Alla on Youtubesta löytynyt harvinainen videoleike marraskuun 14. 1948 tapahtumista jolloin Lontoon kaduilla juhlittiin Prinssi Charlesin syntymää. Miksi julkaisen tällaista? Koska tasan kuusi kuukautta ennen Charlesin syntymää britit luovuttivat Palestiinan hallinnan vastasyntyneelle juutalaisvaltiolle, jolle annettiin nimi Israel maan ensimmäisen pääministeri David Ben-Gurionin taholta. Maailman etevimmät Raamatun profetian tutkijat ovat opettaneet jo kauan, että Israelin jälleensyntyminen oli merkkinä Jeesuksen paluuta edeltävästä viimeisen sukupolven syntymästä (Matt. 24:32-34). Charles ei vain kuulu siihen sukupolveen, joka on todistava Jeesuksen paluuta ennen poisnukkumistaan. Hän tulee myös siitä kuningaskunnasta ja perheestä, jonka isät hallitsivat Palestiinaa ennen hänen syntymäänsä, kuten tämä on ennustettu Danielin kirjan 11. luvun jakeissa 16-21. Tämän lisäksi hän on ainoa henkilö vuoden 1948 sukupolvesta, jonka syntymää juhlittiin monien kansojen sanomalehtien etusivuilla. Tämä videoleike todistaa sen, että hänen syntymänsä oli tuon päivän ykkösuutinen Britannian lehdistössä. Yhä tänään, yli 67 vuotta myöhemmin, hän on toistuvasti Britannian lehdistön etusivuilla. Otan tähän esimerkiksi Daily Mailin etusivun toukokuun 21. päivältä 2014, minkä otsikko liittyy edellisen artikkelini aiheeseen.

 

 

Syyskuussa 2015 Venäjä lähetti hävittäjänsä Syyriaan tukeakseen Bashar al-Assadin veristä hallintoa Syyrian kapinallisia ja Irakin islamilaista valtiota vastaan. Näillä toimillaan Presidentti Putinin on sanottu yrittävän siirtää kansainvälisen yhteisön huomiota Venäjän miehityssodasta Itä-Ukrainassa, jonka se aloitti Krimin haltuunotolla maaliskuussa 2014. Putinin agressiivisen ulkopolitiikan juuret löytyvät kylmän sodan päättymistä seuranneesta Neuvostoliiton hajoamisesta ja NATO:n laajenemisesta entisille Neuvostoliiton alusmaille. Nämä tapahtumat ovat johtaneet “uuteen kylmään sotaan”, kuten Venäjän pääministeri Dmitry Medvedev kuvasi äskettäin idän ja lännen suhteita. Poliittisten tarkkailijoiden mukaan tämä “kylmä sota II” on ollut käynnissä jo ainakin siitä lähtien, kun talviuniltaan herännyt Venäjän karhu hyökkäsi Georgian kimppuun Pekingin kesäolympialaisten alla 8.8.08. Tilanne Lähi-Idässä on kärjistynyt erityisesti kuluneen marraskuun jälkeen, kun Turkki ampui alas sen ilmatilaa loukanneen venäläiskoneen. Mutta kyseessä ei ole vain kylmän sodan paluu. Kyse on uudesta suuresta pelistä – pelistä mikä tulee johtamaan lopulta kolmanteen maailmansotaan ja Harmageddonin taistelutantereelle.  

The Guardian kertoi 22. toukokuuta 2014 kuinka Prinssi Charles suututti presidentti Putinin, kun tämä oli verranut hänen toimiaan Ukrainassa Hitlerin Puolan invaasioon 1939. Suosittu venäläinen sanomalehti Moskovskij Komsomolets sanoi huomautuksen uhkaavan “saada aikaan kansainvälisen skandaalin” ja hankaloittavan ennestään Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Venäjän “varjostuneita” suhteita. Huolimatta siitä oliko Charlesin huomatus oikeutettu vai ei, kun tällainen vertaus tulee henkilöltä, joka on eräänä päivänä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija, sillä on potentiaalia aiheuttaa pysyvää vahinkoa idän ja lännen jo ennestään kiristyneille suhteille. Venäläinen media iski myös takaisin näyttämällä TV-dokumentin, joka korosti Prinssi Charlesin oman perheen historiallisia yhteyksiä natseihin. Kerroin näistä hälyttävistä yhteyksistä Windsorin huoneen ja Natsi-Saksan välillä kirjani yhdeksännessä luvussa ja artikkelissa Elisabet II oli fanaattisen natsi-perheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta.

Tällainen valtionpäämiesten diplomaattinen sivallus ei ole ensimmäinen kerta Walesin Prinssille. Kiinan johtajat ovat saaneet tuta myös nahoissaan Hänen Kuninkaallisen Röyhkeytensä avointa vihamielisyyttä. Lainasin kirjani neljännessä luvussa Prinssin entisen yksityissihteeri Mark Bollandin todistajanlausuntoa, jonka mukaan kruununperijä jätti tarkoituksella tulematta illalliskutsuihin, jota hänen oli määrä isännöidä Kiinan presidentti Jiang Zeminille tämän valtionvierailulla Iso-Britanniaan lokakuussa 1999. Bollandin mukaan Charles teki tämän tahallisena  “loukkauksena kiinalaisille, koska hän ei hyväksy Kiinan hallintoa ja on Dalai Laman suuri tukija, jonka hän näkee olevan kiinalaisten sortama. Prinssi oli tietoinen valtionvierailun poliittisesta ja taloudellisesta tärkeydestä. Siitä huolimatta hän halusi tehdä julkisen mielenosoituksen kiinalaisia vastaan boikotoimalla siten juhla-ateriaa. Koitimme tuloksetta taivutella häntä osallistumaan.” Prinssi Charles on hyvin taitava diplomaatti erityisesti islamilaisissa maissa, joka on rakentanut siltoja idän ja lännen välille, ja hänen perheensä on johtanut jo yli sadan vuoden ajan kansojen veljeyden ihanteelle perustuvaa uuden maailmanjärjestyksen suunnitelmaa yhdestä maailmanhallituksesta ja maailmantaloudesta.

Charlesin tahdittomuus Kiinaa ja Venäjää kohtaan ei ole kuitenkaan rauhan ja veljeyden edistämistä vaan sodan ja vihollisuuden. Nyt, joku voisi sanoa sen olevan hienoa, että Charles välittää näin intohimoisesti Kiinan kommunistisen sortohallinnon alla elävistä tiibetiläisistä ja suhtautuu vakavasti Putinin agressiiviseen ulkopolitiikkaan. Mutta tällainen puolustus osuisi pahasti metsään. Ensinnäkin, on äärimmäisen naivia kuvitella, että kruununperillisen huoli tiibetiläisistä tai ukrainalaisista olisi jotain vilpitöntä myötätuntoa ilman geopoliittisia intressejä (palaan tähän asiaan vielä myöhemmin). Toiseksi, lännessä ollaan kovin alttiita läntisen lehdistön oman propagandakoneiston muovaamalle historian kirjoitukselle, joka tuomitsee kovin yksisilmäisesti Putinin ulkopolitiikan ja lakaisee samalla maton alle lännen oman roolin esimerkiksi Ukrainan kansannousun (joka johti lopulta Venäjän väliintuloon ja Krimin miehitykseen) ja Syyrian sisällissodan syntymisessä. En ole nyt puolustamassa Putinia tai Kiinan kommunistista johtoa. Minusta Putin on Venäjän vaarallisimpia yksinvaltiaita sitten Nikita Hruštšovin. Olen lukenut historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä Arto Luukkasen erinomaisen anylyysin nyky-Venäjän ulkopolitiikasta kirjassaan Georgian sota: Miten mahdottomasta tuli mahdollinen (2008).

Onko Putin lännen valtaeliitin syntipukki?

En ole siis millään tavoin sinisilmäinen Venäjän imperialististen aikomusten suhteen. En puolusta myöskään Kiinan veristä kommunistihallintoa, joka sortaa uskonnollisia vähemmistöjään armotta ja missä kristittyjenkin vainot ovat arkipäivää. Samalla lännen medioissa ollaan oltu kuitenkin kovin hissukseen siitä tosiasiasta, minkä syyskuun 11. uhrien perheiden lakimiehet ovat vahvistaneet kaiken muun todistusaineiston ohella: Saudi-Arabian kuningashuone on islamilaisen sunniterrorismin – mukaanlukien al-Qaidan ja Isiksen – perimmäinen alkuunpanija, rahoittaja ja ideologinen tukija. Saudi-Arabia on myös lännen tärkein kumppani Lähi-Idässä johtuen sen riippuvuudesta Persianlahden öljyyn ja Saudien oligarkilla on vahvat siteet Britannian oligarkkiin, joka palaa aina 1700 -luvulle asti. Kerroin näistä historiallisista siteistä artikkelissa Kuinka Prinssi Charles on todellinen voima al-Qaidan ja Isiksen takana?  Pulitzerin palkinnon voittanut journalisti Seymour Hersh paljasti jo vuonna 2007 kuinka Saudi-USA liittouman salaisen sodankäynnin tavoitteisiin kuului Bashar al-Assadin hallinnon kaataminen Saudien rahoituksen turvin, minkä tarkoituksena oli avustaa Syyrian sisällä operoivia hallinnon vastaisia sunniradikaaleja mukaanlukien lännelle ja Israelille vihamielistä Al-Qaidaa.

Infowars raportoi kuinka salaiseksi luokiteltu syyskuun 11. tutkimuskomitean 28-sivuinen hallitusraportti paljastaa Saudien ja Bushin perheen syyllisyyden syyskuun 11. iskuihin.

Kaikki todistusaineisto näyttää siis viittaavan vahvasti siihen, että viisi vuotta riehuneen Syyrian sisällisodan vaatimien satojentuhansien ihmishenkien ja islamistien tappolistalle päätyneiden uhrien veri on viimekädessä Saudien huoneen käsissä, kuin myös kaikkien sen ulkomaisten ystävien ja liikekumppanien käsissä. Näistä Saudien ystävistä ja liikekumppaneista läheisin on tietysti Prinssi Charles. The Guardian itseasiassa raportoi 13. lokakuuta 2001 kuinka Prinssi Charles illallisti Osama Bin Ladenin veljen kanssa vain kaksi viikkoa syyskuun 11. iskujen jälkeen. Bin Ladenin perheellä on tunnetusti läheiset liikesuhteet Saudien kuningassuvun kanssa ja Osaman on väitetty olleen perheen “musta lammas”. Mutta tämä vanha tarina Osamasta perheen hylkiönä alkaa menettää yhä enemmän uskottavuuttaan, kun syyskuun 11. uhrien omaisten lakimiehet ovat alkaneet paljastaa al-Qaidan taloudellisen tuen tulleen suoraan Saudien dynastialta vähän ennen sen terrori-iskuja Yhdysvaltoihin. Se on tämän uuden maailmanjärjestyksen agendan anglo-amerikkalainen eliitti, joka on on ajanut suljettujen ovien takana NATO:n ja EU:n laajemispolitiikkaa itään, mikä on saanut Venäjän tuntemaan itsensä nurkkaan ahdetuksi eläimeksi.

Länsi tuki myös Ukrainan oranssia vallankumousta vuonna 2004, mikä käynnisti sen kymmenen vuotta kypsyneen kansannousun missä Ukrainan kansa potki virasta venäjämielisen presidentti Viktor Janukovytšin integroituakseen osaksi läntistä Eurooppaa. Putinin sotatoimet Krimillä maaliskuussa 2014 olivat ainoastaan looginen seuraus tästä lännen tuesta Ukrainan eurohenkiselle voimille, jotka Putin näki uhkaavan Venäjän alueellista yhtenäisyyttä. Jos siis lähdetään etsimään syyllisiä sille, mikä on johtanut maailman kolmannen maailmansodan partaalle, on lännellä tässä aivan yhtä suuri vastuu kuin idälläkin. Putinin yksipuolinen demonisoiminen ei ota huomioon sitä historiallista asiayhteyttä mistä tämä kaikki on saanut alkunsa. Lisäksi on huomioitava, että tähän johtanut historiallinen kehitys käynnistyi jo syyskuun 11. iskuista vuonna 2001. Tätä kymmenen vuotta myöhemmin seurannut Syyrian sisällissota ja Isiksen nousu on taas johtanut Euroopan historiansa pahimpaan pakolaiskriisiin sitten toisen maailmansodan juutalaisvainojen. Kysyn siis jälleen kerran: kuka olikaan se henkilö, joka seurustelee syyskuun 11. terrori-iskujen, Syyrian sisällissodan ja Isiksen valtaannousun “rättipäisten” rahoittajien kanssa? Aivan oikein, Walesin Prinssi Charles!

Tähän räjähdysherkkään maailmantilanteeseen Prinssi Charlesilla on jopa suurempi vastuu kuin Bushilla, Putinilla ja Obamalla yhdessä. Eikä tätä tilannetta paranna yhtään se, että hän alkaa lietsoa venäjävastaisuutta syyttämällä Putinia “uudeksi Hitleriksi”. Prinssi Charlesin oma ideologinen suuntautuminen islamofasismiin ja ekofasismiin yhdessä hänen perheensä historiallisten suhteiden kanssa Kolmanteen Valtakuntaan, tekee hänestä itsestään tosin paremman ehdokkaan “Hitler II” rooliin kuin Putinista. Ainoastaan viikset erottavat vanhan Aatun Walesin Prinssistä. Muistakaamme, että edellinen Walesin Prinssi oli tämän samaisen Aatun lähimpiä liittolaisia koko Euroopassa. “Ei omena kauas puusta putoa”, kuten kuuluu jo vanha sananlasku. Mutta entäpä Prinssi Charlesin poliittinen tuki Tiibetin itsenäisyyttä ajavalle ja maanpaossa elävälle Dalai Lamalle? Ilman kunnollista historian tietoa moni ei ymmärrä mistä siinä on todellisuudessa kyse. Tätä tarkastelen seuraavaksi.

Dalai Lama ja myytti Himalajan Paratiisista. 

14. Dalai Lama eli oikealta nimeltään Tenzin Gyatso on hyvin suosittu johtaja lännessä ja hänen rauhanomainen ja väkivallaton retoriikkansa on saanut monet näkemään hänet jonkinlaisena “Tiibetin Gandhina”. Tämä Tiibetin itsehallintoa ajava buddhalaisjohtaja, joka väittää syntyneensä jumalallisen Avalokiteśvara (mikä merkitsee: Herra, joka katsoo alas) Bodhisattvan inkarnaatioksi, sattuu olemaan myös Prinssi Charlesin hyvä ystävä. Dalai Laman suosiosta lännessä kertoo jotain vuoden 2008 Bekingin kesäolympialaisten olympiasoihdun matkan häirintä, kun vapaan Tiiben puolesta kokoontuneet aktivistit kerääntyivät osoittamaan suurin joukoin mieltään erityisesti Pariisissa ja Lontoossa. Myös Prinssi Charles oli näiden aktivistien joukossa. Guardianin uutisen mukaan tammikuulta 2008: “Walesin Prinssin päätöstä olla osallistumatta Pekingin Olympialaisiin käytetään laukaisualustana kansainväliselle kampanjalle taivuttamaan julkiset hahmot boikotoimaan kisoja.” Tällä kertaa Prinssin toimissa ei siis ollut kyse enää pelkästä diplomaattisesta loukkauksesta valtion juhla-aterialla vaan hyvin harkitusta yrityksestä vaikuttaa julkiseen sanaan mobilisoidakseen julkisten vaikuttajien ja kansalaisaktivistien joukot verbaaliseen sotaan Kiinan hallintoa vastaan. Näiden julkisten vaikuttajien joukossa on mm. buddhalaisuuteen kääntynyt Hollywood-tähti Richard Gere.

Paljastan kohta sen miksi Prinssi Charles on niin kiinnostunut Tiibetin itsenäisyydestä, mutta sitä ennen sanon muutaman sanan tästä läntiseen ajatteluun pesiytyneestä Tiibetin myytistä, mikä koostuu kahdesta sitkeästi elävästä uskomuksesta. Nämä ovat: rauhanomaisen buddhalaisuuden harhakuva ja myytti paratiisimaisesta yhteisöstä, minkä oletaan vallinneen Tiibetissä ennen Kiinan miehitystä vuonna 1959 ja 14. Dalai Laman karkotusta. Koska nämä myytit ovat ruokkineet Dalai Laman lännessä lietsomaa Kiinan vastaista politiikkaa, on syytä olla hieman paremmin perillä Tiibetin historiasta Dalai Laman teokratian alla. 14. Dalai Lama saattaa esiintyä maailmalle lammasmaisena hengellisenä johtajana, mutta hänen edeltäjänsä olivat pikemminkin raatelevia susia. Lännen New Age henkiset ajattelijat ovat tähdentämässä jatkuvasti idän panteististen ja polyteististen uskontojen ylivoimaisuutta lännen monoteistiin uskoihin nähden, joiden historiaa ovat varjostaneet väkivaltaiset sodat ja alkuperäiskansojen maiden haltuunotto. Tosiasiassa Buddhalaiset ovat käyneet yhtälailla verisiä sotia niin toisiaan kuin muita uskontoja vastaan Thaimaassa, Burmassa, Koreassa ja Japanissa. Michael Parenti kertoo:

Mutta monet nykypäivän buddhistit Yhdysvalloissa väittäisi, ettei mikään tästä sovellu Dalai Lamaan ja Tiibetiin, jota hän hallitsi ennen kiinalaisten ratsiaa vuonna  1959. Dalai Laman Tiibet, he sanovat, oli hengellisesti suuntautunut kuningaskunta, vapaana egoistisesta elämäntyylistä, tyhjästä materialismista, turhista tavoitteista, ja turmelevista paheista, jotka ympäröivät modernia teollistunutta yhteiskuntaa. Läntiset uutismediat, joukko matkailukirjoja, novelleja ja Hollywood filmejä ovat esittäneet Tiibetiläisen teokratian todellisena Shangri-Lanina [Aku Ankan ystävät saattavat tunnistaa tämän Himalajan vuoristossa sijaitsevan myyttisen paikan Carl Barksin vuoden -54 Roope-setä tarinasta Tralla La, kirj. huom.] ja Dalai Laman viisaana pyhimyksenä, “suurimpana elävänä ihmisolentona,” kuten näyttelijä Richard Gere intoili.

Dalai Lama itse antoi tukea tälle idealisoidulle kuvalle Tiibetistä sellaisissa lausunnoissa kuin: “Tiibetin sivilisaatiolla on pitkä ja rikas historia. Läpitunkeva buddhalaisuuden vaikutusvalta ja elämän ankaruus keskellä koskemattoman ympäristön laajoja viheralueita, johti yhteiskuntaan mikä oli omistettu rauhalle ja harmonialle. Me nautimme vapaudesta ja onnellisuudesta.” Tosiasiassa Tiibetin historiassa lukee hieman eri tavalla. 1200 -luvulla Keisari Kublai-kaani loi ensimmäisen Suur-Laman, joka hallitsi kaikkien muiden lamojen ylitse kuin mahtava paavi piispojansa. Useita vuosisatoja myöhemmin Kiinan Keisari lähetti armeijan Tiibetiin tukeakseen Suur-Lamaa, kunnianhimoista 25-vuotiasta miestä, joka antoi silloin itsellensä tittelin Dalai (Meri) Lama, koko Tiibetin hallitsija. Tässä on melkoinen historiallinen ironia: ensimmäinen Dalai Lama oli asetettu valtaan kiinalaisen armeijan taholta.

Parenti jatkaa kertomalla Dalai Laman hallitseman teokraattisen Tiibetin armottomasta feudaalisesta luokkayhteiskunnasta missä luostarit keräsivät yhteiskunnan varallisuuden aristokraattisten perheiden ja korkea-arvoisten munkkien ja lamojen taskuihin. Näitä lamoja ei siis taloudellinen lama pahemmin vaivannut. Alemman luokan papisto ja talonpoikaisluokka eli kuitenkin jatkuvassa puutteessa ja nälässä. Tiibetillä oli myös oma armeija, joka piti yllä järjestystä hallitsevan luokan eduksi ja vangitsi karanneet tai kapivoivat maaorjat. Tässä niin kutsutussa Tiibetin “Paratiisissa” vain 10 000 väestöstä koostui kauppiaiden hyvin toimeentulevasta “keskiluokasta”. Useat tuhannet muut olivat kerjäläisiä ja osa väestöstä syntyi orjiksi, jotka saivat elantonsa palvelemalla isäntiensä talossa. Vuonna 1953 suurin osa maalaisväestöstä – noin 700 000 reilun miljoonan ihmisen kokonaisväestöstä – eli yhä maaorjuudessa (maaorjuushan päättyi Euroopassa jo useita vuosisatoja aikaisemmin). Maaorjuus merkitsi sitä, että ihmiset olivat sidottu palvelemaan maaherran omistamilla mailla ja heille sallittiin vain pieni maa-palsta heidän oman ruokansa kasvattamiseksi.

Maaorjilla ei ollut oikeutta koulutukseen tai sairaanhoitoon ja he viettivät suuren osan elämästään maalla palvellen joko luostareita, korkea-arvoisia lamoja tai sekulaareja aristokraatteja. Pohjimmiltaan he olivat heidän maaherrojensa orjia, jotka kertoivat heille mitä viljaa tulee kasvattaa ja mitä eläimiä hankkia. He eivät myöskään voineet avioitua ilman isäntiensä tai lamojen lupaa. Heidän omistajansa saattoivat myydä heitä tai alistaa kidutukselle ja murhille. Anna Louise Strongin haastattelema karannut maaorja sanoi nähneensä kiinalaiset sotilaat vapauttajina, sillä palvellessaan maaorjana Dalai Laman hallitsemassa Tiibetissä, hänet “altistettiin alituiseen puurtamiseen, nälkään ja kylmyyteen kykenemättömänä lukemaan tai kirjoittamaan eikä hän tiennyt mistään mitään.” Karattuaan tästä kaikesta paremman elämän toivossa, tätä maaorjaa rangaistiin julmalla kidutuksella. Tiibetin uskonnollinen papisto ei protestoinut taloudellista eriarvoisuutta ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Buddhalaisuudessa nimittäin uskotaan karman lakiin, jonka mukaan jokaisen yksilön epäonni ja kärsimys tässä ajassa on seurausta edellisessä elämässä tehdyistä synneistä mihin ihmisen on turha hakea vapautusta muutoin kuin jälleensyntymisen kautta.

Etuoikeutettu elämä on taas palkkio edellisen elämän hyvistä töistä. Tällainen usko karmaan ja jälleensyntymiseen, joka on vallitsevaa kaikissa idän uskonnoissa, pitää yllä uskonnon sallimaa hyväksikäyttöä ja vääryyttä. Tällainen on täysin poissa juutalaiskristillisestä uskosta, joka painottaa kaikkialla Raamatussa vääryyden ja eriarvoisuuden poistamisen tärkeyttä oikeamielisen Jumalan edessä, joka on luonut kaikki ihmiset yhdestä ja samasta suvusta Hänen kuvikseen. Tiibetin papisto syyllistyi lisäksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Parentin mukaan “pojat otettiin säännöllisesti heidän perheiltään ja tuotiin luostareihin munkin koulutusta varten. Siellä he tulivat sidotuksi eliniäkseen. Munkki Tash-Tsering raportoi sen olleen yleistä, että talonpoikien lapsia hyväksikäytettiin seksuaalisesti luostareissa. Hän itse oli uhri toistuville lapsuuden raiskauksille ei kauan sen jälkeen, kun hänet otettiin luostariin yhdeksän vuoden iässä.” Parenti kertoo myös hirvittävistä kidutuksista mitä Tiibetin köyhä luokka joutui kärsimään tässä “Shangri-Lanin maidon ja hunajan ihmemaassa”.

Dalai Laman Tiibetissä kidutus ja silpominen – mukaanlukien silmien painaminen, kielten repiminen ulos, lamaannuttaminen ja käsien ja jalkojen amputaatio – olivat suosittuja rangaistuksia, joita aiheutettiin varkaille, paenneille maaorjille ja muille “rikollisille”. Matkallaan Tiibetin lävitse 1960 -luvulla, Stuart ja Roma Gelder haastattelivat entistä maaorjaa, Tsereh Wang Tueita, joka oli varastanut kaksi luostarille kuulunutta lammasta. Tämän takia hänen kaksi silmäänsä oli painettu ulos ja hänen kätensä silvottu käyttökelvottomaksi. Hän selittää miksi ei ole enää buddhisti: “Kun pyhä lama käski heidän sokaista minut ajattelin, ettei uskonnossa ole mitään hyvää.” Jotkin läntiset vierailijat vanhaan Tiibetiin huomautti nähneensä useita amputoituja. Koska se oli buddhalaisen opetuksen vastaista ottaa ihmiselämä, jotkin rikoksentekijät piestiin ankarasti ja “jätettiin sitten Jumalalle” jääkylmään yöhön kuolemaan. “Rinnakkaisuudet Tiibetin ja keskiaikaisen Euroopan välillä ovat huomiota herättäviä,” päättelee Tom Grunfeld kirjassaan Tiibetistä. Jotkin luostarit pitivät yksityisiä vankiloitaan, raportoi Anna Louise Strong.

Vuonna 1959 hän vieraili kidutusvälineiden näyttelyssä, joita oli käytetty Tiibetin yliherrojen taholta. Siellä oli kaikenkokoisia käsirautoja, mukaanlukien lapsille tarkoitettuja, instrumentteja nenien ja korvien silpomiseksi ja käsien murtamiseksi. Silmien painamiseen oli erityinen kivilaatta kahden reiän kanssa, joita painettiin alas pään yli niin, että silmät pullistuivat ulos jolloin ne saattoivat olla paljon helpommin revittävissä ulos. Oli välineitä polvilumpioiden ja kantapäiden viipalointiin tai jalkojen lamaannuttamiseen. Oli tulisia poltinrautoja, ruoskia ja erityisiä työvälineitä sisälmysten poisottamiseksi. Näyttely esitti uhrien valokuvia ja todistajanlausuntoja, jotka olivat sokaistu tai ruhjottu tai kärsivät amputaatiosta varkauden vuoksi. Siellä oli paimen, jonka herra oli hänelle velkaa yanissa ja vehnässä mutta kieltäytyi maksamasta. Joten hän otti yhden herransa lehmistä; tästä syystä hänen kätensä katkaistiin. Toiselta karjapaimelta, joka oli vastustanut hänen herraansa kun tämä yritti viedä hänen vaimoa, murrettiin kädet. Oli kuvia kommunistisista aktivisteita ilman nenää ja ylähuulia ja nainen, joka oli raiskattu ja sitten hänen nenänsä leikelty pois.

Teokraattinen despotismi oli ollut käytäntö sukupolvien ajan. Englantilainen vierailija Tiibetiin vuonna 1895, Tohtori A. L. Waddell, kirjoitti tiibetiläisen väestön olleen “munkkien suvaitsemattoman tyrannian alla” ja paholaisen taikauskot olivat muovanneet ihmiset elämään pelossa. 1904 Perceval Landon kuvasi Dalai Laman hallintoa “sorron koneeksi” ja “esteeksi kaikelle ihmisten elinolojen parantamiselle.” Tuohon aikaan toinen englantilainen matkailija, Kapteeni W.F.T. O’Connor, havainnoi että “suuret maanomistajat ja papit… käyttävät kukin despoottista valtaa josta ei voi valittaa,” samalla kun ihmiset ovat “sorrettu luostarilaitoksen ja pappiskunnan kaikkein hirviömäisimmän kasvun johdosta mitä maailma on koskaan nähnyt.” Tiibetin hallitsijat, kuten nuo Euroopassa keskiajalla, “takoivat lukemattomia orjuuden aseita, jotka oli keksitty alentavista legendoista ja kannustivat taikauskon henkeä” tavallisen väestön joukossa. Vuonna 1937 toinen vierailija, Spencer Chapman, kirjoitti “Lamaistinen munkki ei käytä aikaansa palvellakseen tai opettaakseen kansaa eikä maallikot osallistu luostareiden palveluihin. Kerjäläinen tien vieressä ei ole mitään munkille. Tieto on vartioitu kateellisesti vain luostareiden yksinoikeudeksi ja käytetty heidän valtansa ja varallisuutensa lisäämiseksi.”

Myyttisen Shangri-Lanin tai Aku Ankasta tutun Tralla Lan todellinen historia näyttää olleen siis paremminkin maanpäällinen helvetti kuin maanpäällinen paratiisi. Niin säälimätön massamurhaaja kuin Mao Zedong on sitten ikinä ollutkin, Tiibetissä hänen politiikkansa ei ollut vain maan miehitys vaan sosiaalisten uudistusten toteuttaminen saadakseen Tiibetin sorretun väestön puolellensa. Juuri tavallisen väestön tyytymättömyys Dalai Laman hallintoa kohtaan johti kansannousun nopeaan kuivumiseen. Hugh Deane kirjoittaa: “Monet lamoista ja eliitin papistosta ja enemmistö armeijasta liittyi kansannousuun, mutta pääväestö ei, varmistaen siten sen epäonnistumisen.” Parenti kertoo, että “Mitä ikinä vääryyksiä ja uusia sorron muotoja kiinalaiset sitten toivatkin Tiibetiin vuoden 1959 jälkeen, he lopettivat orjuuden ja palkattoman työvoiman maaorjuuden. He lopettivat murskaavat verotukset, aloittivat työstää projekteja ja vähensivät suuresti työttömyyttä ja kerjäämistä. He rakensivat ainoat sairaalat, jotka ovat olemassa maassa ja asettivat sekulaarin koulutuksen rikkoen siten luostareiden koulutuksellisen yksinvallan. He rakensivat juoksevan veden ja sähköhuollon Lhasassa. He panivat lopun myös selkäsaunoille, silpomisille ja amputaatioille rikosten rankaisumuotona.”

Vaikka monet Tiibetissä haluavat demokratiaa ja vapautta Kiinan keskusvallasta, vain harva kansasta haluaa enää takaisin Dalai Lamojen feudaalista Tiibetiä. The Washington Post kertoi heinäkuussa 1999: “Harvat tiibetiläiset toivottaisivat tervetulleeksi korruptoituneiden aristokraattisten klaanien paluun, jotka pakenivat hänen [14. Dalai Laman] kanssaan vuonna 1959 ja jotka muodostavat pääosan hänen neuvonantajistaan. Esimerkiksi monilla Tiibetin maanviljelijöillä ei ole intressiä luovuttaa heidän maitaan, jotka he hankkivat Kiinan uudistusten aikana. Tiibetin entinen orja sanoo, etteivät myöskään he halua aikaisempien herrojensa palaavan valtaan.” Tiedän kyllä, että Dalai Lama saattaa vaikuttaa mukavalta hepulta, joka puhuu usein rauhasta, rakkaudesta ja väkivallattomuudesta. Hän on myös tuominnut hänen edeltäjiensä taloudelliseen sortoon perustuneen hallinnon. Itseasiassa hän on sanonut olevansa “puoliksi Marxisti ja puoliksi buddhalainen” kannatten siis varallisuuden uusjakoa taloudellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kritiikkini ei nyt koske Dalai Lamaa henkilökohtaisesti. En sano, etteikö hän ajattelisi hänen kansansa parasta.

Mutta tämä vuosikymmeniä lännessä viljelty myytti buddhalaisen uskonnon ja etenkin siihen perustuneen teokraattisen hallinnon väkivallattomuudesta, ei vastaa ollenkaan historian karuja tosiasioita. Tämä myytti on myös osaltaan edistänyt lännen innokasta tukea Tiibetin asialle ja Dalai Lamalle, joka voitti vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon hänen työstään väkivallattoman vastarinnan hyväksi. Aina hänen vastarintansa ei ole kuitenkaan ollut täysin väkivallatonta. USA:n ulkoministeriä tunnusti vuonna 1998, että se rahoitti 60 -luvulla Laman maapaossa elävää hallintoa 1,7 miljoonalla dollarilla vuodessa. Tämä raha tuli CIA:n kautta ja “Dalai Laman oma organisaatio on itse julkaissut lausunnon, joka myöntää saaneensa miljoonia dollareita CIA:lta 1960 -luvun aikana lähettääkseen aseistettuja partioita Tiibetiin heikentämään Maoistista vallankumousta.” Vaikka Lama itse tienasi vuodessa 186 000 $ CIA:lta, hän ei ole suostunut myöntämään, että olisi toiminut suoraan CIA:n laskuun. Oli hän sitten CIA:n agentti tai ei, tämä tapaus osoittaa sen kuinka Tiibetin asiaa ovat käyttäneet hyväkseen myös läntiset vallat kommunismin vastaisten intressiensä edistämiseksi. Tästä päästäänkin siihen miksi on naivia kuvitella, että Prinssi Charlesin tuki Dalai Lamalle johtuisi vain solidaarisuudesta Tiibetin kansaa kohtaan. Panoksena on myös edesmenneen Brittiläisen Imperiumin taloudelliset ja geopoliittiset intressit Kauko-Aasiassa.

Tiibet hakaristin varjossa

Tiibetiläisen teokratian romanttista myyttiä on ollut edistämässä etenkin Heinrich Harrerin vuonna 1952 julkaistu bestseller Seitsemän vuotta Tiibetissä, josta Hollywood teki vuonna 1997 Brad Pittin tähdittämän elokuvan. Myöhemmin paljastui, että Harrerin oli ollut toisen maailmansodan aikana kersantti Hitlerin SS eliittijoukoissa. Harrer, joka ystävystyi sodan jälkeen nykyisen Dalai Laman kanssa, kirjoitti kirjansa perustuen näihin sodan jälkeisiin retkikuntiinsa Tiibetissä. Hänen ensimmäinen yrityksensä ylittää Himalajan vuoristo matkallaan Nanga Parbatiin tapahtui osana saksalaista retkikuntaa jo 1939. Tämä oli samoihin aikoihin kun SS:n ylipäällikkö Heinrich Himmler lähetti toisen retkikunnan Tiibetiin tarkoituksenaan etsiä arkeologisia todisteita arjalaisen herrarodun tiibetiläisestä alkuperästä. Natsi-Saksan hakaristi oli lainattu tietysti buddhalaisten ja hindujen vuosituhansia vanhoista uskonnollisista symboleista ja Himmler itse oli intohimoinen okkultisti, jonka kiinnostus Tiibetiä kohtaan oli peräisin läntisen okkultismin äidin Helena Blavatskyn teoksesta Salainen Oppi (1888) jossa hän opetti arjalaisen rodun olevan ihmiskunnan evoluution viimeisin kehitysaste.

Aikaisemmassa kirjassaan Paljastettu Isis hän opetti tämän esoteerisen oppinsa olevan peräisin “Salaisen Veljeskunnan Mestareilta”, jotka ohjasivat ihmiskunnan kehitystä Himalajalla sijaitsevassa myyttisessä Shambalassa. Hän myös väitti olleensa “fyysisessä kontaktissa näiden mestareiden maanpäällisten edustajien kanssa Tiibetissä” . Läntisen okkultismin juuret johtavat siis suoraan Tiibetiin ja sen buddhalaiseen luostarikuntaan josta se on kulkeutunut Madame Blavatskyn kautta Natsi-Saksan hierarkiaan. Himmlerin tutkimusretkien ansiosta myös SS kenraali Heinrich Harrerin kiinnostui Tiibetistä ja kirjoitti kokemustensa pohjalta romaanin, joka on vaikuttanut olennaisesti läntisen sivilisaation tukeen Dalai Lamalle. Ei ole myöskään satunnainen linkki se, että Tiibetin asia vetää tänään puoleensa juuri Prinssi Charlesin kaltaisten henkilöiden tuen. Prinssi Charles on nimittäin Hitlerin ja Himmlerin tapaan esoteerisen okkultismin innokas seuraaja. Kirjassaan Harmony (2010) hän esimerkiksi ylistää Blavatskyn opetuslasta Rudolf Steineriä.

Suuri peli ja sen paluu

Edellä kerrottu natsilinkki muodostaa Charlesin Tiibetiä koskevan intoilun hengellisen ulottuvuuden. Seuraavaksi tarkastelemme sen geopoliittista taustaa. Jos olet perehtynyt yhtään Etelä- ja Kauko-Aasian menneen 200 vuoden takaiseen historiaan, sinulle ei pitäisi tulla yllättyksenä se, että Kiinan alueellisen yhtenäisyyden hajottaminen sattuu kiinnostamaan juuri Yhdistyneen Kuningaskunnan tulevaa päämiestä. Iso-Britannia on nimittäin ollut kiinnostunut Tiibetin hallinnasta jo 150 vuotta. Tiibetin historiaa koskeva Wikipedian artikkeli kertoo Iso-Britannian aloittaneen kartoittaa Tiibetiä salaa 1865. Lopulta vuonna 1903 Brittiläisen Imperiumin sotajoukot Intiassa käynnistivät Tiibetin miehityksen. Miehitys eteni aina Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan asti jolloin 13. Dalai Lama pakeni Mongoliaan ja myöhemmin Kiinaan. Kun Brittiläiset joukot joutuivat perääntymään vuosi myöhemmin, Tiibetin lamat ja buddhalaiset fanaatikot aloittivat kostoksi kristittyjen lähetystyöntekijöiden ja heidän käännynnäistensä teurastamisen (ja mistäköhän päin se väkivallaton buddhalaisuus taas löytyikään?).

Vuonna 1910 Kiina itse tunkeutui Tiibetiin liittääkseen alueen suoran hallintonsa alle, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin Tiibet itsenäistyi Kiinan viimeisen keisarillisen Qing-dynastian kaatuessa Kiinan tasavallan tieltä. Tätä itsenäisyyttä kesti aina Maon johtamaan miehitykseen asti 50 -luvulla vaikka kiinalaisten lähteiden mukaan Tiibet oli osa Kiinaa jo ennen tätä eikä Tiibetin itsenäisyydelle löytyisi siten laillisia perusteita. Tiibethän liitettiin Kiinan suojelualueeksi jo vuonna 1720. Tänään suurin osa maailman kansoista kuin myös Yhdistyneet Kansakunnat tunnustavat Tiibetin osaksi Kiinan valtiota. Asian ydin on nyt kuitenkin siinä, että Kiinan politiikka Tiibetin alueen liittämiseksi suoran hallintonsa alle käynnistettiin jo vuonna 1910 ja tämä politiikka oli seurausta nimenomaan Brittiläinen Imperiumin edustamasta uhasta 1900 -luvun alussa. Se oli Elisabet II:n isoisoisä Edvard VII, joka hallitsi tuohon aikaan Britannian imperialistista ulkopolitiikkaa. Nyt Elisabet II:n esikoinen on jälleen Tiibetin lumoissa ja sinä uskot ettei sillä olisi mitään tekemistä tämän historiallisen asiayhteyden kanssa. Näillä kahdella asialla on hyvinkin paljon tekemistä toistensa kanssa. Brittiläinen Imperiumi saattaa olla tosin historiaa, mutta sama ei koske sen hallitsevan eliitin ulkopoliittisia päämääriä.

Etenkin Britannian kuningashuoneella on ollut hyvin vahva kiinnostus palauttaa sen 1800 -luvun imperialistinen politiikka osana nykyistä maailmantilannetta. Monet lännen Venäjä-asiantuntijat viittaavat Vladimir Putiniin “Venäjän uutena tsaarina”, joka haluaa palauttaa 1800 -luvun aikaisen Venäjän keisarikunnan imperialistisen vallan. Mutta jos tämä pitää paikkansa Putinin kohdalla, yhtä paljon sama pätee lännessä Prinssi Charlesiin. Englannin tulevan kuninkaan kaiho kuningaskuntansa mennyttä suuruutta kohtaan, paljastuu mm. julkisuuteen vuotaneissa Prinssin kirjeissä joissa hän kuvasi sisäisiä tuntemuksiaan vuoden 1997 TV-seremoniasta jossa Charles edusti Elisabet II, kun Hongkongin 150 vuotinen brittiläisvalta palautettiin Kiinan kansantasavallalle. Tätä palautusta on pidetty Brittiläisen Imperiumin viimeisenä hengenvetona. Hän kirjoitti syvästi murheellisena: ”Tällainen on Imperiumin loppu, huokaisin itsekseni”. Seremonian viralliset juhlapuheet eivät paljastaneet kuninkaallisen todellisia ajatuksia, mitkä hän vuodatti hänen päiväkirjaansa. Siinä hän puhui Kiinan poliitikoista hyvin halveksivaan sävyyn viitaten heihin ”kauhistuttaviksi vanhoiksi vahanukeiksi”.

Monissa lehtiartikkeleissa Charlesin Kiinan vastaisten ajatusten on sanottu selittyvän sillä, että hän on Dalai Laman ystävä ja Tiibetin itsenäisyyden tukija. Mutta paljon paremminkin tämä osoittaa sen, että hänen tukensa Dalai Lamalle johtuu siitä, että hän käyttää tätä lyömäaseena Kiinaa vastaan nostaakseen hänen avullaan kansainvälisen yhteisön solidaarisuuden Tiibetin asialle Kiinan vastaiseen rintamaan. Hänen ensisijaisena intressinään ei ole niinkään Tiibetin buddhalaisen väestön ihmisoikeudet, vaan halu palauttaa Iso-Britannian valta Etelä- ja Kauko-Aasiassa, jonka se menetti ensin Intiassa Mahatma Gandhin johdosta ja lopulta myös Hongkongissa johtuen Aasian talouskasvun aiheuttamasta Kiinan noususta maailman johtavien valtioiden joukkoon. Tällainen ajatus ei ole mitään kaukaa haettua spekulointia sillä maailmanpolitiikan johtavien asiantuntijoiden arvioissa nykyinen idän ja lännen välinen jännittyneisyys ja vastakkainasettelu johtuu pitkälti tästä 1800 -luvun suurvaltojen imperialistisen ulkopolitiikan jälkiseurauksista. He viittaavat nykyiseen voimapolitiikkaan “suuren pelin paluuna”. Saatat kysyä, että mistä ihmeen “pelistä” tässä on nyt oikein kyse?

Suuri peli oli 1800 -luvun kahden johtavan suurvallan Brittiläisen Imperiumin ja Venäjän Keisarikunnan välillä käyty kilpailu Keski- Etelä- ja Kauko-Aasian hallinnasta. Kun Venäjän tsaarien valta alkoi levitä kohti Keski- ja Etetä-Aasiaa, britit näkivät tämän uhkana heidän omalle vallalleen Intiassa, mitä he pitivät arvokkaimpana merentakaisena siirtomaanaan. Juuri Venäjän edustama uhka Brittiläiselle Intialle, sai Britannian tunkeutumaan Tiibetiin vuonna 1903. Tuo hyökkäys johti kahdenkeskiseen sopimukseen missä britit vakuuttivat Kiinalle “etteivät anastaisi Tiibetin aluetta tai yrittäisi sekaantua Tiibetin hallintoon” (Prinssi Charlesin tuki Dalai Lamalle voitaisiin nähdä tämän sopimuksen vastaisena). Kiina vastaavasti lupasi briteille ettei se sallisi Venäjän “tai minkään toisen ulkovallan sekaantua Tiibetin alueelle tai sen sisäiseen hallintoon”. Lopulta 1907 Britannia ja Venäjä sopivat keskenänsä, että he tunnustaisivat Kiinan vallan Tiibetistä ja etteivät he yrittäisi neuvotella Tiibetin kanssa ilman Kiinan hallituksen välittäjän asemaa. Tämä sopimus johti Suuren pelin päättymiseen, kun nämä kaksi suurvaltaa sopivat hallitsemistaan “rajalinjoista Persiassa, määräsivät ettei kumpikaan valta sekaantuisi Tiibetin sisäisiin asioihin, ja tunnustivat Britannian vaikutusvallan Afganistanista.”

Tuon sopimuksen historiallista painoarvoa kuvastaa se, että se merkitsi ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen syntymistä Venäjän, Ranskan ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä keskusvaltojen (Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Italia) vuonna 1882 solmimaa kolmiliittoa vastaan. Sodan syttyessä Italia jäi tosin keskusvaltojen ulkopuolelle ja sen paikan otti Turkin Ottomaani Imperiumi. Tiibetin lisäksi Suuri peli käytiin etenkin Persian (nykyisen Iranin) ja Afganistanin alueilla. Britit lähettivät sotajoukkonsa Afganistaniin vuosina 1839 – 42 ja 1878-80. Ensimmäisen Afgaanisodan päämääränä oli vaihtaa venäläismielinen emiiri Dost Mohammad brittien vasalliin Shuja Shah Durraniin tarkoituksena estää Venäjän vaikutusvallan kasvu brittien hallitseman Intian rajoilla. Myös Persia jaettiin Venäjän ja Britannian välisiin etupiireihin mitä eräs pilapiirtäjä kuvasi vuonna 1911 viereisellä piirroksella.

Vaikka Suuren pelin ensimmäinen vaihe päättyi tähän vuonna 1907 solmittuun sopimukseen, sen perintö jatkui vielä kylmässä sodassa, kun Brittien valta alkoi väistyä Lähi-Idässä ja Etelä-Aasiassa ja Neuvostoliitto käytti tätä valtatyhjiötä hyväkseen hyökkäämällä Afganistaniin 1979. Entisessä Persiassa Brittiläisen Imperiumin perilliseksi noussut läntinen liittouma anglo-amerikkalaisen maailmanvallan ja CIA:n johdolla tuki vallankaappausta missä Iranin johtoon asetettiin lännen intresseille myötämielinen Šaahi Mohammad Reza Pahlavi. Tämän lännelle ja Israelille ystävällisen yksinvaltiaan arvonimet olivat Shāhanshāh (Kuningasten Kuningas) ja Aryamehr (Arjalaisten Aurinko). Kun Šaahin valta päättyi vuoden 1979 vallankumoukseen missä Ruhollah Khomeini perusti Iranin islamilaisen teokratian, Iranilla on ollut aina siitä lähtien läheinen suhde Neuvostoliittoon ja sen seuraajaksi nousseeseen Venäjän federaatioon. Kylmän sodan aikana Venäjä rakensi lämpimät valtiosuhteet monien muidenkin lännelle vihamielisten islamilaisten maiden kuten Al-Assadin dynastian johtaman Syyrian kanssa. Tällaista ulkopolitiikkaa ohjaa siis periaate “viholliseni vihollinen on ystäväni”. Presidentti Putin sotii tänään Syyriassa juuri sen tähden, että hän haluaa säilyttää tämän vanhan liittolaisensa vallan läntisen liittouman tukemia kapinallisia vastaan.

Suuren pelin viimeisin vaihe käynnistyi Syyskuun 11. terrori-iskuista, jonka seurauksena Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtama liittouma aloitti sodan Afganistanin Talibaneja vastaan, jota kesti vuoden 2014 loppuun asti jolloin NATO ilmoitti luovuttavansa operaatioiden päävastuun Afganistanin hallinnon omille turvallisuusjoukoille. Nyt kun länsi on vetäytynyt Lähi-Idästä ja Irak ja Syyria on ajautunut veriseen sisällissotaan missä ISIS näyttelee pääroolia, Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen yrittämällä pitää Bashar al-Assadin johtaman Baath puolueen vallassa estääkseen Syyrian luisumisen lännen liittolaiseksi, kuten tapahtui Afganistanissa ja Irakissa Saddam Husseinin syrjäyttämisen seurauksena. Vaikka monet uskovat, että USA:n johtamissa Irakin ja Afganistanin sodissa oli kyse terrorismin vastaisesta taistelusta, totuushan oli se, ettei Saddamilla ollut mitään tekemistä syyskuun 11. iskujen kanssa eikä hän valmistanut myöskään ydinaseita. Yle kertoi tammikuussa 2008, että “The Center for Public Integrity -tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan Yhdysvaltain johto esitti kaksi vuotta ennen sotaa kestäneen ajanjakson aikana kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä Irakin yhteyksistä terroristiverkosto al-Qaidaan.” Lainaus Wikipediasta:

Vuonna 2004 Lutz Kleveman kirjoitti kirjan The New Great Game: Blood and Oil in Central Asia, mikä edesauttoi popularisoimaan termiä Uusi Suuri Peli linkittäen ilmaisun alueen mineraalivarojen tutkimukseen. Vaikka monille muille ihmisille suora Amerikan sotilaallinen sekaantuminen alueelle oli osa “terrorismin vastaista sotaa” enemmin kuin epäsuora läntisten hallitusten kiinnostus mineraalivaroihin, sellaiset kirjailijat kuin Eric Walberg ehdottaa että pääsy alueen mineraaleihin ja öljyputki reitteihin on yhä tärkeä tekijä. Vuoden 2001 syyskuun 11. Yhdysvaltoihin kohdistuneiden iskujen jälkiseurauksena, Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin yrityksessä avustaa Pohjoisliittouman afgaanikapinallisia poistaa Talibanin hallinto, mikä oli sallinut al-Qaidan käyttää harjoitusleirejä Afganistanin sisällä. Vuoden 2001 loppuun mennessä Taliban hallinto oli menettänyt sen hallintansa suurimmasta osaa maata jota se oli hallinnut ja sen johtajat olivat ylittäneet rajan Pakistanin heimoalueille.

Yhdysvaltojen sotavoimat ja heidän NATO liittolaisensa jäivät Afganistaniin ja tukivat Presidentti Hamid Karzainin hallintoa. Tämä johti uuteen geopoliittisen pyrkimykseen hallita ja saada vaikutusvaltaa alueella. Monet huomioitsijat ovat joko rinnastaneet nämä poliittiset salahankkeet Suureen Peliin mitä venäläiset ja britit pelasivat 1800 -luvulla, tai kuvanneet niitä osana Suuren pelin jatkuvuutta ja se on tullut vallitsevaksi aluetta koskevassa kirjallisuudessa, esiintyen kirjojen otsikoissa, akateemisissa lehdissä, uutisartikkeleissa ja hallitusraporteissa. Samalla kun energiavarat ja sotilaalliset tukikohdat ovat mainittu osana Suurta Peliä, niin on myös jatkuva töniminen strategisen edun vuoksi suurvaltojen ja alueellisten valtojen välillä Himalajan vuoristoisilla rajaseuduilla. 21. vuosisadalla Suuri Peli jatkuu.

Uuden suuren pelin käsitteessä ei nyt ole kyse mistään salaliittoteoriasta vaan asiasta, mikä myönnetään todelliseksi hallitusvallan ylimmissä portaissa asti. Vastaansanomaton todiste siitä, että Prinssi Charlesin Tiibetiä koskeva kiinnostus ei ole luonteeltaan humanitaarista vaan geopoliittista idän ja lännen välistä kilpailua Himalajan rajaseutujen strategisesta hallinnasta, tulee hänen omalta pikkuveljeltään. WikiLeaksin julkaisemassa Yhdysvaltojen suurlähetystön vuotaneessa sähkeessä raportoitiin lokakuussa 2008, että Prinssi Andrew, Yorkin Herttua, tuki uuden suuren pelin konseptia:

Puhutellen suurlähettiläälle suoraan, Prinssi Andrew kääntyi sitten alueelliseen politiikkaan. Hän sanoi rohkeasti, että “Yhdistynyt Kuningaskunta, läntinen Eurooppa (ja jatkeella te amerikkalaiset myös)” ovat nyt palanneet pelaamaan suurta peliä. Paljon eloisampana kuin koskaan, hän lausui ylimielisesti: “Ja tällä kertaa me aiomme voittaa!”

Charlesin oma pikkuveli siis myöntää, ettei läntinen liittouma mennyt Afganistaniin terrorismin tähden vaan hallitakseen alueen luonnonvaroja. Miksi tämän tulisi yllättää kun sama perhe on edesmenneen Osama Bin Ladenin verisukulaisten perhetuttuja. Ne jotka hyökkäävät ns. “syyskuun 11. totuus liikeen” väitteitä vastaan, jonka mukaan WTC:n kaksoistornit romahtivat hallitun räjäytyksen seurauksena eikä lentokoneiden törmäyksen aiheuttaman kerosiinitulipalon, sanovat että Osaman oma tunnustus sotisi salaliittoteoriaa vastaan. Mutta samalla he sivuuttavat sen linkin mikä Osamalla itsellään oli lännen eliittiperheisiin. Mikä ikinä onkaan totuus syyskuun 11. tapahtumista, siitä näyttää hyötyneen kaikista eniten juuri Britannian aristokraattinen eliitti, joka haluaa palauttaa sen kadonneen imperialistisen vallan Kauko-Aasiassa ja Himalajan jylhien vuoristoseutujen strategisesti tärkeässä ympäristössä. Mutta miten Himalajan vuoristoseudut liittyvät sitten Syyriaan ja sen sisällä riehuvaan sisällissotaan? Katso alapuoleista karttaa, mikä näyttää suuren pelin pelikentän laajuuden.

Tämä kartta näyttää tiekartan Harmageddoniin. Se totisesti todistaa, että Harmageddonin verilöyly on pian todellisuutta. Mutta tämä ei näytä huolettavan yhtään sotahullua Prinssi Andrewia, joka hihkuu intoa täynnä, että hän halaisi pelata uuden erän tätä mielenvikaista peliä nimeltä “Harmageddon”. Prinssi Andrew kertoo, että “Tällä kertaa me aiomme voittaa”, mutta tämä tulee tuskin tapahtumaan, kuten Asgar Mitha kirjoitti artikkelissaan ”Viimeinen suuri peli” syyskuussa 2008: “Kun maailma muuttuu yhä moni-napaisemmaksi, pienemmät vallat ovat hyppäämässä ylös ja seuraamassa Iranin johtoa. Se on nyt selvää, että uudistuneella suurella pelillä, tulee olemaan enemmän pelaajia ja enemmän kilpailua kuin oli Britannian ja Venäjän pelaaman pelin aikana 1800 – ja 1900 -luvuilla. Tässä pelissä oli ainoastaan yksi voittaja ja yksi häviäjä. Panokset joiden vuoksi peliä nyt pelataan ovat globaali ylivalta, energia, geo-poliittinen turvallisuus, uskonto ja taloudellinen kontrolli. On liian monta pelaajaa ruuhkaisalla shakkilaudalla ja kahdeksan ydinpuikkoa. Tämä voi hyvin olla viimeinen suuri peli, jossa ei ole voittajia tai häviäjiä.” Kuten huomaat yläpuolisesta kartasta, uuden suuren pelin strategisesti tärkeät alueet ulottuvat paljon laajemmalle seudulle kuin vain Himalajan ympäristöön.

Huomioi erityisesti alue, mikä on merkitty keltaisella viisikulmiolla. Tämä alue yhdistää viisi merta, Välimeren, Mustanmeren, Kaspianmeren, Persianlahden ja Punaisenmeren. Tämä alue sijoittuu globaalin epävakauden keskusvyöhykkeen ytimeen sillä juuri tällä alueella esiintyy nyt Irakin ja Syyrian sisällissota ja Israelin ja palestiinalaisten välinen päättymätön konflikti. Myös Itä-Ukraina missä Venäjä käy parhaillaan hiljaista sotaansa sisältyy tähän globaalin epävakauden vyöhykkeeseen. Pidä mielessä, että tämä kartta on laadittu yhdysvaltalaisen valtiotieteilijä ja kansainvälisen politiikan tutkija Zbigniew Brzezinskin määritelmien pohjalta jo vuonna 1998. Juuri Brzezinski oli se, jonka kirja The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1997) vaikutti Bushin hallinnon “ulkopoliittiseen ajatteluun, minkä mukaan Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvalta-statuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle.”  

Irakin ja Afganistanin sodissa ei siis ollut lopultakaan kyse mistään muusta kuin Yhdysvaltain yksinapaisen valtahegemonian ylläpitämisestä niin, että maailman energiavarojen hallinta saataisiin turvattua USA:n yksinoikeudeksi. Tänään Brzezinskin uumoilema Kiinan ja Venäjän nousu USA:n yksinvallan haastajaksi on jo todellisuutta. Brzezinskin mukaan myös voimistuneen Kiinan intressinä olisi siirtää oma shakkinappulansa Keski-Aasiaan ja Lähi-Itään kilpaillakseen maailmanvallasta USA:ta ja Venäjää vastaan. Obaman kaudella Yhdysvallat on tullut kuitenkin kasvavassa määrin heikoksi ja sen ulkopoliittinen valta on siirtymässä jälleen Euroopan ja Iso-Britannian – suuren pelin alkuperäisen pelaajan – käsiin. Myös Prinssi Andrewin kommentti osoittaa sen, että suuren pelin läntinen rintama on palaamassa jälleen USA:n kotkan sijasta Englannin leijonan johtoon. Lähi-Idän jatkuva epävakaus antaa maailman supervalloille tekosyyn, jonka avulle ne voivat vaatia voimapolitiikkaa alueen vakauden palauttamiseksi, mutta todellisuudessa he saattavat maailman entistäkin vaarallisempaan epäjärjestyksen tilaan. Seuraavaksi katsomme vielä sitä kuinka tällainen suuren pelin enteilemä historian kehitys ennustettiin Raamatun profetioissa ihmiskunnan viimeisestä suuresta sodasta, joka edeltää Jeesuksen Kristuksen paluuta maanpäälle.

Harmageddon vs. Googin sota

Kirjoitin kirjani neljännessä luvussa, että Ilmestyskirjan profetiaa Harmageddonin sodasta ja sen avainpelaajista ei voisi ymmärtää täysin selvästi ellei ymmärrä ensin uuden suuren pelin käsitettä. Suuren pelin alkuperäisiä kilpakumppaneita olivat Venäjän keisarikunta ja Brittiläinen imperiumi. Samoin tänään uusi suuri peli on palaamassa jälleen Britannian ja Venäjän keskinäiseksi nahisteluksi Kiinan tullessa nyt uutena pelaajana mukaan. Kuten jo sanoin artikkelin alussa, Englannin tulevan kuninkaan suustaan päästämät Venäjän ja Kiinan hallinnon vastaiset räjähdysherkät kommentit ja hänen halunsa palauttaa Britannian menetetty valta Kauko-Aasiassa, on viemässä tämän “pelin” juuri sen kaltaista tilanteeseen, mikä saattaa johtaa Ilmestyskirjassa ennustettuun Harmageddonin sotaan. Ilmestyskirja ennustaa, että seitsenvuotisen vihan ajan lopulla vain kuukausia ennen Jeesuksen paluuta syttyy globaali sota, joka vetää mukaansa kaikki maailman kansat (Ilm. 16:14). Tällaisia kaikki maailman kansat käsittäviä sotia on ollut tähän asti vain kaksi – ensimmäinen ja toinen maailmansota. Alla kuvatut kartat ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta näyttävät osaa ottaneet kansat.

Kuten huomaat, myös näissäkin sodissa osa kansoista pysyi puolueettomina eivätkä osallistuneet taisteluihin (esim. Ruotsi pysyi puolueettomana kummassakin sodassa). Mutta Harmageddonin sodassa ei yksikään maailman kansoista jää puolueettomiksi jos otamme Ilmestyskirjan kirjaimellisesti. Tämä poikkeaa aikaisemmista maailmansodista myös siinä mielessä, että sen sanotaan tappavan muutamassa kuukaudessa kolmannen osan ihmiskunnasta (Ilm. 9:15-16). Toinen maailmansota on ollut tähän mennessä historian tuhoisin sota jossa kuoli arviolta 50 – 80 miljoonaa ihmistä eli reilu 2 prosenttia sen ajan kahden ja puolen miljardin globaalista väestöstä. Kuinka siis näin suuri kuolleiden määrä muutamassa kuukaudessa olisi mahdollista ilman ydinaseiden olemassaoloa? Joten Ilmestyskirja kertoo, että täysmittainen ydinsota on vielä tulossa ennen Jeesuksen paluuta maanpäälle. Lainasin jo syyskuussa inquisitr.comin seuraavaa uutista.

Kolmannen maailmansodan käsittämätön helvetti ja kauhu oli vain minuuttien päässä tulossa karuksi ja brutaaliksi todellisuudeksi 66 erillisessä tilanteessa kuluneen puolentoista vuoden aikana, sanovat asiantuntijat. Jännite Vladimir Putinin Venäjän ja NATO voimien välillä on kaikkien aikojen suurin, ja kahta supervoimaa on varoitettu että heidän pitää löytää sopimus sotilasharjoitusten sääntöihin estääkseen konfliktin, joka johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Ydinaseiden lisäksi Ilmestyskirja ennusti Aasian räjähdysmäisen väestönkasvun 1900 -luvun lopulla, kun se viittaa idän 200 miljoonaiseen armeijaan – 20 kertaa suurempaan kuin toisen maailmansodan suurimmat armeijat. Mutta profetia kuvaa myös sodan eri osapuolia. Ensimmäinen maailmansota taisteltiin keskusvaltojen ja ympärysvaltojen välillä ja toinen maailmansota akselivaltojen ja liittoutuneiden välillä. Kummassakin sodassa sekä länsi että itä taisteli liittolaisina Euroopan keskeltä nousseita valtoja vastaan (poikkeuksena Japani, joka oli liittoutunut toisessa maailmansodassa Saksan kanssa). Mutta Ilmestyskirjan kuvaamassa maailmansodassa maailma ei enää jakaudu keskus- ja ympärysvaltoihin vaan itäiseen ja läntiseen liittoumaan. Tällaiseen Johanneksen näkemään idän ja lännen väliseen sotilasblokkiin maailma jaettiin kohta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Mutta kun kylmässä sodassa itäinen blokki oli Neuvostoliiton johdossa ja läntinen blokki USA:n johdossa, Ilmestyskirjan 16. luku kertoo, että vihan aikana itäinen blokki on Kauko-Aasian johdossa ja läntinen blokki Euroopan johdossa (ks. Ilm. 13:1, 16:12-14).

Maailman valtarakenteiden akseli siirtyy siis juuri ennen Jeesuksen paluuta USA:lta EU:lle ja entiseltä Neuvostoliitolta Kiinalle. Tämä on kaikkein tärkein syy sille miksi Imestyskirja ei olisi voinut toteutua vielä kylmän sodan aikoina vaikka monet odottivat Jeesuksen paluun tapahtuvan viimeistään vuoteen 1988 mennessä. Kylmän sodan aikana Eurooppa ei ollut vielä haastanut USA:n hegemoniaa tai Kiina Neuvostoliiton hegemoniaa, kuten tätä ennakoitiin jo Hal Lindseyn kirjoissa 70 -luvulla. Tällainen kehitys alkoi itää vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun Euroopan Unioni perustettiin Maastrichtin sopimuksella marraskuussa 1993 samaan aikaan kun Kiinan talouskasvu aloitti kiihtyvän nousunsa maailman toiseksi tai kolmanneksi suurimmaksi kansantaloudeksi heti EU:n ja USA:n jälkeen. Wikipedian mukaan Kiinalla on maailman toiseksi suurin armeija ja puolustusbudjetti. Wikipedia kertoo myös seuraavaa:

Kiinan kansantasavaltaa pidetään esiintulevana supervaltana johtuen sen suuresta ja vakaasta väestöstä ja sen nopeasti kasvavasta taloudesta ja sotilasmenoista ja kyvyistä. Kuitenkin, sillä on useita ekonomisia, poliittisia ja demograafisia ongelmia mitkä täytyy ylittää, jotta sitä voidaan pitää supervaltana. Se ei ole vielä niin vaikutusvaltainen kansainvälisellää areenalla kuin Yhdysvallat tai entinen Neuvostoliitto.

Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 sanottiin luoneen valtatyhjiön, joka jätti Yhdysvallat maailman ainoaksi supervallaksi. Tämä USA:n yksinapainen maailmanherruus oli silminnähtävää erityisesti syyskuun 11. iskujen jälkeen George W. Bushin uuskonservatiivisen hallinnon johtamissa Irakin ja Afganistanin sodissa. Tämä oli maailman tilanne 21. vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Mutta aina siitä lähtien kun Presidentti Barack Obama vannoi valansa, maailma on todistanut tämän supervallan sotilaallista rappeutumista ja kiihtyvää velkaantumista (USA:n velka on nyt lähes kaksinkertainen siihen nähden mitä se oli hänen virkansa ensimmäisenä vuotena). Presidentti Obaman viimeistään vuottaan elävä aikakausi on todistanut Vladimir Putinin nousua maailman johtavaksi valtionpäämieheksi. Tätä kuvastaa hyvin talouslehti Forbesin lista maailman mahtavimmista henkilöistä, joka äänesti viimevuoden marraskuussa Putinin jo kolmatta kertaa peräkkäin maailman ykkösjohtajan paikalle Angela Merkelin tullessa perässä ja Obaman jäädessä vasta kolmannelle sijalle. Mielenkiintoisesti Paavi Francis on ollut tässä listassa jo kolmatta kertaa peräkkäin neljännellä sijalla.

Väitän nimittäin, että Paavi Franciskus ja Prinssi Charles tulee nousemaan tämän listan kärkeen viimeistään vihan ajan puoliväliin mennessä, jolloin heidän valtaansa annetaan “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7, 12). Nyt Charles on alkanut jo uhitella Putinin yksinvaltaa hyökätessään häntä vastaan julkisesti ja syyttäessään häntä “uudeksi Hitleriksi”. Josif Stalin oli maailman mahtavin hallitsija 30 -luvun lopulla kunnes Hitler iski häneltä luulot pois, kun hän pääsi hetkellisesti tämän niskan päälle Operaatio Barbarossassa 40 -luvun alussa. Tuleeko germaanista sukujuurta oleva Prinssi Charles haastamaan samoin Putinin yksinvallan? Nouseeko hän EU:n johtoon kuten uumoilin tällaista jo kirjassani. Charlesin on raportoitu julistaneen jo vuonna 1992, että hän haluaa olla “Euroopan kuningas”. Hänen globalistinen agenda ja kolme historiallista puhettaan EU:n parlamentissa antaa jo osviittaa tästä skenaariosta yhdessä muiden profeetallisten edellytysten kanssa, kuten niiden mitkä edellyttävät hänen nousevan Kaarle Suuren ja Kaarle V:n seuraajaksi (ks. Antikristus harhat, osa 3: saksalainen Antikristus).

Putinin viimeaikainen nousu maailman ykkösjohtajan pallille vastaa täysin Raamatun profetioiden edellyttämää skenaariota mistä eskatologit ovat puhuneet jo vuosikymmeniä. Profeetta Hesekiel puhui nimittäin Googin sodasta, joka tapahtuu silloin kun Israelin heimo  on “tuotu pois kansojen seasta” ja syntynyt uudestaan valtioksi heidän muinaisille kotiseuduilleen (Hes. 38:8). Tuona aikana suuri valtiomahti hyökkää Israeliin “pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat” (j. 15). Jos katsomme karttaa Israelista katsoen “pohjan perillä” sijaitsee juuri Venäjä. Lisäksi Hesekiel kertoo tämän maan johtajan olevan “Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas”. Näillä ilmaisuilla on uskottu olevan selvä lingvistiikkaan eli kielentutkimukseen liittyvä yhteys monista kielistä löytyvään Venäjän Rus- alkuiseen nimeen. Jopa Wikipedia toteaa, että nimen “Rus’ alkuperä on voinut olla  voinut olla Volga-joen iranilaisessa nimessä (F. Knauer, Moscow 1901), kuin myös Hesekielen Roosissa”.  Samoin Mesekillä on arveltu olevan kielellinen yhteys Moskovaan ja Tuubalilla Tobol-jokeen ja sen varrella olevaan Tobolskin kaupunkiin.

Eräs tärkeimpiä todisteita Venäjän yhteydestä Hesekielen Googiin on profetiassa mainittu kansojen liittouma jota Googin ruhtinas johtaa Israelia vastaan. Kuten jo kerroin aikaisemmin, Neuvostoliitto rakensi kylmän sodan aikoina strategiset valtiosuhteet moniin lännen, Britannian ja Israelin vastaisiin islamilaisiin maihin, kuten Libyaan ja Sudaniin. Juuri tästä syystä Putin vastusti vuonna 2011 lännen tukemaa Gaddadin syrjäyttämistä aivan kuin se tänään vastustaa al-Aassadin vallaltapanoa. Se mikä Raamatussa mainitaan usein Etiopiana vastasi maantieteelliseltä sijainniltaan enemminkin nykyistä Sudania kuin sitä mikä tunnetaan tänään Etiopiana. Juuri Libya ja Etiopia mainitaan Hesekielen näyssä Googin liittolaisiksi ja samoin myös Iran. Keijo Lindeman kirjoitti kirjassaan Supervaltojen nousu ja tuho vuonna 1978 seuraavaa:

Hesekiel mainitsee, että Googilla on tulevassa sodassa liittolaisina mm. Persia (Irak tai nykyinen Iran), Etiopia (nykyinen Etiopia), Puut (nykyinen Libya), Goomer (Itä-Saksa ja Itä-Euroopan sosialistiset valtiot) ja Toogarman heimo (Etälä-Venäjän kasakat ja ehkä turkkilaiset). Daniel manitsee myös liibyalaiset ja etiopialaiset Pohjan kuninkaan liittoaisina sodassa. Tilanne vastaa täysin nykyistä maailmantilannetta. Ainoastaan Persia jos se tulkitaan nykyiseksi Iraniksi, ei vielä ole Neuvostoliiton leirissä. On kuitenkin mahdollista, että se  sisäisen vallankumouksen tietä lähitulevaisuudessa tulee Neuvostoliiton liittolaiseksi. (s. 168)

Vuosi myöhmmin tämän kirjoittamisesta tällainen vallankumous tapahtui, kun radikaali shiialaispappi Ajatollah Khomeini kaappasi vallan länsimieliseltä Šaahi Mohammad Reza Pahlavilta ja Iran siirtyi lännen leiriltä Amerikan vastaiseen idän leiriin. Etenkin kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinasetta tavoitteleva Iran on rakentanut Venäjään lämpimät valtiosuhteet. Maḥmūd Aḥmadīnezhādin presidenttikaudella (2005 – 2013) Iran nousi lännen ja Israelin vaarallisimpien vihamiesten joukkoon. Toinen esiemrkki eskatologien kaukonäköisyydestä on Hal Lindseyn kirja Jeesus Tulee (Kuva ja Sana, 1998) jossa hän esitti Hesekielen näyn perusteella seuraavan tarkkanäköisen ennusteen Boris Jeltsin (1991 – 99) paikan ottavasta Venäjän seuraavasta johtajasta:

On erittäin todennäköistä, että Venäjän seuraavasta presidentistä tulee se sotilaallinen voimatekijä, joka taivutetaan kohottamaan Venäjä sen entiseen suurvalta-asemaan. Hän tulee vetoamaan kansalaisten isänmaallisuuteen ja rakkauteen äiti-Venäjää kohtaan saadakseen heidän äänensä. Hän lupaa tempaista Venäjän eroon mafiasta. Hän lupaa nostaa jaloilleen moraalinsa menettäneet sotavoimaimat ja muodostaa niistä ylpeän ja taisteluvalmiin armeijan. Tämä kaikki sopii erittäin hyvin venäläisten tulevaan rooliin. Tulevan venäläisten mahtimiehen arvoituksellinen nimi on – Goog. Todennäköisesti hän on joku kenraali, jonka nimen olet jo kuullut CNN:n välityksellä. Uskon, että tämän sotilaallisen mahtimiehen täytyy astua kuvaan, ennen kuin Hesekielen tapahtumat alkavat toteutua (s. 100).

Eikö tämä olekin täydellinen luonnehdinta Presidentti Putinista? Ja se kirjattiin ylös kaksi vuotta ennen hänen virkakautensa alkamista toukokuussa 2000 ja 15 vuotta ennen kuin Forbes julisti Putinin maailman voimakkaimmaksi mieheksi. Tämä kirjoitettiin aikana jolloin kukaan ei olisi osana ennakoida vielä Itä-Ukrainan kriisin kaltaisia tapahtumia tai kylmän sodan uutta nousua. Kenties meidän kaikkien olisi korkea aika kiinnittää suurempaa huomiota siihen mitä Raamatun profetiat kertovat ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hesekielen näyn tutkimuksissa profetian tarkkanäköiset tulkitsijat ovat opettaneet jo vuosikymmeniä, että tuohon aikaan läntinen liittouma  – eli näyssä mainitut Tarsiin kauppiaat ja heidän liittolaisena Saba ja Dedan (nyk. Saudi-Arabia) – tulee olemaan hieman varpaisillaan Venäjän uudistuneen mahdin edessä, kun se heittää ilmaan vain ponnettoman diplomaattisen nootin Venäjän agressiosodista Lähi-Idän luonnonvarojen ryöstämiseksi: “Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?” (j. 13)

Olemme siis profeetallisella aikajanalla parhaillaan siinä kohtaa missä Hesekielen näky Googin sodasta on tulossa pian todelliseksi. Lainasin kirjani ensimmäisessä luvussa pastori David Wilkerson näkyä 70 -luvulta, jonka mukaan Venäjän hyökkäystä Israeliin edeltäisi sota Euroopassa, joka alkaa Venäjän käynnistämällä Norjan miehityksellä samalla kun Venäjän sotavoimat etenevät Itä-Euroopassa aina Saksaan asti (Lieneekö sattumaa, että MTV3:lla pyörii juuri parhaillaan norjalainen jännistyssarja nimeltä Miehitetty, joka kertoo Venäjän hyökkäyksestä Norjaan?). Tällaista skenaariota ovat vahvistaneet monet muutkin samankaltaiset näyt, kuten norjalaisnaiselle vuonna 1968 annettu näky mitä on lainattu myös kirjassani (tuo nainen ennusti myös kylmän sodan päättymisen, nykyisen pakolaiskriisin, digitaali ja satelliitti TV-lähetykset yms.). Viimeisimpien maailmantilanteiden valossa tämä kaikki on alkanut käydä yhä uskottavammaksi. Juuri parhaillaan Venäjä näyttää testaavan Suomen itärajan puolustusvalmiutta sallimalla pakolaisten laittoman maahanpääsyn. Samaan aikaan Saudi-Arabia ja Turkki uhittelee lähettävänsä maajoukot Syyriaan kapinallisten tueksi minkä Venäjän pääministeri Dmitry Medvedev on varoittanut johtavan maailmansotaan. Kolmas maailmansota voi olla vain päivien, viikkojen tai kuukausien päässä.

Wilkersonin näyssä Venäjän johtama hyökkäys Israelin maahan päättyy Jumalan yliluonnolliseen väliintuloon kansansa suojaksi (aivan kuin Hesekiel ennusti) ja samaan aikaan Venäjä vetää joukkonsa myös Euroopasta koska Kiina hyökkää sitä vastaan idässä. Eli Kiina taistelee siis lännen liittolaisena tuossa sodassa. Tämäkin viittaa siihen, ettei Googin sodassa ole kyse samasta konfliktista kuin Ilmestyskirjan 9. ja 16. luvun Harmageddonissa. Omissa tulkinnoissani olen paikantanut Googin sodan neljän hevosmiehen ja toisen sinetin kohdalle Ilmestyskirjan luvussa 6. Eikä tämä sijoitu, kuten jotkut tulkitsevat, vihan ajan puoleen väliin vaan neljä hevosmiestä edeltää seitsemän vuoden vihan aikaa (Danielin 70. vuosiviikkoa). Wilkersonin näky näyttäisi vahvistavan tämän kun se kertoo, että Venäjän johtamaa sotaa Eurooppaan ja Lähi-Itään seuraa Antikristuksen nousu ydistyneen Euroopan piiristä jonka jälkeen maailmaan luodaan uusi maailmanjärjestys, missä yhdistynyt Eurooppa näyttelee johtavaa osaa. Wilkersonin näky näyttää viittaavan sellaiseen skenaarioon, joka on mielestäni kaikkein yhdenmukaisin profetioiden kokonaiskuvalle.

Esimerkiksi Googin sota ei voisi ajoittua vihan ajan puoliväliin, koska Venäjän sotajoukkojen kerrotaan kaatuvan Israelin vuorille (Hes. 39:4). Hesekielen profetia ei siis sano, että Googin sotajoukot etenevät Jerusalemiin asti sillä Jumala varjelee kansaansa tuossa sodassa. Tämän on täysin vastakkainen kuvaus siihen nähden mitä profetiat kertovat tapahtuvan vihan ajan puolivälissä. Tuolloin Antikristuksen johtama kaikista pakanakansoista koostuva liittouma kukistaa Israelin ja alistaa Jerusalemin kolmen ja puolen vuoden ajaksi pakanoiden haltuun (Dan. 9:27, 11: 31, Sak. 14:2, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2, 12:14). Googin sodan täytyy siis edeltää tätä kaikkea ja näin ollen kaikkein loogisin johtopäätös on se, että se edeltää Antikristuksen Lähi-Itään luomaa seitsenvuotista rauhanliittoa (Dan. 9:27). Tämä liitto luodaan tämän suuren sodan jälkiseurauksena ja koska tuo sota miltei hävittää Israelin maailmankartalta, juutalaiset tervehtivät Antikristusta “uutena Kyyros Suurena” – kuin hän olisi heidän kauan kaivattu Vapahtajansa. Venäjän kukistumisen jälkeen sodan voittajat – EU ja Kiina – nousevat maailman taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen vallan huipulle.

Euroopan Unioni tulee olemaan Britannian ja Saksan johdossa ja sodan jälkeen maailmaan syntyneen uuden maailmanjärjestyksen johdosta Antikristus nousee hetkellisesti koko planeetan hallitsijaksi. Mutta vihan ajan lopulla osa maailman kansoista ja valtioliitoista – kuten Kiina ja Venäjä – eroaa tästä globaalista yhteisöstä. Danielin kirjan mukaan maailma jaetaan vihan aikana kymmeneen alueelliseen unioniin (ks. Antikristus harhat, osa 3: saksalainen Antikristus), mutta Antikristuksen nousu saa aikaan lopulta sen, että näistä unioneista kolme sanoo itsensä irti ja he liittoutuvat keskenänsä kukistaakseen Antikristuksen maailmanvallan (Dan. 7:24). Ilmestyskirjan 16. luku mainitsee idän kuninkaat osana tätä Antikristuksen läntisen vallan vastaista kansojen liittoumaa. Näiden idän kuninkaiden sanotaan ylittävän Eufrat-virta Irakissa (Eufrat tunnettiin Johanneksen aikana rajaviivana, mikä erottaa lännen idästä). Nämä idän valtakunnat koostuvat siis Eufratin idän puoleisista kansoista, kuten Iranista, Pakistanista, Intiasta ja Kiinasta. Ei ole epäilystäkään etteikö Kiinalla tulisi olemaan johtava rooli tässä idän liittoumassa. Johanneksen näyssä kerrotaan kuinka 200 miljoonan sotilaan aasialainen liittouma marssii Keski-Aasian lävitse kohti Pohjois-Israelia ja saapuu lopulta määräpaikaan, jonka nimi on Tel-Megiddo – nimi josta sana “Harmageddon” tulee.

Tuonne alueelle kokoontuvat lopulta kaikki maailman armeijat, myös Antikristuksen johdossa olevat läntiset armeijat, kunnes Jeesus Kristus palaa taivaasta valkoisella ratsullaan ja panee pisteen tälle hulluudelle. On melko mielenkiintoista, että juuri Tel Megiddo mainitaan ihmiskunnan viimeisen taistelun sotanäyttämöksi. Samalla alueella nimittäin käytiin myös maailman varhaisin historian kirjoihin merkitty taistelu Egyptin Faarao Thutmosis III:n joukkojen ja kanaanilaisten vasallivaltioiden välillä noin 1457 eKr. (E.R. Thielen kronologian mukaan israelilaisten exodus Egyptistä tapahtui suurin piirtein samoihin aikoihin). Myös ensimmäisen maailmansodan Lähi-Idän rintama huipentui Megiddon taisteluun syyskuussa 1918. Tuon taistelun seurauksena Elisabet II:n isoisän Yrjö V:n johtama Brittiläinen Imperiumi sai hallittavakseen Palestiinan (sis. myös nykyisen Jordanian) sekä Irakin samalla kun Syyria päätyi Ranskan hallintaan Ottomaani Imperiumi jaossa sodan jälkeen. Nämä tapahtumat ennustettiin Danielin kirjan 11. luvussa, kuten kerroin kirjani luvussa 11C. Palestiina ei tippunut brittien käsiin sattuman oikusta kuten monet uskovat. Briteillä oli nimittäin intressinä hallita Palestiinaa jo 1800 -luvulla, kuten paljastuu selvästi suuren pelin historiallisesta asiayhteydestä.

Vaikka suuri peli pelattiin ensisijaisesti Keski-Aasiassa, myös Lähi-Idästä, Balkanista, Krimin niemimaasta ja Kaukasiasta tuli sen sotanäyttämöitä monissa vaiheissa 1800 -lukua. Tämä näkyy esimerkiksi vuosien 1853 -56 Krimin sodassa missä Brittiläinen imperiumi soti kansainvälisestä hegemoniasta Ranskan rinnalla Venäjää vastaan eri puolin maailmaa mukaanlukien myös Itämerellä missä britit pommittivat Suomen rannikkoseutuja (vanha sotalaulu “Oolannin sota” tulee juuri tästä). Tuossa sodassa taistelut keskittyivät erityisesti Krimin niemimaalle, Kaukasiaan ja Balkanille – juuri niille alueille joiden hallinnasta itä ja länsi käy katkeraa sotaa myös näinä päivinä. Myös Lähi-Itä ja Palestiina oli ratkaisevassa asemassa tässä 1800 -luvun suuressa pelissä. Iso-Britannia oli nimittäin huolissaan Venäjän vaikutusvallan kasvusta myös Balkanilla jossa oli herännyt juuri voimakas kansallinen liikehdintä missä nämä kulttuurisesti Venäjään kuuluneet kreikkalaisortodoksiset maat pyrkivät irrottautumaan Turkin Ottomaani Imperiumin islamilaisesta vallasta. Venäjän keisarikunta käytti tätä tilaisuutta hyväkseen kasvattaakseen omaa vaikutusvaltaansa Balkanilla ja Välimerellä.

Brittien huoli tätä kehitystä kohtaan johtui erityisesti siitä, että Britanniassa oli tapana ajatella, että Belgian “Antwerben oli manner-eurooppalaisen vallan käsissä kuin Englannin rannikkoa kohti suunnattu pistooli ja Bagdad ja Persianlahti olisi Saksan (tai minkä tahansa suurvallan) käsissä Intiaan kohdistettu 42 senttimetrinen ase.” Toisin sanoen, se oli brittien omien etujen mukaista turvata Lähi-Idän hallinta ennen kuin tuo alue päätyisi jonkin kilpailevan suurvallan, kuten Ranskan, Venäjän tai Saksan hallintaan. Tämä oli pääsyy siihen miksi Napoleon I hyökkäsi ensimmäisinä sotatoiminaan Iso-Britanniaa vastaan Egyptiin ja Palestiinaan vuosina 1798 – 99. Näillä toimillaan hänen tarkoituksensa oli katkaista brittien kauppareitit Intiaan. Napoleonin sotaretken havahduttamina britit alkoivat pyrkiä estämään entistä hanakammin tällaisen skenaarion uusiutumista. Näin ollen he valtasivat Egyptin vuonna 1882 ja Palestiinan sekä Irakin 35 vuotta myöhemmin osana ensimmäisen maailmansodan taisteluita. Kun Britannia luopui Palestiinan hallinnasta vuonna 1948 juutalaisvaltion eduksi, tämä ei johtunut niinkään siitä, että se olisi halunnut luovuttaa tuon alueen vapaaehtoisesti.

Tämä johtui pikemminkin siitä, ettei heillä ollut enää resursseja pitää Pyhää Maata hallinnassa juutalaisten ja arabien jatuvan sotimisen vuoksi ja myös siitä johtuen, että siionistit alkoivat vastustaa mandaatin viimeisinä vuosina juutalaisten pakolaisten maahamuuttoa rajoittavaa brittien sortovaltaa tekemällä mm. terrori-iskuja brittiläisten viranomaisten päämajoihin, kuten King David hotelliin, jonka Irgun räjäytti vuonna 1946 91 ihmisen saadessa surmansa. Tämän lisäksi he menettivät Intian hallinnan vuonna 1947 (jolloin myös nykyinen ydinasevalta Pakistan syntyi) mistä syystä briteillä ei ollut enää intressejä Lähi-Idän hallintaan. Tämän pienen historian kertauksen avulla olen pyrkinyt valottamaan sitä historiallista kokonaiskuvaa josta voimme vetää tämän artikkelin lopulliset johtopäätökset ennen lopettamista.

Johtopäätös

Elämme parhaillaan hyvin mielenkiintoista aikaa. Vuosi 2016 on Presidentti Obaman viimeinen hallitusvuosi. MTV3 uutisoi 21. helmikuuta, että Hillary Clinton ja Donald Trump kohosivat esivaalivoittoihin tänä vuonna käydyssä presidenttikilvassa josta on jättäytynyt jo pois edellisen presidentin veli Jeb Bush. Trumpin poliittisesti epäkorrekti retoriikka ja suorapuheisuus on ollut harmina maailman punavihreälle eliitille, joka on pyrkinyt uuteen maailmanjärjestykseen missä Yhdysvaltain entinen suurvalta asema olisi historiaa ja sen paikan olisi korvannut EU-johtoinen punavihreille arvoille yhdistetty maailma. USA:n suurvalta aseman paluuta kuuluttava Trump on ollut piikkinä lihassa eliitin globalistiselle agendalle, joka on selvässä ristiriidassa USA:n intressejä vastaan. Tämän uutta maailmanjärjestystä ajavan eliitin johtohahmoihin lukeutuva miljardööri David Rockefeller kertoo kirjassaan Memoirs (2003), että hän on ylpeä siitä, että hänen perhettään on luonnehdittu “internationalisteiksi” ja syytetty “salaliitosta, joka työskentelee Yhdysvaltojen parhaita intressejä vastaan…. ja vehkeilystä toisten kanssa ympäri maailman rakentaakseemme paljon integroidumman globaalin poliittisen ja ekonomisen järjestelmän — yhden maailman niin sanotusti.”

Tuossa uutisessa kerrottiin myös kuinka eliitin punavihreää agendaa ajava Paavi Franciskus oli hyökännyt Trumpia vastaan sanoen, ettei hän voi olla kristitty koska hän “haluaa rakentaa vain muureja eikä siltoja”. Kuten jo kerroin tammikuussa artikkelissa “Paavi Francis etsii poliittista kumppania muuttamaan historiaa ennen paavillisen riemuvuoden loppua 20. marraskuuta. Kuka hän voisi olla?”, paaville siltojen rakentaminen merkitsee sitä, että hyväksytään saman seurakunnan alle myös Kristuksen kieltävät buddhalaiset, muslimit ja juutalaiset koska vain tämä voi  ”tuottaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden hedelmän”. Paavi näyttää unohtavan Jeesuksen yhden tärkeimmistä opetuksista: ettei hän tullut tuomaan maanpäälle rauhaa vaan miekan (Matt. 10:34). On ollut murheellista seurata kuinka tätä Jeesuksen opetusta vääristellään ja pilkataan nyt myös Suomen elokuvateollisuuden piirissä. Duudsoni Jukka Hildén nimittäin näyttelee tulevassa Iron Sky elokuvan jatko-osassa konekivääriä kantavaa “Jeesusta” ja hehkuttaa roolistaan ylpeänä: “Siinä on munaa”. Trump sivalsi paavia takaisin:

Kun uskonnollinen johtaja kyseenalaistaa toisen uskon, se on häpeällistä. Olen ylpeä siitä, että olen kristitty ja presidenttinä en aio sallia kristinuskon jatkuvaa heikentämistä enkä hyökkäyksiä sitä vastaan toisin kuin on tapahtunut nykyisen presidentin alla. Uskokaa pois. Jos ja kun Isis hyökkää Vatikaaniin – mikä on Isisin suurin voitto kuten kaikki tietävät – vakuutan teille, että silloin paavi toivoisi ja rukoilisi, että Donald Trump olisi ollut presidenttinä.

Mielenkiintoisesti Trump viittaa tässä siihen tosiasiaan, että Vatikaanivaltio on ollut Isiksen uhkausten pääkohteena. Profetioiden kannalta tämä on tähdellistä etenkin sen tähden, että metodisti Adam Clarke opetti jo vuonna 1831 – perustuen yli 500 vuotta vallinneeseen tulkintaan Danielin 7. luvusta -, että paavien poliittinen valta Roomassa tulisi päättymään vuonna 2016 (kuten dokumentoitu kirjani luvussa 10). En tosin usko, että uuden maailmanjärjestyksen eliitin vastainen Donald Trump nousee Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Tämä ei sopisi sellaisten presidentintekijöiden kuten Bilderberg -ryhmän globalistiseen agendaan. Obaman antikristillistä politiikkaa jatkava Hillary Clinton olisi paljon parempi vaihtoehto eliitin päämääriä silmällä pitäen. Tosin olen kuullut myös sellaisia profetioita, joiden mukaan vuoden 2016 presidentinvaalit keskeytettäisiin Amerikkaan syntyneen sotatilalain johdosta. Mene ja tiedä, aika näyttää. Joka tapauksessa olen koittanut havainnollistaa tässä artikkelissa sitä, että USA:n johtama yksinapainen maailmanherruus päättyi Bushin aikakauteen eikä enää palaa takaisin. Seuraavana vuorossa olisivat Venäjän agressiosodat Euroopassa ja Lähi-Idässä, mikä päättyy Danielin 9. luvun ennustamaan 70. vuosiviikkoon ja Antikristuksen nousuun tämän sodan keskeltä. Tämän jälkeen EU ja Kiina tulisi hallitsemaan maailmanpolitiikkaa Venäjän ja USA:n sijasta.

Uuden suuren pelin käsite ei ole vain tiekartta Harmageddoniin. Se on myös tiekartta, joka paljastaa Antikristuksen kansallisuuden. Tähän peliin liittyvä Kiinan ja Britannian välinen vihollisuus on juuri se mikä saa aikaan idän kuninkaiden marssin länteen Ilmestyskirjan 16. luvussa. Johannes kertoo, että tuo sota saisi alkunsa Antikristuksen ja väärän profeetan suusta lähtevistä sammakonmuotoisista riivaajahengistä (Ilm. 16:13). Olisikohan näillä “sammakoilla” jokin yhteys siihen, että Prinssi Charlesin suustaan päästämät “sammakot” ovat kärjistäneet idän ja lännen väliset suhteet hyvin vaaralliseen asioiden tilanteeseen? Onko Charlesin röyhkeä yritys hajottaa Kiinan alueellinen yhtenäisyys tällä Tiibet-kortilla se tekijä, mikä laukaisee idän 200 miljoonaisen sotavoiman raivon? On myös muistettava, että ydinasevallat Intia ja Pakistan olivat Britannian entisiä alusmaita. Sekä Pakistan että Intia ovat tänään osa Elisabet II:n johtamaa 53 maan kansainyhteisöä. Samalla kun briteillä on ollut lämmin suhde Intiaan, Pakistanin suhde Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan on kokenut viimeaikoina joitakin säröjä. Intia saattaa siis olla osa läntistä liittoumaa, mutta Pakistan ajautuu lopulta idän leiriin Kiinan liittolaiseksi.

Tällainen idän kuninkaiden sotilasliittouma perustettiin jo vuonna 2001 vastapainoksi NATO:lle. Tämä liittouma, Shanghai Cooperation Organisation (SCO), käsittää pääosin Venäjän, Kiinan ja Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat. Todennäköisesti se on juuri SCO mikä taistelee NATO:n sotajoukkoja vastaan Harmageddonin sodassa. Johanneksen näky mainitsee vain idän kuninkaat, mutta Daniel mainitsee, että Antikristuksen pelästyttää vihan ajan lopulla “sanomat idästä ja pohjoisesta” (Dan. 11:44) eli myös Venäjä olisi liitossa Kiinan kanssa Antikristuksen läntistä liittoumaa vastassa. Danielin kirjan 11. luku kertoo meille yksityiskohdilla niitä asiota, jotka esiintyvät kolmen ja puolen vuoden ajan ennen Harmageddonin syttymistä. Monet eskatologit ovat usein sekoittaneet näyn Pohjan kuninkaan Venäjään. Esimerkiksi Leo Meller opetti Georgian sodan (2008) aikoihin, että Putin olisi näyssä ennustettu “kelvoton”. Tällaisen tulkinnan olen kuitenkin kumonnut yksityiskohdilla kirjani 11. luvussa. Kun käsitämme, että näky puhuu läntisen sivilisaation keskeltä nousevasta Antikristuksesta eikä Venäjän johtajasta, avautuu näky meille aivan uudella tasolla.

Menemättä nyt tarkemmin niihin seikkaperäisiin perusteisiin missä olen yhdistänyt Pohjan kuninkaan Britanniaan, mainitsen tässä vain näystä pääteltävät ydin ajatukset. Osana Etälän ja Pohjan kuninkaan sotia, Antikristuksesta mainitaan, että “hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.” Mitä tämän henkilön isät sitten tekivät? Jakeessa 16 kerrotaan, että he miehittivät “Ihanan maan” eli Palestiinan. Myös Egyptin mainitaan olleen Pohjan kuninkaan hyökkäysten kohteen jakeessa 8. Kun jakeissa 41 -42 Ihanan maan kerrotaan tulevan Egyptin ohella Antikristuksen armeijan miehittämäksi, niin tämä tapahtuu juuri sen tähden, että hän vain jatkaa jo hänen isiensä käynnistämää miehityspolitiikkaa Lähi-Idässä. Jos katsomme taaksepäin Venäjän historiaan, emme löydä yhtäkään Venäjän armeijan miehityssotaa Egyptissä tai Palestiinassa. Näyn kuvaus soveltuu ainoastaan Brittiläisen Imperiumin historiaan. Tämä on tärkein syy siihen päätelmääni, että Pohjan kuninkaassa ei ole kyse Venäjästä vaan Britanniasta. Tämä päätelmä myös vahvistuu jos katsomme näyn yksityiskohtia jae jakeelta Lähi-Idän kaksituhatvuotisen historian valossa, kuten olen tehnyt kirjani 11. luvun C-osassa.

Joten lopullisena yhteenvetona. Aivan kuin Brittiläinen imperiumi pyrki Lähi-Idän hallintaan 1800 -luvulla osana suuren pelin strategiaa turvata helpot kauppareitit Intiaan ja aivan kuin se pyrki suojelemaan Intiaa hyökkäämällä Afganistaniin vuonna 1839 ja Tiibetiin 1903, tulee myös Antikristus jatkamaan tätä samaa politiikkaa vihan aikana, mutta hän menee vielä pidemmällä kuin yksikään hänen edeltäjistään. Tällä kertaa häntä ajaa eteenpäin uuden suuren pelin tavoitteet päästä käsiksi Lähi-Idän, kuin myös Himalajan rajaseutujen ja Kauko-Aasian öljyputkiin, Persianlahden energiavarojen keskittymiin, strategisesti tärkeisiin Himalajan vuoristoalueisiin ja Kauko-Aasian strategisiin vesistöihin. Katso vielä kerran edellä näytettyä uuden suuren pelin karttaa, niin ymmärrät mitä profetia tarkoittaa sanoessaan Pohjan kuninkaan hyökkäävän “maakunnan lihavimpiin seutuihin”. Jakeet 42 – 43 tarkentaa näiden alueiden sijainnin: “Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan.” Tässä mainitut Libya, Etiopia, Egypti ja Israel kuuluvat kaikki siihen alueeseen mitä tuo kartta kuvasi “uutena globaalina napana”. Tämän hallintaan Iso-Britannian aristokraattinen eliitti nyt pyrkii kuten paljastui Wikileaksin vuotamasta Prinssi Andrewin lausunnosta.

Tiesitkö, että Tim Cohenin ja minun lisäkseni Prinssi Charlesin personoitumasta Raamatun Antikristuksena on kirjoittanut myös uusi-seelantilainen John D. Christian? Olen tiennyt tämän jo jonkin aikaa ja löysin tietokoneeltani hänen kirjansa netti-julkaisun. Olin sen ladannut joskus koneelleni, mutta en ole koskaan ehtinyt tutustua siihen. Koska kirjaa saa levittää vapaasti ilman kirjailijan tai julkaisijan lupaa, liitän sen tänne niiden iloksi, joilla on intoa tai aikaa tutustua siihen. Kirja on julkaistu vuonna 2009 jolloin Prinssi Charles puhui Kööpenhaminan ilmastokokouksessa maailman pelastamisen kiireellisyydestä. Kirjan sisällysluettelosta selviää, että Prinssin ekofasistinen maailmakatsomus on sen yksi pääteemoja.

Kirjoitin tästä aiheesta itsekin kirjani seitsemännessä luvussa. Totean vain tässä sen, että kuinka monesta muusta julkisuuden henkilöstä löydät kolme – niitähän voi olla toki enemmänkin – eri puolin maailmaa julkaistua kirjaa, jotka identifioi Charlesin Raamatun Antikristukseksi? Varmasti Pyhä Henki käyttäisi tällaiseen tarkoitukseen useita eri ihmisiä ympäri maailmaa eikä vain jotakin yhtä megakirkon pastoria Yhdysvalloissa. Vaikka kunnioitankin hyvin paljon Hal Lindseyn kaltaisia bestseller -kirjailijoita, niin ehkä se ei ole Jumalan tarkoitus paljastaa Laittomuuden ihmisen identiteettiä hänen kaltaisten miesten kautta, jotka ovat paistatelleet jo vuosikymmeniä julkisuuden valokeilassa.

Tämä kirjoitus päättää Antikristuksen kansallista alkuperää koskevan kolmiosaisen opetussarjan. Kuten monet muutkin artikkelini myös tämäkin aihe on tiivistystä ja täydennystä siihen mitä olen jo tuonut esiin 700 sivuisessa käsikirjoituksessani nimeltä Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus. Opetussarjani paneutuu kolmeen yleisimpään Antikristuksen alkuperää koskevaan harhaan. Nämä ovat hänen syyrialainen, juutalainen ja saksalainen tausta. Jokainen näistä tulkinnoista perustuu Raamattuun, mutta niiden ongelmana on niiden yksipuolisuus, joka jättää huomioimatta profetioiden laajemman kokonaiskuvan. Näin ollen ne erkanevat toisilleen ristiriitaisiin koulukuntiin yhden kannattaessa syyrialaista Antikristusta, toisen juutalaista ja kolmannen saksalaista. Sitten on neljäs näkemys, joka kannattaa brittiläistä Antikristusta. Miksi viimeksi mainittu on kaikkein raamatullisin näkemys Pedon alkuperästä?

• Osa 1: syyrialainen Antikristus
• Osa 2: juutalainen Antikristus

Sarjan kahdessa edellisessä osassa käsiteltiin Antikristuksen syyrialaisen ja juutalaisen alkuperän raamatullisia perusteita. Tässä viimeisessä osassa kääntyy huomiomme hänen saksalaista alkuperää puoltavaan eskatologiseen näkemykseen. Kuten kaksi aikaisempaa näkemystä on tämäkin täysin Raamattuun juurtuva oppi, jonka takaa löytyviä perusteita olisi tarkoitukseni tarkastella nyt tässä artikkelissa. Toisin kuin syyrialaisen ja juutalaisen Antikristuksen oppi, joka palaa seurakunnan perustamisen ensimmäisiin vuosisatoihin, tämä viimeinen on paljon uudempaa perua. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä kuka tätä näkemystä on esittänyt ensimmäisenä (informoi minua jos tiedät), mutta luultavasti se on syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen. Itse taisin tutustua siihen Teijo-Kalevi Lusan kirjoissa 2000 -luvun ensimmäisellä puoliskolla jolloin mielenkiintoni Raamatun profetioihin heräsi ollessani vasta varhaisteini. Hieman outo kiinnostuksen kohde 12 -17 vuotiaalle miehenalulle, mutta outohan minä olenkin (täytyyhän sitä olla hieman friikki, kun lähtee tuhlaamaan nuoruutensa tutkiakseen tällaista aihetta).

Olen muuten eskatologisten ajatusteni kehittymisestä suuressa kiitollisuudenvelassa Teijo-Kalevi Lusalle. Hänen kansantajuiset kirjansa ovat muovanneet ajatuksiani ehkä enemmän kuin kenenkään toisen profetiakirjailijan. Erityisesti hänen kirjastaan Lopun ajan salaiset kansiot (Kuva ja Sana, 2004) on ollut todella suurta apua omiin tutkimuksiini, joissa Lusan hahmottelemat eskatologiset suuntaviivat viedään paljon syvemmälle. Ajatusteni siemen löytyy jo kuitenkin Lusan teoksista. Edellä mainitun kirjansa sivuilla 148 – 149, hän tekee erään mielenkiintoisen huomautuksen, joka oli kirjani toisen luvun keskeisin väittämä.

Antikristuksen persoona on meiltä vielä salattu, eikä sillä ole edes tarpeen spekuloida. Joka tapauksessa uskon, että Antikristus elää jo nyt keskuudessamme. Aikanaan hän ilmestyy ja paljastaa itsensä niille, jotka tuntevat Kirjoituksia. Jos otamme Raamatun kirjaimellisesti, tämä tapahtuu vähän ennen seurakunnan ylöstempausta. Niin oletko koskaan tajunnut, mitä 2. Tess 2:ssa todella sanotaan? Siinä Paavali… opastaa heitä (ja meitä) toteamalla, että ‘se päivä ei tule, ennekuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi’ (2.. Tess. 2:3). Toisin sanoen vihan aika ei ala ennekuin suuri luopumus ensin tapahtuu ja Antikristus tulee esiintymään. Varsinaisesti hän tosin ilmaisee petomaisen luontonsa maailmalle vasta vihan ajan puolivälissä, jolloin seurakunta ei ole enää maanpäällä. Mutta valvovat kristityt tulevat vähän ennen tempausta tunnistamaan Antikristuksen persoonan!

Ole nyt tarkkana. Lusa ei kiellä kristittyjä yrittämästä paljastaa Antikristuksen identiteettiä tässä ajassa. Sen sijaan hän sanoo, ettei meidän tulisi spekuloida näinkin tärkeällä kysymyksellä. Sitten hän lisää, että 2. Tess. 2:3:n kirjaimellisen tulkinnan mukaan Laittomuuden ihmisen identiteetin tulisi paljastua valvoville kristityille “vähän ennen seurakunnan ylöstempausta”. Nämä sanat ovat kuin kaikua 1700 -luvulta, jolloin Albert Einsteinin ohella historian suurimpana tiedemiehenä pidetty Isaac Newton kirjoitti: “Yhtä paljon kuin juutalaisten velvollisuus oli tunnistaa Kristus, jotta he olisivat voineet seurata Häntä, on kristittyjen velvollisuus ponnistella profetioiden tutkimuksessa Antikristuksen tunnistamiseksi voidaksemme välttää häntä. Siten hänen identifiointinsa ei ole joutavaa spekulaatiota tai merkityksetön asia, vaan suurimman hetken velvollisuus.” Newtonin mainitsema “suurimman hetken velvollisuus” koskee juuri tätä päivää. On sikäli ironista, että vaikka Lusa tulkitsee tässä 2. Tess. 2:3:tta siten, että Antikristuksen persoonan paljastuminen kristityille tapahtuu juuri ennen seurakunnan ylösottoa, niin 26 sivua aikaisemmin hän opettaa juuri päinvastaista.

Sivulla 123 hän kertoo: “Sekavasta tekstivyydestä saa helposti käsityksen, että Paavali samastaa Herran päivän ja tulemuksen seurakunnalleen (tempaus). Paavali ei kuitenkaan puhu ylöstempaamisen ajankohdasta. Alkutekstin mukaan hän puhuu ainoastaan suuresta ja peljättävästä Herran päivästä ja pyytää Herran tulemuksen nimissä, etteivät kristityt pelkäisi tuota pelottavaa Herran päivää (tarkoittaen tässä yhteydessä koko vihan aikaa).” Tässä Lusa yrittää perustella sitä, että tempaus tapahtuisi jo ennen kuin “laittomuuden ihminen ilmestyy [tai paljastetaan kuten kreikan alkukieli kertoo], kadotuksen lapsi” (j. 3), mutta hän niin sanotusti puhuu itsensä pussiin sillä 26 sivua myöhemmin hän opettaa itsekin sitä, että “Paavali samastaa Herran päivän ja tulemuksen seurakunnalleen”. Lusan järkeilyjen takana on se jo sadan vuoden ajan toistettu virhe, mikä pantiin liikkeelle Cyrus I. Scofieldin paljon siteeratussa viiteraamatussa, että 2. Tess. 2:7:ssä mainittu pidättäjän poistaminen viittaisi seurakunnan ylösottoon Antikristuksen ilmestymisen (ja paljastumisen) edellä. Tämän koulukunnan edustajat ovat opettaneet aina tästä lähtien, ettei Antikristuksen persoonaa olisi mahdollista selvittää ennen kuin seurakunta on korjattu taivaaseen Karitsan häihin.

Jos tämä scofieldilainen tulkinta 2. Tess. 2:7:n pidättäjästä pitäisi paikkansa, olisi kirjani sanoma vailla raamatullista perustaa. Huolimatta siitä, että se esittää yksityiskohtaisia profetioita Antikristuksen kansallisuudesta, perhetaustoista yms. ja sitoo yhteen kaikki profetaalliset johtolanlagat Walesin Prinssiin, niin ilman 2. Tess. 2:3:n sisältämää viestiä siitä kuinka Antikristuksen identiteetin tulee paljastua seurakunnalle ennen ylösottoa, menettäisi kaikki muu sen raamatullisen perustan millä kirjani pohjimmiltaan lepää. Tästä syystä käytin kirjani ensimmäisen osan sen Scofieldin viiteraamatun käynnistämän ajatuksen tuhoamiseksi, ettei Laittomuuden ihmisen persoonaa olisi mahdollista selvittää ennen seurakunnan ylösottoa. Ja tein tämän sellaisella profeetallisella hienosäädöllä, etten tyrmäisi siinä samalla pre-tribulationistista tempausoppia, joka on monille opettajille koskematon opinkappale. Minulle on aivan sama uskotko sitten itse pre– mid– vai post-tribulationistiseen tempaukseen. Omassa kirjassani kallistuin pre-tribulationistisen näkökannan puoleen. Kirjani kahden ensimmäisen luvun päätarkoitus ei ollut keskittyä siihen mikä näistä kolmesta koulukunnasta on oikea, vaan puolustaa ajatustani siitä, että tempaus ei tule ennen kuin Kadotuksen lapsen identiteetti on paljastettu valvovalle seurakunnalle.

Pedon seitsemän pään mysteeri

Tarkastelen artikkelin lopussa Antikristuksen saksalaista alkuperää puoltavan opin raamatullisia lähtökohtia. Mainitsen ensin joitain hyvin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia perusteita (samalla alustan tätä aihetta missä Antikristus voidaan yhdistää profetioissa Saksaan). Yksi tällainen on Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittu pedon yhden pään kuolinhaava, joka parani. Luvussa 17 näiden seitsemän pään selitetään olevan “seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.” (jakeet 9-11) Koska Daniel selittää kuninkaiden merkitsevän valtakuntia (Dan. 7:17, 23), tämä ymmärretään usein niin, että viisi kaatunutta kuningasta viittaa viiteen kaatuneeseen valtakuntaan, jotka hallitsivat Israelin maata ja limittyivät kiinteästi Israelin kansan historiaan Mooseksen päivistä apostoli Johannekseen. Tällaiset valtakunnat olivat muinainen Egypti, Assuria, Uus-Babylon, Persia ja Kreikka. Kuudes, joka oli pystyssä vielä Johanneksen eläessä, viittasi tietysti Rooman valtakuntaan.

Tämän jälkeen pitäisi tulla vielä seitsemäs valtakunta, jonka “pitää hänen vähän aikaa pysymän”. Tätä taas seuraa kahdeksas, joka on peto itse ja hän on myös yksi noista seitsemästä. Tämä on yksi arvoituksellisimpia profetioita Ilmestyskirjassa ja uskon, että sen todellinen merkitys paljastuu vasta ajan kuluessa. Kun tulkinnan lähtökohdat ovat jo selvät, voimme tiestysti arvailla mikä tämä seitsemäs kuningas mahdollisesti olisi. Tiedämme jo sen, että peto viittaa tässä Antikristukseen ja hänen valtakuntaansa. Ilm. 13:3:ssa mainittu pedon kuolinhaava yhdistetään usein tähän kontekstiin missä pedon mainitaan olevan elpynyt kuningas yhdestä noista seitsemästä. Tämä viittaa luultavasti siihen, että Antikristuksen valtakunta oli olemassa jo aikaisempana historian hetkenä, mutta joka katosi ja se nousee uudestaan valtaan taas seitsenvuotisella vihan ajalla. Tämä valtakunta sisältyy yhteen pedon seitsemästä päästä. Ongelmallista tämän tulkinnalle on kuitenkin se, että emme tiedä tämän seitsemännen valtakunnan identiteettiä. Emmekä tiedä myöskään sitä mihin noista seitsemästä viittaa pedon kuolinhaavasta parantunut pää. Joku voisi ehdottaa Danielin näkyjen perusteella Roomaa. Toiset taas voisivat ehdottaa Jesajan ja Jeremia näkyjen perusteella Babylonia.

Olen lukenut sellaistakin opetusta, että pedon seitsemäs pää, seitsemäs kuningas, olisi Hitlerin Natsi-Saksa. Samaan syssyyn on sitten ehdotettu, että kuolinhaavasta parantunut pää olisi tämä seitsemäs eli Natsi-Saksa. Antikristuksen maailmanvallassa ruumiillistuisi siten neljäs valtakunta, joka nousee Hitlerin kolmannen valtakunnan seuraaksi. Minusta tällainen tulkinta on hieman spekulatiivista, koska profetia ei sano, että elpynyt pää olisi välttämättä seitsemäs. Myös seitsemännen kuninkaan yhdistäminen Natsi-Saksaan vaatii melko spekuloivaa profetian tulkintaa. Natsi-Saksa sopisi pedon seitsemänneksi pääksi kyllä sen puolesta, mikä dramaattinen vaikutus sillä oli juutalaisten historian vaiheissa. Jos seuraamme näkyä linearisesti, tällöin seitsemäs valtakunta sopisi Persian Sassanadi imperiumiin, joka valloitti Palestiinan Itä-Roomalta vuonna 614 jKr suuressa Bysantti-Sassanidi sodassa (603 – 628), jonka Daniel näki edeltä Danielin kirjan luvuissa 8 ja 11 (kuten osoitettu kirjani luvussa 11 a ja c). Dokumentoin kirjassani miten nämä tapahtumat limittyy olennaisesti juutalaisten historiaan. Esimerkiksi Jerusalem kaapattiin Itä-Roomalta 26 000 miehen juutalaisyksikön taholta, jotka palvelivat Persian sotavoimissa.

“Kuudennen pään” eli Rooman valta päättyi Israelin maassa tähän persialaismiehitykseen, jota kesti yhteensä 15 vuotta. Itä-Rooma miehitti Jerusalemin takaisin vielä muutamaksi vuodeksi, mutta menetti sen taas uudestaan arabeille vuonna 637. Tässä mielessä pedon seitsemäs pää sopisi Sassanadi valtakuntaan, jonka ”pitää hänen vähän aikaa pysymän” (valtakunta itsessään hävisi vuonna 651). Ongelman tälle näkemykselle muodostaa tietenkin se, että tällöin pedon itsessään tulisi edustaa Sassanadien seuraajaksi noussutta islamilaista maailmanvaltaa (arabien sekä turkkilaisten). Tällaista ajatusta tukisi toisaalta se, että islamilainen maailmanvalta on pysynyt yhtäjaksoisesti 600 -luvulta tähän päivään. Toisaalta näky vihjaa selvästi siihen, että peto on yksilö, joka hallitsee maailmaa kolmen ja puolen vuoden ajan (Ilm. 13:5-8) – eikä jokin yli tuhatvuotinen valtakunta. Joka tapauksessa tällainen tulkinta voi antaa yhden mielenkiintoisen vihjeen, mikä islamilla on sen yhteydessä Antikristukseen (ks. Osa 1: syyrialainen Antikristus). Sellaiset historisistista koulukuntaa edustaneet eskatologit, kuten Adam Clarke opetti jo 1800 -luvulla, että islamin valta Temppelivuorella edusti Antikristuksen asettaman hävityksen kauhistuksesta yhtä historiallista muotoa.

Islamilaisen maailmanvallan huipentuman eli turkkilaisen Ottomaani imperiumin esikuvallinen yhteys Antikristus-petoon on vahvistettu Danielin kahdeksannen luvun toisessa täyttymyksessä, kuten havainnollistin tätä kirjani luvussa 11 a. Islamilla on siis selvä yhteys profetioihin Antikristuksesta, mutta opettassaan Antikristuksen syyrialaista alkuperää monet islamilaisen Antikristuksen tulkitsijat kadottavat samalla profetian laajemman kokonaiskuvan. Edellisen tulkinnan vastapainona on syytä mainita tässä sekin, että joidenkin opettajien mukaan profetiaa seitsemästä päästä ei pitäisi sovittaa tällaiseen lineaariseen viitekehykseen. Tämän ajatuksen perusteena on Danielin 9. luvun vuosiviikkonäystä löytyvä “kellon seisautuminen” sinä aikana jolloin juutalaiset ovat poissa maastaan eivätkä hallitse Jerusalemia ja sen Temppelivuorta. Eli vuonna 70 alkaneen juutalaisten diasporan jälkeen Israelin maan historia menettää profeetallisen merkityksensä ja näin ollen tämän aikakauden sisään jäävät historian tapahtumat – kuten Jerusalemin arabimiehitys vuonna 637 – jää siitä lähtien heprealaisten profeettojen näkökentän ulkopuolelle. Tätä ajatusta tarkastelen seuraavaksi.

Kuiluteoria vs. profetian lineaarinen kulku

Vaikka allekirjoitan tämän profetian suoraviivaista kronologiaa koskevan “kuiluteorian” soveltamisen Danielin vuosiviikkonäkyyn, torjuin kirjassani sellaisen tulkinnan missä samaa periaatetta sovelletaan myös niihin näkyihin, jotka koskivat pakanakansoja luvuissa 2, 7, 8 ja 11. Sen tärkeän näkökannan oivaltaminen, että näissä luvuissa ei käsitelty yhdeksännen luvun tapaan juutalaisten ja Jerusalemin tulevaa historiaa, vaan pakanakansojen vaiheita, avaa meidät sellaiseen asioiden tilaan missä näitä näkyjä voidaan soveltaa lukuisiin eri aikakausiin maailman kansojen historiassa. Kaikista yksinkertaisimmillaan, nämä jatko- tai kertaustäyttymykset jatkavat pakanakansojen historian kuvausta siitä kohtaa mihin näyn edellinen vaihe päättyi. Esimerkiksi Danielin kahdeksas luku kuvaa Persian ja Kreikan välisiä sotia antiikin aikana 400 -luvulla eKr. ennustaen Aleksanteri Suuren nousun 300 -luvulla eKr. ja häntä seuranneet neljä kreikkalaista maailmanvaltaa, jotka kulminoituu Antiokhos Epifanesin esiintuloon syyrialais-makedonialaisesta Seleukidi valtakunnasta toisella vuosidalla eKr.

Näyn toisessa täyttymyksessä Lähi-Idän historia jatkuu Antiokhos Epifanesin ajoilta 600 -luvulle jKr. kuvaten alueen seismisintä murroskohtaa sitten Rooman valtakunnan nousun – vuosien 603 – 628 Bysantti-Sassanidi sotaa ja tätä seurannutta islamilaisen maailmanvallan syntyä. Itseasiassa näky kertoo pähkinänkuoressa koko keskiajan historian Rooman itäisellä puoliskolla huipentuen Itä-Rooman lopulliseen tuhoon vuonna 1453 Turkin Ottomaani armeijan käsissä. Näyn toinen täyttymys huipentuu Ottomaani imperiumin kukoistuskauteen 1500 – 1600 -luvuilla samaisten islamin vallan itseensä Antikristukseen (kuten jo varhaiset uskonpuhdistajat opettivat heidän eskatologisissa tutkielmissaan). Erityisintä tässä on nyt Danielin näkyjen suoraviivainen kronologinen kulku. Profetian kronologia ei katkea muualla kuin Danielin yhdeksännen luvun vuosiviikkonäyssä. Juuri tämä tekee profetioiden tulkinnoistani hyvin poikkeuksellista suhteessa valtavirran futurismiin. Tässä 1900 -luvulla levinneessä futurismin muodossa jakeita on yhdistetty sieltä täältä kuvaamaan aina kulloinkin antiikin aikoja ja kulloinkin lopun aikoja.

Oma tulkintani Danielin näyistä ei erottele niitä jakeita joissa kuvataan antiikin aikaa ja niitä jakeita, joissa kuvataan lopun aikaa. Jokainen yksilöllinen näky on kokonaisuus mitä ei pidä hajottaa osiin tai jakaa joillakin vuosituhansia kestävillä aikakatkoksilla. Esimerkiksi Danielin 11. luku ei sisällä jakeita, jotka koskisivat yksinomaan Antiokhos Epifanesia ja jakeita jotka koskevat pelkästään lopullista Antikristusta, jonka Jeesus on kukistava toisessa tulemuksessaan. Näky kuvaa kokonaisuudessaan heitä molempia yhtälailla. Näin ollen myös jakeet 5 – 20 missä kuvataan Antiokhos Epifanesin esi-isiä, soveltuu yhtälailla myös Antikristuksen esi-isiin. Tämän asian oivaltaminen on mahdollistanut minulle sellaisen ennennäkemättömän profetioiden hahmottamisen missä näkyä kokonaisuudessa voidaan soveltaa Lähi-Idän merkittävimpiin tapahtumiin myös 600 -luvulta vuoteen 1948 jolloin Israelin juutalaisvaltio sai syntynsä. Juuri tämä näky tarjoaa meille kaikkein seikkaperäisimmät todisteet siihen miksi Walesin nykyinen prinssi olisi tässä näyssä kuvattu Antikristus.

Uppoamatta tähän nyt yhtään syvemmin, palaan vielä Danielin kahdeksanteen lukuun. Tämän luvun kristikunnan keskiaikaan sijoittuva toinen täyttymys on rinnakkainen seitsemännen luvun näkyyn neljästä pedosta eli neljästä toinen toistaan seuraavasta pakanamahdista. Aivan kuin kahdeksannen luvun näky oinaasta ja kauriista, myös näky neljästä pedosta sisältää toisen täyttymyksen (ja vielä kolmannenkin, mutta palaan tähän vasta myöhemmin). Tärkein näkökohta profetian tulkinnan eheyden kannalta tässä on se, että nämä jatko- tai kertaustäyttymykset eivät aloita näyn uutta sykliä, joka tekisi tyhjäksi profetian alkuperäiset ehdot. Jos näky neljästä valtakunnasta kertautuisi aina vain uudestaan ja uudestaan, emme voisi tietää koskaan milloin tämä sykli päättyy – jos milloinkaan. Se tekisi myös tyhjäksi profetian tärkeimmän lupauksen – sen että neljännen valtakunnan kukistumisen jälkeen Jumala perustaa oman vanhurskaan valtakuntansa maanpäälle. Daniel 7:26-27 kertoo mitä tapahtuu tämän neljännen valtakunnan tuhouduttua.

Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.”

Futuristisen koulukunnan suurin ongelma on ollut siinä, että Rooman valtakunta – näyn neljäs valtakunta – katosi historian näyttämöltä jo 400 -luvulla jKr. Valtakunnan lopulliset rippeet kerättiin vuonna 1453 kun Turkin Ottomaani valtakunta miehitti sen mitä oli vielä jäljellä kerran niin mahtavasta Itä-Roomasta (tuohon aikaan Bysantti oli vain pieni valtio Konstantinopolin ja Egeanmeren ympärillä). Tämä tapahtuma oli hyvin merkittävä murroskohta Euroopan historiassa sillä jotkin historioitsijat katsovat sen merkinneen rajaviivaa keski- ja uudenajan välillä. Länsi- ja Itä-Rooman tuhossa yksi aikakausi päättyi ja toinen alkoi, mutta tämä aikakausi ei todistanut vielä Danielin toisessa ja seitsemännessä luvussa ennustettua pyhien iankaikkisen valtakunnan perustamista. Osuiko profetia harhaan? 1900 -luvun futurismi selittää tätä ongelmaa jo edellä mainitulla profetian kuiluteorialla missä yhdeksännen luvun vuosiviikkonäyn sisältämää katkosta 69. ja 70. vuosiviikon välillä on sovellettu myös neljän pedon näkyyn sekä tälle rinnakkaiseen toisen luvun kuvapatsasnäkyyn.

Huomion arvoiseksi tämän tekee se, ettei tällaista tulkintaa tuettu yhdenkään kirkkoisän kirjoituksissa samalla kun ajatus 69. ja 70. vuosiviikon välisestä kuilusta tunnettiin jo Irenaeuksen (130 -202) opetuksissa. Varhaiset kirkkoisät olivat eskatologisissa opetuksissaan kaikkein lähimpänä nykyistä futurismia kaikilta muilta paitsi siltä osin, etteivät he soveltaneet vuosiviikkonäyn kuiluteoriaa näkyyn neljästä pakanavallasta (tai sen rinnakkaisnäkyihin luvuissa 2, 8 ja 11). Tällainen ajatus syntyi vasta 1900 -luvulla vastalauseena historisistisen koulukunnan eskatologiaan, joka opetti neljännen pedon kymmenen sarven ja sitä seuranneen pienen sarven täyttyneen jo kristikunnan historian aikaisissa tapahtumissa vuosina 476 – 756. Monien uskonpuhdistajien mukaan paavinvalta oli Danielin näyssä ennustettu pieni sarvi, joka nousi Rooman pakanallisen vallan seuraajaksi. Antikristuksen vallan 1260 päivää sovellettiin “päivä=vuosi” periaatteella 1260 vuoteen (tällaiseen muutokseen on olemassa täysin raamatulliset perusteet). Näin ollen esimerkiksi Adam Clarke päätyi 1800 -luvun ensimmäisellä puoliskolla siihen johtopäätökseen, että paavinvallan lopullisen tuhon tulisi tapahtua tänä vuonna 2016, jolloin tuo 1260 vuoden aikamääre tulee täyteen paavillisen kirkkovaltion perustamisesta 756.

1500 – 1800 -lukujen historisistisen koulukunnan edustajat näkivät siis Danielin näyissä katkeamattoman linjan 500 -luvulta eKr. aina heidän päiviinsä. Tämä linja ei jatkunut ainoastaan paavinvallassa vaan myös Turkin islamilaisessa Ottomaani imperiumissa, joka nousi Itä-Rooman valtakunnan perilliseksi. Idän kalifikunta yhdessä lännen paavikunnan kanssa muodosti heidän näkemyksissään historiallisen jatkumon Danielin kuvapatsasnäyn kahdelle jalalle (Itä- ja Länsi-Roomalle). Historiallisesta perspektiivistä heidän johtopäätöksensä tällaiseen tulkintaan oli täysin oikeutettu. Paavius hallitsi Roomasta käsin entisen Länsi-Rooman alueita ja Turkin Ottomaani dynastia hallitsi Konstantinopolista eli Nova Romasta käsin entistä Itä-Rooman aluetta. Profetian mielenkiintoisin ulottuvuus on kuitenkin siinä, että näiden Rooman vallan kahden jalan keskiaikainen reinkarnaatio paavinvallassa ja Ottomaani kalifaatissa, nähtiin edeltä Danielin seitsemännen ja kahdeksannen luvun näyissä antikristus-sarvista. Samalla kun seitsemännen luvun näky pienestä sarvesta kuvaa tarkasti paavinvallan nousua Italiassa vuonna 756, kahdeksannen luvun näky vähäpätöisestä sarvesta kuvaa yhtä täsmällisillä historiallisilla yksityiskohdilla Ottomaani dynastian valtaanousua 1300 -luvun Vähä-Aasiassa.

Näin ollen näiden lukujen täyttymyksen toinen vaihe kattaa koko keskiajan historian päälinjat sekä Itä- että Länsi-Rooman alueilla. Mutta palaan nyt siihen mitä sanoin jo aikaisemmin. Profetian kertaustäyttymys ei syrjäytä näyn alkuperäisiä ehtoja. Toisin sanoen, Rooma on edelleen näyn viimeinen valtakunta, joka edeltää Kristuksen toista tulemusta. Sen paikkaa ei korvaa neljä muuta valtakuntaa. Sen sijaan näyn kertaustäyttymykset paljastavat Rooman valtakunnan myöhemmän historian, joka muutoin jäisi monilta huomaamatta. Eli näkyjen kertaukset käyvät läpi Rooman vallan myöhempää historiaa keskiajalta aina tähän päivään asti. Sekä seitsemännen että kahdeksannen luvun näyt kulminoituvat Rooman kahden jalan jälleensyntymiseen paavinvallassa ja Ottomaani dynastiassa. Tämä on profetian keskiaikaan ja varhaiseen uuteen aikaa sijoittuva täyttymys (toinen täyttymys, joka seuraa antiikkiin sijoittuvaa ensimmäistä täyttymystä). Tämä keskiaikaan sijoittuva täyttymys on sivuutettu täysin profetian futuristisesta koulukunnasta. Kuitenkin, näyn yhdenmukaisuudet keskiajan historiaan ovat niin ilmeisiä ettei niitä voi pitää pelkkinä sattumina.

Kaarle V – Antikristuksen esikuva.

Näin tulkittuna profetian rakenne hahmottuu hyvin loogisena ja mielekkäänä vaikka siitä vedettävät johtopäätökset vaatisivatkin pientä aivojumppaa. En nyt aio läydä yksityikohtaisesti läpi niitä valtakuntia mihin yhdistän nämä neljä petoa profetian toisessa täyttymyksessä. Sanon vain, että toisessa täyttymyksessä petojen kansallinen identeetti vastaa täysin yhdenmukaisesti näyn ensimmäisten petojen kansallisuutta. Eli ensimmäinen peto on yhä Babylon, toinen peto Persia, kolmas peto Kreikka ja neljäs peto Rooma. Ainoastaan aikakausi missä pedot esiintyvät on eri kuin näyn ensimmäisessä täyttymyksessä. Näyn täyttymyksen yksityiskohtiin voit perehtyä kirjani luvusta 11 a. Tällaista alustusta vasten lähden nyt valaisemaan näyn kolmatta täyttymysvaihetta. Samoin kuin toinen täyttymysvaihe, myös kolmas jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Tämä mahdollistaa profeetallisen kerronnan lineaarisen katkeamattoman juoksun. Kerroin jo kuinka toinen täyttymys huipentuu paaviuden ja Ottomaani kalifaatin kulta-aikaan 1200 – 1600 -lukujen Euroopassa. Se mikä seurasi tämän jälkeen, oli eurooppalaisten siirtomaavaltojen esiinousu 1500 – 1700 -luvuilla. Ensimmäisenä vuorossa olivat tietysti Espanjan, Portugalin ja Ranskan siirtomaavallat.

Roomalaiskatolisina kansoina nämä olivat kuitenkin kiinteä osa Euroopan paavillista valtaa. Uskonpuhdistuksen syntyessä paavin mahtavin liittolainen oli Kaarle V:n hallitsema Habsburgien imperiumi, joka hallitsi sekä Saksaa, Hollantia että Espanjaa. Juuri Kaarle V:n alla Espanja siirtomaavalta alkoi levitä laajemmalle kuin yksikään toinen valtakunta oli koskaan kyennyt. Se oli ensimmäinen globaali imperiumi “jossa aurinko ei koskaan laskenut” (sanonta viittaa siihen, että valtakunta oli niin laaja, että jossain päin sen siirtokuntia oli aina päivä). Kaarle Suuren – ensimmäisen paavin kruunaaman Rooman keisarin – perillisenä, Kaarle V (Charles V) oli myös pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija halliten sekä Italiaa että Saksaa. Hän oli pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista viimeinen, joka kruunattiin paavin itsensä taholta Rooman hallitsijaksi. Eli Kaarle V vastasi lännessä sitä mitä Suleiman Suuri, Ottomaanien sulttaani, vastasi idässä. He hallitsivat yhdessä uudestaan elpynyttä Rooman valtakuntaa. Tämä on se historiallinen asiayhteys missä uskonpuhdistus sai alkunsa vuonna 1517.

Juuri tuona aikana uskonpuhdistajat alkoivat opettaa, että paavius edusti elpynyttä Länsi-Roomaa ja Turkki elpynyttä Itä-Roomaa. Tämä oli aikaa missä Espanjan inkivisitio riehui ympäri läntistä Eurooppaa ja protestanttien polttoroviot olivat arkipäivää. Tuolta ajalta säilyneet historialliset dokumentit kertovat kammottavia tarinoita hirvittävistä kidutuksista mitä monet Jeesuksen seuraajat joutuivat kestämään näiden kahden antikristuksen, paaviuden ja islamilaisen kalifaatin alla. Yksi dokumentoitu tapaus oli Kaarle V:n pojan Filip II:n käyttämä rottakidutus Hollannin protestantteja vastaan. Siinä rotilla täytettyä maljaa kuumennettiin uhrin vatsan päällä, kunnes rotat alkoivat etsiä pakopaikkaa jyrsimällä uhrin jokaisen suolen. Yksityiskohtainen dokumentaatio tuon ajan protestanttien murhista ja kidutuksista annettiin englantilaisen historioitsija John Foxen kirjassa Foxe’s Book of Martyrs (1563). Paaviuden julmaa historiaa on siis turha kaunistella jälkeenpäin vaikka historia onkin osoittanut ateismin olleen paaviuttakin tappavampi aate. Olen myös havainnut sellaisen muoti-ilmiön nykyajassa, että kun islam on noussut taas uudestaan uhkatekijäksi Euroopan kristillisille arvoille, Euroopan omaa pimeää historiaa paaviuden alla on alettu yhtäkkiä kaunistelemaan.

On totta, että esimerkiksi ristiretkistä liikkuu paljon ylimitoitettua ja harhaajohtavaa historian kuvausta. Aina kun joku ottaa esille islamin julman historian, niin vastavedoksi mainitaan yleensä ristiretket ikään kuin se olisi jokin todiste kristinuskon yhtä julmasta historiasta. Tällaisessa väittelyssä paavius ja Uuden Testamentin kristinusko sekoitetaan surutta toisiinsa, vaikka Danielin profetiat osoittavat paaviuden olleen kristillisen uskon varsinainen antiteesi – lopullisen yksilö Antikristuksen instituutiollinen esikuva. Tällainen väittely lisäksi hämärtää sen historiallisen kontekstin missä ristiretket saivat alunperin alkunsa. Historiallisista lähteistä voimme tehdä helposti sen johtopäätöksen, että ristiretketket olivat lännen oikeutettua puolustussotaa islamin agressiota vastaan. Lainasin tästä aiheesta Historioitsija Thomas F. Maddenin artikkelia kirjani neljännessä luvussa, sivuilla 139 – 142. Tätä aihetta on käsitelty myös islam asiantuntija Robert Spencerin teoksissa. Ongelma Spencerin kaltaisten kirjailijoiden julkaisuissa on kuitenkin se yksisilmäisyys mikä keskittyy vain islamin julmaan historiaan ja lakaisee maton alle paaviuden yhtä julman historian.

Jotkut kristityt eskatologit, kuten islamilaista Antikristusta opettava roomalaiskatolinen Walid Shoebat vaatii jopa uutta yhdistynyttä paavillista Eurooppaa, joka käynnistäisi pyhän sodan tätä islamin Antikristusta vastaan. Tällaista eskatologiaa hän opettaa häpeilemättä hänen omilla verkkosivuillaan. Mutta tällainen eskatologia voi edistää vain Antikristuksen valtaanpääsyä, koska monien keskiajan katolisen profeettojen mukaan Antikristus olisi Kaarle Suuren sukupuusta polveutuva Rooman viimeisen paavin kruunaama Euroopan hallitsija, joka käynnistää ristiretket islamilaista maailmaa vastaan. Näiden profetioiden mukaan tämä prinssi, joka on nimeltään Charles ja joka polveutuu Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista, ei hallitsi vain Eurooppaa vaan koko maailmaa, kuten Ilm. 13:7 kertoo Antikristuksesta. Joten aivan kuin Kaarle V hallitsi uudestaan elpynyttä Länsi-Roomaa, mutta hänen valtakuntansa ulottui Espanjan siirtomaavallan myötä myös Amerikkoihin ja Aasiaan, tulee myös tämä viimeinen Kaarle hallitsemaan Euroopasta käsin maailman seitsemää eri maanosaa.

Cate Blanchettin tähdittämä historiallinen Hollywood-filmi Elisabet – kultainen aikakausi sijoittuu Espanjan imperiumin kulta-ajalle 1580 -luvulle, jolloin Espanjan Filip II – Kaarle V:n poika – yritti valloittaa Englannin ja asettaa sen päämieheksi roomalaiskatolisen hallitsijan. Tämä tapaus mikä tunnetaan Espanjan laivaston “voittamattoman armadan” kukistumisena johti Englannin itsenäistymisen säilymiseen Rooman vallasta ja Englannin siirtomaavallan syntymiseen. Tapahtuma millä oli dramaattinen vaikutus Euroopan myöhemmälle historialle.

Profetian kolmas täyttymys

Kun kokoamme tähän asti paljastuneen informaation palaset yhteen, selviää se ettei Antikristus ole vain pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan – keskiaikaisen paaviuden mahtavimman liittolaisen – perillinen, mutta myös Turkin Ottomaani valtakunnan (islamilaisen maailmanvallan neljännen kalifaatin). Joten kun  Walid Shoebat yhdistää Antikristuksen alkuperän Turkkiin, hän on kyllä osittain oikeassa. Danielin 8. luvun perusteella uskon, ettei Antikristus ole vain kristikunnan viimeinen hallitsija vaan myös islamilaisen maailman viimeinen hallitsija, joka haluaa “kalifiksi kalifin paikalla” kuten piirroshahmo Ahmed Ahne. Mutta Antikristuksen yhteys paaviuteen Danielin 7. luvussa yhdistäisi hänet myös Saksaan. Vaikka tämä on jäänyt useimmilta nyky-eskatologeilta huomaamatta, Antikristus on yhdistetty kyllä Saksaan joidenkin profetia kirjailijoiden teoksissa. Näin uskoo esimerkiksi itse arvostamani kirjailija Arto Pöllänen, jonka tulkintaa Ilmestyskirjasta lainasin kirjani ensimmäisessä luvussa. Myös artikkelin alussa mainittu Teijo-Kalevi Lusa huomauttaa tästä tulkinnasta sivulla 144 – 145 kirjassaan Lopun ajan salaiset kansiot seuraavaa:

Hitler kutsui omaa unioniaan kolmanneksi valtakunnaksi. Raamattu ennakoi tuon valtakunnan täsmälleen samalla nimellä ja mainitsee, että kukistuttuaan se jaetaan neljään osaan. Juuri näin kävi, kun liittoutuneet jakoivat Saksan toisen maailmansodan jälkeen neljään osaan (Dan. 2:39, 7:6. 8:8). Danielin kirjan perusteella jotkut profetiantutkijat ovat sitä mieltä, että Antikristus nousee nimenomaan Saksasta. Dan. 8:8-25 selostaa, miten viimeinen maailmanjohtaja nousee tästä jaetusta maasta! Kolmannen valtakunnan jälkeen tulee Danielin mukaan vielä yksi: ”Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.” (Dan. 7:23).

Edellä mainitsin Danielin kahdeksannen luvun näyn sijoittuvan antiikin ajan lisäksi kristikunnan keskiaikaiseen historiaan Itä-Rooman alueella. Nyt Lusa puolestaan yhdistää sen 1900 -luvulle toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin Euroopan sydämeen. Tällainen näkemys on yhteydessä seitsemännen luvun neljän pedon näyn futuristiseen tulkintaan, jota profetioiden tutkijat ovat tuoneet esille 1900 -luvulla. Danielin pedoilla voidaan nimittäin havaita olevan selvä korrelaatio 1900 -luvun supervaltoihin. Tähän asti tätä näkymää on kuitenkin tulkittu irrallaan petojen historiallisesta kontekstista. Eli ikäänkuin neljä petoa vaikuttaa maailmassa ensin antiikin ajalla 500 -luvulta eKr. 400 luvulle jKr., kadoten sitten useiksi vuosisadoiksi kunnes ne pulpahtavat taas uudestaan esiin 1900 -luvulla. Tällaisen tulkinnan lähtökohtana on ollut juuri futurismin ytimessä vaikuttava pofetian kuiluteoria. Omassa kirjassani on taasen osoitettu, että profetia seuraa pakankansojen vaiheita lineaarisella suoraviivaisuudella ja yhtenäisyydellä ilman että mitään historian aikakautta jäisi väliin.

Näistä lähtökohdista käsin olen tulkinnut neljän pedon kolmatta täyttymysvaihetta. Kolmas täyttymysvaihe ei siis käynnisty vasta 1900 -luvulta vaan jo 1500 tai 1700 -luvulta. Se käynnistyy siitä mihin profetian toinen täyttymys päättyy eli paaviuden ja Ottomaani vallan kukoistusajasta 1500 – 1600 -luvuilla. Se käsittelee niitä pakanavaltoja jotka nousevat näiden kahden keskiaikaisen vallan ulkopuolelta ja joiden valtaanousu johtaa lopulta niiden heikkenemiseen ja lopulliseen tuhoon. Keitä olivat ne pakanakansat, joiden historia kertoo nousseen tuona aikana paaviuden ja Turkin ylivallan haastajaksi? Wikipedian historiallisia artikkeleita kahlaamalla olen päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin. Ensimmäinen merkittävä tapahtuma uskonpuhdistusta seuranneessa historiassa oli Englannin siirtomaavallan asteittainen nousu Euroopan johtavaksi valtioksi. Tämän siirtomaavallan nousu alkoi jo Elisabet I:n ajasta 1580 -luvulla, joka muutti Englannin lopullisesti protestanttiseksi maailmanvallaksi. Tästä lähtien Englanti alkoi haastaa paavien valtaa sekä hengellisesti että sotilaallisesti. Tähän tasteluun valoi uskoa Englannin kirkossa laajasti vaikuttanut historisistinen eskatologia, jonka mukaan heidän saarivaltionsa oli sodassa itseään Raamatussa ennustettua Rooman Antikristusta vastaan.

Protestanttinen Englanti ei kuitenkaan korvannut katolisten Espanjan ja Ranskan hegemoniaa ennen kuin vasta 1763 jolloin Iso-Britannian kuningaskunta nousi voittajana seitsenvuotisesta sodasta, jota osa historioisijoista kutsuu “ensimmäiseksi todelliseksi maailmasodaksi” vaikka se sodittiin 160 vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tämä titteli lankeaa sille siitä syystä, että taisteluita käytiin hyvin laajalla alueella eri puolilla maailmaa. Vaikka Britannia sai tuossa sodassa haltuunsa Ranskan Pohjois-Amerikassa sijainneet siirtokunnat ja pysyvän jalansijan Intiassa, se menetti nämä Pohjois-Amerikan siirtomaat vain 13 vuotta myöhemmin, kun Amerikan 13 siirtokuntaa julistautuivat itsenäiseksi vuonna 1776 (tämä oli 13 vuosisataa Länsi-Rooman kukistumisesta 476 jKr.) ja perusti Amerikan Yhdysvallat. Vastasyntynyt liittovaltio omaksui kansallislinnukseen valkopäämerikotkan vuonna 1782, koska sen perustajaisät halusivat assosioitua Rooman tasavaltaan, mitä kuvattiin myös kotkan symbolilla. Vuotta myöhemmin Englannin Yrjö III:n hallitus tunnusti 13 siirtokunnan itsenäisyyden ja näin Yhdysvallat sai alkunsa Iso-Britannian kruunun siunauksella. Daniel 7:3-4 kuvasi tätä tapahtumaa näin:

Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen. Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

Näky kuvaa siis Englannin leijonan nousua Euroopan roomalaiskatolisen maailmanvallan yläpuolelle. Mutta juuri kun tämä valta on noussut ja saanut yliotteen katolisesta Euroopasta, sen selässä olevat kotkan siivet reväistään ja leijona nostetaan kahdella jalalle niin kuin ihminen. Toisin sanoen, näky kuvaa Yhdysvaltain kotkan irtaantumista Englannin leijonasta vuonna 1783 ja tätä seurannutta Brittiläisen vallan tilapäistä heikkenemistä. Danielin näyn mukaan tätä tulisi seurata kahdella kyljellä makaavan karhun nousu. Tämäkin kuvaus vastaa täysin historiallisia realiteettaja, sillä samana vuonna jolloin Iso-Britannia tunnusti Yhdysvaltojen itsenäisyyden, Katariina Suuren alainen Venäjän keisarikunta valloitti Ottomaaneilta Krimin Kanaanikunnan ja vuotta myöhemmin se perusti ensimmäisen siirtokuntansa Alaskaan. Muutamia vuosia tämän jälkeen Venäjän sotavoimat tunkeutui Pohjois-Kaukasiaan, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Liettuaan.

Juuri ennen Katariinan kuolemaa 1796, Puola-Liettuan valtakunta, jossa asui aikansa suurin diasporassa elänyt juutalaisyhteisö, hajotettiin Puolan kolmannessa jaossa Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Näin ollen maailman suurin diasporassa asuva juutalaisyhteisö siirtyi 1800 -luvulla Venäjän karhun kynsiin. Juutalaiset joutuivat maksamaan tästä omalla verellään 1800 -luvun lopulla, kun tsaarin oma salainen palvelu lietsoi juutalaisvastaisia pogromeita ympäri keisarikuntaa. Myös juutalaisvastainen Siionin viisaiden pöytäkirjat julkaistiin 1900 -luvun alussa juuri Venäjällä (ks. Osa 2: juutalainen Antikristus).  Krimin Kanaanikunnan liittäminen Venäjän vallan alle sai aikaan myös niin sanotun idän kysymyksen Euroopan valtionpäämiesten kesken. Tämä ulkopoliittinen ongelma koski heikentynyttä Turkin Ottomaani imperiumia, jonka edessä häämöttävän hajoamisen pelättiin saavan aikaan pahoja säröjä Euroopan valtatasapainoon, joka piti yllä rauhaa Napoleonin sotien jäljiltä. Erityisesti Brittiläinen imperiumi oli hyvin huolissaan Venäjän kasvaneesta vaikutusvallasta Välimerellä ja Lähi-Idässä. Karhun ensimmäinen kylki kuvaa siis Venäjän vallan ensimmäistä vaihetta – Venäjän keisarikuntaa 1700 -luvun lopulta 1900 -luvun alkuun.

Toinen kylki edustaa taasen Venäjän vallan toista vaihetta – vuonna 1922 syntynyttä Neuvostoliittoa. Ensimmäisen pääkaupunkina oli Pietari ja toisen pääkaupunkina oli Moskova. Koska Venäjän pääkaupunki on edelleen Moskova voimme sanoa karhun lepäävän edelleen toisella kyljellään. Presidentti Putin perusti 1. tammikuuta 2015 Euraasian Ekonomisen Unionin eli EEU:n Neuvostoliiton perilliseksi. Krimin miehitys maaliskuussa 2014 ja Venäjän sotilaallisen vallan lisääntyminen Syyriassa osoittaa sen, ettei karhun valta kadonnut mihinkään Neuvostoliiton myötä.

Saksan rooli Danielin näyissä

Brittiläinen imperiumi ja Venäjän keisarikunta olivat 1800 -luvulla kaksi johtavinta pakanavaltaa. Roomalaiskatoliset vallat kuten Espanja ja Ranska olivat menettäneet etulyontiasemansa viimeistään vuoteen 1815 mennessä jolloin Napoleon kukistui Waterloon taistelussa. Vaikka katolinen Ranska nousi hetkellisesti maailmakartalle Napoleon I:n myötä, hänen valtansa ei ollut enää varsinaisesti paavillinen valta sillä Ranskan vallankumous nousi juuri Rooman kirkkoa ja kaikkea uskontoa vastaan. Kerrotaan, että kun Napoleon matkasi Italiaan kruunattavaksi, hän sieppasi kruunun paavi Pius VII:n kädestä ja kruunautti itse itsensä osoittaakseen valtansa olleen paavien yläpuolella. Roomalaiskatolisen maailmanvallan ohella myös islamilainen valta oli menettänyt yliotteensa ja päätymässä Venäjän hallitsemaksi vasallivaltioksi. Tuohon aikaa Ottomaani imperiumia kutsuttiin kansainvälisessä politiikassa “Euroopan sairaaksi mieheksi”. Tämän “sairaan miehen” lopullinen kuolema koitti ensimmäisessä maailmansodassa missä Brittiläisen imperiumin johtama liittouma hajotti Ottomaanien vallan jonka jälkeen sen tilalle syntyi nykyinen Turkin sekulaari tasavalta.

Kun Englannin leijona ja Venäjän karhu piti ylivaltaa maailman politiikasta 1800 -luvulla näiden kahden suurvallan rinnalle nousi vuosisadan loppua kohden Saksan keisarikunta. Saksan nousu Euroopan johtavaksi taloudelliseksi ja sotilaalliseksi mahdiksi nähtiin uhkaavan niin sanottua vallan tasapainoa, joka oli ratkaiseva konsepti rauhan ylläpitämiseksi Napoleonin sotien jälkeen. Saksan nousu valtaan edesauttoi näin ollen olennaisesti ensimmäisen maailmansodan syntyä. Monien historioitsijoiden keskuudessa Saksaa ei siis ole pidetty syyllisenä vain toiseen maailmansotaan mutta myös ensimmäiseen. Daniel näki edeltä tämänkin kehityksen, kun se ennusti nelipäisen leopardin esiintulon kotkansiipisen leijonan ja kahdella kyljellään makaavan karhun jälkeen. Daniel 7:6 ennustaa:

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

Useimmat meistä tuntee leijonan Englannin kansalliseläimenä ja karhun Venäjän kansalliseläimenä, mutta harva osaa yhdistää leopardia Saksaan. Vaikka Saksan ensisijainen kansallistunnus on musta kotka, joka on kuvattu Saksan vaakunassa, seuraava informaatio löytyy leijonan heraldiikkaa käsittelevän Wikipedian artikkelin keskusteluosiosta:

Tamfang, olen saksalainen ja olen tiennyt tämän jo melko pitkään. Leopardi (erityisesti musta pantteri) on jo kauan aikaa kytketty Saksaan. Natsi-Saksassa tiikeri korvasi leopardin (ilmeisistä syistä…tiikerit ovat isompia, voimakkaampia ja raivokkaampia ja siten paljon sopivimpia kauhealle hallinnolle). Vuoden 1945 jälkeen tiikeri korvattiin takaisin leopardiin, mikä on ”pehmeämpi” versio tiikeristä. Monet vaakunat Saksassa, jotka kuvaa leopardeja näyttää joskus leijonan kaltaisilta, mutta tosiasiassa ne eivät ole. Kotka on ensisijainen eläin, leopardin tullessa perässä ja sitten leijonan (en sano etteikö leijonia käytettäisi, mutta ne eivät ole niin tärkeitä kuin leopardit). Tiikerit ovat tulleet tabuksi niiden natsi yhteydestään. Luetko Saksaa? Jos luet voin viitata kirjaan tästä kaikesta.

Yksi esimerkki pantterin yhteydestä Saksaan on Baden-Württembergin osavaltio, jonka vaakunassa kuvataan kolmea mustaa pantteria. Hitler itse nimesi liittoutuneita vastaan taistelleet tankkinsa pantheriksi ja sodan jälkeen Saksan ameija valmisti leopardiksi nimettyjä panssarivaunuja. Jos siis Daniel 7:6:n pantteri kuvaa Saksan nousua valtaan 1800 -luvun lopulla, mitä tarkoittaa sen selässä olevat neljä linnunsiipeä ja neljä päätä? Tämä symboliikka saa selityksensä Danielin kahdeksannesta luvusta, joka on rinnakkainen seitsemännen luvun näkyyn neljästä pedosta. Näyn ensimmäisessä täyttymyksessä leopardi kuvasi antiikin Kreikkaa ja pedon neljä päätä Aleksanteri Suuren vallan perineitä neljää helleenistä kuningaskuntaa. Kreikkaa kuvattiin myös kahdeksannen luvun näyssä oinaasta ja kauriista missä kaksisarvinen oinas vastasi Meedo-Persiaa ja kauris Kreikkaa (Dan. 8:20-21). Tässä näyssä leopardin neljä päätä saa selityksensä siitä mitä sanotaan jakeessa kahdeksan: “Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.”

Jakeissa 21-22 enkeli selittää: “Ja kauris on Jaavanin [Kreikan] kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” Kreikkalaisen maailmanvallan ensimmäinen kuningas oli tietysti Aleksanteri Suuri ja neljä valtakuntaa ne neljä Aleksanteri Suuren hellenististä seuraajavaltiota.  Yhdestä näistä nousi sitten esiin Antiokhos Epifanes kuten näky ennusti jakeessa yhdeksän. Mutta koska leopardi edustaa näyn kolmannessa vaiheessa Saksaa, täytyy kahdeksannen luvun näyn kauriista soveltua myös yhtälailla Saksaan. Samalla periaatteella kaksisarvisen oinaan (7. luvun karhun) tulee merkitä lopun aikana Venäjää eikä Persiaa. Näin ollen oinaan ja kauriin välinen taistelu ei kuvaakaan näyn kolmannessa vaiheessa Persian ja Kreikan välistä sotaa (kuten näyn ensimmäisessä ja toisessa täyttymyksessä) vaan Venäjän ja Saksan. Eikä kauriin suuri sarvi tarkoita kreikkalaisen maailmanvallan ensimmäistä kuningasta vaan saksalaisen.

Juuri Saksa on se mitä tarkoitetaan, kun jae 8 sanoo: “Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.” Koska jakeessa 9 Antikristuksen sanotaan ilmestyvän yhdestä kauriin neljään osaan jakaantuneen maailmanvallan seudulta, tästä on siten päätelty, että hänen tulisi ilmestyä Saksasta. Vaikka allekirjoitan täysin tällaisen tulkinnan raamatullisen pätevyyden, tässä ollaan tulkittu näkyä hieman huolimattomasti jos Antikristuksen alkuperä yhdistetään tämän perusteella Saksaan. Näky ei nimittäin sano mitään tällaista jos tarkastelemme sitä paljon huolellisemmin. Leopardin neljä päätä saa siis selityksensä kauriin suuren sarven tilalle nousseesta neljästä uhkeasta sarvesta. Näiden neljän uhkean sarven esiintuloa edeltää kauriin suuren sarven maailmanvalta. Osana tätä maailmavaltaa näky ennustaa kauriin suuren sarven ajautuvan sotaan kaksisarvista oinasta eli Venäjän mahtia vastaan (jakeet 4-7). Koska Saksa taisteli Venäjää vastaan sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa, tätä taistelua voisi sovittaa molempiin sotiin. Itse kuitenkin tulkitse niin, että tässä puhutaan vain toisesta maailmasodasta.

Tähän syynä on se, että näyssä puhutaan vain yhdestä suuresta sarvesta, joka taistelee oinaan valtaa vastaan. Näky lisäksi kertoo kuinka kauris tulee “aivan sen kaksisarvisen oinaan luokse, jonka minä olin nähnyt seisovan päin jokea, ja karkasi sen kimppuun vihansa väessä. Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta.” (j. 6-7) Tällainen kuvaus ei sopisi kuin ainoastaan toiseen maailmansotaan missä Saksa hyökkäsi Operaatio Barbarossassa Neuvostoliiton kimppuun “vihansa väessä” ja murskasi sen molemmat sarvet eli tuhosi miltei Venäjän kaksi tärkeintä historiallista keskusta – Leningradin (Pietarin) ja Moskovan. Koska Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty jatkosota oli myös olennainen osa näitä tapahtumia, mainitaan näyn jakeessa neljä tätä edeltänyt Stalinin hyökkäys Suomeen vuoden 1940 talvisodassa (Suomi mainittu! Torilla tavataan!). Eikö olekin ihmeellistä, että piskuisen Suomen kansallisen historian tärkein tapahtuma on kirjattu Danielin näkyihin jo 2500 vuotta sitten. Kenties syynä on sen, että me löimme Jumalan avulla oinaan mahdin vaikka sen miesvoima oli ainakin kolme kertaa suurempi kuin meidän oma miesvahvuutemme.

Wikipedia myös mainitsee, että Suomella oli käytössään 32 panssarivaunua ja 114 lentokonetta, kun Neuvostoliiton tankkien määrä oli 3000 ja lentokoneiden 3800. Danielin kahdeksannen luvun näyn jakeet 3 – 8 kuvaa siis todellakin toisen maailmansodan itärintamaa vuosina 1939 – 1945. Kerroin tästä paljon suuremmilla yksityiskohdilla kirjani luvussa 11 b. Katsotaanpa vielä kertaalleen mitä tapahtuu jakeissa 6-7 kuvatun Operaatio Barbarossan jälkeen: “Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.” Tämä kuvaa Hitlerin valtaa sen huipussaan vuosina 1942-43. Sarven särkyminen kuvaa taas Hitlerin vallan kukistumista liittoutuneiden käsissä sodan lopulla ja hänen lopullista tuhoaan oman kätensä kautta Berliinin bunkkerissa 30. huhtikuuta 1945. Se mitä tapahtuu tämän jälkeen on Antikristuksen kansallisuutta koskevan profetian ymmärtämiseksi näyn olennaisin osa. Profetian mukaan Hitlerin kukistuneen vallan “sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.”

Lainasi edellä Teijo-Kalevi Lusaa, joka kirjoitti Raamatun ennustaneen, että Hitlerin valta kukistuu ja “että kukistuttuaan se jaetaan neljään osaan. Juuri näin kävi, kun liittoutuneet jakoivat Saksan toisen maailmansodan jälkeen neljään osaan (Dan. 2:39, 7:6. 8:8).” Heti perään Lusa jatkaa, “Danielin kirjan perusteella jotkut profetiantutkijat ovat sitä mieltä, että Antikristus nousee nimenomaan Saksasta. Dan. 8:8-25 selostaa, miten viimeinen maailmanjohtaja nousee tästä jaetusta maasta!” On todellakin historiallinen tosiasia, että Saksa jaettiin sodan jälkeen neljään miehitysvyöhykkeeseen Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken. Mutta profetia ei sano, että Antikistus tulisi nousemaan yhdestä näistä neljästä Saksan miehitysvyöhykkeestä. Neljä uhkeata sarvea eivät nimittäin puhu Saksan miehitysvyöhykkeistä vaan niistä neljästä kansasta, jotka jakavat Saksan vallan neljään osaan. Tämä on täysin selvää jakeesta 22, joka sanoo: “Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” Saksaa ei jaettu neljään valtakuntaan, mutta neljä valtakuntaa jakoi Saksan keskenänsä.

Nämä vallat olivat niitä, jotka nousivat sodan jälkeen kauriin suuren sarven sijalle, sillä he hallitsivat Saksaa vuoteen 1990 asti jolloin jaettu Saksa yhdistyi ja itsenäistyi lopullisesti liittoutuneiden vaikutusvallasta. Leopardin neljä päätä lakkasi olemasta lopullisesti 12. syyskuuta 1990, kun toisen maailmansodan neljä voittajavaltiota luovutti Saksalle täyden suvereniteetin niin sanotussa 2+4-sopimuksessa, joka solmittiin Moskovassa. Saksan jälleenyhdistymisen myötä Saksan leopardi on noussut jälleen Euroopan taloudelliseksi että poliittiseksi johtajaksi. Tätä kuvastaa hyvin Britannian itsenäisyyspuolueen johtajan Nigel Faragen huudahdus Brysselissä kesällä 2014: “nyt Euroopan Unionin kansallisten johtajien tulee totella Saksaa”. Aivan kuin Saksa johti Eurooppaa sydänkeskiajalla Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja aivan kuin se johti sitä Vilhelm II:n ja Hitlerin aikana, on se palannut jälleen Euroopan hallitsevaksi valtioksi. Ilmestyskirjan 13. luku jakeessa 2 ennusti tämän kehityksen missä Saksa on noussut EU:n johtoon sillä se kuvaa Saksan olevan Antikristuksen globaalin maailmanvallan ytimessä:

Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa olen perustellut kuinka Danielin näkyjen kolme eri historiallista täyttymysvaihetta seuraa tarkasti pakanakansojen katkeamatonta historiaa Danielin päivistä aina tähän hetkeen jossa tätä kirjoitan. Tällaisen artikkelin puitteissa näkyjen yksityiskohtainen läpikäyminen historiallisen tapahtumien valossa, olisi mahdoton tehtävä. Tästä syystä olen todella helpottunut, että olen sen jo tehnyt 700 sivuisessa käsikirjoituksessani. Ihmettelen itsekin, että olen tällaiseen projektiin aikoinani lähtenyt mukaan, sillä jo siihen sisältyvän informaatiomäärän pohtiminen alkaa saada minut hieman huonovointiseksi. Kukaan ei voi väittää, että profetioiden tutkimus olisi jokin helppo ja yksinkertainen tieteenala. Kyseessä on minun silmissäni tiede siinä missä mikä tahansa muukin tieteen muoto. Tällaista monimutkaista kaavaa kartoittamalla missä Danielin näyt toteutuvat useaan kertaa eri historian hetkinä, olen myös päätynyt siihen johtoopäätökseen, että Engannin tuleva kuningas, Walesin Prinssi Charles, on tuo Raamatun ennustama Antikristus. Ja sattumoisin tuossa henkilössä näyttää käyvän toteen kaikki muutkin Antikristuksen persoonaa koskevat profetiat löytyivät ne sitten Vanhasta tai Uudesta testamentista.

Danielin 8. luku ei vielä paljasta hänen synnyinmaataan. Mutta se kertoo, että hänen tulee nousta yhdestä noista neljästä kansasta, jotka jakoivat Natsi-Saksan toisen maailmansodan jälkeen neljään miehitysvyöhykkeeseen. Toisin sanoen, joko Ranskasta, Britanniasta, USA:sta tai edesmenneen Neuvostoliiton alueilta. Tiedämme jo Danielin seitsemännen luvun perusteella, että Antikristuksen tulee nousta siltä alueelta misssä vaikutti aikoinaan Rooman imperiumi (Dan. 7:24). Tämä sulkee laskuista siten USA:n ja Neuvostoliiton. Jäljelle jää vain Ranska ja Iso-Britannia. Nämä kaksi pakanakansaa ovat niitä, joiden historiaa käydään läpi Danielin kirjan 11. luvun toisessa täyttymyksessä. Tässä näyssä, joka on rinnakkainen 7. ja 8. luvun toiselle ja kolmannelle täyttymykselle, mainitaan islamin nousu Lähi-Idässä 600 -luvulla, Ranskan johtamat ristiretket 1200 -luvulla, Ottomaanien nousu 1300 -luvulla, Napoleonin sotaretki Egyptiin ja Palestiinaan vuosina 1798 – 1801, ensimmäinen ja toinen maailmansota, ja lopulta Antikristuksen maailmanvalta kolmannen maailmansodan ja Harmageddonin aikoina. Toisin sanoen, koko Lähi-Idän historian tärkeimmät tapahtumat on tiivistetty tähän näkyyn muutamissa jakeissa.

Tämän asian selvittäminen vaati minulta vuosien tutkimustyön, jonka hedelmä on nähtävissä kirjani luvussa 11 c. Tuon luvun johtopäätösten kertaaminen ja tiivistäminen vaatisi jo toisen kolmiosaisen opetussarjan, joten minulla ei ole mahdollista tehdä sitä tässä. Päätän tämän opetussajan muutamiin ydinajatuksiin, joita en ole päässyt vielä sanomaan. Englannin ja Yhdysvaltojen rooli neljän pedon näyn kolmannessa täyttymysvaiheessa ei rajoitu vain vuosiin 1583 – 1783. Historioitsijat tuntevat nämä vuodet “ensimmäisen” Brittiläisen imperiumin aikakautena. Brittiläisen imperiumin toinen aikakausi sijoittuu Napoleonin sotien jälkeiseen vuosisataan 1815 – 1914. Tämä toinen aikakausi oli juuri se missä Brittiläinen imperiumi nousi koko ihmiskunnan historian suurimmaksi maailmanvallaksi. Tuona aikana maailma todisti myös Englannin leijonan ja Yhdysvaltain kotkan taloudellista, diplomaattista ja sotilaallista lähentymistä mitä kuvattiin useissa 1900 -luvun alun julisteissa. Eli kotkan siivet palasivat jälleen leijonan selkään. Nämä kaksi viholliskansaa yhdistyivät lopulta verellä, kun niiden molempien sotilaat tukivat toisiaan ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Aivan kuin kotkansiipisen leijonan nousu edelsi Venäjän karhun ensimmäistä vaihetta 1700 -luvulla, samoin edelsi myös Brittiläisen imperiumin toisen vaiheen nousu karhun kääntymistä toiselle kyljelleen vuonna 1922.

Näiden kummankin perässä seurasi sitten 1940 -luvun alussa Natsi-Saksan maailmanvalta tai kolmas valtakunta, kuten Hitler sitä itse kutsui. Hitlerin kukistumista seurasi puolestaan leopardin neljä päätä, jotka vaikuttivat maailmassa ainakin vuoteen 1990 asti. Yhä tänäänkin toisen maailmansodan neljä voittajavaltiota muodostavat YK:n turvallisuusneuvoston ytimen yhdessä Kiinan kanssa. Leopardin neljää päätä tulee seurata se mitä Daniel kutsuu neljänneksi valtakunnaksi. Tämä valtakunta muodostuu lopulta kymmenestä valtiosta, unionista tai liittovaltiosta (Dan. 7:24, Ilm. 17:12). Koska Johanneksen ilmestyksen mukaan tämä valtakunta käsittäisi “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:1, 7), onkin todennäköisin vaihtoehto, että nämä kymmenen kuningasta eivät ole kansallisvaltioita vaan kymmenen unionia, jotka kattavat kaikki maailman kansat. Tällaista kymmenen unionin maailmanhallitusta kaavailtiin yhtä maailmanjärjestystä ajavan Rooman klubin raporteissa jo 70 -luvulla. Tänään maailmassa on jo vähintään viisi tai kuusi tällaista alueellista unionia ja näistä EU on kaikkein voimakkain. Tällaista kymmenen unionin uutta maailmanjärjestystä alettiin rakentaa kohta kylmän sodan päättymisen ja Saksan yhdistymisen jälkeen 1990 -luvulla.

Neljän pedon futuristista tulkintaa on lainattu jo Keijo Lindemanin klassikossa Supervaltojen nousu ja tuho (Ari, 1978). Siinä Lindeman lainaa Kilpi Kylälän tulkintaa missä Danielin toisen luvun näkyä kuvapatsaasta on tulkittu seitsemännen luvun petojen futuristisen selitysmallin valossa. Kirjan julkaisuvuoden kannalta on merkillepantavaa, että siinä Lindeman toteaa seuraavaa: “Tässä yhteydessä toteamme vain, että ko. tulkinta on mielenkiintoinen. Se antaa lisävaloa lopun ajan tapahtumia koskeviin ennustuksiin. Erikoisesti on huomattava, että ko. tulkinnan mukaan Saksa tulee vielä yhdistymään.” (s. 79) Kuinka Lindeman saattoi tietää tämän 12 vuotta ennen Saksan yhdistymistä ellei Kilpi Kylälän tulkinta olisi ollut oikea? Kylälän tulkinnasta minulle avautui aikoinani eräs asia, jota en ollut ennen huomannut. Kolmannen valtakunnan neljän pään ja neljännen valtakunnan kymmenen sarven välissä tulee olla se mitä kuvapatsasnäky kuvaa rautaisina jalkoina. Petojen ensimmäisessä täyttymyksessä tämä on ymmärretty viittaavan Rooman kahteen osaan jakautuneeseen maailmanvaltaan (Itä- ja Länsi-Roomaan).

Lopun aikana tämä viittaa siihen, että neljään osaan jaetun Saksan jälkeen seuraa Antikristuksen imperiumia (patsaan kymmenen varvasta) edeltävät kaksi rautaista jalkaa eli kahteen osaan jaettu Saksa, jonka myötä koko maailma jakautui kahteen vyöhykkeeseen – kommunistiseen itään ja kapitalistiseen länteen. Euroopan ja koko maailman kahteen osaan Saksasta jakanutta rajaa kutsuttiin kylmässä sodassa rautaesiripuksi (rautaiset jalat). Katso yllä näytettyä karttaa kylmän sodan aikaisesta maailmasta. Tuo kartta osoittaa, että Natsi-Saksan kukistumisen myötä lähes koko maailma jaettiin kahteen eri vyöhykkeeseen mitä patsaan kaksi jalkaa kuvaa Danielin näyssä. Kuvapatsasnäyn mukaan Antikristuksen maailmanvallan kymmenen varvasta haarautuu juuri näistä kahdesta jalasta. Eli tämäkin todistaa sen, ettei neljännen pedon kymmenen sarvea nouse lopun aikana vain Euroopasta tai entisen Rooman imperiumin sisältä (tämähän toteutui jo vuonna 476) vaan koko maailmasta. Mutta miten näky palaa Rooman imperiumiin? Kerroin jo aiemmin, ettei neljän pedon kertaustäyttymykset tee tyhjäksi näyn alkuperäisiä ehtoja. Eli Rooman tulisi olla näyn viimeinen pakanavalta, joka edeltää Jeesuksen toista tulemusta.

Kuten jo sanoin, neljän pedon kertaustäyttymykset eivät kerro uusista pakanavalloista, jotka nousevat roomalaisen maailmanvallan sijalle. Sen sijaan ne kertovat Rooman vallan myöhemmän historian. Osoitin jo sen, ettei neljäs peto kadonnut mihinkään vielä 476 tai 1453 jKr. sillä se syntyi uudestaan lännessä paavin roomalaiskatolisessa vallassa ja idässä Ottomaanien islamilaisessa vallassa. Tästä kehityksestä kerrottiin näyn ensimmäisessä ja toisessa täyttymysvaiheessa. Kolmas täyttymysvaihe kertoo puolestaan neljännen pedon leviämisen koko maailmaan. Neljännestä valtakunnastahan sanottiin, että “se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen” (Dan. 7:23) Eli neljännen pedon valta leviää lopulta koko maailmaan, kuten tämän vahvistaa myös Johanneksen ilmestys (Ilm. 13:1, 7). Tätä ei olisi voinut sanoa vielä Johanneksen aikaisesta Rooman imperiumista. Neljännen pedon eli Rooman valtakunnan toinen vaihe paavinvallassa ja Ottomaani imperiumissa katosi jo viimeistään 1900 -luvun alkuun mennessä. Mutta sen kolmas vaihe jatkui tämän jälkeen USA:n ja Neuvostoliiton kaksinapaisessa maailmanjärjestyksessä missä nämä kaksi pakanavaltaa hallitsivat koko maailmaa.

Kuinka USA ja Venäjä edustaa sitten Rooman vallan jatkumoa? Koska Venäjän maailmanvalta syntyi Itä-Rooman kreikkalaiskatolisen maailmanvallan perilliseksi ja USA lännen roomalaiskatolisen maailmanvallan perilliseksi. Yhdysvallat ei ole tietenkään roomalaiskatolinen maailmanvalta, mutta sen hengellinen ja kulttuurillinen perusta on siinä lännen kreikkalaisroomalaisessa sivistyksessä mikä syntyi Eurooppaan jo Kaarle Suuren roomalaiskatolisessa maailmanvallassa 800 -luvulla jKr. Idän kirkoissa protestanttinen USA on nähty aina läntisen kirkon vallan perillisenä, kun taas Venäjä on nähty Itä-Rooman kreikkalaiskatolisen vallan perillisenä. Esimerkiksi Moskovaa alettiin nimittää jo 1500 -luvulla “kolmanneksi Roomaksi” Konstantinopolin eli “toisen Rooman” kaatumisen jälkeen. Muun muassa eräs venäläinen munkki julisti vuonna 1510 Venäjän suurherttua Vasili III:lle, “Kaksi Roomaa on kaatunut. Kolmas seisoo. Ja ei tule olemaan neljättä. Yksikään ei tule korvaamaan sinun kristillistä tsaarikuntaasi!” Joten kertauksen vuoksi, neljäs peto käy siis läpi seuraavan kehityshistorian mitä kuvaan yksityiskohdilla näyn kolmessa täyttymyksessä, joista kukin sijoittuu historian peräkkäisiin aikakausiin antiikista nykyaikaan.

• Antiikki: neljäs peto on Rooman valtakunta, joka jakautuu 300 -luvulla jKr. kahteen osaan, Itä- ja Länsi-Roomaan, lännen ja idän kirkkoihin. Tästä alkaa kristillisen kirkon poliittinen historia.
• Keskiaika: neljäs peto jatkaa olemassaoloaan lännessä roomalaiskatolisessa maailmanvallassa ja idässä Ottomaanien imperiumissa, joka syntyy Itä-Rooman islamilaiseksi perilliseksi.
• Uusi aika: neljäs peto laajenee eurooppalaisten valtojen imperialistisen ajan myötä monille maanosille, kun Amerikan Yhdysvallat syntyy vuonna 1776 paavillisen vallan seuraajaksi ja Venäjästä kasvaa vähitellen 1500 -luvulta 1700 -luvulle Itä-Rooman hengellinen ja poliittinen seuraaja. 1800 -luvulla se kilpailee maailmanvallasta ensin Brittiläisen imperiumin kanssa ja 1900 -luvulla Amerikan Yhdysvaltojen kanssa, joka erkanee Englannin leijonan varjosta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 (mikä on 169 eli 13 x 13 vuotta siitä kun Yhdysvaltain 13 siirtokuntaa itsenäistyi 1776 eli 13 vuosisataa Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen! Hmm… )
• Vihan aika: neljännen pedon lopullinen muoto syntyy Antikristuksen hallisemassa globaalissa maailmanvallassa, joka muodostetaan kymmenen alueellisen unionin pohjalle. Aivan kuin alkuperäinen Rooma, myös tämäkin palaa jälleen Euroopan johtajuuden alle, kun paavin kruunaama Rooman viimeinen keisari nousee Kaarle Suuren ja Kaarle V:n seuraajaksi, kuten ennustettu jo keskiajan roomalaiskatolisissa profetioissa ja Johanneksen näyssä (Ilm. 13:1, 17:9).

Tämä Rooman kaksituhatvuotinen kehityshistoria selittää neljännen pedon vallan jatkumisen Johanneksen päivistä meidän päiviimme. Kuten huomaat, ei ole mitään kuiluja. Yhtäkään historiallista ajanjaksoa ei jää väliin, kun Danielin näyt kuvaavat pakanakansojen historiaa. Täysin toinen asia on sitten yhdeksännessä luvussa mainittu vuosiviikkonäky, joka koski nimenomaan Israelin kansaa ja Jerusalemia (j. 24) ja tästä syystä juutalaisten ja Jerusalemin diasporan aikainen historia jätetään tästä näystä väliin. Tällainen selitysmalli on hyvin kumouksellinen suhteessa aikaisempaan 1900 luvun futurismiin. Mutta esimerkiksi Venäjän roolia Itä-Rooman vallan seuraajana opetettiin jo 1800 -luvun eskatologien tulkinnoissa. Suurin osa eskatologisista tulkinnoistani perustuu sellaisiin selitysmalleihin, joita on opetettu jo useiden vuosisatojen ajan. Ne eivät siis ole lähtökohtaisesti uusia, mutta ne ovat ensimmäisiä missä eri aikakausien parhaat selitysmallit on niputettu yhteen ja koottu systemaattiseksi kokonaisuudeksi missä koko maailmanhistoria on mahdollista löytää Danielin näkyjen eri vaiheista. Näihin sanoihin päätämme tämän Antikristuksen kansallista alkuperää käsitelleen opetusarjan.

KATSO MYÖS NÄMÄ:

Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin Kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä?

Elisabet II oli fanaattisen natsi-perheen kasvatti! Valtavirran lehdistö on nyt alkanut vihdoinkin paljastaa Englannin kuningasperheen pimeää puolta.

Arvostelussa Mikko Paunion Vihreä Valhe. Onko Pariisin ilmastokokous lännen valtaeliitin ekoimperialismia vai onko kyseessä jopa ekofasismi?

 

Monet Ilmestyskirjassa kuvatuista asioista viittaa selvästi meidän sukupolvemme päiviin 21. vuosisadalle jKr. Sitä teknologista kehitystä missä tänään elämme ei rakennettu kuitenkaan yhdessä päivässä. Tapahtumat, jotka ovat johtaneet Ilmestyskirjan muuttumiseen fantasiasta todellisuuteen, on vaatinut vuosisatojen kehityksen ihmiskunnan sivilisaation ja teknologian historiassa. Esimerkiksi Johanneksen Ilmestyksen 13. luku mainitsee globaalin hallinnon missä pedon “valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”. (Ilm. 13:7). Ennen kuin Marco Polon tutkimusmatkat Aasiaan ja Kristoffer Kolumbuksen purjehdusmatkat Amerikkoihin käynnisti löytöretkien aikakauden, ihmiskunnan eri sivilisaatiot elivät eristyksissä toisistaan ja Euroopan käsitys maailman eri mantereista oli vielä hyvin rajoittunut. Nyt kuka tahansa voi ladata yhdellä hiiren klikkauksella Google Earth -sovelluksen tarkkaillakseen omaa kotiseutuaan avaruudesta käsin kymmenien metrien etäisyydeltä tai suoraan katutasolta Google Street View palvelun avulla. Tänään maailman massamedioissa puhutaan jo avoimesti globaalin hallinnon välttämättömyydestä planeetan ympäristö- ym. kriisien ratkaisemiseksi. 

Elämme tänään yhdessä maailmankylässä missä kaikki kansat, kielet ja kansanheimot ovat yhdistyneet Internetin, älypuhelimien ja sosiaalisen median kautta. Mutta valtaosa ihmiskunnasta on kuin sammakko vedessä, jota kuumennetaan asteittain kohti kiehumispistettä. Se ei huomaa istuvansa kiehuvassa vedessä koska se on tapahtunut asteittaisen lämmityksen tuloksena sen sijaan että se olisi heitetty suoraan kiehuvaan veteen. Me istumme jo kiehuvassa vedessä, mutta harva edes huomaa sitä. Olemme jo täysin turtuneet meidän materialistiseen hyvinvointiimme ja aikamme teknologisiin etuuksiin, että vain harva näkee mihin tämä kaikki on johtamassa. On sanottava heti alkuun, että en ole mikään teknologiaa ja teollistumista vastustava luddiitti (nimitys 1800 -luvun Britanniassa teollistumista ja koneita vastustaneelle anarkistiselle ryhmälle). Itseasiassa olen kritisoinut äänekkäästi tällaista kehitystä, teknologiaa ja kapitalismia halveksivaa ympäristöromantiikkaa, mitä edustavat tänään monet uuspakanat ja heidän uskonnostaan maailmankuvansa ammentavat ympäristöjärjestöt.

Teknologian yksipuoleinen tuomitseminen olisi hieman epäjohdonmukaista ajattelua koska ilman teknologiaa ei tämänkään blogin luominen olisi ollut koskaan mahdollista. Hylkään siis kaikenlaisen amissiajattelun missä kristittyjen odotetaan vetäytyvän kehittyneestä sivilisaatiosta 1800 -luvun yksinkertaisiin olosuhteisiin puhtaan elämän vaalimiseksi. Teknologiasta on ollut vertaansa vailla olevaa hyötyä maailman kansojen evankelioinnissa samalla kun kehittynyt lääketiede, toimiva vesi- ja sähköhuolto sekä länsimainen koulutusjärjestelmä, ovat tarjonneet arvokasta humanitaarista apua köyhyydessä elävien kansojen fyysisten tarpeiden täyttämiseksi olennaisena osana evankeliumin kokonaisvaltaista sanomaa. Kun Ilmestyskirja ennustaa aikamme huipputeknologian osana Antikristuksen maailmanvaltaa ja mainitsee sen johtavan ihmissielut ikuiseen kadotukseen, kyse ei ole niinkään siitä että tuo teknologia olisi itsessään välttämättä pahaa, vaan siitä, että tätä teknologiaa käytetään Saatanan ja hänen poikansa palvontaan ja heidän sielujensa orjuuttamiseen. Siinä on kyse teknologiasta, jota me tänään luonnehtisimme termillä “Orwelilainen” viittauksena George Orwellin 40 -luvun lopulla julkaisemaan profeetalliseen tieteiskirjaan 1984.

Ilmestyskirjan aikakäsitteistä.

Siirryn kohta käsittelemään niitä teknologisia edistysaskelia mitä Johannes näki kaksi vuosituhatta ennen niiden ilmaantumista. Ymmärtääksemme ettei kyse ole vain onnekkaista yhteensattumista, on katsottava ensin asioiden kokonaiskuvaa eikä vain kokonaisuuden osia. Tästä syystä varaan tähän alkuun pienen opetustuokion Ilmestyskirjasta. Ilmestyskirjan aloituslauseesta selviää, että kyseessä on “Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle”. Kun Jeesus ilmestyy Johannekselle seitsenhaaraisen lampunjalan (menoran) keskeltä, Hän käskee tätä kirjoittamaan ylös “mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. (j. 19). Vain pieni osa Ilmestyskirjan jakeista viittaa Johannesta edeltäneeseen menneeseen aikaan (esim. Ilm. 5:9, 12:1-5), mutta suurin osa siitä käsittelee sitä “mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. Seitsenhaaraisen kynttilän sanottiin symbolisoivan Jeesuksen seitsemää seurakuntaa, joista kullekin annettiin profeetallinen sanoma luvuissa 2-3.

Ilmestyskirjan futuristisessa selitysmallissa sen “mikä nyt on” on sanottu kuvaavan seurakunnan historian seitsemää eri aikakautta, joita nämä seitsemän seurakuntaa edustavat. Selvä todiste siitä, että nämä seitsemän seurakuntaa eivät tarkoita vain Johanneksen aikaisia Vähä-Aasian seurakuntia vaan myös seurakunnan kahdentuhannen vuoden historiaa ensimmäisestä helluntaista tähän päivään, löytyy Ilm. 5:9:stä, mikä mainitsee Jeesuksen ostaneen verellänsä “ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja [on] tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”. Tässä jakeessa mennyt muoto “on tehnyt” viittaa Golgatan ristinsovitukseen ja tuleva muoto “tulevat hallitsemaan” puhuu Jeesuksen toisesta tulemuksesta, jota kuvataan seikkaperäisesti luvussa 19. Se mitä tapahtuu näiden välissä on kuvattu luvuissa 2- 18. Ilmestyskirjan 20. luvusta selviää, että aika jolloin Kristuksen pyhät hallitsevat maanpäällä, koittaa heti sen jälkeen kun peto ja väärä profeetta on kukistettu ja Saatana on sidottu tuhatvuotiseen vankeuteensa (Ilm. 19:19-20, 20:2,4).

Tämä Jeesuksen Kristuksen seurakunnan kaikista sukukunnista, kielistä, kansoista ja kansanheimoista ostettu pelastettujen suuri joukko ilmestyy taivaaseen yhdellä hetkellä Ilm. 7:9:ssä. Vain hetkeä aikaisemmin näiden seitsemän seurakunnan sanotaan työskentelevän yhä maanpäällä “lähetettynä kaikkeen maailmaan” (ks. Ilm. 1:4, 5:6). Tämä kielii kolmesta asiasta, mikä huomioidaan harvoin Ilmestyskirjaa koskevissa selitysteoksissa. Ensinnäkin, luvut 6 – 7 eivät voisi mitenkään sijoittua keskiaikaan tai sitä seuranneeseen kristikunnan historiaan, kuten Ilmestyskirjan historisistinen tulkinta näyttäisi olettavan. Keskiajalla suurin osa maailman kansoista ja kielistä ei ollut kuullut vielä evankeliumin sanomaa. Maailman kaukaisimpia kolkkia alettiin evankelioida vasta löytöretkien ajan jälkeen 1500 -luvulta eteenpäin ja työ on vieläkin kesken. Huolimatta maailman äkillisestä pienenemisestä globalisaation ja massatiedostusvälineiden nousun myötä, Researches of the U.S. Center for World Mission arvioi, että saavuttamattomia kansanryhmiä olisi tällä hetkellä vielä 10,000.

Valtaosa näistä kansoista löytyy päivän tasaajan pohjoispuolelta ns. 10/40 ikkunan alueelta Afrikasta ja Aasiasta missä islam, buddhalaisuus, hindulaisuus ja animismi ovat valtauskontona. Tarkoittaako tämä sitten, että Jeesuksen paluun täytyy olla vielä vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen päässä? Todennäköisesti ei koska Simo Lintisen raportin mukaan “Tälle alueelle sijoittuvat kristillisyyden alkulähteet Lähi-idässä, nykyisen Turkin ja Välimeren alueella.” Tällä alueella sijaitsevat kansat ovat saattaneet kuulla evankeliumin sanoman jo varhaisempina historian aikakausina. Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina evankeliumi levisi nimittäin kaikkein voimakkaimmin juuri Pohjois-Afrikan ja Aasian alueilla sen aikaisissa Rooman ja Persian valtakunnissa. Se mikä tunnetaan tänään kristillisenä maailmana oli tuohon aikaan saavuttamattomien kansojen tyyssija, mutta tänään tilanne on päinvastainen. Toinen mahdollisuus on se, että jotakin hyvin dramaattista tulee tapahtumaan, mikä kiihdyttää evankeliumin leviämistä 10/40 ikkunan alueen kansoihin. Kuulemme jo tänään lisääntyneitä raportteja unista ja näyistä joissa Jeesus on ilmestynyt näiden kansojen ihmisille.

Jooel ennusti Jumalan vuodattavan henkensä kaikkiin kansoihin Googin sodan aikoihin (Jooel 2:20, 28, vert. Hes. 38:15). Jakeet 30-31 mainitsee tuon tapahtuman yhteydessä merkit “taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.” (ks. Kirja-arvio: Mark Biltzin Verikuut). Ilmestyskirja ajoittaa tällaiset taivaalliset merkit kuudennen sinetin kohdalle (Ilm. 6:12). Jos siis sovitamme Jooelin profetian Ilmestyskirjan näkyyn, Jumalan hengenvuodatuksen kaikkiin kansoihin ja kieliin, tulisi tapahtua ensimmäisen kuuden sinetin aikoihin juuri ennen kuin Johannes näkee kaikista kansoista ja kielistä koostuvan pyhien joukon ilmestyvän taivaaseen. Jooelin näky globaalista hengenvuodatuksesta saattaa selittää näiden 10 000 saavuttamattoman kansan nopean kääntymisen, jotta ne voisivat olla osa Ilm. 7:9:n pyhien suurta joukkoa. Toiseksi, jos nämä seitsemän seurakuntaa työskentelevät maanpäällä evankeliumin saarnaamiseksi kaikkiin kansoihin vielä Ilm. 5:6:ssa, kyseessä ei voi olla vain ensimmäisen vuosisadan Vähä-Aasian seurakunnat. Seitsenhaaraisen lampunjalan tai menoran Ilm. 1:20:ssä täytyy kuvastaa Kristuksen kaikkia seurakuntia ensimmäisestä vuosisadasta tähän päivään.

Jos nämä seurakunnat kuvaisivat ainoastaan ensimmäisen vuosisadan seurakuntia, kuinka ne voisivat muodostaa tuon “kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” koostuvan pyhien joukon, joiden lunastamisesta 24 vanhinta ylistää Kristusta Ilm. 5:9:ssä? Kolmanneksi, jos tuo kaikista kansoista koostuva joukko nähdään taivaassa Ilm. 7:9:ssä, tällöin kyseessä tulee olla seurakunnan tempaus johon Jeesus viittasi Joh. 14:3:ssa ja Paavali 1. Tess. 4:14-17:sta. Tämä oli kirjani ensimmäisen luvun pääargumentti, jonka puolesta on puhunut mm. suomalainen pastori Arto Pöllänen ja amerikkalainen John Shorey, joka nähtiin äskettäin Sid Rothin vieraana TV7:n Yliluonnollista ohjelmassa. Shorey sanoi Pyhän Hengen ladanneen tämän asian hänen ymmärrykseensä vuoden kestäneen Sanan tutkimisen ja paastoamisen tuloksena jolloin hän oli kosketuksissa yksistään pyhiin Kirjoituksiin eikä ihmisten kokoamiin Ilmestyskirjan selitysteoksiin. Tämä on mielestäni kaikkein johdonmukaisin ja selkein tulkinta seurakunnan ylösoton paikasta Ilmestyskirjan kronologiassa.

Olen kuullut useita vaihtoehtoisia selityksiä, mutta mikään niistä ei vakuuta minua yhtä paljon kuin ylläkuvattu selitys. Esimerkiksi äskettäin eräs kristitty veljeni esitti minulle ajatuksensa siitä, että tempaus löytyy kohdasta Ilm. 14:14. Hänen mukaansa tätä ajatusta tuki se, että tuossa jakeessa puhutaan pelastettujen sadonkorjuusta, kun maan sato on kypsynyt korjattavaksi. Jakeen alhaalla mainittu ristiviittaus osoittaa Mark. 13:26-27:n profetiaan missä Jeesus puhui toisesta tulemuksestaan “taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.” Olen samaa mieltä siitä, että Mark. 13:26-27 ja Ilm. 14:14-16 viittaavat samaa tapahtumaan. Tätä ei käy kieltäminen. Mutta tarkempi silmäys osoittaa, että kyseessä on Jeesuksen julkinen tulemus taivaan pilvissä ja valittujen sadonkorjuussa on kyse vihan aikana tapettujen marttyyrien ylösnousemuksesta eikä seurakunnan ylösotosta. Tämä ilmenee hyvin selvästi profetian tekstiyhteydestä (Ilm. 14:13, 15:2).

Ilm. 14:14 puhuu sirpistä, mikä vihjaa väkivaltaiseen kuolemaan, jonka kautta nämä pyhät korjataan taivaaseen. Tätä edeltävä jae vahvistaa tämän: “Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: ‘Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.'” Luvussa 15 Johannes todistaa tämän joukon ylösottoa nähdessään “ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.” (Ilm. 15:2). Luvuissa 14 – 15 puhutaan siis niistä pyhistä, jotka tapetaan Antikristuksen 42 kuukautta kestävän globaalin hirmuvallan aikana (Ilm. 13). Lukujen 1 – 19 välissä mainitaan kaikkiaan kolme pelastettujen joukkoa, jotka ilmestyvät taivaaseen eri hetkinä. Ensin luvussa 7 mainitaan tuo “suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” (Ilm. 7:9). Sitten luvussa 14 Johannes näkee 144 000 israelilaista veisaamassa “uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta” (Ilm. 14:3).

Ja lopulta luvussa 15 mainitaan nuo lasisella merellä seisoneet vihan ajan marttyyrit. Kyse on kolmesta täysin erilaisesta lunastettujen ryhmästä. Seitsemännen luvun suuri joukko samaistetaan usein 15. luvun marttyyreihin, mutta tämä on jo Ilmestyskirjan kronologian kannalta täysin mahdoton ajatus. Ensiksi mainittu nähdään taivaassa kohta kuudennen sinetin jälkeen, mutta jälkimmäinen juuri ennen seitsemää vihan maljaa. Sinettien ja vihan maljojen välissä on vielä seitsemän pasunaa vaikka itse käsitän pasunoiden ja vihan maljojen esiintyvän yhtä aikaa. Ensiksi mainittu ilmestyy taivaaseen aikana jolloin 144 000 israelilaista on yhä maanpäällä merkittävänä, mutta jälkimmäinen korjataan ylös vasta sen jälkeen, kun israelilaiset ovat jo veisaamassa taivaassa. Vaikka seitsemännen luvun suuren joukon sanotaan tulevan “siitä suuresta ahdistuksesta”, heidän ei sanota kärsineen marttyyrikuolemaa pedon vallan aikana. Marttyyrien sielut mainitaan erikseen Ilm. 6:9:ssä, mutta siinäkään ei puhuta pedon valta-aikana tapetuista Kristuksen pyhistä, vaan kaikista niistä “jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli”. Tämä joukko käsittää kaikkien niiden sielut, jotka on tapettu Rooman Colosseumilta Neuvostoliiton vankileireihin ja Isiksen mestaamiin kristittyihin.

Tuossa kohtaa on kuitenkin kyse sieluista, jotka ovat alttarin alla. Seurakunta-ajan kirkastettuja ja uudistetussa ruumiissaan ylösnousseita Kristuksen pyhiä ei nähdä taivaassa ennen kuin Ilm. 7:9:ssä. Tässä kohtaa mainittu “suuri ahdistus” ei viittaa niinkään vihan aikaan, vaan siihen ahdistukseen, mikä kristityillä on maailmassa sillä Jeesus sanoi Joh. 16:33:ssa: “Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Paavalin mukaan seitsemän vuotta kestävä ahdistus koittaa maailmalle sen tähden, että “Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.” (2. Tess. 1:6-7) Eli järjestys on tämä: Ensin Jumala antaa maailman ahdistaa seurakuntaa kahden vuosituhannen ajan. Tämä on se ahdistus mistä seurakunta saa levon Ilm. 7:9:ssä. Mutta kun Jeesus “ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa”, seurakunnalle annetaan lepo pyhien ylösotossa, mutta maailma, joka ei vastaanottanut Kristuksen evankeliumia, joutuu Jumalan ahdistamaksi kostona siitä, että maailma oli ahdistanut seurakuntaa ensin.

Monet tekevät ydinkysymyksen tietyistä profetioiden ilmaukseen liittyvistä assosiaatioista. Sekä 1. Tess. 4:16, että 1. Kor. 15:52 mainitsee ylösnousemuksen yhteydessä pasunan puhalluksen ja jälkimmäinen puhuu erityisesti “viimeisestä pasunasta”. Tessalonikalaiskirjeessä puhutaan myös “taivaan käskyhuudosta, ylienkelin äänestä”. Näistä assosiaatioista on päädytty sitten erilaisiin johtopäätöksiin. Yksi on se, mikä on ehkä yleisin tulkinta dispensationalistien keskuudessa Scofieldin viiteraamatun ansiosta: että tempaus on sama kuin Johanneksen ylösotto Ilm. 4:1:ssä koska tuossa kohtaa on mainittu myös pasuunan ääni. Toinen tulkinta on ollut keskittyä 1. Kor. 15:52:n ilmaisuun “viimeisestä pasunasta” ja olettaa tempauksen sisältyvän siten seitsemännen pasunan kohdalle luvussa 11:15. Tähän tukea löydetään myös siitä, että samassa yhteydessä mainitaan kahden todistajan ylösnousemus. 1. Tess. 4:16:sta mainitsemasta “taivaan käskyhuudosta, ylienkelin äänestä” voitaisiin päätyä taas siihen, että tempaus tapahtuu Ilm. 14:14-15:sta koska tuossa kohtaa näky mainitsee enkelin, joka huutaa “suurella äänellä pilvellä istuvalle: ‘Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt'”.

Myönnän toki, että monet edellä mainituista assosiaatioista antaa kyllä mielenkiintoisia vihjeitä, joista voisimme arvailla ylösoton mahdollista paikkaa Johanneksen ilmestyksen kronologiassa. Mutta useimmista näistä arvailuista katoaa asian ydin. Tämä on: Ainoat kohdat joissa maan kansoista Karitsan verellä ostettujen pelastettujen joukko ilmestyy yhdellä kertaa Jumalan valtaistuimen eteen, ovat Ilm. 7:9, 14:1 ja 15:2. Viimeisessä oli kyse Antikristuksen toimesta tapettujen marttyyrien ylösnousemuksesta ja tätä edeltävässä 144 000 israelilaisen ylösnousemuksesta. Ainoaksi vaihtoehdoksi seurakunnan ylösotolle jää siten Ilm. 7:9:n suuri joukko kaikista kansoista ja kielistä. Vain seitsemännen luvun suuri joukko sopii seurakunnan varsinaiseen määritelmään. Tämä joukko on sama, joiden lunastamisesta 24 vanhinta ylistää Karitsaa: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä” (Ilm. 5:9-10).

Huomioi, että kyse on “heistä” eikä “meistä” (24 vanhimmasta), jotka Scofieldin viiteraamattu assosioi seurakuntaan. Totta kai tähän joukkoon liittyy myöhemmin myös 144 000 israelilaista ja pedon merkistä kieltäytyneet vihan ajan marttyyrit, mutta ennen heitä taivaaseen nostetaan tämä joukko kaikista kansoista ja kielistä. He eivät ole siellä vielä ensimmmäisen kuuden sinetin aikana, joten kyse ei voi olla vain seurakunta ajan pelastuneista sieluista. Scofieldin viiteraamatun mukaan Johanneksen taivaaseenotto Ilm. 4:1:ssä symbolisoi seurakunnan ylösottoa, mutta jos tämä olisi oikea tulkinta, on hyvin omituista ettei hän taivaaseen saavuttuaan näe ympärillään seurakunta-ajan satoja tai tuhansia miljoonia pyhiä. Johanneksen taivaaseenotto kuvastaa kyllä sitä, että koska hänkin oli osa Karitsan morsius-seurakuntaa, joka lupausten mukaan pelastetaan tulevalta vihan ajalta (1. Tess. 1:10, 5:9, Ilm. 3:10), hänet nostettiin seuraamaan Maan viimeisiä hetkiä taivaasta eikä maanpäältä käsin. Näin ollen hän saattoi todistaa myös niitä tapahtumia, jotka esiintyy taivaassa samaan aikaan Maata kohtaavien tuomioiden kanssa. Näin hän saattoi todistaa seurakunnan saapumista taivaaseen kuudennen sinetin jälkeen, jolloin maan päämiehet ja sotapäällliköt julistavat vihan ajan alkaneeksi (Ilm. 6:17).

Jo kirkkoisät ajoittivat Ilmestyskirjan 21. vuosisadalle jKr. 

Monet sekulaarit ihmiset ovat usein herjaamassa profetioiden tutkimuksen subjektiivisuutta. He sanovat, että kaikkina aikakausina on ollut henkilöitä, jotka ovat löytäneet Raamatusta todisteita sille, että juuri he ovat tuo viimeinen sukupolvi ennen Jeesuksen toista tulemusta. Vaikka tällainen havainto on kieltämättä totta (katso vain Wikipedian pitkää luetteloa  eri teorioille maailmanlopun ajankohdista kahdentuhannen vuoden ajalta), se on myös hyvin harhaajohtava väite. Huolimatta nimittäin siitä, että jotkin tutkijat ovat olleet profeetallisissa laskelmissaan hieman hätäisiä jouduttaakseen Jeesuksen paluun määrähetkeä vuosikymmenistä useisiin vuosisatoihin, aina varhaisimmista kirkkoisistä lähtien on tiedetty laajasti se, että Ilmestyskirjan tapahtumat sijoittuvat meidän sukupolvemme päiviin 21. vuosisadalle jKr. Tarkemmin ottaen kirkkoisät eivät opettaneet Ilmestyskirjan sijoittuvan 20 vuosisadan päähän Kristuksen syntymästä. Mutta se laskumetodi mihin he perustuvat Ilmestyskirjan tapahtumien ajoituksen, on säilynyt kautta historian kirkon johtavien teologien keskuudessa.

Tämän laskumetodin mukaan – jota opetti jo kirkkoisä Irenaeus vain vuosikymmeniä Johanneksen näyn ylöskirjaamisen jälkeen – Ilmestyskirjan 20. luvussa ennustettu pyhien tuhatvuotinen valtakunta tuli olla seitsemäs vuosituhat luomisesta laskien. Koska kirkkoisät käyttivät Raamatun kreikankielistä käännöstä eli Septuagintaa, he päätyivät johtopäätökseen missä seitsemännen vuosituhannen uskottiin alkavan 500 -luvulla jKr. Kirkkoisät opettivat premillennialistista futurismia eli he uskoivat tuhatvuotista valtakuntaa edeltävään Jeesuksen kirjaimelliseen paluuseen, jota edeltää seitsemän vuotta kestävä vihan aika jolloin Antikristus hallisee maailmaa yhdessä Saatanan kanssa. Näin ollen myös Ilmestyskirjan tuli sijoittua suurimmaksi osin tuon seitsemän vuoden vihan ajan sisälle (ks. Ilm. 11:2, 13:5). Ainoa syy siihen miksi kirkkoisät päätyivät tähän varhaiseen ajankohtaan oli Septuagintan sisältämät kopiointi virheet missä luomisen ajankohdaksi saatiin laskenta tavasta riippuen vuosi 5592 – 5336 eKr. Vanha Bysantilainen kalenteri ajoitti luomisen päivämäärään 1. syyskuuta 5509 eKr.  Myöhemmin lännen kirkoissa vakiintuneet masoreettiset tekstit ovat paljastaneet, että luomisen ajankohta oli todellisuudessa paljon myöhäisempi kuin aikaisemmin luultiin.

Yksi ensimmäisiä kristittyjä teologeja, jotka rikkoivat tämän varhaisen tulkinnan, oli Britanniassa 700 -luvulla vaikuttanut Beda Venerabilis (tunnettu myös Englannin historian isänä). Häntä syytettiin harhaopista ajoittaessaan luomisen vuoteen 3952 eKr. Toisen vuosituhannen jälkeen, kun masoreettiset käsikirjoitukset julkaistiin, tämä ajankohta alkoi yleistyä ja korvata Septuagintan määrittämää varhaista ajankohtaa. Useat merkittävät opettajat (Maimonides, James Ussher, Isaac Newton, Johannes Kepler, Martin Luther) ajoittivat luomisen suunnilteen vuoden 4000 eKr. ympärille. Luomisen ajankohdan siirtyessä 1500 vuotta myöhäisemmäksi, samalla seitsemännen vuosituhannen alku siirtyi 500 -luvulta 2000 -luvulle. Näin ollen monet merkittävät oppineet uskoivat Ilmestyskirjan 20. luvussa ennustetun pyhien tuhatvuotisen hallinnon ja sitä edeltävän Antikristuksen 42 kuukauden valta-ajan (Ilm. 13:5) toteutuvan vasta 21. vuosisadalla jKr. Profetioiden tutkimuksen objektiivisuutta herjaavat ihmiset eivät ota huomioon myöskään sitä, että profetioiden kirjaimellinen tulkinta ei alkanut yleistyä ennen kuin vasta 1600 ja 1900 -lukujen välisenä aikana. Tätä ennen esim. Ilmestyskirjan kuvaukseen tuhatvuotisesta valtakunnasta ei suhtauduttu kovinkaan kirjaimellisesti (ks. amillenialismi).

Kuinka Ilmestyskirja ennusti 20. vuosisadan teknologian?

Emme ole ensimmäinen sukupolvi, joka olisi löytänyt oman aikansa tapahtumat Ilmestyskirjasta. Aikoinaan kuudennen luvun neljää hevosmiestä sovellettiin mustaan surmaan 1300 -luvulla,  16:sta luvun idän armeijaa Tšingis-kaanin Mongolivaltakuntaan (historian toiseksi suurimpaan maailmanvaltaan Brittiläisen Imperiumin jälkeen) tai myöhemmin Turkin Ottomaani valtakuntaan, 13:sta luvun ensimmäistä tai toista petoa paavinvaltaan ja niin edespäin. Mutta olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi todistaa Ilmestyskirjan tapahtumien kirjaimellista toteutumista. Jopa sekulaarit toimittajat käyttävät lisääntyvässä määrin ilmaisuja kuten apokalyptinen, neljä hevosmiestä ja Harmageddon kuvatessaan aikamme globaaleja kriisejä ja uhkakuvia. Monet saattavat törmätä tällaisiin ilmaisuihin uutislehdissä, mutta useimmat sivuuttavat ne pelkkänä korkealentoisena retoriikkana jossa ei ole kyse muusta kuin lehtien myyntilukujen kasvattamisesta tunteita herättävillä otsikoilla. Olemme kuin sammakko, joka ei huomaa istuvansa kieuhuvassa kattilassa. Emme näe niitä ajan merkkejä, jotka osoittavat Ilmestyskirjan kirjaimelliseen toteutumiseen meidän ajassamme.

Otetaanpa nyt esimerkiksi Ilm. 9:16, mikä mainitsee 200 miljoonaisen armeijan idästä (pasuna ja maljatuomioiden vertailu osoittaa, että kyseessä on idästä tuleva armeija Harmagedonin sodassa, ks. 16:12-16). Vaikka profetia ei vaadi, että tämä idän armeija koostuisi yksistään Kiinan armeijasta, tänään arvellaan että 1,3 miljardin väestöllä yksistään Kiina kykenisi muodostamaan 200 miljoonan miehen armeijan. Koska profetia puhuu idän kuninkaista, on todennäköisempää, että 200 miljoonan sotilaan liittouma käsittää myös Intian ja monia muita väestötiheitä idän kansoja. Tämän linkin näyttämä gaafinen tilastokartta osoittaa, että antiikin ajan suurimmat armeijat olivat korkeintaan 500 000 miehen vahvuisia (Persian Imperiumi, Rooman Imperiumi). Keskiajalla Aasian valtakuntien sotavoimien miesvahvuus saattoi nousta jo yli miljoonan (Kiinan Ming dynastia) ja ensimmäisessä maailmansodassa Saksalla oli käytössä yli viiden miljoonan vahvuinen armeija. Toisen maailmansodan aikoina Natsi-Saksa kykeni moblilisoimaan jo yli 12 miljoonaa sotilasta ja Yhdysvallat saman määrän. Mutta tämä ei ole kuin vaivaiset 6 % Johanneksen näkemästä armeijasta. Väestötieteilijöiden arvioiden mukaan maailman väestöluku ei ylittänyt 200 miljoonan rajapyykkiä ennen kuin vasta 500 -luvulla jKr.

Keskiajan loppuun mennessä väestö kaksikertaistui ja miljardin ihmisen raja ylitettiin vasta vuonna 1805. Tämän jälkeen teollisen vallankumouksen tuoma ruokahuollon, hygienian ja terveydenhuollon kehittyminen on kiihdyttänyt väestönkasvua nopeasti nykyiseen seisemään miljardiin. Professori Hans Roslingin on demonstroinut erinomaisesti tässä videossa kuinka väestönkasvun äkkijyrkkä kiihtyminen 1800 -luvulta eteenpäin johtui siitä, että suuri lapsikuolleisuus saatiin nujerrettua teollisen vallankumouksen ansiosta. Esiteollisella ajalla keskimääräinen perhe käsitti kuusi lasta, mutta tämä ei johtanut väestön nopeaan kasvuun koska oli hyvin tavallista, että kuudesta lapsesta neljä kuoli ennen aikuisikää. Tämä on hyvä muistaa ennen kuin panettelemme teollisen vallankumouksen aikaansaamaa kehitystä. Monille uuspakanoille esiteollisen ajan suuri lapsikuolleisuus oli “Äiti Maan” tapa pitää luonto tasapainossa ja teollinen vallankumous rikkoi tämän “rauhaisan harmonian” luonnon ja ihmisen välillä. Tosiasiassa mitään luonnon ja ihmisen välistä harmoniaa ei ole koskaan ollutkaan sillä nämä kaksi ovat olleet jatkuvassa vihollisuudessa keskenään. Teollisen vallankumouksen ansiosta aloimme nousta luonnon yläpuolelle aivan kuin Jumala kehotti ihmistä 1. Moos. 1:28:ssa.

Danielin kirja ennusti tiedon räjähdysmäisen kasvun lopun aikoina. Daniel 12:4 kertoo: “Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” Englantilaiset käännökset KJV ja NASB kääntää jakeen loppusosan näin “…monet kulkevat edestakaisin ja tieto lisääntyy.” Tätä profetiaa on ymmärretty usein siten, että ei vain ymmärrys Danielin profetioista, mutta myös luomakunnasta itsestään tulee kasvamaan loppua kohden lisääntyvässä määrin. On mielenkiintoista huomata, että nämä kaksi ovat kulkeneet usein käsi kädessä. Etenkin monet varhaisimmista luonnontieteilijöistä, jotka saivat aikaan tieteellisen vallankumouksen 1500 – 1600 -lukujen Euroopassa, olivat myös innokkaita Raamatun profetioiden opiskelijoita. Kuuluisin tapaus on tietysti Isaac Newton, joka tutki Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjä yhtä suurella intohimolla kuin hänen luonnontieteellisiä tutkimuksiaan. Ainoastaan hänen luonnontieteelliset löytönsä saivat suurta julkisuutta, mutta vähemmällä huomiolle jäi hänen teoksensa Observations Upon the Prophecies of Daniel and the Apocalypse of St. John, joka julkaistiin vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1733. Koskien Dan. 12:4:n profetiaa, Newton kirjoitti:

Henkilökohtaisesti uskon, että nämä sanat koskevat lopun aikaa. Ihminen tulee matkustamaan maasta maahan. Tulee olemaan joitan uusia keinoja matkustaa, mitkä mahdollistavat ihmisten kulkevan paljon nopeammin kuin tällä hetkellä.

Newton spekuloi, että tämä nopeus millä ihminen pystyisi matkustamaan lopun aikoina, saattaisi nousta yli 80 km/h. 1700 -luvulla tällainen ennustus näytti niin naurettavalta, että Voltaire – kuuluisi valistusajan ateistifilosofi – pilkkasi Newtonin uskoa Raamattuun ja Raamatun profetiaan. Historia on kuitenkin osoittanut, että Voltaire oli väärässä ja Newton oikeassa. Hevonen oli Danielin päivistä 1700 -luvulle asti ihmisen nopein kulkuväline ja nopeimmat hevoset jaksavat juosta korkeintaan 60 kilometrin tuntivauhtia kahden ja puolen kilometrin matkalla. Ihminen ylitti 80 kilometrin tuntivauhdin jo 1800 -luvulla, kun ensimmäiset höyryveturit alkoivat kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Jo 1800 -luvulla yleistyneiden junien rinnalle ilmestyivät sitten 1900 -luvun alussa ensimmäiset autot ja lentokoneet. Maan ilmakehän alapuolella ihminen kykenee parhaassa tapauksessa saavuttamaan nykyään yli 7000 km tuntinopeuden ja avaruudessa jopa 40 000 km tuntinopeuden. Tämä on yli satakertainen nopeus Newtonin varovaisesta arviosta. Tänään ei naura enää Voltaire vaan Jumala.

Ihmisten nopea kulku paikasta toiseen mahdollistaa myös tiedon nopean välityksen henkilöltä toiselle. Tänään nopean tiedonsiirron valtatie on tietysti Internet ja siksi tiedon yleinen lisääntyminen on yhteydessä matkustamiskeinojen helpottumiseen. Tämän puitteissa esimerkiksi minunkin kaltainen oppimaton henkilö on voinut päästä käsiksi sellaiseen tietoon, mikä oli aikaisemmin vain akateemisilla oppiarvoilla varustettujen ihmisten yksinoikeus. Tätä kautta olen voinut tutkia Danielin kirjan historiallisia tulkintoja monelta eri suunnalta ja Wikipedian tarjoamien historian artikkeleiden valossa. Näin ollen Dan. 12:4:n “matkustaminen” on yhteydessä myös Danielin kirjaa koskevan ymmärryksen lisääntymiseen. Mutta koska artikkelini aihe koski Ilmestyskirjaa, palaan taas tähän. Äskettäin Google juhli etusivullaan television 90 -vuotissynttäreitä. Lontoossa esiteltiin nimittäin historian ensimmäinen televisio 26. tammikuuta 1926. Tämän historiaa mullistaneen laitteen keksi skotti nimeltä John Logie Baird.

Monien saattaa olla vaikea uskoa ensikuulemalta, että Johanneksen ilmestys näki edeltä televison ja elävien kuvien (elokuvan) synnyn 1800 -luvun lopulla. Tosiasiassa Johannes näki paljon edistyneempää teknologiaa kuin 1900 -luvun puolivälissä koteihin yleistynyt television, mutta käsittelen tätä 21. vuosisadan teknologiaa aivan kohta. Maailmanlaajuisesti yleistyneenä tiedonsiirtona televisio mainitaan Ilm. 11:9:ssä. Olet saattanut kuulla tämän ennenkin, mutta ilman oikeaa pohjustusta tällainen opetus saattaa kuulostaa hieman kaukaa haetulta. Olemme nähneet, että jo ensimmäisillä vuosikymmenillä Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen, monet tutkijat ajoittivat sen tapahtumat meidän aikaamme 21. vuosisadalle jKr. Olemme nähneet, että Ilmestyskirjan oma rakenne vaatii sitä, että se ajoittuu seurakunta-ajan loppuun jolloin kaikki kansat ja kielet on saavutettu Kristuksen pelastavalle evankeliumille. Koko kristikunnan historia on myös ennustettu Jeesuksen viesteissä seitsemälle seurakunnalle, mutta tämä onkin sitten kokonaan toinen alue mitä käsittelin kirjani luvuissa 10 – 11. Mitä Johannes sitten näki Ilm. 11:9:ssä? Katsotaanpa.

Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan.

Tässä jakeessa puhutaan kahdesta todistajasta, jotka Jumala lähettää maailmaan 1260 päivän eli kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Tämä aika vastaa Antikristuksen hallitsemaa 42 kuukauden globaalia hirmuvaltaa, josta kerrotaan Ilmestyskirjan 13. luvussa. Jerusalem on tuona aikana pakanoiden tallattavana ja näille todistajille annetaan valta tehdä monia tunnustekoja ja ihmeitä, jotta ihmiset kääntyisivät pahoilta teiltään Jumalan puoleen (Ilm. 11:2). Tämän ajan lopussa Antikristus tappaa nämä kaksi todistajaa ja ihmiset kaikista kansoista ja kielistä riemuitsevat niin paljon heidän kuolemastaan, että lähettävät lahjoja toisilleen. Hätkähdyttävin asia tässä profetiassa on se, että “ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa”. Kuinka tällainen olisi ollut mahdollista ilman television olemassaoloa? Kuinka kansat ympäri Rooman valtakuntaa olisi voineet tarkkailla Jerusalemissa lojuvia ruumiita heidän kotiseuduiltaan jos tämä näky sijoittuisi Johanneksen aikaan? Kyse ei ole Jerusalemissa asuvasta monietnisestä ihmisryhmästä kuten Ap. t. 2:5-13:sta, vaan kaikista maanpäällä asuvista kansoista ja kielistä, kuten jakeessa 10 todetaan.

Ilmaisu “näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää” näyttäisi viittaavan kolme ja puoli päivää kestävään live uutisointiin Jerusalemin tapahtumista, jotka herättävät suurta maailmanlaajuista huomiota ja jonka aikana kansat juhlivat näiden profeettojen kuolemaa. Johannes kertoo tämän juhlinnan johtuvan siitä, että nämä “kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.” Heidän vitsauksensa kohdistuu maan ihmisiin sen tähden, että he ovat päättäneet seurata Antikristusta ja pilkata Jumalaa, jolla on nämä vitsaukset vallassaan ja joiden kautta Hän ravisuttaa maan kansoja viimeisenä kutsuna parannuksentekoon. Vaikka televisio saattaa olla jo 90 vuotta vanha keksintö, tämä profetia ei olisi voinut toteutua vielä 50- tai 80 -luvuilla. Television käyttöönotto on yleistynyt asteittain 1920 -luvulta tähän päivään. Vuonna 2011 jo 89 prosenttia kaikista maailman kodeista omisti TV:n ja television katsojia on arvioitu olevan globaalista reilu neljä miljardia. Viereinen kuva näyttää Wikipediasta löytyvän kartan, joka näyttää televisiolähetysten leviämisen eri maissa 1920 -luvulta 2000 -luvulle. Tummansinisissä maissa TV -lähetykset alkoivat jo 1900 -luvun puoliväliin mennessä, mutta vaaleansinisissä ja vaaleanvihreissä maissa vasta vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Kartta kattaa siis tänään jo koko maailman, kuten Ilm. 11:9-10 näyttäisi edellyttävän.

Kuinka Ilmestyskirja ennusti 21. vuosisadan teknologian?

Ilm. 11:9 puhuu jo viime vuosisadalla keksitystä teknologiasta, mutta koska teknologian leviäminen vaatii yleensä aikaa, profetian toteutuminen globaalista on mahdollista vasta tällä vuosisadalla. Televisio itsessään on myös kehittynyt 50 -luvun kahden tai kolmen kanavan mustavalkoisista kuvaputkitelevisioista 2010 -luvun digitaali- tai satelliittilähetyksiä lähettäviin teräväpiirtotelevisioihin, joiden esiintulon norjalainen naisprofeetta näki jo 60 -luvulla. Myös entisajan scifi-leffoissa ennustettu reaaliajassa tapahtuva videoviestintä eli nykykielellä “skypettäminen”, on tullut mahdolliseksi vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2013 NSA:lle työskennellyt loikkari Edward Snowden herätti suurta huomiota ihmisten joukkovalvontaa koskevilla paljastuksillaan missä mm. Microsoft oli luovuttanut USA:n tiedustelupalveluille esteettömän pääsyn Skypen käyttäjien videoviesteihin. Tällainen kehitys on tehnyt mahdolliseksi sen minkä George Orwell näki 40 -luvun lopulla hänen profeetallisessa scifi-kirjassaan Vuonna 1984.

Tuossa kirjassahan kuvattiin Brittiläisen Imperiumin perustuksille rakennettua Osean-nimistä supervaltiota, joka valvoi kansalaisiaan televisoiden kautta, joissa oli jokaisen ihmisen kotia kuvaavat valvontakamerat. Kirjan tapahtumat sijoittuvat mielenkiintoisesti juuri Lontooseen missä esiteltiin maailman ensimmäinen televisio. Kerron artikkelin lopussa kuinka Englannin kuningashuone on ollut edistämässä tätä pedon kuvaan yhteydessä olevaa teknologiaa jo 1800 -luvun lopusta lähtien. En nyt väitä, että televisio olisi Ilmestyskirjan 13:sta luvussa mainittu pedon kuva. Mutta ilman elävien kuvien (elokuvien) ja televison olemassaoloa myöskään pedon kuvaan vaadittava teknologia ei olisi ollut koskaan mahdollista. Johannes nimittäin ennusti elävien kuvien olemassaolon puhuessaan pedon kuvasta, jolle annettiin “henki, että pedon kuva puhuisikin”. Pedon kuvassa on siis kyse elävästä kuvasta, jossa on mukana myös ääni. Elävien kuvien historia alkaa jo 1890 -luvulta, mutta ääni oli mahdollista lisätä elokuviin vasta 1920 -luvulla. “Kuvalle” käytetty kreikan sana on tässä kohdin eikón, jonka merkitystä HELPS Word-studies selittää seuraavasti:

1504 eikón (sanasta 1503 /eíkō, “olla kuin”) – asianmukaisesti, “heijastuman kaltainen edustus,” viitaten johonkin mikä on hyvin lähellä yhdennäköisyyttä (kuin “teräväpiirto” projektointi, kuten määritelty tekstiyhteydessä). Kuva (1504 /eikón) siten heijastaa täsmälleen sen lähdettä (mitä se suoraan vastaa). Esimerkiksi, Kristus on todellinen kuva (1504 /eikón, korkein ilmentymä) Jumalasta (ks. 2 Kor 4:4; Kol 1:15).

“1504 (eikón) edellyttää alkuperäismallia, mitä se ei ainoastaan muistuta, vaan mistä se on myös piirretty” (R. Trench). 1504 (eikón) on siten enemmän kuin “varjo”; enemminkin se on toisinne (F. F. Bruce, Heprea, 226; katso myös Lightfoot Kol 3:10 ja 2:21).

Pedon kuvassa on tämän määritelmän mukaan kyse teräväpiirto projektiosta, joka heijastaa sen alkuperäistä lähdettä. Tuo lähde on tietysti peto itse – Antikristus, jolle “annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta” (Ilm. 13:5). Jotkin eskatologit ovat ehdottaneet, että pedon kuvassa olisi kyse jonkinlaisesta Antikristuksen kloonista, mutta eikónin määritelmä näyttäisi viittaavan ennemminkin heijastuman kaltaiseen kuvaan, kuin lihaa ja verta olevaan kaksoisolentoon. En voisi kuvitella enää tarkempaa kuvausta videoprojektorien mahdollistamista elävistä kuvista. Kuvittele, että tämä ennustus annettiin 1700 vuotta ennen elokuvien syntyä. Pedon kuvassa ei ole kuitenkaan kyse samasta asiasta kuin Ilm. 11:9:ssä ennustetussa televisiossa. Vaikka televisio onkin yhteydessä läheisesti pedon kuvaan, pedon kuva ei ole silti televisio. Syyt tähän ovat seuraavat.

Pedon kuvassa ei ole kyse näytöstä tai valkokankaasta, joka projisoi eläviä kuvia sillä se edustaa ainoastaan yhden persoonan kuvallista heijastumaa. Kyse on myös teknologiasta, joka vaatii kaikkia maanpäällä asuvia palvomaan tätä kuvaa (Ilm. 13:15). Pedon kuva valjastetaan pedon henkilökultin välineeksi ja se vastaa sitä mitä valtion johtajaa esittävät patsaat ja valokuvat ovat merkinneet kautta historian totalitaristisissa valtiomuodoissa. Kaikkien maanpäällä asuvien on kuoleman uhalla palvottava – tai osoitettava uskollisuutta – tälle elävälle ja puhuvalle kuvalle, joka edustaa petoa itseään ja on tämän identtinen heijastuma. Tällaiseen skenaarioon vaadittava teknologia ei olisi ollut mahdollista vielä 1900 -luvulla, mutta tänään se on tullut mahdolliseksi. Teknologia tähän on ollut mahdollista jo kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen esimerkki tästä oli popin kuningatar Madonnan esiintyminen Grammy Awards -palkintogaalassa vuonna 2006 holograafisessa muodossa.

Popin kuningas Michael Jackson teki ensiesiintymisensä hologrammina puolestaan 2014. Tieteen Kuvalehti kertoi tästä syyskuussa 2014. Tämä pop-legendan “ylösnousemus” tapahtui viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Nyt myös toinen pop-legenda, maailman palkituin naisartisti Whitney Houston, joka kuoli huumeiden yliannostukseen 2012, on tekemässä paluun estardille. Brittilehti The Guardian raportoi 14. syyskuuta 2015, että edesmennyt naisartisti tekee maailmankiertueen hologrammin muodossa tänä vuonna. Monet ovat jo pohtineet tuleeko USA:n tämän vuotisen presidentti kilvan ehdokkaat hyödyntämään tätä teknologiaa äänien kalastamiseksi.  Poliitikolle tällainen tempaus ei olisi aivan ennennäkemätöntä sillä Intian nykyinen pääministeri Narendra Modi hyödynsi sitä jo 2012 ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vuonna 2014. Monet poliitikot ovat alkaneet nähdä tällaisen teknologian mahdollistamat hyödyt vallan ja poliittisen propagandan välineenä. Teknologiaa markkinoiva Musion teki läpimurtonsa vuonna 2012, kun se onnistui projisoimaan 90 -luvulla kuolleen rap-artisti Tupacin lavalle. Yhtiö mainostaa tätä teknologiaa näin:

Maailman johtajat holografisessa teknologiassa. Näkeminen on uskomista. Musion työntää rajat ja haastaa odotukset. Meidän mullistava 3D holografinen projektointi teknologia tuo näkysi eloon ja vangitsee katsojat maailmanlaajuisesti.

Nämä Musionin tarjoamat hologrammit eivät ole itseasiassa todellisia hologrammeja, mutta ne tarjoavat katsojille illuusion kolmiulotteisesta kuvasta perustuen jo 1800 -luvun lopulla tunnettuun teatteri temppuun nimeltä Pepper’s Ghost yhdistettynä teräväpiirto videoprojektioon. Ne luovat illuusion aaveiden kaltaisista kolmiulotteisista persoonista, jotka leijuvat tainomaisesti ilmassa ja haihtuvat valosäteiksi yhtä nopeasti kuin ne alun pitäen ilmestyivätkin tyhjään tilaan. Tämä hämmästyttävä teknologia on tullut mahdolliseksi vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Näiden hologrammien kokoa voidaan myös vaihtaa. Näin teki esimerkiksi Microsoftin perustaja Bill Gates, joka ilmestyi Kuala Lumpurissa 4,6 metriä pitkänä hologrammina. Jesus Diaz raportoi, että “15.1-jalan projektio on paljon suurempi kuin julkisen persoonan ensimmäinen holografinen esiintyminen, elämän kokoisen Prinssi Charlesin Abu Dhabin World Future Energy -kokouksessa [tammikuussa 2008].” Tästä pääsemmekin pedon kuvan ja Prinssi Charlesin väliseen profeetalliseen yhteyteen.

Pedon kuvan yhteys Englannin kuninkaallisiin.

Englannin kuningashuone on ollut pedon kuvan tulemusta edistävien teknologioiden keskiössä jo 120 vuoden ajan. Elokuvan historiaa käsittelevässä artikkelissa Wikipedia kertoo, että ensimmäinen pyörivä videokamera keksittiin Kuningatar Viktorian hallinnon 60 -vuotis juhlia varten vuonna 1897. Kuningatar Viktoria oli siten ensimmäinen Britannian monarkki, joka on vangittu valkokankaalle. Tämä oli vain kaksi vuotta siitä, kun Berliinin Wintergartenin teatterissä esitettiin maailman ensimmäinen lyhytelokuva. Kerroin jo kuinka historian ensimmäinen televisio – vanhalta nimeltään näköradio – esiteltiin Lontoossa vuonna 1926. Maailman ensimmäiset säännölliset televisiolähetykset 30 -luvulla käynnistänyt yleisradioyhteyttä BBC (British Broadcasting Corporation) perustettiin Kuningas Yrjö V:n valtuuttamalla dokumentilla vuonna 1927 ja ensimmäiset vuosittaiset joulutervehdykset Yrjö V aloitti radiossa vuonna 1932. Nämä joulutervehdykset muutettiin TV -lähetyksiksi Elisabet II:n toimesta vuonna 1957.

Kuningatar Viktorian ensiesiintyminen filmillä vuonna 1897

Englannin kuninkaalliset ovat olleet monessa suhteessa edeltäraivaajia radion ja television historiassa. Muista, että Ilm. 13:15 edellyttää elävän kuvan lisäksi myös äänilähetysten olemassaoloa (“että pedon kuva puhuisikin”). Kuningatar Elisabet II:n kruunajaiset vuonna 1953 oli ensimmäinen kansainvälisesti merkittävä tapahtuma, mikä lähetettiin televisiosta. Tuolloin neljä vuotias Prinssi Charles oli myös TV-kameroiden keskipisteessä. Ainutlaatuisen henkilön Charlesista tekee mm. se, että hän on maailman historian ensimmäinen ihminen, jonka elämää on seurattu filmillä hänen syntymästään marraskuussa 1948 aina tähän päivään asti. Prinssi Charlesin vihkiseremonia Walesin Prinssiksi vuonna 1969 oli ensimmäisiä värilähetyksiä, jolla oli yli 500 miljoonaa maailmanlaajuista katsojaa. Tämä oli yksi seuratuimpia TV-lähetyksiä vuoteen 1981 asti jolloin sen ylitti toiset kuningasperheeseen liittyvät TV-spektaakkelit – Charlesin ja Dianan häät (750 miljoonaa katsojaa) ja vuonna 1997 Dianan hautajaiset (jopa 2 miljardia katsojaa) sekä Hongkongin 150 vuotta kestäneen brittiläisvallan luovutusseremonia Kiinan kansantasavallalle jossa Charles edusti Elisabet II:sta (arviolta miljardeja TV-katsojia).

Prinssi Charles on ollut siis maailmanlaajuisen mediahuomion keskipisteessä hänen syntymästään asti. Samaa ei voi sanoa monista muista maailman johtajista. Jopa hänen syntymänsä uutisoitiin televisiossa. Vuonna 1897 keksittiin historian ensimmäinen liikuteltava videokamera, jonka ansiosta Kuningatar Viktoria oli mahdollista tallentaa filminauhalle. Sata vuotta myöhemmin miljardit TV-katsojat seurasivat Prinssi Charlesin puhetta Hongkongissa ja Dianan hautajaisia Lontoossa (tietämättä Charlesin olleen hänen vaimonsa kuoleman takana). Ilm. 13:3 kertoo kuinka “koko maa seurasi ihmetellen petoa”. Tällainen profetia viittaa juuri television ja internetin kaltaisten massaviestintä välineiden olemassaoloon. Tätä historiallista taustatietoa vasten Prinssi Charlesin esiintyminen Abu Dhabissa hologrammina on hyvin voimakas merkki siitä, että hän Raamatun ennustama peto. Ja tämä merkki on vain yksi monien muiden joukossa. Vaikka ennen Charlesia holograafisen debyyttinsä oli tehnyt jo pop-tähti Madonna ja Al Gore, se oli ensimmäinen tapaus mikä huomioitiin laajasti mediassa.

Musionin mainosvideo hologrammi teknologiasta jossa Prinssi Charlesin hologrammi löytyy äänen kanssa videon lopusta ikäänkuin tribuuttina siitä, että hän oli tämän peto-teknologian yleistymisen tärkein tienraivaaja esiintymisellään Abu Dhabissa.

Star Wars elokuvasarjassa on kuvattu jo 70 -luvulta lähtien puhuvia hologrammeja. Tässä kohtauksessa Darth Vader polvistuu Galaktisen tasavallan ylikansleri Palpatinen – Hitlerin ja Antikristuksen vastineen – valtavan sinertävän hologrammin edessä profeetallisena enteenä Ilm. 13:15:sta profetiaan pedon kuvasta, jonka edessä kaikki kansat polvistuvat.

Johtopäätös

Tässä artikkelissa olen osoittanut kuinka teknologia Ilmestyskirjan 13:sta luvussa ennustettuun pedon kuvaan on tänään mahdollista ja kehitys sen tulemukseen alkoi jo 1800 -luvun lopulla ensimmäisten filmien muodossa. Olemme nyt siirtymässä kaksulotteisten kuvien aikakaudelta kolmiulotteisten kuvien aikakauteen. James Cameronin maailmanlaajuiset lipputulot räjäyttänyt Avatar (2009) – elokuvahistorian myydyin filmi – oli ensimmäisiä kolmiulotteisena esitetyistä elokuvista. Tämän jälkeen kolmiulotteiset elokuvat ovat yleistyneet perinteisten kaksiulotteisten elokuvien rinnalle elokuvateattereissa ympäri maailmaa. 3D elokuvien myötä kauppoihin on ilmestynyt myös 3D -kuvaa toistavia teräväpiirtotelevisioita, joiden katsomiseen tarvitaan kolmiulotteisen elämyksen mahdollistavat erikoislasit. Nyt Samsung on julkaissut 3D TV:n jonka katsomiseen ei tarvita enää laseja ollenkaan. Vaikka kolmiulotteisten elokuvien suosio leviää hitaasti, olemme elokuvataiteen visuaalisen vallankumouksen kynnyksellä – samanlaisen murroskohdan, mitä ääni merkitsi elokuvalle 20 -luvulla tai väri 60 -luvulla. Merkittävä osa tätä vallankumousta tulee olemaan kaksiulotteisen videoviestinnän muuttuminen kolmiulotteiseksi hologrammiviestinnäksi.

Videoviestien sijaan poliitikot tulevat pitämään puheita eri kaupungeissa samanaikaisesti reaaliajassa toimivien hologrammien välityksellä. Tästä Al Gore, Prinssi Charles, Narendra Modi ja Recep Tayyip Erdoğan on antanut jo selvää esimakua. Nykyisellä kehitysvauhdilla tällainen skenaario ei toteudu 2050 -luvulla vaan 2020 -luvulla. Mutta toisin kuin tavalliset poliitikot, Antikristus ei tule pitämään puheita yhdessä maassa vaan kaikkialla maailmassa.  Hänen puheensa tulee nostamaan ihmiset hurmioon kaikkialla maailmassa. Kun Al Gore esiintyi hologrammina vuonna 2007, hän esiintyi ilmastonmuutoksen vastaisessa Live Earth konsertissa, jonka tarkoitus oli yhdistää kaikki kansat planeetta Maan pelastamiseksi. Tämä konsertti pidettiin seitsemällä maanosalla ja seitsemässä kaupungissa päivämäärällä 7/7/07 ja Al Gore ilmestyi yhteen kaupunkiin hologrammina puhuen maailman kansojen yhdistymisen tarpeesta. On syytä huomauttaa, että Al Gore on ollut Prinssi Charlesin yhtä maailmanhallitusta ajavien poliittisten päämäärien yksi tärkeimpiä liittolaisia jo 80 -luvulta lähtien. Suurkaupunkien stadioneiden ja estradien ohella pedon kolmiulotteinen kuva saattaa tulla myös jokaisen kansalaisen kotiin.

Tällaisesta skenaariosta antaa vilauksen Microsoftin edellisenä vuonna esittelemä HoloLens, jonka se toi julkisuuteen Windows 10 ohella.  Tämä tuote on virtuaalisen todellisuuden fyysiseen maailmaan sekoittava “älylasit”, jonka odotetaan tulevan vuonna 2014 hehkutetun Google lasien tilalle, kun Google ilmoitti tammikuussa 2015 lopettavansa lasien myynnin sen huonon vastaanoton johdosta. Useimmilla meistä on jo käytössään älypuhelimet. Seuraavana vuorossa on älylasit. Koska maailmassa tuotetun informaation määrä kaksinkertaistuu nykyään kahden vuoden välein, onkin todennäköistä että 2020 -luvulla älypuhelimille naureskellaan jo niiden vanhanaikaisuuden vuoksi. Tällaisen “kivikautisen teknologian” korvaa luultavasti Google lasien tai HoloLensien tapainen virtuaalitodellisuus, mikä liittää internetin osaksi meidän olohuonettamme sen sijaan, että se olisi kahlittu kaksiulotteiselle näytölle. Tällainen teknologia mahdollistaisi myös holograafisen videoviestinnän jokaisen kansalaisen käyttöön missä paras ystäväsi voisi käydä luonasi hologrammin muodossa vaikka hänen todellinen kehonsa olisi aivan toisessa maassa. Kuulostaako yliampuvalta? Kenties, mutta HoloLenssien tapainen teknologia todistaa ettei tällainen ole enää kovinkaan kaukana.

PS. Tässä artikkelissa minun ei ollut mahdollista käsitellä ihon alle istutettavia mikrosiruja, ihon päälle liimattavia elektronisia älytatuointeja tai ihmisen verenkiertoon istutettuja nanorobotteja, jotka liittyvät puolestaan pedon merkki -teknologiaan, jonka tulemuksen Ilmestyskirjan 13. luku ennusti myös osana Antikristuksen maailmanvaltaa. Olen kirjoittanut tästä aiheesta jo muutamia artikkeleita (ks. Tappajarobotit tekevät tuloaan. Olivatko Terminator elokuvat pelkkää scifiä vai profetiaa Antikristuksen koneellistetusta maailmanvallasta?) ja sivusin sitä myös kirjani kahdeksannessa luvussa. Äsken eräs lukija lähetti minulle sähköpostilla erään mielenkiintoisen artikkelin bakteerien toimintaa jäljittelevistä nanoroboteista, jonka voit käydä lukemassa täältä. 

Microsoftin mainosvideo vuonna 2015 julkistetusta HoloLens sovelluksesta.

Ajattelin jakaa täällä Ylen tämän päiväisen kasvien geenimuuntelua käsitelleen dokumentin. Tässä ajassa jossa GMO vastaisia kirjoituksia ja TV dokumentteja esiintyy tuon tuostakin, ihmisten olisi hyvä perehtyä myös vastakkaiseen näkökantaan, mikä puolustaa GMO:n hyödyntämistä maanviljelyssä. Dokumentissa haastatellaan mm. GMO:n entisiä vastustajia, jotka ovat tänään loikkareita ja siirtyneet nyt tämän teknologian puolustajiksi. Vaikka aihe ei nyt liitykään suoraan eskatologiaan, tässä asiassa on kyse siitä luontoa romantisoivasta ideologiasta mitä Prinssi Charles tukee ja ajaa eteenpäin. Anti-GMO liikkeen vaarat esimerkiksi nälästä kärsivän köyhän maailman hyvinvoinnille on syytä nähdä, ettemme menisi harhaan ja tukisi jotain sellaista millä ajetaan lopulta hyvin anti-humanistisia päämääriä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta jo syyskuussa artikkelissani Miksi puolustan geenimuunneltua kasvinjalostusta ja miksi sinunkin tulisi? 

Olen tähdentänyt sitä, että tämä kysymys koskee kahden hengellisen aatteen välistä taistelua ja tässä kristittyjen ei tulisi asettua juutalaiskristillisen uskon vihollisten leiriin. Olin kuuntelemassa äsken lääkäri Pekka Reinikaista Tampereella ja ostin hänen kreationismia puolustavan dokumentin nimeltä Evoluution Akilleen Kantapäät. On syytä mainita, että tuossa dokumentissa haastatellaan yhtä tämän päivän merkittävintä kreationistia Tohtori John Sanfordia, joka oli GMO:n massaviljelyn mahdollistaneen geenipyssy teknologian keksijä. Tohtori Sanford ei pidä GMO teknologiaa kristillisen maailmankuvansa vastaisena vaan siunauksena ihmiskunnalle. Ylen dokumentti näkyy areenassa vain 14 päivän ajan, joten se kannattaa käydä katsomassa heti. Linkki ohjelmaan löytyy täältä. Katso myös:

• Vastustajista kannattajiksi siirtyneet loikkarit kehuvat geenimuuntelua