Luin juuri Patmos lähetyssäätiön teologian tohtori Pasi Turusen hyvän kirjoituksen UAE:n ja Israelin välille solmitusta historiallisesta rauhansopimuksesta, joka on vasta kolmas Israelin ja arabimaan välille solmittu virallinen rauhansopimus sitten Jimmy Carterin johdolla solmitun vuoden 1978 Camp Davidin rauhan, joka päätti Israelin ja Egyptin vihollisuudet, ja Oslon sopimusta seuranneen vuoden 1994 rauhansopimuksen Israelin ja Jordanian välillä. Eräs muuten kommentoi äsken Facebookissa tekstejäni näin: ”Sun teologia ja opetus aiheesta on niin raskasta ja monimutkaista että en meinaa ymmärtää siitä mitään. Ehkä vaan oon liian yksinkertainen mies näin monimutkaisiin opetuksiin.” En väitä olevani täydellinen. Ajattelen toisinaan itsekin samoin varsinkin joistakin vanhemmista kirjoituksistani. Eskatologia on kyllä hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen aihe, mutta joskus toivoisin osaavani muuntaa sen vieläkin helpommin sulavaan muotoon. En pidä itseäni edes kovin hyvänä kirjoittajana, vaikka olen harjoitellut kirjoittamista jo yli miljoonan sanan verran. Mutta kaikista puutteistani huolimatta, olen ajatuksissani usein myös aikaani edellä. Näin on myös UAE:n ja Israelille välille solmitun rauhansopimuksen suhteen.
Kirjoitin nimittäin jo lähes kolme vuotta sitten tekstin missä ennakoin Trumpin saavan aikaan sen missä kaikki muut USA:n presidentit ovat epäonnistuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Tuon tekstin otsikko oli Kuinka Donald Trump voisi saada aikaan lähikuukausina historiallisen Lähi-Idän rauhansopimuksen Israelin ja Palestiinan välille? Entä tekisikö tällainen sopimus hänestä Raamatun Antikristuksen? Myönnän, että profeetalliset aikataulut ovat heittäneet minulla aika monesti ja siksi emme nähneet tuon toteutumista ”lähikuukausina”. Eikä kyse ole nyt Israelin ja Palestiinan välille solmitusta, Trumpin ehdottamasta ”vuosisadan diilistä”, jonka hän esitteli tämän vuoden tammikuussa, mutta tämä sopimus ennakoi kuitenkin jotain laajempaa Lähi-Idän rauhansopimusta Israelin ja koko arabimaailman – Palestiina mukaan lukien – välillä. Kirjoitin tuossa lähes kolme vuotta vanhassa blogitekstissäni mm. seuraavaa:
Trumpin hallinnon ulkopoliittinen strategia Lähi-Idän suhteen on iskeä kaksi – tai oikeastaan kolme – kärpästä yhdellä iskulla. Ensinnäkin, se pyrkii lopettamaan sen arabiliittolaisten taloudellisen tuen ISIS:ille ja muille sunniekstremisteille. Toiseksi, sen tavoite on yhdistää koko arabimaailma Irania vastaan, joka muodostaa uhan Israelin ja lännen lisäksi myös alueen sunnivaltiolle. Kolmanneksi, USA toivoo että Israelin ja arabien yhteinen vihollinen Iranissa saisi heidät lähentymään toisiaan historiallisen rauhansopimuksen aikaansaamiseksi Israelin, Palestiinan ja sen arabitukijoiden välille. Presidentti Trump sanoi löytäneensä matkallaan Lähi-Itään ”uuden syyn toivolle” ja kertoi rauhan Israelin ja Palestiinan välillä olevan hänen hallintonsa ”lopullinen diili”. Diilien teko on luontainen osa henkilöä, joka kirjoitti The Art of the Dealin. Kenties aika on myös osoittautunut otolliseksi tällaisen diilin syntymiseen huolimatta vuosia jatkuneista epäonnistuneista rauhanneuvotteluista.
Kerroin tuossa artikkelissa kuinka Obaman Lähi-Idän politiikka – huolimatta hänen ennen näkemättömästä islam-myönteisyydestään – ei onnistunut vieraannuttamaan vain Israelia Yhdysvalloista, mutta myös arabimaailman johtuen Obaman hallinnon myönnyttelypolitiikasta Iranin suuntaan. Tämä sai alueen sunni-islamia tunnustavat arabimaat lähetymään Israelia kohden, koska shiia-papiston johtama teokraattinen Iran nähdään monissa arabimaissa Israeliakin suurempana vihollisena ja uhkana. Tästä syystä Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman sanoi huhtikuussa 2018, että Iranin ylin johtaja Ajatollah Khamenei ”saa Hitlerin näyttämään hyvältä”. Ainakin tavoitteet ovat samat, juutalaisten tuhoaminen, joten tässä suhteessa 34 -vuotias kruununprinssi osui vertauksessaan maaliin. Kysyin tuossa vanhemmassa blogitekstissäni, että tekisikö tuollaisen sopimuksen syntyminen Trumpista Antikristuksen, koska Daniel 9:27 ennustaa hänen tekevän Israelin ja sen vihollisten välille seitsenvuotisen liiton? Vastaukseni oli ”ei”, koska vaatimus Antikristuksen titteliin ei voi perustua vain yhden hänestä kerrotun profetian varaan ja koska alkukieli käyttää tuossa kohtaa ilmaisua ”vahvistaa liiton”, kuten King James sen myös kääntää. Eli jonkinlainen liitto tai aloite rauhaan on jo olemassa ennen kuin Antikristus – joka jakeen mukaan olisi roomalaisten prinssi, jota titteli Walesin Prinssi sananmukaisesti merkitsee – vahvistaa tuon liiton juutalaisille ja arabimaailmalle.
Onko Daniel 9:27 profetia Jeesuksesta?
Moni on muuten kritisonut kirjoituksiani nostamalla esiin vanhan tulkinnan siitä, että Daniel 9:27 olisi profetia Jeesuksesta eikä Antikristuksesta. Liitän alle äskeisen vastaukseni eräälle Facebookissa, joka kannatti juuri tätä ajatusta. Mainitsin vastauksessani viisi raamatullista perustetta tätä kyseistä oppia vastaan.
Koko ajatuksesi ydin tuntuu olevan siinä, että jos uskot meidän sukupolvemme aikana tapahtuvaan Jeesuksen tulemukseen ja tulevaan Antikristukseen, olet automaattisesti ”sensaatiohakuinen”, ilman sen erityisempiä perusteluita. Tai vastaavasti ”maltillinen opetus” on vain sellaista, mikä puoltaa omaa ajatusmaailmaasi siitä, että kaikki lopun ajan profetiat liittyvät ainoastaan ensimmäiselle vuosisadalle jKr. En tiedä tarkalleen mikä on käsityksesi lopun ajoista, mutta videon perusteella olet selvästi dispensationalismia vastaan.
Olen kyllä kritisoinut kirjassani dispensationalismin tiettyjä eskatologisia näkökohtia ja puolustanut esim. historisistista koulukuntaa, jota varhaisemmat protestantit edustivat. Mutta Daniel 9:27:n kohdalla Markku Kumpula on selvästi väärässä. Joskus tuntuu hieman turhauttavalta vastata näihin Markun ja sinun edistämiin tulkintoihin, kun niihin on vastattu minun ja monien muiden taholta jo lukuisia kertoja.
Ensinnäkin, hän puhuu itse täyttä soopaa, kun hän väittää että oppi viimeisestä vuosiviikosta tulevan antikristuksen aikana, olisi syntynyt vasta 1830 -luvulla John Nelson Darbyn taholta. Voit googlettamalla tarkistaa itse, että jo monet kirkkoisät – mukaan lukien 100 -luvulla elänyt Irenaeus, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi – opetti sitä, että viimeinen vuosiviikko ei täyttynyt vielä Jeesuksen aikana, vaan viittasi tulevan Antikristuksen ja Jerusalemin kolmannen temppelin aikaan (ks. Adversus haereses, kirja 5, luku 25). Miksi sitten Irenaeus päätteli näin? Koska Raamatun teksti itsessään tukee vahvasti tätä johtopäätöstä. Huomaat ensinnäkin, että Daniel 9:27 on rinnakkainen profetia Daniel 11:31 kanssa, jossa puhutaan temppelissä aikaansaadusta hävityksen kauhistuksesta, josta myös Daniel 9:27 puhuu.
Puheessaan lopun ajoista Matteus 25:15 Jeesus sanoi aivan selvästi, että tämä henkilö ei viitannut ainoastaan 100 -luvulla eKr. eläneeseen Antiokhos Epifanesiin – jonka tulemuksen Daniel 8 ja 11 ennusti – vaan myös tulevaan Antikristukseen, joka tulisi seisomaan pyhässä paikassa eli Jerusalemin Temppelivuorella 3,5 vuotta ennen Jeesuksen julkista paluuta maanpäälle. Näistä ilmiselvistä jakeiden rinnakkaisuuksista Daniel 9:27:n, 11:31:n, Matt. 24:15:n ja 2. Tess. 2:4:n välillä voidaan jo päätellä, että ne kaikki viittavat samaan asiaan ja samaan maailmanaikaan.
Toiseksi, on täysin hölmöä opettaa, että viimeisen vuosiviikon käynnistävä ”hän” olisi tuossa jakeessa Jeesus Kristus, koska voidellun ruhtinaan ja Hänen surmansa välissä mainitaan ”hyökkäävä ruhtinas”, joka hävittää Jerusalemin toisen temppelin. Ainoa kieliopillisesti oikea tulkinta tuossa kohtaa on siis se, että pronomini ”hän” ei viittaa voideltuun ruhtinaaseen, vaan hyökkäävään ruhtinaaseen. Se olisi myös kronologisesti hyvin kummallinen tulkinta, kun jakeessa 26 tapahtuvat siirtyvät Jeesuksen kuolemasta 37 vuotta myöhempiin tapahtumiin, kun roomalaisten prinssi Titus hävitti Herodeksen temppelin, ja jakeen loppu sanoo, ”Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” Ymmärrän, että monille voi olla vaikea sisäistää ja käsittää tätä dispensationalista oppia vuosiviikkokellon pysähtymisestä, mutta jos profetia olisi täysin kronologisesti yhtenäväinen, kuten Markku tuossa väittää, niin miksi siinä mainittaisiin ollenkaan Jeesuksen kuoleman jälkeisiä tapahtumia, kuten vuoden 70 juutalaissodat? ”Hän” jakeessa 27 ei ole Prinssi Titus, koska historia ei tue sitä, että hän olisi poistanut temppelin uhrimenot kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Jae hyppää siis suoraan ”loppuun asti”, kolmannen temppelin aikaan, jolloin juutalaiset, Israel ja Jerusalem ovat jälleen Jumalan profeetallisten suunnitelmien polttopisteessä. Antikristus rinnastetaan tässä Titukseen samalla tapaa kuin hänet on rinnastettu Antiokhos Epifanesiin Danielin 8. ja 11. luvussa.
Kolmanneksi, Danielille kerrottiin että 70 vuosiviikon päättyessä ”luopumus päättyy, synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Vaikka pahat tekomme sovitettiin jo Golgatan ristillä, niin ei voida sanoa, että luopumus olisi vielä päättynyt. Ottaen huomioon, että profetia koskee etenkin Danielin omaa kansaa, niin juutalaisen kansan silmillä on yhä hengellinen peite ja kansallinen luopumus. Jeesus sanoi Hänet hyljänneelle Israelin kansalle: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.’ Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'” (Luuk. 13:35)
Neljänneksi, Jeesus teki kyllä ristinkuolemallaan tarpeettomaksi temppelin uhrimenot, mutta hän ei tehnyt mitään liittoa kolmen ja puolen vuoden ajaksi, vaan ikuisen armoliiton niiden kanssa, jotka uskovat Hänen nimeensä ja puhdistavat vaatteensa Hänen verellään.
Viidenneksi, miksi 70. vuosiviikon ensimmäisen puolisko sijoittuisi kolmeen ja puoleen vuoteen ennen voidellun ruhtinaan surmaa, kun jakeen 26 mukaan 69 (tai 7 + 62) vuosiviikkoa päättyy voidellun ruhtinaan surmaan, ei Hänen noin kolme vuotta kestäneen palvelusaikansa alkamiseen?
Toiseen kommenttiini lisäsin vielä seuraavaa: ”Sanon vielä sen, että Dispensationalistisen opin ymmärtäminen ei vaadi mitään hurjaa mielikuvitusta, vaan Raamatun kokonaiskuvan ymmärtämistä sen suhteen, että Raamatun historia luomisesta Jeesuksen tulemukseen on jaettu erilaisiin ”dispensaatioihin” eli armotalouskausiin, kuten se käännetään usein suomeksi. Tämä jako voidaan löytää hyvin jo VT:n puolelta. Tästä syystä dispensationalistit erottavat usein helluntaista alkaneen seurakunnan ajan omaksi historialliseksi ja profeetalliseksi kokonaisuudekseen, joka sijoittuu juuri tuon ”vuosiviikkokellon” pysähtyneiden viisareiden väliin. Tässä opissa ymmärretään mm. se raamatullinen totuus, että Israelin kansan luopumus oli vain väliaikainen ilmiö ja siksi Jumalalla on vielä omat erityissuunnitelmansa Israelin kansalle, Jerusalemille ja juutalaisille, VT:n Israelia koskevien profetioiden täyttymyksenä. Dispensationalismi on hyvinkin selkeä, johdonmukainen ja ymmärrettävä oppi, kunhan vain pääsee ensin sisään sen perusteisiin ja rakenteeseen.”
Takaisin aiheeseen
Pahoittelen poukkoilevasta tekstistä, mutta tuo oli pakko panna tuohon väliin, kun kyllästyttää vastata tähän kritiikkiin aina uudelleen ja uudelleen. Israelin ja UAE:n rauhanliitto on nimetty raamatullisella termillä ”aabrahamilainen liitto”. Sitä koskeneessa lehdistötilaisuudessa Trump vitsaili, että hän olisi suosinut enemmän nimeä ”Donald J. Trumpin sopimus”. Lehdistötilaisuuden mukaan nimenvalinta tuli siitä, että sopimus toi yhteen kaikki kolme aabrahamilaista pääuskontoa, nimittäin islamin, judaismin ja kristinuskon, joista kaikki pitävät Aabrahamia heidän uskojensa yhteisenä isänä. Pasi Turunen kertoi kuinka Amerikan evankelisilla kristityillä olisi ollut merkittävä taustarooli tuon liiton synnyssä ja kommentoi seuraavaa: ”Nyt solmittu rauhansopimus on saanut lempinimen ’Aabrahamin liitto / sopimus’ (Abraham accord), sillä se on historiallisella tavalla syntynyt juutalaisten, arabien ja kristittyjen yhteisenä ponnistuksena tuoden nämä kolme tahoa yhteisen pöydän ääreen.” Amerikan juutalaisten ja Israelia tukevien evankelisten kristittyjen on ollut varmasti helpompi tukea Trumpin juutalaisen vävyn Jared Kushnerin (joka on ollut muuten suosittu Antikristus-kandidaatti jossakin piireissä) edistämää Lähi-Idän rauhansuunnitelmaa jo sen vuoksi, että Donald Trump on ollut historiallisen Israel-myönteinen presidentti, joka luovutti Golanin kukkulat takaisin Israelille ja tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, mitä kukaan aikaisempi presidentti ei ollut uskaltanut tehdä arabien painostuksesta. Vaikka kristityt sionistit ovat vastustaneet yleensä kaikkia Israelin jakamiseen tai alueluovutuksiin perustuvia rauhansuunnitelmia (perustuen etenkin Jooelin 3. luvun profetiaan Jumalan tuomioista niille pakanakansoille, jotka jakavat Israelin maan), niin Pasi Turunen huomioi artikkelissaan näin:
”Evankelikaalit ennen kaikkea haluavat Israelin elävän rauhassa, turvassa ja vahvempana ja ei välttämättä isompana,” totesi Rosenberg Jerusalem Post -lehden haastattelussa.
Moore puolestaan sanoi. ”On kaikenlaisia salaliittoteorioita siitä, miksi kristityt tukevat Israelia.” Useimmat evankelikaalit uskovat Raamatun profetioiden osoittavan, että eräänä päivänä Israel saa kaiken Aabrahamille luvatun maan omakseen. Mooren mukaan evankelikaaliset ennen kaikkea haluavat kuitenkin sitä mikä on Israelin parhaaksi ja heidän uskonsa sanelee sen, että Israel tarvitsee ennen kaikkea rauhan.
”Autuaita ovat rauhantekijät”, Moore totesi viitaten Jeesuksen sanoihin. Hän muistutti myös apostoli Paavalin sanoista: ”Mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”
Mooren mielestä Jumala on vastannut kristittyjen rukouksiin rauhasta Jerusalemille. ”On käsittämätöntä mitä voi tapahtua ja uskon, että ihme, jonka olemme nähneet, merkitsee sekä tulevaisuutta tämän alueen lapsille että silmien avautumista sille tosiasialle, että ihmisillä tällä alueella on paljon yhteistä sekä yhteinen tulevaisuus.”
Tässä on oltava kuitenkin tarkkana. Kristittyjen tulisi ymmärtää, että todellinen ja pysyvä rauha koittaa Jerusalemille ja Israelille vasta silloin juutalaiset ja koko heitä ympäröivä pakanamaailma tunnustaa ainoan todellisen rauhan ruhtinaan, joka on Jeesus Kristus. Profeetta Jesaja ennusti:
Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.”Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Jes. 2:1-4)
Jesaja 9:5-6 jatkaa:
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä (Jesaja 9:5-6)
Kaikenlainen rauha, joka perustuu harhaiseen uskoon siitä, että maailman uskonnot voisivat elää rauhassa ilman vihaa, sotaa ja verenvuodatusta, on valheellista rauhaa, jota Prinssi Charles – jota Christian Today -lehti on jo tituuleerannut messiaaniselle rauhanruhtinaan (Prince of Peace) termillä – myös edistää hänen 30 vuotta jatkuneella kampanjallaan tuoda eri uskonnot yhteen yhden maailmanuskonnon perustamiseksi. Tämä ei johdu siitä, etteikö kristityt voisi ja etteikö meidän tulisi elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se vain meistä riippuu, vaan koska islamin ja monien muiden valheellisten uskontojen takana vaikuttava henkivalta on ikuisessa sodassa evankeliumin totuutta ja siihen uskovia henkilöitä vastaan. On nimittäin aina se vaara, että Amerikan evankeliset kristitytkin tulevat tukemaan tätä väärää rauhaa, jonka Antikristus saa aikaan Lähi-Itään. Jos kristityt eivät seuraa lopun ajan merkkejä ja ymmärrä Raamatussa annettuja tuntomerkkejä tästä viimeisestä eksyttäjästä, he saattavat jopa seurata häntä ja tukea hänen antikristillistä visiotaan ”maailmanrauhasta”. Tähän myötävaikuttaa myös monien evankelisten kristittyjen tukema väärä oppi siitä, että Antikristus ei ilmestyisi historian näyttämölle ennen seurakunnan ylösottoa.
Johtopäätös
On totta, että kristittyjen tulee rukoilla rauhaa Jerusalemille (Ps. 122:6), edistää rauhaa ja pyrkiä rauhaan kaikissa keskinäisissä suhteissamme. Jaakob kirjoitti: ”Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak. 3:17-18) Paavali sanoi, ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Petari sanoi, ”Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” (1. Piet. 2:17). Kristittyjen tulisi kunnioittaa ja rakastaa kaikkia ihmisiä, myös niitä jotka ovat kanssamme eri mieltä. Kun katsoo joidenkin kristittyjen käyttäytymistä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, niin on selvää ettemme osaa näyttää aina tässäkään asiassa oikeaa esimerkkiä Kristukseen uskomattomalle maailmalle. Liian usein meidän lihallinen, riitaisi puolemme pulppuaa esiin, enkä aseta itseäni tämän suhteen muiden kristittyjen yläpuolelle. Olen pyrkinyt kuitenkin kaikissa vastauksissani rauhaan ja sovintoon ja välttelen tietoisesti kaikenlaisia turhia kiistoja.
Emme voi odottaa maailmanrauhaa ennen kuin jumalinen pyrkimys rauhaan, sovintoon ja yhteisymmärrykseen näkyy meissä itsessämme. Jeesus sanoi, ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. 14:27) Rauhaa ei tule sekoittaa kuitenkaan alistumiseen, myötäilyyn tai perääntymiseen. Britannian pääministeri Neville Chamberlain ylisti hieman ennen toisen maailmansodan alkua ”rauhaa meidän ajallemme” tehtyään sopimuksen Hitlerin kanssa, jossa Tšekkoslovakian sudeettialueet luovutettiin Saksalle sillä uskolla, että Hitler tyytyisi siihen ja jättäisi muun Euroopan rauhaan. Julkaisi elokuussa 2018 videon, jossa kerrottiin presidentti Ronald Reaganin muotoilleen ulkopoliittisen strategiansa nimeltä ”Peace Through Strength” juuri tuon chamberlaisen myönnyttelypolitiikan antiteesiksi. Samalla kun chamberlainen ”rauha” johti toiseen maailmansotaan, reaganilainen rauha johti Berliinin muurin kaatumiseen, kylmän sodan päättymiseen ja Neuvostoliiton romahtamiseen.
Presidentti Trump kannattaa nyt tätä samaa Reaganin ulkopoliittista oppia ja siksi olemme nähneet hänen hallintonsa alla jo monia maailmanrauhaa edistäviä diilejä Pohjois-Koreasta Lähi-Itään. Tietenkin vain tulevaisuus näyttää sen johtavatko nuo diilit rauhaan, vai ainoastaan illuusioon rauhasta ja että tuleeko historia tuomitsemaan Trumpin reaganilaisena voimahahmona vai chamberlaisena myönnyttelijänä. Historian myös näyttää, että sisältyykö Daniel 9:27:ssä ennustettuun ”liiton vahvistamiseen” myös Iranin liitto Israelin ja arabimaiden kanssa. Tähän antaisi viitteitä tammikuussa The Times of Israel:issa julkaistu uutinen siitä, että Prinssi Charles harkitsi matkaa Iraniin osana hänen pyrkimyksiään edistää rauhaa Lähi-Idässä. Tämä uutinen muuten julkaistiin vain paria päivää ennen presidentti Trumpin Valkoisessa Talossa julkistamaa ”vuosisadan diiliä” ja muutama päivä sen jälkeen, kun Charles teki ensimmäisen virallisen valtiovierailunsa Israeliin, kuten kirjoitin tästä jo artikkelissani Samalla kun Trump esittää ”vuosisadan diilin”, Prinssi Charles kutsuu itseään Lähi-Idän rauhantekijäksi ja harkitsee matkaa Iraniin.
Hyvä kirjoitus.Lähetetty Samsungin tablet-laitteesta.
TykkääLiked by 1 henkilö