Pohdintaa tekoälystä. Prinssi Charlesin sota koneita vastaan ja sen juuret natsien luontoromantiikassa. Charlesin kaksiselitteinen suhde teknologiaan.

Jos se on taivaallisen Isämme tahto ja aikaa on yhä jäljellä Jeesuksen tulemukseen, toivomukseni olisi kirjoittaa seuraava kirjani aiheesta, joka askarruttaa monia profeetallisesti valveutuneita, aikaamme seuraavia kristittyjä. Nimittäin tekoälystä, robotiikasta, kybernetiikasta, nano- ja geeniteknologiasta, ym. tieteellisteknologisen läpimurron alueista, joilla uskotaan olevan valtava vaikutus sivilisaation kehitykseen, aina siihen saakka että ne tulevat määrittämään uudelleen koko ihmisyytemme perustan ja luonteen. Uskon voivani tarjota tähän aiheeseen raamatullisesti ja historiallisesti kokonaisvaltaisen näkökulman. Monet kristityt pohtivat näitä kysymyksiä vain Ilmestyskirjan 13. luvun ennustusten valossa, joiden toteutumiseen teknologian kehitys vie epäilemättä maailmaa. Mutta aiheeseen liittyy muitakin raamatullisen eskatologian kannalta hyvin syvällisiä näkökantoja, jotka teknopessimistiset tuomiopäivän ennusteet usein sivuuttavat. Tällainen teknopessimismi on saanut vaikutteita myös populaarikulttuurista, kuten Hollywoodin viihdeteollisuudesta, joka on lietsonut pelkoa koneita ja tekoälyä vastaan Terminator -filmien kaltaisissa kulttielokuvissa. Tämä kirjani tulisi tarjoamaan aiheeseen pohtivan näkökulman, joka tarttuu tekoälyn kaltaisiin kysymyksiin sekä teknopessimistien että tekno-optimistien näkökulmasta, unohtamatta sitä mitä Raamattu tarjoaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun. 

Tämä aihe kiinnostaa minua senkin tähden, että Prinssi Charlesin persoonassa yhdistyy kaksi nähtävästi keskenään ristiriitaista aatemaailmaa, Theodore Kaczynskin (Unabomberin) teknopessimismi ja Ray Kurzweilin teknoutopismi. Yhtäältä hän on kehittynyttä ja koneellistunutta sivilisaatiota vastaan sodan julistanut militantti luonnonsuojelija, jota ajaa eteenpäin ideologinen kiihko modernin maailman palauttamiseksi esiteollisen ajan ”luonnonmukaiseen” elämäntyyliin. Toisaalta hän on pyrkinyt edistämään posthumanistisen ”uuden uljaan maailman” esiinnousua määräämällä poikiensa Williamin ja Harryn siruttamisen toukokuussa 1995, tukemalla futuristista hologrammiviestintää Abu Dhabin energiakonferenssissa tammikuussa 2008 ja sponsoroimalla vuonna 2014 Google-lasien kehitystä (virtuaalitodellisuuden ja hologrammit näköpiiriisi sekoittava lisätyn todellisuuden (AR) puettava teknologia, joka on seuraava askel ihmisen ja koneen yhdistymisessä).

Kun se tulee istutettaviin mikrosiruihin, hologrammeihin tai AR-lasien kaltaisiin puettaviin tietokoneisiin, Prinssi Charles on ollut niiden ensimmäinen julkinen sponsoroija. Tämä siitä huolimatta, ettei hänellä ole henkilökohtaista Twitter-  tai Facebook-tiliä eikä edes omaa sähköpostiosoitetta. Kirjoittaessaan maansa ministereille, hän kirjoittaa kaikki kirjeensä käsin, jotka ovat saaneet lempinimen ”mustan hämähäkin muistiot” niiden erikoisesta käsikirjoitustyylistään. Näissä kirjeissä Charles kuvaili itseään ”toisinajattelijaksi, joka toimi vallitsevaa poliittista konsensusta vastaan.” Hänen yksityissihteerinsä Mark Bolland sanoi prinssin ”rutiininomaisesti sekaantuvan poliittisiin asioihin ja kirjoitti joskus äärimmäisillä ilmauksilla ministereille, parlamentin jäsenille, ja muille poliittisen vallan ja vaikutusvallan asemassa oleville henkilöille.” Äskeisessä 70-vuotishaastattelussaan brittiläisessä GQ -lehdessä, kruununperijä sanoi:

Asia minkä löydän nyt vaikeimmaksi, on selvitä epätavallisesta kehityssuunnasta, että jollain tapaa meidän pitäisi tulla osittain ihmiseksi, osittain koneeksi, mitä täysin ja kokonaan vastustan. On hullua mennä näin pitkälle, koska ironisesti mitä enemmän he ottavat tekoälyä ja robotiikkaa käyttöön, sitä enemmän ihmiset tulevat löytämään uudelleen perinteisten käsitöiden tärkeyden, suorat ihmisasiat, jotka ovat ihmisten ei koneiden kädentyötä.

Google-lasien kaltainen huipputeknologia ei vaadi ainoastaan tekoälyä, mutta se tekee käyttäjistään ihmisen ja koneen välimuodon eli yleiskielessä ”kyborgin”. Vielä enemmän tämä koskee niitä jotka ovat ottaneet tietokoneiden kanssa kommunikoivan mikrosirun ihonsa alle. Eli mitä tulee tekoälyyn ja kybernetiikkaan, Charlesin tekojen ja puheiden välillä on ilmeinen ristiriita. Hän puhuu kuin John Connor ja toimii kuin Skynet (ehkä hän on Skynetin tulevaisuudesta nykyaikaan lähettämä terminaattori, joka ohjelmoitiin teeskentelemään ihmisten vastarintaliikkeen johtajaa). Oma näkökantani – joita tulen laajentamaan mahdollisessa tulevassa kirjassani – tekoälyyn ja teknologian kehitykseen ylipäätään on se, että teknologia itsessään ei ole hyvää eikä pahaa. Teknologiaa voidaan toki käyttää niin hyvään kuin pahaan ja kristittyjen tulisi ottaa huomioon teknologian hyödyt ja haitat. Tekoälyn ja teknologian kehityksellä on valtavia mahdollisuuksia kärsimyksen vähentämiseksi ja jopa kuoleman voittamiseksi, mutta sillä on myös pelottavia riskejä ellei sen kehitystä ohjata oikeaan suuntaan. Kun puhutaan kuoleman voittamisesta kuvaan astuu myös perustavanlaatuiset teologiset kysymykset. Siksi tämä aihe koskettaa koko kristinuskon synti- ja pelastusopin ydintä. 

1800 -luvun teollinen vallankumous tuhosi monet idylliset maatalousyhteiskunnat ja tämä urbanisaatioon johtanut äkillinen mullistus sivilisaation historiassa oli niin suuri, että osa ihmisistä kapinoi sitä vastaan yhä tänäänkin. Yhdysvalloissa amishien kaltaiset yhteisöt ovat jatkaneet aina tähän päivään asti 200 vuoden takaista idyllistä maalaiselämäänsä vapaana modernin yhteiskunnan kiireestä ja kaupunkielämän viettelyksistä. Monet ”sivistyksen” parissa elävistä suhtautuvat nyt huvituksella tällaisiin ajastaan jälkeen jääneisiin takapajuisiin maalaisjuntteihin. Mutta tekoälyn kehitys tällä vuosisadalla – jota on luonnehdittu myös ”neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi” – tulee muuttamaan sivilisaatiomme luonteen niin perinpohjaisesti, että 2200 -luvun kehityksen ero tämän päivän sivilisaatioon on ehkä suurempi kuin nykypäivän teollistuneilla yhteiskunnilla on heimoyhteisöjen kaltaisiin metsästäjäkeräilijöihin (olettaen, että sivilisaatio jatkaa teknologista ja tieteellistä kehitystään nopeammalla vauhdilla kuin viimeisen 200 vuoden aikana).

Tulevaisuus on jo täällä

Elämme jo nyt tieteiskirjallisuuden ennakoimassa futuristisessa maailmassa missä tietokoneet hoitavat ajattelun meidän puolestamme. Autoissamme olevat navigaattorit osaavat kertoa milloin kääntyä vasemmalle ja milloin oikealle. Keskustelevat keinoälyavustajat, kuten Amazonin Alexa tai Applen Siri, tunnistavat puheen ja osaavat kertoa meille kuka oli Alan Turing tai missä on lähin pikaruokaravintola. Itselläni on käytössä ”älykäs tietokone”, joka tunnistaa kasvoni ja kirjautuu sitä kautta sisään. Tekoälyohjelmat kirjoittavat jo omia urheiluraporttejaan ja kääntävät kokonaisia sivustoja toiselle kielelle. Monet johtavat autonvalmistajat käynnistävät ensivuoden aikana puoli- tai täysautonomisten itseohjautuvien autojen massavalmistuksen. Vuoteen 2020 mennessä niitä arvellaan liikkuvan maanteillä jo 10 miljoonaa. Oliver Garret kirjoitti Forbes -lehdessä parisen vuotta sitten: ”Ottaen huomioon itseohjautuvuuden teknologian ja sen rahan määrän jota kaadetaan sektorille, on vähän epäilystä siitä – tämä on, ei mitään epäilystä -, että seuraavan 10 vuoden sisällä, itseohjautuvat autot tulevat olemaan normi.” Teknologia itseohjautuviin lentäviin autoihin on myös olemassa ja monet valmistajat ovat tuoneet markkinoille jo omat lentoautonsa.


Futuristiselta näyttävä itseohjautuva BlackFly -lentoauto on mahdollista ostaa jo tänä vuonna katumaasturin hinnalla. Koska ilmaannousu, lentäminen ja laskeutuminen onnistuu autonomisesti tekoälyn avulla, et tarvitse sen käyttöön edes lentolupakirjaa.


Teknologia on siis valmiina 1960 -luvun Jetsonit – piirrossarjasta ja monista muista scifi-kuvitelmista tutuiksi tulleelle tulevaisuudennäkymälle missä lentävät autot ovat korvanneet maantieliikenteen. Tällaisen näkymän tiellä ei ole enää teknologia vaan lentomatkustusta vielä tällä hetkellä rajoittavat säätelyt. On kuitenkin odotettavaa, että liikenne tulee siirtymään vähitellen – ehkä jo 20 – 30 vuoden sisällä – maasta ilmaan, sillä 2010 -luvun suurkaupunkien ruuhkaisilla maanteillä autot ovat tulleet ei vain ympäristöllisesti kestämättömäksi, mutta myös hyvin epäkäytännölliseksi ja aikaa vieväksi liikennemuodoksi. Ajomatka Dallasin lentokentältä Frisco Stationille veisi maanteitse tunnin ja kymmenen minuuttia, mutta ilmassa tuo sama matka taittuisi vain kahdeksassa minuutissa. Koska aika on rahaa, liikenteessä säästyvä aika kiihdyttäisi paitsi talouden kasvua, mutta antaisi työntekijöille mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheidensä kanssa ja sijoittaa siten henkistä pääomaa yhteiskunnan hyvinvointiin. Tässä on vain yksi esimerkki siitä kuinka tekoäly voi antaa positiivisen panoksen tulevaisuuden maailmaan.

Onko teknologia itsesssään pahaa

Ehkä meidän ei tulisi nähdä keinoälyä vain uhkana, vaan myös mahdollisuutena – mahdollisuutena, joka on yhteydessä niihin siunauksiin joiden kautta Jumala luo uuden paremman sivilisaation Kristuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa. Lentävillä autoilla ei ole mitään tekemistä pedon merkin kanssa, vaikka tekoäly itsessään olisikin yhteydessä siihen sivilisaatioon, mikä mahdollistaa myös pedon kuvan ja pedon merkin. Tähdensin uudessa kirjassani, että vaikka pidän 1800 -luvun ”Pepper Ghost” silmänkääntötemppua ja modernia tietokoneanimaatiota hyväkseen käyttävää hologrammiteknologiaa, jonka kautta Charles puhui Abu Dhabissa tammikuussa 2008, Ilmestyskirjan 13. luvun pedon kuvan mahdollisena toteutumisena, niin en väitä että tällainen teknologia olisi itsessään pahaa (sama koskee esim. AR-laseja, joilla voi olla yhteys lopulliseen pedon kuvaan). Vanhassa Testamentissa Jumala sanoi kansalleen, etteivät he saisi tehdä ”minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa, ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa, ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa.” (5. Moos. 4:16-18)


Kolmiulotteisuuden illuusion luovalla realistiselta näyttävällä hologrammiteknologialla kyetään tuomaan lavalle myös edesmenneitä artisteja. Ilmestyskirja 13:14-15 ennustaa: ”Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.”


Tarkoittaako tämä, että Michelangelo rikkoi Jumalan käskyä vastaan veistäessään renessanssiajan mestariteoksena tunnetun Daavid-patsaansa? Ei koska edellä mainitun raamatunkohdan asiayhteys paljastaa, että Jumala kielsi jumalankuvien veistämisen ja niiden palvomisen, ei patsaiden tekoa sinällään. Samaa voitaisiin sanoa elävistä kuvista. Elokuvien ohjaaminen tai hologrammien teko itsessään ei ole väärin jos niiden tarkoitus on vain kulttuurinen tai sivistävä. Raamattu kieltää ihmisten käsitöiden nostamisen palvonnan kohteeksi, ei käsitöitä itsessään. Aivan kuin entisajan tyrannit rakennuttivat itselleen valtavia patsaita, joita heidän alamaistensa tuli kumartaa ja palvoa, niin myös peto ja väärä profeetta tulee käyttämään modernia hologrammiteknologiaa samaan tarkoitukseen. Elävien kuvien filmiteollisuus alkoi 1900 -luvun alussa. Ensimmäiset radiolähetykset alkoivat 1920 -luvulla. Ensimmäiset televisiolähetykset käynnistettiin 1930 -luvulla.

Ensimmäiset filmit olivat mykkäfilmejä. Äänielokuvat alkoivat yleistyä vasta 1930 -luvun alussa. Adolf Hitlerin propagandaministeri Joseph Goebbels tajusi radion ja filmiteollisuuden hyödyn propagandan levittämisessä. Maailman ensimmäinen massatuotantoon tarkoitettu edullinen radiolähetin oli Gobbelsin pyynnöstä vuonna 1933 kehitetty Volksempfänger eli kansanradio. Nürnbergin oikeudenkäynnissä Hitlerin pääarkkitehti ja varusteluministeri Albert Speer sanoi radion ja äänifilmien kaltaisten teknologian edistysaskeleiden näytelleen keskeistä roolia Kolmannen Valtakunnan hirveyksien mahdollistamisessa:

Hitlerin yksinvaltius erosi edeltäjistään eräässä huomattavassa asiassa. Hän oli nykyisen teknisen kehityksen aikana ensimmäinen diktaattori, joka otti käyttöönsä kaikki mahdolliset tekniset keinot pitääkseen maansa hallinnassaan. Teknisten välineiden, kuten radion ja megafonin, avulla 80 miljoonalta ihmiseltä ryövättiin itsenäisen ajattelun mahdollisuus. Näin oli mahdollista alistaa heidät yhden miehen tahdon alle.

Koska radiolla on näin pimeä historia, pitäisikö meidän julistaa nyt radio epäpyhäksi ja kieltää myös kristilliset radiolähetykset? Kuten sanoin, teknologia itsessään ei ole pyhää tai epäpyhää, vaan se mihin sitä käytetään. Elämme tänään samanlaisessa teknologisessa murroskohdassa kuin Saksa 1930 -luvulla. Aivan kuin 1930 -luvulla äänielokuva korvasi mykkäelokuvan ja radiosta tuli lehdistön ohella uusi tehokas mediakanava, niin samoin tänään sosiaalinen media on korvaamassa perinteisen median vaikutusvallan (sosiaalisella medialla oli ratkaiseva vaikutus Donald Trumpin vaalivoittoon) ja kolmiulotteiset elokuvat ovat tulleet perinteisten 2D-elokuvien rinnalle. Terminator -filmien ohjaajan James Cameronin Avatar (historian tuottelian kassamenestysfilmi) käynnisti vuonna 2009 3D -elokuvien maailmanlaajuisen suosion. Pian holograafiset objektit korvaavat myös tietokoneiden, älypuhelimien ja televisioiden 2D-näytöt, kun lisätyn todellisuuden AR-kakkulat yleistyvät laajempaan kuluttajakäyttöön. Mielenkiintoisesti ensimmäisten 3D-filmien alkuperä palaa myös Natsi-Saksaan.  Guardian raportoi tästä helmikuussa 2011:

James Cameron ja hänen juoksupoikiensa tiimi on saattanut kehittää korkean tasoista 3D-teknologiaa 21. vuosisadalla, mutta näyttää siltä että natsit ehtivät ensin. Itävaltalainen filmintekijä Philippe Mora sanoo löytäneen kaksi 30-minuuttista 3D-filmiä, jonka Kolmannen Valtakunnan propagandistit ohjasivat vuonna 1936, 16 vuotta ennen kuin formaatti tuli lyhyeksi aikaa suosituksi USA:ssa.


Tämä video television satavuotisesta historiasta demonstroi hyvin teknologian nopeaa kehitystä.


Historian yksi suurimpia ironioita on siinä, että vaikka Natsi-Saksa antoi merkittävän panoksen toisen maailmansodan jälkeiseen teknologian kehitykseen, niin monet puolueen fanaattisimmat natsijohtajat olivat itse hyvin taantumuksellisia ja taaksepäin katsovia teknofoobikoita. Konrad Zusen oli natsihallinnon rahoittama saksalainen siviili-insinööri, joka rakensi vuonna 1941 maailman ensimmäisen täysautomaattisen digitaalisen tietokoneen. Wernher von Braun oli natsipuolueessa ja SS:n riveissä toiminut diplomi-insinööri ja fysiikan tohtori, jonka sodan lopulla kehittämät V2-ohjukset olivat ensimmäisiä ulkoavaruuden rajan ylittäneitä ihmisen valmistamia esineitä. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat näki V2-ohjusten hyödyn sotateollisuudelle ja tulevalle avaruusmatkailulle. Braunin sotarikoksia katsottiin läpi sormien ja hänet ylennettiin NASA:n ensimmäiseksi pääjohtajaksi, joka suunnitteli Apollo 11 ohjelman kuulentoihin käytetyn Saturn V kantoraketin.

Natsi-Saksa ja kemianteollisuus

On huomioitava, että Natsi-Saksan teknologiset pioneerit kuten Zusen ja Braun eivät olleet puolueen ideologisimman siiven teknofobian tartuttamia. Toiseksi, natsijohtajat edistivät ja suvaitsivat teknologiaa vain silloin kun se hyödytti puolueen päämääriä. Hyvä esimerkki tästä mielettömyydestä on natsien suhde kemianteollisuuteen. Monet natsijohtajat olivat Rudolf Steinerin kehittämän ja astrologiaan perustuvan biodynaamisen luomuviljelyn fanaattisia kannattajia, jotka vastustivat kemiallisten lannotteiden ja torjunta-aineiden käyttöä maanviljelyssä. Natsit eivät siis halunneet päästää luontoon tuholaishyönteisten ja rikkakasvien torjuntaan kehitettyjä kemiallisia torjunta-aineita, mutta samaan aikaan heillä ei ollut moraalista ongelmaa käyttää näitä samoja myrkkyjä ”ihmissyöpäläisten” ja ”ihmisrikkakasvien” tuhoamiseksi. Natsien tuhoamisleirien kaasukammioissa käytettiin IG Farbenin valmistamaa Zyklon B myrkkyä, joka kehitettiin alunperin maanviljelyyn tuholaisten torjuntaan tarkoitetuksi hyönteismyrkyksi.

Natsien maatalousministeri Walther Darré kuului puolueen innokkaimpiin teollisen maatalouden parjaajiin ja Steinerin biodymaanisen luomuviljelyn puolestapuhujiin. Hän oli myös fanaattinen rasisti ja antisemiitti (natsien ’veri ja maa’ opissa luonnonsuojelu yhdistyi läheisesti rasistiseen kansalliskiihkoiluun). Vaikka jotkin natsijohtajat kuten Hermann Göring ja Martin Bormann vastustivat Darrén okkultismiin perustunutta luomuintoilua, sillä oli laaja tuki Saksan lehdistössä (Göring ja Bormann olivat itsekin intohimoisia luonnonsuojelijoita ja pakanallisen luonnon uskonnon harjoittajia, mutta vastustivat luomuviljelyä käytännön syistä huomatessaan luomupeltojen saaneen aikaan 25% pienemmän tuoton). William Kay kirjoittaa hänen e-kirjassaan The Green Swastika: Environmentalism in the Third Reich:

Vuonna 1925 Steiner käynnisti ”biodynaamisen maatalouden” – esiteollisen ei-kemiallisen viljelysmenetelmän. Steiner perusti biodynaamisen maatalouden ”hengellisyyteen pohjautuvaan ekologiaan” missä Luonto vaati yhteistyötä vaihtokauppana hyväksikäytöstä. Hän näki kätkettyjä energioita vihanneksissa. Maa oli elävä organismi ja maaperä oli itseasiassa ihon kaltainen elin. Nykyisillä lannoitteilla kasvatetun ruoan syönti vahingoitti ihmisten hermosysteemiä. Steiner nimesi hänen päähallintomajansa ”Goethanaum”:iksi ja valitsi pakanallisen hedelmällisyyden jumalattaren Demeterin hänen symbolikseen… Steiner kehitti ”juurirotuteorian” sulautumaan saumattomasti natsien ideaan arjalaisesta puhtaudesta. Antroposofit syyttivät juutalaisia voitontavoitteluun tähtäävästä kemiallisesta maataloudesta. Biodynaamisuuden intoilijat viljelivät kontakteja natsien kanssa kauan ennen vuotta 1933. Vuosien 1933 – 1941 välissä, huolimatta kemianteollisuuden vastustuksesta, biodynaamista maanviljelyä ylistettiin natsimediassa ja se sai enemmän valtiollista tukea kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen. Vuonna 1939 Antroposofisen liikkeen aikakauslehdessä kansitarina kuvasi lasten ympäröimää Hitleriä Alpeilla juhlien hänen 50. syntymäpäiväänsä. Tämä aikakauslehti juhli säännöllisesti natsien maatalous- ja sotapolitiikkaa ja suositteli sotavankien pakottamista työskentelemään luonnonsuojeluprojekteissa.

Saksan kansallissosialistisen puolueen varajohtaja Rudolf Hess oli myös Steinerin biodynaamisten maatalousperiaatteiden vaikutusvaltaisimpia puolestapuhujia. Vuonna 1940 Darren lähetti asiasta kyselyn hänen puoluetovereilleen ja hallintoministereille, joista seitsemän kannattivat ”luonnonmukaista” maanviljelyä, kolme olivat epävarmoja ja 12 olivat sitä vastaan (Hitleri itse jätti vastaamatta). Vaikka Saksan maatalous säilyi suurimmalti osin riippuvaisena modernin maailman maatalousmenetelmistä, kuten kemiallisista lannotteista, sodan lopulla Kolmannessa Valtakunnassa oli kymmeniätuhansia valtion rahoittamia luonnonmukaisia peltoja. Luonnonmukaisen liikkeen vastustus natsipuolueessa tuli pääasiassa sen yhteydestä Steineriin, jonka seuraajia natsit myös vainosivat, kuin myös sen haitallisesta vaikutuksesta Saksan talouteen sodan aikana.

Sodan päättyessä liittoutuneet syyttivät Darréa ”maan pakkolunastuksesta, ryöstöstä ja pilaamisesta” sekä satojen tuhansien juutalaisten ja puolalaisten maalaisperheiden orjuuttamisesta. Hän sai rikoksistaan seitsemän vuotta vankeutta vaikka New York Timesin toimittajat suosittelivat hirttämistä. Darrén ja Hessin ohella Alvin Seifert oli natsipuolueen merkittävimpiä luomutuotannon puolestapuhujia. Hänen mottonsa oli: ”Luonnossa on rajat kaikenlaiselle manipulaatiolle joita emme saa rikkoa.” Seifert ajautui puoluetovereidensa kanssa usein väittelyyn siitä kuka vihasi juutalaisia eniten. Hän kutsui etniseen puhdistukseen miehitetyssä Puolassa. Hänellä oli läheinen suhde myös Heinrich Himmleriin, lopullisen ratkaisun arkkitehtiin. Himmlerillä ja Seifertillä oli yhteisprojekteja Auschwitzin keskitysleirillä missä yritettiin synnyttää kaasua vankien ulosteista. Seifertillä oli myös luonnonmukaisia yrittitarhoja hänen kotinsa lähellä Dachaun keskitysleirillä. Ainakin tuhat vankia kuoli työskennellessään ankarissa olosuhteissa näissä puutarhoissa missä kemiallisten torjunta-aineiden käyttö kasveihin oli kiellettyä (samaan aikaan kun Zyklon B hyönteis- ja kasvimyrkkyä käytettiin Dachaun kaasukammioissa ihmisiin).

Luonnonuskonto

Tällaiset luontoa romantisoineet pakanalliset ja panteistiset periaatteet olivat hyvin yleisiä natsismin ideologiassa. Puolueen sisällä saattoi olla joitain opillisia kiistoja esimerkiksi luomutuotannosta ja kasvissyönnistä, mutta yleisesti ottaen kaikkia natsijohtajia yhdisti päältäpäin jalolta kuulostavat periaatteet kuten luonnonsuojelu, eläinsuojelu ja tavoite elää sopusoinnussa maan kanssa. Tähän kuitenkin liittyi myös voimakas kristinuskon ja juutalaisuuden vastaisuus, taipumus okkulttisiin ja panteistisiin uskomuksiin sekä fanaattinen antisemitismi ja rasismi. William Kay kirjoittaa kirjansa esipuheessa:

Natsi-Saksa oli vihrein hallinto, jonka maailma on koskaan nähnyt. Ennennäkemättömällä tasolla Kolmannen Valtakunnan viranomaiset tukivat innokkaasti: luonnonmukaista maanviljelyä, metsitystä, eko-metsänhoitoa, uhanalaisten lajien säilyttämistä, hävitettyjen lajien uudelleenkäyttöönottoa, ei-toivottujen lajien hävittämistä, erämaiden säilyttämistä, naturalismia, uuspakanuutta, panteismia, auringonpalvontaa, luonnonuskontoa, holistista tiedettä ja lääketiedettä, herbalismia, eläinten oikeuksia, biosentrismiä, tuulivoimaa, biopolttoaineita, hysteeristä saasteiden vastaisuutta, takaisin-maahan -anti-urbanismia, kasvun rajat ja liikaväestö propagandaa, ja apokalyptista teollisuuden vastaisuutta. Tällaiset ekologiset tunteet eivät olleet vain eriskummallisten natsien omituisuuksia, eikä niitä kannatettu vain natsipuolueen äärilaidassa, eivätkä ne olleen kertakäyttöisiä propagandamotiiveja. Useimmat natsit, ja kaikkein varmimmin puolueen johtajat itse, omaksuivat vilpittömästi ekologiset arvot. Ekologinen viesti näytteli ratkaisevaa roolia natsien nousussa valtaan ja heidän vallankäytössään. Luonnonpalvonta ei ollut äärimmäinen taikka lyhytaikainen ilmiö Kolmannessa Valtakunnassa. Natsiälykköjen etujoukko väheksi ihmistä suhteessa luontoon ja pilkkasi ihmisen yrityksiä hallita luontoa. Ilmaisu ”Luonnon epävarma tasapaino” on runsas natsikirjallisuudessa. Naturalistiset metaforat ja yhtäläisyydet olivat vakio-ominaisuuksia natsiretoriikassa.

Sitten kun olet perillä tästä natsismin vähemmän tunnetusta puolesta, sinulla ei ole vaikeuksia nähdä yhtäläisyyksiä ja suoranaista rinnakkaisuutta natsijohtajien ja Prinssi Charlesin retoriikan välillä. ”Charlesin manifestina” tunnetun Harmony -kirjan sisältö on kuin suoraa plagiointia natsi-johtajien luontoa koskevista uskomuksista. Eikä tämäkään yllätä niitä, jotka ovat perillä natsismin aristokraattisesta alkuperästä mitä Kay käsittelee myös omassa kirjassaan. 1900 -luvun alussa luonnonsuojelu, Euroopan feodaalinen aristokratia ja äärioikeistolainen nationalismi kietoutuivat kaikki yhteen. Ominaista sille oli vihamielisyys modernia maailmaa, teollista vallankumousta, kapitalismia, internationalismia (globalisaatiota), liberalismia, demokratiaa, marxilaisuutta, juutalaisuutta ja kristinuskoa kohtaan. Sitä luonnehti nostalginen kaipuu keskiaikaisen Euroopan esiteolliseen feodaaliseen menneisyyteen, vaikka samaan aikaan siihen liittyi myös voimakas vihamielisyys katolista kirkkoa ja koko kristinuskoa kohtaan. Liike pyrki elvyttämään pikemminkin Euroopan esikristillisen ajan pakanuuden kuin katolisen kirkon keskiaikaisen valta-aseman.

Harmonyn sivuilla toistuu usein fraasi ”koneellinen tiede”. Vaikka kristillisestä näkökulmasta Charles kritisoi aivan oikein valtavirran tieteen materialistista lähestysmistapaa (materialismi tai naturalismi on maailmankuva, joka sulkee automaattisesti pois kaiken ei-naturalistisen selityksen universumin ja elämän syntyyn liittyvissä kysymyksissä ja siten myös kaikki teleologiset eli Suunnittelijan ja Luojan alkuperään viittaavat todisteet), hänen kirjansa ei ole puolustuspuhe kristilliselle teismille vaan pakanalliselle panteismille. Sivulla 10 ja 11 hän kirjoittaa: ”Pohtiessani näitä kysymyksiä pitkään ja hartaasti, näkemykseni on että maailmankuva länsimaistuneessa maailmassa on tullut kehystetyksi liian lujasti koneellisella lähestymisellä tieteeseen, mikä on hallinnut lännessä kasvavasti viimeisen neljänsadan vuoden ajan… Sillä se ei ole ainoastaan estänyt meitä katsomasta maailmaa enää filosofisesti, mutta pääasiallisesti koneellinen tapamme katsoa maailmaa, on myös sulkenut pois meidän hengellisen suhteemme Luonnon kanssa.” Tällaiset ajatukset eivät ole syntyneet ”pitkän ja hartaan pohdinnan tuloksena”, vaan ne on lainattu natseilta:

Boria Sax kertoo kirjassaan Animals in the Third Reich: Pets, Scapegoats, and the Holocaust: 

Suuri kapina koneellista maailmankuvaa vastaan oli 1800 – 1900 -lukujen romanttinen liike. Tämä liike löysi sen varhaisimman ja kaikkein selvimmin artikuloidun tuen Saksassa. Herder, Goethe, ja lukuisat muut, näkivät koneellisen maailmankuvan elämän kieltämisenä. Natsi-ajan saksalaiset tiedemiehet väittivät heidän tieteensä olevan peräisin pohjoismaisilta kansoilta. He väittivät tieteensä perustuvan holismiin eikä hengen ja aineen kaksinaisuuteen, vastakohtana juutalaisen ajattelun koneellisuudelle.

Toisessa Boria Saxin ja Arnold Arluken kirjoittamassa tutkimuspaperissa sanotaan:

Natsit eivät vastustaneet tiedettä sinällään, mutta tietynlaista lähestymistä tieteeseen. He halusivat tiedettä, joka oli enemmän Goethen kuin Newtonin innoittamaa. Nämä asenteet auttoivat muodostamaan Kolmannen Valtakunnan kritiikin ”koneelliselle” tieteelliselle ajattelulle ja sellaisille harjoituksille kuin eläinkokeille. Kansallissosialismin mukaan läntisen sivilisaation polku oli kulkenut harhateille. Koneellinen, hyväksikäyttävä teknologia, joka luettiin juutalaisten syyksi, oli nähty leikkaavan ihmisen hänen yhteydestään luontoon ja lopulta hänen omasta hengestään.

Voisin koota ja dokumentoida kokonaisen listan niistä asioista, joissa Charlesin maailmankuva on täysin identtinen natsien maailmankuvan kanssa. Näihin sisältyy mm. antisemitismi, anti-amerikkalaisuus, anti-marxilaisuus, islamin myönteisyys, viehtymys idän polyteistisiin uskontoihin ja länsimaiseen okkultismiin, avoin uskontunnustus panteismin puolesta, kristinuskon vastaisuus, luonnonpalvonta, sympatia eläimiä kohtaan (vaikkakin valikoiva) ja vihamielisyys ihmisrodulle, teollisuuden vastaisuus, urbanisaation vastaisuus, tuki luonnonmukaiselle ja biodynaamiselle maanviljelylle, tuki vaihtoehtolääketieteelle ja holismille, kasvissyönti, jne., jne. Charlesin Harmony kirjan alaotsikko ”Uusi tapa katsoa maailmaamme” on hieman harhaanjohtava, koska tätä maailmankuvaa sovellettiin jo 30 – 40 -lukujen Saksassa ja sen seuraukset olivat tuhoisat.

Johtopäätös

En lähde selvittämään tämän syvemmin natsismin, luonnonsuojeluliikkeen ja Euroopan aristokratian välistä symbioosia vaikka tästä aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan verran. Natsien ”luonnonmukaisen” esiteollisen elämän romantisointiin perustuvan taaksepäin katsovan maailmankuvan ymmärtäminen voi auttaa meitä ymmärtämään kuitenkin paremmin myös Charlesin kaksiselitteistä suhdetta teknologiaan. Natsit käyttivät lännen viimeisintä teknologiaa surutta hyväkseen kun se edisti heidän päämääriään Hitler-kultin luomiseksi, totalitäärisen vallan lujittamiseksi ja teollisten tuhoamisleirien pystyttämiseksi. Natsien tuhoamiskampanjaa on kutsuttu usein ensimmäiseksi teollisen mittasuhteen massamurhaksi. Näin tehokas tuhoamiskampanja oli mahdollista toteuttaa vain teollisella aikakaudella. Se ei olisi ollut mahdollista ilman teollisen vallankumouksen aikaansaamaa rautatieverkostoa, jonka kautta miljoonat juutalaiset, puolalaiset, slaavilaiset ja muut vähemmistöt kuljetettiin Auschwitzin tai Dachaun kaltaisiin tuhoamisleireihin. Eikä se olisi onnistunut ilman kemianteollisuuden kehittämiä tuholaismyrkkyjä, joilla nämä ihmiset saatiin tuhottua paljon nopeammin kuin millään muulla keinoa.

Natsit, jotka kammosivat teollisen vallankumouksen luonnosta vieraannuttavaa vaikutusta ja ”maaperää myrkyttävää” kemianteollisuutta, eivät epäröineet käyttää sen teknologisia saavutuksia miljoonien ihmisten tuhoamiseen. Jotkin saksalaiset natsit ja ympäristöaktivistit valittivat Auschwitzin keskitysleiristä – sen polttouunien aiheuttamien ilmansaasteiden takia. Ehkä Prinssi Charlesin ajatusmaailma on aivan yhtä kieroutunut. Ehkä hän näkee teknologian hyödyllisenä vain silloin kun sillä voi edistää ihmisten tehokasta tappamista ja absoluuttisen vallan keskittämistä harvojen käsiin. Vladimir Putin on sanonut: ”Se joka hallitsee tekoälyä hallitsee koko maailmaa”. Ehkä tämä puoli tekoälyssä kiehtoo jokaista tyrannia, myös robofobista Charlesia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: