En nyt ota tässä mitään syvällistä analyysia koskien Jamal Khashoggin kuolemaa, joka murhattiin Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa 2. lokakuuta. Mainitsen kuitenkin muutaman kiusallisen tosiasian  Khashoggin historiasta, joka ei sovi valtamedian tukemaan narratiiviin demokratiaa ja ihmisoikeuksia rakastaneesta journalistista, joka murhattiin julmasti Saudi-kruununprinssi Mohammed Bin Salmanin taholta, jota Donald Trump on ylistänyt aiemmin. Jokainen blogiani pidemmän aikaa seurannut tietää, että olen ollut hyvin kriittinen Saudi-Arabiaa ja sen kuningasperhettä kohtaan. Olen vihjaillut heidän olleen osa kansainvälistä salaliittoa, joka oli mukana Syyskuun 11. terroristien ja myöhemmin ISIS:in rahoittamisessa. Tätä syytöstä tukee mm. Wikileaksin vuotamat Hillary Clintonin sähköpostiviestit ja USA:n tiedustelunelinten virallinen yhteenveto Syyskuun 11. tapahtumista niin kutsutussa 28-sivussa, jotka Bushin hallitus määräsi salaiseksi informaatioksi kansallisen turvallisuuden nimessä. Olin alkuunsa myös hyvin kriittinen presidentti Trumpin ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan tekemästä 350 miljardin dollarin asekaupasta Saudi-Arabia kuningaskunnan kanssa. 

Myöhemmin olen esittänyt Trumpin ja Saudi-Arabian lämpimiin suhteisiin myös myönteisemmän näkökannan. Kandidaattina Trump oli hyvin kriittinen Saudeja kohtaan ja vihjaili moneen otteeseen heidän olleen Syyskuun 11. -iskujen takana. Tosiasiassa Trump on ollut aina hyvin kriittinen Saudeja kohtaan. Tästä on osoituksena esimerkiksi hänen viimeisin puheensa YK:n yleiskokouksessa missä hän hyökkäsi peitellysti Saudi-Arabiaa vastaan: “OPEC ja OPEC kansakunnat, kuten tavallista, ovat huijaamassa koko maailmaa enkä pidä siitä yhtään. Kenenkään ei tulisi pitää siitä. Puolustamme monia näistä kansoista tyhjän tähden, ja sitten he ottavat hyödyn meistä antamalle meille korkeat öljyn hinnat. Ei hyvä asia.” Reutersin haastattelussa huhtikuussa 2017, mikä juhli hänen ensimmäistä 100-päiväänsä presidenttinä, hän sanoi:

Kun katsot mitä tapahtuu päiden katkomisineen, emme ole nähneet tällaista sitten keskiajan. Monet kansat jotka ovat meidän oletettuja ystäviä – ja enkä aio käyttää näiden maiden nimiä – monet kansat jotka ovat väitettyjä ystäviämme luovat tätä ideologiaa antamalla massiivisia määriä rahaa ja he tukevat heidän ideologiaansa ja ihmisiä joille he antavat rahaa. Mutta se on hyvin sairas ideologia, erittäin, erittäin sairas, ja se on radikaalia islamia… suoraan sanoen Saudi-Arabia ei ole kohdellut meitä reilusti sillä menetämme valtavasti rahaa puolustaessamme Saudi-Arabiaa ja he eivät ole kohdelleet meitä reilusti.

Arabiystävillään, jotka rahoittivat islamisteja ja tukivat islamistista ideologiaa ympäri maailman, Trump viittaisi tietysti maihin kuten Saudi-Arabia ja Qatar. Trump sanoi tämän vain viikkoja ennen ensimmäistä ulkomaanmatkaansa Saudi-Arabiaan. Aina siitä lähtien liberaali valtamedia ja myös osa oikeiston ja vasemmiston vaihtoehtomedioista on kritisoinut Trumpin lämmintä suhdetta Saudi-Arabian ihmisoikeuksia polkevan diktatuurin kanssa. Vaihtoehtomedioiden hyväksi on sanottava se, että he kritisoivat yhtälailla myös Bushin, Obaman ja Hillary Clintonin läheisiä suhteita Saudi-Arabiaan, kun Saudien tukemien al-Qaidan ja ISIS:in valta oli  huipussaan. Mutta valtamedian toimittajilla on herännyt vasta nyt moraalinen paheksunta poliitikkojen suhteista wahhabistiseen Saudi-Arabiaan. Ei heitä huolettanut vuonna 2016 se, että Hillary Clinton vastaanotti yli 20% kampanjarahoituksistaan Saudien kuningashuoneelta – siis samalta perheeltä, joka Hillaryn omien sähköpostiviestien mukaan rahoitti ISIS:tä (samalla kun Hillary esitti itsensä naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajana).

Jos kritisoin aiemmin Bushin, Obaman ja Hillaryn suhteita Saudi-Arabiaan, niin miksi puolustan nyt Trumpin läheistä liittolaisuutta Saudien kanssa? Koska hänen strategiansa ei ole purkaa kokonaan aikaisempia valtiollisia kauppa- ja liittosuhteita vaan neuvotella ne uudestaan paremmilla ehdoilla. Tämä koskee vapaakauppa suhteita kuten NAFTA:aa kuin myös Iran-sopimusta. Ennen kuin hän purki Obaman vuonna 2015 tekemän Iran -sopimuksen, hän sanoi tähtäimessään olleen Iranin ydinsopimuksen uudelleenneuvottelu. Donald Trump on kuuluisa vuonna 1987 kirjoittamastaa bestselleristä nimeltä Art of the Deal eli sopimuksenteon taito. Vaikka kirja koskee toimintaohjelmaa menestyneeseen liiketoimintaan, monet uskovat että Trump soveltaa tätä samaa taktiikkaa myös politiikkaan. Tämä koskee hänen ulkosuhteitaan Kiinaan, Venäjään, Pohjois-Koreaan, Iraniin ja moniin muihin maihin, yhtälailla USA:n liittolaisiin kuin vihollisiinkin, niin kauppapoliittisesti kuin sotilaallisesti. Seuraava lainaus on peräisin tästä kirjasta:

Pahin mahdollinen asia, jonka voit tehdä sopimuksessa on saada se näyttämään epätoivoiselta. Tämä saa toisen kaverin haistamaan veren ja olet kuollut. Paras mahdollinen asia jonka voit tehdä on sopimus voimasta käsin, ja vaikutusvalta on suurin voima joka sinulla voi olla. Vaikutusvalta on jonkin sellaisen omistamista mitä toinen kaveri haluaa. Tai vielä paremmin, tarvitsee. Tai kaikista parhaiten, jota ilman toinen ei voi tehdä mitään. Valitettavasti näin ei ole aina, mistä syystä vaikutusvalta vaatii usein kuvittelua ja myyntitaitoa.

Trumpin politiikka Pohjois-Korean suhteen on tästä malliesimerkki. Ajatellaampa esimerkiksi seuraavaa. Kim Jong-un ampui kesällä 2017 ydinohjuksia Japanin yli ja uhkasi lähettää yhden myös USA:n Guamin tukikohtaan Tyynellämerellä. Jos Trump olisi puhunut tuolloin pehmeästi Pohjois-Korean diktaattorille ja sanonut USA:n olevan valmis sopimukseen Pohjois-Korean kanssa ydinsodan välttämiseksi, niin se olisi saanut hänet näyttämään epätoivoiselta ja ollut siten pahin mahdollinen lähtöasetelma rauhaan johtavan sopimuksen synnylle. Pohjois-Korea olisi voinut kiristää USA:ta ja voittaa vain aikaa ydinohjelmansa kehittämiseksi. Mutta sen sijaan Trump piti päänsä kylmänä ja uhkasi vastata “tulella ja raivolla” mikäli “rakettimies” ei lopettaisi pian agressiivista käyttäytymistään.

---

---

Tämä strategia toimi sillä se osoitti Trumpin olevan valmis riskeeraamaan mielummin rauhan kuin suostumaan huonoon sopimukseen. Tietäessään, ettei Pohjois-Korealla olisi mitään mahdollisuuksia selviytyä USA:n ylivoimaista sotateknologiaa vastaan, Kim Jong-unilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua neuvotteluihin ydinohjelmansa purkamiseksi. Myös toinen maailmansota olisi vältetty jos Britannian pääministeri Neville Chamberlain olisi noudattanut samanlaista “sopimus-voimasta-käsin” -politiikkaa Hitlerin suhteen. Sen sijaan hän päätti myötäillä ja lepytellä luovuttamalla Saksalle Tšekkoslovakian sudeettialueet siinä uskossa, ettei Hitler hyökkäisi enää muihin maihin. Mutta mitä tulee Saudi-Arabiaan, niin  Trumpin tavoitteena ei ollut purkaa USA:n vuosikymmeniä kestänyttä liittolaisuutta tähän takapajuiseen arabikuningaskuntaan, vaan neuvotella sen sijaan uudet ehdot maiden ystävyyden säilyttämiseksi. Yksi näistä ehdoista oli se, että Saudit ja muut Persianlahden maat lopettaisivat tukensa islamistiselle jihad-terrorismille. Toinen oli se, että he käynnistäisivät prosessin sisäisiin uudistuksiin kohti liberaalia ja avointa sekulaaria yhteiskuntaa. Reuters raportoi toukokuussa 2017:

Yhdysvallat ja Persianlahdenmaat allekirjoittavat sopimuksen sunnuntaina koordinoimaan heidän pyrkimyksiään terroristiryhmien rahoittamista vastaan, merkittävä Valkoisen Talon viranomainen sanoi, kun USA:n Presidentti Donald Trump vierailee alueella. Saudi kruununprinssi Mohammed bin Nayef ja USA:n ulkoministeri Rex Tillerson allekirjoittavat yhteisymmärryksen muistion Riadissa missä kuuden Persianlahden maan neuvosto (GCC) pitää kokousta Trumpin kanssa. “Toivomme mukaan se on kauimmaksi edennyt sitoumus olla rahoittamatta terroristi järjestöjä, jota (USA:n) valtionvarainministeriö tulee valvomaan jokaisen virkaveljensä kanssa,” sanoi Dina Powell, Valkoisen Talon kansallisen turvallisuusstrategian sijaisneuvontaja. “Ainutlaatuinen pala sitä on se, että joka ikinen heistä on allekirjoittanut vastuunsa ja he tulevat syyttämään terrorismin rahoittamisesta, yksilöt mukaanlukien.” GCC käsittää Saudi-Arabian, Qatarin, Kuwaitin, Omanin, Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat ja Bahrainin. Lännen viranomaiset uskovat, että rikkaissa Persianlahden maissa elävät ihmiset ovat olleet tärkeä lähde sunni-islamisti ryhmien rahoittamisessa, jotka taistelevat Irakissa ja Syyriassa, mukaanlukien Islamilainen Valtio ja al-Qaida.

ISIS:in rahoituksen päättyminen Saudien ja Qatarin hallitsevalta eliitiltä selittää paljolti sitä miksi miksi 98 prosenttia ISIL:in kalifaatista Irakissa ja Syyriassa oli kadonnut vuoden 2017 loppuun mennessä ja yli puolet näistä aluemenetyksistä esiintyi Presidentti Trumpin aikana. Pian Trumpin Saudi-Arabian vierailun jälkeen uudistusmielinen Mohammed Bin Salman kaappasi vallan aikaisemmalta kruununprinssiltä ja lokakuussa 2017 hän käynnisti puhdistukset missä vangittiin satoja saudi-arabilaisia liikemiehiä, ex-ministereitä ja jopa kuningasperheen jäseniä, mukaanlukien vaikutusvaltainen multimiljardööri Al-Waleed bin Talal, jolla on ollut läheinen suhde mm. Prinssi Charlesiin, ja Osama Bin Ladenin velipuoli Bakr Bin Laden. Bakr tapasi Charlesin kaksi viikkoa Syyskuun 11. jälkeen ja hän johti vaikutusvaltaista Binladin Group perheyritystä, jonka Syyskuun 11. uhrien omaisten lakimiehet epäilivät olleen osallisena terrori-iskujen rahoittamisessa. Kirjoitin tästä jo artikkelissani Onko Arabikevät saapunut vihdoinkin Saudi-Arabiaan? Mitä ihmettä Islamin (ja terrorismin) kehdossa on tällä hetkellä oikein meneillään?

Saudien nykyinen kruununprinssi Mohammed Bin Salman on epäilemättä tyranni ja yksinvaltias, mutta hän on saanut aikaan myös monia positiivisia uudistuksia kuten ajo-oikeuden myöntäminen naisille (parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Meille länsimaalaisille tällainen tuntuu tuskin kovin edistysmieliseltä, mutta symboolisesti se on tärkeä merkki paljon liberaalimpien ja suvaitsevaisempien arvojen noususta Saudi-Arabiassa. Viimesyyskuisessa puheessaan YK:n yleiskokouksessa, Trump mainitsi nämä muutokset Lähi-Idässä osana hänen ulkopoliittisia saavutuksiaan:

Lähi-Idässä meidän uusi lähestymisemme on myös tuottamassa suuria harppauksia ja todella historiallisia muutoksia. Seuraten matkaani Saudi-Arabiaan viimevuonna, Persianlahden maat aukaisivat uuden keskuksen mikä kohdistuu terroristien rahoitukseen. He määräävät uusia sanktioita, työskennellen meidän kanssamme, jäljittääkseen terroristien verkostoja ja ottaakseen enemmän vastuuta terrorismin ja ekstremismin vastaisessa taistelussa heidän omalla maallaan. Yhdistynyt Arabiemiraattikunta, Saudi-Arabia, ja Qatar ovat luvanneet miljardeja dollareita auttaakseen Syyrian ja Jemenin kansoja. Ja he tavoittelevat useita väyliä lopettaakseen Jemenin kauhean sisällissodan… Kiitos Yhdysvaltojen ja meidän kumppaniemme, olen tyytyväinen voidessani raportoida, että ISIS:inä tunnetut verenjanoiset tappajat on ajattu alueelta jota he kerran pitivät Irakissa ja Syyriassa. Jatkamme työtämme ystäviemme ja liittolaistemme kanssa kieltääksemme radikaaleilta islamilaisilta terroristeilta minkä tahansa rahoituksen, territorion tai tuen, tai minkä tahansa keinon tunkeutua meidän rajoillemme… Saudi Arabiassa Kuningas Salman ja kruununprinssi pyrkivät rohkeisiin (sisäisiin) uudistuksiin.

Tämä kaikki on saanut nyt paljon ikävämmän käänteen Jamal Khashoggin kuoleman myötä. Se on tahrannut M.B.S:n maineen uudistusmielisenä kruununprinssinä. Etenkin ne jotka eivät halua tunnustaa Trumpin ulkopoliittisia saavutuksia, ovat olleet nopeita syyttämään murhasta Saudi-Arabiaa, koska se tarjoaa heille tekosyyn hyökätä taas presidentti Trumpia vastaan, joka on nähty Mohammed Bin Salmanin liittolaisena. Trump esimerkiksi puolusti viimelokakuussa M.B.S:n poliittisia puhdistuksia kirjoittamalla Twitterissä: “Minulla on suuri luottamus Kuningas Salmaniin ja Saudi-Arabian Kruununprinssiin, he tietävät tarkasti mitä ovat tekemässä…” Vaikka pidänkin täysin mahdollisena, että Khashoggi olisi murhattu Saudi-Arabian valtaa pitävän perheen määräyksestä, niin on syytä panna merkille muutamia kiusallisia tosiasioita Khashoggin historiasta ja poliittisista ideoista.

Jamal Khashoggi ja Muslimiveljeskunta

Ensinnäkin, sananvapauden kieltäminen ja journalistien murhaaminen ja on aina väärin. Tämä ei ole puolustuspuhe Saudi-Arabian poliittista systeemia kohtaan. Khashoggi murhattiin hyvin julmasti. Hänet kuulemma leikattiin elävältä luusahalla. Daily Mail kertoo kuinka hänen väitetty teurastajansa Muhammad al-Tubaigy käski muiden laittaa korvasuojaimet ja sanoi: “Kun teen tätä työtä, kuuntelen musiikkia”. Kuulostaa kuin joltain Hostel tai Saw tapaisten gore-elokuvien vastenmieliseltä kidutuskohtaukselta (älä vain koskaan katso niitä). On kuitenkin monia syitä epäillä valtamedian tukemaa kuvaa vapautta ja demokratiaa ajaneesta riippumattomasta journalistista. Jamal Khashoggi oli Osama Bin Ladenin hyvä ystävä 80 -luvulla, kun hän tapasi hänet Afganistanissa Neuvostomiehityksen aikaisen vastajihadismin aikana (jota USA ja Saudi-Arabia tuki), ja piti tähän yhteyksiä vielä 90 -luvulla Saudien tiedustelun piikkiin. Syyskuun 11. jälkeen hän pyrki erkaantumaan vanhasta ystävästään, mutta kun USA:n sotavoimat tappoi Bin Ladenin Pakistanissa toukokuussa 2011, Khashoggi kirjoitti Twitterissä:

Romahdin itkuun sydän murtuneena sinun tähtesi Abu Abdullah [Osaman lempinimi]. Olit kaunis ja rohkea noina päivinä Afganistanissa ennen kuin antauduit vihaan ja intohimoon.

Tästä voisi luulla, ettei hän tukenut Osaman poliittisen islamin tai islamismin ideologiaa, mutta Jamalin toiset kirjoituksensa antavat ymmärtää muuta. The New York Times paljastaa hänestä mm. seuraavaa: “Useat hänen ystävänsä sanovat, että herra Khashoggi liittyi varhain Muslimiveljeskuntaan. Vaikka hän myöhemmin lakkasi osallistumasta Veljeskunnan tapaamisiin, hän säilyi perehtyneenä sen konservatiiviseen, islamistiseen ja usein lännen-vastaiseen retoriikkaan, mitä hän  saattoi käyttää hyväkseen tai kätkeä riippuen siitä kenen kanssa hän oli milloinkin ystävystämässä.” Elokuussa hän puolusti järjestöä julkisesti The Washington Postin kolumnissaan sanoen, että “Muslimiveljeskunnan hävittäminen ei ole mitään muuta kuin demokratian lakkauttaminen ja tae siihen, että arabit jatkavat elämistään autoritääristen ja korruptoituneiden hallintojen alla.” Al Jazeera kertoi marraskuussa 2017:

Saudi-Arabian veteraanijournalisti ja poliittinen kommentoija on sanonut, että jos Saudi-Arabia haluaa haastaa Iranin, sen tulee uudelleen-omaksua sen oikea uskonnollinen identiteetti Wahhabi-islamistisena herätysvaltiona ja rakentaa liittoumia järjestöjen kanssa, joiden juuret on poliittisessa Islamissa sellaisissa kuin Muslimiveljenkunta. Jamal Khashoggi kirjoitti säännöllistä kolumnia Saudi-omistamaan Al Hayat uutislehteen ennen kuin hänet kiellettiin viimevuoden joulukuussa Donald Trumpille kriittisistä mielipidekirjoituksista, kun hän voitti vuoden 2016 presidentinvaalit.

Esiintyen Al Jazeeran arabiankielisellä TV-kanavalla Ilman Rajoja -ohjelmassa keskiviikkona, Khashoggi sanoi, että Saudi-Arabian tulisi rakentaa sen sunniperustaa arabimaailmassa ja lopettaa sen sota poliittista islamia vastaan jos se haluaa voittaa sotansa Iranin kanssa. “Kruununprinssi  Mohammed bin Salmanin tulisi päästä eroon hänen kompleksistaan Muslimiveljeskuntaa vastaan ja lopettaa heidän kohtelunsa vihollisena tai uhkana Saudi-Arabialle,” hän sanoi. “Tämä on suuri virhe.”

Jamal Khashoggi siis halusi viedä Saudi-Arabiaa taaksepäin, kun taas kruununprinssi Mohammed Bin Salman haluaa viedä sitä eteenpäin. MBS on tuominnut ainakin julkisuudessa poliittisen islamin ja Saudi-Arabian wahhabistisen historian, minkä hän näkee pilanneen maan julkisivua vuodesta 1979 lähtien. Hän väittää Saudi-Arabian olleen 50 -luvulla paljon sekulaarimpi yhteiskunta missä naisilla oli tapana pukeutua julkisesti hameisiin ja leninkeihin. Hän on ottanut edeltäjiinsä nähden paljon myönteisemmän kannan myös Israeliin, arabien periviholliseen, ja näkee tämän maan tärkeänä liittolaisena Irania vastaan. Khashoggi sitä vastoin “ilmaisi toivon, että Saudi-Arabia palaisi takaisin ottaakseen arabimaailman johtajuuden ja kääntäisi fokuksen asioihin, jotka ovat hyvin tärkeitä arabeille, pääasiassa tuki palestiinalaisille heidän taistelussaan Israelia vastaan.”

Miten tämä kaikki sopii yhteen CNN:n eli Clinton News Networkin väitteisiin, että Khashoggi oli “journalisti joka teki yksinkertaisesti työtään kehittyen islamistista, jota hän oli kahdessakymmenissään, paljon liberaalimpiin näkökantoihin siihen mennessä kun hän oli neljässäkymmenissään” ja että “vuoteen 2005 mennessä Khashoggi sanoi hylänneen Islamistisen idean Islamilaisen valtion luomisesta ja kääntyi uskonnollista valtajärjestelmää vastaan Saudi-Arabiassa. Hän omaksui myös Valistuksen ajan ja Amerikan ideat kirkon ja valtion erottamisesta.” Khashoggi oli siis ensialkuun Osama Bin Ladenin ja hänen Islamistisen ideologiansa tukija ja kääntyi sitä vastaan vuoteen 2005 mennessä. Mutta taas vuoteen 2017 mennessä hän alkoi ilmaista Muslimiveljeskunnalle ja Saudi-Arabian wahhabisteille myönteisiä näkökantojaan. Palasiko Khashoggi nuoruutensa fanatismin vanhoille juurille vai oliko hän fanaatikko alusta loppuun huijaten joitakin läntisiä toimittajia, etenkin niitä jotka ovat tarpeeksi tyhmiä työskennelläkseen CNN:lle eli Caliphate News Network:ille. 

Lisäksi, kaukana siitä että hän olisi ollut aina Saudi-Arabian kuningasperheen kärkevä kriitikko ja sen perivihollinen, Jamal Khashoggi työskenteli kauan aikaa Saudien valtaa pitävälle suvulle. 80 -90 -luvuilla hän toimi Saudi-Arabian tiedustelupalvelulle Prinssi Turki al-Faisalin alla, joka johti sitä vuodesta 1979 vuoteen 2001 asti, eroten sen johdosta vain kymmenen päivää ennen Syyskuun 11. terrori-iskuja. Vuonna 2003 hän siirtyi Lontooseen – väitetysti maanpakoon – tullen siellä neuvonantajaksi al-Faisalille, joka toimi tuolloin Saudien suurlähettiläänä Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Kuten kerroin jo tässä artikkelissani, Prinssi Turki al-Faisal ei ole vain Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä (hän oli juhlavieras mm. Charlesin ja Camillan häissä vuonna 2005), mutta hänellä oli myös keskeinen rooli USA:n ja Saudien tiedustelun suunnitelmassa ajaa venäläiset Afganistanista Saudien rahoittamien ja CIA:n kouluttamien mujahideentaistelijoiden avulla.

Prinssi Turki al-Faisal tapasi Bin Ladenin jo vuonna 1978 ja poimi hänet Saudien tukemien jihadistiverkostojen johtoon, jotka perustivat myöhemmin al-Qaidan. Tämän serkku Prinssi Bandar, joka toimi USA:n suurlähettiläänä terrori-iskujen aikaan, sanoi kerran Valkoisen Talon työntekijöille: “Me loimme tämän liikkeen [Al-Qaidan] ja me voimme myös hallita sitä.” Tämä on sama mies, jonka Syyskuun 11. terrori-iskujen tutkinnan salaiseksi luokiteltu 28-sivua paljastaa rahoittaneen vuodesta 1998 lähtien miestä nimeltä Osama Bassnan, jolla puolestaan oli yhteyksiä kahteen lentokonekaappariin. Turki a-Faisalin tapaan Prinssi Bandar on Walesin Prinssi pitkäaikainen ystävä ja myös hän oli kutsuvieraana Charlesin ja Camillan häissä. Khashoggilla itsellään oli siis monia hämäriä yhteyksiä Saudien kuningasperheen jäseniin joiden on väitetty olleen osallisina salaliittoon Syyskuun 11. tapahtumien takana (ei “tinahattujen” vaan terrori-iskussa menehtyneiden omaisten asianajajien taholta). Wikipedia kertoo Turki al-Faisalista:

Oikeussalin valaehtoinen todistus, joka annettiin 3. helmikuuta 2015, väittää että Zacarias Moussaoui palveli kuriirina Osama bin Ladenin ja Turki bin Faisal Al Saudin välillä myöhäisellä 1990 -luvulla, ja että Turki esitteli Moussaouin Bandarille. Zacarias Moussaoui lausui valan alla ja kirjoitti tuomari George B. Danielsille, että Saudi kuningasperheen jäsenet, mukaanlukien Prinssi Bandar, lahjoitti Al-Qaidalle ja auttoi rahoittamaan Syyskuun 11. iskut.

Saudi-kuningasperheen ohella Khashoggilla on omituinen yhteys myös Englannin kuninkaallisiin. Hän oli nimittäin Dodi-Al-Fayedin ensimmäisen polven serkku, Walesin Prinsessan rakastajan jotka molemmat kuolivat Parisiin Pont de l’Alma tunnelissa 31. elokuuta 1997. Dodin isä Mohammed Al-Fayed on väittänyt jo 20 vuoden ajan, että Prinsessa Dianan ja hänen poikansa kuolema järjestettiin kuningasperheen määräyksestä ja toteutettiin Hänen Majesteettinsa salaisen palvelun MI6:n toimesta (ks. Kuinka Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone ja “Transylvanian Prinssi” hallitsee maailmaa kulissien takana? Todisteet salaliitosta Syyskuun 11. terrori-iskujen takana vie jäljet samaan henkilöön, joka järjesti Prinsessa Dianan salamurhan reilu neljä vuotta aiemmin.) The New York Times sanoo: “Hän [Khashoggi] matkusti Kuningas Abdullahin kanssa ja kasvoi läheiseksi Prinssi Alwaleed bin Talalin kanssa, miljardööri investoijan, joka vangittiin myöhemmin kruununprinssi Mohammedin taholta.” 

Prinssi Alwaleed bin Talal on myös yksi Prinssi Charlesin Saudi-ystävistä ja hän on ollut avoimen vihamielinen Donald Trumpia kohtaan (vuonna 2016 hän ajautui tämän kanssa Twitter-sotaan). Jonkun täytyy siis kysyä, että mitä ihmettä on oikein meneillään. Kuka todella murhasi Jamal Khashoggin ja mink tähden? Liberaali valtamedia haluaa meidän uskoa sen olleen Mohammed Bin Salman sen enempää kyselemättä tai kyseenalaistamasta Khashoggin roolia hyveellisenä journalistina. Mutta hänen omat yhteydet Musliveljeskuntaan, Osama Bin Ladeniin ja Syyskuun 11. salaliitosta syytettyihin Saudi-kuninkaallisiin, piirtää eteemme aivan toisenlaisen kuvan. Voimmeko todella luottaa edes raportteihin hänen äärimmäisen julmasta kuolemastaan? Khashoggi oli myös Turkin islamistipresidentti Recep Tayyip Erdoğanin läheinen ystävä vaikka Erdoğania voi kutsua tuskin journalistien ja vapaan median ystäväksi. Nyt presidentti Trump on itse kääntynyt Mohammed Bin Salmania vastaan sanoen sen olevan “hyvin järkevää olettaa”, että MBS olisi ollut murhan takana. 33 -vuotias nuori ja kunnianhimoinen MBS ei ole ollut myöskään Erdoğanin suosiossa, joka on Qatarin vahva liittolainen (MBS käynnisti ristiretken naapurimaataan Qataria vastaan sen terrorismin rahoituksen vastaisen sodan nimessä).

Tunteeko presidentti Trump tarvetta liittoutua nyt Erdoğanin puolelle Saudi-Arabiaa vastaan? Etenkin kun Erdoğan vapautti äsken kristityn pastorin Andrew Brunsonin, jonka Erdoğan pidätti osana vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksen joukkopidätyksiä missä Brunson vangittiin syytettynä terrorismista. Voisiko Erdoğan itse olla lavastanut Khashoggin murhan syyttääkseen siitä sitten Mohammed Bin Salmania, jonka kärkevä kriitikko Khashoggi oli? Vai onko murhan takana Saudi-Arabian sisäiset voimat, kuten kuningasperheen kilpailevat jäsenet, jotka eivät ole tyytyväisiä MBS:n valtaan ja hänen liberaaleihin uudistuksiinsa? Kaikki vaihtoehdot tulisi ottaa huomioon. MBS ainakin yrittää viedä Saudi-Arabiaa avoimempaan ja liberaalimpaan suuntaan, kun taas Erdoğan vie omaa maataan yhä syvemmälle  islamismin ja Israel-vihan pimeyttä.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa tein vain nopean analyysin Jamal Khashoggin kuolemasta ja siitä miksi on syytä uskoa, että hänen kuolemaansa saattaa liittyä enemmän kuin monien toimittajien pinnalliset raportit antavat ymmärtää. Moni voi syyttää minua salaliittoteorioiden viljelystä, mutta todellinen maailma on täynnä salaliittoja ja juonitteluita. On siis katsottava laajempaa kokonaiskuvaa saadaksemme asioihin jotain järkeä. Kuten jo sanoin, pidän täysin mahdollisena myös sitä, että MBS olisi lopulta Khashoggin kuoleman takana. Mutta on katsottava yhtäläisesti myös vaihtoehtoisiin skenaarioihin ennen kuin kiirehdimme antamaan lopullisen tuomion.

Lisää luettavaa:

• https://www.spectator.co.uk/2018/10/death-of-a-dissident-saudi-arabia-and-the-rise-of-the-mobster-state/
• https://www.washingtontimes.com/news/2018/oct/17/jamal-khashoggi-killing-sparked-muslim-brotherhood/
• https://www.nytimes.com/2018/10/14/world/middleeast/jamal-khashoggi-saudi-arabia.html
• https://www.aljazeera.com/news/2017/11/jamal-khashoggi-saudis-religious-roots-171123161746247.html

Poikkean nyt hieman sivustoni perinteisistä aiheista, mutta kiinnostuin äsken mahdollisuudesta että dinosaurukset voisivat olla vielä elossa jossain päin maailmaa. Tiedän, että tämä voi kuulostaa naurettavalta ja kaukaa haetulta idealta, mutta tälle näkemykselle löytyy monia varteenotettavia todisteita. Ja vaikka idea olisikin täyttä hölynpölyä, niin pieni mysteeri ei ole koskaan pahasta. Meillä on taipumus kuvitella, että tiede on jo selittänyt pois kaikki arvoitukset tästä maailmasta. Vallitseva naturalistinen tiede on kuitenkin monella tapaa yhteensovittamaton raamatullisen maailmankuvan kanssa. Ei vain sen käsitys todellisuudesta itsestään ole väärä kieltäessään olevaisesta kaiken tuonpuolleisen, hengellisen ja metafyysisen. Mutta myös sen käsitys luonnollisesta maailmasta on väärä väittäesään elämän kehittyneen miljardien vuosien saatossa kuten darvinismi on opettanut viimeiset 160 vuotta. Yhä useammat ovat alkaneet havahtua siihen, että elämme suuressa matrixissa missä kaikki meille totuutena opetettu onkin pelkkää illuusiota. Ehkä tämä koskee myös monien itsestäänselvänä pitämää väitettä siitä, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon jo 66 miljoonaa vuotta sitten. 

En kirjoita tätä artikkelia puolustaakseni nuoren-maan-kreationistien käsitystä siitä, että dinosaurukset tallustivat maanpäällä noin 5000 vuotta sitten ja kuolivat kaikki suuressa vedenpaisumuksessa. Uskon luomisen kirjaimelliseen kuuteen päivään ja siihen, että kaikki planeettamme elämä sen rikkaan biodiversiteetin kanssa sai alkunsa noin 6000 vuotta sitten. En ole itse tämän aihepiirin asiantuntija, mutta kannattaa käydä sivulla luominen.fi tai kuunnella Pekka Reinikaisen, Matti Leisolan, tai muiden suomalaisten evoluutiokriitikoiden luentoja, jos haluaa oppia enemmän nuoren-maan-kreationismin luonnontieteellisistä perusteista. Tässä artikkelissa keskityn monien kreationistien tukemaan ajatukseen siitä, ettei dinosaurukset kuolleet koskaan maanpäältä, mutta kulkevat yhä keskuudessamme – vaikkakin siellä missä ihminen ja kehittynyt sivilisaatio ei ole ulottanut vielä kaikkialle läpitunkevaa valtaansa.

Tätä on tärkeä painottaa, koska en puhu nyt paranormaaleista henkimaailman ilmiöistä. Puhun lihaa ja verta olevasta faunasta, joka on kuitenkin niin harvinainen ja uhanalainen eläinlaji, ettei kehittyneellä sivilisaatiolle ole sen olemassaolosta yleistä tietoa. Ihminen ei tullut maan valtiaaksi kehityshistorian miljoonia vuosia kestäneessä prosessissa missä vahvimmat ja älykkäimmät taistelivat eloonjäämisestään, vaan koska Jumala sanoi ihmiselle: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet” (1. Moos. 1:28). Maan valtaaminen ei tapahtunut yhdessä päivässä niinkuin ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Se kesti noin kuusi tuhatta vuotta. Tänään ihminen on kartoittanut ja tutkinut jo lähes kaikki maailman tutkimattomat rajaseudut ja niiden monimuotoisen eläimistön.

Ihminen ei tyytynyt vain pelkkään maan valloitukseen vaan tähtää nyt korkeammalle – taivaan-kappaleisiin kuten Marsiin, Venukseen ja Jupiterin kuihin. Olemme lähettäneet jo luotaimia ja robotteja näiden planeettojen pinnalle ja seuraava askel on miehitetty avaruuslento Marsiin, joka voi tapahtua jo ensivuosikymmen aikana. Marsin valtausta suunnitteleva Elon Musk julkaisi äsken suunnitelman lähettää Big Falcon Heavy -raketillaan joukko hyvin maksavia julkisuuden henkilöitä turistimatkalle kuun ympäri vuoteen 2023 mennessä. Olemme selvästi avaruusajan uudella kynnyksellä, kun presidentti Trump ilmoitti perustavan maa- meri- ja ilmavoimien rinnalle “avaruusvoimat” ja Muskin Falcon Heavy -rakettien uudelleenkäytettävyys (ne laskeutuvat samaan tapaan kuin nousevat ilmaan) mahdollistaa avaruusmatkailun budjetin merkittävän laskun. Joku voisi esittää raamatullisen perusteen sen puolesta, että Jumala antoi ihmisille oikeuden vain maan valloitukseen – ei avaruuden -, sillä Psalmi 115:16 sanoo: “Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.”

Toisaalta voidaan kysyä, että koskeeko tämä rajoitus vain nykyistä maailmanaikaa. Onko tuhatvuotisessa valtakunnassa eri säännöt, kun Herra hallitsee yhdessä pyhiensä kanssa taivasta ja maata ja Saatana on lukittu enkeleineen tuhatvuotiseen vankeuteen? Tuhatvuotisen valtakunnan avaruusmatkailuun voisi viitata esim. seuraava profetia Ilmestyskirjassa: “Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita… ja minä annan hänelle kointähden.” (Ilm. 2:26-28) Kointähti tai aamuntähti tarkoittaa tässä planeetta Venusta. Se yhdistetään Raamatussa sekä Luciferiin että Jeesuksen Kristukseen (Jesaja 14:12, Ilm. 22:16). Sekä Ilmestyskirja että Jobin kirja assosioi tähdet myös enkeleihin: “Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.” (Job 38:6-7). Danielin kirja ennustaa Antikristuksen vallan kasvavan “taivaan tähtiin asti” (Dan. 8:10). Ilmestyskirjassa sanotaan myös seuraavaa koskien tuhatvuotisen valtakunnan loppua:

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

Onko tässä futuristinen kuvaus tulevaisuuden avaruussodankäynnistä? Kuvaako se aikaa jolloin avaruudesta on tullut sodankäynnin vallitseva rintama Donald Trumpin avaruusvoimien perustamisen historiallisena huipentumana? On vaikea kuvitella miltä sivilisaatio näyttäisi vuosituhat myöhemmin jos teknologia kehittyy yhtä hurjaa vauhtia kuin se on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana. Puhumattakaan siitä, että teknologian kehityksen uskotaan saavuttavan niin sanottu singulariteettipiste 2030 – 60 -luvuilla, jolloin kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti, jonka jälkeen keinoälystä kehittyy ihmistä moninverroin älykkäämpi. Mutta palatkaamme tulevaisuudesta takaisin esihistoriaan, Star Trekistä Jurassic Parkiin.  Tai ehkä dinosaurukset eivät olekaan niin esihistoriallisia eläimiä mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Ellei näin ole niin miten selität sen, että 1900 -luvun aikana on ollut yli 20 000 havaintoa missä ihmiset ovat väittäneet nähneensä elävänä dinosauruksia muistuttavia esihistoriallisia eläimiä?

Siis samana vuosisatana, kun darvinistinen luonnontiede alkoi levitä ympäri läntistä koululaitosta ja tuuditti meidät Hollywood-filmien mukana siihen uskoon, että dinosaurukset katosivat maanpäältä jo miljoonia vuosia sitten. Entä jos totuus onkin tarua ihmeellisempää? Eräällä sivustolla missä käsitellään tätä teoriaa, Lori A. Johnson -niminen henkilö kommentoi: “Vuonna 1967 veljeni ja minä näimme dinosauruksen Madisonissa, Wisconsissa. Olemme eläneet tämän salaisuuden kanssa aina siitä lähtien. Aloimme kertoa ihmisille ja he halusivat viedä meidät tohtorille. Emme kertoneet kenellekään enää sen jälkeen.” Tällaiset havainnot voivat olla paljon yleisempiä, mutta silminnäkijät eivät uskalla raportoida niistä, koska he eivät halua leimautua mielenvikaisiksi.

Toinen mahdollinen syy siihen miksi havainnot elävistä hirmuliskoista ovat niin harvinaisia, on se että ne elävät ihmiskunnan sivistyksen ulkopuolella, alueilla jotka ovat hyvin epäystävällisiä ihmisasutukselle ja luonnontieteellisille tutkijoille. Monet kuvittelevat, että ihminen olisi jo tutkinut planeettamme kaikki rajaseudut. Mutta maailman suurimmat sademetsät Etelä-Amerikassa ja Afrikassa kuten Amazon ja Kongon sademetsä ovat edelleen suurelta osin tutkimatta niiden ankaran ympäristön tähden, joka ilman dinojakin on hyvin vaarallista seutua sen tiheän kasvillisuuden täyttämän kuuman ja kostean ympäristön ja monien myrkyllisten eläinten vuoksi. Juuri näillä alueilla alkuperäiskansojen legendat kertovat asuvan myyttisiä ja pelottavia eläimiä, jotka muistuttavat hyvin paljon muinaisia dinosauruksia. Jos jossain päin maailmaa asuisi vielä puiden kasvillisuutta ahmivia valtavia pitkäkaulaisia sauropodeja, niin tällainen kuuma, kostea ja rehevä trooppinen vyöhyke olisi niiden elintavoille kaikkein ihanteellisin elinseutu.

Loch Nessin hirviö on vain yksi lukuisista tarunhohtoisista liskoeläimistä, joita on havaittu ympäri maailmaa. Nämä eläimet luetellaan nykyään kryptozoologian eli näennäiseläintieteen joukkoon yhdessä isojalan ja lumimiehen kanssa. Kuitenkin myös isojalan olemassaolosta on saatu vuosikymmenten aikana yhä enemmän konkreettista todisteita, joten osa niin sanotuista kryptideistä voi olla aivan hyvin todellisia tuntemattomia ja harvinaisia eläinlajeja, jotka välttelevät ihmiskontaktia. Tästä syystä niiden tutkimus rajoittuu lähinnä erilaisten paranormaalien tieteiden pariin yhdessä ufologian ja haamujahtien kanssa. Henkilökohtainen näkemykseni on se, että kaikki tällainen paranormaalien asioiden tutkimus on hyvin vaarallista, ei sen tähden etteikö ufot ja henkimaailman asiat olisi todellisia, vaan koska ilman juurtumista perimmäiseen totuuteen, joka ilmoitettiin meille Jeesuksen Kristuksessa, tällaiset tieteet voivat johtaa ihmisen harhaan Raamatun totuudesta.

Mikä tahansa tiede, joka pyrkii kieltämään Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen, johtaa meidät harhaan raamatullisesta totuudesta. Raamattu esimerkiksi varoittaa meitä kysymästä neuvoa vainajahengiltä – tai edes ottamasta yhteyttä henkimaailmaan -, koska tuonpuoleinen todellisuus kuuluu pettävien demonien leikkikenttään. Mutta kaikki paranormaalitutkimus ei ole välttämättä pahasta, koska se voi toimia myös todisteena epäuskoisille henkimaailman todellisuudesta ja Jeesuksen nimen vaikutuksesta riivaajahenkiin. Samoin kryptozoologia voi johtaa meidät lähemmäksi raamatullista totuutta ja osoittaa Raamatun paikkanspitävyyden, siinä missä vallitseva evolutionistinen tiede vie meitä kauemmaksi Raamatun totuudesta. Tietenkin darvinistit ja naturalistit pyrkivät leimaamaan tällaiset paranormaalit tieteet pseudotieteeteksi, ettei kukaan ottaisi niitä edes lähtökohtaisestikaan todesta. Mutta entäpä jos darvinismi onkin sitä todellista pseudotiedettä, joka pyrkii marginalisoimaan kilpailevat teoriat – kuten kreationismin – kutsumalla niitä pseudotieteeksi?

Entä jos darvinismi on kuin tiedemaailman vastine uutismedialle, joka alkoi kutsua vaihtoehtoisia ja itsenäisiä uutissivuja “valeuutisiksi” Donald Trumpin voiton havahduttamana (valtamedian toimittajat kutsuivat Trumpille myönteisiä uutissivuja valeuutisiksi ennen kuin Trump itse alkoi käyttää tuota termiä valtamediasta). Monilla kristityilläkin voi olla vaikeuksia puolustaa raamatullista luomiskertomusta, koska darvinismin hallitsema valtakulttuuri on tehnyt siitä pilkan ja ivan kohteen. Minkä tahansa asian saattaminen naurunalaiseksi on nopein ja helpoin tie vältellä älykästä ja rationaalista keskustelua sen perusteista. Tämä koskee myös oman sivustoni aihetta. Mutta Raamattu ei pyydä meitä seuraamaan sitä mikä on populaaria ja vallitsevaa yhteiskunnassa. Jeesus kehottaa meitä kulkemaan sieltä missä tie on kaita ja portti ahdas (Matt. 7:4), senkin uhalla että tämä maailma kääntyy meitä vastaan ja tekee meistä naurunalaisia. Kyse on lopulta siitä etsimmekö täällä enemmän omaa kunniaamme vai Jumalan kunniaa.

Mainitseeko Raamattu dinosaurukset?

On todennäköistä, että Nooa otti arkkiinsa myös dinosauruksen munia tai vauvadinoja. Huomioi kuinka Jumala käski Nooaa ottamaan arkkiin “kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on.” (1. Moos. 7:13-14) Dinosaurukset luokitellaan matelija- ja liskoeläimiin. Jumala ei käskenyt jättää yhtäkään eläinlajia arkin ulkopuolelle vaikka epäpyhistä eläimistä (Kolmas Mooseksen kirja määrittelee matelijat saastaisiksi) tuli ottaa vain yksi naaras ja koiras pari, kun taas puhtaista eläimistä kutakin lajia tuli ottaa seitsemän paria. Myös kaikki siivekkäät linnut tuli ottaa arkkiin, mikä antaa ymmärtää että mukana oli myös lentoliskoja. Jos dinosaurukset selvisivät vedenpaisumuksesta kaikkien muiden eläinten tavoin, niin ovatko ne koskaan hävinneetkään maanpäältä? WWF:n tilastoissa arvellaan, että joka vuosi tuhansia eläinlajeja kuolisi sukupuuttoon.

WWF:n arvioissa planeetallemme olisi hyvin suuri lajien biodiversiteetti. Vähimmäisarviossa eläinlajeja olisi kaksi miljoonaa ja enimmäisarviossa jopa 100 miljoonaa. Evolutionistit kai nauravat tässä kohtaa kuvitellessaan Nooan 100 miljoonan eläinlajin edessä pähkäilemässä kuinka hän saa ne kaikki mahtumaan 300 kyynärän (137 metriä) pituiseen arkkiinsa. Yksikään kreationisti ei kuitenkaan kiellä lajien sisällä tapahtuvaa mikroevoluutiota eli geneettisen mutaation kautta tapahtuvaa uusien lajien syntyä kunkin eläinryhmän sisällä. Yleinen evoluutioteoria ja makroevoluutio on eri asia sillä se edellyttää uuden geneettisen informaation syntyä jotta tyrannosaurus rexistä voisi kehittyä kana tai apinasta ihminen. Kuten eläintietelijä Peter Grantin 18-vuotinen tutkimus on osoittanut, uusia lajeja voi nousta vain 200 vuoden sisällä tai nopeammin. Tämä tukee Raamatun mallia eläinryhmien nopeasta lajiutumisesta kohta vedenpaisumuksen jälkeen. Sivulla creation.com kerrotaan:

Ehkä kaikkein yleisin toistettu virhe, jonka evolutionistit tekevät heidän hyökkäyksessään luomista vastaan on väittää, että ‘luonnonvalinta’ ja ‘lajiutuminen’ todistaa evoluution ja osoittaa vääräksi raamatullisen kertomuksen alkuperästä. Heidän syötti-ja-kytkin argumenttinsa vihjaavat, että kreationistit uskovat ‘lajien pysyvyyteen’. Sanasto PBS Evoluutio Sarja Online Kurssi Opettajille: Evoluution Opettaminen nimenomaisesti tekee tämän tyhjän väittämän: 

“Kreationismilla, lajeja on kuvattu ‘pysyviksi’ siinä merkityksessä ettei niiden uskota muuttavan muotoaan tai ulkomuotoaan aikojen saatossa.”

Mutta yksikään arvostettu kreationisti ei kiellä ‘lajiutumista’—tosiasiassa se on tärkeä osa kreationistien biologiaa. Aiemmassa luvussa osoitin, että todellinen kysymys koskee sitä voiko evoluutio selittää geneettisen informaation sisällön lisääntymistä —tarvittavaa määrää muutosta kääntääkseen mikrobin ihmiseksi,  ei vain yksinkertaista muutosta ajan mittaan. Ennen kuin jätämme rauhaan evolutionistien järjettömät argumentit tässä asiassa, voi olla hyödyllistä arvioida kreationistien mallia yksityiskohdilla.

Alkaen Raamatusta, kreationistit uskovat, että Jumala loi erilaisia organismeja, jotka polveutuivat ‘lajiensa mukaan’ (1. Moos. 1:11, 12, 21, 24, 25). Siten raamatulliset lajit olisivat olleet alkujaan selviä biologisia lajeja, so. organismien väestöjä jotka voivat risteytyä tuottaakseen hedelmälliset jälkeläiset mutta eivät voi lisääntyä erilaisten biologisten lajien kanssa. Mutta kreatonistit tähdentävät, että raamatullinen laji on suurempi kuin tämän päivän ‘lajit’. Jokainen alkuperäisestä lajista oli luotu valtavalla määrällä informaatiota. Jumala varmisti, että alkuperäisellä olennoilla oli tarpeeksi vaihtelua niiden geneettisessä informaatiossa, että niiden jälkeläiset voisivat sopeutua ympäristön laajaan vaihtelevuuteen. 

Nykyisen elämän monimuotoisuus ei siis ole ongelma raamatullisen luomis- ja vedenpaisumuskertomuksen kannalta, koska uusia lajeja syntyy ja kuolee koko ajan. Kaikki ne ovat kuitenkin lähtöisin samoista kantamuodoista, jotka Nooa toi arkkiinsa. Myös dinosauruslajeissa oli olemassa hyvin suuri monimuotoisuus. Tähän asti on löydetty ja nimetty jo yli 700 eri dinosauruslajin fossiilit. Ei ole mahdollista, että Nooa olisi ottanut arkkiinsa ne kaikki. Mutta voi olla, että hän on ottanut vain yhden parin kustakin päälajista, kuten sauropodeista (esim. Brontosaurus ja Brachiosaurus), linnunlantioisista (esim. Stegosauria ja Ceratopsia) ja teropodeista (esim. Tyrannosaurus rex ja Allosaurus). Itse tosin olisin Nooan asemassa jättänyt T-rexin matkalipun lunastamatta (ihan vain omaa ja jälkipolveni turvallisuutta ajatellen). En pidä mahdottomana sitäkään, että osa dinosauruslajien mutaatioista olisi syntynyt vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Mutta myös Jobin kirja mainitsee dinosaurukset, mikä on selvä osoitus siitä että ne tallustivat maanpäällä vedenpaisumuksen jälkeenkin.

Septuaginta sanoo Jobin olleen Aabrahamista viides, joten hän on elänyt vedenpaisumuksen jälkeen. Luvussa 40 Jumala käskee Jobia tarkailemaan Hänen majesteettisa luomistöitään ja kiinnittämään huomion Behemotiin. Vaikka vuoden 92 kirkkoraamattu kääntää Behemotin virtahevoksi ja Leviatanin krokotiiliksi, niin tosiasiassa kyseessä on tuntemattomat eläinpedot, jotka sopivat ominaisuuksiensa puolesta paljon paremmin muinaisiin dinosauruksiin kuin virtahepoon ja krokotiiliin. On suorastaa naurettavaa ehdottaa, että Jumala olisi käskenyt Jobia, kun tämä vääntelehti kuoleman ja elämän rajamailla, katsomaan virtahevon kaltaista hölmönnäköistä eläintä (ellei Hän sitten yrittänyt saada Jobia nauramaan).

Onko virtahevon “voima lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa”? Tai ojentaako se “jäykäksi häntänsä kuin setripuun” ja onko “sen reisijänteet lujiksi punotut”? Onko sen “luut niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut”? Tämä mahtava eläin, jonka sanotaan olleen “Jumalan töiden esikoinen”, muistuttaa rakenteeltaan lähiten sauropodeja. Ensinnäkin, kyseessä on kasvissyöjä sillä “se syö ruohoa niinkuin raavas.” Toiseksi, millä kasvissyöjällä on ollut häntä kuin setripuu, luut niinkuin vaskiputket ja lujiksi punotut reisijänteet? Lisäksi sen pään täytyy ulottua hyvin korkealle puiden latvustoon, koska jae 19 sanoo: “Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?” Tässä on selvä kuvaus Jobin aikana noin 1800 vuotta eKr. eläneestä sauropod-dinosauruksesta, jotka olivat suurimpia maanpäällä koskaan tallustaneita eläimiä (vain meressä elävä sinivalas on suurempi vaikka jotkin sauropodit kilpailevat sinivalaan kanssa suurimman eläimen kruunusta). Miksi Jumala loisi töidensä esikoisena virtahevon eikä sauripodien kaltaisia mahtavia hirmuliskoja?

Onko Behemot ja T-rex yhä elossa?

Vaikka suurimmat sauropodit kuolivat todennäköisimmin sukupuuttoon pian vedenpaisumusta seuranneen ilmaston kylmenemisen seurauksena, on todisteita siitä että jotkin pienimmät sauropod-lajit olisivat yhä elossa päiväntasaajan seuduilla Brasilian ja Kongon sademetsissä. Ainakin niiden ympäristössä elävät alkuperäiskansat ovat väittäneet nähneensä tämän eläimen. Ihmiset ovat väittäneet nähneensä niitä sekä Amazonin että Kongon sademetsissä. Vuonna 2004 CNN raportoi, että Amazonista löydettiin 10-metrisen ja 10-tonnia painaneen sauropodin luut, mutta otuksen sanottiin kuolleen 110 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten luiden radiometriset ajoitukset eivät ole kuitenkaan luotettavia. Esimerkiksi 70 miljoonaa vuotta vanhaksi uskotun T-rexin luiden ympäriltä on löydetty verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä DNA:ta ja radiohiiltä. Sivulla luominen.fi todetaan tästä hämmästyttävästä löydöstä:

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi:

”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”

Todellakin, miksi? Paitsi tietysti siksi, että ne eivät hävinneet miljoonia vuosia sitten, ja siksi, että niiden jäännökset taltioituivat nopeasti katastrofaalisten olojen aikana muutama tuhat vuotta sitten, tai jopa vielä lähempänä. Evoluutiomalli on kuitenkin niin vakiintunut tiedeyhteisössä, että pian kävi selväksi, että Dr Schweitzerilla oli vaikeuksia saada tuloksiaan julkaistua. ”Eräs arvioija sanoi minulle, ettei hän välittänyt siitä, mitä tutkimusaineisto kertoi. Hänhän tiesi, ettei minun löydökseni ollut mahdollinen”, Schweitzer sanoo. ”Kirjoitin takaisin ja kysyin: ’No, mikä aineisto vakuuttaisi sinut?’ Hän vastasi: ’Ei mikään.”’

Schweitzer kertoo, kuinka hän huomasi T. rexin luurangon (Hell Creekistä, Montanasta) selvästi haisevan kuin ruumis. Kun hän mainitsi asiasta kokeneelle palentologi Jack Hornerille, tämä totesi: ”Ihan totta, kaikki Hell Creekin luut haisevat.” Paleontologien keskuudessa käsitys dinosaurusten luiden miljoonien vuosien iästä on kuitenkin niin syvään juurtunut, etteivät he edes rekisteröineet ”kalman löyhkää” – huolimatta siitä, että todisteet olivat aivan heidän nenänsä edessä. Schweitzer itse ei näytä kykenevän tai haluavan paeta pitkien ajanjaksojen paradigmaa [yleisesti hyväksyttyä ajattelutapaa], vaikka hän on suoraan ollut mukana monissa löydöissä.

Voisiko T-rexin luissa olla säilynyttä pehmytkudosta edes siinä tapauksessa, että eläin on kuollut vuosituhansia sitten? Kertooko löyty enemminkin siitä, että eläin on kuollut aika äskettäin. Monia voi pelottaa jo pelkkä ajatus siitä, että T-rex olisi yhä olemassa, mutta T-rexin ruumiinrakennetta muistuttavia suuria liskoeläimiä on nähty mm. Australiassa. Maan alkuperäiskansat tuntevat tämän eläimen nimellä Burrunjor. Rex ja Heather Gildour kirjoittaa Nexus-aikakauslehdessä:

Euroopan Australiaa edeltäneillä heimokansoilla oli traditioita, jotka kuvasivat saurian-tyyppisiä liskoeläimiä vuosisatoja ennenkuin niillä oli pääsyä Euroopan tekstikirjojen kuvauksiin dinosauruksista. Arnhemin maan aboriginaalit uskovat, että valtava alue näillä main, mitä he kutsuvat Burrunjoriksi, on kauhean, painajaismaisen, mammutin-kokoisen hirviön, mitä he kutsuvat nimellä Burrunjor, asuinaluetta ja jonka kuvaus voidaan sanoa muistuttavan  Tyrannosaurus rexiä. Aboriginaalien väitteitä vahvistavat leirinuotioiden tarinanat ovat yleisiä ympäri kaukaista pohjoista…

“Huomasin aboriginaalien olevan kauhuissaan näistä eläimistä. Jotkin heimon miehistä näyttivät minulle muinaisia kalliomaalauksia, jotka kuvasivat hirviöitä joita he kutsuivat Burrunjoriksi. He kuvailevat Burrunjoria Tyrannosauruksen-kaltaisena matelijana. Arnhemin maassa on eräs viidakon alue, jota edemmäksi yksikään hevonen ei mene vapaaehtoisesti – eikä myöskään suurinosa aboriginaaleista. Kauheita ääniä kuullaan yötä päivää, ja lehvistön rysähdystä viidakossa kun hirviöt liikkuvat siellä. Jotkin aboriginaalit ja eurooppalaiset ovat tulleet valtavien jalanjälkien poikki maaperässä, mikä on tarpeeksi pitämään useimmat ihmiset alueen ulkopuolella,” Ritchie kertoi minulle vuonna 1982.

Näiden hirviöiden olemassaolosta on myös monia silminnäkijähavaintoja ja niiden on väitetty syöneen joskus karjankasvattajien faunaa. Eräässä raportissa 50 -luvulta karjakasvattaja oli löytänyt lehmiensä ja sonniensa kuolleet ruhot, jotka oli syöty puoliksi alueella missä Burrunjorin uskottiin vaikuttavan. “Etsijät löysivät hevosilla jonkin kaksijalkaisen pedon valtavat matelijan jäljet. He seurasivat jälkiä karjakoirillaan ankaran viidakkoalueen läpi kunnes päätyivät suomaahan, jonka jälkeen oli paljon tiheämpi pensaikko. Se oli tässä kohtaa kun karjakoirat tulivat levottamaksi ja juoksivat pois. Hevoset olivat myös levottomia ja ilmeisesti eivät halunneet ylittää suomaata. Useimmat karjamiehistä päättivät, että heidän eläimensä tiesivät parhaiten, mutta kaksi miestä jatkoi matkaansa jalkaisin karbiineillaan. Tarina jatkuu sanomalla, että he löysivät pian lisää jälkiä avoimella alueella suon jälkeen. Samalla kun hänen kaverinsa etsi jälkiä, toinen mies huomasi pikaisesti tumman muodon valtavasta eläimestä, ehkä 30 jalkaa (9.14 metriä) pituudeltaan, kauempana tiheässä metsässä. Miehet lähtivät paikalta kiireessä.”

Eräässä toisessa tarinassa “Johnny Mathews, aboriginaalien jäljittäjä, väitti nähneensä 25-jalkaa-pitkän (7.62-metriä) kaksijalkaisen matelija hirviön, joka liikkui pensaikossa lähellä Lagoon Creek:iä, merenlahden rannikkoa eräänä päivänä vuonna 1961. ‘Tuskin kukaan oman väkeni ulkopuolinen uskoo tarinaani, mutta tiedän mitä näin,’ hän sanoi minulle 1970 -luvulla.” Samankaltaisia tarinoita Burrunjorista on useita. Gildourit päättävät raporttinsa seuraavaan huomioon:

Varhaiset australian aboriginaalit kuvailivat yksityiskohdilla saurian-tyyppisiä matelijahirviöitä vuosisatoja ennen kuin he pääsivät koskaan käsiksi valkoisen miehen tekstikirjapiirroksiin näistä pedoista. Kuinka meidän tulisi  sitten selittää nämä tarinat? Myytteinä? “Primitiivisten” kansojen mielikuvituksena, jotka kuvittelivat hirviöt jotka vain sattuivat muuttumaan fossiililöydöiksi vuosisatoja myöhemmin? Mutta jos pidämme niitä myytteinä ja legendoina, älkäämme unohtako että kaikki mytologia on perustunut todellisiin historian tapahtumiin menneisyydessä.

Eräässä videossa Willian Lane Craig, kuuluisa kristitty apologeetti, kohtasi ateistin kysymyksen niin sanotusta “negatiivisesta todistustaakasta” eli ajatuksesta, jonka mukaan ateisteja ei voi odottaa todistavan sitä, ettei Jumalaa ole, koska kukaan ei voi todistaa negatiivista. Craig vastasi tähän, että ajatus on naurettava, koska on monia esimerkkejä missä voimme todistaa negatiivisen (todistaa sen ettei jotain ole olemassa). Craigin ajatusleikki on sinänsä oikea, mutta hän mainitsee yhdeksi esimerkiksi Tyrannosaurus rexin: “Voimme todistaa, ettei ole olemassa elävää T-rexiä”. Mutta voimmeko todella? Se ettei T-rex tallusta keskellä New Yorkin vilkasta Manhattania ei ole todiste siitä, etteikö T-rex voisi olla yhä olemassa jossain päin maailmaa. Tiedemiehet spekuloivat mahdollisuudella, että voisimme luoda todellisen Jurassic Parkin kloonaamalla T-rex sen luista löytyneen DNA:n avulla. Mutta ehkä meidän ei tarvitse kloonata T-rexiä jos löydämme yhden elävän yksilön Australian pohjoisosista, ammumme siihen nukutuspiikin ja kuljetamme kohti Californiaa Disneylandin eläinpuistoon (kannattaa hankkia henkivakuutus ennen puistossa vierailua sillä Disneyland ei korvaa mahdollisia vahinkoja).

Mokele Mbembe

Mokele Mbembe on ehkä kuuluisin sauropod-dinosaurus (Behemot), jonka väitetään elävän yhä Kongon sademetsässä. Ajatus Amazonin ja Kongin sademetsissä elävistä dinosauruksista on hyvin vanha. Sillä spekuloitiin esim. Sir Arthur Conan Doylen science-fiction novellissa The Lost World vuodelta 1912. Doylen käytti novelliinsa apuna ystävänsä Percy Fawcettin tutkimusraportteja Amazonin viidakosta. Fawcett työskenteli mm. Britannian salaiselle palvelulle ja oli kaikkein kuuluisin Amazonin tutkija. Hänen pakkomielteenään oli myyttisen Eldoradon kultaisen kaupungin löytäminen Brasilian viidakosta. Fawcett katosi Amazonin viidakkoon viimeisellä tutkimusmatkallaan vuonna 1925 yhdessä vanhimman poikansa Jackin ja tämän ystävän Raleigh Rimellin kanssa.

Percy Fawcettin ja hänen poikansa päiväkirjamerkinnät aiemmilta matkoilta sisältää erään piirroksen vuodelta 1919 missä he löysivät viidakosta tuoreita dinosauruksen jälkiä. Hän myös kirjoitti: “Metsässä Madidi-joen vieressä jokin arvoituksellinen ja valtava peto on toistuvasti aiheuttanut levottomuutta suossa. Mahdollisesti muinainen hirviö, kuten nuo mistä on raportoi muilla osin manteretta.” Tiedustellessaan paikallisten kuvauksia pedosta Fawcett arveli sen olleen sukupuutolta säilynyt pitkäkaulainen sauropod-dinosaurus ja oli itse täysin varma sen olemassaolosta. Löysikö Fawcett ja hänen retkikuntansa todellisen “kadonneen maailman” ja päätyivät lopulta dinosauruksen suuhun ennen kuin ehtivät raportoida näkemästään?

---

---

Kongon Mokele Mbemben väitetään asuvan samaa tapaan jokien vieressä ja viettävän ajastaan suurimman osaa veden alla. He nousevat syömään jokien viereen puiden kasvillisuutta. Mokele Mbembe tarkoittaa “eräs, joka pysäyttää jokien virran”. Mieti tätä nimeä Job 40:16-18:n valossa: “Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.” Behemot asuu siis joissa “ruovikon ja rämeen kätkössä”. Tämä sanasto viittaa kasvillisuuden täyttämään vetiseen suomaahan. Jokien ympäristön ja suomaan uskottiin olleen sauropodien pääasiallista asuinaluetta. Sauropodien ajatellaan olleen yleisesti maaeläimiä, mutta ehkä Jumala loi heille pitkän kaulan juuri siitä syystä, että he voisivat kurottautua sillä jokien viereen syömään puiden ja pensaiden kasvustoa.

Kun paikallisille alkuasukkaille näytettiin kuvia sauropodeista, he tunnistivat sen Mokele Mbembeksi. Tämän eläimen väitetään olevan hyvin epäystävällinen, kaatavan veneitä ja tappavan ihmisiä jos ihminen uskaltautuu mennä liian lähelle sitä. Joidenkin kertomusten mukaan sen liha olisi myös myrkyllistä, sillä alkuasukkaat tappoivat kerran yhden ja kuolivat välittömästi maistettuaan sen lihaa. Mokele Mbembe on vain noin kymmenmetrinen eli suhteellisen pieni sauropod-dinosaurus, mutta siitäkin huolimatta hyvin vaarallinen petoeläin. Pedosta ei ole saatu koskaan kunnollista kuvaa, mutta siitä on olemassa vuonna 1981 nauhotettu äänitallenne. Myös Australian aboriginaalien kansantaruissa elää sauropodia muistuttava eläin, joka viihtyy suomaalla mutta tulee toisinaan myös maanpäälle. He tuntevat tämän eläimen nimellä Kulta, joka on valtava nelijalkainen matelija, jolla on pieni pää ja pitkä ohut kaula. “Milloin tahansa Kulta liikkui maaseudulle, maa järisi sen valtavasta painosta”, paikalliset kertoivat.

Tyrannosaurukset ja sauropodit eivät ole ainoita hirmuliskoja, joita on väitetty olevan yhä olemassa. Mbielu-mbielu-mbielu on toinen Kongon tasavallassa Likoulan alueella elävä väitetty hirmuliskolaji. Silminnäkijöiden mukaan se on kasvissyöjä jolla on selässään suuret rosoiset lankut. Jotkut ovat arvelleet tämän olevan Stegosaurus. Keski-Afrikassa pygmyheimon keskuudessa tunnettu Emela-ntouka tarkoittaa “elefanttien tappajaa”. Sen sanotaan vastaavan kooltaan sarvikuonoja. Kamerunin tasavallassa Savannin alueella uskotaan taas elävän peto nimeltä Ngoubou, jota on kuvattu sarvikuonoja pienemmäksi, mutta joilla on kaulus ja sen ympärillä useita sarvia. Kryptozoologit ovat identifioineet kaksi edellistä Ceratopsia-dinosauruksiksi. Etenkin viimeksi mainittu ei sovi mihinkään muuhun maanpäällä eläneeseen tunnettuun eläimeen kuin Styracosaurukseen. 

Näiden ohella Afrikassa on nähty myös lentoliskoja. Tämä eläin tunnetaan paikallisten heimojen keskuudessa nimellä “Kongamato”. Se on havaitty läntisessä Zambiassa, Angolassa ja Kongossa. Wikipediasta löytyy seuraava kuvaus tästä kryptidistä:

Frank Melland, vuoden 1923 kirjassaan In Witch-bound Africa, kuvasi sen elävän tiettyjen jokien läheisyydessä, ja olevan hyvin vaarallinen, hyökäten usein pieniä veneitä vastaan ja ketä tahansa joka häiritsi eläintä. Ne kuvataan usein joko punaisina tai mustina väriltään, siipien välin ollessa 4 – 7 jalkaa [1.2 – 2.1 metriä]. Paikallisen Kaonde heimon jäsenet identifioivat sen saman kaltaiseksi kuin lentolisko kun heille näytettiin kuva Mellandin kirjakokoelmasta.

Biologi Ivan T. Sanderson kuvaili läheistä kohtaamistaan olennon kanssa, jonka väitettiin olleen kongamato 1930 -luvulla.

Vuonna 1956 insinööri, J.P.F. Brown, näki väitetysti olennon Fort Roseberyssä lähellä Bangweulun järveä Pohjois-Rhodesiassa (nyt Zambia). Se oli kello 6:00, kun hän näki kaksi olentoa jotka lensivät hitaasti ja hiljaa suoraan yläpuolella. Hän huomioi, että ne näyttivät esihistoriallisilta. Hän arvioi siipienvälin olleen 3 – 3 1⁄2 jalkaa (0.91 – 1.07 metriä) ja nokasta häntään 4 1⁄2 jalkaa (1.4 metriä). Sillä oli raportoidusti pitkä ohut häntä ja kapea pää mitä hän vertasi koiran pitkänomaiseen kuonoon.

Seuraavana vuonna Fort Roseberyn sairaalassa, potilas tuli vakavalla haavalla rinnassaan väittäen suuren linnun-kaltaisen olennon hyökänneen hänen kimppuunsa Bangweulun Suossa. Kun häntä pyydettiin piirtämään olento, hän väitetysti piirsi olennon joka muistutti lentoliskoa. Tämä piirros ei nähtävästi ole säilynyt tähän päivään.

---

Lentoliskojen hyökkäys Jurassic World -elokuvassa.

---

Miksi dinosauruksista ei ole laajaa havaintoa?

Monien vastaväite tähän teoriaan on varmasti se, että jos dinosaurukset olisi yhä elossa, he olisivat tehneet olemassaolonsa tunnetuksi jo koko sivistyneen maailman tietoon. Miten kehittynyt sivlisaatio ei voisi olla perillä näin valtavien ja mahtavien liskoeläinten olemassaolosta? Miksi havainnot niistä rajoittuisi vain muutamiin edellä mainittuihin hämäriin poikkeustapauksiin? Miksi maata kiertävät satelliitit eivät olisi napanneet niiden elinpaikoista jo näyttäviä satelliittikuvia? Mutta ehkä dinojen elintavat eivät ole aivan sellaisia kuin ne kuvataan meille Hollywood-filmeissä. Ehkä kyse ei ole mistään laumaeläimistä, jotka vaeltavat laajoilla ja aukeilla savanneilla kuin Afrikan norsut. Ehkä ne viihtyvät kaukana sivilisaatiosta ja ihmisasutuksesta, sellaisilla alueilla mikä on liian vaarallista ja karua ihmisille, kuten Amazonin ja Kongon tutkimattomat sademetsät ja niiden suo- ja jokialueet.

Jobin kirjan kuvaus Behemotin elintavoista vahvistaa tätä: “Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.” (Job 40:16-18) Behemot (sauropodit) ei ole maalla viihtyvä laumaeläin, vaan virtojen ja suomaan kätkössä piileksivä hirmulisko. Sama voi koskea monia muitakin yhä elossa olevia hirmuliskolajeja. Toinen mahdollisuus on se, että ne pyydystävät pääosin yöaikaan ja nukkuvat päivisin luolissa (sademetsien ja merenalaisten syvyyksien ohella syvät luolakompleksit ovat yksi maan tutkimattomista alueista). Tätä näyttäisi tukevan jotkin keskiaikaiset kuvaukset lohikäärmeiden elintavoista. Tästä päästäänkin kirjoitukseni seuraavaan aiheeseen eli lohikäärmeisiin.

---

History Channelin dokumentti Uudessa-Guineassa jo vuosikymmeniä havaitusta lentoliskosta, joka on bioluminesoiva eli se loistaa lentäessään yötaivaalla. Samanlaisia raportteja loistavista lentoliskoista ja lohikäärmeistä on annettu jo vuosisatojen ajan eri puolilla maailmaa. Se että lentoliskot pyydystävät vain yöaikaan, selittäisi sen miksi niistä tehdään niin harvoja silminnäkijähavaintoja. Niiden tähdenlennon kaltainen itsevalaistus voisi olla myös monien niin sanottujen UFO-havaintojen takana.

---

Onko lohikäärme muinainen termi dinosauruksille? 

Jos elossa olevat dinosaurusyksilöt ovat onnistuneet kätkemään olemassaolonsa eläintieteilijöitä aina tähän päivään asti, niin vielä vähemmän meidän pitäisi odottaa muinaisen maailman olleen tietoinen niiden olemassaolosta. Toisaalta muinaisen maailman ihmisille ei ollut nykyihmisen evolutionistista ennakkokäsitystä dinosaurusten historiasta. Kaikki silminnäkihavainnot elävistä dinosauruksista sivuutetaan nykyisin vain primitiivisten heimokansojen iltasatuina, väärin identifioituina sarvikuonoina tai sitten mielenvikaisten ihmisten houreina ja harhanäkyinä. Ennen tieteellisen empirismin syntyä tällaiset havainnot suurista ja pelottovista liskoeläimistä synnyttivät legendoja ja kansantaruja ympäri maailmaa. Lohikäärmeen legenda voi olla syntynyt tällaisista havainnoista mitä tehdään yhä tänäänkin monien heimokansojen keskuudessa.

Dinosaurukset ovat voineet olla menneisyydessä paljon yleisimpiä ja laajalle levinneempiä kuin ne ovat sitä tänään sillä puhumme sukupuuton partaalla olevasta uhanalaisesta lajista. Tästä syystä olisikin odotettavaa, että niiden olemassaolosta löytyy merkintöjä kautta kirjoitetun historian ei vain Raamatusta vaan ympäri maailmaa. Ylipäätään on kysyttävä, että mikä ihmeen eläin on oikein lohikäärme ja miksi niin moni arvovaltainen tutkija ja historioitsija uskoi sen olemassaoloon muinaisina aikoina (vielä niinkin myöhään kuin 1600 -luvulla). Lohikäärme (eng. dragon) määritellään usein käärmeen kaltaisena nelijalkaisena eläimenä tai lentävänä käärmeenä, joka syöksee tulta. Mutta kaikki lohikäärmeet eivät olleet siivellisiä (tästä esimerkkinä kiinalainen lohikäärme) tai nelijalkaisia. Kyse oli siis jostain suuresta matelija- tai liskoeläimestä miksi dinosaurukset luokitellaan. Lohikäärme voi olla nimitys kokonaiselle eläinryhmälle monen eri lajin dinosaurusten tapaan. Evolutionistinen eläintieteilijä Desmond Morris on kirjoittanut:

Fantastisten eläinten maailmassa lohikäärme on ainutlaatuinen. Yksikään toinen kuvitteellinen peto ei ole esiintynyt sellaisessa rikkaassa muodon vaihtelussa. On kuin olisi ollut kokonainen perhe erilaisia lohikäärmelajeja, jotka olivat todella olemassa ennenkuin arvoituksellinen peto katosi sukupuuttoon. Todellakin, niin äskettäin kuin 1600 -luvulla tutkijat kirjoittivat lohikäärmeistä niin kuin ne olisivat tieteellinen fakta, niiden anatomia ja luonnonhistoria ollen kirjattu kivuliailla yksityiskohdilla. Naturalisti Edward Topsell esimerkiksi piti niitä mateloijoina jotka olivat läheisesti sukua käärmeille ja kirjoitti vuonna 1608: ‘Lohikäärmeitä on useita eri lajeja, eroteltu osaksi niiden maiden, osaksi niiden määrän ja suuruuden, ja osaksi niiden ulkoisten osien erilaisen muodon mukaan.’ Toisin kuin Shakespeare, joks puhui ‘lohikäärmeistä enemmän pelättyinä kuin nähtyinä,’ Topsell oli vakuutunut siitä, että lohikäärmeitä oli havaittu monien ihmisten taholta: ‘Emme myöskään Euroopassa ole vain kuulleet lohikäärmeistä js emme koskaan nähneet niitä, mutta myös omassa maassamme (sekalaisen kirjoittajajoukon todistuksissa) useita niitä on löydetty ja tapettu.'”

Myös Raamattu vahvistaa lohikäärmeen olevan todellinen luonnontieteellinen eläin. Erillään sen Ilmestyskirjassa käytetyistä mytologisista ja symbolisista yhteyksistä, lohikäärme mainitaan myös monin paikoin Vanhaa Testamenttia. Jesaja 27:1 sanoo: “Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.” Lohikäärme assosioidaan tässä Jobin kirjassa mainittuun Leviataniin, suureen käärmemäiseen meripetoon. Jesaja 30:6 taas sanoo: “Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansan tykö, josta ei hyötyä ole.”

Miksi leijonan, kyykäärmeen, aasin ja kamelin rinnalla mainittaisiin lentävä lohikäärme jos se olisi pelkkä mytologinen eläin? Jesaja antaa ymmärtää niiden elävän eteläisessä maassa siinä missä edellä mainitut maaeläimet. Samassa yhteydessä mainitaan myös Behemot, mikä viittaa siihen että se kuuluisi samaan eläinsukuun lentävien käärmeiden kanssa. Raamattu mainitsee siten kolme pääasiallista dinosauruslajia – sauropodien kaltaiset suuret maaeläimet (Behemot), meressä elävät dinosaurukset (Leviatan) ja taivaalla lentävät lentoliskot (lentävä käärme). Ne kaikki voidaan luokitella muinaisen ajan lohikäärmeiden kategoriaan. Jeremia 51:34 sanoo: “Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.” Kaikki nämä jakeet puhuvat lohikäärmeistä niinkuin se olisi todellinen eläin tai eläinperhe.

On myös mahdollista, että Saatana ilmestyi Paratiisissa Eevalle dinosauruksen muodossa. Raamattu puhuu käärmeestä, mutta tällä käärmeellä oli jalat ennen kun Jumala kirosi käärmeen (1. Moos. 3:14). Raamatun viimeisessä kirjassa Saatanaa ei kutsuta enää vain käärmeeksi vaan lohikäärmeeksi: “Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” (Ilm. 12:9) Monet dinosauruslajit muistuttivat hyvin läheisesti käärmeitä joilla oli kaksi tai neljä jalkaa (ks. yläpuolinen kuva coelophysista).  Kautta kirjoitetun historian lohikäärmeet mainitaan todellisina eläiminä. “Historian isänä” tunnettu Herodutus teki niiden olemassaolosta henkikohtaisia havaintoja. Hän sanoi tehneensä tutkimusmatkan Arabiaan näiden eläinten löytämiseksi ja kuvaili matkallaan lentäviä käärmeitä joilla oli siivet kuin lepakoilla. Tämä vastaa täysin nykyistä tieteellistä kuvausta lentoliskoista.

Danielin kirjan apokryfisissä lisäyksissä Danielin on väitetty tappaneen lohikäärmeen leipomalla tälle pikeä rasvaa ja hiuksia, jotka halkaisivat eläimen vatsan. Muinaiset ihmiset – mukaanlukien 1600 -luvun italialainen luonnontietelijä Prosper Alpin – kuvailivat Egyptissä asuvia lentäviä käärmeitä joilla on häntä missä on lehdenkaltainen pää. Tämä on jälleen tarkka yksityiskohta monien lentoliskolajien anatomiasta. Aleksanteri Suuren sotajoukot kohtasivat Intiassa lohikäärmeitä, joita paikalliset palvoivat jumalina. Roomalainen luonnontietelijä Gaius Plinius Secundus (23 – 79 jKr.), keisari Vaspasianuksen henkilökohtainen ystävä, kirjoitti seuraavaa:

Afrika tuottaa elefantteja, mutta Intia tuottaa suurimmat, kuin myös lohikäärmeitä, joka on jatkuvassa sodassa elefantin kanssa, ja on itsessään niin valtavan kokoinen, että helposti saartaa elefantit sen joukoillaan ja piirrittää ne sen pituudellaan. Taistelu on yhtäläisesti tappava molemmille; elefantti kukistettuna kaatuu maahan ja musertaa sen painollaan lohikäärmeen, joka on kietoutunut sen ympärille… Ensiksi [lohikäärme] sulkee elefantin jalat sen hännän taitoksella samalla kun elefantti yrittää vapauttaa itsensä sen kärsällään. Lohikäärme kuitenkin työntää päänsä sen sieraimiin ja siten estää sen hengityksen ja vahingoittaa kaikkein herkimpiä osia. Kun se on yllätetty odottamattomasti, lohikäärme nostaa itsensä ylös, kohtaa vastustajansa ja syöksyy sen silmiin; tästä syystä norsut löydetään usein sokeina, riutuneensa luurangoksi nälässä ja kurjuudessa.

Meillä on tapana ajatella, että kun Ilmestyskirja puhuu lohikäärmeestä se viittaa johonkin muinaiseen mytologiseen tarueläimeen. Mutta samaan maailmanaikaan Rooman keisarin ystävä puhui lohikäärmeistä todellisina eläiminä, jotka ajautuivat usein verisiin taisteluihin elefanttien kanssa. Mikä eläin olisi ollut niin suuri ja voimakas, että se olisi uskaltanut haastaa norsun ja voittaa sen? Norsut ovat tämän hetken suurin tunnettu maaeläin. Plino sanoi Intian tuottavan suurimmat elefantit vaikka Intian elefantti on huomattavasti pienempi kuin Afrikan pensaselefantti. Näin ei ollut kuitenkaan muinaisina aikoina. Vuonna 2015 tehty tutkimus on löytänyt Intian muinaisen elefantin olleen suurin koskaan elänyt nisäkäs. Tämä jättiläinen painoi 24-tonnia ja oli lähes 5-metriä korkea. Tällaisen se olisi painanut jopa enemmän kuin tietyt pitkäkaulaiset sauropodit, kuten hyvin yleinen Camarasaurus laji.

Tutkimuksen mukaan tämä jättiläiselefantti kuoli 24 tuhatta vuotta sitten, mutta Plinyn kertomus antaa ymmärtää sen eläneen vielä 2000 vuoden takaisessa Intiassa (jälleen hyvä osoitus siitä kuinka evolutionistien aikamääritykset ovat täysin pielessä). Alapuolisessa kuvassa on vertailtu nykyisten Afrikan ja Intian elefanttien ja muinaisen Intian elefantin kokoa T-rexiin. T-rex kuului suurimpiin lihansyöjädinosauruksiin (vaikka se ei ollut nimestään huolimatta suurin). On vaikea kuvitella, että nykyinen Afrikan tai Intian elefantti olisi tappanut painollaan T-rexin kuten Plino kuvaili yllä. Mutta 24-tonnin painoinen Palaeoloxodon-elefantti olisi jo murskannut allensa yli puolet kevyeämmän T-rexin. Mutta T-rex olisi voinut saada Palaeoloxodonista yliotteen sen voimakkaalla hännällään ja sokeuttaa sen terävillä hampaillaan. Taistelu T-rexin ja Intian muinaisen elefantin välillä olisi ollut epäilemättä eeppinen nähtävyys.

Myös kuuluisa eurooppalainen tutkimusmatkailija Marco Polo kuvaili kohtaamistaan Kiinan lohikäärmeiden kanssa. Polo dokumentoi matkakokemuksensa Aasian matkaltaan vuonna 1300 julkaistussa kirjassa nimeltä Marco Polon Matkat. Suurin osa kirjasta käsittelee kohtaamiensa erilaisten etnisten ryhmien mielenkiintoisia kulttuurillisia tapoja, kuin myös näiden maiden kasveja ja eläimiä. Luvussa 49, Polo kuvailee lohikäärmeitä mitä hän löysi Karajan-provinssista. Hänen kokemuksensa ja havaintonsa näistä eläimistä on kerrottu ilman mitään kaunisteltua mytologisointia:

Jättämällä Yachin kaupungin ja matkustamalla kymmenen päivää läntiseen suuntaan, saavut Karazanin provinssiin, mikä on myös sen pääkaupungin nimi… city… Siellä on nähtävillä valtavia käärmeitä kymmenen askelen pituisia (noin kymmenen metriä), ja kymmenen kädenmittaa (noin kaksi ja puoli metriä) ruumiin ympärykseltään. Etuosassa lähellä päätä niillä on kaksi lyhyttä jalkaa, joissa on kolme kynttä kuin tiikereiden kynnet, ja silmät suuremmat pennin kolikko (pane da quattro denari) ja hyvin tuijottavat.

Sen leuat ovat tarpeeksi suuret nielläkseen ihmisen, hampaat ovat suuret ja terävät ja niiden koko olemus on hyvin pelottava, ettei yksikään ihminen tai minkään sortin eläin voi lähestyä niitä ilman kauhua. Toisia on tavattu pienemmän kokoisina ollen kahdeksan, kuusi tai viisi askelenmittaa pitkiä; seuraavanlaista menetelmää käytetään niiden tappamiseen. Päiväsaikaan, suuren kuumuuden tähden, ne väijyvät luolissa mistä ne lähtevät etsimään yöaikaan ruokaansa, ja minkä tahansa pedon ne sitten löytänevät saavat he otteeseensa ja ahmivat sen on se sitten tiikeri, susi tai mikä tahansa muu peto.

Tämän jälkeen ne raahaavat itsensä johonkin järveen, järven lähteeseen tai jokeen yrityksessä juoda. Heidän liikkeestä tällä tapaa ja suuresta painostaan ne jättävät syvät jäljet hiekkaan. Nämä joiden työtä on niiden metsästäminen huomaavat jäljet joita pitkin he olivat kaikkein useimmin tottuneet menemään ja asettavat maahan useita puupaloja , jotka on aseistettu rautapiikeillä, jotka he peittävät hiekalla sillä tapaa ettei niitä ole havaittavissa.

Polo jatkaa kertomustaan kuvaamalla lohikäärmeiden tuskanhuutoja jotka hälyttävät heidän metsästäjänsä paikalle ja niiden kuoltua nylkevät eläinten nahan ja myyvät sen lihan suurella hinnalla. Lohikäärmeen liha oli suosituimpaa kuin minkään muun eläimen ja sitä pidettiin erityisenä herkkuna. Polon kirjoituksia analysoivat “asiantuntijat” ovat väittäneet tämän eläimen olleen krokotiili. Mutta miksi Marco Polon kaltainen kokenut maailmanmatkaaja ei olisi osannut erottaa krokotiilia ja nimetä sitä sellaiseksi? Sitä paitsi mikä ihmeen krokotiililaji väijyy päivisin luolissa ja lähtee öisin pyydystämään susia ja tiikereitä? Pedon pään etuosassa lähellä olevat kaksi lyhyttä jalkaa näyttäisi viittaavan jonkinlaisiin Teropodi dinosauruksiin joihin lukeutuu Jurassic Parkistakin tuttu Velociraptor ja Tyrannososaurus rex. Koonsa puolesta nämä liskot ovat olleet pienempiä kuin Tyrannosaurus rex, mutta suurempia kuin Velociraptor. Alla on kuva Allosauruksesta, joka vastaa lähiten Polon näkemien hirviöiden kokoa.

 

Koko Euroopan historia on täynnä kansanperinteitä lohikäärmeistä, jotka herättivät kauhua kokonaisissa kylissa syömällä naisia ja lapsia, ja sankareista jotka uskalsivat kohdata tämän pedon ja tappaa sen. Usein ne kuvataan siivellisinä, mutta toisinaan ilman siipiä joskus myös merissä asuvina meripetoina. Puolan Krakovassa eräässä katolisessa katedraalissa on jopa esillä lohikäärmeen luita, jotka legendan mukaan ovat peräisin 800 -luvulla tapetusta lohikäärmeestä, joka asui Wawel Kukkulan alla olevassa luolassa. Miten nämä kaikki legendat ja kansanperinteet ovat ymmärrettävissä ellei lohikäärme ollut todellinen eläin, jonka nykyinen paleontologia tuntee dinosauruksena? Jopa kuuluisa ateisti tiedemies Carl Sagan tunnusti lohikäärmeen legendan yhteyden dinosauruksiin, mutta hän yritti selittää sen pois sanomalle sen nousevan “yleisestä nisäkäsmuistista, joka on periytynyt meille varhaisista nisäkkäistä, meidän esi-isistämme, joiden täytyi kilpailla suurten saalistajaliskojen kanssa.” Eli Saganin mukaan kollektiivinen muistimme on myös latautunut aiemmista kehitysmuodoistamme nykyihmiselle.

Johtopäätös

Uskonko 100% varmuudella siihen, että dinosaurukset ovat yhä elossa. En tietenkään, mutta minusta teoria on silti mielenkiintoinen ja sitä tukevat todisteet varteenotettavia. Ylipäätään todellisuuttamme koskevien arvoitusten ja selittämättömien asioiden sulkeminen pois automaattisesti siinä uskossa, että tiede on jo selittänyt kaiken, on minusta hyvin kapeanäköistä putkiajattelua. Meidän tulisi suhtautua avoimella mielellä kaikkea kohtaan huolimatta siitä kuinka älyttömältä se lähtökohtaisesti kuulostaisikin. Etenkin jos tuo ajatus ei ole ristiriidassa Raamatun totuuden kanssa. Myöskään tässä esitetty teoria ei ole ristiriidassa Kirjoitusten kanssa sillä mikään kohta Raamatusta ei anna ymmärtää, että dinosaurukset olisivat kuolleet kokonaan jo vedenpaisumuksessa. Elävän dinosauruksen löytyminen olisi myös vahva todiste siitä, etteivät ne voineet kuolla sukupuuttoon jo 66 miljoonaa vuotta sitten. Ehkä meidän olisi aika kirjoittaa luonnontieteet ja luonnonhistoria kokonaan uusiksi. Ehkä joku päivä ihmiset pääsevät kiertoajelulle todelliseen Jurassic Parkiin tai Jrassic Worldiin. Toivon mukaan niiden turvallisuus hoidetaan vain hieman paremmin kuin kyseisissä Hollywood-filmeissä.

Brittilehti Express julkaisi äsken arkistoidun videoklipin Channel 4:n ohjelmasta ‘A Stab in the Dark’ vuodelta 1992. Britannian konservatiivipuolueen poliitikko Michael Cove –  nykyinen pääsihteeri maan ympäristö- ruoka- ja maaseutusuhteissa – vertaa siinä Prinssi Charlesin ajatuksia Adolf Hitlerin maailmankuvaan. En sitten ollut kovinkaan väärässä, kun tein kirjassani itse samanlaisen rinnastuksen. Uutisen alaotsikko kertoo: “MICHAEL Gove vähättelee huolta ympäristöstä ja vertaa törkeästi Prinssi Charlesia Adolf Hitleriin arkistoista kaivetussa videoklipissä.” Mutta kun Prinssi Charles itse vertaa Putinia ja Donald Trumpia Adolf Hitleriin, niin siinä ei ole tietenkään mitään törkeää. Todellisuudessa Charlesin rinnastaminen Hitleriin on täysin oikeutettua; ainakin paljon oikeutetumpaa kuin Putinin tai Trumpin vertaaminen Hitleriin. Toki Putin harjoittaa 1900 -luvun aikaista voimapolitiikkaa itsenäisiä kansakuntia vastaan ja halveksii kansainvälistä lakia. Mutta Hitler oli vastuussa myös 17 miljoonan ihmisen systemaattisesta murhasta natsien tuhoamisleireillä. Hän kertoi tuhoamissuunnitelmistaan täysin avoimesti jo vuosia ennen sen toteuttamista. Samoin Charles kirjoittaa täysin avoimesti aikomuksistaan karsia maailman liikaväestöä, mutta vain harva ottaa hänet tosissaan aivan kuin kukaan ei ottanut Hitleriä vakavasti ennen kuin hän aloitti juutalaisten ja muiden vähemmistöjen murhaamisen.

“Prinssi Charles on Antikristus” – Adolf Hitler (viitaten nykyisen Walesin Prinssin germaaniseen sukulaiseen Saksi-Coburg-Gothan Herttuaan, Hitlerin liittolaiseen)

Alla on tämän 26 vuotta vanhan videon transkriptio:

Viimeviikolla Charles vaati meitä säännöstelemään vedenkulutusta ja keskiviikkona hän sanoi, että meidän tulisi asua pienissä omavaraisissa yhteisöissä missä jokainen immuniteetti on käden ulottuvilla, kuten Buckinghamin Palatsissa. Eilen hän oli Bath’issa ja väitti että meidän kaikkien tulisi elää kodeissa, jotka on muotoiltu klassisten periaatteiden mukaan, kuten Buckinghamin Palatsi. On helppoa sivuuttaa Charles’in rönsyily tunteellisena luonnonsuojeluna. Mutta hän ei ole ilman valtaa. Koska hänellä ei ole virastoa kuten meidän valituilla edustajillamme, hänen ajatuksensa on vastaanotettu kritiikittömästi. Niin paljon ettei kukaan näytä noteeraavan, että hän nähtävästi plagioi ajatuksensa toiselta 1900 -luvun luonnonsuojelijalta. Tämä mies toisti Charles’ia ympäristökysymyksissä, kun hän sanoi: “Meidän tulee kunnioittaa maalaismaisemaa, jokainen tuuma siitä on kasattu tiiviisti historiallamme.”

Hän ennakoi Charles’ia  kyläsuunnittelussa kun hän kirjoitti: “Jotkin kulttuurin ja kauneuden mitat tulisi saavuttaa jopa pienimmät kylät.” Ja hän edelsi Charles’ia arkkitehtuurissa kun hän väitti: “Avaruuden tunne on tärkeää. Meidän tulee välttää rakennusten nopeaa leviämistä missä talot ovat sekaisin toinen toistensa päällä.” Joten kuka oli tämä vihreä visionääri? Mahatma Gandhi? Sting? Vai Jonathon Porritt? Ei, se oli Adolf Hitler. Kuten Charles, klassisen arkkitehtuurin fani. Kuten Charles, metropolielämän vihaaja, ja maaseudun rakastaja. Kuten Charles, uskoja vihreisiin vyöhykkeisiin, tai kuten hän kutsui niitä Lebensraum’iksi. Ja kuten Charles, innokas väestönkontrollin kannattaja, Charles syntyvyyden säännöstelyn kautta, Adolf tuhoamisen kautta, ja tietenkin he molemmat ovat saksalaisia.

Natsismin todelliseen historiaan perehtyneet akateemikot ovat hyvin tietoisia siitä, että radikaali luonnonsuojelu oli keskeisellä paikalla natsien poliittista ja uskonnollista maailmankuvaa. Siinä germaaninen pakanuus (luonnonpalvonta), okkultismi, darvinismi ja antisemitismi sekoittui ekologisiin ajatuksiin luonnon ja maaseudun säilyttämisen tärkeydestä. Adolf Hitler oli kasvissyöjä. Prinssi Charles on kasvissyöjä. Hitlerin maatalousministeri Richard Walther Darré kannatti Rudolf Steinerin okkulttisiin ja astrologisiin oppeihin perustuvaa biodynaamista luomuviljelyä. Myös Prinssi Charles on ylistänyt biodynaamista maanviljelyä ja sen perustajaa Rudolf Steineriä ja tuomitsee kemiallisiin lannotteisiin ja torjunta-aineisiin pohjautuvan tehomaanviljelyn, kuin myös viljelykasvien perimän parantamisen geenimuuntelulla eli GMO -geeninsiirtoteknologialla (vaikka sen avulla pelastetaan vuosittain miljoonia ihmishenkiä). Esko Halme kertoo kirjassaan Operaatio Uusi Aika (Painokaari Oy, 1990) kuinka liittoutuneet tunkeutuivat Berliinin valtauksen jälkeen Hitlerin henkilökohtaiseen kirjastoon ja löysivät sieltä “lukuisia okkulttisia teoksia, joihin Hitler oli tehnyt runsaasti merkintöjä omalla käsialallaan.” Halme selvittää:

Kirjastosta päätellen Hitler oli ahkera arkkitehtonisten ja taidekirjojen lukija; samoin hän luki ravitsemuksesta, terveydestä ja terveysruuista, kansanlääkinnästä, homeopatiasta, ihmeparantamisesta, okkulttisista ja maagisista symboleista. Hitler oli kuin nykyajan newagelainen – mutta emme voi syyttää nykyisiä New Age -liikkeen kannattajia natseiksi! Tarkemmin sanoen Fuhrer oli kuin konsanaan antroposofi. Antroposofia on Rudolf Steinerin perustama teosofispohjainen elämänkatsomus. Tutkija Robert S. Ellwood on vertaillut Hitlerin ja antroposofian välisiä yhteyksiä ja toteaa (Carrin mukaan): “Antroposofit ovat kiinnostuneita arkkitehtuurista, taiteesta, musiikista (erityisesti Richard Wagnerin oopperoista) heikkolahjaisten lasten koulutuksesta (ja) orgaanisesta puutarhanhoidosta.”

Lasten kouluttamista lukuunottamatta Hitlerin ja antroposofian yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Kuitenkin hän vainosi aikalaistaan Steineriä ja muita antroposofeja. Kaiken kaikkiaan Hitler ei julkisuudessa suvainnut okkultisteja, ja hän myös kielsi oman okkulttisen taustansa ja harrastuksensa. Syynä tähän oli mm. pelko, että salaoppien harrastajat voisivat käyttää maagisia kykyjään häntä vastaan. (Natsien okkultismi käy selväksi myös suomalaisten uusnatsien kirjaluettelosta, jossa on tarjolla poliittisten teoksien lisäksi mm. seuraavaa: Uuden Ajan Unikirja, Yhteys Ufoihin ja Henkimaailmaan, Tyttö Siriukselta, Ennustamisen Oppikirja, Salainen Talmud ja Jeesus Kristus, Mustan Magian salaisuudet; myös äänitteitä kuten “Pekka Siitoimen edellisistä elämistä”, “Pekka Siitoimen okkultismi, “Jälleensyntymisestä, Yogosta ja Okkultismista” jne.)

Hitlerin, antroposofian ja Prinssi Charlesin yhteyttä osoittaa sekin, että Charles on kirjoittanut kokonaisen kirjan orgaanisesta puutarhanhoidosta nimeltä The Elements of Organic Gardening. Kasvissyönnin ja klassisen arkkitehtuurin lisäksi heitä yhdistää kiinnostus maalaustaiteeseen ja molemmat ovat tehneet taitavia vesi- ja öljyväritöitä (Charlesin ja Hitlerin maalaustöitä voi käydä ihailemassa täällä). Hitler sanoi kerran, että hän piti itseään enemmän taiteilijana kuin poliitikkona ja että aikoisi palata toisen maailmansodan jälkeen takaisin maalaustaiteen pariin. Hitlerin tapaan Prinssi Charles on ollut uskomushoitojen kuten homeopatian suorapuheinen kannattaja. Hitlerin tapaan hän uskoo jälleensyntymiseen ja maagisiin symboleihin. Ainakin hänen hengellinen oppi-isänsä Laurens Van Der Post uskoi jälleensyntyneensä pyhää Graalia varjelleista keskiajan temppeliherroista. Maagisten symbolien, kuten yhteenkietoutuneen viisisakaraisen tähden (symbolin mikä yhdistetään kaikkein yleisimmin noituuteen ja satanismiin), esoteerista merkitystä hän opettaa kirjassaan Harmony ja kutsuu sitä “harmonian kieliopiksi”, joka on löydettävissä kaikkialta luomakunnasta, arkkitehtuurista ja taiteesta.

Mikään näistä yhtäläisyyksistä ei itsessään oikeuta Walesin Prinssin rinnastamista Adolf Hitleriin, mutta yhdessä ne ovat selvä osoitus siitä, että Charles on plagioinut suurimman osan ajatuksistaan Hitlerin ja natsien okkulttisista ja antropologisista uskomuksista. Tietenkin on muistettava, ettei mikään ideologia tai uskomus ole rinnastettavissa natsismiin ilman antisemitismiä, ihmiselämän arvon totaalista hylkäämistä ja murhanhimoista vimmaa “alempien” ihmisrotujen hävittämiseksi. Mutta nämäkin elementit löytyvät Charlesin maailmankuvasta. Hänen antisemitismistaan löytyy selvä todistus vuonna 1986 Laurens Van Der Postille kirjoittamastaan kirjeestä missä hän sanoi ymmärtävän arabien antisemiittisiä näkemyksiä. Tässä kirjeessä hän valitteli sitä, ettei yhdelläkään USA:n presidenteistä ollut rohkeutta nousta maan “juutalaislobbya” vastaan ja sanoi Itä-Euroopan ja Puolan juutalaisten maahanmuuton Israeliin olevan perimmäinen syy Lähi-Idän konfliktiin (toisin sanoen, juutalaisvaltion olemassaolo itsessään).

Adolf Hitler ja Prinssi Charles ovat molemmat ilmaisseet suoraa kiintymystä ja ihailua islaminuskoa ja arabikulttuuria kohtaan. Hitler sanoi kerran, että Euroopan ja Saksan tulevaisuuden kannalta olisi ollut parempi jos muslimit olisivat voittaneet Kaarle Martellin Poitiers’n taistelussa Ranskassa vuonna 732. Charles taas kertoi puheessaan Oxfordissa vuonna 1993, että islamin tulo Eurooppaan muslimien kasvaneen maahanmuuttajien myötä oli tervetullut asia, mikä auttoi Eurooppaa paikkaamaan sen hengellisen tyhjiön, minkä kristinuskon heikkeneminen oli jättänyt maanosaamme sekularismin nousun myötä. Joku voisi huomauttaa, oikeutetusti, ettei Charles ole näissä ajatuksissaan yksin sillä nämä kaikki elementit ovat vallitsevana myös nykyisessä uusvasemmistossa: Kristinuskon ja Euroopan perinteisten arvojen halveksiminen. Uusi spiritualismi, mikä ihailee islamia ja muita itämaisia tai ei-kristillisiä uskontoja missä maalla on paljon keskeisempi rooli kuin kristinuskossa, mikä antaa ihmiselle vallan alistaa luonto meidän alamaisuuteemme (1. Moos. 1:28).

Sokea Israel-viha vaikka Israel on Lähi-Idän ainoa liberaali demokratia missä vasemmiston puolustamien vähemmistöryhmien oikeudet toteutuvat paljon paremmin kuin Hamasin hallitsemassa Gazassa tai muissa alueen muslimivaltioissa missä homoseksuaalit ja feministit teloitetaan Sharia-lain alla. Mutta eikö natsismi ollut äärioikeistolainen eikä äärivasemmistolainen aate? Natsismin liittää oikeiston äärilaitaan vain se, että se oli vahvan kansallismielinen, militaristinen ja ihmisrodun luonnolliseen eriarvoisuuteen uskova. Kaikilla muilla alueilla natsismi taipui paremminkin äärivasemmistoon kuin oikeistolaiseen konservatismiin. Tämähän ilmenee jo puoleen virallisesta nimestä Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Sekä poliittisen vasemmiston kuin oikeistonkin juuret ovat 1700 -luvun klassisessa liberalismissa. Nykyisen konservatismin isänä on pidetty brittiläisen Whig-puolueen Edmund Burkea (1730 – 1797), joka on kuuluisi fraaseistaan kuten, “Ainoa välttämätön asia pahan voittoon on se, ettei hyvät ihmiset tee mitään.”

Oikeiston ja vasemmiston historialliset juuret

Uppoudun taas hetkeksi mieliaiheeseeni eli historiaan – tällä kertaa poliittiseen historiaan. Ranskan vallankumouksen iskulause oli “vapaus, veljeys ja tasa-arvo!” Se edusti vallankumouksen poliittisia ihanteita, joiden alkuperä oli 1700 -luvun valistuksen aatteissa kuten klassisessa liberalismissa. Alkujaan oikeiston ja vasemmiston kiistakysymys koski heidän suhdettaan Ranskan vallankumoukseen. Konservatiivit kuten Edmund Burke kirjoittivat sitä vastaan ja tukivat Ranskan vanhaa monarkistista hallintoa, samalla kun Thomas Paine – yksi Amerikan perustajaisistä – kuului liberaalien progressiiviseen siipeen, jotka argumentoivat vallankumouksen moraalisen oikeutuksen puolesta. Tästä onkin syntynyt historiallinen väärinkäsitys, joka hallitsee yhä tänään monien ajatuksia, kun he pohtivat sanojen “konservatiivi” ja “liberaali” merkitystä. Jälkimmäisiä pidetään progeressiiveina eli edistysmielisinä ja vapautta rakastavina, kun taas ensiksi mainittuja pidetään taantumuksellisina ja autoritäärisinä, jotka vastustavat mitä tahansa poliittisia uudistuksia vanhan ja tukahduttavan status quon säilyttämiseksi (sana “konservatiivi” johdetaan latinasta ja se viittaa “säilyttämiseen”).

On kuitenkin historiallisesti harhaanjohtavaa kutsua Painea liberaaliksi ja Burkea konservatiiviksi sillä tuohon aikaan he molemmat olisivat identifioineet itsensä liberaaliksi. Burken Whig -puoluetta pidettiin 1700 -luvun Britanniassa vaarallisen antimonarkistisena ja vallankumouksellisena, kun taas sen kilpailija Tory-puolue kannatti vanhan järjestyksen säilyttämistä. Samuel Johnson (1709–1784) herjasi Whig-puolueen kannattajia “alhaisiksi” ja määritteli Toryn jäsenen “sellaisena, joka pitää kiinni valtion muinaisesta perustuslaista ja Englannin kirkon apostolisesta hierarkiasta vastakohtana Whig:eihin”. Hän yhdisti 1700 -luvun Whiggismin 1600 -luvun vallankumoukselliseen Puritanismiin ja väitti että hänen päivänsä Whigit olivat samalla tavoin vihamielisiä kirkon ja valtion vallitsevalle järjestykselle.

Se oli siis Edmund Burken – konservatismin isän – oma puolue, jossa otti paikan tuon ajan “punk-anarkistit” ja “punaiset che guevarat”. Eikä ihme sillä he saivat ideologiset vaikutteensa klassisen liberalismin isien kuten John Locken ja Adam Smithin vallankumouksellisista kirjoituksista. Alunperin Whigit vastustivat 1600 -luvun Englannin protestanttien hengessä paavinvaltaa ja absoluuttista monarkiaa. Vuoden 1688 Mainio vallankumous ja sitä seurannut Bill of Rights – mikä vahvisti ja täydensi 1200 -luvun Magna Cartaa – oli puolueen tärkeimpiä saavutuksia. Se lopetti Englannin kuninkaiden mielivallan ja epätavallisen julmat teloitukset kuten Hirttämisen, repimisen ja paloittelun, mikä oli äärimmäinen rangaistus niille, jotka syyllistyivät majesteettirikokseen eli vastustivat kuninkaan valtaa tavalla tai toisella. Myös muut keskiaikaista Eurooppaa luonnehtineet mielettömyydet – uskonnollinen vaino ja noitaoikeudet roviolla polttamisineen – häipyivät liberalismin nousun ansiosta 1700 -luvulla.

“Liberaali” tarkoitti alunperin henkilöä, joka puolusti ihmisen universaaleja oikeuksia järjestäytyneen uskonnon ja monarkian mielivaltaa vastaan. Tästä huolimatta kaikki liberalismin isät 1600 -luvulla olivat hurskaita jumalaapelkääviä protestantteja, eivät ateisteja tai sekularisteja. He ammensivat liberalismin humanistiset arvot Raamatusta, eivät Platon tai Sokratesin pakanallisista kirjoituksista (Kirjoitin tästä jo enemmän täällä). Liberalismin ihanteet innoittivat myös Amerikan perustajaisiä Yhdysvaltain perustuslain muotoilemisessa. Vaikka he taistelivat Englannin kuningasta vastaan, heidät poliittiset ihanteensa tulivat Englannista (Mainio vallankumous ja Bill of Rights) ja heidät poliittiset liittolaisensa (Whigit) olivat myös Englannista. Wikipedia toteaa tästä:

Toryismin assosiaatio Lordi Northin hallituksen kanssa oli myös vaikutusvaltainen Amerikan siirtomaissa ja Britannian poliittiset kommentoijat, jotka tunnettiin radikaaleina Whig:einä tekivät paljon yllyttääkseen siirtomaalaisten tasavaltalaisia tuntemuksia. Varhaiset aktivistit siirtomaissa kutsuivat itseään “Whig:eiksi” nähden itsensä liitossa Britannian poliittisen opposition kanssa, kunnes he saivat itsenäisyytensä ja alkoivat painottaa leimaa patriootit. Vastakohtana, Amerikan Lojalisteihin, jotka tukivat monarkiaa, viitattiin johdonmukaisesti myös “Toryisteiksi”. Myöhemmin Yhdysvaltain Whig-puolue oli perustettu vuonna 1833 ja se keskittyi vastustamaan vahvaa presidenttiä aivan kuin Whigit olivat vastustaneet vahvaa monarkiaa.

Tässä yhteydessä on mainittava sekin, että Amerikan Whig-puolue oli nykyisen Republikaani-puolueen suora edeltäjä. Republikaanit vastustavat edelleen “isoa hallitusta” ja presidentin vallan kasvattamista. Meillä on siis suora historiallinen linja Englannin kuninkaan vastaisesta liberaalista Whig-puolueesta Amerikan nykyiseen Republikaani -puolueeseen. Toisin kuin vasemmistolainen propaganda on antanut ymmärtää valtamedian ja kulttuurimarxilaisen koulutusjärjestelmän avustuksella, republikaanipuolueella ei ole mitään tekemistä rasismin ja mustien lynkkausten kanssa. Republikaanien ensimmäinen presidentti oli Aabraham Lincoln, mies joka lopetti Etelävaltioista mustien orjuuden ennenkuin demokraatti nimeltä John Wilkes Booth salamurhasi hänet. Kuten historioitsija Eric Foner on todennut, mustien lynkkauksista pahamaineinen “Ku Klux Klan perustettiin sotilaalliseksi siiveksi palvelemaan demokraattipuolueen intressejä.” Amerikan republikaanipuolue – kuten sitä ennen Whigit Amerikassa ja Britaniassa – on uskonut aina Jumalan antamiin loukkaamattomiin ihmisoikeuksiin, jotka ei katso väriä, ikää tai sukupuolta. Kuten Amerikan itsenäisyysjulistus sanoo:

Me pidämme näitä totuuksia itsestäänselvinä, että kaikki ihmiset ovat luotu tasa-arvoisiksi, että heille on annettu Luojansa taholta tietyt luovuttamattomat oikeudet, joiden joukossa on elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu. Turvatakseen nämä vapaudet, hallitukset ovat asetettu ihmisten keskuuteen, johtaen oikeutensa valtaan hallittavien suostumuksesta.

Tällainen radikaali lausunto oli 1700 -luvun liberaalien ihanteiden innoittama ja konservatiivit pitävät sitä edelleen loukkaamattomana totuutena, mutta painottavat samalla että nämä oikeudet tulevat yksin Jumalalta eikä hallituksilta. Oikeudenmukaisen hallituksen tehtävä on vain suojella jo olemassaolevia “luovuttamattomia oikeuksia”, jotka meidän Luojamme on antanut meille jo ennen syntymäämme (tästä syystä tämän oikeuden riistäminen syntymättömältä lapselta on myös väärin). Näiden oikeuksien riistäminen keneltä tahansa ihmiseltä – on hän sitten syntymätön lapsi, aikuinen tai vanhus, valkoinen tai ei-valkoinen, muslimi tai kristitty, mies tai nainen – on aina väärin ja rikos Luojaamme vastaan (ellei kyse ole sitten elämän ja vapauden riistäminen rangaistuksena rikoksesta mihin henkilön on todettu syyllistyneen). Se oli demokraattipuolue, joka petti nämä Amerikan perustajaisien ylevät julistukset kun se riisti oikeuden vapauteen Amerikan mustilta orjilta.

Se oli myös demokraattipuolue, joka kielsi syntymättömiltä lapsilta oikeuden elämään Roe vs. Wade kiistassa USA:n korkeimmassa oikeudessa vuonna 1972. Sen seurauksena abortti on nyt USA:n afrikkalaisamerikkalaisten yleisin kuolinsyy eugenistien kuten Margaret Sangerin toiveiden täyttymyksenä (ks. Feminismin ja luonnonsuojelun nimessä on tapettu jo enemmän ihmisiä kuin 1900 -luvulla tapettiin kommunismin ja fasismin alla sekä kahdessa maailmansodassa.) Natsismilla ei ollut mitään tekemistä oikeistolaisen konservatismin kanssa yksinkertaisesti siitä syystä, että he eivät uskoneet klassisen liberalismin ajatuksiin siitä, että “kaikki ihmiset ovat luotu tasa-arvoisiksi, että heille on annettu Luojansa taholta tietyt luovuttamattomat oikeudet.”

John Locke, liberalismin isä joka johti poliittiset teoriansa Raamatusta ja Englannin protestanttisesta perinteestä, kirjoitti: “Kaikki ihmiset ovat luonnostaan tasa-arvoisia tasavertaisessa oikeudessa vapauteen…. ollessaan kaikki tasa-arvoisia ja itsenäisiä yhdenkään ei tulisi vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta tai omaisuutta.” Natsismi nimenomaisesti torjui ajatuksen ihmisten synnynnäisestä tasa-arvosta ja universaaleista ihmisoikeuksista. Samoin tekivät Amerikan “progressiiviset” eugenistit kuten Margaret Sanger ja muut “liberaalit”, joille Charles Darwinin evoluutioteoria oli antanut tieteellisen oikeutuksen ihmisarvon riistämiseen tietyiltä ihmisryhmiltä. Eugeniikan perustaja Francis Galton – jonka Edward VII aateloi vuonna 1907 – myönsi, ettei hän pitänyt Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen liberaaleista ideoista. Professori Robert Zubrin kirjoittaa kirjassaan Merchants of Despair, sivulla 38:

Galton sanoi lisäten, ettei hän pitänyt myöskään Amerikan ihanteista: ‘Vastustan kaikkein epäpätevintä tapaa teeskennellä luonnollisen tasa-arvon olemassaoloa.’ Galton meni paljon pidemmälle ihmisen tasa-arvon halveksunnassa. Hänen mukaansa eugeniikan kannattajien tulee hylätä myös mikä tahansa käsite luonnollisista ihmisoikeuksista. Päinvastoin, kuten hän lausui hyytävän profeetallisilla termeillä, valtion velvollisuuden edessä rodun edistämiseksi, alemmilla roduilla ei ole oikeuksia, ja “jos nämä jatkavat lasten tekoa, alempia moraalisilta, älyllisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan, on helppo uskoa että tulee aika jolloin sellaisia henkilöitä pidettäisiin valtion vihollisina ja menettäisivät kaiken vaatimuksen hyväntahtoisuuteen.”

Tämä on ensisijainen syy siihen miksi natsismin mielletään olleen äärioikeistolainen aate. Se kielsi Ranskan vallankumouksen “vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” – utopististen käsityksen tasa-arvoisesta ja luokattomasta yhteiskunnasta minkä Karl Marx ja Friedrich Engels kehittivät vielä pidemmälle Kommunistisessa manifestissaan. Mutta mitä tulee tasa-arvoon, niin konservatismi on tässä paljon lähempänä vasemmistoa kuin rasistista äärioikeistoa. Tai sitten voit kuvitella vaa’an missä marxistien käsitys tasa-arvoisesta yhteiskunnasta kallistuu äärivasemmalle ja natsien käsitys taas äärioikealla, samalla kun konservatiivien käsitys pitää vaa’an tasapainossa taipumatta kumpaankaan äärilaitaan. Galton oli nimittäin oikeassa: ei ole olemassa luonnollista tasa-arvoa. Veljeni osaa soittaa paremmin pianoa kuin minä (mikä on tosin myös ankaran harjoituksen tulosta). Toisaalta kirjallinen  argumentointi sujuu itseltäni ehkä paremmin kuin veljeltäni. Kadehdin ja hämmästelen ihmisiä, joilla on energiaa ja kykyä opiskella useita eri asioita samaan aikaan.

Olemme eri-arvoisia niin älyllisiltä, ruumiillisilta kuin sosiaalisilta kyvyiltämme. Kehitysvammaisten ÄO on alle 70, kun taas eteläkorealaisella lapsinerolla Kim Ung-jongilla mitattiin 210 pisteen ÄO. Myös rotujen välillä on merkittäviä eroa keskimääräisessä ÄO:ssä (tämä on hyvin kiusallinen tutkimusalue, jota monet välttelevät koska eivät halua leimautua rasistiksi). Olemme eri-arvoisia myös ulkonäöltämme. Vain harvoilla meistä on Hollywood-tähtien säihkyvää karismaa ja glamouria. Miehet on varusteltu myös eriarvoisesti (tarkoitan autoja). Joillakin autoilla on kokoa ja käynnistyvät ja kiihtyvät ärhäkämmin kuin toiset. On siis monia asioita missä olemme luonnollisesti eriarvoisia. Tämä vaikuttaa myös työllistymiseemme, tulotasoomme, oppiarvoomme, jne. Emme voi odottaa, että yhteiskunnan tulisi maksaa saman suuruista palkkaa siivoojalle ja kirurgille tai varastomiehelle ja ydinfyysikolle. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että yhteiskunnan epätasa-arvo olisi toivottavaa tai etteikö siihen tulisi etsiä ratkaisuja.

Kuten 1900 -luvun brittiläinen filosofi G. E. Moore järkeili konseptissa nimeltä “naturalistinen virhepäätelmä”: siitä miten asiat ovat luonnossa ei voi johtaa suoraan sitä miten niiden tulisi olla moraalisen hyvän saavuttamiseksi. Toisin sanoen, moraalia ei voi johtaa asioiden luonnollisesta tai vallitsevasta tilasta. Päinvastoin, sisään rakennettu moraalikäsityksemme kertoo  meille jo sen, että maailmassa on jotain pahasti vialla sen nykyisessä tilassa; että luonnollinen maailma, ihminen mukaanlukien, ei aina toimi niin kuin sen tulisi toimia. Raamatullisesta näkökulmasta tämä selittyy sillä, että ihminen lankesi syntiin ja koko luomakunta kirottiin sen mukana. Ihminen ei enää toteuta Luojansa alkuperäistä tahtoa Jumalaa ja kanssaihmisiään kohtaan ja myös luonto toimii ihmistä vastaan – ja ihminen luontoa vastaan – vastoin Jumalan alkuperäistä tahtoa. Jos darvinistinen käsitys vahvimpien eloonjäämisestä on luonnossa vallitseva elämän laki, niin se ei tarkoita sitä että se tulisi hallita myös meidän inhimillisen yhteiskuntamme moraalia, kuten sosiaalidarvinismi opetti.

Joku voisi kysyä, että jos ihminen ei ole luonnostaan tasa-arvoinen, mihin sitten perustuu klassisen liberalismin oppi luonnollisesta tasa-arvosta ja luonnollisista ihmisoikeuksista. Tämä oppi on johdettu Raamatusta, joka opettaa että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi, ja koko ihmissuku on polveutunut samasta kantaisistä ja kantaäidistä. Uusi Testamentti vahvistaa ihmissuvun universaalin tasa-arvon: “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28) Ap. t. 17:26 sanoo: “Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Raamattu ei jaa ihmiskuntaa yli- ja ali-rotuihin, mutta vahvistaa jokaisen kansakunnan oikeuden asuttaa tiettyjä heille määrättyjä alueita ja oikeuden kansojen rajoihin, joita tulee puolustaa tarvittaessa myös sotilaallisesti (ja VT kehottaa meitä kohtelmaan maassa asuvia muukalaisia myös inhimillisesti ja rakastamaan heitä kuin itseämme).

Amerikan itsenäisyysjulistuksen lausunto siitä, “että kaikki ihmiset ovat luotu tasa-arvoisiksi”, viittaa ihmisten tasa-arvoon lain edessä; että kaikilla tulisi olla yhtäläinen oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun. Onnellisuuden tavoittelu viittaa mm. vapauteen kartuttaa omaisuutta omalla ahertamisellaan ja yrittämisellään. Se viittaa paremminkin “mahdollisuuksien tasa-arvoon” kuin “lopputuloksen tasa-arvoon”, utopistiseen ideaan siitä, että valtion tulisi luoda tasa-arvo pakkokeinoin varallisuuden uusjaolla köyhiltä rikkaille. Tällainen tasa-arvo voitaisiin luoda vain proletariaatin diktatuurissa missa ihmisten vapaus ja yksilölliset eroavaisuudet on tukahdutettu luokattoman yhteiskunnan saavuttamiseksi. Sosialismin perusongelma on siinä, ettei se pyri luomaan yhteiskuntaa missä kaikki voisivat olla yhtä varakkaita kuin Donald Trump tai Bill Gates, vaan yhteiskunnan missä kukaan ei voi olla yhtä äveriäs kuin Donald Trump tai Bill Gates. Luokaton yhteiskunta tarkoittaa yhteiskuntaa missä kansa elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa samalla kun heitä hallitseva eliitti syö hyvin ja nauttii rikkauksista, jotka he ovat varastaneet omilta kansalaisiltaan.

Kansallinen vauraus voi kasvaa vain siellä missä töitä on saatavilla jokaiselle ja yhteiskunta rohkaisee ja kannustaa työntekoa ja yrittämistä. Koska ihmiset ovat yksilöitä ja kaikilla heistä on erilaiset lahjat, kyvyt ja voimavarat, on käytännössä mahdotonta luoda yhteiskuntaa mikä olisi samanaikaisesti täysin tasa-arvoinen ja vapaa. Tasa-arvon luominen pakkokeinoin johtaa väkisinkin ihmisten vapauden riistämiseen. Kun taas individualismi johtaa väkisinkin eriarvoisuuden kasvuun. Individualismia ei tulisi sekoittaa kuitenkaan egoismiin. Kollektivistit sekoittavat individualismin usein egoismiin eli itsekeskeiseen oman edun tavoitteluun. Individualismin mukaan yksilö on suvereeni ja itsenäinen ja yhteiskunnan tulisi suosia enemmän yksilönvapautta kuin kollektiivista hyvää, mikä johtaa usein totalitarismiin missä yksilön itsenäisyys ja vapaus tukahdutetaan ja murskataan julmasti. Individualismi on ollut länsimaiden tärkeimpiä arvoja jo vuosisatojen ajan. Ilman sitä vapaa markkinatalous, taide ja kulttuuri ja monet innovatiiviset keksinnöt eivät olisi voineet nousta koskaan niin keskeiseen asemaan länsimaissa.

Myös tässä kohtaa perinteinen oikeisto eroaa äärivasemmistosta ja äärioikeistosta. Sekä kommunistiset että fasistiset yhteiskunnat olivat kollektivistisia yhteiskuntia missä valtion intressit ylittivät yksilön intressit. Yksilö ei ollut minkään arvoinen näiden yhteiskuntien rautaisen esiripun takana. Tästä syystä miljoonien ihmisten surmaaminen oli niissä vain luonnollinen seuraus kollektivistisesta tyranniasta, mikä demonisoi kokonaiset ihmisryhmät valtion intressien vihollisiksi. Tänään tämä sama ilmiö toistuu niin sanotussa identiteettipolitiikassa, joka on nostamassa rumaa päätään sekä vasemmistossa että äärioikeistossa. Identiteettipolitiikka jakaa ihmiset sorrettujen ja sortajien ihmisryhmiin. Vasemmistolle sorretut edustavat ei-valkoisia vähemmistöjä, mukaanlukien erilaiset seksuaalivähemmistöt ja naiset, joiden he näkevät olleen kautta historian valkoisen ja patriarkaalisen läntisen sivilisaation sortama. Äärioikeisto harjoittaa taas käänteistä identiteettipolitiikkaa missä sorretun aseman löytää valkoiset eurooppalaiset ja heidän sortajansa ovat joko juutalaisia tai muita värillisiä. Molemmille rotu ja ihonväri on kaikki kaikessa. Ei niin kuin Martin Luther King sanoi: “Minulla on unelma siitä, että pienet lapseni eläisivät joku päivä maassa missä heitä ei tuomita ihonvärinsä vaan luonteenlaatunsa perusteella.”

Natsismi ja traditionalismi

Mutta takaisin Prinssi Charlesiin ja hänen vihreään nostalgiaansa. Edellä halusin painottaa lähinnä sitä, että sekä vasemmiston että oikeiston juuret löytyvät 1700 -luvun valistuksen ajan liberaaleista aatteista. Se mikä erotti natsismin näistä molemmista oli heidän suhteensa 1700 -lukua seuranneeseen nykyaikaan. Monet fasistiset liikkeet olivat traditionalisteja, joilla oli nostalginen käsitys valistuksen aikaa edeltäneestä menneisyydestä. Monet saattavat sekoittaa traditionalismin konservatismiin, mutta nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Traditionalismi on esoteerinen ja okkulttinen maailmankatsomus, jonka keskeisenä oppina on niin sanottu perenniaalinen filosofia. Sitä kutsutaan myös “uusplatoniseksi kristinuskoksi”, mutta kyseessä on paremminkin universalistinen teologia, mikä painottaa “ikuisen totuuden” olemassaoloa, jonka uskotaan kulkeneen kautta historian eri uskonnoista toiseen ja on löydettävissä yhä tänään kaikista suurista ja pienemmistä maailmanuskonnoista. Jotkut määrittelevät sen sekoituksena okkulttisen hermetismin oppeja ja juutalaiskristillistä traditiota.

Jos haluaa saada enemmän tietoa fasismin yhteydestä traditionalismiin, niin kannattaa googlata sellainen nimi kuin Julius Evola, joka oli yksi 1900 -luvun vaikutusvaltaisimpia okkulttisia fasisteja. Hän oli Mussolinin ja Himmlerin ihailija ja heidän henkilökohtainen tuttavansa, joka kirjoitti sodan jälkeen useita okkulttisia teoksia Euroopan uusnatseille. Kun Evolaa syytettiin sodan jälkeen kirjoituksista, joka yllyttivät fasistipuolueen henkiinherättämiseen, niin Evola vastasi syytteisiin sanomalla ettei hän ollut fasisti vaan “superfasisti.” Evola oli fasismin historian ehkä tunnetuin traditionalisti. Hänen tärkein kirjansa, joka selvitti hänen traditionalista maailmankatsomustaan, oli vuonna 1934 julkaistu Kapina modernia maailmaa vastaan. Kuten kirjan nimestä voi jo päätellä, Evola ei ollut nykyisen maailmanajan ystävä. Fasismin Historiallinen Tietosanakirja kertoo sivulla 199:

Fasismia on usein luonnehdittu – ja todellakin fasistiset propagandistit ovat esittäneet usein itsensä – vihamielisenä liberalismille ja valistukselle. Silti samalla kun hylkäsi monet valistuksen ajan arvot, sellaiset kuin egalitarismi [tasa-arvo -aate], internationalismi, liberalismi ja rationalismi, fasismi houkutteli valistuksen ajatuksilla luomaan heidän oma vallankumouksellinen oppinsa. Näin tehdessään he käyttivät liberalismia ja muita valistuksen ajan arvoja tuhoamaan vanha järjestys askeleena kohti fasistisen uuden järjestyksen perustamiseen. Kaksiselitteisyys, joka peittää fasismin keskustelun valistuksesta näkyy kaikkein selvimmin Saksan kansallissosialistien reaktiossa heidän omaan historiaansa. Toisaalta he halusivat tuomita valistuksen ajan, ja sen mukana Ranskan vallankumouksen, kapitalistisen juutalaisen salaliiton ilmaisuna, joka oli yhteydessä vapaamuurariuteen.

Ja toisaalta he hakivat oikeutusta heidän omaan sotilaalliseen riskinottohaluunsa Fredrik Suuren sotakampanjoista. Silti Fredrik oli vapaamuurari ja valaistunut monarkki, joka monella tapaa edusti Järjen Aikakautta… Konservatiiveilta fasistit lainasivat kritiikkinsä rationalismin tietoteoreettista reduktionismia kohtaan. Mutta sen sijaan, että olisivat puolustaneet paljon monimutkaisempaa tietoteoriaa, joka tunnustaa rationaalisuuden muiden tietämisen tapojen ohella, fasistit hylkäsivät kaiken rationaalisuuden suhteessa useiden eri muodon intuitiiviseen tietoon. Samalla tavoin, kun konservatiivit toivoivat korvaavansa vallankumouksellisen oikeuden ja näkemyksen laista historiallisesti perustetuilla perustuslaillisilla malleilla, fasistit kuten juristi Carl Schmitt kehitti uuden oikeuskäytännön, joka perustui tilannekohtaiseen lakiin mikä katsoi johtajaan kaiken viisauden lähteenä.

Tietosanakirja viittaa myös useisiin fasistisiin kirjailijoihin, kuten Houston Stewart Chamberlainiin, Julius Evolaan ja Alfred Rosenbergiin, jotka suhtautuivat vihamielisesti valistuksen ajan arvoihin, mukaanlukien egalitarismi, kapitalismi, liberalismi, ja juutalaiskristillisyyden universalismi. Samalla fasismi hyödynsi  valistuksen ajan vallankumouksellisia aatteita siinä, ettei se pyrkinyt palauttamaan Eurooppaan katolisen kirkon hallitsemaa vanhaa feudaalista maailmanjärjestystä, vaan luomaan paremminkin uuden järjestyksen, joka palauttaisi Saksan sen muinaisiin pakanallisiin juuriinsa. Fasistit näkivät kristinuskon juutalaisuuden lahkona, joka edusti vierasta ja haitallista harhaoppia arjalaisen herrarodun sankarillisessa ja myyttisessä menneisyydessä. Tämä on jyrkässä ristiriidassa Edmund Burkeen, joka näki kristinuskon sosiaalisen edistyksen välineenä, joka ei olisi hyödyksi vain uskovaisen sielun pelastuksen kannalta vaan myös poliittisille uudistuksille. Burke oli täysin oikeassa; kohta hänen kuolemansa jälkeen orjakauppa lakkautettiin Brittiläisestä imperiumista osana evankelisten ryhmien ja William Wilberforcen vuosikymmeniä kestänyttä poliittista painostusta. Vaikka Burke tunnettiin Ranskan vallankumouksen kärkevänä kriitikkona, hän ei koskaan torjunut liberalismin uskoa luonnollisiin ja universaaleihin ihmisoikeuksiin. Hän kirjoitti:

Ihmisten oikeudet, tällä tarkoitan ihmiskunnan luonnollisia oikeuksia, ovat todellakin pyhä asia; ja jos mikä tahansa julkinen toimenpide osoittautuu vaikuttavan niihin vahingollisesti, vastalauseen tulisi olla kuolettava tuolle toimenpiteelle, silloinkin vaikka mitään peruskirjaa ei voitaisi asettaa sitä vastaan.

Tässä Burke vahvisti sen, ettei ihmisten oikeudet olleet lähtöisin hallituksilta ja riippuvaisia valtiollisista sopimuksista, vaan Jumalan luoduilleen antama universaali oikeus, jota yhdelläkään hallituksella ei ole lupa loukata. Mutta Burkelle tasa-arvo merkitsi ennen kaikkea ihmisten tasa-arvoa Jumalan ja lain edessä. Hän kritisoi painokkaasti niiden väärinkäyttöä anarkian ja terrorin työkaluna, kuten tapahtui Ranskan vallankumouksessa (ja myöhemmin marxilaisissa vallankumouksissa). Tästä syystä Burke tunnetaan lain, järjestyksen ja hierarkian vahvana puolestapuhujana. Yhä tänäänkin monet uskovat, että poliittinen terrori olisi oikeutettua suuremman tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Burke ei olisi hyväksynyt koskaan poliittista terroria harjoitti sitä sitten vasemmistolaiset tai oikeistolaiset hallitukset. Hän ei olisi hyväksynyt myöskään ihmisarvon riistoa miltään ihmisryhmältä, kuten tapahtui fasistisissa ja kommunistisissa valtioissa. Tästä syystä sekä fasismi että kommunismi edusti jyrkkää harha-askelta sekä konservativismin että liberalismin poliittiseen perinteeseen.

Prinssi Charles ja traditionalismi

Myös tässä kohtaa Prinssi Charles on lainannut maailmankuvansa Euroopan fasisteilta. Natsien ja fasistien tapaan hänet tunnetaan radikaalina traditionalistina, joka pyrkii traditionalismin vallankumoukseen. Hän kannattaa myös traditionalistiseen koulukuntaan assosioitua perenniaalista filosofiaa, mikä selittää paljolti hänen maailmoja syleilevän ekumeniansa. Hän on vihamielinen valistuksen ajan liberaaleille arvoille ja tieteelliselle rationalismille. Seuraava kirjoitus American Consevative -lehdestä selittää tätä hyvin:

Mikä on vähemmän tunnettua, ainakin tässä maassa, on se että Prinssi Charles, 63, on viettänyt suurimman osan elämästään ja omaisuudestaan toisinaan provokatiivisten traditionalisten ihanteiden ja päämäärien tukemiseen. Kruununperijä yhteen maailman vanhimmista monarkioista traditionalisti? Et kai väitä. Mutta Charlesin traditionalismi on kaukana tunkkaisesta, tylsästä institutionaalisesta konservatismista, joka on tyypillistä hänen luokalleen. Charles on tosiasiassa filosofinen traditionalisti, mikä on enemminkin paljon radikaalimpi näkökanta.

Hän on anti-modernisti ytimiinsä, mikä ei aina aseta häntä konservatiivisen puolueen linjalle. Charlesin tuki luomumaatalouteen ja muille vihreille päämäärille, hänen sympaattinen näkemyksensä Islamista, ja hänen halveksuntansa liberaalille ekonomiselle ajattelulle, ovat ansainneet hänelle skeptisyyden joiltakin Britannian oikeistosta (“Onko Prinssi Charles harkitsematon vai pelkästään idiootti?” Tory-puolueen libertaari kirjoittaja James Delingpole kerran kysyi painomusteella.) Ja jotkut Toryt pelkäävät, että prinssin epätavallisen voimakas poliittinen aktivismi vaarantaa kaikkein traditionaalisimman Britannian instituution: monarkian itsensä.

Toiset kuitenkin näkevät Charlesissa kulttuurisen oikeiston visionäärin, erään jonka maailmankuva on paljon laajempi, historiallisesti ja muutoin, kuin hänen aikalaistensa molemmin puolin poliittista spektriä. Tässä tulkinnassa Charlesin ajattelu ei ole määritelty valistuksen ajan jälkeisissä kategorioiss, mutta johdetaan enemminkin vanhemmista tavoista nähdä ja ymmärtää, jotka konservatiivien tulisi löytää uudestaan. “Kaiken kaikkiaan, Prinssi Charlesin kritisointi niin kutsutulta Tory-puolueelta osoittaa vain kuinka vähän he ymmärtävät filosofiasta, jota he väittävt edustavansa,” sanoo konservatiivinen filosofi Roger Scruton.

Scrutonin havainto alleviivaa rajaviivaa, joka puolittaa myöhempien aikojen  anglo-amerikkalaista konservatismia: filosofista jakoa traditionalistien ja libertaarien välillä. Tällä tapaa, se mitä ajattelet Walesin Prinssistä paljastaa sen mitä ajattelet konservatismista, mukaillakseni historioitsija George H. Nashin sanoja, koskevan pohjimmiltaan yksilöiden oikeuksia sinä mitä he haluavat niiden olevan tai yksilöiden velvollisuutta olla sitä mitä heidän tulisi olla.

Kaikkein kokonaisvaltaisin lausunto Charlesin maailmnakuvasta on hänen vuoden 2010 kirjansa Harmony: A New Way of Looking at Our World, kirjoitettu yhdessä Tony Juniperin ja Ian Skellyn kanssa. Sen avauslauseessa Englannin tuleva kuningas julistaa, “Tämä on kutsu vallankumoukseen.” Mitä vastaan? Ei yhtään vähempää kuin “nykyistä oikeaoppista ja tavanomaista ajattelutapaa, joka on saanut paljolti alkunsa 1960 -luvulla, mutta jonka alkuperä palaa but yli 200 vuoden taakse.” Charles uskoo, että läntinen sivilisaatio otti väärän suunnan valistuksen ajalla, on kulkemassa kohti tuhoaan (erityisesti ympäristöllistä), ja ei voi pelastaa itseään ilman että muuttaa äkillisesti älyllisen ja hengellisen suunnan.

Hänen kritiikillään valistuksesta ei ole nähtävästi mitään tekemistä monarkiallisen politiikan kanssa. Se on pääosin filosofinen kysymys. Prinssin mukaan nykyaika aiheutti elintärkeän viisauden menetyksen, mikä oli löydetty, kehitetty ja säilytetty useissa muinaisissa sivilisaatioissa. Tämän viisauden ydin oli maailman näkeminen kosmoksena—mitä luonnehti järjestys, hierarkia ja  sisäinen merkitys. Lisäksi, kosmoksella on hengellinen ulottuvuus, olemassaolo mikä on intiutiivisesti läsnä luonnollisessa ihmisessä. Nämä periaatteet ovat kielletty modernismin taholta, mikä ei tunnusta merkitystä luonnollisessa maailmassa erillään siitä mitä ihminen asettaa sille, ja empirismi mikä marginalisoi “ei-materiaalisen puolen meidän ihmisyydestämme.”

Vaikka monet konservatiivit ja kristityt voivat yhtyä Charlesin valituksiin siitä, että länsimaat alkoivat vieraantua kristillisistä juuristaan valistuksen ajalla ja etenkin 1960 -luvulla alkaneen postmodernismin ja nuorison vastakulttuuriliikkeen myötä, ja että länsi on kulkemassa kohti väistämätöntä tuhoaan ellei se muuta äkillisesti älyllistä ja hengellistä kurssiaan, niin ongelma tässä on se, ettei Charles tarjoa tähän lääkkeeksi länsimaiden paluuta sen kristillisiin juuriin. Kuten kerroin jo aiemmin, hän piti islamin tuloa Eurooppaan positiivisena asiana, koska se voisi täyttää sekularismin nousun jättämän hengellisen tyhjiön jälkikristilliseen Eurooppaan. Charles vastustaa todellakin nykyajan materialismia, sekularismia ja ateismia, mutta hän vastustaa yhtälailla myös raamatullista ja historiallista kristinuskoa. Tästä todisteena mm. se, että hän lainaa kirjassaan muinaisia gnostilaisia evankeliumeita, joiden edistämisestä hänet olisi poltettu yhteen aikaan roviolla. Hän lainaa siinä myös okkulttisia tekstejä, kuten Smaragditaulua, jonka väitetään olleen peräisin egyptiläiseltä jumalta nimeltä Hermes Trismegistos. Tämän okkulttisen teoksen tutkijoihin kuului aikanaan mm. satanisti Aleister Crowley, alias “Suuri Peto 666”.

Hän edistää siinä universalistista ja esoteeristä oppia kaikista maailmanuskonnoista löytyvästä ikiaikaisesta viisaudesta, jonka alkuperä palaa Lähi-Idän muinaisiin mysteeriuskontoihin. Hän jopa vihjaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen – kristillisen evankeliumin tärkeimmän totuuden – olleen pelkkä plagiaatti Egyptin muinaisista Osiris-myyteistä. Tällainen näennäiskonservativismi ei ole mitään muuta kuin uudelleenkierrätetty versio fasistien okkulttisista teksteistä, jotka kritisoivat myös modernismia ja valistuksen ajan liberaaleja ihanteita. Charlesin maailmankatsomuksen sanotaan olevan johdettu ranskalaiselta traditionalistilta René Guénonolta ((1886-1951), joka kääntyi Sufi-islamiin ja kuoli sheikkinä Cairossa. Historioitsija Mark Sedgwick sanoo, että Guénoa ajoi…

vakaumus, että Euroopan sivilisaatio oli kuolemaan johtavassa rappiossa, ollen kadottanut jopa muistinsa niistä ikuisista uskonnollisista totuuksista jotka ovat  sivilisaation todellisena perustana. Guénon ja hänen seuraajansa olivat vakuuttuneita, että nämä totuudet voidaan saada takaisin säilyneistä ei-läntisistä uskonnoista, eritoten Hinduismista, ja että länsimaalainen voi saavuttaa todellisen hengellisen edistyksen ainoastaan liittymällä sellaisiin hengellisten totuuksien säilyneisiin varastopaikkoihin kuin Sufi-järjestö.

René Guénon oli traditionalistisen koulukunnan isä, jonka kirjoitukset innoitti mm. Julius Evolaa, fasistien okkulttisen siiven vaikutusvaltaista kirjailijaa, jonka teoksia lukee yhä monet Euroopan etnosentrisestä äärioikeistosta. Mielenkiintoisesti myös Aldous Huxley kirjoitti teoksia perenniaalisen filosofian ja traditionalismin puolesta. Zubrin kirjoittaa sivulla 97:

Britannian eugeniikkaseuran johtajan Julius Huxleyn veli Aldous Huxley on kaikkein kuuluisin vuoden 1932 novellistaan Uusi uljas maailma, mikä kuvaa tulevaisuuden yhteiskuntaa jonka jäsenet ovat täysin kontrolloituja eugenistisen kastijaottelun kautta. Koska vain muutamat välittäisivät elää sellaisessa maailmassa, suurin osa lukijoista tulkitsi tämän kirjan yksinkertaisesti anti-utopistisena varoituksena George Orwellin 1984 kirjan mukana. Kuitenkin, Huxleyn uran tarkastelu osoittaa hänen olleen eugeniikan vankka kannattaja ja ponteva edistäjä. Hänen kirjallinen tuotantonsa 1930 -luvulta sisälsi molemmat positiivisen arvostelun rasistisen ideologin Madison Grantin toisesta kirjasta The Conquest of a Continent ja myrkyllisen hyökkäyksen Israel Zangwillin anti-eugenistista ja maahanmuuton myönteistä näytelmääThe Melting Plot vastaan. Radiokuunnelmassa, joka lähetettiin samana vuonna kun Uusi uljas maailma julkaistiin, Huxley hyväksyi kirjan sosiaalisen järjestelmän, sanoen että “tieteellisessä sivilisaatiossa yhteiskunta täytyy järjestää kastiperustalle. Hallitsijat ja heidän neuvonantajansa tulevat olemaan eräänlaisia brahmaaneja, jotka hallitsevat erityisellä ja mysteerisellä tiedolla valtavia laumoja, joiden älyllinen taso vastaa Šudraa ja koskemattomia.” Asiayhteydessään otettuna Huxleyn Uusi uljas maailma olisi parempi ymmärtää ei varoituksena, mutta ironisesti tyyliteltynä suunnitelmana.

Ei ole sattumaa, että Huxley vertaa tässä kirjansa dystopiaa Intian kastijärjestelmään. Hän tutki myös mystiikkaa ja itämaisia uskontoja ja kirjoitti siitä vuoden 1945 kirjassaan The Perennial Philosophy. Yhdessä veljensä Julian Huxleyn kanssa hän kuului Britannian aristokraattiseen eliittiin, joiden isoisä Thomas Huxley oli mukana Charles Darwinin evoluutioteorian kehittämisessä. Eugeniikka oli Darwinin luonnonvalintaa ja “sopivimpien eloonjäämistä” koskevien oppien luonnollinen lapsi, mutta natsien kaasukammiot saattoivat sen sodan jälkeen huonoon valoon. Tästä syystä Julian Huxley, Britannian eugeniikkaseuran johtaja, kehitti eugeniikalle vuonna 1957 uuden termin nimeltä “transhumanismi”. Kun eugeniikka pyrki ihmisrodun jalostamiseen ja evoluution kiihdyttämiseen rohkaisemalla geneettisesti paremmiksi katsottujen yksilöiden suvun jatkamista, transhumanismi pyrkii siihen risteyttämällä teknologia ja tietokoneet ihmisen biologisen perimään. Transhumanistit siis uskoo että evoluutio vaatii nykyihmisen päivittämistä henkisiltä ja fyysisiltä kyvyiltään yli-inhimillisiksi kyborgeiksi. Tässä suhteessa Huxley näki tieteen ja teknologian paljon myöteisemmässä valossa kuin René Guénon. Kuten Jules Evans kirjoittaa:

Ja silti Traditionalismi on paljon pessimistisempi liike. Guénon ja hänen seuraajansa, kuten Gurdjieffin seuraajat, ajattelivat että viisaus voi olla ainoastaan esoteeristä, joka on varattu vihkiytyneelle eliitille. Massat eivät tulisi koskaan pääsemään siihen. Traditionalistit olivat jatkuvasti luomassa tai liittymässä esoteerisiin salaseuroihin, kuten Gnostilainen Kirkko, Vapaamuurarit, Maryamiya, ja “Jumalallisen Puolustaja Ritarin Veljeskunta” tai “Arkkienkeli Mikaelin Legioona”. He tyypillisesti olivat epätoivoisia demokraattisesta politiikasta ja flirttailivat äärioikeiston kanssa – Julius Evolan tapauksessa tämä flirttailu oli melko avointa, sillä hän yritti pyrkiä ensin Italian fasismin suosioon ja sitten natsien. Mircea Eliadella oli myös yhteyksiä Romanian äärioikeistoon. Siinä missä Huxley tuli ihmisen mahdollisuuksien iloiseksi profeetaksi, traditionalistit olivat tuomionpäivän profeettoja – he väittivät meidän olevan Kali Yugassa, hindulaisuuden konfliktin ja hengellisen keskinkertaisuuden pimeässä ajassa. Ihmiset eivät ole nousemassa ylöspäin, me olemme lasku-hississä, joten eliitin tulisi vetäytyä ja valmistautua vedenpaisumukseen ja mahdollisesti kaapata valta.

Johtopäätös

Hieman kun kaivaa pintaa syvemmältä voi jokainen huomata kuinka Prinssi Charlesin traditionalistisen filosofia on suoraa perua Euroopan fasistien ja uusnatsien maailmankatsomuksesta. Tämä koskee myös hänen teollisen vallankumouksen vastaisia vihreää luontoromantiikkaa ja flirttailuaan okkultismin kanssa. Vasemmistolla on tapana sivuuttaa täysin natsismin syvällisempi hengellinen ja filosofinen puoli ja keskittyä yksinomaan sen nationalistiseen, entosentriseen ja rasistiseen puoleen. Tämä johtaa heitä harhaan, koska he näkevät Euroopan uudessa oikeistossa, joka on kriittinen kulttuurimarxismia, maahanmuuttoa, avoimia rajoja ja multikulttuurisuutta kohtaan, kasvualustan uuden viiksimiehen nousulle. Myös liberaali valtamedia edistää tätä käsitystä viittaamalla toistuvasti EU-kriittisiin ja kansallismielisiin oikeistopuolueisiin “äärioikeistona” ja assosioi ne siten 30 -luvun fasistipuolueisiin.

Suurin ja vaarallisin Hitler on tietenkin Donald Trump, jonka vaalikampanja perustui globalisaation ja (laittoman) maahanmuuton vastaiselle nationalistiselle retoriikalle. Donald Trump ja monet häntä ihailevat Euroopan oikeistopuolueet ovat kuitenkin kristinuskon, läntisen sivilisaation ja Israelin juutalaisvaltion vahvoja puolestapuhujia. Samaa ei voi sanoa 30 -luvun fasistipuolueista tai myöhemmistä uusnatsipuolueista. Prinssi Charles tukee Euroopan kristillisen kulttuuriperinnön hävittämistä tukemalla monikulttuurisuutta ja islamia. Hän on sanonut oikeistopopulismin nousun merkitsevän “30 -luvun pimeiden päivien” paluuta. Mutta todelliset fasistit pyrkivät itseasiassa Euroopan yhdistämiseen (Mussolinin ja myös natsien päämääränä oli muinaisen Rooman imperiumin elvyttäminen) ja kristinuskon totaaliseen hävittämiseen Euroopan mantereelta.

He vehkeilivät arabikansojen kanssa käyttääkseen islamia tämän päämäärän saavuttamiseksi. Viimeisessä testamentissaan Hitler itseasiassa katui liittolaisuuttaan Mussolinin Italian kanssa, koska tämä esti Saksaa muodostamasta lähempää liittolaisuutta muslimimaiden kanssa (Italia hallitsi Libyaa mitä ei katsottu hyvällä arabimaissa). Yhä tänäänkin osa Euroopan perinteisestä äärioikeistosta näkee islamistit liittolaisenaan kapitalismia, Amerikkaa, liberaalia demokratiaa ja “juutalaista maailmanjärjestystä” vastaan. Ranskan ääriliikkeiden tutkija Alexandre Del Valle havainnollisti tätä hyvin vuoden 2004 artikkelissaan The Reds, The Browns and the Greens or The Convergence of Totalitarianisms.

Tällainen punaisten, ruskeiden (äärioikeisto) ja vihreiden (islamistit) ääriliikkeiden yhteenliittyminen yhteistä vihollista vastaan oli nähtävillä etenkin George W. Bushin aikana Irakin sodan vastaisissa protesteissa, mutta vielä enemmän tällainen liittouma voidaan nähdä nykyisissä Donald Trumpin vastaisissa protesteissa etenkin punaisten ja vihreiden kesken. Ruskeat eli perinteinen äärioikeisto, mukaanlukien mediassa paljon väärinkäytetty alt-right, vastustaa myös Donald Trumpin Israel-myönteistä politiikkaa. Kaikilla näistä on yhteinen vihollinen ja yhteiset päämäärät, nimittäin lännen juutalaiskristillisen sivilisaation tuhoaminen. Prinssi Charles on tämän kolmipäisen hirviön lopullinen ruumiillistuma, jolla on potentiaalia yhdistää  nämä kaikki radikaalit ryhmittyvät yhden lipun alle uuden maailmanjärjestyksen perustamiseksi.

 

 

Apostoli Johannes kertoi Ilm. 13:7:ssä kuinka maailma kulkisi lopun aikana kohti yhtä totalitaristista globaalia hallintoa: “Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” Tämän profetian toteutumisen ensiaskeleet otettiin jo Presidentti Barack Obaman aikana. Hyväksyessään nimityksensä EU:n ensimmäiseksi presidentiksi, Herman Van Rompuy julisti vuoden 2009 “globaalin hallinnon ensimmäiseksi vuodeksi”. Herra Rompuy’in mukaan sen ensimmäisensä merkkinä oli “G20:n perustaminen talouskriisin keskellä. Ilmastokonferenssi Kööpenhaminassa oli toinen askel kohti planeettamme globaalia hallintoa.” Sitten tuli Donald Trump ja sanoi, “Vain kuolleen ruumiini yli”.

Toisessa puheessaan YK:n yleiskokouksessa Trump vastusti avoimesti globalismin antikristillistä agendaa: “Uskomme, että kun kansakunnat kunnioittavat naapuriensa oikeuksia ja puolustavat oman kansansa intressejä, he voivat toimia paremmin yhdessä varmistaakseen turvallisuuden, menestyksen ja rauhan siunaukset… Tästä syystä Amerikka tulee aina valitsemaan itsenäisyyden ja yhteistyön globaalin hallinnon, kontrollin ja ylivallan sijasta.”  Myöhemmin hän jatkoi: “Samasta syystä Yhdysvallat ei tule tarjoamaan tukeaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tunnustamisessa. Mitä Amerikkaan tulee, ICC:llä ei ole toimivaltaa, laillisuutta tai auktoriteettia. ICC vaatii lähes universaalia toimivaltaa jokaisen maan kansalaisten ylitse, rikkoen kaikki oikeuden, reiluuden ja oikeudenmukaisen prosessin periaatteet. Emme koskaan tule luovuttamaan Amerikan suvereenisuutta valitsemattomalle, ei-vastuuvelvolliselle, globaalille byrokratialle. Amerikka on hallittu amerikkalaisten taholta. Hylkäämme globalismin ideologian ja omaksumme patriotismin opin. Ympäri maailmaa vastuunalaisten kansojen tulee puolustaa määräysvaltaansa ei vain globaalilta hallinnolta, mutta myös toisilta uuden muodon pakkovallalta ja ylivallalta.”

Huomaa kuinka Trump puhuu globaalista hallinnosta kuin se olisi jo olemassaoleva asia, mutta jonka ylikansallista määräysvaltaa ei olla pantu vielä toteen sen täydessä hirveydessään. Maailman kansojen reaktio Trumpin puheeseen oli mielenkiintoinen: He puhkesivat äänekkääseen nauruun. Tarkemmin ottaen he nauroivat puheen alussa, kun Trump kehuskeli saavuttaneensa jo enemmän kuin yksikään toinen häntä edeltänyt USA:n hallinto. Jää arvailujemme varaan oliko nauru ivallista epäuskoa vai spontaani reaktio Trumpin suorapuheisen rehelliseen ja toisinaan hieman mahtailevaankin esiintymistapaan. Joka tapauksessa Trump otti sen vastaan melko humorisesti ja sanoi kieli poskella, ettei osannut odottaa aivan sen kaltaista reaktiota. Oli miten oli, tämä maailma nauroi kun Trump ilmoitti pyrkivänsä presidentiksi vuonna 2015. Moni näyttää nauravan hänelle vieläkin. Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Psalmi 2 kertoo kuinka Jumala taivaassa nauraa niille kansakunnille ja maailmanjohtajille, jotka nousevat Israelia ja Hänen voideltuaan Jeesusta Kristusta vastaan:

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:  “Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä”. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: “Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni”. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: “Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

---

Kim Clementin tarkka profetia Donald Trumpin noususta USA:n 45. presidentiksi vuosilta 2007 ja 2014. Clement menehtyi marraskuussa 2016, samassa kuussa kun Trump valittiin presidentiksi. Clementin profetiassa ennustetaan, että Trump valittaisiin myös toiselle kaudelle vuonna 2020 ja että vaikka hän ei ole alkuunsa rukoileva presidentti, Jumala valmistaa hänet sellaiseksi ja täyttää hänet Pyhällä Hengellä.

---

---