Katsoin äsken Youtubesta videon nimeltä Kenellä on paras vaatimus Rooman Keisarin titteliin? Video on vlogaajalta UsefulCharts, jonka kanava keskittyy selvittämään lähinnä Euroopan kuninkaallisia sukulinjoja. Miksi tämä kysymys on merkityksellinen myös Raamatun profetioiden kannalta? Koska Danielin ja Ilmestyskirjan näyissä Antikristus identifioidaan Rooman viimeiseksi keisariksi. Tarkemmin ottaen Daniel 9:26-27 rinnastaa hänet Jerusalemin toisen temppelin tuhonneeseen Prinssi Titukseen, joka oli Keisari Vespanianuksen poika ja kruununperillinen. Samoin Danielin kirjan 7 luku ja sen rinnakkaisprofetiat Ilmestyskirjassa antavat ymmärtää, että hänen tulisi nousta Rooman keisareiden perilliseksi (Dan. 7:23-24, Ilm. 13:1, 17:9). Tässä puolituntisessa videossa (ks. alla) mainitaan viisi pääkandidaattia. Nämä ovat: Jean-Christophe Napoléon (Napoleon Bonaparten perillinen), Karl Von Habsburg, Espanjan Kuningas Felipe VI, Dündar Ali Osman (Turkin Ottomaani Sulttaanien nykyinen perillinen) ja Andrew Romanov (keisarillista Venäjää hallinneen Romanovin suvun jälkeläinen ja tsaari Nikolai I:n pojanpojanpojanpoika). Videon tekijä sivuuttaa kokonaan Walesin Prinssi Charlesin, jolla on ylivoimaisesti paras vaatimus niin Länsi- kuin Itä-Roomankin keisareiden titteliin.

---

---

Videossa käydään läpi historiallisia perusteita kunkin eri kandidaatin puolesta ja vastaan. Vaikka Venäjän keisarisuvun perillinen saa eniten ääniä vlogaajan tekemässä katsojakyselyssä, hän itse päätyy äänestämään Espanjan Kuningas Felipe VI:tta. Kysymys ei ole mikään yksiulotteinen asia ja vaatii hieman pohjatietoa Euroopan historiasta. On ymmärrettävä ensinnäkin, että Rooman valtakunta jaettiin kahteen osaan vuonna 395, Itä- ja Länsi-Roomaan. Itä-Rooman pääkaupunkina oli keisari Konstantinus Suuren perustama Konstantinus, jonka hän nimesi Nova Romaksi, uuden Roomaksi, vuonna 330 jKr. Rooma säilyi Länsi-Rooman symboolisena ja historiallisena keskuksena vaikka se oli  Länsi-Rooman varsinaisena pääkaupunkina ainoastaan vuosina 455 – 473. Länsi-Rooma kukistettiin barbaarien valloitussodissa 400 -luvulla ja viimeinen Länsi-Rooman keisari Romulus Augustus syöstiin valtaistuimeltaan vuonna 476. Itä-Rooman keisari Justianus I valloitti Italian takaisin Roomalle germaaniselta Ostrogoottien valtakunnalta vuonna 536. Tämän jälkeen Itä-Rooma hallitsi Italiaa ja Roomaa 700 -luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen Italiaan perustettiin paavillinen kirkkovaltio frankkien Pipin Pienin, Paavi Stefanus II:n, Paavi Hadrianus I:n ja Kaarle Suuren myötävaikutuksella.

Hadrianuksen seuraaja Paavi Leo III kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren Rooman keisariksi Pietarinkirkossa Roomassa joulupäivänä vuonna 800. Monet historioitsijat pitävät tätä tapahtumaa läntisen sivilisaatiomme syntyhetkenä ja Kaarle Suurta itseään on kutsuttu usein “Euroopan isäksi”. Tämä nimitys loukkasi Itä-Rooman keisarikuntaa, joka oli pitänyt itseään antiikin Rooman ainoana lainmukaisena perillisenä. Paavi Leo käytti tähän tekosyynä sitä, että Itä-Roomaa tai Bysantin valtakuntaa hallitsi tuolloin nainen nimeltä Irene eikä Rooman keisarius voinut olla paavin mukaan naisen hallussa. Todellisia syitä on saattanut olla paavien ja Bysantin keisareiden välille kehittyneet dogmaattiset ja poliittiset erimielisyydet ja se, ettei Itä-Rooma ollut enää ainoa hallitseva kristillinen valtakunta, joka kykeni suojelemaan Italiaa barbaarien hyökkäyksiltä (frankkien valtakunta oli ottanut nyt tämän roolin). Vaikka Frankkien valtakunta hajosi vuonna 843, frankkien seuraajavaltiona syntyneen Saksan kuninkaat perivät sittemmin Kaarle Suuren Augustus tittelin (kokonaisuudessaan Romanorum Imperator Augustus eli roomalaisten keisari Augustus).

Tämä pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta jatkoi olemassaoloaan seuraavat tuhat vuotta aina Napoleon Bonaparteen asti. Valtakunnan syntyhetkenä pidetään joko Kaarle Suuren kruunausta Rooman keisariksi vuonna 800 tai Otto I Suuren kruunausta vuonna 962. Keisarikunta lakkasi olemasta vuonna 1806 Kolmannen liittokunnan sodan päättäneen Pressburgin rauhan jälkeen, joka allekirjoitettiin osana Napoleonin sotia. Bonaparten perillinen Jean-Christophe Napoléon mainitaan yläpuolisessa videossa yhdeksi viidestä kandidaatista, joka olisi oikeutettu kantamaan Rooman keisareiden Augustus titteliä. Teorian tueksi mainitaan kuinka Napoleon ei vain hajottanut Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa (tullen sen keisareiden lailliseksi perilliseksi), mutta kruunasi itsensä keisariksi Roomassa Kaarle Suuren kruunun jäljennöksellä paavi Pius VII:n läsnäollessa.

Tarinan mukaan Napoleonia ei kruunattu kuitenkaan paavin itsensä toimesta sillä hän riisti kruunun paavin kädestä ja kruunasi itse itsensä. Eikä hän pannut myöskään Kaarle Suuren kruunua päähänsä vaan piti sitä symboolisesti päänsä yläpuolella ja pani sen tämän jälkeen vaimonsa Joséphinen päähän. Tästä voitaisiin päätellä, ettei Napoleonin kruunaus ollut Rooman paavin siunaama laillinen toimenpide toisin kuin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Kaarle Suuren, Otto I:n ja Kaarle V:n. Tästä syystä jotkut asettaisivat Rooman keisarin kruunun Habsburgien dynastian nykyisen perillisen päähän. Habsburgien suku on historian kuuluisin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijasuvuista. Tämä saksalainen aatelissuku avioitui Espanjan hallitsijasukuun, kun Pyhän Rooman keisari Maksimilian I:n poika Filip Komea nai Johanna Mielipuolen, Espanjan hallitsijapari Ferdinand II:n ja Isabella I:n tyttären.

Ferdinand ja Isabella saattoivat loppuun Reconquistan eli Espanjan takaisinvalloituksen muslimeilta kristityille, käynnistivät Espanjan inkvisition ja perustivat Espanjan siirtomaavallan rahoittamalla Kristoffer Kolumbusta hänen purjehdusmatkallaan Atlantin yli, mikä johti Amerikoiden löytymiseen vuonna 1492. Espanjan siirtomaavalta hallitsi Eurooppaa koko seuraavan vuosisadan ajan. Tästä Habsburgien ja Espanjan hallitsijasukujen liitosta johtuen Filipin ja Johannan poika Kaarle V nousi samaan aikaan sekä Espanjan kuninkaaksi että Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Hän ei siis hallinnut vain Espanjan konkistadorien raivaamaa valtavaa siirtomaavaltaa Amerikoissa, mutta myös lähes koko Länsi-Eurooppaa Saksan, Espanjan ja Italian hallitsijana. Hänen aikanaan Saksassa nousi myös Martin Lutherin käynnistämä uskonpuhdistus, jonka Kaarle V pyrki tukahduttamaan Rooman paavin liittolaisena. Tämä oli aikaa jolloin protestantteja tapettiin ja kidutettiin laajasti ympäri katolista Eurooppaa.

Habsburgien suvun Kaarle V:n valtapiiri 1500 -luvulla. Alkuperäinen kartta täällä.

Kaarle V:n poika Filip II peri Espanjan valtaistuimen, muttei Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueita. Pyhän Rooman keisarin virka periytyi Kaarle V:n nuoremmalle veljelle Ferdinand I:lle ja hänen jälkeläisilleen. Espanjan Filip II (1556 – 1598) tunnetaan parhaiten hänen Englannin Elisabet I:n vastaan julistamasta sodastaan, mikä päättyi Espanjan “voittamattomana Armadana” tunnetun laivaston tuhoon. Jos Englanti olisi hävinnyt tämän meritaistelun ja Filip II olisi onnistunut syrjäyttämään Elisabet I:n valtaistuimeltaan, maailmanhistoriamme näyttäisi nyt aivan toiselta. Tästä alkoi nimittäin protestanttisen Englannin nousu Euroopan hallitsevaksi siirtomaavallaksi, mikä johti 1700 -luvulla myös Amerikan Yhdysvaltojen syntyyn. Habsburgien itävaltalainen sukulinja jatkui Ferdinand I:stä aina Frans Joosef I:een asti, Itävalta-Unkarin hallitsijaan, jonka veljenpojan Frans Ferdinandin salamurha Sarajevossa kesäkuussa 1914 kaatoi ensimmäisen dominon ensimmäiseen maailmansotaan johtaneissa tapahtumissa. Fran Ferdinandin veljenpojanpojan Otto von Habsburgin (1922 – 2007) poika Karl von Habsburg on Habsburgien suvun nykyinen johtaja. Moni voisi väittää hänen olevan tämän päivän ainoa laillinen perillinen kuolleista herätetyn Rooman valtakunnan keisariksi.

Romanovit ja Osmannit

Jean-Christophe Napoléon ja Karl von Habsburg ovat epäilemättä vahvoja ehdokkaita Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja Kaarle Suuren perillisiksi. Mutta kumpikaan näistä kandidaateista ei voisi vaatia yhtäläistä oikeutta myös Itä-Rooman keisareiden kruunuun. Paras kandidaatti olisi siis sellainen, joka voi vaatia yhtäläistä oikeutta niin Konstantinus Suuren kuin myös Kaarle Suuren keisarilliseen perintöön, Itä- ja Länsi-Roomaan, Konstantinopoliin ja Roomaan. Eräs ongelma yläpuolisen videon kaikissa viidessa ehdokkaassa on se, ettei yksikään niistä voi täyttää tätä molemminpuolista vaatimusta Itä- ja Länsi-Rooman keisareiden perillisestä. Toisin kuin Prinssi Charles, kuten selvitän tätä hieman myöhemmin. Itä-Rooma kaatui ensin Frankkien invaasiossa neljännen ristiretken aikana vuonna 1204, perustettiin pian uudelleen, mutta sai lopullisen kuoliniskunsa turkinsukuisen Ottomaani dynastian miehityksessä vuonna 1453. Ottomaanien valloittaessa Konstantinopolin, he perustivat Itä-Rooman islamilaisen seuraajavaltion, jota hallittiin samasta pääkaupungista ja jonka rajat olivat lähes identtiset kristillisen Itä-Rooman kanssa.

Ottomaanien valtakunta oli islamilaisen maailmanvallan tunnustetuista kalifaateista neljäs ja viimeinen, jonka sulttaanit pitivät itseään profeetta Muhammadin laillisina poliittisina ja uskonnollisina seuraajina. Sulttaanikunta näytteli keskeistä osaa Euroopan historiassa seuraavat 400 vuotta. Ottomaanien tukahduttamien Balkanin kristillisten kansojen kansallinen herääminen ja itsenäistyminen 1800 -luvulla johti Balkanin kriisiin ja ruutitynnyriin, mikä edisti osaltaan ensimmäisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1914. Ottomaanien tai Osmannien dynastia lakkautettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1923, jonka jälkeen sen tilalle nousi Turkin nykyinen tasavalta. Idea siitä, että Osmannien dynastian nykyinen elossaoleva perillinen Dündar Ali Osman kantaisi oikeutta Rooman keisareiden valtikkaan, johdetaan siitä tosiasiasta että Ottomaanien sulttaanit pitivät itseään myös Itä-Rooman keisareiden lainmukaisina perillisinä. Wikipedia kertoo Ottomaanien dynastiasta seuraavaa:

Konstantinopolin valloituksella vuonna 1453, Sulttaaani Mehmed II Fatih (1451 – 1481) vaati titteliä Kaysar-i-Rûm “Rooman Keisari” ja julisti itsensä ortodoksikirkon suojelijaksi. Hän nimitti Konstantinopolin Patriarkaksi Gennadius Scholariuksen, jota hän suojeli ja jonka aseman hän nosti kaikkien idän ortodoksikristittyjen johtajaksi. Rooman keisarina hän vaati alueita kaikkiin Rooman maakuntiin, mitkä ennen Konstantinopolin sortumista, ulottuivat kuitenkin vain hieman kaupunkia itseään plus joitakin alueita Moreassa (Peloponnese) edemmäksi.

1500 -luvun alkuun mennessä Ottomaanit hallitsivat jo koko entisen Itä-Rooman valtapiiriä sellaisena kuin se määriteltiin Theodosius I:n jaossa vuonna 395 jKr. Varhaiset uskonpuhdistajat kirjoittivat Rooman paaviuden ohella laajasti Ottomaanien valtakunnasta ja näkivät sen jatkona Danielin kirjan kuvapatsasnäkyyn Rooman kahdesta jalasta (Itä- ja Länsi-Roomasta). Kun Kaarle V:n ja Rooman paavien valta lännessä jatkoi kuvapatsaan läntistä jalkaa, Ottomaanien valta idässä jatkoi taas sen itäistä jalkaa. Tämä oli prostestanttien yksimielinen näkemys eskatologiasta ainakin 1800 -luvun loppuun asti. Tämän jälkeen J.N. Darbyn, C.I. Scofieldin, ym. edistämä profetioiden futuristinen tulkinta alkoi raivata tietä uskonpuhdistajien historisistiselta koulukunnalta. 356 -sivuisessa kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand, 2019), esitän historialliset ja raamatulliset perusteet siihen miksi paavien ja Ottomaanien valta ei liity ainoastaan Nebukadnessarin unen kuvapatsaan kahteen jalkaan, mutta kuinka niiden nousu ja tuho ennustettiin yksityiskohdilla Danielin kirjan 7. ja 8. luvun näyissä pienestä sarvesta.

Samoin Danielin kirjan viimeinen luku Etelän ja Pohjan kuninkaan välisistä sodista ennustaa Ottomaanien vallan nousun ja tuhon ja käy yksityiskohdilla läpi Ottomaanien kalifaatin tuhoa ensimmäisessä maailmansodassa ja sitä seuranneessa Turkin itsenäisyyssodassa, mikä johti myös Balfourin julistukseen, Palestiinan brittiläisen mandaattialueen syntyyn ja lopulta Israelin valtion elpymiseen yli 2500 vuoden jälkeen. Juuri tämän näyn kautta päädyn kirjani seikkaperäisimpään perusteluun siitä miksi Prinssi Charles olisi tuon näyn ennustama “kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa”, eli henkilö, jonka Jeesus assosioi tulevaan Antikristukseen Matteus 24:15:ssä. Koska pieni sarvi Danielin 7. ja 8. luvussa kuvaa myös lopullista persoona Antikristusta, niiden esitäyttymyksellinen toteutuminen Ottomaanien ja paavien/Pyhän rooman keisareiden vallassa, viittaa siihen, että lopullisen Antikristuksen tulisi nousta sekä Pyhän Rooman keisareiden että Ottomaani sulttaanien perilliseksi. Eli hänen tulisi periä lännen kristillinen ja idän islamilainen maailmanvalta, etenkin niillä alueilla jotka kuuluivat myös Rooman keisarikuntaan. Lisäksi hänellä tulisi olla perinnöllinen oikeus Rooman keisariuteen niin Roomassa kuin Konstantinopolissa.

Venäjän keisarikunta ei hallinnut koskaan Roomaa tai Konstantinopolia (tai mitään alueita entisestä Rooman valtakunnasta), mutta sen viimeisen keisarisuvun perillinen Andrew Romanov saa videossa eniten ääniä siitä syystä, että Venäjän keisarikunta (tai aiemmin Moskovan ruhtinaskunta) julisti itsensä “kolmanneksi Roomaksi” kohta toisen Rooman eli Bysantin keisarikunnan sortumisen jälkeen. Wikipedia kertoo:

Vuosikymmenen sisällä Konstantinopolin valloituksesta Ottomaanien imperiumin Mehmed II:n taholta 29. toukokuuta 1453, jotkin idän ortodoksiset kansat nimesivät Moskovan “Kolmanneksi Roomaksi”, tai “Uudeksi Roomaksi”. Tämän tunteen lietsominen alkoi Iivana Suuren valta-aikana, joka nimitti itsensä tsaariksi (slaavilainen versio latinan keisarista), joka nai Sofia Palaiologoksen. Sofia oli Bysantin viimeisen keisarin Konstantinos XI:n veljentytär. Perinnöllisyyttä koskevien sääntöjen ja lakien mukaan, joita useimmat tuon ajan Euroopan monarkit seurasivat, Iivana saattoi väittää että hän ja hänen jälkeläisensä olivat kaatuneen imperiumin perillisiä, mutta imperiumin roomalainen traditio ei koskaan ollut tunnustanut automaattista perintöoikeutta keisarilliseen virkaan. Idea Muskovysta Rooman perillisenä kirkastui venäläisen munkin Pskovin Filofeyn ylistävässä kirjeessä vuonna 1510 pojalleen Suurherttua Vasili III:lle, mikä julisti, “Kaksi Roomaa on kaatunut. Kolmas seisoo pystyssä. Eikä tule olemaan neljättä. Kukaan ei tule syrjäyttämään sinun kristillistä tsaarikuntaasi.” Vastakohtana yleiseen harhaluuloon,  Filofey nimenomaisesti identifioi Kolmannen Rooman Muskovyyn (maahan) ennemmin kuin Moskovaan (kaupunkiin), vaikka termiä “Muskovy” pidettiin synonyyminä tuon ajan venäläisiin maihin. Jokseenkin merkittävää on se, että Moskova on perustettu seitsemän kukkalan päälle, kuten olivat myös Rooma ja Konstantinopoli.

Olisi kuitenkin hassua nimetä Romanovien suku parhaaksi perilliseksi Rooman keisarin virkaan, kun he eivät hallineet koskaan Roomaa tai Konstantinopolia (tai mitään aluetta Rooman valtakunnasta). Romanovit eivät olleet myöskään Itä-Rooman keisareiden suoria perillisiä. Tämä linja katkesi Iivana Julman (1547–1584) poikaan Fjodor I:een. Tämän jälkeen valtaistuimen peri Romanovien suvun Mikael Fjodorovitš Romanov, joka oli Iivana Suuren vaimon sisaren pojanpoika. Mikaelilla ei siis ollut suoraa perinnöllistä sukulaisuutta Bysantin keisareihin, toisin kuin Iivana Julmalla ja hänen edeltäjillään. Tästä huolimatta Venäjän tsaarit pitivät itseään Rooman keisareiden perillisinä myös Romanovien aikana, joista viimeinen, Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin kylmäverisesti Venäjän bolševikkivallankumouksessa vuonna 1918. Videon tekijä itse pitää Espanjan Kuningas Felipe VI:tta parhaana kandidaattina Rooman keisareiden perilliseksi. Tämän teorian tueksi hän mainitsee sen, että Itä-Rooman viimeisen keisari Konstantinos XI:n veljenpoika Andreas Palaiologos – jonka sisar nai Venäjän Iivana Suuren – myi oikeutensa Konstantinopolin kruunuun Espanjan Ferdinand II:lle ja Isabella I:lle.

Käytännössä Espanjan hallitsijapari tai heidän perillisensä eivät ottaneet tätä titteliä kuitenkaan koskaan käyttöön tai tehneet sen pohjalta mitään laillisia vaatimuksia Konstantinopolin tai Itä-Rooman alueiden hallintaan. Videon julkaisija mainitsee Felipe VI:n puolesta kuitenkin muitakin perusteita, kuten sen että hän on jo hallitsija maassa mikä kuului alkuperäiseen Rooman valtakuntaan, maassa missä puhutaan latinasta periytyviä romaanisia kieliä, maassa mikä on roomalaiskatolinen, jne. Eli kysymys siitä kenellä on tänään paras oikeus Rooman kruunuun, on hyvin hyvin monisyinen aihe. Seuraavaksi esitän perusteeni sille miksi Elisabet II:n kohta 71 täyttävä esikoinen Walesin Prinssi Charles olisi tämän päivän paras kandidaatti sekä Itä- että Länsi-Rooman keisareiden perilliseksi.

Walesin Prinssi Charles

Prinssi Charles ei ole tietääkseni Napoleon Bonaparten sukulainen, mutta voidaan jo väittää ettei Napoleon ollut koskaan laillinen perillinen Rooman keisariksi. Hän oli vallananastaja, jonka valtaa juuri yksikään toinen monarkki Euroopassa ei tunnustanut. Vaikka Napoleon tunnusti Jeesuksen Kristuksen kuolivuoteellaan Jumalan Pojaksi ja luomakunnan Herraksi, hän nousi alkujaan ateistisen Ranskan vallankumouksen ihanteiden sanansaattajaksi. Hän itseasiassa määräsi Paavi Pius VII:n vangittavaksi  vuonna 1809. Koska Keisari Konstantinus Suuri salli kristityille uskonnonvapauden vuonna 313 ja Theodosius I teki nikealaisesta kristinuskosta Rooman ainoan sallitun valtionuskonnon Tessalonikan Ediktissä vuonna 380, voitaisiin väittää että laillisen Rooman keisarin valta-asema tulisi olla tänään sekä idän että lännen kristillisen kirkon tunnustama. Eli samaan tapaan kuin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoiden asema oli Rooman paavin tunnustama ja Itä-Rooman keisareiden valta oli idän ortodoksikirkon ja Konstantinopolin patriarkan tunnustama. Tämä olisi tietysti mahdollista vain jos tällä henkilöllä olisi ekumeeniset suhteet molempiin, idän ja lännen katoliseen kirkkoon.

Tämä on ensimmäinen syy siihen miksi Prinssi Charles on paras kandidaatti tähän virkaan. Hänet on tunnettu jo vuosikymmeniä hänen uskonnollisesta pluralismistaan ja superekumeenisista suhteistaan useisiin kristillisiin kirkkokuntiin. Hänellä on läheinen suhde niin idän ortodoksikirkkoon kuin myös lännen katoliseen kirkkoon, yhdessä Englannin anglikaanikirkon kanssa, jonka pääksi hän nousee perittyään valtaistuimen hänen äidiltään. Hän polveutuu suoraan alenevasti Espanjan Ferdinandista ja Isabellasta (Muista, että Itä-Rooman viimeisen keisari Konstantinos XI:n veljenpoika Andreas Palaiologos myi oikeutensa Konstantinopolin kruunuun Espanjan Ferdinandille Isabellalle) sekä Pyhän Rooman keisari Maksimilian I:stä, joka yhdisti Habsburgien suvun Espanjan hallitsijasukuun naittamalla poikansa Filip Komean Johanna Mielipuolen kanssa. Prinssi Charles ei polveudu suoraan alenevasti heidän kuuluisimmasta lapsestaan eli Kaarle V:stä, mutta tämän veljestä Ferdinand I:stä, joka oli myös Pyhän Rooman keisari. Prinssi Charlesin vanhemmat polveutuvat useiden äidin puoleisen sukulinjansa eri sukuliittojen kautta suoraan alenevasti Kaarle Suuresta ja Otto I:stä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kahdesta perustajasta.

On syytä mainita että molempien, Elisabet II:n ja Prinssi Philipin, suvun alkuperä on Saksan eikä Englannin aatelissuvuissa. Charles on siis periaatteessa saksalainen prinssi, jonka kuninkaallisen suvun alkuperä palaa “Saksan ensimmäisen valtakunnan” – kuten natsit kutsuivat Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa – perustajiin. Charlemagnen  tai Kaarle Suuren (englanniksi Charles the Great) tapaan hänen kutsumanimensä on myös Charles. Tämänkin puolesta hän on kaikkein sopivin ehdokas “uudeksi Kaarle Suureksi”, jonka paavi tulisi kruunaamaan Rooman keisari Augustukseksi ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle. Tosiasiassa keskiajan Euroopassa kiersi useita profetioita tästä Rooman viimeisestä keisarista. Näissä profetioissa tämä henkilö oli nimetty juuri Charles-nimiseksi länsieuroopan prinssiksi, joka tulisi polveutumaan suoraan alenevasti Kaarle Suuresta ja perimään keisariuden molemmissa, Roomassa ja Konstantinopolissa. Yksi esimerkki tällaisista profetioista löytyy 1100 -luvulla julkaistusta Magdeburgin aikakirjasta.

Entäpä sitten hänen vaateensa Itä-Roomaan tai Konstantinopoliin? Voiko Charles todella väittää polveutuvansa Itä-Rooman keisareista? Kyllä ja paljon enemmänkin. Hänen isänsä Prinssi Philip, Edinburgin Herttua, polveutuu useita eri sukuhaarojaan pitkin useista Itä-Rooman keskiaikaisista keisareista. Lisäksi hänen isoäitinsä oli Romanovien suvun Olga Konstantinovna, tsaari Nikolai I:n pojantytär. Tämä tarkoittaa, että periaatteessa Prinssi Charlesilla olisi oikeus vaatia myös “Kolmannen Rooman” eli koko entisen Venäjän Keisarikunnan valtapiiriä Alaskasta Suomeen. Mitäköhän Vladimir Putin tästä tuumisi, Venäjän “nykyinen tsaari”, jota Charles vertasi Krimin miehityksen aikaan Adolf Hitleriin? Olga Konstantinovna nai Kreikan toisen kuninkaan Yrjö I:n (1863 – 1913). Heidän liitostaan syntynyt Prinssi Andreas on Prinssi Philipin isä ja Charlesin isoisä. Philip syntyi Kreikassa ja hänet tunnettiin Kreikan prinssinä ennen kuin hän avioitui Prinsessa Elisabetin kanssa vuonna 1947. Kreikka julistettiin tasavallaksi vuonna 1974, joten sillä ei ole tällä hetkellä vallassaolevaa kuningasta. Jos maahan palaisi taas monarkia, perinnöllisyyslakien mukaan Prinssi Charles voisi vaatia myös Kreikan valtaistuinta.

Kreikan Yrjö I ja hänen vaimonsa Olga polveutuivat molemmat Itä-Rooman useista keisareista, mukaan lukien ensimmäisen ristiretken aikaan hallinneesta Aleksios I Komnenosista. On syytä mainita, että Bysantin valtakunta piti itseään ja nähtiin myös muun maailman silmissä kreikkalaisena kuningaskuntana, joka jatkoi keskiajalla antiikin Kreikan perintöä (yhdessä antiikin Roooman perinnön kanssa). Sen keisarit kutsuivat itseään antiikin kreikan hallitsijoiden Basileus arvonimellä ja valtakunnan virallinen kieli muutettiin 600 -luvun alussa latinasta kreikkaan. Tämä tosiasia liittyy läheisesti myös Danielin kirjan 8. luvun näkyyn oinaasta ja kauriista, kuten selvitin tätä jo kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? luvussa 12. Tästä syystä myös Kreikan nykyinen valtio näkee itsensä Bysantin valtakunnan perillisenä. Ei ole siis sattumaa, että sen itsenäistymistä tukeneet Euroopan suurvallat valitsivat Kreikan valtaistuimelle Yrjö I:n joka saattoi johtaa sukunsa Itä-Rooman keisareihin.

Tästä syystä Kreikan kuninkaat saattoivat vaatia 1900 -luvun alussa oikeutta koko entisen Itä-Rooman valtapiiriin Konstantinopolista Jerusalemiin. Näin he tekivätkin tukiessaan niin sanottua Megáli idéaa eli ajatusta, jonka mukaan Kreikan olisi tullut liittää alueisiinsa myös osa nykyistä Turkkia, Konstantinopoli mukaan lukien. Iso-Britannia oli Euroopan suurvalloista Kreikan aluevaatimusten suurin pönkittäjä, sillä se toivoi hyötyvänsä siitä itse johtuen Yrjö I:n läheisistä sukulaissuhteista Englannin kuningashuoneen kanssa (hän oli Englannin Yrjö V:n eno). Danielin kirjan 11. luvussa mainitaan kuinka Pohjan kuningas “antaa hänelle [Etelän kuninkaalle] yhden tyttäristään, tälle turmioksi. Mutta siitä ei tule pysyväistä eikä ole hänelle etua.” Tämä viittaa juuri ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin missä Iso-Britannia lähetti Kreikan – Brittiläisen imperiumin suojatin ja “tyttären” – Ottomaanien valtakunnan kimppuun yrityksessa pakottaa se Sèvresin rauhansopimuksen ehtoihin, josta ei tullut kuitenkaan pysyväistä eikä siitä ollut briteille loppupelissä hyötyä. Jos haluat tutustua perusteisiini siitä miksi Pohjan kuningas olisi Iso-Britannia, Etelän kuningas Ottomaanien valtakunta ja miksi tyttäret viittaavat näyssä kansojen – enemmin kuin hallitsijoiden – tyttäriin, niin sinun tulee lukea kirjani 13. luku.

Saadakseen Konstantinopolin haltuunsa Prinssi Charlesin ei tarvitse julistaa välttämättä sotaa Turkkia vastaan. Hänellä on nimittäin erinomaiset suhteet muslimimaailmaan ja hän on myös – ihmeellistä kyllä – profeetta Muhammadin suora jälkeläinen. Toisaalta Danielin 11. luku puhuu kelvottoman sodasta Etelän kuningasta vastaan (jakeet 25 – 27, 40), jonka tulisi olla nyt Ottomaanien seuraajavaltio eli Turkin tasavalta. On siis mahdollista, että Britannia ajautuu sotaan jälleen kerran Turkin kanssa. Viimeviikkoiset tapahtumat Pohjois-Syyriassa ja Presidentti Erdoganin yhä epävakaammaksi muuttuva käytös kansainvälisen yhteisön silmissä, saattaa johtaa juuri tällaiseen lopputulemaan. Jos Britannia saisi tämän sodan seurauksena Konstantinopolin jälleen kerran haltuunsa, niin tällöin Prinssi Charles voitaisiin julistaa Kreikan valtaistuimen ja Bysantin keisareiden laillisena perillisenä myös Konstantinopolin – Nova Roman – hallitsijaksi.

Johtopäätös

Päätän tämän kirjoituksen viimeiseen perusteeseeni, jota en käsitellyt vielä ollenkaan yllä. Jotkin historioitsijat ovat ehdottaneet, että kauimmin kestänyt Rooman seuraajavaltio tai jäänne alkuperäisestä Rooman valtakunnasta, ei ollut itseasiassa Bysantin keisarikunta, vaan Gwyneddin kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisessä Walesissa. Sen hallitsijat kutsuivat itseään arvonimellä Walesin Prinssi ennen kuin tämä titteli myönnettiin 1300 -luvulta lähtien Englannin hallitsijan esikoiselle ja kruununperijälle. Professor Bryan Ward-Perkins on sanonut: “Kesti vuoteen 1282 asti, kun Edward I valloitti Gwyneddin, jolloin viimeinen osa roomalaisesta Britanniasta kaatui. Todellakin, voidaan tehdä voimakas argumentti Gwyneddin puolesta aivan viimeisenä osana koko Rooman valtakunnasta, sekä idässä että lännesä, joka kaatui barbaareille (Jos otamme huomioon Konstantinopolin väliaikaisen valtauksen frankkien taholta vuonna 1204 ja useat persialaisten, slaavien, avaarien ja seljukien invaasiot Bysantin alueilla).”

Sana Wales on germaanista alkuperää ja se tarkoitti alkujaan roomalaisia. Tällä Britanniaa valloittamaan tulleet germaaniset anglosaksit erottivat heidän roomalaiset naapurinsa, jotka säilyttivät itsenäisyytensä ja roomalaisen kulttuurinsa perinteet nykyisen Walesin alueella. Etnisesti he olivat siis roomalaistettuja kelttejä. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen Walesin Prinssin arvonimi merkitsee etymologisesti ja historiallisesti roomalaisten prinssiä jollaiseksi Antikristus identifioidaan Daniel 9:26-27:ssä. Mielenkiintoisesti nykyinen Walesin Prinssi syntyi myös 666 vuotta sen jälkeen kun Edward I miehitti Walesin vuonna 1282. Tämä on lopullinen perusteeni siitä miksi Walesin Prinssi Charles olisi tämän hetken ainoa pätevä kandidaatti Rooman keisareiden perilliseksi niin Itä- kuin Länsi-Roomassa. Vain aika näyttää tuleeko paavi kruunaamaan hänet kerran Kaarle Suuren kruunulla. On kuitenkin varmaa, että jos ensimmäisen Kaarle Suuren kruunaus merkitsi läntisen sivilisaation syntyä, tämän toisen Kaarlen kruunaus tulee merkitsemään sen loppua.

Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta Öljymäellä mikä olisi Hänen tulemuksensa ja aikakauden lopun merkki, Hän sanoi ensimmäisenä: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta… Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.” (Matt. 24:4-5, 11). Tämä varoitus on hyvin ajankohtainen etenkin tänä päivänä, kun kuulemme yhä useammasta uskonnollisesta kultista, jotka ovat tuhonneet monien ihmisten elämän. En ole yleensä kiinnostunut seulomaan vääriä profeettoja seurakunnan keskuudesta, koska tälläkin alueella saatetaan mennä helposti harhaan ja tuomita ennenaikaisesti myös todelliset Jumalan miehet ja naiset, jos fokuksena on vain virheiden ja harhaoppien etsiminen. On muistettava, että Raamatun mukaan kukaan ei ole täydellinen ja “monessa kohden me kaikki hairahdumme” (Jaak. 3:2). Tunsin yli vuoden erään nimeltä mainitsemattoman kaverin, joka näki harhaoppeja ja valheapostoleja kaikissa muissa paitsi itsessään ja lopulta hän tuomitsi minutkin – aiemmasta ystävyyssuhteestamme huolimatta – sanoilla “Sinä olet nykyajan sokea fariseus saatanan synagoogasta, ulkokullattu surkimus”. 

Valheopettajan tunnistaa usein helpoiten siitä, että he tekevät itsestään erehtymättömiä, nostavat itsensä fariseusten tapaan syntisten yläpuolelle, koroittavat itseään Jumalan sijasta, painottavat ulkopuolisen maailman pahuutta luoden oman “paratiisimaisen” utopistisen yhteisönsä johtajan oppien alle ja suhtautuvat hyvin vihamielisesti niihin, jotka kyseenalaistavat heidän oppinsa tai johtajan auktoriteetin. Päätin 354-sivuisen kirjani seuraavaan lopputoteamukseen: “Mutta vain Jumala yksin tietää. Toki voin olla myös erehtynyt, sillä kukaan meistä ei ole erehtymätön. Ei edes paavi.” Tällä halusin korostaa sitä, että kaikista raamatullisista ja historiallisista perusteistani huolimatta, joiden kirjani lukijat ovat todenneet olleen hyvin vakuuttavia, en väitä olevani oikeassa siksi, että minulla olisi jokin erityinen voitelu taivaasta. Kristuksen ruumiissa hyvin moni uskoo, että juuri heillä on oikea tulkinta Raamatun profetioista ja että Pyhä Henki olisi avannut juuri heille totuuden milloin mistäkin asiasta. Olisi hyvin ylimielistä väittää, että minulla olisi sen puhtaampi linja taivaaseen kuin kaikilla muilla. Olisi röyhkeää väittää, että minulla olisi jokin erityinen voitelu ja profeetallinen kutsumus, mikä nostaa minut kaikkien muiden opettajien yläpuolelle.

Kirjani omistuskirjoituksena on uskonpuhdistajien suosima latinankielinen fraasi Soli Deo Gloria eli Jumalalle yksin kunnia (barokin ajan säveltäjät kuten Johann Sebastian Bach ja George Frideric Handel käyttivät sitä usein teoksissaan). Tämä tarkoittaa, että jos eskatologiset tulkintani tulisivat joskus toteen, niin kunnia siitä kuuluu yksin Jumalalle, ei viestintuojalle. Se ei tee minusta kaikkitietävää profeettaa, jolla olisi vastaus kaikkiin muihinkin elämän mysteereihin. Entisen kirjeystäväni yläpuolisesta syytöksestä vain viimeinen sana pitää paikkansa. Olen kyllä surkimus, mutta en ulkokullattu surkimus. En ole koskaan väittänyt, että olisin muita kristittyjä tai edes jumalattomia sen parempi tai pyhempi. Olen sitä vastoin ollut hyvin avoin ongelmistani, riippuvuuksistani ja muista puutteistani. En ole pyrkinyt näyttelemään jotain muuta mitä olen. Jumalan armolahjat eivät perustu kuitenkaan ansioihin vaan armoon. Jos Jumala on sitten antanut minulle ilmestyksen ja tiedon sanojen kutsumuksen Raamatun profetioiden selittämiseen, niin sillä ei ole mitään tekemistä minun omien ansioideni kanssa.

Herbert W. Armstrong

Katsoin eilen Netflixistä järkyttävän dokumentin sarjassa Outoja kokemuksia (toinen kausi, jakso 3, “Cult of Torture”). Monilla voi olla epäilyksiä sen suhteen perustuuko sarja, jossa eri ihmiset kertovat läheisilleen paranormaaleja, demonisia tai muuten järkyttäviä tapahtumia elämässään, todella tositapahtumiin. Tämän kyseisen jakson tapahtumien todenperäisyys on kuitenkin vahvistettu jo täällä. Jakso kertoi miehestä nimeltä James Swift joka kasvoi puhevikaisen veljensä kanssa Louisiannassa, Winnsborossa, pikkukaupungissa nimeltä Jigger. Veljekset elivät normaalia lapsuutta, kunnes heidän äitinsä päätti liittyä telesaarnaaja Herbert W. Armstrongin perustamaan Worldwide Church of God -kirkkoon. Armstrongin opin mukaan oli vain yksi ainoa todellinen kirkko ja kaikki muut tulisivat kuolemaan apokalypsissa. Seurakuntakokousten saarnat keskittyivät vain demoneihin ja tulevaan tuomiopäivään. Seurakunnan jäsenien lapsilta kiellettiin VT:ssa kiellettyjen ruokien syöminen (sianlihan ja äyriäistän syöminen saattoi johtaa kuulemma demoniseen riivaustilaan), kirjastoissa käyminen, sarjakuvien lukeminen ja television katselu ellei sieltä tullut sitten Armstrongin omia lähetyksiä.

Seurakunnan tilaisuuksissa papit ajoivat jäsenistään milloin mitäkin demonia ulos – valehtelun demonia, ylipainon demonia. Kristitty saattoi joutua demonin riivaamaksi jos hän avasi mielensä demoneille. Tarinaa kertonut mies todisti olleen kauhuissaan, kun hän seisoi viisivuotiaana ventovieraiden seurassa näissä kokouksissa missä papit karkottivat demoneita agressiivisesti ulos. Jos jonkun pinna lopulta paloi kyseiseen touhuun, se nähtiin merkkinä demonisten räyhähenkien ulostulosta ja vanhimmat pahoinpitelivät kapinoitsijan seurakunnan nähden ja ajoivat hänestä entistä vimmatummin demoneita ulos. James oli noin viisivuotias, kun seurakunnan pappi oli huomannut hänen naisellisen käytöksensä ja alkoi karkottamaan hänestä “homouden demonia”. James oli kauhuissaan eikä edes tiennyt mitä homous merkitsi. Jamesin äiti oli täysin seurakunnan opissa mukana ja manasi pastorin rinnalla: “Meidän pitää saada demoni hellittämään otteensa Jamesin sielusta, koska se vetää Jamesin helvettiin kuin myös hänen veljensä.”

Koska “demoni” ei suostunut lähtemään Jamesin sielusta, hänet eristettiin huoneeseen, josta hän sai lähteä vain vessaan viikoksi kerrallaan. Hän ei saanut ruokaa eikä vettä 24- 36 tuntiin. James oli 15 -vuotias, kun hänen äitinsä tuli kerran huoneeseen ja alkoi koskettelemaan tätä intiimiltä alueelta. Jamesin äiti toivoi, että naisen kosketus saisi hänet vapautumaan “homouden demonista”. Vaikka James käy tämän tapauksen johdosta terapiassa yhä tänäänkin, tämä merkitsi vasta hänen koettelemustensa alkua. Hänet passitettiin pian tämän jälkeen leirille. Hän oli aluksi innoissaan luulleessaan pääsevän talvella kesäleirille, kunnes hänet päähänsä pantiin huppu ja vietiin pakettiautossa salaiseen paikkaan missä häntä kidutettiin seuraavat 17 viikkoa. Paikka oli maanalainen tyrmä missä haisi uloste ja virtsa, samalla kun taustalla soivat virret ja Armstrongin saarnat. Ruoaksi Jamesille tarjottiin kuivaa koiranruokaa ja vettä tai makeaa naudan rehua. Vartijat hakkasivat vankeja kovakantisilla raamatuilla niin kovaa, että he alkoivat vuotaa verta. Jos he yrittivät taistella vastaan, heille huudettiin: “Älä vastusta, demoni”. James ripustettiin roikkumaan sellinsä kahleisiin moniksi tunneiksi kerralla. Hän riippui siellä kylmällä betonilattialla joulukuussa ilman sukkia ja kenkiä kirjaimellisesti omissa jätöksissään.

Juuri kun James ajatteli, ettei se voisi mennä enää tämän pahemmaksi, häntä alettiin kiduttaa sähköshokeilla. Kerran James kahlittiin pöytää vasten ja vartijat alkoivat puhua kielillä ja karkottivat hänestä homouden demonia ulos Jeesuksen Kristuksen nimessä. Samaan aikaan James tunsi kuinka joku miehistä raiskasi hänet takaa päin. Hän kertoi kivun tuntuneen siltä kuin hän olisi revennyt kahtia. Raiskauksena aikana James todisti nähneensä edessään todellisen demonin, jonka näkeminen tuntui siltä kuin hän “olisi katsonut suoraan helvettiin”. Kotiin palattuaan Jamesin isä ja äiti hylkäsivät tämän ja kielsivät tunnustamasta häntä enää pojakseen. Tämän jälkeen James muutti veljensä kanssa tätinsä luokse asumaan. Myöhemmin hän ihastui luokallaan kiharapäiseen uuteen poikaan, joka veti hänet lähelleen ja suuteli tätä. Jamesin mukaan se oli täydellisin hetki hänen koko elämässään ja silloin hän tiesi, että hän pitää pojista. Tietenkään mitään homouden demonia ei ole olemassakaan eikä se ole riivannut Jamesia jo pikkupojasta lähtien. On todennäköisempää, että Jamesin traumaattiset kokemukset ja äidin sekä “pyhien miesten” hyväksikäyttö vääristi hänen seksuaali-identiteettinsä jo hyvin nuoresta iästä lähtien.

Vaikka on oikein, että kristityt taistelevat yhteiskuntamme lisääntyvää syntiä ja moraalittomuutta vastaan ja puolustavat raamatullista seksuaalietiikkaa, niin Jamesin tarina on hyvä muistutus myös siitä, että suurin pahuus ei pesiydy aina julkijumalattomien pariin, vaan sellaisiin yhteisöihin jotka ulkoisesti esiintyvät pyhinä ja puhtaina tämän maailman turmeluksesta. Tällaiset uskonnolliset kultit ja lahkot ovat fariseusten tapaan “valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!” (Matt. 23:27). Tällaisten kulttien toiminta on eräänlaista Pyhän Hengen pilkkaa – ainoa synti mitä Raamatun mukaan ei annettaisi anteeksi, – koska tehdessään äärimmäistä pahuutta Jeesuksen Kristuksen nimessä, he häpäisevät meidän Herramme ja Pelastajamme kalliin nimen ja tekevät evankeliumin levittämisen hyvin vaikeaksi Kristuksen todelliselle morsiusseurakunnalle.

Armstrong, Leopold III ja Prinssi Charles

Netflixin dokumentin jälkeen innostuin tutkimaan hieman Herbert W. Armstrongin (1892 – 1986) taustoja. Armstrong oli apostoliksi ja “lopun ajan Elijaksi” itsensä korottanut radio- ja telesaarnaaja, joka perusti vuonna 1968 Worldwide Church of God -kirkon (tunnetaan nykyään nimellä Grace Communion International). Hänen kirkkonsa alkuperä oli seitsemän päivän adventistien opeissa ja Armstrong itse hylkäsi mm. opin kolminaisuudesta (areiolaisuus) ja kannatti eräänlaista kristillistä judaismia missä kristittyjä vaadittiin noudattamaan osittain Mooseksen lakia sen dieettisäädösten ja heprealaisten pyhäpäivien kuten sapatin osalta. Tämä on muuten yksi syy miksi suhtaudun kielteisesti myös heprealaisten juurien liikkeen oppiin. Tällainen jyrkän anti-nikealainen, anti-katolinen ja anti-protestanttinen oppi, joka alkoi levitä 1800 -luvulla tietyissä herätyskristillisissä piireissä, on ollut ominaista monille fundamentalistisille lahkoille ja kulteille (Muutamia ajatuksia heprealaisten juurien liikkeen opista. Miksi en ole lähtenyt tähän liikkeeseen mukaan?).

Armstrong itse oli pedofiili ja rasisti, joka vastusti afroamerikkalaisten miesten ja valkoisten naisten välisiä rakkaussuhteita. Hänen tiedetään hyväksikäyttäneen seksuaalisesti myös omaa 13 -vuotiasta tytärtään. Hän opetti harhaoppia nimeltä brittiläis-israelismi, jonka mukaan Englantia puhuvat kansat kuuluisivat “todelliseen Israeliin” 10 kadonneen sukukunnan väitettyinä jälkeläisinä. Tämän opin mukaan myös Britannian kuninkaallinen huone polveutui suoraan Kuningas Daavidista ja siksi Jeesuksen tulisi palata hallitsemaan koko planeettaa Englannin valtaistuimelta. Kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? luvussa 6 on näytetty tämän liikkeen sukukarttaa missä Elisabet II:n sukulinja johdetaan suoraan Kuningas Daavidiin. Tämän Armstrongin tukeman antikristillisen petoksen valossa ei siis ole yllättävää, että hän oli Belgian Leopold III:n kuin myös Prinssi Charlesin hyvä ystävä. Vuonna 1970 Belgian Kuningas palkitsi hänet tittelillä “maailmanrauhan suurlähettiläs”. Vuodesta 1968 lähtien – jolloin hän perusti harhaoppisen “kirkkonsa” – hän tapasi usein Leopold III:n ja hänen toisen vaimonsa Prinsessa Lilianen.

Jos olet lukenut 700-sivuisen nettikirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus luvun 12, niin löydät Leopold III:n ja Prinsessa Lilianen nimen olleen mainittuna Dutrouxen tapauksen X-todistajien kertomuksissa. Nämä eliitin pedofiiliringin väitetyt uhrit todistivat kokeneen tai nähneen vähintäänkin yhtä karmeita asioita mitä luit juuri James Swiftin kertomuksesta. Sivulla 657 lainasin Joël van der Reijden perinpohjin tutkimaa Dutrouxin tapauksen kansainvälistä peittelyä:

Belgian kuningasperheeseen on viitattu useissa tilanteissa. X2 puhui tytöstä jonka hän tiesi olleen murhattu, ja kuinka tämä tyttö kertoi hänelle Prinsessa Liliane de Retyn (”hullunnaisen”) suurtilasta mihin lapsia oli haudattu. Liliane oli Kuningas Leopold III:n (kuoli 1983) toinen vaimo ja eli kuolemaansa saakka vuonna 2002 Chateau d’Argenteuillessa. Vuonna 2004, Delwartin perhe, Solvayn osakkeenomistajat ostivat suurtilan. Henkilökohtaisesta kokemuksestaan X2 mainitsi nähneensä Prinssi Laurentin, Belgian nykyisen kruununprinssin [josta tuli kuningas 21. heinäkuuta 2013, kirj. huom.] veljen. Laurent ilmeisesti oli paljon kiinnostuneempi masturboimaan lasten hyväksikäyttöorgioissa, kuin ottamaan osaa varsinaiseen hyväksikäyttöön.

Leopold III (h. 1934- 1951) oli Leopold II:n (h. 1865 – 1909) veljen pojanpoika. Leopold II ei ollut vastuussa vain miljoonien kongolaisten kansanmurhasta, mutta hän oli myös vahvistettu pedofiili. Liveleak.com julkaisi 28. tammikuuta 2013 seuraavan uutisen:
“Kirjailija Thierry Debels oli vieraana ohjelmassa ‘Controverse’ (RTL-TVI). Hän sanoi, että kuningas Leopold II oli kiintynyt pieniin tyttöihin, niin nuoriin kuin 10 vuoden ikäisiin. Belgian kuningas meni Englantiin saadakseen seksiä näiden viattomien pienten tyttöjen kanssa. Thierry Debels on löytänyt informaation lehtiartikkeleista vuodelta 1885 missä käsiteltiin rouva Jeffriesin oikeudenkäyntiä.” Walesin Prinssi Charles tapasi herra Armstrongin ainakin kolmessa eri tilanteessa. Ensimmäinen tapaaminen esiintyi lokakuussa 1977 Beverly Hillsissä, Californiassa Hilton Hotellissa yhdessä muiden julkkisten ja merkkihenkilöiden kanssa. Kolmas tapaaminen tapahtui 16. maaliskuuta 1983 Southamptonissa Etelä-Englannissa Rothschildin pankkiirisuvun omistamalla tilalla. Myös Prinsessa Diana oli tapaamisessa mukana. Herääkin kysymys, että oliko Herbert W. Armstrong kristittynä esiintynyt satanisti, jonka “kirkko” ym. “hyväntekeväisyystyö” oli pelkkä julkisivu luciferistisen eliitin pedofiiliringille, josta olen kirjoittanut enemmän jo täällä ja täällä.

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ – Matt. 7:15-23

 

 

Perustin äsken ensimmäisen Facebook-sivuni ja Facebook-ryhmän. Facebook-profiili minulla on ollut jo vuosia. Jos sinulla on Facebook-tili, voit käydä lukemassa päivityksiäni myös sosiaalisessa mediassa. Päivitykseni ovat nykyisin julkisia, joten voit lukea niitä vaikket kuuluisikaan Facebook-ystäviini (toki voit lähettää myös ystäväpyynnön). Löydät Facebook-sivuni osoitteesta @kirjailijasamueltuominen ja ryhmäni nimellä Sivun Samuel Tuominen ryhmä. Jos vierailet FB-sivuillani, muista painaa tykkäys-nappulaa. Alla inspirointiani pianolla barokin ja jazzin tyyliin. 

Keskityin äskeisessä blogijulkaisussani 16 -vuotiaan ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin käynnistämään globaaliin koululakkoliikkeeseen. Koululakkoliike on kuitenkin yhteydessä toiseen kansainväliseen protestiliikkeeseen nimeltä Elokapina (eng. Extinction Rebellion), joka sai alkusa Iso-Britanniassa toukokuussa 2018. Greta itse osallistui elokapinoitsijoiden tilaisuuteen Lontoossa tämän vuoden huhtikuussa. Liikkeen suomalainen verkkosivu julistaa: “Globaali kapina alkaa” ja kutsuu Pohjoismaissa asuvia ihmisiä osallistumaan Berliinissä lokakuussa järjestettäviin massa-aktioihin. Liikkeen johtajien mukaan elokapina on “yhtenäinen, pitkän aikavälin globaali voima, ei jokin kipinä kattilassa.” Kaikkien poliittisten liikkeiden tapaan elokapinalla on myös oma symbolinsa, ympyrän sisällä oleva pelkistetty tiimalasi. Tuleeko siitä pian yhtä pelätty symboli kuin natsien hakarististä tai kommunistien sirpistä ja vasarasta? Liikkeen päämääriin kuuluu mm. hallitusten painostaminen lainsäädäntöön, joka nollaisi nettohiilipäästöt vuoteen 2025 mennessä ja mobilisoida 3,5 prosenttia väestöstä kansalaistottelemattomuuteen ja massaprotesteihin. 

Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään: “Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).

Entä voidaanko Iso-Britannian nettohiilipäästöt nollata seuraavan 6 vuoden aikana ilman julkisen ja yksityisen talouden romuttamista? Energia- ja ilmastotiedustelun laitos, mikä tukee järjestön voimakkaita ilmastotoimenpiteitä ja vaatimuksia, sanoi vuoden 2025 takarajan olevan “tavoite, jota ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa teknisesti, ekonomisesti ja poliittisesti”. Laitos laski, että se vaatisi lentoliikenteen lakkauttamisen, 38 miljoonan bensiinillä ja dieselillä kulkevan auton poistamisen maanteiltä ja 26 miljoonan kaasukattilan sammuttamisen. Ehkä tämä on juuri elokapinoitsijoiden nimenomainen tavoite: palauttaa mellakoiden, anarkian ja ekoterrorismin avulla koko kehittynyt sivilisaatio takaisin kivikauteen. Radikaalit luonnonsuojelijat ovat puhuneet tällaisen puolesta jo vuosikymmeniä. Ekofasisti Pentti Linkolan mukaan “kaikki mitä olemme kehittäneet viimeisen sadan vuoden aikana pitäisi hävittää.” Earth First -järjestön perustaja Dave Foreman kirjoittaa: “Meidän tulee tehdä tästä turvaton ja karu paikka kapitalisteille ja heidän projekteilleen… meidän tulee vaatia takaisin maantiet ja auratut maat, pysäyttää patojen rakentaminen, repiä alas olemassaolevat padot, vapauttaa kahlitut joet ja palauttaa erämaaksi miljoonia eekkereitä nykyisin asutettua maata.”

Surkuhupaisinta on kuitenkin se, että monet ilmastoprotesteihin osallistuvista lapsista ja nuorista ovat niin julkisen koulutuksen ja massamedian indoktrinaation aivopesemiä, etteivät he todella ymmärrä mitä he toivovat vaatiessaan nollahiilipäästöjä seuraavan 6 tai 12 vuoden sisällä. Tätä nykymaailman mukavuuksilla pilalle hemmotellun nuoren sukupolven kiittämättömyyttä kuvastaa hyvin Esko Keräsen oivallinen Facebook-päivitys, jonka isoveljeni jakoi sosiaalisessa mediassa:

Anteeksi lapset, että olemme tuhonneet teidän ilmastonne, mutta me voidaan palata välittömästi sodanjälkeiseen aikaan, niin sitten jokainen tietää kuinka niukasti aikanaan elettiin. Aloitetaan! Ensimmäisenä lopetetaan koulukuljetukset. Lasketaan asuntojen, ja koulujen sisälämpötila n 13° asteeseen. Pysäytetään koneelliset ilmastointilaitteet, tuuletus toimii ikkunoiden kautta. Laitetaan TV ja kännykät pimeäksi. Kylällä voi olla naapurissa mustavalkoinen putki TV. Joissakin talouksissa voi olla kiinteä puhelin, ja puhelinkopit otetaan käyttöön. Lopetetaan urheilu sisähalleissa, ja elokuvia voi katsoa kaupungilla 3-4 :ssä Elokuvateatterissa. Urheilussa siirrytään ulkona pelattavaksi kaikki pelit, ja harjoituksiin kuljetaan hiihtäen tai polkupyörällä ajaen. Lopetetaan koulu ruokailu, tai jos kouluissa ruokaillaan, oppilaat tuovat ruokatarvikkeet itse keräten ne kesän aikana. Mm. Marjat , sienet, perunat , porkkanat ja muut kasvikset, jotka kasvatetaan siirtola puutarhojen kaupunkien ja kylien omistamilla kasvi mailla. Kerrostaloihin laitetaan yksi sauna, ja saunavuorot. Keittiöistä hävitetään jääkaapit ja pesukoneet, pakastimet. Tilalle tehdään yhteinen pesutupa ja kylmäkellaritilat. Maataloudessa siirrytään hevos talouteen, hävitetään koneet, ruohonleikkurit, moottorisahat ja muut pienkoneet. Siirrytään pokasaha kauteen, ja puut tehdään pilkkomalla. Voin tässä vielä mainita, että nuoret 14-17 vuotiaat nuoret hoitivat koko sodan ajan hoitamalla Suomen julkisten rakennusten, ja omakotitalojen lämmityksen tekemällä satoja tuhansia kuutioita polttopuita tosi alkeellisin välinein, miesten ollessa sodassa. Romutetaan kaikki kuorma autot, ja siirretään puut tehtaille uittamalla, niin tiet säästyvät. Tässä nyt on muutama esimerkki asioista jotka olen elämäni aikana joutunut kokemaan, ja jos jokainen nuori asettaa lähtökohdaksi tämänkaltaisen elämän, niin voi senjälkeen syyttää elämänsä mahdollisuuksien tuhoamisesta.

Totta kai planeetan ja tulevien sukupolvien julkisen terveyden kannalta olisi parempi, että pääsemme ajan myötä eroon fossiilisista polttoaineista ja siirtyisimme puhtaaseen ja päästöttömään energiatalouteen. Mutta tällaiseen tavoitteeseen päästään vain teknologian ja kapitalismin myötä, ei poliittisen vallankumouksen. Kun teknologisten innovaatioiden tuoma edistys tekee uusiutuvista energiamuodoista yhä edullisempia, kannattavampia ja toimivampia ratkaisuja – nykyään ne eivät sitä ole -, niin vapaa markkinatalous johtaa automaattisesti sen yleistymiseen yhä useamman kuluttajan käyttöön. Radikaalien luonnonsuojelijoiden menetelmät ovat täysin päinvastaisia. Heille kapitalismi ja teknologia ei ole osa ratkaisua vaan osa ongelmaa (kuin myös kristinusko, joka 1. Moos. 1:28:n kautta edisti lännen teollista ja teknologista vallankumousta). Greta Thunberg itse heijasti tätä radikaalien luonnonsuojelijoiden teknopessimististä ja talouskasvulle vihamielistä ajatusmaailmaa hänen teatraalisessa ja vihaisessa puheessaan YK:ssa, kun hän sanoi:

Olemme joukkosukupuuton partaalla. Ja kaikki mistä voitte puhua on vain raha ja sadut ikuisesta taloudellisesta kasvusta. Kuinka uskallatte!… Kuinka uskallatte teeskennellä, että tämä voidaan ratkaista tavanomaisella liiketoiminnalla ja joillakin teknisillä ratkaisuilla.

---

---

Gretalta ja muilta samanmielisiltä voisimme kysyä, että onko heillä tarjota sitten parempaa ratkaisua. Jos näitä ongelmia ei ratkaista vapaan markkinatalouden ja teknologisten innovaatioiden kautta, niin millä sitten? Onko anarkia, kapina ja terrorismi sitten parempi vaihtoehto? Greta vetoaa tunteellisilla puheillaan tietämättömiin kansanjoukkoihin nostaakseen auktoriteettien vastaiset nuoret kapinaan vallitsevia hallituksia vastaan. Nämä nuoret eivät ole kiinnostuneita viettämään vuosia yliopistoissa pohtiakseen siellä keinoja, joilla he voisivat osallistua sivilisaation kehittämiseen. He haluavat muutosta nyt ja heti. He haluavat vallankumousta. Tämähän on täysin ymmärrettävää jos aikuisten viesti heille on se, että maailmanloppu tulee 12 vuoden päästä ellei mitään tehtäisi. Miksi viettää vuosia yliopistoissa jos loppu tulee joka tapauksessa? Mutta hetkinen… enkö itsekin edistä uskoa nykyisen maailmanajan loppuun ja edessä häämöttävään tuomiopäivään?

Toki ja siksi voinkin sanoa, ettei eskatologian tutkimus ole aihe, mikä vetäisi puoleensa useimpia oman sukupolveni ihmisistä. Ehkäpä Jumala on kutsunut minut varoittamaan lopusta juuri siksi, että voisin varoittaa ihmisiä paljon vaarallisemmasta “maailmanlopun kultista”, joka ottaa muotoaan nyt Prinssi Charlesin johtaman “maissilasten” lapsiarmeijan muodossa (Greta itse tviittasi heinäkuussa Charlesin varoituksen, jonka mukaan meillä olisi vain 18 kuukautta aikaa pelastaa maailma). Nykyisen maailmanajan loppu tulee kyllä; ei hiilidioksidipäästöjen tai muiden ekologisten kauhukuvien tähden, vaan koska meidän jälkikristillinen sivilisaatiomme tulee panemaan toivonsa väärään pelastajaan, joka hulluudessaan uskoo, että ainoa keino maailman pelastamiseksi on ihmisrodun tuhoaminen. Kuten Dave Foreman on sanonut: “Ihmisrodun hävittäminen tulee ratkaisemaan jokaisen ongelman maanpäällä, yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen”. Tai kuten Pentti Linkola asian ilmaisee:

Kolmas maailmansota olisi iloinen tapahtuma planeetalle… Jos olisi nappi, painaisin heti, uhraisin itseni ilman epäröintiä, jos se tarkoittaisi että miljoonat muut ihmiset kuolisivat myös.

Minun tehtäväni ei ole pelastaa maailmaa tulevalta tuomionpäivältä. Minun tehtäväni on varoittaa ihmisiä väärästä ekofasistisesta “pelastajasta”, profetioiden Antikristuksesta, jotta he panisivat toivonsa ainoaan todelliseen pelastajaan, Jeesukseen Kristukseen, meidän syntiemme sovittajaan.

Perustaako Antikristus todella maailmanhallitusta?

Johannes näki Ilmestyskirjan 13. luvussa kuinka pedon “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Tätä kohtaa lainataan useimmiten todisteena siitä, että vihan ajan loppua kohden maailmassa tulisi olemaan pedon alaisuudessa operoiva maailmanhallitus. Tätä näkemystä on vaalittu etenkin viimeisen 100 vuoden ajan, jolloin kulissien takana vehkeilevät kansainväliset pankkiirit ja anglo-amerikkalaiset eliittisuvut ovat vieneet maailman kansoja asteittein kohti yhä suurempaa toisistaan riippuvuutta ja yhtä maailmanhallitusta sellaisten globalismia edistäneiden tahojen kuten pyöreän pöydän ryhmittymien, Kansainliiton, Yhdistyneiden Kansakuntien, Bilderberg järjestön, Rooman klubin, Trilateraalisen komission, Euroopan Unionin, Maailman talousfoorumin, yms. kautta. EU:n ensimmäiseksi presidentiksi valittu Herman Van Rompuy julisti vuoden 2009 “globaalin hallinnon ensimmäiseksi vuodeksi”. Herra Rompuyn mukaan tästä oli merkkinä “G20:n perustaminen talouskriisin keskellä. Ilmastokonferenssi Kööpenhaminassa oli toinen askel kohti planeettamme globaalia hallintoa.” Myös Prinssi Charles puhui Kööpenhaminan ilmastokokouksessa globaalin hallinnon puolesta:

Lisäksi, meidän lisääntyvästi epävarmassa tilanteessamme – meidän pienellä, ainutlaatuisella ja arvokkaalla planeetallamme – tämä ei ole ongelma, joka olisi ratkaistavissa termeillä ”he ja me”. Sillä kun se tulee ilmaan, jota hengitämme, veteen jota juomme, ei ole olemassa kansallisia rajoja. Me kaikki ole riippuvaisia toinen toisistamme – ja ratkaisevasti toinen toistemme toimista -, kun se tulee säähän, ruokaamme, veteemme ja energiaamme. Nämä ovat ”maankuoren laattoja”, joilla kansainvälisen yhteisön rauha ja vakaus lepää.

Globaali sopimus saatiin aikaan YK:n kaikkien jäsenmaiden kesken kuusi vuotta myöhemmin Pariisin ilmastosopimuksessa joulukuussa 2015. Vuonna 2016 tapahtui kuitenkin jotain mikä horjutti tätä globalistien uutta maailmanjärjestystä: Brexit ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain 45. presidentiksi. Tämän perässä on seurannut joukko muitakin globalismin vastaisia oikeistokristillisiä tai konservativiisia “vallankumouksia”, kuten “Tropiikin Trumpin” Jair Bolsonaron valinta Brasilian presidentiksi lokakuussa 2018. Presidentti Trump on pitänyt YK:ssa jo useita puheita missä hän puolustaa kansallismielisyyttä, riippumattomien kansallisvaltioiden olemassaoloa ja moittunut globalismia sen yrityksistä heikentää itsenäisten kansakuntien riippumattomuutta ja kansallista identiteettiä kulttuurisen relativismin ja avointen rajojen maahanmuuttopolitiikan myötä. Hänen viimekuisessa YK-puheessaan, Trump julisti Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa:

Tulevaisuus ei kuulu globalisteille, tulevaisuus kuuluu patriooteille, tulevaisuus kuuluu suvereeneille ja itsenäisille valtioille, jotka suojelevat kansalaisiaan, kunnioittavat naapureitaan ja arvostavat ominaisuuksia, jotka tekevät kaikista maista yksilöllisiä… Globalismi synnytti uskonnollista vetoa aiemmille johtajille, joka aiheutti sen, että he hylkäsivät omat kansalliset intressit, mutta mitä tulee Amerikkaan, nuo ajat ovat ohitse.

Maailman mahtavimman valtion johtajasta on tullut nyt kaikkien maiden patrioottien sankari ja puolestapuhuja. USA:n tärkeimmän liittolaisen Yhdistyneen Kuningaskunnan pääministerinä on nyt myös konservatiivinen Boris Johnson – Trumpin hyvä ystävä -, joka ajaa Britannian eroa EU:sta yhtä suurella kiihkeydellä kuin Nigel Farage (Borisin tavoitteenahan on saada Brexit aikaan tämän kuun loppuun mennessä, vaikka Britannian EU:lle sympaattinen parlamentti yrittää panna jatkuvasti kapuloita rattaisiin Brexitin estämiseksi ja toisen kansanäänestyksen aikaansaamiseksi). Boris Johnson on kapitalismin ja teknologian vahva puolestapuhuja (hän vaati ensimmäisessä puheessaan parlamentille “biotieteiden sektorin vapauttamista anti-GMO määräyksistä, kasvitaudeilla vastustuskykyisistä viljelykasveista, jotka tulevat ruokkimaan maailman”) ja Israelin sekä Amerikan ystävä. Prinssi Charles tunnetaan hänen vihamielisyydestään kapitalismia ja teknologiaa (erityisesti kasvien geenimuokkausta) kohtaan, kuin myös hänen monista raportoiduista Israelin ja Amerikan vastaisista henkilökohtaisista kannanotoistaan.

Nämä Charlesin näkemykset eivät ole saaneet vain Britannian konservatiiveja haukkomaan henkeään, mutta myös maan tiedeyhteisö on ollut hämillään kruununperijän tieteen ja teknologian vastaisista panteistishenkisistä julkilausumista. Jokaisen kannattaisi kuunnella Boris Johnsonin viimekuinen YK-puhe missä hän varoitti sekä teknologian kuten keinoälyn väärinkäytön vaaroista kuin myös sen tuomista mahdollisuuksista, jos se suunnataan oikeisiin päämääriin. Johnsonin optimismi ihmisrodun kekseliäisyyttä ja luovuutta kohtaan seisoo jyrkässä vastakohdassa Charlesin, Linkolan ja Gretan kaltaisten “luddiittien” masentavaan teknopessimismiin ja antihumanismiin. Kun Prinssi alkoi puhua julkisesti hänen GMO:n ja tieteellisen rationalismin vastaisista näkemyksistään vuonna 2000, monet brittilehdet huomioivat oikein, että nämä näkemykset nousivat hänen uuspakanallisesta maailmankuvastaan, ei kristinuskosta. Vasemmistolaisessa Guardian -lehdessä esimerkiksi kirjoittettiin:

Prinssin luontojumala uskomukset saavat tuskin innostunutta vastaanottoa kaikkien perinteisten uskontojen taholta. Protestantismi, sen perinteisellä kapitalismin hyväksymisellään, ja katolisuus sen kammolla syntyvyyden säätelyä kohtaan, eivät ole olleet perinteisesti ympäristöllisesti ystävällisiä. Prinssin uskonnolliset näkemykset näyttävät olevan lähempänä sekoitus buddhalaisuutta, islamia ja ortodoksisuutta, vahvalla häivähdyksellä uuspakanuutta. John Polkinghorne, eläköitynyt anglikaanipappi ja tiedemies, joka istuu hallituksen ihmisgenomikomissiossa, ilmaisi sekoittuneita tunteita prinssin luentoa kohtaan: “Totta kai olemme myös osa luontoa, vaikka meidän tulee toimia vastuunalaisesti, osana luontoa meillä on oikeus muuttaa sitä. Maatalous on tehnyt tätä jo tuhansia vuosia.”

Tämä anglikaanipappi on teologisesti täysin oikeassa. Ensimmäisen Mooseksenkirjan käsky maan “viljelemisestä ja varjelemisesta” ja “luonnon alistamisesta” antaa meille oikeuden myös luonnon muuttamiseen. Kuten tähdensin tätä jo kirjani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? luvussa 10, geenimanipulaation vastaiset näkemykset nousevat pakanuudesta, joka tekee luonnosta jumalan ja kehottaa ihmistä alistumaan luonnon armoille, ei nousemaan sen yläpuolelle. Kysymykseni on nyt se, että jos Kuningattaren oma pääministerikin edustaa useimmassa poliittisessa kiista-asiassa kruununperijän ideologisen klikin oppositiota, niin kuinka voimme odottaa kaikkien sukukuntien, kansojen ja kielten luovuttavan hänelle lähitulevaisuudessa absoluuttisen globaalin vallan? Kuinka voimme odottaa tätä Donald Trumpin tai Jair Bolsonaron kaltaisilta vahvan kansallismielisiltä presidenteiltä? Mutta entä jos Ilm. 13:7 ei tarkoitakaan sitä, että kaikki maailmanjohtajat tulisivat toimimaan täydellisessä yksimielisyydessä ja alistuneisuudessa pedolle? Profetiat kertovat Antikristuksen olevan jopa sodassa monien maailmanjohtajien, kuten Etelän kuninkaan, Pohjan kuninkaan ja Idän kuninkaiden kanssa (Dan. 11:40, 44, Ilm. 16:12).

Johannes kyllä näki kuinka monella johtajalla “on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle” (Ilm. 17:13), mutta tämä puhuu entisen Rooman valtakunnan alueelta nousevasta kymmenestä kuninkaasta, jotka muodostavat Antikristuksen tulevan maailmanvallan ydinliittolaiset. Kuinka sitten peto voi saada valtaansa kaikki maailman kansakunnat ellei niiden päämiehet luovuta hänelle totalitaarista globaalia auktoriteettia? Tähän löytyy myös vaihtoehtoinen selitys. Jos peto onnistuu luomaan globaalin kansalaisliikkeen missä miljoonat – ehkä jopa miljardit – ihmiset kaikista kansoista ja kielistä vannovat hänelle sokeaa kuuliaisuutta, niin silloin ei olisi niin suurta merkitystä sillä asettuvatko kaikkien näiden kansojen poliittiset edustajat ja päämiehet hänen taakseen. Nykyajan ilmastoproganda on mahdollistanut sen, että miljoonat lapset ja aikuiset voidaan mobilisoida samanaikaiksesti lähes kaikista kansoista ja kielistä jopa heidän omia vaaleilla valittuja johtajiaan vastaan. Entä jos näiden “planeetan kohtalosta” välittävien maailmankansalaisten johtoon asettuu mies, globaali fuhrer, jolle he osoittavat suurempaa uskollisuutta kuin omien maidensa presidenteille, pääministereille, kuninkaille tai parlamenteille? Tässä ajassa tämä olisi täysin mahdollinen – jopa todennäköinen – skenaario. Alapuolinen kartta syyskuun ilmastolakon osanottajista seisoo tästä vahvana todistuksena.

Johtopäätös

Prinssi Charlesin elämäkerturi Tom Bower kutsuu häntä “kapinalliseksi prinssiksi, josta tulee lopulta kapinallinen kuningas”. Julkisuuteen vuotaneissa päiväkirjoissaan Charles luonnehtii itseään “toisinajattelijaksi, joka toimii vallitsevaa poliittista konsensusta vastaan”. Hänen oma poliittinen manifestinsa Harmony: A New Way of Looking at Our World alkaa dramaattisella julistuksella: “Tämä on kutsu vallankumoukseen. Maa on uhattuna. Se ei voi selviytyä kaikesta mitä vaadimme siltä. Se on kadottamassa tasapainonsa ja me ihmiset olemme aiheuttamassa tämän. ‘Vallankumous’ on vahva sana ja käytän sitä harkitusti.” Elokapina -liike pyrkii mobilisoimaan 3,5 väestöstä koko planetaan ekonomisen ja poliittisen systeemin muuttamiseksi. Maailman globaaliin väestöön suhteutettuna tämä merkitsee noin 270 miljoonaa ihmistä, lähes 2 X Venäjän väkiluku. Onko elokapinan tarkoitus toteuttaa Charlesin kutsu vallankumoukseen? Jos näin, niin nouseeko hän pian tämän vallankumouksen poliittiseksi messiaaksi? Tuleeko Harmonysta (elokuvasta ja kirjasta) vastaava teos mitä Mein Kampf oli Hitlerin Saksassa tai Pieni punainen kirja Maon Kiinassa. Tulevatko kaikki kansat ja kielet palvomaan prinssiä samaan tapaan kuin Saksa palvoi Hitleriä tai Kiina Maoa? Johannes näki kuinka “kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Raamattu kuitenkin varoitti meitä 2000 vuotta edellä:  

Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. – Ilm. 14:9-11

---

---