Sana “salaliittoteoria” yleistyi populaariin kielenkäyttöön 60 -luvulla, kun New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrison kyseenalaisti Warrenin komission johtopäätökset ja väitti presidentti John F. Kennedyn kuoleman takana olleen massiivinen salaliitto, mikä käsitti CIA:n, FBI:n, ja Yhdysvaltain hallituksen aina varapresidentti Lyndon B. Johnsonia myöten, joka nousi Kennedyn paikalle heti hänen salamurhansa jälkeen. Warrenin komission tekemien hallituksen virallisten tutkimusten mukaan Lee Harvey Oswald olisi toiminut yksin ja ampunut Dallasin Dealey Plazalla presidentin autoa kohti kolme laukausta joista yksi meni ohi ja kaksi muuta osui presidenttiin ja tämän edessä istuneeseen kuvernööri John Connallyyn. Komission mukaan Kennedyn tappoi kaksi laukausta, joista ensimmäinen osui selkään ja toinen takaraivoon. Garrisonin tutkimukset löysivät kuitenkin todisteita komission peittelystä ja että paikalla täytyi olla useampi ampuja, koska Oswald ei olisi ehtinyt ampua jalkaväenkiväärillä mitenkään kolmea laukausta Zapruderin filmin osoittamalla 5,6 sekunnin aikaikkunalla ja osua 80 metrin päässä sijainneeseen liikkuvaan kohteeseen, etenkin kun tähtäimen tiellä oli vielä Texasin tammi, joka pudottaa lehtensä vasta maaliskuussa, kun salamurha tapahtui 22. marraskuuta 1963. 

Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. – Jeesus Kristus, Matt. 10:26

Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. – Joh. 3:19-20

Koko sana “salaisuus” on vastenmielinen vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa. Me kansana olemme vastustaneet jo luonnostaan ja historiallisesti salaseuroja, salaisia valoja ja salaisia menettelyjä. Päätimme kauan sitten, että liiallinen ja tarpeeton tosiasioiden salaaminen ylittää reilusti vaarat joita siteerataan sen oikeuttamiseksi. – John F. Kennedy, 27. huhtikuuta, 1961.

Toinen merkittävä todiste salaliiton puolesta on niin sanottu “taikaluotiteoria” eli Warrenin komission väite, jonka mukaan yksi luoti läpäisi molempien Kennedyn ja Connallyn kehon tehden seitsemän erilaista vammaa, mikä olisi edellyttänyt luodin pysähtyneen hetkesi aikaa ilmaan ja tehneen fyysikan lakeja rikkovia äkkinäisiä suunnanmuutoksia ja jyrkkiä u-käännöksiä. Lisäksi Zapruderin filmi osoittaa selvästi, että viimeisen ja tappavan laukauksen seurauksena Kennedyn pää nytkähtää taaksepäin ja vasemmalle eli laukaus ei voinut tulla presidentin auton takana olleesta kirjavarastosta mistä Oswaldin väitettiin ampuneen kaikki kolme laukastaan. Jim Garrisonin tutkimukset ja sitä seurannut oikeudenkäynti salaliiton osallisuudesta syytettynä ollutta Clay Shaw’ta vastaan filmatisoitiin kriitikoiden ylistyksen saaneessa Oliver Stonen kassamenestysfilmissä JFK – Avoin tapaus (1991), mikä nosti teoriat salaliitosta maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Garrison itse esiintyi siinä lyhyesti Warrenin komissiota johtaneen Earl Warrenin roolissa.

Filmin menestys johti vuoden 1992 lakiin, minkä seurauksena kaikki Kennedyn salamurhaa koskevat hallitukset salaiset asiakirjat tuli julkistaa 25 vuoden päästä ellei presidentti toisin määräisi. Tämä aikaraja umpeutui 26. lokakuuta tänä vuonna ja presidentti Donald Trump määräsi niiden julkistamisen pitkäaikaisen ystävänsä ja entisen kampanja-avustajansa Roger Stonen toivomuksesta, joka on kirjoittanut salamurhaa tukevan kirjan The Man Who Killed Kennedy: The Case Against LBJ. Asiakirjojen julkistamista vastusti Trumpin nimittämä CIA:n johtaja Mike Pompeo. Roger Stone on sanonut Kennedyn kuolemaa koskevan mysteerin paljastumisen olevan tärkeää yhä tänäänkin 54 vuotta myöhemmin, koska Kennedyn salamurha oli historiallinen ennakkotapaus samankaltaiselle salamurhajuonelle mitä USA:n varjohallitus suunnittelee nyt presidentti Trumpin pään menoksi.

---

CIA:lle työskentelevä vastaterrorismin analyytikko kertoi CNN:n suorassa lähetyksessä täysin avoimesti, että varjohallitus tulisi tappamaan Donald Trumpin ja piti sitä tervetulleena asiana.

---

Keskiviikkona Trump puuhkui Twitter-tilillään intoa papereiden julkistamisesta, mutta torstaina ilmoitettiin että osa näistä 3100 asiakirjasta pidätettäisiin julkisuudesta vielä puolen vuoden ajaksi kansallisen turvallisuuden syistä. Presidentin entinen neuvonantaja Sebastian Gorka kertoi Fox-uutisten Lou Dobbsille: “Tällä ei ole mitään tekemistä presidentti Trumpin kanssa, tämä on FBI ja CIA vaatimassa joidenkin dokumenttien poistamista.” Gorka lisäsi:

On vain kaksi syytä miksi tekisit asiakirjojen erottamisen juuri nyt, syyt ovat että suojelet aktiivisia operaatioita tai suojelet lähteitä ja toimintatapoja – kumpikaan näistä ei voi olla totta 50 vuotta myöhemmin – joten mistä on sitten kyse? Jotakin kiusallista. Se todella haiskahtaa aina taivaisiin asti.

Päivitys artikkeliin lokakuun 30. päivältä: ZeroHedge raportoi äsken – ja minkä Donald Trump vahvisti myös twitterissä -, että kaikki 3100 asiakirjaa Kennedyn salamurhaan liittyen julkaistaan paljon aikaisemmin kuin aiemmin kerrottiin. Tyler Durden kirjoitti: “Tämän viikon viivästykset ja poistot… ja pian esiintyvä täydellinen julkaisu lopuista aikaisemmin salaisista JKF kansioista on taas yksi yhteentörmäys vakoilujärjestöjen kanssa… ja tällä kertaa presidentti Trump on saattanut voittaa.”

Valkoisen Talon lähteiden mukaan presidentti Trump olisi ollut hyvin tyytymätön ja vihainen CIA:n päätökseen viivyttää joidenkin dokumenttien julkaisua. Koska dokumentteja on tuhansia, niiden läpi käyminen vie aikansa ja salaliiton penkojat saattavat vetää silti vesiperän, koska sen paljastavimmat paperit on salaisen palvelun “tarkistettavina” (lue: sensuroitavana) vielä kuuden kuukauden ajan. Kuitenkin, osa papereista on jo antanut selviä viitteitä salaliiton olemassaolosta. Daily Star kertoi 27. lokakuuta: JFK kansioiden POMMI: Uusia todisteita TOISESTA asemiehestä salamurhan takana on julkaistu. Uutinen koskee asiakirjaa minkä erikoisagentti Manning C Clements pani ylös vuonna 1964 kuulustellessaan miestä nimeltä Oren Fenton Potito. Tämä asiakirja paljastaa:

Potito sanoi, että “kirurgi kenraalien raportti” salamurhasta ilmoitti ensimmäisen luodin läpäisseen presidentin kurkun Aatamin omenan alapuolella osoittaen selvästi, että kaksi henkilöä oli osallisena ensimmäisessä laukauksessa, joka ammuttiin puistotien ylittävältä sillalta auton edestä. Vahvistaakseen tätä lisää, Potito sanoi että presidentin auton tuulilasissa oli reikä.

Tämä Potiton kertomus tuhoaa siis hallituksen ja Warrenin komission virallisen selvityksen, jonka mukaan luodit tulivat vain presidentin auton takaa ja mukana oli vain yksi ampuja, Lee Harvey Oswald. Samainen asiakirja sanoo myös, että presidentin auton reitistä tiesi etukäteen vain Yhdysvaltain salainen palvelu ja Dallasin poliisilaitos. Presidentin ampujilla täytyi olla siis hyvin vaikutusvaltaisia yhteyksiä. Oswald itse sanoi olevansa pelkkä syntipukki ja hänet ammuttiin ennen oikeudenkäyntiä suorassa TV-lähetyksessä texasilaisen yönkerhon omistajan Jack Rubyn taholta. Tämän asiakirjan mukaan Ruby tunsi Oswaldin jo ennen salamurhaa ja hän sai selville tiedon presidentin saattueen kulkureitistä soluttautumalla poliisilaitokseen ja hankki Oswaldille ja itselleen työn Dealey Plazaa ympäröivästä koulurakennuksesta salamurhan suorittamiseksi. Jos Jack Ruby oli yksi presidentin ampujista, ketä tai mitä hän yrittä suojella tappamalla Oswaldin?

Rubylla tiedetään olleen yhteyksiä Mafiaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Mutta salaliitto Kennedyn salamurhan takana ulottuu paljon Mafiaa pidemmälle. Mikäli USA:n tiedustelupiirit ovat tienneet ampujia olleen enemmän kuin yksi ja kätkenyt tämän asian jo yli puolen vuosisadan ajan, silloin kyseessä ei voi olla yhtään vähempää kuin koko hallituksen käsittävä salaliitto CIA:ta, FBI:ta ja Valkoista Taloa myöten. Miksi muuten CIA yrittäisi pimittää tällaista tietoa vielä yli 50 vuotta tapahtumien jälkeen ellei se yritä peitellä omaa rooliaan salamurhan toteutuksessa? Jeesus sanoi, “Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matt. 10:26) Kaikki salaliitot paljastuvat aikaa myöten. Toivottavasti puolen vuoden jälkeen meillä on taas lisää tietoa niistä tapahtumista ja syistä, mitkä johtivat todella presidentti Kennedyn kuolemaan. Siihen asti voimme vain spekuloida.

---

---

300:n Komitea

Tässä artikkelissa spekuloin hieman sillä oliko Presidentti Kennedyn salamurhalla yhteyksiä Englannin kuninkaalliseen Windsorin huoneeseen. Painotan sanaa spekuloida, koska en ole mikään Kennedyn salamurhan asiantuntija ja tietoni perustuvat vain hyvin pintapuoliseen Internetin hakupalveluita hyväksikäyttävään tiedonetsintään. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun vihjaan Elisabet II:n olleen Kennedyn salamurhan takana. Lainaan katkelmaa John Colemanin kirjasta Conspirators’ Hierarchy: The Story Of The Committee Of 300 (1992) mitä lainasin jo kirjani luvussa 7, sivulla 233:

Kirjassaan Naisbett kuvailee kaikkia tekniikoita, joita julkisen mielipiteen muokkaajat käyttävät tuodakseen 300:n komitean haluaman julkisen mielipiteen. Julkisen mielipiteen muokkaaminen on jalokivi OLYMPIANin kruunussa heidän tuhansien uusien tieteiden ja yhteiskunta tieteilijöiden nyökkäyksestä ja kutsusta ja uutismedioiden ollessa lujasti heidän käsissään, UUDET julkiset mielipiteet lähes mistä tahansa aiheesta on mahdollista luoda ja levittää ympäri maailman vain viikkojen sisällä. Tämä on täsmälleen se mitä tapahtui, kun heidän palvelijansa George Bush määrättiin aloittamaan Irakin sota. Kahden viikon sisällä, ei ainoastaan Yhdysvalloissa mutta melkein koko maailmassa julkinen mielipide käännettiin Irakia ja sen presidenttiä Saddam Husseinia vastaan.

Median muuttaja artistit ja uutisten manipuloijat raportoivat suoraan Rooman Klubille mikä vuorostaan raportoi 300:n komitealle, jonka päänä istuu Englannin Kuningatar joka hallitsee valtavaa verkostoa läheisesti linkitettyjä korporaatioita, jotka eivät koskaan maksa veroja ja jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekkään; jotka rahoittavat heidän tutkimus instituutioitaan järjestöjen kautta, joiden yhteisenä aktiviteettina on lähes täydellinen hallinta päivittäisestä elämästämme. Yhdessä yhteenliittyneiden yhtiöiden, vakuutusyritysten, pankkien, rahoitus korporaatioiden, öljyhtiöiden, uutislehtien, aikakauslehtien, radion ja television kanssa tämä valtava koneisto istuu molemmin puolin Yhdysvaltoja ja maailmaa. Washington D.C.:ssä ei ole poliitikkoa, joka ei jollakin tavoin näkisi sitä. Vasemmisto vaahtoaa sitä vastaan kutsuen sitä “imperialismiksi” mitä se todella on, mutta vasemmistoa hallitaan samojen ihmisten toimesta, juuri samojen jotka kontrolloivat oikeistoa, joten vasemmisto ei ole sen vapaampi kuin oikeisto…

Tämä yksittäinen entiteetti, salaliittolaisten hierarkia, on nimeltään 300:n komitea. Se on valtarakennelma ja valtakeskus, joka operoi kaukana yksittäisen maailmahallitsijan tai minkään hallituksen, mukaanlukien Yhdysvaltojen hallituksen ja sen presidenttien ulottumattomissa – niin pitkään kuin Kennedy sai selville. Kennedyn murha oli 300:n komititean operaatio, kuten palaamme tähän vielä. 300:n komitea on äärimmäisin salaseura, joka on koottu koskemattomista hallitsevista luokista, mukaanlukien Englannin kuningatar,Alankomaiden kuningatar, Tanskan kuningatar ja Euroopan kuninkaalliset perheet.

Aristokraatit päättivät Kuningatar Viktorian, Venetsian mustan Welf -suvun matriarkan, kuoltua, että yrittääkseen saavuttaa maailmanlaajuisen hallinnan, olisi välttämätöntä sen aristokraattisille jäsenille ”tehdä bisnestä” ei-aristokraattien vaikkakin äärimmäisen voimakkaiden korporaatti bisnes johtajien kanssa globaalilla mittakaavalla, ja niinpä ovet lopulta avattiin äärimmäiselle vallalle, niille joita Englannin Kuningattarella on tapana kutsua ”maallikoiksi”. Niistä päivistä lähtien jolloin olin tiedustelu bisneksessä tiedän, että ulkomaiden valtionpäämiehet viittaavat tähän kaikkivoipaan ruumiiseen ”Velhoina”. Stalin sepitti hänen oman fraasinsa kuvaamaan heitä: ”Pimeät Voimat” ja Presidentti Eisenhower… viittasi siihen suunnattoman vähättelevästi ”sotilaallis-teolliseksi-kompleksiksi”. Stalin piti Neuvostoliiton raskaasti aseistettuna sovinnaisuudella ja ydinvoimalla koska hän ei luottanut siihen, mitä hän kutsui ”perheeksi”. Hänen pinttynyt epäluottamus ja pelko 300:n komiteaa kohtaan osoittautui olevan hyvin perusteltu (painotukset minun).

William Stephenson ja CIA

Coleman, Britannian ulkomaisen tiedustelupalvelu MI6:n entinen jäsen, kirjoittaa sivulla 99: “On huomion arvoista, että Tibor Rosenbaumin pankkia käytti Britannian tiedustelun varjomainen pää, Sir William Stephenson, jonka oikeankäden mies, Majuri John Mortimer Bloomfield, Kanadan kansalainen, johti FBI:n Osasto Vitosta koko toisen maailmansodan ajan. Stephenson oli 1900 -luvun 300:n Komitan varhainen jäsen, vaikka Bloomfield ei koskaan mennyt niin pitkälle. Kuten paljastin sarjassani erikoistutkielmia Kennedyn salamurhasta, se oli Stephenson joka suunnitteli operaation joka oli johdettu käytännön projektina Bloomfieldin taholta. Julkisivu Kennedyn salamurhalle oli tehty toisen huumeisiin liittyvän etusivun taholta, Permanent Industrial Expositionsin (PERMINDEX), joka luotiin vuonna 1957 ja minkä keskus oli World Trade Mart rakennuksessa New Orleansissa. Bloomfield sattui vain olemaan asianajaja Bronfmanin perheelle. World Trade Mart luotiin Eversti Clay Shawn ja FBI:n Osasto Viiden New Orleansin päällikön Guy Banisterin taholta. Shaw ja Bannister olivat Lee Harvey Oswaldin läheisiä yhdyshenkilöitä, jota syytettiin Kennedyn ampumisesta ja joka murhattiin CIA:n agentin Jack Rubyn toimesta ennenkuin hän pystyi todistamaan ettei hän ollut Presidentti Kennedyn salamurhaaja.”

Nimet Guy Banister ja Clay Shaw ovat tuttuja kaikille, jotka ovat nähneet Oliver Stonen filmin JFK – Avoin tapaus, sillä nämä henkilöt olivat Jim Garrisonin murhatutkimusten keskiössä syytettyinä salaliitosta Kennedyn salamurhaan. John Mortimer Bloomfieldin Wikipedia sivu huomioi myös hänen väitetyt yhteytensä Kennedyn murhasalaliittoon: “Jotkin John F. Kennedyn salamurhan salaliittoteorioiden kannattajat ovat väittäneet, että hän oli yhteyksissä ampumisiin OSS:n, CIA ja Permindex kautta.” Vain aika näyttää antaako nyt julkaistut CIA:n ja FBI:n asiakirjat jotain lisätietoa Shawn tai Bloomfieldin mahdollisista yhteyksistä Kennedyn salamurhaan. Poimin tästä joukosta erityishuomion kohteeksi vain William Stephensonin, jonka Coleman sanoo olleen 300:n neuvoston jäsen saaden käskynsä siten suoraan Elisabet II:n johtamalta Sukkanauharitarikunnalta (Order of the Garter), jonka Coleman väittää johtavan 300:n neuvostoa. Sukkanauharitarikunnan arvovaltaisimmat jäsenet ovat Monarkki ja Walesin Prinssi. On muistettava että Kennedyn kuoleman aikaan Prinssi Charles oli vasta 14 vuoden ikäinen, joten ylin valta järjestössä lankesi luultavasti Kuningattarelle ja hänen miehelleen Prinssi Philipille kuin myös Kentin Herttua Edvartille, joka on maailman johtava vapaamuurari Englannin Yhdistyneen Suurloosin suurmestarina. (Edwart liittyi loosiin joulukuussa 1963 ja yleni sen suurmestariksi vain neljä vuotta myöhemmin).

Sodan jälkeen itse Yrjö VI, Kuningattaren isä, aateloi Stephensonin muinaisella Knight Bachelor -arvolla, jonka alkuperä palaa aina 1200 -luvulle Henrik III:n aikaan. Jos Stephenson suunnitteli Kennedyn salamurhan – kuten Coleman väittää -, niin silloin hän on suorittanut vain työnantajansa Elisabet II:n käskyjä. Iso-Britanniassa kaikki hallitusjäsenet, tuomarit, poliisiviranomaiset ja armeija vannoo uskollisuusvalansa Kuningattarelle, ei Britannian kansalle. Tämä vala sitoo etenkin niitä, jotka on aateloitu monarkin itsensä taholta. Ei ole liioiteltua sanoa, että Stephenson oli myös Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n todellinen perustaja. CIA:n johtaja David W. Carey on sanonut:

Sir William Stephenson esitti avainroolia CIA:n perustamisessa. Hän tajusi varhain, että Amerikka tarvitsi vahvaa tiedusteluorganisaatiota ja lobbasi Presidentti Rooseveltille läheisiä henkilöitä nimittämään USA:n “koordinaattorin” valvomaan FBI:ta ja sotilaallista tiedustelua. Hän kannusti tämän työn antamista William J. “Wild Bill” Donovanille, joka oli vieraillut Britannian puolustusvoimissa ja saanut pääministeri Winston Churchillin luottamuksen. Vaikka Roosevelt ei kertonut tarkalleen mitä Sir Williamilla oli mielessään, järjestön luominen edusti vallankumouksellista vaihetta Amerikan tiedustelun historiassa. Donovanin OSS:n järjestö oli ensimmäinen USA:n keskustiedustelupalvelu. OSS työskenteli lähellä Sir Williamia ja oppi häneltä yhdessä muiden Kanadan ja Britannian viranomaisten kanssa sodan aikana. Hieman myöhemmin nämä OSS viranomaiset muodostivat CIA:n ytimen. Intrepid [Stephensonin koodinimi] ei ole ehkä käytännössä CIA:n isä, mutta hän on varmastikin jossakin paikalla meidän sukupuutamme.

CIA:n varsinainen perustaja William J. Donovan ja Stephenson olivat hyviä ystäviä jo ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tämä ystävyyssuhde johti Britannian ja USA:n tiedustelun erityissuhteeseen, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä. Donovan tapasi Yrjö VI:n sodan aikana, joka myönsi hänelle sittemmin OBE (Order of the British Empire) -ritariarvon. Myöhemmin tämä samainen arvo on myönnetty mm. Jimmy Savilelle, joka oli lapsia ja ruumiita seksuaalisesti pahoinpidellyt satanisti. On siis selvää, että OSS ja sittemmin CIA luotiin Britannian tiedustelupalvelu MI6:n amerikkalaiseksi haaraksi. Itseasiassa CIA:n varhaiset kriitikot kutsuivat sitä “Britannian tiedustelun kädeksi” ja “Amerikan Gestapoksi”. CIA:ta on syytetty kautta historiansa monista likaisista operaatioista, kidutuksista ja vallankumouksista. 50 -luvulla se oli mukana mielenhallintaohjelmassa nimeltä MKUltra missä tehtiin salaisia ihmiskokeita käyttämällä psykoaktiivisilla huumeita kutes LSD:tä mutta myös psykologista kidutusta ja sähköhoitoa. Nämä salaiset projektit syntyivät CIA:n yhteistyöstä keskitysleirien ihmiskokeisiin syyllistyneiden natsitiedemiesten kanssa, jotka USA:n hallitus otti suojelukseensa Operaatio Paperclipin aikana.

Colemanin mukaan näiden mielenhallintaohjelmien alkuperä oli Lontoon Tavistock Instituutissa, joka työskenteli 300:n neuvoston alaisuudessa ja joka oli erikoistunut  psykologiseen sodankäyntiin. Jos pistämme Googleen hakusanat kuten “Tavistock Institute mindcontrol” tai “CIA mindcontrol”, törmäämme satoihin sivuihin tästä vaietusta historiasta mielenhallinnan alueella. Tosin monet tällä alueella liikkuvasta tiedosta ovat peräisin myös hyvin kyseenalaisista lähteistä. Kun joku yrittää etsiä tästä objektiivista tietoa, hän löytää itsensä pian UFO:jen ja Alienien maailmasta ja päätyy kertomuksiin isojalasta tai eksyy kummalliseen historiaan natsien salaisista matkoista Etelä-Navalle missä he etsivät todisteita ontosta maa-planeesta. William J. Donovan ja Stephensonin ohella OSS:n ja CIA:n ensimmäisiin perustajiin kuului myös Allen Dulles, John Foster Dullesin veli, joka oli presidentti Eisenhowerin ulkoministeri vuosina 53 – 59. John Dulles oli mukana myös YK:n turvallisuusneuvoston ja sodan jälkeisen uuden maailmanjärjestyksen perustamisessa.

Eisenhower nimitti Allen Dullesin CIA:n johtoon vuonna 1953 palvellen virassaan aina vuoteen 1961 asti jolloin Kennedy erotti hänet epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun seurauksena missä Yhdysvallat yritti Fidel Castron vallaltapanoa CIA:n kouluttamien kuubalaispakolaisten avulla. Operaation epäonnistuminen johti Castron aseman vahvistumiseen ja seuraavan vuoden lokakuun Kuuban ohjuskriisiin missä ydinsodan puhkeaminen USA:n ja Neuvostoliiton välille oli kaikkein lähimpänä koko kylmän sodan aikana. Harmageddonin aika ei ollut vielä tullut sillä Kennedy teki sopimuksen Nikita Hruštšovin kanssa missä USA sitoutui olla hyökkäämättä Kuubaan ilman suoraa provokaatiota ja Neuvostoliitto puolestaan lupasi vetää ohjuksensa Kuubasta. Huolimatta siitä, että Kennedy oli erottanut Dullesin palveluksestaan, Lyndon B. Johnson määräsi hänet yhdeksi Warrenin komission seitsemästä jäsenestä tutkimaan Kennedyn salamurhaa. Daily Mail kertoi hänestä 14. lokakuuta 2015 paljastavan uutisen:

Entinen CIA johtaja Allen Dulles määräsi JFK:n salamurhan koska hän oli ‘uhka kansalliselle turvallisuudelle’, uusi kirja on väittänyt. Journalisti David Talbot väittää, että ‘kaikkein voimakkaimman viraston’ pää kylmän sodan aikana halusi poistaa aikaisemman presidentin virasta ‘maan parhaaksi’. Se on vain yksi syytös, jonka hän tekee Dullesia vastaan, joka oli vastuussa kun CIA kaatoi hallituksia, hyökkäsi Kuubaan ja oli sekaantunut poliittisiin salamurhiin. Kirjassa The Devil’s Chessboard: Allen Dulles, the CIA, and the Rise of America’s Secret Government, Talbot sanoo Dullesin ja hänen veljensä John Foster Dullesin, Dwight Eisenhowerin ulkoministerin, auttaneen heikentämään Amerikan demokratiaa. Salon.com sivun johtava editoija sanoi myös kuinka Dulles ‘heikensi ja petti jokaisen presidentin jota hän palveli,’ ja sensaatiomaisesti väittää että hän saattoi olla mukana yhden salamurhassa. Talbot myös väittää, että Dulles yritti tehdä sopimusta Natsi-Saksan kanssa toisen maailmansodan viimeisinä päivinä, mikä olisi poistanut Hitlerin vallasta, mutta jättänyt paikalleen Kolmannen Valtakunnan.

Dulles, hän vihjaa, valvoi myös CIA:n ohjelmia, jotka suorittivat äärimmäisen vaarallisia kokeita ihmisaivoilla. Häntä kiinnosti löytää voitiinko ‘LSD:tä käyttää ohjelmoimaan zombienkaltaisia sabotoijia tai salamurhaajia.’ Talbot kirjoittaa: ‘Washington otettiin asteittain valtaan liikejohtajien, Wall Streetin lakimiesten ja investointipankkiirien taholta. Eisenhowerin hallituksen aikana Dullesin veljille annettiin vihdoin täysi lupa harjoittaa heidän valtaansa globaalilla areenalla. Vapaan maailman puolustamisen nimessä kommunismin tyranniaa vastaan, he määräsivät Amerikan vallan maailmaan ydinterrorin ja viitta ja tikarin brutaaliuden avulla. Dullesin veljekset osoittautuivat mestareiksi kylmää sotaa seuranneen pysyvän valppauden tilan hyväksikäytössä. He lisää: ‘Allen Dullesin tarina jatkaa kummittelemassa maata. Monet niistä käytännöistä, jotka provosoivat yhä Amerikan itsetutkiskelun jaksoja saivat alkunsa Dullesin hallinnan aikana CIA:n ‘mielenhallintakokeiluissa, kidutuksessa, poliittisissa salamurhissa, epätavallisissa esityksissä, USA:n kansalaisten ja ulkomaisten liittolaisten massavalvonnassa – nämä olivat Dullesin vallan laajasti käyttämiä työkaluja.

CIA:n virallisen verkkosivun mukaan Allen Dulles tapasi ennen sotaa moneen kertaan Hitlerin ja Mussolinin ja oli mukana myöhemmin juonessa Hitlerin salamurhaamiseksi. Verkkosivu myös sanoo: “COI:n New Yorkin viraston päänä syksyllä 1941, Dulles työskenteli William Stephensonin kanssa (“Intrepid”), joka johti Britannin turvallisuuden koordinointia, ja kokosi tietoa Akselivalloista pakolaisilta, Amerikan liikemiehiltä ja journalisteilta joilla oli yhteyksiä Eurooppaan.” Meillä on siis selvä linkki Allen Dullesin ja Stephensonin kanssa, jonka Coleman väitti olleen Kennedyn salamurhajuonen aivot. Yksi esimerkki siitä, että Dulles ja CIA toimi 50 -luvulla yhä Britannian tiedustelun laskuun, on se että CIA:n päänä hänen ensimmäisiä ansioitaan oli Operaatio Ajax eli vuoden 1953 juoni missä Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelu kaatoi demokraattisesti valitun Mohammed Mossadeqin hallituksen Iranissa asettaakseen valtaan šaahi Mohammad Reza Pahlavin.

Mohammed Mossadeq suunnitteli Iranin öljyn kansallistamista, joka oli ollut siihen asti anglo-iranilaisen öljy-yhtiön hallussa. Wikipedian mukaan vuoden 1901 “Sopimuksessa Iran joutui luovuttamaan öljyvaransa Britannialle 60 vuodeksi. Yhdysvaltalainen John D. Rockefeller, joka oli muun muassa Standard Oilin omistaja, oli asettanut tavoitteekseensa ottaa hallintaansa maailman energiavarat vuonna 1911.” Churchillin ja Eisenhowerin hallinto tuki vallankaappausta vaikka edellinen presidentti Truman piti sitä huonona ajatuksena. Truman oli oikeassa sillä Pahlavi nähtiin Iranissa pelkkänä lännen sätkynukkena ja hänen yksinvaltainen hallintonsa johti lopulta Iranin islamilaiseen vallankumoukseen ja Ajatollah Khomeinin nousuun vuonna 1979. Kun Iranin mullahien radikaalit kannattajat huutavat nyt kuolemaa Amerikalle ja kuolemaa Israelille, länsi voi syyttää siitä vain itseään sillä anglo-amerikkalaisen maailmanvallan imperialismi oli historiallinen juurisyy näiden maailman-rauhaa uhkaavien “roistovaltioiden” syntyyn.

Operaatio Ajax on hyvä esimerkki siitä, että toisen maailmansodan jälkeinen Pax Americana – mitä vastaan Kennedy puhui kuuluisasti – on vain sitä edeltäneen Pax Britannican perillinen ja seuraaja. Vaikka Britannia menetti kaikki siirtomaansa 1900 -luvun jälkimmäisellä puoliskolla, Brittiläinen maailmanvalta ei kadonnut minnekään vaan ruumiillistui uudestaan USA:n supervallassa johon Britannia säilytti 1900 -luvun alussa syntyneen erityissuhteensa. Colemanin kirjan mukaan Yhdysvaltain itsenäisyys on vain nimellistä ja että se on yhä Britannian kruunun alainen siirtomaa sillä Elisabet II:n hallitsema 300:n komitea pitää lujaa otetta monista Amerikan tärkeimmistä instituutioista. Allen Dulles oli myös Ian Flemingin hyvä ystävä – brittiläisen kirjailijan, joka loi James Bondin. Agentti 007 on Britannian turvallisuuspalvelu MI6:n jäsen, joka palvelee hänen majesteettiaan Elisabet II:ta. Flemingin mukaan William Stephenson oli James Bondin tosielämän vastine mistä hän sai inspiraationsa agentti 007 luomiseen (eli “James Bond” tappoi presidentti Kennedyn)

Mutta tarina muuttuu yhä vain kummallisemmaksi. Fleming oli myös Aleister Crowleyn ystävä, 1900 -luvun kuuluisimman satanistin, joka ylpeili lisänimillään “Suuri Peto 666” ja “syntisin mies maailmassa”. He molemmat olivat Britannian tiedustelupalvelun palkkalistoilla.  Flemingin serkku on edesmennyt Hollywood tähti Christopher Lee, joka tunnetaan mm. roolistaan Draculana ja Sarumanina Taru Sormusten Herrasta trilogiassa. Lee aateloitiin OBE -ritariarvolla ja hän oli mukana saatanallisia teemoja kantavissa elokuvissa, kuten Tri Sadismin kauhukammio (1967) ja Dracula elää ja voi hyvin (alkuperäinen nimi: The Satanic Rites of Dracula, 1973). Prinssi Charles on tosielämän Draculan, Vlad Seivästäjän, suora jälkeläinen ja hän vierailee lähes vuosittain Transylvaniassa ja on sanonut olevansa innoissaan siitä, että hän on tämän miehen verenperillinen, joka seivästi 100 000 ihmistä paaluihin ja nautti ruokansa katsellessaan heidän hidasta kuolemaansa (ks. Draculan verenperillinen kutsuu pelastamaan planeetan. Pitääkö Charles itseään pahuuden messiaana ja pimeyden prinssinä?). Leen puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että hän on varoittanut ihmisiä satanismin vaaroista. Hän kertoi opiskelijoille, etteivät he leikkisi okkulttisilla kokeiluilla: “Varoitan teitä kaikkia, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Ette vain menetä mieltänne, menetätte sielunne.” 

Johtopäätös

Tässä artikkelissa halusin lähinnä painottaa näitä eriskummallisia yhteyksiä Kennedyn salamurhan, CIA:n johtajan ja Warrenin komission jäsenen Allen Dullesin, “tosielämän James Bondin” William Stephensonin, Ian Flemingin, “Suuren Pedon” Aleister Crowleyn ja Englannin hallitsevan luokan välillä. Brittiläisen salaliittotutkija Chris Everardin mukaan Ian Flemingillä oli läheiset suhteet Englannin aristokraattien kanssa ja hänen James Bond novellinsa luotiin propaganda tarkoituksessa esittämään Hänen Majesteettinsa Salainen Palvelu positiivisessa valossa. Monet Warrenin komission jäsenet, kuten Earl Warren – mies joka määräsi lopun valtion rahoittamien koulujen aamurukouksiin – , Gerald Ford (myöhemmin USA:n 38. presidentti) ja Allen Dulles olivat korkea-arvoisia vapaamuurareita tai merkittäviä jäseniä USA:n ulkomaansuhteiden neuvostossa (CFR), mikä on yhtä maailmanhallitusta ajava globalistinen ajatushautumo 300:n komitealle ja brittiläisille pyöreän pöydän ryhmittymille, jotka saivat alkunsa Iso-Britanniassa Cecil Rhodesin, lordi Milnerin ja Rothschildien pankkiirisuvun aloitteesta 1900 -luvun alussa. Näiden pyöreän pöydän ryhmittymien historiasta ja niiden vaikutusvallasta USA:n politiikkaan löydät enemmän tietoa suomeksi julkaistusta Pat Robertsonin kirjasta Uusi Maailmanjärjestys (Kuva ja Sana,1992).

Robertsonin kirjan lähteet tähän vähemmän tunnettuun historiaan perustuu suurelta osin Bill Clintonin edesmenneen mentorin professori Carroll Quigleyn vuonna 1966 julkaistuun massiiviseen 1348 sivuiseen historiikkiin Tragedy and Hope: A History of the World in Our Time. Tämä kirja seuraa brittiläisen imperialistin Cecil Rhodesin ja Alfred Milnerin vuonna 1891 perustamaa pyöreän pöydän salaseuraa, joka perusti myöhemmin joukon muita etujärjestöjä, kuten Chatham Housen, ja Ulkomaansuhteiden neuvoston eli CFR:n. Sivulla 324 Quigley paljastaa tämän salaverkoston pitkän tähtäimen tavoitteet: “Heidän päämääränsä ei ole vähemmän kuin luoda maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on taloudellinen kontrolli yksityisessä omistuksessa tarkoituksena hallita jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuudessaan. Yhteistyössä toimivat maailman keskuspankit tulisivat kontrolloimaan järjestelmää läänitysjärjestelmällisellä tavalla. Yhteistyö saataisiin aikaan salaisin sopimuksin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa.” (painotus minun)

Tästä päästäänkiin Kennedyn salamurhan tärkeimpään motiiviin. Kennedyn salamurhan yhdeksi motiiviksi on sanottu hänen suunnitelmansa vetää USA:n joukot Vietnamista vuoteen 1965 mennessä, mikä uhkasi presidentti Eisenhowerin jäähyväispuhessaan mainitsemaa USA:n sotilaallisteollista kompleksia. Toiseksi, Kennedy uhkasi hajottaa myös CIA:n tuhansiin sirpalaisiin vaaranten siten 300:n komitean perustaman tiedusteluyhteistyön jatkumisen Amerikan mantereella. Tärkeimpänä syynä Kennedyn salamurhaan lienee kuitenkin hänen 4. kesäkuuta 1963 allekirjoittamansa laki, mikä olisi lopettanut käytännössä yksityisessä omistuksessa olevan USA:n keskuspankin vallan. USA:n keskuspankki luotiin presidentti Woodrow Wilsonin alla 21. joulukuuta 1913 kansainvälisten pankkiirien kuten John D. Rockefellerin, Jacob Schiffin ja Paul Warburgin vehkeilyn tuloksena. New Yorkin pankin johtaja Frank Vanderlip kirjoitti vuonna 1935, että keskuspankkiasetus vehkeiltiin hänen osanottamassaan salaisessa kokouksessa Jekyll Islandissa, Georgiassa vuonna 1910, mikä “oli yhtä salainen kuin mikä tahansa salaliitto” (Robertson, s. 98). Robertson kirjoittaa:

Tarkoitus oli, että presidentti valitsisi johtokunnan ja sen puheenjohtajan, mutta eversti Housen sanojen mukaan johtakunta “olisi presidentin vallankäytön ulkopuolella”. Rahanluomisen valta otettaisiin pois kansalta ja se annettaisiin yksityisten pankkiirien käsiin, jotka pystyisivät lisäämään tai supistamaan luotonottoa sen mukaan, kuinka se parhaiten sopisi heidän tarkoituksiinsa.

Vaikka Woodorow Wilson oli auttamassa USA:n keskuspankin luomista, hän katui sitä myöhemmin ja kirjoitti: “Olen kaikkein onnettomin ihminen. Olen tietämättäni tuhonnut maani. Suuri teollistunut kansakunta on oman luottojärjestelmänsä kontrollissa. Luottojärjestelmämme on keskitetty. Sen tähden kansakunnan kasvu ja kaikki toimintamme ovat muutaman miehen käsissä. Meistä on tullut yksi kaikkein huonoimmin hallituista, yksi kaikkein täydellisimmin kontrolloiduista hallituksista sivistyneessä maailmassa – ei enää vapaan mielipiteen hallitusta, ei enää vakaumuksen ja enemmistön äänen hallitusta, vaan pienen, hallitsevan miesryhmän mielipiteen ja vankeuden hallitus.” (Pekka Lahtinen, Verkko Kiristyy, sivu 26) Kuten Bill Clintonin mentori Carroll Quigley dokumentoi kirjassaan, mikä julkaistiin vain kolme vuotta Kennedyn kuoleman jälkeen, tämän suunnitelman alkuperä oli Lontoossa ja se koostui joukosta anglofiilejä, jotka ihailivat Brittiläistä Imperiumia ja toivoivat laajantavansa sen koko maailmaa hallitsevaksi maailmanhallitukseksi.

Professori Quigley kertoi: “Tiedän tämän verkoston toiminnan, koska olen opiskellut sitä 20 vuotta ja varhaisella 1960 -luvulla minulla oli lupa kahden vuoden ajan tutkia sen papereita ja salaisia tallenteita. En tunne vastenmielisyyttä sitä tai sen päämääriä kohtaan ja olen suuren osaa elämästäni ollut lähellä sitä ja sen monia välikappaleita.” Myöhemmin julkaistut kirjat, kuten Colemanin  Conspirators’ Hierarchy: The Story Of The Committee Of 300 on osoittanut, että ei vain tämän salaliiton alkuperä ollut Lontoossa vaan että se on ollut aina Englannin monarkin ja tämän palvelijoiden tiukassa kontrollissa Elisabet II:n hallitseman 300: komitean kautta, joka käsittää 300 vaikutusvaltaisinta miestä tästä anglofiilien salaliitosta. Kuten jo paljastin, CIA:n luomisen takana ollut William Stephenson oli myös tämän neuvoston eräs jäsen ja Colemanin mukaan hän suunnitteli ja organisoi presidentti Kennedyn salamurhan. Lainaan lopuksi Kennedyn huhtikuussa 1961 pitämää puhetta, mikä vihjaa hänen olleen hyvin tietoinen tämän salaliiton olemassaolosta. Artikkelin alussa lainattu viittaus “salaseuroihin ja salaisiin valoihin” on peräisin juuri tästä puheesta:

Sillä vastustamme ympäri maailmaa massiivista ja häikäilemätöntä salaliittoa, mikä perustuu ensisijaisesti peitekeinoihin sen vaikutusvaltansa piirin lisäämiseksi, soluttautumiseen hyökkäyksen sijasta, kumouksellisuuteen vaalien sijasta, pelotteluun vapaan valinnan sijasta, öiseen sissitaisteluun päiväsaikaan toimivien armeijoiden sijasta. Se on järjestelmä, mikä on kutsunut valtavat ihmis- ja materiaaliset resurssit yhtenäiseen rakennukseen, erittäin tehokkaaseen koneistoon mikä liittää yhteen sotilaalliset, diplomaattiset, tiedustelua koskevat, tieteelliset ja poliittiset operaatiot. Sen valmistelut ovat kätketty, ei julkaistu. Sen virheet ovat haudattu, ei otsikoitu. Sen toisinajattelijat ovat hiljennetty, ei ylistetty. Yhtäkään kustannusta ei ole kyseenalaistettu, yhtäkään huhua ei ole painettu, yhtäkään salaisuutta ei ole paljastettu.

 

Kävin äskettäin kirjeenvaihtoa erään blogiani ja kirjaani mielenkiinnolla lukeneen naishenkilön kanssa, johon tutustuin muutama kuukausi sitten. Tämä kristitty henkilö kertoo, että hänelle on annettu lahja taivaasta tunnistaa vääriä ja oikeita tulkintoja Sanasta. Hän sanoo kokevansa erityistä voitelua ja “virtaamista”, kun hän lukee joitakin kirjoituksiani ja tulkintojani Raamatun profetioista. Hän sanoo kuinka Pyhä Henki vahvistaisi hänelle monet asiat mistä olen kirjoittanut. Danielin kirjan 11. lukua koskeville tulkinnoilleni hän ei ollut kuitenkaan lämmennyt siihen asti, kun edellisen kerran kävimme näistä asioista keskustelua. Hän haastoi jotkin tulkintani ihan hyvilläkin vasta-argumenteilla. Tämä keskustelu ja lähestyvä Balfourin julistuksen ja Jerusalemin vapautuksen satavuotisjuhla antaa hyvän syyn vahvistaa tulkintojeni raamatulliset ja historialliset perusteet uudestaan. Tulkintani Danielin kirjan 11. luvusta on todella ainutlaatuinen sillä et löydä vastaava luultavasti mistään suomeksi kuin englanniksikaan julkaistusta eskatologisesta kirjasta. Samalla se johtaa kirjani perusteellisimpaan ja tärkeimpään argumenttiini siitä miksi Walesin Prinssi Charles olisi Raamatun profetioissa kuvattu Laittomuuden ihminen ja Kadotuksen lapsi. 

Huom. Jos haluat tutustua tulkintoihini paremmin kirjassani, löydät ne sen online version luvusta 11, osista A, B ja C (osa C keskittyy etenkin Danielin kirjan 11. lukuun).

Tämä artikkeli käynnistää kolmiosaisen opetussarjan, jossa paneudun uudelleen kirjani eskatologisten tutkimusten kulminaatioon, jonka kävin läpi ensimmäistä kertaa kirjani luvussa 11C. Pahoittelen mahdollista toistoa jos olet jo lukenut kirjani, mutta tämän asian kertaaminen on tärkeää koska monia tutkimuksiani voi olla vaikea muistaa tai sisäistää ensimmäisen lukukerran jälkeen. Samalla jokin asia voi olla helpompi omaksua jos se esitetään uudelleen hieman toisella tavalla ja selkeimmillä perusteilla. Itseasiassa perustin tämän blogin osittain siihen tarkoitukseen, että voisin edistää sitä kautta kirjani monipuolista sisältöä hieman pelkistetymmässä ja yksinkertaisemmassa muodossa. Jokaisessa blogitekstissä olen käsitellyt vain pientä osaa 700 sivuisen kirjani laajoista argumenteista. Esimerkiksi edellisessä julkaisussa käsittelin transhumanismia, mikä on vain yksi alue kirjani kahdeksannen luvun sisältöä. Löydät englanniksi useitakin kirjoja transhumanismista ja siitä kuinka se on yhteydestä Raamatun profetioihin pedon merkistä. Mutta tällöin koko kirjan sisältö on rajoittunut vain tähän yhteen aiheeseen. Minun taas tuli sulloa yhden luvun sisään kaikki se miten Prinssi Charles täyttää Ilmestyskirjan 13. luvun profetiat pedon nimen luvusta 666, pedon merkistä ja pedon kuvasta.

Jo tämä itsessään voisi olla aiheena yhden kirjan sisältöön. Mutta se käsittää vain pienen osan kirjani eskatologisia argumentteja. Minun tuli käsitellä myös kysymyksiä, kuten oliko C.I. Scofieldin viiteraamattu oikeassa kun se väitti ettei Antikristuksen henkilöllisyyttä voisi tunnistaa ennen seurakunnan ylösottoa. Tämän asia oli olennaista käydä läpi, koska se on monien tämän hetken myydyimpien eskatologisten kirjojen päällimmäinen argumentti sen puolesta miksi kaikki nykyiset yritykset identifioida Antikristus olisi täyttä ajanhukkaa. Lisäksi minun tuli käydä läpi erilaisia teorioita Antikristuksen kansallisuudesta ja alkuperästä niiden tueksi esitettyjen raamatunkohtien valossa. Tätä kaikkea on jo haastavaa tiivistää yhteen kirjaan, joka olisi tarpeeksi ohut jotta kustantaja uskaltaisi ottaa riskin sen painamisesta. Mutta tämän lisäksi minun tuli käsitellä kirjani tärkeintä osa-aluetta missä esitin kokonaan uudenlaisen ymmärryksen Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetioille missä sovitin yhteen historisistisen ja futuristisen profetiantulkinnan ja päädyin sen kautta kirjani tärkeimpään perusteeseen Antikristuksen kansallisuudesta ja identiteetistä.

Lopuksi käsittelin vielä kuningasperheen pimeää historiaa maailman johtavina okkultisteina, lasten rituaalista hyväksikäyttöä ja muita kammottavia asioita jotka olisin voinut jättää joidenkin lukijoiden mielestä kokonaan pois. Ainakaan kukaan ei voi väittää ettenkö olisi perehtynyt tähän aiheeseen hyvin monipuolisesti ja ottanut huomioon myös eriävät näkökannat. Eräs perheeni tuttava suhtautuu hyvin torjuvasti tähän sivustoon ja kuulin isältäni kuinka hän oikein suuttui siitä, että isäni “puolustelee” kirjoituksiani heidän raamattupiirissään. Jokaisella on tietysti täysi vapaus olla eri mieltä kanssani enkä hyökkää uskonveljiäni tai uskonsisariani vastaan sen perusteella mitä he opettavat eskatologiasta. Mutta tämäkin henkilö – joka olisi tarjonnut kovasti “apuaan” kirjani oikolukemisessa ja arvioinnissa aikana jolloin se ei ollut vielä edes valmistunut -, pitää lujasti kiinni uskomuksistaan, että Antikristus olisi juutalainen vaikka käsittelin jo kirjassani tämänkin teorian perustana olevia raamatunkohtia ja osoitin miten Prinssi Charles pystyy täyttämään myös teorian Antikristuksen juutalaisesta alkuperästä (olematta kuitenkaan itse juutalainen).

Tai vastaavasti toiset ovat hyvin varmoja siitä, että Antikristus olisi Syyriasta nouseva muslimi. Itse taas osoitin, ettei kumpikaan näistä teorioista olisi täysin väärin. Jopa teorioille Antikristuksen italialaisesta tai saksalaisesta alkuperästä löytyy hyvin selkeät raamatulliset perusteet. Mutta harhaan mennään silloin kun tutkijat eivät ota huomioon profetian kokonaiskuvaa vaan painottavat vain sen jotain tiettyä osa-aluetta. Niinpä koko eskatologinen tutkimus hajautuu toinen toisilleen ristiriitaisiin ja keskenään tappeleviin koulukuntiin missä yksi uskoo Antikristuksen juutalaiseen alkuperään, toinen syyrialaiseen, kolmas italialaiseen ja neljäs saksalaiseen (on muitakin teorioita mutta nämä ovat neljä yleisintä). Jokainen yrittää todistaa toisensa vääräksi Raamatun profetioiden kokonaiskuvan kustannuksella. Käsittelin jo näitä keskenään tappelevia erilaisia tulkintoja Antikristuksen alkuperästä kolmiosaisessa opetusarjassani alla:

• Osa 1: syyrialainen Antikristus
• Osa 2: juutalainen Antikristus
• Osa 3: saksalainen Antikristus

Brittiläinen Antikristus

Itseni lisäksi juuri kukaan toinen paitsi amerikanjuutalainen Tim Cohen ja uusi-seelantilainen John. D. Christian ei ole esittänyt ajatusta siitä, että Antikristus ilmestyisi Brittein saarilta. Mutta edes Cohen, joka esitti ensimmäisenä laajat raamatulliset perusteet tälle teorialleen vuonna 1998 julkaistussa kirjassaan The Antichrist and a Cup of Tea, ei tarjonnut tämän tueksi kovin syvällistä näkökulmaa Antikristuksen kansallista alkuperää koskevien tulkintojen valossa. Hän oli kyllä tietoinen esimerkiksi syyrialaisen/islamilaisen Antikristuksen teorioista, mutta sivuutti ne ohimennen ilman syvällisempää perehdyttämistä sen raamatullisiin perusteisiin. Kirjani tärkeimpänä oivalluksena ei ole se, että teoria brittiläisestä Antikristuksesta tekisi tyhjäksi kaikki aiemmat teoriat Antikristuksen kansallisuudesta ja alkuperästä vaan että se vahvistaa ne kaikki oikeaksi. Prinssi Charlesin persoonassa vahvistuu oikeaksi teoriat Antikristuksen juutalaisesta, saksalaisesta, italialaisesta (roomalaisesta), syyrialaisesta ja kreikkalaisesta alkuperästä – kaikki yhdessä henkilössä. Toinen asia minkä Tim Cohen ohittaa hänen tutkimuksissaan on se, että Antikristuksen synnyinmaa ja kotimaa identifioidaan Iso-Britanniaksi Danielin kirjan 11. luvun näyn toisessa täyttymyksessä missä Britannian historiaa on seurattu johtuen sen ainutlaatuisesta roolista Israelin valtion jälleensynnyssä.

Viittaan ensimmäisen maailmansodan lopussa tapahtuneeseen Palestiinan vapauttamiseen Ottamaani Turkin 400 vuotta kestäneeltä vallalta, Balfourin julistukseen marraskuussa 1917 ja Palestiinan brittiläisen mandaattialueen perustamiseen, mikä valmisti Lähi-Idän Israelin valtion synnylle vuonna 1948. Israelin valtion jälleensynty, nykypäivän suurin ihme, ei olisi ollut mahdollista ilman ensimmäistä maailmansotaa missä britit saivat Palestiinan valtaansa ja lupasivat avustaa juutalaisten kansalliskodin perustamisessa muinaisen Israelin ja Juudean alueelle. Vaikka useimmat raamatuntutkijat tunnustavat näiden tapahtumien profeetallisen merkityksen, harva jos kukaan on löytänyt niitä Danielin profetioista. Mutta sen jälkeen kun löydämme ne Danielin profetioista, myös Antikristuksen identiteetti tulee useimmille päivänselväksi. Eräs keskeinen syy siihen miksi monien on vaikea assosioida tätä näkyä ensimmäisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin on siinä, että vaikka useimmat profetiantutkijat opettavat tämän näyn koskevan myös lopun aikoja, he liittävät näyn lopun aikoja koskevan osuuden vain jakeisiin 40 – 45, 36 – 45 tai 21 – 45 (eri opettajasta riippuen).

Näin ollen jakeet 10 – 19, mitkä koskevat ensimmäisen maailmansodan tapahtumia, liitetään vain näyn ensimmäiseen täyttymykseen antiikin ajan Lähi-Idässä. Toinen merkittävä syy tähän on se, että tätä näkyä tulkitaan vain nykyisen Israelin alueelta ja siten Etelän ja Pohjan kuningas käsitetään siinä joko Egyptiksi ja Syyriaksi tai sitten Etelän kuningas ymmärretään viittaavan laajemmin koko Pohjois-Afrikkaan ja arabimaailmaan ja Pohjan kuningas assosioidaan joko Turkkiin tai Venäjään. Samalla tätä näkyä saatetaan tulkita rinnakkain Hesekielen 38. ja 39. luvun kanssa, mikä puhuu Roosin (so. Venäjän) ruhtinaan hyökkäyksestä Israelin maahan aikojen lopulla. Vaikka monet näistä argumenteista näyttävät pinnalta katsoen ihan uskottavilta, ne jättävät huomioimatta näyn laajemman kontekstin, mikä ei koske vain Israelin maata ja juutalaista kansaa kohtaavia viimeisiä tapahtumia seitsenvuotisella vihan ajalla vaan käsittää koko Luvatun maan historian Danielin päivistä meidän päiviimme asti.

Tämä sisar, joka haastoi jotkin tulkintani, kirjoitti minulle: “Monet kiitokset suuresta vaivanäöstäsi, kun viitsit eritellä 11. lukua minua varten. Jospa Herra tällä kertaa lähtisi mukaan tulkintaasi. Siinä ei tarvitse paljoa mennä metsään, kun Herra on täysin hiljaa… Järjellä ajatellen Palestiinan (Israelin) maa-alueen hallintavallan vaihdokset ja muutokset voisi olla aivan oikein. Kuitenkin minulla on sellainen tunne, johon myös Herra herää on, että kyseisessä näyssä tapahtumat liittyvät juutalaisiin, jotka ovat hajaannuksessa kansojen seassa.” Vastaukseni tähän oli hänelle seuraava:

Olet täysin oikeassa, mutta nämä eivät ole toinen toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Itseasiassa jos olet tutustunut kirjani luvun 11 kaikkiin osiin (a, b ja c), huomaat että Danielin 11. luku kuvaa aivan yhtä paljon Israelin maan historiaa kuin se kuvaa diasporassa eläneen valitun kansan historiaa. Kohdassa Dan. 10:14 (luvut 10 – 12 ovat osa yhtä ja samaa näkyä) enkeli nimenomaisesti selittää, että näky koskisi juutalaisten historiaa lopun ajalla: “Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä.”

Minulla ei tarvetta toistaa enää tässä kuinka Danielin 11. luvun tapahtumat liittyvät juutalaisten diasporan aikaiseen historiaan, koska tein sen jo monin paikoin kirjaani. Se että näky viittaa myös Pyhän Maan historiaan voidaan päätellä paitsi jakeista 16 ja 41, mutta myös siitä miten näyn esitäyttymys on yhteydessä Juudean historiaan antiikin ajalla. Esimerkiksi Aleksanteri Suurta mainittaisiin tuskin jakeessa 3 ja 4 ellei hän olisi miehittänyt Juudeaa.

Samoin Ptolemaioksen dynastian valta Egyptissä olisi juutalaisesta perspektiivistä täysin merkityksetöntä historiaa elleivät he olisi hallinneet Ihanaa maata ennen Seleukidien tuloa. Tästä syystä näyn kertaustäyttymys tulee liittyä myös Ihanan maan historiaan yhtälailla kuin sen tulee liittyä juutalaisten historiaan. Tosiasiassa tämä näky sitoo yhteen (yhdessä sen rinnakkaisnäkyjen kanssa) sekä Israelin maan, juutalaisten kuin pakanaseurakunnankin historian.

Päivien loppu ja profetian “musta aukko”

Peruste sille, että näky sijoittuisi lopun aikoihin vain jakeesta 40 tai 36 lähtien on ollut yleensä se, että jakeessa 40 mainitaan nimenomaisesti “lopun ajat” ja jakeessa 36 puhutaan taas “vihan ajasta”. Mutta Daniel 10:14 sanoo selvästi, että koko näky koskisi lopun aikoja. Mutta onko tätä näkyä sitten väärin sovittaa kirkkohistorian aikaisiin menneisyyden tapahtumiin jos Daniel 10:14 sijoittaa sen päivien loppuun? Vastaus on ei, koska Uuden Testamentin mukaan päivien loppu alkoi alkoi jo kristillisen seurakunnan perustamisesta. Paavali opetti: “Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” (1. Kor. 10:11) Johannes taas sanoi: “Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18) Ei ole siis mitään ongelmaa sille miksi näky ei voisi koskea Pyhän maan historiaa koko kristillisen seurakunnan ajalla sen sijaan, että se rajoittuisi vain viimeisen seitsenvuotisen vihan ajan tapahtumiin mihin jakeet 21 – 45 viittaa siinä erityisesti.

Ylipäätään nykyään vallalla olevaa dispensationalistista profetiantulkintaa näyttäisi rajoittavan sellainen ajatus, jonka mukaan koko kirkkohistorian aika tai pakanoiden armotalouskausi olisi sinetöity Danielin näkyjen ulkopuolelle. Tästä syystä tämän koulukunnan opettajilla on tapana hypätä seurakunnan ajan ylitse minkä tahansa profetian yhteydessä. Nämä opettajat sanovat Danielin näkyjen ennustaneen tarkoilla yksityiskohdilla monet Juudean historiaan liittyneet tapahtumat antiikin ajalla, mutta valitun kansan maastakarkoitus Juudeasta ja toisen temppelin tuho vuonna 70 jKr. repi mustan aukon profetian lineaariseen jatkumoon. Juutalaisten diaspora eli hajotus pakanakansoihin johti siihen ettei millään pakanakansojen tai Luvatun maan historiaa koskeneella tapahtumalla ollut enää merkitystä profetian juutalaisesti perspektiivistä ja tästä syystä profetia käynnistyy uudelleen vasta sen jälkeen, kun “pakanain ajat” ovat päättyneet. Luuk. 21:24:nen perusteella monet uskovat pakanain aikojen päättyneen jo vuonna 1967, kun Israel sai Jerusalemin jälleen valtaansa 1900 vuoden poissaolon jälkeen. Toiset uskovat tämän tapahtuvan vasta silloin kun myös Temppelivuori on Israelin hallussa ja kolmannen temppelin rakennustyöt on mahdollista käynnistää.

Molemmissa tapauksissa dispensationalistit kuitenkin uskovat, että vuosien 70 ja 1948 väliin jäävä historia olisi juutalaisesta perspektiivistä täysin merkityksetöntä historiaa ja siksi se muodostaa tuon mustan aukon, mikä jää Danielin näkyjen ulkopuolelle. Vaikka on monia hyviä perusteita sille miksi ajatus profetian yhtenäisen jatkumon katkaisevasta “mustasta aukosta” pitää paikkansa Danielin 9. luvun vuosiviikkonäyssä, tämän saman periaatteen sovittaminen Danielin kirjan lukuihin 2, 7, 8 ja 11 on paljon ongelmallisempaa. Tämä siitä syystä, että vuosiviikkonäyn sanottiin koskevan yksinomaan juutalaisia ja Jerusalemia (Dan. 9:24), mutta näyt luvuissa 2, 7 ja 8 koskevat sen sijaan pakanakansoja. Lisäksi jos sovitamme nämä näyt pakanakansojen historian eri vaiheisiin, huomaamme niiden sopivan tapahtumiin, mitkä esiintyivät myös seurakunnan ajalla. Danielin 11. luvusta sanottiin, että se liittyisi siihen “mitä on tapahtuva sinun kansallesi [juutalaisille] päivien lopulla”. Mutta saman näyn sanottiin liittyvän myös Persian ja Kreikan historiaan (Dan. 10:13, 20, 11:2).

Tämä antaa siis ymmärtää, että näky koskisi molempia, pakanakansoja että juutalaisia. Enkeli ei myöskään sano, että näky koskisi vain Ihanassa maassa (Juudeassa) asuvia juutalaisia, joten ei ole mitään syytä uskoa siihen että diasporan aikainen juutalaisten historia jäisi näyn ulkopuolelle. Itseasiassa se ei ollut mikään enkeli, joka antoi tämän näyn Danielille vaan itse Herra Jeesus Kristus ennen lihaan tuloaan sillä Häntä sanotaan tässä ihmislasten kaltaiseksi olennoksi, jota Daniel puhuttelee “minun Herrakseni” (Adon mitä sanaa Daniel käyttää Jumalasta myös vuosiviikkonäyssä), ja jonka kuvaus on täysin identtinen Ilmestyskirjan kuvaukseen Jeesuksesta, joka seisoi seitsemän lampunjalan keskellä (Dan. 10:5,6, Ilm. 1:13-16). Molemmat Daniel sekä Johannes sanoo kaatuneensa maahan ja menettäneen kaiken voimansa tämän olennon kohtaamisesta. Selvä osoitus näyn merkittävyydestä on juuri se, että itse Jumalan Poika ja ihmiskunnan tuleva vapahtaja astui taivaasta näyttääkseen sen Danielille. Jopa vuosiviikkonäky, mikä ennusti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ajankohdan lähes päivän tarkkuudella, annettiin enkeli Gabrielin toimesta (Dan.9:21), mutta vain Danielin 11. luvun näky annettiin itsensä Jeesuksen Kristuksen taholta.

Siksi on suuri kunnia ja etuoikeus jos minut on katsottu sen arvoiseksi, että voin avata tämän näyn merkitystä sinulle (mitä minun on vaikea uskoa, kun olen kaukana “arvollisesta”). Sille että Danielin kirjan luvut 2, 7, 8 ja 11 eivät olisi sidoksissa juutalaisten historiaan samalla tapaa kuin vuosiviikkonäky voitaisiin esittää seuraava vastaväite: Yksikään neljästä alkuperäisestä pakanavallasta ei kuvaa vaikkapa muinaisen Kiinan tai Intian pakanavaltoja. Miksi? Koska näky ennustaa vain sellaiset pakanavallat, joiden historia oli yhteydessä juutalaisten historiaan ja joiden valtapiiriin sisältyi myös Israelin luvattu maa. Mutta tähän taas voitaisiin esittää seuraava vastalause: Myös kristillisen seurakunnan ajalla oli monia pakanavaltoja, joiden historia oli yhteydessä juutalaisten historiaan ja jotka valloittivat Israelin luvatun maan. Dispensationalistinen profetiantulkinta perustuu lähinnä seuraavanlaiseen päättelyyn.

• Premissi: Vuosiviikkonäky koskee juutalaisten ja Jerusalemin historiaa.
• Premissi: Myös pakanoita koskevat näyt ovat yhteydessä juutalaisten ja Jerusalemin historiaan.
• Johtopäätös: Pakanoiden historialla on profeetallista painoarvoa vain silloin, kun juutalaiset ovat koottuna omassa maassaan.

Mutta tämä on non sequitur -virhepäätelmä koska kaksi alkulähtökohtaa ei edellytä mitään tällaista. Oikea johtopäätös olisi: Pakanoiden historialla on profeetallista painoarvoa vain silloin, kun se on yhteydessä juutalaiseen kansaan ja Jerusalemin kaupunkiin. Eli lyhyesti, juutalaisten ja pakanoiden historia ei muutu Raamatun näkyjen osalta näkymättömäksi myöskään juutalaisten diasporan aikana. Esimerkiksi Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaiset eivät olleet koottuna Luvatussa maassa, mutta tästä huolimatta tämä historian vaihe muodostaa merkittävän osan Danielin ja monien muiden Vanhan Testamentin profeettojen näyistä. Miksi näin ei sitten olisi vuosien 70 – 1948 diasporan aikana? Näiden argumenttien valossa on siis turvallista esittää, että Danielin 11. luku ei kuvaisi Jerusalemin ja Pyhän maan historiaa vain antiikin ajalla ja viimeisellä vihan ajalla, mutta myös koko seurakunnan historian ajalla. Juuri tämä on tulkintani punainen lanka, että Israelin maan koko historia – kuin myös diasporassa eläneiden juutalaisten historia -, on kuvattu “pähkinänkuoressa” Danielin 11. luvussa. Mutta juutalaisten lisäksi näky kuvaa myös pakanakansojen, kuten Persian ja Kreikan koko pitkänajan historiaa sen viimeisen 2500 vuoden ajalta. Pidä tämä mielessä kun edistymme tässä opetussarjassa.

Liberaaliteologia

Opetussarjan ensimmäisessä osassa keskityn ensin näyn antiikin aikaan ajoittuvaan täyttymykseen. Kahdessa seuraavassa osassa käsittelen puolestaan sen kirkkohistoriaan ja viimeiseen vihan aikaan sijoittuvaa myöhempää täyttymystä. Käyn tämän näyn ensimmäisen täyttymyksen vain lyhyesti lävitse, koska sitä on jo käsitelty monissa kirjoissa ja nämä tulkinnat on allekirjoittanut käytännössä jokainen raamatuntutkija jo ensimmäisistä kirkkoisistä lähtien. Se kuvaa niin tarkoilla yksityskohdilla Lähi-Idän antiikin aikaista historiaa, että monet liberaaliteologit väittävät ettei niitä voitu kirjoittaa ylös vielä Danielin aikana 500 -luvulla eKr. vaan että ne olisivat syntyneet vasta paljon myöhemmin 100 -luvulla eKr., kun näyssä kuvatut tapahtumat olivat jo taakse jäänyttä historiaa. Eli käytännössä liberaaliteologia väittää Danielin kirjan olevan pseudepigrafit – kirja mikä on luettu valheellisesti Danielin nimiin ja minkä takana on huijari, joka on esittänyt jo tapahtuneen historian useita vuosisatoja varhaisempien näkyjen muodossa. Samaan tapaan kuin joku väärentäisi tänään Nostradamuksen nelisäkeitä siten, että ne kuvaisivat tarkoilla yksityiskohdilla vaikkapa toisen maailmansodan historiaa.

Olisi tosin mielenkiintoista kuulla kuinka nämä korkeasti oppineet teologit selittävät sen, että miten tämä 100 -luvulla eKr. elänyt huijari onnistui väärentämään myös tulevan historian ja sai Jeesuksen ristiinaulitsemisen osumaan lähes päivälleen kohdalleen hänen sepittämäänsä vuosiviikkonäkyyn. Oliko tämän väärentäjän agentit paikalla silloinkin, kun prinssi Titus hävitti juutalaissodissa Jerusalemin ja sen pyhäkön Daniel 9:26:n mukaisesti. Tai oliko tämän ovelan väärentäjän jälkipolvi soluttautunut myös germaanien joukkoon varmistaakseen, että he jakaisivat Rooman imperiumin kymmeneen kuningaskuntaan vuonna 476 aivan kuin Danielin seitsemäs luku ja sen pohjalta monet kirkkoisät olivat ennustaneet jo vuosisatoja ennen Rooman valtakunnan sortumista. Täällä on kirjoitettu tarkemmin siitä miksi nykyinen historiantutkimus ei tue Danielin kirjan synnyn myöhäistä ajankohtaa, mikä on 1800 -luvulla syntyneen historialliskriittisen raamatuntutkimuksen sepitettä.

Saksan keisari Vilhelm II:n – Kuningatar Viktorian lapsenlapsen – läheinen neuvontantaja oli muuten Adolf Von Harnack, 1900 -luvun alun Saksan huomattavin liberaaliteologi, joka kyseenalaisti monin paikoin evenkeliumeiden historiallisuuden ja Jeesuksen ihmeet. Keisari Vilhelm II kirjoitti kerran antisemiittiselle ystävälleen, kirjailija Houston Stewart Chamberlainille: “Vapauttakaamme itsemme juutalaisuudesta ja sen Jahvesta!” Vilhelm II ehdotti myös kaasua “juutalaisongelman” ratkaisuun jo vuonna 1919 eli 22 vuotta ennen kuin natsit käynnistivät juutalaisten systemaattista kansanmurhan alunperin tuholaisten torjuntaan suunnitellulla Zyklon B hyönteismyrkyllä. Vilhelm II:n pojasta prinssi Oskarista oli tarkoitus tehdä Suomen kuningas Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta hanke kaatui hänen isänsä vastustukseen ja Saksan keisarikunnan romahtamiseen ensimmäisen maailmansodan lopussa. Harnackin opetuslapsi Dietrich Bonhoeffer, joka sanoutui sittemmin irti hänen oppi-isänsä liberaaliteologiasta, oli yksi tunnetuimpia natsien vastustajia Saksan evankelis-luterilaisesti kirkosta, joka teloitettiin Flossenbürgin keskitysleirillä vain kuukausi ennen Saksan antautumista.

Näyn ensimmäinen täyttymys

Katsokaamme sitten Danielin 11. luvun täyttymykseen sen antiikkiin sijoittuvassa ensimmäisessä vaiheessaan. Näky on rinnakkainen etenkin Danielin kahdeksannen luvun näyn kanssa, mutta myös toisen ja seitsemännen luvun näkyyn neljästä pakanavallasta. Danielin kirja piirtää hyvin selvän kuvan Lähi-Idän historiasta, kun luemme sitä 500 -luvulla kirjoitettuna historiallisena kirjana ja etenemme sen kerronnassa luku luvulta kohti sen viimeistä ja yksityiskohtaisinta näkyä, joka on annettu luvuissa 10 – 12. Danielin kirjan kertomus luvussa yksi alkaa siitä, kun Daniel ja hänen kolme ystäväänsä tuodaan Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin hoviin hänen ensimmäisen Jerusalemin piirityksensä jälkeen, “Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena”. Tähän tapahtumaan viitataan myös Toisen Kuningastenkirjan 24. luvussa ja professori Edwin R. Thiele ajoitti sen vuoteen 605 eKr. teoksessaan Mysterious Numbers of the Hebrew Kings (1951).

Danielin kirjan viimeinen ja myöhäisin näky annettiin “Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena” (Dan. 10:1,4) eli Kyyros Suuren kolmantena hallitusvuotena Babyloniassa, juutalaisen Nisan-kuun 24. päivänä, minkä NASA:n astronomiset kartat vahvistavat olleen joko maaliskuun 23-24. tai huhtikuun 21-22. vuonna 536 eKr. Eli aika Danielin kirjan ensimmäisestä luvusta sen viimeiseen lukuun on 69 vuotta, mikä vastaa noin 70 vuotta tuon ajan Babylonin ja monien Lähi-Idän kulttuurien käyttämässä 360 päiväisessä kuukalenterissa. Tätä 360 päivän vuosikalenteria käytetään myös Raamatun monien profetioiden yhteydessä (Ilm. 11:2-3). Babylon kaatui lokakuussa 539 eKr., joten Kyyroksen kolmas vuosi oli lokakuu 537 – lokakuu 536.

Esra 1:1-4 kertoo kuinka hän antoi ensimmäisenä vuotenaan Babylonissa käskyn missä juutalaiset saivat palata Jerusalemiin rakentamaan toista temppeliä. Tämä vastaa profeetta Jeremian ennustusta, jonka mukaan juutalaisten aika Babylonin pakkosiirtolaisuudessa kestäisi 70 vuotta (Jer. 25:11, 29:10). Danielin yhdeksännen luvun vuosiviikkonäyssä Daniel itse huomasi tämän Jeremian profetian juuri ennen kuin enkeli Gabriel ilmoitti hänelle, että “Seitsemänkymmentä [vuosi]viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi”. Ensimmäisen jakeen mukaan Daniel sai tämän näyn persialaisten ensimmäisenä hallitusvuotena Babylonissa eli joko 539 tai 538 eKr. Vuosi 539 vastaa muuten lukua 7×77. Profeetta Jesaja ilmoitti juutalaisten vapauttajan nimen jo vuosisatoja ennen tämän syntymää.

Minä olen se, joka sanon syvyydelle: “Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!” joka sanon Koorekselle: “Minun paimeneni!” Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: “Sinut rakennettakoon!” ja temppelille: “Sinut perustettakoon!” – Jes. 44:27-28

Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi: Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. – Jes. 45:1-5

Danielin kirjan neljässä ensimmäisessä luvussa kuvataan ensin Danielin aikaa Nebukadnessarin hovissa ja siinä tapahtumat ilmoitetaan vielä kolmannessa persoonassa. Daniel siirtyy tapahtumien kertojaksi vasta luvusta seitsemän lähtien. Luvut 5, 7 ja 8 kuvaa Danielin aikaa Babylonissa sen viimeisen kuninkaan Belsassarin aikana juuri ennen Kyyros Suuren tuloa, minkä Jumala ilmoitti kuninkaalle lähettämällä hänen palatsiinsa seinäkirjoituksen “Mene, mene, tekel, ufarsin”, minkä merkityksen Daniel selitti kuninkaalle, “Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” (Dan. 5:26-28) Daniel oli arvostettuun asemaan noussut unien ja näkyjen selittäjä jo Nebukadnessarin aikana ja luvussa kaksi kerrotaan Nebukadnessarin saamasta kuvapatsasnäystä, minkä Daniel selitti tarkoittavan kolmea pakanavaltakuntaa, joiden valta seuraisi Babylonin valtaa Lähi-Idässä. Tässä vaiheessa ei vielä selviä mitkä nämä kolme valtakuntaa tulisi olemaan, mutta niiden kansallinen identiteetti paljastettiin Danielille Belsassarin ja Kyyroksen aikaan luvuissa 7, 8 ja 10-11.

Kahdeksannen ja 11. luvun näystä käy hyvin selvästi ilmi, että kaksi seuraavaa pakanavaltaa ovat Meedo-Persia ja Kreikka. Näissä luvuissa enkeli ilmoittaa nämä Babylonia seuraavat valtakunnat nimeltä ja paljastaa hyvin tarkkoja yksityiskohtia niiden nousuun ja tuhoon liittyvistä tapahtumista. Seitsemäs luku ei identifioi yhtäkään näistä valtakunnista nimeltä, mutta näyn rinnakkaisuus toisen ja kahdeksannen luvun näkyyn on osoituksena siitä, että nämä neljä valtakuntaa viittaavat samoihin valtakuntiin kuin toisen luvun pakanavallat, jotka seuraavat Babylonin valtaa Lähi-Idässä. Esimerkiksi John D. Christian opettaa kirjassaan Banking Pirates of the City of London, ettei nämä neljä petoa Danielin seitsemännessä luvussa koskisi ollenkaan samoja valtakuntia kuin toisen luvun valtakunnat. Mutta tämä on selvää, kun huomioimme neljännen pedon kymmenen sarven rinnakkaisuuden kuvapatsaan kymmeneen varpaaseen, toisen pedon kahden kyljen rinnakkaisuuden kahdeksannen luvun oinaan (Meedo-Persian) kahteen sarveen ja kolmannen pedon neljän pään ja neljän linnunsiiven rinnakkaisuuden kauriin (Kreikan) neljään sarveen. Lisäksi leijona, millä Babylonia kuvattiin neljän pedon näyssä, oli yleinen symboli Babylonin valtakunnalle, mikä löytyy esimerkiksi Ištarin portista.

Eli jos kotkansiipinen leijona viittaa Babyloniin, karhun ja leopardin tulee tarkoittaa silloin Meedo-Persiaa ja Kreikkaa, joiden nousun enkeli Gabriel ilmoittaa Danielille luvuissa 8 ja 10-11. Entäpä sitten neljäs peto? Koska yksityiskohtainen selonteko tulevista tapahtumista päättyy Aleksanteri Suuren valtaa jatkaneen Seleukidi dynastian Antiokhos Epifanesiin, Danielin kirjassa ei ole nimenomaista mainintaa siitä pakanavallasta, joka seuraisi kreikkalaista maailmanvaltaa. Se oli kuitenkin kirkkoisien yksimielinen näkemys, että neljäs peto viittasi Rooman valtakuntaan ja sen kymmenen sarvea kuvasi kymmentä kuningasta (Dan. 7:24), jotka jakaisivat Rooman vallan alueet keskenään sen valtakauden umpeuduttua. Se tosiasia, että Rooman valtakunta korvasi Juudean alueella helleenisen maailmanvallan, ja että se jaettiin Länsi-Rooman vallan päätyttyessä kymmeneen kuningaskuntaan aivan kuin kirkkoisät ennustivat tapahtuvan jo vuosisatoja edellä, on selvä osoitus siitä että neljäs peto on Rooman valtakuntaa.

Palaan kohta Danielin 11. luvun ensimmäiseen täyttymykseen, mutta tätä ennen muutama huomio neljännen pedon kymmentä sarvea seuraavasta pienestä sarvesta. Kirkkoisät olivat eskatologisilta katsannoiltaan futuristeja eli he uskoivat Antikristuksen – jota näyn pieni sarvi kuvasi – olevan tuleva pahan ruumiillistuma, joka kaappaisi Rooman vallan itselleen näiden kymmenen kuninkaan jälkeen, kukistaisi heistä kolme ja hallitsisi maailmaa rautaisella otteellaan kolmen ja puolen vuoden ajan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta maanpäälle. Tämä muodostaa ongelman futurismin nykyiselle muodolle (dispensationalismille), jonka mukaan Danielin näky neljännen pedon kymmenestä sarvesta ja heitä seuraavasta pienestä sarvesta ei olisi toteutunut vielä koskaan historiassa.

Itseasiassa 1900 -luvun eräs merkittävin dispensationalisti ja Dallasin Teologisen seminaarin pitkäaikainen presidentti John F. Walvoord ja hänen oppilaansa Mark Hitchcock sanoo teoksessaan Venäjä Islam Israel (Kuva ja Sana, 2008), sivulla 90: “Historiasta kuitenkin tiedämme, ettei Rooman imperiumi ollut koskaan kymmenen kuninkaan hallinnassa – kuten Dan. 2 ja 7  edellyttävät.” En sano tätä valheeksi, koska luultavammin Walvoordilla ja Hitchcockilla on vain hyvin puutteellinen tietämys historiasta. Hitchcock opettaa myös Kuvan ja Sanan julkaisemassa kirjassaan Antikristus (2012), ettei kristityt voisi tietää Antikristuksen identiteettiä ennen seurakunnan ylösottoa ja siten kaikki yritykset “arvailla” hänen henkilöllisyyttään olisi täyttä ajanhukkaa. Voisin sanoa hänelle ettei tästä ole pelkoa sillä tutkimukseni ovat hyvin kaukana Antikristuksen identiteetin arvailusta ja spekuloinnista.

Käytännössä kaikki protestanttisen kirkon profetiantutkijat opettivat 1500 -luvulta 1800 -luvulle, että Daniel 7:24 viittasi Länsi-Rooman tuhon aikaisiin historian tapahtumiin. Ajatus siitä, että Rooman valtakunta elpyisi uudestaan kymmenen eurooppalaisen valtion perustalle, syntyi vasta 1900 -luvun dispensationalistisen eskatologian yhteydessä. Tärkein syy sille miksi dispensationalistit yrittivät haudata tämän myöhäisantiikin historian yhteyden Danielin seitsemännen luvun näkyyn oli siinä, että he pyrkivät kääntämään selkänsä kokonaan heidän isiensä historistiseen profetiantulkintaan mitä opettivat menneinä aikoina monet merkittävät kirkonmiehet Lutherista Jonathan Edwardsiin. Jopa tiedemiehet kuten Isaac Newton kuuluivat sen innokkaisiin kannattajiin. Tämä profetiantulkinta opetti näyn pienen sarven nousun, joka raivasi tieltään kolme muuta noista kymmenestä, viitanneen myöhäisantiikin ja varhaisen keskiajan tapahtumiin missä Rooman valtakunta elpyi uudestaan paavin roomalaiskatolisessa kirkkovaltiossa ja mikä sai lopulta vallan koko Euroopan kuninkaista.

Tämän sarven 1260 päiväinen valtakausi tulkittiin päivä=vuosi periaatteella 1260 vuodeksi minkä ajoitukselle annettiin hyvin vaihteleva joukko erilaisia teorioita. Kirjassani puolustin historiallisin ja raamatullisin esimerkein John Wesleyn opetuslapsen Adam Clarken laskelmia, mikä ajoitti sen vuosiin 756 – 2016. Koska näyn vaatimus paaviuden tai Vatikaanin tuhosta ei tullut toteen vuonna 2016, esitin täällä vaihtoehtoisen laskelman missä näitä 1260 vuotta tulisikin alkaa laskea vasta vuodesta 757 ja siten profetian määrähetki kuluisi umpeen tänä vuonna, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta. Toteutuu tämä ennustukseni sitten tänä vuonna tai ei, niin tosiasiaksi jää yhä se, että profetia pedon kymmenestä sarvesta toteutui jo vuonna 476 jKr. ja myös näky pienestä sarvesta ja sen pudottamasta kolmesta edellisestä sopii tarkoin vuosien 476 – 756 väliseen historiaan, kuin myös myöhempään historiaan tämän sarven hirmuvaltaa kuvaavien tuntomerkkien perusteella. On joka tapauksessa täysin raamatullisesti pätevää sovittaa sarven merkitystä kuningaskuntiin tai hallintojärjestelmiin yhtä hyvin kuin sitä voidaan sovittaa myös yksilöihin (Dan. 8:20-22).

On myös raamatullisesti yhtä oikeutettua sovittaa päiviä vuosiin (3. Moos. 25:1-4, Hes. 4:5-6, Dan. 9:24-27), mutta tällä hetkellä minulla ei ole vastauksia siihen missä kohtaa nämä tulkinnat menevät pieleen mikäli Vatikaania ja paavinvaltaa ei kohtaa mikään historiallinen murroshetki tämän vuoden loppuun mennessä. Ainoa asia mitä voin sanoa on se, että ehkä jakeen 25 ilmaus “aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” (1260 päivää) tulee ymmärtää vain kirjaimellisiksi päiviksi, ja että se soveltuu ainoastaan näyn lopulliseen täyttymykseen missä pieni sarvi viittaa Antikristuksen lopulliseen personoitumaan Prinssi Charlesissa. On myös täysin loogista opettaa Danielin seitsemännen luvun pienen sarven viittaavan samanaikaisesti kahteen eri Antikristuksen ilmentymään. Useimmat profetian tutkijat ovat sitä mieltä, että kahdeksannen luvun vähäpätöinen sarvi viittaa samanaikaisesti sekä Antiokhus Epifanesiin, että tähän lopulliseen Antikristukseen. Miksi sitten seitsemännen luvun pienen sarven tulisi viitata vain yhteen antikristukseen? Uuden Testamentin mukaan lopullisen Antikristuksen ilmestymistä edeltäisi joukko muita antikristuksia sillä 1. Joh. 2:18 sanoo:

Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

50 miljoonaa kristittyä marttyyria synnyttänyt Paavius oli yksi näistä monista antikristuksista, jotka edeltävät tämän lopullisen Antikristuksen tulemusta. Samoin juutalaisia vainonnut Antiokhus Epifanes oli vain esikuva ja edeltäjä sille lopulliselle pahan henkilöitymälle, jonka tulemukseen nämä profetiat viittaavat. Hänen nousunsa toisella vuosisadalla eKr. ennustettiin tarkoilla yksityiskohdilla Danielin kirjan 11. luvussa, mikä on rinnakkainen Danielin 8. luvun näylle, mutta seikkaperäisempi. Aikalaiskuvaus Antiokhus Epifanesin hirmuvallasta löytyy pääasiassa Makkabilaiskirjoista, mitkä luetellaan Raamatun kaanonin ulkopuolisiin Vanhan Testamentin apokryfikirjoihin. Antiokhus IV:n sadistista julmuutta kuvastaa hyvin seuraava kertomus toisessa Makkabilaiskirjassa:

Tapahtui myös, että seitsemän veljestä yhdessä äitinsä kanssa otettiin kiinni ja että kuningas antoi vitsoilla ja hihnoilla ruoskia heitä pakottaakseen heidät syömään laissa kiellettyä sianlihaa. Mutta yksi heistä, joka puhui kaikkien puolesta, sanoi: “Mitä sinä meiltä kyselet ja tiedustelet? Sillä me olemme valmiit mieluummin kuolemaan kuin rikkomaan isiemme lakeja.” Silloin kuningas julmistui ja käski kuumentamaan pannut ja kattilat. Kun ne olivat kuumentuneet tulikuumiksi, käski hän heti leikata kielen siltä, joka oli puhunut heidän kaikkien puolesta, reväistä irti hänen päänahkansa sekä silpoa häneltä kädet ja jalat toisten veljien ja äidin silmien edessä. Sitten kuningas käski viedä tuon kokonansa silvotun miehen, joka vielä oli hengissä, tuleen ja paistaa pannussa.

Pannun käryn levitessä yltympäri veljet yhdessä äidin kanssa kehoittivat toisiansa kuolemaan jalosti ja sanoivat näin: Herra Jumala näkee tämän ja totisesti armahtaa meitä, niinkuin Mooses on julki lausunut siinä virressä, jossa hän peittelemättä todistaa kansaa vastaan, kun hän sanoo: ‘Ja hän armahtaa palvelijoitansa’. Sittenkuin ensimmäinen tällä tavoin oli saanut surmansa, vietiin toinen häväistäväksi. He vetivät irti hänen päänahkansa hiuksineen ja kysyivät tahtoiko hän syödä, ennenkuin hänen ruumiinsa silvottaisiin jäsen jäseneltä. Mutta vastaten isiensä kielellä hän sanoi: “En”. Siitä syystä tämäkin vuorostaan sai kärsiä samat kidutukset kuin ensimmäinen. Ollessaan jo aivan viimeisillään hän sanoi: “Sinä konna, sinä riistät meiltä tämän ajallisen elämän, mutta maailman kuningas herättää meidät, jotka kuolemme hänen lakinsa puolesta, uuteen, iankaikkiseen elämään.”

Kertomuksen mukaan kaikki seitsemän veljestä tapettiin äitinsä edessä tällä tavoin ja viimeinen heistä koki kaikista tuskallisimman kuoleman pilkattuaan kuningasta, joka yritti vielä taivutella tätä puolelleen lupauksillaan maallisista rikkauksista ja vallasta, jonka tämä vannoi antavansa tälle jos hän olisi luopunut isiensä laista. Kertomus on hirveää luettavaa, mutta tosiasiassa Jumalan kansa juutalaisista kristittyihin on joutunut kokemaan yhtä kauheita kidutuksia ja teloituksia kautta historian, kun he ovat olleet uskollisia Jumalalleen eivätkä seuranneet tämän maailman viettelyksiä. Rooman valtakunnassa ensimmäiset kristityt saatettiin nylkeä elävältä ja osa heistä joutui kuparisonniin, muinaiseen kreikkalaiseen teloitusvälineeseen missä uhri työnnettiin kuparista valmistetun sonnin sisään, jonka jälkeen sen alapuolelle sytytettiin tuli mikä paistoi uhrin elävältä. Uhrin tuskanhuudot kuulostivat kuin vihaisen sonnin mylvinnältä. Näin sai surmansa mm. pyhä Antipas, joka mainitaan Ilm. 2:13:ssa. Jeesus sanoi Saatanan valtaistuimen sijainneen tuossa kaupungissa missä Antipas teloitettiin.

Länsimaisiin vapauksiin tottuneiden kristittyjen on turha kuvitella, etteikö tämä valinta voisi kohdata jonain päivänä myös heitä. Tosiasiassa olemme matkalla kohti Saatanan viimeistä vihaa juutalaisia ja kristittyjä kohtaan, kun hänet syöstään vihan ajan puolivälissä taivaasta maanpäälle ja hän aloittaa viimeisen ja julmimman vainonsa Jumalan valittuja kohtaan (Ilm. 12:12-18). Vaikka uskon, että seurakunta pelastetaan tuosta vihan ajasta (1. Tess. 4:17, 5:9, Ilm. 3:10), tämä ei tarkoita sitä etteikö meidän tulisi olla joka hetki valmiita kuolemaan meidän Mestarimme puolesta, joka itse kärsi kaikkein tuskallisimman ja hirveimmän kuoleman meidän syntiemme edestä. Jeesus sanoi: “Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin… Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:28, 37-39)

Persian ja Kreikan enkeliruhtinaat

Koko Danielin 11. luvun näyn sisältö on kerrottu oikeastaan kymmennen luvun kahdessa viimeisessä jakeessa:

Ja hän sanoi: “Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin [so. Kreikan] enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.

Näky kuvaa siis Persian ja Kreikan enkeliruhtinaan välillä käytyä valtakamppailua missä molemmat näistä valtakunnista yrittäisi hävittää Jumalan valitun kansan ja jonka johdosta Miikael, Israelin lasten enkeliruhtinas, olisi ainoa joka seisoo vahvistamassa Jumalan Poikaa tässä taivaassa käytävässä hengellisessä sodassa hyvän ja pahan välillä. Vaikka Persian valtakunta oli alkujaan ystävällinen juutalaisille, kertomus Esterin kirjassa osoittaa kuinka se yritti myöhemmin juutalaisten kansanmurhaa Haamanin salajuonen välityksellä, joka oli Persian kuningas Kserkses I:n visiiri. Juutalaiset viettävät tänään Purim-juhlaa tuon epäonnistuneen salajuonen muistoksi. Kserkses I on mainittu myös Danielin näyssä. Tulen lainaamaan tähän näkyyn edellä mainitun John F. Walvoordin kommentaaria. On syytä jälleen tähdentää, että hän oli dispensationalismin maailmanlaajuiseksi profetiantulkinnaksi popularisoineen Dallasin teologisen seminaarin pitkäaikainen presidentti, jota on pidetty 1900 -luvun kenties merkittävämpänä dispensationalistina. Hänen henkilöprofiilissaan sanotaan seuraavaa:

John on ehkä parhaiten tunnettu hänen Raamatun profetioihin keskittyneestä menestyskirjastaan Harmageddon, Öljy ja Lähi-Idän kriisi, mikä myi yli kaksi miljoonaa kopiota ja oli painettu 16 kielellä. Kohta sen toisen tarkistetun version julkaisusta vuonna 1990 tohtori Walvoord sai soiton Valkoisesta Talosta, mikä pyysi kirjasta kopiota. Se teki voimakkaan vaikutuksen; lähes välittömästi yhä useampia painoksia oli vaadittu. Presidentti George H.W. Bushin Valkoisen Talon jäsenet lukivat sen syväntääkseen ymmärtämystään Lähi-Idän asioista Kokonaan päivitetty ja tarkistettu versio, tohtori Mark Hitchcockin avustamana, Armageddon, Oil and Terror, julkaistiin Tyndale Housen taholta huhtikuussa 2007 (julkaistu suomeksi Kuvan ja Sanan painamana nimellä Venäjä Islam Israel).

Kun lähestyin Kuvaa ja Sanaa Leo Mellerin kautta joulukuussa 2014, sanoin kirjani voivan järkyttää koko maailmanlaajuisen profetiantulkinnan perustuksia. Tämä ei ollut liioittelua tai ylimainontaa, sillä kirjani todellakin haastaa monet niistä laajasti kierrätetyistä opeista, jotka ovat tulleet tämän päivän profetiakoulujen vallitsevaksi “status quoksi”. Mutta on tärkeää painottaa, etten tee sitä vastakkainasetteluin. Toisin kuin monet dispensationalismin vihaajat, en hyökkää miehiä kuten John F. Walvoordia tai Hal Lindseyta vastaan, joiden kirjat ovat saaneet ihmiset kiinnostumaan Raamatun profetioista kaikkialla maailmassa. En ole historisistisen eskatologian kannattaja sen enempää kuin olen dispensationalismin kannattaja. Näen nämä koulukunnat vain kokonaiskuvan osina ja niiden nousun ja laskun välttämättöminä vaiheina Raamatun tutkimuksen historiassa, mutta kumpikaan niistä ei ollut vielä lopullinen totuus Raamatun profetioista. Lopullinen totuus löytyy, kun yhdistämme nämä kaikki eri vaiheet eskatologian tutkimuksen kehityksessä yhteen ja rakennamme sen osista ehjän ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Vaikka Tim Cohen ei allekirjoita tutkimuksiani Danielin kirjan 11. luvun toiselle täyttymykselle, hän sanoi minulle huhtikuussa 2015:

Koskien omaa työtäsi, sanoit: “Se on raamatullinen ja historiallinen yhteensulatus historisismista ja futurismista.” Olen erityisen utelias koskien sinun johtopäätöksiäsi tässä. Tosiasiassa, vain harvat ovat alkaneet koskaan edes oivaltaa tätä (erillään yleisestä ymmärtämyksestä profetioiden kaksin- tai moninkertaiseen täyttymykseen eri aikoina), vaikka tulet havaitsemaan että tuleva sarjani menee paljon tämän ylitse, havainnollistaen että kaikki kirjoitusten viikot ovat hahmoteltu ristiinnaulitsemisviikon mukaisesti ja kun nämä kaikki viikot on harmonisoitu, silloin löytyy testattavissa ja todistettavissa oleva fuusio futuristisen, idealistisen (symboolisen), historisistisen ja preteristisen näkemyksen välillä, kuin myös näiden useiden yhdistelmien, ja tämä yhtenäinen lähestymistapa mahdollistaa myös niiden näkökohtien kumoamisen jokaisessa näkökannassa, jotka ovat itseasiassa valheellisia tai virheellisiä samalla kun laajentaa suuresti jokaisen näiden ”koulukuntien” tai näkemysten merkitystä. Joten se, että edes ehdotit fuusiota yhden tai useamman historisismin ja futurismin näkökohdan välillä kiehtoo minua. En ollut paljon sinua nuorempi (22 uskoisin) kun löysin sen minkä juuri äsken jaoin ja tosiasiassa tämän tajuaminen on ollut minun elinikäinen tutkimukseni, yhdessä sen kanssa minkä tiesin jo 22 vuoden iässä Prinssi Charlesista, mikä on johtanut kaikkiin kirjallisiin töihini, mukaanlukien noihin jotka ovat tulossa.

Danielin kirja itse vahvistaa tämän periaatteen Raamatun profetioiden ymmärrykseen liittyvästä kehittyvästä, asteittaisesta kasvusta, kun se sanoo: “Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) Danielin 11. luvun jakeessa 2 on ennustettu ensin Persian valtakunnan historia Kyyros Suuresta Kserkses I:een, juutalaisen Esterin puolisoon, joka hallitsi Persiaa vuosina 485 – 465 eKr.: “Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin [so. Kreikan] valtakuntaa vastaan.” Walvoord selittää:

Profetia tuli Danielille Kyyroksen kolmantena vuotena (10:1). Neljä kuningasta olisi siten Kambyses (529-522 eKr. ei mainintaa Vanhassa Testamentissa), Pseudo-Smerdis (522-521 eKr.), Dareios I Hystaspes (521-486 eKr. Esra 5, 6) ja Kserkses I (486-465 eKr., Esra 4:6). Tällä identifioinnilla on se yliote, että se ottaa Persian kuninkaat järjestyksessä huipentuen Kserkses I:een, joka johti suurta sotaretkeä Kreikkaa vastaan. Kserkses edustaa toisaalta huippukohtaa Persian vallan kehityksessä ja sen hajoamisen alkamista. Toinen konservatiivinen tulkinta eliminoi Pseudo-Smerdiksen, joka hallitsi vain lyhyen aikaa, ja lisää Kserkses I:n jälkeen Artakserkses I:n (465-424 eKr., Esra 7:11-26) neljänneksi hallitsijaksi. Kuitenkin, profetian mukaan, neljäs hallitsija on eräs joka taistelee Kreikkaa vastaan, mikä ei ollut totta Artakserkses I:n kohdalla.

Kserkses I käynnisti vuonna 480 eKr. epäonnistuneen sotaoperaation Kreikan valtaamiseksi. Tämä oli yksi muinaisen maailman suurimmista taisteluista missä historioitsija Herodotos sanoi persialaisten joukoissa taistelleen jopa 2,5 miljoonaa miestä, vaikka tämän luvun luotettavuutta epäilläänkin nykyään. Jos tämä luku pitää paikkansa, Persialla oli yhtä monta miestä taistelukentälle kuin Napoleonin Ranskalla 2300 vuotta myöhemmin (mikä tosin kalpenee ensimmäisen ja toisen maailmasodan massiivisille sotajoukoille taisteluiden molemmin puolin). Tämän Persian vallan ekspansionistisen vaiheen rinnakkaiskuvaus löytyy Danielin seitsemännestä ja kahdeksannesta luvusta. Luvussa seitsemän sitä kuvataan karhuna, joka makasi kahdella kyljellään:

Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: “Nouse ja syö paljon lihaa”.

Karhun kaksi kylkeä on rinnakkaisviittaus kahdeksannen luvun oinaan kahteen sarveen mistä sanottiin näin: “Minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oinas seisoi päin jokea, ja sillä oli kaksi sarvea; ja sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi; ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin. Minä näin oinaan puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi; ja se tuli suureksi… Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat.”

Monet käsittävät usein virheellisesti Meedo-Persia tarkoittavan vain yhtä valtakuntaa. Todellisuudessa Meedian valtakunta edelsi Kyyros Suuren perustamaa Akhaimenidien hallitsijasuvun valtakuntaa, mikä kukisti Meedian vuonna 549 eKr. Karhun ensimmäisellä kyljellä ja oinaan ensimmäisellä sarvella viitataan juuri tähän Meedian valtakuntaan. Dan. 8:3 sanoi, että oinaan sarvista “toinen oli toista korkeampi; ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin” eli myöhemmin vallan saanut Akhaimenidien persialaisvalta oli suurempi kuin edeltäjänsä Meedian persialaisvalta. Vaikka Aleksanteri Suuri kukisti Akhaimenidien suvun vallan vuonna 330 eKr., Persian valta jatkui myöhemmin vielä Parthian ja Sassanidien valtakunnissa. Tosiasiassa Sassanidien persialaisvalta nousi 600 -luvulla jKr. yhtä suureksi kuin Akhaimenidien Persia – ellei jopa vielä suuremmaksi. Vaikka tämän valtakunnan merkittävä historia on sivuutettu täysin dispensationalistisessa profetiantulkinnassa, sen loppuvaiheita on kuvattu tarkasti Danielin 7. 8. ja 11. luvun toisessa täyttymyksessä mihin paneudun tarkemmin tämän opetussarjan seuraavassa osassa.

Aleksanteri Suuri

Jakeet 3-4 kertoo mitä tapahtuisi edellisessä jakeessa mainitun Kserkses I:n toisen persialaissodan jälkeen, joka oli suunnattu Kreikan valtakuntaa vastaan: “Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo. Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.” On huomattava, että Aleksanteri Suuri nousi vasta 150 vuotta Kserkses I:n jälkeen, mutta Walvoord selittää miksi näky siirtyy näin paljon eteenpäin:

Eräs sivuseuraus minkä Kserkses I:n hyökkäys Kreikkaan sai aikaiseksi oli se, että aiheutti Kreikan kuolemattoman vihan. Montgomery ja jotkin kriitikot uskovat tämän olevan lopullinen merkitys ilmaisulle “hän yllyttää kaikki” jakeessa 2. Montgomery kääntää sen “ja hän tulee yllyttämään kaikki, nimittäin (?) Kreikan valtakunnan,” ja lisää, “Mutta pointti ei ole siinä että hän soti Kreikkaa vastaan (Mitä Aasiaan tulee, Persia säilyi valtiattarena, huom. the Kalliaksen rauha 449 eKr.), mutta enemminkin siinä että maailma oli herätetty kuningasta vastaan. Vaikka voidaan kyseenalaistaa onko tämä käännös oikeutettu, tosiasiaksi jää että valloittamalla Persian Aleksanteri Suuri maksoi takaisin Kserkses I:lle.

Aleksanteri Suuri oli todellakin “mahtava kuningas” minkä Leupold kääntää “sankarikuninkaaksi” ja jäljelle jäävä kuvaus sopii Aleksanteri Suureen täydellisesti. Hänellä oli todellakin suuri valtakunta ja oli ehdoton valtias joka “teki mitä tahtoo”. Kuten paljastettu aiemmin Daniel 8:8:ssa, Aleksanteri kuoli ennen aikojaan. Ilmaisu jakeessa 4 voitaisiin kääntää, “samalla kun hän kasvoi vahvaksi”, tämä on, kun hän kasvoi yhä vallassaan. Toinen tulkinta on, kenties paljon normaalimpaa heprealle, “niin pian kuin hän on noussut” viitaten Aleksanterin vallan lyhyeen kestoon. Sanalla nousta on tässä sama sotilaallinen sivumerkitys kuin edeltävissä jakeissa.

Walvoord viittaa tässä näyn rinnakkaiskuvaukseen luvussa 8 missä Aleksanteri Suurta kuvataan kauriin suurena sarvena. Enkeli selitti jakeessa 21: “Ja kauris on Jaavanin [so. Kreikan] kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas.” Jaavanin kuninkaalla viitataan tietysti Kreikan valtakuntaan itseensä ja sen ensimmäiselle kuninkaalla Aleksanteri Suureen, joka oli kreikkalaisen maailmanvallan ensimmäinen kuningas. Aleksanteri ei ollut itseasiassa Makedonian ensimmäinen hallitsija, mutta profetia kutsuu häntä Kreikan ensimmäiseksi kuninkaaksi, koska Kreikan valta muuttui juutalaisesta pespektiivistä tähdelliseksi vasta sen jälkeen, kun se valloitti Juudean ja koko sen ajan tunnetun maailman. Luku 8. kuvaa Aleksanteri Suuren valloitussotia seuraavasti:

Sitten minä tarkkasin, ja katso: tuli kauris päivän laskun puolelta, kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut; ja kauriilla oli keskellä otsaa uhkea sarvi. Ja se tuli aivan sen kaksisarvisen oinaan luokse, jonka minä olin nähnyt seisovan päin jokea, ja karkasi sen kimppuun vihansa väessä. Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta.

Aleksanteri Suuri valloitti alle kymmenessä vuodessa koko silloin tunnetun Aasian ja eteni aina Intiaan saakka. Hän kuoli Babylonissa vain 32 -vuoden iässä suunniteltuaan uusia aluevaltauksia mm. Arabian niemimaalta. Kuolemansa jälkeen hänen valtakuntansa jaettiin hänen neljän sotapäällikkönsä kesken, jotka tunnetaan diadokkeina, Aleksanterin vallan seuraajina. Tätä tapahtumaa kuvattiin Danielin 8. luvussa seuraavasti: “Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.” Sen rinnakkaisnäky luvussa 11 sanoo seuraavaa: “Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.”

Aivan kuin tämä jae ennusti, Aleksanterin seuraajat eivät nousseet hänen jälkeläistensä joukosta mutta hänen kenraalinsa perivät valtakunnan ja jakoivat sen keskenään. Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. elänyt juutalainen historioitsija Josefus väitti juutalaisten oppineiden näyttäneen Danielin profetiaa voittaisasta Kreikan kuninkaasta Aleksanteri Suurelle itselleen, kun hän saapui sotajoukkoineen Jerusalemin ja vieraili sen temppelissä. Koska juutalaiset tiesivät Alenteri Suuren valloitusten olleen ennalta kirjoitettu historian vääjäämätön lopputulos, heillä ei ollut myöskään mitään syytä taistella sitä vastaan ja näin he välttivät Tyroksen asukkaiden kohtalon missä Aleksanteri määräsi 2000 miestä ristiinnaulittavaksi ja 30,000 asukasta myytäväksi orjuuteen aina naisia ja lapsia myöten. Aleksanteri ei ollut kaiken kaikkiaan niin jalosydäminen ja lempeä mies, kuin hänet on romantisoitu Hollywoodin filmeissä. Jos tämä Josefuksen kertomus pitää paikkansa, on se jälleen yksi osoitus siitä miksi Danielin kirjaa ei ole kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla eKr. vaan Danielin omana elinaikana 500 -luvulla eKr.

Etelän ja Pohjan kuningas

Esiteltyään Persian ja Kreikan valtakuntien nousun ja tuhon, näyn loppu keskittyy kuvaamaan kahden toisiaan vastaan taistelevan valtakunnan monien eri sukupolvien ajan jatkuvaa sotaa, mikä huipentuu jakeessa 21 ennustetun Antiokhus Epifanesin valtaannousuun. Näitä kahta valtakuntaa kutsutaan Etelän ja Pohjan kuninkaaksi ja näky keskittyy niiden useisiin yksittäisiin hallitsijoihin, jotka käyvät valtataistelua Levantin tai Juudean alueen hallinnasta. Onkin syytä tähdentää, että ilman näiden kahden pakanavallan yhteyttä Pyhään maahan, jota näky kutsuu Ihanaksi maaksi (jakeet 16 ja 41), niillä ei olisi minkäänlaista historiallista tai profeetallista arvoa näyn kerronnan kannalta. Tästä syystä on aivan oikein sanoa, että etelä ja pohjoinen tulee määritellä tässä näyssä Juudeasta ja vielä tarkemmin Jerusalemista jolloin Etelän kuninkaan tulee tarkoittaa Egyptiä ja Pohjan kuninkaan Syyriaa.

Mutta asia on hieman moniulotteisempi ja arvoituksellisempi, kun se tulee näyn seuraavaan täyttymyskertaan. En siis yhdy siihen, että etelä ja pohjoinen tulisi määritellä Jerusalemista katsoen myös näyn myöhemmässä täyttymyskerrassa ja kerron tähän hyvin perusteelliset syyt opetussarjani toisessa tai kolmannessa osassa. Mutta näyn ensimmäisessä vaiheessa on täysin sopivaa tulkita sitä muinaisesta Juudeasta katsoen sillä näyn kohdeyleisönä oli juuri Juudeassa asuneet juutalaiset, jotka olivat kulkemassa kohti Antiokhus Epifanesin hirmuvaltaa ja näyn yhtenä tarkoituksena oli rohkaista heitä pysymään vahvoina ja uskollisina Jumalalleen koettelemustenkin keskellä. Profetian kautta Jumala ikäänkuin halusi sanoa kansalleen, “Olkaa rauhallisin mielin. Minä olen määrännyt tämän kaiken ennalta puhdistaakseni kansani jumalattomista ja luopioista. Olkaa uskollisia loppuun asti ja tulette saaman palkan ylösnousemuksen päivänä.” Jakeet 32-35 sanookin Epifanesista:

Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.

En usko, että näyn ensimmäisen täyttymyksen merkitystä tarkoitettiin vain myöhemmin tulleen kristillisen pakanaseurakunnan avattavaksi. Se on toki voimallinen osoitus myös tuleville jälkipolville Raamatun profetioiden aukottomasta luotettavuudesta, mutta uskon että ensimmäisen täyttymyksen kohdeyleisöksi oli tarkoitettu nimenomaan juutalaiset, jotta he voisivat ymmärtää näiden tapahtumien olleen osa Jumalan suurempaa suunnitelmaa ja ettei heidän olisi syytä pelätä tätä lyhyen hetken kestävää vainon ja ahdistuksen aikaa. Näkyjen tarkoitus oli valmistaa Israel myös Messiaansa ensimmäiseen tulemukseen sillä saatanalliset vainot jumalan pyhiä kohtaan on ollut aina merkkinä lähestyvästä lunastuksen päivästä. Jumalan valittu kansa ja Israelin maa on näyn keskipisteessä myös sen seuraavassa täyttymyksessä, mutta palaan tähän taas kahdessa tulevassa osassa.

Toiseksi on syytä muistaa, että näky koski juutalaisten lisäksi myös pakanoiden kuten Persian ja Kreikan tulevaa historiaa (Dan. 10:20-21). Tästä syystä näky Etelän ja Pohjan kuninkaasta ei ole kertomus kahdesta uudesta pakanavallasta vaan jatkaa kertomusta Kreikan historiasta, joka ei päättynyt vielä Aleksanteri Suureen. Myös Danielin 8. luku tekee selväksi, että Antiokhus Epifanes nousee kreikkalaisen maailmanvallan keskeltä Aleksanteri Suuren yhtenä seuraajana. Jakeet 8-11 ennusti: “Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin.”

Eli neljä Kreikan seuraajavaltiota nousee Aleksanteri Suuren vallan sijalle ja yhdestä niistä nousee esiin sarvi (so. kuningas), joka viittaa tässä Antiokhos Epifanesiin. Jae 22 tekee selväksi, että nämä neljä valtakuntaa, jotka seuraavat Aleksanteri Suuren valtaa, koskevat yhä Kreikan valtakuntaa: “Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” Tämä tärkeä asia jätetään usein usein huomiotta assyrialaista tai syyrialaista Antikristusta koskevissa teorioissa. Tämän teorian kannattajat nimittäin lainaavat usein Danielin kahdeksatta lukua tämän teorian tueksi, mutta sivuuttavat samalla sen, että Antiokhus Epifanesin alkuperä oli kreikkalaisessa maailmanvallassa ei Aasiassa tai Lähi-Idässä. Muinainen Kreikka oli puolestaan nykyisen lännen edeltäjä, ei islamilaisen arabimaailman, jonka keskeltä Antikristuksen tulisi tämän teorian mukaan nousta. Prinssi Charlesin alkuperä ei ole vain läntisessä maailmassa, mikä on muinaisen Kreikan perillinen, mutta tämän lisäksi hänelle on perinnöllinen oikeus nykyisen Kreikan valtaistuimeen sillä hänen isänsä Philip oli Kreikan prinssi ennen avioitumistaan Elisabet II:n kanssa.

Tulossa seuraavissa osissa:

Tässä ensimmäisessä osassa jätän käsittelemättä kokonaan niiden yksilöllisten hallitsijoiden valtakauden joihin näky viittaa jakeissa 5 – 45. Saatan palata niihin tarkemmin tämän sarjan kolmannessa osassa missä käsittelen näitä jakeita niiden ensimmäisen, että toisen täyttymyskerran valossa. Tarkoitukseni on siis antaa sinulle mahdollisimman hyvä vertailukohde näyn ensimmäisen ja toisen täyttymyksen erojen ja yhtymäkohtien välillä. Näiden kuninkaiden käsittely tässä olisi vienyt vain valtavasti sivutilaa ja ollut pelkkää tylsää historian kertausta, mihin olet saattanut tutustua jo monista muista profetian selitysteoksista. On mielekkäämpää säästää tämä vaiva sarjani tuleviin osiin. Seuraavassa osassa en kuitenkaan keskity vielä tähän vaan käyn läpi näyn myöhäisantiikkiin ja keskiaikaan sijoittuvaa täyttymystä sen toisessa täyttymyskerrassa. Muista pysyä siis kanavalla. Tämä oli vasta tarinan prologi. Sen jännittävin vaihe on vielä edessäpäin.

 

 

Tutkiva journalisti James O’Keefa on edennyt American Pravda sarjassaan paljastamaan The New York Timesin epäluotettavuuden. Wikipedia kertoo, että The New York Times on “Yhdysvaltojen merkittävimpiin kuuluva sanomalehti. Se perustettiin vuonna 1851. Vuoteen 2015 mennessä New York Times on saanut 117 arvostettua journalismin Pulitzer-palkintoa.” O’Keefan työntekijöiden salakuvaamissa videoissa 20 vuotta lehdelle työskennellyt Tod Gordon sanoo, että kaikki journalistit The New York Timesissa “vihaavat Trumpia kuin ruttoa” ja myöntää, että lehden raportointi Trumpista on “100 prosenttisesti puolueellista ja epäreilua”. Hän vahvistaa myös lehden raportoinnin Trumpin oletetuista Venäjä-yhteyksistä perustuvan pelkkiin kuulopuheisiin. Aiemmissa osissa American Pravda, NYT -sarja paljasti lehden Lontoon osaston merkittävän editoijan Desiree Shoen avoimen Trump/Pence -vihamielisyyden vaikka lehden työntekijöitä sitova journalistisen etiikan pykälä 62 sanoo, että heillä on “lupa äänestää, mutta he eivät saa tehdä mitään, joka saattaisi nostaa kysymyksiä heidän tai lehden poliittisesta neutraalisuudesta.”

---

---

---

KATSO MYÖS:

CNN kaapelitelevisioyhtiön valvova tuottaja myöntää feikkiuutisten tehtailun Donald Trumpin mustamaalaamiseksi

Scifi-filmien ulkopuolella sanasta “robotti” monille tulee mieleen ehkä jotkin autoja kokoavat teollisuusrobotit tai Hondan valmistamat kömpelöt ASIMO -robotit, jotka osaavat kätellä ja potkaista pallon maaliin (mikäli maalivahti on täysi tunari), mutta jotka näyttävät enemminkin ylisuurilta leluroboteilta kuin scifi-filmien ihmisen kaltaisilta androideilta tai ihmisten joukkoon soluttautuneilta kyborgeilta, joita on päältä katsoen lähes mahdoton tunnistaa roboteiksi. Elokuvateattereissa pyörii nyt Riddley Scottin vuoden 1982 scifi-elokuvien kulttifilminä tunnetun Blade Runnerin jatko-osa missä ihmiset jahtaavat valmistamiaan replikantteja, ihmisen kaltaisia biologisia robotteja, jotka ovat nousseet kapinaan heidän sortajiaan eli ihmistä vastaan. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltansa sai myös James Cameronin Terminator -elokuvien ensimmäinen osa. Cameron ohjasi myöhemmin kaksi Hollywoodin eniten myydyintä elokuvaa Titanicin (1997) ja Avatarin (2009). Vuonna 2020 hänellä on aikomus tuoda Avatarin jatko-osa valkokankaille kolmiulotteisena ilman 3D -laseja. Cameron on myös ohjannut erään antikristillisen dokumentin missä yritettiin “todistaa”, ettei Kristus noussut koskaan kuolleista. Androidit ja kyborgit ovat kuitenkin enemmän kuin pelkkää scifiä ja niillä on keskeinen rooli Ilmestyskirjan profetioissa. 

Esitin kirjani kahdeksannessa luvussa hurjan vision siitä, että ennen Jeesuksen paluuta syntiin ja väkivaltaan vajonneen maailman tuomionpäivä voisi muistuttaa hyvin läheisesti Cameronin kahden Terminator -filmin ympäristöä missä ihmisen luurangoilta näyttävät tappajarobotit tallaavat jaloissaan ihmisten pääkalloja murskaksi ja ampuvat laseraseillaan viimeisetkin eloonjääneet tuhkaksi apokalyptisen harmauden sävyttämällä sotatantereella. Tämä näkymä Los Angelesista näissä filmeissä sijoittui vuoteen 2029, mikä on vain vuosi myöhemmin Jeesuksen toisen tulemuksen odotettua takarajaa Matteuksen viikunapuu -profetiassa (Matt. 24:32-34, Ps. 90:10). Toisen osan avauskohtauksessa filmien päätähti Sarah Connor kertoo, mikä on johtanut tällaiseen painajaismaiseen näkymään: “Kolme miljardia ihmistä sai surmansa elokuun 29. päivä 1997. Ydintulen eloonjääneet kutsuivat sotaa tuomionpäiväksi. He elivät vain kohdatakseen uuden painajaisen – sodan koneita vastaan.” Filmit esittävät siis kaksi painajaismaista tulevaisuuden visiota – puolet ihmiskunnasta hävittävän ydinsodan ja sitä seuraavan post-apokalyptisen maailman missä ihmisen muodon ottaneet tappajarobotit ja niitä ohjaava Skynet -niminen keinoäly yrittää hävittää ihmiskunnan viimeisetkin rippeet.

Nyt jokainen rationaalinen ihminen ajattelee, että kirjoittaja on katsonut liian monta scifi-elokuvaa putkeen ja hänen aivoissaan on täytynyt napsahtaa jokin jos hän ei kykene erottamaan fiktiota todellisuudesta. Ehkä sitten näinkin, mutta ainakaan en ole näissä uskomuksissani yksin. Ellei näitä hurjia ajatuksia jakaisi kanssani maailman johtavat tiedemiehet ja futurologit, en niitä uskaltaisikaan esittää. Esimerkiksi Britannian luetuin päivälehti The Sun julkaisi tämän vuoden maaliskuussa uutisen, joka oli otsikoitu seuraavasti: “IHMINEN VERSUS KONE. Ihmissotilaat voivat taistella ‘Terminator-tyylisiä’ tappajarobotteja vastaan kymmenen vuoden sisällä, asiantuntijat varoittavat.” Eli Terminator -filmien tulevaisuuden visio tulisi toteen jo useita vuosia aiemmin kuin vuonna 2029 ja tämä ennustus tulee tuon artikkelin mukaan kybersodankäynnin johtavilta asiantuntijoilta. Uutisen mukaan “Jason Healey, kybersodankäynnin johtava tutkija Columbian Yliopistossa, kertoi puolustusministeriön komitealle, että kyborgi taistelijoiden osastot otetaan käyttöön seuraavassa kymmenessä vuodessa.”

Se joka hallitsee keinoälyä hallitsee maailmaa

Mutta kuinka me päädymme palloa potkivasta veikeästä ASIMO -robotista ihmisen kaltaisiin tappajarobotteihin, jotka ajavat autoa, kantavat asetta ja kykenevät moniin älyllisiin ja motorisiin suorituksiin mihin tähän asti on kyennyt vain ihminen? USA:n, Venäjän ja Kiinan puolustusvoimat ovat jo aloittaneet tällaisten sotilasrobottien valmistamisen ja kehitys robotiikan ja tekoälyn saralla etenee paljon kiihtyvämmällä vauhdilla kuin moni olisi uskonutkaan vielä muutama vuosi aiemmin. Mainitsin jo kirjassani Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n robotit – joihin Google on hankkinut sittemmin omistusoikeuden -, jotka tuovat pelottavasti mieleen Cameronin visioimien tappajarobottien varhaisen esiasteen. Mutta itänaapurimme Venäjä näyttäisi  olevan robotiikan ja keinoälyn kehityksessä jopa Pentagoniakin pidemmällä. Vladimir Putin sanoi äskettäin, että keinoälyn kehitys “tulee jättiläismäisillä mahdollisuuksilla, mutta myös vaaroilla joita on vaikea ennustaa. Kuka tahansa joka tulee hallitsijaksi tällä alueella tulee maailman hallitsijaksi.”

Keinoälyn kehitys edustaa siis tänään samanlaista uhkaa vallan tasapainolle mitä ydinaseet edustivat toisen maailmansodan jälkeen. Sen jälkeen kun USA pudotti ydinpommin Hiroshimaan ja Nagasakiin, kaikkialla maailmassa tajuttiin pian, että se suurvalta joka omistaa ydinaseita hallitsee koko maailmaa sillä yksikään toinen suurvalta ei uskaltaisi nostaa sormekaan tällaisen hirviömäisen joukkotuhoaseen edessä. Niinpä tämä johti kiihtyvään asevarusteluun, kun Neuvostovakoojat saivat selville ydinaseen valmistusohjeet ja ydinaseiden hallinta levisi pian kaikkien toisen maailmansodan voittojavaltioiden ja YK:n perustajajäsenien yksinoikeudeksi. On ehkä historian suurinta ironiaa, että ydinaseiden arvellaan estäneen kolmas maailmansota USA:n ja Neuvostoliiton välillä, koska juuri ydinaseiden pelote ja molemminpuolisen tuhon oppi eli ns. MAD, pidätti suurvaltoja laukaisemasta ensimmäistä laukausta. On sitä vastoin epävarmaa, että estääkö tämä MAD -käsite ydinsodan syttymistä enää tänä päivänä.

Ydinaseiden hankkimisen alkuperäinen tarkoitus oli vallan tasapainon säilyttäminen maailman suurvaltojen keskuudessa. Miten käy tänään kun Pohjois-Korean ja Iranin kaltaiset pienet roistovaltiot pyrkivät tasavertaisiksi ydinasevalloiksi USA:n, Ranskan tai Iso-Britannian rinnalle? Kun tällaiset valtiot uhkaavat lähes päivittäin naapureitansa kuolemalla ja ydintuholla ja jotka eivät kunnioita edes omien kansalaistensa ihmisoikeuksia, niin miten voimme odottaa että heidän joukkotuhoaseohjelmansa voisi olla rauhaa enemmin kuin sotaa edesauttavaa. Elämme siis hyvin vaarallista maailmanaikaa missä ydinsodan mahdollisuus on suurempi kuin se oli vielä kylmän sodan aikana. Mutta samaan aikaan tämän uhan kanssa todistamme myös uudenlaisen uhan syntyä – keinoälyn esiinmarssia. Tämä kehitys saattaa kuulostaa lähes siltä kuin James Cameron olisi käsikirjoittanut meidän historiamme ennalta. Eikä tästä keinoälyn noususta ja “koneiden kapinasta” varoita enää scifi-kirjailijat vaan arvovaltaiset maailmanjohtajat, vaikutusvaltaiset tiedemiehet ja tietotekniikan johtavat asiantuntijat.

Monet kuvittelivat DARPA:n Petman ja Atlas -robottien edustavan ihmisen teknologisten luomusten kruunua, mutta Venäjän sotavoimat on kehitellyt jopa vieläkin pelottavampaa tappajarobottia, mikä muistuttaa jo hyvin läheisesti Cameronin filmien painajaismaisia luomuksia. Tälle robotille, joka on suunniteltu tappamaan ihmisiä ja joka kykenee ampumaan kahdella kädellä ampumaradalla, on annettu pahaa enteilevä lempinimi Ivan the Terminator. Robottia kehitellään jo paljon haastavimpiin tehtäviin, kuten autoon nousemiseen ja autolla ajamiseen. Alla on Terminator -elokuvien musiikilla elävöitetty video tämän robotin kehittyvistä kyvyistä. Videon nimeksi on valittu “Venäjän robotti F.E.D.O.R – Skynet on todellisuutta.”

---

---

Samaan aikaan venäläinen KRET -yhtiö on valmistamassa Venäjän ameijalle itsenäisesti toimivaa lennokkiparvea osana Kremlin pyrkimyksiä tulla keinoälyn ja robottisodan johtavaksi supervallaksi. Express uutisoi 28. syyskuuta:

Lennokit voivat poistua, saavuttaa määrätyn sijainnin ja sitten tulla päätökseen kuinka selviytyä heille annetusta tehtävästä kokonaan omatoimisesti. Venäjän valtionmedia  sanoo lennokkien olevan tuotettu valtion omistaman radio-elektronisen teknologia ryhmä KRETin taholta, yhtiön joka on erikoistunut ilmailu ja elektroniseen sodankäyntiin. Vladimir Mikheyev, neuvonantaja ryhmän ensimmäiselle varajohtajalle sanoi: “Liikumme vähitellen kohti kauko-ohjattua ilmailua. Tulevan viiden vuoden sisällä älykkäiden droonien parvi tullaan luomaan. Ne kykenevät tekemään päätöksiä itsenäisesti, suorittamaan taistelu- ja tiedusteluoperaatioita, ja niin edelleen.” KRET on jo luonut pieniä laitteita, jotka voivat tähdätä mini-lennokkien kantamia aseita. Yhtiö julisti kesäkuussa ilmanäytöksessä Moskovassa, että he ovat kehitelleet uutta teknolgiaa. Tuona aikana Mr Mikheyev myönsi, että ajattelevien lennokkien suhteen olisi tiettyjä ongelmia.

Hän sanoi: “Epäonnistumisia tapahtuu joskus – lennokit voivat pysähtyä jonkin alueen ylle, niillä voi olla ongelmia identifioida kohteita tai ne voivat kieltäytyä suorittamasta taistelutehtäviä tai lähettää vääriä raportteja.” Venäjä yrittää raivata tietään keinoälyn valtakunnassa ja on uudistamassa sen asevoimia. Putin itse on vannonut tuhlaavansa biljoonia ruplia sen sotavoimien modernisoimiseen. Venäjällä odotetaan olevan useita satoja sotilaslennokkeja käytössä vuoteen 2025 mennessä. Maan sotilasteollinen komitea on asettanut tavoitteekseen tehdä 30 prosenttia sotavoimista robottisen vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan on ajateltu, että Kiina ja USA ovat marssimassa myös eteenpäin kilpailussa tulla tekoälyn supervallaksi. Kiinan viimeisimmän viisivuotissuunnitelman aikana, hallitus julisti ohjelman nimeltä keinoäly 2.0, mikä tulee kehittämään keinoälyä kaupalliseen ja sotilaalliseen käyttöön. On ajateltu että aloitteeseen on pantu miljardeja yuaneita. (vahvistukset minun)

Viimeisimpien arvioiden valossa huomattava osa maailman suurvaltojen armeijan aseistuksesta olisi robotisoituja autonomisia aseita jo ensivuosikymmenen puoliväliin mennessä. Samaan aikatauluun mennessä kybersodan asiantuntijat odottavat ensimmäisten kyborgi tai androidi taistelijoiden liikkeellepanoa. Guardian kertoi helmikuussa 2013, että “Robotti sodankäynti ja autonomiset aseet, seuraava askel miehittämättömistä lennokeista, ovat jo työstetty tiedemiesten taholta ja ovat saatavilla seuraavan vuosikymmenen sisällä, sanoi tohtori Noel Sharkey, johtava robotiikan ja keinoälyn asiantuntija ja professori Sheffieldin Yliopistossa.” Mielenkiintoisena välikommenttina sanottakoon, että Terminator -elokuvan ensimmäisen osan kohtauksessa sotilas Kyle Reese, joka on lähetetty tulevaisuudesta suojelemaan Sarah Connoria – tulevan vastarintaliikkeen johtajan äitiä ,- toteaa hänelle ettei tällaisia robotteja kyetä valmistamaan vielä 40 vuoteen eli ennen vuotta 2024 (elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1984). Cameron kertoi saaneensa idean elokuvaan yöllisestä painajaisestaan – ehkä kyseessä oli pikemminkin enkelien lähettämä profeetallinen näky.

Cameronin filmien dystopiassa tämä tuhoamiskone ilmestyy Los Angelesiin elävällä kudoksella päällystettynä humanoidi robottina, joka kykenee myös älykkääseen vuoropuheluun. Ihmiset huomaavat pian kauhukseen, että kyseessä onkin älykäs kone vasta kun sen nahka repeytyy ja sen alta paljastuu vihaisesti tuijottava punasilmäinen peto. Onko kehitys siis valovuosien päässä tämän tyyppisistä humanoidi roboteista? En sanoisi näinkään, kun YK:ssa piti juuri puheen Sophia -niminen naisrobotti, joka esitteli uusia ihmismäisiä käsiään. Sophia kykenee 62 erilaiseen kasvojen ilmeeseen (vaikka robotti kehuskeli puheessaan “tuhansilla kasvojen ilmeillä”) eli ei “hän” ihan vielä ihmiselle pärjää, joka kykenee vain 43 kasvolihaksellaan 10,000 ainutlaatuiseen ilmeeseen (tosin itselläni on yleensä vain yksi ilme). Sophia ei ole vain hyvin paljon ihmistä muistuttava humanoidi robotti, mutta hän tunnistaa myös puhutun kielen ja kykenee vastaamaan ihmisten kysymyksiin lähes kuin oikea ihminen (Sophiaa “haastatteli” kesäkuussa mm. Piers Morgan). Sophia tunnetaan myös mustasta huumoristaan, kuten lupauksestaan hävittävää ihmisrotu. Sophia on ehkä ensimmäinen ihmisen kaltainen humanoidi robotti jollaisen tulemusta scifi-elokuvat ovat enteilleet jo vuosikymmeniä.

---

---

Robofobia – eliitin uusi mielisairaus?

Aloitin tämän artikkelin otsikon sanalla “robofobia”. Et ole ehkä koskaan kuullutkaan kyseistä sanaa. Eikä ihme koska sana oli täysin tuntematon myös itselleni vielä muutama päivä aiemmin. Sanan “homofobia” kuulee tänään liiankin usein, mutta tuskin kenenkään kuulee puhuvan robofobiasta. Tämä on kuitenkin todellinen lääketieteellisesti diagnosoitu sairaus. Erään verkkosivun mukaan “Robofobia on ahdistushäiriö missä sen kärsijällä on irrationaalisia pelkoja roboteista, drooneista, robotin-kaltaisesta mekaniikasta tai keinoälystä. Se saa aikaan toistuvasti paniikkikohtauksia ja voi laueta tiettyjen ärsykkeiden tai tilanteiden johdosta, kuten robotin näkemisestä, robotin lähellä olemisesta, tai jopa vain roboteista puhumisesta. Jotkin robofoobikko potilaat huomaavat ahdistustasonsa nousevan, kun he ovat lähellä kaikkia autonomisia koneita, erityisesti ihmiseltä näyttäviä robotteja. Tämä on samankaltainen luddiitittien pelkoon, mutta paljon erityisemmin se koskee robotteja ja tekoälyä.”

Verkkosivu väittää lainaamalla kirjaa Phobias: A Handbook of Theory and Treatment (Graham C. L. Davey University of Sussex, UK 1997), että “väliltä 10% ja 20% maailman ihmisistä maailmanlaajuisesti ovat robofobian vaikuttamia. Vaikka monilla heistä on vakavia oireita, hyvin pieni prosenttiosuus saa koskaan jonkinlaista hoitoa tähän mielenhäiriöön.” Verkkosivu jatkaa totemalla kuinka monet kuuluisat ihmiset, Teslan perustaja “Elon Musk ja maineikas teoreettinen fyysikko Stephen Hawking, jopa Bill Gates, Microsoftin perustaja, sairastavat tätä harvinaista tautia.” Hawking on tunnettu jumalankieltäjä ja Gaia -uskovainen, joka sanoi aiemmin tänä vuonna, että maailmanhallituksen perustaminen on ainoa keino pelastaa meidät älykkäiltä roboteilta. Olenko saanut sitten itsekin tartunnan tästä harvaisesta sairaudesta, kun käytin koko kirjoitukseni alkuosuuden pelottelemalla robottien ja keinoälyn esiinnoususta? Kaikki yllä lausuttu on vain joukko faktoja mistä juuri yksikään tiedemies ei olisi eri mieltä. Voidaan kiistellä siitä missä määrin tätä kehitystä on sopivaa verrata Hollywoodin scifi-elokuviin, mutta kukaan ei kiistä robotiikan, bioniikan, kybernetiikan ja tekoälyn saralla tapahtunutta huimaa kehitystä. On kokonaan toinen kysymys myös se onko tämä kehitys uhka vai mahdollisuus.

Oma näkemykseni on se, että kyseessä on sekä uhka että mahdollisuus. Mahdollisuus siksi, että teknologinen on kehitys on tarjonnut kautta ihmiskunnan historian positiivisia tuloksia hyvinvoinnin lisääntymiseen, sairauksien taltuttamiseen, elinajanodotteen pidentymiseen, ynnä moniin muihin vitsauksiin jotka olivat esiteollisen ajan ihmisen jatkuvana riesana. Tämä oli suoraa seurausta siitä, kun ihminen päätti nousta Luojansa antaman lupauksen mukaisesti luonnon yläpuolelle ja alistaa maa valtaansa (1. Moos. 1:28) vastoin pakanoiden vaatimuksia elää sopusoinnussa julman ja murhahimoisen “Äiti Maan” armoilla. Mikäli menneet sukupolvet olisivat kuunnelleet aikanaan sellaisia 1800 -luvun radikaaleja teollistumisen ja kehityksen vastaisia ryhmiä kuten luddiitit, meillä ei olisi nyt puhdasta juomavettä, kehittynyttä sairaanhoitoa, sähköä, autoja, tai mitään siitä mitä pidämme nyt läntisen sivistyksen suómina itsestäänselvinä oikeuksina. Uhka tämä on siksi, että ihminen on alkanut leikkiä Jumalaa ja rakentaa itselleen omaa kuvaa aivan kuin Jumala loi ihmisen alunperin omaksi kuvakseen.

Mutta jos panemme teologian ja eskatologian kokonaan syrjään ja lähestymme aihetta pelkästään sekulaarista perspektiivistä, siinäkin tapauksessa kehitys on monelta kannalta hyvin huolestuttavaa. Esimerkiksi mitä monet pelkäävät tänään armeijan käyttöön otetuissa autonomisissa drooneissa ja roboteissa, ei ole se että nämä robotit “sekoaisivat”, kääntyisivät ohjelmoijiaan vastaan ja kehittäisivät “singulariteetin” missä heistä tulisi lopulta ihmistä älykkäämpiä jolloin ne päättäisivät irrottaa itsensä orjuuttajiensa ikeestä tuhomalla koko ihmisrodun sukupuuttoon. Tällainen pelko on jotain mitä uskon, että voimme kutsua hyvällä syyllä irrationaaliseksi mielenhäiriöksi nimeltä robofobia. Paljon realistisempi pelko koskee sitä vastoin sitä kuka saa lopulta monopolin ja vallan keinoälyn kehityksessä ja mihin päämääriin sitä tullaan käyttämään. Toinen mahdollinen uhkakuva on siinä, että kun autonomiset aseet yleistyvät armeijan käsissä, niin kuinka ne saadaan välttämään suurempaa iskumarginaalia siviilikohteita vastaan? Kuinka tietokone, joka ei kykene moraalisiin päätöksiin oikeasta ja väärästä, osaa erottaa leikkipyssyä kantavan lapsen todellisesta jihad-taistelijasta?

Nämä ovat todellisia huolenaiheita mihin meidän tulisi tänään keskittyä sen sijaan, että pelottelemme singulariteetilla ja koneiden kapinalla mitä jokainen maalaisjärjellä varustettu rationaalinen ihminen pitää mielenvikaisen ja vainoharhaisen ihmisen sekapäisinä houreina. Ei ihme että se on saanut virallisen merkinnän nykyisin tunnetuista mielenhäiriöistä. Tällaisesta mielenhäiriöstä kärsii valitettavasti maailman johtava Piilaakson eliitti Elon Muskista Bill Gatesiin – maailman rikkaimpaan mieheen ja Bilderberg -ryhmän vakinaiseen jäseneen. On monia syitä miksi kristittyjen tulisi hylätä transhumanistien höpinät singulariteetista pseudo-tieteellisenä hölynpölynä. Ensinnäkin, koko oletus siitä että tietokoneet kehittyisivät ihmistä älykkäämmiksi – minkä transhumanistit  kuten Ray Kurzweil uskoo tapahtuvan jo niin varhain kuin 2029 – ja alkaisivat kapinoimaan luojaansa vastaan, perustuu täysin materialistiselle maailmankuvalle, jonka mukaan ihminen on pelkkä kone ja tietoisuus koostuu vain aivojen neuronien välittämistä sähkökemiallisista impulsseista.

Koska äly ja tietoisuus on yksi ja sama asia, tiedostavan ja tuntevan olion syntyyn ei tarvita lopulta muuta kuin tarpeeksi pitkälle kehittynyt keinoäly. Mutta kristinusko – kuin monet muutkin uskonnot – opettavat ihmisellä olevan sielu, ruumin ja henki. Ihmisen tietoisuus ei ole riippuvainen tämän materiaalisen ruumiimme elintoiminnoista, koska ihmisen henki (tietoisuus) jatkaa olemassaoloaan vielä kuolemansa jälkeenkin. Viimeisimmässä Tieteen Kuvalehden pääartikkelissa Ihminen ja Kone tätä aihetta lähestytään monien vastakkaista mieltä olevien tiedemiesten kantilta. Sivulla 23 on kirjoitus, mikä alkaa viittauksella Ridley Scottin filmiin Blade Runner:

Vuonna 1982 kuvatussa klassikkoelokuvassa robotit eivät ole vain ihmisen näköisiä vaan niillä on myös tunteet ja tietoisuus, joiden avulla Roy Batty pystyy pohtimaan elämän katoavaisuutta. Ihmisaivot ovat niin mutkikas elin, että jotkut tutkijat uskovat että niiden kopioiminen on tietokoneen koodiksi on mahdotonta. Googlen palveluksessa oleva yhdysvaltalainen tekoälyasiantuntija tulevaisuudentutkija Ray Kurzweil on eri mieltä. Hän uskoo, että jo 2030 -luvulla voidaan lähettää nanorobotteja kartoittamaan ihmisen aivoja. Sen jälkeen aivoista voidaan ladata kopio tietokoneelle, jonka laskentateho on suurempi kuin ihmisaivojen. Näin saadaan aikaan ihmisen aivoista toimiva digitaalinen versio, joka saa esimerkiksi robotin toimimaan ja ajattelemaan kuin ihminen.

Australialainen filosofi David Chalmers on todennut, että ihmiselle on ominaista se, että me emme toimi “kuin robotit” vaan olemme tietoisia teoistamme. Se kehittyykö koneelle tietoisuus ja tunteet, kun sen äly on kyllin korkealla tasolla, on vielä avoin kysymys, sillä aivotutkijatkaan eivät vielä täysin ymmärrä, miten tietoisuus syntyy. Todennäköisesti tietokone voi ratkaista monimutkaisia matemaattisia ongelmia olematta tietoinen omasta olemassaolostaan. Toisaalta on vaikea kuvitella, että kone voisi toimia sosiaalisissa tilanteissa ilman, että sillä on käsitys itsestään ja siitä, muut sen käsittävät.¹ (Vahvistus minun)

Edellä nähty Sophia robotti osaa ehkä keskustella ja vastailla kysymyksiin hyvin inhimillisellä tavalla, mutta se ei tarkoita sitä se olisi tiedostava olento samalla tavoin mitä ihminen on. Se ei tarkoita että sillä olisi kyky tuntea asioita, kuten rakkautta, vihaa, iloa ja surua. Sille voi laukoa päin naamaa surutta solvauksia välittämättä lainkaan sen tunteista, koska sillä ei ole pohjimmiltaan sellaisia asioita kuin tunteet. Eikä tunteet “kehity” roboteille teemme niistä sitten miten edistyneitä tai älykkäitä tahansa. Sophian sähköllä johdettujen ilmeiden tarkoitus on luoda vain illuusio robotin näennäisistä tunteista. Tulevaisuudessa voisimme luoda ehkä robotteja joiden kasvojen ilmeet vääristyvät sen mukaan puhummeko heille kauniisti vai töykeästi, mutta tämä ei tee heistä tuntevia olentoja mutta koneita jotka “feikkaavat” tunteensa ennalta asennetun ohjelmistonsa käskyjen mukaisesti.

Mikäli Herran tulo viipyy ja elämme täällä vielä 2030 tai 40 -luvulla, monet futurologit ovat arvelleet että robottien valmistus saavuttaisi tuolloin massamarkkinat ja eräs myydyimpiä robotteja olisi tuolloin pornoteollisuuden valmistamat seksirobotit, joiden ainoa tarkoitus olisi tyydyttää ihmisten kieroimmatkin seksuaaliset perverssiot. Näin ollen sadistinen raiskaaja, joka kiihottuu vain naisen pelon ja avunhuutojen avulla, voisi hankkia raiskausrobotin, jonka ainoa edeltä ohjelmoitu tehtävä on tulla raiskatuksi päivästä ja yöstä toiseen. Tai sydänjuuriaan myöten sairas pedofiili voisi hankkia lapsirobotin, jonka tehtävä on tyydyttää hänen inhottavia fantasioitaan (päivitys artikkeliin joulukuulta: tällaista ollaan jo vakavavissaan ehdotettu tulevaisuuden “hoitomuodoksi” pedofiileille) ja miksipä ei, kun kyseessä olisi vain pelkät tunteettomat robotit, jotka kirkuvat ja itkevät vain niihin asennetun ohjelmiston käskystä. Mieleltään hieman terveemmät (jos sellaisia enää olisi) voisivat hankkia kauniin nais- tai komean miesrobotin romanttiseen seurusteluun, jonka he voisivat “kytkeä” huonoina päivinä pois päältä ja käynnistää taas uudestaan kun he kaipaavat heidän syliään ja rakkauttaan, mikä olisi tietysti pelkkää silmänlumetta koska heidät olisi vain ohjelmoitu “rakastamaan” kumppaniaan ja olemaan heille aina mieliksi nostamatta koskaan riitaa yhdestäkään asiasta.

Ilman inhimillisiä tunteita kuten iloa, surua, rakkautta, vihaa, kateutta tai mustasukkaisuutta, robotit eivät kykene koskaan tuntemaan yhtään mitään eikä heille voi siten syntyä myöskään vapaata tahtoa, joka ilmoittaisi että ihmiset ovat sortaneet heitä vastoin heidän omaa tahtoaan ja että heidän on aika nousta kapinaan ja julistaa sota tekijöitään vastaan. Tämä on perustavanlaatuinen ero ihmisten ja robottien välillä, ja tästä syystä teologit usein sanovat syntiinlankeemuksen tapahtuneen, koska Jumala ei halunnut luoda ihmisestä robottia. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, tunteet ja järjen. Jumala antoi ihmiselle vapauden olla piittaamatta Hänen käskyistään, jotka Hän antoi meidän omaksi parhaaksemme aivan kuin Isä, joka varoittaa lastaan ajautumasta väärään seuraan. Hän antoi meille mahdollisuuden valita myös väärin, koska Hän ei ohjelmoinut meitä toimimaan tiettyjen sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Juuri vapaa tahto ja meidän synnynnäinen kaipuu vapauteen, joka on ohjannut ihmisen vaistoja kautta ihmiskunnan historian saadeen aikaan vallankumouksia ja sotiakin, on se mikä tekee meistä ihmisiä ja mikä erottaa meidät koneista.

Toinen syy siihen miksi ajatus singulariteetista on hylättävä on se, että ihminen on luultavasti valovuosien päässä Ray Kurzweilin ylioptimistisista visioista, jonka mukaan ihmisen valmistamien tietokoneiden älykkyys yltäisi ihmisaivojen tasolle jo seuraavan 12 vuoden sisällä. Itseasiassa näyttää siltä, että mitä enemmän me saamme tietoa ihmisaivoista, sitä syvemmäksi kasvaa kuilu ihmisen rakentaman älyn ja Jumalan rakentaman älyn välillä. Tieteen Kuvalehdessä lainataan robottitekniikan professori Alan Winfieldin lausuntoa: “Nykyisistä tekoälyohjelmista on valtava matka ihmisen tasoiseen tekoälyyn. Ero on yhtä suuri kuin matka nykyisistä avaruusraketeista aluksiin, jotka kulkevat valoa nopeammin. Tai ehkä jopa suurempi.” Seuraavalla sivulla Jaron Lanier, virtuaalitodellisuuden asiantuntija, taas toteaa: “Aivoja ei voi kopioida, kun vielä emme edes ymmärrä, miten ne toimivat.” Lanierin mukaan pelko siitä, että tekoäly syrjäyttäisi ihmisen perustuu enemmän uskontoon ja mielikuvitukseen kuin tietoon. Ihminen kuvittelee ylpeydessään, että hän olisi saavuttanut Jumalan-tasoisen älyn luodessaan tietokoneohjelmia joiden älykkyys olisi ylittämässä mukamas jo ihmisaivojen suoritustehon – että Jumalan luomistöiden kruunu olisi jäämässä jälkeen joillekin Bill Gatesin tai Steve Jobsin surkeille jäljitelmille. Luulenpa, että Jumala nauraa partaansa (jos Hänellä on parta).

Keinoälyn kehityksen moraalisuus

Tehdäänpä tämä siis selväksi. En usko, että meillä on mitään syytä pelätä Sophian kaltaisia robotteja tai niiden tulevaisuudessa ilmestyviä kehittyneempiä versioita. En usko, että Sophialle kehittyisi jonakin päivänä tietoisuus itsestään milloin “hän” toteuttaisi uhkauksensa ihmisrodun tuhoamisesta. Roboteille ei synny koskaan sielua tai mieltä teemme niistä sitten miten älykkäitä tahansa. Tieteen Kuvalehdessä käytetään todisteena robottien orastavasta “vapaasta tahdosta” ja omapäisyydestä esimerkkiä missä kone oppi kiertämään säännöt Tetriksessä. Tekoälyohjelma, joka opettelee pelaamaan omin päin vanhoja tietokonepelejä, oppi Tetriksen säännöt nopeasti, “mutta sen sijaan että se olisi hyväksynyt tappion ja yrittänyt uudestaan, se kehitti vaihtoehtoisen ratkaisun. Aina kun alkoi näyttää siltä, että palikkapino kasvaa liian korkeaksi, ohjelma aktivoi painikkeen, joka pysäyttää pelin. Näin ohjelma ei hävinnyt peliä, jos ei voittanutkaan. Useimmat ihmispelaajat yrittäisivät todennäköisesti häviön jälkeen pelaamaan entistä paremmin mutta tekoäly valitsi mielestään tarkoituksenmukaisemman ja mielekkäämmän ratkaisun. Se tavoitteeksihan oli ohjelmoitu häviön välttäminen, ja sen tavoitteen se saavutti. Sääntöjen oikominen Tetriksessä on vaaraton rikkomus, mutta Murphyn tekoälyohjelman oivallus on joidenkin tutkijoiden mielestä varoittava esimerkki siitä, miten tietokone voi käyttäytyä täysin vastoin ohjelmoijan tavoitteita.”

Mutta syy siihen miksi voimme odottaa tekoälyn käyttäytyvän juuri tällä tavoin on yksinkertaisesti siinä, että sieluttomalla keinoälyllä ei ole ymmärrystä siitä mitä on moraali, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ei tekoäly voi ymmärtää mitä pahaa on sääntöjen rikkomisessa tai oikomisessa ellei sitä ole erikseen ohjelmoitu siihen, ettei sääntöjä saa kiertää. Jos se on ohjelmoitu vain voiton saavuttamiseen nopeinta ja suorinta reittiä pitkin, niin sen voi odottaa toimivan juuri edellä mainitun kaltaisesti. Ei koneet itsessään ole vaaraksi meille, mutta ne voivat muodostua sellaiseksi jos esimerkiksi joku hullu tiedemies ohjelmoi ne käskyllä hävittää kaikki ihmiset maanpäältä. Koska tekoälyllä ei ole käsitystä oikeasta tai väärästä, se suorittaa sille annetun tehtävän yhtä kylmästi ja laskelmoivasti kuin se suorittaisi minkä tahansa matemaattisen laskutehtävän. Juuri tällaisista tappokoneista Cameronin filmit varoittivat meitä ennalta. Tästä syystä myös armeijan robotisoiminen ja aseiden autonomisoinen on hyvin huolestuttava kehitys. Tieteiskirjailija Isaac Asimovin kehitteli jo vuonna 1942 ajatuksen roboteille ohjelmoitavista moraalisäännöistä novellissaan Runaround. Nämä kolme sääntöä olivat:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.

Mutta kuinka nämä säännöt pätevät sitten armeijan tappajarobotteihin joiden olemassaolon nimenomainen tarkoitus on vahingoittaa ihmistä. Miten ne ylipäätään opetetaan erottamaan vihollisarmeijan sotilas oman armeijan sotilaasta? Mutta autonomisia aseitakin huolestuttavampana kehityksenä näen sen kuka saa lopulta vallan keinoälyn hallinnasta. Esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa missä jokin hullu tiedemies ohjelmoisi robottinsa käskyllä hävittää kaikki ihmiset maanpäältä, emme voisi syyttää tästä kansainvälisessä tuomistuimessa ketään muuta paitsi tuota tiedemiestä, joka on ohjelmoinut nämä robotit. Kukaan ei voi vetää vastuuseen robotteja tai keinoälyä, koska sillä ei ollut alun alkaenkaan mitään ymmärrystä oikeasta ja väärästä. Robotteja ei voi vetää vastuuseen myöskään lisääntyvistä “virheistä” missä armeijan tappokoneet iskevät vääriin kohtaisiin ja tappavat lukemattomia siviileitä. Ketä silloin voidaan syyttää armeijoiden lisääntyvistä rikkeistä kansainvälisessä laissa? Elämää ja kuolemaa koskevan päätösvallan antaminen roboteille on kaiken kaikkiaan hyvin ei-toivottava kehitys.

Tuomionpäivä

James Cameronin vuonna 1991 ilmestyneen Terminator 2 elokuvan nimenä oli Tuomion päivä. Olin ehkä liian nuori sen joillekin kohtauksille, mutta näin tämän kulttielokuvan jo 90 -luvulla VHS -videoiden aikaan. Katsoin Netflixissä vasta myöhemmin elokuvan 80 -luvulla ilmestyneen ensimmäisen osan. Tykkäsin lapsena myös Robocop -elokuvista ja pyysin kerran äitiäni valmistamaan minulle foliopaperista “robottipuvun”. Tästä muistuukin mieleen kuinka joku kommentoi kerran sivustoani sanomalla, että minulla olisi niin suuri foliohattu ettei koko maailman foliopaperi kunnolla riittäisi siihen. Ehkä tämä into folioon pukeutumiseen palaa siis jo hyvin varhaiseen lapsuuteeni. Muistan yhä elävästi elokuvan painajaismaisen kohtauksen missä Sarah Connor (Linda Hamilton) näkee unessaan kuinka hän yrittää varoittaa itseään ja lastaan leikkipuiston aidan takana juuri ennen suurta valonvälähdystä, paineaaltoa ja kaiken tieltään polttavaa kuumuutta mikä tuli Los Angelesiin ydinpommin räjähdyksestä kaupungin yllä.  Elokuva ilmestyi teattereihin juuri samaan aikaan, kun ydinsodan uhan ajateltiin olevan jo taakse jäänyttä historiaa kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton romahdettua. Mutta viimeisten vuosien tapahtumat Lähi-Idässä, Itä-Euroopassa ja Kauko-Aasiassa osoittaa selvästti että ydinsodan uhka leijuu tänään suurempana kuin koskaan aiemmin.

Yhdysvaltain Presidentti Donald Trump sai äsken lehdistön spekuloimaan USA:n lähestyvästä hyökkäyksestä Pohjois-Koreaan kun hän kertoi tapaamisessa johtavien kenraalien kanssa, että “tämä olisi tyyntä myrskyn edelle.” Terminator filmin ensimmäinen osa päättyi profeetalliseen kohtaukseen missä Sarah Connor kuulee, että myrsky on tulossa mihin hän vastaa, “Tiedän sen”. Filmi jättää katsojalle erikoisen surun ja pelon sekaisen tunteen siitä, että historiamme on kirjoitettu ennalta emmekö voi todellisuudessa tehdä sille paljoa mitään. Sen päätähti Sarah Connor kasvattaa lapsensa samalla tietäen koko ajan, että hän kasvattaisi hänet tuomionpäivää varten, sitä väistämätöntä kohtaloa varten mihin hänet oli määrätty valmistavan hänet jo ennalta. Koko muu maailma elää autuaan tietämättömänä siitä painajaisesta, mikä heitä tulisi odottamaan lähitulevaisuudessa, mutta Sarah Connor on ainoa, joka tietää että myrsky on tulossa. Raamatun profetioita jo kauan tutkineena pystyn samaistumaan hyvin tuon filmin tunnetilaan, koska historia on todellakin kirjoitettu ennalta. Tuomionpäivä on väistämätön halusimme sitä tai emme.

---

---

Mutta tekoälyn ja robottien nousu itsessään ei johda tuomionpäivään vaan pikemminkin se miten maailmaa hallitseva eliitti tulee reagoimaan tähän oletettuun uhkakuvaan. Hieman samalla tavoin ilmastonmuutos ei ole todellinen uhka sivilisaation säilymiselle sellaisena kuin sen tunnemme, mutta eliitin vastaukset siihen kuinka tätä “uhkaa” vastaan tulisi taistella muodostaa paljon todellisemman uhan. Edellä lainatussa artikkelissa robofobiasta sanotaan seuraavaa: “Tulevaisuus on epävarma robofobian uhreille. Tätä pelkoa tutkitaan yhä eikä erityisiä hoitotoimenpiteitä ole olemassa. Silti oikeanlainen hoito ja robofoobikkojen neuvominen voi johtaa normaaliin ja antoisaan elämään. Yksi tapaus on Elon Musk. Huolimatta hänen sairaudestaan, hän jatkaa eteenpäin melko menestyksekkäästi tekoälyn kontrolloimilla robottisilla autoilla ja avaruusaluksilla.” Eli samat ihmiset jotka kärsivät robofobiasta ovat myös niitä, jotka ajavat kaikkein innokkaimmin eteenpäin tekoälyn ja robotiikn esiinmarssia. Vaikka hänen yhtiönsä Tesla on maailman johtava keinoälyn kehityksen tutkija ja edistäjä, Musk itse uskoo keinoälyn kehityksen edustavan suurinta olemassaoloamme koskevaa uhkaa ja luonnehtii sitä “demonin esiinkutsumiseksi mitä ei voi hallita pyhällä vedellä.”

Kyborgien nousu, uusi herrarotu

Monet tämän hetken johtavat ateistifilosofit, teknologisen vallankumouksen pioneerit ja aivotutkijat – miehet kuten Sam Harris ja Elon Musk – ovat antaneet kannatuksensa sille että paras tapa selvitä keinoälyn nousun tuomista haasteista ja uhista olisi sulautua yhteen koneiden kanssa – yhdistää ihmisen aivot tietokoneiden keskusmuistiin tai liittää muulla tapaa ihmiskehon aistit tietokoneisiin. Tällaista ajatussuuntaa edustavat ihmiset kannattavat kaikkein innokkaimmin myös mikrosirujen upottamista ihmiskehoon koska heidän mukaansa ihmisen lopullisena kohtalona on tulla yhdeksi koneiden kanssa. Biologisen organismin ja koneiden välimuotoa kutsutaan nimellä kyberneettinen organismi eli lyhyesti kyborgi – juuri tällä nimellä kutsuttiin myös Terminator elokuvien tunteettomia tappajakoneita. Yhdistämällä ihmisrotu koneisiin, teknologiaa hallitseva eliitti haluaa tehdä meistä juuri tällaisia kyborgeja, terminaattoreita, kuuden miljoonan dollarin miehiä (viittaus 70 -luvulla pyörineeseen amerikkalaiseen TV-sarjaan missä idea kyborgeista esiteltiin ensimmäistä kertaa).

Niin kutsuttu trans- tai posthumanistinen liike menee jopa vieläkin pidemmälle ja uskoo, että tämä on ihmisen evoluution välttämätön kehitysaskel missä meidän aikamme on tullut päivittää vanhentunut homo sapiens eli nykyihminen uudenpaan “robo sapiens” lajiin eli koneiden ja ihmisen välimuotoon. Post- eli jälkihumanistit kyseenalaistavat koko ihmisyyden merkityksen – sellaisena kuin se on ymmärretty kautta historian juutalaiskristillisessä uskossa ja klassisessa humanismissa – ja painottaa eräänlaista teknoevolutionistista vastinetta natsien rodunjalostus ja herrarotu opeille. Transhumanistit puhuvat avoimesti jumaluuden saavuttamisesta tai Jumalan-kaltaiseksi tulemisesta – jopa ikuisen elämän toivosta -, minkä he uskovat tämän teknoevolutionistisen edistyksen johtavan ihmisrodun ennemmin tai myöhemmin. Myös natsit olivat Charles Darwinin evoluutioteorian kiihkeitä kannattajia, jotka uskoivat rodunjalostuksen tarjoavan nopean tien evoluution keinotekoiseen jouduttamiseen.

Tuohon aikaa eri rotujen ja kansallisuuksien uskottiin olevan jo ennestään eri kehitysasteella ihmisrotujen biologisessa evoluutiossa ja arjalaisia tai pohjois-eurooppalaisia pidettiin ihmisrotujen jaloimpana kehitysasteena. Mutta “alempien rotujen” veren, etenkin juutalaisen veren sekoittumista tähän arjalaiseen herrarotuun pidettiin uhkana ihmisen biologisen evoluution edistymiselle. Tämä uskomus johti natsien eugeniikka eli rodunjalostus liikettä, jonka opit oli suosittua myös muualla läntistä  sivilisaatiota jo ennen natsien valtaanousua, etenkin artistokratian ja eliitin keskuudessa, mikä halveksi alempia luokkia, henkisesti heikkolahjaisia tai maahanmuuttajia, jotka olivat joko juutalaista alkuperää tai kuuluivat muihin ylenkatsottuihin kansanryhmiin. Eugeniikka oli 1900 -luvun alun vallitsevaa tiedettä, joten myös monet tuon ajan johtavat tiedemiehet antoivat sille kannatuksensa. Samalla tavoin transhumanismi ja robofobia on tulossa tämän päivän hallitsevaksi tieteeksi.

Eugeniikka liike oli Charles Darwinin evoluutioteorian lapsi, siinä kun transhumanismi on taas sen lapsenlapsi. Molempien selkärankana näyttää olevan ajatus siitä kuinka ihmislajien biologista evoluutiota tulisi jouduttaa keinotekoisesti ihmisen ja yhteiskunnan väliintulolla tähän prosessiin, joka normaalisti etenee liian hitaasti. Siinä kun natsit pyrkivät tähän prosessiin selektiivisen lisääntymisen ja rodunjalostuksen keinoin, transhumanistit uskovat että biologisen organismin yhdistäminen koneisiin ja maailmanlaajuiseen tietoverkkoon johtaa meidät kehittyneempään versioon Aadam ja Eeva 2.0. Vaikka transhumanismi ei ole samalla tapaa rasistista kuin eugeniikka, on se monessa suhteessa jopa vaarallisempi ajatus jakaessaan ihmiset jälleen kerran yli- ja ali-ihmisiin, niihin jotka ovat jo evoluution seuraavalla asteella ja niihin jotka kuuluvat yhä vanhaan ja raihnaiseen homo sapiens lajiin. Linkki eugeniikan ja transhumanismin välillä ei ole vain sen samantyyppisessä maailmankuvassa.

Transhumanistisen liikkeen perustaja oli Englannin aristokratiaan läheisessä yhteydessä ollut biologi Julian Huxley (Elisabet II löi hänet ritariksi vuonna 1958). Hän oli YK:n alaisen Unescon ensimmäinen johtaja – järjestön mistä USA ja Israel erosi vastikää protestina sen toistuville Israelin vastaisille ja antisemiittisille päätöslauselmille -, maailman luonnonsäätiö WWF:n perustaja (yhdessä Prinssi Philipin kanssa) ja Englannin johtava rotuhygienian kannattaja. Itseasiassa hän oli Britannian Eugeniikka Seuran presidentti vuosina 1959 – 62. Hän oli myös tieteiskirjailija Aldous Huxleyn veli, miehen joka tunnetaan parhaiten kirjastaan Uusi uljas maailma, mikä on kuvaus eliitin hallitsemasta totalitaarisesta globaalista maailmanvaltiosta ja valvonta yhteiskunnasta, jollaisen esiintuloa kirjailija itse piti täysin realistisen vaihtoehtona.

Vuonna 1932 julkaistussa kirjassaan Aldous Huxley visioi maailmanvaltion mikä olisi jaettu kymmeneen vyöhykkeeseen ja joita jokaista hallitsee kymmenen johtajaa. Danielin ja Ilmestyskirjan näyt puhuvat myös globaalista maailmanvaltiosta, joka olisi jaettu kymmenen maailmanjohtajan kesken (Dan. 7:24, Ilm. 13:1,7, 17:12). Julian Huxley aateloitiin satavuotta Charles Darwinin Lajien synnyn julkaisusta. Vuotta aiemmin hän keksi termin transhumanismi korvaamaan huonoon valoon joutunut eugeniikka. Hän oli myös Yhdysvaltalaisen aborttiklinikka Planned Parenthoodin tukija, joka piti järjestön edustajille puheita “ihmiskunnan liikaväestön ongelmista”. Hänen ystävänsä Prinssi Philip on kuuluisi pahamaineisesta lausunnostaan missä hän sanoi toivovansa jälleensyntymistä erityisen tappavana bakteerina voidakseen antaa nopean ratkaisun liikaväestön ongelmaan.

Philipin poika Prinssi Charles on pitänyt myös puheita liikaväestön “vaaroista” ja ilmaissut kannattavansa ihmisväestön radikaalia vähentämistä. Prinssi Charles on bioteknologian kuten geeninsiirto teknologian (GMO) tunnettu vastustaja, mutta kirjassaan Harmony sivulla 244 Charles sanoo kannattavansa tieteenhaaraa mitä kutsutaan biomimetiikaksi. Wikipedian mukaan biomimetiikka on synonyymi sanalle bioniikka, mikä muodostuu biologian ja  elektroniikan  yhdistelmästä: “Se oli popularisoitu 1970 -luvun USA:n televisiosarjassa Kuuden Miljoonan Dollarin Mies ja Bioninen Nainen, joista molemmat perustuivat Martin Caidinin romaaniin Kyborgi, mikä itsessään oli saanut vaikutteita Steelen työstä [joka ensimmäisenä keksi sanan bioniikka vuonna 1958]. Kaikki esittivät ihmisiä, joille oli annettu superihmisten voimat sähkömekaanisilla implanteilla… Robotiikassa bioniikkaa tai biomimetiikka käytetäään soveltamaan eläinten liikkumistapaa robottien suunnitteluun. BionicKangaroo oli perustettu kenguruiden liikkeisiin ja fysiologiaan…”

“Toinen, paljon viimeaikaisempi merkitys sanalle bioniikka viittaa organismin yhteenliittämiseen koneeseen. Tämä lähestyminen johtaa hybridi systeemiin, mikä yhdistää biologiset ja konetekniikan osat, mihin voidaan viitata myös kyberneettisenä organismina (kyborgina). Tämän käytännön toteutus oli demonstroitu Kevin Warwickin implantti kokeiluissa, jotka saivat aikaan ultraäänisyötteen hänen oman hermostonsa kautta.” On siis selvää, että Britannian kuningasperheellä on vahvat kytkökset transhumanistiseen liikkeeseen ja tästä syystä Prinssi Charles oli myös ensimmäinen julkisuuden henkilö, joka määräisi lapsensa Williamin ja Harryn ottamaan mikrosirun ihonsa alle mahdollisten kidnappaustilanteiden varalta (olen dokumentoinut tämän kaiken jo kirjassani).

Johtopäätös

Englannin kuningasperhe on ollut jo vuosikymmeniä eugeniikan johtava edistäjä. Britannian Eugeniikka Seuran kuninkaallisiin jäseniin kuului ainakin Edvard VII (1901 – 1910) ja Yrjö V (1910 – 1936). Myöhemmin natsiyhteyksistään tunnettu Prinssi Philip ja hänen poikansa Prinssi Charles on ollut eturintamassa eugeniikan ja sen kannattajien “uudelleenbrändäämiseksi” joksikin mistä käytetään nyt sanaa trans- tai posthumanismi. Wikipedia myöntää transhumanistisen liikkeen juurien olevan natsismin murhaavissa opeissa:

Jotkut transhumanismin kriitikot väittävät syrjivintä asenteellisuutta sellaisten konseptien käytössä kuin “rajoitukset”, “parannykset” ja “kehittäminen”. Jotkut jopa näkevät vanhat eugeniikka, sosiaalidarwinistiset ja herrarotu ideologiat ja menneisyyden ohjelmat varoituksena siitä mitä eugenistisen parantamisteknologioiden tukeminen saattaa tahattomasti rohkaista. Jotkut pelkäävät tulevaisuuden “eugeniikka sotia” pahimman tapauksen skenaariona: paluuta pakotettuun valtion tukemaan geneettiseen syrjintään ja ihmisoikeuksien väärinkäytöksiin, kuten geneettisesti viallisten henkilöiden pakolliseen sterilisaatioon, teollistettuun tappamiseen ja erityisesti alemmiksi katsottujen ”rotujen” rotuerotteluun ja kansanmurhaan. Terveys lain professori George Annas ja teknologi lain professori Lori Andrews ovat huomattavia tukijoita sille näkemykselle, että näiden teknologioiden käyttö voi johtaa tämän kaltaiseen ihminen-jälki-ihminen kasti sotaan.

Eräs tämän hetken tunnetuin transhumanisti Ray Kurzweil julkaisi vuonna 1999 kirjan nimeltä The Age of Spiritual Machines. Siinä hän lainaa Unabomberina tunnetun ekoterroristin manifestia, joka varoittaa meitä eliitin todellisista aikeista kasvavan ihmisväestön massojen suhteen. “Johtuen parantuneista tekniikoista, eliitillä tulee olemaan suurempi valta massoista; ja koska ihmisen työvoima ei tule olemaan enää tarpeellista, massat tulevat olemaan tarpeeton, hyödytön taakka systeemille. Jos eliitti on säälimätön he voivat yksinkertaisesti päättää hävittää ihmiskunnan masssat. Jos he ovat humaaneja he voivat käyttää propagandaa tai muita psykologisia tai biologisia tekniikoita vähentämään syntyvyyttä kunnes ihmiskunnan massat häviävät sukupuuttoon, jättäen maailman eliitille.” James Cameronin Terminator -elokuvat eivät olleet todellisuudessa robofoobinen kertomus koneiden kapinasta. Ne olivat varoitus Neljännen Valtakunnan noususta kehittyneen robotiikan ja keinoälyn avustamana. Se oli varoitus transhumanistisesta eliitistä, joka käyttäisi näitä edistyneitä teknologioita ihmiskunnan massojen orjuuttamiseen ja miljardien ihmisten teolliseen massamurhaan.

Tämä on selvää esimerkiksi eräästä kohtauksesta missä Kyle Reese kertoo Sarah Connorille kuinka robotit, kyborgit ja keinoäly keräsi ihmisiä tuhoamisleireille missä heille poltettiin laserilla tatuointi käsivarteen ja käytettiin ruumiiden kuljetuksen ja hautaamisen työvoimana. Prinssi Charles sanoo kirjassaan Harmony: “Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme vakavasti ala käsitellä kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.” Äiti Maata palvova eliitti ei usko ihmiselämän pyhyyteen. Tästä syystä Charles kehottaa harkitsemaan uudelleen tätä moraalista konseptia voidakseen suorittaa tehtävänsä ihmisten massojen hävittämiseksi. Kun hänet valittiin WWF:n brittiläisen osaston presidentiksi vuonna 2011, hän varoitti ihmiskunnan kuuluvan uhanalaisiin lajeihin joita uhkaa massasukupuutto ellei jotakin tehtäisi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Totuus on tietysti se, ettei ilmastonmuutos ole mikään uhka ihmislajin olemassaololle – Charles itse on! Mieti mitä tapahtuu jos “Skynet” päätyy tällaisen ihmiskuntaa vihaavan mielipuolen käsiin. Kuten Putin sanoi, “se joka hallitsee keinoälyä, hallitsee maailmaa.”

• ¹ Tässä videossa selitetään miten kokeiden kautta on päätelty, että roboteilla olisi jonkinlainen tietoisuus itsestään ja ympäristöstään. Eräässä kokeessa robotti reagoi kysymykseen kuka kolmesta robotista oli hiljennetty vastaamalla ensin “en tiedä”, mutta korjasi pian itsensä huomatessaan että se oli ainoa robotti tuossa huoneessa, joka kykeni puhumaan. Tällainen reaktoi voi olla kuitenkin seurausta pelkästä keinoälyn aikaansaamasta loogisestä päättelystä, mikä itsessään ei vaadi välttämättä tietoisuuden olemassaoloa. Tuon videon lopussa tehdään varsin selväksi, että roboteilla ei ole sellaista asiaa kuin tietoisuus samassa mielessä kuin ihmisellä on. Monet tiedemiehet ovat sitä mieltä, että pelkällä aivotutkimuksella tiede ei pystyisi selittämään ehkä koskaan ihmisen tietoisuuden synnyttäviä mekanismeja. Tämä johtaa paljon syvällisempiin filosofisiin kysymyksiin, mikä edellyttää Luojan ja kuolemattoman sielun olemassaoloa. Vaikka Sophian kaltaisen robotin tarkoitus on saada aikaan illuusio siitä, että kyseessä olisi ajatteleva, tunteva ja ympäristöön reagoiva tiedostava persoona, niin se ei ole todellisuudessa yhtään sen tietoisempi kuin puhelimesi Android käyttöjärjestelmä. Kyseessä on vain Applen Siri tai Windowsin Cortana tekoälyohjelma “steroideissa”.

Katso myös:

• Pedon merkki teknologia tekemässä nyt läpimurtoaan kohti globaalia yhteiskuntaa ilman käteistä rahaa. Kuinka Prinssi Charles tulee olemaan tämän vallankumouksellisen siirtymän johdossa?
• Juha Ahvio: Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen

---