Tiesitkö että Danielin kirjan 9. luvussa Jeesuksen ristinkuoleman hetki ennustettiin ällistyttävällä tarkkuudella. Se kertoo, että “siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa…”. Jakeen 26 mukaan tämä voideltu ruhtinas eli Israelin luvattu Messias Jeshua haMashiach tuhotaan tuon 69 vuosiviikon mentyä. Greenwichin observatorion astronomisten laskelmien pohjalta se ajankohta jolloin Artakserkses I antoi Jerusalemin jälleen-rakentamista koskevan määräyksen on vahvistettu maaliskuuksi 444 eKr. (Neh. 2:1). Kun lisäämme tähän nämä 69 vuosiviikkoa tai 173880 päivää, päädytään täsmälleen samaan kuukauteen ja viikkoon (maalis-huhtikuuhun 33 jKr.) jolloin Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemissa (ks. laskelman tarkemmat yksityiskohdat täältä). Seuraavana tapahtumana näky ennustaa Jerusalemin tuhon, minkä saisi aikaan “hyökkäävän kansan prinssi”. Tämä toteutui 70 jKr. kun Jerusalem hävitettiin Rooman sotajoukkojen komentajan Prinssi Tituksen johdossa. Profetian viimeinen vaihe seuraa vasta sen jälkeen, kun Jerusalem on palannut jälleen juutalaisten hallittavaksi (Dan. 9:24). Tämä toteutui kuuden päivän sodassa kesällä 1967, kun Israel miehitti Itä-Jerusalemin Jordanilta.

Näyn viimeinen vaihe edeltää Jeesuksen toista tulemusta ja sen mukaan roomalaisten prinssiksi määritelty henkilö, jonka eskatologit ovat assosioineet Antikristukseen, solmii juutalaisten ja heidän vihollistensa välille seitsemän vuoden valerauhan, jonka hän sitten rikkoo liiton puolivälissä ja kääntyy juutalaisvaltiota vastaan hyökäten sen kimppuun “kauhistuksen siivillä” (Dan. 9:27). Tätä agresssiota edeltää vierailu Jerusalemin jälleenrakennettuun temppeliin missä hän “lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” ja julistaa itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:4). Yksi merkittävä vihje siitä, että tässä puhuttu prinssi on sama henkilö kuin Prinssi Charles on siinä, että hänen tittelinsä Walesin Prinssi merkitsee sananmukaisesti “roomalaisten prinssiä” (Wales on vanha germaaninen sana millä anglosaksit viittasivat Brittein saaren roomalaiseen väestöön) mihin Antikristus on tässä assosioitu. Hänet myös vihittiin tähän virkaansa muodollisesta TV-seremoniassa heinäkuussa 1969 – vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun Israel miehitti Itä-Jerusalemin. On syytä mainita sekin, että Israelin miehitys tapahtui tapahtui 666 vuotta sen jälkeen, kun Walesin miehittäjän Edvard I:n poika nimitettiin ensimmäiseksi Walesin Prinssiksi (Charlesin syntymä 1948 oli taas 666 vuotta siitä, kun Edvard I miehitti Walesin).

Prinssi Charles vihittiin virkaansa Caernarfonin linnassa, mikä oli myös ensimmäisen Walesin Prinssin synnyinpaikka. Tuota linnaa koristi heinäkuun 1969 TV-seremoniassa monet banderollit mitkä esittivät Walesin punaista lohikäärmettä. Ilmestyskirjassa punainen lohikäärme symboloi Saatanaa (Ilm. 12:3,9 ja hänen poikaansa Antikristusta, jolle lohikäärme antaa “voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2). Tuona heinäkuun päivänä Charles oli polvistunut valtaistuimen eteen minkä selkänojaan oli poltettu tuo punaisen lohikäärmeen symboli, minkä edessä hän lausui seuraavat sanat: “Minä Charles, Walesin Prinssi, tulen teidän maallisen palvontanne vasalli mieheksi kuolemaani saakka, ja uskon ja totuuden tulen kantamaan teille elääkseni ja kuollakseni ihmisten kaikkien käytösten edessä.” Tätä ennen Elisabet II:n sisäministeri James Callaghan luki ylevän alkupuheen missä tervehdittiin “kaikkia herroja, hengellisiä ja maallisia”. Tuo seremonia antoi Elisabet II:n esikoiselle hänen virallisen tittelinsä Charles, Prince of Wales, joka laskee yhteen luvun 666 sekä englannin että heprean kielellä sellaisilla ehdoilla, minkä jo varhaiset kirkkoisät olisivat hyväksyneet.

Walesin punaisen lohikäärmeen symbolilla, mikä löytyy myös Walesin Prinssin heraldisesta vaakunasta fraasilla Ich Dien (Minä Palvelen), on lisäksi historiallinen yhteys Rooman sotajoukkoihin. Sen alkuperän on nimittäin uskottu polveutuvan roomalaisten hallitseman Britannian ajoilta, missä monet roomalaiset sotilasyksiköt käyttivät joukkojensa tunnuksena lohikäärmettä. Walesin Prinssin aristokraattisella arvolla on siis selvä side roomalaisten sotajoukkojen komentajaan Titukseen mihin Antikristus assosioidaan Dan. 9:27:ssä. Vuodet 1967 – 69 ovat mielenkiintoisia myös siitä syystä, että tuohon aikaan kiinnostus satanismia kohtaan alkoi yleistyä populaarikulttuurissa. 1966 Anton LaVey perusti Yhdysvaltoihin maan ensimmäisen julkisesti toimivan Saatanan kirkon julistaen tuon vuoden ensimmäiseksi vuodeksi “Saatanan aikakaudella”. LaVey on myös väittänyt toimeensa neuvonantajana Roman Polanskin klassisessa kauhufilmissä Rosemaryn painajainen (1968), mikä kertoo satanistien ja noitien muodostamasta kultista, jotka ovat mukana salaliitossa Saatanan lapsen siittämiseksi maanpäälle. Vuonna 1969 LaVeyn liittolainen Kenneth Anger, joka oli Polanskin tapaan filmintekijä, julkaisi 11-minuuttisen ritualistisen lyhytfilmin nimeltä Invocation of My Demon Brother.

Anton LaVeyn lisäksi tuon filmin näyttelijöihin kuului The Rolling Stonesin solisti Mick Jagger, joka oli julkaissut edellisenä vuonna singlen nimeltä Sympathy for the Devil (suom. myötätuntoa Paholaiselle). 1969 perustettiin myös ensimmäisenä heavy metal yhtyeenä pidetty Black Sabbath, joka ei ole peitellyt koskaan tukeaan satanismille laulujensa lyriikassa ja yhtyeen lavashowssa. Kirjoitin tästä populaarikulttuurin yhteydestä satanismiin enemmän täällä. Tänään sekä Mick Jagger että Black Sabbathin Ozzy Osbourne, joka kutsuu itseään “Pimeyden Prinssiksi”, ovat molemmat Prinssi Charlesin hyviä ystäviä. Voisimme leikitellä vielä hetken tässä mainituilla vuosiluvuilla. Vuosi 1969 on nimittäin 1332 (666 x 2) vuotta Jerusalemin arabimiehityksestä vuonna 637. Edellinen kerta, kun Charles-niminen Walesin Prinssi nousi Englannin valtaistuimelle, oli vuosi 1660. Englannin puritaanien keskuudessa hänen uskottiin olevan Antikristus mistä yhtenä merkkinä nähtiin se, että Lontoo paloi kuusi vuotta hänen valtaannousunsa jälkeen 1666. Myös vuosi 1969 sisältää luvun 666 jos käännämme sen kaksi yhdeksäistä ylösalaisin. Tämä oli sama vuosi jolloin ihminen valloitti kuun, kun Apollo 11 miehistö laskeutui sinne vain 20 päivää Walesin Prinssin vihkiseremonian jälkeen.

Ilmestyskirjan 9. luvussa Saatanaa on kutsuttu nimellä Apollyon, minkä jotkut raamatunselittäjät ovat assosioineet roomalaiseen Apollon-jumalaan, mistä myös NASA:n kuu-ohjelma sai nimensä. Danielin kirjan 8. luvussa Antikristusta kuvataan pieneksi sarveksi, jonka valta on aluksi vähäpätöinen, mutta se kasvaa “suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä.” (jakeet 9-10). Taivaan sotajoukko, mikä assosioidaan tässä tähtiin, tarkoittaa langenneita enkeleitä. Septuaginta kääntää, “Se ylennettiin taivaan tähtiin asti”. Sekä Ilmestyskirjassa että apokryfisessä Eenokin Kirjassa – mitä Juudaksen kirje siteeraa UT:ssa (Juuda 1:14) – enkelit assosioidaan taivaan tähtiin. Tämä saa tukea Ef. 6:12:sta, missä Paavali sanoo seurakunnan olevan hengellisessä sodassa “hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.“ Daniel taas kertoo kuinka jokaista Maan kansakuntaa hallitsee enkeliruhtinaat, joista osa on hyviä ja osa pahoja (Dan. 10:20). Nykyisen UFO-uskonnon aikakaudella, langenneiden enkeleiden yhteys ufoihin olisi jo itsessään mielenkiintoinen aihe uuteen artikkeliin, mutta en nyt eksy enempää tällaiseen kosmiseen Raamatun tulkintaan.

Tuon tässä vain Dan. 8:10:n ilmaisusta “Se ylennettiin taivaan tähtiin asti” senkin mahdollisuuden, että jakeen tähdet viittaisivat tässä enkeleiden lisäksi kirjaimellisiin tähtiin mitkä tarkoittivat Danielin aikaisessa terminologiassa myös Marsin ja Venuksen kaltaisia planeettoja (esim. Jes. 14:12:sta Saatana yhdistetään Venukseen mitä tuossa jakeessa on kutsuttu kointähdeksi). Näin tulkittuna Antikristuksen suuruudenhulluihin päämääriin kuuluisi myös avaruuden ja sen taivaankappaleiden kolonisaatio. Tällainen tulkinta näyttää minusta hyvin varteenotettavalta vaihtoehdolta, kun ottaa huomioon, että Charlesin virkaanpano tapahtui vain 20 päivää ennen kuun valloitusta. Tätä tulkintaa tukee lisäksi joukko muitakin raamatunkohtia mistä olen kirjoittanut enemmän täällä. Daniel kertoo Antikristuksen valtaanousun tuovan alas osan taivaan tähdistä (so. asteroideista) ja Ilmestyskirjan mukaan tämä tulee toteutumaan täysin kirjaimellisesti (Ilm. 6:13, 8:8-10). Joten miksi profetia taivaan tähtiin nousemisesta ei voisi toteutua myös yhtä sananmukaisesti? Etenkin kun nykyisen tieteen kehitystasolla tämä on jo täysin mahdollista. Tässä yhteydessä onkin mainittava hollantilaisen Bas Lansdorpin Mars One -hanke, minkä tavoitteena on pysyvän ihmissiirtokunnan perustaminen Marsiin vuoteen 2027 mennessä. Tämä on ensimmäinen kerta historiassa kun ihminen pyrkii nousemaan taivaan tähtii asti.

Prinssi Charles, Israel ja Iran

Osana Antikristuksen vallan kasvua taivaan tähtiin, Daniel kertoo, että hän kasvaa “suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin.” Tämä on tärkeä profetia Antikristuksen kansallisuuden kannalta. Tuo ilmaisu nimittäin viittaa hyvin vahvasti siihen, että Antikristuksen kotimaa on Ihanasta maasta eli Israelista katsoen luoteessa. Raamatun termistössä ei tunneta väli-ilmansuuntia, joten sen ilmaisemiseen että Israel sijaitsee Antikristuksen synnyinmaasta katsoen kaakkossa, näky kertoo hänen valtansa kasvavan “etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin.” Jos vedät viivan Jerusalemista luoteeseen, päädyt Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan kaikkien perimmäisenä maana Israelista katsoen. Tämä on se maa, joksi Antikristuksen kotimaa identifioidaan historiallisilla detaljeilla myös Danielin 11. luvun toisessa täyttymyksessä (ks. kirjani luku 11C). Tuo maa vahvistetaan lisäksi Danielin 8. luvun kolmannessa täyttymyksessä, kuten voit käydä lukemassa täältä. Danielin 9. luvun 70. vuosiviikon alkaminen on merkittävä vedenjakaja siihen kehitykseen missä Antikristus alkaa nousta pienen sarven roolistaan kaikkien muiden sarvien (so. hallitsijoiden) yläpuolelle. Tämä vuosiviikko alkaa Antikristuksen vahvistamalla Lähi-Idän rauhansopimuksella.

Olen dokumentoinut kirjani 9. luvussa kuinka Lähi-Idän rauhansopimus on kuulunut kauan aikaa Prinssi Charlesin sydämenasioihin minkä puolesta hän kamppaillut salaa kaikessa hiljaisuuudessaan jo 80 -luvun lopusta lähtien. Itseasiassa hänen voidaan todistaa olleen johtava kulissien takainen voima Lähi-Idän nykyisessä rauhanprosessissa aina Oslon sopimuksesta (1993) lähtien. Kaikkein merkittävin 70. vuosiviikon läheisyyttä enteilevä uutinen annettiin Jewish Chronicle Online -sivulla missä kerrottiin 31. toukokuuta 2012 kuinka “Prinssi Charles on paljon todennäköisemmin kuin koskaan valmistelemassa valtion vierailua Israeliin ja saattaa matkustaa sinne seuraavan kolmen vuoden sisällä.” Tällaista visiittiä ei tapahtunut tässä ehdotetulla aikataululla, koska uutisen mukaan vain “rauhanomainen tilanne Israelissa voi tehdä sen mahdolliseksi.” Tätä ennen israelilainen Haaretz -lehti oli ilmoittanut kuinka “Brittiläiset hallitus lähteet ja lähteet kuninkaallisen perheen lähellä, ovat sanoneet ettei virallista vierailua voi tapahtua ennen kuin rauhansopimus Israelin ja sen naapureiden välillä toteutuu.”

Tämä ilmoitus oli yhteydessä kansainväliseen kohuun, minkä Prinssin yksityissihteerin varamies Clive Alderton oli saanut aikaiseksi Annapolisissa pidetyn Lähi-Idän rauhankonferenssin edellä, kun hän oli vastannut Israelin suurlähettiläs Zvi Heifetzille, ettei Walesin Prinssin olisi mahdollista vierailla Pyhässä Maassa, koka kutsun “hyväksyminen tekisi vaikeaksi välttää monia tapoja missä Israel haluaisi Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa auttavan kiillottamaan sen kansainvälistä kuvaa. Missä tapauksessa myöntäisi tavan madaltaa sen odotuksia.” Tällainen ilmaisu huolestutti nopeasti koko juutalaisyhteisön Charlesin mahdollisesta juutalais- tai Israel-vastaisuudesta, mutta Prinssin virastosta rauhoiteltiin kuinka sähköpostinviesti oli vain Clarence Housen viranomaisen henkilökohtainen viesti, mikä ei heijastanut lainkaan Prinssi Charlesin omia näkemyksiä Israelin valtiosta. Samalla kuitenkin monet muut julkisuuteen vuotaneet raportit, joita lainasin kirjassani, on paljastanut Charlesin syvällisen inhon ja vihamielisyyden Israelin juutalaisvaltiota kohtaan. Vaikka Charlesin vierailua Israeliin ei tapahtunut vuoteen 2015 mennessä, kuten Jewish Chronicle alkuunsa ilmoitti, JC kertoi 5. helmikuuta 2015, että tällainen vierailu oli yhä suunnitteilla.

Prinssit ovat vierailleet Israelissa henkilökohtaisista syistä ja Britannian pääministerit ovat tehneet valtionvierailuja. Mutta Britannian monarkki ei ole koskaan tehnyt virallista vierailua Israeliin. Silti kirjailijan mukaan, joka on tehnyt uuden kirjan Prinssi Charlesista, Englannin tuleva kuningas voi olla ensimmäinen joka tekee tällaisen vierailun – mikä olisi järisyttävä tapahtuma suhteessa kuninkaallisen perheen Israel-suhteisiin.

Prinssi Charlesin vierailu Israeliin olisi siis “järisyttävä tapahtuma” jo yksistään sen puolesta, ettei yksikään kuningasperheen jäsen ole tehnyt vielä virallista valtionvierailua Israeliin huolimatta siitä, että Israelin valtio sai syntynsä Brittiläisen imperiumin alaisuudesta. Tämän lisäksi uutisleikkeet kertovat, että tällaista visiittiä tulisi edeltää “rauhanomainen tilanne Israelissa”. Raamattu tuntee vain yhden prinssin, joka vierailee Israelissa sinä aikana, kun Israel elää valheellisessa rauhassa. Tämä prinssi on Danielin 9. luvun mukaan Antikristus, joka juonii Israeliin valheellisen ja petollisen rauhansopimuksen sen omaksi turmioksi. Miksi profetian tutkijoiden enemmistä ei edelleenkän näe näitä merkkejä, joista on kirjoitettu profetaallisia kirjoja jo vuosikymmeniä? Sitten kun ne toteutuvat meidän silmäimme edessä, ihmisten huomio on jossakin aivan muualla. Miksi profeetallista sanaa ei oteta kirjaimellisesti? Jos Daniel 9:26 kutsuu Jerusalemin hävittäjää “prinssiksi”ja tämä  vaatimus toteutui sananmukaisesti Tituksessa, niin miksi jaetta 27 ei oteta yhtä kirjaimellisesti, kun se assosioi Antikristuksen tähän samaan prinssiin? Mikään niistä asioista mitä jae 27 ennustaa tästä prinssistä ei toteutunut Tituksessa.

Sitä paitsi jo kirkkoisä Iranaeus (130-202) ymmärsi sen, että Danielin 9. luvun vuosiviikkonäky ei jatku yhtenäisenä vaan, että 69. vuosiviikko päättyy Jeesuksen ristiinaulitsemiseen ja 70. vuosiviikon käynnistämä prinssi on Antikristus, jonka hallinto edeltää Jeesuksen toista tulemusta (Irenaeus, Heresioita vastaan Kirja 5, luku 25). Tämä ymmärrys katosi vuosisatojen ajaksi preteristisen ja historisistisen profetiantulkinnan tieltä, mutta alkoi palata jälleen vallitsevaksi tulkinnaksi Danielin 9. luvusta, kun Sir Robert Anderson julkaisi hänen klassisen profeetallisen tutkielmansa The Coming Prince vuodelta 1881. On kaiketi historian ironiaa, että Anderson oli Kuningatar Viktorian aateloima englantilaismies. Nyt Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi on täyttämässä tätä profetiaa tästä prinssistä. Edellä mainittu Jewish Chroniclen artikkeli, mikä vahvisti Prinssi Charlesin historiallisen matkan Israeliin olevan yhä suunnitteilla, oli otsikoitu seuraavasti: “Miksi olen varma, että Charles tulee olemaan Kuningas juutalaisille.” Jälleen kerran, Raamattu tuntee vain yhden henkilön, jonka luopunut Israel ottaa vastaan kuninkaakseen ennen kuin se tunnustaa Jeshua haMashiachian olevan heidän ainoa todellinen kuninkaansa, jonka he kerran ristiinnaulitsivat (Sak. 12:10, Matt. 23:34-39, Joh. 5:43). Kirjoitin tästä aiheesta enemmän artikkelissa Antikristus-harhat, osa 2, juutalainen Antikristus.

Nyt yli vuosi tämän uutisen jälkeen eräs toinen raportti saattaa olla merkittävä vihje siitä kuinka lähellä tämä Lähi-Idän kaun odotettu rauhansopimus häämöttää ennakkoehtona Charlesin Israelin matkan mahdollistajana. Sekä The Jersalem Post että brittilehti Independent ilmoitti 28. maaliskuuta, että Prinssi Charles ‘suunnittelee’ historiallista kuninkaallista matkaa Iraniin. Tämä syksyyn 2016 suunniteltu vierailu olisi ensimmäinen kuningasperheen jäsenen virallinen visiitti maahan sitten vuoden 1975, kun Kuningatar Elisabet ja hänen äitinsä vieraili siellä aikana jolloin lännelle ja Israelille ystävällinen šaahi Mohammad Reza Pahlavin oli yhä vallassa. Prinssi Charles vieraili maassa jo lokakuussa 2004, mutta tämä ei ollut virallinen valtionvierailu vaan “humanitaarinen” reissu missä hän kävi katsomassa Bamin kaupunkiin iskeneen maanjäristyksen uhreja asemassaan Britannian Punaisen Ristin presidenttinä. Hän tapasi kuitenkin jo tuolloin Iranin silloisen presidentin Seyyed Mohammad Khatamin. Prinssin kerrottiin “ylistäneen Khatamia hänen tieteellisestä persoonallisuudestaan ja hänen filosofisesta elämänkatsomuksestaan, mukaanlukien hänen ajatuksiaan ‘dialogiasta sivilisaatioiden keskuudessa’, mitä Prinssi Charles kuvaili nykyisen maailman välttämättömyydeksi.”

Todellisuudessa tällainen luonnehdinta voisi olla tuskin kauempana totuudesta. Iranin islamilainen teokratia, jonka todellisena yksinvaltiaana on Ajatollah Ali Khamenei (1989 -), on kaikkea muuta kuin edistämässä dialogiaa sivilisaatioiden keskuuteen. Iranfocus.com sivulla kerrottiin kuinka “Struan Stevenson, Skotlantia edustanut entinen Euroopan Parlamentin jäsen, sanoi lausunnossaan tiistaina että hän oli syvästi huolissaan suunnitellun visiitin raporteista.” Sivulla jatkettiin:

Stevenson, joka on kirjoittanut laajasti Iranista ja Irakista, sanoi: “Iranin hallinto on yksi brutaaleimpia ja tukahduttavimpia koko maailmassa. He teloittavat enemmän ihmisiä per capita kuin yksikään toinen maa. Amnesty International ja Human Rights Watch ovat toistuvasti tuominneet heidät mielettömästä ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien väärinkäytöstä. He säännöllisesti teloittavat nuoria, jotka olivat lapsia oletettujen rikostensa aikana. He suorittavat julkisia teloituksia, ruoskimisia ja amputaatioita. Vasta viimekuussa, kahdelta oletetulta ryöväriltä amputoitiin kummaltakin käsi ja jalka Zahedanissa Sistan-Baluchistanin kaakkois-provinssissa. Tuhansia poliittisia vankeja on kidutettu, lyöty ja usein teloitettu vastustaessaan tätä barbaarista, fasistista, mullah-johtoista hallintoa.”

“Iranin kansainvälinen maine on jopa vielä pahempi kuin sen sisäpoliittinen asema. Iranin hallitus on tukeunut Bashar al-Assadin veren peittämää hallintoa rahalla, miehillä ja varustuksilla kuluneen viiden vuoden ajan. Ilman Iranin apua, Syyrian sisällissota olisi loppunut. He tukevat brutaaleja shiia-militantteja Irakissa, Hezbollahia Libanonissa, Hamasia Gazassa ja Houthi kapinallisia Yemenissä.  Heidän päällimmäinen vientitavaransa on terrori. Ylin johtaja Ajatollah Khamenei, oli määrätietoinen rakentamaan ydinpommia edistääkseen maansa Lähi-Idän herruutta ja hyväksyi sankion ydinasesopimuksen selättämiseksi ainoastaan, kun öljyn hinnan romahtaminen ja Iranin eskaloitunut sotilasbudjetti toi maan lähes vararikon partaalle. Silti länsi näyttää olevan puijattu tämän hymyilevän, niin kutsutun ‘maltillisen’ iranilaisen Presidentti Hassan Rouhanin taholta. Prinssi Charlesin tulisi olla tietoinen tosiasiasta, että 2300 ihmistä on teloitettu Iranissa Rouhanin kahden ja puolen vuoden aikana virassa. Hän on kaikkea muuta kuin maltillinen.”

“European Iraqi Freedom Yhdistyksen presidenttinä tiedän katkerasta ensikäden kokemuksesta kuinka Iranin hallinto on käyttänyt hyväksi nykyistä taistelua Daeshia (ISIS) vastaan Irakissa eistääkseen sen kansanmurha kampanjaa Irakin sunni väestöä kohtaan. Tästä syystä me kutsumme yhtenään Iran-johtoisten shiia-militanttien häätöä Irakista ja syytteitä heidän komentajilleen rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansamurhasta. Se olisi suuri virhe Prinssi Charlesille vierailla Iranissa tänä vuonna. Hänen vierailunsa nähtäisiin propaganda voittona fasistisille mullaheille ja he tulevat pitämään kuninkaallista hyväksyntää heidän hallinnolleen merkkinä iranilaisen väestön ahdingon kiihdyttämiseksi. Jos pöydällä on vakavia suunnitelmia koskien kuninkaallista vierailua Iraniin, kehottaisin Prinssi Charlesia harkitsemaan uudelleen.”

Iranin ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta, Independent kertoi kuinka “prinssi on hyvin innokas vierailemaan Iranissa. Hän toivoo että olisi kykenevä käyttämään hänen rooliaan diplomaattina edistääkseen edelleen suhteita ja dialogiaa kahden maan välillä.” Mutta jos shiialaisen Iranin ihmisoikeusrikkomukset ja tuki kansainväliselle terrorismille on maailman kärkiluokkaa, niin sunnilainen Saudi-Arabia ei ole yhtään sen parempi. Olen raportoinut useissa artikkeleissa kuinka Saudi-Arabia on sunnilaisten terroristiryhmien – kuten al-Qaidan ja Isiksen – päällimmäinen rahoittaja, vaikka tästä Saudien tuesta kansainväliselle terrorismille on vaiettu paljolti lännen medioissa. Saudi-Arabian kuningasperhe pitää tunnetusti läheistä suhdetta Britannian kuningasperheeseen ja Prinssi Charles on vakiovieras Saudi-Arabiassa ja muissa Persianlahden maissa. (ks. Kuinka Prinssi Charles on todellinen voima al-Qaidan ja Isiksen takana?). Elliot Abrams kirjoitti Council of Foreign Relations (CFR) organisaation aikakauslehdessä marraskuussa 2014:

Eriskummallinen tarina Britannian kuninkaallisten vastahakoisuudesta vierailla Israelissa, samalla kun ovat yhtenään arabimaissa, jatkuu. Kirjoitin tästä ilmiöstä täällä viime helmikuussa, kun Prinssi Charles vieraili Saudi-Arabiassa. Kuten huomioin silloin, Kuningatar ei ole koskaan asettanut jalkaansa Israeliin ja Prinssi Charles käväisi siellä vain lyhyesti Rabinin hautajaisia varten…

On vain kolme loogista selitystä. Ensimmäinen on se, että Britannian kuninkaalliset tykkäävät vierailla vain monarkioissa ja yrittävät pysyä poissa tasavalloista. Mutta Prinssi Charles on vieraillut Egyptissä kerta toisensa jälkeen, joten siinä menee se teoria. Toinen mahdollinen selitys on pelko – pelko siitä että minkäänlainen kuninkaallinen vierailu Israeliin aiheuttaisi harmia Yhdistyneelle Kuningaskunnalle, esimerkiksi jos arabimaat kostavat leikkaamalla kaupan Britannian kanssa. Tämä on typerää. Prinssi Charles vieraili Jordanissa viime vuonna ja olisi helposti lentänyt Israeliin päiväksi. Yhtälailla Prinssit Andrew tai Harry olisivat voineet poiketa siellä matkallaan Lähi-Itään. Huomioiden nykyinen sanaton allianssi Israelin ja Persianlahden monarkioiden välillä Irania ja ISIS:tä vastaan, todennäköisyys että tällainen visiitti aiheuttaisi vahinkoa Yhdistyneelle Kuningaskunnalle on mahdottoman pieni. Kolmas mahdollinen selitys Britannian kuninkaallisten jatkuvalle vastahakoisuudelle asettaa jalkaansa Israeliin, on se että joko he tai Ulkoasianvirasto hautoo syvää ja sammumatonta vihamielisyyttä juutalaisvaltiota kohti.

Valitse sinä.

Newsweek –lehti julkaisi äsken Elliot Abramsin mielipiteen Charlesin suunniteltuun Iranin matkaan: “Ilmeisesti, prinssiltä puuttuu paljolti kiinnostusta raamatullista historiaa kohtaan tai vähintäänkin tarpeeksi vieraillakseen maissa missä Raamatun kertomus tapahtui. Neljä vuotta sitten, Iranin hallinto teki rynnäkön ja sytytti tuleen Britannian Suurlähetystön. Ja tietenkin Iran pysyy maailman johtavana terrorismin valtiollisen rahoittajana. Mutta tämä ei estä prinssiä kuninkaalliselta vierailulta… Se on merkittävää, että Britannian kuningasperhe jatkaa Israelin vierailun torjumista, kun jopa häijyt, agressiiviset, väkivaltaista ekstremismiä tukevat Lähi-Idän valtiot saavat vierailuja.” Tällaiset raportit osoittavat selvästi sen, että uuden maailmanjärjestyksen johdossa oleva Britannian kuninkaallinen eliitti on kaikkea muuta kuin Israelin sionistisen hallinnon takana, kuten monet salaliittoteoriat ovat esittäneet. Tämän osoittaa myös Britannian kuningashuoneen historialliset yhteydet Natsi-Saksaan mistä olen kirjoittanut enemmän täällä. Tämä kuningasperheen ja Prinssi Charlesin vihamielisyys Israelia ja juutalaisia kohtaan selittää myös sen miksi Antikristus kääntyy 70. vuosiviikon puolivälissä Israelia vastaan ja alkaa vainoamaan sitä suuremmalla raivolla kuin Hitler konsanaan.

Kuinka lähellä on 70. vuosiviikko?

Prinssi Charlesin flirttailu demokratiaa ja ihmisoikeuksia halveksivien roistovaltioiden kanssa on jo vanha uutinen. Hänen isänsä Prinssi Philipin on raportoitu sanoneen natsirikollisten suojelijana tunnetulle Paraguayn diktaattori Alfredo Stroessnerille: ”On ilo vierailla maassa, jota ei hallitse sen kansalaiset.” Tämä ei ollut se päällimmäinen syy miksi lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia. Minua kiinnostaa tässä paljon enemmän se mitä se kertoo Danielin 70. vuosiviikon läheisyydestä. Tiedämme jo kuinka tämä vuosiviikko käynnistyy Antikristuksen aikaansaamalla rauhansopimuksella Israelin ja sen vihollisten välille. Vaikka päällepäin katsoen Lähi-Idän nykyinen tilanne näyttäisi olevan kaukana rauhasta, todellisuudessa tällainen rauhansopimus saattaa olla lähempänä kuin moni uskoisikaan. Ystäväni Olli Rytkönen lähetti sähköpostiini äsken Samuel Korhosen suomentaman artikkelin Rapture Ready-sivustolta, josta lainaan alla seuraavan katkelman:

Ajattelepa sitä tosiasiaa, että käytännössä yhtäkään niistä ongelmista, joita Israelilla oli edessään viisi vuotta sitten Lähi-Idässä, ei tänä päivä ole olemassa. Israelilaiset koordinoivat Saudien(!) kanssa strategiaa Iranin käsittelemiseksi. Egyptin al-Sisi on voimamies, mutta aika ystävällinen sellainen Israelia kohtaan ja hänen terrori-iskujen käsittelemisensä on ehkä ennennäkemätöntä arabimaailmassa (vaikka Egypti ei olekaan teknisesti arabimaa, niin se on kauan ollut alueen johtava maa). Jordania on edelleen Jordania, mikä tarkoittaa, että kuningas Abdullah, vaikka ärhenteleekin vääryyksistä palestiinalaisia kohtaan, on edelleen realisti ja tietää, että Israel rutiininomaisesti pelastaa hänen nahkansa. Saddam on poissa Irakista. Assad piilottelee Syyriassa. Yhtäkkiä suuri osa siitä ilkeydestä, joka yleensä tähdättiin Israeliin, on nyt sunnien ja shiiojen välinen asia. Joten geopoliittisesta näkökulmasta Israel on melko hyvällä mallilla. Raamatullisessa merkityksessä Israel on turvallisessa ja mukavassa asemassa (home free).

(Suomentajan kommentti. Tämä voi toteuttaa Hes. 38. luvun ennustuksen, että Israel asuu turvallisena (jakeet 8,11,14). Arnold Fruchtenbaum’in mukaan tässä käytetty heprean sana tarkoittaa valheellista turvallisuutta.)

Kiitos Herralle ylhäällä, että saamme katsella kaiken tämän toteutumista.

Tässä artikkelissa on totuuden siemen. Vaikka arabikevät, Syyrian sisällissota ja Isiksen nousu on tehnyt Lähi-Idästä entistäkin räjähdysherkemmän ruutitynnyrin, niin se on myös kääntänyt arabit toisiaan vastaan sen sijaan, että se olisi yhdistynyt heidät Israelin ja lännen vastaiseen rintamaan. Nyt sunnit ja shiiat ovat paljon kiinnostuneempia toistensa tuhoamisesta kuin Israelin hävittämisestä. Iran käy liittolaisena Bashar al-Assadin kanssa tuhoamisotaa Irakin ja Syyrian sunneja vastaan ja Saudi-Arabia käy puolestaan tuhoamissotaa Irakin shiioja vastaan Isiksen välityksellä, jota se rahoittaa ja kontrolloi. Saudi-Arabia tekee nyt yhteistyötä Israelin kanssa estääkseen Iranin suurvaltapyrkimykset ydinpommin rakentamisella. Iranin mullahien juoksupoika libanonilainen terroristijärjestö Hizbollah on vedetty Bashar al-Assadin liittolaisena Syyrian sisällissotaan eikä sillä ole resursseja enää Israelin vastaiseen taisteluun, mikä oli ennen sen pääprioriteetteja. Times of Israel kertoi 1. huhtikuuta kuinka Palestiinan hallituksen preidentti Mahmoud Abbas oli ilmoittanut TV -haastattelussa, että hän toivoisi käynnistävänsä uudelleen vuonna 2014 epäonnistuneet rauhanneuvottelut.

Abbas kutsui tuossa haastattelussa Benjamin Netanjahua rauhanneuvottelujen “kumppaniksi”, jonka hän olisi valmis tapaamaan “minä hetkenä tahansa”. Hän kertoi haluavansa nähdä rauhan “vielä hänen elinaikanaan” (Abbas on jo 81 -vuotias). Kun Daniel 9:27 ilmoittaa, että Antikristus “vahvistaa liiton monien kanssa” (alkutekstin mukaan), niin uskon tämän sisältävän paljon useampia kansoja kuin vain Israelin ja Palestiinan. Luultavasti tämä liitto tai valheellinen rauhansopimus sisältää useimmat Israelin viholliskansat. Koska ydinasetta tavoittelevasta Iranista – jonka uskonollinen johtaja Ajatollah Ali Khamenei on kutsunut Israelia “syöväksi, joka tulisi poistaa kansojen joukosta” – on tullut tänään juutalaisvaltion uhka numero yksi, on välttämätöntä että Antikristuksen seitsenvuotinen liitto tulisi vetämään mukaansa myös Iranin. Tästä syystä Prinssi Charlesin syksyinen matka Iraniin saattaa olla alkua sille rauhansopimukselle, jonka hän saa aikaiseksi monien Lähi-Idän kansojen välille. Ainutlaatuisten suhteidensa kanssa Saudi-Arabiaan Charlesin on mahdollista toimia välittäjänä myös Saudien ja Iranin suhteiden parantamiseksi.

Maailman tilanne on tänään ennennäkemättömän “toiveikas” siinäkin suhteessa, että länsi pääsi tammikuussa sopimukseen Iranin kanssa, mikä päätti yli 13 vuotta kestäneen sodan uhan Iranin ja Yhdysvaltain välillä ja jonka seurauksena Irania koskevista talouspakotteista luovuttiin. Ainot maat, jotka ovat tyytymättömiä tähän kehitykseen ja suhtautuvat epäluulolla Presidentti Hassan Rouhanin rauhanomaiseen retoriikkaan, on Saudi-Arabia ja Israel. Netanjahu varoitti maailmaa YK:n yleiskokouksessa jo lokakuussa 2013, että Rouhani on “susi lammasten vaatteissa”. Viime kuussa Netanjahu käski länttä rankaisemaan Irania sanktioilla, kun se suoritti jälleen kerran ballistisen ohjuskokeen. Saudi-Arabian Al-Jazirah julkaisi taas tiistaina 8. maaliskuuta artikelin, mikä sanoi “Iranin korvanneen Israelin numero ykkösenä Persianlahden vihollisten joukossa ja jokainen joka on erimieltä on petturi.”  Persianlahden maat ovat siis Iranin vastaisessa retoriikassaan hyvin vahvasti Israelin puolella, mutta ei sen tähden mitä uhkaa Iran edustaa juutalaisvaltion olemassaololle. Kansainvälistä terrorismia rahoittavien Saudien puolesta Israel saisi hävitä aivan hyvin maailman kartalta. Tämä ei voisi heitä vähempää liikuttaa.

Tämän kaiken valossa on syytä kysyä, että onko Prinssi Charlesin syksyyn 2016 suunniteltu historiallinen matka Iraniin alkua sellaiseen kehitykseen missä Charles – joka on toiminut jo toista kymmentä vuotta sovittelijana toisiaan vastaan taistelevien uskontojen ja sivilisaatioiden välillä – onnistuu saamaan Iranin lähentämään välejään myös Saudi-Arabian ja Israelin hallinnon kanssa hieroakseen heidän kanssaan jonkinlaisen valheellisen rauhansopimuksen? Tällainen voisi olla hyvin mahdollinen skenaario. Muista, että Prinssi Charles ei tule vierailemaan Israelissa ennen kuin rauhansopimus saadaan aikaiseksi Lähi-Idän kansojen välille. Seuraavaksi aion spekuloida hetken aikaa sillä mihin mennessä tällainen rauhansopimus voisi mahdollisesti syntyä. Danielin 70. vuosiviikon aikataulua on yritetty selvittää jo vuosia (itseasiassa vuosisatoja) monenlaisten laskutoimitusten pohjalta eikä niistä juuri yksikään ole osunut vielä oikeaan. En kuitenkaan usko, että Raamattu kieltäisi meiltä tällaiset arvailut siitä syystä, että Matt. 24:36 sanoo ettei “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.”

Danielin kirjassa on nimittäin annettu yhtä tarkkoja määrähetkiä Jeesuksen toisesta tulemuksesta kuin Danielin 9. luvun vuosiviikkonäky antoi Hänen ensimmäisestä tulemuksestaan. Olen käsitellyt näitä toisen tulemuksen vuosimääriin liittyviä profetioita enemmän täällä. Matt. 24:36 voi puhua Jeesuksen tulemuksen ensimmäisestä vaiheesta eli Hänen paluustaan seurakunnelleen jolloin seurakunta kootaan Karitsan häihin taivaaseen. Tämän tapahtuman tarkkaa päivää ja hetkeä ei kukaan muu kuin Isä yksin voisi tietää varmuudella. Kenties myöskään Jeesuksen julkisen paluun määrähetkeä ei voi selvittää tarkoilla yksityiskohdilla ennen kuin vasta kolme ja puolivuotta ennen loppua (Dan. 12:6-13). Toinen selitys on se mitä Colin Deal antaa kirjassaan Jeesuksen tulemuksen päivä ja hetki (Kuva ja Sana, 1983). Tämän selityksen mukaan Matt. 24:36:ssa käytetty kreikan verbi ”oida” tulisi kääntää “tietää ponnistelematta”. Eli Jeesuksen tulemuksen tarkka päivä ja hetki olisi mahdollista tietää, muttei ilman ponnistelua Kirjoitusten profeetallisten salaisuuksien ymmärtämiseksi. Mikä ikinä onkaan oikea tulkinta Matt. 24:36:sta, uskon ettei se kiellä kristityiltä profeetallisten tapahtumien vuosilukujen tai jopa kuukausien arvuuttelua ajan merkkien ja Kirjoitusten aikaa koskevien numerologisten vihjeiden tai suorien profetioiden valossa.

Alkaako 70. vuosiviikko marraskuussa 2016?

Jos uutislehdissä luvattu Prinssi Charlesin matka Israeliin toteutuu lähitulevaisuudessa, kaikkein sopivin ajankohta tälle olisi marras-joulukuu 2017. Miksi näin? Koska tuolloin tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun Britannian hallitus julkaisi kuuluisan Balfourin julistuksen missä britit lupasivat avustaa sionistien pyrkimyksiä juutalaisvaltion perustamiseksi heprealaisten muinaisille kotiseuduille. Samaan aikaan britit valtasivat Jerusalemin Turkilta, kun kenraali Edmund Allenby nousi hevosensa selästä kävelläkseen Jaffan portista Jerusalemin Vanhaan Kaupunkiin kunnianosoituksena tämän kaupunkin pyhälle historialle. Balfourin julistuksen merkkipäivää juhlitaan marraskuussa 2017 ja Jerusalemin vapautuksen merkkipäivää kuukautta myöhemmin. On todennäköistä, että Britannian ja Israelin hallitukset tulisivat juhlistamaan tätä merkkipäivää jollakin erikoistapahtumalla. Mikä olisikaan sopivampaa Britannian ulkoministeriölle, kuin lähettää Prinssi Charles näihin juhlallisuuksiin Yhdistyneen Kuningaskunnan virallisena edustajana. Viime vuonna se oli nimenomaan Charles, joka edusti hänen maataan Turkin isännöimissä Gallipolin taistelujen satavuotisjuhlissa mistä julkaisin artikkelin täällä. Mutta kuten yllä lainatut uutisleikkeet kertoivat, tällaista vierailua tulisi edeltää rauhanomainen tilanne Israelissa.

Toisin sanoen, Danielin 70. vuosiviikon tulisi käynnistyä ennen marras-joulukuuta 2017 jolloin tuo Prinssi Charlesin vierailu Israeliin tulisi mahdollisesti toteen. Voisimme myös kysyä, että miten Israelin uskonnollinen juutalaisväestö näkisi prinssin, joka kykynee jäljittämään sukupuunsa Kuningas Daavidiin asti ja prinssin joka on kyennyt tuomaan rauhan Israeliin hänen ainutlaatuisilla suhteillaan islamilaisiin maihin. Miten he vastaanottaisivat tämän ympärileikatun miehen, joka uskoo hänen elämäntehtävänsä olevan toimia kansojan, sivilisaatioiden ja uskontojen välisenä sillanrakentajana rauhan tuomiseksi maanpäälle. Varmasti tällainen mies nähtäisiin kaikista vakavasti otettavimpana Messias-ehdokkaana mitä Israel on vielä koskaan nähnyt (sitten Jeesuksen Kristuksen). Käveleekö siis Prinssi Charles Allenbyn jalanjäljissä Jaffan länsiportista Vanhaan Kaupunkiin, vastakohtana Israelin ainoalle todelliselle Kuninkaalle, joka ratsasti palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin sen itäportista? Ennen Allenbya Jaffan portin oli ohittanut jo vuonna 1898 Saksan antisemiittinen keisari Vilhem II (Kuningatar Viktorian tyttärenpoika), joka kulki siitä ratsain kunnioittamatta vähääkään kaupungin pyhää luonnetta, kuten Jumalaa pelkäävä Allenby teki. Tämä tapahtui vain vuosi sen jälkeen kun sionistinen liike perustettiin Baselissa, Sveitsissä.

Syöksyykö Prinssi Charles Jerusalemin Vanhaan Kaupunkiin myös hevosen selässä, kuten hänen kaukainen sukulaisensa oli tehnyt vuonna 1898? Tälläinen ele olisi ilmeinen vastakohta meidän Vapahtajamme nöyryydelle, joka ei valinnut ratsukseen hevosta vaan aasin. Joka tapauksessa, jos tällainen vierailu tapahtuisi vuoden 2017 lopulla, se olisi vajaat 120 vuotta Vilhelm II:n matkasta Jerusalemin Vanhaan Kaupunkiin. Raamatussa luvulla 120 on hyvin merkittävä asema sillä se on pisin sukupolven mitta, mikä on mainittu 1. Moos. 6:3:ssa. Puhuessaan toista tulemustaan edeltävistä lopun merkeistä, Jeesus sanoi Matt. 24:34:ssä: “tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Profetian tutkijoiden keskuudessa on ymmärretty yleisesti, että Jeesus puhui tuossa edeltävässä jakeessa mainitusta viikunapuun-sukupolvesta, joka eläisi viikunapuun (so. Israelin symboli) lehtien puhkeamisen aikoihin eli Israelin valtion jälleensyntymisen aikana. Vaikka yleisempi tulkinta on käyttää lähtökohtana vuotta 1948 ja laskea siitä eteenpäin 70-80 vuotta, joka on Ps. 90:10:ssä mainittu sukupolven pituus (mikä vastaa myös ihmisen keskimääräistä elinikää tämän päivän läntisessä maailmassa), jotkut tulkitsevat tätä siten, että “viikunapuunlehdet” puhkesivat jo vuonna 1897, kun sionistinen liike sai syntynsä. Näin ollen viimeisen sukupolven takaraja umpeutuisi jo vuonna 2017 eikä vasta 2028. Vaikka aika on jo mennyt ohitse tällaisen tulkinnan osalta, on se kaikesta huolimatta mielenkiintoinen vihje vuoden 2017 profeetalliselle merkittävyydelle.

Tämä 120 vuotta tulee täyteen jo tänä vuonna jos laskelman lähtökohdaksi otetaan Theodor Herzlin vuonna 1896 julkaistu kirja Der Judenstaat (Juutalaisvaltio), mikä toimi lähtölaukauksena sionistisen liikkeen perustamiseen. Paljon merkittävämpänä ajan merkkinä näen kuitenkin 70 vuoden mitan, joka tulee täyteen viikunapuun lehtien varsinaisesta puhkeamisesta eli Israelin juutalaisvaltion synnystä vuosina 2016 – 2018. Vaikka Israelin valtion 70 -vuotissynttärit ovat varsinaisesti vasta toukokuussa 2018, tämä 70 vuoden jakso voidaan katsoa täyttyvän jo vuosien 2016 – 2017 välillä. Nimittäin mikäli lähtökohdaksi “lehtien puhkeamiselle” otetaan marraskuu 1947 jolloin pakanakansojen enemmistö äänesti YK:ssä ensikertaa historiassa juutalaisvaltion perustamisen puolesta, niin tällöin tuo 70 vuotta tulee täyteen jo marraskuussa 2017. Tämä osuisi samaan hetkeen kuin Charlesin odotettavissa oleva matka Israeliin. Mielenkiintoisesti samaan aikaan tulee täyteen myös 500 vuotta siitä kun uskonpuhdistus käynnistyi Euroopassa, kun Martin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen Saksassa lokakuussa 1517. Samoihin aikoihin Turkin Ottomaani kalifaatti valloitti Lähi-Idässä Egyptin ja Palestiinan mitä se piti hallussaan aina ensimmäiseen maailmansotaan asti (vuoteen 1917).

Miten 70 aikaväli saadaan sitten päättymään tämän vuoden loppuun mennessä? Jos käytämme 70 vuoden mittaamiseen ns. profeetallista vuotta, jonka pituus on 360 päivää eikä 365, niin tällöin 70 vuotta tulee täyteen YK:n em. kokouksesta marraskuun 26. 2016. Samalla laskutoimituksella Israelin valtion itsenäisyysjulistus 14. toukokuuta 1948 tulee 70 vuoden ikään jo toukokuussa 2017. Tämä 360 päivän profeetallinen kalenteri on täysin pätevä tapa laskea etenkin profetioihin yhteydessä olevia vuosia, sillä tällä menetelmällä on laskettu myös artikkelin alustuksessa kerrattu vuosiviikkonäky. Mutta tässä kohtaa on kysyttävä, että miksi tämä 70 vuoden aikajänne on sitten profeetallisesti niin merkittävä? Tämä aihe on yhteydessä niin sanottuun Raamatun profeetalliseen sapattikalenteriin mitä käsittelin enemmän täällä. Tässä sapattikalenterissa Raamatun kaikki merkittävimmät tapahtumat luomisesta tuhatvuotiseen valtakuntaan, voidaan nähdä olevan yhteydessä lukuun seitsemän ja sen kerrannaisiin. Tässä kalenterissa Raamatun profeetalliset tapahtumat näyttäisivät noudattavan hyvin säännönmukaista kaavaa joiden historiallinen ajankohta on yhteydessä vuosiviikkoihin, riemuvuosiin yms. Koko historia itsessään jakautuu seitsemään vuosituhanteen missä seitsemäs vuosituhat vastaa Ilmestyskirjan lopussa mainittua tuhatvuotista valtakuntaa (tulkinta mikä tunnettiin jo varhaisimmista kirkkoisistä lähtien).

Näin ollen luvulla seitsemän on hyvin keskeinen asema sekä Danielin kirjan että Ilmestyskirjan profeetallisessa sisällössä. Ilmestyskirjan kronologia jakautuu seitsemään seurakuntaan, seitsemään sinettiin, seitsemään pasunaan ja seitsemään vihan maljaan, jotka kaikki edeltävät tuhatvuotista valtakuntaa (luomisen seitsemättä vuosituhatta). Danielin kirjan kesto taas ajoittuu vuosien 606 – 536 eKr. välille (Dan. 1:1, 10:1) käsittäen siis yhteensä 70 vuoden ajanjakson. Daniel itse panee merkille tämän 70 vuoden jakson sen yhteydestä profetioihin Jerusalemin hävitykseen: “…minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.” (Dan. 9:2). Luvun ensimmäisestä jakeesta ilmenee, että tämä ymmärrys annettiin Danielille Kyyros Suuren ensimmäisenä hallitusvuonna Kaldeassa eli 538 eKr. Kyyros Suuri oli kukistanut Babylonin valtakunnan lokakuussa 539 eKr. Tämä vuosiluku on yhtä kuin 7 X 77 eli 77 vuosiviikkoa. Kerroin em. artikkelissani kuinka tämä vuosi 539 eKr. on kuuluisan raamatullisen ajanmäärittäjän Edwin R. Thielen tekemien laskelmien pohjalta luomisen vuosi 3360 AM. (eli 3360 vuotta luomisen jälkeen).¹

Jos kerrot 70 vuoden ajanjaksoja, huomaat niitä olevan 3360 vuodessa yhtä kuin 48. Eli 49. (7 x 7) 70 vuoden jakso alkoi Babylonin kukistumisen vuonna 539 eKr., mikä on 7 x 77 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tarkemmin ottaen sovelsin vuotta 3360 AM vuoteen 536 eKr. (Danielin kirjan viimeisen näyn päivämäärä) enkä 539 eKr. mutta tämän selvittämiseksi sinun täytyy lukea tuo artikkeli itse, koska asian kertaaminen olisi liian vaivalloista tähän. Asian ydin on nyt kuitenkin siinä, että Danielille paljastettiin profeetta Jeremialle annettu sana “että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta”  juuri sinä hetkenä Jumalan profeetallista vuosikalenteria, kun 48 70 vuoden ajanjaksoa oli kulunut maailman luomisesta ja 49. alkoi. Samalla hetkellä tuota historian hetkeä hänelle kerrottiin, että “Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Tämä 70 vuosiviikon määrähetki alkoi vuodesta 444 eKr. kuten kerroin jo artikkelin alussa.

Voisin mainita tästä sapattikalenterista paljon muitakin samankaltaisia esimerkkejä, mutta tämä nyt riittäköön sen todistamiseen, että luvuilla 7, 49 ja 70 on hyvin merkittävä osa Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Tästä syystä myös 70 vuoden syklin päättyminen viikunapuun lehtien puhkeamisesta marraskuussa 2016, toukokuussa 2017, marraskuussa 2017 tai toukuussa 2018, on hyvin hälyttävä profeetallinen merkki ajan lopun läheisyydestä. Näyttäisi minusta johdonmukaiselta jos 70. vuosiviikon alkaminen sijoittuisi johonkin em. ajankohdista. Yksi hälyttävä merkki on myös se, että tämän vuoden lokakuussa juutalainen kalenteri tulee vuoteen 5777 AM (vaikka tuosta kalenterista puuttuukin useita vuosikymmeniä eikä se vastaa todellista maailman ikää). Israelin kalenterissa 49. vuotena tunnettu shmitavuosi päättyy nykyiseen vuoteen 5776 jos syklin ensimmäisenä vuotena pidetään syksyä 1967, joka oli ensimmäinen kokonainen vuosi mistä lähtien Israel on pitänyt hallussaan Jerusalemin Vanhaa Kaupunkia. Jos taas vuodeksi 1 lasketaan heprealainen vuosi 5727 (1966 – 67), jonka aikana Israelin armeija miehitti Itä-Jerusalemin, niin silloin 49. shmitavuosi päättyi jo edellisen vuoden syksynä ja nykyinen vuosi 5776 vastaa Toorassa tunnettua riemuvuotta (50. vuosi).

Eli laskutavasta riippuen, riemuvuosi päättyy joko tänä syksynä tai sitten viimeistään ensisyksynä. Tässä on siis jälleen voimakas merkki siitä miksi 70. vuosiviikon tulisi alkaa ennen heprealaisen vuoden 5778 alkua syksyllä 2017. Riemuvuodella on nimittäin hyvin vahva profeetallinen viesti Raamatun sapattikalenterissa eikä minulla ole nyt mahdollista käydä sitä kaikkea yksityiskohdilla lävitse.  Tämä 49-50 vuoden sykli on toistunut monissa muissakin profeetallisissa yhteyksissä. Esimerkiksi Danielin aikana Babylonin tuho vuonna 539 eKr. oli 50. riemuvuosi siitä laskien, kun Nebukadnessar II tuhosi Jerusalemin ensimmäisen temppelin 588 eKr. Kun Israel miehitti Itä-Jerusalemin kuuden päivän sodassa kesällä 1967, tämä oli riemuvuosi siitä laskien, kun Edmund Allenby vapautti Jerusalemin sen vuosisatoja kestäneestä islamilaisesta vallasta. Samalla se oli myös 70 vuotta siitä, kun Theodor Herzl perusti sionistisen liikkeen Sveitsissä kesällä 1897. Näiden esimerkkien valossa olisi kaavan mukaista jos seuraava profeetallinen murroskohta ajoittuu myös 70 vuoden päähän Israelin synnystä ja riemuvuoden sisään Itä-Jerusalemin Vanhan Kaupungin miehityksestä (so. vuosiin 2016 – 2017).

Aivan oman lukunsa muodostaa taasen se historisistinen profetiantulkina Danielin 7. luvun näystä, jonka pohjalta Adam Clarke ajoitti vuonna 1831 Jeesuksen toisen tulemuksen hetken (ja paaviuden tuhon) meneillään olevaan vuoteen 2016. Kirjoitin tästä aiheesta paljon suuremmilla yksityiskohdilla kirjani luvuissa 10 ja 11 A. Saman näyn pohjalta profetian tutkijat olivat yrittäneet selvittää Jeesuksen paluun tarkkaa vuosilukua jo 1300 -luvulta asti. Näihin tutkijoihin kuului mm. Sir Isaac Newton, joka kirjassaan Observations upon the Prophecies of Daniel, and the Apocalypse of St. John. (1733) ajoitti Jeesuksen paluun vuoteen 2060. Tarkastelin omassa kirjassani niitä perusteita millä Newton päätyi tähän vuosilukuun ja soveltaessani hänen laskelmiaan profeetallisiin ja historiallisiin realiteetteihin, huomasin Adam Clarken laskelman olleen paljon huolellisempi kuin Newtonin. En kallistunut Clarken tulkinnan puoleen siitä syystä, että se näytti sopivan Jeesuksen pikaisen paluun odotuksiini, vaan siitä syystä että se vastaa kaikkein lähiten tähän näkyyn liittyviä profeetallisia ja historiallisia edellytyksiä.

Itseasiassa uskon hyvin vahvasti, että jos mitään Roomaan, paaviuteen tai Jeesuksen paluuseen liittyvää historiallista tapahtumaa ei esiinny vielä tänä vuonna, niin silloin kuolee myös se historisistinen tulkinta Danielin 7. luvun näystä mitä kristityt eskatologit olivat tuoneet esiin ainakin 500 vuoden ajan ennen futuristisen koulukunnan yleistymistä. Samalla merkittävä osa myös oman kirjani eskatologisista päätelmistä menettäisi arvonsa. Ellei vuosi 2016 ole takaraja Jeesuksen paluulle, niin se on ainakin viimeinen määrähetki vuosisatoja vanhan historisistisen tulkinnan oikeuttamiseen vähintäänkin Danielin 7. luvun osalta. Panoksena ei ole vain omien tutkimusteni uskottavuus vaan myös Newtonin ja monien muiden hänen kaltaistensa historisististen eskatologien uskottavuus. Uskon nimittäin, että jos Newton perehtyisi tänään kirjassani esitettyihin argumentteihin, hän olisi valmis myöntämään erehdyksensä vuotta 2060 koskevassa laskelmassaan ja vahvistaisi oikean vuosiluvun “ajan, kahden ajan ja puolen ajan” päättymiselle (Dan. 7:25) vastaavan vuotta 2016 eikä 2060.

Mutta se mikä tässä on minusta kaikkein hämmästyttävin “yhteensattuma” on se kuinka Jeesuksen paluun määrähetki kohdistettiin Raamatun profetioista tähän vuoteen jo vuonna 1831 – 180 vuotta ennen kuin tutkijat alkoivat ymmärtää vuosien 2016 – 2017 olevan myös 70 vuotta viikunapuun lehtien puhkeamisesta (Matt. 24:32) ja riemuvuosi siitä lähtien, kun Israel on pitänyt hallussaan Jerusalemin Vanhaa Kaupunkia Jeesuksen sanojen täyttymyksenä Luuk. 21:24:ssä. Kuten edellä esitin, tämä 70 vuoden mitta tuli täyteen myös vuonna 1967 sionistisen liikkeen synnystä samalla kun kesä 1967 oli riemuvuosi siitä kun brittikenraali Allenby marssi Jerusalemiin. Ja juuri tällaisena hetkenä historiaa uutislehdet kertovat kuinka Prinssi Charles suunnittelee historiallista valtionvierailua Iraniin ja Israeliin. Tämän kaiken valossa Charlesin syksyllä toteutuva matka Iraniin – mitä ei tosin ole vielä vahvistettu – tulee olemaan varmasti yksi suurimpia ajan merkkejä Danielin 70. vuosiviikon läheisyydestä.

Johtopäätös

Koska Raamatun profeetallinen kalenteri on yhteydessä lukuun seitsemän, pyytäisin kiinnittämään suurta huomiota etenkin seuraaviin lähitulevaisuudessa häämöttäviin ajankohtiin.

• Kesäkuun 6. – 7. 2016: Tällöin tulee kuluneeksi tasan 49 vuotta (7 x 7) siitä, kun Israelin armeija miehitti Jerusalemin Vanhan Kaupungin merkkinä “pakanain aikojen täyttymiselle” (Luuk. 21:24).
• Lokakuun 2. – 4. 2016: Tällöin alkaa juutalainen uusi vuosi 5777. Tällöin tulee täyteen myös 49 vuotta juutalaisesta uudesta vuodesta 5728 (syksy 1967), mikä oli ensimmäinen uusi vuosi 1900 vuoteen jolloin juutaiset pitivät hallussaan jälleen Jerusalemia.
• Marraskuun 26. 2016: Tällöin tulee täyteen 70 (360 päivän) profeetallista vuotta siitä, kun pakanakansat äänestivät ensimmäistä kertaa historiassa juutalaisvaltion perustamisen puolesta YK:n yleiskokouksessa 29. marraskuuta 1947. Arabit eivät voineet hyväksyä tuon yleiskokouksen vaatimuksia ja niinpä Israelin valtio julisti itsenäisyytensä vajaa puolivuotta myöhemmin 14. toukokuuta, mikä johti veriseen itsenäisyyssotaan vastasyntyneen juutalaisvaltion ja arabivaltioiden välillä.
• Toukokuun 11. 2017: Tällöin Israeli valtion synnystä 14. toukokuuta 1948 tulee kuluneeksi 70 vuotta mikäli laskemme sen 365 päivän vuosien sijasta 360 päivän profeetallisilla vuosilla.
• Marraskuun 29. 2017: Tällöin Israelin valtion syntyä edeltäneestä YK:n yleiskokouksesta tulee täyteen 70 vuotta. Samoihin aikoihin Jerusalemin brittimiehityksestä ja Balfourin julistuksesta tulee täyteen 100 vuotta. Samaan aikaan protestanttinen uskonpuhdistus juhlii 500 vuoden merkkipäiviään.
• Toukokuun 14. 2018: Israelin valtio täyttää 70 vuotta. Viimeinen kymmenen vuoden takaraja käynnistyy Jeesuksen paluun määrähetkeen (Matt. 24: 32-34, Ps. 90:10). Vuoteen 2028 mennessä suurin osa vuonna 1948 syntyneestä sukupolvesta on jo rajan toisella puolen.
• Heinäkuun 1. 2018: Walesin Prinssin virkaanasettamisesta (Danielin näyn “pienen sarven” noususta) 1. heinäkuuta 1969 tulee täyteen 49 eli 7 x 7 vuotta.
• Marraskuun 14. 2018: Prinssi Charles täyttää 70 vuotta.

Onko edellä mainituista päivistä joku niistä, mikä korreloi Danielin 70. vuosiviikon tai Ilmestykirjan seitsemän sinetin käynnistymishetkeen? 70. vuosiviikko itsessään edeltää ihmiskunnan historian seitsemättä vuosituhatta – Maan tuhatvuotista sapattilepoa. Näin ollen olisi järkeenkäypää jos 70. vuosiviikon alku korreloisi vaikkapa viikunapuun lehtien puhkeamisen 70 -vuotispäiviin. Mitä ikinä tulee sitten tapahtumaankaan tässä mainitussa aikakehyksessä, toivon että sinun turvasi olisi Hänessä, joka on lunastanut meidän syntiemme hinnan kerran Golgatan ristillä. Jos haluat ymmärtää paremmin mistä kristinuskon ilosanomassa on lopulta kyse, toivon että luet pääsiäisartikkelini täältä.

¹ Edwin R. Thielen Raamatun kronologia on kilpaillut usein James Ussherin kronologian kanssa teoksessaan Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti (1650) missä hän ajoitti luomisen vuoteen 4004 eKr. Thielen ajoituksella maailman luomisen päivämäärä voidaan ajoittaa vuoteen 3899 eKr. jos valitsemme kahdesta tulkinnasta varhaisemman vaihtoehdon Aabrahamin syntymävuodelle (sen mikä laskee hänen syntymävuodekseen 1948 AM) ja israelilaisten Egyptissä oleilun lyhyen ajan vaihtoehdon (ks. http://creationwiki.org/Biblical_chronology_dispute). Alla löytyvistä artikkeleista toisessa käsittelin sitä kuinka Raamatun tärkeimmät tapahtumat sointuvat sapattivuosien ja riemuvuosien kanssa numerologisesti yhteen jos luomisen ajankohdaksi valitaan 3899 (tai sitten 3896) eKr. Näillä vuosiluvuilla historian seitsemäs vuosituhat alkaisi vasta 21. vuosisadan lopulla. Mutta jos laskemme 6000 vuotta 360 päivän profeetallisilla vuosilla, historian “kuusi päivää” päättyy juuri tänä vuonna 2016 (tai sitten 2019 jos luominen ajoittui vuoteen 3896 eKr.). Tämän tietokonelaskurin avulla voit käydä tarkistamassa tuon laskelman itse. Voihan olla, että historian seitsemäs vuosituhat alkaakin jo 70. vuosiviikon yhteydessä eikä vasta sen jälkeen.

KATSO MYÖS SEURAAVAT ARTIKKELIT:

• Turkki käynnisti Gallipolin taistelun 100 vuotis-juhlan! Miksi tapahtumalla on merkitystä Raamatun profetian kannalta?
• Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?
• Oliko Paavin ennennäkemätön vierailu USAn kongressissa neljä päivää ennen superverikuuta profeetallinen enne lähestyvästä Rooman tuhosta ja Laittomuuden ihmisen ilmestymisestä?
• Käynnistikö Pariisin terrori-isku historiallisen tapahtumaketjun, joka huipentuu Vatikaanin tuhoon 2016 Danielin profetian mukaisesti?
• Paavi Francis etsii poliittista kumppania muuttamaan historiaa ennen paavillisen riemuvuoden loppua 20. marraskuuta. Kuka hän voisi olla?
• Antikristus harhat, osa 2: juutalainen Antikristus