Samalla kun Prinssi Harry tulee julkisuuteen perheensä välittämästä kärsimyksestä, Prinssi William panettelee julkisesti kuollutta äitiään. Onko Williamin ja Harryn välirikko jatkoa 90 -luvun Walesien sotaan?

Kun kuuluisan sarjamurhaaja Ted Bundyn äiti todisti oikeudessa vuonna 1980, hän sanoi tuomari Edward Cowartille kirkkain silmin: ”Ted Bundy ei kulje ympäriinsä tappamassa naisia ja pikkulapsia! Loppumaton uskomme Tediin – uskomme siihen, että hän on syytön – ei ole koskaan horjunut. Eikä se koskaan tule.” Kannibaalisarjamurhaaja Jeffrey Dahmerin isä Lionel Dahmer sanoi Stone Phillipsin haastattelussa marraskuussa 1994: ”Hän puijasi kaikkia. Hän puijasi minua… hän puijasi hänen ehdonalaisvalvojaansa, lakimiestään, poliisia. Hänellä oli ruumiita viereisessä huoneessa, kun poliisi seisoi hänen ulkohuoneessaan.” Tarinan opetus: Ihminen voi olla hirviö ja elää kaksoiselämää ilman, että hänen omat lähiomaisetkaan olisivat siitä tietoisia. Tästä syystä monien psykopaattien omaiset ja ystävät ovat olleet usein hämmentävän sinisilmäisiä ja naiiveja. Totesin kirjani sivulla 79 näin: ”…Englannin kruununperijällä on kaksoisluonne, joista toisen hän on onnistunut kätkemään ehkä jopa hänen lähimmiltä perheenjäseniltään ja luomaan mediakarikatyyrin, joka on palvellut oivallisesti hänen päämääriään.”

Kirjassani on jo monia esimerkkejä koko kuningashuoneen korruptiosta, joka palaa sukupolvien taakse eikä rajaudu vain Charlesiin. En kuitenkaan väitä, että prinssit Harry ja William, jotka olivat tuohon aikaan 13 ja 15, olisivat olleet mukana heidän äitinsä murhassa. Enkä väitä myöskään, että he olivat tietoisia tuohon aikaan tai että he olisivat tietoisia tänään, isänsä syyllisyydestä Dianan murhasalajuoneen. He voivat olla isänsä suhteen aivan yhtä sinisilmäisiä kuin Ted Bundyn kristitty äiti oli hänen poikansa suhteen. Ja hyvin sinisilmäisiä he näyttävät olevankin vaikka Harry onkin ymmärtänyt irrottautua perheensä – jonka vuosisatoja kestänyt pakkomielle okkultismia ja spiritismiä kohtaan on jo hyvin dokumentoitu – sukukirouksen kahleista ja paeta Amerikkaan vaimonsa Meghanin ja heidän Archie-lapsensa kanssa.

Harry onkin ollut kiitettävän suorapuheinen hänen äitinsä Lady Dianan jalanjäljissä ja uskaltanut puhua julkisesti ”firmaa” – kuten Windsorin kuningashuonetta usein kutsutaan – vastaan. Heidän äskeisessä kansainvälistä kohua kohua herättäneessä Oprah-haastattelussaan, Harry ja Meghan kertoivat leukapieliä loksauttavia paljastuksia kuningashuoneen jäsenten rasismista (nimeltä mainitsematon kuningasperheen jäsen oli ollut huolissaan Archie-vauvan ihonväristä, sillä Meghan on puoliksi musta nainen), heidän osallisuudestaan Meghania parjaaviin lehtiotsikoihin ja haluttomuudestaan tarjota ammattiapua itsetuhoisia ajatuksia hautoneelle herttuatar Meghanille. Vaikka Harry sanoi Oprah:ille, että kunnioittaisi suuresti kuningatarta, hän tunnusti isänsä tuottaneen hänelle pettymyksen. Nyt Harry on avautunut avoimesti äitinsä kuoleman jättämästä lapsuuden traumasta. Nyt julkitulleessa henkiseen sairauteen ja sen tabuihin liittyvässä toisessa Oprah-haastattelussa, Harry kertoo, ettei hän halunnut elää äitinsä kuoleman jälkeen ja että hän kärsi monista paniikki- ja ahdistuskohtauksista elämänsä myöhemmässä vaiheessa. ”Olin niin vihainen siitä mitä hänelle tapahtui,” Harry kertoi Oprahille, ”että join mahdollisesti viikon edestä yhtenä päivänä perjantaisin tai lauantai-iltoina. Ja löysin itseni juomasta en sen tähden, että olisin nauttinut siitä, vaan koska yritin peitellä jotain. Olin valmis juomaan ja ottamaan huumeita. Olin valmis yrittämään ja tekemään asioita, jotka saivat minut tuntemaan vähemmän sitä mitä tunsin.”

Oman rakkaan isoveljeni juuri menettäneenä hänen henkisen terveytensä romahtaessa, osaan arvostaa Harryn avoimuutta näiden asioiden puhumisessa. Olen samaa mieltä siitä, että mielensairauksiin liittyy usein tabuja ja häpeää eikä niistä siksi puhuta yhtä helposti kuin muista sairauksista. Itse olen puhunut julkisesti jo vuosia omista henkisistä ongelmistani kuten diagnosoiduista OCD:stäni, joka osaltaan edesauttoi syrjäytymistäni työ- ja opiskeluelämästä. The Times -lehti raportoi seuraavaa otsikolla Prinssi Harry syyttää kuninkaallisia itsetuhoisen Meghanin kohtelusta ’täydellisellä välinpitämättömyydellä.’

Prinssi Harry on kertonut kuinka hänellä oli tapana juoda ja ottaa huumeita peittääkseen kivun, jota hän tunsi äitinsä kuolemasta samalla syyttäen kuningasperhettä ”täydellisestä välinpitämättömyydestä”. Intiimissä haastattelussa amerikkalaisen TV-persoona Oprah Winfreyn kanssa, Sussexin herttua puhui hänen yrityksistään etsiä apua Prinssi Charlesilta, kun hän ja hänen vaimonsa tunsivat olevan loukussa. Hän sanoi: “Tunsin täydellistä avuttomuutta. Ajattelin, että perheeni voisi auttaa. Mutta jokainen yksittäinen pyyntö, vaatimus, varoitus, mikä tahansa se oli, sai vastauksena täydellisen hiljaisuuden tai välinpitämättömyyden.”

Inokkaimmat kuninkaallisiin liittyvien salaliittoteorioiden metsästäjät ovat ehkä pettyneitä siitä, ettei Harry paljastanut kuningattaren tai Charlesin olevan lapsia syöviä kaksipäisiä liskohirviöitä David Icken teorioiden mukaisesti. Harryn paljastukset ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia Dianan paljastusten kanssa, jotka hän antoi kaseteillaan vuonna 1991 ja joita kirjailija Andrew Morton käytti sittemmin hänen kuuluisaa vuoden 1992 kirjaansa Diana: Her True Story varten. Diana avautui niissä hänen mielenterveysongelmistaan, kuten bulimiastaan ja lukuisista itsemurhayrityksistään, jotka oli osittain hänen aviomiehensä aiheuttamaa. Diana kertoi ”Aviomieheni sai minut tuntemaan niin riittämättömäksi kaikilla mahdollisilla tavoilla, että joka kerta kun nousin ylös hän työnsi minut takaisin alas. Vihasin itseäni niin paljon.” Kirjeissään Paul Burrelille hän sanoi vuonna 1996: ”Olen pahoinpidelty, ruhjottu ja henkisesti hyväksikäytetty järjestelmän taholta nyt jo 15 vuotta… Kiitos Charles kun panit minut sellaisen helvetin läpi ja annoit minulle mahdollisuuden oppia julmista asioista, jotka olet tehnyt minulle.” Diana kertoi myös täydellisestä välinpitämättömyydestä, jota hän kohtasi kuningasperheessä hänen henkiseen ahdinkoonsa etenkin hänen aviomiehensä taholta. Seuraavat järkyttävät kuvaukset Dianan kaseteilta havainnollistavat tätä hyvin:

• Charles sanoi, että olen itkevä susi ja sanoin, että olen niin epätoivoinen, että itkin silmät päästäni.Hän sanoi, ”En aio kuunnella. Teet tämän aina minulle. Menen nyt ratsastamaan. Joten heitin itseni rappusia alas, ottaen huomioon että kannoin lasta. Kuningatar tulee aivan kauhusta täristen. Tiesin etten menettäisi lasta, mutta vatsani oli mustelmilla ja Charles meni ulos ratsastamaan. Ja kun hän tuli takaisin, hän vain sivuutti kaiken.
• Olin hyvin sairas. Yritimme salata tämän kaikilta. Minun täytyi tulla alas hoitoa varten, koska olin niin masentunut ja yritin katkaista ranteeni partaterällä.
• Viiden aviovuoden jälkeen siskoni Jane tuli katsomaan minua. Minulla oli V-kaulus ja shortsit. Hän sanoi, ”Huh, mikä tuo merkki rinnassasi on?” Ja sanoin, ”Ei se ole mitään.” Hän tivasi, ”Mikä se on?” Edeltävänä yönä haluisin puhua Charlesille jostain. Hän ei kuunnellut. Hän sanoi, että olen itkevä susi. Joten otin linkkuveitsen hänen vaatepöydästään ja viilsin sillä itseäni, voimakkaasti rintaani ja molempiin reisiini. Oli paljon verta. Mutta se ei saanut aikaan mitään reaktiota.

Tällaiset kuvaukset puoltavat hyvin paljon sitä mahdollisuutta, että Charles olisi potentiaalinen psykopaatti, sillä psykopaattien eräs ominaispiirteistä on kovuus, tunteettomuus ja empatian puuttuminen. Toisia psykopaattisen luonnehäiriön ominaispiirteitä ovat pinnalliset tunteet ja pinnallinen viehätysvoima, loismainen elämäntyyli, joka sopii myös hyvin Charlesin kohdalla, sekä katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen (Robert Haren Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta laadittu 20-kohtainen piirreluettelo). Tom Bower kertoi kirjassaan Rebel Prince: ”Monien skandaalien aikana, jotka olisivat tuhonneet pienemmän ihmisen, ei ole todistetta siitä, että hän olisi kärsinyt moraalista taistelua. Häpeä ja syyllisyys näyttävät hänelle vieraalta.” Robert Haren listassa mainittu ”vahvalta vaikuttava omanarvontunto” sopii myös Charlesiin, kun otamme huomioon hänen messiaskompleksinsa, josta muutamat otsikot brittilehdissä on jo varoittanut. Prinssi Harry on kritsoinut viimeaikoina kovin sanoin hänen isäukkoaan. Joku voisi pitää sitä jopa julmana tällaisena aikana, kun Charles on menettänyt juuri oman isänsä. Mutta Charles on ansainnut kaiken kritiikin. Oprahin haastattelemassa uudessa dokumenttisarjassa The Me You Can’t See, Harry kertoo:

Isälläni oli tapana sanoa minulle kun olin nuorempi, hänellä oli tapana sanoa Williamille ja minulle, ”No, se oli sellaista minulle, joten se tulee olemaan sellaista myös teille.” Siinä ei ole järkeä. Se että sinä kärsit, ei tarkoita sitä että sinun lapsesi tulisi myös kärsiä. Tosiasiassa se on toisinpäin. Jos sinä olet kärsinyt, teet kaiken voitavasi sen eteen että mitä tahansa kokemuksia, negatiivisia kokemuksia sinulla on ollutkaan, voit korjata sen lapsillesi.”

Harryn kritiikki isäänsä kohtaan on niin suorapuheista, että Charlesin on nyt raportoitu “kiehuvan vihassa ja tuntevan olevan kidutettu Harryn jatkuvien piikkien taholta.” Raporttien mukaan hän haluaisi kovasti puolustaa itseään, ei etsiä sovintoa tai pyytää anteeksi nuorimmalle pojalleen aiheuttamaa mielipahaa. Hieman aikaisemmin Harry kertoi näyttelijä Dax Shepardin Armchair Expert -podcastissa, että Charles oli siirtänyt hänelle omilta vanhemmiltaan ”tuskan ja kärsimyksen kierteen”, jonka hän päätti katkaista irtaantumalla kuningasperheestä. Hän kuvaili elämäänsä ”sekoitukseksi Truman Show’ta ja eläintarhassa oloa” ja sanoi isästään Charlesista: ”En koskaan nähnyt sitä tai tiennyt siitä, ja sitten yhtäkkiä aloin yhdistellä palasia, että okei, hän kävi koulua täällä, siellä tapahtui tätä, tiedän tämän hänen elämästään ja tiedän myös, että se on kytköksissä hänen vanhempiinsa, ja se tarkoittaa, että hän kohteli minua samalla tavalla kuin häntä kohdeltiin lapsena.” Charlesin hyvin yksinäinen lapsuus, hänen helvetillinen elämänsä Gordonstounin sisäoppilaitoksessa ja hänen vanhempiensa rakkauden ja läheisyyden puute, on ollut tiedossa kauan, josta Charles on avautunut itse valtuutettujen elämänkertojensa välityksellä. The New York Times kertoi marraskuussa 1994 arvostelussaan Jonathan Dimblebyn kirjoittamaan Charlesin elämäkertaan:

Hänet on kuvattu kolean, emotionaalisesti tukahdutetun lapsuuden tuotoksena: usein poissaoleva äiti oli hänen uransa sitoma, ja isä oli kiusaava ja tuomitseva, joka halusi vanhimman poikansa kasvavan agressiiviseksi, vastuulliseksi kaveriksi. Hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen missä hän kärsi lisää yksinäisyyttä ja nöyryytystä.

Charles tunnusti Dimblebylle, että hän kasvoi ”emotionaalisesti vieraantuneena vanhemmistaan” ja ”kaipasi rakkautta ja arvostusta”, jota he olivat joko ”kykenemättömiä tai haluttomia antamaan” jättäen hänelle tunteen laiminlyönnistä. Simputtava Philip-isä, jota on luonnehdittu myös psykopaatiksi Britannian johtavan psykologin taholta, lähetti pienen Charles-pojan Gordonstouniin missä häntä kiusattiin ja nöyryytettiin yötä päivää. Eräs oppilaista muisteli: ”Hänet poimittiin kiusanteon kohteeksi vahingoniloisesti, julmasti ja ilman hengähdystaukoa. Hän oli kiusattu. Hän oli musertavan yksinäinen suurimman osan ajastaan siellä. Ihme että hän säilytti järkensä siellä.” Oppilaat esimerkiksi saattoivat lukita hänet alasti häkkiin ja jättää kylmän suihkun alle. Koulun vanhemmilla jäsenillä oli myös tapana toivottaa uudet tulokkaat tervetulleeksi laittamalla ”pari pihtiä heidän käsiinsä ja vääntää kunnes liha repeytyi auki”. Oppilaiden sadistiseen käytökseen on saattanut vaikuttaa sekin, että moni oppilas oli laitoksen opettajien seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Yksinäinen ja nöyryytetty kruununperillnen kirjoitti kotiinsa: ”He heittelevät tossuja läpi yön ja lyövät minua tyynyillä… Viimeyö oli helvettiä, kirjaimellista helvettiä. Toivon, että voisin tulla kotiin.” Vaikka psykopatiaa on väitetty synnynnäiseksi luonnehäiriöksi, on selvää että tällaiset kokemukset voivat vahvistaa ihmisen vihan ja katkeruuden tunteita ja tehdä hänestä tikittävän aikapommin.

Walesien sodan jatko-osa?

Walesien sota viittaa 90 -luvulla käytyyn julkiseen likapyykkiin Walesin Prinssin ja Prinsessan välillä, kun heidän avio-ongelmansa vuoti julkisuuteen ja molemmat yrittivät kertoa medialle oman puolen avioliiton kariutumiseen johtaneesta tarinasta. Walesin Prinsessan on yleisesti ottaen nähty olleen tuon PR-sodan voittaja eikä Charles ole onnistunut tähänkään päivään mennessä korjaamaan kunnolla Dianan hänelle aiheuttamaa julkisuuskuvan romahdusta. Dianan paljastusten ansiosta, häntä ei nähty vain avionrikkojana vaan myös hyvin kylmänä ja välinpitämättömänä persoonana, joka oli katkera Dianalle tämän saaman kansansuosion tähden. Tämä Andrew Mortonin kohukirjassa paljastettu kuva Charlesista oli jo melkein unohdettu, kunnes The Crown sarja antoi sille visuaalisen ilmeen näyttelijä Josh O’Connorin palkitussa Charlesin roolisuorituksessa. Sarjan neloskausi antoi Charlesille niin vastenmielisen olemuksen ja luonteen, että Charlesin ja Camillan täytyi sulkea Twitter-tilinsä kommenttikenttä ”vihaisilta trolleilta”. Se tuhosi kerralla Charlesin PR-agenttien 20 vuotta kestäneen työn kruununperijän maineenpalauttamiseksi. Ainoa oljenkorsi suuremman tuhon estämiseksi, oli valtamedian monet otsikot ja ”kuninkaallisten asiantuntijoiden” lausunnot, joiden mukaan tämä Netflixin suosittu TV-sarja olisi pelkkää fiktiota, jota ei pitäisi ottaa lainkaan vakavissaan.

Daily Mail esimerkiksi otsikoi: Onko The Crown menettänyt kaiken uskottavuutensa?, Vanity Fair kertoi: Miksi The Crown -sarjan 4. tuotantokauden Prinssi Charles kauhistuttaa kuninkaallista asiantuntijaa?. FOX NEWS rauhoitteli: Prinssi Charles, Camilla ’eivät ole lainkaan sellaisia’ kuin Netflixin The Crown heidät esittää, kuninkaallisen henkilökunnan jäsen sanoo; ja The Washington Post vakuutti: ’The Crown’ kuvaa Prinssi Charlesin konnan roolissa. Tästä syystä se on väärässä. Nämä lehtiotsikot eivät vakuuttaneet kuitenkaan suurta osaa kansalaisista, joihin visuaalisesti ja kerronnallisesti näyttävä viihde uppoaa paljon paremmin kuin tärkeilevien ”asiantuntijoiden” kuivat lausunnot mediassa. Dianan haamu näytti siis voittavan tämänkin PR-sodan. Lisäksi Prinssi Harry liittyi äitinsä haamun kostoon, kun hän myönsi Oprah-haastattelussaan, että he ovat seuranneet Meghanin kanssa hieman The Crown sarjaa. Mutta sen sijaan, että olisi tuominut sen kuvauksen hänen isästään ja äidistään, Harry näytti legitimioivan sen, minkä on täytynyt saada hänen isänsä veri kiehumaan.

No nyt sitten nähtiin taas mielenkiintoinen käänne tässä kuninkaallisessa saagassa, kun Prinssi William, jonka välirikosta Harryn kanssa lehtien otsikot ovat paasanneet jo toista vuotta, ryntäsi isänsä avuksi panettelemaan Dianaa ja hänen muistoaan. Todellakin, Prinssi William panetteli oman äitinsä muistoa. Asia liittyi mediakohuun, joka on noussut uudestaan pintaan Prinsessa Dianan kuuluisasta BBC:n Panorama haastattelusta vuodelta 1995. Entisen korkeimman oikeuden tuomari John Dysonin puolenvuoden tutkimus TV-haastatteluun johtaneisiin epäeettisiin journalistisiin käytäntöihin osoittaa, että haaasttelija Martin Bashir olisi houkutellut Dianan haastatteluun tekaistuilla dokumenteilla, joissa oli mm. väärennettyjä tilitietoja ja väitteitä hänen vakoilustaan. Dianan usko salaliittoon hänestä eroonpääsemiseksi ei tullut kuitenkaan näistä väärennetyistä dokumenteista. Dysonin raportti näyttää vihjaavan vain, että Bashir olisi käyttänyt hyväkseen Dianan jo olemassaolevia pelkoja haastattelun saamiseksi. Walesin Prinsesessa itse kirjoitti vuonna 1996: ”Martin Bashir ei näyttänyt minulle mitään dokumentteja tai informaatiota, josta en olisi ollut jo ennestään tietoinen. Suostuin Panorama haastatteluun ilman mitään kohtuutonta painostusta eikä minulla ole katumusta sen suhteen.”

Bashir sanoi myös, että vaikka dokumenttien väärentäminen oli ”typerä asia tehdä ja teko jota syvästi kadun, toistan myös että pankkitiliotteilla ei ollut mitään tekemistä Prinsessa Dianan henkilökohtaiseen valintaan osallistua haastatteluun.” Dianan Panorama-haastattelun lähtökohtahan oli siinä, että hän koki joutuneen aviomiehensä vuosia jatkuneen median lokauskampanjan uhriksi ja koki tarvetta puolustaa itseään ja esittää oman puolen tarinasta julkisessa TV-haastattelussa. Dysonin tutkimus vahvistaa myös sen, että Diana pelkäsi joutuvan lavastetun auto-onnettomuuden uhriksi eikä näillä peloilla ollut mitään tekemistä Bashirin tekaisemien dokumenttien kanssa:

… tapaamisen ajankohtaan mennessä, Prinsessa Dianalla oli vainoharhaisia pelkoja useista asioista, mukaan lukien siitä että häntä vakoiltiin ja hänen henkensä oli vaarassa (kappale 134 alla). Herra Bashir oli tietoinen joistakin näistä peloista. Tämä on selvää siitä mitä hänen on nauhoitettu sanoneen syyskuun 19. tapaamisessa. Sanomalla joitakin asioista, joita hän sanoi tapaamisessa, hänen aikomuksenaan on täytynyt olla hänen pelkojensa hyväksikäyttö yrityksissä herättää Dianan kiinnostus häneen… Diana oli haavoittuvainen ja hänellä oli vainoharhaisia pelkoja. 31. lokakuuta 1995 päivätty kirje lordi Mischonille, hänen asianajajalleen, antaa hyvän katsauksen hänen henkiseen tilaansa tuona aikana. Se tallensi tapaamisen Prinsessa Dianan, komentaja Jephsonin ja itsensä välillä. Se lausuu, että Prinsessa Dianaa oli informoitu useista asioista luotettavien lähteiden taholta, mukaanlukien siitä, että ”olisi yrityksiä ellei hänestä eroonpääsemiseksi (oli se sitten auto-onnettomuudessa kuten edeltä suunnitellussa jarruviassa tai missä hyvänsä) niin ainakin saada hänet niin vammautuneeksi, että hänet voitaisiin julistaa ’epätasapainoiseksi’. Hän oli vakuuttunut siitä, että oli olemassa salaliitto… Herra Bashiralla ei olisi ollut vaikeuksia käyttää hänen pelkojansa ja vainoharhaisuuttaan hyväksi.

Dysonin raportti, sivut 51-52

Dysonin raportin julkaisun myötä Prinssi William antoi julkisen TV-lausunnon sen johtopäätöksistä missä hän sanoi mm. seuraavaa:

Haluaisin kiittää lordi Dysonia ja hänen tiimiään raportista. On tervetulluttu, että BBC hyväksyy lordi Dysonin löydöt kokonaisuudessaan, jotka ovat äärimmäisen huolestuttavia, että BBC:n työntekijät valehtelivat ja käyttivät valedokumentteja saadakseen haastattelun äitini kanssa, tekivät räikeitä ja valheellisia väitteitä kuninkaallisesta perheestä, mikä käytti hyväkseen hänen pelkojaan ja lietsoi vainoharhaisuutta… Minun näkemykseni on se, että petollinen tapa jolla haastattelu hankittiin, vaikutti merkittävästi siihen mitä äitini sanoi. Haastattelu oli merkittävä myötävaikuttaja, joka teki vanhempieni suhteen pahemmaksi ja on siitä lähtien satuttanut lukuisia muita. Se tuo sanoinkuvaamatonta surua tietää, että BBC:n laiminlyönnit myötävaikuttivat merkittävästi hänen pelkoonsa, vainoharhaan ja eristykseen, jotka muistan noista viimeisistä vuosista hänen kanssaan. Mutta mikä surettaa minua eniten on se, että jos BBC olisi kunnolla tutkinut noita valituksia ja huolia, ensimmäisenä nostettu esiin vuonna 1995, äitini olisi tiennyt joutuneensa petetyksi. Häntä ei pettänyt vain konnareportteri, mutta myös BBC:n johto, jotka katsoivat toiseen suuntaan, sijaan että olisi esittänyt vaikeita kysymyksiä. Minun luja näkemykseni on se, että tämä Panorama-ohjelma ei pidä oikeutusta eikä sitä tulisi esittää enää koskaan. Se asetti tehokkaasti valheellisen narratiivin, joka neljäsnnesvuosisadan ajan on kaupallistettu BBC:n ja muiden taholta.”

Prinssi Williamin puhe sai kuitenkin pilkallisen vastaanoton sosiaalisessa mediassa. Eräs kommentoi: “Ei William, panorama-haastattelu ei pilannut vanhempiesi avioliittoa. Isäsi aviopetos Camillan kanssa sen teki.” Toinen sanoi: “Prinssi William jatkaa pettymyksen tuottamista. Hän heitti kuolleen äitinsä bussin alle. Leimaten hänet vainoharhaiseksi, jne. ”Kaikki kuninkaallisen perheen suojelemiseksi, Olen melko varma, että hänen isänsä aviorikos Camillan kanssa ajoi heidät erilleen kauan ennen tätä haastattelua”, huomioi eräs. Myös Sky News Australia, jonka raportoinnista olen ollut hyvin vaikuttunut, ihmetteli Williamin ulostuloa ja puolusti Dianaa sanoen hänen suostuneen haastatteluun vapaasta tahdostaan ja kertoneen oman puolensa Williamin vanhempien eroon johtaneesta tarinasta. Se että Martin Bashir valehteli saadakseen Dianan mukaan haastatteluun, ei tarkoita sitä että myös Diana itse olisi valehdellut tuossa haastattelussa. William näyttää kuitenkin vihjaavan juuri tätä. Williamin tekopyhyyttä kuvastaa sekin, että hän valittaa samaan aikaan kuinka hänen veljensä panettelee julkisesti kuningasperheen jäseniä. Lähteet kertoivat Us Weekly -lehdessä: “William tuntee, että Harryn tulisi keskustella ongelmistaan yksityisesti ja ei voi käsittää miksi hän jatkaa hänen oman lihansa ja verensä varjostamista TV:ssä. Tietenkin mielenterveys on vakava asia, mutta William ei voi ymmärtää miksi Harry jatkaa hänen perheensä heittämistä bussin alle.” Näin siis William, joka panetteli juuri omaa äitiään julkisesti TV.ssä.

Äkkiseltään katsoen näyttää siis siltä kuin Walesien sota olisi kuumentunut uudestaan ja veljekset ovat asettuneet siinä vastakkaisille puolille, Harryn puolustaessa hänen äitinsä mainetta ja Williamin puolustaessa hänen isänsä mainetta.