Walesin Prinssin perustaman Prince’s Trust nuorisojärjestön johtaja puolusti julkisesti pedofiliaa 70 -luvulla. Historian järisyttävin skandaali Buckinghamin palatsissa toimivasta pedofiiliringistä, jonka Britannian konservatiivipoliitikko Geoffrey Dickens yritti paljastaa jo 80 -luvulla.

Jeffrey Epsteinin vangitsemisen ja myöhemmän ”itsemurhan” noustua kansainvälisiin otsikoihin, olen kirjoittanut paljon eliitin pedofiiliringistä. Kruununperijän nuoremman veljen Prinssi Andrewin osallisuus Epsteinin pedofiilirinkiin, jossa mahdollisesti jopa tuhansia teini-ikäisiä lapsia paritettiin rikkaille ja voimakkaille, on pelkkä jäävuoren huippu ennenkuulumattomasta skandaalista, joka tulee järkyttämään koko maailmaa, kun se paljastuu lopulta sen täydessä mittasuhteessaan ja sadistisuudessaan. Samalla se riisuu kaiken sen ulkokullatun loiston, glamourin ja moraalisen hyveellisyyden pintamaalin, jonka valossa kuningasperhe on myyty pahaa aavistamattomalle yleisölle jo vuosikymmeniä. Vaikka olen kirjoittanut aiheesta jo ennestään, löysin väitteiden todenperäisyydelle paljon uutta dokumentoitua ja vahvistavaa informaatiota mitä en ole julkaissut vielä missään muualla. Tällaista informaatiota et löydä Iltalehdistä tai Maikkarin iltauutisista. 

Kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand, 2019) luvuissa 3 ja 5 lainasin vuosien takaisia uutisraportteja, joiden mukaan Prinssi Charles olisi kaksoiselämää viettävä ”kaappihomo”, joka nai Dianan ja Camillan vain peitteeksi hänen kulissien takaiselle homoseksuaaliselle elämäntavalleen (tämä itsessään on yhteydessä Daniel 11:37:n Antikristus-profetiaan). Ajatus voi kuulostaa äkkiseltään naurettavalta, mutta useat lehtiartikkelit, silminnäkijät ja sisäpiiriläiset ovat väittäneet tätä jo vuosikymmeniä. Näihin sisäpiiriläisiin sisältyi myös Lady Diana itse, joka vakuuttui elämänsä loppua kohden, että hänen aviomiehensä oli homoseksuaalisessa suhteessa palatsin vaikutusvaltaiseen miespuoliseen palvelijaan nimeltä Michael Fawcett, jota palatsin toinen miespuolinen työntekijä George Anthony Smith syytti hänen raiskaamisestaan. Nyttemmin edesmennyt Smith oli yksi noita silminnäkijöitä, joka näki Charlesin ja Fawcettin yhdessä sängyssä. Lainasin kirjassani myös Colin-nimisen miesprostituoidun todistusta, jonka mukaan ”Charles on pahamaineisesti homo, hän on suurin kuningatar Britanniassa” (s. 96).

Vaikka avioliiton ulkopuolinen homoseksuaali kaksoiselämä on tarpeeksi turmeltunutta jo itsessään, on todennäköistä ettei kyse ole vain aikuisten miesten välisestä seksistä, vaan pederastiasta eli aikuisten miesten ja teini-ikäisten poikien välisistä seksisuhteista. Vaikka yleiskielessä viittaisimme tähän pedofiliana, sanan oikeaoppinen merkitys tarkoittaa aikuisten seksuaalista kiintymystä lapsiin, jotka eivät ole saavuttaneet vielä murrosikää. Jos Virginia Giuffren todistus pitää paikkansa ja ”kunniallisuuttaan” BBC:n haastattelussa peräänkuuluttanut Prinssi Andrew osallistui Epsteinin yksityissaarella orgioihin, joissa oli mukana 7-8 teini-ikäistä tyttöä, niin onko kovin vaikeaa kuvitella, että hänen reilu 11 vuotta vanhempi veljensä harrastaisi samaa teini-ikäisten poikien kanssa? Tämä selittäisi myös hänen pitkäaikaiset ystävyyssuhteensa pahamaineisiin pedofiileihin Jimmy Savileen ja piispa Peter Balliin, johon viittasin myös kirjassani. Jimmy Savile, jonka nuorimmat uhrit olivat vain 8 -vuotiaita, on kuvattu yhdessä Charlesin kanssa jo vuonna 1970. Savile itse esiteltiin kuningasperheelle Charlesin isoenon Louis Mountbattenin taholta vain hieman aikaisemmin.

Kulissien verhot aukenevat 

Jeremy Paxmanin haastattelussa yksi Charlesin ystävistä kertoi kuinka he keskustelivat joskus 70 -luvulla median kruununperijälle esittämistä lukuisista morsiusehdokkaista, joista yhdestäkään Charles ei ollut erityisen innoissaan. Hän sitten vitsaili, ”Pitäisiköhän minun ryhtyä homoksi?”, johon he molemmat nauroivat äänekkäästi. Mutta oliko vitsi tuo kuuluisi freudilainen lipsahdus missä ihminen sanoo vahingossa sen mitä hän todelle tuntee tai ajattelee? On varsin yleisessä tiedossa oleva tosiasia, että monet palatsin palvelijoista ovat homoseksuaaleja. Esimerkiksi suuren mediahuomion Dianan kuoleman jälkeen hankkinut Charlesin ja Dianan entinen hovipalvelija Paul Burrell nai poikaystävänsä Graham Cooperin erottuaan vaimostaan Maria Cosgrovesta, jonka liitosta heillä on kaksi poikaa. Monet homoseksuaalit ovat eläneet heterosuhteessa ja saaneet lapsia, joten ei ole mitään syytä siihen etteikö myös Charles voisi elää kahden lapsen isänä homoseksuaalia kaksoiselämää (vaikka jotkut väittävät, ettei hän olisi Harryn biologinen isä).

Tämä perinne palkata hoviin homoseksuaaleja palvelijoita palaa jo vuosikymmenten taakse. Etenkin Charlesin isoäiti Elizabeth Angela Marguerite Bowes-Lyon, joka tunnettiin kuningataräitinä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen vuonna 1952, kun hänen tyttärensä nousi valtaistuimelle, oli kuuluisa hänen suvaitsevaisuudestaan hovin homoseksuaaleja kohtaan. Charlesilla on sanottu olleen paljon läheisempi suhde hänen isoäitiinsä kuin äitiinsä, joka oli usein ulkomailla ja kykenemätön osoittamaan äidillistä rakkautta hänen lapselleen. Kuningaräidin kuoltua 30. maaliskuuta 2002, Daily Mail kertoi: ”Hänen varhaisimmista muistoistaan hänen elämänsä viimeiseen, se oli hän, ei kuningatar, joka oli hänen ohjaajansa, neuvojansa, tyynnyttäjänsä ja mentorinsa… Kukaan ei ymmärtänyt häntä kuten kuningataräiti. Kukaan ei vaikuttanut häneen kuten kuningataräiti.”

Kuningataräiti, jota Adolf Hitler kutsui kuuluisasti ”Euroopan vaarallisemmaksi naiseksi”, oli myös pahamaineinen rasisti ja antisemiitti. Kitty Kelleyn kirjan Kuningasperhe (Otava, 1997, sivu 52) mukaan hänellä oli tapana nimittää mustaihoisia halventavasti ”murjaaneiksi ja mutakuonoiksi” ja hän vastusti juutalaisten maahanmuuttoa tai pakoreittiä Palestiinaan holokaustin aikana yhdessä änkyttävän miehensä Yrjö VI:n kanssa. Kelleyn kirjan paljastaa myös kuinka heidän nuorin tyttärensä Prinsessa Margaret oli niin järkyttynyt Steven Spielbergin Oscar-palkitun Schindlerin listan ”saksalaisvastaisuudesta”, että hänen oli pakko poistua elokuvateatterista kesken filmin. Hän marisi myöhemmin hovimestarilleen kuinka tämä oli vastenmielinen elokuva juutalaisista ja varoitti, ettei kukaan menisi katsomaan sitä. Nämä kuningasperheen natsimieliset tuntemukset on vahvistettu vuoden 1933 kotifilmissä, jonka The Sun -lehti toi etusivuille heinäkuussa 2015. Siinä Elizabeth Bowes-Lyon, hänen kaksi lastaan, tuleva Kuningatar mukaan lukien, ja heidän setänsä Walesin Prinssi eli myöhempi Edvard VIII ja Windsorin Herttua (mies joka ehdotti Hitlerille oman maansa pommittamista), nostavat kätensä innostuneeseen natsitervehdykseen.

Nykyajan liberaalien arvojen kriteereillä Kuningataräidin suvaitsevaisuus hovin homoja kohtaan olisi tietysti hieno ja kiitettävä asia. Tämä kuitenkin peittää näkyvistä sen, että hän suvaitsi myös hyvin raadollisia seksuaalisia saalistajia, kuten William Tallonia ja hänen homorakastajiensa sisäpiiriä. Tallon on tunnettu Kuningataräidin uskotuimpana palvelijana, joka palveli hovissa vuodesta 1951 Kuningataräidin kuolemaan asti vuonna 2002 (palaan häneen vielä myöhemmin). Tämä puolivuosisata oli ajanjakso, jolloin Charles varttui isoäitinsä hoivassa, kunnes hän nai 20 -vuotiaan neitsyen heinäkuussa 1981, surullisenkuuluisassa avioliitossa mikä päättyi lopulta avioeroon 1996 ja Dianan kuolemaan elokuussa 1997. Vain kuukausia ennen kuolemaansa ”auto-onnettomuudessa” – mitä hän pelkäsi Charlesin suunnittelevan hänelle -, Diana kutsui BBC:n kameramiehen asuntoonsa missä he äänittivät seitsemän salaista videokasettia, joita ei olla julkaistu koskaan yhdelläkään TV-kanavalla. Ei ole täyttä varmuutta onko nämä videot jo tuhottu vai onko ne tallennettuna salaiseen talletuslokeroon USA:ssa, kuten tutkivan journalisti Gordon Thomasin raportti vuodelta 2003 antoi ymmärtää (lainasin raporttia kirjani 3. luvussa).

Raportit monarkian perustuksia järisyttävien videokasettien olemassaolosta oli kansainvälisissä otsikoissa vuonna 2003, mutta niistä uutisointi kiellettiin Iso-Britannian lehdistössä maan korkeimman oikeuden päätökselle. Julkitulleiden raporttien mukaan ne sisältäisivät hyvin arkaluonteisia paljastuksia kuninkaallisen hovin seksuaalisista menoista, mukaan lukien väitteitä raiskauksista. Diana ei puhunut niissä vain Charlesin homosuhteesta miespalvelijaansa Michael Fawcettiin, mutta myös hovin palvelijoiden irstaista seksuaalisista menoista, jotka olivat kuin kohtauksia Tinto Brassin väkivaltaisesta pornograafisesta elokuvasta Galigula (1979). Maineikas elokuvakriitikko Roger Ebert sanoi sen olevan ”kuvottava, täysin arvoton, häpeällistä roskaa”. Diana kertoi kaseteilla, että Charles olisi suvainnut näitä menoja. Näiden kasettien olemassaolo oli keskeinen osa kuulustelua vuoden 2007 näytösoikeudessa Dianan kuolinsyistä, josta Keith Allen teki Cannesissa näytetyn paljastavan dokumenttifilmin Unlawfull Killing. Ne olivat myös syy siihen miksi poliisi suoritti kotietsinnän Dianan palvelijan Paul Burrellin asuntoon marraskuussa 2000, kuten Alan Power kertoo sivulla 23 kirjassaan The Princess Diana Conspiracy: The Evidence of Murder.

Geoffrey Dickensin sota vaikutusvaltaisia pedofiileja vastaan

Samanlaisesta kuninkaallisesta skandaalista raportoitiin maailman lehdistössä kuitenkin jo 20 vuotta aikaisemmin 80 -luvun alussa, kun Charles ja Diana olivat vasta avioituneet. Tämä paljastuu 80 -luvun alun lehtileikkeistä, joista löydät näytteitä täällä. Daily Express painoi 25. marraskuuta 1983 seuraavan uutispommin:

Konservatiivinen parlamentin jäsen herra Geoffrey Dickens väitti eilen, että massiivisessa asiakirjassa oli todisteita homoseksuaalisesta linkistä Buckinghamin Palatsin ja seksiä lasten kanssa kannattavan PIE -järjestön välillä. Seksiskandaali palatsissa, joka sisältää 16 -vuotiaan pojan, oli vain yksi monista tapauksista kansiossa, jonka herra Dickens välitti sisäministeri Leon Brittanille. Herra Dickens sanoi olevan ”suuresti rohkaistunut” 30-minuuttisesta tapaamisestaan herra Brittanyn kanssa. Parlamentin jäsen, joka on kampanjoinut Paedophile Information Exchange -ryhmän kieltämiseksi, sanoi: ”Olen tuntenut niin pitkään, että taistelen yksinäistä taistelua. Mutta sisäministeri oli tästä aivan yhtä kuvottunut kuin minä. Hän kertoi minulle, että tutkisi kaikkia tapauksia kansiossani.” Herra Brittan myös kertoi parlamentin jäsenelle, että hän ryhtyisi toimeen täyttääkseen mitkä tahansa aukot laissa, joka koski seksiä lasten kanssa. Palatsissa työskennelleen 16 -vuotiaan pojan vanhemmat sanoivat, että hänet oli turmeltu Kuningattaren henkilökunnan taholta homoseksuaalisessa rikollisliigassa. Herra Dickens sanoi eilen: ”Poika kertoi vanhemmilleen, että kuninkaallisen huonekunnan jäsenet hyväksikäyttivät häntä seksuaalisesti Palatsin sisällä. Olen huolissani, että Palatsi voi olla osa ketjua, joka toimittaa nuoria miehiä diplomaattisessa palveluksessa oleville pedofiileille ja homoseksuaaleille kaikkialla maailmassa. Pojan väitteet ovat toisen työntekijän vahvistamia.

Jos Margaret Thatcherin hallituksen sisäministeri Leon Brittan sanoi tutkivan Dickensin kansion kaikki tapaukset vaikutusvaltaisista pedofiileista, herää kysymys miksi toimiin ei ryhdytty tämän valtion ylimmillä portailla toimivan rikollisliigan hävittämiseksi ja paljastamiseksi. Kenties siksi, että Leon Brittan oli itsekin osa tuota rikollisliigaa, joka osallistui lasten hyväksikäyttöön. Näin väittää ainakin Australian TV:ssä muutama vuosi sitten julkaistu dokumentti Australian 60 Minutes: Spies, Lords and Predators, jossa sen uhrit nimesivät myös Leon Brittanyn ja sanoivat hänen vaatineen nuoria poikauhrejaan pukeutumaan naisten alusvaatteisiin. Tässä hyväksikäyttöringissä oli mukana monia vaikutusvaltaisia henkilöitä Britannian parlamentista kuten Sir Cyril Smith ja Lordi Janner. Mukana oli myös Britannian ulkomaisen tiedustelun MI6:n silloinen johtaja Sir Peter Telford Hayman ja kansallisen lapsi -ja sosiaalityön johtaja Peter Righton. Hayman ja Righton olivat myös pedofiilien oikeuksien ajamiseen vuonna 1974 perustetun Paedophile Information Exchangen järjestön eli PIE:n jäseniä, Rightinin ollessa sen yksi perustajajäsen.

Australian TV:n edellä mainittu dokumentti sisältää järkyttävän haastattelun ryhmän toiselta perustajajäseneltä Thomas O’Carrollilta, joka puolustelee avoimesti aikuisten seksiä 4 -vuotiaiden pikkulasten kanssa ”jos lapsi antaa siihen suostumuksensa” (mikä on tietysti perverssien omien himojen tulkittavissa). Hänet on tuomittu moneen otteeseen lapsipornon hallussapidosta ja levityksesestä. Vaikka monet ovat heränneet tänään lasten hyväksikäytön pahuuteen ja siihen elinikäiseen vahinkoon, jonka se saa aikaan uhrin psyykkeelle, niin 70 -luvulla tilanne oli toinen. Se oli seksuaalisen vapautumisen aikaa. Tuohon aikaan monet länsimaat poistivat homoseksuaaliset seksisuhteet rikoslistaltaan. Yhdistyneessä Kuningassa tämä tapahtui jo vuonna 1967. Toisen aallon feminismi oli saanut juuri tuulta purjeisiin ja aktivistit alkoivat kyseenalaistamaan länsimaiden perinteistä juutalaiskristillistä heteronormatiivista ja patriarkaalisista yhteiskuntarakennetta.

Homoasialiikkeen vaiettu salaisuus

Yksi homoasialiikkeen kiusallisia likaisia salaisuuksia on sen varhainen tuki pedofiilien oikeuksia ajaneille järjestöille, kuten PIE:lle, PAL:ille ja NAMBLA:lle. 70 -luvulla Iso-Britannian johtava homoasialiike Campaign for Homosexual Equality (CHE) tuki seksuaalisen täysi-ikäisyyden alentamista 12 -vuoteen ja peräänkuulutti pedofiilijärjestö PIE:n oikeutta sananvapauteen. Lontoon homoaktivistien vuoden 1979 konferenssissa levitetyssä julisteessa kerrottiin: 

Pelkkä tosiasia siitä, että lapsi on suhteessa johonkuhun perheen ulkopuoliseen aikuiseen on liikaa ydinruuveille. Tyrmän ovet narisevat auki, he pakenevat, emme voi hallita heitä pidempään, soittakaa poliisi, vandaalit, auttakaa! Kuka tahansa sitten aukaisee ovet, saa kuraa niskaansa. PIE saa kuran, koska se on tukiryhmä aikuisille, jotka tarjoavat vaihtoehtoisen rakkauden lähteen lapsille, jotka ovat vangittu ydinperheen ja heteroseksistisen valtion sisälle… Mutta PIE ansaitsee tukemme… Tästä on kyse. Ei lakeja seksuaaliselle täysi-ikäisyydelle = ei pedofiilien syytteellepanoa.”

Homoasialiike tuki PIE:n kampanjaa seksuaalisen täysi-ikäisyyden lakkauttamiseksi myös 80 -luvulla, kun CHE muuntautui kansainväliseksi homoyhdistykseksi, joka tunnetaan nykyisin nimellä ILGA (International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association). Se oli ILGA, joka kampanjoi sen puolesta, että maailman terveysjärjestö WHO poistaisi homoseksuaalisuuden tautiluokituksestaan ja sai Amnesty Internationalin liittämään seksuaalivähemmistöjen oikeudet osaksi vuoden 1991 mandaattiaan ihmisoikeuksista. ILGA puhdisti pedofiliaa tukevat ryhmittyvät riveistään vasta 90 -luvulla, kun asia sai osakseen paljon kielteistä huomiota.

William Tallon – saalistaja palatsissa

VGeoffrey Dickensin sisäministerille toimittama kansio kuninkaallisen huonekunnan vaikutusvaltaisista lasten saalistajista on sanottu hävinneen (tai hävitetyn). On  todennäköistä, että Kuningataräidin uskotuin palvelija William Tallon olisi ollut yksi hyväksikäyttäjistä. Hänen seksuaalinen addiktionsa nuoriin miespuolisiin seksityöläisiin on vahvistettu useissa kuninkaallisissa elämäkerroissa. Kun hän astui kuninkaalliseen palvelukseen vuonna 1951, William tai ”Billy” Tallon oli vain 15 -vuoden vanha. Jo tuohon aikaan hänelle epäiltiin olleen homosuhde Kuningataräidin homoseksuaaliin veljeen David Bowes-Lyoniin (1902 – 1961). Daily Mail kertoi 19. syyskuuta, 2009:

Kuningataräiti oli aina tunnettu hänen väitetystä suvaitsevaisuudestaan homoseksuaaleja kohtaan -kentien ei yllättävää, kun huomioimme hänen oman veljensä pahamaineiset ja räikeät seksuaaliset seikkailut, Sir David Bowes Lyonin, joka vaikka avioitunut vanhempi, oli addiktoitunut miespuolisiin orgioihin missä nuoria miehiä käskettiin pukeutua jalkapallopolvihousuihin.

David Bowes-Lyon kuoli ennenkuin hänen sisarensa tyttärenpoika Prinssi Charles ehti tulla 13 -vuoden ikään. Hänen rakastajansa Billy Tallon jatkoi kuitenkin samaa polkua. Seuraava katkelma tulee Michael De La Noyn vuoden 1992 kirjasta The Queen Behind the Throne. Kirjailija oli Albany Trustin johtaja vuonna 1971, 13 vuotta aiemmin perustetun elitistisen homolobbyn, jolla oli merkittävä rooli yhdessä sen kattojärjestönsä Homosexual Law Reform Societyn kanssa saadakseen hallituksen ja julkisen mielipiteen puoltamaan homoseksuaalisen elämäntavan dekriminalisaatiota. Michael De La Noyn kirjaa on lainattu laajemmin täällä:

Johnny Hewitt, joka tunsi Billyn hyvin hänen elinaikanaan, selittää: ”Monet ihmiset ovat väittäneet, että Reg ja Billy työskentelivät jonkinlaisena tiiminä – seksuaalisten saalistajien tiiminä…. Billyn näkökulmasta, hänen riippuvuussuhteensa Kuningataräitiin teki hänet kasvavassa määrin tietoiseksi hänen omasta vallastaan. Ja jos valta turmelee, se varmastikin alkoi turmella Billya, joka tunsi tiettyyn rajaan, että hän oli haavoittumaton, etenkin kun se tulee poikaprostituoituihin ja muihin nuoriin miehiin, jotka hän tapasi hänen myöhäisillan kokeiluissaan Sohossa ja muualla. Kuten yksi kollega sen ilmaisi, ‘Billy alkoi ajattelemaan, että hän voi tehdä mitä hän haluaa.’

Lähes siitä hetkestä, kun hän muutti Clarence Houseen, Billy vietti vapaa-aikansa ajamalla aktiivisesti takaa miespuolisia kanssapalvelijoitaan ja tuoden takaisin satunnaisia poimintojaan, joita hän tapasi vapaatunneillaan myöhään iltaisin ja viikonloppuisin. Yksi tai kaksi niistä, jotka työskentelivät Billyn kanssa hänen aikanaan, kuvasivat häntä seksuaaliseksi saalistajaksi, mutta toiset sanoivat että monet elleivät kaikki nuorista miespalvelijoista olivat iloisia osallistumaan haluttuihin orgioihin.

Brian Wilson (ei hänen todellinen nimensä) kuvasi kuinka hän tapasi Billyn baarissa Sohossa ja oli häikäistynyt siitä, että hän työskenteli kuninkaallisille. Yhdessä kahden ystävänsä kanssa, hänet kutsuttiin takaisin Clarence Houseen. Tätä seuranneen ryhmäseksisession aikana Billy ehdotti, että Brian istuisi Kuningataräidin suosikkisohvalle ja siinä Billyllä oli seksiä hänen kanssaan. Brian oli vakuuttunut siitä, että riskienotto oli osa seksuaalista jännitystä Billylle. Toinen aiempi rakastaja, joka tunsi Billyn hyvin 1960 -luvun puolivälissä muisteli kuninkaallisen palvelijan merkillepantavaa varomattomuutta.

Tämä poiminto tukee siis Dianan salaisissa videokaseteissa annettua paljastusta Galigula-tyyppisistä orgioista kuninkaallisen hovin palvelijoiden välillä. On todennäköistä, ettei kyse ollut vain tasavertaisten ja vapaaehtoisten seksikumppanien välisistä rietasteluista, vaan myös sadomasokistisista alistussuhteista herran ja orjan välillä. Kukapa olisikaan parempi orjan osaan kuin seksuaalisesti kokematon viaton nuori poika. Liam Cullen-Brooks, joka 19 -vuotiaana aloitti työnsä Clarence Housessa, Kuningaräidin ja sittemmin Walesin Prinssin virka-asunnossa, sanoi Billyn olevan tavanomaisesti juovuksissa ja kun hän joi hän ei voinut hallita itseään. Liam kertoi hänen olleen väkivaltainen ja kostonhimoinen ja hyvin paljon seksuaalinen saalistaja. Tom Quinnin kirjassa Backstairs Billy: The Life of William Tallon the Queen Mother’s most devoted servant (2015), eräs miespalvelija vahvistaa tämän kuvauksen:

Billy tarjosi himoitsemilleen nuorille miehille työtä, ja heti sen jälkeen kun he aloittivat työskentelemisen, hän käänsi heihin usein ei-toivotun seksuaalisen huomionsa. Jos he eivät vastanneet tähän, hän saattoi tehdä heidän elämänsä hyvin vaikeaksi. Ollakseni reilu hän saattoi olla hyvin viehättävä jos hän piti sinusta – jopa silloinkin kun torjuit hänet hänen tehdessään selväksi, että oli seksuaalisesti kiinnostunut sinusta – mutta joskus paholainen meni häneen eikä hän yksinkertaisesti voinut hallita itseään.

Quinnin kirjassa tästä saalistajasta sanotaan myös seuraavaa:

Hänen kuolemansa aikaan vuonna 2007, William John Stephenson Tallon, tai ‘Backstairs Billy’ kuten hänet tunnettiin, oli tuttu suhteellisen pienelle joukolle joka sisälsi kuningasperheen jäsenet, etenkin Prinssi Charlesin ja Lordi Snowdenin, ja pitkän listan entisiä homorakastajia, joista monet olivat myös kuninkaallisessa palveluksessa. Tämän sisäpiirin ulkopuolella Billy ei ollut niin laajasti tunnettu, mutta hänen kuolemaansa seuraavina vuosina on ilmestynyt kuva miehestä, joka oli epätavallinen kaikilla mittapuilla.

Kaikesta tästä nousee ilmeinen kysymys: Oliko William Tallonilla seksisuhde myös kruununperilliseen? Jättikö Kuningataräiti oman lapsenlapsensa homoseksuaalien saalistajien armoille, kun tämä oli vielä lapsi? Charlesin lapsuuden on sanottu olleen hyvin traaginen ja yksinäinen. Gordonstounin sisäoppilaitoksessa, jota Charles kävi 60 -luvulla, entiset oppilaat muistelevat kuinka hänet poimittiin kiusanteon kohteeksi ”vahingoniloisesti, julmasti ja ilman hengähdystaukoa. Hän oli kiusattu. Hän oli musertavan yksinäinen suurimman osan ajastaan siellä. Ihme että hän säilytti järkensä.” Oppilaat esimerkiksi saattoivat lukita hänet alasti häkkiin ja jättää kylmän suihkun alle. Oppilaiden sadistiseen luonteeseen on saattanut vaikuttaa se, että moni oppilas oli laitoksen opettajien seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Ehkä paholainen alkoi hiipiä Charlesin elämään näiden traagisten kokemusten myötä, sillä yksikään paatunut rikollinen tai massamurhaaja ei ole saanut kokea tasapainoista lapsuutta.

The Prince’s Trust ja Sir Harold Haywood

On tunnettua, että monet seksirikolliset ja sarjamurhaajat saattavat rakentaa itselleen maineikkaan ja kunniallisen julkisivun missä he suorittavat rikoksiaan ”yhteiskunnan mallikansalaisen” kilven takana, ettei kukaan osaisi epäillä heitä. Tämä koski myös Jimmy Savilea, jota ylistettiin elinaikanaan laajasti hänen hyväntekevisyystyöstään missä hän onnistui keräämään julkisilla projekteillaan 40 miljoonaa puntaa mm. lastensairaaloille. Pääministerien ja kuninkaallisten ystävänä ja muiden vaikutusvaltaisten yhteyksien johdosta hänelle oli vapaa pääsy rahoittamiinsa sairaaloihin missä hän raiskasi liikuntarajoitteisia ja puolustuskyvyttömiä lapsia. Moni tällaisten hyväntekeväisyysprojektien alemmilla tasoilla työskentelevät ihmiset tekevät ehkä pyyteettömästi hyvää ja ajattelevat edistävänsä huono-osaisten asiaa. He ovat kuitenkin sinisilmäisiä sille nimensä antavien julkkishenkilöiden todellisesta luonteesta ja motiiveista varojen keräämisen takana.

Walesin Prinssiä on myös ylistetty hänen työstään huono-osaisten ja syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi hänen hyväntekeväisyysjärjestössään The Prince’s Trust. Wikipedian mukaan ”Perustamisestaan lähtien vuonna 1976, The Prince’s Trust on auttanut yli 950 000 nuorta ihmistä kääntämään elämänsä ylösalaisin Yhdistyneessä Kuningaskunnassa järjestön rahan ja neuvojen kautta ja palauttanut £1.4 miljardia takaisin yhteiskunnalle pelkästään viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi, The Prince’s Trust on auttanut käynnistämään myös noin 90 000 liikeyritystä muissa maissa sen jälkeen kun se muuttui kansainväliseksi.” Tämä kaikki on tietysti itsessään hyvin ihailtavaa ja kiitettävää. On kuitenkin kysyttävä, että onko se pelkkä kiiltävä julkisivu, mikä estää ihmisiä katsomasta sen säihkynnän taakse. On nimittäin järkyttävää huomata, että The Prince’s Trustin yksi ensimmäisiä ja tärkeimpiä johtajia oli Sir Harold Haywood – pedofiilien julkinen puolestapuhuja samana vuonna, kun hän astui Prinssin perustaman nuorisojärjestön johtoon.

Haywood toimi The Prince’s Trustin johtajana vuosina 1977 – 1988. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2010, Walesin Prinssi kirjoitti muistopuheessaan: ”Ilman hänen tukeaan, sitoumustaan ja innostustaan, The Prince’s Trust ei olisi siinä missä se on tänään.” Hän niitti mainetta vuonna 1985 vietyään Prinssi Charlesin ennaltavaroittamattomalle kodittomien ja karkulaislasten hyväntekeväisyyskiertueelle Lontoon Sohoon. Mainittakoon, että Lontoon Soho on pahamaineinen sen lukuisista seksikaupoistaan, bordeilleistaan ja homoklubeistaan. Juuri tällä ”punaisten valojen” alueella William Tallon kävi iltaisin ostamassa seksiä nuorilta pojilta tuoden heitä välillä myös palatsin iloihin. Haywood, joka oli tehnyt nuorisotyötä jo 50 -luvulta lähtien ja saanut siitä aatelisarvon vuonna 1974, oli homolobby Albany Trustin johtaja ennen kuin hänet nimitettiin The Prince’s Trustin johtoon. Haywoodin poika on kertonut, että hänen isänsä oli Walesin Prinssin läheinen ystävä ja neuvontaja, jolla oli tapana tehdä säännöllisiä vierailuja Buckinghamin palatsiin.

On kysyttävä ensinnäkin, että miksi suuren yleisön silmissä konservatiivisena instituutiona nähty Englannin monarkia nimittää homoagendan johtavan lobbaajan näin merkittävään asemaan? Paljon huolestuttavampaa on kuitenkin se, että samoihin aikoihin kun Haywood nimitettiin The Prince’s Trustin johtoon, hän toimi Albany Trustissa lobbaamassa aktiivisesti pedofiilien oikeuksien puolesta. Seuraava katkelma löytyy tästä blogista, josta poimin suurimman osan artikkelini informaatiosta.

Vuodesta 1974 vuoteen 1977 Haywood on tunnettu koulutuksenvaihtoneuvoston pääsihteerinä, joka neuvoi Intiaa, Australiaa, ja Singaporea nuorisoklubien järjestämisessä. Kuitenkin, tuohon aikaan Albany Trustin puheenjohtajana hän myös houkutteli luonnostelemaan kirjasen nimeltä Pedofilia: Joitakin Kysymyksä ja Vastauksia yhdessä Albany Trustin muiden luottohenkilöiden, Paedophile Action Leaguen (PAL) ja Paedophile Information Exchangen jäsenten (PIE:n Keith Hose ja Tom O’Carroll) kanssa.

Tämän kirjasen luonnos maaliskuulta 1977 oli Haywoodin itsensä tarkistama ja hän näyttää antavan sen sisällölle täyden tukensa, muutamaa korjausta ja lisähuomiota lukuunottamatta. Haywood lisäsi kirjan luonnokseen omalla käsialallaan:

Tällaiset ihmiset lukevat tuskin tätä kirjasta, tai sitten he lukevat ainoastaan lietsoakseen polttoainetta vihansa uuniin. Tätä ei ole tarkoitus kirjoittaa heille, mutta niille jotka pitävät pedofiilisuhteita huolestuttavina, mutta ovat halukkaita ymmärtämään niitä paremmin. Pedofiileina meidän pitäisi pystyä tekemään näin.

Huomaa viimeinen lause, jossa Haywood antaa ymmärtää että hän lukee myös itsensä pedofiileihin. Tämän kirjasen – jota PIE jakoi ilmaiseksi kaikille parlamentin jäsenille vuonna 1978 estääkseen lapsipornon levittämisen kieltäneen lakialoitteen läpipääsyn – sisältö on todella järkyttävä.

Siinä uskossa, että tieto karkottaa ennakkoluulot, tämä kirjanen pyrkii vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin pedofiliasta ja väittämään, että ne jotka ovat mukana, eivät edusta erityistä uhkaa yhteiskunnalle, mutta päinvastoin ovat usein sosiaalisen hyvän voima.

Eräässä kohtaa tämä esite pyrkii rationalisoimaan jopa vauvojen raiskaamisen:

Jos uskomme, että seksuaalinen aktiviteetti on moraalisesti neutraalia, ei ”oikeaa” eikä ”väärää”, ei ole tarvetta lapselle olla huolissaan liian monimutkaisista kysymyksistä. Jotkin lapset pidättävät suostumuksensa [seksuaaliseen aktiin], koska heidät on jo opetettu hyväksymään heidän vanhempiensa moraalikoodit (kukaan ei koskaan kysy ymmärtävätkö he sitä). Jopa vauvat ovat ilmaisseet aina heidän toiveitaan, yleisesti ottaen itkemällä nälkäisinä tai kun heillä on märkä vaippa. Siihen mennessä kun he ovat oppineet muutaman sanan, kuten ”kyllä” ja ”ei”, ”kiva” ja ”likainen”, heillä on perusvarustukset suostumuksen antamiseen tai kieltämiseen.

Johtopäätös

Miksi Prinssi Charlesin läheinen ystävä ja neuvonantaja antoi tukensa kirjalle jossa oikeutetaan lasten hyväksikäyttö – jopa vauvojen raiskaaminen? Miksi tämä henkilö nimitti Jimmy Savilen kansallisen nuorisojärjestön varapresidentiksi vuosina 1955 – 74? Miksi hänet nimettiin The Prince’s Trust järjestön johtajaksi samana vuonna, kun hän toimitti lasten hyväksikäyttöä puolustelevan pamfletin valtion julkista rahoitusta nauttivan Albany Trustin puheenjohtajana? Miksi hän puolusti The Guardian -lehdessä syyskuussa 1975 hyväksikäyttäjiä, jotka olivat sekaantuneet Playland-pelihallissa tapahtuneeseen nuorten poikien hyväksikäyttöön, joka sisälsi jo tuohon aikaan monia viitteitä peittelystä ja salaliitosta vaikutusvaltaisten pedofiilien suojelemiseksi. Miksi Geoffrey Dickensin asiakirjaa, joka sisälsi todisteita Palatsin sisällä operoineesta homoseksuaalisesta pedofiiliringistä, ei tuotu koskaan julkisuuteen eikä ketään asetettu syytteeseen? Dickens tunnettiin omana elinaikanaan pellänä, jota kukaan mediassa ei ottanut todesta. Tänään moni näkee hänet profeettana, joka oli huutava ääni erämaassa.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: