Totesin tänään Facebookissa: “Ärsyttävää olla aina oikeassa ja aikaansa edellä.” Pahoittelen jos lauseesta tulee esiin hieman ylimielinen pohjavire, mutta perintömedian toimittajien reportaasien ennalta-arvattavuuteen nähden tämä pitää varsin usein paikkansa. Noin yhdeksän tuntia sitten kirjoitin Facebookissa ja ennakoin täydellisesti sen miten toimittajat tulisivat kirjoittamaan presidentti Trumpin ehdotuksesta koskien Gazan haltuunottoa Yhdysvaltain armeijan taholta.

Presidentti Trump sanoi lehdistötilaisuudessaan Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun kanssa, että USA:lla tulisi olemaan keskeinen rooli sodan jälkeisen Gazan hallitsemisessa ja jälleenrakentamisessa. Tässä on taas erinomainen esimerkki Trumpille tyypillisestä rohkeasta ja innovatiivisesta ajattelusta, joka antaa tosin herkullisen tilaisuuden toimittajille taas Trumpin parjaamiseen. Toimittajat kun elävät sellaisessa harhamaailmassa, että kun asiat hoidetaan entiseen malliinsa, niin valtakunnassa kaikki hyvin (ilman että edes yrittäisivät oppia jotain historian virheistä). Esimerkkinä nyt vaikkapa tuo kahden valtion malli, jota on hoettu mantranomaisesti viimeiset 30 vuotta ja jos se ei ole toiminut, niin siitä on syytetty sitten Israelin tai Netanjahun hallitusta, Israelin siirtolaispolitiikkaa Länsirannalla, tms. muttei koskaan sitä, ettei Israelin vastapuoli ole ollut valmis luopumaan terrorismistaan ja vihastaan juutalaisia vastaan.

Mutta on parempi, etä USA:lle annetaan jokin (ainakin väliaikainen) rooli Gazan hallitsemisessa samaan tapaan kuin USA:lla oli rooli Japanin ja Saksan jälleenrakentamisessa toisen maailmansodan jälkeen. Myös Elon Musk on verrannut Gazan tilannetta usein toiseen maailmansotaan, sillä myös Saksa ja Japani olivat hyvin radikaaleja juutalaisvihan ja antiamerikkalaisuuden kyllästämiä maita, mutta tänään ne ovat juutalaisten ja Amerikan tärkeimpiä liittolaisia ja ystäviä. Tämä oli mahdollista vain sillä kun liittoutuneet nujersivat sotilaallisesti akselivallat ja tarjosivat apuaan maiden jälleen rakentamisen sodan jälkeen (mihin sisältyi myös uudistettu koulutusjärjestelmä). Iso osa ongelmaa on nimittäin islamilaisen radikalismin kyllästämä Gazan koulutus, joka ruokkii alueen arabien juutalaisvihaa jo tarhaiästä lähtien. Tämä varmistaa vain sen, että maa pysyy ylisukupolvisessa vihan ja koston kierteessä missä kaikki Gazan arabien resurssit menevät tunneleiden rakentamiseen ja ohjusten valmistamiseen, sen sijaan että ne menisivät paremman koulutuksen ja parempien sosioekonomisten olosuhteiden tarjoamiseen omalle kansalleen. Jos Gazan asukkaat olisivat käyttäneet nuo resurssinsa rakentavasti, niin he olisivat voineet kilpailla Israelin kanssa vaikkapa siitä kumpi ehtii ensin kuuhun.

Eipä mennyt tästä aikaakaan kun mm. Reuters julkaisi seuraava otsikon: “Trumpin ehdotus Gazasta ”Lähi-idän Rivieraksi” herättää maailmanlaajuista tuomiota.” Uutinen jatkoi kuinka Trumpin ehdotukset muodostivat uhan kahden valtion “ratkaisun” toteutumiselle ja kuinka presidentin ehdotukset Gazan palestiinalaisten uudelleenasuttamisesta ympäröiviin arabimaihin voisi merkitä “uutta Nakbaa”, jolla viitataan Palestiinan arabien karkotuksiin Israelista vuosien 1948-49 itsenäisyyssodan jälkeen (mikä tosin koski vain osaa maan arabeista, jotka lähtivät usein myös vapaaehtoisesti, koska Israelin asukkaista 20% on yhä tänäänkin arabeja joilla on täydet kansalaisoikeudet). Mutta en viitannut ennelta tietämykselläni vain siihen miten ennustin valtalehdistön toimittajien raportoivan Trumpin Gaza-suunnitelmista, vaan myös siihen miten itse ennustin jotain tämän suuntaista kehitystä Trumpin hallinnon Lähi-Idän politiikkaan jo noin kolme viikkoa sitten, kun kirjoitin Facebookissa koskien viimeisintä tulitaukoa:

Monet ovat ihmetelleet miksi Israel suostui juuri katastrofaaliseen rauhansopimukseen Hamasin kanssa, jossa vain 33 israelilaista panttivankia palautettaisiin Israelille (ilman takeita siitä ovatko he elossa vai ei) ja missä Israel joutuisi vetäytymään suuresta osaa Gazaa ja vapauttamaan Hamasin terroristeja, jotka olivat mukana lokakuun 7. terrori-iskussa. Vaikka presidentti Trump on antanut tukensa sopimukselle ja Bidenin hallitus on yrittänyt ottaa siitä kunnian, luulen että kulissien takana on jotain muuta meneillään. Trump on sanonut jo useiden viikkojen ajan, että ellei Hamas palauta KAIKKIA kidnappaamiaan vankeja hänen virkaanastujaispäivään mennessä, niin “Helvetti pääsee valloilleen”. Minun on vaikea uskoa, että Trumpin kaltainen vahva johtaja ja Israelin ystävä sallisi Hamasin päästä kuin koira veräjästä. Kannattaa siis seurata Trumpin virkaanastujaisten jälkeisiä viikkoja, koska tämä saattaa olla harhautusta millä Hamas saadaan uskomaan, että Israel olisi vetäytymässä sodasta.

Sopimus oli todellakin harhautusta siinä mielessä, ettei Trumpin hallitus aikonut jättää Israelia tähän epäsuotuisaan neuvotteluasemaan, joka olisi voinut rikkoutunut milloin tahansa ja Israelin kansalaisten turvallisuus olisi vaarantunut jälleen kerran. Jerusalem Post -lehden kolumnisti Alex Winston arveli tänään, ettei Trumpin ehdotus Gazan Rivierasta ollut vakava ehdotus vaan osa Trumpin neuvottelutaktiikkaa, joka leimasi Trumpin politiikkaa jo hänen ensimmäisellä virkakaudellansa. Lainaan osaa tästä artikkelista:

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pudotti tiistaina pommin, kun hän ilmoitti, että Yhdysvallat ottaa Gazan kaistan haltuunsa lähitulevaisuudessa.

Ilmoituksellaan presidentti heitti jälleen kerran diplomaattisen kranaatin Lähi-idän keskusteluun – ei erityisen rauhallinen alue parhaimmillaan ja 15 kuukautta kestäneen sodan vaivaama.

Ehdotus, jonka mukaan Yhdysvallat kehittäisi Gazaa, loisi työpaikkoja ja muuttaisi sen kansainväliseksi keskukseksi, herätti välittömästi laajaa vastareaktiota. Palestiinalaiset pitävät sitä verhottuna yrityksenä pakkosiirtolaisuuteen, Israel on edelleen varovainen, ja Egyptin ja Jordanian kaltaiset arabivaltiot hylkäsivät ajatuksen nopeasti.

Päällisin puolin suunnitelma ei ole läheskään toteuttamiskelpoinen. Yhdysvaltain armeijan miehitys Gazassa on logistinen ja poliittinen painajainen. Noin 20 vuoden kokemus Irakista ja Afganistanista on opettanut Pentagonin ylemmille johtoportaille, että arabivaltiot eivät koskaan hyväksyisi julkisesti palestiinalaisten joukkopakoa maahansa.

Jopa Israel ymmärtää Hamasia kohtaan tuntemastaan turhautumisesta huolimatta tällaisen liikkeen seuraukset.

Mutta tässä on se juttu, että Trump luultavasti tietää sen myös. Entinen presidentti ei ehdota realistista strategiaa. Hän tekee avaustarjouksen neuvotteluissa.

Tämä on Trumpin neuvottelutaidon peruskurssi, joka on poimittu suoraan hänen vuonna 1987 ilmestyneestä kirjastaan The Art of the Deal.

Outbrainin maailmassa lähdetään liikkeelle äärimmäisestä kysynnästä, joka on niin törkeä, että se siirtää aiemmin mahdollisena pidetyn toiminnan rajoja. Kun väistämätön vastareaktio tulee, neuvotellaan jostakin, joka on paljon vähemmän äärimmäinen kuin alkuperäinen kanta, mutta silti suuri voitto. Tavoittelet 100:aa tietäen, että 50:een jääminen on silti menestys.

TRUMPIN KIINTEISTÖ- JA POLITIIKKATOIMINTAAN LIITTYVÄT TAPAHTUMAT voivat viitata siihen, että hänen tavoitteenaan ei ole Gazan miehittäminen, vaan pakottaa naapurimaiden arabimaat, jotka ovat tähän asti viivytelleet, ottamaan aktiivisempi rooli kriisin ratkaisemisessa. Hänen oletuksensa? Että näin radikaalin ehdotuksen aiheuttama järkytys saa Egyptin, Jordanian ja Persianlahden valtiot ryhtymään toimiin tavalla, josta ne ovat toistaiseksi kieltäytyneet.

Arabivaltiot ovat vuosikymmenien ajan tukeneet äänekkäästi Palestiinan asiaa, mutta ne ovat tehneet vain vähän Gazan tilanteen parantamiseksi sen lisäksi, että ne ovat kanavoineet rahaa Hamasille.

Egypti, joka aikoinaan hallitsi Gazaa, pitää rajansa tiukasti suljettuna ja rakentaa esteitä, jotka saavat Israelin turvamuurit näyttämään lepsuilta. Jordania, jossa asuu jo nyt valtava määrä palestiinalaisväestöä, ei halua osallistua Gazan maahantuloon. Samaan aikaan rikkaat Persianlahden valtiot ovat valtavista resursseistaan huolimatta pitkälti välttäneet tarjoamasta palestiinalaispakolaisille pysyvää uudelleensijoittamista tai vakavia infrastruktuuri-investointeja Gazaan.

Hylkäämällä näennäisen järjettömän suunnitelman Trump saattaa pakottaa nämä maat reagoimaan – vaikka vain hylkäämään hänen ideansa ja ehdottamaan vaihtoehtoa. Yhtäkkiä keskustelut siitä, miten Gaza rakennetaan uudelleen, kuka sitä hallitsee ja minne siirtymään joutuneet palestiinalaiset voisivat mennä, muuttuvat epämääräisestä, avoimesta keskustelusta keskusteluksi, jossa on todellisia panoksia.

Vaikka Winston saattaa olla tässä hyvinkin oikeassa, en olisi niin varma hänen loppupäätelmästään: “Mahdollisuudet siihen, että Yhdysvallat ottaa Gazan haltuunsa, ovat lähellä nollaa. Ajatus on täynnä ylitsepääsemättömiä esteitä.” Kirjoittajan ajatuksena on lähinnä se, että Gazan haltuunotto olisi USA:lle liian riskialtista ja ristiriidassa Trumpin kampanjoimaan “Amerikka ensin” politiikkaan, joka pyrki välttämään maan sekaantumista Lähi-Idän “päättymättömiin” sotiin käyttääkseen resurrssinsa sen sijasta omien rajojensa ja omien kansalaistensa hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Mutta olen todennut jo usein ennenkin, ettei Trump ollut koskaan paleokonservatiivisen eristäytymispolitiikan kannattaja missä Yhdysvallat vetäytyisi sen globaalista suurvalta- ja maailmanpoliisin roolistaan. Presidentti Trump ei vastustanut Amerikan sotia itsessään vaan Amerikan “tyhmiä sotia”. Tällä hän viittasi sellaisiin sotiin, jotka vahvistivat vain Yhdysvaltain vihollisia ja koituivat hyvin tuhoisiksi Yhdysvaltain moraaliselle ja sotilaalliselle ylivallalle. Esimerkiksi Irakin ja Afganistanin sotien tarkoituksena oli islamilaisen terrorismin kukistaminen, mutta sen sijaan ne onnistuivat vain vahvistamaan sitä sillä ISIS otti lopulta vallan Irakista amerikkalaisten vetäydyttyä sieltä ja Taliban taas otti Afganistanin uudelleen valtaansa. Alla elokuussa 2022 julkaisemani video tästä Bidenin hallituksen Afganistan-fiaskosta:

Kuten Trumpin kampanjaslogan kuului, Trumpin tavoitteena oli “tehdä Amerikasta jälleen suuri”. Tämä siis tarkoittaa Amerikan suuruutta myös kansainvälisellä areenalla. Amerikka ei voisi olla suuri jos se vetäytyisi maailmasta toista ja ensimmäistä maailmansotaa edeltävään tilaansa jossa se pysytteli kokonaan erossa merentakaisista sodista. Amerikasta tuli nimittäin globaali suurvalta vasta toisen maailmansodan myötä, kun se kukisti Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin. Samasta syystä Trump julisti ensitöikseen myös massiivisen Stargate -projektin missä Washington investoi 500 miljardia dollaria maan tekoälyinfrastruktuuriin, jota on verrattu jo toisen maailmansodan aikaiseen Manhattan projektiin, joka johti atomipommin syntyyn. Toisin kuin jotkin hänen paleokonservatiiviset MAGA-kannattajansa, Trump ei ole myöskään luddiitti, joka pyrkisi rajoittamaan maan teknologiasektorin ylivaltaa vaan uskoo sen vahvistamisen olevan elintärkeää Kiinan päihittämiseksi vastikään alkaneessa AI-kilvassa. Tämä kaikki on täysin linjassa Trumpin tavoitteisiin tehdä Amerikasta jälleen suuri sillä – kuten presidentti Putin on sanonut – “se joka hallitsee tekoälyä, hallitsee koko maailmaa.”

Aivan samaa linjaa noudattavat myös presidentti Trumpin viimeaikaiset lausunnot, joissa hän on uhannut Panaman kanavan ja Grönlannin haltuunotolla ja jopa Kanadan liittämisellä Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Tätä Trumpin pullistelua ja liberaalin vasemmistomedian varsin ennalta-arvattavia reaktiota siihen on ollut varsin hupaisaa seurata. Äänitinkin äskettäin hieman ärsyyntyneitä tuntojani siitä kuinka monien sekulaarin median narratiiveja seuraavien ihmisten on niin vaikea ymmärtää kansainvälistä valtapolitiikkaa. Vaikka Trumpin provokatiiviset kommentit ovat ehkä osittain trollausta ja neuvottelutaktiikkaa, niin osittain ne myös heijastavat sitä suurvaltapoliittista realismia, että ellei Amerikka hallitse maailmaa, niin sitten Kiina tai Venäjä tulee hallitsemaan sitä. Kumpi on siis parempi, se että Grönlannin tai Panaman kanavan (jonka USA alunperin rakensi ja hallitsi sitä suurimman osaa 1900 – lukua) kaltaiset strategisesti tärkeät alueet päätyvät Kiinalle vai se, että ne päätyvät Yhdysvalloille? Koska Kiinan salavihkainen haltuunotto niistä ja niiden strateginen merkitys USA:n turvallisuudelle on nyt se syy miksi Yhdysvallat tavoittelee näiden ostamista Panamalta ja Tanskalta. Videossani painotin sitä, että kaikkien demokraattisten ja vapaiden maiden etuna on se jos Yhdysvallat on suuri Kiinan tai Venäjän sijasta.

Samoin Gazan haltuunotosta voisi olla paljon strategista hyötyä USA:n suurvalta-asemaan vahvistamiseen. Kysyin ChatGPT:ltä mitä strategista hyötyä Gazan hallinnasta voisi olla Yhdysvaltain suurvalta-asemalle, mihin se tarjosi seuraavat 5 kohtaa:

Sijainti: Gaza sijaitsee Välimeren itäosassa, lähellä Lähi-idän keskeisiä alueita. Tämä sijainti voisi tarjota Yhdysvalloille strategisen tukikohdan alueella, mikä helpottaisi sotilaallista ja logistista toimintaa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Vaikutusvalta Lähi-idässä: Hallitsemalla Gazaa Yhdysvallat voisi vahvistaa vaikutusvaltaansa Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Tämä voisi mahdollistaa aktiivisemman roolin rauhanprosessissa ja alueellisen vakauden edistämisessä.

Terrorismin torjunta: Gazan hallinta voisi auttaa Yhdysvaltoja valvomaan ja estämään terroristiryhmien toimintaa alueella, mikä edistäisi sekä alueellista että globaalia turvallisuutta.

Energiaresurssit: Välimeren itäosassa on löydetty merkittäviä maakaasuvarantoja. Gazan hallinta voisi tarjota Yhdysvalloille mahdollisuuden osallistua näiden resurssien hyödyntämiseen ja hallintaan, mikä vahvistaisi sen energiaomavaraisuutta ja taloudellista vaikutusvaltaa.

Humanitaarinen vaikutus: Gazan jälleenrakentaminen ja taloudellinen kehittäminen Yhdysvaltojen johdolla voisi parantaa alueen elinolosuhteita, mikä voisi lisätä Yhdysvaltojen mainetta globaalina hyväntekijänä ja pehmeän vallan käyttäjänä.

Jatkoin uteluani seuraavalla kysymyksellä: “Entä kun otamme huomioon Israelin ja Intian suunnitteleman kauppareittien verkoston Intiasta Eurooppaan?”

Jos tarkastelemme Gazan hallintaa suhteessa Israelin ja Intian suunnittelemaan kauppareittien verkostoon (eli ns. IMEC-hankkeeseen, India-Middle East-Europe Economic Corridor), Yhdysvaltojen kontrolli alueella voisi tarjota useita strategisia etuja:

1. Gazan geopoliittinen asema ja IMEC-hanke

IMEC on suunniteltu tarjoamaan vaihtoehto Kiinan Silkkitielle yhdistämällä Intian satamat Lähi-idän kautta Eurooppaan. Kauppareitti kulkisi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Saudi-Arabian, Jordanian ja Israelin kautta Eurooppaan, jolloin Gazan ja sen satamien kehittäminen voisi tehdä siitä keskeisen solmukohdan.

Jos Yhdysvallat hallitsisi Gazaa, se voisi:

• Rakentaa ja valvoa satamainfrastruktuuria Gazassa, mahdollistaen sen käytön osana IMEC-reittiä.
• Turvata reitin turvallisuutta ja estää Gazan kaistaleen joutumisen Iranin tukemien ryhmittymien, kuten Hamasin tai Hezbollah’n, haltuun.
• Vahvistaa yhteistyötä Israelin ja Intian kanssa, mikä parantaisi USA:n taloudellista ja sotilaallista asemaa Lähi-idässä.

2. Vaihtoehto Suezin kanavalle

Egyptin Suezin kanava on yksi maailman tärkeimmistä merireiteistä, mutta se on altis poliittisille häiriöille ja pullonkauloille. IMEC tarjoaa mahdollisuuden ohittaa Suezin osittain, ja Gazan satama voisi toimia uutena liikenteen solmukohtana Välimerellä.

• USA voisi kehittää Gazan sataman vaihtoehtoiseksi reitiksi Suezin kanavalle, mikä heikentäisi Egyptin ja Kiinan vaikutusvaltaa alueella.
• IMEC:n käyttö voisi nopeuttaa tavaravirtaa Aasiasta Eurooppaan verrattuna perinteiseen merireittiin Suezin kautta.

3. Tasapainottava voima Iranin ja Kiinan vaikutusta vastaan

IMEC-hankkeen merkittävin hyöty on se, että se vähentää Kiina-vetoisen Belt and Road Initiativen (BRI) vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Jos Yhdysvallat hallitsisi Gazaa:

• Se voisi estää Kiinan taloudellista laajentumista alueella, koska Kiina pyrkii rakentamaan omia satamainvestointeja Lähi-idässä.
• Se voisi rajoittaa Iranin ja sen liittolaisten (Hamas, Hezbollah) mahdollisuuksia häiritä reittiä, sillä Iran on yksi suurimmista vastustajista IMEC-hankkeelle.

4. Taloudelliset ja logistiset edut USA:lle

Yhdysvallat voisi käyttää Gazaa:

• Amerikkalaisten yritysten tukikohtana IMEC-reitin infrastruktuurin kehittämisessä.
• Sotilas- ja logistiikkakeskuksena, mikä tukisi USA:n liittolaisten kuten Israelin ja Saudi-Arabian toimintaa.
• Investointialueena, mikä loisi uutta teollisuutta ja työpaikkoja Gazaan, vähentäen poliittisia jännitteitä ja mahdollistaen alueen integroitumisen laajempaan talousverkostoon.

Johtopäätös

Jos USA ottaisi Gazan haltuunsa ja integroisi sen IMEC-hankkeeseen:

• Se vahvistaisi USA:n globaalia taloudellista asemaa ja vaikutusvaltaa Lähi-idässä.
• Se tarjoaisi strategisen sillanpääaseman Välimerelle ja Intian valtameren väliseen kauppaan.
• Se toimisi vastapainona Kiinalle ja Iranille, estäen heidän laajenemistaan alueella.

Tämä muistuttaisi Britannian strategiaa Kyproksella 1800-luvulla, jolloin britit ottivat saaren haltuunsa suojellakseen merireittejä Intiaan ja Egyptiin. Vastaavasti Gazan hallinta voisi toimia nykyaikaisena versiona imperialistisesta kauppareittien valvonnasta, joka tukee USA:n intressejä 2000-luvun suurvaltapolitiikassa.

Kirjoitin jo tästä Israelin ja Intian suunnittelemasta kauppareitistä enemmän blogissani huhtikuussa 2024. Viittasin siinä myös siihen kuinka nämä Lähi-Idän kauppareitit ovat olleet ohjaamassa joitakin historian merkittävimpiä tapahtumia. Esimerkiksi keskiajan silkkitien sulkeminen Ottamaanien Turkin toimesta, johti siihen että Espanjan ja Portugalin kaltaiset kristilliset suurvallat lähtivät etsimään vaihtoehtoisia kauppareittejä, joka johti myös Amerikoiden löytymiseen ja suurien löytöretkien aikakauteen. 1800 -luvulla taas Ottomaanien vallan heikentyminen johti siihen, että Britannian ja Ranskan kaltaiset suurvallat alkoivat kiinnostua enenevässä määrin Välimeren ja Lähi-Idän hallinnasta, kuten ChatGPT totesi jo yllä viittauksellaan Kyprokseen, jonka britit ottivat haltuunsa vuoden 1878 Berliinin kongressin sopimusten mukaisesti. Neljä vuotta myöhemmin britit ottivat haltuunsa myös Egyptin anglo-egyptiläisen sodan seurauksena, joka käynnisti Britannin imperialistisen vallan Egyptissä, joka kesti aina vuoden 1956 Suezin kriisiin asti.

Tämä Britannian imperialistinen sekaatuminen Lähi-Itään johti lopulta myös siihen miksi britit miehittivät Palestiinan, Irakin ja Jordanian ensimmäisen maailmansodan päätteeksi ja antoivat kuuluisan Balfourin julistuksen, joka johti Israelin ja Lähi-Idän arabivaltioiden syntyyn. Yhdysvaltoja on pidetty monessa mielessä Brittiläisen imperiumin perillisenä, joten olisi varsin luonnollista miksi Yhdysvallat tavoittelisi nyt myös suurempaa imperialistista roolia ja vaikutusvaltaa Lähi-Idässä. Yhdysvallathan on sekaantunut Lähi-Idän suhteisiin jo ainakin vuodesta 1953 lähtien kun CIA osallistui yhdessä Britannian MI6:n kanssa Iranin pääministeri Mohammad Mossadeqin vallaltapanoon, koska hän päätti kansallistaa Iranin öljyvarat, joka uhkasi brittiläisen Anglo-Iranian Oil Companyn ylivaltaa maailman öljymarkkinoista.

Länsivaltojen riippuvuus Lähi-Idän öljystä on ollut pääasiallinen syy sen usein röyhkeäänkin Lähi-Idän politiikkaan. Tänään USA on saavuttanut jo energiariippumattomuuden, eikä sen tarvitse sotia Lähi-Idässä enää öljyn vuoksi kuten kirjoitin tästä jo tammikuussa 2020 artikkelissani Presidentti Trump myönsi juuri, että USA soti Lähi-Idässä öljyn vuoksi. Mutta ajat ovat nyt muuttuneet. Mutta vaikka öljy ei vetäisi Amerikkaa enää Lähi-Itään, niin nyt sitä voi vetää sinne edellä mainittu IMEC-hanke ja Israelin johtajuus mm. tekoälyn kehityksessä (Israelissa on yksi maailman suurimmista startup-yritysten keskittymistä ja monet maailman tärkeimmistä teknologisista keksinnöistä on kehitetty alkujaan juuri Israelissa). Jos Yhdysvallat tuki Israelia alkujaan vain säälistä holokaustista selvinneitä juutalaispakolaisia kohtaan, niin tänään se hyötyy tuosta liittolaisuudesta myös itse mm. terrorismin torjunnassa, tiedustelussa, ja tekoälyn kasvassa merkityksessä kansallisen turvallisuuden takaajana.

Johtopäätös

Edellä mainittujen seikkojen ja historiallisten taustetekijöiden valossa voisin päätyä siis hyvinkin siihen lopputulokseen, ettei presidentti Trumpin ehdotus Gazan haltuunotosta ollut pelkkää neuvottelutaktiikkaa vaan vakavasti mainittu suunnitelma Gazan sodan jälkeisen kriisin jälkihoitoon Yhdysvaltain ja Israelin vahvalla yhteistyöllä. On selvää, ettei Israel tule hyväksymään missään olosuhteissa vaihtoehtoa missä Hamas palaisi uudestaan Gazan kaistaleen hallitsijaksi. Tämä oli Israelin alkuperäinen tavoite Gazan sodassa: vapauttaa Hamasin kidnappaamat panttivangit, ajaa Hamas pois Gazasta ja Gazan kaistaleen demilitarisointi. Tämä tavoite ei poista kuitenkaan ongelman juurisyitä ellei Israel pyri uudelleenkouluttamaan Gazan arabeja poistaakseen antisemitismin sen koulujen opetusohjelmista ja moskeijoiden saarnoista, ja tarjoa heille mahdollisuutta taloudelliseen hyvinvointiin.

Näin mittava jälleenrakennusprojekti olisi kuitenkin hyvin haastavaa Israelille yksinään toteuttaa ja siksi maa saattaa tarvita siihen tärkeimmän liittolaisensa eli Yhdysvaltain apua. Ja vain presidentti Trumpin kaltainen Israelin vahva ystävä, joka ensimmäisellä virkakaudellaan tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, luovutti Golanin vuoret Israelille, purki Israelin turvallisuuden vaarantaneen Iran-sopimuksen, ja sai aikaan vuoden 2020 aabrahamilaisen rauhansopimuksen, olisi valmis tukemaan Israelia myös Gazan jälleenrakentamisessa. Olen tähdentänyt jo vuodesta 2017 lähtien uskoani siihen, että presidentti Trump tulisi olemaan Israelille hyvin merkittävä Yhdysvaltain presidentti. Olen jopa ehdottanut sitä, että hän saattaisi rakentaa Jerusalemiin juutalaisten kolmannen temppelin, johon Antikristus asettuu seitsenvuotisen vihan ajan puolivälissä ja josta myös profeetta Jesaja puhuu messiaaanista aikaa koskevissa profetioissaan. Siksi onkin hyvin merkittävää, että pääministeri Netanjahu oli ensimmäinen ulkomaalainen johtaja, jonka Trump tapasi Valkoisessa Talossa.