Kiina rakentamassa idän kuninkaiden valtatietä Harmageddoniin. Nyt kun Irakin ja Syyrian Islamilainen Valtio on romahtanut ja Venäjä vetänyt joukkonsa Syyriasta, mitä Lähi-Idän näyttämöllä tapahtuu seuraavaksi?

Viimekuussa Vladimir Putin kertoi lännelle, että Syyrian sisällissota oli päättymässä terroristien tappioon ja Al-Assadin voittoon. Joulukuun 11. päivä hän julisti Venäjän sotaoperaation Syyriassa päättyneeksi ja määräsi joukkojensa osittaisen vetäytymisen alueelta. Samaan aikaan tämän kanssa länsiliittouma on ajanut ISIL:in terroristit Irakin tärkeimmistä kaupungeista. Itse itsensä kalifaatiksi julistaneen Islamilaisen Valtion lähes kolme ja puolivuotta kestänyt hirmuvalta on siis vihdoinkin ohitse, vaikka se jatkaisikin yhä terroritekojaan ”maan alla” operoivana ja eri puolille maailmaa hajaantuneena al-Qaida-tyyppisenä terrorijärjestönä. Valitettavasti uskon, että ISIS:in hirmuvalta oli vasta alkusoittoa sille mitä on tulossa ja suurin verenvuodatus on vielä edessäpäin. Lyhytkestoinen, mutta sitäkin brutaalimpi kalifaatti oli vain esimerkki siitä miten Saatanan riivaama Antikristus tulee hallitsemaan koko maailmaa kolmen ja puolen vuoden ajan. Itseasiassa Saatanan viimeinen viha maanpäällä tulisi olemaan jotain niin ennennäkemättömän kauheaa, että se jättää varjoonsa jopa Islamilaisen Valtion (Ilm. 12:12). ”Paholaisen Poikanakin” tunnetun ja Romaniaa keskiajalla hallinneen Vlad Seivästäjän demoninen hallinto lienee osuvin historiallinen vastine sille pimeydelle, jonka uskon laskeutuvan koko maailman ylle Jeesuksen paluun edellä.

Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: ”Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella”. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä. Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun. – Ilm. 9:13-16

Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille. Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon. – Ilm. 16:12-16

Isis-map-islamic-state
ISIS julkaisi tämän kartan kesäkuussa 2014, kun järjestö julisti itsensä kalifaatiksi. Kartta näyttää ne alueet, jotka Islamilaisen Valtion piti valloittaa vuoteen 2020 mennessä. ISIS oli/on mahdistinen lopun ajan kultti, joka uskoi että sen tehtävä oli edesauttaa Mahdin ilmestysmistä vetämällä ”ristiretkeläiset” suureen lopputaisteluun, joka käytäisiin Pohjois-Syyriassa sijaitsevassa Dabiqissa missä Islamilainen Valtio kukistaisi ristiretkeläiset. Yksi sen tavoitteita oli myös Rooman valloittaminen vuoteen 2020 mennessä. Vaikka ISIS sinnittelisi hengissä vielä pitkään, järjestön uskomukset ovat kokeneet nyt pahan arvovaltatappion.

Raamatun profetioidenkin läpivalaisussa tulevaisuutta on hyvin vaikea ennustaa. Esimerkiksi kuka olisi arvannut vuonna 2011, että Barack Obaman hallinnon tukeman Arabikevään jälkiseurauksina nähtäisiin Euroopan suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan ja sen myötä Euroopan kansallismielisen oikeiston uudelleenherääminen ja tositelevisiotähti Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain 45. presidentiksi globalismin vastaisella ”Amerikka ensin” -vaaliohjelmallaan. Oli vallan kahvassa sitten demokraatit tai republikaanit, jokaisen USA:n presidentin ulkopoliittinen linja on jättänyt pysyvän jalanjäljen historiaan, etenkin Lähi-Idän historiaan. Obaman ja ulkoministeri Hillary Clintonin ulkopoliittisten päätösten tuhoisa perintö, mikä nähtiin Libyan ja Syyrian sisällisodissa ja ISIS:in valtaannousussa, on tulossa tänään tiensä päähän kun ISIS:in kalifaatti on murrettu Irakissa ja Syyriassa ja Syyrian sisällissota on päättymässä liittolaistensa Iranin ja Venäjän tukemaan Bashar al-Assadin voittoon.

Olemme siis eräänlaisessa tienristeyksessä missä monia kalvaa jo epävarma pelko siitä minkälaisen jalanjäljen Donald Trumpin politiikka jättää maailmaan seuraavan kolmen tai seitsemän vuoden aikana. Mitä tahansa tänä aikana sitten tapahtuukin, ne globalistit jotka pelottelivat puolitoista vuotta sitten, että Britannian ero EU:sta johtaisi kolmanteen maailmansotaan, löytävät aina syntipukin Trumpin ”Amerikka ensin” -politiikasta.  Globalistit ovat nimittäin väittäneet jo toisen maailmansodan päättymisestä lähtien, että kansallismielisyys itsessään on syypää maailman kaikkiin sotiin ja ainoa ratkaisu tähän olisi kansallisvaltioiden suvereniteetin alistaminen yhden kaikkivoipaisen maailmanhallituksen auktoriteetin alle. Kyseenalaistin tämän väitteen paikkansapitävyyden jo tässä artikkelissa. Donald Trump on sanonut usein, aivan oikein, että hän peri hänen edeltäjiensä jättämän sotkun niin sisä- kuin ulkopoliittisesti. On siis väärin syyttää Donald Trumpia siitä sekasorrosta johon hänen edeltäjänsä ovat jättäneet maailman.

Trumpin ensimmäisen vuoden ulkopolitiikkaa on leimannut hyvin vaaralliseksikin yltynyt sanallinen sapelinkalistelu Pohjois-Korean diktaattori, ”Rakettimies” Kim-Jong Unia vastaan, mikä merkitsee täyskäännöstä hänen edeltäjiensä myötäily- ja lepyttelypoliikkaan, joka muistetaan parhaiten sen yhteydestä Neville Chamberlainin epäonnistuneeseen yritykseen estää toinen maailmansota Hitlerin ”lepyttelyllä”. Lähi-Idässä Trump on vahvistanut USA:n liittolaisuutta Israelin ja sunnienemmistöisten arabimaiden kanssa ja ottanut edeltäjäänsä vihamielisemmän (so. realistisemman) suhteen Iranin shiialaiseen teokratiaan, jonka hän rinnasti Pohjois-Koreaan puheessaan YK:n yleiskokouksessa syyskuussa. Trump teki jo vaalikampanjansa aikana hyvin selväksi, ettei hän pitänyt USA:n etujen mukaisena jatkaa enää Syyrian proxy-sotaa Venäjää ja al-Assadia vastaan, ja sanoi kannattavansa sotilasliittoa Venäjän kanssa ISIS:in vallan tuhoamiseksi Lähi-Idästä.

Olisi kuitenkin virheellistä väittää, että Trump tanssii ulkopoliittisissa linjoissaan Putinin pillin tahdissa. Hän on nimittäin kritisoinut Obaman pehmää ja sinisilmäistä suhdetta Iraniin ja vaatinut vuoden 2015 Iran-sopimuksen purkamista mistä Putin ei ole tyytyväinen, koska Iran on Venäjälle ainakin yhtä tärkeä liittolainen kuin Bashar al-Assadin Syyria. Iran ja Syyria ovat eräänlaisia Venäjän satelliittivaltioita, jotka Putin näkee tasapainottavan lännen hegemoniaa Lähi-Idässä. Näiden vallan säilyttämiseksi Venäjä on valmis lähtemään vaikka kolmanteen maailmansotaan koko läntistä pallonpuoliskoa vastaan (ks. myös Juha Ahvion kirjoitus Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua). Trump on puhunut jo vuosia myös George W. Bushia vastaan kritisoiden häntä siitä, että hän hyökkäsi väärään maahan  Syyskuun 11:nen jälkeen, nimittäin Saddamin Irakiin jolla ei ollut mitään osaa New Yorkin ja Pentagonin terrori-iskuihin. Irakin sijasta hän syytti USA:n liittolaista Saudi-Arabiaa mistä 15 Syyskuun 11:nen kaapparista oli kotoisin ja joista ainakin kahdella terroristilla oli yhteyksiä Saudien tiedustelupalveluun.

Tehdessään ensimmäisen ulkomaanmatkansa Saudi-Arabiaan, hän teki heille selväksi ettei Yhdysvallat katsoisi läpi sormien enää terroristien rahoitusta ja sai kuusi Persianlahden maata allekirjoittamaan sitoumuksen missä he lupasivat taistella terrorismin yksityisiä ja valtiollisia rahoittajia vastaan. Vain kuukausi tämän jälkeen Saudi-Arabiassa tapahtui vallankaappaus, missä prinssi Mohammed Bin Salman syrjäytti sitä edeltäneen kruununprinssi Muhammad bin Nayefin, joka kuului Saudi-Arabian vanhaan valtaeliittiin, joka rahoitti Hillary Clintonin vaaliohjelmaa ja jolla oli läheiset yhteydet myös Bushin presidenttidynastiaan. Kruununprinssi Bin Salman käynnisti viimekuussa massiiviset puhdistukset missä vangittiin satoja liikemiehiä ja lukuisia prinssejä ja ministereitä osana hänen korruption vastaista taisteluaan. Näiden vangittujen joukossa oli mm. vaikutusvaltaisen Binladin Group perheyrityksen pääjohtaja Bakr Bin Laden – Osama Bin Ladenin velipuoli -, jonka Prinssi Charles tapasi syyskuussa 2000 ja taas uudestaan kaksi viikkoa kaksoistornien alastulon jälkeen. Binladin Group oli mukana Syyskuun 11. omaisia edustaneiden lakimiesten syytelistassa epäiltynä luvattomasta tuesta kansainväliselle terrorismille (ks. Onko Arabikevät saapunut vihdoinkin Saudi-Arabiaan? Mitä ihmettä Islamin (ja terrorismin) kehdossa on tällä hetkellä oikein meneillään?).

Nyt amerikkalaisten palkkasotureiden on raportoitu kiduttavan kruununprinssi Bin Salmanin siunauksella monia jäseniä Saudien vanhasta eliitistä, mukaanlukien Prinssi Al-Waleed Bin Talalia, joka yritti lahjoa New Yorkin pormestari Rudy Guliania vierittämään syyn Syyskuun 11. iskuista Amerikan Israel-politiikan syyksi (tässä dokumentissa hän ei häpeä puolustella niitä arabeja, jotka juhlivat kaduilla näitä hirmutekoja, koska se lähetti viestin Amerikan Israel-politiikalle). Onko kyseessä siis Donald Trumpin kosto Saudien vanhalle eliitille hänen kotikaupunkiinsa kohdistuneista terro-iskuista missä sai surmansa lähes 3000 amerikkalaista? Yrittävätkö nämä palkkasoturit saada kiduttamalla Saudien vanhaa valtaeliittiä tunnustamaan osallisuutensa Syyskuun 11. tragediaan? Mikä ikinä onkaan totuus näiden tapahtumien takana, kruununprinssi Bin Salmanin kiitettävänä tavoitteena on nyt repiä juurineen maan wahhabistisen papiston terrorismia ruokkiva oppi ja tehdä Saudi-Arabiasta Jälleen (jos se on sitä koskaan ollutkaan) uskonnollisesti suvaitseva ja naisia kunnioittava moderni yhteiskunta.

On lisäksi mielenkiintoista pohtia, että onko Saudi-Arabian tapahtumilla jokin yhteys siihen miksi Trump päätti tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi juuri nyt. Yhdysvallat on ollut Israelin lähin liittolainen jo sen perustamisesta lähtien vuonna 1948. Jerusalemin tunnustamista Israelin pääkaupungiksi ehti lupailla jo useammat presidentit Bill Clintonista Barack Obamaan vaikka Donald Trump oli ensimmäinen, joka myös täytti tämän lupauksensa. Yhdysvaltain kongressi äänesti tämän päätöksen puolesta jo 22 vuotta sitten, mutta silti se pantiin täyttäntöön vasta nyt. Jotkut puhuvat – mukaanlukien Prinssi Charles – Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ohjailevasta vaikutusvaltaisesta juutalaislobbysta. Jos ylipäätään on sopivaa puhua mistään juutalaislobbysta, sen vaikutusvalta näyttää olevan melko rajallista jos sen täytyi odottaa 70 vuotta ennenkuin yksikään USA:n presidentti suostui tunnustamaan sitä tosiasiaa, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki.

Olisikin paljon osuvampaa puhua vaikutusvaltaisesta ”arabilobbysta”, koska USA:n riippuvaisuus Saudi-Arabian öljystä on kahlinnut jo kauan aikaa sen Lähi-Idän politiikkaa. Saudien Faisal I käynnisti vuoden 1973 öljykriisin missä se yritti kiristää länsimaita lopettamaan Jom Kippurin sodassa Israelille antaman tukensa nostamalla öljynhinnan pilviin, mikä hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota ja laukaisi globaalin taantuman, mikä pakotti länsimaat etsimään vaihtoehtoisia energiamuotoja. Öljykriisin seurauksena esimerkiksi Ranskan sähköntuotannosta jopa 80% on peräisin tänään ydinvoimasta (tästä syystä Ranskan hiilidioksidipäästöt ovat henkeä kohden puolta pienemmät kuin naapurimaassaan Saksassa, ”vihreän” energiantuotannon mallimaassa, jonka sähköntuotannosta 85% tulee uusiutuvista energialähteistä, kuten tuuli- ja aurinkovoimasta). Vuoden 1973 energiakriisin jälkeen Suomi alkoi investoida öljyn sijasta kivihiileen ja Sisäministeriö määräsi rangaistusten ja pakkosäännöstelyn uhalla ankaria rajoituksia kotitalouksien ja kauppojen sähkönkäyttöön, mikä kesti joulukuusta 1973 seuraavan vuoden toukokuuhun.

Koska vuoden 1973 öljykriisi aiheutti ensimmäisen suuren iskun maailmantalouteen sitten 30 -luvun Suuren laman, monet Yhdysvaltain liittolaiset alkoivat tehdä pesäeroa Amerikan Israelia tukeneeseen Lähi-Idän politiikkaan. Yhdysvalloissa se sai presidentti Nixonin ja ulkoministeri Henry Kissingerin käynnistämään rauhanneuvottelut missä Israelia painostettiin vetäytymään Siinain niemimaalta ja Golanin kukkuloilta. Onko  siis pelko vuoden 1973 öljykriisin toistumisesta ollut syynä myös siihen miksi Yhdysvallat ei uskaltanut tunnustaa aikaisemmin Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi ja siirtää suurlähetystöään sinne huolimatta lukuisista lupauksistaan, joita sen presidentit ovat antaneet vuosikymmenten saatossa AIPAC:ille (American Israel Public Affairs Committee)? AIPAC on yksi niistä etujärjestöistä, mikä tulee joillekin ehkä mieleen kun puhutaan USA:n juutalais- tai Israel-lobbysta. Mutta toisin kuin antisemiitit uskottelevat, AIPAC ei ole mikään USA:n ulkopolitiikkaa kulissien takana ohjaileva rikollisjärjestö. Päinvastoin, järjestön tavoitteet edistää Washingtonin Israelille myönteistä politiikkaa on joutunut usein ristituleen vastakkaisten voimien kanssa. Azriel Bernmant selvittää:

Kirjoittaessaan USA:n presidentistä, jonka ”tulisi nousta juutalaislobbya vastaan”, Prinssi Charlesin mielessä oli tiettävästi Reaganin hallinto. Ironia on, että Presidentti Reagan voitti hyvin tärkeän taistelun AIPAC:ia vastaan vuonna 1981, kun hän teki  AWACS -sopimuksen, ilmailututka puolustusjärjestelmän myymisestä Saudi-Arabiaan huolimatta järjestön parhaista yrityksistä estää se. Viisi vuotta sen jälkeen, kun prinssin kirje oli laadittu, Presidentti George H W Bush uhmasi AIPACia vetämällä pois $10 miljardin lainan Israelille johtuen sen uudisasutuksesta Länsi-rannalla. Vuonna 2015, AIPAC kärsi tappion Obaman hallinnon päätökselle runnoa läpi ydinsopimus Iranin kanssa.

Kuten Yair Rosenberg huomioi helmikuussa 2014 julkaistussa puolustuspuheessaan AIPAC:ille, mielipidemittausten mukaan 72% enemmistö amerikkalaisia näkee Israelin paljon positiivisemmassa valossa kuin ”palestiinalaiset” tai alueen arabidiktatuurit. Hän kirjoittaa:

Toisin sanoen, se ei ole Israel lobby joka luo tuen Israelille, se on Amerikan tuki Israelille joka luo ja vahvistaa Israel lobbyn olemassaoloa. Tämä tuki on niin luja, koska sillä on niin monta lähdettä: tunne jaetuista demokraattisista arvoista amerikkalaisten ja israelilaisten kesken; Syyskuun 11. jälkeinen hengenheimolaisuus, minkä on takonut yhteinen terrorismin uhka; monien eri sävyjen syvä kristillinen sionismi; Israelin strateginen rooli Amerikan edustajana kylmästä sodasta nykypäivään; molemminpuolin hyödyttävä korkean-tason tiedustelu ja sotilaalliset yhteydet kahden kansan välillä; historiallisesti ennennäkemättömän vahva Amerikan juutalaisystävällisyys. AIPAC:in vaikutusvalta on näiden suuntausten seuraus, ei niiden syy. Sen menestys on heijastusta Amerikan kansan tahdosta, ei jokin heille tyrkytetty ulkoinen agenda.

On kuvaavaa, että moni havaitsee täysin vastakkaisen ilmiön Euroopassa missä monet niistä tekijöistä jotka näkyvät Yhdysvalloissa ovat poissa. Euroopan komission ja BBC:n yli vuosikymmenen kestänyt mielipidetutkimus on havainnut, että suuret enemmistöt EU:n kansalaisia pitävät Israelia suurimpana uhkana maailmanrauhalle, usein jopa Iranin ja Pohjois-Korean edellä. Nämä tuntemukset huomioiden ei ole yllättävää, että Euroopan hallitukset ja kansalaisyhteiskunta on ollut paljon kriittisempi Israelin politiikkaa kohtaan, kuten osoittaa vilkas boikotti, myynti ja sanktioliike, kuin myös EU:n pyrkimykset leimata israelilaisten siirtokuntien tuotteet ja sulkea miehitetyt alueet niiden sopimuksista Israelin kanssa. Asiayhteydessään nähtynä, nämä kannat ovat yhtä vähän Euroopan ”Israelin vastaisen lobbyn” seurausta, kuin Amerikan politiikka on seurausta sen Israel lobbysta. Kummallakaan mantereella ei toimi salaliitto, yksikertaisesti demokratia.

Jos Amerikassa on siis jokin ulkoinen, sen luontaisille demokraattisille arvoille vierasperäinen painostusryhmä, joka vaikuttaa ja ohjailee sen ulkopoliittisia päätöksiä (enkä viittaa nyt globalistiseen Ulkomaansuhteiden neuvostoon), on paljon sopivampaa puhua Saudi-Arabian islamilaisen diktatuurin vaikutusvallasta Washingtonin päätöksentekoon kuin Israelin ja juutalaisten. Saudien vaikutusvallasta Washingtonin politiikkaan kertoo paljolti se kuinka presidentti George W. Bush päästi pian Syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen Osama Bin Ladenin perheenjäsenet pakenemaan maasta ja valtuutti 28 -sivun sensuroimisen Syyskuun 11. komission julkaisemasta terrori-iskujen virallisesta tutkinnasta, koska ne osoitti joillakin kaappareilla olleen todistettavat yhteydet Saudi-Arabian hallitukseen. Mutta jos Saudi-Arabian kuningaskunta on pitänyt Washingtonin poliitikkoja tiukassa otteessaan ja pakottanut heidät seuraamaan Israelin eduille vahingollista Lähi-Idän ”rauhanprosessia” (missä Israelia on yritetty painostaa vetäytymään vuoden 1967 rajojen taakse ja luovuttamaan Itä-Jerusalemin hallinta juutalaisista vapaalle Palestiinan valtiolle), niin Trumpin valtaannousun seurauksena ”Washingtonin suo” on nyt kuivattu myös näistä Saudi-Arabian lobbareista. Donald Trump on saanut Mohammed bin Salmanista hänen tärkeimmän liittolaisen arabimaailmassa ja kuten totesin jo täällä, ”jos Saudi-Arabia kontrolloi aiemmin USA:n poliitikkoja, asiat näyttäisivät kääntyneen nyt päälaelleen.”

Huom. Todisteena siitä, että Saudi-Arabiassa on tapahtunut Presidentti Trumpin aikana dramaattinen käänne suhteessa Israeliin ja lännen tukeen Israelille, kannattaa lukea seuraava englanniksi löytyvä kirjoitus: Mohammed bin Salman Doesn’t Want to Talk About Jerusalem.

Kuka ottaa ISIS:in paikan?

Tämä lienee nyt merkittävin kysymys, kun pohdimme Lähi-Idän tulevaisuutta. Toisin kuin jotkin kristityt eskatologit, jotka ovat kannattaneet teoriaa Lähi-Idästä nousevasta islamilaisesta Antikristuksesta, en ole uskonut koskaan että ISIS saavuttaisi niitä epärealistisia tavoitteitaan, jotka näytin artikkelin alussa esitetyssä kartassa missä näkyy ne rajat jotka Islamilaisen Valtion tuli valloittaa vuoteen 2020 mennessä. Tiesin jo kesällä 2014, kun järjestö julisti itsensä kalifaatiksi ja nousi kansainvälisen huomion keskipisteeseen, että sen valta Irakissa ja Syyriassa olisi vain väliaikainen. Kirjoitin kirjani sivulla 161, ”Ota huomioon, että syyskuun 11:nen jälkeen länsi on harjoittanut globaalia hegemoniaa Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa ärsyttäen sekä Venäjän että Kiinan. Nämä molemmat vastustivat NATOn hyökkäystä Irakiin (2003) ja Libyaan (2011) ja tällä hetkellä ne pyrkivät boikotoimaan myös lännen hyökkäystä Syyrian dikataattori Bashar Al-Assadin hallintoa vastaan. Siinä kun syyskuun 11:sta tarjosi Bushin hallinnolle tekosyyn Irakin valtaamiseen, on Arabikevät (2011) tarjonnut Obamalle ja EU:lle uuden tekosyyn jatkaa uutta suurta peliä.” Uusi Suuri Peli viittaa sen 1800 -luvun version elpymiseen missä Venäjä ja Britannia kävi imperialistista kilpailua Keski-Aasian ja Lähi-Idän hallinnasta. Tällä kertaa kilpailijoina on Venäjän ja Britannian ohella myös Yhdysvallat ja Kiina ja pelin tavoitteet koskevat Lähi-Idän energiavarojen, kuten öljyputkien, mineraalien ja sotilaallisesti strategisten alueiden hallintaa.

Wikileaksin julkaisemissa sähkeissä paljastui kuinka Prinssi Charlesin veli Prinssi Andrew oli innoissaan siitä, että tämä vaarallinen peli neljän ydinasevallan kesken oli jälleen täydessä vauhdissa. Hän kertoi Amerikan Kirgisian suurlähettiläälle, että ”Yhdistynyt Kuningaskunta, läntinen Eurooppa (ja jatkeella te amerikkalaiset myös) ovat nyt palanneet pelaamaan suurta peliä ja tällä kertaa me aiomme voittaa!” Prinssi Andrew siis myönsi, että länsiliittouman sota Afganistanissa ja Irakissa oli vain suurvaltojen  uusimperialistista kilpailua tämän alueen hallinnasta. Terrorismin vastainen sota on siis lopultakin pelkkä tekosyy tämän maailman kolkan uudelleenvaltaamiseen noiden samojen imperialististen kansojen taholta, jotka hallitsivat sitä jo 1800- ja 1900 -luvuilla.  Mitä tahansa sitten ajattelemme Syyskuun 11:nen terrori-iskuihin liittyvistä salaliittoteorioista, niin USA:n sotaretki Afganistaniin ja Irakiin tulee nähdä historiallisen jatkona tähän pitkään jatkuneeseen peliin, jonka valossa Lähi-Idän ja Keski-Aasian historia viimeisen kahden vuosisadan takaa tulee paljon ymmärrettävämmäksi. Myös Arabikevät, Libyan ja Syyrian sisällissota sekä ISIS tulee nähdä tämän saman pelin kontekstissa.

Eurasiageopolitical
Tämä kartta näyttää uuden suuren pelin pelikentän ja osoittaa miksi juuri tämä alue on ollut viimevuosien sotien, sisällissotien ja suurvaltojen välisten jännitteiden keskipisteenä.

Sivulla 165 kirjoitin seuraavaa (aikana jolloin ISIS toi useimpien mieleen vain Egyptin muinaisen jumalattaren): ”Toiseksi, kuten Prinssi Andrewin viittaus suureen peliin osoittaa, brittiläisen eliitin kiinnostus Lähi-Itää kohtaan ei päättynyt Israelin itsenäistymisen myötä vuonna 1948 tai Gamal Abdel Nasserin karkottaessa britit Egyptistä vuoden 1952 vallankumouksessa, vaan jatkuu nyt globaalin terrorismin vastaisen sodan aikakaudella. Charles on myös julistanut, että hän on ’omistautunut tekemään Britanniasta jälleen suuren’ (Great Britain). Onkin mielenkiintoista seurata miten Arabikevät liittyy tähän kaikkeen ja kuinka se johtaa historiaa Daniel 11:21-45:n täyttymykseen. Terrorismi, arabikevät, Israeli-Palestiina konflikti, öljy – nämä kaikki toimivat polttoaineena globaalin terrorin roihahtamiseen täyteen liekkeihin tarjoten tekosyyn Prinssi Charlesin johtamalle Iso-Britannialle, Natolle/EU:lle käynnistää sotatoimet Persianlahden maita, Egyptiä ja Israelia vastaan rauhan nimessä. Uudessa suuressa pelissä läntisen liittouman johtoon hamuava Britannian eliitti kilpailee Lähi-Idän ja Keski-Aasian hallinnasta Venäjän ja Kiinan nousevaa supervaltaa vastaan. Juuri nämä valtakunnat sekä Danielin että Johanneksen näky kertoo kohtaavan Antikristuksen läntiset sotajoukot Harmagedonin taistelussa.”

Tässä ajatukseni oli siis se, että Lähi-Idän jatkuva ja yhä paheneva epävakaus vetäisi puoleensa suurvaltojen sotavoimia kuin magneetti saaden ne lopulta suureen lopputaisteluun toisiaan vastaan, mikä Johanneksen ilmestyksen mukaan käytäisiin Pohjois-Israelissa sijaitsevassa Tel Megiddossa, josta nimi Harmageddon on peräisin. Vaikka suurvaltojen näennäisenä päämääränä on rauhan ja vakauden palauttaminen Lähi-Itään, niiden todelliset tavoitteet ovat enemminkin taloudellisen, geopoliittisen ja sotilaallisen hegemonian saavuttaminen tai USA:n tähän asti johtaman yksinapaisen maailmanjärjestyksen hävittäminen. Sivulla 585 – mihin aikaan ISIS hallitsi jo uutisia – päättelin, että ”taistelu ISIS:tä vastaan on vasta alkusoittoa näille lännen ’ristiretkille’, jotka kääntyvät Egyptin ja Irakin ohella lopulta Israelin tuhoksi siihen asti kunnes Israelin ristiinnaulittu Kuningas Jeshua Hamashiach palaa taivaasta valkoisella ratsullaan ja pelastaa kansansa tämän kuninkaan hirmuvallasta.” Omissa johtopäätöksissäni ISIS:in vallan ei tullut johtaa mihinkään suureen kalifaattiin, jonka johtoon astuu tämä islamilainen Antikristus – kuten jotkut opettivat virheellisesti -, vaan lännen uusiin ”ristiretkiin” missä Antikristus nousee näiden kristittyjen ”ristiretkivaltojen” parista eikä päinvastoin.

Mainitsin esimerkiksi Danielin 11. luvun profetian, jonka mukaan Antikristus valtaisi Egyptin ja Israelin yhdessä ”maakunnan lihavimpien seutujen” kanssa (viitaten juuri öljyrikkaaseen Lähi-Itään). Keskiajan ristiretkien aikana valtiot kuten Englanti ja Ranska valloittivat väliaikaisesti Palestiinan ja yrittivät myös Egyptin valtaamista. Myöhemmin Egyptin ja Palestiinan valtasi turkkilainen Ottomaani imperiumi ja ensimmäisessä maailmansodassa sen miehitti Brittiläinen imperiumi (joka otti Egyptin valtaansa tosin jo vuonna 1882). Muiden muassa tämä historiallinen tosiasia johti minut siihen johtopäätökseen, että näyssä mainittu Pohjan kuninkaan valtakunta tulee tarkoittaa Iso-Britanniaa eikä Venäjää, kuten on opettanut esimerkiksi Hal Lindsey. Tämä johtopäätös ei tullut vain siitä, että näky mainitsee Antikristuksen jatkavan isiensä jalanjäljissä kun hän ”hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin” ja valloittaa Egyptin ja Israelin maan (Dan. 11:24, 41-42), mutta myös siitä että näky nimenomaan mainitsee Palestiinan kuuluneen hänen isiensä kuningaskunnan valtapiiriin (jakeet 16 – 20). Lisäksi, ajatus siitä että jakeissa 21 – 45 mainittu kuningas viittaisi Venäjän johtajaan ei sovi yhteen sen kanssa, että tämä kuningas rinnastuu useimpiin Antikristus-profetioihin (Jeesus itse yhdisti hänet Antikristukseksi Matt. 24:15:ssä) ja Antikristuksen mainitaan tulevan muinaisen Rooman imperiumin alueelta, ei Venäjältä (Dan. 9:24, 9:27).

Tarkemmat perusteet siihen miksi Pohjan kuningas viittaa tässä näyssä Iso-Britanniaan esitin jo kirjani luvussa 11C ja palaan tähän vielä tulevassa opetussarjassani, jonka ensimmäisen osan käynnistin jo kirjoituksessa Kuinka Persian, Kreikan ja Israelin 2500 vuotinen historia ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa? Osa 1: Antiikin aika (536 eKr.- 164 eKr.) Hal Lindsey julkaisi vuonna 1970 kirjan The Late, Great Planet Earth (suom. Maa entinen suuri planeetta), mikä oli myynyt vuoteen 1990 mennessä 28 miljoonaa kopiota ja josta tehtiin myös elokuvasovitus. Kirja on hämmästyttävän kaukonäköinen vaikka Lindsey arveli että sen ennustukset tulisivat toteen jo 80 -luvulla perustuen tuon ajan kristittyjen yleiseen näkemykseen, että raamatullinen sukupolvi on 40 vuotta ja siten Jeesuksen paluun näkevän viimeisen sukupolven (Matt. 24:34) takaraja oli vuosi 1988 (oma syntymävuoteni) eikä vuosi 2028, kuten Psalmi 90:10:n viittaus 70-80 vuoden pituiseen sukupolveen antaa ymmärtää. Hal Lindsey ennusti tuossa kirjassa USA:n johtavan maailmanpoliittisen roolin siirtymistä taka-alalle, jonka paikan ottaisi yhdistyneen Euroopan supervaltio ja taloudellisesti noussut Kiina.

Kiinan ja Saksan nousu USA:n paikalle

Lindsey perusti tämän ennustuksen tietysti Danielin ja Ilmestyskirjan näkyihin. Kiina oli vielä vuonna 1980 yksi maailman köyhimpiä valtioita, mutta tänään se on maailman toiseksi suurin talousmahti heti Yhdysvaltojen perässä. Itseasiassa jos EU luetaan valtioksi, se on listassa toisena, Kiina kolmantena ja EU:ta hallitseva Saksa viidentenä. Kiinan taloudellista nousua kutsutaan usein ”Kiinan talousihmeeksi”, mikä ei ole sosialismin ansiota koska Kiinan siirtyi 70 -luvun lopulla käytännössä kapitalistiseen talousjärjestelmään. Yhdysvallat on ollut moraalisen ja hengellisen rappeutumisen kurssilla jo 60 -luvun lopusta lähtien, mutta on säilyttänyt silti taloudellisen ja sotilaallisen johtoasemansa ja on yhä maailman johtava supervalta. Donald Trumpin kampanjan iskulause ”teemme Amerikasta jälleen suuren” kertoo siitä että Amerikka kadotti sen entisen suuruutensa jo kauan aikaa sitten. Brittiläisen Imperiumin seuraajaksi toisen maailmansodan jälkeen noussut ”Pax Americana” on siirtymässä syrjään moninapaisen ja globalistisen maailman tieltä missä EU, Kiina ja Venäjä tulee näyttelemään paljon keskeisempää roolia. Vaikka Trump haluaa tehdä Amerikasta jälleen suuren, hänen sisäänpäin kääntynyt ”Amerikka ensin” -politiikkansa tekee samalla sijaa uuden maailmanjärjestyksen nousulle missä USA:lla ei tule olemaan enää niin keskeistä globaalia roolia kuin sillä on ollut tähän asti.

Juuri tällaista kehitystä ennustin viimevuoden marraskuussa artikkelissa Merkitseekö Trumpin voitto suurinta mullistusta Washingtonissa ja kansainvälisessä järjestyksessä sitten toisen maailmansodan? Entä miten tämä kaikki on ennustettu Raamatun profetioissa? Nouseeko Prinssi Charles pian yhdistyneen Euroopan voimahahmoksi? Ainakin tämä näyttäisi olevan se suunnitelma miten globalistit yrittävät kääntää Trumpin anti-globalismin heidän voitokseen. Tätä asiaa on ymmärretty hyvin Tyler Durdenin artikkelissa Uuden Maailmanjärjestyksen vallankaappaus on hyvin todellinen… ja se tulee alkamaan Saksan ja Kiinan kanssa. Lainaan tätä kirjoitusta alla:

Useissa artikkeleissa vuosien aikana olen hahmotellut akuuteissa yksityiskohdissa agendaa tulevalle yhden maailman taloudelliselle ja hallinnolliselle systeemille mitä johtavat pääasiassa pankkieliitti ja globalistit; agendaa johon he viittaavat toisinaan ”uudeksi maailmanjärjestykseksi.” Termi on saavuttanut viimeaikoina sellaisen julkisuuden ja pahamaineisuuden, että globalistit ovat alkaneet käyttää erilaista terminologiaa. Jotkut heistä, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston Christine Lagarde viittaa siihen ”globaaliksi ekonomiseksi nollaukseksi.” Toiset kutsuvat sitä ”uudeksi monikeskeisyydeksi.” Jotkut kutsuvat sitä ”yksinapaisen maailmanjärjestyksen lopuksi,” viitaten USA:n talouden hitaaseen kuolemaan globaalin talouden keskuspilarina.

Mitä tahansa leimaa he päättävät käyttää, kaikki niistä merkitsevät täyden spektrin ”vanhan maailman” taloudellisen ja geopoliittisen systeemin horjuttamista ja tiukasti kontrolloitua yhden maailman rakennelman nousua mitä hallitsevat avoimesti globalistiset keskukset kuten IMF ja BIS.

Liian monet ihmset, jopa vapausliikkeessä, taipuvat tutkimaan vain tämän agendan julkisivua. Jotkut ovat antaneet johtaa itsensä harhaan kuvitellen, että USA ja dollari ovat itseasiassa uuden maailmanjärjestyksen ydin ja siten välttämättömiä globalisteille. Kuten olen osoittanut kerta toisensa jälkeeen, [USA:n] Keskuspankki on nyt nopeuttamassa USA:n talouden sabotoimisen loppuunsaattamista;  he eivät panisi alulle epävakautta ja kriisejä deflatoidakseen luomiaan massiivisia verokuplia ellei Amerikka olisi ainakin osittain käytöstä poistettava.

Jotkut uskovat, että uusi maailmanjärjestys on puhtaasti ”läntinen” rakennelma ja itäiset kansat ovat puolustamassa itseään läpitunkevalta globalistiselta imperiumilta. Olen myös osoittanut, että tämä on hölynpölyä, ja että itäiset kansat työskentelevät läheisesti samojen globalistien kanssa, joita vastaan he ovat näennäisesti sodassa. Tämä sisältää Venäjän Vladimir Putinin, hahmon jota valitut vapausaktivistit usein tietämättömästi ylistävät.

Mitä näemme valtavirrassa on konfliktissa, kyllä; mutta se on teatraalinen konflikti. Lopulta, itäiset johtajat tyydyttävät globlistisia ylipappeja IMF:ssä ja BIA:ssa ja lounastelevat uuden maailmanjärjestyksen ikonien kuten Henry Kissingerin kanssa, aivan kuin republikaanipuoleen päät ja jopa Donald Trumpin perhe käy ulkona demokraattien strategistien ja George Sorosin kanssa.

Se on kaikki kabuki näytelmää. Koko maailma on näyttämö…

Joten kysymykseksi jää, koska uusi maailmanjärjestys ja yhden maailman taloudellinen systeemi on todellinen uhka, jonka olemassaolon huomattava määrä todistusaineistoa on osoittanut todeksi mukaanlukien huomattavien globalistien omat sanat, kuinka sellainen asia sai alkunsa? Jos USA on pelkkä jäsen, jonka globalistit ovat valmiita uhraamaan saadakseen yhä suuremman talouden keskittämisen, missä uusi maailmanjärjestys tulee saamaan silloin jalansijaa. Kuten huomautin, molemmat itäiset ja läntiset kansat ovat kansainvälisten rahoittajien poisheitettävinä, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä että uusi maailmanjärjestys on nähtävästi ottamassa muotoaan kahden kansan suhteissa; yksi kummallakin puolella.

Kuten Bloomberg ilmoitti ilmeisen iloisesti artikkelissa, jonka otsikkona oli ”Kiina, Saksa astuu ylös, kun USA vetäytyy maailman johtajuudesta,” Donald Trump uhkaa ”yhdistää kylmän sodan liittolaiset ja viholliset yhtälailla häntä vastaan.” Toisin sanoen, tulevaisuus on äärimmäistä sosialismia, populistit ovat vaarallinen ja kuoleva rotu ja globalisaatio marssiin eteenpäin ilman heitä. Kerronta on selvästi valmiina.

Suhde Kiinan ja Saksan välillä voi näyttää kummalliselta, mutta kaksi kansaa ovat paljon samankaltaisempia kuin moni ihminen käsittää. Saksa on Euroopan Unionin teollinen ja taloudellinen keskus. Kiina on Aasian teollinen ja taloudellinen pilari. Kiina myy itseään kommunistisena yhteiskuntana kapitalistisilla harrastuksilla. Saksa myy itseään kapitalistisena yhteiskuntana, joka on integroinut sosialistiset (kommunistiset) ohjelmat ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mantrat. Todellisuudessa molemmat kansat edustavat kollektivistista helvettiä, mutta tämä  on juuri sellainen malli minkä globalistit haluavat koko maailmaan.

Saksa on asettanut näyttämön ”monikulttuurisuudelle”. Angela Merkel on pakkomielteinen hänen ihanteensa takaa-ajossa, ja siinä on järkeä globalistisesta näkökulmasta. Monikulttuurisuus vaatii täysin estetöntä ideologioiden ja väestöjen liikettä rajojen ylitse, tehden valtioiden rajat pohjimmiltaan vanhentuneiksi. Idiootit vasemmistolaiset ovat huijattu ja käytetty globalistien taholta työkaluna kansallisen suvereniteetin lopettamiseksi. Merkelin Saksa on ollut tämän liikkeen eturintamassa Euroopassa ja on nyt valmisteltu nähtävästi antiteesiksi Trumpille.

20170709_econ
Globalistinen The Economist -lehti ennusti tammikuun 1988 julkaisussaan feenix-nimisen maailmanvaluutan tuloa vuonna 2018. Lehden kansikuvassa näkyy uutta valuuttaa kantavan feenix-linnun nousu palavan dollarin keskeltä ja valuutassa näkyy vuosiluku 2018.

Myöhemmin tässä artikkelissa Durden summaa: ”Kuten olen väittänyt jo ennen vuoden 2016 vaaleja, Donald Trumpin tehtävänä on olla laukaisijana useille globalistien ohjelmille, mitkä ovat olleet työnalla jo vuosikymmeniä. Trump on nyt tekosyy kaikelle. Trump ja populismi ovat tekosyitä uudistetulle ’monikeskeisyydelle’, tekosyy Saksan ja Kiinan yhteistyölle, tekosyy uudelle globaalille valuuttasysteemille ja, kaikkein todennäköisimmin, välitön syntipukki meneillään olevan taloudellisen romahduksen lopulliselle vaiheelle. Trump edustaa nähtävästi vanhaa maailmanjärjestystä ja sen ’barbarismia,’ Saksa ja Kiina ovat asetettu symbooliksi jollekin uudelle; uudelle maailmanjärjestykselle missä yhteistyö ja toisistaanriippuvuus ovat meidän aikamme suuria hyveitä.” Koska USA oli toisen maailmansodan lopusta Barack Obamaan asti globalisaation johtava tienraivaaja, nyt sen paikan täytyy ottaa joku muu valta koska Donald Trump on julistanut avoimen sodan globalisaation valtarakenteita vastaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että Trump valittiin virkaansa näiden samojen globalistien taholta, jotka käyttävät hänen populismiaan tekosyynä uuden maailmanjärjestyksen synnyttämiseen? Itse en usko mihinkään globalistien kaikkivoipaiseen salaliittoon missä heillä olisi kaiken aikaa kaikki langat käsissä eikä mitään tapahdu ellei se sitten kuulu heidän nimenomaiseen agendaansa. Tällaiseen maailmaan uskovilla on tapana nähdä piruja kaikkialla. Kun Trump viittoo joukkokouksissaan OK-käsimerkillä, se riittää heille todistukseksi siitä, että hän on 666 -käsimerkkiä käyttävä Illuminatin salainen jäsen (tällaiset uskomukset menevät jo vainoharhaisuuden puolelle). Uskon Brexitin ja sen jälki-ilmiönä seuranneen Donald Trumpin vaalivoiton olleen todellisia takaiskuja globalistien yhden maailman fantasioille, mutta globalistit voivat kääntää tappionkin edukseen ja tehdä Brexitistä ja Trumpista esimerkin siitä vanhasta maailmanjärjestyksestä, josta he ovat pyrkineet eroon jo vuosikymmeniä. Tästä syystä he ovat käyttäneet joukkotiedotusvälineitä koko kuluneen vuoden tämän juutalaiskristillisten arvojen ja kansallismielisen populismin uudelleennousun demonisoimiseksi.

Kiina rakentamassa uutta Silkkitietä

Näyttämö on asetettu selvästi valmiiksi Kiinan ja Saksan nousulle uuden maailmanjärjestyksen johtoon taaksepäin kääntyneen USA:n sijasta. Tämä on täsmälleen se mitä Hal Lindsey ennusti tapahtuvan jo 47 vuotta sitten. USA:n taloudellisen ylivallan romahtamisen lopullisena merkkinä tulee olemaan The Economist -lehden kohta jo 30 vuotta vanha ennustus dollarin siirtymisestä syrjään yhden maailmanvaluutan, Ilm. 13:nen luvun ennustaman pedon merkki rahajärjestelmän tieltä (jotkut arvelevat, että viimeaikoina markkina-arvoaan kasvattanut kryptovaluutta bitcoin tai jokin sitä vastaava olisi tämä globalistien unelmoima maailmanvaluutta, mikä näyttäisi järkevältä sen valossa että pedon merkki perustuu kolikoiden ja seteleiden sijasta sähköiseen maksusysteemiin). Kiinan taloudellista nousua seuraa luonnollisesti sen sotilaallinen nousu. Newsweek kertoo, että USA:n sotavoimien korkea-arvoisimman kenraali Joseph Dunfordin mukaan Kiina tulisi ohittamaan Pohjois-Korean ja Venäjän suurimpana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2025 idän ja lännen välillä on siis jälleen uusi kylmä sota (tai kenties kuuma sota), mutta tällä kertaa kommunistisen Kiinan ja länsiliittouman välillä.

Tämä kehitys seuraa täsmälleen Ilmestyskirjassa ennustettua käsikirjoitusta. Vielä selvemmäksi tämä tulee sen tiedon valossa, että Kiina suunnittelee palauttavansa muinaisen idän silkkitien, kaupallisen ja sotilaallisen valtatien Kiinasta Lähi-Itään, kuten ennustettu Johanneksen näyssä. Ilmestyskirjan mukaan kolmasosan ihmiskunnasta tuhoava Harmageddonin sota alkaisi Lähi-Idästä:

Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: ”Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella”. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä. Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun. – Ilm. 9:13-16

Koska Eufrat-joki virtaa itäisen Turkin, Syyrian ja Irakin läpi, se on tämä alue mistä Harmageddonin sota saisi alkunsa. Irakin ja Syyrian nykyiset levottmuudet ovat siis vasta alkua jollekin, mikä johtaa ihmiskunnan viimeiseen ja verisimpään sotaan (vaikka aivan viimeisin sota käydään vielä tuhatvuotisen rauhanajan lopussa) . Tässä kohdassa mainittu 200 miljoonainen sotajoukko viittaa idän kuninkaiden sotaliittoumaan, sillä kohta on rinnakkainen seuraavan profetian kanssa:

Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille. Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon. – Ilm. 16:12-16

Vertaamalla muuten seitsemän pasunan ja seitsemän vihan maljan tuomioita, voidaan päätellä että kyseessä on toisiaan täydentävät rinnakkaisprofetiat ja siten Ilmestyskirjaa ei pitäisi lukea niin, että seitsemän sinettiä, seitsemän pasunaa ja seitsemän vihan maljaa seuraa kaikki toisiaan kronologisessa järjestyksessä. Seitsemän pasunaa seuraa selvästi seitsemää sinettiä, mutta pasuna ja malja tuomiot päättyvät molemmat Jeesuksen takaisin tuloon Harmageddonin sodan jälkeen. Tämä on syytä mainita, koska jotkut opettavat mielestäni virheellisesti, että seitsemäs pasuna, jonka aikana Jerusalemin kaksi todistajaa temmataan taivaaseen (Ilm. 11:11-15) viittaa vihan ajan puolivälin tapahtumiin (tällä kohdalla on perusteltu myös ”mid-tribulation” tempausoppia mihin en itse yhdy).

Vaikka en yhdy Hal Lindseyn näkemykseen siitä, että Danielin kirjan 11. luvun ennustama Pohjan kuninkaan hyökkäys Israeliin ja Egyptiin (mikä tapahtuu seitsemän vuoden vihan ajan puolivälissä tai sen jälkeen) viittaa Hesekielen näkyyn Googin sodasta (eli Venäjän ja Iranin johtamaan sotaan Israelia vastaan), niin Ilmestyskirjan osalta yhdyn täysin siihen, että idän kuninkaat viittaavat Kiinan johtamaan sotaliittoumaan, joka ottaa yhteen Antikristuksen johtaman länsiliittouman kanssa. Tämä oli Hal Lindseyn esittämä näkemys jo hänen em. kirjassaan Maa entinen suuri planeetta. Lindseyn mukaan uudelleen elpyneestä Roomasta noussut Antikristus olisi tämän länsiliittouman johdossa USA:n presidentin sijasta. Eli aivan kuin USA ja Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana maailman kaksi johtavaa supervaltaa, niin vihan aikana se tulee olemaan EU ja Kiina. Neuvostoliiton täytyi romahtaa, jotta yhdistynyt Eurooppa voisi nousta sen tilalle. Samaten USA:n taloudellisen ja sotilaallisen ylivallan täytyy romahtaa, jotta Kiina ja EU voisi nousta sen paikalle uuden maailmanjärjestyksen johtoon.

Vaikka EU tulee johtamaan Harmageddonin sodassa koko läntistä pallonpuoliskoa ja Kiina koko itäistä pallonpuoliskoa, niin alkuunsa EU:n johtaja eli Antikristus hallitsee koko planeetan kattavaa globaalia taloudellista ja poliittista maailmanjärjestystä. Tämä on ennustettu selvästi Ilmestyskirjan 13. luvussa. Mutta vihan ajan puolivälin jälkeen Kiina liittolaisineen alkaa kääntyä tätä Ankristuksen läntistä hegemoniaa vastaan ja kokoaa 200 miljoonaisen armeijan, jonka se lähettää Keski-Aasian ja Lähi-Idän poikki Tel Megiddon kaupunkiin, Pohjois-Israeliin. Ilmestyskirjan mukaan se on kuitenkin Antikristus, Väärä profeetta ja heidän isänsä Saaatana, joiden suusta tulevat demonihenget ”lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.” 

Vain länsiliittouman agressio ja imperialistiset miehityssodat Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa selittää sen miksi Kiina lähtee raivoisaan vastahyökkäykseen vihan ajan lopulla. Hal Lindseyn tulkinnoissa se olisi Venäjä, joka valloittaa Lähi-Idän vihan ajan puolivälissä, mutta pelästyy lopulta ”idästä tulevia sanomia” eli Kiinan vastahyökkäystä (Dan. 11:44). Tähän tulkintaan liittyy vain kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, Venäjä on tällä hetkellä Kiinan liittolainen Shanghain yhteistyöjärjestössä (SCO), NATO:n itäisessä vastineessa, ja heillä on yhteiset intressit Lähi-Idässä. Toiseksi, Hesekielen näyssä Venäjän sota Israelia vastaan päättäyisi nöyryyttävään tappioon missä Venäjä ja sen liittolaiset kaatuvat Israelin vuorilla (Hes. 39:4), mutta Danielin 11. luvussa Pohjan kuningas miehittää Egyptin ja Israelin (monien muiden ohella) ja hänen kädestään pelastuu vain Jordania (Dan. 11:41-42). Sakarjan 14. luvun mukaan koko maailman sotisi Jerusalemia vastaan ja jakaisi kaupungin kahti, mikä rinnastuu moniin profetioihin  Vanhassa ja Uudessa Testamentissa missä Antikristuksen sanotaan hyökkäävän Israelia vastaan sen jälkeen, kun hän on asettanut kolmanteen temppeliin ”hävityksen kauhistuksen”.

Prinssi Charles sopii Harmageddonin sodan laukaisijaksi myös sen puolesta, että hänet tunnetaan voimakkaana Kiinan vihaajana, joka on tukenut avoimesti Dalai Lamaa, Kiinan perivihollista hänen johtaman Tiibetin separatistiliikkeen johdosta. Charlesin Kiinan vastaiset, jopa rasistiset (hän viittasi kiinalaisiin poliitikkoihin ”kauhistuttaviksi vanhoiksi vahanukeiksi”) näkemykset paljastuivat hänen kirjeistään jotka hän laati vuonna 1997, kun Britannia luovutti Hong Kongin hallinnan takaisin Kiinalle. Jo historiallisesti Kiinan ja Britannian suhteet ovat olleet hyvin tulehtuneet 1800 -luvun kahden oopiumsodan johdosta missä Kiina yritti rajoittaa Iso-Britannian moraalitonta oopiumkauppaa Itä-Aasiassa. Kirjoitin enemmän lännen romantisoiman vapaan Tiibetin – mitä länsi käyttää aseena Kiinan alueellista yhtenäisyyttä vastaan – kauhistuttavasta historiasta artikkelissa Harmageddonin shakkilaudalla. Kuinka tapahtumat Syyriassa toistavat 1800 -luvun suurta peliä Englannin leijonan ja Venäjän karhun välillä? Entä kuinka se kertoo Prinssi Charlesin olevan Raamatun Antikristus?

Tämä Britannian imperialistinen perintö Itä- ja Keski-Aasiassa ja Prinssi Charlesin ja hänen veljensä Andrewin halu jatkaa sitä, on se tekijä minkä uskon johtavan lopulta idän ja lännen väliseen  Harmageddonin sotaan. Tässä Kiinan viimeisin hanke uuden idän silkkitien rakentamiseksi tulee näyttelemään kieltämättä keskeistä osaa ja on todennäköisesti Johanneksen näkemä ”tie auringon noususta tuleville kuninkaille”. Alkuperäisen idän silkkitien – nimi johtui Kiinan länteen toimittamasta silkistä – historia palaa jo Aleksanteri Suuren aikaa, kun hänen valloituksena Aasiassa avasi paremmat kauppayhteydet idän ja lännen välillä. Silkin ohelle karavaanit kuljettivat sen kautta myös norsunluuta, kultaa, jalokiviä ja mausteita. Silkkitiellä oli merkittävä vaikutus historian kehitykseen.  1200-luvun lopulla venetsialainen tutkimusmatkaaja Marco Polo oli ensimmäisiä silkkitien läpi Kiinaan matkustaneita eurooppalaisia. Tämä avasi tien kaukoitään myös Euroopan kristityille lähetyssaarnaajille. Samoihin aikoihin monet tekniset innovaatiot, kuten painotekniikka, ruuti, kompassi saapui kaukoidästä Eurooppaan, mikä edesauttoi osaltaan renessanssin syntyä.

Suuren mongolivaltakunnan hajoaminen ja Turkin Ottomaani imperiumin nousu 1400 -luvulla, joka sulki Silkkitien läntisen pään Euroopan kristityiltä kansoilta, johti sen lopulliseen hajoamiseen ja uusien kauppayhteyksien syntyyn, kun Eurooppa alkoi etsiä vaihtoehtoisia kulkureittejä kaukoaasian. Juuri Silkkitien hajoaminen 1400 -luvulla sai Espanjan lähettämään Kristoffer Kolumbuksen länteen siinä toivossa, että Atlantin valtameren päässä olisikin ollut Kiina eikä uusi Amerikan manner. Samoin portugalilainen Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan ympäri Intiaan, koska Silkkitien romahtaminen päätti maitse tapahtuneet kauppayhteydet Itä-Aasiaan. Nämä tapahtumat johtivat suurten löytöretkien aikakauteen ja sen myötä Euroopan siirtomaavaltojen nousuun. Tänään Kiina aikoo tehdä jälleen historiaa avaamalla uuden idän Silkkitien länteen. Jos Silkkitien romahtaminen keskiajan lopulla johti lännen nousuun, niin johtaako sen uudelleen perustaminen lännen tuhoon? Tätä ainakin moni näyttäisi nyt pelkäävän lännessä.

20170805_WBC987
Sinisellä merireitti Euroopan ja Aasian välillä (One Road), punaisella maareitti (One Belt) ja mustalle rautatieyhteys Kaukoidästä Eurooppaan.

Tämä hanke, joka tunnetaan virallisesti nimellä One Belt, One Road Initiative (OBOR), on niin massiivinen rakennusprojekti, että sen odotetaan valmistuvan vasta vuonna 2049, kun Kiinan kansantasavalta täyttää 100 vuotta. Tarkoittaako tämä, että Harmageddonin sota ei voi tapahtua ennen tätä? Viereisestä kuvasta näkyy tämän projektin laajuus, mikä näyttää sen kunnianhimoiset tavoitteet meri- maa- ja rautatieyhteyksien avaamiseksi Kaukoidän ja Euroopan välille. Keski-Aasian ja Lähi-Idän poikki menevä tie jatkuu aina Moskovaan ja sieltä Rotterdamiin ja Venetsiaan asti. Johannes kertoo ”auringon noususta tulevien kuninkaiden tien” olevan valmiina vasta Eufrat-virtaan asti, kun Harmageddonin sota syttyy idän ja lännen välille. Tämä Kiinan suunnittelema tie ylittää myös Eufrat-virran Syyrian ja Turkin välisellä rajalla. On hyvin mahdollista, että tämä hanke olisi edennyt jo tälle alueelle seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Saanen muistuttaa, että ensimmäistä maailmansotaa edelsi Saksan Keisari Wilhelm II:n käynnistämä hanke, joka pyrki  Berliinin ja Bagdadin yhdistävän rautatieverkoston rakentamiseen. Sodan syttymisen taustoja selvittäneet historioitsijat ovat pitäneet tätä hanketta yhtenä ratkaisevana syynä siihen miksi Iso-Britannia liittoutui sodan edellä Ranskan ja Venäjän rinnalle Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Wikipedia kertoo miksi britit olivat niin huolissaan tästä hankkeesta:

Tämän rautatien historia ensimmäisen maailmansodoan asiayhteydessä kuvaa Saksan intressejä torjua Brittiläinen imperiumi ja Turkin intressejä torjua heidän venäläinen kilpailijansa. Kuten ’paikan päällä’ ollut aikalainen Morris Jastrow kirjoitti, ”Englannissa tunnettiin, kuten Napoleonin on sanottu huomioineen, Antwerp oli suuren mannervallan käsissä Englannin rannikkoa vastaan suunnattu pistooli, Bagdad ja Persian niemimaa Saksan (tai minkä tahansa voimakkaan vallan) käsissä on Intiaa vastaan suunnattu 42-senttimetrinen ase.”

Intia oli brittien tärkein ja tuotteliain merentakainen siirtomaa ja tästä syystä jo Napoleon Bonabarte tajusi aikanaan, että päihittääkseen Brittiläisen imperiumin, hänen tuli yrittää – sen sijaan, että hyökkäisi suoraan Brittein saaria vastaan – Intian valtausta tai brittien kauppayhteyksien katkaisemista Intiaan. Tästä syystä hän valloitti Egyptin ja Palestiinan vuosina 1798 -99, kunnes brittien ja turkkilaisten muodostama liittouma karkotti hänet takaisin Eurooppaan. Napoleonin valtakausi on tärkeä vaihe historiaa myös juutalaisesta ja raamatullisesta perspektiivistä, koska hän oli ensimmäinen Euroopan johtaja, joka vapautti juutalaiset Rooman kirkon vuosisatoja tukemalta syrjinnältä, antoi heille täydet kansalaisoikeudet ja aloitti juutalaisten emansipaationa tunnetun historian vaiheen missä yhä useampi kansakunta alkoi seurata Napoleonin asettamaa esimerkkiä. Hän suunnitteli myös juutalaisvaltion perustamista ja antoi jopa muodollisen julistuksen tästä vuonna 1799. Ellei britit ja turkkilaiset olisi karkoittaneet häntä Palestiinasta, juutalaisvaltio olisi voinut syntyä jo puolitoista vuosisataa aiemmin.

Vaikka Britannia ei hallitsekaan enää Intiaa, tällä alueella on yhä valtava geopoliittinen ja strateginen arvo maailman suurvalloille, kuten jo nähtiin Prinssi Andrewin kommentissa suuren pelin paluusta. OBOR hankkeen taustalla on Kiinan pyrkimys kasvattaa taloudellista ja sotilaallista vaikutusvaltaansa Lähi-Idässä. Vuosikymmeniä kestänyt lännen interventionismi on jättänyt alueen pelkkään kaaokseen ja sekasortoon ja moni Lähi-Idässä katsoo nyt itää kohden paljon myönteisemmin kuin he katsovat länteen. Kiina lupaa alueen vakauttamista ja taloudellista kehittämistä, kun taas länsi tarjoaa vain lahkolaissotia ja lisääntynyttä terrorismia roomalaista ”hajota ja hallitse” -strategiaa hyväksikäyttäen. Tietenkään Kiinan päämäärät eivät ole niin jaloja, kuin se antaa muiden ymmärtää ja sitä ajaa eteenpäin aivan sama öljynhimo. Kiina vain pyrkii pelaamaan korttinsa paremmin kuin länsiliittouma on pelannut. Kiinan kasvanutta vaikutusvaltaa ja intressejä Lähi-Idässä on käsitelty paremmin Abbās Varij Kāzemin ja Xiangming Chenin artikkelissa China and the Middle East: More Than Oil (helmikuu 2014). Tässä kirjoituksessa huomioidaan mm. seuraavaa:

Sen viimeisen kolmen vuosikymmenen aikaisen nopean taloudellisen kasvun johdosta, Kiina on tullut maailman suurimmaksi energiankuluttajaksi alle 20 vuodessa ja  vastaa lähes 20% maailman kokonaisesta energiankulutuksesta. Sen kukoistava talous vaatii Kiinaa tuomaan enemmän kuin puolet sen tarvitsemasta öljystä… Huolimatta Kiinan yrityksistä katsoa vaihtoehtoisiin energialähteisiin eri puolin maailmaa, kuten Keski-Aasiassa, sen riippuvaisuus Lähi-Idän öljystä on noussut ajan myötä. Lähi-Itä on tällä hetkellä suurin raakaöljyn viejä Kiinaan (katso kuva 2). Kiinan Lähi-Idästä tuoman öljyn osuus oli 48% vuonna 1990, 49% vuonna 2005 ja 51%  vuonna 2011. On odotettu, että Kiinan raakaöljyn tuonti Lähi-Idästä saavuttaa 70% vuoteen 2020 mennessä ja jatkaa kasvuaan vuoteen 2035 asti, Kansainvälisen Energiaviraston mukaan. Saudi Arabia on Kiinan suurin energian toimittaja noin miljoonalla tynnyrillä päivää kohden, vastaten 20% Kiinan raakaöljy tuonnista. Ei paljon Angolan takana, Iran on toinen tärkeä Lähi-Idän maa, joka lahjoittaa noin 10% Kiinan kokonaisesta öljyn tuonnista.

Mutta toisin kuin länsi, joka on pyrkinyt hallitsemaan Lähi-Itää sotilaallisin interventioin ja verisiä sisällissotia tukemalla, Kiinan taktiikkana on harjoittaa pehmeää diplomatiaa ja liittosuhteiden rakentamista. Kirjoittajat jatkavat: ”Kiina on saavuttanut huomattavan kasvun kauppasuhteissa ja infrastruktuurien rakentamisessa monissa Lähi-Idän maissa. Keskellä kaikkea tätä taloudellista hyötyä Kiina on ylläpitänyt käytännöllistä, ei-interventionistista suhdetta koskien isoja kysymyksiä. Huolimatta aiemmin keskustellusta Iranin ydinohjelmasta, Kiina on jäänyt enemmän tai vähemmän neutraaliksi Palestiina-Israel konfliktissa ja onnistunut ansaitsemaan rakentavan roolin molempien Palestiinan ja Israelin johtajien silmissä. Koskien kriisiä Syyriassa, Kiina on omaksunut maltillisen aseman ja puoltanut poliittista ratkaisua täydennettynä sen humanitaarisilla pyrkimyksillä auttaa sairaaloiden rakentamisessa Jordaniaan Syyrian pakolaisille. Pähkinänkuoressa, Kiina on ’katsomassa keskelle Lähi-Idässä [Middle East]'”

Kiinan rooli Lähi-Idässä ei ole vain taloudellista ja poliittista yhteistyötä, mutta myös sen sotilaallisen vallan laajentamista. Toisessa kirjoituksessa todetaan: ”Viimeisen kolmen vuoden aikana Kiinan lähestyminen Lähi-Itää kohtaan on kuitenkin muuttunut ja maa aikoo jättää suuremman sotilaallisen jalanjäljen Lähi-Itään. Tämä muutos kiinalaisessa ulkopolitiikassa kohti Lähi-Itää voi saada tasapainottavan vaikutuksen Lähi-Idässä ja toisaalta symbolisoida askelta kohti USA:n hegemonian laskua. Vuonna 2016 Kiina tarjosi sotilaallista apua Syyriaan humanitaarisen avun ohella. Tällä hetkellä Etelä-Libanonissa on arvioilta 1000 kiinalaista sotajoukkoa suorittamassa rauhanturvaamista Hizbollahin ja Israelin välillä.” Joten palatakseni vielä kysymykseen siitä kuka ottaa ISIS:in paikan Islamilaisen Valtion romahtamisen jälkeisessä Irakissa, tähän kysymykseen tarjoaa osviittaa Johanneksen näky idän 200 miljoonaisesta armeijasta. Kun Kiinan massiivinen armeija etenee Keski-Aasian ja Lähi-Idän Eufrat-virran poikki kohti Israelia, sen tiellä ei voi olla mitään esteitä. Toisin sanoen, koko tuo alue Iranista Irakiin ja Syyriaan tulee olla Kiinan vaikutuspiirissä, jotta se voisi rakentaa tämän valtatien näiden kansojen lävitse missä heillä on esteetön kulkureitti kohti länttä.

Iranin, Irakin ja Syyrian hallinto on jo Kiinan ja Venäjän vaikutuspiirissä. Näin ei ollut vielä Iranin Shaahin tai Saddam Husseinin aikana. Vuoden 2003 Irakin sota johti Iranin ja Irakin pitkään jatkuneiden vihollisuuksien päättymiseen, kun maahan syntyi vuonna 2005 Iranille sympaattinen Shiia-hallitus. Irak on nyt Israelin ja Amerikan kuolemalla uhoavan Iranin vaikutuspiirissä mistä myös Donald Trump kritisoi George W. Bushin päätöstä syrjäyttää Saddam vallasta Syyskuun 11. jälkeen. Henry Kissinger, johtava uuden maailmajärjestyksen arkkitehti, sanoi elokuussa, että ISIS:in syrjäyttäminen tekisi sijaa ”Iranin radikaalin imperiumin” synnylle (missä hän saattoi olla hyvinkin oikeassa). Persian nousulla on tietenkin tärkeä rooli myös Googin sotaa silmällä pitäen, mutta tässä artikkelissa olen keskittynyt enemmän Harmageddoniin. Koska ymmärrykseni mukaan Googin sota edeltää Harmageddonia – mahdollisesti myös Antikristuksen valtaannousua – valtarakenteet Lähi-Idässä voivat muuttua vielä hyvinkin paljon. On kuitenkin todennäköistä, että Irak ei päätyisi enää USA:n tai länsiliittouman valtaan ja että tämä alue pysyy Venäjän ja Kiinan vaikutuspiirissä aina Harmageddonin alkuun asti. Joulukuussa 2015 Kiinan ja Irakin hallitus teki sopimuksen missä he lupasivat tiivistää yhteistyötään ”taloudellisesti, teknologisesti, sotilaallisesti, diplomaattisesti ja energian alueella”.

Johtopäätös

Kuten jo sanoin, tulevaisuutta on hyvin vaikea ennustaa tai esittää tarkkoja arvioita siitä miten tapahtumat kehittyisivät loppua kohden. Ajan kuluessa saamme moniin asioihin yhä suurempaa ymmärrystä, kuten Dan. 12:4 meille kertoo. Tällä hetkellä Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjen kirjaimellinen täyttyminen lähihistoriassa näyttää käyneen yhä todennäköisemmäksi. Kiinan OBOR -hanke on tästä vain yksi esimerkki. Päätänkin tämän artikkelin Kaikkivaltiaan Luojan omiin sanoihin:

Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen. Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.”(Jes. 46:9-13)

Katso myös nämä:

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s