Prinssi Harry osallistui äsken Googlen järjestämään salaiseen eliittikokoukseen, jonka puheen-aiheina oli muiden muassa ilmastonmuutos. Kokoukseen osallistui joukko A-luokan Hollywood-tähtiä kuten laulaja Katy Perry ja näyttelijä Leonardo DiCaprio, kuin myös Piilaakson teknologia miljardöörejä. Yksi kokoukseen osallistunut sanoi: ”Tulee olemaan luultavasti keskustelua online yksityisyydestä, politiikasta, ihmisoikeuksista, ja tietysti ympäristöstä, mikä tekee siitä hyvin ironista että tapahtuman toteuttaminen vaatii 114 yksityislentokonetta.” Olet äärimmäisen naivi jos uskot Googlen välittävän online yksityisyydestäsi (kannattaakin muuten vaihtaa yksityisyyttäsi kunnioittaviin hakupalveluihin kuten DuckDuckGo, StartPage tai Qwant). Mitä tulee politiikkaan ja sananvapauteen, niin Project Veritas julkaisi äskettäin salakuvatun videon missä Googlen työntekijät myönsivät Googlen manipuloivan algoritmejaan estääkseen Donald Trumpin uudelleenvalinnan vuonna 2020.
Videolla Googlen eräs johtava innovaattori Jen Gennai kertoo tietämättä Veritasin työntekijöiden salakuvanneen häntä: ”[demokraatti] Elizabeth Warren sanoo, että meidän tulisi hajottaa Google. Rakastan häntä, mutta hän on hyvin harhaanjohdettu. Tämä ei tekisi asioita paremmaksi vaan huonommaksi, koska kaikilla näillä pienemmillä yhtiöillä joilla ei ole samoja resursseja kuin meillä, on vastuulla seuraavan Trump-tapahtuman ehkäiseminen. Pieni yhtiö ei ole kykenevä siihen.” Google siis uskoo, että sen tehtävänä on vaikuttaa salassa USA:n politiikkaan yrityksessä estää Trumpin uudelleenvalinta tai jokin republikaaneille myönteinen myöhempi poliittinen kehitys. Vuonna 2016 Katy Perry kampanjoi avoimesti Hillary Clintonin presidenttiehdokkuuden puolesta ja Trumpin valinnan jälkeen kutsui seuraajiaan Twitterissä ”vallankumoukseen” ja ”vastarintaan”. Sometähti Paul Joseph Watson pilkkasi häntä tuolloin ”Che Guevaraa leikkiväksi bimboksi”. James Cameronin Titanic -filmin pääroolistaan maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen noussut Leonardo DiCaprio on yksi Hollywoodin tekopyhimpiä ilmastosaarnaajia, joka äänesti myös Hillary Clintonia ja on protestoinut Trumpin hallinnon ilmastopolitiikkaa. On siis turha odottaa tämän Googlen salakokouksen olleen jokin konservatiivien teekutsujuhla.
Eikä Prinssi Harry ollut tämän ryhmän ainoa musta (tai valkoinen) lammas. Kuten olen kertonut blogissani jo aiemmin, Prinssi Harry ei ole pyrkinyt peittelemään viimeaikoina hänen avointa ystävyyttään Barack Obaman kanssa, Yhdysvaltain 44. presidentin, joka on verrannut Donald Trumpia Adolf Hitlerin valtaannousuun. Hän nai myös puoliksi mustan yhdysvaltalaisen näyttelijä Meghan Marklen, joka on ilmaissut julkisuudessa aiemmin Trumpin vastaisia lausuntoja. Kuningatar lienee ainoa kuningasperheen jäsen, joka ei ole osoittanut avointa antipatiaa Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä vastaan (aivan kuin hän pysynyt julkisesti poliittisesti neutraalina koko hänen 67 -vuotisen hallintonsa ajan). Trump on kehunut Kuningatarta usein ”mahtavaksi naiseksi” ja puhuu myös Prinssi Charlesista hyvin kunnioittavassa sävyssä, vaikka Trumpin valinnan jälkeen Charles vertasi häntä epäsuorasti Adolf Hitleriin. Donald Trump ei ole yleensä kovin pidättyväinen laukoessaan solvauksia ja pilkkanimiä hänen vastustajilleen. Mutta hän näyttää olevan myös voimakas anglofiili, jolla on Englannin kuninkaallisista naivin romanttinen kuva (ks. Miksi Presidentti Trump edistää Antikristuksen henkilökulttia? Saiko Prinssi Charles lumottua Trumpin heidän ensimmäisessä tapaamisessa?).
Vähän ennen tätä Googlen salakokousta Sussexin Herttuan arvonimellä tunnettu Prinssi Harry antoi haastettelun yhdysvaltalaiseen muotilehti Vogueen missä hän kertoi luonnonsuojelija Jane Goodallelle, että yhdessä vaimonsa Meghanin kanssa he ovat päättäneet tehdä vain kaksi lasta yrityksissä ”suojella planeettaa”. On tietysti jokaisen pariskunnan oma asia kuinka monta lasta he haluavat hankkia, mutta kun puhutaan lapsista ongelmana maan rajallisille luonnonvaroille, niin tällainen puhe palaa 1700 -luvun väestötieteilijä Thomas Malthusin ihmisvastaiseen ja taantumukselliseen maailmankuvaan, jonka tiede ja historia on osoitettanut vääräksi jo lukuisia kertoja. Englantilainen radiotoimittaja Julia Hartley-Brewer sanoi Harryn kommenteista haastatellessaan vihreän puolueen paronitar Jenny Jonesia:
Millä keinoin me uskomme olevan mitään todisteita väitteelle, että planeetta ei voi elättää väestöä joka meillä on nyt? Tai todellakin, isompaa väestöä ennustuksilla joiden mukaan se saavuttaa yhdeksän tai kymmenen miljardia ennen kuin se tasoittuu seuraavan 50 vuoden aikana? Mitä todisteita on sille, ettemme voi ylläpitää tätä planeettaa ja sen väestöä? En voi kuvitella mitä sen täytyy olla elää elämäänsä pohjimmiltaan osana tuomiopäivän kulttia ajatellen maailman olevan näin kamalassa asemassa. Ymmärrän huolen uusiutuvista energiasta ja fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta ja puhtaasta ilmasta, merien saastumisesta ja kaikesta tästä. Kaikessa tässä on minulle hyvinkin paljon järkeä, mutta ajatus siitä, että ihmisolennot ovat käytännössä katsoen planeetan loisia, on minulle hyvin masentavan ajatus. Olen todella iloinen, että minulla on paljon positiivisempi näkemys elämästä.
Tässä ei ole mitään uutta niille jotka tuntevat Englannin kuningasperheen pitkän perinteen malthusilaisen antihumanismin synkässä historiassa (Malthus kannatti avoimesti köyhien tappamista heidän väestönkasvunsa hillitsemeksi ja tällä opilla Britannian siirtomaaherrat rationalisoivat miljoonien intialaisten talonpoikien nälkiinnyttämisen). Marraskuussa 2017 Harryn paria vuotta vanhempi veli Prinssi William sanoi, että maailmassa olisi liikaa ihmisiä. Pro-life aktivisti Jonathon Van Maren kirjoitti LifeSite -sivustolla:
Milloin ikänä näen luonnonsuojelijoiden keskustelevan liikaväestöstä — samalla kun sivuuttavat täysin tosiasian, että vastakohta on totta, kun jokainen väestötutkijoista Elon Muskiin varoittavat väestömme olevan luhistumassa ympäri länttä johtuen alenevista syntyvyysluvuista — ajattelen aina G.K. Chestertonin loistavaa huomiota. ”Vastaus jokaiselle joka puhuu liikaväestöstä”, hän huomioi, ”on kysyä häneltä kuuluuko hän liikaväestöön; ja jos ei niin kuinka hän tietää tämän.”
Cambridgen Herttua huomioi samassa puheessa, että hallituksen väliintulo saattaa olla välttämätöntä: ”Se on hieman kiusallista jokaiselle, kukaan ei oikein tiedä kuinka käsitellä sitä. Kukaan ei halua hallituksen sekaantuvan heidän perhe-elämäänsä”. Mutta selvästi, William ei tunne että hänen perheensä, mikä on enemminkin kuuluisa massiivisista asuinpaikoistaan oletettavan suurella hiilijalanjäljellä, on ongelma, koska hän ja Prinsessa Kate odottavat heidän kolmatta lastaan seuraavan vuoden huhtikuussa.
Koska kuningasperheen jäsenet ovat valitettavan kuuluisia heidän ”tehkää niin kuin minä sanon, älkää tehkä niin kuin minä elän” filosofiastaan, on epätodennäköistä että Sussexin Herttua ja Herttuatar tulisivat pitämään heidän lupaustaan kahdesta lapsesta. Olen melko varma, etteivät William ja Harry oppineet tätä ihmisvastaista filosofiaansa edesmenneeltä äidiltään Prinsessa Dianalta, joka oli Äiti Teresan ystävä. Äiti Teresa oli nimittäin elämän vankka puolustaja, joka on sanonut: ”Kuinka maailmassa voisi olla liian monta lasta? Se on kuin sanoisi, että maailmassa on liian monta kukkaa.” Tämä ihmisvastainen filosofia tulee Harryn ja Williamin isän ja isoisän puolelta. Prinssi Philip on pitänyt vuosikymmenien ajan puheita väestönkasvun vaaroista ja viitannut usein Malthusin ja Darwinin oppeihin hänen liikaväestökammonsa ”tieteellisenä” perustana. Philipin luennoissa toistuu ”ekologisesti pragmaattisten” pakanauskontojen ihailu, kuoleman, nälän ja kurjuuden romantisointi osana ”luonnollista tasapainoa”, jolla Maa pitää ihmisten väestönkasvun hallinnassa ja inhimillisen väliintulon tarpeesta ”ylijäämäväestön” hävittämiseksi mikäli ”luonnon tasapainoa” ei kunnioiteta. Hän myöntää jopa uskovansa jälleensyntymiseen ja toivoo paluuta tappavaksi supervirukseksi, joka musta surman tavoin hävittäisi satoja miljoonia tai miljardeja ihmisiä. Kirjassaan Harmony Prinssi Charles on varsin avoin siitä, ettei hän usko ihmiselämän pyhyyteen. Tai vähintäänkin hän sanoo, että länsimainen käsitys ihmisyksilön elämän pyhyydestä pitäisi korvata jonkinlaisella holistisella kollektivismilla, joka panee enemmän painoarvoa kokonaisuuden kuin yksilön eloonjäämiselle:
”Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme vakavasti ala käsitellä kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä… tämä nostaa tietysti vaikeita moraalisia kysymyksiä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.” – Harmony, sivut 289, 290
Prinssi Harry varoittaa tiedostamattomasta rasismista
Samassa Vogue lehden haastattelussa missä Prinssi Harry puhui halustaan tehdä vähemmän lapsia planeetan pelastamiseksi, hän puhui myös ”tiedostamattomasta rasismista”:
Se on samaa kuin tiedostamaton ennakkoluulo – jotakin mitä monet ihmiset eivät ymmärrä miksi he tuntevat tavalla kuin he tuntevat. Huolimatta tosiasiasta, että jos menet jonkun luokse ja sanot, ”Se mitä juuri sanoi, tai miten juuri käyttäydyit, on rasistista”, he kääntyvät ympäri ja sanovat, ”En ole rasisti.” En sano että olisit rasisti, sanon vain että tiedostamattomat ennakkoluulosi, johtuen tavasta miten sinut on kasvatettu, ympäristöstä jossa olet varttunut, johtaa sinut tähän näkökulmaan – tiedostamattomaan näkökulmaan – missä luonnollisesti katsot jotain henkilöä eri tavalla. Ja tämä on se pointti mitä ihmiset ovat alkaneet ymmärtää.
Tällainen on täysin tyhjänpäiväistä filosofiaa, etenkin kun se tulee historian yhden rasistisimman perheen taholta. Vaikka itse näen positiivisena sen, että Harry nai kuningasperheen ensimmäisen puoliksi mustaihoisen jäsenen (Sussexin Herttuattaren äiti Doria Ragland on afroamerikkalainen joogaohjaaja ja entinen sosiaalityöntekijä), Harry näyttää unohtavan kuinka hänen perheensä tuki afrikkalaisten orjakauppaa 1600 – 1800 -luvulla ja vastusti avoimesti sellaisia kristittyjä abolitionisteja kuten William Wilberforce, joka ajoi orjuuden lakkauttamista Britannian parlamentissa. 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa Englannin kuningasperhe tuki aktiivisesti Charles Darwinin serkun Francis Galtonin perustamaa eugeniikkaliikettä ja siihen liittynyttä tieteellistä rasismia missä Afrikan lyhykasvuisia pygmejä vietiin jopa länsimaalaisiin eläintarhoihin ”tieteelliseksi” näytöksi ”puuttuvasta linkistä” Homo Sapiensin ja sen ihmisapina esi-isien välillä. Francis Galton aateloitiin Kuningattaren isoisoisän Edvard VII:n taholta vuonna 1909. Kun natsit nousivat valtaan 1930 -luvulla, rotyhygienian johtavina edeltäraivaajina Englannin kuninkaalliset löysivät natseista luonnollisen liittolaisen.
Vuonna 2015 Sun -lehti paljasti kuningasperheen vanhan perhefilmin natsien valtaanousun vuodelta 1933. Siinä 7 -vuotias Prinsessa Elisabet – nykyinen Kuningatar -, hänen Margaret-siskonsa, heidän äitinsä Elizabeth Angela Marguerite Bowes-Lyon (jolla oli merkittävä rooli Prinssi Charlesin elämässä) ja nykyisen monarkin setä Walesin Prinssi Edvard, eli kruunusta luopunut Edvard VIII ja myöhempi Windsorin Herttua, tekivät kaikki innokasta natsitervehdystä ilmeisenä myötätunnon osoituksena Adolf Hitlerin natsipuolueelle. Toisin kuin kuningasperheen puolustelijat usein väittävät, on monia todisteita siitä, ettei Edvard VIII ollut perheensä ainoa natseja ihaillut musta lammas. Edvard VIII:n tai Windorsin Herttuan natsisympatiat ovat epäilemättä kaikkein parhaiten dokumentoitu historiallinen tosiasia. Hän oli myös fanaattinen rasisti ja antisemiitti, joka syytti toisesta maailmansodasta juutalaisia vielä 1950 -luvulla, kun natsien keskitysleirien kauheudet olivat jo kaikkien tiedossa, ja kutsui Britannian hallitsemien saarien värillisiä alkuperäisasukkaita ”vastenmieliseksi”.
Elizabeth Bowes-Lyon, maaliskuussa 2002 101 -vuoden iässä menehtynyt Kuningataräiti, tuki Rhodesian rasistista apartheid systeemiä ja kutsui Rhodesian mustaa enemmistöä halventavasti ”murjaaneiksi ja mutakuonoiksi” (hän vastusti myös juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan holokaustin aikana ja sen jälkeenkin). Ei siis ihme, että hänen nuorin tyttärensä Margaret (k. 2002) oli kuuluisa hänen räikeästä rasismistaan. Hän sanoi mm. Guayanan presidentin Cheddi Jaganista: ”Hän on kaikkea sitä, mitä minä inhoan. Hän on musta; naimisissa juutalaisen kanssa ja lisäksi vaimo on amerikkalainen.” Kuningattaren puoliso Prinssi Philip on taas kuuluisa hänen rasistisista vitseistään ja sammakoistaan. Monet saattavat panna sen poliittisesti epäkorrektin vanhan kansan väestön tahdittomuuden piikkiin, mutta Philpin tapauksessa tällaisia sammakoita ei voi panna vain tahdittomuuden piikkiin, koska hänen kaikki neljä sisartaan naivat korkea-arvoiset natsiviranomaiset ja Philip on itse tunnustanut historioitsija Jonathan Petropoulosille, että hänen perheensä ihaili natseja ja tunsi kateutta juutalaisia kohtaan.
Onko Harryn ja Meghanin avioliitto ja Harryn puhe ”tiedostamattomasta rasismista” sitten osoitus siitä, että kuningasperhe on päässyt vihdoinkin eroon sen vanhoista ennakkoluuloistaan ja päivittynyt 2010 -luvulle? Harryn ja Williamin puhe liikaväestöstä osoittaa sen, että rasismi voi ja elää edelleen hyvin Saxe-Coburg ja Gothan saksalaisessa kuningashuoneessa. Nyt se on ottanut vain uuden vieläkin tuhoisamman muodon. Sen rasistinen viha ja elämän ylenkatse ei koske enää vain ei-eurooppalaisia rotuja vaan ulottuu nyt koko ihmisrotuun ihonväriin katsomatta. Kun natsit olivat huolissaan ei-arjalaisten ”ali-ihmisten” lisääntymisestä, rasismin nykyinen muoto puhuu koko ihmisrodun lisääntymistä vastaan ja äärimmillään se vaatii miljardien ihmisten tappamista, koska ihminen itsessään nähdään planeettamme syöpänä ja loiseläimenä. Natsien antisemiittisessä propagandassa juutalaisia kutsuttiin usein loisiksi. Tämän päivän ekofasistisessa antihumanismissa loinen ei ole enää vain juutalainen vaan koko ihmisrotu.
Keskittyessään keinotekoiseen ongelmaan ”tiedostamattomasta rasismista”, Prinssi Harry vie samalla koko huomion tämän päivän yhteiskunnan paljon suuremmasta ongelmasta, joka ilmenee koko ihmiselämän ylenkatseena. Tällainen elämän ylenkatse tulee usein radikaalin feminismin turmeleman vasemmiston taholta, joka ei enää vain puolusta mutta juhlii syntymättömien lasten tappamista. Myös Amerikan demokraatit ovat yhä julkeampia abortin suhteen, kun he juhlivat vuoden alussa New Yorkin aborttilakia, mikä sallii lapsen tappamisen aina aina naisen viimeisen raskausviikkoon asti. Vuonna 2012 Alberto Giubilini ja Francesca Minerva puolustivat Journal of Medical Ethics -lehdessä toimenpidettä, joka menisi myöhäistä aborttiakin pidemmälle: syntymän jälkeistä aborttia:
[Kun] syntymän jälkeen esiintyy olosuhteita, jotka oikeuttaisivat abortin, se mitä kutsumme syntymän jälkeiseksi abortiksi tulisi olla sallittua… Ehdotamme että kutsumme tätä käytäntöä ”syntymän jälkeiseksi abortiksi”, enemmin kuin ”lapsenmurhaksi” painottaaksemme että tapetun yksilön moraalinen asema on verrattavissa sikiöön… enemmin kuin lapseen. Siten, väitämme että vastasyntyneen tappaminen voisi olla eettisesti sallittavaa kaikissa niissä olosuhteissa missä myös abortti olisi. Tällaiset olosuhteet sisältävät tapaukset missä vastasyntyneellä on mahdollisuutta (vähintään) hyväksyttävään elämään, mutta perheen hyvinvointi on vaarassa.
Tällainen lastenmurhien kylmäverinen rationalisointi ei ole mitään muuta Moolokin palvontaa, lasten verta vaatineen Kanaanin muinaisen pakanajumalan. Kirjoitin täällä, että viimeisen puolenvuosisadan aikana, jonka ajan abortti on ollut laillinen ympäri maailmaa, aborteissa on tapettu maailmanlaajuisesti jo yli puoli miljardia lasta, tämä on moninkertaisesti enemmän mitä ihmisiä tapettiin 1900 -luvun maailmansotien aikana.
Johtopäätös
Institutionaalinen rasismi on menneen maailman ongelma. Se oli ongelma 1800 -luvulta 1960 -lukuun asti, mutta viimeisen 50 vuoden ajan ihmiskunta on alkanut ymmärtää kaikkien kansojen olevan Aadamin ja Eevan jälkeläisinä yhtä ja samaa ihmisrotua. Vaikka valtavirran koulujärjestelmä opettaa yhä evoluutioteoriaa ainoana hyväksyttynä tieteellisenä totuutena, uusdarvinistit ovat pyrkineet erottamaan sen teorian alkuperäisistä rasistisista sivumerkityksistä, joka johti sosiaalidarvinistisen liikkeen syntyyn. Rasismi on menettänyt jo pitkälti sen alkuperäisen merkityksen 1900 -luvun alun rotuopeissa, joita sen ajan koulujärjestelmä ja ”progressiivinen” eliitti olivat voimakkaasti edistämässä. Lännen nykyiselle post-modernille eliitille ”rasismista” on tullut nyt kirosana ja haukkumanimi jokaiselle joka nousee eliitin monikulttuurista utopiaa vastaan.
Kun Prinssi Harry varoittaa ”tiedostamattomasta rasismista”, hän ei puhu hänen oman perheensä muutama sukupolvi aiemmin edistämistä rotuopeista. Hän ei puhu Euroopan uusnatseista tai Amerikan Ku Klux Klanista. Hän puhuu Donald Trumpista. Hän puhuu islamia kritisoivista ja lännen juutalaiskristillisiä arvoja puolustavista konservatiiveista. Hän puhuu avoimia rajoja vastustavista nationalisteista. Tätä maailmaa hallitsevat uusnatsit, jotka esiintyvät maailmoja syleilevinä valon ja rakkauden lapsina, ja jotka hiljentävät poliittiset vastustajansa – nuo jotka puolustavat yhä totuutta ja oikeutta – leimaamalla heidät virheellisesti äärioikeistolaisiksi rasisteiksi.
Ehkä Prinssi Harryn olisi aika katsoa peiliin ja tutkia omaa sisintään ennen kuin hän kritisoi muita ”tiedostamattomasta rasismista”.
