Kun erehtyminen voi olla siunaus.

Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee. (1. Kor. 8:2)

Oletko koskaan ollut jostakin asiasta täysin vakuuttunut, kunnes olet myöhemmin joutunut toteamaan olleesi väärässä?

Minä olen. Montakin kertaa.

Joskus joutunut pahoittelemaan sitä varsin julkisesti lukijoideni edessä. Kokemus on ollut nöyryyttävä, mutta nöyryys kasvaa nöyryytyksestä.

Olen vuosien varrella joutunut tarkistamaan monia aikaisempia käsityksiäni ja johtopäätöksiäni, erityisesti Raamatun profetioiden tulkinnassa. Jotkin aikaisemmin vakuuttavilta tuntuneet tulkintani ovat osoittautuneet virheellisiksi, ja olen joutunut arvioimaan uudelleen niiden perusteita.

Mutta olen alkanut ajatella, että ehkä nämä erehdykset ovat olleet minulle myös siunaukseksi.

Miksi?

Koska ne ovat opettaneet minulle jotakin hyvin tärkeää: se, että olen jostakin asiasta vakuuttunut, ei vielä tarkoita, että olisin siinä oikeassa.

Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Mutta kuinka moni meistä todella sisäistää sen?

On helppoa tunnustaa olevansa erehtyväinen ihminen yleisellä tasolla. Paljon vaikeampaa on hyväksyä, että voin olla väärässä juuri siinä asiassa, josta olen tällä hetkellä kaikkein vakuuttunein.

Ja juuri tässä piilee mielestäni yksi erehtymisen suurimmista siunauksista.

Kun olemme kerran tai kaksi joutuneet huomaamaan, kuinka vilpittömästi ja vakuuttuneesti olemme uskoneet johonkin, mikä myöhemmin osoittautui vääräksi, alamme ehkä suhtautua hieman nöyremmin myös nykyisiin käsityksiimme.

Emme välttämättä lakkaa uskomasta niihin. Emmekä menetä kiinnostustamme totuuden etsimiseen. Mutta opimme erottamaan toisistaan kaksi asiaa: totuuden ja oman varmuudentunteemme.

Ne eivät ole sama asia.

Tämä koskee paljon muutakin kuin eskatologiaa. Se koskee politiikkaa, historiaa, tiedettä, filosofiaa ja oikeastaan kaikkia elämänalueita, joilla muodostamme käsityksiä ympäröivästä todellisuudesta.

Ongelma ei ole siinä, että ihmisellä on vahvoja vakaumuksia. Minullakin on niitä paljon.

Ongelma syntyy silloin, kun alamme pitää omaa vakuuttuneisuuttamme takeena siitä, että olemme oikeassa. Silloin emme enää välttämättä etsi totuutta, vaan etsimme vahvistusta sille, minkä olemme jo päättäneet olevan totta.

Ja silloin myös eri mieltä olevat ihmiset alkavat näyttäytyä meille pikemminkin vihollisina kuin mahdollisina keskustelukumppaneina, joilta voisimme oppia jotakin.

Paavalin sanat ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä ovat tässä suhteessa hyvin osuvia:

Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee.

Paavali käsittelee kyseisessä luvussa tietoa, joka voi paisuttaa ihmisen ylpeäksi, kun taas rakkaus rakentaa.

Tämä on mielestäni tärkeä muistutus myös meille kristityille. Voimme tuntea Raamatun alkukieliä, kirkkohistoriaa, teologiaa ja profetioita. Voimme lukea satoja kirjoja ja käyttää vuosia jonkin kysymyksen tutkimiseen. Mutta mikään tästä ei tee meistä erehtymättömiä.

Eikä tieto itsessään tee meistä viisaampia ihmisiä, jos sen seurauksena alamme suhtautua muihin ylimielisesti.

Todellinen älyllinen nöyryys ei tarkoita sitä, ettei meillä saisi olla vahvoja vakaumuksia. Se tarkoittaa sitä, että olemme valmiita arvioimaan niitä uudelleen, jos löydämme siihen riittävät perusteet.

Tämä ei myöskään tarkoita, että kaikki mielipiteet olisivat yhtä oikeita tai että totuus olisi suhteellista. Päinvastoin. Juuri siksi, että uskon objektiivisen totuuden olemassaoloon, minun on hyväksyttävä mahdollisuus, etteivät omat käsitykseni aina vastaa sitä.

Ehkä Jumala voi joskus käyttää myös epäonnistumisiamme opettaakseen meille jotakin sellaista, mitä onnistumisemme eivät olisi koskaan opettaneet.

Jos olisin ollut aina oikeassa, saattaisin tänään olla paljon dogmaattisempi ihminen.

Mutta olisinko myös viisaampi?

En välttämättä.

Sillä viisaus ei ole sitä, ettei koskaan erehdy. Viisaus on myös sitä, että oppii erehdyksistään eikä enää pidä omaa vakuuttuneisuuttaan totuuden takeena.

Ja ehkä juuri siinä mielessä jotkin elämäni suurimmista erehdyksistä ovat olleet myös suurimpia siunauksiani.

—

Teksti oli kirjoitettu tekoälyn avulla.


Leave a Reply