa, niin ei se ole sitä myöskään tänään yhtään sen vähempää. Toisin sanoen, jos Lähi-Idän hallinta oli jo 1800 -luvulla henkireikä Euroopan suurvaltojen vallan säilyttämiseksi, niin kuinka paljon enemmän se on sitä tänään, kun yli 80 prosenttia maailman öljyvaroista tulee OPEC maista. Öljyn ja maakaasun lisäksi Lähi-Idässä on monia muitakin kallisarvoisia luonnonvaroja, esimerkiksi mineraaleja kuten bauksiittia, rautamalmia, sinkkiä, lyijyä ja hiiltä, kultaa, hopeaa, tinaa, ja alumiinia. Lähi-Idän energiavarojen tuotantokeskittymien, öljyputkireittien, mineraalien, strategisten vesistöjen ja vuoristoalueiden hallinta on tullut tänään suuren pelin uudistetun version päämääräksi.

Anglo-amerikkalaisen maailmanvallan johtama terrorismin vastainen sota ei ole mitään muuta kuin supervaltojen välinen imperialistinen strategiapeli Lähi-Idän luonnonvarojen hallinnasta, joka on noussut jatkamaan 1800 -luvun suurta peliä Brittiläisen imperiumin ja Venäjän keisarikunnan välillä. Ei ole mikään salaisuus, että Bushin ja Blairin ulkopolitiikka perustui yhdysvaltalaisen valtiotieteilijä Zbigniew Brzezinskin vuonna 1997 julkaistuun kirjaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives, jonka mukaan “Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvalta-statuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle.” Syyskuun 11. terrori-iskut antoivat Bushin hallinnolle tarvitsemansa tekosyyn Brzezinskin ajatusten toteuttamiseen käytännössä.

Mutta Afganistanin ja Irakin sijaan olisi ollut paljon oikeutetumpaa kohdistaa hyökäys Saudi-Arabiaan sillä syyskuun 11. uhrien omaisten lakimiesten keräämän todistusaineiston valossa Saudi-Arabia toimi al-Qaidan johtavana rahoittajana iskuja edeltävinä vuosina. Tämän vaietun tosiasian myös USA:n mahdollinen tuleva presidentti Donald Trump toi julkisuuteen vaalikampanjansa alussa. “The Center for Public Integrity -tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan Yhdysvaltain johto esitti kaksi vuotta ennen sotaa kestäneen ajanjakson aikana kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä Irakin yhteyksistä terroristiverkosto al-Qaidaan”, raportoi Yle tammikuussa 2008. Kysymys jonka jokaisen tulisi esittää tämän jatkoksi on se, että jos Yhdysvaltain hallinto valehteli näin rankasti Irakin joukkotuhoaseista, niin miksi heihin tulisi luottaa sen enempää mitä tulee syyskuun 11. tapahtumien viralliseen selvitykseen? Obaman hallitus päästi äsken julkisuuteen 28 -sivuisen selvityksen syyskuun 11. iskujen tutkintakomitealta, jonka Bushin hallitus oli luokitellut salaiseksi ja poistanut terrori-iskujen virallisesta hallitusraportista.

Kuten niiden sisältöön edeltäkäsin päässyt senaattori Bob Graham oli jo vahvistanut kauan aikaa, raportti vihjailee useissa kohdin Saudien tukeen kansainväliselle terrorismille, minkä Bushin perhe lakaisi maton alle suojellakseen USA:n ja Saudien välillä olevaa erityissuhdetta. Raportista löytyy muiden muassa seuraavia katkelmia: “Samalla kun he olivat Yhdysvalloissa, jotkin syyskuun 11. kaapparit olivat yhteydessä ja saivat tukea ja apua yksilöiltä, joilla saattaa olla yhteyksiä Saudi hallitukseen” ja “On olemassa informaatiota, pääosin FBI:n lähteistä, että vähintäänkin kahden noista yksilöistä oli väitetty olevan Saudien tiedustelupalvelun viranomaisia”. Raportissa on myös paljastava maininta Osama Bin Ladenin velipuolesta Abdullah Bin Ladenista: “FBI:n mukaan Abdullah Bin Ladenilla on useita yhteyksiä terrorijärjestöihin. Hän on World Arab Muslim Youth Associationin (WAMY) ja Institute of Islamic and Arabic Science in American Presidentti ja Esimies. Molemmat ovat paikallishaaroja kansalaisjärjestöille joiden perusta on Riyadhissa, Saudi Arabiassa”.

Tämä näyttäisi rikkovan sen vuosia vallinneen “virallisen totuuden”, jonka mukaan Osama oli perheen musta lammas samalla kun hänen lähisukulaisensa oli nuhteetonta bisnesväkeä ilman minkäänlaisia yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Mihin tämä johtaakaan jäljet esimerkiksi sen valossa, että The Guardian -lehti raportoi 13. lokakuuta 2001 kuinka Prinssi Charles illallisti Osama Bin Ladenin toisen veljen Bakr bin Laden kanssa vain kaksi viikkoa syyskuun 11. iskujen jälkeen. Lehti kertoi Charlesin vitsailleen Bakrille heidän tervehtiessään, “Mitäs veljesi puuhailee näinä päivinä”. Executive Intelligence Review paljastaa Charlesin ja Bin Ladenin perheen yhteyksistä seuraavaa,

Osaman isä Mohammed bin Laden, oli Saudien, Qatarin, ja Kuwaitin keskimäärin 70 miljoonan USA:n dollarin yksityislahjoittajien joukossa Charlesin OCIS:lle (Charlesin johtama Oxford Centre for Islamic Studies). Bin Ladenin perhe lahjoitti Mohammed bin Ladenin puheenjohtajuudelle OCIS:ssä. Osama bin Laden värvättiin Charlesin ystävän ja häävieraan, Prinssi Turki bin Faisalin taholta perustamaan Maktab al-Khidamat verkosto, tuleva al-Qaida, mihin Charlesin virkatoveri Naseef oli myös läheisesti sekaantunut. Vuoden 2001 Ranskan parlamentaarisen tutkimuksen mukaan hänen taloudellinen verkostonsa sisältää kymmeniä Lontoo Cityn pankkeja ja suuryrityksiä.

Ecuadorin Lontoon suurlähetystössä eristyksissä elävän Julie Assangen perustama Wikileaks sivusto on myös tuonut päivänvaloon sen mitä lännen eliitti tietää terrorismin vastaisen sodan todellisista päämääristä. Lainasin kirjani neljännessä luvussa Wikileaksin julkaisemaa Yorkin Herttua Prinssi Andrewin – Charlesin pikkuveljen – lausuntoa, jonka hän oli antanut Tatiana Gfoellerille, Washingtonin suurlähettiläälle Kirgisiaan. Gfoeller oli luonnehtinut Prinssiä “uskomattoman suorapuheiseksi, jonka keskustelu läheni joskus töykeyttä.” Suurlähettiläs kertoi Yorkin Herttuan herjanneen avoimesti Britannian korruption vastaisia tutkijoita, jotka olivat tunkeneet nokkansa Saudien kanssa tehdyn Al-Yamama aseita-öljystä sopimuksen laittomuuksien tutkimiseen. Kuten sanoin jo aikaisemmin, Prinssi Charles oli henkilökohtaisesti neuvottelemassa tätä sopimusta Saudi prinssien kanssa ja sillä on väitetty olevan yhteyksiä kansainvälisen terrorismin tukemiseen. Suurlähettiläs Gfoeller myös kertoi Andrewin viitanneen lännen sotiin Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa suuren pelin paluuna:

Puhutellen suurlähettiläälle suoraan, Prinssi Andrew kääntyi sitten alueelliseen politiikkaan. Hän sanoi rohkeasti, että “Yhdistynyt Kuningaskunta, läntinen Eurooppa (ja jatkeella te amerikkalaiset myös)” ovat nyt palanneet pelaamaan suurta peliä. Paljon eloisampana kuin koskaan, hän lausui ylimielisesti: “Ja tällä kertaa me aiomme voittaa!”

Jos siis Anglo-Amerikan johtamissa sodissa ei ollut kyse terrorismista vaan Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatun imperialistisen pelin oikeuttamisesta terrorismin vastaisen sodan nimessä, niin herää toki kysymys että ketä syyskuun 11. päivän tapahtumat todella hyödyttivät? Vastaus on tietysti, että tuota samaa Britannian aristokratiaa, joka toivoo Britanian imperialistisen politiikan uudelleenkäynnistämistä Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa ja jolla on läheiset yhteydet Bin Ladenin ja Saudien öljybisneksillään rikastuneeseen perheeseen, jota on syytetty jo vuosikausia kansainvälisen terrorismin tukemisesta. Mutta kuinka innokkaasti Englannin aristokratia haluaisikaan sitten voittaa tämän uuden imperialistisen kilpailun Lähi-Idän luonnonvaroista, emme voi viitata kintaalla siihen tosiasiaan että maailmassa on Israelin lisäksi kahdeksan ydinasevaltaa, joista kaikki ovat aivan yhtä innokkaita voittamaan tämän itsetuhoisen pelin. Kuten käsittelin tätä asiaa jo täällä, on hyvin todennäköistä että tämä peli johtaa Ilmestyskirjassa ennustettuun Harmageddonin loppusotaan ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle.

Syyrian sisällissodan vaiettu totuus

Palatkaamme jälleen “Turkin Sulttaani” Recep Tayyip Erdoğaniin. Monien voi olla ehkä vaikea uskoa, että läntiset demokratiat, kuten USA ja Britannia tukisi kansainvälistä terrorismia. Mutta myös Turkki on demokratia – vielä – ja silti jopa Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden on syyttänyt Turkkia julkisesti terrorijärjestö ISISin valtaannoususta väittäen sen avustaneen sitä aseilla ja rahalla. Lännessä – mihin Suomikin kulttuurisesti kuuluu – asuvilla ihmisillä on tapana olla jossakin määrin puolueellisia mitä tulee valtiolliseen korruptioon. Meillä ei ole vaikea uskoa jos kuulemme jonkin kolmannen maailman diktaattorin tukevan terrorismia ja rikollisuutta hänen omien itsekkäiden intressiensä edistämiseksi. Meidän ei ole vaikea uskoa tätä lännen vihollisista, kuten Iranista, Syyriasta ja Sudanista. Meidän ei ole myöskään vaikea tuomita Venäjän neo-imperialistista voimapolitiikkaa Georgiassa ja Ukrainassa eikä Turkkia ole sen vaikeampi ottaa silmätikuksi. Mutta jos joku vihjailee lännen sekaantuneen terrorismin tukemiseen, hänet leimataan kaheliksi salaliittouskovaiseksi. Tälläisen leiman on saanut jo esimerkiksi Donald Trump, kun hän toi esiin Saudien yhteydet syyskuun 11. iskuihin.

Läntisen korruption paljastaminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että meidän tulisi siirtyä puolustamaan ja myötäilemään lännen vihollisia. Liian usein käy niin, että vaihtoehtomediat, jotka paljastavat läntisten toimijoiden vääryyksiä, ovat pelkkiä propaganda välineitä Venäjälle tai Iranille. Ei ole siten yllättävää, että tälläiset mediat ovat usein lännen ja Israelin vastaisia vihakanavia, jotka myötäilevät ja edistävät terroristien propagandaa. Mitä maailmalle sitten ikinä tapahtuukaan, tälläiset tahot löytävät syntipukin aina juutalaisista ja Israelista. “Aatukin” oli kuulemme maailmaa hallitsevien juutalaisten demonisoima ihmiskunnan pelastaja, joka antoi henkensä “totuuden” puolesta. Mutta Englannin kuningasperhe, joka ei ole käynyt koskaan Israelissa, ja joka luonnehti Prinsessa Margaretin – Kuningattaren siskon – suulla seitsemällä Oscarilla palkittua Schindlerin listaa “tylsäksi ja vastenmieliseksi elokuvaksi juutalaisista”, ja kuningasperhe joka vastusti kiihkeästi juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan samaan aikaan kun se tuki vuolaasti natseja, tavoittelee kulissien takana tuskin sionistien tai juutalaisten maailmanvaltaa.

Prinssi Charles, jonka tiedetään inhoavan Amerikkaa, ihailevan islamilaista kulttuuria ja joka syyttää juutalaiskristillistä uskoa Maan turmelemisesta, ei ole aivan paras henkilö edustamaan läntistä kulttuuriamme ja sen juutalaiskristillisyyteen perustuvia arvoja. Joten läntisten valtojen korruption paljastaminen ei ole yhtä kuin lännenvastaisuus. Päinvastoin se on lännen hallitseva eliitti, joka ei kiinnity vähimmässään määrin länteen tai läntisten arvojen puolustamiseen. Prinssi Charles on vain kolikon toinen puoli sille samalla islamilaisuuden hengelle mitä presidentti Erdoğan edustaa idässä. Kun Joe Biden syytti Turkkia ISISin noususta syksyllä 2014, hän vihjaili yhtä paljon Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien syyllisyyteen. “Meidän liittolaisemme alueella olivat suurin ongelmamme Syyriassa. He [Turkki, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat] olivat niin määrätietoisia ottamaan Assadin alas”, että tavallaan he aloittivat “Sunni-Shiia sijaissodan” kaatamalla “satoja miljoonia dollareita ja kymmeniätuhansia tonneja aseita kelle vain joka taistelisi Assadia vastaan”, Biden kertoi opiskelijoille Harvardin Yliopiston Politiikan Instituutissa lokakuussa 2014.

Bidenin purkaus oli niin suorapuheinen, että myöhemmin hänet pakotettiin pyytämään Yhdysvaltain liittolaisilta anteeksi tätä kommenttiaan. Kuitenkin, jo vuonna 2007 – useita vuosia ennen Syyrian sisällissotaa – Pulitzerin palkinnon voittanut journalisti Seymour Hersh paljasti 9-sivuisessa raportissaan  ”uudelleenohjaus” kuinka USA-Saudi koalition strategia ydinpommia rakentavan Iranin selättämiseksi oli tukea sunnilaisia ääriryhmiä Syyriassa al-Assadin hallinnon – shiialaisen Iranin yhden tärkeimmän liittolaisen – kaatamiseksi. Hershin mukaan tähän suunnitelmaan kuului neljä avainkohtaa josta viimeinen kuului seuraavasti: “Saudi hallitus tarjoaisi Washingtonin suostumuksella rahoitusta ja logistista apua Bashir al-Assadin hallinnon heikentämiseen. Osana tätä strategiaa Saudi-dynastia rahoittaisi ja avustaisi Syyrian sisällä operoivia al-Assadin hallinon vastaisia sunniradikaaleja mukaan-lukien Al-Qaidaa.” Hersh kertoi kuinka “nämä aktiviteetit ovat vahvistaneet sunni ekstremisti ryhmiä, jotka kannattavat Islamin militanttia näkemystä ja ovat vihamielisiä Amerikalle ja sympaattisia Al-Qaidalle.” Syyrian sisällisota ja ISISin nousu Irakissa ja Syyriassa, luotiin siis lännen peiteoperaationa Iranin uhan selättämiseksi.

Edellä lainatussa puheessaan varapresidentti Biden pyrki pesemään Valkoisen Talon roolin tästä pois, mutta myönsi heidän Lähi-Idän liittolaistensa mukanaolon. Hersh myös kertoi Israelin hallitukseen lähellä olleen USA:n hallituksen konsultin sanoneen hänelle kuinka Saudien Prinssi Bandar oli tämän suunnitelman avainpelaaja, joka oli vakuuttanut Valkoiselle Talolle, että hänen perheensä “tulee pitämään silmällä uskonnollisia fundamentalisteja. Heidän viestinsä oli meille, ‘Me loimme tämän liikkeen [al-Qaidan] ja me voimme hallita sitä’. Se ei ole niin, ettemme halua Salafistien heittelevän pommeja; kyse on siitä ketä he heittevät niillä —Hizbollahia, Moqtada al-Sadria, Irania, syyrialaisia, jos he jatkavat yhteistyötään Hisbollahin ja Iranin kanssa.” Tämän Saudien alulle paneman suunnitelman, jonka tarkoitus oli “tuoda suuri muutos Amerikan politiikkaan”, keskiössä on se strateginen u-käännös, mikä tarvittiin brittien johtamaan peliin Lähi-Idässä ja Etelä-Aasiassa, kun Irakin ja Afganistanin sota oli joutunut huonoon huutoon Amerikan kansalle paljastuneiden Bushin hallinnon valheiden takia.

Kun Irakin ja Afganistanin sodissa taistellut koalitio vetäytyi Irakista joulukuussa 2011 ja Afganistanista kolme vuotta myöhemmin, tämä jätti alueelle valtatyhjiön minkä ISIS pian täytti vallaten huomattavan osan Irakia ja Syyriaa. Obaman vetäytymispolitiikkaa seurannut Syyrian sisällissota ja ISISin nousu eivät syntyneet spontaanisti, kuten monet luulevat, vaan Saudien, Turkin ja USA:n hallituksen tuella, kuten Hershin raportti selvästi osoitti. Nyt olemme tilanteessa missä Syyriassa on meneillään proxy-sota eli sijaissota missä USA ja Venäjä tukevat vastakkaisia puolia, USA Syyrian kapinallisia ja Venäjä Bashar al-Assadin hallintoa. Tälläinen lopputulos ei ole seurausta mistään muusta kuin toista sataa vuotta vanhasta brittiläisestä hajoita ja hallitse politiikasta, mikä pyrkii edistämään brittien maailman-herruus fantasioita käyttämällä hyväkseen islamin lahkolaissotia ja radikaalia terrorismia tekosyynä Lähi-Idän rikkauksien ja sen strategisen sijainnin valtaamiseksi. Heidän suunnitelmiensa tiellä olevien Iranin ja Syyrian hallinnon kaataminen kuuluu anglo-saudilaisen maailmanvallan ykkös prioriteetteihin, mutta myös Israelin valtion hävittäminen on heidän mielessään sillä historiallisesti katsoen kumpikaan, Saudi-Arabia tai Britannia eivät ole olleet koskaan juutalaisvaltion todellisia ystäviä.

Yksi syy siihen miksi Biden on sanonut Obaman hallituksen haluavan Turkin ja Saudi-Arabian ottavan päävastuun ISISin nujertamisesta on mahdollisesti siinä, että koska he olivat itse rahoittamassa ja tukemassa ISISin nousua, Washington DC. haluaa heidän siivoavan omat jälkensä sen sijaan, että USA vedettäisiin taas toiseen veriseen sotaan Lähi-Idässä. Vaikka ISIS haluaisi nähdä New Yorkin, Pariisin ja Lontoon tulessa, sitä ei luotu taistelemaan länttä vaan lännen vihollisia vastaan Lähi-Idässä eli Iran-Syyria-Hizbollah liittoumaa, jonka sekä länsi, Saudi-Arabia että Israel näkee uhkanaan. Länsi valitsi kahdesta pahasta toisen ja antoi Saudi-Arabialle ja Turkille vapaat kädet lietsoa sunniradikalismin nousua Iranin ja Bashar al-Assadin hallinnon kaatamiseksi. ISIShän teurastaa säälittä Irakin shiioja, joita se vihaa jopa vieläkin enemmän kuin kristittyjä ja juutalaisia. Iran taas näkee tehtävänsä olevan suojella Irakin shiioja edistääkseen sen kautta omaa näkyään suuresta persialaisesta sivilisaatiosta, joka laajentuisi myös sunnilaisiin naapurikansoihin. Iran on ollut yhtenä osapuolena edistämässä sunnien ja shiiojen välistä lahkolaissotaa Irakissa Saddamin hallinnon kaatumisen jälkeen 2003.

Kyse ei ole siitä etteikö Iran olisi todellinen uhka lännelle ja Israelille. Tämä uhka havainnollistetaan hyvin esimerkiksi Alex Traimanin dokumentissa Iranium (2011). Meidän ei ole syytä epäillä myöskään YK:n raportteja Bashar al-Assadin hallinnon brutaaliudesta ja kidutuksista mitä se on harjoittanut hallinnon vastustajia ja heidän lapsiaan kohtaan sisällisodan alusta lähtien (vaikka raportit sanoivat kapinallisten sortuneen julmuuksiin siviiliväestöä kohtaan yhtälailla). Iran-Syyria-Hizbollah ei siis ole jokin kansainvälisen vehkeilyn viaton uhri, joka olisi joutunut lännen pahansuopaisen salaliiton kohteeksi. Kritiikin länttä kohtaan ei tarvitse olla Iranin tai Syyrian kaltaisten roistovaltioiden myötäilyä. Mutta lännen, Turkin ja Saudien myötävaikutus Syyrian sisällissodan ja ISISin nousun synnyssä on hyvin tiedetty asia Iranin ja Venäjän mediassa. Kyse ei ole mistään Kremlin propagandasodasta länttä vastaan, koska nämä asiat ovat julkaistu alkujaan lännen omien journalistien toimesta, mutta ne ovat saaneet vähemmän uutistilaa läntisessä mediassa.

Brzezinskiläistä oppia seuraten Amerikan Lähi-Idän sotien sekä niiden seuraajaksi nousseen Syyrian sisällissodan tukemisen todellinen tavoite ei ole ollut selättää kansainvälistä terrorismia vaan torjua Venäjän kasvanutta vaikutusvaltaa Lähi-Idässä. Syyrian proxy-sota – eli sisällissota missä kilpailevat suurvallat tukevat vastakkaisia puolia – Assadin hallinnon kaatamiseksi on Amerikan epäsuoraa sotaa Venäjää, ei Syyriaa vastaan, joka on lopultakin pelkkä välikäsi suurvaltojen strategisissa mittelöissä. Samoin lännen nostaman ISISin taistelu Irakin shiioja ja siten Irania itseään vastaan on todellisuudessa Syyrian sisällissotaan kytkeytyvää USA:n ja Venäjän välistä proxy-sotaa Lähi-Idän hallitsemisesta. Se on taistelua siitä kenen nukkehallitus tai satelliittivaltio seisoo Lähi-Idän shakkilaudalla turvaamassa suurvaltojen pyrkimyksiä hallita 80% maailman öljyvaroista. Näissä suurvaltojen toimissa ei ole kyse terrorismin kitkemisestä vaan maailman hallitsemisesta. Edesmennyt brittiläinen historioitsija Albert Hourani, joka oli erikoistunut Lähi-Idän asioihin, onkin sanonut, “Hän, joka hallitsee Lähi-Itää, hallitsee maailmaa; ja hänellä jolla on kiinnostus maailmasta, tulisi olla huolissaan Lähi-Idästä”. 

En usko sellaiseen historiantulkintaan, että Britannian ja Venäjän välinen suuri peli olisi käynnistynyt jotenkin uudestaan syyskuun 11. iskujen jälkeen ollessaan ensin vuosikymmeniä jäädyksissä. Onkin paljon johdonmukaisempaa ajatella sen jatkuneen yhtäjaksoisesti 1800 -luvulta aina tähän päivään. Britannia menetti vain etulyöntiasemansa toisen maailmansodan jälkeen kun sen sotilaallinen vaikutusvalta Lähi-Idässä alkoi väistyä Intian ja Israelin itsenäistymisen ja arabinationalismin nousun tieltä. Vuoden 1957 Suezin kriisin myötä, mikä oli lähellä johtaa idän ja lännen väliseen ydinsotaan, Britannia menetti hallintansa Egyptissä ja imperiumin henkireikeänä pidetyssä Suezin kanavassa sinetöiden Brittiläisen imperiumin lopun Lähi-Idässä. Mutta brittien imperialistiset tavoitteet Lähi-Idässä jatkuivat yhä tämänkin jälkeen tällä kertaa USA:n imperialismin varjossa. USA:n ja Yhdistyneen Kuningaskunnan erityissuhteen ansiosta brittien oli mahdollista jatkaa tätä suurta peliä Pentagonin mahtavan armeijan ja CIA:n avulla.

Vuonna 1953 anglo-amerikkalainen liittouma johti CIA:n tuella vallankaappausta missä Mohammad Reza Pahlavi asettiin Iranin diktaattoriksi ja lännen nukkehallitsijaksi sen jälkeen kun pääministeri Mohammed Mossadeq päätti kansallistaa Iranin öljyvarat vähentääkseen Anglo-Iranian Oil Companyn (APOC) vaikutusvaltaa maansa öljyreserveistä. Tapahtuman on sanottu olleen johtava syy Amerikan ja Britannian vastaisen ilmapiirin puhkeamiselle persialaisessa kuningaskunnassa, mikä johti kansan kannattamaan radikaalia shiiapappi Ruhollah Khomeinia, joka johti maan Israelin ja lännen vastaiseen Iranin islamilaiseen teokratiaan vuonna 1979. Anglo-amerikkalainen liittouma aseisti runsaalla kädellä myös Saddam Husseinia Irakin ja Irania välisessä verisessä sodassa 80 -luvulla. Samoin länsi tuki al-Qaidan ja Osama Bin Ladenin valtaannousua estääkseen Neuvostoliittoa luomasta satelliittivaltiota Afganistaniin. Seitsemän vuotta ennen ISISin nousua Seymour Hersh kirjoitti:

Nasr jatkoi, “Saudeilla on huomattavat taloudelliset varat ja syvät yhteydet Muslimiveljeskuntaan ja Salafeihin” – Sunni ektremisteihin, jotka näkevät shiiat luopioina. “Viime kerta kun Iran oli uhka, Saudit kykenivät mobilisoimaan pahimmanlaiset islamilaiset radikaalit. Sen jälkeen kun saat heidät ulos laatikosta, et voi panna heitä takaisin.”… Nasr vertasi nykyistä tilannetta aikakauteen missä al-Qaida alkujaan ilmestyi. 1980 -luvulla ja varhaisella 90 -luvulla, Saudi hallitus tarjoutui tukemaan Amerikan CIA:n proxy sodan peittelyä Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Satoja nuoria saudeja oli lähetetty Pakistanin rajaseutuihin missä he perustivat uskonnollisia kouluja, koulutuskeskuksia ja rekrytointi laitoksia. Silloin, kuten nyt, monet agenteista joille maksettiin Saudi rahalla olivat Salafisteja. Heidän joukossaan tietenkin olivat Osama bin Laden ja hänen yhtiökumppaninsa, jotka perustivat al-Qaidan vuonna 1988.

Erdoğanin neo-Ottomanismi

Yllä esitetty dokumentaatio avaa meille todellakin Lähi-Idän nykyiset tapahtumat aivan uusin silmin. Etenkin suuren pelin historiallista käsitettä vasten monet vastaamatta jääneet kysymykset saavat nyt järjellisen selityksen. Totta puhuakseni näiden asioiden kokonaiskuva ei ollut itsellenikään aivan selvä ennen kuin vasta aivan viime aikoihin asti. Kirjassani en käsitellyt laisinkaan anglo-saudien laajalti dokumentoitua linkkiä kansainväliseen terrorismiin. Vihjailin kyllä Prinssi Charlesin mahdollisesta kiintymyksestä Hamasin ideologiaan, koska hän ylisti ja tuki avoimesti islamilaista Muslim Aid “hyväntekeväisyysjärjestöä”, jonka Britannian ja Amerikan tiedustelupalvelut tiesivät keräävän rahaa Hamasille. Ja olen raapaissut vasta pintaa siitä valtavasta todistusmäärästä, joka osoittaa Britannian oligarkin tukeneen islamilaista jihadismia aina Egyptin Muslimiveljeskunnan – jonka eräs haara myös Hamas on – perustamisesta asti vuonna 1928. EIR:in tutkijat ovat saaneet selville mm. seuraavaa:

The History Commons, vähän tunnettu mutta tärkeä online arkisto (www.historycommons.org), on koonnut yli 20 000 uutismerkintää – kaikki julkisista lähteistä – jotka selostavat seikkaperäisesti Anglo-Saudi linkkiä syyskuun 11. kaappareihin ja muihin brutaaleihin massaterrorismin toimiin. Se on avoin salaisuus, toistuvasti julkaistu brittiläisessä mediassa, että “Londonistan” on globaalin jihad-terrorismin pääkaupunki [näin raportoi esim. Telegraph maaliskuussa 2011, kirj. huom.]

Eli miten Erdoğan sitten linkittyy edellä esitettyyn historialliseen kontekstiin? Miksi Turkki haluaisi pelata tätä häikäilemätöntä peliä samalla puolella brittien kanssa? Britithän olivat vastuussa heidän muinaisen imperiuminsa hävittämisestä. Vaikka Atatürkin sekulaari Turkki alkoi tehdä pesäeroa sen islamilaiseen menneisyyteensä ja liittoutui kylmän sodan aikana lännen kanssa, olemme nyt todistaneet suunnanmuutosta presidentti Erdoğanin politiikassa. Pääministerinä ollessaan hän alkoi turhautua, kun EU:n johtajat näyttivät hänelle toistuvasti punaista valoa Turkin EU:n jäsenyyteen. Hän myös kyllästyi pelaamaan USA:n johtamia sotapelejä Lähi-Idässä. Miksi edistää anglo-amerikkalaisia intressejä islamilaisissa maissa, kun yhtä hyvin hän voisi edistää omia päämääriään Turkin entisissä alusmaissa. Erdoğan ei nimittäin ole henkilö, joka tyytyisi kumartelemaan lännelle. Hän on valmis uhmaamaan uuden maailmanjärjestyksen hallitsevaa eliittiä oman vallanhimonsa tyydyttämiseksi. Brittiläisen maailmanherruuden sijaan Erdoğan haluaa elvyttää Turkin edesmenneen Ottomaani imperiumin sen historiallisille rajoille.

Vaikka virallisesti Erdoğan onkin kiistänyt tälläiset päämäärät, tämä on ilmeistä jokaiselle hänen politiikkaansa läheltä seuraanneelle tiedonjanoiselle tutkijalle. Pääministerinä ollessaan Erdoğanin oma AKP puolue antoi julkisuudessa kommentteja jossa he kutsuivat tukijoitaan “Ottomaanien lastenlapsiksi”, mikä “herätti kiistaa koska se nähtiin olevan avoin hyökkäys Mustafa Kemal Atatürkin perustaman modernin Turkin tasavaltaista luonnetta vastaan”. Kun Palestiinan Presidentti Mahmoud Abbas vieraili Ankarassa, Presidentti Erdoğan otti hänet vastaan uudessa presidentin palatsissaan, mikä herätti henkiin Ottomaani-tyylisen seremonian missä muinaisiin asuihin pukeutuneet vartijat edustivat 16 suurta turkkilaista imperiumia, jotka ovat hallinneet menneisyydessä. Kohta tämän jälkeen turkkilaisen parlamentin AKP:n jäsen Tülay Babuşcu kirjoitti Facebook-tilillään kuinka vuonna 1923 perustettu Turkin tasavalta merkitsi 90 kestänyttä “mainoskatkoa” ja Ottomaani imperiumi on alkanut palata. Kommenttiinsa annettuun kritiikkiin rouva Babuşcu vastasi, “mainokset ovat loppuneet ja filmi on alkanut ja se julkaistaan vuonna 2023.”

Tällaiset huomautukset Ottomaanien vallan uudelleen perustamisesta sata vuotta sen hajoamisen jälkeen eivät rajoitu vain AKP:n yksittäisiin jäseniin. Useissa arvovaltaisissa julkaisuissa kirjoitteleva poliittinen analyytikko Catherine Shakdam paljastaa myös Erdoğanin terrorismia tukevan politiikan todelliset päämäärät artikkelissaan “Onko Turkki yrittämässä herättää Ottomaani imperiumin henkiin ‘mustan armeijan’ takana.” Shakdam huomioi purevasti, “Jos Saudi Prinssi Bandar bin Sultan on leimattu joidenkin taholta “Terrorin Prinssiksi” tai Irakin ja Syyrian Islamilaisen Valtion (ISIS) ja muiden terroristi organisaatioiden suunnittelijaksi Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa, Presidentti Erdogan on tulossa nopeasti vahvaksi haastajaksi näihin titteleihin, kun hänen intiimi suhteensa ‘mustan armeijan’ kanssa on saanut monet nostamaan huolestuneet kulmakarvat.” 

Shakdam päättelee, että tällaisen tuen islamilaiselle terrorismille täytyy olla yhteydessä Erdoğanin ulkopolitiikkaan, mikä tavoittelee Ottomaanien vallan tuomista takaisin TV-ruutuun yli “90 vuoden mainoskatkon” jälkeen. Hän lainaa Piotr Zalewskin paljastusta, jonka mukaan Ahmet Davutoglu, mies joka nousi Erdogan hallituksen ulkoministeriksi vuonna 2009, julisti vähän ennen ulkoministeriksi tuloaan, “Me olemme uusia Ottomaaneja”. Vuonna 2012, kun arabikevät oli kääntymässä jo arabisyksyksi, hän ilmaisi hallinnon tavoitteet vieläkin yksiselitteisemmin, “Mitä ikinä menetimme vuosien 1911 ja 1923 välissä, mistä tahansa maista vetäydyimme, tulemme taas jälleen kerran tapaamaan meidän veljemme näissä maissa vuosina 2011-2023”. Vuosi myöhemmin hän taas uhkaili, “Tulemme murtamaan sen muotin, joka pantiin meidän yllemme Sykes–Picot-sopimuksessa”.

Sykes–Picot-sopimuksessahan Ranska ja Britannia laski perustukset Lähi-Idän nykyisille valtioille, Syyrialle, Irakille, Jordanialle, Israelille ja Libanonille. Erdoğanin päämäärä ei siis ole yhtään vähempää kuin hävittää kaikki nämä valtiot vuoteen 2023 mennessä ja perustaa niiden tilalle uusi turkkilainen imperiumi. Kenties tämän valossa Turkin äskeisen vallankaappausyrityksen jälkiseuraukset näyttäytyy meille nyt entistäkin huolestuttavammalta. Shakdam summaa presidentin epävakaan mielenlaadun.

Aivan kuin Mustafa Kemal Atatürk tuli symbolisoimaan Turkin nousua modernina tasavaltana, Presidentti Erdogan on tulossa nopeasti neo-imperialismin ikoniksi. Poliittisen analyytikon ja hyvin tunnetun Etijah TV-juontaja Marwa Osmanin haastattelussa, hän tähdensi että Presidentti Erdogan on opastanut Turkin uralle, jonka hän toivoo tuovan Turkin johtavaksi uskonnolliseksi ja poliittiseksi voimaksi alueella. “Erdogan näkee itsensä miehenä jolla on missio. Hän on käyttämässä terroria ja uskonnollista indoktrinaatiota aseena veistääkseen uuden järjestyksen Lähi-Idässä. Hän uskoo, että niin kauan kuin hän on venyttämässä terrorin jousta, hän seisoo hallitsemassa alueella hallitusten kaatumista ja nousua,” Osman sanoi. Lisäten, “On toinenkin ulottuvuus ja sillä on tekemistä Erdoganin uskonnollisen ideologian kanssa. Uskon, että Erdogan haluaa palauttaa Turkin Sunni Islamin sykkiväksi sydämeksi ja vaatii kalifaatin paluuta.”

Kuten kaikki Lähi-Idän konflikteihin sekaantuneet suurvallat myös Turkin presidentti pelaa pelejä imperialistisia päämääriä varten. Tukiessaan Syyrian kapinallisia Bashar al-Assadin hallinnon kaatamiseksi, hän ei toivo että Syyriaan syntyisi länsi-tyylinen suvereeni demokratia. Sen sijaan hän toivoo sisällissodan heikentävän Syyrian nykyistä hallitusta siihen pisteeseen, että hän voisi lähettää lopulta omat maavoimansa Syyrian kapinallisten tueksi vallatakseen itse maan “vapauttajan” lippua kantaen. Tämähän on jo antiikin ajoilta tunnettu taktiikka maiden valloittamiseksi. Tai kenties hänen ei tarvitse lähettää edes maavoimiaan Syyrian valtaamiseksi jos hän antaa ISISin tehdä sen puolestaan luodakseen maahan jihadistien hallitseman Turkin satelliittivaltion. Keinot ovat hyvin monet, mutta suurvallat liittoutuvat aina milloin kenenkin puolelle, kun siitä on heille strategista etua. Jos tarve vaatii he voivat hylätä hetkessä vanhan liittolaisensa, kuten nähtiin jo USA:n ja Hosni Mubarakin kohdalla.

Joten vaikka Turkki olisikin tänään al-Assadin hallinnon vihollinen, huomenna se voi olla sen puolustaja yhdessä Venäjän ja Iranin kanssa. Tai sitten Venäjä ja Iran hylkäävät vanhan liittolaisena Syyriassa liittoutuakseen uudelleen järjestäytyneen Turkin kanssa al-Assadia ja Israelia vastaan. Varmaa on kuitenkin se, ettei Turkki ole kiinnostunut demokratian edistämisestä Lähi-Idässä, vaan haluaa järjestää Lähi-Idän uudelleen Turkin etupiiriksi tai Ankaralle alamaisiksi satelliittivaltioiksi. Tämän kaiken läpivalossa profeetallisen palapelin kokonaiskuva alkaa piirtyä siten eteemme yhä selkeämpänä. Erdoğanin hallituksen neo-Ottomanismi selittää sen miksi “Toogarman heimo pohjan periltä” hylkää lännen ja liittyy Venäjän puolelle sen sodassa Israelia vastaan. Erdoğan olisi voinut toteuttaa imperialistisia tavoitteitaan myös läntisen kumppaninsa varjossa, joka ajaa yhtälailla omaa imperialismiaan Lähi-Idässä. Mutta Turkin presidentin on täytynyt käsittää, että hänen unelmansa uudelleen herätetystä Ottomaani vallasta joutuisi lopulta törmäyskurssille Anglo-Amerikan omille valtaintresseille Lähi-Idässä.

Vaikka menneisyydessä Venäjä oli paljon kauemmin Turkin vihollinen kuin Ranska tai Britannia, lähentyminen alkoi jo Neuvostoliiton romahtamisesta lähtien ja Turkin äskeinen vallankaappausyritys saattoi olla lopullinen askel kohti Hesekielen ennustamaa sotilasliittoa Roosin ja Toogarman välillä. Kun Googin liittouma käynnistää miehityssodan Israelia vastaan, Hesekiel kuvailee sen vastustajien reaktiota näin: “Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: ‘Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?'” (Hes. 38:13). Raamatun selitysteosten mukaan Saba ja Dedan sijaitsivat kerran Arabian niemimaalla ja Tarsiis viittasi Hesekielen ajan Tartessoson satamakaupunkiin, joka sijaitsi Andalusian hallintoalueella, nykyisessä Espanjassa. Tarsiis on sybolinen ilmaisu nykyiselle lännelle, anglo-amerikkalaiselle maailmanvallalle ja sen liittolaisille, koska Hesekielen aikana ei vielä tunnettu brittein saaria tai Amerikan mantereita.

Näin ollen profeetta käyttää tuon ajan läntisintä tunnettua kaupunkia kuvaamaan lopun ajan länsiliittoumaa. Viittaus Arabian niemimaalle sijainneisiin Sabaan ja Dedaniin on osoitus siitä kuinka profeetta tiesi Arabian islamilaisten valtioiden, olevan lopun ajalla lännen liittolaisia. Viittaus “Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaisiin” puhuu läntisen sivilisaation kukoistavasta talouselämästä, mistä myös kolmanneksen maailman öljyvaroista tuottavan Arabian rikkaat valtiot ovat päässeet osallisiksi. “Kaikki heidän nuoret jalopeuransa” eli leijonat viittaa tässä yhteydessä Englannin leijonaan ja sen kautta Britannian alusmaiden “nuoriin leijoniin”. Se on tämä Anglo-Amerikan ja Anglo-Saudien läntinen liittouma johon profeetta viittaa Googin liittouman vastapuolena. Samalla heidän kysymyksensä “Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään?” tarkoittaa sitä, etteivät he lähetä sotavoimiaan Israelin avuksi vaan antavat vain diplomaattisen nootin ja poliittisen analyysin Venäjän invaasion tarkoitusperistä.

Todellakin, anglo-saudilaisen liittouman vuosikymmeniä jatkunut sota Venäjää vastaan, joka palaa aina 1800 -luvulle ja joka oli vaikuttamassa osaltaan myös ensimmäisen maailmansodan syntyyn, antaa hyvin kauaksi historiaan juurtuvat syyt tämän Hesekielen ennustaman konfliktin syttymiseen. Se oli Englannin ja Venäjän välillä käyty imperialistinen kilpailu Afganistanin ja Persian hallinnasta 1800 -luvulla, mikä laskin perustan 1900 -luvun tapahtumiin missä suurvallat kilpailivat Lähi-Idän etupiirien hallinnasta ja jonka seurauksena Iraniin syntyi ajatollah Khomeinin islamilainen teokratia, joka kääntyi lopulta Venäjän liittolaiseksi Israelia ja länttä vastaan. Tästä samasta kontekstista nousi myös al-Qaida, syyskuun 11., Irakin ja Afganistanin sodat ja Arabikevään jälkeinen yhä sekasortoisempi Lähi-Itä, joka on lyönyt laineensa myös Euroopan maaperälle vuoden 2015 pakolaiskriisin ja ISISin suorittamien terroritekojen muodossa. Profeetallisen palapelin viimeinen pala on Turkin ja Saksan liittyminen Venäjän rinnalle Israelin ja lännen vastaiseen liittumaan. Olemme jo löytämässä Turkin palan – vain Saksan pala enää puuttuu.

Erdoğan ja Danielin 11. luvun Etelän kuningas.

Ennen kuin tulen kohti loppua, käsittelen vielä lyhyesti Erdoğanin mahdollista yhteyttä Danielin 11. luvun näkyyn. Vuonna 2014 kun viimeistelin Antikristuksen identiteetin paljastavaa 700-sivuista kirjaani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, en tiennyt vielä mitään Erdoğanin pyrkimyksistä perustaa uusi Ottomaani imperiumi tai hänen pimeästä avustuksestaan ISISin terroristeille tämän saavuttamiseksi. Silti kirjani 11. luvussa esitetyt seikkaperäiset johtopäätökset Danielin 11. luvun näystä edellyttivät sitä, että Turkin imperialistinen valta tulisi palaamaan taas Lähi-Itään ennen kuin Antikristus käynnistää omat valloitussotansa Turkin ja Britannian entisissä alusmaissa. Yhdistin nimittäin Turkin imperiumin näyn Etelän kuninkaaseen ja Brittiläisen imperiumin näyn Pohjan kuninkaaseen. Tuossa näyssähän Antikristus on assosioitu Pohjan kuninkaaksi, joka taistelee Etelän kuningasta vastaan valloittaen siltä ainakin Egyptin ja Israelin maan, samalla kun Libya ja Sudan liittoutuu hänen rinnalleen (Dan. 11:40-45).

Mutta joku saattaisi kysyä, että kuinka Turkki voi olla Etelän kuningas tai Britannia Pohjan kuningas? Eikö Turkki ole Israelista katsoen pohjoisessa ja Britannia lännessä tai tarkalleen ottaen luoteessa? Näiden kansojen maantieteellinen sijainti aiheutti minulle pitkään päänvaivaa, kun pohdin Danielin 11. luvun yhteyttä kristikunnan historian aikaisiin tapahtumiin Rooman imperiumin itäisissä ja läntisissä osissa. Pääsin lopulta näiden ongelmien ylitse, kun ymmärsin joitakin periaatteita joiden valossa tuota näkyä tuli tulkita ja kun etenin sen tulkinnassa jae jakeelta samalla kun seurasin Euroopan ja Lähi-Idän historiaa 500 -luvulta 1900 -luvulle. Sen sijaan, että olisin tulkinnut tätä näkyä futuristisen käsityksen mukaisesti, joka irrottaa näyn viimeiset jakeet jakeissa 1- 35 esitetystä asiayhteydestä ja liittää ne vihan ajan kontekstiin, tulkitsin sitä paljon laajempaa historiallista kontekstia vasten, joka itsessään taas linkittyy futuristisen ja historisistisen koulukunnan yhteensovittamiseen Danielin luvuissa 2, 7 ja 8.

Tällöin Pohjan ja Etelän kuninkaan maantieteellistä sijaintia ja niiden kansallista identiteettiä ei tarvitse tulkita välttämättä nykyisestä Israelista käsin jolloin Pohjan kuninkaaksi saadaan joko Syyria, Turkki tai Venäjä ja Etelän kuninkaaksi Egypti tai Arabiliittouma. Näyn historiallisessa tulkinnassa Etelän ja Pohjan kuninkaan sijainti määräytyy sitä vastoin näyn historiallisten asiayhteyksien pohjalta, jotka sen eteneminen aina kulloinkin vaatii. Tällöin näyn maantieteellisen kiintopisteen ei tarvitse olla mikään muuttumaton vakio, niin että etelä ja pohjoinen määriteltäisiin siinä vain yhdestä pisteestä tai yhdestä maantieteellisestä sijainnista käsin koko näyn aikamatkan lävitse. Väitän nimittäin, että näyn maantieteellinen kiintopiste vaihtuu jakeissa 5-6 Mesopotamiasta Ranskaan. Näin ollen jakeessa 5 Etelän kuningas viittaa Arabiaan, joka on Mesopotamian eteläinen naapuri, mutta jakeessa 6 Pohjan kuningas viittaa Iso-Britanniaan, joka on Ranskan pohjoinen naapuri.

Oikeutus tällaiseen maantieteelliseen harppaukseen tulee näyn tekstiyhteydestä itsessään, kun sitä luetaan 600 – 1900 -lukujen historian tapahtumia vasten. Demonstroin kirjani 11. luvun C-osassa kuinka jakeet 2-4 ennusti Sassanidien persialaisvallan nousun kreikkalaisen Bysantin imperiumin haastajaksi 500 -luvulla jKr. ja Persian ja Kreikan välillä käydyn viimeisen suuren sodan vuosina 602-628, mikä edelsi islamilaisen arbivallan nousua 630 -luvulla. Koko näyn myöhempi osuus jakeissa 5 – 45 tulee tulkita tätä historiallista perustaa vasten, mikä on ilmoitettu näyn ensimmäisissä jakeissa ja mikä ennustettiin myös Danielin 8. luvun toisessa täyttymyksessä (Danielin 8. ja 11. lukuhan ovat rinnakkaiskuvauksia samoista tapahtumista myös antiikin aikaan sijoittuvassa näyn ensimmäisessä täyttymyksessä). Rakennus on vahva jos sen perusta on vahva.

Tulkintani Danielin 11. luvusta juurtuu juuri tähän perustaan, jonka mukaan Danielin 8. ja 11. luku ennusti islamin nousua edeltäneen Bysantti-Sassanidi sodan 600 -luvun alussa. Tällainen näkemys tunnettiin jo varhaisella keskiajalla, mutta se on jäänyt suurimmaksi osaksi historian varjoon. Itseni lisäksi en tunne ketään toista profetia-kirjailijaa, joka kaivanut uudestaan tämän unohdetun ymmärryksen esiin. Mutta juuri tämä unohdettu ymmärrys on se perusta, mikä johtaa meidät myös Danielin 11. luvun jakeiden 5 – 45 ymmärtämiseen ja jota seuraamalla Antikristus, Kadotuksen lapsi, paljastuu Englannin nykyiseksi kruununperilliseksi. Eräs tärkeimpiä syitä siihen miksi tätä näkyä ei tule paikallistaa Israelista ei ole se, etteikö sitä tulisi tulkita juutalaisen kansan silmin. Daniel 10:14 tekee hyvin selväksi, että tätä näkyä tulee tulkita juutalaisen kansan silmin. Mutta vuoden 70 jälkeen kun juutalaiset ajettiin Juudeasta diasporaan, Palestiina ei ollut enää vuosisatoihin juutalaisuuden keskus.

Esimerkiksi 600 -luvulla kun islam sai syntynsä, juutalaisuuden keskus sijaitsi Babyloniassa, Mesopotamiassa. Juuri täällä Daniel sai näkynsä Etelän ja Pohjan kuninkaasta. Tämä oli myös se paikka missä jakeissa 2 – 4 ennustetut tapahtumat esitti keskeisintä osaa. Joten tästä syystä jakeessa 5 mainittu Etelän kuningas tulee paikallistaa Mesopotamiasta käsin. Myös historia vahvistaa tämän tulkinnan, koska se oli Mesopotamian, nykyisen Irakin eteläpuolelta noussut islamilainen arabivalta, joka nousi historiallisten tapahtumien keskiöön heti Bysantti-Sassanidi sodan jälkeen, ja joka hävitti ensin Persian valtakunnan ja myöhemmin myös Bysantin imperumin, kun turkkilaiset tuhosivat sen Ottomaanien nousun myötä 1400 -luvulla. Kun sitten yritämme paikantaa Pohjan kuninkaan roolia historiallisissa tapahtumissa, voisimme ilman tarkempaa tutkimusta päätyä johtopäätökseen, että Pohjan kuninkaan tulee olla joko Turkki tai Venäjä. Molemmat nousi arabivallan jälkeen historian keskipisteeseen ja olivat sodassa etelää vastaan.

Ongelma kumpaankin vaihtoehtoon on kuitenkin siinä, että Turkki kuului kulttuurisesti osaksi arabivaltaa, joka jatkoi Muhammadin seuraajien kolmea aikaisempaa kalifaatti hallintoa. Pohjan kuninkaan sijasta Ottomaanien maailmanvalta oli siis paremminkin Etelän kuninkaan perillinen. Tästä syystä olen päätynyt siihen, että Etelän kuninkaan tulee edustaa sekä arabivaltaa, että sen perillistä Turkin sulttaanikunnassa. Pohjan kuningas taasen ei voisi olla mitenkään Venäjä, koska Venäjä ei hyökännyt koskaan Egyptiin tai valloittanut Palestiinaa, kuten näky ennustaa Pohjan kuninkaan toimista jakeissa 7 – 16. Nämä jakeet eivät viittaa aikaan, joka voisi olla vielä edessäpäin, koska näistä jakeista käy hyvin selvästi ilmi, että ne käsittelevät useiden eri sukupolvien aikaisia tapahtumia Etelän ja Pohjan kuninkaan valtakunnissa ja toteutuvat vuosikymmeniä ennen Antikristuksen aikaa, jota on käsitelty jakeissa 21 – 45. Mainittakoon, että näyn esitäyttymyksessä, joka toteutui Ptolemaioksen ja Seleukidien kuningaskunnissa, Etelän ja Pohjan kuninkaan välisten sotien aika kattaa noin 150 vuoden ajanjakson ennen kuin jakeessa 21 ennustettu Antiokhos Epifanes nousee valtaan.

Pohjan kuningas täytyy olla siis Iso-Britannia, joka hyökkäsi Egyptiä vastaan vuosina 1807 ja taas uudestaan 1882, jolloin britit miehitti Egyptin. Palestiinaan Britannia tunkeutui vuonna 1917 ja liitti sen Sykes-Picot sopimuksen mukaisesti osaksi kuningaskuntaansa, kuten näky ennusti jakeissa 16 – 20. Kirjani luvussa 11C esitin tarkemmat historialliset perusteet sille miksi uskon Brittiläisen imperiumin olleen näyn pohjan kuningas, jonka toimia Napoleonia vastaan Egyptin miehityksen karkottamiseksi kuvataan jakeissa 6-8, Navarinon taistelua jakeessa 9 missä Britannia sekaantui Kreikan itsenäisyyssotaan Turkkia vastaan lokakuussa 1827, ensimmäistä maailmansotaa jakeissa 10 – 17, kun Britannia oli sodassa Ottomaaneja vastaan, ja Turkin itsenäisyyssotaa jakeissa 18-19 missä Britannia uhkasi kolonisoida koko Turkin liittolaisensa Kreikan ja Sèvresin rauhansopimuksen avulla, mutta perääntyi kun sotapäällikkö Mustafa Kemal Atatürk “tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa” . Samaan aikaan Irlannissa puhkesi myös itsenäisyyssota jonka seurauksena Yrjö V:n hallitus “kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole”.

Johtopäätös

Kun Antikristus nousee valtaan Daniel ennustaa, että “hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.” Antikristus siis jatkaa isiensä imperialista politiikkaa Lähi-Idässä, mutta menee vielä pidemmälle tehdessään asioita joita hänen isänsä eivät olisi rohjenneet edes ajatella. Ennen kuin hän lähettää sotajoukkonsa häpäisemään Jerusalemin temppelin ja ennen kuin hän hyökkää Israelia ja Egyptiä vastaan, “hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia.” Molemmat johtajat ovat vallanhimoisia tyranneja “ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta”. Ilmeisesti Etelän kuningas tuhotaan sisäisen vallankaappauksen avulla, sillä “ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja.”

Koska nämä tapahtuvat toteutuvat vasta vihan aikana luultavasti kohta Googin sodan jälkeen (jotkin opettajat sijoittavat Googin sodan vihan ajan puoliväliin, mikä on minusta selvässä ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun mukaan Googin sota ja Antikristuksen hyökkäys Israelia vastaan on kaksi eri tapahtumaa, joilla on kaksi aivan erilaista lopputulosta), Hesekielen näky saattaa selittää sen miksi Antikristus käy vihan aikana sotaa Turkkia vastaan. Nimittäin jos Erdoğan tavoittelee Ottomaanien kalifaatin uudelleen perustamista vuoteen 2023 mennessä ja Hesekiel ennustaa Turkin liittyvän Venäjän puolelle sen sodassa Israelia vastaan, niin on todennäköistä että vaikka Venäjän armeija onkin kaatuva “Israelin vuorille… samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat” (Hes. 39:4), Googin sota tulee luomaan uuden järjestyksen Lähi-Itään missä Turkki tulee alueen hallitsevaksi valtioksi vallattuaan Syyrian sen miehityssodassa Israelia vastaan. Turkki saattaa ulottaa sotilaallisen valtansa jopa Libanoniin, Jordaniaan ja Egyptiin.

Jesajan 19:2-4 ennustaa, että Egypti ajautuu sisällissotaan vähän ennen kuin Antikristus valtaa sen (Daniel 11:42). Egyptihän on horjunut sisällissodan partaalla jo vuoden 2013 vallankaappauksen jälkeen, kun armeijan syrjäytti Muslimiveljeskuntaan kuuluneen presidentti Mohammed Morsin, joka on kuumentanut Muslimiveljeskunnan kannattajien ja sen vastustajien välejä. Joten arabikevään ja amerikkalaisten sotilaiden vetäytymisen jälkeisessä Lähi-Idän sekasortoisessa ilmapiirissä se voi olla hyvinkin Erdoğanin neo-Ottomanistinen hallitus, joka ottaa tästä kaikesta hyödyn irti ja valtaa alueen taas omaksi etupiirikseen. Tämä Turkin miehitys toimii sitten yllykkeenä herättämään läntisen liittouman vastatoimet Turkkia vastaan. Tämän läntisen liittouman johdossa Antikristus sitten “panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla”.

Osana Britannian ja Turkin välistä sotaa Antikristus hyökkää myös Israelia ja Egyptiä vastaan, jonka seurauksena “Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.”. Tässä puhutaan jo Harmageddonin sodasta missä idän kuninkaat lähettävät 200 miljoonaisen sotajoukkonsa länttä vastaan kohdatakseen Antikristuksen sotajoukot Pohjois-Israelissa sijaitsevalla Tel Megiddon kukkalalla (Ilm. 9:14-17, 16:12-16). Se on tämä Antikristuksen johtaman läntisen liittouman uus-brittiläinen kolonialismi Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa, mikä saa aikaan Kiinan ja Venäjän vastahyökkäyksen ja viimeisen maailmansodan missä sienipilvet kirkastavat taivaan ja tappavat kolmanneksen ihmiskunnasta. Myös Tiibetin kansallisromantiikkaa Prinssi Charles on käyttänyt aseena Kiinaa vastaan lietsoakseen idän kuninkaiden marssin länteen. Siitä kerroin enemmän täällä

PS. kannattaa lukea tuokin. Ei ole pitkä, vain pari sivua lyhempi kuin tämä.

 

Päivää ennen Ranskan Nizzassa tapahtunutta järkyttävää terrori-iskua, Yhdysvalloissa leviävä kristillinen Charisma lehti julkaisi uutissivullaan hyvin merkittävän videon liittyen islamilaisiin lopun ajan profetioihin Rooman tuhosta ja apokalyptisestä sodasta, joka käytäisiin islamin ja lännen välillä islamilaisen Messiaan, Mahdin saapumisen merkkinä. Tämä lyhyt uutisjuttu perustui videoklippiin missä kirjailija Tom Horn oli Jim Bakkerin haastateltavana. Horn mainitsee siinä kirjailija Joel Richardsonin, huomattavan profetiaopettajan, joka kannattaa Antikristuksen syyrialaista (tai Itä-Roomalaista) alkuperää. Horn johdattaa keskustelun kuitenkin syvemmälle mainitessaan islamilaisten Mahdi-ennustusten lisäksi myös muinaiset roomalaiskatoliset profetiat enkelimäisestä paavista ja hänen kanssaan liittoutuvasta Rooman viimeisestä keisarista.

Näiden muinaisten profetioiden mukaan tämä enkelimäinen paavi ja hänen kanssaan liittoutunut Rooman keisari nousee aikana jolloin demokratiaa pidetään laajasti epäonnistuneena valtiomuotona minkä vuoksi maailma on valmis luovuttamaan näille kahdelle johtajalle absoluuttisen vallan. Vaikka Horn ja hänen seuralaisensa on halukkaita identifioimaan Paavi Franciskuksen “enkelimäisen paavin” ja mahdollisesti Ilmestyskirjan väärän profeetan osaan, he eivät yritä arvailla Rooman viimeisen keisarin henkilöllisyyttä. Mutta jos seuraamme näitä roomalaiskatolisia profetioita syvemmälle, huomaamme tämän henkilön olleen nimetty Charles-nimiseksi prinssiksi, joka nousee Länsi-Euroopasta ja polveutuu Ranskan hallitsijan Kaarle Suuren sukupuusta (esim. Magdeburgin Aikakirja 1100 -luvulta). Horn mainitsee myös kuinka nämä kaksi eurooppalaista johtajaa tulisi liittoutumaan kaikkien suurten uskontojen kanssa samalla kun he sotivat radikaalia islamia ja raamatullista kristinuskoa vastaan. Sattumoisin Prinssi Charles ja Paavi Franciskus on tämän päivän johtavia yhden maailman-uskonnon edistäjiä, jotka ovat osoittaneet toistamiseen syvää halveksuntaa raamatullista kristinuskoa kohtaan. Molemmat jakavat myös saman päämäärän kapitalismin vastaisessa vihreässä agendassa.

Komea traileri Tom Hornin ja Cris Putnamin viimeisimpään kirjaan “The Final Roman Emperor, The Islamic Antichrist and the Vatican’s Last Crusade”

Aiheeseen liittyvät artikkelit:

• Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?
• Oliko Paavin ennennäkemätön vierailu USAn kongressissa neljä päivää ennen superverikuuta profeetallinen enne lähestyvästä Rooman tuhosta ja Laittomuuden ihmisen ilmestymisestä?
• Paavi Francis etsii poliittista kumppania muuttamaan historiaa ennen paavillisen riemuvuoden loppua 20. marraskuuta. Kuka hän voisi olla?
• Paavi Franciskus ylistää Lontoon ensimmäistä muslimipormestaria ja rinnastaa maailman evankelioinnin islamilaiseen terrorismiin. Kuinka Paavi Franciskus valmistaa maailmaa Antikristuksen valtaannousulle?
• Video: Tuleeko ISIS iskemään Roomaan vuonna 2016, kuten Daniel ennusti (?) yli 2500 vuotta sitten?

 

Löysin viikko sitten erinomaisen ympäristödokumentin, jonka dokumentaristi Jeffrey D. King julkaisi Youtubessa viime vuoden joulukuussa Pariisin ilmastokokouksen aikoihin. Infowars raportoi tuolloin kuinka hänen Youtube tilinsä oli poistettu “harhaanjohtavan sisällön vuoksi”. Hänen dokumenttiinsa Blue Beats Green ei oltu vielä onneksi  kajottu. Siinä paljastunut informaatio oli siinä määrin tärkeää, etten voinut ohittaa tilaisuutta filmin suomentamiseksi. Täysmittaisen dokumentin suomentaminen ei ollut helppoa koska huolimatta siitä, että perustan lähteeni pääosin englanninkielisiin verkko- ja uutissivuihin, englannin kielen ymmärrykseni on hyvin vajavaista. Taistelen edelleen kuullun ymmärtämiseen ja sanojen muistamiseen liityvien ongelmien kanssa. Peruskouluni päättötodistuksessa reilu kymmenen vuotta sitten arvosanani englannista oli vain 5. Yli 50 työtuntia vaatinut projekti olisi tuskin onnistunut ilman Youtuben automaattista tekstittäjää, joka muuntaa puhutun kielen koneellisesti tekstimuotoon. Tämä konetekstittäjä tunnisti sanat oikein ainakin 95 prosenttisesti, mikä helpotti omaa käännöstyötäni suuresti. Tekstitykset ja niiden ajastuksen lisäsin manuaalisesti Windowsin Elokuvatyökalulla.

Traileri J.D. Kingin uusimpaan dokumenttiin Vice Bear

Maalikuussa 2015 julkaistu Bluen traileri

Pitkään jännitetyn Brexit-äänestyksen lopputulos selvisi perjantaiaamuna 24. kesäkuuta niiden eduksi, jotka olivat kannattaneet saarivaltion eroa Brysselin byrokraattisen koneiston yhä kiristyvämmästä kuristusotteesta palauttaakseen kansalleen sen entisaikojen oikeuden määrätä omasta kohtalostaan. Tämä historiallinen äänestys merkitsi ensimmäistä kertaa Euroopan Unionin historiassa, kun yksi sen jäsenvaltioista purki kihlauksensa ja jätti erokirjeen yli 500 miljoonan asukkaan valtioblokille. EU:n perussopimuksen artikla 50:n sopimuksen mukaisesti ero ei tule kuitenkaan voimaan välittömästi, sillä kansanäänestyksen jälkeen jäsenmaan tulee jättää vielä virallinen eroanomus ministerineuvostolle, jota seuraa ainakin kaksi vuotta kestävä neuvottelu eroehdoista. Byrokraattisen menettelyn hitaudesta huolimatta monet ovat alkaneet jo kysyä, että mitä tapahtuma merkitsee Euroopan, Iso-Britannian ja koko maailman historian kannalta. Tässä artikkelissa pohdimme sitä mitä tapahtuma voisi merkitä Raamatun profetioiden näkökulmasta. Entä miten Brexit-kohu on yhteydessä Englannin kuninkaalliseen perheeseen?

Äänin 52-48 Brexitin tulos mykisti globalistien ja heidän kannattajakuntansa suut kertaheitolla, kun heille selvisi kansan antaneen potkun persuuksiin Brysselin kasvottomille EU komissaareille, jotka hallitsevat enemmistöä maan laeista. Kansanäänestystä edeltäneessä kiivaassa väittelyssä Unionissa pysymistä kannattanut leiri – johon lukeutui mm. kansallismielisten poliitikkojen painostuksesta kansanäänestyksen kansalle luvannut pääministeri David Cameron – ei kyennyt tarjoamaan muuta kuin pelottelua ja uhkakuvia siitä mitä hirveää ja peruuttamatonta voisi ikinä seurata jos Britannia jättäisi EU:n. Globalisaation takana olevat huonomaineiset virastot, kuten IMF ja WTO, varoittivat etukäteen Brexitin vaaroista kansainvälisten valuuttamarkkinoiden vakaudelle vaikka sijoittajat pitivät tällaisia varoituksia täysin perusteettomina yrityksinä vaikuttaa ihmisten äänestämis-käytökseen Brexitin kaatamiseksi. David Cameron vihjaili Britannian eron EU:sta voivan johtaa jopa kolmanteen maailmansotaan mitä Simon Jenkins piti The Guardianin mielipideosastolla “täytenä hölynpölynä”.

Perjantaiaamun sarastaessa tämä demokratiaa ja kansanvaltaa vihaava Remain-leiri oli jo niin epätoivoinen, että yhdeksi maailman rikkaimmaksi naiseksi Harry Potter –noitasarjallaan noussut kirjailija J.K.Rowling – yksi Prinssi Charlesin suosikkikirjailijoita – ilmoitti twitterissä, että hän toivoisi pystyvänsä maagisiin loitsuihin joilla vielä muuttaa äänestystulosta. Brexit-kampanjan johtajat, kuten Boris Johnson ja Britannian itsenäisyyspuolue UKIP:n Nigel Farage, ilmoittivat 23. kesäkuuta olevan päivä, joka jää historiaan Britannian itsenäisyyspäivänä samalla tavoin kuin 4. heinäkuuta on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Brexitin kannattajille äänestystulosta on juhlittu yhtä historiallisena hetkenä kuin mitä 4. heinäkuuta 1776 merkitsee Atlantin toisella puolen. Tuona päivänä Yhdysvaltain valkopäämerikotka irtaantui Amerikan vapaussodassa Englannin leijonan vaikutusvallasta  – tapahtuma minkä Daniel näki 2300 vuotta aiemmin näyssä neljästä suuresta maailmanvallasta, jotka pakanakansojen merestä nousten seuraavat toinen toistaan (Dan. 7:4).

Nyt kuitenkin niin EU-kriitikkojen kuin EU-myötäilijöidenkin huulilla näyttäisi olevan sama kysymys. Mihin tämä kaikki johtaa? Onko tämä merkki siitä, että “EU on kaatumassa. EU on kuolemassa”, kuten Farage julisti intoa hihkuen voittopuheessaan Brexitin tukijoille. Äänestystulos on jo antanut tuulta purjeisiin Euroopan kansallismielisille puolueille, kuten Marine Le Penin johtamalle Ranskan Kansalliselle rintamalle ja Hollannin Vapauspuolueelle mitä Geert Wilders on johtanut vuodesta 2006 lähtien. Ylen uutisissa Maria Stenroos ja Petri Raivio esittikin seuraavan ennusteen: “Vuonna 2026 Brexit-äänestystä muistellaan ehkä käännekohtana, josta alkoi unionin hidas purkautuminen. Toista maailmansotaa seuranneet EU-utopian vuosikymmenet saattavat jäädä historiaan kummajaiseksi, josta Eurooppa palasi kansallisvaltioiden aikaan.” Nykyisen kehityksen valossa ajatus siitä, että EU kestäisi vielä vuosikymmeniä ei ole enää uskottava. Se on kuin huojuva korttitalo jonka alta vedettiin juuri yksi rakennelmaa vahvasti kannatelleista peruspilareista.

Kuten Babylonin valtakunta Danielin päivinä, EU on nyt “vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu” ja se tulee hajoamaan hyvin pian – ehkä jo seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Sen hajoamista seuraa Jeesuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotinen valtakunta, kuten jokainen Raamatun profetiaa tunteva tietää tämän olleen ennustettu pyhissä Kirjoituksissa. Mutta ennenkuin tämä tapahtuu, Antikristus nousee hallitsemaan sitä ja sen kautta koko maailmaa kolmen ja puolen vuoden ajan (Dan. 7:24, 9:27, Ilm. 13:1, 7, 17:9). Nyt jokainen tämän sivuston seuraaja saattaa kuitenkin kysyä, että voiko Antikristus nousta todella Englannin kuningasperheestä, kun britit ovat nyt ulkona tästä järjestelmästä, jonka johtajaksi Antikristuksen tulisi nousta. Tässä artikkelissa pyrin vastaamaan muiden muassa tähän. Brexitin lyhyen kantaman seuraukset ovat jo kaikkien uutisia seuranneiden tiedossa. Tulosten valjetessa kansanäänestyksen alkuunpannut, mutta EU:ssä pysymisen puolesta kampanjoinut nöyryytetty pääministeri Cameron ilmoitti eroavansa virastaan lokakuuhun mennessä. Yhdysvalloissa Brexit on vahvistanut myös Donald Trumpin kansallishenkistä linjaa ja häpäissyt demokraatteja.

Trump oli nimittäin ainoa presidenttiehdokas, joka kannatti Britannian eroa EU:sta samalla kun presidentti Obama ja Hillary Clinton yhtyivät globalistien kanssa Brexit-vastaiseen pelonlietsontaan. Kuten Joel Bollak arvioi Breitbartissa, Obaman uhkailut EU:ssa pysymiseksi ovat saattaneet kääntää brittiläisten äänestäjien enemmistön Brexitin kannattajiksi, koska hän ylitti valtuutensa sekaantumalla Yhdysvaltain lähimmän liittolaisen sisäisiin asioihin. Demokraatit ovat yksinkertaisesti väärällä puolen historiaa sillä Brexitin jälkeen monet briteistä ovat alkaneet kysyä, että onko Trump, joka saapui Skotlantiin samana päivänä kun Britannia päätti erostaan, sittenkin parempi ehdokas kuningaskunnan seuraavan pääministerin liittolaiseksi kuin Brexitiä vastustanut Hillary Clinton. Mutta kuka ikinä sitten nouseekaan USA:n seuraavan presidentin asemaan, kansallishenkiset voimat nostavat nyt päätään Atlantin molemmin puolin viimeisessä suuressa protestissa Antikristuksen Uutta Maailmanjärjestystä vastaan. Tässä vaiheessa on kysyttävä, että kumpaa puolta Englannin kuningasperhe sitten edustaa – kristinuskolle myönteistä kansallisaatetta vai islamisaatiolle myönteistä globalisaatio hanketta?

---

 Brittiläisen patriootin Paul Joseph Watsonin erikoisraportti Brexitistä

---

Britannian kuningasperhe ja EU

Daily Mailin jälkeen Britannian toiseksi myydyin päivälehti The Sun julkaisi 9. päivä maaliskuuta 2016 hyvin harhaanjohtavan etusivun uutissensaation. Sen mukaan Kuningatar olisi tukenut Britannian eroa EU:sta vaikka normaalisti hänet tunnetaan perustuslaillisen asemansa sitomasta vaitiolovalastaan, mikä estää häntä ilmaisemasta kansakunnan politiikkaan liittyviä näkemyksiä muualla kuin pääministerin kanssa käydyissä luottamuksellisissa viikkokeskusteluissa. Koska Kuningattaren julkinen rooli on lähinnä seremoniallinen, sen kulmakivenä on hänen poliittinen neutraaliutensa. Hallitsijan ensisijainen tehtävä on yhdistää kansaa, ei herättää ristiriitoja ottamalla kantaa kansaa jakaviin puoluepoliittisiin kiistoihin. Juuri tämän käytännön on ajateltu pitäneen kuningaskunnan pystyssä aina näihin päiviin asti missä monarkia keskiaikaisine rituaaleineen tuntuu jo auttamattomasti vanhentuneelta valtiomuodolta.

 

Mutta asia mitä massat eivät juurikaan tiedosta on se, että julkisten rooliensa ohella Euroopan monilla kruunupäillä on myös näkymättömämpi valta erilaisten eliittiseurojen takana, jotka ovat perustettu äärimmäisessä salamyhkäisyydessä ja jotka pyrkivät rakentamaan yhden maailman poliittista ja taloudellista maailmanjärjestystä lopullisena tavoitteenaan maailmanhallituksen muodostaminen. Tällainen väite ei ole salaliittoteoria, vaan salaliittofakta, jonka todisteet ovat kaikkien löydettävissä jos vain viitsii etsiä totuutta myös kulissien ulkopuolelta. Brexitin aattona 22. kesäkuuta The Sun käytti Kuningatarta jo toistamiseen lehtensä etusivulla ja otsikon mukaan hän olisi kysynyt illalliskutsuilla: “Anna minulle kolme hyvää syytä miksi pysyä Euroopassa”. Tähän Brexitille myönteinen lehti vastasi: “Anteeksi Ma’am, emme voi ajatella yhtäkään.”

Tämä viimeksimainittu uutisotsikko perustuu kuninkaallisen elämäkerturi Robert Laceyn väitteisiin, jonka mukaan Elisabet II olisi “ehdottoman euroskeptinen”. Kuningattaren henkilökohtaisista poliittisista näkemyksistä on annettu viime kuukausina varsin hämmentäviä tietoja. Maaliskuussa ev.lut. kirkon Sana-lehti painatti englanninkielisessä lehdistössä laajasti levinneen uutisen, jonka mukaan Elisabet olisi syvästi uskossa oleva Jeesuksen palvelija. Samoihin aikoihin useissa lehdissä väitettiin, että Kuningatar olisi vastustanut kristillisestä uskostaan johtuen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Mutta Daily Beast, siteeraten Buckinhamin Palatsin vanhempia lähteitä, raportoi tämän uutisen olleen roskaa kutsuen sitä “pettäväksi ja perustelemattomaksi”. Uutinen oli ristiriidassa myös Prinssi Charlesin ystävänä tunnetun homoseksuaalisen koomikko Stephen Fryn paljastukseen, jonka mukaan Kuningatar suhtautui ilolla homoseksuaalien kirkollisen avioliittovihkimyksen mahdollistavan lain läpi menemiseen Britannian parlamentissa. Daily Beast kertoi:

Vaikka Fry sanoo tarinan olleen apokryfinen, tosiasia että palatsin henkilökunta oli valmis lähettämään sen sähköpostilla, on melko selvä viesti, että he pitävät Mailin raporttia virheellisenä ja kuningattaren näkemysten väärinluonnehdintana.

Samoin väitteet Elisabet II:n kristillisyydestä ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa mitä John Dale paljasti kuningasperheen kiinnostuksesta okkultismiin vuonna 1986 julkaistussa kirjassaan The Prince and the Paranormal: The Psychic Bloodline of the Royal Family – kirja minkä Kuningatar itse julisti pannaan Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Jokainen vapaamuurariloosin historiaa tutkinut tietää, että Britannian kuningasperhe on pitänyt johtavaa asemaa Englannin Yhdistyneessä Suurloosissa jo 1700 -luvun puolivälistä lähtien. Dokumentoin Windsorin kuningashuoneen vapaamuurariyhteydet kirjani 12. luvussa. Luciferistisen vapaamuurariseuran ohella Englannin kuningasperhe on myös hyvin syvästi mukana uuspakanallisessa druidiyhteisössä, johon Elisabet II vihittiin vuonna 1946. Muinaisina aikoina Brittein saarten druidit harjoittivat Julius Ceasarin mukaan ihmisuhreja massiivisella mittaskaalalla.

Mitä tulee The Sun -lehden maaliskuiseen uutiseen Kuningattaren tuesta Brexitille, jonka hän olisi ilmaissut oletettavasti aikaisemman hallituksen varapääministeri Nick Cleggille, Clegg itse sanoo pitävänsä tätä nimettömistä lähteistä tullutta väitettä hölynpölynä eikä edes muista mitään tällaista keskustelua Kuningattaren kanssa. Entä mikä olikaan se taho, joka valitti ensimmäisenä raportin virheellisyydestä? Tietysti Buckinhamin Palatsi, joka palkkasi lehdistön laatua valvovan IPSO (The Independent Press Standards Organization) -järjestön vaatimaan Rupert Murdochin omistamalta lehdeltä oikaisua ja anteeksipyyntöä “olennaisesti harhaajohtavasta” uutisesta – vaatimus mistä The Sun kieltäytyi. Kuninkaallisen perheen virallisilla verkkosivuilla Kuningattaren kerrotaan pysyvän “lujasti neutraalina” Brexitin kaltaisissa asioissa, jotka ovat yhteydessä maan poliittiseen prosessiin.

Kuningasperhe ja valtavirran lehdistö yrittää pitää yllä tätä vanhaa kulissia Elisabet II:sta pelkkänä keulakuvana jolla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa kansalliseen tai kansainväliseen politiikkaan. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Sen sijaan, että Englannin Kuningatar olisi Brexitiä vastustava kristitty patriootti, hän istuu koko sen globalisaatio koneiston huipulla, joka toisen maailmansodan lopusta lähtien on yrittänyt tuhota pala palalta kansojen itsemääräämisoikeutta kaikkivoipaisen maailmanhallituksen tieltä, jonka rakentamisessa Euroopan Unioni on ollut keskeisessä asemassa. Tosiasiassa kun Belgian pääministeri Herman Van Rompuy valittiin vuoden 2007 Lissabonin sopimuksella Euroopan liittovaltion ensimmäiseksi presidentiksi, virkaanimityksensä lehdistötilaisuudessa hän julisti peittelemättä, että planeetan globaali hallinto olisi EU:n olemassaolon perimmäinen päämäärä, ja että vuosi 2009 merkitsi ensimmäistä askelta tähän suuntaan “G20:nen muodostamisella talouskriisin keskellä. Ilmasto konferenssi Kööpenhaminassa on toinen askel kohti planeettamme globaalia hallintoa.”, raportoi WorldNetDaily 21. marraskuuta 2009.

Se oli Kuningatar Elisabet II:n hyvä ystävä Hollannin Kuningatar Beatrix, suljettujen ovien takan neuvottelevan Bilderberg-ryhmän kunniajäsen, jonka isä Prinssi Bernhard oli perustamassa tätä elitististä salaseuraa vuonna 1954 osana eliitin suunnitelmaa muodostaa Euroopan Yhdysvallat Natsi-Saksan julmuuksien häpäisemän kansallisaatteen raunioille. Kuitenkin, niin Alankomaiden kuin Englanninkin kuningashuoneilla oli toisen maailmansodan aikaan hyvin lämpimät suhteet Natsi-Saksaan (ks. Elisabet II oli fanaattisen natsiperheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta) ja Elisabet II:n puoliso Prinssi Philip on itse myöntänyt hänen perheensä tunteneen sympatioita natsismia kohtaan historioitsija Jonathan Petropolousille tämän kirjassaan Royals and the Reich, The Princes von Hessen in Nazi Germany (Oxford 2006). Useissa kansainvälisissä ympäristöissä taloustiedettä opiskellut Jukka Davidsson, joka luonnehtii itseään “geopolitiikan tarkkailijaksi ja kansainvälisen oikeuden ja erityisesti kansainvälisen rikosoikeuden osaajaksi”, paljastaa Bilderberg-ryhmästä seuraavaa kirjoituksessaan “Kuka sitten on EU:n todellinen takapiru?”

Tämä on keskeisin kysymys, jos haluamme arvostella EU:ta ja arvailla mihin suuntaan se meitä kuljettaa. Muutamia selkeitä indisioita on olemassa asiasta. Anglo Amerikkalaisen pankkimafian osuus lienee hyvin ja uskottavasti dokumentoitu suhteessa EU:n. Olisiko jollain muulla osapuolella intressejä oheiseen suunnitelmaan.

Ensimmäiseksi on syytä todeta se, että Bilderberg ryhmä perustettiin vuonna 1954. Perustajista kantavana voimana oli Hollannin kuningashuoneen jäsen prinssi Bernhard ja kyseinen kuningashuone on liitetty toisen maailmansodan ajan SS:n eli natseihin. Myöhemmin Bilderberg ryhmään on tietenkin liittynyt myös Englannin kuningashuone ja prinssi Philip, joka niin ikään on ainakin ollut SS sympatisoija. Näin ollen on syytä olettaa että Bilderberg ryhmän takana on korkea-arvoinen natsiyhteys (kso. myöhemmin red house report).

Kun puhumme sitten EY/EU/EURO:n synnyttämisestä on meidän tutustuttava nimenomaan Bilderberg ryhmän päätösasiakirjoihin. Erityisesti vuoden 1955 salainen materiaali on kiinnostava tässä suhteessa:

“Vuotaneet dokumentit vuoden 1955 Saksassa pidetyn Bilderberg-ryhmän konferenssista keskusteli agendasta luoda Euroopan Unioni ja yksittäinen EU valuutta vuosikymmeniä ennenkuin ne olivat otettu käyttöön, todistaen jälleen vääräksi huuhaan metsästäjien väitteet siitä ettei Bilderbergillä olisi minkäänlaista vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin.

Vuotaneet paperit tapaamisesta, mikä pidettiin 23-25. syyskuuta 1955 Suur-Hotellissa Sonnenbichl Garmisch-Partenkirchenissa, Länsi-Saksassa, tuotiin julkisuuteen Wikileaks verkkosivulla eilen.

Kuten me ensimmäisenä raportoimme vuonna 2003, BBC:n  tutkiva tiimi oli sallittu pääsevän käsiksi Bilderberg kansoihin, jotka vahvistivat että EU ja Euro olivat Bilderbergin hengentuote. Ne olivat todennäköisesti lukemistoa samoista dokumenteista, jotka Wikileaks toi julkisuuteen.

Se oli vasta viimekuussa kun Belgian varakreivi ja nykyinen Bilderberg-puheenjohtaja Étienne Davignon rehenteli Bilderbergin auttaneen luomaan Euron ollen ensimmäinen, joka esitteli toimintaohjelman yksittäiselle valuutalle 1990 -luvun alussa.” [suomennos Davidssonin lainaamasta Paul Joseph Watsonin raportista vuodelta 2009]

On syytä kuitenkin katsoa vuoteen 1944 ennen kuin lähestymme sitä kuka on EU:n takana. Yhdysvaltojen arkistosta on sattumalta löytynyt kolmesivuinen asiakirja koodilla EW-Pa 128. Tämä asiakirja on kirjoitettu marraskuun 7, 1944. Paperi on laadittu Yhdysvaltojen sotilastiedustelun toimesta ja koskee erittäin salaista natsien tapaamista aiemmin samana vuonna.

Vuonna 1944 elokuun 10 päivänä Strasbourgissa hotelli Maison Rougessa kokoontui SS Obergruppenfuhrer Dr Scheidin ja aseistamisministeriön Dr Bossen johdolla joukko valittuja teollisuus- ja finanssimiehiä erittäin salaiseen kokoukseen, jonka aiheena oli Saksan kukistumisen jälkeisen ajan suunnittelu. Vaikka sodan häviämisestä puhuminen katsottiin maanpetokseksi ja rankaistiin teloituksella, niin kokouksen pitämiseen käsky oli tullut itse SS ja Gestapo komentaja Heinrich Himmleriltä, joka katsoi vuonna 1944 pitkälle tulevaisuuteen. Kokouksen ydin ja tarkoitus oli antaa käsky teollisuusmiehille natsi puolueen pelastamisesta ja uudelleen valtaan nostamisesta ajan ollessa sille kypsä. Toisin sanoen kyseessä oli suunnitelma neljännen valtakunnan nousemisesta. Tämä Saksan neljännen valtakunnan luonne tulisi olemaan enemmänkin poliittinen ja taloudellinen kuin se, mitä näimme toisen maailmansodan aikana. Tämän suunnitelman ydin oli kansallisvaltion tuhoaminen ja Euroopan Union perustaminen. Ei siis ihme, että Hitlerin propaganda päällikkö Joseph Goebbels totesi aikanaan, että 50 vuoden kuluessa kukaan ei enää ajattele kansallisvaltioita…

The Sunin väitteisiin Elisabet II:n tuesta Brexitille on pahassa ristiriidassa myös The Guardian -lehden paljastus 1. päivältä huhtikuuta, jonka mukaan kuningasperhe olisi harkinnut dramaattista Brexit väliintuloa. Kyseinen uutinen kertoi, että “Kuninkaallisten uskottiin olevan halukkaita vaarantamaan mahdollinen perustuslaillinen kriisi ilmaistakseen heidän suuttumuksensa eroamiskampanjalle.” Otan tästä uutisesta muutamia katkelmia:

• Kuninkaalliset ovat valmiita vaarantamaan mahdollisen perustuslaillisen kriisin provosoimisen vain näyttääkseen kuinka syvää on heidän vihansa osaa Brittiläistä lehdistöä ja vanhempia poliitikkoja kohtaan. Viranomaisia lähellä olevien korkea-arvoisten lähteiden mukaan, kuningasperheen kauna koski etenkin Sunin uutislehden kuvausta Kuningattaresta Brexitin tukijana. Mutta suuttumus kulkee sukupolvien ylitse Buckinghamin Palatsissa…
• Käyttäen ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka neuvoivat että väliintulo tulisi esittää sellaisen henkilön taholta jolla on moitteettomat eurooppalaiset suosituskirjeet, vahva sukulaisuus mantereeseen ja joka puhuu suoraan, perhe on päättänyt että Prinssi Philipin tulisi toimia tämän liikkeen keulakuvana.
• Toinen valtaapitäviin hyvissä yhteyksissä oleva lähde selitti, että kuninkaalliset näkevät nyt kiristyvän salaliiton Britannian erolle myönteisten lehtien, huomattavimmin Sunin, Telegraphin ja Mailin, ja tiettyjen poliitikkojen välillä. “Eroa kannattavan äänen johtaja on Michael Gove – tämä kauhea pieni vuotaja, joka mukaan Kuningatar olisi kannattanut eroa. He eivät voi sietää häntä. Ja mitä Borikseen tulee, toiseen johtavaan Brexitin tukijaan – hän on pyöräilevä hullu Islingtonista. Kaikki mitä hän on tehnyt kuninkaalliselle perheelle on ollut tehdä vaikeaksi ajaa ympäri Lontoota kunnollisen kokoisella Daimlerilla. Ja kolmikon kolmantena – Farage, mikä kauhea pikku mies.”
• Osana syytä astua väittelyyn sellaisella ennennäkemättömällä tavalla on valtava pettymys pääministeri David Cameroniin. “On tunne, että emme voi jättää sitä hänelle. Katso mitä tapahtui edellisellä kansanäänestyksellä mikä meillä oli Skotlannissa. Me lähes menetimme Balmoralin ja metsästysmaat. Nicola Sturgeon voisi istua tässä linnassa juuri nyt – tiedämme että hänen silmänsä oli siinä. Se oli hiton lähellä käydä toteen.

Tämä raportti kuvastaa hyvin sitä halveksuntaa mitä kuningasperhe kokee tavallista kansaa kohtaan. Brexitin johtavana puolestapuhujana toiminut Boris Johnson, jota on ennakoitu yhdeksi ehdokkaaksi lokakuussa virkansa jättävän Cameronin seuraajaksi, on kuningasperheelle vain “pyöräilevä hullu Islingtonista”, jonka virkakausi Lontoon pormestarina teki pääkaupungista paljon ystävällisemmän pyöräilijöille vaikeuttaen samalla kuningasperheen mahdollisuutta liikkua Lontoossa ylellisissä luksusautoillaan. Nigel Farage, joka voittopuheessaan julisti Brexitin olleen “voitto todelliselle kansalle, voitto tavallisille ihmisille, voitto kunnollisille ihmisille ylikansallisten hallitusten, suurien pankkien ja suuren politiikan valheita, korruptiota ja petosta vastaan”, on kuningasperheelle vain “kauhea pieni mies”, jonka vuosikymmeniä kestänyttä taistelua EU:ta vastaan he eivät voisi vähempää arvostaa.

He ovat unohtaneet tuskin Faragen röyhkeyttä, kun hän ainoana EU:n parlamentin jäsenistä päätti liimautua lujasti tuoliinsa, kun Prinssi Charles vastaanotti Brysselissä helmikuussa 2008 pitämäänsä puheeseen seisovat suosionosoitukset Euroopan parlamentikoilta. Tämä teko ei johtunut Faragen kunnianosoituksen puutteesta kuningasperhettä kohtaan, vaan se oli hänen avoin protestinsa Walesin Prinssin puheelle, joka kutsui yhä suurempaan Brysselin valtaan aikana jolloin Lissabonin sopimusta ratifioitiin ympäri EU:n parlamentteja. On syytä muistuttaa, että ainoa jäsenmaa jolle annettiin oikeus kansanäänestykseen Lissabonin sopimuksesta, oli Irlanti joka hylkäsi sen 53% enemmistöllä. Eurokraatit vaativat kuitenkin toista kansanäänestystä missä tulos kääntyi lopulta Lissabonin sopimuksen eduksi. Tätä ennen Ranska ja Hollanti oli hylännyt vuonna 2005 järjestetyissä kansanäänestyksissä Euroopan perustuslain ensimmäisen luonnoksen, minkä hylkääminen johti Lissabonin sopimuksessa tehtyihin pieniin muutoksiin, jotka sitten pakotettiin jäsenmaiden kurkuista alas ilman minkäänlaista kansanäänestystä.

---

Prinssi Charlesin vuoden 2008 puhe Euroopan Parlamentissa missä hän vaati EU:lle yhä suurempia valtuuksia. Puhe sai suosionosoitukset kaikilta muilta paitsi UKIP:n Nigel Faragilta.

---

Äskettäin Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry, joka jakaa jäsenyyden Bush Sr. ja Bush Jr. kanssa yhtä maailmanjärjestystä ajavassa okkulttisessa Skull and Bones salaseurassa, kertoi että on useita tapoja joilla Brexit voidaan yhä kumota ja näistä toisen kansanäänestyksen järjestäminen olisi yksi keino. Tämä on se miten globalistit ja eurokraatit suhtautuvat demokraattiseen päätöksentekoon. Jos jokin tulos ei heitä miellytä, he vaativat revanssia aina niin usein kunnes saavat toivomansa lopputuloksen. Brexitin jälkimainingeissa jo neljä miljoonaa brittiläistä eurouskovaista on allekirjoittanut vetoomuksen, joka vaatii hallitusta järjestämään toisen kansanäänestyksen, vaikka useat lainsäätäjät äänestäjien molemmin puolin pitävät ajatusta toisesta kansanäänestyksestä epädemokraattisena. Äänestäjät ovat puhuneet yli miljoonan kansalaisen enemmistöllä ja hävinneen osapuolen on vain nieltävä tappionsa. Tätä on demokratia elleivät eurouskovaiset sitä vielä tiedä.

Prinssi Charlesin puhe EU:n parlamentissa helmikuussa 2008 on puhuu jo itsessään paljon siitä mitä kuningasperhe ajattelee todella Brexitistä. Charles ei ole ainut kuningasperheen jäsen, joka olisi ilmaissut julkisesti EU myönteisiä kannanottoja. Esimerkiksi Brexitin ja kuningasperheen suhteen The Sunia paljon rehellisempi The Guardian kertoi 24. kesäkuuta 2015 – tasan vuosi ennen Brexit-tuloksen paljastumista -, “Kuningatar vihjaa halustaan Britannian pysymiseksi Euroopan Unionissa”.  Uutinen viittasi Kuningattaren Saksassa pitämään puheeseen jossa hän varoitti jakaantumisesta Eroopassa. “Yhdistynyt Kuningaskunta on ollut aina läheisesti yhteydessä mantereeseen. Jopa silloinkin kun meidän päähuomiomme oli muualla maailmassa, meidän kansamme esitti avain osaa Euroopassa,” Kuningatar sanoi liittokansleri Angela Merkelin – EU projektin johtavan edistäjän – läsnäollessa. Brexit-äänestyksen kannalta tärkeän EU huippukokouksen edellä 16. helmikuuta 2016, 33 -vuotias Prinssi William piti puheen Ulko- ja Kansainyhteisön Viraston diplomaateille, joka tulkittiin ympäri kuningaskuntaa Brexitin vastaisena.

Vaikka hän ei maininnut tässä puheessaan nimenomaisesti Eurooppaa, hän sanoi, että “lisääntyvästi levottomassa maailmassa, meidän kykymme yhdistyä yhteisessä toimessa toisten kansakuntien kanssa on olennaista.” Nigel Farage huomautti Williamin olevan pelkkä propaganda torvi, jota hallitus ja EU -myönteinen eliitti käytti hyväkseen. Samalla monarkian vastainen Republic-ryhmä sanoi, että “myytti ei-poliittisesta monarkiasta on purkautumassa ja tämä muodostaa todellisen riskin kuninkaallisille”. Palatsin jees-miehet olivat kuitenkin lakaisemassa maton alle jälleen kerran näitä ilmeisiä todisteita kuningasperheen euromyönteisyydestä väittämällä ettei Williamin puheella ollut mitään tekemistä Euroopan ja EU:n kanssa. Uskokoon ken tahtoo. Olisi naurettavaa olettaa tämän saksalaisen Saxe-Coburg-Gothan kuningassuvun olevan jotain isänmaallisia patriootteja, kun toisen maailmansodan aikaan kruunusta luopunut Edward VIII – Elisabet II:n suosikkisetä – syyllistyi maanpetturuuteen luovuttamalla Churchillin salaisia sotasuunnitelmia natseille ja neuvomalla Hitleriä pommittamaan Lontoota Britannian pakottamiseksi rauhaan natsien kanssa. Lisää informaatiota Windsorin huoneen kulissien takaisesta korruptiosta löydät artikkelista Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse.

Johtaako Brexit Yhdistyneen Kuningaskunnan hajoamiseen?

Huolimatta siitä, että pidän Brexitiä positiivisena kansannousuna ylikansallisen vallan anti-demokraattista byrokratiaa vastaan, olisi todellisuuspakoa sanoa että Brexitin jälkiseuraukset olisivat pelkästään positiivisia eivätkä horjuttaisi mitenkään Euroopan vallitsevaa järjestystä. On olemassa nimittäin hyvin todennäköinen näköala sille, että Brexit ei tule johtamaan ensimmäisenä Euroopan Unionin hajoamiseen vaan Yhdistyneen Kuningaskunnan loppuun sellaisena kuin olemme sen tähän asti tunteneet. Ongelma Brexitin kaltaisessa kansannousussa on siinä, että Yhdistynyt Kuningaskunta ei ole ollut koskaan kansallisvaltio siinä mielessä kuin on vaikkapa Suomi tai Kreikka. Iso-Britannia on unioni siinä missä EU. Sen lippua kutsutaan nimellä Union Jack, minkä alkuperä juontuu vuoteen 1606, kun Englannin valtaistuimelle noussut Jaakko I – joka antoi nimensä Kuningas Jaakon raamattu-käännökselle – yhdisti Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimet yhteen kuningaskuntaan (vaikka Skotlannin, Walesin ja Englannin virallinen yhdistyminen tapahtui vasta 1707).

Eli kun valtio mikä on itsekin unioni eroaa toisesta unionista, on luultavaa että pian tuon valtion yhdistämät kansallisryhmät alkavat vaatia yhtäläistä oikeutta itsenäisyyteen ja itsehallintoon. Juuri näin on nyt käynyt Brexitin jälkeisessä Kuningaskunnassa. Skotlannin itsenäisyyshaaveet alkoivat jo ennen Brexitiä, kun Skotlanti järjesti kansanäänestyksen itsenäisyydestä syyskuussa 2014. Tämä kansanäänestys kaatui, kun 55% enemmistö äänesti Skotlannin ja Kuningaskunnan välisen unionin säilymisen puolesta. Brexitin kannattajien kuuluttaman Kuningaskunnan “itsenäisyyspäivän” jälkeen, tilanne on nyt aivan toinen. Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan jo 60% skoteista äänestäisi itsenäisyyden puolesta. Yksi ratkaiseva tekijä tähän mielipiteen muutokseen on se, että enemmistö skoteista tuntee että heidät revittiin EU:sta vastoin omaa tahtoaan. Brexit-äänestyksessä 62% skoteista äänesti EU:ssa pysymisen puolesta. Vaikka toinen kansanäänestys Skotlannin itsenäisyydestä olisi järjestetty enemmin tai myöhemmin, Brexitin merkittävin vaikutus historiaan lienee siinä, että se on kiihdyttänyt tätä hälyttävää prosessia, joka saattaa johtaa yli tuhatvuotisen kuningaskunnan loppuun.

Brexitin jälkeisessä 27 EU johtajan tapaamisessa Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on levittänyt punaisen maton Skotlannin naispääministeri Nicola Sturgeonille, joka haluaa järjestää toisen kansanäänestyksen Skotlannin itsenäisyydestä ennenkuin Britannia eroaa virallisesti EU:sta. Reuters raportoi Junckerin motiiveista:

Eräs vanhempi EU viranomainen vähätteli Junckerin kutsua Sturgeonille, huomioiden kuivasti että “presidentti tykkää Euroopan alueista” rinnastaen Skotlannin Saksan osavaltioihin. Mutta jotkin diplomaatit näkivät Junckerin liikkeen harkittuna juonena lisätä painetta Cameronille ja hänen seuraajilleen nopeuttaa eroneuvotteluita. “Tämä on tapa panna painetta Lontooseen laukaistakseen eroehdot,” vanhempi viranomainen eräässä EU hallituksessa sanoi EU:n pyrkimyksistä pompottaa Lontoota neuvottelupöytään samalla kun Cameron on väittänyt että ainoastaan hänen seuraajansa tulee asettamaan kellon tikittämään vetäytymisen kahden vuoden takarajalle. “Tämä on Junckerin provokaatio”, EU diplomaatti sanoi ”. “Hän ei voi pakottaa brittejä luovuttamaan heidän ilmoitustaan erosta, joten hän pelaa näitä temppuja.”

EU johtajat ovat tehneet Nicola Sturgeonille selväksi, ettei Skotlanti voi pysyä osana EU:ta niin kaun kuin Skotlanti on osa Yhdistynyttä Kuningaskuntaa. Brexitin myötä EU:sta eroaa myös Skotlanti ellei sitten Skotlanti järjestä itsenäisyyteen päätyvää kansanäänestystä ennen kuin EU:n ja Britannian välillä käyty kahden vuoden eroneuvotteluaika on ohitse. Tästä syystä Sturgeon haluaa järjestää kansanäänestyksen – mikä tarvitsee ensin Britannian parlamentin hyväksynnän – ennen kuin britit eroavat virallisesti EU:sta eroneuvottelujen päättyessä. Puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on siis painostamassa brittejä Skotlannin itsenäisyyspyrkimyksillä ja tukee politiikkaa joka voi johtaa pian yli 300 vuotta kestäneen Skotlannin ja Englannin välisen liiton purkautumiseen. Heti kun Cameronin seuraajaksi syyskuussa valitti pääministeri luovuttaa virallisen erokirjeen Brysseliin, tästä alkaa kahden vuoden neuvotteluaika, jonka aikana Skotlannin hallituksen olisi saatava aikaan kansanäänestys mikäli se haluaa pysyä EU:ssa ennen Britannian lähtöä.

Tämä tarkoittaa, että Skotlanti voi äänestää itsenäisyydestään jo ensivuonna tai viimeistään 2019. Telegraph kertoi 29. kesäkuuta investointipankki JP Morganin ennustuksesta, jonka mukaan Skotlanti tulisi järjestämään itsenäisyydestään toisen kansanäänestyksen seuraavan kolmen vuoden sisällä. Tällä seuraavalla kerralla näköala separatistien voittoon olisi paljon suurempi kuin se oli vuonna 2014. Jopa Tylypahkan koulusta valmistunut ja kristallipalloja tähyilevä JK. Rowling tiesi kertoa, että Brexitin seuraksena olisi lopulta Yhdistyneen Kuningaskunnan hajoaminen. Hän tviittasi faneilleen Brexitin jälkeisenä aamuna: “Goodbye, UK.” Tässä vaiheessa joku voisi kysyä, että “mitä sitten?” Mitä sitten jos Skotlannin eroaminen Britanniasta hajottaa Yhdistyneen Kuningaskunnan? Miksi tämän pitäisi liikuttaa meitä suomalaisia ja mitä tekemistä tällä on ylipäätään Raamatun profetian kanssa? Paljonkin. Pelissä ei ole nimittäin vain Yhdistyneen Kuningaskunnan hajoaminen vaan myös sen yli tuhatvuotta pystyssä pysyneen kuningasvallan kaatuminen.

Elisabet II:n jo 64 vuotta kestäneen hallinnon aikana tasavaltaa kannattavat poliittiset äänet ovat saaneet ehkä enemmän kannatusta kuin koskaan kuningaskunnan tuhatvuotisen historian aikana. Etenkin 90 -luvun alussa, kun Prinsessa Diana astui julkisuuteen sensaatiomaisilla paljastuksillaan – joista kirjailija Andrew Morton kertoi vain murto-osan -, tasavaltaa vaativat äänet ovat olleet kasvussa – etenkin sen jälkeen kun briteille selvisi se laajuus millä Prinssi Charles on ollut vaikuttamassa kansakunnan politiikkaan jo vuosikymmenien ajan. Prinssi Charlesin poliittinen vehkeily ja poliittinen aatejohtajuus uhkaa johtaa kuningaskunnan ennennäkemättömään perustuslailliseen kriisiin, kuten monet politiikan tarkkailijat ovat varoittaneet. Monet ovat jo spekuloineet sillä mitä tapahtuu, kun juuri 90 -vuotta täyttänyt Monarkki vetää viimeisen henkeyksensä ja valta siirtyy Charlesille. Tuleeko kansa vaatimaan kruunun siirtämistä Prinssi Williamille vastoin perimyslakia, jonka mukaan kruunu siirtyy aina hallitsijan elossa olevalle esikoiselle. Kuningaskunnan jatkuvuus on jo nyt vaakalaudalla. Entä mitä tapahtuu, kun Skotlanti äänestää itsenäisyydestään ja tulos johtaa kuningaskunnan hajoamiseen?

Maan vuosisataisten valtarakenteiden horjuessa yhä useampi saarivaltion asukkaasta tulisi varmasti kysymään, että onko monarkiallekaan enää tarvetta. Jos Skotlanti päättää erota monarkiasta, niin pian Englanti ja Wales kyseenalaistaisi monarkian tarpeellisuuden pirstaloituneessa kuningaskunnssa. Tähän astihan se on ollut juuri kuningasvalta, joka on pitänyt Englantia, Walesia ja Skotlantia yhdessä. Nyt Brexitin tuloksen on raportoitu jo kannustaneen Australian ja Kanadan asukkaita vaatimaan eroa Englannin monarkin hallitsemasta 53 jäsenmaan Kansainyhteisöstä, joka muodostuu Brittiläisen imperiumin entisistä alusmaista. Tähän Skotlannin itsenäistyminen olisi viimeinen niitti. Toisin sanoen, siinä vaiheessa historiaa kun Kuningatar jättää hänen maallisen majansa, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Kansainyhteisö saattaa olla niin pirstaloitunut, ettei useimmat kansalaiset näe enää tarvetta monarkian säilyttämiselle. Faragen hehkuttaman Britannian itsenäisyyspäivän sijasta 23. kesäkuuta voi jäädä historiaan päivänä, josta alkoi Yhdistyneen Kuningaskunnan ja sen monarkian hidas mutta varma kuolema. Mutta tämä on positiivinen asia, koska Englannin kuningashuone on yksi turmeltuneimpia instituutioita mitä maanpäältä löytyy mm. todistetuilla yhteyksillä lasten sadistiseen hyväksikäyttöön.

David Wilkersonin näky Skotlannin itsenäistymisestä

Brexitin jälkeiset uutiset Skotlannin uudelleen elvytetyistä itsenäistymispyrkimyksistä on erityisen mielenkiintoisia sen valossa mitä David Wilkerson profetoi 70 -luvulla Skotlannin itsenäistymisestä aikana jolloin Euroopassa käydään lyhyt mutta tuhoisa kolmas maailmansota. Wilkersonin näyssä nämä tapahtumat sijoittuivat aikaan juuri ennen kuin EEC eli nykyinen EU nousee maailman johtavaksi supervallaksi ja tekee Antikristuksen välityksellä liiton Israelin kanssa Dan. 9:27:n täyttymyksenä. Tästä alkaa Jeesuksen julkista paluuta edeltävä seitsemän vuoden vihan aika maanpäällä. Wilkersonin näyn mainitsemat tapahtumat ovat mielenkiintoisen yhdenmukaisia sen kanssa mitä itse päättelin kirjani luvussa 1 lopun ajan tapahtumien kronologiasta Danielin kirjan, Jooelin kirjan ja Ilmestyskirjan valossa. Näyssä mainitaan mm. viimeinen elonkorjuu missä Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä Euroopan kansojen päälle tämän kolmannen maailmansodan aikana (ks. Jooel 3:28-32) juuri ennen ylösottoa.

Näky ei vain vahvistaisi pre-tribulationistista tempausoppia, mutta myös sen että seurakunnan ylösottoa ei edellä pelkkää luopumusta, kuten jotkut ovat päätelleet Luuk. 18:8:n ja 2. Tess. 2:3:n valossa. Ensiksi mainittu voi puhua yhtä hyvin Jeesuksen julksesta paluusta Öljymäelle, jolloin maanpäälle ei ole enää paljoakaan uskoa (Ilm. 16:9). Sitä paitsi tuo kohta voi myös puhua – kuten edellinen jae näyttäisi vihjaavan – niistä uudestisyntyneistä kristityistä joilla on heikko usko Jumalan voimaan ja kykyyn tuoda oikeus Hänen valituillensa, “jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat”. Mitä tulee 2. Tess. 2:3:een tämä puhuu lähinnä niistä kahdesta ehdosta jotka edeltäisivät seurakunnan ylösottoa – ensimmäinen näistä on luopumus ja toinen Laittomuuden ihmisen ilmestyminen (siihen miksi nämä kaksi tulisi edeltää seurakunnan ylösottoa ks. kirjani ensimmäinen osa).

Tämä ei ole ristiriidassa Wilkersonin näkyyn, koska luopumuksen tulee edeltää ei seurata Antikristuksen ilmestymistä. Tarkalleen ottaenhan näyn kuvaus ylösottoa edeltävästä suuresta elonkorjuusta tapahtuu vasta Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, koska Antikristus ilmestyy Ilmestyskirjan mukaan jo ennen kolmatta maailmansotaa (Ilm. 6:1-4). Eikä ensimmäisen sinetin avaaminen ajoitu samaan hetkeen 70. vuosiviikon alkamisen kanssa, kuten perustelin tätä tarkemmin kirjani ensimmäisessä luvussa. On lisäksi huomioitava, että myös Wilkersonin näky mainitsee luopumuksen, joka edeltää tätä viimeistä suurta herätystä ja seurakunnan ylosottoa. Tämä näky on myös yhdenmukainen lukuisten muiden näkyjen kanssa, jotka ovat ennustaneet kolmannen maailmansodan alkavan Pohjois-Norjan miehityksellä Venäjän arrmeijan taholta.

Näitä profetioita on lainattu kymmennittäin esim. Jouko Pihon sivuilla. Venäjän agression Suomeen ja Pohjois-Norjaan voisi provosoida vaikkapa Ruotsin ja Suomen äskettäin solmima puolustusyhteistyö-sopimus Iso-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Suomessa eilen vieraillut Putin kertoi pahaenteisesti, että jos Suomi liittyy Natoon “Suomen puolustusvoimat eivät olisi enää itsenäisiä, vaan osa Naton sotilaallista infrastruktuuria, joka heti tulisi Venäjän rajoille. Mitä luulette? Tulemmeko pitämään tällöin joukkomme edelleen 1 500 kilometrin etäisyydellä Suomen rajoilta?”. Todellisuudessa Putin valehteli sillä Venäjällä on tukikohtia vain muutaman sadan kilometrin päässä Suomen rajalta muun muassa Murmanskissa ja Pietarissa. Alakurttissa Venäjän armeijalla on ilma- ja maavoimien tukikohta, joka on vain 80 km päässä Suomen rajasta ja mistä on noin 10 tunnin ajomatka Pohjois-Norjaan.

Pohjois-Norjan miehityksestä kolmannnen maailmansodan käynnistäjänä puhui myös kirjassani lainattu norjalaisnaisen 60 -luvulla todistama näky, joka kuvaili tarkasti 2010 -luvun maailmaa digitaali- ja satelliittitelevisioineen puhuen myös viime vuonna kärjistyneestä pakolaiskriisistä, joka oli suurin sitten toisen maailmansodan. Vuonna 2011 Mestarinsa luokse siirtynyt David Wilkerson sai tämän näyn 15. kesäkuuta 1976 – reilu kolme vuotta sen jälkeen, kun Britannia liittyi Euroopan talousyhteisö EEC:hen mitä Kuningatar ylisti positiivisena asiana vuoden -72 jouluviestissään. Katsotaampa sitten tätä näkyä. Vaikka näyssä puhutaan EU:n ja Venäjän sijasta EEC:stä ja Neuvostoliitosta, nämä ovat vain ajan termistöä mitä Wilkerson käytti ilman tarkempaa tietoa tulevasta. Neuvostoliitto on sitä paitsi elvytetty jo henkiin Presidentti Putinin 1. tammikuuta 2015 käynnistämässä Euraasian Unionissa.

Tuntui kuin suuri väri-tv olisi tuotu huoneeseen, ja Herra näytti minulle siinä asioita, joiden kanssa taistelin sydämessäni. Aluksi näin kartan, joka kuvasi koko Eurooppaa – Iso-Britanniasta Neuvostoliittoon ja Norjasta Lähi-itään. Katselin karttaa jonkin aikaa ja samalla alkoi tapahtua jotain merkillistä. Norjan pohjoisosien väri alkoi muuttua punaiseksi, ja punainen väri ulottui pohjoisesta aina Norjan keskiosiin. Herra, mitä haluat näyttää minulle? sanoin silloin. Herra antoi minun lähestyä tuota kartan osaa ja rukoillessani Hän näytti minulle, mitä tapahtuisi. Punainen väri merkitsi kahta asiaa. Ensinnäkin se merkitsi ihmisten hengellistä uudistumista ja toisekseen vieraan sotajoukon tunkeutumista maahan. Ja minä näin tuolla alueella tuhansia kommunistien sotilaita, osan neuvostoarmeijan joukoista. Sitten Herra sanoi minulle, että tämä tulee tapahtumaan hyvin pian.

Neuvostoliitto valtaa ja miehittää Norjan pohjoisosat. Miehityksestä tullaan antamaan Euroopassa monia julkilausumia. Se tulee nostattamaan vilkasta poliittista keskustelua, mutta Jumala näytti minulle, ettei tilanteessa ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin. Neuvostoliitto ottaa vallan Norjassa, samalla tavoin kuin Tšekkoslovakiassakin. Sitten näky muuttui ja jouduin keskelle Eurooppaa. Seisoin katsellen korkeaa muuria ja aloin vapista. Näin miten muuri alkoi horjua ja murentua. Luulin sen sortuvan päälleni, mutta Henki vei minut kauemmaksi. Katsellessani luhistumista Henki ilmoitti minulle, että muuri edusti Itä- ja Länsi-Saksan välistä rajaa. Näin muurin kaatuvan ja useiden tuhansien sotilaiden juoksevan sen yli kiväärit käsissään. Heitä seurasivat panssarivaunut ja motorisoidut joukot.

Herra näytti minulle hyvin selvästi, että kommunistit murtautuisivat muurin läpi ja valtaisivat koko Saksan. Sitten kuulin kiväärinlaukauksia ja rakettien räjähdyksiä. Jotkut näkemistäni ja kuulemistani asioista olivat pelottavia. Herra näytti minulle myös, että Euroopassa syttyisi sota ja Saksa olisi jonkin aikaa neuvostoliittolaisten miehittämänä [Berliinin muurin romahtamista ei tietenkään seurannut venäläisjoukkojen tunkeutuminen Länsi-Saksaan. Mutta näky voi sitoa yhteen kaksi erillistä tapahtumaa, joiden välillä on jopa vuosikymmeniä. Jos näky on oikea, tulee historia toistamaan itseään ja Venäjä miehittämään vielä kerran Itä-Euroopan ja Saksan, mutta tällä kertaa koko Saksan, kirj. huom. ].

Näin myös – ja tällä kertaa muutkin kommunistiset maat olivat mukana – että Jumalan lapsia alettiin vainota. Tämä vaino ei ollut vain fyysistä kidutusta, vaan myös henkistä. Jumalan kansaa ivattiin televisiossa ja samaan aikaan kun Euroopassa puhkesi sota, Jumalan palvelijoista levitettiin valheita. Herra ilmoitti minulle näyssä, että Euroopassa syntyisi elintarvike- ja vesipula. Monista sellaisista tarvikkeista, joita meillä on nyt runsaasti, tulee jonkun ajan kuluttua olemaan pula. Kun sota puhkeaa Euroopassa tunnustetaan Brysselissä myös, ettei EEC voi enää toimia ja se lakkautetaan. Tämänkin Herra näytti minulle. Herra ilmoitti myös, että sodan puhjetessa brittiläiset joukot vedetään Irlannista ja siirretään Manner-Eurooppaan. Herra sanoi, että kommunistit pääsevät valtaan Irlannissa. Samaan aikaan näin Skotlannin vapautuvan Englannista ja itsenäistyvän.

Kaikki Euroopan maat joutuvat mukaan tähän sotaan, mutta vain Saksa ja Norja miehitetään. Euroopan sodasta ei tule kuitenkaan pitkä, sillä näin jotain muuta alkavan tapahtua. Näin Neuvostoliitosta tulevan toisen sotajoukon, joka kulki etelään, kohti Israelin vuoria. Tässä sotajoukossa oli paljon ratsastajia ja heidän lisäkseen tankkeja ja muita motorisoituja joukkoja. Se oli hyvin väkevä armeija. Jumala osoitti minulle, että Neuvostoliitto lähettäisi nämä joukot Israeliin. Juuri kun tuntui siltä, että joukot olisivat valmiit miehittämään Israelin, näin taivaan avautuvan ja valtavan suuren käden laskeutuvan alas. Se lankesi mahtavien neuvostojoukkoje ylle lamaannuttaen ne täysin. Ja tuon käden, Jumalan käden, mahtavalla iskulla tuhottiin koko tuo voimakas armeija. Jumala on osoittanut suuren rakkautensa Israelin, omaa kansaansa kohtaan. Ja Jumala taistelee kansansa puolesta. [Tämä kohta näystä näyttäisi toteuttavan Hesekielen 38 – 39. luvun profetian Googin sodasta, kirj. huom.]

Tämän tapahtuessa näin, miten Euroopassa olleet venäläisjoukot siirrettiin nopeasti pois .  Kysyin silloin, miksi Herra? Sitten näin näyssä kiinalaisten sotajoukkojen murtautuvan Neuvostoliiton rajojen läpi ja tunkeutuvan syvälle maahan ryöstäen, tappaen ja hävittäen. Neuvostoliiton joukot vedettiin Euroopasta taistelemaan kiinalaista sotaväkeä vastaan ja voittamaan se. Samalla alkoi Euroopassa tapahtua jotain muuta. Elintarvikepula paheni ja veden tarve kasvoi kasvamistaan. Näin koko Manner-Euroopan joutuvan suurten ongelmien eteen. Kun kysyin Herralta syytä tapahtuneeseen, Hän sanoi: Tämä on minun tuomioni käsi, ja käytän parhaillaan näitä asioita vetääkseni ihmiset takaisin yhteyteeni. Aion panna nämä kansat taas polvilleen. Näin kaikkivaltias Jumala aikoi tehdä.

Minä näin, miten ihmeellisiä asioita alkoi tapahtua kaikkialla Euroopassa. Näin miesten ja naisten lankeavan polvilleen. Kaduilla, kodeissa, kaikkialla ihmiset huusivat Jumalan puoleen pyytäen apua ja laupeutta. Sain nähdä, miten Jumala alkoi vastata ihmisten rukouksiin. Silloin sydämeni alkoi vapista ja henkeni laulaa ilosta. Näin liekkien laskeutuvan alas taivaasta ja lankeavan kaikkialle Eurooppaa, jokaiseen maahan, jokaiseen kansakuntaan. Jumala vastasi ihmisten rukouksiin. Hän sanoi minulle, että Euroopan kansojen keskuudessa syntyisi ennennäkemättömän laaja herätyksen aalto. Mutta se ei syntyisi ihmisten voimasta, vaan Pyhän Hengen työn ansiosta. Olemme puhuneet paljon tulevasta herätyksestä.

Olemme ajatelleet sitä paljon ja kuvitelleet, millainen se tulisi olemaan. Mutta minä sanon teille, että kun Jumalan Hengen tuuli alkaa puhaltaa, kansojen keskuudessa tapahtuu paljon sellaista, josta emme osaa edes uneksia. Jumala on antava kirjaimellisesti antava tämän ajan suurimman herätyksen aallon liikkua kansojen yli myrskytuulen lailla. Näin tulen lankeavan maamme ylle. Tuli kuvasi sitä siunausta, jolla Jumala siunaa kansaa, joka vastaa Jumalan kansan rukouksiin. Herra näytti minulle myös jotain, joka järkytti minua syvästi. Kuvittelin nimittäin, että tämä herätys jatkuisi pitkän aikaa. Niin ei tule käymään. Herätys jatkuu aivan lyhyen aikaa ja katoaa yhtä nopeasti, ja siksi tämä herätyskin on lyhytaikainen.

Herätyksen saavuttaessa huippunsa näin jotakin, joka lähes mursi sydämeni. Nostin katseeni taivaalle ja näin, miten taivaat alkoivat järkkyä ja aueta. Näin Herran Jeesuksen astuvan alas taivaasta, ja samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet ihmiset temmattiin yläilmoihin Herraa vastaan. Heidät temmattiin taivaaseen Herran yhteyteen, mutta monet jäivät jäljelle. – Jumala osoitti, että tämä tuleva herätys merkitsee monien luopioiden kääntymistä uudelleen Jumalan luo, halleluja! Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, luopioitakin, ja siksi Hän haluaa pelastaa heidät, niin monet kuin mahdollista. Monet seurakunnat ja kirkot, jotka nyt ovat kuolleita ja kylmiä, saavat osansa herätyksestä ja lukuisat ihmiset niiden piirissä alkavat etsiä Jumalaa.

Jumala palauttaa entiselleen kansansa. Ja kaikki ne, jotka ovat valmiit, temmataan Herran luo yläilmoihin. Seurakunnan ylöstempaamisen jälkeen – silloin, ja vasta silloin – alkaa ECC toimia. Se uudistetaan ja sen toiminta aloitetaan uudelleen. Sain nähdä jotain erityistä, joka koskee EEC:tä Jumala näytti minulle, että EEC ja Israel ovat erityisen hyvissä väleissä ja että tämän yhteistyön piiristä nousee Antikristus. Hän joka hallitsee maata rautaisella otteella hetken aikaa. (painotukset minun)

Huomioi kuinka näky mainitsi Britannian vetävän sotajoukkonsa Irlannista Manner-Eurooppaan sotimaan Venäjän Saksan miehitystä vastaan. Vaikka brittiarmeijan 38 vuotta kestänyt sotilaallinen läsnäolo Pohjois-Irlannissa (Operaatio Banner) päättyi virallisesti 31. heinäkuuta 2007, alueella on edelleen 5000 sotilasta sotilaallisissa harjoituksissa. Joko näky viittaa siihen, että levottomuudet puhkeavat uudestaan Pohjois-Irlannissa tai sitten loputkin 5000 sotilasta vedetään Manner-Eurooppaan Pohjois-Irlannin erottua Yhdistyneestä Kuningaskunnasta samaan aikaan Skotlannin kanssa. Brexitin jälkeen tämäkin mahdollisuus on olemassa sillä skottien tavoin suurin osa Pohjois-Irlannista äänesti EU:ssa pysymisen puolesta, mikä on antanut Pohjois-Irlannin nationalisteille taas uuden tekosyyn vaatia eroa unionista.

Skotlannin itsenäistyminen ja Prinssi Charles

Jos siis Skotlannin itsenäistyminen tapahtuu jo seuraavan kolmen vuoden sisällä, kuten investointipankki JP Morgan ennusti Brexitin jälkeen, niin Wilkersonin näyssä kuvattujen tapahtumien tulisi toteutua tämän aikaikkunan sisällä. Toisin sanoen, Antikristuksen käynnistämä seitsemän vuoden vihan aika voi olla enää vain vuosien päässä. Mutta mitä Skotlannin itsenäistyminen merkitsee Prinssi Charlesin kannalta? Skotlannin ja Pohjois-Irlannin itsenäistymisen jälkeen, Prinssi Charles tulisi perimään hyvin erilaisen kuningaskunnan kuin mitä se on tänä päivänä. Iso-Britannia ei olisi enää Iso-Britannia vaan Pikku-Britannia. Skotlannin ja Pohjois-Irlannin ohella Charles polo saisi unohtaa toiveet myös Kanadan, Australian ym. Kansainyhteisön maiden kuninkuudesta, koska Skotlannin ja Pohjois-Irlannin irtaantumisen jälkeen olisi epätodennäköistä, että nämäkään kansat haluaisivat olla enää Englannin monarkin hallitsemia, kuten ne ovat sitä vielä tällä hetkellä.

Etenkin kun kuninkaana olisi vaimonsa pettänyt hörökorva-Charles, jolle hänen oman valtakuntansa asukkaat “eivät anna kuningaskunnan kunniaa”, kuten Dan, 11:21 ennustaa (Kuningas Jaakon käännöksen mukaan) Antikristuksen suhteesta omaan kansaansa. Tässä historiallisessa murroskohdassa missä Brittein saaren vuosisatoja kestäneet valtarakenteet horjuvat ja uhkaavat monarkian säilymistä, kasvaisi samalla paine Elisabet II:n perillisen kansainvälisen roolin uudelleen-määrittämiseen. Jos Charles ei voisi olla enää hajonneen Kuningaskunnan ja 53 jäsenmaan Kansainyhteisön päämies, niin silloin moni hänen tukijoistaan alkaisi vaatia hänelle aivan toisenlaista roolia. Charles on tehnyt poliittisella kampanjallaan täysin selväksi, että hän haluaisi olla jonkinlainen planetaarinen suurlähettiläs, joka puhuu koko ihmiskunnan ja planeetta Maan puolesta sellaisilla foorumeilla kuin YK:n yleiskokouksessa, EU:n parlamentissa ja Yhdysvaltain kongressissa.

Muistan lukeneeni monia kommentteja Charlesin tulevan Harmony-filmin trailerin julkaisun jälkeen 2010, missä osa hänen kannattajistaan toivoi hänelle USA:n presidentin tai EU:n johtajan virkaa. Eräskin kirjoitti haltioissaan, että “jos tällä planeetalla on sosiaalinen ja ekologinen pelastaja, hänen nimensä on Charles, Walesin Prinssi”. Olen maininnut aikaisemmissa kirjoituksissani myös muotisuunnittelija Vivienne Westwoodin, joka totesi tammikuussa 2015, että “maailma olisi ihmeellinen paikka elää jos se annettaisiin hänen [Charlesin] vastuulle.” Englannin kruununperijällä on siis jo nyt monia faneja, jotka vaativat hänelle koko maailman presidentin virkaa. Samalla kun toisille hän on pelkkä pelle, joka muistetaan tämän noloista kommenteista, kuten eräästä missä hän toivoi jälleensyntyvänsä hänen rakastajatterensa Camilla Parker-Bowlesin tamponiksi, toisille hän on jumalan-kaltainen maailman pelastaja, kuten BBC raportoi brasilialaisten kunnioittaneen häntä tälläiselle patsaalla vuonna 2002.

Tästä kaikesta nousee kysymys, että periikö Charles koskaan hänen äitinsä kruunua? Danielin kirjan 11. luvun mukaan Antikristus anastaisi kuninkuuden juonillaan (jae 21) ja jakeessa 36 häntä kutsutaan kukinkaaksi eikä prinssiksi, kuten Antikristusta on luonnehdittu Dan. 9:27:ssä ja Hes. 21:25:ssä. Joten jonkinlaisen kruunun Charlesin tulisi lopulta periä vaikka epävarmaa on se, että onko tämä kruunu välttämättä Englannin hallitsijan kruunu. Jos Yhdistynyt Kuningaskunta hajoaa kolmannessa maailmansodassa, niin mikä on se kuningaskunta, joka jää hänen perittäväkseen? Onko se vain Englanti ja Wales ilman Skotlantia ja Pohjois-Irlantia. Vai periikö hän Englannin ohella myös Kreikan ja Rooman valtaistuimen? Keskiajalla liikkui nimittäin monia profetioita, joiden mukaan maailman viimeinen hallitsija ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle olisi paavin kanssa hallitseva Charles-niminen prinssi, joka kruunataan paitsi Kreikan kuninkaaksi että Rooman viimeiseksi keisariksi (ks. Pyhän Rooman keisarit Kaarle Suuri ja Kaarle V. Miksi näiden historiallisten hahmojen tunteminen on olennaista Antikristuksen tunnistamiseksi?) “enkelimäisen paavin” taholta, jonka 1200 -luvulla eläneen Pyhän Malakian profetia viimeisistä paaveista yhdistää hänet nykyiseen Paavi Franciskukseen. Seuraavaa kirjoitusta on lainattu sivulta Muinaisia Ennustuksia.

Pyhä Malakia (1094–1148) oli nöyrä irlantilainen Armagh arkkipiispa. Hän oli tunnettu parantajana ja ihmeiden tekijänä köyhien keskuudessa. Vuonna 1139 hänet kutsuttiin Roomaan paavi Innocentius II toimesta ja hän otti vastaan pyynnön lähtien Roomaan toivoa täynnä. Hän kuitenkin pettyi nähtyään katolisen kirkon irstailun Roomassa ja sieltä pois lähtiessään hän koki näyn tulevista paaveista, jotka hän kirjoítti ylös latinan kielisiin riimeihin. Tämä ennustus oli Vatikaanin kätköissä, kunnes se paljastettiin vuonna 1595.

Kun tutkimme tänä päivänä tuota listaa 112 paavista, voimme hämmästyksemme havaita niiden toteutuneen valittujen paavien kohdalla. Joiden kohdalla kyse olisi voinut olla sattumasta, mutta esimerkiksi 104. paavi Benedictus XV (1914-1922) koskeva ennustus sanoo hänestä: ”uskonto tuhottu” ja juuri hänen aikaan sekularismi nousi vahvasti Venäjällä nousseen kommunismin ja ensimmäisen maailman sodan seurauksena. Toisena esimerkkinä 110. paavi  Johannes Paavali II (1978-2005) josta ennustus sanoi: ”Auringon työstä”, joka toteutui niin että hän syntyi ja haudattiin auringon pimennyksen aikana. Nyt kuitenkin on kuitenkin valittu jo 112. paavi, josta ennustus sanoo seuraavaa.

”Pyhän Rooman kirkon viimeisessä vainossa sitä hallitsee Pietari Roomalainen, joka ruokkii laumaansa monien ahdistusten keskellä, minkä jälkeen seitsemän kukkulan kaupunki tuhotaan ja hirvittävä Tuomari tuomitsee kansan. Loppu.”

Tämä näky on mielenkiintoisen yhdenmukainen sen kanssa mitä Ilm. 17:9 – 16:sta ennustaa Rooman tai Vatikaanin tuhosta. Yli puolivuosituhatta vallinnut historisistinen profetian tulkinta ennusti Rooman tuhoutuvan vuonna 2016, kuten metodisti Adam Clarke laski Danielin kirjan 7. luvun näyn pohjalta vuonna 1831 (ks. Video: Tuleeko ISIS iskemään Roomaan vuonna 2016, kuten Daniel ennusti (?) yli 2500 vuotta sitten?). Näitä profetioita paavin kanssa koko maailmaa hallitsivasta Rooman viimeisestä keisarista on lainattu enemmän kirjani kolmannen luvun lopussa ja verkkoartikkelissa otsikolla One Throne Two Pretenders, jonka löydät täältä. Kerroin tammikuussa Paavi Franciskuksen etsivän poliittista kumppania muuttamaan historiaa ennen paavillisen riemuvuoden loppua 20. marraskuuta. Mikäli Franciskus on todellakin näissä keskiajan profetioissa kuvattu Rooman viimeinen paavi, samojen ennustusten mukaan tämän kumppanin tulisi olla Charles-niminen prinssi, jonka Paavi kruunaan lopulta hänen esi-isiensä Kaarle Suuren ja Kaarle V:n tapaan Rooman keisariksi.

Sattumoisin Paavi Franciskuksen maailmankuva ja poliittiset päämäärät näyttäisivät olevan täysin identtisiä Charlesin vastaavien kanssa. Molemmat painottavat vasemmistolaisia ajatuksia globaalin kapitalismin vääryydestä ja uskovat ihmisen aiheuttaman ilmaston muutokseen suurimpana uhkana, joka kohtaa tänään ihmiskuntaa – niin suurena, että fanaattisimmat ilmastouskovaiset vaativat jopa ilmastonmuutoksen kieltäjien vangitsemista – samalla kun he kieltävät Euroopan juutalaiskristilliset juuret ja vaativat yhden maailman uskontoa ratkaisuna maailman sotiin ja konflikteihin. Paavi etsi tänä vuonna poliittista liittolaista jo Hillary Clintonin kanssa demokraattien presidenttiehdokkuudesta kilpailleesta Bernie Sandersista, jonka Paavi kutsui huhtikuussa Vatikaaniin puhumaan ympäristöstä. Juutalainen Sanders on Paavin innokas ihailija, joka jakaa hänen sosialistisen maailmankuvansa. Lopulta se on kuitenkin Charles, jonka yli 30 vuotta kestänyt “poliittinen ura” on paljon lähempänä Paavin tavoitteita kuin Sandersin.

Johtopäätös

Koska Prinssi Philip kuului poikamies vuosinaan Kreikan kuningassukuun, hänen perillisensä ovat käytännössä oikeutettuja perimään myös Kreikan valtaistuimen, joka on ollut tyhjillään jo vuosikymmeniä. Näin ollen Prinssi Charles voisi nousta myös Kreikan hallitsijaksi. Juuri tähän näyttäisi viittaavan  Danielin kahdeksannen luvun Antikristus-näky kauriista ja sen keskeltä nousevasta vähäpätöisestä sarvesta. Myös Daniel 10:20 viittaisi Antikristukseen Kreikan hallitsijana. Rooman keisariksi Antikristus yhdistetään sellaisissa profetioissa kuin Dan. 7:23-24, Dan. 9:27, Luuk. 21:20-21, Ilm. 12:3, 13:1, 17:9-18. Kirjoitin enemmän Antikristuksen kansallisista juurista kolmi-osaisessa opetus-sarjassani, jonka löydät verkkosivuni etusivulta.

Joten lopullisena yhteenvetona: Uskoisin Brexitin merkittävimmän seurauksen olevan Skotlannin ja Pohjois-Irlannin irtaantuminen Yhdistyneestä Kuningaskunnasta, jonka seurauksena Kuningaskunta hajoaa ja Prinssi Charlesin kruununperimysoikeus siirtyy Brittein saarilta Manner-Eurooppaan missä hän liittoutuu paavin kanssa ja johtaa EU:ta ja sen kanssa liittoutunutta maailmanhallitusta kolmen ja puolen vuoden ajan. Tälläinen skenaario olisi vain looginen seuraus sille, että Englannin kuningashuoneen sukujuuret ovat saksalaista alkuperää ja EU on tänään Saksan johtajuuden alla. Kuten Nigel Farage huudahti Brysselissä kesällä 2014: ”Nyt Euroopan Unionin kansallisten johtajien tulee totella Saksaa”. Englannin “rautarouva” Maggie Thatcher varoitti Saksojen yhdistymisen jälkeen “neljännen valtakunnan” noususta. Kenties olemme olemme todistamassa sen nousua juuri parhaillaan Saksan hallitsemassa EU:ssa. Alla Kolmannen Valtakunnan ja sen liittolaisten kartta (vas.) ja sen vieressä EU:n kartta Brexitin jälkeen.

---

 Nigel Faragen “lämmin vastaanotto”  EU:n parlamentissa Brexitin jälkeen.

---

Artikkelin päivitys 5. päivältä heinäkuuta: Brittiläinen Express -lehti paljasti 29. kesäkuuta EU eliitin juonen, joka vuodettiin ensimmäisenä puolalaiselle uutiskanava TVP:lle. Uutisen mukaan, Ranskan ja Saksan  ulkoministerit aikovat esittää suunnitelman eurooppalaiselle supervaltiolle, joka lakkauttaisi lopullisesti Euroopan kansallisvaltioiden olemassaolon. Lehti kertoi, että “Radikaalien ehdotusten mukaan EU maat tulevat menettämään oikeuden omaan armeijaan, oikeuslaitokseen, verotussysteemiin ja keskuspankkiin kaikkien noiden valtojen tullessa siirretyksi Brysseliin. Kiistanalaisesti jäsenvaltiot tulevat myös menettämään ne harvat oikeudet mitä heillä on jäljellä omiin rajoihinsa, mukaanlukien menettelyn myöntää ja siirtää muualle pakolaisia.” Suunnitelmaa on valmisteltu luultavasti jo vuosia, mutta se tuodaan nyt päivänvaloon varokeinona Brexitin kaltaisten tapahtumien toistumiseen Euroopassa. Esimerkiksi Infowars raportoi 23. kesäkuuta, että suunnitelmat EU armeijalle aiottiin pitää salassa brittiläisiltä äänestäjiltä aina kansanäänestystä seuraavaan päivään asti. Katso myös UKIP:n jäsenen Lordi Christopher Moncktonin haastattelu Alex Jones -showssa täällä.