Ajatus siitä, että koko maailma palvoisi jonakin päivänä Walesin Prinssi Charlesia lihaksitulleena Jumalana voi kuulostaa monille ehkä tällä hetkellä naurettavalta ja epäuskottavalta skenaariolta. Mutta jos hän on todellakin Raamatun Antikristus – mitä näyttää tukevan ainakin 27 häneen istuvaa Raamatun profetiaa tästä henkilöstä -, niin tällöin hänen tulisi täyttää myös Ilm. 13:7-8, mikä sanoo: ”…ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Sana ”kumartaa” on tässä proskuneó ja se voi tarkoittaa mitä tahansa fyysistä elettä millä ihmiset osoittavat palvontaa jollekin henkilölle tai jumaluudelle. Saksalaisten Sieg Heil tai Heil Hitler -natsitervehdys oli myös eräs palvonnan muoto. Natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut Erika Mann kirjoitti vuonna 1938: ”Heil tarkoittaa todella pelastusta ja sitä sovelletaan suhteeseen ihmisen ja hänen Jumalansa välillä: eräs puhuisi ilmaisusta ewiges Heil (ikuinen pelastus) ja adjektiivi ’pyhä’ on johdettu substantiivista. Mutta nyt sanalle on tullut uutta käyttöä…” Ei ole väliä sillä mikä on lopulta se tapa millä ihmiset osoittavat palvontaa Antikristukselle. Jos uskomme profetioiden kirjaimelliseen täyttymykseen, eräänä päivänä koko maailma palvoo petoa ja hänen isäänsä lohikäärmettä eli Saatanaa (Ilm. 13:4).
On mielenkiintoista huomata, että Prinssi Charlesin maallista isää on palvottu jo vuosikymmeniä Messiaana ja Jumalana Tyynenmeren Vanuatun saaristossa missä Charles aikoo vierailla ensi kuussa ennen hänen nuorimman poikansa Harryn ja Meghan Marklen häitä mitä juhlitaan toukokuussa. Daily Mail uutisoi tästä artikkelissa ”Prinssi Charles vierailee syrjäisellä Tyynenmeren saarella missä hänen isäänsä Edinburghin Herttuaa palvotaan JUMALANA.” Prinssi Philip on jo kohta 97 -vuotias, joten hän tuskin ehtii täyttää saaren alkuasukkaiden messiaanisia odotuksia. Tästä huolimatta hänen sitkeä henkilökulttinsa ei ole haihtunut minnekään ja hallitsee yhä tänäänkin heimon uskonnollisia rituaaleja. Uutinen kertoi:
Hän on tottunut lämpimään vastaanottoon minne ikinä hän menee maailmassa. Mutta ei ole mitään vastaavaa kokemusta, kun hän vierailee syrjäisellä Tyynenmeren Vanuatun saaristossa seuraavassa kuussa. Prinssi Charles tullaan vastaanottamaan avoimin käsin ja antamaan ’erityinen viestintä’ tuomaan Lontoosta kotiin hänen isänsä Prinssi Philip, joka omituista kyllä on palvottu siellä ’jumalana’. Heimojohtajat Yaohnanenessa, viidakkokylässä syrjäisellä Tannan saarella – osa yli 80 saaresta, joka muodostaa Vanuatun – on kertonut Mail Onlinelle kuinka innoissaan he ovat uutisesta, että ’suuri mies’ tulee alueella.
He ovat paljastaneet, että he aikovat tavata pian sopiakseen erityisviestistä, jonka he haluavat antaa kruununperijälle tuodakseen kotiin heidän ’todellisen Messiaansa’, hänen isänsä. Se oli heidän edesmennyt päällikkönsä Jack Naiva, joka oli inspiraatio Prinssi Philipin palvontaan heimon keskuudessa, kun hän meloi sotakanootillaan tervehtimään Kuninkaallista Britannian Jahtia, kun Kuningatar ja hänen aviomiehensä vieraili siellä vuonna 1974. Kun päällikkö Jack näki Philipin seisomassa kannella hänen valkoisessa uniformussaan, hän oli järkyttynyt ytimiään myöten.
’Tiesin, että hän oli todellinen Messias,’ hän paljasti myöhemmin Mail -lehdelle. ’Nähdessäni hänet lihassa hengitykseni salpautui vaikka tiesin, että syvällä sisimmässään hän oli enemmän kuin luuta ja verta. Päällikkö Jack viittasi legendaan, joka alkoi kun amerikkalaiset jotka taistelivat Tyynellämerellä pudottivat laskuvarjoilla ruokalaatikoita, jääkaappeja ja jopa autoja saarelaisille. He näkivät tämän lupauksen täyttymyksenä siitä, minkä outo valkoinen mies nimeltä Jon Frum – John Amerikasta – oli antanut, kertoen heille että pilviä hipova tulivuori avautuisi ja lahjat satavat heidän ylleen. Sanottiin myös, että tulivuoressa elävä jumala lähellä Yaohnanen kylää ’tuli valkoiseksi mieheksi joka meni Britanniaan naidakseen Kuningattaren siellä.’
Joten kun Prinssi Philip saapui kaikessa kuninkaallisessa kunniassaan, heidän profetiansa näytti täyttyvän. Myöhemmin kylän asukkaat lähettivät Philipille paikallisen heimoaseen ja saivat vastalahjaksi häneltä valokuvan itsestään pitelemässä tätä asetta kädessään Buckingham Palatsin maaperällä… Puhuen Daily Mail -lehdelle vuonna 2006, kun lehti paljasti hämmästyttävän tarinan Prinssi Philipin linkeistä saaren asukkaisiin, hän sanoi: ’Rakennamme hänelle pienen mukavan kodin, hänellä voi olla kaikki palvelijat joita hän haluaa ja joka päivä tulemme polvistumaan hänen jalkainsa juureen koska hän on meidän todellinen johtajamme… Hän tulee olemaan kunniavieraamme ja tulemme paistamaan sikoja ja härkiä hänelle. Tulemme kokkaamaan hänelle jamssia ja juhlimaan kavalla täytetyillä kookospähkinöillä. Kaikki tytöt tulevat tanssimaan hänelle.
Länsimaassa elävälle sivistyneelle ihmiselle tämä tapaus saattaa näyttää hieman surkuhupaisalta esimerkiltä alkuperäiskansojen primitiivisyydestä ja taikauskosta. Raamatullisesta perspektiivistä tässä ei ole kuitenkaan mitään hupaisaa sillä Raamattu kieltää jyrkästi kaikenlaisen epäjumalanpalvonnan. Ensimmäinen käsky sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (5. Moos. 5:6-7). Nyt moni saattaa ajatella, että primitiivisten heimokansojen ja sivistyneen maailman välillä on eroa yhtä paljon kuin yöllä ja päivällä eikä kukaan länsimaalainen voisi olla koskaan niin typerä, että alkaisi palvoa Philipin esikoista Jumalana, etenkin kun tänä vuonna jo 70 -vuotta täyttävä Charles on kuningasperheen yksi halveksituimpia jäseniä. Tim Cohen kirjoitti kirjansa The Antichrist and a Cup of Tea johdannossa (sivut 14-15):
Monet kristityt ovat vaivautuneita pelkästä ehdotuksesta, että tunnettu yksilö – erityisesti sellainen kuten Prinssi Charles – voisi olla Antikristus. Kirjailija on kohdannut yksilöitä, jotka todellisina ”uutislehti eksegeeseinä” hyväksyvät mielummin mukavan saarnan tai media stereotypiat – huolimatta sen totuudenmukaisuudesta – kuin ottaisivat tehtäväkseen aidon, raamatullisen harkinnan tai käsillä olevien todisteiden opiskelun, oli se sitten objektiivista tai seikkaperäistä. Raamattu myös sanoo, ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananl. 18:13) Eräs pastori, joka on voimakkaasti mukana Pensacolan ”herätyksessä,” esimerkiksi on sanonut, ”[Prinssi] Charles on tullut kasvavassa määrin säälittäväksi hahmoksi, ja ei ole mitenkään mahdollista, että juutalainen kansa tai muslimit tai amerikkalaiset (nimetäkseni vain muutamia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä) tulisi koskaan katsomaan häntä heidän maailmanjohtajanaan.” Toinen pastori, joka puhuu ja opettaa profetia ”tutkijana” , lausui ehdottomasti, ”Kukaan ei tiedä kuka Antikristus on koska hän ei ole vielä paljastunut – ehkä nephilim… Ajatella, että ihmiset ympäri maailman seuraisi Prinssi Charlesia on vain naurettavaa… Jokainen uudestisyntynyt uskovainen tulee tietämään sen kun Antikristus on paljastettu.” Tällaiset lausunnot, kuten tämä teos tekee selväksi, ovat kenties harkitsemattomia.
Cohenin siteeraamat lausunnot kuvaa hyvin sitä mitä luultavasti suurin osa ihmisistä ajattelee, kun he kuulevat ensimmäistä kertaa ajatuksen siitä että Prinssi Charles olisi Raamatun Antikristus, olematta lainkaan perillä tämän ajatuksen tueksi esitetyistä raamatullisista perusteista. Tästä syystä sitä on vaikea saada myytyä ihmisille, jotka eivät ole valmiita käyttämään aikaansa perehtyäkseen teorian laajoihin perusteisiin. Mutta se tosiasia, että Charles on halveksittu kruununperijä ei ole tämän teorian esteenä vaan sen vahvistuksena sillä Raamattu sanoo tästä henkilöstä myös seuraavaa: ”Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.” (Dan. 11:21). Sanan ”kelvoton” heprealainen vastine on tässä bazah ja se tarkoittaa kirjaimellisesti halveksittua henkilöä. Eli jakeen mukaan Antikristus olisi halveksittu kruununperijä, joka ei ole saapa kuninkaan arvoa. Kuitenkin Raamattu ennustaa myös, että lopulta ”kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä.” Kuinka tämä ristiriita voidaan sovittaa yhteen?
Adolf Hitler oli myös halveksittu henkilö 20 -luvun Saksassa ennen kuin hän voitti puolelleen miljoonien saksalaisten sydämet. Natsien valtaanousun todistanut aikalaiskuvaaja Sebastian Haffner kirjoitti vuonna 1939 kirjassaan Defying Hitler miten saksalaisten enemmistö suhtautui alkuunsa Hitlerin persoonaan:
Vuonna 1930 häntä pidettiin yhä laajasti jonkinlaisena kiusallisena hahmona, jolla oli synkkä menneisyys; vuoden 1923 Münchenin pelastaja, irvokkaan olutkellarivallankaappauksen mies. Sitä paitsi tavallisille saksalaisille (ei vain ”älyköille”) hänen henkilökohtainen olemuksena oli kauttaaltaan vastenmielinen – parittajan otsatukka, gangsterin eleganssi, wieniläisen esikaupungin aksentti, loputon paasaus, epileptinen käytös villeine elehtimiseneen, suu vaahdossa puhuminen ja vuorotellen epäluotettavat ja tuijottavat silmät (luku 14).
Tämä tuhoaa sen usein esitetyn väitteen, että Hitler lumosi miljoonat saksalaiset pelkällä ylimaallisella karismallaan mitä yksikään saksalainen ei voinut vastustaa. On muistettava, että karisma tai magnetismi ei ole niin yksioikoinen käsite kuin moni ehkä ajattelee. Kun toisille Donald Trump on karismaattinen ja sympaattinen isähahmo, toisille hän on vastenmielinen narsisti ja arvaamaton tyranni. Kun toiset kilistelivät shampanjalaseja Trumpin voiton jälkeen, toisilla hänen valintansa johti niin sanottuun Trump-häiriintyneisyys syndroomaan missä he jäivät petiinsä sikiöasentoon päiväkausiksi tai käyttyivät muulla tavoin hysteerisesti uskoessaan apokalypsin tulleen viimeinkin toteen. Professori Joseph Nyomarkay toteaa kirjassaan Charisma and Factionalism in the Nazi Party (1967), sivulla 11:
Johtaja on karismaattinen jos häntä pidetään seuraajiensa keskuudessa henkilönä, jonka voimat tai ominaisuudet ovat niin epätavallisia, että ne ovat jumalallista alkuperää tai joihin tavallisella ihmisellä ei ole osaa… Karisman merkittävä näkökohta on siinä, että johtajan epätavalliset ominaisuudet ovat puhtaasti subjektiivisia riippuen hänen seuraajiensa havainnosta; ne eivät ole riippuvaisia mistään objektiivisesta todisteesta tai vahvistuksesta. ”Karisma” ei ilmaise ojektiivisesti määriteltävissä olevia piirteitä eikä karismaattisen johtajan tarvitse täyttää mitään objektiivisia, eettisiä, esteettisiä tai muita kriteereitä. ”Mikä ainoastaan on tärkeää”, kirjoittaa Weber, ”on se kuinka yksilö on nähty niiden keskuudessa, jotka on alistettu karismaattiselle auktoriteetille, hänen seuraajiensa ja opetuslastensa taholta” (Weber, 1947, s. 359). Karismaa, kuten Davies oikein tähdentää, ei tulisi pitää ”johtajan ominaisuuksina sellaisinaan vaan suhteena, mikä vallitsee johtajan ja hänen seuraajiensa välillä (1954, 1083). Vaikka karisma on subjektiivista ollen siis riippuvainen seuraajien johtajalleen antamista ominaisuuksista, olisi virhe olettaa että sitä voitaisiin soveltaa kehen tahansa.
Täytyy olla epätavallisuuden mitta karismaattisen johtajan persoonassa yrityksessä saada esiin innostusta ja omistautumista karismaattisen auktoriteetin asettamiseksi. Mikä muodostaa ”epätavallisuuden” on jälleen kerran subjektiivista riippuen olemassa olevasta poliittisesta kulttuurista, mutta voidaan tuskin epäillä, että karismaattisen suhteen voi synnyttää vain henkilö jolla on jotain erityispiirteitä. Siten, ei ole merkitystä kuinka epätavallinen hän saattaa olla, sillä henkilö ei tule karismaattiseksi ellei hänen epätavallisuutensa tule muiden tunnistamaksi. Epätavallisuuden muuttuminen karismaksi riippuu poliittisista taidoista ja mahdollisen karismaattisen johtajan magnetismista ja hänen vakaumuksesta, joka koskee hänen historiallista rooliaan. Jos henkilö meinaa muuttaa menestyksekkäästi epätavallisuuden karismaksi, hänen tulee ottaa itsensä vakavasti; hänen tulee nähdä itsensä valittuna täyttämään jokin historiallinen tehtävä. Tunne missiosta ja sen täydennys, välttämättömät poliittiset taidot, ovat edellytyksiä karismaattisen oikeutuksen perustamiseksi.
Monille ei tule Prinssi Charlesista ehkä ensimmäisenä mieleen karismaattinen johtaja. Hänet nähdään paremminkin todellisesta maailmasta vieraantuneena elitistinä, jonka loputtomat saarnat ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta eivät voisi koskettaa vähempää tavallista veronmaksajaa. Prinssin elämäkerturi Catherine Mayer on kuitenkin eri mieltä. Time -lehden lokakuun 2013 pääartikkelissa hän kirjoittaa kuinka Walesin Prinssin ulkokuori ”kätkee taakseen todellisen magnetismin”. Toisessa lehtijutussa, hän sanoo Charlesilla olevan ”uskomaton henkilöhtainen magnetismi”. Muistan erään ystäväni – johon tutustuin Iso Kirja Raamattuopistolla – tehneen tämän saman huomion, kun lähetin hänelle videoita Charlesin julkisista puheista. Brittiläinen Hollywood-tähti Emily Mortimer kertoo eriskummallisen tapauksen Prinssi Charlesin kohtaamisesta kruununperijän kutsumilla teejuhlilla Clarence Housessa: ”Minua kosketettiin olkapäähän ja siinä oli Prinssi Charles… En tiedä mitä tapahtui. Minä vain kadotin tajuntani. Olin niin yli-innostunut… Vajosin matalaan niiaukseen ja menin vain tulipunaiseksi ja hän oli niin lumoava ja kiltti. Käännyin ympäri katsomaan tuota vauvaa, josta minun oli tarkoitus huolehtia ja vauva oli täysin kadoksissa. Ei ollut merkkiäkään tästä vauvasta… Minut nujerrettiin täysin emotionaalisesti tavattuani Prinssi Charlesin, jota luulin vihanneeni mutta osoittautuikin, että että olin rakastunut häneen.”
Charlesilla on siis loppujen lopuksi tarpeeksi suuri henkilökohtainen karisma saadakseen jopa vihamiehensäkin rakastumaan häneen. Mutta johtajan henkilökohtainen karisma ei ollut viimekädessä se mikä sai miljoonat saksalaiset palvomaan Adolf Hitleriä. En usko, että kukaan ihminen voisi rakentaa henkilökulttia pelkästään karismansa varaan. Se on seurausta paremminkin johtajan poliittisen sanoman ja sen vastaanottamisen mahdollistavien oikeiden olosuhteiden vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi Hitler ei olisi voinut nousta valtaan ilman Wall Streetistä vuonna 1929 alkaneen ja Eurooppaan sittemmin levinneen suuren laman seurauksena, mikä johti miljoonien saksalaisten työttömyyteen. Näissä olosuhteissa natsien kommunismin ja kapitalismin vastainen pelastussanoma vetosi saksalaisiin äänestäjiin, jotka olivat valmiita hyväksymään kärsimyksilleen myös natsien tarjoaman syntipukin – kansainvälisen juutalaisuuden, jonka nähtiin ilmenevän sekä kommunismissa että kapitalismissa. Adolf Hitlerin henkilökultti syntyi Euroopan sivistyksen kehdossa. Samoin myös kommunismin henkilökultit rakennettiin sivistyneen maailman perustalle. Sivilisaatio mikä hylkää Jumalan kääntyy usein palvomaan muita jumalia täyttääkseen ihmisen luonnollisen tarpeen palvoa ja ihailla jotakin – oli kyseessä sitten materia, julkkishenkilöt tai yliluonnolliset jumalat.
Meidän juutalaiskristillisen uskon hylännyt jälkikristillinen sivilisaatiomme elää eräänlaisessa hengellisessä tyhjiössä, jonka Saatana tulee täyttämään kun hän tuo oman messiaansa näyttämölle ja vaati koko maailmaa palvomaan häntä. Läntinen ihminen on kyllästynyt materialismiin ja kaipaa jotakin syvempää, mikä täyttää hänen hengellisen kaipuunsa. Tästä syystä ihmiset kääntyvät lisääntyvässä määrin New Age ”henkisyyden”, noituuden ja jopa islamin puoleen. Kristinuskon sanoma ei vedä puoleensa ihmisen hedonistista ja itseriittoisaa perusluontoa, koska hän ei halua tunnustaa oman elämänsä vastuuta Jumalan edessä, meissä kaikissa asuvaa luontaista pahuutta, minkä kristinusko tuntee perisynnin käsitteellä. Hän ei halua olla riippuvainen Jumalan armosta ja Jeesuksen rististä. Jeesuksen sanoma, mikä vaati meitä kantamaan ristimme ja ristiinnaulitsemaan lihamme, ei ole erityisen puoleensavetävä ihmiselle, joka etsii pikaista mielihyvää ja tyydytystä tässä maailmanajassa. Niinpä hän kääntyy mielummin valheellisten jumalien ja uskomusten puoleen, kuin yhden ainoan oikean Vapahtajan puoleen.
Paavali sanoi, että Antikristuksen ”tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2. Tess. 2:9-12) Tämä on se ratkaiseva kriteeri, jonka perusteella ihmiset lopulta tuomitaan – rakastavatko he enemmän totuutta vai valhetta. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Jumalan luokse muutoin kuin Hänen kauttansa (Joh. 14:6). Jos pohditaan vielä sitä miten Prinssi Charles onnistuisi saamaan miljardit ihmiset ympäri maailmaa lankemaan hänen jalkojensa juureen, niin tärkein kysymys ei ole edes se onko hänellä tähän tarpeeksi karismaa.
Ensinnäkin tulee huomioida, että hänen takanaan on demonisia voimia sillä tämän maailman ruhtinas tulee auttamaan häntä ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä”. Saatana sanoi jo Jeesukselle, että jos tämä kumartaisi häntä, hän voisi antaa tälle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” ”sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon” (Matt. 4:8, Luuk. 4:7). Saatana antaa Antikristuksen valtaan ”kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”, koska hän ei kieltäydy Jeesuksen tapaan kumartamasta tätä ja kaikki ne kansat, jotka kumartavat Petoa kumartavat myös Saatanaa sillä Ilm. 13:4 sanoo: ”Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'” Prinssi Charlesin vaakunassa – jonka eläinhahmoja kutsutaan heraldiikan termein pedoiksi (eräs Charlesin vaakunan pedoista tunnetaan virallisesti nimellä ”Lion Leopardé”, kun Ilmestyskirjan peto on leopardi-leijona-karhu peto) – kuvataan punaista lohikäärmettä, joka on Walesin kansallinen tunnus ja mikä Ilmestyskirjassa kuvaa Saatanaa (Ilm. 12:3, 9). Kun hänet vihittiin Walesin Prinssiksi vuonna 1969, hän polvistui valtaistuimen eteen minkä selkänojassa oli tämä Walesin punaisen lohikäärmeen tunnus. Se näkyi myös bannereissa joilla keskiaikainen Caernarfonin linna oli koristeltu missä tämä seremonia pidettiin.
Tämä ei ollut merkityksetöntä symboliikkaa. Prinssi Charles polvistui todellakin Ilmestyskirjan punaisen lohikäärmeen valtaistuimen edessä. Kirjassaan Harmony – jota on tituuleerattu hänen poliittiseksi manifestikseen -, hän edistää muinaista pakanuutta ja ylistää viisisakaraista tähteä, mikä on assosioitu universaalisti satanismiin ja noituuteen. Samassa kirjassa hän ylistää sellaisten fantasiakirjojen kuin Harry Potterin ja Universumin tomun esoteerista sanomaa. Sivulla 93 hän selittää, että näiden kirjojen sisältämät ”universaalit myytit… ovat yhteydessä meidän tulevaan eloonjäämiseemme.” Universumin tomu on Philip Pullmanin kirjoittama fantasiakirjasarja, jonka perimmäinen sanoma – kirjailijan itsensä mukaan – koskee ”Raamatun Jumalan tappamista” ja Paratiisin käärmeen koroittamista ihmiskunnan vapauttajaksi. Universumin tomun englantilainen nimi on His Dark Materials – tämä fraasi tulee 1600 -luvulla eläneen englantilaisen runoilija John Miltonin kuuluisasta kirjasta Kadotettu paratiisi. ”Miltonin Kadotetussa paratiisissa Saatana ja hänen kapinalliset enkelinsä ovat konnia ja tuomittu helvettiin. Pullmanin Universumin tomussa hänen demoninsa ja langenneet enkelinsä ovat sankareita ja voittajia samalla kun Jumala on päihitetty ’dementoitunut ja raihnainen… tyranni… surkea köntys’, joka on iloisesti tapettu.”
Prinssi Charlesin vallan takana on siis hyvin voimakkaita saatanallisia voimia ja Perkeleelle on annettu sellainen valta, että hän voi noitua koko maailman kansat Antikristuksen fanaattisiksi seuraajiksi. Dan. 8:24 sanoo hänestä: ”Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.” Eräs tekijä tässä on se, että hän ilmestyy maailmaan ”pelastajaksi” oikealla ajalla ja oikeiden olosuhteiden vallitessa. David Rockefeller on sanonut: ”Olemme globaalin muutoksen kynnyksellä, kaikki mitä tarvitsemme on tarpeeksi suuri kriisi ja kansakunnat tulevat hyväksymään uuden maailmanjärjestyksen.” On se sitten globaalin talouden romahdus, globaali pandemia tai kolmas maailmansota (tai ne kaikki yhdessä), Antikristus ilmestyy maailmaan todennäköisesti juuri tällaisen kriisin keskeltä ja tarjoaa heille ratkaisuksi uutta maailmanjärjestystä, joka hävittää lopullisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kansallisen talouden ja luo yhden globaalin poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen maailmanjärjestelmän.
Tämän lisäksi hänellä tulee olla koko planeettaa koskettava poliittinen missio ja poliittinen pelastussanoma. Hän ei voi olla Hitlerin kaltainen kansallinen messiashahmo. Hänen pelastussanomansa tulee koskettaa koko maailmaa. Hän ei voi olla myöskään Donald Trumpin kaltainen oikeistopopulisti, joka puolustaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja kritisoi avoimesti globalismia ja eliitin pyrkimystä perustaa globaali hallitus ja yhden maailman talousjärjestelmä. Antikristus ei rakenna muureja vaan siltoja. Hän ei ole kiinnostunut laittoman maahanmuuton kaltaisista kansallisista ongelmista. Hänen huolenaan on koko ihmiskuntaa koskettavat globaalit ongelmat. Mikä olisikaan parempi tapa yhdistää koko maailma yhden poliittisen ja hengellisen mission alle, kuin planeettamme elinympäristön säilyttäminen tuleville sukupolville? Ympäristöongelmat koskettavat koko ihmiskuntaa toisin kuin laiton maahanmuutto. Tässä ajassa missä suurelle osaa ihmiskuntaa on syötetty ”tieteen” nimessä poppamiesten luonnonuskontoa lähentelevä ajatus ihmisen aiheuttamasta katastrofisesta ilmastonmuutoksesta, tämä uusi uskonto tulee yhdistämään koko maailman yhteen ja saamaan heidät kumartamaan petoa ja lohikäärmettä.
Kun katsoo Prinssi Charlesin poliittista ja hengellistä missiota, joka on ilmoitettu parhaiten hänen kirjassaan ja dokumenttefilmissään Harmony, kenellekään ei pitäisi jäädä epäselväksi mihin hän todella pyrkii. Hänen tavoitteenaa on tulla Jeesuksen Kristuksen korvikkeeksi, maailman pelastajaksi ja lihaksi tulleeksi Jumalaksi. Britannian anti-monarkistinen poliittinen aktivisti Graham Smith puki tämän asian sanoiksi, kun hän kertoi Daily Mail -lehdelle heinäkuussa 2010: ”Hän on siinä uskossa, että hänet lähetettiin pelastamaan maailma ja vapauttamaan meidät synneistämme. Se on melko harhaluuloista.” Harmonyn trailerissa hän sanoo: ”Voin vain jotenkin kuvitella, että löydän itseni syntyneenä tähän asemaan tarkoitusta varten.” Tällä tarkoituksella hän viittaa maailman pelastamiseen. Catherine Mayer kertoi Time -lehdessä lokakuussa 2013, että hänen tavoitteenaan on tulla ”ihmisten sydänten kuninkaaksi” – kuin Jeesus Kristus, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36). Selvin todistus näistä Charlesin harhaluuloista on hänen puheensa, jonka hän antoi vuonna 2003 Temenos -lehdessä:
Kun olen kasvanut vanhemmaksi olen asteittain tullut tajunneeksi, että minun koko elämääni on tähän asti motivoinut halu parantaa – parantaa revitty maalaimaisema ja myrkytetty maaperä; julmasti murskattu kaupunkikuva, missä harmonia on korvattu epäsoinnulla; parantaa jakaumat intuitiivisen ja rationaalisen ajattelun välillä, mielen, ruumiin ja sielun, niin että meidän ihmisyytemme temppeli voisi olla jälleen pyhän lieken valaisemaa; tasoittaa hirviömäinen keinotekoinen muuri, joka on pystytetty tradition ja nykyisyyden välille ja ennen kaikkea, parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu, joka yksinään voi varoittaa meitä Jumalan leikkimisen typeryydestä ja sen uskomisesta, että tieto itsessään on korvike viisaudelle (vahvistukset minun).
Charles siis uskoo olevansa Jeesuksen Kristuksen kaltainen rikkinäisen ihmiskunnan parantaja. Hän uskoo, että hänen tehtävänsä täällä maanpäällä on valaista Jumalan Pyhän Hengen tapaan ihmisyytemme temppeli pyhällä liekillä. Hän uskoo, että hänen tehtävänsä olisi parantaa kuolettavasti haavoitettu ihmisen sielu, niin että hän voisi tulla asumaan sinne sydäntemme kuninkaaksi. Puhuessaan ”Jumalan leikkimisen typeryydestä” hän harhauttaa lukijan ovelasti sillä, että hän itse on tässä ainoa joka leikkii Jumalaa. Lisäksi, kun Charles puhuu ”Jumalan leikkimisestä” hän tarkoittaa sillä Raamatun oppia siitä, että ihmiskunta luotiin luomakunnan yläpuolelle hallitsemaan luomakuntaa Jumalan kuvina. Jonathan Porritin kirjan Save the Earth (London; Dorling Kindersley 1991) esipuheessa hän kirjoittaa:
Läntisillä ehdoilla, eräs perustavanlaatuinen tekijä mikä on saattanut auttaa (ottamalla kirjaimellisesti) halua hallita luontoa ennemmin kuin elää sopusoinnussa sen kanssa kestävällä perustuksella, on löydettävissä Ensimmäisestä Mooseksenkirjasta, missä se on kirjattu: ”Jumala sanoi ihmiselle, olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ALISTAKAA se: JA HALLITKAA MERTEN KALAT JA TAIVAAN LINNUT JA KAIKKEA ELÄVÄÄ ASIAA JOKA LIIKKUU MAANPÄÄLLÄ.” Minulle tämä Vanhan Testamentin tarina on tarjonnut läntiselle ihmiselle, hänen juutalaiskristillisen perinteensä seuraamana, komentelevan ja määräilevän asenteen Jumalan luomakuntaa kohtaan… tunteen että maailma on jotenkin kokonaan ihmisen loppuunkäyttämistä varten, tulona enemmin kuin pääoma etuutena, jota tarvitsee hoitaa säästäväisesti. Vastakohtana, Koraani erityisesti mainitsee tosiasian että luonnollinen maailma on lainassa Jumalan taholta”.
Pohdi tätä kaikkea sen valossa mitä lainasin jo aikaisemmin niistä ominaisuuksista, mitkä määrittää karismaattisen johtajan: ”Täytyy olla epätavallisuuden mitta karismaattisen johtajan persoonassa yrityksessä saada esiin innostusta ja omistautumista karismaattisen auktoriteetin asettamiseksi… Siten, ei ole merkitystä kuinka epätavallinen hän saattaa olla, sillä henkilö ei tule karismaattiseksi ellei hänen epätavallisuutensa tule muiden tunnistamaksi. Epätavallisuuden muuttuminen karismaksi riippuu poliittisista taidoista ja mahdollisen karismaattisen johtajan magnetismista ja hänen vakaumuksesta, joka koskee hänen historiallista rooliaan. Jos henkilö meinaa muuttaa menestyksekkäästi epätavallisuuden karismaksi, hänen tulee ottaa itsensä vakavasti; hänen tulee nähdä itsensä valittuna täyttämään jokin historiallinen tehtävä. Tunne missiosta ja sen täydennys, välttämättömät poliittiset taidot, ovat edellytyksiä karismaattisen oikeutuksen perustamiseksi.”
Toisin sanoen, karismaattisella johtajalla täytyy olla ensin oma käsitys hänen tehtävänsä messiaanisuudesta ennen kuin se voi tulla muiden tunnistamaksi. Se miten hän saa myytyä tämän messiaskompleksinsa suurille kansanjoukoille riippuu paitsi hänen poliittisista taidoistaan, henkilökohtaisesta magnetismistaan että oikeista historiallisista olosuhteista, jotka mahdollistavat sen miksi ihmiset vastaanottavat hänet sellaisena kuin hän näkee itse itsensä. Monien reaktiot Charlesin dokumenttiin ja kirjaan Harmony – etenkin niiltä, joiden poliittinen maailmankuva on kallellaan vasemmalla – on osoittanut kuinka ihmiset ovat jo valmiita vastaanottamaan Charlesin käsityksen itsestään tällaisena messiashahmona. Muistan erään blogin missä sanottiin, ”jos maailmalla on sosiaalinen, ympäristöllinen ja poliittinen pelastaja, se on Walesin Prinssi Charles”.
Harmonyn ensimmäisissä trailereissa, jotka julkaistiin MySpace -sivustolla, lukijoiden kommenteissa häntä vaadittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Toiset ovat taas sitä mieltä, että tämä olisi hänelle liian vähäpätöinen rooli. Muotisuunnittelija Vivienne Westwood, joka oli 70 -luvun anarkistisen punk-liikkeen johtajia ja suunnitteli antikristillistä sanomaa julistavia vaatteita, on sanonut: ”Hän on visionääri. Jo nuorena miehenä 1970 -luvulla hän tajusi, että meidän tulee elää harmoniassa maan kanssa… Meillä olisi suurenmoinen maailma jos hän olisi hallinnut sitä kaiken aikaa.”, Westwood ei puhu nyt vain hänen omasta maastaan tai edes brittiläisestä kansainyhteisöstä vaan koko maailmasta, sillä hän näkee Charlesin juuri tällaisena universaalina maailman pelastajana, jonka valtaan tulisi antaa ”kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” Miksi tämä punk-kuningatar ylistää nyt kuningasperheen jäsentä, kun punk-liike kapinoi 1970 -luvulla Kuningatarta vastaan ja julisti hänet ”fasistiseksi johtaksi”?
Koska Prinssi Charles ei edusta hänelle Britannian vanhaa valtaeliittiä ja Kuningattaressa ruumiillistuvaa kristillistä valtajärjestelmää. Prinssi Charles on sen sijaan punk-liikkeen antikristillisten arvojen mukainen radikaali anarkisti, joka on julistanut sodan Britannian vanhaa kristillistä valtajärjestelmää vastaan ja pyrkii korvaamaan sen radikaalilla panteistisella Gaia-uskonnolla ja sen sekoituksella islamiin, jota hän myös ihailee. Vuonna 1994 hän sanoi julkisesti, ettei hän aikoisi olla äitinsä tapaan – joka on Englannin anglikaanikirkon pää – kristinuskon puolustaja vaan kaikkien maailman uskojen puolustaja. Tällainen maailmoja syleilevä New Age -universalismi ja ja Gaia-panteismi sopii paremmin Westwoodin kaltaiselle anarkistille, joka suunniteli 70 -luvulla t-paitoja, joissa kuvattiin ylösalaisin käännettyjä krusifikseja tekstillä: ”Minä olen antikristus. Minä olen anarkiakristus. En tiedä mitä haluan. Mutta tiedän kuinka saada se. Haluan tuhota ohikulkijan. Koska haluan olla Anarkia…”
Ylösalaisin käännetty risti ei ollut alunperin saatanallinen symboli. Se oli assosioitu vuosisatoja Pyhään Pietariin, joka ristiinnaulittiin katolisen tradition mukaan ylösalaisin. Se ei ollut itseasiassa ennenkuin vasta 70 -luvulla, kun sen käyttö alkoi yleistyi satanismia ja antikristillistä sanomaa julistavien ryhmien keskuudessa symbolina siitä, että heidän tarkoituksena oli kääntää kristilliset arvot ylösalaisin. Skandinaavinen Black/Death Metal alakulttuuri ja siihen kytkeytyvä avoin satanismi – joka sai näkyvyyttä enemmän 80- ja 90- lukujen ”saatanallisen paniikin” aikaan – syntyi juuri punk-kulttuurin vaikutuksesta, jonka johtajia Vivienne Westwood oli 70 -luvulla. Tässä suhteessa Westwood, joka edistää nyt Charlesin henkilökulttia, on hyvin saatanallinen hahmo vaikka hän ei kuvailisikaan itse itseään satanistiksi (Ks. Onko Vivienne Westwood Prinssi Charlesin saatanallinen ylipapitar?). Westwood on hyvä esimerkki niistä ihmisistä, jotka tulevat seuraamaan lopulta Antikristusta.
He eivät nouse siitä ihmisryhmästä, jotka ovat arvoiltaan kansallismielisiä konservatiiveja. He eivät ole Trumpille myötämielisiä oikeistopopulisteja, joita Prinssi Charles on verrannut 30 -luvun natseihin. He eivät seiso kapitalismin tai juutalaiskristillisten arvojen puolesta. He tulevat siitä ihmisryhmästä, joka nousi 60- ja 70 -lukujen vastakulttuurin aikana läntisen sivilisaation juutalaiskristillisiä arvoja vastaan hippi-, punk- ja muissa vastaavissa antikristillisissä alakulttuureissa. He tulevat edustamaan hyvin radikaalia ihmisjoukkoa, joka nousee esiin monista eri yhteiskuntaluokista ja taustoista, mutta joita kaikkia yhdistää samat arvot ja sama päämäärä. He ovat ihmisiä, jotka ovat hylänneet yhden ainoan oikean totuuden, Jeesuksen Kristuksen, ja tästä syystä he kääntyvät valheellisen vapahtajan puoleen ja uskovat Saatanan heille syöttämän valheen. Mutta Raamattu varoittaa meitä pedon ja lohikäärmeen palvomisen hirvittävästä iankaikkisesta seurauksesta:
Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: ”Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” – Ilm. 14:9-13
Johtopäätös
Kuulen usein vastaväitteen, että Prinssi Charles on jo liian vanha täyttääkseen roolinsa Raamatun Antikristuksena. Joidenkin mukaan hänen tulisi olla vähän päälle 30 -vuotias, kuten Jeesus oli palvelustyönsä aikana. Eräs kristitty nainen, joka sanoi selailleen kirjani pikaisesti läpi, ei esittänyt oikeastaan yhtäkään vasta-argumenttia kirjassani esitettyjen 27 yksittäisen raamatullisen perusteen puolesta, mutta sanoi vain seuraavaa: ”Prinssi Charles tuskin on antikristus. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että antikristus jäljittelee kaikessa Kristusta, miten sovitat tämän siihen. Mies täyttää tänä vuonna jo 70. Maailman eliitin juoksupoika tämä kyllä on, ja avaa uria omalla toiminnallaan, jotka hyödytävät eliitin päämääriä.” Vastasin hänelle seuraavasti: ”Perusteesi on validi jos pystyt osoittamaan minulle yhdenkin profetian Raamatussa, joka kertoisi Antikristuksen iän olevan alle 40. Perusteeksi ei riitä se, että nimi ’Antikristus’ tarkoittaa Kristuksen vastustajaa ja sijaista eli henkilöä, joka jäljittelee Kristusta. Äärimmäisyydessään tämä oppi viedään siihen, että hänen tulisi olla syntynyt Jeesuksen Kristuksen tapaan myös neitsyestä. Pitäisikö hänellä olla myös parta ja pitkät hiukset? Se että Raamattu viittaa häneen Kristuksen sijaisena tarkoittaa tämän Kristuksen-kaltaista väärän rauhan ja rakkauden sanomaa ja Kristuksen-kaltaista messiaanista tehtävää, jonka kautta hän kykenee yhdistämään koko maailman allensa.”
Monet johtajat nousevat poliittiseen valtaan siinä iässä mitä Charles on tällä hetkellä. Esimerkiksi Donald Trump valittiin virkaansa 70 -vuoden iässä. Charles täyttää 70 vasta marraskuussa. Poliittisissa viroissa korkeaa ikää pidetään paremminkin etuutena sillä se on merkki kokemuksesta ja isällisestä statuksesta. Nykyajassa 30 -vuotiaat johtajat ovat melko harvinainen näky. Jopa Amerikan historian toiseksi nuorin presidentti John F. Kennedy nousi virkaansa 43 -vuoden iässä. Donald Trump on USA:n historian vanhin presidentti – aikaisemmin tätä asemaa piti Ronald Reagan, joka valittiin virkaansa 69 -vuotiaana. Hillary Clintonia vastaan demokraattien presidenttiehdokkuudesta kilpaillut juutalainen sosialisti Bernie Sanders oli jo 74 -vuotias, mutta onnistui siitä huolimatta luomaan sanomansa ympärille lähes fanaattisen kansanliikkeen. Mao Zedong oli samaa ikäluokkaa, kun kommunistit alkoivat palvoa häntä jumalana Kiinan kulttuurivallankumuksessa vuonna 1966. Prinssi Philip on jo 96 -vuotias, mutta tämä ei estä Vanuatun saaren asukkaita palvomasta häntä jumalana ja uskomasta, että hän palaa heidän keskuuteensa vielä pelastajana ja ilahduttaa itseään tanssivilla tytöillä, jotka polvistuvat hänen eteensä kaiket päivät.
Sanottaisiinko näin, että minunkin uskoni Charlesiin alkaa haihtua ilmaan jos hän ei ala täyttää Raamatun ennustuksia Antikristuksesta hänen 96 ikävuoteensa mennessä – tai ehkä jo 20 vuotta aikaisemmin (2. Tess. 2:4 voisi toisaalta viitata dementoituneen ikäihmisen oireisiin). Internetillä ja sosiaalisella medialla tulee olemaan epäilemättä merkittävä rooli Antikristuksen henkilökultin synnyssä. Vuonna 2009, kun Charles piti ensimmäisen merkittävän puheensa YK:ssa, Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, tätä edelsi hänen käynnistämänsä poliittinen kampanjointi missä hän kokosi monia maailmanjohtia yhteen sademetsien pelastamiseksi, ja internet-kampanja, jonka hän kopioi suoraan Barack Obamalta. The Sunday Times selitti: ”Prinssi Charles tavoittelee Barack Obaman internet magiikkaa. Walesin Prinssi kääntyy tänään Barack Obaman internet spesialistien puoleen luodakseen hänen oman globaalin verkkoilmiön. Presidentti Obama pyyhälsi voittoon viime vuoden kilpailussa Valkoisesta Talosta käyttämällä internet julkaisuja hänen kampanjaviestinsä levittämiseen. Tänään Prinssi käynnistää hänen oman videonsa toivoen, että viesti sademetsien pelastamiseksi leviää ympäri maailman sähköpostin, verkkosivujen ja foorumeiden kautta.”
Obaman voiton internet-strategian takana olleen Blue State Digital yhtiön toimitusjohtaja Thomas Gensemer sanoo: ”Avain on tehdä kaikki niin käyttäjä-ystävälliseksi, että viesti, ei viestinvälittäjä, saa huomion. Jos teet viestin helposti lähestyttäväksi ihmisille, olet sitten Barack Obama, Walesin Prinssi tai katuorganisoija, voit saada ihmiset ottamaan kollektiivista toimintaa. Mikään siitä mitä teimme Presidentti Obamalla ei ollut magiaa. Se oli kynnyksen madaltamista yksilöille, jotta he voisivat olla osa pyrkimystä. Näillä mittapuilla Prinssin kampanjalla on suuret mahdollisuudet jopa sen käynnistämisen edellä.”
