Onko globalistien ja nationalistien välinen taistelu osa ”hegeliläistä” dialektiikkaa, joka johtaa synteesin eli uuden maailmanjärjestyksen syntyyn?

Termi ”hegeliläinen dialektiikka” löytyy monista salaliittonarratiiveista, jotka kuvaavat historiaa sarjana tarkoituksella luotuja vastakkainasetteluita, joiden päämääränä on luoda synteesi eli yhdistelmä kahdesta vastakkaisesta teesistä (teesi-antiteesi-synteesi). Dialektiikan toinen versio esitetään muodossa ”ongelma-reaktio-ratkaisu”. Brittiläisen salaliittoteoreetikko David Icken mukaan tämä kaava selittäisi Illuminatin maailmanvallan toimintaohjelmaa. Teorian mukaan Illuminati loisi ensin todellisia tai keinotekoisia ongelmia, jotka nostavat vastareaktion ja jonka jälkeen globalistinen eliitti tarjoaa ”ratkaisun” itseluomiinsa ongelmiin, jotka lisäävät entisestään heidän maailmanvaltaansa. Vaikka olen käsitellyt aiemmissa blogiteksteissäni jo Adam Weishauptin Illuminatia ja uuden maailmanjärjestyksen salaliittoa, joilla kummallakin on hyvin todistettavat sidokset Windsorin kuningashuoneeseen, kuvaan historiaa harvoin tällaisten salaliittolinssien lävitse. Historia voi olla mielenkiintoista myös ilman Illuminatin näkymättömän käden kaikkialle ulottuvaa vaikutusta. Salaliittonarratiivit tuppaavat usein myös pelkistämään historian rikkautta ja moniulotteisuutta, vaikka niissä olisikin sitten osa totuutta

 

s-l1600

Nationalismia usein kritisoivan Emmanuel Macronin voittaessa kansallismielisen vastaehdokaansa Marine Le Penin Ranskan presidentinvaaleissa toukokuussa 2017, Time-lehti julisti, ”Taistelu Ranskasta on ohitse, mutta sota globalismin ja nationalismin välillä on vasta alkanut.”

En lukeudu niihin vainoharhoista kärsiviin foliohattuihin, jotka näkevät piruja ja illuminaatteja kaikkialla (kuten Donald Trumpin OK- tai ”666-käsimerkeissä”). Tällaisille ihmisille mitään ei tapahdu sattumalta tai Jumalan sallimuksesta, vaan kaikki on osa epämääräisen Illuminatin suunnitelmaa. Brexit ja Donald Trumpin vaalivoittokin sovittiin jo vuosia etukäteen Bilderbergin salakokouksissa, vaikka ne nousivat avoimeen kapinaan globalistien maailmanhallitustoiveita vastaan. Olin yli vuoden ajan tällaisen henkilön ystävä, joka oli löytävinään ties mitä Illuminati-yhteyksiä Trumpin vaalivoitosta. Siinä kohtaa kun joku alkaa ynnätä päivämäärien numeroita yhteen, minulta loppuu kärsivällisyys keskustelun jatkamiseen (myönnän sortuneeni itsekin tällaisen hölynpölyyn nuorempana). Pekka Lahtinen kirjoitti kirjassaan Verkko kiristyy (1999), sivuilla 18-21:

Historian oppikirjojen mukaan sodat ja vallankumoukset ovat sattumanvaraisia seurauksia kahden osapuolen välisistä ristiriidoista. Oppikirjat eivät koskaan esitä todistusaineistoa siitä, että sodat tarvitsevat rahoitusta, ja että rahoituksen lähteenä toimivat kansainväliset pankkiirit. Kun esimerkiksi 2. maailmansodan jälkeen tuomioistuimet tutkivat natsien sotarikoksia, kaikki todistusaineisto länsimaisten pankkien ja firmojen antamasta talousavusta sensuroitiin… Kirjassani Maailman yhdentyminen on kopioituna lehtileike Aamulehdestä 25.2.1992, jonka mukaan USA avusti salaa Irakia ennen Kuwaitin valtausta. Näyttää tosiaan siltä, että näennäsesti sotia vastustavaan politiikkaan liittyy myös salainen sotia ja konflikteja tukeva toiminta.

Miksi? Historialliset tosiasiat osoittavat myös, että maailman eliittiin kuuluvat ovat olleet läheisessä yhteistyössä niin marxilaisten kuin natsienkin kanssa. Esimerkiksi David Rockefeller on nauttinut viikottain lounasta Yhdysvalloissa toimivan KGB:n agentin kanssa. Yleinen reaktio on kieltää edellä kerrotut faktat. Ehkä kysymyksessä ovat vain erehdykset tai väärinkäsitykset? Meidän ei tule pitää päätämme pensaasssa vaan meidän täytyy kohdata tosiasiat tosiasioina. Illuminatin kanssa yhteistyötä tehnyt saksalainen filosofi Friedrich Hegel (1770 – 1831) esitti vuonna 1823 periaatteen ”teesi, antiteesi ja synteesi”. Maailman kehitystä tuli siis ohjailla seuraavan kaavan mukaan:

  • Olemassa olevalle yhteiskuntajärjestelmälle (=teesi) tulee luoda täysin vastakkainen yhteiskuntajärjestelmä (=antiteesi).
  • Kyseiset vastakkaiset järjestelmät alkavat luonnollisesti taistelemaan toisiaan vastaan.
  • Jos teesi ja antiteesi taistelevat tarpeeksi kauan toisiaan vastaan kummankaan järjestelmän pääsemättä valtaan, ne muuttuvat lopulta toisiinsa sulautuneeksi uudeksi yhteiskuntajärjestelmäksi (=synteesi).

1700 -luvun lopulla Euroopan valtioissa olivat vallalla monarkiat ja demokratiat. Oli yksityisiä yrityksiä ja uskontona oli juutalaiskristillisyys. Tälle järjestelmälle eli teesille syntyi ensin täysin vastakkainen yhteiskuntajärjestelmä eli antiteesi, kun illuminaattien järjestöön kuuluva Karl Marx julkaisi Friedrich Engelsin kanssa teoksen Kommunistinen manifesti vuonna 1848. Antiteesi saatettiin voimaan 1900-luvun alkupuolella. New Yorkilainen pankkiiri Jacob Schiff, joka toimi Paul Warburgin pankkiiriliikkeessä, lahjoitti 20 miljoonaa dollaria Venäjän vallankumouksen aloittamiseksi vuonna 1917. Lahjoituksen vahvisti The New York Journal-American -lehti 3.2.1949 kirjoittamalla: ”Jacobin pojanpoika John Schiff on arvioinut nykyään, että hänen isoisänsä sijoitti noin 20.000.000 dollaria bolsevismin lopulliseen voittoon Venäjällä.” Avain tähän maailman menoa ohjailevaan politiikkaan on taistelu ja taistelun uhka. Hegelin politiikan mukaan selkkaus saa aikaan muutoksen ja suunniteltu selkkaus saa aikaan sunnitellun muutoksen.

Kaikki historialliset tapahtumat syntyvät vastakkaisten voimien välisestä ristiriidasta tai taistelusta. Tämä ovela teoria aiheutti ilmestymisensä jälkeen kiivaita keskusteluita Euroopan yliopistoissa. Kun illuminaatit myöhemmin sovelsivat teoriaa käytännössä, oli sitä ilmeisesti liian vaikea havaita tapahtuvaksi… Aikakauslehti Time julkaisi Mikhail Gorbachevin haastattelun 25.5.1992 ilmestyneessä numerossaan kirjoittaen mm.: ”Hänen teemansa on seuraus hänen omasta perestroikastaan: koko maailma tarvitsee muutosta ja uudelleen suuntautumista… Vaihtoehto kapitalismille ja kommunismille on tulossa pian.” Eli Gorbachevin mukaan meitä odottaa hyvin pian uusi valtajärjestelmä, jota voimme Hegelin mukaan nimittää synteesiksi. Tuon valtajärjestelmän nimi löytyy myös illuminaattien suunnittelemasta Yhdysvaltain valtion suuresta sinetistä: Uusi maailmanjärjestys. Nykyistä maailmaa on siis ohjailtu Hegelin periaatteiden mukaisesti seuraavasti:

  • Teesi – kapitalismi
  • Antiteesi – kommunismi
  • Synteesi- uusi maailmanjärjestys

Ja tuohon politiikkaan on selvästi kuulunut erilaisten kriisien ja selkkausten luominen. Siksi David Rockefeller, yksi aikamme merkittävimmistä maailmanhallituksen puuhamiehistä, on sanonut: ”Olemme maailmanlaajuisen muutoksen kynnyksellä . Tarvitsemme ainoastaan sopivan, suuren kriisin, ja kansakunnat tulevat hyväksymään uuden maailmanjärjestyksen.” Friedrich Hegelin luomaa periaatetta on käytetty maailmanhallitusta vehkeilevien taholta myös konkreettisemmalla, lyhyemmän ajan tavalla. Tarkoitus on saada kansalaiset hyväksymään heille vastenmielinen politiikka:

  1. Teesi – luodaan ongelma
  2. Antiteesi – ongelmalla aiheutetaan pelkoa
  3. Synteesi – tarjotaan ongelmalle ratkaisua eli muutosta vallitsevaan politiikkaan, johon kukaan ei suostuisi ilman kyseisen keksityn ongelman olemassaoloa.

Luin Pekka Lahtisen koko kirjallisen tuotannon noin 12 – 13 -vuotiaana, joten olen hyvin perillä Illuminaatteja koskevasta salaliittokirjallisuudesta. Tuossa iässä on vain tapana viedä tällaiset kiehtovat teoriat äärisuuntiin ja etsiä jokaisen terrori-iskun, sotien ja finanssikriisien päivämääristä ”Illuminaattien allekirjoituksia”. Onhan tässäkin ihan mielenkiintoinen ”tutkimusalue”. Esimerkiksi WTC-tornit muodostivat valtavan numeron 11 ja 9+1+1 = 11. Sitten kun lisäämme 9/11 -iskuihin 911 päivää, niin päädytään Maddridin pommituksiin 11. maaliskuuta 2004. Ei mutta 2004 olikin karkausvuosi, joten tulos onkin 912 päivää. Entä jos lisätäänkin 911 päivää ja 911 minuutia… äh, unohtakaa koko juttu. Hävettää myöntää, että tuhlasin joskus aivosolujani tällaiseen turhanpäiväiseen numerologiaan ja yritin jopa ennustaa sitä kautta tulevia tapahtumia. Iän ja lukemisen myötä olen kasvanut paljon kriittisemmäksi monille salaliittoväitteille. ”Salaliittoteoria” on kuitenkin leima millä pyritään tekemään naurunalaiseksi todellisetkin salaliitot tai tosiasiat, jotka eivät palvele hallitusten sotateollisuuden päämääriä.

On esimerkiksi kiistämätön tosiasia, että kansainväliset pankkiirit ja läntiset asefirmat ovat rahoittaneet usein myös lännen vihollisia. Viimeisin esimerkki tästä on lännen ja Saudi-Arabian tuki Syyrian islamistimilitanteille, jonka mm. Obaman aikainen DIA:n johtaja Michael Flynn tunnusti Aljazeeran haastattelussa vuonna 2015 (Flynn erotettiin virastaan kritisoituaan Obaman hallintoa sen tuesta Syyrian militanteille ja varoitti presidenttiä kalifaatin noususta Irakissa ja Syyriassa). Lahtinen mainitsi myös USA:n tuen Saddam Husseinille 80 -luvulla. Reaganin hallituksen tuki Irakille ei ollut salaisuus sillä siitä keskusteltiin tuohon aikaan USA:n senaatin ja edustajainhuoneen avoimissa istunnoissa. Epäilen kuitenkin, että USA:n tuki Saddamille olisi johtunut siitä, että sen kenraalit opiskelivat innokkaina 1700 -luvun saksalaista filosofiaa. Yhtä vähän kuin Obaman hallinnon tuki ISIS:ille johtui mistään Hegelin dialektiikasta. Selitin jo edellisessä artikkelissani kansainvälisen suurvaltapolitiikan moraalista sekasotkua.

Sen filosofinen perusta löytyy paremminkin Niccolò Machiavellin Ruhtinaan päämäärä oikeuttaa keinot -periaatteesta kuin Hegelin dialektiikasta. Esimerkiksi Saddamin avustaminen 80 -luvun Irak-Iran sodassa johtui siitä, että USA näki Saddamin Irakin eräänlaisena puskurivaltiona, joka torjuisi islamistisen Iranin vaikutusvallan leviämistä Lähi-Idässä. USA nimittäin pelkäsi, että jos Saddam kaatuu Irakissa, Iranin valta Irakista uhkaisi pian myös Saudi-Arabian öljykenttiä ja Israelin olemassaoloa. Samalla tavoin Obaman hallituksen aikainen tuki Irakin ja Syyrian sunnimilitanteille palveli Saudi-Arabian, Turkin ja lännen päämääriä yrityksessä syöstä Iranin liittolainen Bashar al-Assad vallasta ja heikentää siten Iranin (kuin myös Venäjän) vaikutusvaltaa Lähi-Idässä. Hegelin dialektiikka ei ole edes Hegelin dialektiikka. Wikipedia kertoo: ”On tunnustettu laajasti tänään, että Hegelin filosofian vanhanaikainen kuvaus termeillä teesi-antiteesi-synteesi on virheellinen. Siitä huolimatta tämä harhaanjohtava nimitys on säilynyt pysyvänä useissa tieteellisissä tutkimuksissa.”

Nykytutkijat johtavat teesi-antiteesi-synteesi teorian alkuperän (Hegelin tiedetään käyttäneen sitä vain kerran) toiseen saksalaiseen filosofiin nimeltä Johann Gottlieb Fichte. En löytänyt vahvistusta Lahtisen väitteelle, että Hegel olisi tehnyt yhteistyötä Baijerin Illuminaatti järjestön kanssa. Fichte sen sijaan vihittiin Rudolstadtin vapaamuurariloosiin vuonna 1794 eli samoihin aikoihin kun Illuminati alkoi soluttautua Saksan ja Euroopan vapaamuuraripiireihin. Loosin suurmestari F. W. L. von Beulwitz oli Rudolstadtin illuminaattien päämies. Tästä kertova sivusto sanoo alaviitteissään:

Hyvin monta Fichten ystävää kuului todellakin Illuminaatteihin ja hän oli itse aktiivinen vapaamuurari 1790 -luvulla. Pikkutarkkaan tietoon Fichten yhteyksistä ja kirjeenvaihdoista vapaamuurarien ja illuminaattien kanssa, katso Radrizzanin erinomainen työ et al. et al., J.G. Fichte: Philosophie de la maçonnerie et autres textes (Vrin: 1995).

Niin sanotulla ”Hegelin” dialektiikalla on kuin onkin todistettava yhteys Adam Weishauptin Saksan Baijerissa vuonna 1776 perustamaan salaseuraan, joka pyrki hallitsemaan poliittisia tapahtumia kulissien takana päämääränään yhden maailmanhallituksen ja maailmanuskonnon perustaminen. On kuitenkin toinen asia kuinka paljon voimme selittää historian kulkua tämän dialektiikan valossa. Onko  viimeisen 200 vuoden aikaisen historiamme jokainen sota ja ideologinen konflikti selitettävissä todella tarkoituksella luodun vastakkainasettelun perustalla? Monet tämän teorian kannattajat näkevät esimerkiksi Israel-Palestiina konfliktin malliesimerkkinä Hegelin dialektiikasta. Tällainen näkemys sivuuttaa kuitenkin konfliktin moniulotteiset historialliset, uskonnolliset ja poliittiset taustat, joiden alkuperä palaa vuosituhansien taakse. On esimerkiksi totta, että brittihallitus ja siihen yhteydessä ollut Rothschildien juutalainen pankkiirisuku tuki jo 1800 -luvulla ajatusta Palestiinan juutalaisvaltiosta ja rahoitti juutalaisten paluuta Eretz Israeliin. Tämä ei johtunut kuitenkaan mistään Illuminatin yrityksestä luoda konfliktia, joka loisi perustan suunnitellulle 3. maailmansodalle.

Jotkut väittävät kahden maailmansodan nousseen vapaamuurari Albert Piken ja Giuseppe Mazzinin hahmottelemasta kolmen maailmansodan suunnitelmasta. Mutta väitteen alkuperä on jäljitetty antisemiittisen salaliittoteoreetikko William Guy Carrin vuoden 1955 kirjaan Pawns in the Game eikä tällaisen kirjeen olemassaolosta ole löytynyt mitään todisteita Carrin kirjan ulkopuolelta. Kuten selitin jo uuden kirjani luvussa 8, Brittiläisen imperiumin varhainen tuki sionismille selittyy paremminkin sen imperialistisilla päämäärillä luoda Palestiinaan ystävällismielinen protektoraatti tai Britannian monarkin vallassa ollut siirtomaa, joka suojelisi sen elintärkeitä kauppareittejä Intiaan, Britannian tuotteliaimpaan merentakaiseen dominioon. Tämä kyseinen päämäärä selittää koko 1800 -luvun imperialistista suurvaltapolitiikkaa Napoleonin sodista ensimmäiseen maailmansotaan. Lopulta Britannia käänsi kuitenkin selkänsä sionisteille ja juutalaisvaltion sijasta se alkoi tukea arabien vaatimuksia luoda Palestiinaan arabivaltio. Britannian hallitsevan luokan antisemiittisen ja antisionistisen historian jäljet näkyvät yhä vahvasti Prinssi Charlesin arabimyönteisyydessä ja hyvin dokumentoidussa juutalaisvastaisuudessa.

Monet Illuminatia ja uutta maailmanjärjestystä koskevat salaliittonarratiivit ovat hyvin Israel- tai juutalaisvastaisia. On siis tärkeää erottaa faktat fiktiosta ja kertoa se puoli historiasta, jonka nämä salaliittonarratiivit usein sivuuttavat. Mutta entä jos ”Hegelin” dialektiikka ei olekaan mikään Illuminatin toimintaohjelma maailmanvalloitukseen, vaan kuvaus siitä miten historialla on tapana kehittyä kahden vastakkaisen voiman konfliktin kautta näiden voimien yhteensulautumiseen? Voisiko ”Hegelin” dialektiikkaa soveltaa tällöin tämän hetkiseen historiaan? Kylmän sodan aikana teesi edusti kapitalismia ja antiteesi kommunismia. Näiden kahden vastakkaisen aatteen yhteentörmäyksestä syntyi synteesi eli kylmän sodan jälkeinen uusi maailmanjärjestys (tosin kylmää sotaa seurannut maailmanjärjestys oli ”Pax Americanan” hallitsema uusliberaali kapitalistinen maailmanjärjestys eikä niinkään kommunismin ja kapitalismin välinen synteesi). Brexitin ja Trumpin voiton jälkeisessä historiassa Hegelin dialektiikkaa voitaisiin kuvailla seuraavasti:

  • Teesi = globalismi (uusliberaali talouspolitiikka ja monikulttuurisuutta edistävä avointen rajojen maahanmuuttopolitiikka).
  • Antiteesi = nationalismi (protektionismiin tai reiluun kauppaan kallistuva talouspolitiikka ja kansalaisten etuja ja kansallista kulttuuriperintöä suojeleva tiukka maahanmuuttopolitiikka).
  • Synteesi = Uusi maailmanjärjestys, joka muodostuu globalismin ja nationalismin välisen vastakkainasettelun jännitteestä.

Tämä tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon siihen miten tulevat tapahtumat tulisi kehittymään kohti Pedon ja väärän profeetan maailmanlaajuista diktatuuria. Sen sijaan, että näkisimme globalistien ja nationalistien välisen taistelun johtavan globalistien voittoon ja nationalistien häviöön, näemmekin sen johtavan täysin uudenlaisen maailmanjärjestyksen syntyyn, jossa nämä kaksi vastakkaista voimaa liittyvät yhteen synteesin muodostamiseksi. On huomioitava että Prinssi Charles ei ole globalisti jos globalisti viittaa kylmän sodan jälkeisen uusliberaalin maailmanjärjestyksen kannattajaan. Donald Trumpin tapaan hän on kritisoinut usein globalisaatiota. Donald Trumpin tapaan hän vastusti Irakin sotaa. Mutta Charles kritisoi globalisaatiota täysin erilaisista lähkökohdista kuin Trump. Charles on globalisti kyllä sen suhteen, että hän käyttää ilmastonmuutosta ja muita globaaleja ongelmia hyväkseen heikentääkseen suvereenien kansakuntien kansallista itsemääräämisoikeutta. Hän on globalisti myös sen suhteen, että hän on monikulttuurisuuden puolestapuhuja (hän vastustaa globalisaation aikaansaamaa monokulttuuria, ei monikulttuuria) heikentääkseen Euroopan kansallisvaltioiden kristinuskoon juurtuvaa kulttuuriperintöä . Mutta hän ei kannata Amerikan imperialismiin ja dollarin ylivaltaan perustuvaa uusliberaalia kapitalistista maailmanjärjestystä, jonka hän näkee olevan ensisijainen syypää planeettamme ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Samoihin aikoihin kun Prinssi Charles kritisoi arabimaissa Irakin sotaa ja ”USA:n imperialismia”, Irakin sodan vastainen protestiliike kokosi yhteen ääriryhmien poliittisen liittouman mitä ranskalainen ääriliikkeiden tutkija Alexandre del Valle kuvasi termillä puna-vihreä-ruskea allianssi. Wikipedia kertoo termin viittaavan ”vasemmistolaisten (punaisten), ekologisesti ajattelevien (vihreiden) ja islamistien (ruskeat) väliseen liittoumaan. Termiä on käytetty kuvaamaan myös väitettyä liittoumaa vasemmistolaisten (punaisten), ekologisesti ajattelevien (vihreiden) ja nationalistien (ruskeiden) välillä. Sitä käytetään usein laajassa merkityksessä viittaamaan antisemiittisiin, ekologisiin, globalisaation vastaisiin, anti-amerikkalaisiin ja lännen vastaisiin näkemyksiin, jotka erilaiset ryhmät ja liikkeet jakavat.” Israelin, Amerikan, kapitalismin ja lännen vastaiset näkemykset eivät ole vallitsevia ainoastaan punavihreässä liittoumassa, mutta myös osassa Euroopan uusnationalisteja ja perinteistä äärioikeistoa. Sanon perinteistä, koska ”äärioikeisto” on menettänyt tänään sen todellisen merkityksensä, kun liberaali valtamedia leimaa ”äärioikeistolaisiksi” myös maltilliset konservatiivit ja Israelin valtion vahvat tukijat (esim. juutalaiset konservatiivit Laura Loomer ja Ben Shapiro on leimattu usein äärioikeistolaisiksi).

Poliittiseksi manifestikseen luonnehditun kirjansa Harmony avauslauseessa Prinssi Charles kutsuu pahaenteisesti vallankumoukseen. Seuraavat lauseet selventävät, että tämä kutsu koskee kaikkia kansoja. Tämän manifestin perustana oleva läntisen sivilisaation vastainen panteishenkinen sanoma voi yhdistää hyvin kirjavan joukon erilaisia ääriryhmittymiä poliittisesta äärioikeistosta poliittiseen äärivasemmistoon. On epätodennäköistä, että se saisi puolelleen nationalistien maltillisinta siipeä, mutta sillä on potentiaalia yhdistää nämä ääriryhmät poliittisen spektrin molemmin puolin. Harmonyn perustana olevat ekologiset ajatukset on yhdistänyt myös sekä poliittista äärioikeistoa että äärivasemmistoa. Tästä on kirjoitettu jo laajasti sivulla ecofascism.com.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: