Kuinka Peto ja väärä profeetta onnistuu yhdistämään koko maailman heidän yhden maailmanuskontonsa alle?

Tämä kysymys on askaruttanut minua jo kauan. Ilmestyskirja ei ennusta vain yhden maailmanhallituksen esiintuloa, mutta myös yhden maailmanuskonnon sillä ”kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä [Antikristusta], jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta” (Ilm. 13:8). Johannes näki, että se olisi väärä profeetta, joka ”käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.” Vaikka itse uskon, että väärä profeetta olisi todennäköisesti Rooman paavi, väärän profeetan identiteetti ei ole nyt tämän artikkelin aihe.

Tämä artikkeli ei puhu myöskään yhdestä maailmantaloudesta, jonka Ilmestyskirjan 13. luku myös ennustaa. Jokainen voi nähdä maailman kehityksen kulkevan vääjäämättä kohti yhtä maailmanhallitusta ja maailmantaloutta, vaikka kansallismielisen oikeistopopulismin viimeaikainen nousu osoittaa myös sen, että kansat ovat nousseet nyt kapinaan rakenteilla olevaa Pedon globaalia valtakuntaa vastaan. Vuoden 2016 vaalikampanjassa Donald Trump nimenomaisesti varoitti globaalin eliitin suunnitelmista hävittää kansojen itsemääräämisoikeus yhden maailmanhallituksen perustamiseksi. Sittemmin Trump on pitänyt YK:ssa ja muualla useita puheita missä hän on puolustanut nationalismia ja itsenäisten ja vapaiden kansakuntien ideaa. Se että nationalismista on tullut tänäpäivänä kirosana ja Euroopan kansallismieliset patriootit on rinnastettu 30 -luvun äärioikeistoon yhdessä Donald Trumpin kannattajien kanssa, osoittaa sen kuinka pitkälle globalistien maailmanhallitussuunnitelma on jo edennyt. Prinssi Charles itse varoitti ”30 -luvun pimeiden päivien paluusta” kohta Trumpin vaalivoiton jälkeen joulukuussa 2016.

Mutta mikään poliittinen hanke ei voi menestyä ilman kansanjoukkojen tukea. Vaikka populismin viimeaikainen trendi on ollut kallellaan oikeiston suuntaan, niin Ilmestyskirja ennustaa populismin lopullisen muodon olevan enemminkin kansainvälinen massaliike, joka oikeiston tapaan ei välitä niin paljoa kansojen rajoista, kulttuurien ja uskontojen välisistä eroista tai perinteisestä demokraattisesta ja kapitalistisesta maailmanjärjestyksestä. Tämä massaliike tulee luovuttamaan vapaaehtoisesti kansallisen sekä taloudellisen riippumattomuuden ja yksilönvapauden Pedon ja hänen väärän profeettansa globaalin tyrannian alaisuuteen. Mutta kuinka tällainen massaliike on mahdollista rakentaa? Jo yhden kansan yhdistäminen yhden poliittisen sanoman alle on kelle tahansa poliitikolle äärimmäisen vaikeaa, puhumattakaan sitten koko maailman yhdistämisestä.

Demokratiaa on kutsuttu toisinaan enemmistön tyranniaksi, joka sortaa yksilöä ja tukahduttaa vähemmistöryhmien intressit. Demokraattinen tai tasavaltainen järjestelmä jättää  usein toisen puolen kansasta tyytymättömäksi ja jakaa kansan kahtia, kuten voimme nähdä tänään hyvin voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvalloissa. Jo Plato kritisoi demokratiaa siitä, että se heikentää kansan sisäistä yhtenäisyyttä ja luo poliittisen anarkian. Winston Churchill sanoi kuuluisasti, ”Kukaan ei teeskentele, että demokratia on täydellinen tai kaikkiviisas. Todellakin, on sanottu että demokratia on kaikkein huonoin hallitusmuoto lukuunottamatta kaikkia noita muita muotoja, joita on yritetty ajasta aikaan.” Samoin kapitalismia voidaan kritisoida sen yksilökeskeisyydestä, joka heikentää kansojen kollektiivista yhteisöllisyyttä missä kaikki köyhistä rikkaisiin vetäisivät yhtä köyttä sen sijaan, että kaikki ajattelisivat vain omaa napaansa tai oman yhteiskunnallisen luokkansa intressejä. Kapitalismin kritiikki sivuuttaa kuitenkin sen kuinka paljon se on tuonut hyvää maailmaan (yhdessä teknologisen edistyksen kanssa).

Usein toistettu sanonta, että kapitalismin alla ”rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy” ei pidä täysin paikkansa. Vaikka fraasin ensimmäinen osa ”rikkaat rikastuu” pitää paikkansa, niin sen jälkimmäinen osa ei pidä, sillä kapitalismin ansiosta myös köyhät rikastuu. Maailmanpankin raporttien mukaan vuosina 1990 – 2010 äärimmäisessä köyhyydessä (1,60 € per päivä) eläneiden ihmisten määrä väheni maailmanlaajuisesti puolella kapitalismin globaalin leviämisen johdosta. Vuonna 1990 tämä luku oli 1,85 miljardia, kun taas vuonna 2013 se oli pudonnut jo 767 miljoonaan. Vuonna 1820 yli 90% maailman ihmisistä eli alle 1,75 eurolla päivässä (suhteutettuna valuutan nykyiseen arvoon), mutta nyt luku on enää 10% (vaikka maailman väestö on kasvanut seitsenkertaisesti). 1800 -luvun alussa, kun  väestönkasvu ylitti yhden miljardin rajapyykin, Euroopan aristokraattinen eliitti uskoi laajasti (ja uskovat vieläkin) brittiläisen väestötietelijä Thomas Malthusin teorioihin siitä, että väestönkasvun johdosta – ellei sitä pidettäisi kurissa valtion väliintulolla – tulevat sukupolvet eläisivät aina vain suuremmassa kurjuudessa ja köyhyydessä, koska maailman rajallisten luonnonvarojen ajateltiin riittävän ainoastaan noin puolelle miljardille ihmiselle. Viimeiset 200 vuotta on osoittanut kuinka väärässä Malthus todellakin oli.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö niin sanotulla globalisaatiolla ja uusliberalismilla olisi myös omat heikkoutensa ja yhteiskunnalliset ongelmansa. Epätäydellisessä maailmassa mikään ei ole täydellistä. Sosialistiset globaalisaatiokriitikot, sellaiset kuin Noam Chomsky, puhuvat usein siitä kuinka globalisaatio hyödyttää vain suuryrityksiä ja rikkaita köyhien kustannuksella, johtaa huono-osaisten syrjäytymiseen, eriarvoisuuden kasvuun, kansallisen itsemääräämisoikeuden heikentymiseen, ympäristön tuhoutumiseen ja kulttuurisen monimuotoisuuden häviämiseen talouden kasvun säätelemän monokulttuurin tieltä. Etenkin arabimaissa globalisaatio nähdään eräänä läntisen imperialismin muotona, joka uhkaa heidän uskontoaan ja kulttuurista perintöään. Wikipedia kertoo:

Globalisaatio on erityisen uhkaava arabikansoille, koska Islam ei ole pelkästään uskonnollinen harjoitus, mutta se hallitsee lakeja ja sosiaalisia normeja, sellaisia kuin avioliitto ja rahankäyttötapoja. Koska globalisaatio on nähty kansakunnan sekularisaation keinona, muslimit näkevät sen myös kulttuurisena ja uskonnollisena invaasiona, joka vaatii uskonnollisen ja päivittäisen elämän erottamista. Radikaalit näkevät sen vääristävän puhtaan islamilaisen opin, sillä  globalisaation on nähty sulauttavan yhteen Islamin valtapiiri (Dar al-Islam) ja uskottomien valtapiiri (Dar-al-Kufr). Läntinen vaikutusvalta mediassa on myös ei-tervetullutta.

Lännen kontrolli mediasta on nähty keinona aivopestä nuoret muslimit riisumaan heidät heidän kansallisesta ja kulttuurisesta perinnöstään. He vastustavat myös uutta, globaalia, hegemonista kulttuuria, viitaten Koraaniin (49:13), mikä sanoo Jumalan jakaneen tarkoituksella ihmiskunnan erilaisiin kansoihin ja heimoihin. Arabiälyköt ovat lausuneet, että globalisaatio riisuu maailman ihmisten kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja sivilisaatioiden erityispiirteistä, minkä monet näkevät barbaarisena. Kirjailijat ja julkaisijat ovat ilmaisseet pelkonsa läntisen ideoiden maahantunkeutumisesta heidän kansoihinsa.

Koska globalisaatio nähdään usein amerikkalaisen (läntisen) kulttuurin leviämisenä koko maailmaan, globaalisaation vastaisuus liittyy usein myös laajempaan Amerikka-vastaisuuteen, mikä on yhdistänyt sekä äärivasemmistoa että äärioikeistoa. George W. Bushin hallinnon aikaisen Irakin sodan vastaisissa joukkoprotesteissa ääriliikkeitä tutkinut Alexandre del Valle pani merkille kuinka tällainen Amerikan, Israelin ja globalisaation vastaisuus toi kaduille yhteen sekä vasemmiston, äärioikeiston, kuin myös joukon islamistien puolestapuhujia. Kaikkia näitä ääriryhmiä yhdisti nimittäin yhteinen vihollinen – juutalaisten tai kapitalistien hallitsema ”amerikkalainen maailmanjärjestys”.  Tästä syystä Euroopan perinteinen äärioikeisto on ollut usein hyvin Amerikka-vastainen (Hitler itse sanoi, että Natsi-Saksalla oli enemmän yhteistä Japanin tai muslimimaailman, kuin lännen juutalaiskristillisen sivilisaation kanssa). Vaikka monet ajattelevat, että Hitler marssisi tänään rinta rinnan Euroopan kansallismielisen oikeiston kanssa, jotka vastustavat EU:ta ja Euroopan islamistumista, niin tämä on hyvin kyseenalainen päätelmä.

Hitler sanoi, että Saksalle ja Euroopalle olisi ollut parempi jos se olisi päätynyt 700 -luvulla Kaarle Martellin päihittämien muslimiheimojen valtaamaksi. Hän piti sitä Saksan epäonnena, että heidän valtionuskontona oli kristinusko sen ”myötätunnolla ja vetelyydellä”. Euroopan yhdistymisestä hän taas sanoi poliittisessa testamentissaan: ”Sen sijaan, että säilyttäisi, loisi ja lisäisi polttoainetta Euroopan kilpailevien kansojen [vihollisuuksien] välille, Britannin tulisi tehdä kaikkensa rohkaistaakseen ja tuodakseen Euroopan yhtenäisyys. Liitossa yhdistyneen Euroopan kanssa, sillä olisi mahdollisuus säilyttää yhä sovittelijan rooli maailmansuhteissa.” On surkuhupaisaa, että Saksa-johtoinen EU on demonisoinut EU- ja islamvastaisen kansallismielisen Puolan rinnastamalla sen Natsi-Saksaan, kun se oli Puola, joka kärsi kaikkein eniten natsismin ja kommunismin alla. Tähän liittyen kannattaa käydä katsomassa Stefan Molyneuxin koskettava dokumentti The 100 Year March: A Philosopher in Poland

Tietysti – kuten Molyneux dokumentissaan jo huomioi – kollektivistisella kansallisuusaatteella on aina omat vaaransa, etenkin jos se johtaa yksilön arvon katoamiseen ja ryhmäajatteluun, mikä demonisoi muut kansanryhmät tai vähemmistöt. Tällainen ryhmäajattelu eli niin sanottu identiteettipolitiikka vaivaa nykyään sekä äärivasemmistoa että äärioikeistoa. Kollektivismi saattaa kuulostaa ehkä jalolta ajatukselta, mutta historia osoittaa sen johtaneen useimmiten hirmuvaltaan ja sanoinkuvaamattomiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Ennen kuin joku kritisoi kapitalismia sen yhteisöllisyyttä syövyttävästä yksilökeskeisyydestä, niin kannattaa muistaa millaisiin hirmutekoihin individualismin vaihtoehto johti yhteiskunnan kommunistisissa ja fasistisissa valtiojärjestelmissä.

Tämä Natsi-Saksan kollektivistinen utopia ilmenee hyvin Hitlerin seuraavista puheista, jotka on käännetty englanniksi alapuolisessa videossa. Videon julkaisi väittää, ettei sen takana olisi mitään poliittista agendaa, vaikka sen kuvausosiossa hän syyttää myös ”juutalaisten hallitsemaa mediaa” siitä, ettei Hitlerin puheita olisi käännetty oikein ”sen pelossa, että Adolf Hitlerin uskomattoman vakuuttavat retoriset taidot kiihdyttäisivät tukea hänen sanomalleen.” Tietysti videon tekijä on valikoinut Hitlerin puheista kaikkein liikuttavimmat ja jättänyt pois hänen juutalaisvihaa tihkuvat paatokset. Lisäksi hän tehostaa Hitlerin ”sympaattista puolta” tunteellisella taustamusiikilla. Mutta oli videon julkaisijan motiivit mitkä tahansa, tämä video antaa hieman historiallista perspektiiviä siihen miksi niin moni saksalainen tuki tällaista karkeaäänistä demagogia.



Eräässä kohtaa hän puhuu kuin pastori seurakunnalleen ja ruoskii omaa egoansa ajattelevien saksalaisten omaatuntoa heidän myötätunnon puutteesta työttömyyden riepotteleman maan huono-osaisia kohtaan. Puhuen normaalia pehmeämmällä ja isällisemmällä äänenpainolla, hän saarnaa:

Uusi yhteisö on rakennettu Saksassa ja se on kaikkein kaunein päämäärämme. Nämä jotka ovat hukkuneet omiin ongelmiinsa ansaitsevat enemmän sääliämme kuin mitään muuta. Se on onni auttaa, mikä palkitsee noita, jotka sitovat itsensä tähän sosialistiseen valtioon ja tämän sitoumuksen tulee tapahtua joka talvi. Sosialistinen hyvinvointivaltiomme on paljon enemmän kuin pelkkää hyväntekeväisyyttä. Koska emme sano vain rikkaille: Antakaa jotain köyhille. Sen sijaan sanomme: Saksan kansa, auta itseäsi! Jokaisen tulee auttaa olet sitten rikas tai köyhä! Jokaisen tulee uskoa, että aina on joku, joka on paljon huonommassa asemassa kuin minä ja tätä henkilöä haluan auttaa toverina. Jos joku sanoo: Mutta tuleeko minun uhrata paljon? Tämä on antamisen kunnia! Kun uhraat yhteisösi hyväksi, silloin voit kävellä pää pystyssä. Meidän uskomme Saksaan on järkkymätön ja tahtomme on ylitsevuotavainen. Kun tahto ja usko on yhdistetty niin hartaasti, silloin edes taivaat eivät tule kieltämään teitä. Odotan jokaisen kunnollisen luonteenpiirteen omaavan saksalaisen marssivan meidän rivistöissämme.”

Toisessa kohtaa hän sanoo, ”Saksan kansan kaikkien luokkien yhdistyminen on tullut uuden valtakunnan symboliksi ja siten se on tullut Saksan kansan normiksi.  Kaikkein arvokkain omaisuus, mikä sinulla on maailmassa on sinun oma kansasi. Ja tämän kansan tähden ja tämän kansan hyväksi tulemme taistelemaan emmekä koskaan hellitä, emme koskaan väsy, emme koskaan menetä rohkeutta ja emme koskaan menetä uskoa.” Tällainen sanoma vetosi Saksan eri yhteiskuntaluokkiin, koska se onnistui luomaan vahvan kansallisen yhtenäisyyden tunteen, kohotti saksalaisten kansallista mielialaa ja kansallista ylpeyttä Versaillesin häpeärauhan, vuoden 1923 hyperinflaation ja Wall Streetistä Saksaan 30 -luvun alussa levinneen suuren laman jälkeen. Toisin kuin Weimarin porvarillinen tasavalta tai marxistien pyrkimys työväenluokan luokkasotaan pääoman omistajia vastaan, natsismi yhdisti kaikki luokat yhteen luoden mielikuvan kansallisesta perheestä missä kaikki auttoivat toinen toistaan ja huolehtivat toinen toistensa tarpeista. Fasistit halveksivat kapitalismia yhtä paljon kuin he vihasivat marxismia.

Kapitalismi jakoi yhteiskunnan rikkaisiin ja köyhiin samalla kun marxistit hyödynsivät tätä jyrkkää luokkajakoa lietsoakseen työväenluokan kaunaa ja vihaa rikkaita vastaan. Tähän luokkaerojen repimään kahtiajakaantuneeseen yhteiskuntaan Hitler ilmestyi messiaan kaltaisena pelastajana, joka onnistui yhdistämään Saksan rikkaat ja köyhät luomalla volksgemeinschaftin, kansallisen ja rodullisen yhteenkuuluvuuden uuspakanallisella opilla ”verestä ja maasta”, mikä painotti saksalaisten ”arjalaisen veren” ja siihen yhteydessä olleen maan pyhyyttä. Tämä populistinen idea vetosi kansaan, koska sen tavoitteena oli ”hajottaa elitismi ja yhdistää kansa luokkajakojen ylitse kansallisen päämäärän saavuttamiseksi.” Luonnonsuojelulla oli merkittävä rooli natsien rasistisessa ja antisemiittisessä ideologiassa. Se esiintyi myös vastalääkkeenä teollisen vallankumouksen aikaansaamaan maaseudun heitteillejättöön ja ihmisen vieraantumiseen luonnosta.

Myös tänään luonnonsuojelusta ja ilmastonmuutoksen ym. ekologisten kriisien aikaansaamasta pelätystä ”terrageddonista”, on tullut ei vain yhtä kansakuntaa vaan koko maailmaa yhdistävä asia. Vihreät saarnaavat, että meillä on vain yksi planeetta, joka on meidän kaikkien yhteinen. Siksi ihmisten tulisi nyt panna syrjään lyhytnäköiset kansalliset ja yksilölliset intressit ja liittyä kaikkien kansojen kanssa yhteiseen poliittiseen taisteluun maan säilyttämiseksi meidän lapsiamme ja lastenlapsiamme varten. Prinssi Charles itse käyttää jatkuvasti tätä tunteellista ja messiaanista retoriikkaa missä hän sanoo taistelevan meidän lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden puolesta. Luonnonsuojelu on edelleen melko marginaali poliittinen intressi ja asia mikä myös jakaa oikeistoa ja vasemmistoa, etenkin kun se tulee fossiilisen energiatalouden vastaiseen taisteluun.

Kun marraskuussa 2018 käynnistyneet Ranskan keltaliiviprotestit saivat alkunsa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimessä säädetystä dieselverosta, on vaikea kuvitella että Antikristus onnistuisi yhdistämään koko maailman yksinomaan ympäristön säilyttämisen nimessä. Huomaa, että puhun nyt erilaisten poliittisten ryhmien ja yhteiskuntaluokkien yhdistämisestä. Maailman uskontojen yhdistäminen on aivan lukunsa, vaikka tähänkin Prinssi Charles on pyrkinyt jo viimeiset 25 vuotta. Joulukuussa hän piti puheen Westminster Abbeyn kirkossa ja kutsui uskontojen väliseen rauhaan ja yhteiseloon Lähi-Idässä. Prinssi Charles tunnetaan  myös globalisaation ja liberaalin ekonomisen ajattelun vastaisesta maailman-kuvastaan. Tämä on yhteydessä hänen ekofanatismiinsa, koska monet radikaalit luonnonsuojelijat näkevät vapaan markkinatalouden ja ihmisten teknologisen ja taloudellisen vapauden (konsumerismin) olevan luonnon ensisijainen vihollinen (yhdessä hallitsemattoman väestönkasvun kanssa).

Mutta globalisaation vastaisuus ei yhdistä ainoastaan vihreitä, mutta myös vasemmistoa ja oikeistoa, etenkin persujen kaltaista kansallismielistä oikeistoa, joka on ollut ottamassa perinteisen uusliberaalin kokoomusoikeiston paikan. Donald Trumpin vaalivoitto vuonna 2016 vahvisti epäilemättä Euroopan uuden oikeiston asemia. Toisin kuin Euroopan vanha oikeisto, uusi oikeisto suhtautuu hyvin kriittisesti globalisaatioon, vapaa kauppaan ja EU:n kaltaisiin ylikansallisiin instituutioihin. Vaikka pidän Euroopan uuden oikeiston nousua yleisesti ottaen positiivisena asiana, on mahdollista että myös osa uudesta oikeistosta liittyisi yhteen vasemmiston, vihreiden ja koko maailman kanssa Antikristuksen globalisaation vastaiseen globaaliin vallankumoukseen. Ilmestyskirjan 13. luvun ennustama globaali massaliike, joka palvoo väärän profeetan johdolla petoa, ei siis ole välttämättä sen enempää vasemmistolainen kuin oikeistolainen, vaan liike, joka onnistuu yhdistämään yhden lipun alle sekä vasemmiston että oikeiston kaikissa maailman kansoissa. Toisen maailmansodan jälkeisen liberaalin demokraattisen maailmanjärjestyksen romahtaminen tulee myös kiihdyttämään massojen nousemista niitä poliittisia ja taloudellisia valtarakenteita vastaan, jotka ovat vallinneet Euroopassa viimeiset 70 vuotta.


Huom. Tässä artikkelissa käytin termiä ”globalisaatio” viittaamaan lähinnä taloudelliseen globalisaatioon eli globaaliin kapitalismiin ja vapaa kauppaan. Globalisaatio viittaa myös laajempaan käsitteeseen kansojen yhdistymisestä ja kansallisen päätäntävallan heikentymisestä, joka on yhteydessä globaaliin kapitalismiin ja uusliberalismiin. Niin sanottu globalisaation vastainen liike vastustaa lähinnä nykyistä taloudellista maailmanjärjestystä, ei niinkään kansojen yhdistymistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Prinssi itse on kaikkein kuuluisin globalismin (so. globaalin kapitalistisen talousjärjestelmän) vastustaja, vaikka hän on myös kaikkein eniten ollut edistämässä globalisaatiota (so. kansallisen päätäntävallan heikentymistä vaatimalle EU:lle lisää valtaa ja ajanut YK:ssa kansainvälisiä ilmastosopimuksia, joilla tuhotaan kansallisvaltioiden taloudellinen riippumattomuus).



 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: